keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Kyyhkykeitto harissalla


Sunnuntai on hyvä päivä valmistella tulevan viikon aterioita. Keitin sunnuntaina kyyhkyt ja myöhemmin viikolla ruoka valmistui nopeasti ja vaivattomasti. Säilytin kyyhkyt liemessään kylmässä, ja lopulta keiton tekemiseen meni se aika mikä meni riisin kypsymiseen. Keitto oli hyvin yksinkertainen kiireen takia, olisihan tähän voinut lisätä linssejä, kurpitsaa, lisää kasviksia, ihan mitä vaan ja keiton olisi voinut tarjoilla hapankerman kanssa. Mutta näinkin yksinkertaisesti tuli aivan ihana keitto joka maistui kaikille.

3 kyyhkyä
vettä
1 porkkana
1 sipuli
kokonaisia pippureita

Laita kyyhkyt kattilaan, lisää vettä niin että peittyvät hyvin. Nosta vesi kiehuvaksi, kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää kuoritut ja pilkotut kasvikset (sipulia ei tarvitse kuoria) sekä mausteet. Keitä lintuja reilu tunti. Nosta linnut jäähtymään ja siirrä kylmään. Voit valmistaa keiton heti, tai pitää kylmässä kunnes on aika tehdä keitto. Siivilöi liemi ja irrota kyyhkyn lihat ja pilko ne suupaloiksi.

3 dl kyyhkylientä
3 dl vettä
1 tl suolaa
1 dl riisiä
2 porkkanaa
1 sipuli
½ tl jeeraa
2 tl harissa-tahnaa
kyyhkyn lihat

Laita liemi ja vesi kattilaan, mausta suolalla ja anna kiehahtaa. Lisää riisi ja pieniksi pilkotut kasvikset sekä mausteet. Kun riisi on lähes kypsää, lisää kypsät lihat ja keitä kunnes riisi ja kasvikset kokonaan ovat kypsiä, noin kymmenenisen minuuttia yhteenä. Maukas ja mausteinen keitto, jossa metsästä tuleva maku korostuu harissalla ja jeeralla.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Keitetty ja paistettu hirvenkieli


Kuten sanottu, mies kaatoi hirven tänä(kin) vuonna. Se tietää silloin kokkailuja myös hirven sisäelimistä. Tällä kertaa valmistin kielen osin Andy Tyrrellin neuvoin (keskustelimme asiasta silloin reilu pari vuotta sitten), ja loppusilaukseen auttoi keskustelu Lentävässä lehmässä juusto-ostosten lomassa. Minulla ei ole tässä blogissa kuin yksi kieli-resepti (ihan pätevä ohje edelleenkin, vaikka onkin aika pelkistetty), lähinnä sen takia että kieli ei ole ollut perheen lempiruokaa. Mutta näin tehden siitä sai kyllä todella hyvää ruokaa, tästä pidin paljon, sekä mausta että rakenteesta.

Tuo kuvassa oleva leipä oli osa etäpäivän lounasta, en ehkä kerro tästä töissä (lisäksi oli ihanaa viikunasalaattia jonka kokosin hallin aineksista). Olin keittänyt kielen etukäteen, ja se oli odottamassa kuorittuna keitinliemessään, joten ruuan valmistamiseen ei montaa minuuttia mennyt.  Näin valmistettu hirvenkieli sopii hyvin leivän päälle, hampurilaisiin, tex-mexiin ja salaattiin. Eli harvinaistakaan raaka-ainetta ei ole pakko syödä perinteisesti, jos ei halua.


1. Pese kieli kylmän veden alla. Laita kieli kattilaan ja kaada päälle 10 % suolaliuos (toivottavasti jokainen osaa laskea että 100 g suolaa yhteen litraan vettä).  Lisää mieleiset mausteet joukkoon, minulla oli nyt 2 laakerinlehteä, 2 tl kokonaisia pippureita (valko-, musta- ja mauste-) ja lipstikanlehti. Anna seistä kylmässä yön yli, minulla oli nyt 20 h.

