Helteen suosikkijuoma: jäätee

Hellettä on riittänyt, viikko viikon jälkeen. Superkuuma ja -ötökkäinen juhannus traumatisoi aavistuksen, enkä kyllä ole ollut ainoa. Juomia on kulunut viime aikoina paljon, mutta aina ei jaksa juoda vettä. Minun pelastus on ollut erilaiset jääteet, niitä on kulunut litratolkulla, vai pitääkö jo sanoa ämpärikaupalla. Kaupan jääteet ovat aivan liian makeita ja esanssisia minun makuun, joten olen keittänyt ja jäähdyttänyt teet itse. Kaikki teet on hankittu Wehmaan teehuoneelta, mutta toki voi käyttää mitä teetä haluaa.

Ylivoimainen suosikkitee on ollut tuo ylimmän kuvan raparperitee. Olen käyttänyt siihen omaa raparperimehua sekä raparperilla ja karhunvatukan lehdillä maustettua mustaa teetä. Tämä jäätee maistuu lapsillekin. 

1 osa raparperimehua

4 osaa Raparperiunelma-teetä 

jäitä

Valmista ja jäähdytä tee. Mittaa aineet kannuun, sekoita ja lisää jäitä. Nauti kylmänä. 

Toinen suosikkini on "löytö" viimeisimmästä etäteemaistelustusta: vihreä roobois. Tykästyin makuun lämpimänä ja heti ajattelin sen olevan hyvää myös kylmänä. Tämä on hyvää juotavaa myös illalla, sillä siinä ei ole kofeiinia kuten mustassa teessä (tuli ehkä valvottua yksi yö, kun join litran raparperijääteetä myöhään illalla). Tätä suosin siis illan lämmössä juotuna, enkä laita siihen mitään muuta kuin rooboista sellaisenaan. Keitän sen aamulla samalla kun keitän aamuteet ja jäähdytän rooboiksen jääkaapissa. Tämä on hyvää myös ruokajuomana, kuvassa on yksi todella tyypillinen kesän etälounas, paljoa muuta ei kesäkuun etälounailla tullut syötyäkään.

Kolmas kesän suosikki on ihana White Pai Mutan tee ja seljankukkamehu. Valmistin taas seljankukkamehua ison annoksen ja pakastin osan 1 dl kokoisiksi jääpaloiksi.  Niistä on helppo koota jäätee:

1 l White Pai Mutan -teetä (tai jotain muuta valkoista tai keltaista teetä)

1 dl seljankukkamehutiivistettä

jäitä

Keitä tee ohjeen mukaan ja anna jäähtyä. Lisää seljankukkamehutiiviste ja jäitä.

Juhannussunnuntain meditatiivinen iltapuhde

Kuukauden tee: Aamiaistee

Tyypillinen aamiainen: iso kuppi teetä ja smoothieta, kuva kesältä 2019

Tammikuun kuukauden tee ei ole mikään varsinainen ohje teedrinkille; se on kertomus siitä, miten minä juon aamuteeni, jo kohta 35 vuotta, ja kuinka pienestä joku tapa voi saada alkunsa. Minä tykkään kertoa tätä tarinaa kaikille teenjuonnistani kysyjille, ja varmaan kerron vaikkei kysytäkään (sori). 

Olin 1980-luvun puolen välin jälkeen Englannissa kielikurssilla, eläkeläisten suosimassa rantakaupungissa Bournemouthissa. Perhe, joka majoitti minut ja ystäväni (sama vadelmateestä kertonut), taisi tehdä sitä pääasiassa rahasta, mutta hyvä meidän siellä oli olla yksi kuukausi. Aamulla saimme kupilliset teetä ja pikkukulhollisen muroja. Lounaseväänä oli valkoista valkoisemmat leivät, jonka välissä oli majoneesia ja viipaleet kurkkua tai vähän pilkottua tomaattia ja pikkupussi sipsejä sekä joku suklaapatukka tai joskus harvoin hedelmä. Päivällisellä oli yleensä keitettyä pastaa tai vetistä perunaa ja papuja tomaattikastikkeessa tai sitten jotain muuta kastiketta. Lisukkeena tölkkiherneitä tai muuten vaan muhjuksi keitettyjä kasviksia. Tämä kaikki kuulostaa varmaan pahemmalta kuin mitä se muistoissani on, olihan tuollainen ruoka aika eksoottistakin kasarilla. Ruoka kyllä jätti jo kuukaudessa puutteen tunteen nuorelle, joka oli tottunut syömään paljon kasviksia ja marjoja päivittäin.

