tiistai 29. joulukuuta 2020

Blogivuosi 2020


Jo lähes perinteiseen tapaan kokoan yhteen kuluneen blogivuoden kohokohdat. Blogin päivitysvauhti piristyi hieman muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen, ja hyvä niin, onpahan taas kirjoitettu itselle muistiin ajatuksia pitkin vuotta. Olkaa hyvä, täysin subjektiivisesti ja vain aavistuksen sattumanvaraisesti kootut nostot vuoden lähes jokaiselta kuukaudelta:

Tammi-helmikuu menivät ihan tavallisesti, muutama riistaresepti ja joku kasvisresepti. Eipä sitä ajatellut mitään tavallisuudesta poikkeavaa vuoden alussa, se oli eri aikaa se.



Maaliskuussa sitten alkoi tapahtua. Ensin tuli uutisia viruksesta, mutta ihan alkuun sitä ajatteli aika tyypillisesti ettei se koske meitä, vaikka väärässähän sitä oli, isosti. Minut pysäytti oikeastaan ensimmäisen kerran Italiassa asuvan vanhan luokkakaverini FB-päivitys maaliskuun alussa. Minä aloitin etätyöt 13.3., mies 17.3. ja lapset etäkoulun 18.3. Aloitin etäpäiväkirja-sarjan, ja hyvä oli että aloitin. Olen kirjoittanut ylös aina sillä hetkellä mielessä olevia asioita, joten ne ovat ilman jälkikäteen tulevaa tulkintaa tai "viisautta". Ja ehkä en tästä vuodesta paljoa muistaisi ilman bujoa ja tätä blogia, sen verran kuormittava vuosi ollut töissä ja kotona. Jo pelkästään metatyön määrä on ollut järkyttävä.


Viimeinen ns. normaali postaus maaliskuussa oli Nannan inspiroima jjapaguri. Silloin vielä metsästin nuudeleita pitkin Hakaniemeä. Siitä seuraavana olikin sitten poikkeustilan aattona julkaistu turvallinen hirvikastike, joka nautittiin sesonkioluen kanssa.




Pääsiäinen osui tänä vuonna huhtikuulle. Meillä se ei eronnut mitenkään normaalista pääsiäisestä, vietettiin sitä perheen kesken kuten aina litsaten sunnuntain brunssilla sekä riistaa ja kalaa syöden. Mutta mieli on kummallinen: minä en koskaan ajatellut että meidän pääsiäisestä "puuttuisi" jotain, kun ei menty laskettelemaan Lappiin/Alpeille, tai ei muutenkaan matkustetttu jonnekin sukulaisten tai ystävien kanssa. Mutta tänä vuonna, kun oma somekupla täyttyi harmitteluista "ettei pääse mihinkään", minulle tuli vähän outo olo, vähän sellainen tyyliin että kuinka tylsiä olemme kun meillä ei mikään muutu poikkeusaikana. Ratkaisu tähän oli tietysti sometauko, eikä se oikea asian miettiminen. 




Toukokuussa piti olla isot juhlat, ja niinhän siinä olikin, mutta ihan toisella tapaa kuin olin ajatellut etukäteen. Silloin vielä ajattelin, että juhlitaan sitten ensi vuonna, mutta taitaa kyllä nämä juhlat jäädä välistä kokonaan, uusi toukokuu on jo pian. 




Kesäkuussa vietin blogisynttäreitä, sopivasti samalle päivälle sattui piknik läheisessä puistossa. Minun voima-ajatukseni oli koko poikkeusajan juhannus ja se, että pääsisin mökille ja kokolle. Ja pääsinhän minä, koko juhannus oli juuri niin tärkeä ja merkityksellinen kuin ajattelinkin. Tunteet olivat pinnassa, oli lämmintä, oli valoisaa ja oli poikkeuksellisen upea yhden kuusen kokko. Heihei lapsuuden kiipeilypuu.




Heinäkuu oli lomakuukausi, ja jälkikäteen ajatellen melko turvallinen kuukausi, ehkä sitä olisi voinut olla vielä rennomminkin. Kirjoitin kahdesta matkasta, samalla vähän vertasin viiden vuoden takaisiin matkoihin. Kuukauden tee -sarja alkoi seljankukkateellä.




Etätöihin paluu otti vähän koville, se oli minusta rankempaa kuin tavallinen lomiltapaluu kesäloman jälkeen. Pikkuhiljaa vanhat rutiinit alkoivat löytyä, minulla koko syksyn pelastus taisi olla se, että sain aina tehdä viikon töitä mökillä joka kuukausi. Kyyhkykausi alkoi perinteisesti ja muutaman vuoden tauon jälkeen oli hyvä mustikkavuosi. Marjastus ja sienestys ovat aina olleet mielipuuhaani, mutta tänä vuonna ne tuntuivat erityisen tärkeiltä.




Syyskuu on ihan parhaita ruokakuukausia, satoa maasta ja metsästä. Valmistin myös täydelliset porsaankyljykset Mallaspossun kyljyksistä. Reseptin löysin isotädiltäni perittystä vanhasta keittokirjasta. Olin sitä ennen googlaillut ohjeita, ja minut pysäytti näiden ohjeiden vertailu: tässä vanhassa ohjeessa ei hukata mitään. Paljon puhutaan ruokahävikistä, mutta kaikissa nykyisissä ohjeissa esim. leivitykseen käytetään vähintään yksi dl vehnäjauhoa, josta siis suurin osa menee hukkaan. Tuossa vanhassa ohjeessa käytetään yksi rkl, se määrä riitti juuri ja juuri, mutta mitään ei jäänyt hukkaan. Ihana ohje, ihana ruoka.


Syyskuun kohokohta oli päivä Kielometsässä. Yhdessä kokkaamista, syömistä, säilömistä, sienestystä, ihan paras päivä ikinä, taas. Yksi päivä voi olla täydempi kuin mikään muu ajan määre.




Lokakuu jatkui maan ja metsän antimista nauttien, oli mökkeilyä ja arkea. Juurileivonta on ollut yksi poikkeusajan nousijoista, eikä ihme. Vaikka jatkuvasta etätyöstä voi olla montaa mieltä, niin juurileivonta on helppo mahduttaa etäarkeen. Lokakuu on hyvä riistakuukausi, mutta siihen mahtuu myös maan sadon säilömistä ja syömistä, kuten kasvisten käyttöä soffritoa varten tai serkun luomuruista puurossa.




Marraskuu osoitti minun olleen väärässä vuosikaudet: onnistuu ne ulkosynttärit marraskuussakin, vieläpä kahteen kertaan. Ihanat, liikuttavat ja hauskat synttärit. Muuten marraskuu meni nopeasti ohi pääasiassa töitä tehden. 




Joulukuussa esikoinen siirtyi takaisin etäopetukseen, vietimme etäpikkujouluja ja näimme sukulaisia sekä lähellä että etänä. Joulua vietimme lähes perinteisesti, oli kalapöytä ja aattona kinkut ja laatikot. Meillä hyvin perinteistä (kuten pääsiäisenä), tänä vuonna mietin ehkä taas tavallista enemmän perinteitä ja sitä, että ovatko ne enemmän iloa vai taakkaa. Tänä vuonna tilasin lähes kaiken kotiin, ja siitä haluan pitää kiinni tulevaisuudessakin, jos vaan mahdollista.


