Sienisalaatti yhdelle tuoreista rouskuista

Minä teen yleensä aina sienisalaatin suolasienistä, ja aika isonkin määrän kerrallaan. Nyt vaan suolasienet ovat loppu, ja uusia rouskuja on tullut vain vähän pari kertaa. Kummallakin kerralla olen tehnyt yhden annoksen sienisalaattia itselleni. 

Tällä kertaa minulla oli yksi mustarousku, kaksi haaparouskua ja loput kangasrouskuja. Joskus olen ajatellut etten viitsi yhtä annosta varten keittää rouskuja, mutta tietystihän niin kannattaa tehdä, siinä ei kauaa mene. Sienet löytyvät tuon sienikastikkeen kuvasta, rouskut oikealla. 

rouskuja

vettä

Keitä rouskuja vajaa 10 minuuttia kirpeyden poistamiseksi. Valuta ja huuhtele reilulla kylmällä vedellä. purista ylimääräinen vesi pois ja pilko pieneksi silpuksi.

1½ dl pilkottuja rouskuja

½ dl pilkottua sipulia

1 rkl creme fraichea

1/4 korkillinen etikkaa

ripaus pippuria

ripaus (tai maun mukaan) suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään, anna makujen tasaantua jos maltat. 

Minä söin heti lounaalla ruisleivän kanssa, toisella kertaa söin ihan sellaisenaan. Niin hyvää, ja todellakin kannattaa tehdä vaikka pelkästään ihan itseä varten.

Neljän sienen sienikastike - se täydellinen

Tämä vuosi on toistaiseksi ollut aika vaatimaton sienivuosi meillä päin. Olen tähän mennessä saanut viikonloppuisin suunnilleen sen verran sieniä mitä olen syönyt viikon aikana, joskus niitä on riittänyt esikoiselle annettavaksi yhteen ruokaan, mutta siinä kaikki. Viikko sitten saalis oli tuollainen👇 ja sain sienistä itselleni kastikkeen ja pienen salaatin. 

Blogista löytyy kaksi muutakin sienireseptiä, toinen keitto ja toinen suppilovahverokastike, joissa olen käyttänyt osterikastiketta mausteena. Keiton julkaisusta on aikaa 15 vuotta (uskomatonta!), ja kastikkeestakin melkein kymmenen vuotta. Laitan siis nyt muistutukseksi kaikille (myös itselleni), että osterikastike tuo niin hyvin sienien maun esiin, että kastiketta voi kutsua täydelliseksi.

Sanomattakin selvää, että tähän voi käyttää mitä sieniä onkaan, eikä ole pakko olla neljää erilaista sientä, nyt oli näin siksi kun saalis oli tämä. Ja ilman koskenlaskijaa pärjää oikein hyvin tai sitä voi olla enemmänkin, minulla vain sattui sitä olemaan tuo pieni pala ja käytin sen tähän. Kastike riitti minulle kolmelle aterialle: tuohon pastaan, toisen kerran syötynä perunoiden kanssa ja vielä jäi yksi annos pakastettavaksi. 

n. 1 l sieniä (kantarelleja, mustia torvisieniä, suppilovahveroita, 1 vaaleaorakas)

1 rkl voita/öljyä

2 pienehköä sipulia (tai 1 iso)

2 rkl vehnäjauhoa 

n. 3-4 dl vettä

n. 1 dl kermaa

n. 70 g Koskenlakijaa

2 rkl osterikastiketta

musta- ja valkopippuria vähän

n. 1 tl timjamia

½-1 tl suola

Pilko sienet pieneksi, laita kuivalle pannulle ja hauduta nesteet pois. Lisää pannulle rasvaa ja pilkotut sipulit. Kuullota sipuleita sienien kanssa muutama minuutti ja sekoita jauhot joukkoon. Lisää vesi ja kerma ja juusto, sekoita, ja mausta kastike osterikastikkeella ja pippureilla ja timjameilla (tai miten haluat). Tarkista suola. Anna kastikkeen hautua niin, että se on suurustunut sopivaksi. Veden määrä ei ole tarkka, sitä voi lisätä tarvittaessa lopussakin. 

Minä tein kastikkeesta nyt sakeana, se oli täydellistä pastan kanssa, perunoille olisi vähempikin sakeus riittänyt, vaikka parasta näin.

Mustatorvisienikastike Koskenlaskijalla

Tänä vuonna näyttää monin paikoin olevan hyvä mustatorvisienivuosi. Kävin muutama päivä sitten vakipaikoilla sienessä, löytyi pari tattia, muutama kuiva kantarelli, yksi lampaankääpä, vähän suppilovahveroita ja paljon mustatorvisieniä. Ja paljon jäi pikkusieniä kasvamaan, kunhan nyt vaan tulisi vielä vettä niille. Tatit ja lampaankäävän paistoin sellaisenaan pannulla, muista sienistä tein pari ruokaa, ja vielä on torvisieniä yhdelle ruualle. 

Koskenlaskija sienikeitossa on todella maukasta, niin tottahan toki se on hyvää myös sienikastikkeessa. Minulla oli mökillä yksi paketti perinteistä Koskenlaskija-sulatejuustoa ja tein siitä kaksi kastiketta, kumpikin annos riitti n. neljälle (koska oli niin hyvää). Tästä tuli nuorison uusi suosikkikastike ja kirjaan sen tähän ylös heille.

1 sipuli 

n. rkl voita/öljyä

n. kaksi isoa kourallista mustatorvisieniä

2 rkl vehnäjauhoa

2 dl kermaa

2 dl vettä

125 g perinteistä Koskenlaskijaa (½ pakettia)

1 tl viherpippuria morttelin kautta

1 tl suolaa

Pilko sipuli pieneksi. Kuullota sipuli rasvassa, lisää pilkotut sienet joukkoon. Anna nesteen haihtua, lisää vehnäjauho ja sekoita huolella. Lisää kerma ja vesi, pilko juusto sekaan. Mausta viherpippurilla ja suolalla, anna hautua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, varmasti vähempikin riittää. 

Söimme kastikkeen uusien uuniperunoiden, kaalisalaatin ja samana aamuna pyydetyn kuhan kanssa. Olipahan upea ruoka. Ja esikoinen totesi, että kastike oli vielä parempaa seuraavana päivänä kun hän söi sitä eväänä töissä. Tämä kastike on heittämällä yksi parhaista sienikastikkeista mitä olen tehnyt.

