Museossa: Kiasma

Minä en pidä modernista taiteesta, vai sanotaanko se nykyisin että nykytaiteesta. Tuo on ehkä voimakkaasti sanottu, sillä lähinnä olen täysin välinpitämätön nykytaidetta kohtaan, en juurikaan tunne mitään katsellessani sitä. Olen käynyt Kiasmassa ehkä muutaman kerran kaikkien näiden vuosien aikana (jos kahvilaa ei lasketa), mutta museokortin kanssa on helppo piipahtaa töiden jälkeen, voi käydä siellä ihan huvin vuoksi kokemassa kokemattomia tunteita. 

Viime viikolla kävin katsomassa Kiasmassa olevia Iiu Susirajan sekä Alma Heikkilän teoksia. Yläkerran värjätyt peruukit jätin väliin, vaikka ulkoa päin ne näyttävät ihan kivoilta; jostain syystä en kuitenkaan mennyt lähietäisyydeltä katsomaan niitä kaikkien lähmimiä tekohiuksia.

No mitä tykkäsin näyttelyistä? En juurikaan mitään, mutta huomioikaa: tämä kertoo minusta, ei taiteilijoiden töistä. Kuvassa oleva ajankohtainen Arjen sankarit oli minusta kiva, hymähdin teokselle Luuta, kuten kaikille muillekin kynätestin variaatioille, sekä pohdin kuinka rohkeaa on murehtia kuvasarjassa sitä, että omistaa rumia alusvaatteita. Alma Heikkilän teosten kompensaatio ja ajatus on kiinnostava, mutta niin paljon mikroskooppia tuijottaneena ja sykähdyttäviä kuvia/hetkiä nähneenä sekin jätti vähän välinpitämättömäksi. 

Kaikesta huolimatta olen iloinen että kävin Kiasmassa, ehkä menen joskus toisenkin kerran. Joskus sekin, ettei liikutu, liikuttaa.

Järkisärkipasta

Meillä syödään nykyään 2-3 kertaa viikossa kalaa, valituksia alkaa tulla siinä vaiheessa kun peräkkäisiä päiviä alkaa olla yli 3-4 (joskus silloin kun tulee käytyä Maxin kalassa). Mutta tuoreen kalan lisäksi tulee käyettyä aika usein säilykekalaa, nimittäin Järkisärkeä. Se onkin tuote, jota minulla on AINA kaapissa, pelastaa monta kokkausjumia tai muuten kiireistä iltaa. Sanonkin kaikille, että miksi joku käyttää tonnikalaa, kun meillä on upea järkisärki. 

Viime aikojen suosikiksi on noussut nopea pastakastike. Kastike valmistuu samassa ajassa kuin pasta kiehuu, eniten aikaa taitaa mennä siihen, että pastavesi kiehuu. Tämä valmistuu vartissa ja maistuu meillä ihan kaikille (ja paremmin kuin se, jossa käytän kastikkeena pelkkää järkisärkeä). Meillä tästä tulee aina 5 annosta: koko perhe syö yhden aterian ja minä saan vielä seuraavaksi päiväksi eväät töihin. 

400 g pastaa

1 iso sipuli

öljyä

3-4 tomaattia

1 prk Järkisärki luomutomaatti+yrtit

parmesania

Laita hyvä pasta kiehumaan suolattuun veteen. Pastan kiehuessa valmista kastike: kuori ja silppua sipuli ja kuullota sitä pannulla öljyssä. Kuutio tomaatit ja lisää sipulin joukkoon, anna hetken poreilla. Lisää purkillinen järkisärkeä, kala kannattaa pilkkoa haarukalla pieneksi. Anna kastikkeen kiehahtaa. Valuta pasta ja sekoita kastike pastan joukkoon. Nauti parmesaanin kanssa, 

Sisäelinhaaste - sydän

Miehen ottama romanttinen kuva

Törmäsin Sillä Sipulilan kautta Tinskun keittiön aloittamaan sisäelinhaasteeseen. Tinsku viittasi Hesarin juttuun, jonka mukaan sisäelinten kulutus on 80 kertaa vähäisempää 1980-lukuun verrattuna. Toki maailma tässä välissä on muuttunut huimasti, mutta koska lihaa syödään nykyään enemmän kuin siihen aikaan, olisi vähintäänkin suotavaa syödä eläimistä myös sisäelimet. Haasteen tarkoituksena on jakaa tietoisuutta sekä hyviä reseptejä ja vinkkejä sisäelinten hyödyntämiseen.

