lauantai 30. heinäkuuta 2016

Mustikkamehu mehumaijalla


Tänä vuonna tuli niin paljon mustikkaa, etten pakastanut ihan kaikkea mitä tuoreena syömiseltä jäi. Keitin ison satsin kuningatarhilloa ja sen lisäksi keitin yhden maijallisen mustikkamehua, ensimmäistä kertaa elämässä. Höyrymehua olen keittänyt aina viinimarjoista, ja viime vuonna myös kirsikoista, mutta mustikasta en koskaan aiemmin. Tänä vuonna meille ei tule paljoa viinimarjoja, ja poiminkin ämpärillisen mustikoita nopeammin kuin viinimarjoja.  

Netistä en löytänyt juurikaan ohjeita mustikkamehulle joten kirjaan tähän ylös miten tein. Keitin mehun kuten viinimarjamehunkin, mutta ainakin tänä vuonna mehua irtosi enemmän ja nopeammin kuin viinimarjoista. Kiloina minulla tosin saattoi olla enemmän marjaa, joten voihan määrä johtua siitäkin. Mehu on tasaisemman makuista, siis ensimmäisellä ja viimeisellä pullolla ei ole niin isoa eroa kuin viinimarjamehulla.

Minä lisäsin vähän vadelmaa, koska sitäkin oli niin paljon. Tämä määrä ei juurikaan maistunut mehussa, eli olisi sitä voinut olla enemmänkin, toisaalta ei sitä tarvitse olla ollenkaan. Sokeria käytin kilon maijalliseen, vähempikin riittää sillä mehu ei ollut yhtään hapanta. Marjoja ei tarvitse perata, mutta voihan ne risut ja männynkävyt poistaa, jos siis sellaisia on eksynyt marjojen joukkoon.

10 l mustikkaa (taisi olla vähän enemmän)
1 l vadelmaa
1 kg sokeria (tai vähemmän)

Täytä mehumaijan alaosa vedellä. Laita väliosa sen päälle ja päällimäiseksi marjaosa. Laita lopuksi marjat ja sokeri maijaan. Anna veden kiehua ihan kunnolla. Aikaisintaan n. puolen tunnin päästä (ainakin tänä vuonna) valuta n. litra mehua kuumuutta kestävään kannuun ja valuta mehu takaisin marjojen päälle. Valuta mehu streriloituihin pulloihin sitä mukaa kun sitä kertyy ja sulje pullot kumikorkeilla. Anna pullojen jäähtyä ja siirrä kylmään. Tai valuta kaikki mehu kattilaan ja pakasta lopuksi.

Hyvää ja maukasta mehua, aluksi tuntui vähän pliisulta kun on tottunut viinimarjamehuihin, mutta hyvää tämä kyllä on. Jos vielä ehdin marjametsään, voisi keittää toisenkin maijallisen mehua.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kuningatarhillo


Minä pidän mustikkaisesta kuningatarhillosta, sellaisesta jossa vadelma ei dominoi kuten 1:1 hillossa. Siksi laitan kuningatarhilloon reilusti enemmän mustikkaa kuin vadelmaa, tällä suhteella hillo on jo melkoisen mustikkaista, 1 osa vadelmaa ja 2 osaa mustikkaa on myös ihan hyvää, sellaisessa on minulle maksimimäärä vadelmaisuutta.

Tänä vuonna olen poiminut enemmän mustikkaa ja vadelmaa kuin koskaan aikaisemmin. Marjavuosi on oikein hyvä, sen lisäksi lomalla ehdin/jaksoin mennä metsään enemmän kuin normaalina viikonloppuna töiden ohella. En ole vuosiin keittänyt kuningatarhilloa, mutta tänä vuonna keitinkin sitten kunnon satsin. Vien kyllä osan isälle, hän pitää tästäkin hillosta.

Kun on syönyt joka päivä huiman määrän marjoja pitkän aikaa, maistuu hillo vaihteeksi hyvältä jogurtin kanssa. En ottanut kuvaa purkkirivistöstä, sekalainen purkkirivistö (keitin myös kirsikkahilloa 2 kg satsin!) täpötäydessä hämärässä keittiössä on vähän liikaa blogirealismia verrattuna kaikkiin ihaniin hillopurkkikuviin mitä saamme ihailla oikeissa ruokablogeissa.

1 kg vadelmia
3 kg mustikoita
1 kg hillosokeria

Perkaa marjat ja laita ne kattilaan. Anna lämmön nousta niin että marjat melkein kiehahatavat. Lisää sokeri (tämä sokerimäärä on puolet hillosokeripussin kyljessä olevasta ohjeesta). Keitä hilloa hiljalleen kymmenisen minuuttia sekoittaen varovasti aina välillä. Purkita steriloituihin purkkeihin, anna vähän jäähtyä ja kierrä kannet hyvin kiinni. Anna jäähtyä yön yli ja siirrä kylmään.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Metsä heinäkuussa 2016


Minä kerron aina silloin tällöin kasvimaakuulumisia joko mökiltä tai palstalta. Jonain vuosina jopa ruukkupuutarhasta, mutta pariin kolmeen vuoteen siitä ei ole ollut kerrottavaa, tänä vuonna kaikkein vähiten, josko ehkä ensimmäiset tomaatit tai chilit kukkisivat jo siellä.


Mutta tänä vuonna metsästä on kerrottavaa. Ja tästä hyvästä tuurista, että marjat ovat vähän etuajassa, kypsiä nyt, kun viimeinen lomaviikko on menoillaan. Sieniäkin sain vähän parin sienettömän vuoden jälkeen. Nyt tosin metsä on niin rutikuiva, ja helteet taitavat jatkua, joten on ihan mahdollista, että tämän vuoden sienet olivat tässä. Mutta en valita vaikka niin kävisikin, sain kuitenkin vähän kuivattuja tatteja ensi talvea varten. Ja syötiin hyvä kolmen sienen kastike, pystyynkuivaneita kanttarelleja ja lampaankääpiä, lisänä tattia. Kaikkien kolmen sienifiilin mielestä älyttömän hyvä kastike.