Tein samanlaisen kastikkeen kantarelleista ja suppiksista kanalle

Ps. Sen aamun kalansaalis oli niin historiallinen, että meni heittämällä tämän kesän Top-kolmoseen: 1015 g ahven ja 3,4 kg kuha 💙

Arkinen tattipasta yhdelle

Teen etäpäivien lounaiksi usein sieniruokia, koska olen nykyisin perheessä ainoa joka syö niitä. Minulla on vielä muutama purkki monen vuoden takaisia kuivattuja tatteja, ja olen nyt niitä kuluttanut pois, kun viime vuosien  tattivuodet ovat olleet surkeita tai umpisurkeita. Jääkaapissa on myös monia purkinpohjia, joita on hyvä käyttää ajallaan. Tämän lounaan valmistukseen menee se aika, mikä menee pastan kiehumiseen. Ja toki voit tehdä isomman annoksen suurentamalla määriä, tämä oli nyt vain minulle. 

Tästä pastasta arkisen tekee hernis, jota lisään nykyisin lähes kaikkiin arjen sieniruokiini. Sienien proteiinimäärä sellaisenaan ei (mielestäni) ihan riitä ikäiselleni naiselle, mutta herniksestä saan hyvää lisäprotskua, se on kotimaista ja niin miedon makuista, ettei vaikuta sienten omaan makuun mitenkään. Loistava tuote, etenkin meille jotka emme voi syödä soijaa/tofua.

80-100 g hyvää pastaa

vettä, suolaa

kourallinen kuivattuja herkkutatteja

vettä

kourallinen hernistä

1 sipuli

1 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen

1 rkl punaista pestoa

1-2 tl hyvää tummaa balsamicoetikka

vähän pastan keitinvettä

parmesania tai muuta juustoa (jos on/haluat)

basilikaa

Valmistaudu aamulla laittamalla kuivatut sienet likoamaan veteen. Lounasaikaan keitä pasta suolatussa vedessä. Laita paistinpannulle sienet nesteineen, lisää myös hernis, joka saa imeä makua sienien liuotusvedestä. Kun melkein kaikki neste on haihtunut/imeytynyt, lisää silputtu sipuli. Lisää myös aurinkokuivattuja tomaatteja ja niiden öljyä. Kuullota kunnes sipuli on pehmeää, sekoita pesto ja mausta balsamicolla. Kun pasta on kypsää, kaada vesi pois, mutta ota keitinvettä vähän talteen (n. ½ dl). Sekoita sieniseos pastan joukkoon, huuhtele pannu tilkalla pastan keitinvettä ja kaada sekin pastan joukkoon. Sekoita ja lisää halutessa juustoa. Lisää tuoretta basilikaa jos on, minulla nyt oli.

Ihana etäpäivän lounas, hyvänmielen ruokaa. Lisänä söin ison palan hyvää varhaiskaalia, mutta toki mikä tahansa salaatti sopii hyvin. 

Tattikeitto, se paras tattikeitto

Tästä keitosta olen haaveillut useamman vuoden, liemeen keitetystä pelkistetystä tattikeitosta. Viime vuosina tattisaaliit ovat jääneet valitettavan pieniksi ja ne vähät on käytetty johonkin muuhun. Ei tänäkään vuonna sato päätä huimannut (joo tiedän että muilla kyllä), mutta olen sentään saanut tehtyä tattisipsejä, nyhtötattia ja tattilientä. Ja tätä keittoa. 

Määrät eivät ole tarkkoja, mutta suunnilleen näin:

vajaa l l pilkottuja tuoreita tatteja

voita/öljyä

1 iso sipuli

tuoretta timjamia, ehkä rosmariinia

2 rkl vehnäjauhoa

2 rkl tiukkaa tattilientä

n. 1 l vettä

1-2 tl suolaa

2 dl kermaa

Puhdista ja pilko tatit pienehköiksi kuutioiksi. Paista pannulla niin, että neste haihtuu. Lisää pannulle voita/öljyä ja pilkottu sipuli, mausta tuoreilla yrteillä. Kuullota sipuli kuultavaksi. Lisää pannulle vehnäjauho, kääntele niin että jauho peittää tasaisesti kaiken. Lisää liemi ja vesi ja anna kiehua kunnes keitto sakenee. Mausta suolalla ja lisää kerma, keitä vielä vähän aikaa. 

Tämä keitto on syvän sienimäinen, niin paljon makua. Jos et tee keittoa heti metsästä tultua, voit paistaa sienet pannulla ilman rasvaa ja pakastaa sellaisenaan. Ja keittoa tehdessä kuullota sipulit ja lisää sitten paistetut sienet ja jatka keiton tekoa ohjeen mukaisesti. 

Yhden lauantain saalis

Ei ole suuria saaliita tullut. Tateista sain kuitenkin niitä sipsejä, nyhtötattia yhdelle ruualle, lientä muutamaan ruokaan ja tämän keiton. Rouskuista tulee joulun sienisalaatti, lampaankäävät ja orakkaat söin yhdellä lounaalla. Kantarellit ja suppilovahverot menivät nuorille keittoon, olivat lisäksi itse löytäneet kantarelleja. Ja huomaa kaksi vihertuoksumalikkaa, sienet jotka huomasin huumaavasta tuoksusta jo ennen kuin edes näin sienet 💚 Ja sen vihertuoksumalikan opin silloin Punkaharjun sieniviikonloppuna, niihin muistoihin palaan edelleenkin usein. 

Ja tänäänhän on metsän pojan eli Aleksis Kiven syntymäpäivä. Juha Hurme kertoi vuosi sitten Aleksis Kiven radikaalista metsäfilosofiasta ja totesi, että aikalaisistaan Kivi oli ainoa joka kirjoitti metsästä. Dostojevskille kaupunki oli se juttu, Tshehoville pelto. Näinhän se oli. 

Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Metsästäjän hirvikastike sadonkorjuuaikaan

Yhtenä sunnuntaina olimme aikuisten kesken mökillä, minä ja kaksi metsästäjää. Tein ruuaksi hirvikastiketta jonka tarjosin uusien perunoiden kanssa. Jos istuttaa perunat juhannuksena, saa tähän aikaan vuodesta uusia kuorettomia perunoita. Hirvi oli isän pakastimesta, pussissa luki vasa ja päivämäärä, juuri sopiva pala meille kolmelle. Hain kasvimaalta perunat, sipulit, porkkanat ja mangoldin sekä sienet lähimetsästä. 

