Tillipasta

Toiset tekevät salviapastaa, mutta minä teen tillipastaa. Jos et ole tehnyt aiemmin niin todellakin suosittelen kokeilemaan. Tilli on yksi lempiyrteistäni; ehkäpä juuri se, jonka ottaisin autiolle saarelle jos saisin viedä vain yhden yrtin mukanaan. Siis tämä oikea tilli joka kasvaa Suomen kesässä avomaalla, joka on pakastettunakin miljoona kertaa parempaa kuin mikään talvella kasvava ruukkutilli. Joten juuri nyt on oikea aika tehdä tillipastaa, mieskin totesi että olipa hyvää vaikka oli pahat aineet (ei siis ole tillifani).

Tämä annos on kahdelle, koska olimme kahden, vähän jäi yli:

200 g hyvää pastaa

hyvin suolattua vettä

40 g voita

iso nippu tilliä

1 valkosipulin kynsi

½ sitruunan mehu

mustapippuria myllystä

vähän pastan keitinvettä

parmesania

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Sulata sillä aikaa voi pienemmässä kattilassa. Anna voin saada vähän väriä, mutta älä ruskista liikaa. Pilko tilli hienoksi silpuksi, minulla oli silppua n. kourallinen, olisi voinut olla vähän enemmänkin. Heitä tilli ja murskattu/pilkottu valkosipuli voin sekaan. Anna kypsyä hetki ja purista sitruunan mehu mukaan ja mausta muutamalla rouhaisulla mustapippuria. 

Kun pasta on valmista, nostele se tillivoin päälle, lisää vähän keitinvettä suurusteeksi. Kääntele sekaisin ja nauti hienosta pastasta parmesanraasteen kanssa. Voi syödä ihan sellaisenaan, hyvää myös kalan kanssa, mutta tällä kertaa meillä oli lisänä aiemmin grillattua possua (koska sitä oli). 

Tabbouleh, Baba Ganoush ja Tzatziki

Tämä on se kesä, jonka esikoikoinen on asunut pääasiassa mökillä ja käynyt sieltä töissä. Olen ollut muutamaan kerran siellä hänen seuranaan, alkukesästä pari päivää etätöissä ja nyt uudemman kerran lomalla. Aina aika menee liian nopeasti ja tuntuu loppuvan kesken. Onneksi minulla on vielä vähän lomaa jäljellä. 

Viimeksi yhtenä päivänä tein kokoelman tahnoja (hummus oli kaupasta, sitä en en enää ole tehnyt itse kun valmiina saa niin hyvää), ja käärimme niitä rullalle paistetun kanan kanssa. Haaveilimme karitsasta/lampaasta, mutta pienen paikkakunnan valikoimassa oli vain uusseelantilaista karitsaa, ja eihän se tietenkään meille kelvannut. Kirjaan tähän ohjeet sellaisena kuin tein, näissä on käytetty yleistä googlailua, omaa kokemusta/tapaa tehdä ja olosuhteita. Esikoista lainatakseni, tämä oli sellaista hyvän olon ja hyvän mielen ruokaa. 

Tabbouleh

2 dl bulguria

4 dl kiehuvaa vettä

1-2 rkl oliiviöljyä

4 tomaattia

½ kurkku (tätä en laita aina)

iso kourallinen persiljaa

½ sitruunan mehu (tai enemmän)

suola, pippuri

kevätsipuli (jos on)

Kaada kiehuva vesi bulgurin päälle, peitä kannella. Anna kypsyä n. vartin verran ja anna jäähtyä. Pilko kaikki kasvikset pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki yhteen. Ihan hyvää heti, vielä parempaa kun annat makujen tasaantua. 

Tämä on hyvä ja helppo lisäke monelle ruualle, hyvää myös ihan sellaisenaan. Kuskus toimii ihan yhtä hyvin, käytän aina sitä mitä sattuu olemaan. 

Baba Ganoush

2 munakoisoa

1 valkosipulin kynsi

½ sitruunan mehu

1 rkl tahinia

2 rkl oliiviöljyä

ripaus sokeria

suola, pippuri

Paahda munakoisot. Halkaise ne pituussuunnassa puoliksi ja paahda kuumassa uunissa (n.250 astetta) tai grillissä niin, että pehmenevät ja saavat ihan reilusti tummaa väriä. Kääntele niitä muutaman kerran paiston aikana. Monissa ohjeissa ajaksi annetaan n. 25 minuuttia, mutta minulla meni nyt reilusti yli puoli tuntia että olin tyytyväinen. 

Lusikoi munakoisot kapeaan astiaan, lisää loput aineet ja surauta sileäksi tahnaksi sauvasekoittimella. Maku riippuu aika paljon tahinista, osa niistä maistuu vähän tunkkaiselta. Opin juuri, että Sofi Oksanen lisää pienen lusikallisen hapankermaa tähän, sitä voisi kokeilla joku kerta. Mutta tämä on siis lempitahnani kaikesta, liittynee siihen krooniseen munakoisohimoon mikä minulla on ollut jo vuosia. 

Tzatziki

1 kurkku

n.250 g kreikkalaista jugurttia (tai mitä tahansa paksua jugurttia)

2 valkosipulinkynttä

1 rkl oliiviöljyä 

2 rkl sitruunan mehua

ripaus suolaa (en yleensä muista lisätä)

Raasta kurkku raastimen hienolla terällä. Purista mehu pois ja siirrä kuiva kurkkuraaste kulhoon (ja juo mehu, se on niin hyvää). Lisää jugurtti, raastettu valkosipuli, öljy, sitruunanmehu ja ripaus suolaa. Sekoita ja nauti.

Tzatzikia  teen tosi usein, se vaan on niin hyvää. Kuvaavaa on, että taboulleh ja baba ganoush riittivät kuudelle ja vähän yli, mutta tzatsiki syötiin ensimmäisellä aterialla kolmestaan ja sitä piti tehdä seuraavalle päivälle uusi annos. 

Arkinen tattipasta yhdelle

Teen etäpäivien lounaiksi usein sieniruokia, koska olen nykyisin perheessä ainoa joka syö niitä. Minulla on vielä muutama purkki monen vuoden takaisia kuivattuja tatteja, ja olen nyt niitä kuluttanut pois, kun viime vuosien  tattivuodet ovat olleet surkeita tai umpisurkeita. Jääkaapissa on myös monia purkinpohjia, joita on hyvä käyttää ajallaan. Tämän lounaan valmistukseen menee se aika, mikä menee pastan kiehumiseen. Ja toki voit tehdä isomman annoksen suurentamalla määriä, tämä oli nyt vain minulle. 

Tästä pastasta arkisen tekee hernis, jota lisään nykyisin lähes kaikkiin arjen sieniruokiini. Sienien proteiinimäärä sellaisenaan ei (mielestäni) ihan riitä ikäiselleni naiselle, mutta herniksestä saan hyvää lisäprotskua, se on kotimaista ja niin miedon makuista, ettei vaikuta sienten omaan makuun mitenkään. Loistava tuote, etenkin meille jotka emme voi syödä soijaa/tofua.

