Etikkakantarellit (ja kantarellietikka bonuksena)

Tänä kesänä mökkeily on ollut aika vähäistä. Yhden kerran sentään ehdin sienimetsään heinäkuun puolella ja silloin löytyi ainoastaan kantarelleja, suurin osa vielä ihan pieniä. Sen verran sain sieniä, että söimme esikoisen kanssa pari kertaa kantarellimuhennosta ja sitten jäi vielä vajaa litra näitä minisieniä, jotka halusin säilöä etikkaan. Kokemus on opettanut, että minun ei kannata kantarelleja pakastaa. 

Etikkasienten ohjeen löysin Kotiliedestä, otin reseptistä suhteet mutta maustoin eri vähän eri tavalla (koska en pidä neilikasta enkä jaksanut lähteä hakemaan tilliä, ja tykkään rosmariinista. Sinapinsiemeniä olisin voinut lisätä jos olisin muistanut, ensi kerralla sitten). Näin tehden tuli hyvää, ihan älyttömän hyvää.

vajaa 1 l pieniä kantarelleja (ohjeessa 1 l)

1 sipuli

1½ dl vettä

½ dl etikkaa

½ dl omenaviinietikkaa

2 dl sokeria

1 tl suolaa

muskotinkukkaa pari palaa

rosmariinia pieni oksa

Siisti sienet, pilko tarvittaessa. Kuori ja pilko sipuli. Mittaa kattilaan muut aineet, anna kiehahtaa niin että sokeri sulaa. Lisää sienet ja sipuli ja keitä n. 15 minuuttia. Purkita steriloituun purkkiin. Minulla tuli tästä annoksesta juuri tuo yksi purkki, ei enempää eikä vähempää.

Tein lientä ohjeen mukaisesti vaikka minulla oli vähemmän sieniä. Lientä jäi yli ihan mukavasti, otin sen talteen ja jäähdytin. Ihana kantarellin makuinen makea etikka sellaisenaan käytettäväksi, tai lisäämällä öljyä 1:1 upea salaatinkastike. Seuraavallakin kerralla aion keittää lientä vähän ylimäärin.

Nopea tatti-lehtikaalipaistos (tai -salaatti)

Ihana, nopea ja riittävä etäpäivän lounas mökkiviikonlopun jälkeen. Erityismaininta lähes ilmaisesta ruuasta, kaupasta oli vain voi, balsamico ja suola, Kaikki muu joko palstalta tai metsästä. Lokakuu on tosi jees kuukausi, vaikka muut sanoisi mitä. 

voita (tai öljyä)

tatteja

pieni sipuli

lehtikaalia

herneitä

balsamicoa

suolaa

Laita kuumalle pannulle vähän voita (tai öljyä). Paista pilkotut herkkutatit kuumalla pannulla nopeasti niin, että saat niihin hyvän pinnan. Siirrä syrjään odottamaan. Lisää samalle pannulle (älä pese sitä välissä, näin saat kaikki maut talteen) uudestaan aavistus voita (tai öljyä) ja kääntele pilkottua sipulia hetki, lisää lehtikaalit, kääntele hetki ja lisää herneet. Lorauta sekaan vähän oikein hyvää balsamico-etikkaa, pyöräytä niin että kaikki maustuu tasaisesti. Siirrä seos lautaselle, lisää sienet päälle ja ripottele aavistus suolaa. Syö heti.

Ihan loistava ruoka sellaisenaan, toimisi myös lisukkeena. 

Ruusukaalia ja karpaloita

Tämä ohje löytyy Pioneer Woman Ree Drummondin kirjasta A year of holidays, värien takia joulun kohdalta. Nyt ei ole joulu, mutta ruusukaalisato (ensimmäinen sellainen hyvä!) oli kerättävä ja syötävä, ja tätä halusin kokeilla ensimmäisenä. Kirjassa ohje on tehty isolle väelle, ja minä pienensin ohjeen yhteen kuudesosaan.

½ dl tummaa balsamicoa

1 rkl sokeria

400-500 g ruusukaalia

1 rkl oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

n. ½ dl kuivattuja karpaloita

Laita balsamicoviinietikka ja sokeri ihan pieneen kattilaan ja keitä seosta kasaan vartin verran, tai kunnes se on sopivan paksua.

Siisti ruusukaalit ja laita ne uunivuokaan. Lisää öljy, suola ja pippuri ja sekoita niin, että kaikki on tasaisesti sekaisin. Levitä ruusukaalit yhteen kerrokseen ja paista 200 asteessa n. 20-25 minuuttiia. Siirrä ruusukaalit tarjoiluastiaan, lisää päälle kuivatut karpalot ja kaada päälle balsamicosiirappi.

Ree totesi, että ruusukaalin vihaajistakin tulee käännynnäisiä tämän ruuan myötä, ja se on todella helppo uskoa. Ehkä parasta mitä olen ruusukaaleista saanut, ikinä. Tätä pitää tehdä pian uudestaan!

Pihlajanmarjoista pohjolan kapriksiksi

Tässä on yksi ohje, jota halusin heti kokeilla nähtyäni sen Soppa365 sivuilla. Mielenkiinnosta huolimatta olin skeptinen ja olin jopa valmistautunut kirjoittamaan kriittisen postauksen. Mutta huihai, nämä ovat ihan loistavan makuisia, ihan sellaisenaankin. Täytyy tunnustaa että jo välivaiheen eli suolaliemessä uiskentelun jälkeen pihlajanmarjat olivat niin hyvä, että napsin niitä siinä määrin, että täysi purkki ei enää ollut lähellekään täysi siinä vaiheessa kun marjat saivat etikat niskaansa. Minä maustoin pihlajanmarjat katajanmarjoilla, ja tein, kuten Kulinaarimurulassa oli tehty, puolet alkuperäisen etikkaliemen määrästä, hyvin riitti niinkin.