Aika kuluu nopeasti, poikkeusaikana vieläkin nopeammin, vaikka maaliskuun puolessa välissä ajatteli viikonkin olevan pitkä aika. Tänä vuonna tavallisista asioista tuli entistä merkityksellisempiä, ehkä muillekin kuin minulle, jonka mielestä tavalliset asiat ovat jo aiemmin olleet niitä parhaita. Erittäin tärkeää oli se, että sain tilata ruuat kotiovelle tutusta Kauppahalli24:stä ja kalat Maxin kalasta.  Ja iloa etäelämään toi mm. Teahouse of Wehmaisin teemaistelut sekä upeat kukat, jotka edelleen sain tilata Pirjo Kopilta, elokuusta lähtien uudesta Kauklahden kukasta (kuvaavaa on, että tämän postauksen ensimmäinen ja viimeinen kuva on Pirjon käsialaa). Mitähän kivaa sitä keksii ensi vuoden etäarjen piristykseksi? Toivotaan ensi vuoteen kaikkea mahdollista hyvää, noudatetaan ohjeita ja tuetaan paikallista.

Turvallista ja parempaa vuotta 2021!

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Se paras joulusinappi


Minä olen saanut vuosikausia kummiltani joulusinapin. Viimevuosina emme aina ole onnistuneet vaihtamaan lahjoja ennen joulua, puhumattakaan tästä vuodesta, joten päätin itse tehdä perinteisen joulusinapin samalla ohjeella. Sain tämän ohjeen siskoltani, hän oli aiemmin (vuonna 2017) tiedustellut ohjetta tädiltämme. Minä tein tämän alkuperäisestä ohjeesta puolikkaana, siitä tuli juuri sopiva purkillinen meille jouluksi, näin teen jatkossakin. 

Tämähän ohje ei ehdi enää tälle joululle (kuinka tyypillistä blogilleni), mutta onpahan minulle muistissa tuleviksi jouluiksi.

1 dl Colmanin sinappijauhetta
1 dl sokeria
1 dl kermaa
1 tl (vajaa) perunajauhoa
ripaus suolaa
1 kananmuna
1 tl etikkaa

Mittaa aineet etikkaa lukuunottamatta kattilaan. Sekoita tasaiseksi ja kuumenna koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa vähän aikaa. Jäähdytä sinappi sen jälkeen nopeasti kylmässä vesihauteessa, tai esim. ulkona kylmän kivetyksen päällä. Lisää etikka jäähtyneeseen sinappiin, sekoita ja purkita. 

Aaton pelkistetty kattaus

ps. Rusinasoppa on nyt listalla kuudentena, aika hienoa minusta. Meillä ei mennyt tänä jouluna sitä kuin yksi kattilallinen, ennätys sekin. Toki sitä on tänä vuonna keitetty pitkin vuotta monta kattilallista. 7 kg kinkku oli sen verran sopiva, ettei siitä saa hernekeittoa tehtyä.

torstai 24. joulukuuta 2020

Joulua 2020

Joulukimppu Kauklahden kukka

Joulufiilis on tänä vuonna väkevämpi kuin monena vuonna, tai ehkä jopa koskaan. Meidän jouluperinteisiin ei koronavuodella ole juuri muuta vaikutusta, kuin se,  että en tee lipeäkalaa, ja se, että tilasin ihan kaikki ruuat kaloja myöten kotiin. Kukkia on tavallista enemmän ympäri kotia. Lahjoja lapset saattavat saada minulta vähän enemmän kuin normaalisti, ehkä kompensoin vähän sitä, ettei päästy vaihtamaan paketteja sukulaisten kanssa normaaliin tapaan. 

Koti on koristeltu, on kuusi, tonttuja, on joululiina ja joulukukkia. Minulla on joka vuosi ollut kaunis kimppu tai asetelma Pirjo Kopilta, mutta ehkä tuo tämän vuoden kimppu on kaunein mitä minulla ikinä on ollut. Tunteet ovat pinnassa, ihan herkistyin meidän puuroaamiaisella (mies sai mantelin). Lapset ovat tohkeissaan joulusta, isojen lasten tavalla, mikä on niin 💖

Joulu on lanttulaatikkoa vaille valmisteltu. Kinkun paistoin eilen, aamulla leivoin pullan. Nyt lämmitän saunan (eikö kuulostakin paremmalta, kuin sanoa, että nyt laitan saunan päälle) ja joulurauhan julistuksen jälkeen menemme joulusaunaan perinteisesti valoisan aikaan. Ja olemme kaksi viikkoa kotona tekemättä mitään tai menemättä mihinkään. Tai no, jos mökille tulee lunta, niin sen perässä voi olla pakko mennä mökille. 



Leppoisaa ja rentouttavaa omanlaista joulua kaikille!


keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Joulun 2020 kalapöytä ja lohitäytteiset ruiskupit


Jo hyvin perinteiseen tapaan meillä syötiin joulun kala-ateria jo tänään aatonaattona. Tänä vuonna hankin kalat helpon kautta eli tilasin kaikki kotiin Maxin kalasta. Tilausaikataulu oli sellainen, etten olisi ehtinyt graavata kaloja itse, ja toisaalta en halunnut käydä kaupoissa ollenkaan, joten tilasin ihan kaikki valmiina, myös sillit ja silakat. Ja voi hyvänen aika että kaikki oli hyvää, ei taida olla paluuta vanhaan. 

Poikkeusvuosi näkyy siinäkin, että tänä jouluna en tee lipäkalaa. koska toinen lipeäkalan syöjä ei tule koko jouluna tänne. En myöskään tehnyt tänään perinteiseen tapaan sienisalaattia, olen meistä neljästä ainoa joka söisi sitä eikä huvittanut tehdä vain yhdelle sitä. Ja minähän teen joulujuttuja aina vain sen verran, mikä huvittaa.

Tämä satsi tuotiin kotiovelle päivällä

Tänään meillä oli pöydässä

kirjolohenmäti, smetana, sipuli ja suolakeksit
graavit lohi ja siika
lämmin- ja kylmäsavulohi
mustaherukka- ja sinappisilli
suutarin lohi

katkarapu-savulohitäytteiset ruiskupit

rosolli
vihreä salaatti: päärynää, paprikaa ja herneitä
keitetyt perunat
saaristolaisleipä

kotikalja


Ensimmäistä kertaa (muistaakseni) punnitsin lohitäytteen. Tätä ohjetta minulta on kysytty usein, joten kirjoitan sen ylös ihan otsikkoon, jotta löytyy myöhemminkin. Minä en siis normaalisti punnitse, vaan teen mukaan mikä tuntuu hyvältä, ja tämä on hyvä suhde täytteessä:

200 g Creme bonjour katkaraputuorejuustoa
400 g lämminsavulohta

Hiero tuorejuusto ja kala haarukalla tahnaksi. Täytä ruiskupit tahnalla, tai käytä lohitahnaa esim. kolmioleipien tai uuniperunoiden täytteenä. Tämä on aika iso annos, välillä teen puolikkaana. Osa tahnasta syödään kalapöydässä keksien tai leivän päällä.