80-100 g hyvää pastaa

vettä, suolaa

kourallinen kuivattuja herkkutatteja

vettä

kourallinen hernistä

1 sipuli

1 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen

1 rkl punaista pestoa

1-2 tl hyvää tummaa balsamicoetikka

vähän pastan keitinvettä

parmesania tai muuta juustoa (jos on/haluat)

basilikaa

Valmistaudu aamulla laittamalla kuivatut sienet likoamaan veteen. Lounasaikaan keitä pasta suolatussa vedessä. Laita paistinpannulle sienet nesteineen, lisää myös hernis, joka saa imeä makua sienien liuotusvedestä. Kun melkein kaikki neste on haihtunut/imeytynyt, lisää silputtu sipuli. Lisää myös aurinkokuivattuja tomaatteja ja niiden öljyä. Kuullota kunnes sipuli on pehmeää, sekoita pesto ja mausta balsamicolla. Kun pasta on kypsää, kaada vesi pois, mutta ota keitinvettä vähän talteen (n. ½ dl). Sekoita sieniseos pastan joukkoon, huuhtele pannu tilkalla pastan keitinvettä ja kaada sekin pastan joukkoon. Sekoita ja lisää halutessa juustoa. Lisää tuoretta basilikaa jos on, minulla nyt oli.

Ihana etäpäivän lounas, hyvänmielen ruokaa. Lisänä söin ison palan hyvää varhaiskaalia, mutta toki mikä tahansa salaatti sopii hyvin. 

Iso vegaaninen minestronekeitto

Minä sain vihdoinkin tehtyä minestronekeittoa viime kesän protuleirillä. Keitto oli tavallaan menestys, siitä tykättiin, ja sitä kului, mutta nimi kyllä herätti keskustelua, ruoka tuntui olevan monelle vieras ja sitä kautta epäilyttävä (tiedättehän, jos kouluruualla on outo nimi, niin sillä halutaan peittää jotain...). Leirillä leivoin keiton lisukkeeksi vaaleita sämpylöitä, lämpimät sämpylät ovat aina menestys. Tämän keiton vegaaninen versio on saanut inspiraationsa Chocochilin minestronekeitosta, toki ohje on vähän muokkautunut aikojen saatossa.

Minestronekeitto on yksi arkisista lempikeitoistani, upeaa kesällä kaikesta tuoreesta, mutta erityisen ihanan lämmittävää talvella. Teen aika usein minestronekeittoa, joko kerralla syötävän määrän, mutta vielä useammin teen ison keiton kasvisversiona, jonka sitten pakastan sopivissa erissä arkea helpottamaan. Leirillä tästä keitosta on helppo muokata monta versiota, sillä keitto on vegaaninen, ja ennen pastan lisäystä keittoa voi ottaa osan erikseen gluteenittomalle pastalle, samoin siihen voi lisätä jotain muuta, jos jos edellisiltä ruuilta on jotain sopivaa jäänyt (esim. nakkeja). Kotona lisään usein vähän savupeuraa tai -makkaraa.

Kirjoitan tähän ohjeen nyt sellaisena kuin tein protuleirillä 2025, tämä annos riitti hyvin 25:lle. Keittoa jäi vähän yli, ja se tarjoiltiin "italianpatana" jämälounaalla. Nyt tein reilun puolikkaan annoksen. Käytin vähemmän nestettä (käytin tiukkaa lientä) enkä lisännyt pastaa. Pakastin keiton sopivissa erissä, ja sitten tarvittaessa esim. työpäivän jälkeen lisään keittoon vettä, sopivasti pastaa ja mahdollisesti jotain muuta, ja maistuva arkiruoka on valmis siinä ajassa kuin pasta kypsyy. 

3 sipulia

5 valkosipulinkynttä

2 sellerinvartta

pätkä purjoa

5 porkkanaa

5 rkl rypsiöljyä

5 tl balsamicoviinietikkaa

8-9 tlk tomaattimurskaa

n. 3,5 l vettä tai tarpeen mukaan

10 kasvisliemikuutiota

3-5 laakerinlehteä

mustapippuria n. 1-2 tl tai enemmän

5 tl sokeria

lehtikaalia jos on

4 tlk GoGreen papumixia (tai mitä papuja onkaan)

2-4 tlk kikherneitä

5-6 dl pientä simpukkapastaa

suolaa

tuoretta basilikaa tarjoiluun (jos on)

Kuori ja pilko kasvikset. Raasta porkkanat raastimen karkealla terällä. Laita öljy kattilaan ja kuullota kasviksia kattilassa hetki, lisää balsamico (tai viinietikka) joukkoon. Lisää tomaattimurska ja vähän vettä ja liemikuutiot (tai muu liemi) sekä mausteet. Keitä kymmenisen minuuttia, lisää sen jälkeen pilkottu lehtikaali, pavut/kikherneet ja pasta. Tarkista suola, ja lisää tarvittaessa (riippuu aina liemen suolaisuudesta). Keitä vielä kymmenisen minuuttia tai niin, että pasta on kypsää. 

Ajat ovat ohjeellisia, leirioloissa kaikki kestää kauemmin. Tähän voi käyttää mitä kasviksia sattuu olemaan ja niiden määriä voi muuttaa, ja keitto on aina hyvää. 

Valmistauduin nyt alkavaan työvuoteen käyttämällä yhden lomapäivän ruuanlaittoon (ja jälkien siivoamiseen). Tein ison makaronilaatikon ja ison kaalilaatikon pönttöuunissa, tämän keiton, ison sosekeiton ja vielä ison annoksen chili sin carnea säilykepavuista. Siinä sivussa valmistin myös ison kattilallisen ihanaa kasvislientä kasvisten kuorista ja hukkapaloista, tällä kertaa maustoin liemen lipstikalla ja valkopippureilla. Tein myös maukkaan puuron pönttöuunissa, kun kerran lämpöä riitti ja sähkö oli kallista, puuro oli hyvää iltapalalla ja seuravana aamuna. Nyt minulla on pakastimessa valmiita tai lähes valmiita ruokia helpottamassa arjen ruuanlaittoa (pitkien) työpäivien jälkeen tai reissujeni ajaksi muille lämmitettäväksi. 

Kurpitsakeitto palstan sadosta

Tämä oli hyvä lounas lasten juhlapäivänä, jolloin tuli syötyä pääasiassa suolaisia ja makeita herkkuja. Olin tehnyt keiton aiemmin viikolla, pakannut valmiiksi isoon lasikulhoon kylmään ja sitten juhlapäivänä se piti vain lämmittää lounaaksi ennen vieraiden tuloa. Pakastin puolet keitosta, tästä toisesta puolikkaasta keitosta viisi söi niin, että kaikki meni, enkä kysynyt saiko kaikki riittävästi. Kuvan muistin ottaa siinä vaiheessa kun olin syönyt jo puoli lautasellista.