Mustikkaa on, sitä todellakin on. Aloitin mustikkakauden serkun mökillä, jossa taisi olla aika keskinkertainen satovuosi. Mutta täällä päin on sellaisia paikkoja, joissa mustikanvarvut ovat maata myöten, koska varvut eivät jaksa kannatella mustikkamäärää. Yhteensä minulla on nyt jo enemmän mustikkaa kerättynä kuin on minään vuotena aiemmin, en ainakaan muista että koskaan olisin kerännyt näin paljoa,

Myös vadelmaa on huimasti. Minun vanhat vadelmapaikat ovat jo ruohottuneet ja kasvaneet umpeen, mutta onneksi löysin uusia paikkoja. Vadelmiakin olen kerännyt enemmän kuin koskaan aiemmin, ei tarvitse tänä vuonna ostaa vadelmia. Enkä ole moneen vuoteen keittänyt kuningatarhilloa, mutta tänä vuonna voisi tehdä.

Jotta aika riittää, olen käynyt ensimmäisen kerran metsässä ennen kuin kukaan herää ja palannut takaisin yhdeksän aikoihin, jolloin olen käynyt herättämässä lapset aamu-uinnille (vesi oli tänään jo melkein 20 astetta). Ja viimeisen kerran käyn metsässä ennen nukkumaanmenoa. Väliin on mahtunut satunnaista marjastamista lasten kanssa, puiden ostoreissua Elimäeltä, kasvimaan kitkemistä, saunomista savusaunassa ja muuta sellaista.


Mustikkaa on myös syöty paljon. Tietysti talkkunan kanssa pöperönä, jugurtin kanssa ja piirakassa. Yksi mammanmarjapiirakka tehty, samoin uusi satsi mustikkapiirakoita pullataikinaan. Oikealla perinteinen piirakka, vasemmalla sellainen, jossa marjojen alla on vaniljakreemiä, kumpikin hyviä. Muutenkin mökillä ruokailu menee yksinkertaisen kaavan mukaan: aamiainen joskus kympin aikaan, päivällä jossain välissä lapset syövät vähän välipalaa, päivällinen joskus viiden kuuden aikaan ja iltapala joskus ysin aikaan. Muuhun ei aika riitäisi, nytkin mennään todella yksinkertaisella ruualla. Päivälliseksi on syöty esim. hirven T-luupihvejä grillattuna ja uunissa tehtyjä uusia pottuja, savuahvenia ja uuniperunoita, possunfilettä grillin kautta uunissa ja uusia perunoita keitettynä ja sen sellaista. Salaattina salaattia kasvimaalta sekä kurkkua ja tomaattia, jotka ovat tähän aikaan vuodesta hyviä ja joskus jopa edullisia, sekä kasvimaalta punajuuria, sipuleita ja mitä sieltä löytyykään.

ps. Meillä oli viime yönä ekaa kertaa ikinä muutama rapumerta vedessä. Tänään pidettiin rapujuhlat, tuli yksi rapu jokaiselle syöjälle!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Makua


Makuasioista ei voi kiistellä (älä taaskaan aloita kirjoitusta kliseellä). Mutta makuaistia voi harjoittaa, sitä voi totuttaa ja sitä voi turruttaa. Olen joskus miettinyt, että miten ihmiset voivat syödä jatkuvasti eineksiä, käyttää valmiskastikkeita ja sen sellaista ja vielä sanoa että ruoka on hyvää. Asiaa on tutkittu ja huomattu että makuaisti tottuu, ja esim. ylenmääräinen suola ja rasva koukuttaa.

Jos suurin osa ruuasta on tavallisista raaka-aineista tehtyä konstailematonta ruokaa, uskokaa pois että keinotekoiset ja pitkälle prosessoidut ruuat maistuvat vieraalta. Ei se ole nirsoutta, ei se ole hienostelua, se vaan on yksinkertaisesti pahaa.

Jo yksi keinotekoinen osanen voi pilata koko ruuan. Hyvä esimerkki tästä on kerran kauppahallin tilauksen mukaan tilaamani ilmainen tuotenäyte, "ihana sitruunainen kalakastike" joka "helpottaa perheenäidin arkea huomattavasti". No minä uskoin mainosta ja holvasin ohjeen mukaan kastikkeen kalan päälle. Ruuasta tuli niin kamalaa, että koko perheeltä jäi kalakin syömättä, kaikkien mielestä se maistui pahalta einesruualta. Kallista ilmaisuutta, varsinaista hävikin lisäämistä. Hyvän kastikkeen saa lisäämällä vähän kermaa, sitruunaa ja pippuria, ei sekään ole hankalaa, ei todellakaan, perheenäidin helppoon elämään ei tarvita vettä eikä aromeita kastikkeessa. Samaa olen kuullut muualtakin, esim. hyvän lasagnen saa pilattua valmiskastikkeella. Lasagne maistui kuulemma osalle syöjistä, mutta ei kaikille. (Saa kommentoida, jos haluat paljastaa itsesi :) )

Makuaisti kehittyy ja muuttuu koko ajan, ja sitä tosiaan voi kehittää, tai turruttaa. Lapsen makuaistin kehitys on evolutiivisesti järkevää, keskimäärinhän lapset syövät ihan kaikkea suunnilleen 1-vuotiaaksi asti (eli siihen asti kun ovat roikkuneet äidissä kiinni), sen jälkeen nirsous vieraita ja karvaita makuja kasvaa pikkihiljaa (taas keskimäärin, ja vaikka tekisi mitä) sinne 3-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen nirsous taas alkaa vähetä (eli lapsi on jo tottunut makuihin, ja koska on edelleen hengissä, ei ole syönyt myrkkyjä...). Nirsousvaiheessa on tärkeä päästä maistamana uusia makuja turvallisesti. Toisaalta jos syö pelkkää einestä ja purkkirokaa, makuaisti tottuu niihin, ja niistä muodostuu ne aikuisikään säilyvät tutut ja rakkaat muistijäljet aivoihin. Ja ehkä se tavallinen ruoka maistuu pliisulta?

ps. Minua ei oikeasti haittaa jos joku tarjoaa minulle eineksiä, tai tekee tarjoamansa ruuan puolivalmisteista. Seura ja yhdessäsyöminen ovat kuitenkin tärkeintä, ja hyvässä seurassa kaikki ruoka on hyvää. Kokataan kukin omalla tyylillä ja oman kiinnostuksen ja jaksamisen mukaan. Minä tein tänään marjapiirakan valmistaikinaan, ja huomenna on tarkoitus käyttää valmista vaniljakreemijauhetta. Hyvänä marjavuotena aika kuluu enemmän metsässä kuin keittiössä.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Nyyttikalaa


Tällaista kalaa tehtiin River Cottagen kalapäivänä kampelasta. Tykästyin kalaan ja kasviksiin, ja halusin kokeilla kotonakin. Olen tehnyt jo pari kertaa nyyttikalaa kuten lapset ruuan nimesivät. Kuopus, joka ei ole suuri kalan ystävä, tykästyi tähän. Kurssilla käytimme kampelaa, kotona ensimmäisellä kerralla oli pieniä kuhafileitä, toisella kerralla vähän isompia kuhafileitä. Kysennysaika ei ollut ihan riittävä paksulle fileelle, eli kannattaa suosia pienehköjä kaloja tai vaikka halkaista paksu kalafile. Kasviksina voi käyttää mitä haluaa tai lähinnä että mitä juuri silloin on saatavilla.