Mutta ne illat. Kokoonnuimme koko perheen kanssa olohuoneeseen, perheen isä keitti teeä kaikille ja nautimme teen yhdessä digestive-keksin kanssa uutisia katsoen. Tee oli vahvaa mustaa teetä, se juotiin reilun maidon kanssa. Miten kuumaa ja miten hyvää se olikaan! Ja vähintään yhtä tärkeää oli se yhdessäolo ja keskustelut perheen kanssa, sen mitä nyt sen ajan englannilla pystyin juttelemaan. Muistan vieläkin ne kupit, teen tuoksun ja maun, sen upottavan sohvan ja pienen television. Se jätti sellaisen jäljen, että palattuani kotiin aloin juoda joka aamu mustaa teetä maidon kanssa. Ja sillä tiellä olen edelleen.

Aamuteeni on siis English tai Irish Breakfast -teetä, mustaksi haudutettuna isossa kupissa ja reilusti maitoa päälle. Työpaikalla suosin teepusseja, tavallisesti ihan tavallisia kuten PG Tips, ja matkojen jälkeen jotain vähän parempaa niin kauan kuin riittää. Nythän sitä ei tarvitse miettiä, irtoteellä mennään edelleen kotona niin arki- kuin pyhäaamutkin. Hyviä teeaamuja kaikille!

Juomia ennen joulua 4. Mustaherukkaglögi

Kun olin lapsi, äiti keitti aina glögin itse. Lapset saivat glögia sellaisenaan, aikuisilla saattoi olla terästystä joukossa. Minun tulee aika harvoin keitettyä glögiä; valmiit glögit ova käteviä ja ihan riittävän hyviä. Mutta onhan tämä omasta mehusta keitetty glögi ihan parasta. Minun maustevalikoima on muotoutunut vuosien aikana, ja vähän vaihtelee. Neilikasta en pidä, joten korkeintaan  pari neilikkaa pääsee mukaan. Vaniljatankoja minulla on jemmassa, sellaisia, joista on jo siemenet käytetty ja ehkä tankoakin jonkun kerran. Huuhtelen käytetyn vaniljatangon, annan kuivua, ja käytän uudelleen, makua tulee ihan riittävästi liemeen edelleen.

Mausteliemi:

6-8 dl vettä

2 kanelitankoa

8 kardemumman kokonaista siementä

1 tähtianis

½ tl pomeranssinkuorta

2 kokonaista neilikkaa (oikeasti käyttäkää enemmän)

pieni pala vaniljatankoa (sellaista josta siemenet on käytetty johonkin muuhun)

1-2 rkl sokeria (vähemmän jos oma mehu on makeaa, enemmän jos se on ilman sokeria)

Keitä maustelientä n. 15 minuuttia, jätä se jäähtymään mausteiden kanssa. Siivilöi mausteet pois ja kaada liemi kattilaan

½-1 dl mustaherukkamehua (sopivasti, riippuu mehusta)

6-8 dl maustelientä

Lämmitä melkein kiehuvaksi. Tarjoile esim. rusinoiden ja manteleiden kanssa, terästä niin halutessa mieluisella juomalla. 

Lapsetkin tykkäsivät, sanoivat että parempaa kuin luulivat. Tosin toivoivat seuraavalla kerralla ilman tähtianista.

Tänään meillä oli epäpyhäisesti siivouspäivä, siivosimme kolmestaan (mies on metsällä) vähän perusteellisimmin. Aamulla haimme joulukuusen, se on tarkoitus koristella illalla ja samalla kuunnella joululauluja sekä nauttia glögistä ja joulutortuista. Alkaa jo olla syvä joulufiilis, niin kuin kuuluukin neljäntenä adventtina. Edessä on enää kivoja joulupuuhia.

Juomia ennen joulua 2. Itsenäisyyspäivä 2020 ja karpalojuoma

Miten nämä vuodet kuluvat näin? Tuntuu, että ihan hetki sitten itsenäisyyspäivä osui sunnuntaille, ja taas sitä ollaan tässä, Suomi 103 v, ja taas toisena adventtina. Mietin, että mikä olisi hyvä juoma juhlistamaan tätä päivää, ja turvauduin  Eva Mannerheim-Sparren keittokirjaan herkkusuille ja tavallisille nälkäisille. Kuten arvasin, sieltä löytyi pari sivua erilaisia juomia, joista karpalojuoma houkutteli heti, ihan senkin takia, että pakastimessa oli karpaloita aika reilusti. Ihanan punaista kuohuvaa juomaa. Pienensin ohjetta reilusti, ja tein näin:

½ l karpaloita

2 l vettä

300 g sokeria

ihan pikkunokare hiivaa

Kiehauta karpalot ja vesi. Siivilöi mehu ja sekoita sokeri siihen, anna jäähtyä n. 37-asteiseksi. Sekoita hiiva nestetilkassa ja kaada joukkoon. Anna käydä 3 päivää (tämä ohjeessa, ja epäilen että meillä on sopivan viileää tähän aikaan näin pitkälle käymiselle). Pullota, anna pullojen seistä huoneenlämmössä kolmisen tuntia ja siirrä sen jälkeen jääkaappiin vähintään kolmeksi päiväksi, mieluten ainakin viikoksi (etenkin jos jääkaappi on hyvin kylmä).