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Juomia ennen joulua 4. Mustaherukkaglögi



Kun olin lapsi, äiti keitti aina glögin itse. Lapset saivat glögia sellaisenaan, aikuisilla saattoi olla terästystä joukossa. Minun tulee aika harvoin keitettyä glögiä; valmiit glögit ova käteviä ja ihan riittävän hyviä. Mutta onhan tämä omasta mehusta keitetty glögi ihan parasta. Minun maustevalikoima on muotoutunut vuosien aikana, ja vähän vaihtelee. Neilikasta en pidä, joten korkeintaan  pari neilikkaa pääsee mukaan. Vaniljatankoja minulla on jemmassa, sellaisia, joista on jo siemenet käytetty ja ehkä tankoakin jonkun kerran. Huuhtelen käytetyn vaniljatangon, annan kuivua, ja käytän uudelleen, makua tulee ihan riittävästi liemeen edelleen.

Mausteliemi:
6-8 dl vettä
2 kanelitankoa
8 kardemumman kokonaista siementä
1 tähtianis
½ tl pomeranssinkuorta
2 kokonaista neilikkaa (oikeasti käyttäkää enemmän)
pieni pala vaniljatankoa (sellaista josta siemenet on käytetty johonkin muuhun)
1-2 rkl sokeria (vähemmän jos oma mehu on makeaa, enemmän jos se on ilman sokeria)

Keitä maustelientä n. 15 minuuttia, jätä se jäähtymään mausteiden kanssa. Siivilöi mausteet pois ja kaada liemi kattilaan

½-1 dl mustaherukkamehua (sopivasti, riippuu mehusta)
6-8 dl maustelientä

Lämmitä melkein kiehuvaksi. Tarjoile esim. rusinoiden ja manteleiden kanssa, terästä niin halutessa mieluisella juomalla. 

Lapsetkin tykkäsivät, sanoivat että parempaa kuin luulivat. Tosin toivoivat seuraavalla kerralla ilman tähtianista.

Tänään meillä oli epäpyhäisesti siivouspäivä, siivosimme kolmestaan (mies on metsällä) vähän perusteellisimmin. Aamulla haimme joulukuusen, se on tarkoitus koristella illalla ja samalla kuunnella joululauluja sekä nauttia glögistä ja joulutortuista. Alkaa jo olla syvä joulufiilis, niin kuin kuuluukin neljäntenä adventtina. Edessä on enää kivoja joulupuuhia.

torstai 17. joulukuuta 2020

Etäpäiväkirja 16 - jouluruoka ja perinteet

Uudistuneet pikkujouluperinteet

Etätöitä on vielä vajaa viikko jäljellä ennen joululomaa, takana 34 viikkoa. Lomasuunnitelma ei-minkään-tekemiseksi on tehty, tyyliin kirjapino ja suoratoistopalvelulista valmiina. Ja tietysti hyvää ruokaa. 

Olen tehnyt nuoresta pitäen joka joulu perinteiset jouluruuat. Pientä variaatiota on ollut, mm. ruokalajien määrä on vaihdellut oman jaksamisen mukaan eri jouluina, mutta muuten ajattelen, että vuodessa on yli 360 päivää jolloin syödä mitä vaan, mutta näinä muutamana päivänä syödään samalla tapaa joka vuosi. Minä pidän jouluruoka-fanina tätä perinteisyyttä rikkautena, vaikka olenkin joskus jonkun pääsiäisen aikaan pohtinut perinteiden mielekkyyttä, etenkin vuosina jolloin niistä ei olisi jaksanut pitää kiinni. Tänä vuonna pohdin asiaa uudestaan, en tosin omasta puolestani, sillä meidän joulu on ihan samanlainen kuin muinakin vuosina; mutta kaikkien niiden puolesta, jotka eivät pääsekään omiin perinteisiin joulupöytiinsä. 

Tänä vuonna taitaakin monilla olla tarvetta resepteille, koska ei olla tutuissa pöydissä. Tai ehkä tänä vuonna voi tehdä jotain ihan uutta, alkaa luoda uudenlaisia perinteitä? Mutta meille, jotka kaipaamme perinteisiä reseptejä, löytyy blogista mm. seuraavat ohjeet:

imelletty perunalaatikko eli tuuvinki (vaikka tämän saankin aina siskolta)
porkkanalaatikko: tavallinen sekä ravintola Juuren mukaan
maksalaatikko: tavallinen sekä ravintola Juuren ohjeella

lipeäkala uunissa
kalan graavaus pakastimen kautta
se paras sipulisilli

rusinasoppa (tämä on noussut viime vuotta lukuunottamatta joka joulu top-vitoseen)

Meillä syödään tänäkin vuonna näitä kaikkia, paitsi lipeäkalaa, sillä toinen lipeäkalan syöjä ei ole paikalla. Laatikoista teen nuo tavalliset versiot, ja se kinkun ohje puuttuu edelleen mutta kinkkua on tulossa. Ja sitten voikin alkaa jännätä, että nouseeko luumukiisseli tänä vuonna top-vitoseen.

En vieläkään tiedä, että onko perinteet rikkaus vai taakka. Kaksi iloista ei-enää-niin-kovin-pientä jouluihmistä niiden avulla on kuitenkin kasvanut.

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Juomia ennen joulua 3. Kuukauden tee: Lämmin omenainen teedrinkki



Ihastuin kesällä Teahouse of Wehmaisin Baked Apple -teehen, joka on vihreää teetä maustettuna omenalla ja mantelilla. Jo silloin ajattelin, että siitä saa hyvän jouluisen lämpimän drinkin, ja niinhän siitä sai. 

Eilen ehdin jo ajattella, että tämäkin pitää tänään tehdä, mutta olen tosi tyytyväinen että piti: niin hyvää tämä oli. Sopiva pikkubreikki siivouksen välissä, sujuu taas tämän jälkeen sujuvasti. Tämän joulun lempijuoma!

12 cl Baked apple -teetä 
12 cl omenamehua
kanelitanko
3 kokonaista kardemummaa
fariinisokeria
2-4 cl jaloviinaa (yhden* jos minulta kysytään)

koristeeksi omenaa

Hauduta tee ohjeen mukaan. Samaan aikaan kiehauta omenamehu kanelitangon ja kardemummien kanssa, lisää hyppysellinen fariinisokeria. Kaada kuuma tee ja kuuma mehu kuumuutta kestävään lasiin, lisää jaloviina (tai jätä pois), sekoita nopeasti. Koriste omenalla, nauti heti lämpimänä. 

Mukavaa vaihtelua glögi-kaudella, paras lämmin juoma aikoihin. Maistuu hyvältä myös ilman jaloviinaa, eli voi tehdä koko perheelle lähes samanlaiset juomat.


ps. Ihanasta itsenäisyyspäivän kukkakimpusta riittää iloa pitkään (floristimerstari Pirjo Kopilta Kauklahden kukasta): poimin hyvänä säilyneet kukat pieneen punaiseen Aalto-maljakkoon, näillä pärjään joulukimppuun saakka.  