2. Keitä kieli seuraavana päivänä suolaliemessään n. 2 h. Kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä kertyy. Kun olet keittänyt kielen, kuori/nylje se heti kun vaan sormesi kestävät käsitellä sitä. Jos kieli jäähtyy liikaa, on kuoriminen todella hankalaa/mahdotonta. Siisti kaikki roippeet/rauhaset, minä teen sen aika ronskilla kädellä tulkoonkin vähän hävikkiä. Kielen voi nyt syödä lämpimänä tai valmistaa siitä kastikkeen. Jos et käytä heti kieltä, jätä se odottamaan siivilöityyn keitinliemeen kylmään.

3. Viipaloi kylmä kieli. Paista viipaleet hyvällä lämmöllä nokareessa voita valurautapannulla. Nauti leivän päällä, salaatissa tai ihan sellaisenaan. Andy suositteli grillaamaan ja syömään salsa verden kanssa, seuraava kieli syödään ehkä niin.

Minä kokosin yksinkertaisen mutta hyvän leivän ruuaksi. Olin ostanut Lentävästä Lehmästä hyvää espanjalaista sinihomejuustoa. Tämä juusto oli tahnamaisen murentuvainen, vähän hapan maultaan eikä yhtään liian suolainen. Minä mietin ääneen että siitä saisi hyvää tahnaa, ja sain hyvän neuvon että mascarpone sopisi hyvin. Niin sitten tein tahnan homejuustosta ja mascarpone-juustosta, voitelin sillä leivän ja asettelin viipaleet leivälle. Upea makuelämys.

Pidin kielestä paistettuna enemmän kuin sellaisesta vanhanaikaisesta kastikkeesta. Aion myös jatkossa seisottaa suolavedessä yön yli, tuntui toimivan hyvin.

ps. Jos et käytä siivilöityä lientä heti kastikkeen tekoon, pakasta se pienissä erissä, muista merkitä suolapitoisuus. Upea liemi ilman juureksiakin.

maanantai 22. lokakuuta 2018

Maksapaella


Mies kaatoi viikonloppuna hirven. Se tietää aina herkullisia hetkiä, tuli metsältä hirven maksa, sydän ja kieli mukanaan. Maksa on parasta heti tuoreeltaan, vaikka tulee siitä aina osa pakastettua myöhempää käyttöä varten, sen verran kokoa hirven maksalla on.

Kun olin pieni/nuori, äiti teki aina hirvestysaikaan (ja tietysti joskus muulloinkin) maksapaellaa. Se oli lapsena suurta herkkua ja usein toivottua ruokaa, samaa mieltä oli siskokin. Ja tiedoksi samoin kuin kasarityylin risoton kohdalla, tämä ei tietenkään ole mikään oikea paella, vaan ihan ehtaa kasariruokaa. Kuten mies totesi, että on tässä sellainen vieno kylmän sodan tuulahdus (he-ma-pa). Riisi oli tietty tavallista puuroriisiä, eiköhän se ollut yleensä Risellaa.

Tämä annos on kahdelle, sillä lapset eivät syö maksaa edelleenkään. Saivat sitten kauriskastiketta eiliseltä, eivät valittaneet. Söimme tämän miehen kanssa kokonaan, annos oli juuri sopiva.

3 dl vettä
1½ dl puuroriisia
voita
1 isohko sipuli
350 g (hirven)maksaa
suolaa, pippuria
1½-2 dl vettä
100 g herne-maissi-paprikaa (tai muita kasviksia, tai koko pussi)

Kiehauta vesi. Lisää riisi kiehumaan, keitä vartin verran, Sillä välin laita voita (valurauta)pannulle ja ruskista silputtu sipuli siinä (siis ruskista, älä vain kuullota). Siirrä sipulit riisin joukkoon. Lisää vähän voita uudestaan pannulle ja ruskista maksaviipaleet hyvällä lämmöllä, suolaa ja pippuroi reilusti. Siirrä viipaleet kattilaan riisin ja sipulin joukkoon. Kaada pannulle vettä ja kaavi kaikki maut talteen, kaada tämä kiehuva vesi kattilaan. Lisää myös kasvikset sekaan ja anna lopunkin nesteen imeytyä riisiin. Nauti sellaisenaan tai salaatin kanssa.