Sienet voi laittaa kastikkeen joukkoon jo tehdessä, tai sitten paistaa ja maustaa erikseen ja sekoittaa ne lautasella. Minä tein jälkimmäisellä tavalla,  maustoin sienet samoilla mausteilla kuin hirvenkin. Kun kaksi kolmesta syö sieniä, tämä on helppo tapa saada maistuva ruoka kaikille. Vaaleaorakkaita on tänä vuonna ollut paljon, ovat vaan harmittaman toukkaisia. Mutta on niistäkin monta ruokaa saatu. 

n. ½ l vaaleaorakasta (tai muuta sientä)

voita/öljyä

700 g mureaa hirvenlihaa

2 tl paprikajauhe

1 tl viherpippuri morttelin kautta

1 tl kuivattua timjamia

1 tl suola

2 sipuli

1-2 porkkana

2 rkl vehnäjauho

2 dl vettä

10 mangoldin lehteä

1-2 dl kermaa

Paista putsattuja ja pilkottuja sieniä pannulla niin, että nesteet haihtuvat, mausta ne. Siirrä sienet syrjään. Pilko liha suikaleiksi ja paista kuumalla pannulla. Mausta halutulla tavalla, minulla oli nyt melko perusmausteet. Lisää pilkotut sipulit, porkkanat ja pilkotut mangoldien varret joukkoon, jatka paistamista. Lisää vehnäjauho (ja sienet), sekoita tasaiseksi ja anna jauhojen saada vähän väriä. Lisää vesi ja anna kastikkeen saostua. Lisää lopuksi pilkotut mangoldin lehdet ja reilu loraus kermaa, anna kiehahtaa. Tarkista vielä suola ja tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

Kastike oli niin hyvää, että meni viimeistä pisaraa myöten. Kaikki ihastelivat lihan hyvää makua ja mureutta (tietäjät tietää). 

Ja jottei perinteet katkea, toivotan kaikille mitä parhainta Aleksis Kiven päivää❣ Blogihistoriassa on yksi päivä, jolloin olen julkaissut jotain jokaisena vuotena, ja se on tämä!

Kantarellikeitto Koskenlaskijalla

Jos on mustatorvisieniä riittänyt tänä vuonna, niin kantarelleja vasta onkin ollut huimasti. Sieniä on paljon ja ne ovat isoja. Pelkästään mökin vieressä olevista muutamien aarien metsäsaarekkeista niitä on kerätty monta ämpärillistä. Ehkä tulevina vuosina muistelen kaiholla tätä vuotta, jolloin jätin suurimman osan näkemistäni kantarelleista metsään. Esim. nuo 🠉kuvan sienet jäivät kasvamaan, ei vaan saanut sieniä enää mahtumaan mihinkään. 

Syyskuun lopun saunakimppu!

Olin alkuviikon etätöissä mökillä; töiden lisäksi paljon uimista (Kymi edelleen 16), saunomista, sienestystä ja sieniruokia. Tein monta hyvää ja vähän erilaistakin sieniruokaa (myös retroa), mutta kyllä tämä kantarellikeitto oli se suosikki. Halusin kokeilla monen kehumaa sulatejuustoa sienikeitossa, vähän googlailin ja lopulta käytin Valion ohjetta hyvänä pohjana reseptille. Minä tein keiton näin: 

n. 2 l kantarelleja

n. 1 rkl voita

2 sipulia

pätkä purjoa (voi jättää poiskin)

1 tl viherpippuria morttelin kautta

mustapippuria

ripaus jauhettua Aji Cristalia (tai muuta chiliä)

n. 3-4 rkl vehnäjauhoa

n. 1 l vettä

250 g Koskenlaskija-sulatejuustoa

1 dl kermaa

n. 1 tl suolaa

Pilko kantarellit ja paista niitä kuivalla pannulla niin kauan että neste on haihtunut. Lisää pannulle vähän voita ja pilkotut sipulit, purjo ja mausteet (voit toki maustaa halutulla tavalla, mökillä oli näitä mausteita). Kuullota sipuleita vähän aikaa, lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaisesti joukkoon. Siirrä sienet kattilaan ja lisää vesi. Sekoita hyvin, anna kiehua hiljalleen niin että keitto sakenee. Lisää kuutioitu juusto ja keitä keittoa vielä sekoittaen kunnes juusto on sulanut tasaisesti. Lisää kerma ja tarkista suola, kiehauta. Nauti keitto ruisleivän kanssa.

Niin hyvä keitto, että kuva jäi ottamatta. Ja ihan eri tavalla täyttävä ja täyteläinen kuin perinteinen kermainen sienikeitto. Tästä taisi tulla uusi suosikkikeitto.

Aamu-uinti ennen työpäivää

Mustatorvisienipiirakka (vegaaninen)

Yhden metsäretken saalis

Tänä vuonna mustatorvisieniä on erityisen runsaasti, en muistaakseni ole koskaan löytänyt sitä näin paljoa näin monesta paikasta. Sieni on helppo tunnistaa ja sitä poimii nopeasti, kunhan ensin löytää ne. Tänä vuonna löytäminenkin on ollut helppoa kun sitä on kasvanut ihan puhtaalla sammaleella vähän joka puolella tuttuja metsiä. 

Kun sienen poimii, siitä kannattaa leikata maan alla kasvava osa pois (tuo punaisen nuolen osoittama osa), se tuo tunkkaista maan makua sieniin. Välillä törmää kommentteihin, ettei mustatorvisientä kannata käyttää paljoa, että se on niin voimakkaan makuinen, mutta epäilen että usein kyse on vain siitä, että sienistä ei ole poistettu tuota tympeänmakuista jalkaa. Minusta näin poimittuja mustatorvisieniä voi käyttää ihan reilustikin ja maistuvat vaan hyvältä. 

Olen tehnyt tänä vuonna torvisienistä risottoa, pastaa, piirakoita, keittoja ja kastikkeita. Ja on sieniä riittänyt kuivattavaksi asti. Tein piirakan myös vegaanisena. Käytin lempipohjareseptiäni, vaihdoin vain voin öljyyn, ja se toimi ihan hyvin. Toki myös mikä tahansa muukin vegaaninen rasva käy. 

150 g jauhoa

½ tl suolaa

60 g öljyä (tai esim. Keijua sulatettuna)

60 ml vettä

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Kiehauta vesi ja lisää öljy siihen (tai sulata Keijukin kattilassa jos käytät sitä). Kaada kiehuvan kuuma neste jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella ettet polta sormiasi. Levitä taikina pieneen vuokaan.

reilu ½ l mustatorvisientä

1 pienehkö sipuli

öljyä paistamiseen

suolaa, pippuria

2 dl kaurafraichea (tai muuta vastaavaa)

1 dl soijajugurttia

2 tl hyvää balsamicoa

Paista sienistä kuivalla pannulla nesteet pois. Lisää pilkottu sipuli ja vähän öljyä, anna sipulin kuullottua hetki. Sekoita kulhossa täytteen aineet ja levitä piirakkapohjan päälle.

Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja nauti hyvästä sienipiirakasta. 

Helppo pasta: runsaassa öljyssä paistetut sienet ja sipulit sekoitettu pastan joukkoon. Päälle (parmesan)juustoa tai vuustoa.

Lampaankääpäpihvit - raastettu lampaankääpä

Minä olen kirjoittanut tämän reseptin ylös instaan useampi vuosi sitten, aivan kuten monella muullakin on instareseptejä. Ongelmani on vaan se, etten ikinä löydä niitä instareseptejä, tai ainakin siihen etsimiseen kuluu ärsyttävästi aikaa. Niinpä nyt toistan (lähes) saman ohjeen tännekin, jatkossa sitten löydän sen täältä yhtä helposti kuten kaiken muunkin. 