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Juomia ennen joulua 2. Itsenäisyyspäivä 2020 ja karpalojuoma


Miten nämä vuodet kuluvat näin? Tuntuu, että ihan hetki sitten itsenäisyyspäivä osui sunnuntaille, ja taas sitä ollaan tässä, Suomi 103 v, ja taas toisena adventtina. Mietin, että mikä olisi hyvä juoma juhlistamaan tätä päivää, ja turvauduin  Eva Mannerheim-Sparren keittokirjaan herkkusuille ja tavallisille nälkäisille. Kuten arvasin, sieltä löytyi pari sivua erilaisia juomia, joista karpalojuoma houkutteli heti, ihan senkin takia, että pakastimessa oli karpaloita aika reilusti. Ihanan punaista kuohuvaa juomaa. Pienensin ohjetta reilusti, ja tein näin:

½ l karpaloita
2 l vettä
300 g sokeria
ihan pikkunokare hiivaa

Kiehauta karpalot ja vesi. Siivilöi mehu ja sekoita sokeri siihen, anna jäähtyä n. 37-asteiseksi. Sekoita hiiva nestetilkassa ja kaada joukkoon. Anna käydä 3 päivää (tämä ohjeessa, ja epäilen että meillä on sopivan viileää tähän aikaan näin pitkälle käymiselle). Pullota, anna pullojen seistä huoneenlämmössä kolmisen tuntia ja siirrä sen jälkeen jääkaappiin vähintään kolmeksi päiväksi, mieluten ainakin viikoksi (etenkin jos jääkaappi on hyvin kylmä).

Karpalojuoma oli hyvää, mutta seuraavalla kerralla teen hyvissä ajoissa niin, että juomaan ehtii kehittyä vielä enemmän hiilihappoa. Tämä oli kiva kokeilu, mutta ehkä ihan aavistuksen tuli mieleen toisen mummon mehu (sisko tietää).

ps. Minulla oli alkuun tuplamäärä karpaloita, puolet mehusta otin erikseen ja paseerasin karpalot huolella joukkoon, keitän tästä hienon kiisselin. Karpaloiden kuoret sopivat hyvin leipä- tai kakkutaikinaan. Olen ihan varma, että kyllä marjat aikoinaankin käytettiin huolella loppuun.

pps. Tänään vietämme jo aika perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivää kolmistaan, metsämies on mökillä. Syömme yksinkertaisesti mutta perinteisesti, tiedossa on siis hirven sisäfilettä, lohkoperunoita ja uunijuureksia. Jälkiruokana on yksinkertaisesti perinteistä kuivakakkua (paitsi enää ei saisi sanoa kuivakakku, vaan pitäisi käyttää sanaa kahvikakku). 


Hyvää itsenäisyyspäivää 2020!



perjantai 4. joulukuuta 2020

Etäpäiväkirja 15 - etäpikkujoulut


Etätyötä on takana suunnilleen 32 viikkoa, tästä ajasta olen ollut muutaman päivän työpaikalla. Tällä hetkellä meitä on taas kolme päivisin kotona sillä lukiolainen siirtyi etäopetukseen tällä viikolla. Rytmi, työt, ulkoilut ja kaikki menee jo vanhalla rutiinilla. Systeemit pysyy useammin pystyssä kuin ei, vaikka "mikään ei ole pysyvää paitsi häiriö".  

Mutta kyllä ne tunteet ovat taas pinnassa, niin arjessa kuin juhlassakin. Ylioppilaat saavat todistuksensa koulun eteisessä ja kaikki juhlat on peruttu. Joulusta ei vielä tiedä, meiltä sitä ei kai ole peruttu, mutta huoli siitä, millainen joulu isälle tulee, on kova. 

Meillä oli työpaikan etäpikkujoulut. Tiedän, että monilla työpaikoilla pikkujoulut on peruttu, jossain ne on vaihdettu huppareihin tai johonkin muuhun konkreettiseen, mutta meillä pidettiin etäpikkujoulut (meinasin sanoa perinteiset), ja hyvä niin. Pikkujoulutoimikunnan tontut muistivat meitä jo vähän etukäteen suklaalla ja tänään virittäydyimme tunnelmaan, jokainen omalla tavallaan. 

Meillä oli mahtava katsaus menneeseen vuoteen etä-uutisten kautta, oli sanapilveä ja taidetta ja niin teräviä huomioita, että sai nauraa vedet silmissä. Lopuksi vielä katsoimme toisiamme iloisesti, mutta olihan se tosi haikeaa, liikutuksen näki ja tunsi toisistakin. Sellaiset pikkujoulut, ensin vedet silmissä hauskuudesta, ja lopuksi vedet silmissä ikävästä ja kaipauksesta. Kyllä saa olla onnellinen sellaisista työkavereista, että itkettää kun ei olla yhdessä 💚

Hei sata kuvaa eikä Teamssi kaatunut. 


sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Juomia ennen joulua 1. Lihaliemi ja peurapiirakka


Tämä on jo kuudes joulunodotuskalenteri blogissa. Ensimmäisen vuoden jälkeen olen miettinyt kalentereihin jonkun teeman, niin tänäkin vuonna. Edelleen oma lempikalenterini on se toinen, vuoden 2016 kalenteri jouluisista kirjoista. Mutta oli se viimevuotinenkin kiva. Tämä on juuri sopiva joulukalenterin tahti minulle, neljä postausta on sopivasti minulle, ja toivottavasti seuraajillekin.

Tänä vuonna mietin neljää sopivaa juomaa joulunaikaan. Kaikki eivät ole perinteisiä drinkkejä, vaan mukaan mahtuu monenlaista. Aloitan nyt lihaliemellä, olen jo aiemmin kirjoittanut juotavasta liemestä, mutta tässä tulee vähän perinteisempi versio. 
 
Olin päättänyt aloittaa liemellä jo aiemmin, mutta kuinka sattuikaan: mies "tilasi" uusimmassa  Metsästäjä-lehdessä (6/2020) olevan peurapiirakan. Ohje on Akseli Herlevilta, ja siinä kehoitettiin nauttimaan piirakka sherryllä maustetun liemen kanssa. Ehdotin ensin, että tekisin piirakan puolikkaana, mutta sehän oli oikeasti tosi huono idea, ainakin metsästäjän mielestä. Vaikka ei saadakaan syötyä piirakkaa oman perheen voimin kerralla, voi sitä pakastaa ja ottaa mukaan metsästysreissuille. 

Juotava lihaliemi


6 dl lihalientä kuumennettuna
suolaa tarpeen mukaan
loraus sherryä
persiljaa
timjamia

Lämmitä lihaliemi kattilassa. Minun lihaliemi oli redusoitu reilusti, eli käytin 1½ dl lihalientä ja 4½ dl vettä. Mausta suolalla tarpeen mukaan. Kun liemi lähes kiehuu, mausta sherryllä ja lisää vähän pilkottua persiljaa ja muutama timjamin lehti koristeeksi. Sherryn voi jättää poiskin. Nauti kuumuutta kestävästä lasista tai mukista.