Muistelimme tänään siskon kanssa että miten tämä tehtiinkään, tähän päädyttiin. Toki nykyisin käyttäisin muita kasviksia, mutta halusin tehdä tämän aitoon tyyliin sellaisena kuin se oli 1980-luvulla (ehkä siinä oli välillä sekavihanneksia). Täytyy sanoa että autenttiselta maistui, tuli ihan lämmin ja nostalginen fiilis. Myös mies tykkäsi ruuasta. Kuva ei ole houkuttelea, mutta eikö näytä siltä kuin olisi suoraan 1980-luvun keittokirjasta otettu. Luulisin myös tietäväni mistä keittokirjasta äiti oli ottanut ohjeeseen ideaa (minä en tätä muistanut, mutta sisko muisti). Ohjeessa oli mm. hummeria, sinisimpukkaa ja sahramia, luovaa kokkausta vai mitä.

perjantai 19. lokakuuta 2018

Miljoona käyntiä


Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, blogissani on käyty näiden vuosien aikana yhteensä miljoona (1 000 000) kertaa. Tiedän ettei se ole vuotta kohti suuri määrä monille blogeille, mutta minä olen otettu, että tällainen epävisuaalinen pieni, alusta asti riippumaton blogi, joka ei ole osallistunut mihinkään kaupalliseen toimintaan, järjestänyt arvontoja tai muutenkaan ollut sosiaalisesti aktiivinen, on onnistunut kiinnostamaan ihmisiä vuodesta toiseen niin paljon, että täällä on käyty miljoona kertaa.

Alkuvuosina täällä varmasti kävi muita bloggaajia, silloin kun suunnilleen samoihin aikoihin moni aloitteli enemmän ja vähemmän yhtäaikaa. Sukulaisia on löytänyt tänne, samoin osa työkavereista, ainakin ne jotka nauravat minun arkikokkailuille. Mutta suurin joukko täällä kävijöistä on niitä satunnaisia lukijoita, jotka etsivät jotain tiettyä riistareseptiä, säilöntäjuttua tai taistelevat savimaan kanssa. Tulevat hakemaan jotain tietoa, ja toivottavasti löytävätkin.

Satunnaiset kävijät tuntuvat löytävän tänne edelleen siitä huolimatta, että tänä aikana monien blogien sisältö/yhteistyö on muuttunt täysin ammattimaisiksi "kanaviksi", "vaikuttajiksi" ja "sisällöntuottajiksi", eli sentään ihan kaikki eivät ole menneet pelkästään ammattiblogeja lukemaan. En kritisoi tapahtuntta, mutta myönnän kaipaavani niitä nyt kadonneita kantaaottavia blogikirjoituksia (ruokablogeista), jotka ovat hävinneet kokonaan, jos nyt ei lasketa sitä sisältöä tyyliin "älkää syökö lihaa mutta syökää tätä -is-einestä". Samoin harmittavasti moni harrastajabloggaaja on lopettanut kokonaan, minäkin jo melkein. Mutta koska vanhoja juttuja on kiva lukea, jatkan kirjoittamista vieläkin, tämän päivän jutut ovat tulevaisuuden menneisyyttä.  Tässä miljoonan kävijän aikana blogimaailma on muuttunut enemmän ja nopeammin kuin ikinä olisin osannut ennustaa tai ajatella, mutta onhan sitä omakin elämä erilaista kuin aloittaessa, uusi työkin alkanut.