Sorsakin oli keitetty aikaisemmin, ja se odotti pilkottuna valmiina jääkaapissa. Sitä en lämmittänyt tässä vaiheessa, se lisättiin sellaisenaan kuuman keiton päälle. Sekin meni kokonaan.

reilu 2 l kurpitsakuutioita (määrä ei tarkka)

2 isoa palsternakkaa

2 isoa porkkanaa

pieni purjo

n. 5 isoa perunaa

½ l hyvää lientä (taisi olla peura)

vettä

timjamia

mustapippuria

150 g Koskenlaskija-sulatejuustoa

Kuori ja pilko kurpitsa. Kuori ja pilko muut kasvikset. Laita ne ja mausteet kattilaan, lisää lientä ja vettä vähän. Keitä kannen alla vajaa puoli tuntia, tai niin että kasvikset ovat pehmeitä. Lisää juusto pilkottuna ja soseuta keitto. Keiton voi syödä heti tai pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Nyt lisänä oli keitettyä sorsaa pilkottuna.

Kasvisliemi

Syysloman toriostoksista ja kasviskokkailuista jäi ainekset hyvään liemeen. Tällaisen lieme voi tehdä oikeasti ihan mistä kasviksista sattuu olemaan, tämä postaus on lähinnä muistutus itselle ja muille, että kannattaa keittää hyvä kasvisliemi ennen kuin siirtää kuoret ja kannat bioroskikseen. Käytän lientä keittoihin, risottoihin, kastikkeisiin ja ja patoihin. 

porkkanan kuoret ja kannat

sipulin kuoret ja kannat

nauriin kuoret

purjon vihreät ehdet

sellerin varsi

kukkakaalin kannat

timjamia

persiljan varsia

vettä

Laita kasvikset ja yrtit kattilaan, lisää vettä niin että kaikki peittyvät. Keitä kasviksia puolisen tuntia tai vähän yli. Siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan ja keitä vielä kasaan reilusti. Käytä heti tai pakasta ylimääräinen liemi myöhempää käyttöä varten. 

Kantarellikeitto Koskenlaskijalla

Jos on mustatorvisieniä riittänyt tänä vuonna, niin kantarelleja vasta onkin ollut huimasti. Sieniä on paljon ja ne ovat isoja. Pelkästään mökin vieressä olevista muutamien aarien metsäsaarekkeista niitä on kerätty monta ämpärillistä. Ehkä tulevina vuosina muistelen kaiholla tätä vuotta, jolloin jätin suurimman osan näkemistäni kantarelleista metsään. Esim. nuo 🠉kuvan sienet jäivät kasvamaan, ei vaan saanut sieniä enää mahtumaan mihinkään. 

Syyskuun lopun saunakimppu!

Olin alkuviikon etätöissä mökillä; töiden lisäksi paljon uimista (Kymi edelleen 16), saunomista, sienestystä ja sieniruokia. Tein monta hyvää ja vähän erilaistakin sieniruokaa (myös retroa), mutta kyllä tämä kantarellikeitto oli se suosikki. Halusin kokeilla monen kehumaa sulatejuustoa sienikeitossa, vähän googlailin ja lopulta käytin Valion ohjetta hyvänä pohjana reseptille. Minä tein keiton näin: 

n. 2 l kantarelleja

n. 1 rkl voita

2 sipulia

pätkä purjoa (voi jättää poiskin)

1 tl viherpippuria morttelin kautta

mustapippuria

ripaus jauhettua Aji Cristalia (tai muuta chiliä)

n. 3-4 rkl vehnäjauhoa

n. 1 l vettä

250 g Koskenlaskija-sulatejuustoa

1 dl kermaa

n. 1 tl suolaa

Pilko kantarellit ja paista niitä kuivalla pannulla niin kauan että neste on haihtunut. Lisää pannulle vähän voita ja pilkotut sipulit, purjo ja mausteet (voit toki maustaa halutulla tavalla, mökillä oli näitä mausteita). Kuullota sipuleita vähän aikaa, lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaisesti joukkoon. Siirrä sienet kattilaan ja lisää vesi. Sekoita hyvin, anna kiehua hiljalleen niin että keitto sakenee. Lisää kuutioitu juusto ja keitä keittoa vielä sekoittaen kunnes juusto on sulanut tasaisesti. Lisää kerma ja tarkista suola, kiehauta. Nauti keitto ruisleivän kanssa.

Niin hyvä keitto, että kuva jäi ottamatta. Ja ihan eri tavalla täyttävä ja täyteläinen kuin perinteinen kermainen sienikeitto. Tästä taisi tulla uusi suosikkikeitto.

Aamu-uinti ennen työpäivää

Mustatorvisienipiirakka (vegaaninen)

Yhden metsäretken saalis

Tänä vuonna mustatorvisieniä on erityisen runsaasti, en muistaakseni ole koskaan löytänyt sitä näin paljoa näin monesta paikasta. Sieni on helppo tunnistaa ja sitä poimii nopeasti, kunhan ensin löytää ne. Tänä vuonna löytäminenkin on ollut helppoa kun sitä on kasvanut ihan puhtaalla sammaleella vähän joka puolella tuttuja metsiä. 

Kun sienen poimii, siitä kannattaa leikata maan alla kasvava osa pois (tuo punaisen nuolen osoittama osa), se tuo tunkkaista maan makua sieniin. Välillä törmää kommentteihin, ettei mustatorvisientä kannata käyttää paljoa, että se on niin voimakkaan makuinen, mutta epäilen että usein kyse on vain siitä, että sienistä ei ole poistettu tuota tympeänmakuista jalkaa. Minusta näin poimittuja mustatorvisieniä voi käyttää ihan reilustikin ja maistuvat vaan hyvältä. 

Olen tehnyt tänä vuonna torvisienistä risottoa, pastaa, piirakoita, keittoja ja kastikkeita. Ja on sieniä riittänyt kuivattavaksi asti. Tein piirakan myös vegaanisena. Käytin lempipohjareseptiäni, vaihdoin vain voin öljyyn, ja se toimi ihan hyvin. Toki myös mikä tahansa muukin vegaaninen rasva käy. 

150 g jauhoa

½ tl suolaa

60 g öljyä (tai esim. Keijua sulatettuna)

60 ml vettä

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Kiehauta vesi ja lisää öljy siihen (tai sulata Keijukin kattilassa jos käytät sitä). Kaada kiehuvan kuuma neste jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella ettet polta sormiasi. Levitä taikina pieneen vuokaan.

reilu ½ l mustatorvisientä

1 pienehkö sipuli

öljyä paistamiseen

suolaa, pippuria

2 dl kaurafraichea (tai muuta vastaavaa)

1 dl soijajugurttia

2 tl hyvää balsamicoa

Paista sienistä kuivalla pannulla nesteet pois. Lisää pilkottu sipuli ja vähän öljyä, anna sipulin kuullottua hetki. Sekoita kulhossa täytteen aineet ja levitä piirakkapohjan päälle.

Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja nauti hyvästä sienipiirakasta. 

Helppo pasta: runsaassa öljyssä paistetut sienet ja sipulit sekoitettu pastan joukkoon. Päälle (parmesan)juustoa tai vuustoa.

Lampaankääpäpihvit - raastettu lampaankääpä

Minä olen kirjoittanut tämän reseptin ylös instaan useampi vuosi sitten, aivan kuten monella muullakin on instareseptejä. Ongelmani on vaan se, etten ikinä löydä niitä instareseptejä, tai ainakin siihen etsimiseen kuluu ärsyttävästi aikaa. Niinpä nyt toistan (lähes) saman ohjeen tännekin, jatkossa sitten löydän sen täältä yhtä helposti kuten kaiken muunkin. 

Näin siis vuosia sitten upean idean, että lampaankääpää voi raastaa pihvejä varten sillä sienen rakenne on siihen aivan loistava. Tykästyin näiden pihvien makuun, helppouteen ja rakenteeseen, ja olenkin tehnyt näitä aina kun on lampaankääpiä löytynyt. Olen myös pakastanut pihvejä, mutta siihen täytyy valitettavasti todeta, että maku ja väri kyllä vähän kärsivät pakastamisesta, kuten minusta aina käy lampaankäävälle. Eli tuoreena parhaita. Minä söin nämä pihvit yhden etäpäivän lounaalla leivän päällä ja toisen etäpäivän lounaalla sosekeiton lisänä. 

Minä teen pihvejä aina sen verran kun sattuu lampaankääpiä olemaan. Eli mittaan raasteen määrän ja sitten suhteutan muut aineet sen mukaan. Tuo määrä tulee muutamasta keskikokoisesta lampaankäävästä. Munaa on suhteessa ihan reilusti, sen määrää voi vähentää jos haluaa, mutta myös toki lisätäkin jos kaipaa enemmän protskuja.

5 dl lampaankääpää raastettuna

2 rkl korppujauhoa

½ dl parmesaanijuustoa raastettuna

1 tl viherpippuria morttelin kautta

ripaus mustapippuria tai chilijauhetta

½ tl suolaa

2 munaa

voita/öljyä paistamiseen

Raasta lampaankäävät raastimen karkealla terällä. Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna tasaantua pieni hetki. Nosta lusikalla kasoja pannulle, litistä ne pihveiksi ja paista muutamasta minuutista viiteen minuuttiin puoleltaan, riippuen pihvien paksuudesta. Nauti heti, hyviä myös jäähtyneenä. 

Protukokkina: sosekeitto n. 30:lle

Sosekeitto taitaa olla melko klassinen Protu-leirien ruoka. Se on helppo valmistaa vegaanisena, ja sen lisänä voi tarjoilla monenlaista proteiinia. Meillä esimerkiksi ensimmäisellä kerralla oli tarjolla (hävikinestona)  edellisen leirin loppulounaalta jäänyttä broilerinsuikaletta paistettuna ja kasvisversiona paahdettua kikhernettä. Toisella kerralla muistaakseni oli (hävikinestona) ylijäänyttä Muu-jauhismurua (menekki ei ollut kovin suurta) ja ehkä raejuustoa. 

Sosekeitto on myös maailman helpoin ruoka valmistaa, jopa niin helppo, että määriä etsiessäni huomasin, ettei ohjeita meinannut löytyä, tai ainakaan selkeää arviota siitä, että minkä verran sitä pitäisi valmistaa. Kuten kuvasta näkee, ensimmäisellä kerralle keitto ei melkein riittänyt, ja kokki jäi ilman (toivottavasti kukaan muu ei jäänyt ilman). Toisella kerralla teimme keittoa vähän enemmän, eli tämän ohjeen mukaisen määrän, ja nyt kokillekin riitti mutta ei sitä hävikkisämpylöihin riittänyt tästäkään. 

Sosekeitto on myös aikataulullisesti hyvä ruoka valmistaa sillä sen voi valmistella hyvin etukäteen. Minä keitin ja soseutin kasvikset kahdessa kattilassa, mutta riittävän laakeassa kattilassa sauvasekoitin olisi riittänyt koko määrällekin. Tästä tuli suunnilleen 8 l keittoa tai vähän yli. 

Kasvisosekeitto, vegaaninen

n. 3 l vettä (lisää tarvittaessa)

3 kg perunaa (jauhoinen)

3 kg porkkanaa

4 isoa sipulia

1 kukkakaali

3 tl mustapippuri

3 tl suolaa (tai enemmän)

6-7 vihannesliemikuutio (Knorr)

5 dl pippurikaurakerma (Fazer aito)

5 dl kaurakerma (Fazer aito)

Kuori ja pilko kasvikset reiluiksi paloiksi. Laita ne kattilaan, lisää mausteet ja vihannesliemikuutiot (muista tarkistaa liemikuutioista mahdolliset allergeenit) ja keitä kasvikset kannen alla kypsäksi. Soseuta keitto huolella ja lisää kaurakermat ja anna kiehahtaa. Tarkista suola ja maku, lisää tarvittaessa suolaa/mausteita, ja lisää vähän vettä jos keitto on liian sakeaa.

Keiton lisänä oli tuoreita sämpylöitä ja jotain proteiinipitoista lisuketta. Esim. paahdetut kikherneet tai raejuusto (ei-vegaaneille) on helppo lisä. 

Protukokkina: Pasta alla norma n. 30:lle

Protu-leireillä on tarjolla pääasiassa (lakto-ovo-)kasvisruokaa tai vegaanista ruokaa. Kun aloitimme viikon menun suunnittelun esikoisen kanssa,  suunnilleen ensimmäisenä ehdotuksena tuli pasta alla norma, joka on hänen yksi lempikasvisruuista. Minun myös, joten tämä oli helppo valinta yhdelle päivälliselle.

Etukäteen vähän testailin, miten ison määrän munakoisoja saa itketettyä ja paahdettua helposti, mutta kuitenkin niin, että se on hyvää. Itkettäminen on minusta tärkeää munakoison rakenteen takia, ei niinkään maun takia (tämä on yksi näitä keittiöoivalluksiani).  Esim. Satu Koivisto voi itkettää munakoisot kuutioina, mutta minulla se tapa sellaisenaan ei toiminut riittävän hyvin. Niinpä päädyin kompromissiin, jossa hoidin itketyksen normaalisti leikatuille viipaleille, mutta kuutioin munakoisot ennen paahtamista, jolloin säästin uunissa paljon tilaa.

Huomiona vielä, että kokkasin leirillä yhdeksästä munakoisosta, mutta kastike meni sen verran tarkasti loppuun, että kirjasin ohjeen tähän kymmenelle munakoisolle. Nämä olivat sellaisia suht keskikokoisia munakoisoja, pieniä kannattaa olla muutama enemmän, ja toisaalta jos on jättimäisiä, niin varmasti pärjää yhtä kahta vähemmälläkin. Niin, ja hyvää tuli halpistomaattimurskallakin, sokeria ja etikkaa ehkä lisäsin kastikkeeseen vähän enemmän kuin parempaa tomaattimurskaa käyttäessä. 