Peurapiirakka levynä


100 g (puuro)riisiä
4 keitettyä kananmunaa
800 g peuran jauhelihaa
suolaa ja pippuria reilusti, timjamia
2 isoa sipulia
voita/öljyä
200 g ranskankermaa
120 g smetanaa

2 pkt voitaikinaa, á 600 g (ohjeessa 500 g)
1 munankeltuainen

Keitä riisi kypsäksi, valuta ylimääräinen vesi pois. Keitä kananmunat kypsäksi. Paista kuumalla pannulla peuran jauheliha kypsäksi muutamassa erässä, mausta reilusti suolalla ja pippurilla, lisäsin myös timjamia. Siirrä kulhoon odottamaan. Kuullota pilkottu sipuli pannulla voissa tai öljyssä, siirrä sekin kulhoon. Sekoita kulhossa riisi, hienonnetut kananmunat, jauheliha, sipuli, hapankerma ja smetana sekaisin.

Kauli toinen voitaikina pellin kokoiseksi levyksi. Levitä täyte tasaiseksi pohjan päälle. Kauli toinen levy pellin kokoiseksi, siirrä piirakan päälle ja "sulje" reunat. Tasoita piirakka takaisin pellin kokoiseksi. Voitele piirakka munankeltuaisella. Paista 180 asteessa n. 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä vähän aikaa ja leikkaa paloiksi.

Tarjoile piirakka lihaliemen kanssa. Ihana ruoka tähän vuodenaikaan.


Lämmintä ja turvallista joulunodotusta kaikille!


torstai 26. marraskuuta 2020

Nilkustimet



Jos on säärystimet, niin nilkanlämmittimet ovat tietysti nilkustimet, eikö niin. Esikoinen toivoi itselleen nilkustimia (hänen keksimä sana), ja jos nykyajan nuori sellaiset pyytää, niin toki sellaiset pitää tehdä.

Väri oli esikoisen valitsema vaaleanharmaa ja lankana helppo 7 veljestä. Esikoisella on isompi jalka kuin 38, mutta sirot nilkat, joten loin silmukoita 38 koon mukaan, yhteensä 48 silmukkaa. Kudoin 3 oikein, 1 nurin joustinneuletta 15 cm ja päättelin. 

Helppo ja nopea hyvän mielen käsityö. Lahjansaaja tykkäsi kovasti ja sanoi, että näyttää ihan kuin tennareissa olisi villasukat.


ps. Minua ei häiritse se, että nuori kulkee nilkat paljaina. Minä kuljin nuoruudessani ilman pipoa -20 asteeseen saakka, isäni puolestaan kulki omassa nuoruudessaan nilkat paljaina. Nyt on siis taas niiden paljaiden nilkkojen vuoro ja se on ihan ok. Ainakin tällaisen kylmäfiilin mielestä. 

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Ulkosynttärit marraskuussa


Meidän perheessä on kaksi marraskuun lasta. Kumpikin on tuonut talven tullessaan, mutta sen jälkeen on ehkä ollut yksi vuosi, jolloin on ollut talvista syntymäpäivien aikaan. Olen ajatellut kaikki nämä vuodet, että syntymäpäiviä ei voi järjestää marraskuussa ulkona, koska silloin aina sataa, myrskyää, on pimeää ja, no marraskuista. Ei talvihauskuutta, puhumattakaan kevään valosta, kesän lempeydestä tai syksyn väreistä. 

Mutta kun on pakko, niin onnistuuhan ne ulkosynttärit marraskuussakin, tällä kertaa kahden myrskyn välissä pienessä pakkasessa. Kuopus halusi kutsua muutaman luokkakaverin synttäreilleen. Lupasin että saa kutsua samoja kavereita joiden kanssa on päivät koulussa, sillä ehdolle, että juhlat järjestetään ulkona. Lapset viettivät kolme tuntia pihalla, kylmä taisi häiritä vain puhelimien akkuja. 


Synttärikoristeina oli tällä kertaa kynttilälyhtyjä, puoli tusinaa ulkotulia sekä kamina, joka hohkasi lämpöä. Edellisellä kerralla kamina on tainnut olla käytössä jonain uutena vuotena makkaranpaistossa. Pöytä ja tuolit olivat katoksen alla, sadetta ei ollut, mutta tuulelta oli hyvä olla vähän suojassa. 

Poikkeusaikana oli poikkeuajan tarjoamiset. Suolaisena tarjottavana oli pizzaa sekä sipsejä, jotka olin jakanut jokaiselle omaan astiaan. Juotavana oli jokaiselle omat limsapullot, synttärisankari oli käynyt ostamassa ne etukäteen toiveiden mukaisesti. Tämän lisäksi keitin yhden satsin lämmintä mehua, tilaus tuli hilpeästi puhelimella.

Makeaksi olin ostanut pieniä karkkipusseja, eli jokaisella oli omat karkkipussinsa. Kakun sijaan oli valmiita pakastedonitseja sankarin toiveen mukaisesti. Kaikki sopivasti yksittäistä, ainakin teoriassa. Kolme tuntia kului herkutellessa, nauraessa ja kävelyllä käydessä. Nyt on sitten todistettu, että myös marraskuussa on mahdollista pitää ulkosynttärit.


Juhlittiin meillä pienesti muutenkin. Sisko lapsineen tuli kylään, söimme yksinkertaisesti ja joimme kakkukahvit. Oheiden mukaan tuuletin paljon, joten meidän jo normaalistikin viileässä talossa oli vielä viileämpää, olin varoittanut heitä etukäteen, että nyt voi olla kylmää. Mutta sainpahan pitää synttärisukkia jalassa (olimme siskon kanssa kumpikin pukeutuneet mekkoihin harvinaisen kohtaamisen kunniaksi). Lisäksi kaikki kävivät ohjeiden mukaisesti käsien pesulla, reilusti lämmintä vettä ja saippuaa, aina ennen pöytään käymistä. 

Paljon kuulumisten vaihtoa, hymyä, naurua ja lämpöä. Sisko oli käynyt ostamassa listani mukaisesti 20 kg jauhoja Vääksyn myllystä, nyt on taas hyvä leipoa leipää. Vaihdoimme joululahjat, ja siskoni oli tehnyt tuuvingin jo nyt, jotta sai tuoda sen minulle joulua varten 💕 Arvatkaa kenellä taas oli liikutuksen kyyneleet silmissä. 

ps. Kuopuksen mielestä marraskuu on vuoden paras kuukausi 💙

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Kuukauden tee: Earl grey GT


Nyt minulta tulee yllättävä teevalinta, nimittäin haudutin ihan vapaaehtoisesti Earl grey -teetä. Minähän valitan aina siitä, että jos hotelliaamiaisella kaipaa mustaa maustamatonta teetä, niin siellä tarjotaan tvainingsin öölkreitä ja haaleaa vettä.

Kesän teemaistelussa yhdistettiin hyvää Earl greytä salaatin kanssa, ja se sopikin yllättävän hyvin, myös itse tee oli ihan hyvää, kun se kerran oli hyvää Earl greytä. Jo silloin ajattelin, että pitää kokeilla ginin kanssa, ja tässä sitä ollaan. Täytyy todeta että tulipahan hyvä drinkki, suorastaan parempi kuin tavallinen GT.