Niin hyviä marjat olivat jo ryöppäyksen ja suolakylvyn jäljiltä, että ajattelin kokeilla makeita marjoja jahka saan seuraavan satsin marjoja kerättyä. Eli kokeilen suolaliemen sijaan sokerilientä. Ja näistä etikkamarjoistakin on jo vaikka mitä suunnitelmia, jos vaan niitä jää käytettäväksi asti...

5 dl perattuja pihlajanmarjoja

3 dl vettä

2 rkl merisuolaa

2 dl vettä

1 dl etikkaa

1 rkl sokeria

8 katajanmarjaa

Steriloi purkki/t 100-asteisessa uunissa. Kaikissa ohjeissa on puhuttu 10 minuutista, mutta minä pidän purkkeja uunissa aina lähemmäs tuntia. Kun purkki/t on uunissa, ryöppää peratut ja huuhdotut marjat nopeasti kiehuvassa vedessä, siiviolöi ja kaada purkkeihin. Kaada päälle kiehuva suolavesi. Sulje kannet ja jätä huoneenlämpöön kolmeksi päiväksi. Minulla ne jäi neljäksi päiväksi muiden kiireiden takia, tai lähinnä niistä johtuvasta väsymyksestä/saamattomuudesta. 

Kolmen (neljän) päivän päästä siivilöi suolaliemi pois ja kaada tilalle keitetty etikkaliemi. Sulje kannet ja anna jäähtyä. Kun purkit ovat jäähtyneet, siirrä ne jääkaappiin. 

Miten voikaan olla näin hyvä säilyke? Ja miten se "keksittiin" vasta nyt? Lähiaikoina tämä ohje on kiertänyt monissa blogeissa, ja ei mikään ihme. Ihan loistava säilyke!

ps. purkin vieressä on purkkeja joista lisää myöhemmin

Säilötty keltajuuri

Punajuurisato on ylittänyt tänä vuonna kaiken järjellisen käytön ja säilömisen. Osa juurikkaista saa mennä isän kellariin, säilyvät siellä ainakin jonkin aikaa. Jonkin verran voi tehdä etikkapunajuuria, mutta taas kerran säilytystila tulee ongelmaksi: jääkaappi pursuaa mehuja, perunoita ja hilloja. Mutta aina muutama purkki punajuuria, tai keltajuuria tässä tapauksessa mahtuu sinne. Halusin kokeilla keltajuurelle vähän uusia makuja, ja jaoin perusohjeeni kahtia, ja toiseen laitoin mauksi vaaleaa balsamicoa ja toiseen hyvää omenaista siiderietikkaa. Näissä kummassakin etikkapitoisuus on 5%, eli sama mikä on normaalissakin käyttämässäni seoksessa. Laitoin kuitenkin näitä vain mauksi, en koko liemimäärää.

2 kg keltajuuria

8 dl vettä

1½ dl sokeria

1½ dl fariinisokeria

1 rkl suolaa

1 rkl sinapinsiemeniä

muutama valko- ja mustapippuri

4 dl Rajamäen väkiviinaetikkaa (10%)

joko 1½ dl vaaleaa balsamico-etikkaa (etikkapitoisuus 5%)

tai 1½ dl siiderietikkaa (etikkapitoisuus 5%)

muutama varsi timjamia

Keitä keltajuuret kypsiksi, anna vähän jäähtyä. Kuori juurekset ja pilko tai siivuta ne tarvittaessa.

Keitä vettä, sokereita ja mausteita kymmenisen minuuttia, anna vähän jäähtyä ja lisää etikka. Sekoita hyvin, ja jaa liemi tässä vaiheessa kahtia. Lisää toiseen balsamico ja toiseen siiderietikka. Lado keltajuuret purkkeihin, lisää muutama varsi timjamia ja kaada liemet päälle. Voit tietysti tehdä vain toista näistä tai käyttää jotain muuta etikkaa makuna, ja käyttää punajuuria jos keltajuuria ei ole saatavilla. Säilytetään jääkaapissa.

Aika vahvan etikkaisen makuisia nämä ovat. Ehkä vähän vähempikin määrä etikkaa olisi ainakin maun puolesta riittänyt, mutta kyllä nämä tulevat syötyä.

Säilötyt punajuuret

Punajuurisato oli hyvä sekä mökillä että palstalla. Säilöin pienimmät punajuuret etikkaliemeen sellaisenaan, isommat viipaloin. Käytin Rajamäen ohjetta aika sellaisenaan, neilikoiden määrää vähensin reippaasti. Minä tein näin:

2 kg punajuuria

1 l vettä

3 dl sokeria

1 rkl suolaa

2 neilikkaa

 ½ rkl valkopippureita

5 dl Rajamäen Väkiviinaetikkaa (10%)

Pese punajuuret ja keitä ne kypsiksi. Kuori kypsät punajuuret ja lado ne joko kokonaisina tai viipaleina puhtaisiin lasitölkkeihin. Keitä vettä, sokeria ja mausteita niin että sokeri ja suola sulaa. Lisää etikka ja kuumenna liemi kiehuvaksi. Kaada kuuma liemi punajuurien päälle ja tarkista, että liemi peittää punajuuret. Säilötään kylmässä.