Neljään nyyttiin:

n. 500 g kalaa (kuhaa, ahventa, siikaa, kampelaa)
reilu kourallinen herneenpalkoja
muutama pikkuporkkana
2 sipulia varsineen
pala inkivääriä
vähän (paljon) chiliä
loraus soijakastiketta

Poista ruodot kalafileistä. Laita leivinpaperiarkille kasvikset ja niiden päälle kalafileet, tuon määrän jaoin neljälle. Lorauta vähän soijakastiketta päälle ja kääri leivinpaperi nyytiksi. Paista 225 asteteessa n.10 minuuttia. Avaa nyytti ja ripottele päälle pilkottuja sipulinvarsia (jos muistat) ja syö suoraan kääreestä. 

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Loistava mustikkapiirakka osittain River Cottagen ohjeella


Mieli hyrisee onnesta sillä olen löytänyt piirakkataikinan ohjeen, joka toimii käsissäni, on miellyttävä ja helppo työstää ja joka maistuu oikeasti hyvältä sekä on rakenteeltaan suorastaan loistava. Tätä varten piti matkustaa Englantiin ja mennä River Cottagen neljän päivän kurssille, mutta jo pelkästään tämän, ja sen suolaisen piirakkataikinan, takia matka oli kaiken sen rahan ja vaivan arvoinen. Taustatiedoksi sen verran, että minusta lähes kaikki tekemäni piirakkataikinat ovat joko vaikeita käsitellä tai pahan tai vähintään ei-minkään makuisia, tai yleensä ainakin rakenne on ollut kehno.

Minusta edelleen paras mustikkapiirakka on pullataikinaan tehty, mutta siitä huolimatta en muista näin hyvää mustikkapiirakkaa syöneeni. Ihan huippu vaikka itse sanonkin. Pohja on siis samanlainen jota käytettiin neljän päivän kurssin kasvispäivän raparperipiirakkaan. Päälle laitoin mustikoita sekä kerman ja pavlovasta jääneiden munankeltuaisten seoksen joka toimi ihan älyttömän hyvin. Ainoa hankala asia tässä piirakassa on malttaa antaa sen jäähtyä kokonaan ennen kuin syö sen. Tätä voisi tarjota vaikka millaisissa juhlissa vaikka kenelle, niin hyvää se oli.

Alkuperäisessä reseptissä pohjataikina oli nelinkertainen tuosta. Tuo määrä on kuitenkin sopiva sellaiseen tavallisen kokoiseen piirakkavuokaan (halkaisija n. 26 cm). Minä en tehnyt taikinaa aivan niin hienosti kuin teimme kurssilla, mutta tämä yksinkertainen tyyli toimi ihan yhtä hyvin kuin kurssillakin, eli näin teen jatkossakin. 

Pohja:

115 g voita
160 g jauhoa
vähän suolaa (alle tl)
60 ml vettä

Pilko todella kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola ja vesi ja työstä kaikki hyvin sekaisin taikinaksi, sellaiseksi kimmoisaksi. Laita taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja ala kaulia. Kauli taikina paksuksi levyksi, taittele ylhäältä noin 1/3keskelle, alhaalta samoin. Taittele vielä toinen sivu puoleen väliin, ja toinen sivu päälle, nyt sinulla on korkea pieni neliö. Kauli se taas alkuperäisen kokoiseksi, toista taittelut. Toista yhteensä nelisen kertaa. Taputtele/kauli lopuksi taikina vähän littanammaksi, kelmuta se ja pistä jääkaappiin vähintään tunniksi, pidempi aika käy myös hyvin (kurssilla teimme taikinan aamupäivälllä ja iltapäiväivällä leivoimme sen).

Valmista sillä välin täyte:

2 dl kermaa
vaniljatanko
3 munankeltuaista
½ dl sokeria (tai vähän yli jos pidät makeasta)
1 tl maissitärkkelystä

n. 5-7 dl mustikoita

Laita kerma lämpiämään kattilaan, laita sinne vaniljatanko ja siitä raaputetut siemenet mukaan. Anna kerman juuri ja juuri kiehahtaa, siirrä se syrjään jäähtymään noin kymmeneksi minuutiksi. Poista vaniljatanko. Vatkaa keltuaiset ja sokeri hyvin sekaisin, lisää maissitärkkelys ja valuta lämmin kerma koko ajan vatkaten. Laita seos jäähtymään jääkaappiin (ei ole pakko, minulla oli muuta tässä välissä).

Kauli taikina vähän suuremmaksi kuin piirakkavuoka, nosta taikina vuokaan ja leikkaa reunat tasaiseksi. Kaada munakermaseos ja lisää haluttu määrä mustikoita. Paista 175 asteessa n. 35 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja piirakan reunat ovat saaneet väriä. Anna piirakan jäähtyä ja nauti.

Sanoinko jo, että onpahan ihan mielettömän hyvä mustikkapiirakka. 

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Ranskalaiset perunat


Tänä vuonna kävimme taas perinteisesti serkkuni mökillä mustikka-aikaan. Mustikoita sain vajaa pari ämpärillistä, ihan ok saalis, vaikka työtä se vähän vaati, reilu kaksi tuntia meni ämpärilliseen. Minä en ole nopea poimija, mutta hyvänä vuotena saan ämpärillisen reilussa tunnissa, ja oikein hyvänä vuotena tunnissa. Oikein hyviä vuosia tuntuu olevan n. kerran vuosikymmenessä. Mutta tyytyväinen olen saaliiseen, syötiin ja leivottiin reilusti ja loput pakastin talven varalle.