Näin siis vuosia sitten upean idean, että lampaankääpää voi raastaa pihvejä varten sillä sienen rakenne on siihen aivan loistava. Tykästyin näiden pihvien makuun, helppouteen ja rakenteeseen, ja olenkin tehnyt näitä aina kun on lampaankääpiä löytynyt. Olen myös pakastanut pihvejä, mutta siihen täytyy valitettavasti todeta, että maku ja väri kyllä vähän kärsivät pakastamisesta, kuten minusta aina käy lampaankäävälle. Eli tuoreena parhaita. Minä söin nämä pihvit yhden etäpäivän lounaalla leivän päällä ja toisen etäpäivän lounaalla sosekeiton lisänä. 

Minä teen pihvejä aina sen verran kun sattuu lampaankääpiä olemaan. Eli mittaan raasteen määrän ja sitten suhteutan muut aineet sen mukaan. Tuo määrä tulee muutamasta keskikokoisesta lampaankäävästä. Munaa on suhteessa ihan reilusti, sen määrää voi vähentää jos haluaa, mutta myös toki lisätäkin jos kaipaa enemmän protskuja.

5 dl lampaankääpää raastettuna

2 rkl korppujauhoa

½ dl parmesaanijuustoa raastettuna

1 tl viherpippuria morttelin kautta

ripaus mustapippuria tai chilijauhetta

½ tl suolaa

2 munaa

voita/öljyä paistamiseen

Raasta lampaankäävät raastimen karkealla terällä. Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna tasaantua pieni hetki. Nosta lusikalla kasoja pannulle, litistä ne pihveiksi ja paista muutamasta minuutista viiteen minuuttiin puoleltaan, riippuen pihvien paksuudesta. Nauti heti, hyviä myös jäähtyneenä. 

Etikkakantarellit (ja kantarellietikka bonuksena)

Tänä kesänä mökkeily on ollut aika vähäistä. Yhden kerran sentään ehdin sienimetsään heinäkuun puolella ja silloin löytyi ainoastaan kantarelleja, suurin osa vielä ihan pieniä. Sen verran sain sieniä, että söimme esikoisen kanssa pari kertaa kantarellimuhennosta ja sitten jäi vielä vajaa litra näitä minisieniä, jotka halusin säilöä etikkaan. Kokemus on opettanut, että minun ei kannata kantarelleja pakastaa. 

Etikkasienten ohjeen löysin Kotiliedestä, otin reseptistä suhteet mutta maustoin eri vähän eri tavalla (koska en pidä neilikasta enkä jaksanut lähteä hakemaan tilliä, ja tykkään rosmariinista. Sinapinsiemeniä olisin voinut lisätä jos olisin muistanut, ensi kerralla sitten). Näin tehden tuli hyvää, ihan älyttömän hyvää.

vajaa 1 l pieniä kantarelleja (ohjeessa 1 l)

1 sipuli

1½ dl vettä

½ dl etikkaa

½ dl omenaviinietikkaa

2 dl sokeria

1 tl suolaa

muskotinkukkaa pari palaa

rosmariinia pieni oksa

Siisti sienet, pilko tarvittaessa. Kuori ja pilko sipuli. Mittaa kattilaan muut aineet, anna kiehahtaa niin että sokeri sulaa. Lisää sienet ja sipuli ja keitä n. 15 minuuttia. Purkita steriloituun purkkiin. Minulla tuli tästä annoksesta juuri tuo yksi purkki, ei enempää eikä vähempää.

Tein lientä ohjeen mukaisesti vaikka minulla oli vähemmän sieniä. Lientä jäi yli ihan mukavasti, otin sen talteen ja jäähdytin. Ihana kantarellin makuinen makea etikka sellaisenaan käytettäväksi, tai lisäämällä öljyä 1:1 upea salaatinkastike. Seuraavallakin kerralla aion keittää lientä vähän ylimäärin.

Matsutakepiirakka

Yhtenä toukokuisena lauantaina nautimme päivälliseksi englantilaisen kello viiden teen. Suolaisena tarjottavana oli leipien lisäksi piirakkaa: matsutakea sienifaneille ja peura-paprikapiirakkaa muille. Tein vaihteeksi vähän uudenlaisia leipiä, toki ne perinteiset kurkkuleipä ja lohitahnaleipä, peuraa ruisleivällä, mutta sen lisäksi tein yhdet leivät luumu-chutneyllä ja hyvällä juustolla sekä toiset leivät munatäytteellä (neljä munaa, vajaa kaksi rkl majoneesia ja 1 tl omenaviinietikkaa sekoitettuna tahnaksi). Etenkin munaleivistä tuli uusi lempileipä kurkkuleipien ohella. 

Tein myös nopeat suolaiset piirakat. Minulla oli pakastimessa pieni annos hyvää piirakkataikinaa ja käytin sen. Voit käyttää tähän mitä tahansa mieluista piirakkataikinaa, minä taidan käyttää aina tuota samaa. Teen kerralla ison annoksen piirakkataikinaa ja pakastan sopivan kokoisina paloina myöhempää käyttöä varten. Nyt minulla oli pieni nyrkin kokoinen pala taikinaa, se suli nopeasti ja oli helppo kaulia pieniin vuokiin sopivaksi. Tästä ohjeesta tulee kaksi pientä annospiirakkaa, pienehköön piirakkavuokaan kannattaa annos tuplata, ja jos on iso vuoka niin kolmin-nelinkertaistaa. Pidin kaiken hyvin yksinkertaisena ja pelkistettynä, sillä halusin nauttia sienien mausta lähes sellaisenaan.

suolaista piirakkataikinaa 

n. kourallinen kuivattua matsutakea

vettä

oljyä/voita

pieni sipuli

suolaa

1 muna

1 dl kermaa

Laita sienet likoamaan pieneen vesimäärään. Kun sienet ovat imeneet veden, ruskista sienet öljyn ja voin seoksessa. Kuori ja pilko pieni sipuli hienoksi silpuksi, lisää pannulle ja anna sienienkin kuullottua vähän, mausta suolalla. Kauli piirakkataikina vuokiin ja jaa sienet ja sipuli tasaisesti kummallekin. Sekoita muna ja kerma ja kaada sienien päälle. Paista  200 asteessa n. 10 minuuttia, isompia piirakoita pitää paistaa pidempään.

Hyvä piirakka, niin tosi hyvä. Leipien ja piirakoiden lisäksi tarjolla oli skonsseja itsetehdyn mansikkahillon ja kerman kanssa sekä kahdenlaisia minimuffineja ja marmeladeja.