4 cl Giniä (minulla oli Conker's Dorset Dry Gin)
8 cl Earl Grey teetä (Teahouse of Wehmais'ilta)
8 cl Tonicia
Jäitä
Appelsiinin kuorisuikale

Hauduta tee ohjeen mukaan, jäähdytä kylmäksi. Mittaa lasiin gin, tee ja tonic. Lisää jäät ja koristele appelsiinin kuorisuikaleella. Nauti hyvästä juomasta. 

En tarjoa edes mitään vinkkejä, tämä nyt oli vaan niin hyvää. Uusi lempidrinkki!

perjantai 13. marraskuuta 2020

Etäpäiväkirja 14 - rintakorut


Kun etätöitä on takana 29 viikkoa ja tietää edessä olevan parhaassakin tapauksessa ainakin saman verran, on sitä pakko miettiä monenlaisia asioita, kuten vaikka etätyöpisteen viihtyvyyttä sen normaalin ergonomian lisäksi. 

Kuten jo aiemmin olen todennut, että on aika järkyttävää huomata kuinka väsyneeltä sitä näyttää kokouksissa. Ihoni on aikoinani herkistynyt vaikka mille, joten en käytä ehostusta tai mitään muutakaan kosmetiikkaa. Sormukset ja kellon riisuin samana päivänä kun etätyömääräys tuli maaliskuussa (minut tuntevat tietävät miten iso asia se kello on!) enkä ole niitä ottanut takaisin käyttöön vieläkään, koska käsienpesutiheys on tätä uutta normaalia. Käytän muutenkin koruja hyvin vähän herkistymisen vuoksi, kaulakorutkin lähinnä pitkissä ketjuissa niin, etteivät ole juurikaan ihoa vasten.

Pikkuhiljaa alkoi tuntua, että kyllä tällä pelkistämiselläkin on joku raja, se taisi tulla tässä syksyn kuluessa vastaan. Ja keksin rintakorut! Ne näkyvät juuri sopivasti etäkokouksissa, ja piristävät, jos eivät muita, niin itseä ainakin.

Kaivoin vanhat perintörintakoruni, ja tilasin vielä pari uutta netin kautta. Nyt minulla on arkisia rintakoruja (tuossa yläkuvassa neljä), joita voin käyttää fiiliksen (ja vaatteen mukaan). Tuo siili on äidiltä peritty, se on hyvä voimakoru hankaliin päiviin; ja muihinkin, ei siis tarvitse tehdä johtopääköksiä jos sen näkee minulla 🦔

Tämän lisäksi olen varautunut vielä juhlavampiin tilauksiin omalla väitöslahjaksi saamallani Stanger on Io -korulla. Ja ehkä vielä tulee niinkin juhlava etäpäivä, että käytän mamman, eli äidin isoäidin hienoa rintakorua. Se on kulkenut suvussa vanhimman tyttären linjassa, tällä hetkellä se on minulla, ja aikanaan jatkaa matkaa esikoiselle. Mitokondrio-fanina olen onnellinen pitkin maternaalista linjaa kulkevasta korusta.


Tässä sitä ollaan, etäkokousten taustalla suomalaiskansallinen ryijy, rintarossi leningissä ja sukankudin käsissä. Alkaa olla melkoinen saavutus jopa tällaiselle syntymävanhalle.

tiistai 10. marraskuuta 2020

Liemi hirvenluista


 
Yhtenä viikonloppuna keitin lientä hirvenluista. Minulla oli käytössä pari isoa muovikassillista luita, jotka isä toi hirvien paloittelusta. Keitin niistä kaksi kymmenen litran kattilallista lientä. Ensimäiseen laitoin selkärangan (kuva), jonka olin paahtanut nuotiossa kunnon liekeissä. Keräsin lopuksi myös lihat keittoa varten talteen. Toinen satsi oli luisempaa, mutta paahdoin luut samalla tavalla kunnon liekeissä ja lopputuloksena oli toinen aivan upea liemi. Näissä liemissä luut (ja liha) olivat pääosassa, en käyttänyt mitään yrttejä enkä mausteita, ja kasviksiakin hyvin niukasti suhteessa luihin. Tästä huolimatta ihan parhaat liemet mitä olen tehnyt, epäilen salaisuuden olevan luiden lisäksi noisssa marraskuisissa nuotioissa.

hirven selkärankaa ja/tai muita luita
3 sipulia
3 porkkanaa
varsisellerin varsi

vettä

Paahda luita nuotiossa niin, että liha paistuu kunnolla ja luutkin saavat saada väriä reilusti. Paahda myös kasvikset, jossei nyt ihan mustiksi niin melkein kuitenkin. Siirrä kaikki isoon kattilaan ja kaada vettä niin että kaikki peittyy. Nosta kiehuvaksi, ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Anna kiehua hiljalleen sen jälkeen rauhassa vähintään kuusi tuntia, tai minkä verran nyt haluatkaan. Siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan, ja keitä vielä kokoon, minä redusoin noin kolmannekseen. Pakasta sopivissa erissä ja käytä keitoissa, padoissa, kastikkeissa ja sellaisenaan. Ihan paras liemi!

torstai 5. marraskuuta 2020

Etäpäiväkirja 13 - Resilienssistä


Resilienssi on se muotitermi, johon ensimmäisiä kertoja törmätessäni ihastuin, mutta nyt pikkuhiljaa olen alkanut kyllästyä koko sanaan. Mutta onhan sille paikkansa, ihan arkipäiväisessä elämässäkin nykyisin. Se ei ole pään lyömistä seinään mentaliteetillä jaksaajaksaa, vaan enemmänkin se on jotain mitä pitää vaalia ja kasvattaa, ainakin jos sitä ei ole luonnostaan riittävästi.

Törmäsin Tare Haellen kirjoitukseen elokuussa, kirjoituksessa pohdittiin  tätä aikaa ja keinoja selvitä nykyisessä todellisuudessa. Yhtenä asiana siinä oli mainanta resilienssin kasvattattamista ja lista asioista jotka auttavat kasvattamaan omaa resilienssi-varastoa. Minä tein tähän listan hänen luettelemista asioista itselle muistiin. Kaikki on oikeastaan tuttua ja itsestään selvää, mutta hyvähän näitä on itselleen välillä muistutella. Lisäsin perään pienen oman huomion.