Minä olen tottunut syömään sisäelimiä lapsesta asti, ja etenkin maksa ja sydän ovat aina olleet suurta herkkua. Munuaisia meillä ei käytetty, enkä minäkään ole niitä myöhemmin alkanut valmistaa. Koska meillä lihankulutus oli, ja on edelleen, hyvin pitkälti riistaneläinten varassa, ei sisäelimiä ihan mahdottomasti ole ollut syötäväksi, mutta monen monta ruokaa vuodessa kumminkin.

Osallistun nyt pitkästä aikaa ruokahaasteeseen, haluan olla jakamassa tätä tärkeää asiaa. Blogista löytyy jonkin verran erilaisia sisäelinruokia, suurin osa on ihan tavallista kotiruokaa, sellaista mitä meillä on aina syöty. Teen aiheesta kolme erillistä postausta, ja tähän ensimmäiseen keräsin blogista löytyvät sydänruuat.

Sydän on minusta helpoin kaikista sisäelimistä. Halutessaan sen voi jauhaa ja käyttää jauhelihana kaikkiin normaaleihin jauheliharuokiin jos ei muuta keksi. Maku ja rakenne poikkeavat jonkin verran lihasta, mutta ei mitenkään paljoa kumminkaan. Käyttämäni sydämet ovat riistasta, eli niitä tulee silloin kun Tapio suo antejaan, ja välillä vähän päälle (kts. kyyhkynsydämet). Nämä kaikki ohjeet sopivat myös naudan, possun, lampaan, hanhen, broilerin jne. sydämille, joita voi ostaa ainakin halleista ja paremmista lihakaupoista.

Kaikkien aikojen paras käristys: Sydänkäristys. Tätä syötiin vuosi sitten, ja edelleen olen sitä mieltä, että taisi olla aras käristys mitä olen syönyt.

Kuten sanoin, sydämen jauhelihaa voi käyttää kuten tavallistakin jauhelihaa, eli tässä on muutamia ihan perinteisiä ruokia (kaikista ei ole kuvaa):

Lasagne on erityisen hyvää myös sydänjauhelihasta.

Sydänjauheliha-perunavuoka, kaikkien suosikki.

Sydänpullat, yksinkertasta mutta parasta ruokaa.

Sydänjauhelihakastike, maistuva peruskastike.

Sydänmakkara, yksi parhaista makkaroista mitä olen tehnyt. Muistan vieläkin tuon aterian aiheuttaman liikutuksen.

Perinteiset, aavistuksen vanhanaikaiset (ja siksi niin rakkaat ja toimivat) sydänreseptit: Keitetty sydän, sydän uunissa ja savustettu sydän. Lapsuudessa meillä oli useimmiten (vai aina?) keitettyä sydäntä, sitä syötiin ruualla tai leikkeleenä leivän kanssa. Ruisleipä ja keitetty sydän on lapsuuden mieluisia ruokamuistoja.

Sydämestä saa hyvä kastikkeita, patoja ja keittoja juhlaan ja arkeen:

Kauriin sydänpata, tätä syötiin Suomi100 itsenäisyyspäivänä. Pitääkin tehdä uudestaan peuran sydämestä, taisin juuri nähdä sellaisen pakastimessa.

Paprikassi, tällä kertaa sydämestä ja maksasta, mutta siihen voisi käyttää kieltäkin.

River Cottagen ohjeella tehty sydän, ihana kastike jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Sydämellinen keitto, tavallinen hirvikeitto johon savustettu sydän antaa hienon lisämaun.

Lintujen sydämet ovat pieniä, ja siksi melkein aina lisään ne muuhun ruokaan joukkoon. Kyyhkyn sydämiä meillä on aina ollut enemmän kuin kyyhkyjä, sillä oli aikanaan esikoisen lempiruokaa, ja miehen metsästyskaverit tiesivät sen.

Kyyhkynen haudutuspadassa, teeri sekä broilerin sydän Murun ohjeella.