10 munakoisoa

3 dl öljyä

6 isoa sipulia

6 valkosipulin kynttä

öljyä sipulien paistamiseen

3,5 kg tomaattimurskaa

1,5 l vettä

1,1 dl punaviinietikkaa (maista, ja lisää tarvittaessa)

2 rkl sokeria (maista, ja lisää tarvittaessa)

mustapippuria

2 puskaa basilikaa

Viipaloi munakoisot n. 1 cm paksuiksi kiekoiksi. Ripottele suolaa tasaisesti esim. leivinpaperille, asettele munakoisot suolan päälle ja ripottele vielä suolaa munakoisojen päälle. Itketä ainakin puoli tuntia, ei haittaa vaikka menee ylikin. Minä aloitin tämän projektin hyvissä ajoin jo lounaan aikana. Pyyhi nesteet ja suola pois, voit käyttää puhdasta pyyhettä tai talouspaperia. Kuutioi munakoisot kuutioiksi. Levitä ne uunipellille ja sekoita öljy joukkoon. Paahda 175 astetta (tai yli) puolisen tuntia. Minä paahdoin munakoisot kahdessa erässä, aika ja asteet riippuvat uunista, eli niitä pitää vähän tarkkailla (leiripaikoilla uuneilla voi olla oma mieli). Paahdetut munakoisot voivat hyvin odottaa sitä, että on aika alkaa valmistaa kastike, eli ajankäytöllisesti tämä on kiitollinen ruokalaji.

Kuori ja kuutioi sipulit, kuullota öljyssä, lisää tomaattimurska ja mausteet, anna hautua n. vartin verran. Lisää munakoisot, anna vielä vähän hautua, lisää basilika ja tarjoile pastan ja juustoraasteen kanssa. Kotona syömme useimmiten spagetin kanssa, mutta uskoin kokeneempia protukokkaajia, jotka sanoivat että monen spagettikilon keittäminen voi olla haasteellista. Simpukkamakaroni toimi oikein hyvin. 

ps. Munakoiso herättää tunteita. Oli niin hauskaa näitä itkettäessä, kun ohikulkijoilta tuli kommenttia että jee, munakoisoa.

Vihersalaatti juhliin

Minulle voi nauraa, mutta minusta vihersalaatin miettiminen juhliin tuntuu aina hankalalta. Paljonko pitää laittaa mitäkin, millaiseksi pilkkoa jne. Yksinkertainen on tuoreena parasta, mutta entä jos salaatti on pidemmän aikaa pöydässä? En myöskään ikinä muista miten olen viimeksi tehnyt, joten kirjoitan nyt tämän ylioppilasjuhlien salaatin ylös. Teimme kaksi tällaista annosta, toisesta jäi ihan reilusti yli, mutta kuitenkin vain sen verran, että salaatti tuli syötyä seuraavana päivänä lounaalla ja päivällisellä, eli ihan hyvä määrä. Olin varannut aineet kolmeen annokseen, mutta kaksi annosta riitti meillä reilulle 50:lle vieraalle.

Salaatti on pitkään pöydässä eli se ei välttämättä pysy riittävän rapeana ja hyvänä kastikkeen kanssa, joten laitoin kastikkeen erikseen tarjolle. Tämä salaatti tuntui toimivan hyvin ja sai paljon kiitosta etenkin nuoremmalta juhlaväeltä, ainakin siitä ettei siinä ollut paljoa salaattia.

Salaattilinko tuntuu suurimman osan vuotta maailman turhimmalta välineeltä viemässä kaapissa tilaa, mutta kyllä se on pelastus ainakin näitä juhlasalaatteja tehdessä (ja ehkä sadekesän salaattipaljoudessa). Ja mandoliinin avulla saa huolimattomampikin juhlavalmistelija pilkottua kurkun (ja muut kasvikset) nopeasti tasakokoisiksi suikaleiksi. 

2 jääsalaattia

½-1 rasia pikkusalaattia tjs.

3 kurkkua

3 paprikaa

1 rasia vihreitä viinirypäleitä

1 rasia tummia viinirypäleitä

koristeluun versoja ja syötäviä kukkia

salaatinkastike, oliiviöljy, balsamico

Leikkaa (tai revi) salaatti suupaloiksi. Pese ja kuivaa salaatti (tai linkoa kuivaksi salaattilingolla). Pilko kurkut, minä käytin mandoliinia ja vedin kurkut reiluiksi suikaleiksi, siihen ei montaa minuuttia mennyt. Pilko paprika suikaleiksi. Pese viinirypäleet, ja halkaise ne jos sinulla on aikaa, tai laita kokonaisena kuten minä tein nyt ajan säästämiseksi. Sekoita kaikki isossa kulhossa tai esim. 10 l kattilassa. Siirrä salaatti isoon tarjoiluastiaan ja koristele versoilla, kukilla tai millä haluat. Laita kastike erikseen tarjolle.

Kurpitsa-linssikeitto

Nyt tulee vähän pitkä johdatus tähän ruokaan, nimittäin:

Minä olen ollut viime aikoina väsynyt tähän etätyöhön ja siihen kuuluvaan etälounaiden tekemiseen. Jatkuvat teams-putket, pitkät työpäivät, metatyön määrä ja kaikki sellainen on meinannut uuvuttaa (on on!) niin, että lounaat ovat olleet milloin mitäkin, paljolti eineksiä. Olen ajatellut helpottuneena, että kunhan vaan mikrotamme jotain nopeasti, se saa riittää sillä muuta en vaan ole jaksanut nyt.

Mutta tämäkin on ollut liikaa, ainakin henkisesti. Tuli hetki ⇧, jolloin ajattelin, että tämmöinen ei vaan ole sen arvoista; elämä on liian lyhyt näihin tuon kuvan kaltaisiin lounaisiin. Jotain oli siis pakko tehdä.

Käytin sitten itsenäisyyspäivän monenlaiseen valmisteluun. Kuten olen aiemmin todennut, tämä loppusyksy on ottanut koville. Siinä vaiheessa kun linnanjuhlat peruttiin, päätin perua minäkin omat juhlallisuudet (olkoonkin, että meillä syötiin peuran sisäfilettä, syötiin rasiallinen Finlandia-marmeladia ja katsottiin illalla Etulinjan edessä). Aamupäivän siivosin ja iltapäivän esivalmistelin ruokia niin, että pakastimessa on puoliksi valmiina kymmenisen ruokaa koko perheelle.

Yksi melkein-valmiista ruuista oli tämä kurpitsa-linssikeitto. Sain käytettyä kaapista purkillisen linssejä sekä pöydältä pois pari kurpitsaa. Keiton esikuvana oli Henri Alenin Vuoden keittokirjassa oleva curry-linssikeitto, pohjan makumaailma tuli siitä, lisäsin lisäksi vielä nuo kurpitsat (ja jätin ohjeen tomaatit pois tässä vaiheessa).