  • Nuku - mitä säännöllisemmin, sen parempi
  • Liiku - päivällä valoisan aikaan pelkkä kävelykin tekee ihmeitä
  • Meditoi - jos ei meditoi, kannattaa kokeilla vaikka käsitöitä, piirtämistä tai mikä vaan toimii
  • Ole kiitollinen - asiat eivät ole koskaan niin huonosti, etteivätkö ne voisi olla vielä huonommin
  • Pidä yhteyttä ihmisiin - soita, kysy mitä kuuluu, puhu niitä näitä aina kun se on mahdollista
  • Sano ei - kaikkea ei ehdi/voi tehdä: jos ei ennenkään, niin ei ainakaan näinä aikoina
  • Tunne itsemyötätuntoa - hyvin sä vedät, näillä mennään mitä on ja se riittää

Kuten olen aiemminkin sanonut, tehdään asioita jotka tuottavat iloa, ihan pienestikin, ja sillä mitä on. Jokaisella se on vähän erilaista, eikä siksikään kannata verrata muihin. Minä kudon terapianeuleena suoraa pötköä, vaikka oma somekupla on täynnä toinen toistaan upeampia islantilaisneuleita. Terapianeulomisen lisäksi oma resilienssi-pankki kasvoi viime viikolla huimasti, kun sain nukkua 22-06 ihan rauhassa, ulkoilla sienimetsässä lounasaikaan, uida +8-asteisessa vedessä iltapäiväkahviaikaan, olla kiitollinen noista kuvan maisemista, näki isää ja jutteli puhelimessa kummin kanssa sieniterveisten jälkeen. Osasin myös sanoa ei aika isoon juttuun ja tunsin asiasta tyytyväisyyttä. Hyvä minä, hyvä me 💚


maanantai 26. lokakuuta 2020

Suurpiirteisen juurileipä


Minä osaan olla tarvittaessa tarkka ja noudattaa ohjeita juuri niin tarkasti kuin pitää. Mutta osaanhan minä olla myös aika suurpiirteinenkin. Kun asia on riittävän hyvä, se on riittävän hyvä. Se ehkä on hyvän mieleni salaisuus: on helppoa olla tyytyväinen kaikkeen kun on niin vähään tyytyväinen. Leipämentorini, Kahvelon Ilse rohkaisi minua olemaan juuri niin suurpiirteinen kuin olen, ja sieltähän se ilo leipoa leipää löytyi uudestaan. 

Minä en pohdi autolyysin määritelmää, en puhu prosenteista (vaikka oikeasti osaankin ne, lisäksi "näen" ne heti, kuten numerot yleensäkin 😎) enkä kommentoi jauhojen laatua. Ei jämäjuurta, ei stressiä juuren uusimisesta. Mittaamista, mutta vähän sinne päin. Kellottaminenkaan ei ole niin turhan tarkkaa. En mieti tuplaantuuko herätetty juuri (ei), en kelluttele enkä tee muitakaan kommervenkkejä. Kunhan vaan leivon iloisesti riittävän hyvää leipää.

Tämä ohje on siis muistiin itselle ja kaikille muille, jotka ovat vähän tutustuneet hapanjuurileivontaan (en esim. kuvaa taitteluja tarkasti, netistä kyllä löytyy tarvittaessa paljon videoita), mutta eivät ole sukeltaneet syvälle sen hienouksiin. Tästä määrästä tulee kaksi pienehköä leipää, sellaisia sopivia siihen, että saa tuoretta leipää riittävän usein.  Tärkeintä on tietysti hyvä vahva juuri, toinen tärkeä asia on lämpö. Meillä on aina viileää kun ulkonakin on viileää/kylmää, joten joudun vähän näkemään vaivaa lämmön takia. Hyödynnän esim. astianpesukoneen hukkalämmön tehokkaasti, samoin muiden keittiöpuuhien. 

Säilytän pientä määrää juurta jääkaapissa, sitä on ehkä n. 100 g tai jopa vähemmän. Se on pienessä lasipurkissa jonka kansi on kiinni, mutta ei tiukasti. Kun otan juurta leipomista varten, lisään sinne suunnilleen ottamani määrän verran jauhoa ja vettä yhteensä ja sekoitan. Juuri voi olla useammankin viikon purkissa, sen pinnalle kertyvä neste kyllä suojaa sen. Välillä, ehkä n. kerran kuukaudessa siirrän juurta vähän puhtaaseen purkkiin ja lisään jauhoja ja vettä kumpaakin saman verran niin, että määrä on n. 100 g. Toki jos leivon isomman määrän leipää kerralla, ruokin juurta ajoissa enemmän jotta saan riittävän määrän käyttöön.

Kun haluan leipää parin päivän päästä, teen näin:

Ilta
40 g juurta
80 g hiivaleipäjauhoa (tai vehnäjauhoa)
80 g vettä

Ota juurta jääkaapissa olevasta purkista (ja lisää tilalle vähän jauhoa ja vettä) ja sekoita juuri, jauhot ja vesi astiassa jonka voi peittää kevyesti. Pidä heräteltävä juuri lämpimässä paikassa yön yli.

Herätelty juuri aamulla

Seuraava päivä
180 g herätettyä juurta (kaikki mitä on)
400 g vettä
12 g suolaa
n. 600 g jauhoa (n.100 g täysjyvää, 50-100 g hiutaleita tjs; loput hiivaleipä/vehnäjauhoa)

Aamupäivällä/päivällä sekoita juuri ja vesi tasaiseksi, lisää suola ja jauhot ja sekoita kevyesti. Anna seistä tunti (ns. autolyysi juuren kanssa). 

Taikina taitteluiden jälkeen

Sen jälkeen kääntele taikina neljältä sivulta, yhteensä 4 x neljän tunnin aikana. Kastele käsi aina ennen taitteluja, jos taikina tuntuu liian tanakalta, käytä enemmän vettä.

Esimuotoillut leivät ennen liinalla peittelyä

Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja jaa se kahtia. Esimuotoile leivät, anna seistä pöydällä puoli tuntia liinalla peitettynä. 

Muoteile leivät ja siirrä ne kohotuskoreihin (tai siivilään tjs.) jossa on jauhotettu liina. Anna kohota jääkaapissa yön yli. Minulla ei ole syksyisin tilaa jääkapissa, joten kohotan ne ulkona kylmälaukussa kylmäkallejen kanssa. 

Leivät aamulla yön yli kohottuaan kylmässä


Seuraava aamu/päivä:
Kumoa leivät pellille, viillä syvään (minähän en koristele). Paista 250 asteessa 20 minuuttia, laita heti alussa uuniin pohjalle syvä pelti ja kaada siihen reilusti kiehuvaa vettä. 20 minuutin kuluttia poista vesipelti, pidä luukkua auki sen verran, että kosteus häviää. Laske samalla lämpö 220 asteeseen ja paista vielä 20-25 minuuttia. Anna leivän levähtää tunnin verran ja nauti lämpimästä leivästä.

Leivät viillettynä

Kuvasta näkee, että vasemmanpuolesen leivän viilto ei lähde riittävän alhaalta. Minä tykkään leikata viillon vähän sivussa, mutta hyvin viillon voi tehdä keskeltäkin.

Jaksan ihmetellä ja ihastella edelleenkin joka kerta, että miten onkaan hyvää leipää!

maanantai 19. lokakuuta 2020

Laiskan sadonkorjaajan "soffrito"


Yksi tärkeitä arkikokkausta helpottavia asioita on soffritto, tuo italialainen pyhä kolminaisuus - sipuli, porkkana, selleri - haudutettuja kasviksia (en nyt avaudu äffien ja t-kirjainten lukumääristä). Sitä kannattaa valmistaa iso määrä kerralla ja pakastaa, näin saa nopeasti kastikkeen, joka maistuu siltä kuin ruokaa olisi haudutettu pitkäänkin. Ensimmäisen kerran luin tästä Hannelen Kokit&Potit-blogista ja innostuin heti! Campasimpukka jatkojalosti tätä eteenpäin haudutuspadassa tehtäväksi tuossa hävinkintorjuntalaatikossa.