Kirkas matsutakekeitto

Valmistin yhtenä päivänä itselleni etäpäivän lounaaksi sienikeiton matsutakeista. Laitoin kuivatut matsutaket jo aamuteen aikaan likoamaan pieneen määrään vettä ja lounastauolla keitin nopean ja yksinkertaisen keiton. Käytin fregola-pastaa, joka joka sopi erinomaisesti matsutaken hienostuneeseen makuun. Pilkoin myös yhden itäneen sipulin varren keittoa maustamaan. Kun vihdoin pääsin koneen äärestä valmistamaan lounasta, koko keittiö tuoksui ihanalta. Tästä määrästä tuli hyvä keitto yhdelle, keittoa oli riittävästi, mutta kaikki meni koska se oli niin täydellisen hyvää.

vajaa 1 dl kuivattua matsutakea

n. 2 dl vettä

1 sipuli

vähän öljyä

1½ dl hyvää lientä (minulla oli nyt jänisliemi)

n. ½ dl fregola-pastaa

suolaa

kevätsipulia

Laita sienet likoamaan veteen hyvissä ajoin ennen keiton valmistamista, puoli tuntia riittänee, mutta minulla meni nyt muutama tunti. Kuori ja pilko sipuli. Laita vähän öljyä kattilaan ja kuullota sipulit kattilassa, nosta myös sienet liuotusvedestä ja paista niitä vähän aikaa sipulin kanssa. Lisää hyvä liemi ja sienien liuotusvesi ja nosta kiehuvaksi. Kaada pasta joukkoon ja keitä vähän yli 10 minuuttia, lisää suolaa tarvittaessa. Mausta keitto kevätsipulilla jos haluat. 

Ihan parhaita sienikeittoja mitä olen syönyt. Kaikkineen meni n. vartti lounastauosta lounaan valmistamiseen, mutta mieli lepäsi koko sen ajan. Lähetin myös lämpimiä ajatuksia Rovaniemelle!

Meillä muurattiin pönttöuuni hiihtolomalla. Nyt on poltettu kolme viikkoa kynttilää yötä päivää, sen jälkeen viikon verran yksi halko illassa (kuva yllä), tänään saimme polttaa jo kaksi halkoa. Kirjoitan uunista enemmän jahka pääsemme normaaliin käyttöön. Ihana on💚

Matsutake-jäätelö ja puolukkakastike

 

Creme brulee matsutakeista oli todella upea jälkiruoka, mutta niin on tämä jäätelökin. Tein pienehkön annoksen, mikä vähän harmittaa koska olisihan sitä syönyt enemmänkin, ensi kerralla teen tuplaten tuon annoksen. Söin jäätelöä puolukkakastikkeen kanssa, maut sopivat todella hyvin yhteen, hyvää jäätelö oli sellaisenaankin. 

Valmistin jäätelön glukoosisiirapin avulla, tämä on minusta hyvä perusohje jonka voi maustaa millä tavalla haluaa. Mutta kyllähän tämä matsutaken hieno maku maustaa jäätelön ihan parhaiten, mitään muuta ei tarvitse. Teen kyllä uudestaan, aion kokeilla myös kuivatuista tateista, arvelen että tattijäätelö olisi hyvää sekin.

Matsutake-kerma

½ dl kuivattua matsutakea

2 dl kuohukermaa

 

Laita sienet ja kerma pieneen kattilaan ja kiehauta. Siirrä kattila pois hellalta ja anna kerman jäähtyä ja maustua kannen alla pari tuntia. Siivilöi kerma talteen, käytä sienet johonkin muuhun, kuten keittoon. 

Matsutake-jäätelö

2 munankeltuaista

½ dl sokeria

n. 1,75 dl matsutake-kermaa

½ dl glukoosisiirappia

 

Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lämmitä matsutakekerma ja glukoosisiirappi kattilassa. Kaada seos hitaasti keltuaisvaahtoon. Pakasta seos, sekoita/vatkaa sitä muutama kerta ensimmäisten tuntien aikana. Anna jäätelön jäätyä kokonaan.

Puolukkakastike

1 dl vettä

3 dl puolukkaa

2 rkl sokeria

Mittaa kattilaan vesi ja puolukat, keitä minuutti pari kannen alla. Paseeraa mehu puhtaaseen kattilaan, lisää sokeri. Sokeria voi lisätä enemmänkin jos haluaa makeampaa kastiketta. Keitä kastiketta n. 10 minuuttia, tai niin että kastike vähän sakenee lisää. Käytä joko kuumana heti tai kylmänä myöhemmin.

Kermainen matsutakekeitto

 

Valmistin sienikermaa matsutakeista eli tuoksuvalmuskoista. Tällä kertaa kerman valmistus oli pääasiassa, mutta tietysti käytin sienet ruuaksi. Koska en ole vielä paljoa matsuja käyttänyt, halusin tehdä todella pelkistetyn keiton, jossa sienet olivat pääosassa. Kermassa liuotetuista sienistä tuli yllättävän kermainen keitto (ehkä ei muille olisi ollut yllätys), mutta olihan tämä ihan älyttömän hyvää. Sienissä on kiinteä koostumus ja keitto oli todella maukas ja täyttävä. Tämä on ehkä yksikertaisin sienikeitto minkä olen tehnyt ja myös ihan parhaita. Ja toihan tuo loistava (vaikka itse sanonkin) teeriliemi hienoa lisämakua keittoon. Yksinkertainen ulkonäkö, mutta maku oli jotain ihan omalla tasollaan. 
 

1 dl kuivattuja sieniä kermassa turvotettuna

3 dl hyvää teerilientä (tai mitä hyvää lientä vaan)

1 rkl vehnäjauhoa

suolaa

Liota sienet runsaassa kiehautetussa kermassa pari tuntia. Siivilöi kerma erikseen ja käytä keittoon pelkät sienet. Laita sienet ja hyvä liemi kattilaan, keitä muutama minuutti. Sekoita vehnäjauho tasaisesti joukkoon, jatka keittämistä viitisen minuuttia niin, että keitto suurustuu. Tarkista suola, riippuu liemestä että pitääkö suolaa lisätä. Nauti sellaisenaan.

Matsutake creme brulee eli creme brulee tuoksuvalmuskasta

 

 

Sain sopivasti ennen joulua ihanan paketin Rovaniemeltä: ison pussillisen kuivattuja matsutakeja eli tuoksuvalmuskaa ja upeaa mustavahakasfudgea. Samana päivänä ovi kävi muutenkin tiuhaan, olin tilannut kotiin joulukalat (Maxin kala),  kukat eli kolme jouluista pikkukimppua (Kauklahden kukka) ja ruuat (Kauppahalli24). Siitä se joulufiilis alkoi, vaikka tänä vuonna olikin kuuseton ja muutenkin kukkia lukuunottamatta koristeeton joulu. 