Serkkuni oli hommannut friteerauskeittimen. Minulla ei moista aparaattia ole, joten oli hauska kokeilla kaikkea uutta, ainakin yhden viikonlopun verran. Toiveissa oli ainakin ranskikset ja friteerattu pekoni. Minä olin nostanut uutta perunaa viikonloppua varten, varsinaista jauhoista perunaa ei nyt ollut kuin Highland Burgundy Red. En nostanut sitä kuin yhden varren verran, lisänä minulla oli Annabelleä. Niistä saimme ihan kelvot perunat. Lisänä oli kuhaa friteerattuna (175 asteessa), sipulirenkaita (ihan mahtavia!) ja öljyssä tehtyjä lehtikaalisipsejä (ihan huippuja, parempia kuin uunissa tehdyt minun ja serkkuni mielestä, muut eivät tykänneet "kun maistuvat ihan kaalilta")

Muistin että Campasimpukka oli tehnyt ranskiksia ja niin otin niiden ohjeen Campakeittiöstä. Meillä ei uunitus ihan toiminut, se johtui joko perunoista jotka eivät olleet parhaita mahdollisia ranskalaisiin, tai sitten kaasu-uunista. Seuraavalla kerralla osasimmekin tehdä toisen paiston ihan viimeiseksi emmekä laittaneet perunoita uuniin ollenkaan.

perunoita
öljyä
suolaa

Pilko perunat halutun mallisiksi. Nämä perunat olivat sen verran pieniä, että lohkoin ne vain veneiksi. Laita ne likoamaan reiluun kylmään veteen noin tunniksi. Ota perunat keittiöpyyhkeen (tai talouspaperin päälle) ja painele ne kuiviksi. Friteeraa perunat pienissä erissä ensin 160 asteessa viitisen minuuttia. Laita talouspaperin päälle odottamaan. Ennen ruokailua friteeraa ne toisen kerran 180 asteisessa öljyssä muutaman minuutin ajan, niin että ne ovat saaneet vähän väriä, päältä rapeita ja sisältä pehmeitä. Jos perunoita on paljon, laita ne n. 100 asteeseen uuniin odottamaan. Meillä perunat joutuivat ensimmäisellä kerralla olla aika kauan uunissa, ja ne menettivät rapeutensa siellä.

Jos friteeraat lehtikaalia, pidä kansi valmiina. Laita kourallinen lehtikaalia n. 175 asteiseen öljyyn, laita kansi heti päälle. Kun räiskyminen suunnilleen loppuu, kaalit ovat hyviä. Levitä ne talouspaperille ja imeytä ylimääräinen öljy siihen. Ripottele suolaa päälle, ja nauti. Ne suorastaan sulavat suuhun, ihan mahtavia.


Taas on muistoihin tallentunut yksi ihana kesäinen viikonloppu hyvässä seurassa ruuan, mustikoiden ja paljon uimisen merkeissä. Itikat ja paarmat (metsässä) ovat jo unohtuneet.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Sininen perunasalaatti


Kokeilin tänä vuonna kasvattaa neljää erikoisempaa perunaa, kahta lajiketta nostin nyt mökkivierailuille. Violetta on suht kiinteä, oikeasti sinisenvioletti peruna, joka säilyttää värinsä myös keitettynä. Maku on ihan kelvollinen, toisin kuin vaikka Blue Kongolla. Tätä saatan kasvattaa ensi vuonnakin, sen verran hyvää tämä salaatti oli. Tein nyt ihan yksinkertaisen salaatin palstalta nostetusta perunasta ja sipulista.

Violetta perunaa
pari sipulia varsineen
hyviä kapriksia

hyvää öljyä
siideriviinietikkaa
suolaa
sokeria
sinappia

Keitä perunat kypsäksi. Anna niiden vähän jäähtyä, pilko ne ja sipulit kulhoon, lisää hyviä (mielellään öljyyn säilöttyjä) kapriksia. Sekoita kastikkeen aineet sekaisin, ja sekoita salaatin joukkoon. Hyvä ja ennen kaikkea mielenkiintoisen näköinen salaatti grillatun kasslerin kanssa. 

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Heinäkuun 2016 satoa palstalta


Tänä vuonna meinaa kasvimaakateus nostaa päätään ainakin mökin tai siskon kasvimaalla käydessä, etenkin punajuurten suhteen. Mökillä on aivan upeita punajuuria, sellaisia että jo harvennuksesta sain aikaan lämpimän punajuurisalaatin. Siskon punajuuret ovat sen kokoisia, että niitä voisi käyttää jo sellaisenaan. Minulla punajuurien lehdet ovat sellaisia alle 10 cm korkeita, eli juurista ei ole tietoakaan. Porkkanatkin ovat pieniä, lanttuja eikä nauriita ole tulossa ollenkaan, kaaleista ei tänä vuonna riitä paljoakaan tarinaa. Kukatkin itivät epätasaisesti jne. Näyttää tuo satokori aika erilaiselta jos vertaan kahden vuoden takaiseen tilanteeseen

Päätin kuitenkin olla murehtimatta ja keskittyä nyt siihen, mihin savimaassa voi aina luottaa, nimittäin sipuleihin ja perunoihin. Sipulit ovat jo hyvinkin käytettävissä, osa on jo oikeinkin komeissa mitoissa. Ja perunat, mikä ilo oli nostaa niitä mökkireissulle (ei omalle tällä kertaa). Korissa edessä on Annabellea, jota on syöty jo juhannuksesta saakka, komeaa hyvää perunaa. Ja erikoisperunaa kokeilin nostaa nyt ensimmäisen kerran, nostin sekä Violettaa (vasemmalla) että Highland Burgundya (oikealla) yhden varren verran. Violetta salaattiin ja Burgundya ranskiksiksi, siinä viikonlopun suunnitelmat. Loput saavat vielä kasvaa, mutta kovin olin tyytyväinen satoon jo nyt.

Hernettä on syöty jo vaikka kuinka paljon, eipä tarvitse kaupasta ostaa nahistunutta ties milloin poimittua hernettä. Ja onneksi ostin muutaman taimen lehtikaalia, ne sentään tuottavat satoa, kun omista kylvöistä ei tänä vuonna ole juuri mihinkään. 

torstai 14. heinäkuuta 2016

Marttojen marjapiirakka


Joka kesä tulee kokeiltua vähintään yhtä uudenlaista marjapiirakkaa. Tänä vuonna se oli  Marttojen sivulta löytynyt marenkinen marjapiirakka. Vähän sovelsin pohjan kanssa, suluissa on kuinka se oli ohjeessa. 