Olen kasvattanut porkkanaa tänä vuonna muutaman vuoden tauon jälkeen, ja upeaa porkkanaa onkin. Satoa on tullut enemmän kuin olen ehtinyt käyttää, eikä minulla ole sille säilytystilaa talven varalle. Tähän soffritoon olen upottanut monia monia kiloja sadonkorjuun kasviksia ja mieli hyrisee tyytyväisyyttä kun olen saanut kasvikset käytettyä ja säilöttyä tulevaa arkea helpottamaan. 

Olen tehnyt soffritoa useamman kerran haudutuspadassa. Suuren määrän pilkkominen ihan pieniksi kuutioiksi ottaa kuitenkin aikansa, ja vaikka kuinka pieneksi pilkon kasvikset, aina joku bongaa sellerinpalan kastikkeesta ja kysyy, että mikä tämä on. Niinpä siirryin alkuperäisestä ohjeesta vielä yksinkertaisempaan versioon, samalla käytin muutakin sadonkorjuun satoa.

Tarkkoja määriä minulla ei ole tähän, mutta olen täyttänyt ison haudutuspatani ääriään myöten täyteen. Olen myös lisännyt hävikkiuhan alla olevia kasviksia, tällä kertaa mukaan mahtui muutama tomaatti ja paprika sekä viimeisestä palstan kesäkurpitsasta pätkä. Kasvikset siis vaihtelevat sen mukaan, mitä sattuu olemaan. Porkkanaa oli nyt ylivoimaisesti eniten.

muutama kilo porkkanaa 
muutama oikein iso palsternakkaa
muutama varsi varsiselleriä
muutama sipuli
muutama tomaatti
muutama paprika
pätkä kesäkurpitsaa
nippu persiljaa
tuoretta timjamia
n. 1 dl oliiviöljyä

Kuori ja pilko kasvikset, siirrä ne haudutuspataan. Voit jättää ne aika isoiksi paloiksi, sillä kaikki soseutetaan lopuksi. Lisää myös yrtit pataan ja kaada päälle reilusti öliiviöljyä. Hauduta kasviksia asetuksella high 3-4 tuntia. Sekoita niitä muutaman kerran tänä aikana. Jatka hauduttamista asetuksella low nelisen tuntia. Ajat eivät ole tarkkoja, vähempikin riittää jos se sopii aikatauluun paremmin. Soseuta lopuksi kasvikset sauvasekoittimella soseeksi, jäähdytä ja pakasta erissä.

Nopean ja maukkaan kastikkeen saa käyttämällä valmiiksi pakastetun pussin näitä kasviksia sekä valmiiksi paistettua ja maustettua jauhelihaa (jota myös löytyy pakastimesta), tai vaihtoehtoisesti jotain mieluista lihankorviketta sekä lisäämällä purkin tai kaksi tomaattimurskaa. Kastike saa hautua saman ajan kuin pasta kiehuu ja hyvä ja maukas ruoka on valmis vartissa. Toki tämä sose sopii kaikkiin kastikkeisiin, patoihin, keittoihin, mihin vaan.

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Ruisotto - rukiinen "risotto" haudutuspadassa

Illan valo kuvassa ei tee oikeutta ruualle


Koska ruispuuro oli niin täydellisen hyvää ja suorastaan kermaista, päätin heti tehdä rukiista risoton tyylistä lisuketta. Ruista on myytävänä ruisottoa varten, olen ostanutkin, silloin jyviä on ymmärtääkseni käsitelty vähän. Koska nämä jyvät ovat suoraan kuivurilta, en uskonut, että näille olisi riittänyt vajaan tunnin keittely, ei sitten mitenkään. Näin tehden rukiista saa vähällä vaivalla hyvän lisukkeen, vähän vaan pitää suunnitella etukäteen sillä aikaahan tähän kului. Minulla oli vähän enemmän lientä kuin nyt kirjoitin ohjeeseen, tähän  kirjasin sen määrän mitä kannattaa käyttää, jos haluaa kiinteämpää ruisottoa kuin nyt oli. 

2,5 dl rukiinjyviä (yön yli liuotettuna)
6 dl hyvää vahvaa lientä

1 rkl voita
1 iso sipuli
haudutetut rukiit
1 rkl omenaviinietikkaa
suolaa, pippuria myllystä
1 dl raastettua parmesania

Laita rukiinjyvät veteen likoamaan myöhään illalla. Aamulla laita haudutuspataan rukiit ja kuuma liemi, minulla oli nyt sitä ihanaa sorsalientä. Hauduta asetuksella low iltapäivään saakka, sekoita jonkun kerran.

Valmista ruisotto: laita kattilaan voita ja kuullota pilkottu sipuli pehmeäksi. Lisää liemessä haudutettu ruis kattilaan, mausta omenaviinietikalla, suolalla ja pippurilla. Lisää lopuksi reilusti raastettua parmesania, sekoita ja syö.

Tämä syötiin kuhan lisukkeena, olin paistanut kuhan yksinkertaisesti pannulla tilli-lipstikkavoissa, maustanut sitruunalla ja tuoreella tillillä. Jos perheessä olisi useampi sienien syöjä, olisin tehnyt tästä sieniruisottoa käyttämällä sienilientä, ja paistamalla sipulien kanssa reilusti sieniä. Minä tykkäsin ruuasta todella paljon, esikoinen totesi että "puuroa ja valkoista kalaa" ja söi leipää.

torstai 15. lokakuuta 2020

Ruispuuro kokonaisista rukiinjyvistä haudutuspadassa


Aiemmin syksyllä pääsin käymään serkkuni kuivurilla (sama serkku, jonka juhannuskokko oli koko kevään ajan voima-ajatukseni). Sain ämpäriin juuri puitua luomuruista: ei espoolaisrouva paljoa voisi onnellisempi olla. Isähän näitä jyviä syö sellaisenaan niin, että leukaperät saavat teholiikuntaa, minäkin jonkun verran. Mutta ennen kaikkea olen ruista laittanut leipätaikinoihin, ja nyt tähän puuroon. 

Minun uusi lempipuuro; jos puurosta voi vetää överit niin tästä ainakin. Keitin puuron näin:

2½ dl rukiinjyviä
vettä turvottamiseen

rukiinjyvät
1 l vettä
1 tl suolaa

Turvota rukiinjyviä n. 4 h (tämän vaiheen voi jättää poiskin). Kaada vesi pois. Laita haudutuspataan vähän turvotetut jyvät ja vesi. Hauduta asetuksella low yön yli, minulla oli pitkät unet tällä kertaa. Lisää aamulla suola, sekoita hyvin ja anna puuron vähän asettua. Minä söin pelkästään oivariinin kanssa, mutta marjat, kiisselit, maito, mikä vaan sopisi myös hyvin. Upea rukiin pehmeä maku.

Puuroa kannattaa tehdä sen verran reilusti, että sitä jää yli. Tein samana päivänä sämpylöitä, vähän hiivaa, suolaa, vähän enemmän siirappia, grahamjauhoa, vehnäjauhoa ja reilusti tätä puuroa. Sen verran löysä taikina, ettei sämpylöiden muotoilu ihan onnistu. Taisi tulla parhaat sämpylät mitä muistan tehneeni, maistui ihan kaikille vähän liiankin hyvin. Ei jäänyt pakastettavaksi.