En ole koskaan löytänyt yhtään matsutakea, luulisin kyllä tunnistavani sen jos löytäisin. Sieni on kiinnostanut minua valtavasti, ja olen lukenut siitä vaikka kuinka paljon ja katsellut tunnistuskuvia vuosien varrella. Nyt googlatessa löytyi kiva juttu muutaman vuoden takaa Suomen luonto -lehdestä, terveisiä vaan sinne Rovaniemelle 💚

Kuulin sieniviikonloppuna sieni-ikäväkurssilaisilta (sieni-ikävä viikonloppu, mikä mahtava konsepti!), että olivat tehneet siellä tattikermaa. Olin paistanut matsuja kerran pannulla ja ajattelin, että sienen aromaattinen maku sopisi hyvin jälkiruokiinkin. Niinpä sitten tein vähän isomman määrän matsutakekermaa jonka käytin mm. creme bruleeseen. Sokerin polttaminen ei tällä kertaa mennyt ihan nappiin, mutta oli tämä silti todella hyvä jälkiruoka ja maultaan paras creme brulee mitä olen ikinä syönyt, ohjeena käytin vanhaa River Cottagen ohjettani.

4 dl kuohukermaa

1 dl kuivattua matsutakea eli tuoksuvalmuskaa

Aloita valmistamalla sienikerma: mittaa kerma kattilaan ja lisää kuivatut sienet joukkoon, voit vähän murskata niitä jos haluat. Nosta kerma kiehuvaksi, siirrä kattila sivuun ja anna kerman jäähtyä kannen alla tunti pari, tai enemmänkin. Siivilöi kerma, painele vähän sieniä että saat kaiken kerman talteen, ota sienet talteen muuta käyttöä varten (niistä lisää myöhemmin).

4 rkl sokeria

4 munankeltuaista

3,4 dl matsutake-kermaa

2 rkl sokeria

 

Vatkaa sokeri ja munankeltuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma joukkoon ja  kaada seos uunin kestäviin annosvuokiin, tästä määrästä tulee 3-4 annosta. Siirrä ne isoon uunivuokaan, jossa on niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee suunnilleen kermaseoksen puolen välin korkeudella. Laita iso vuoka 150 asteeseen uuniin ja paista n. 50 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ihan kylmäksi. Ennen tarjoilua lisää sokeria tasainen kerros päälle ja polta sokeri tohottimella.

 

Sokeri paahtui hymynaamaksi, mutta rapsahti ihan oikeaoppisesti. Ja maku oli ihan sanoinkuvaamattoman hieno. 

Sienikeitto yhdelle kaksi eikun kolme kertaa

 

Tämän vuoden viimeisellä mökkireissulla (yli kuukausi sitten) sain vielä pienen määrän suppilovahveroita. Sopivasti yhdelle ruualle, tai vaihtoehtoisesti kahdelle runsaalle etälounaalle. 

Teen nykyisin etätöitä kaksi kolme päivää viikossa, mies suunnilleen saman verran. Välillä satumme etäilemään yhtä aikaa, välillä eri päivinä. Usein syömme jotain edellispäivien jämiä, joskus teen nopean pastan lounaaksi (savusimpukat ja/tai järvikala yleisin), välillä lounas kuitataan leivällä. Sellaisina päivinä kun olen yksin, tai jämiä on vain yhdelle, saatan tehdä itselleni nopean keiton. Ja vaikka ennenkin olen yrittänyt olla tarkka hävikin estäjä, on se nyt ihan ihan uudella tasolla kun kaikki menot ovat kasvaneet huimasti (sähkö, korot, ruoka, polttoaine...). Kun täällä istuu kylmässä ja pimeässä niin sähköfirman lähettämät sähkönsäästövinkit lievästi sanottuna ottavat päähän.

Tein kahtena päivänä itselleni noista sienistä sienikeiton (silloin yli kuukausi sitten). Kumpaankin käytin sellaisia raaka-aineita mitä oli jäänyt jostain muusta yli, toiseen keittoon juhlista jäänyttä tuorejuustoa ja salaatista unohtunutta kevätsipulia sekä vähän kastikejämää, toiseen edellisen päivän aterialta jääneet varsiparsakaalit. Kirjoitan tähän nyt keittojen ohjeet sellaisena kuin tein, mutta oikeasti ideana on se, että keittoon voi upottaa mitä tahansa mitä sattuu olemaan:

Suppilovahverokeitto I (kuvassa)

öljyä/voita

reilu kourallinen suppilovahveroita

1 sipuli

2 rkl ylijäänyttä kastiketta (kermaa, lihanesteitä, vehnäjauhoa, mausteita jne.)

1 rkl chili-paprikatuorejuustoa

vettä

(suolaa tarvittaessa)

kevätsipulia

Laita pannulle voita/öljyä ja lisää pilkotut sienet ja sipulit. Jatka paistamista niin kauan, että sienistä on ylimääräiset nesteet haihtuneet ja sipulit ovat pehmenneet. Siirrä sienet ja sipuli kattilaan, lisää kastikkeen jämä, tuorejuusto ja vettä niin että saat sopivan määrän keittoa. Tarkista suola, lisää tarvittaessa. Anna keiton kiehua muutaman minuutin ajan ja lisää lautasella iso määrä kevätsipulia. Hyvä keitto, niin hyvä keitto.

Suppilovahverokeitto II

reilu kourallinen suppilovahveroita

1 sipuli

1 dl hanhilientä (tai mitä tahansa lientä)

varsiparsakaalia pilkottuna

Laita pannulle voita/öljyä ja lisää pilkotut sienet ja sipulit. Jatka paistamista niin kauan, että sienistä on ylimääräiset nesteet haihtuneet ja sipulit ovat pehmenneet. Siirrä sienet ja sipuli kattilaan, lisää liemi ja keitä vähän aikaa. Lisää lopuksi pilkotut parsakaalit ja keitä hetki. Hyvä keitto, niin hyvä keitto. 

 

 

Bonuksena vielä nopea tattikeitto, jonka tein kourallisesta jämäksi jääneestä pastasta: laita kattilaan 2 dl vettä, kourallinen kuivattuja tatteja: liuotus n. puoli tuntia. Sen jälkeen hella päälle, vähän mausteita lisäksi (suolaa, timjamia, viherpippuria morttelin kautta tai mitä vaan), keittäminen pari minuuttia ja kypsät pastat joukkoon. Nopea ja yksinkertainen lounas joka voitti ainakin pussinuudelit lounaana jos ei muuta.