1½ dl vehnäjauhoa
1 dl Malmgårdin emmer-talkkunaa (1 dl sämpyläjauhoja)
2 rkl sokeria
100 g voita (ohjeessa margariinia)
2 keltuaista

Sekoita jauhot ja sokerit pehmeän voin kanssa, lisää keltuaiset ja sekoita tasainen taikina. Painele taikin piirakkavuokaan ja anna jäähtyä jääkaapissa puolisen tuntia (unohdin tämän vaiheen). Paista piirakkaa 15 minuuttia 200 asteessa.

100 g mantelimassaa
2 valkuaista
1 dl sokeria (ohjeessa ½-1 dl)
5 dl marjoja, minulla nyt valkoisia ja punaisia viinimarjoja

Raasta mantelimassa raastimella. Kannattaa pitää mantelimassaa jääkaapissa ainakin kuumana päivänä, muuten ei meinaa raastaminen onnistua. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sokeri pikkuhiljaa. Lisää raastettu mantelimassa, vatkaa sekaisin. Lisää marjat ja sekoita nekin joukkoon. Levitä marjaseos vähän paistetun piirakkapohjan päälle ja paista vielä 20 minuuttia (ohjeessa 25). Jäähdytä piirakka ja nauti. Piirakkaa ei voi ohjeen mukaan pakastaa. Hyvä piirakka, saatan tehdä toistekin, mustikoista seuraavan kerran.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kyyhkypiiras River Cottagen possupiirakan ohjeella


Neljän päivän River Cottagen kokkauskurssilla mukavin työ taisi olla possupiirakka. Opin sen myötä hienon kuuman veden piirakkataikinan, minä joka aina taistelen piirakkataikinoiden kanssa. Nyt on huippuresepti hallussa! Sellainen jota on helppo työstää ja joka myös maistuu hyvälle. Ja oli hauska kokata jotain ihan aidosti englantilaista. Meillä on kalakukko, siellä on possupiirakka. Ja mikä onnistuminen piirakka olikaan, possupiirakan kuvaa voi ihailla leivontapäivän postauksestani. Tuossa alla on sama piirakka matkalla uuniin. Nyt pitää vielä jostain löytää tuollainen kätevä pieni piirakkavuoka omien isojen vuokien lisäksi.


Sain tuotua piirakan onnistuneesti kurssilta kotiin, Lontoon pysähdyksestä huolimatta. Minulla ei ollut hotellihuoneessa jääkaappia, mutta pariin kertaan tuotu säkillinen jäitä lavuaarissa ajoi saman asian. Söimme kurssin jälkeen sunnuntaipäivälliseksi piirakan viimeistä murua myöten ja kaikki tykkäsivät siitä kovasti, niin lapset kuin aikuisetkin. Ja toiveena oli tehdä sitä pian uudestaan.

Tälle sunnuntaille en tehnyt possupiirakkaa, vaan tein kyyhkypiirakan sen sijaan. Uusi kyyhkykausi on alkamassa kuukauden päästä, mutta vielä pakastimesta löytyi kuusi kyyhkyä. Tuplasin meidän kurssilla käytetyn ohjeen ja tein piiraan isoon vuokaan. Possua voisi laittaa vielä vähän enemmän, lihan määrä tuohon isoon vuokaan voisi olla kilon verran. Tein piiraan näin:

Täyte:

600 g kyyhkyn fileitä
250 g possun kylkeä tai muuta rasvaista kohtaa possusta
katajanmarjaa
maustepippuria
valkopippuria
muskottipähkinää
timjamia
2 tl suolaa

Jauha lihat melko karkeaksi jauhelihaksi. Mausta sopivasti ja sekoita kaikki, jätä odottamaan. Tähän isoon vuokaan 1 kg lihaa olisi ollut sopiva määrä, ensi kerralla lisään vähän possun määrää. 

Taikina:

500 g jauhoa
1 tl suolaa
200 g voita
200 ml vettä
1 muna

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada ne jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella. Sekoita joukkoon lopuksi yksi muna. Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat kaulia sitä. Tämä oli sopiva määrä tuohon isoon vuokaan, vähän jäi taikinaa yli. Puolet pienempi määrä riittää pienempään vuokaan.

1 muna voiteluun

Liemi:

kyyhkyjen rangat
2 porkkanaa
2 sipulia
sellerinvarsi
2 laakerinlehteä
oksa rosmariinia
persiljaa
mustapippuria
valkopippuria

Keitä liemi kyyhkyn rangoista (tai käytä valmista lientä), voit lisätä myös porsaan luita jos niitä sattuu olemaan. Laita luut kattilaan, lisää vettä niin että kaikki peittyy. Anna poreilla ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää kasvikset ja mausteet ja anna kiehua tunnin verran. Siivilöi liemi ja ota siitä talteen 2-3 dl (pakasta loput myöhempää käyttöä varten).

2-3 dl lientä
3-4 liivatelehteä

Jos liemi ei enää ole kuumaa, lämmitä neste ja liuota liivatteet siihen (liuota liivatteita ensin kylmässä vedessä muutama minuutti ja purista vesi pois). Minä en saanut kyyhkypiirakkaan menemään niin paljon lientä kuin possupiirakkaan, tämä oli tiiviimpi koostumukseltaan.


Valmista piirakka. Ota taikinasta vajaa 1/3 erilleen, kauli loppu taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Nosta taikina voideltuun suorakaiteen muotoiseen vuokaan. Voit myös leipoa pieniä piirakoita jos haluat. Taikinan pitää olla riittävän paksua joka kohdasta, paikkaile taikinan paloilla tarvittaessa. Painele lihatäyte vuokaan, kauli loppu taikinasta kanneksi. Voitele reunat munalla, laita kansi päälle ja puristele kansitaikina hyvin kiinni. Tee päälle ristiviillot ja nosta reunat ylös. Voit myös koristella kannen haluamallasi tavalla, kurssilla osa teki taikinasta kukkia ja/tai lehtiä kannen päälle.

Paista piirakkaa 200 asteessa 20 minuuttia, laske lämpö 180 asteeseen. Paista pienempää piirakkaa n. 20 minuuttia lisää, tätä isoa piirakkaa paistoin 30 minuuttia. Sisälämpötilan tulisi olla possupiirakalle 75 astetta, kyyhkypiiraan jätin 70 asteeseen.