Oma jämähtänyt bloggailu ja kokkailu on mennyt koko ajan yksinkertaisemmaksi, vaikka sellaista tavallisen yksinkertaista se on ollut alusta asti. Jotain kehitystäkin on tapahtunut, sen huomaa vaikka riistaresepteistä, alkuun kirjasin ylös kaikkia niitä perusjuttuja joita äitikin oli tehnyt (no se maksapaella vielä puuttuu), mutta koko ajan olen siirtynyt vähän toisentyyppiseen riistan käsittelyyn. Inspiraatiota olen hakenut etenkin ulkomailta, sillä minusta Suomesta puuttuu edelleen se kaiken kattava ja selittävä riistakeittokirja jossa olisi muutakin kuin pataa, kermaa ja katajanmarjaa (kun ne kerran jo osaa).

Seuraavaa miljoonaa kohti aurinkoisessa syyssäässä, ja kiitos kaikille täällä tähän mennessä käyneille! Ja rohkaistukaa jättämään joku viesti edes silloin tällöin, se tuottaa edelleen suurta iloa, joka ikininen kommentti.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Suppilovahverohillo itämaisin maustein


Kävin viikonloppuna useamman kerran metsässä ja löysin sopivasti sieniä. Lauantain kantarellit ja mustat torvisienet söimme lauantaina ja sunnuntaina, sunnuntain sienet paistoin tänään sellaisenaan ja pakastin. Suppilovahveroita tuli eniten, niitä käytin vähän viikonlopun ruokiin, mutta suurimman osan paistoin ja pakastin myöhempää kokkaamista varten. Litran verran sieniä keitin hilloksi.

Olen tehnyt aiemmin hyvin perinteistä suppilovahverohilloa, mutta nyt halusin maustaa sienet lempikombollani, eli inkiväärillä, chilillä, korianterille ja limellä. Käytin hilloon taas vain ne pienimmät ja söpöimmät sienet kokonaisina. Tästä määrästä tuli kaksi pientä hillopurkkia, ei yhtään enempää. 

2 dl vettä
1 dl omenaviinietikkaa
1 limen mehu
½ tl suolaa
2 tl korianterin siemeniä
1 chili pilkottuna (Trepadeira Werner)
1 peukalonpäänkokoinen inkiväärin pala pilkottuna
1 l pieniä suppilovahveroita
1½ dl hillosokeria

Laita nesteet ja mausteet kattilaan. Anna kiehahtaa ja kaada sienet joukkoon. Keitä n. 20 minuuttia, hämmennä välillä. Lisää hillosokeri, ja keitä vielä kymmenisen minuuttia. Kaada hillo steriloituihin (100 astetta uunissa n. tunti) purkkeihin ja käännä kannet kiinni (keitä kansia vedessä n. 15 min).

Tämä hillo on todella hyvää, etikkaisen makeaa, vähän tulista mutta silti sieni on pääosassa. Maistoin sellaisenaan, ja varmasti sopii lisukkeeksi kalalle, lihalle ja kasviksille. Minä haaveilen jo wokista, jonka maustan näillä sienillä. Ja aasialaisesta keitosta, joka saa lisämakua tästä hillosta. Ja vaikka mitä muuta on tulossa. 

ps. Viikonloppuna oli lämmintä 15-18 astetta, vesi oli 10 astetta. Ja kuva on stailattu korianterilla, käytin tietysti oman maan korianteria.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Aleksis Kiven päivä ja silakkamarkkinat


Ei ole ensimmäinen kerta, kun käyn Stadin silakkamarkkinoilla Aleksis Kiven päivänä. Tänään emme syöneet silakoita iltapalalla, sen sijaan söimme viikon toisen kala-aterian näistä kaloista. Keitin "uusia" perunoita, eli kävin nostamassa perunat suoraan maasta (Aleksis Kiven päivä ja päivällä 15 astetta lämmintä!). Lisäksi kermaviilikastiketta joka oli maustettu tillillä ja sitruunalla. Paria eri laatua silakkaa, savusilakkaa ja -lohta. Ja itse savustettua kylmäsavulohta sekä markkinoilta ostettua leipää. Kukkakaalia, tomaattia ja paprikaa sellaisenaan. 