Niukan sienikauden 2022 viimeiset sienet

Sieni-iloittelua Punkaharjulla

Viikonlopun sieninäyttelyä

Minä olin jo pidempään miettinyt Hotelli Punkaharjun sieniristeilylle tai sieniviikonloppuun osallistumista, ehkä olin joskus asiasta saattanut mainita ääneenkin. Nyt kävi niin, että sain työkavereilta 50v-lahjaksi lahjakortin sieniristeilylle (hyvä täyttää heti pandemian alettua 50 v, kun tuntuu säilyvän ikuisesti saman ikäisenä kun muistamisia tulee edelleen). Ja samaan aikaan sain muitakin muistamisia (mm. isältä) joiden turvin päätin osallistua risteilyn lisäksi myös sieniviikonloppuun heti perään. Mies oikein yllytti tekemään kaiken pitkän kaavan mukaan, ja hyvä niin, olipahan nimittäin melkoinen reissu.

Uintimaisema

 

Varasin junamatkan Luston asemalle vieruspenkkeineen ja lähdin torstaina lounaan jälkeen matkaan. Tein junassa töitä menomatkan (sekin on niin kivaa), evääksi hain marjoja Hakaniemen torilta (parhaat eväät on puolukkaa ja vadelmaa). Saavuin perille alkuillasta ja sisäänkirjautumisen jälkeen menin suoraan uimaan Saimaaseen. Tämän jälkeen vielä hyvä illallinen ravintolassa sekä rentoutumista ihanassa Metsähuoneessa. Torstain ja sunnuntain väliin mahtuikin monta uintia ja saunaa, ihan huippua uida Saimaassa tähän aikaan vuodesta.

Vihertuoksumalikka

 

Perjantaina osallistuin sieniristeilylle. Ihana laivamatka Saimaalla, kaksi saarta, kaksi sieniretkeä, maukas lounas ja maistuvat kahvit (=teet) mennen tullen. Ja mukava ja kiinnostava seura. Ei haitannut yhtään, että olin yksin liikenteessä sillä tutustuin laivalla ihaniin (sieni-)ihmisiin. 

 

Kuten moni tietää, tämä on ollut ihan katastrofaalisen huono sienivuosi monin paikoin, mutta silti saimme yhdessä yli 50 erilaista sientä risteilyn sieninäyttelyyn. Minä opin kerralla uuden syötävän sienen eli vihertuoksumalikan. Kuten Saimi Hoyerin ilmeestä huomaa, siinä on aivan ihana aniksen tuoksu.

Risteilyn jälkeen jatkoin Hotelli Punkaharjulle Jukka Pojan keikalle. Hyvä ruoka, ihana tunnelma ja kaikesta huokuva lämpö. Paras hetki on parhaillaan, ei mulla muuta.

Monivyöseitikki ja kangastatti

 

Lauantaina alkoi sitten sieniviikonloppu: lauantain ja sunnuntain pitkiltä sieniretkiltä yli 80 lajia näyttelyyn. Ruokasieniä löytyi jonkin verran, minulla pääasiassa limanuljaskaa ja muutama herkkutatti. Lahjoitin omat sienet keittiöön kuten teki moni muukin.

Aamiainen maisemalla

 

Sieniviikonloppuun kuului myös upea ruoka. Harvinaisen upeat aamiaiset paikallisista raaka-aineista ja tuotteista (ja hyvä tee!), hyvät keittolounaat ja lisäksi sieni-illallinen pitkän kaavan mukaan. Illallinen meni heittämällä ihan parhaisiin ravintolakokemuksiini ikinä: yli viis tuntia  toinen toistaan parempia sieniruokia hyvässä seurassa kuunnellen mitä mielenkiintoisempia tarinoita. Kaikki aloitettiin neljän sienen maistelulla ja siitä ilta jatkui kymmenellä ruoka-annoksella. Ja tuo sorsa; lapsuudesta lähtien hyvää sorsaa syöneenä sanoisin, että tuo oli ylivoimaisesti paras sorsa-annos mitä olen ikinä syönyt. Ateria päättyi vihertuoksumalikkafudgeen mikä teki kunniaa minun uuden oppimiselle.

 

 

Sorsaa ja mustavahakasta

 

Sieniviikonlopussa taisi olla keskimäärin kolmenlaisia sieni-ihmisiä: intohimoisia sienestäjiä jotka tuntevat huiman määrän sieniä, sitten sellaisia tavallisia sienestäjiä jotka keräävät sujuvasti monia ruokasieniä (minä taidan kuulua tähän joukkoon), ja sitten sellaisia, jotka eivät välitä tai edes kamalasti pidä sienistä. Mutta mikä hienointa, kaikki saivat varmasti hienoja kokemuksia ja jokainen oppi uutta. Vähän samalla tapaa kuin River Cottagen ruokakursseilla, kaikki oppivat omalla tasollaan. Mikä ihanuus seurata intohimoisia ja päteviä opettajia, se tiedon määrä on valtava 💚 

 

Herkkutatti-iloa

En minä edes osaa kirjoittaa miten nuo kolme päivää vaikuttivat, tuntuu ettei mitkään sanat tee oikeutta kokemukselle. Sain uusia ystäviä, ihania kokemuksia ja muistoja sekä opin paljon uutta. Mitään muuta ei tarvitse, hyrisen edelleen onnesta. Ei tarvitse haikailla ulkomaiden ruokakursseille kun meillä on tällaista. Sanoinkin ehkä sata kertaa "sitten seuraavalla kerralla...". Ehkä/toivottavasti se seuraava kerta on esikoisen kanssa yhdessä vaikka jo ensi vuonna 💚 Kiitos Saimi, kiitos Jarkko, kiitos Virpi ja kiitos kaikki muut 💚

 

Kauriin lapa padassa

Lauantai on tavallisesti helpon ruuan päivä; en vaan jaksa tehdä juuri mitään lauantaisin. Mutta jos lauantaille osuu pyhä, kuten tänään pyhäinpäivä, pitää tietysti tehdä vähän parempaa ruokaa. Tänään se vähän parempi ruoka oli kauriin lapaa padassa ja uunikasviksia. Ja jälkiruuaksi mansikkarahkaa. Pihalla palaa kynttilät. 

kauriin etulapaa (n. 770 g)

suolaa, pippuria myllystä

voita/öljyä

pieniä sipuleita reilusti

2 porkkanaa

pieni pala varsiselleriä

1 oksa rosmariinia

reilusti timjamia

1 tl fariinisokeria

1 rkl sampanjaviinietikkaa (tai jotain vastaavaa)

kourallinen kuivattua herkkutattia

3 dl hyvää lientä

2 rkl vehnäjauhoa

Suolaa ja pippuroi lihat reilusti. Ruskista lihat kuumassa padassa voin ja öljyn seoksessa. Siirrä syrjään. Ruskista padassa myös kuoritut ja pilkotut kasvikset, lisää yrtit joukkoon. Mausta murskatulla herkkutatilla, sokerilla ja viinietikalla. Siirrä lihat takaisin pataan, kaada liemi päälle. Laita pata 200-asteiseen uuniin, laske lämpötila n. 150 asteeseen tai vähän alle. Hauduta pataa kolmisen tuntia, käännä lihoja ainakin kerran hautumisen aikana.