Nosta piirakka vuuasta ja voitele se kauttaaltaan munalla ja paista vielä kymmenisen minuuttia ilman vuokaa. Nosta piirakka jäähtymään. Kun se on vähän jäähtynyt, kaada lientä piirakan sisään niin paljon kuin mahtuu. Anna jäähtyä, kääri sen jälkeen leivinpaperiin. Syötiin huoneenlämpöisenä.

Kyyhkyn maku hävisi vähän piirakassa, mutta mielettömän hyvää piirakka oli tälläkin kertaa. Piirakkaa tulee tehtyä varmasti muulloinkin, ja on vielä monta versiota kokeiltavana. Jo tämän piirakan takia kannatti lähteä Englantiin.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Karviaisella kypsennetty kala


Tässä tulee yksi simppeli ruuanlaittoruoka, jota tehtiin neljän päivän River Cottage -kurssilla, tai siis kokkimme Matt valmisti sen meille sen jälkeen kun kävimme poimimassa raakoja karviaisia pensaista. 

Kalaa voi kypsentää myös hapolla, ei pelkästään lämmöllä. Alhainen pH denaturoi kalan proteiineja, samaan tapaan kuin korkea lämpötila. Tavallisesti ihmiset käyttävät sitruunaa tai limeä happona, mutta myös muuta voi käyttää, kuten raakaa karviaista. Eipä olisi tullut mieleen ilman tuota kurssia. Tosin täytyy sanoa että englantilainen karviaislajike oli vähän mehukkaampaa ja maukkaampaa kuin meidän Hinnonmäen keltainen, mutta hyvää tuli näinkin. 

Minulla oli nyt siikaa, mutta esim. kuha tai muu merestä pyydetty kala käy myös, kurssilla käytimme seitä. Minä olen mieltänyt lipstikan aina lihan mausteeksi, mutta kyllä se käy kalankin kanssa, todella hyvin käykin. Suomalainen lipstikka muuten maistuu paljon voimakkaammin kuin englantilainen, vaikka laji näyttää olevan ihan samanlainen. Meidän ihanat kesäyöt!

vaaleaa kalaa ihan ohuesti siivutettuna
suolaa
n. 2 dl raakoja karviaisia
pieni lehti lipstikkaa

Siivuta kala ihan ohueksi ja levitä lautaselle. Ripottele päälle vähän suolaa. Soseuta karviaiset tehosekoittimessa lipstikan lehden kanssa hienoksi soseeksi. Kaada seos siivilään ja anna mehun valua kalan päälle. Odota minuutti pari ja nauti hienon makuisesta kalasta.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Neljän päivän River Cottage - keittiöpuutarha


Ensimmäisenä päivänä meillä oli aikaa kiertää puutarhassa ja ympäristössä pari tuntia puutarhuri Jimin opastuksella. Oli hienoa nähdä oikeasti kaikki ne kasvimaat mitä on nähnyt vain kirjojen kuvissa tai ohjelmissa. Osa sadosta oli selvästi meitä edellä, kuten herneet, pavut, sipulit, palsternakat, punajuuret ja kaalikasvit. Toisaalta esim. porkkanat olivat aika pieniä vielä ja perunakin vasta juuri nostettavissa. Karviaiset ja viinimarjat olivat samassa vaiheessa kuin kotonakin.


Pääkeittiöpuutarha on jaettu neljään lohkoon, jossa noudatetaan normaalia neljän vuoden kiertoa. Tiedättehän, palkokasvien jälkeen kaalit, sitten sipulit ja lopuksi sekalaiset. Ja sitten taas uudestaan. Reunoilla on yhdellä sivulla hyönteisiä varten kukkia, toisella reunalla monenlaista kasvia, ja marjapensasta, kolmannella reunalla yrttipenkki. Reunan ja varsinaisen neliön välissä on vielä naruaita, jota pitkin kasvoi pilariomenapuita. 

Parsan alla krassia

Kaikki tila on siis käytetty todella tarkkaan. Parsan alla kasvaa krassia (ja sitä kasvaa muuallakin), porkkanat ja palsternakat ovat tiiviisti vuorotellen koska porkkanat kerätään keskikesällä ja sen jälkeen palsternakalle jää vielä tilaa kasvaa isommaksi, tyhjiin väleihin kylvetään nopeakasvuisia kasveja jne. Tila käytetään tarkasti hyödyksi sekä tilan että ajan suhteen. Mahtavaa.


Myös pölyttäjistä on huolehdittu. Siksi kasvimaalla on tilaa myös hyville hyönteiskasveille, yksi sivusta on täynnä houkuttelevia kukkia. Tilalla kerätään monista lajeista siemenet talteen joten pölytys on senkin takia tärkeää. Siementen kannalta tosin puutarhurin yksikin lomapäivä voi olla kohtalokas. Tilalla kasvaa harvinaista ja hienoa papulajia ja puutarhuri oli kuivattanut niitä viime vuonna seuraavan vuoden kylvöjä varten. Yhtenä ainoana yksittäisenä puutarhurin lomapäivänä kokki oli kokannut siemenistä kuuleman mukaan loistavan aterian. Onneksi puutarhuri sai uudet siemenet naapuritilalta, tässäkin nähdään että hyvää kannattaa levittää eteenpäin.

Juuri kylvetyt siemenet


Siemenet kylvetään hajakylvönä laakeisiina astioihin josta pikkutaimet poimitaan sitten yksittän omiin pikkuruukkuihin. Talveen on jo alettu valmistautua, eli ruukuissa on erilaisia lehtikaaleja. Ja yksi satsi salaattia, jota kylvetään uudestaan ja uudestaan niin että tuoretta raikasta salaattia on saatavilla koko ajan. Siemeniä ei selvästikään tuhlata.


Punajuuria kylvetään 1-3 siementä koloa kohti ja vahvin jätetään kasvamaan. Pitkän kasvukauden takia punajuuria voidaan kylvää edelleenkin.


Kaikki tilalla kasvava on luomua. Ympäristö pidetään monimuotoisena, kaikesta mahdollisesta huolehditaan hyvin, niin kasveista, sienistä, riistasta kuin eläimistä. Kaikki kiertää mahdollisuuksien mukaan, kuvassa näkyy viherkompostin kolme vaihetta.


Tehokas tilankäyttö näkyy muuallakin kuin kasvimaalla. Tässä muutama kasvulaatikollinen hernettä, ne kasvavat käytävän vieressa aitaa vasten.