2 hokkaidokurpitsaa

Pilko kurpitsat muutamaan osaan ja poista siemenet. Paahda kurpitsalohkoja n. 30 min 200 asteessa uunissa. Lusikoi kurpitsamassa kulhoon, minulla taisi tätä tulla tätä reilu litra. 

5 dl linssejä

1 iso sipuli

3 valkosipulin kynttä

2 isoa porkkanaa

voita/öljyä

1 tl inkivääriä

1 tl currya

3 tl paprikamaustetta

kuivattua chiliä (jos haluaa)

1,2 l hyvää lientä

paahdetut kurpitsat

Huuhdo linssit hyvin, jätä odottamaan. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat. Kuullota kasviksia kattilassa, mausta reilusti. Lisää hyvää lientä (minulla taisi olla nyt peuralientä) ja keitä n. 20 min. Lisää kypsä kurpitsamassa joukkoon ja soseuta keitto.

Keitto on tällaisenaan hyvä sakea pohja monenlaiselle kasviskeitolle ja se kestää pakastamisen hyvin. Keittoon voi lisätä esim. Koskenlaskijaa, kermaa, lientä, tomaattimurskaa tai kookoskermaa, ja mausteita maun mukaan. Tuo ensimmäinen etäpäivän lounas (alakuva, siinä paljastuu myös se, että olihan meillä vähän kattauskoristeitakin itsenäisyyspäivänä) oli maustettu tulisella jänisliemellä ja koskenlaskijalla. Ihan älyttömän hyvä keitto pelkällä lämmityksellä ja pienellä tuunauksella, ehkä meni minuutti kauemmin kuin mikroaterian mikrottamisessa. Niin hyvää, että mieskin santsasi.

Nyhtötatti hodareihin

 

 

Minun on pitänyt jo parin vuoden ajan tehdä nyhtösieniä, mutta vasta nyt löytyi sopivasti tatteja sopivassa tilanteessa. Näinhän se on, että hyvää sesonkiruokaa pitää joskus odottaa pitkäänkin. Netistä löytyy jonkin verran nyhtösienien ohjeita, mutta mikä onni oli, että satuin tänään huomaamaan sieniruokien FB-ryhmässä ohjeen, jossa sienet oli ensin paistettu ja vasta sen jälkeen uunitettu. Niin minäkin tein, vaikka muuten minulla ei ollut niin hienoa ja monipuolista mauste- ja tahnavalikoimaa mökillä kuin mitä siinä ryhmän ohjeessa oli.

 

 

Olen somessa huomannut, että monin paikoin on nyt todella upea tattivuosi. Mökille tullessa olikin järkytys, kun tajusin että kuivuri oli jäänyt kaupunkiin. Murehtiminen oli kuitenkin aivan turhaa, sillä toki täällä sieniä on, mutta ei minulla ole mitään ongelmaa säilömisen kanssa. Tunnin kierros vakipaikoilla, ja saalis oli tuollainen 👆

 

Jalat haarukalla revityinä

Sain kuitenkin riittävästi tattien jalkoja minulle ja isälle hodarien täytteeksi. Lampaankäävistä tein pihvejä, lisäkekasvikset hain kasvimaalta ja maistuva päivällinen oli siinä. Täytyy muuten todeta, että kyllä oli vapauttavaa ja rentouttavaa kokata juuri sitä ja siten kuin halusin tietäen jo etukäteen, että kaikki maistuu eikä kukaan valita. Isän silmien tuike maistuvasta mutta erilaisesta ruuasta kuin mitä hän itse normaalisti tekee oli kyllä 💚

tattien jalkoja (minulla oli nyt 5 isoa jalkaa, enemmänkin olisi voinut olla)

tilkka öljyä paistamiseen 

1-2 valkosipulin kynttä

n. ½ dl tulista BBQ-kastiketta

2 rkl soijakastiketta

2 rkl makeaa chilikastiketta

1 rkl fariinisokeria

Revi tattien jalat haarukalla suikaleiksi. Paista ne kuumalla pannulla tilkassa öljyä kunnolla kuiviksi. Lisää valkosipuli ihan hienoksi pilkottuna paistamisen loppuvaiheessa sienien joukkoon, paista vielä vähän aikaa. Sekoita mausteet sienien joukkoon. (Sanomattakin selvää, että käytä sellaisia mausteita kuin haluat / sinulla on, näitä löytyi nyt mökiltä.) Levitä sienet uunivuokaan ja paista 200 asteessa 20-25 minuuttia, sekoita niitä kerran paistamisen aikana.

Sienet syötiin nyt hodareiden välissä, lisänä minulla oli pannulla paistettua mangoldia ja sipulia (mausteina inkivääriä, limeä, chiliä ja aavistus fariinisokeria), sipulia, korianteria ja limeä. Täysi kymppi ruoka, olen niin onnellinen että vihdoinkin sain tehdä tätä!

 

Iso läjä jalkoja mahtui valmiina pienelle lautaselle

Grillattu uunijuusto munakoisolla - se kasvisversio

En meinaa saada näitä postauksia julkaistua, näin olin kirjoittanut jo yli viikko sitten:

Olimme viime viikonloppuna mökillä vähän pidemmän kaavan mukaan, eli vähän ylimääräistä etäpäivien takia. Ja niin, että lapset kyllästyivät ja lähtivät aiemmin kotiin. Oli monta päivää jolloin oli tarkoitus grillata, mutta se ei onnistunut järkyttävän tuulen takia, eikä myöskään rankkasateiden takia. Mutta sunnuntaiksi oli sen verran tyyntynyt, että grillasin sitä, mitä oli vielä jäljellä (mm. possu oli mennyt kastikkeeksi joka syötiin perunan kanssa). 

Minusta yksi parhaita grilliherkkuja on pekoniin kääritty uunijuusto, olen postannut siitä aiemminkin. Mutta erityisen hyvää tämä on uudesta juustolöydöstä, sellainen valkoinen suorakaiteen muotoinen juusto Lentävästä lehmästä. Sopivan mallinen, joka on helppo leikata, kääriä pekoniin ja laittaa tikkuihin. 

Halusin kokeilla myös kasvisversiota ja keksin, että hyvin maustettu munakoiso voisi olla hyvä ratkaisu. Katsoin aiemmin Tareq Taylorin ohjelmaa, jossa hän matkusti isänsä lapsuudenmaisemissa. Yhdessä jaksossa hän valmisti perinteistä herkkua munakoisosta, joka oli kuorittu ja kunnolla kuivatettu suolalla. Eli kun puhutaan munakoison itkettämisestä, sitä ei tehdä maun vuoksi vaan rakenteen. Tämä!