Olisin tietysti halunnut ostaa myös voittajasilakoita. Mutta jos markkinoille pääsee vasta töiden jälkeen, ja vasta toiseksi viimeisenä päivänä, niin tietysti mitään niistä ei ole enää jäljellä. Voisiko tämän kilpailun järjestää aina viikkoa ennen markkinoita, niin että voittajilla olisi aikaa varautua suureen kysyntään? 

ps. Arki on nyt tällaista, ei stailattua, ei hienoja kattauksia, kuvakin tärähtänyt. Kasvikset usein sellaisinaan, osin laiskuuttani, osin sen takia että maistuvat näin lapsille parhaiten. 

lauantai 6. lokakuuta 2018

Muistilista kesälle 2019


Taas on aika kirjoittaa muistilista ensi vuodelle. Tämä siis sillä oletuksella että palstaviljely jatkuu vielä ensi vuonna, siitä ei tällä hetkellä ole mitään varmuutta. Ruukkuviljelyssä ajattelin pitää välivuoden, pihaa tarvitaan ensi vuonna muuhunkin kuin ruukuille, mutta ennen kaikkea olen kyllästynyt ruukkuviljelyn työläyteen ja siihen ettei satoa tule edes tällaisena kuumana ja aurinkoisena vuotena.


  • Keväällä ei ole kiirettä kylvämisen kanssa, kaikkea ei ole pakko saada kerralla maahan
  • Kylvä tilliä parin kolmen viikon välein koko kesä
  • Kylvä paljon kukkia eri puolelle palstaa
  • Kylvä harvempaan, kyllä sitä tilaa riittää
  • Kasvata porkkanat harson alla
  • Yksi talvikurpitsantaimi per laji riittää, lajeja voi olla paljonkin
  • Huolehdi sadonkorjuu ajoissa, ettei taas tarvitse sormet kohmeessa nostaa punajuuria

  • Ei tomaatteja ollenkaan, korkeintaan pari Sun Goldia
  • Muutama chili riittää, sekään ei ole pakko
  • Verkota karviaiset ennen juhannusta kokonaan

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Harissa-kurpitsakeitto


Tämä on hyvin yksinkertainen kurpitsakeitto, juju piilee ihanassa harissa-tahnassa. Ostin harissa-tahnaa Hellasta&Herkusta, en tiedä onko tahna aina näin hyvää (olen vähän myöhäisherännäinen harissan suhteen), mutta tämä ruusunlehdillä maustettu on aivan käsittämättömän hyvää. Ehkä ruusunlehdet ovat se juju, ehkä eivät, minä nimittäin en yleensä pidä mistään missä on ruusunlehteä, mutta tämä on selvästi eri asia.

1 myskikurpitsa

4 dl hyvää lientä
100 g sulatejuustoa (tai tuorejuustoa)
2-3 tl (tai maun mukaan) hyvää harissa-tahnaa

Paahda kurpitsa uunissa: halkaise kurpitsa, poista siemenet ja paahda 200 asteessa n. 40 minuuttia leivinpaperin päällä. Anna vähän jäähtyä ja kaavi sisus kattilaan. Lisää liemi, juusto ja harissa. Anna keiton kiehahtaa ja soseuta sauvasekoittimella. Nauti ruisleivän kanssa.

Tein kasviksille upean dipin samasta tahnasta, heittämällä parhaita kermaviilidippejä mitä olen syönyt: 2 dl kermaviiliä, 2 tl siideri-viinietikkaa ja 1 tl harissatahnaa. Tämän lounaan jälkeen oli voittajafiilis.