Tämä ja toinen parsakaali syötiin kalan kanssa. Kahdesta parsakaalista riitti koko porukalle maistiaiset. Ja millaiset maistiaiset, parasta parsakaalia mitä olen ikinä syönyt.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Tuliaisia


Jokaiselta matkalta pitää tuoda tuliaisia. Lapset ovat jo niin isoja, että he toivoivat vaatteita Lontoosta sekä vähän karkkia mutta ei muuta. Melkein kaikilta matkoilta tulee ostettua itselle keittiövälineitä, jos vastaan tulee jotain tarpeellista. Minulla on esim. edelleen lähes joka päiväisessä käytössä leveä metallinen paistinlasta, jonka ostin aikoinani Englannista kielikurssilta vuonna 1986 (hei, sehän on 30v-juhla tänä vuonna!). 

Nyt ostin River Cottagesta essun itselleni, sen olin päättänyt ostaa jo ennen reissua. Lisäksi ostin pinon keittiöpyyhkeitä. Ja paikallista giniä ja omenaista aperitiivia. Giniä päästiin maistamaan boolissa, aperitiiviä tarjoiltiin meille yhtenä päivänä. Meille muuten tarjoiltiin joka päivä jotain hyvää paikallista juomaa, varmaan myös hyvä myyntikikka, sen verran paljon seljankukkakuohariakin tuntui ihmisten reppuihin päätyvän. 

Ostin myös kaksi leipäkoria, toivon että saan kaksi leipää mahtumaan uuniin yhtäaikaa. Tulkoon tulevista leivistä yhtä hyviä kuin niistä kahdesta mitkä jo syötiin. Ja koska ostoksia oli näin paljon, olihan minun ostettava myös iso juuttikassi. 

Kirjalahjaksi valitsin Fish-kirjan. Se oli oikeastaan ainoa kirja niistä mitä minulla ei ollut jonka halusin. Suurimmalla osalla oli muuten Everyday-kirja, ja seuraavaksi eniten oli Veg Everyday -kirjaa. Ja samat kirjat olivat vähemmän lemppareita kuin minullakin. Nyt minulla on peruskirjoista kaikki, ja vähän päälle. A-Z-kirjaa odotellessa.

Ostin reissusta myös muutamia puutarha- ja keittiöpuutarhalehtiä. Ja miehelle Somme-lehden, sopivasti kun sattui 100-vuotispäivä perjantaina. Sainkin ihmetellä univormuissa marssivia miehiä Lontoossa. Ja vielä pikkuisen suklaata ja lisää giniä lentokentältä, siinä oli tuliaiset suunnilleen kasassa. Ja siskolle tiedoksi, muistin Polon.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Neljän päivän River Cottage - missä tulikaan oltua


Laitan tähän muutamia kuvia paikoista jossa kurssi pidettiin sekä muutamia huomioita kurssin sujuvuudesta. River Cottagen ruokakurssilla on niin toimiva konsepti, että se on niin lähellä täydellistä kuin vaan voi olla. Ainoa pieni miinus on sekin niin ymmärrettävä, että sen antaa anteeksi. Kurssitoiminta on hioutunut kymmenessä vuodessa tähän pisteeseen, kuulemma kaikista virheistä on otettu opiksi. Kuulin myös että Jamie Oliver olisi perustamassa samanlaista kurssitoimintaa, on kuulemma konseptikin valmiina, sama konsepti kuin täällä. No, tälläistä kuulin käytävällä, ottakaa se sellaisena tietona.


Jokaisella oli oma kokkauspiste ja jääkaappi. Hella ja uuni jaettiin yleensä kahden oppilaan kanssa, tosin minulla ja minua vastapäätä olevalla ihanalla hajamielisellä eläinlääkärillä oli uuni, hella ja pöytä kokonaan käytössä, myös hellan toinen puoli. Moni tuli ystävän tai perheenjäsenen kanssa, ja he halusivat yhteisen pöydän. Minulle sopi lisätila hyvin. Pöydällä on oma veitsisetti ja joka aamu puhdas esiliina, keittiöpyyhe ja -rätti. Esiliinaan liimasimme joka aamu printatun nimitarran.


Tässä tilassa vietimme neljä intensiivistä päivää. Oikealla ylhäällä ihana Helen on tuomassa teepannua aamuvirkulle teenjuojalle. Takana on opettajan pöytä ja keittiö.


Opettajan keittiö läheltä. Iso uuni ja friteerauskeittimet. Pöytä- ja hyllytilaa. Ja hyllyllä ensiapuvälineet ja paljon laastareita.


Tämä hylly oli selkäni takana. Siellä on mm. vatkaimia ja sauvasekoittajia jokaiselle. Eipä tarvinnut odottaa omaa vuoroaan. Kaulimet ovat erilaisia kuin Suomessa, mutta toimivat ainakin pastan kanssa loistavasti. Välineitä ei ole paljoa, lusikalla ja haarukalla tehtiin kaikki sekoittelut ja muut sellaiset. Hienoa seurata yksinkertaista kokkausta ilman monenlaisia hilavitkuttumia mitä tuntuu monissa kokkiohjelmissa vilisevän.


Myös kattiloita, kasareita, pannuja, valurautapannuja riitti jokaiselle oma kappale.


Leikkausalustat värikoodattuja, sininen kalalle, punainen lihalle jne. Selattavissa oli hyvä valikoima kirjoja, kaikki Hugh:n kirjat, ja osa käsikirja-sarjasta. Hugh:lta on tulossa uusi kirja, samoin huomasin instasta että Veg 2 -kirjaa alettiin tehdä juuri samaan aikaan kuin olimme kurssilla. Tähän kurssiin kuului jokaiselle omavalintainen kirja lahjaksi, kivakiva. Varsinainen kauppa oli ladon toisessa siivessä, sieltä tarttui vähän sitä sun tätä mukaan.


Astiakaappi. Meidän ei tarvinnut paljoa hakea astioita, sillä Helen tai joku keittiöstä toi pinot pöydälle josta kävimme hakemassa mitä milloinkin tarvitsmme. Ruokalautaset tuotiin lämmitettyinä, olimmehan Englannissa. Vasemmalla näkyy vähän ihmepöydän kulmaa, tuolle pöydälle toimme kaikki likaiset astiat josta ne katosivat hetkessä. Tämä kuva on tässä myös siitä syystä, että tuolla matolla minä ja Hugh juttelimme, tuon vihreän hyllykön edessä. Hymy nousee korviin edelleen kun ajattelen sitä.