Siirrä pata hellalle (ainakin jos valmistat uunijuurekset kuumassa uunissa), suurusta liemi vehnäjauholla jos haluat, anna padan kiehua hiljalleen vielä reilu vartti. Leikkaa lihat reiluiksi suupaloiksi ja siirrä ne takaisin pataan. Nauti mureasta ja maukkaasta lihasta ja ihanasta kastikkeesta. Upea pyhäruoka.

Iltauinnilla näissä maisemissa

Suppisrisotto ja keitetty kieli

 

Taas on nautittu metsän antimista isän kanssa. Minä olen kokkaillut tämän viikon mökkiolosuhteissa, päivät teen töitä ja illat nautin syksystä. Tämän päivän ruokana oli suppisrisottoa tänään poimituista sienistä ja lisäksi paistoin eilen keitettyä hirvenkieltä isän kaatamasta hirvestä. Ja ruuan jälkeen saunoimme ja uimme pimeässä illassa, tämä on työviikkoa minun mieleen. Kymi on 10℃.

Hirvenkielen valmistin kuten aiemminkin, nyt liotin kieltä vuorokauden 7 % suolaliuoksessa. Keitin kieltä eilen 2 h, kuorin sen heti kuumana ja jätin jäähtymään liemeen, jossa se sai olla tähän päivään. Siinä vaiheessa kun risotto alkoi olla valmista, paistoin ohuita viipaleita sopivasti kahdelle. Lopun kielen isä syönee leivän päällä leikkeenä.

Kävin tänään töiden jälkeen metsässä ja vielä löytyi sieniä parille ruualle, ehkä tämän vuoden sienet oli tässä. Teen harvoin risottoa suppiksista ja vielä harvemmin risottoa mökillä.  Täytyy tunnustaa, että tämä ruoka oli mielessä jo viime viikolla, sillä kävin hakemassa Hakaniemen hallista hyvää parmesania, risottoriisiä ja shampanjaviinietikkaa mökille tuotavaksi.

 

Kaikki äitini reseptit Nanna kertoi aiemmin tekevänsä tattirisoton niin, että laittaa sienet sellaisenaan riisin joukkoon, ei siis mitään esipaistamista; ja niin minäkin tein nyt suppisten kanssa ja se todellakin kannatti. Ehkä paras suppisrisotto mitä olen syönyt. Tämä annos oli sopiva kahdelle, sieniä oli kyllä reilusti mutta hyvä niin. Nyt täytyy sanoa, etten mitannut liemen määrää eli tuo määrä ei ole ollenkaan tarkka. Käytin liemenä puolet kielen keittämisestä jäänyttä lientä, puolet peurapadasta jäänyttä lientä. Tämä on vaikeasti toistettavissa, eikä tarvitsekaan, hyvää tulee varmasti mitä lientä onkaan käytettävissä.

vähän voita

1 iso sipuli

2 dl hyvää risottoriisiä

½ l suppiksia (tai sinne päin)

2 rkl shampanjaviinietikkaa

n. ½ l hyvää lientä (voi olla enemmänkin)

n. 1 dl raastettua parmesania

n. 1 rkl voita

Sulata voi kattilassa, kuullota hienoksi pilkottua sipulia hetki. Lisää riisi joukkoon, jatka kuullottamista toinen hetki. Pilko tuoreet sienet pieneksi ja lisää nekin kattilaan. Lisää viinietikka ja sekoita se tasaisesti joukkoon. Tämän jälkeen ala lisäillä kiehuvaa lientä suunnilleen desi kerrallaan. Kun edellinen satsi lientä on imeytynyt riisiin, lisää uusi. Maistele riisiä ja lopeta nesteen lisääminen siinä vaiheessa kun riisi alkaa olla sopivan kypsää, pieni purutuntuma saa jäädä. Sekoita lopuksi parmesan ja vähän voita ja anna niiden sulaa risottoon. Minä en lisännyt mausteita enkä suolaa ollenkaan, sillä liemet olivat sopivan mausteisia ja suolaisia, mutta lisää toki pippuria ja suolaa jos risotto niitä kaipaa.

Me söimme risoton paistettujen kieliviipaleiden kanssa, mutta hyvää risotto olisi sellaisenanakin. Maistui molemmille, isä santsasi viimeiseen riisinjyvään saakka. Ihana ruoka, ihana ilta.

Punajuuri-sienisalaatti

Etöpäivän täydellinen lounas

Lähdin lasten kanssa ihan suunnittelematta (=kuopus heitti idean läpällä) Suomenlinnaan kauniina sunnuntaipäivänä. Matkalla huomasimme Stadin silakkamarkkinat, ja sieltä tarttui mukaan, tietysti, saaristolaisleipää ja erilaisia silakoita. Ja heti tiesin mitä on maanantain etälounaalla. 

Olin nimittäin huomannut jo aiemmin inspiroivasta ruokasienien FB-ryhmästä ohjeen punajuuri-sienisalaatille. Tein illalla salaatin valmiiksi odottamaan seuraavan päivän lounasta. Ohjeessa oli käytetty suunnilleen kolmannes kaikkia aineita ja kastikkeena smetanaa. Minä tein oman version salaatista (ja varmasti teen pian uudestaan!).

200 g suolasieniä liuotettuna

200 g keitettyä ja raastettua punajuurta

1 iso sipuli (n. 100 g)

1 dl ranskankermaa

1 korkillinen etikkaa

ripaus sokeria

Liota suolasienistä (minulla oli karva-, haapa-, kangas- ja mustarouskuja) ylimääräinen suola pois, vaihda vettä useampaan kertaan. Sieniin saa kyllä jäädä suolaa; jos menee liian suolattamaksi tai käytät suolaamattomia sieniä, lisää kastikkeeseen suolaa. Pilko sienet hienoksi.

Keitä punajuuret kypsiksi, jäähdytä ne kylmässä vedessä ja kuori. Raasta punajuuret raastimen karkealla terällä. Silppua sipuli hienoksi silpuksi. 

Sekoita kastikkeen aineet kulhossa, käytä enemmän etikkaa jos pidät etikkaisesta mausta, käytä enemmän sokeria jos kaipaat makeutta. 

Sekoita kaikki salaatin aineet keskenään ja anna maustua seuraavaan päivään. 

Tämä oli ihan käsittämättömän hyvää! Tekisi mieli sanoa että parempaa kuin sienisalaatti ja parempaa kuin punajuurisalaatti. Ja yhdessä tuon suutarinlohileivän kanssa ihan täydellinen yhdistelmä, jotenkin niin suomalainen makumaailma. Salaatti sopisi hyvin joulupöytäänkin.