Valmistinkin samalla itselleni ylijääneestä munakoisosta "pihvin", ja olipahan hyvää. Eli itketin munakoisoa parin tunnin ajan reilulla suolalla, maustoin tulisella soosilla ja grillasin hyvällä tulella. Ihana maku ja ennenkaikkea hieno rakenne!

Kuori munakoiso. Leikkaa juustohöylällä tai esim. mandoliinilla ihan ohuita siivuja munakoisosta. Levitä viipaleet leikkuulaudalle ja ripottele suolaa päälle. Kuivaa kaikki neste esim. talouspaperiin tai puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen ja ripottele uudestaan suolaa. Kun nestettä ei enää tule, sudi hyvää grillikastiketta munakoisoille, minulla edelleen sitä Poppamiehen korealaista BBQ-kastiketta. Kääri suikaleet juuston ympärille ja laita juustot grillitikkuihin. Grillaa hyvällä lämmöllä muutamia minuutteja puoleltaan.

Lautasella on pekoniin ja munakoisoon käärittyä juustoa, grillattuja tomaatteja ja kantarelleja(!), ylimääräiset munakoisoviipaleet sekä munakoiso"pihvi".  Ihana ateria!

Kerrankin hyvä sosekeitto

Esikoinen toivoi sosekeittoa omalla kasvis-toivevuorollaan, saatesanoilla "tee siitä kerrankin hyvää". No nyt tuli hyvää, niin hyvää, että on pakko kirjoittaa resepti ylös. Ihan tavallinen sosekeittohan tämä on, mutta minä en kovinkaan usein tunnu onnistuvan siinä, ainakaan muiden mielestä. Minulla oli liemenä hyvää peuralientä, mutta toki mikä tahansa muu liemi käy oikein hyvin, kasvisruuaksi tägäsin siitä huolimatta. 

Tästä annoksesta söi kolme (en laske sitä kuopuksen lautasen sotkemista annokseksi), ja lisäksi jä kolmelle etäilijälle riittävä lounas. 

6 porkkanaa (keskikokoisia)

1 palsternakka

1 sipuli (pienehkö)

n, ½ l kurpitsakuutioita (tai vastaava määrä sosetta)

1 varsisellerin varsi (pienehkö)

4 perunaa (esim. Rosamunda)

1 parsakaalin varsi (koska oli)

1 dl tiukkaa lientä

7 dl vettä

n. 200 g Koskenlaskijaa

1 tl suolaa (riippuu liemestä tarvitaanko)

1 tl viherpippuria morttelin kautta

mustapippuria myllystä

vähän timjamia

Kuori ja pilko kasvikset. Keitä niitä nesteessä n. 15 minuuttia. Lisää koskenlaskija ja soseuta. Tarkista suola, lisää vähän mausteita maun mukaan. Tarjoa esim. raejuuston kanssa. 

ps. Tähän keittoon meni viimeinen sipuli, nyt olen alkukesään saakka ostosipuleiden varassa. 

Laiskan sadonkorjaajan "soffrito"

Yksi tärkeitä arkikokkausta helpottavia asioita on soffritto, tuo italialainen pyhä kolminaisuus - sipuli, porkkana, selleri - haudutettuja kasviksia (en nyt avaudu äffien ja t-kirjainten lukumääristä). Sitä kannattaa valmistaa iso määrä kerralla ja pakastaa, näin saa nopeasti kastikkeen, joka maistuu siltä kuin ruokaa olisi haudutettu pitkäänkin. Ensimmäisen kerran luin tästä Hannelen Kokit&Potit-blogista ja innostuin heti! Campasimpukka jatkojalosti tätä eteenpäin haudutuspadassa tehtäväksi tuossa hävinkintorjuntalaatikossa.

Olen kasvattanut porkkanaa tänä vuonna muutaman vuoden tauon jälkeen, ja upeaa porkkanaa onkin. Satoa on tullut enemmän kuin olen ehtinyt käyttää, eikä minulla ole sille säilytystilaa talven varalle. Tähän soffritoon olen upottanut monia monia kiloja sadonkorjuun kasviksia ja mieli hyrisee tyytyväisyyttä kun olen saanut kasvikset käytettyä ja säilöttyä tulevaa arkea helpottamaan. 

Olen tehnyt soffritoa useamman kerran haudutuspadassa. Suuren määrän pilkkominen ihan pieniksi kuutioiksi ottaa kuitenkin aikansa, ja vaikka kuinka pieneksi pilkon kasvikset, aina joku bongaa sellerinpalan kastikkeesta ja kysyy, että mikä tämä on. Niinpä siirryin alkuperäisestä ohjeesta vielä yksinkertaisempaan versioon, samalla käytin muutakin sadonkorjuun satoa.

Tarkkoja määriä minulla ei ole tähän, mutta olen täyttänyt ison haudutuspatani ääriään myöten täyteen. Olen myös lisännyt hävikkiuhan alla olevia kasviksia, tällä kertaa mukaan mahtui muutama tomaatti ja paprika sekä viimeisestä palstan kesäkurpitsasta pätkä. Kasvikset siis vaihtelevat sen mukaan, mitä sattuu olemaan. Porkkanaa oli nyt ylivoimaisesti eniten.

muutama kilo porkkanaa 

muutama oikein iso palsternakkaa

muutama varsi varsiselleriä

muutama sipuli

muutama tomaatti

muutama paprika

pätkä kesäkurpitsaa

nippu persiljaa

tuoretta timjamia

n. 1 dl oliiviöljyä

Kuori ja pilko kasvikset, siirrä ne haudutuspataan. Voit jättää ne aika isoiksi paloiksi, sillä kaikki soseutetaan lopuksi. Lisää myös yrtit pataan ja kaada päälle reilusti öliiviöljyä. Hauduta kasviksia asetuksella high 3-4 tuntia. Sekoita niitä muutaman kerran tänä aikana. Jatka hauduttamista asetuksella low nelisen tuntia. Ajat eivät ole tarkkoja, vähempikin riittää jos se sopii aikatauluun paremmin. Soseuta lopuksi kasvikset sauvasekoittimella soseeksi, jäähdytä ja pakasta erissä.

Nopean ja maukkaan kastikkeen saa käyttämällä valmiiksi pakastetun pussin näitä kasviksia sekä valmiiksi paistettua ja maustettua jauhelihaa (jota myös löytyy pakastimesta), tai vaihtoehtoisesti jotain mieluista lihankorviketta sekä lisäämällä purkin tai kaksi tomaattimurskaa. Kastike saa hautua saman ajan kuin pasta kiehuu ja hyvä ja maukas ruoka on valmis vartissa. Toki tämä sose sopii kaikkiin kastikkeisiin, patoihin, keittoihin, mihin vaan.