Jos unohdetaan taas kurssin sisältö, niin listaan tähän asioita mistä pidin kurssijärjestelyissä erityisesti:

1) Jokainen valmisti yksin oman annoksen ja söi sen. Jos mokasi, kärsi siitä itse, jos onnistui sai tuulettaa ihan omaa onnistumistaan. Ja sai kokata omaan tahtiin, tämä sopi erityisen hyvin minulle koska olen aika ripeä keittiössä. Eli kaikki teki ihan kaiken, niin oppikin eniten.

2) Ei tarvinnut tiskata. Ja tämä ei liity siihen, että kotona saa tiskata riittävästi, vaan siihen, että näin aikaa jäi kaikelle muulle eli uuden oppimisille paljon enemmän. Juuri siksi sitä ehti oppia niin huimasti, koska perusylläpitoon ei mennyt meillä eikä kokilla aikaa. 

3) Saimme aineet ja tarvikkeet valmiiksi annosteltuina. Liittyy tuohon nro kakkoseen. Ja ajan säästön lisäksi virheiden mahdollisuus väheni. Minulle mittaaminen ei yleensä koskaan ole ongelma, mutta monelle muulle voi olla.

4) Kokki näytti ensin kaikille mitä ja miten tehdään, ja me teimme perässä. Silloin tiesi miltä kaiken pitää näyttää ja mikä lopputuloksen pitäisi olla. Ja koska aikafanina minulla kello raksuttaa päässä koko ajan, minulle oli helppoa tietää myös se miten paljon aikaa mihinkin menee. Se auttoi paljon, niin paljon että jokainen ruoka ja leipomus mitä tein onnistui loistavasti tai vähintään riittävän hyvin.

5) Välineitä riitti kaikille, eipä tarvinnut odottaa omaa vuoroaan tai välineitä tai mitään. Senkun paineli menemään.

6) Koko ajan oli tarjolla hyvää(!) teetä, kahvia, vettä ja mehua. Jokainen teenjuoja tietää mitä tuo tarkoittaa. Ja keittiössä tuli väkisinkin kuuma, joten oli helppoa pitää nestetasapainoa yllä kun juotavaa oli koko ajan tarjolla.


Sitten se ainoa "miinus", jos jotain kiinnostaa. Eli emme saaneet reseptejä etukäteen, vaan vasta reilusti kurssin jälkeen sähköpostiin. Tähän en ollut varautunut, ja alkuun se vähän harmitti, sillä tykkään laittaa muistiinpanoja suoraan reseptiin. Syy reseptien jälkitoimitukseen on kuitenkin se, että kurssin ohjelma elää jopa päivän mittaan. Eli kokki ei vielä aamulla tiedä kaikkea mitä valmistamme, sillä päivän kulku voi muuttua vaikka siksi, että puutarhasta löytyy uusi ihana raaka-aine. Tai siksi että joku pyytää jotain ruokaa tai leipomusta joka sitten toteutetaankin. Näin hyviä kokkimme olivat, improvisoivat koko ajan. Eli tämän "miinuksen" kääntöpuoli on niin arvokas, että eipä sekään huonolta asialta tuntunut ollenkaan. 

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Neljän päivän River Cottage - kurssin päätyttyä


Tuttuja paikkoja kaikille River Cottage -ohjelmia katsoneille? Nämä kaikki kuvat on otettu River Cottage Park Farmin sisältä, paikasta missä monet ohjelmat on kuvattu. Täällä järjestetään paljon juhlia ja tapahtumia.


Kuten kasvis-, kala-, liha- ja leivonta-postauksista on saanut lukea, on minulla huimat neljä päivää takana. Tällä hetkellä tuntuu tosiaan että on ollut yksi parhaita viikkoja mitä on ollut, vähän samassa kategoriassa mihin laitetaan asiat kuten lasten syntymät, häät, tohtorin väitös ja sen sellaiset.


Kurssin sisältö oli tietysti suurin tekijä (en puhu tässä siitä enempää), mutta kyllähän sen lisäksi moni muukin asia vaikutti fiilikseen. Kurssilla oli välitön ja epämuodollinen tunnelma, alusta asti meille toivotettiin että olemme nyt kotona. Kaikki paikat olivat auki, kaikkea sai ihailla ja puutarhaan sai mennä vaikka syömään marjoja jos halusi. Koko ajan oli olo että meistä välitettiin ja haluttiin meille parasta.


Koko tiimi on kuin yhtä perhettä, ja neljän päivän ajan me kurssilaiset olimme osa sitä perhettä. Neljän päivän aikana opimme vähän tuntea kaikkia, se oli ainakin tällä porukalla kivaa. Myös kokit ja muu henkilökunta olivat täydellä sydämellä mukana. Kaikki hyvä oppi, tieto, kokemus ja jopa River Cottagen leipäjuuri haluttiin jakaa meille. Kun kaiken hyvän jakaa, se jatkaa kasvamistaan ja siitä tulee aina vaan parempaa.


Ja kyllähän kokki on keittiön sielu. Meillä oli kaksi ihan mahtavaa kokkia opettajina. Toinen niin ihanan suurpiirteinen, että jopa minä jään toiseksi. Juuri sitä sopivan robustia menoa, jossa kaikkea voi soveltaa ja kaikki onnistuu silti aina, pois kaikki pikkutarkka pipertäminen. Hän jaksoi kehua kaikkia ja kaikkea ja sai epävarmemmatkin oppilaat kukoistamaan. Mikä tietomäärä, mikä intohimo kasviksiin ja kalaan. Kokki joka pitää sapattivuoden ja lähtee opettelemaan juuston tekemistä. Sellainen on Matt. Ja toinen kokki, Andy, kokki joka rakastaa leipomista ja saa meidät ymmärtämään taikinan ja hiivan sielunelämää (siinä olisi monelle hiivageneetikolle hyvä roolimalli). Sellainen kokki joka haluaa oppia uutta koko ajan ja välittää osaamistaan intohimoisesti eteenpäin. Työskentelee pienessä teurastomassa niin kauan että oppii kaiken tietämisen arvoisen eläimistä. Jaksaa vastata jokaiseen kysymykseen, keksiä uusia ideoita toisen ideajumiin. Oli todella etuoikeutettua saada oppia sellaisilta kokeilta.