Munakoisoa, kantarellia ja mangoldia pastalla

Se on taas hävikkiviikko, ja minäkin jatkan edelleen siinä nollahävikin tavoitteessa. Tällä viikolla se tarkoitti esim. sitä, että mökille lähtiessä nappasin mukaan kaksi parhaat päivänsä nähnytttä munakoisoa, jotka olisivat viikon aikana menneet pilalle (en uskonut että muu perhe olisi niistä mitään kokannut). Ja otin mukaan myös sen hyvän tuoreen buffalo-mozzarellan, joka ei enää viikon päästä olisi ollut tuore. Sienet oli juuri poimittu metsästä, mutta tämän syksyn tavoite on ollut, että sieniä päätyisi mahdollisimman vähän pakastimeen, minne ne meinaavat aina unohtua.

Valmistin kahdelle sen verran reilun annoksen, että tästä riitti kahdelle päivälle, ensimmäisenä päivänä pääruokana, toisena lisukkeena.

2 munakoisoa

1 l kantarelleja
öljyä

tuoretta oreganoa

tuoretta timjamia

1 iso sipuli

1 valkosipulin kynsi

reilu nippu mangoldia

hyvää pastaa

buffalo-mozzarellaa (125 g)
reilusti raastettua parmesania

Viipaloi munakoisot. Ripottele niille vähän suolaa, ja anna kyynelehtiä puolisen tuntia. Sillä välin pilko sienet ja hauduta pannulla nesteet pois. Jos viimeksi oli "kuivattuja" sieniä, nyt niissä riitti vettä. Siirrä sienet syrjään. Laita pannulle öljyä, pyyhi munakoisoviipaleet kuivaksi ja pilko ne pienemmiksi. Paista ne hyvässä öljyssä niin, että saavat vähän väriä, lisää tuoreet yrtit joukkoon. Pilko sipulit ja lisää nekin pannulle. Kuullota vähän aikaa, lisää sienet takaisin, sekoita ja lisää lopuksi reilusti pilkottua mangoldia.

Tällä välin keitä pasta sopivaksi hyvin suolatussa vedessä. Valuta, mutta jätä pieni tilkka vettä kattilan pohjalle. Kaada kasvikset pastan joukkoon, lisää myös viipaloitu mozzarella ja reilusti parmesania joukkoon. Sekoita hyvin ja anna juuston sulaa kastikkeeksi ja makujen imeytyä pastaan.

Parempi ruoka kuin osasin etukäteen kuvitella, niin hyvä, että teen varmasti toistekin. Isäkin santsasi (ei mainita ketsupista mitään, pasta on pastaa vaikka olisi kuinka hyvää...).

Sadonkorjuun tattipaistos

Nyt on ihan paras aika valmistaa ruokaa. Omasta maasta alkaa saada aterian ainekset, metsästä saa sieniä ja marjoja, ainakin tänä vuonna. Mökilläkin sai hakea kantarellit 20 m ovesta ja tatit 20 m toiseen suuntaan. Toin mökiltä sieniä myös muutamalle aterialle, söimme esikoisen kanssa juuri nostettuja perunoita ja kantarellikastiketta, ja sen lisukkeeksi tein paistoksen, jonka sain syödä ihan yksin (riitti kahdelle päivälle). Minulle tässä paistoksessa on upeita makuja ja rakenteita, miehen makuun tähän mahtuu hänen pahimmat inhokkinsa.

voita/öljyä
tatteja
sipuli
pieni kesäkurpitsa
pieniä härkäpapuja
sokerihernettä
lehtikaalia
suolaa ja pippuria myllystä

Laita pannulle voita ja/tai öljyä. Paista viipaloidut tatit kuumalla pannulla, siirrä syrjään. Lisää öljyä ja kuullota pilkottu sipuli puolella pannulla, toisella puolella paista pilkottu kesäkurpitsa niin, että saat vähän väriä kummallekin puolelle. Lisää härpäpavut ja sokeriherneet pannulle, sekoita kaikki ja lisää pilkottu lehtikaali. Kääntele kaikki sekaisin, anna lehtikaalin kypsyä vähän. Lisää tatit takaisin ja kääntele vielä kaikki kertaalleen sekaisin, mausta suolalla ja pippurilla. Nauti sellaisenaan tai lisukkeena.

Meillä oli ruokana ensimmäiset omat uudet potut, kantarellikastiketta (ja ei-sienensyöjille peurakastiketta) ja minulle tätä paistosta. Ihanaa sadonkorjuuta!

Härkäpapuja olisi voinut olla enemmänkin jos olisi ollut. Kesän ensimmäistä paistosta en maustanut oikein mitenkään, seuraavilla kerroilla voin kikkailla makujen kanssa, ainakin Aasiaan päin.

ps. Iso kesäkurpitsa meni taas suklaakakkuun.

Pasta alla norma

Olin tilannut kaksi munakoisoa vaikka meillä ei minun lisäkseni muut siitä juurikaan pidä. Munakoisot odottivat pöydällä inspiraatiota, mikä tuli siinä vaiheessa kun seuraava vaihe olisi ollut bioroskis. Mutta kuten monella muullakin, hävikkiä ei ole syntynyt tänä keväänä, ei syntynyt nytkään. Googlailin munakoiso-ohjeita (haikailin myös työpaikan lähellä olevan pizzerian pizza alla normaa), ja päädyin tekemään Pasta alla normaa Soppa365-ohjetta mukaellen. Jos haluaa tehdä tarkkaan sen mukaan, kannattaa katsoa linkin taakse, tässä on se miten minä tein: 

2 munakoisoa

suolaa 

oliiviöljyä/rypsiöljyä paistamiseen

1 iso sipuli

2-3 valkosipulinkynttä
öljyä

400 g tomaattimurskaa

2 dl vettä

1 rkl punaviinietikkaa

1 tl sokeria

mustapippuria

kourallinen basilikanlehtiä

Pastaa n. 300 g

parmesania

Viipaloi munakoisot ja ripottele niiden päälle kummallekin puolelle suolaa. Anna suolan imeä nestettä munakoisoviipaleista puolisen tuntia.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit ja kuullota niitä öljyssä muutama minuutti. Kaada sekaan tomaattimurska, ja vesi jolla huuhtelit tomaattimurskapurkin. Lisää myös punaviinietikka, sokeri, suola ja pippuri. Keitä kastiketta puolisen tuntia niin, että se sakenee sopivaksi. Pilko basilika ja sekoita kastikkeen joukkoon.

Samalla paista munakoisoviipaleet. Kuivaa neste puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja paista ne reilussa öljyssä pannulla. Paista ihan reilusti niin, että saat hyvän ruskean pinnan. Siirrä viipaleet talouspaperin päälle, ylimääräinen öljy imeytyy paperiin. Paloittele munakoisot ja sekoita kastikkeen joukkoon.

Nauti kastike keitetyn pastan ja raastetun parmesanin kanssa. Ihan käsittämättömän hyvää, mikä lie ihmeliikutus tuli näin hyvästä ruuasta. Myös esikoinen tykkäsi, hän nautti jo ruuan tuoksusta valmistuksen aikana; muut eivät edes aikoneet maistaa. Ja hyvä niin, jäi minulle useammaksi ateriaksi.