Karpalojuoma oli hyvää, mutta seuraavalla kerralla teen hyvissä ajoissa niin, että juomaan ehtii kehittyä vielä enemmän hiilihappoa. Tämä oli kiva kokeilu, mutta ehkä ihan aavistuksen tuli mieleen toisen mummon mehu (sisko tietää).

ps. Minulla oli alkuun tuplamäärä karpaloita, puolet mehusta otin erikseen ja paseerasin karpalot huolella joukkoon, keitän tästä hienon kiisselin. Karpaloiden kuoret sopivat hyvin leipä- tai kakkutaikinaan. Olen ihan varma, että kyllä marjat aikoinaankin käytettiin huolella loppuun.

pps. Tänään vietämme jo aika perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivää kolmistaan, metsämies on mökillä. Syömme yksinkertaisesti mutta perinteisesti, tiedossa on siis hirven sisäfilettä, lohkoperunoita ja uunijuureksia. Jälkiruokana on yksinkertaisesti perinteistä kuivakakkua (paitsi enää ei saisi sanoa kuivakakku, vaan pitäisi käyttää sanaa kahvikakku). 

Hyvää itsenäisyyspäivää 2020!

Kuukauden tee: Earl grey GT

Nyt minulta tulee yllättävä teevalinta, nimittäin haudutin ihan vapaaehtoisesti Earl grey -teetä. Minähän valitan aina siitä, että jos hotelliaamiaisella kaipaa mustaa maustamatonta teetä, niin siellä tarjotaan tvainingsin öölkreitä ja haaleaa vettä.

Kesän teemaistelussa yhdistettiin hyvää Earl greytä salaatin kanssa, ja se sopikin yllättävän hyvin, myös itse tee oli ihan hyvää, kun se kerran oli hyvää Earl greytä. Jo silloin ajattelin, että pitää kokeilla ginin kanssa, ja tässä sitä ollaan. Täytyy todeta että tulipahan hyvä drinkki, suorastaan parempi kuin tavallinen GT.

4 cl Giniä (minulla oli Conker's Dorset Dry Gin)

8 cl Earl Grey teetä (Teahouse of Wehmais'ilta)

8 cl Tonicia

Jäitä

Appelsiinin kuorisuikale

Hauduta tee ohjeen mukaan, jäähdytä kylmäksi. Mittaa lasiin gin, tee ja tonic. Lisää jäät ja koristele appelsiinin kuorisuikaleella. Nauti hyvästä juomasta. 

En tarjoa edes mitään vinkkejä, tämä nyt oli vaan niin hyvää. Uusi lempidrinkki!

Kuukauden tee: mango-passion teedrinkki

Olen löytänyt uuden suosikkijuoman. Oikeasti sen voisi sanoa olevan vanha suosikkijuoma, sillä muistan edelleen abi-risteilyllä juomani mango-passionlimsan. Sen ihana maku, sen yhden ainoan tölkillisen maku, on syöpynyt mieleeni niin, että pystyn edelleen palauttamaan sen mieleeni. 

Nyt Saimaa Brewing Co:n Mango-passion-limonaadissa on ihan sama maku. Ehkä vähemmän sokerinen ja esanssinen, mutta sehän on vaan plussaa. Koko Kooky's sarja on minusta upea, kaikki juomat sopivat sekä sellaisinaan juotavaksi että lantringiksi drinkkeihin. Mutta ei ole Mango-passionin voittanutta. Jopa kuopus, jonka duuni on kiikuttaa tyhjät pullot ja tölkit kauppaan, on kommentoinut, että näköjään on limsa maistunut.

Mutta koska limsa ei ole liian makea eikä liian keinotekoisen/vahvan makuinen, se sopii oivallisesti myös teedrinkkeihin. Kokeilkaa vaikka:

4 cl koskenkorvaa (tai muuta alkoholia)

10 cl vihreää mustikka-passionteetä

10 cl mango-passion-sodapopia

 

jäitä

kukkia

 

Valmista tee hauduttamalla ohjeen mukaan, minä haudutin nyt 80-asteisessa vedessä kolme minuuttia, jäähdytä kylmäksi. Rakenna juoma lasiin: mittaa alkoholi, kaada päälle tee ja viimeistele limsalla, sekoita kevyesti. Lisää jäät ja syötäviä kukkia koristeeksi. Nauti heti.

Vinkki:

• juoma toimii myös mocktailina, lisää tällöin vähän sitruunamehua alkoholin sijaan

Kuukauden tee: Puolukkainen teedrinkki riistalle

Puolukka alkaa pikkuhiljaa olla kypsää. Hitaasti se on tänä vuonna kypsynyt, mutta sentään muutaman ämpärillisen olen saanut poimittua aikaisilta paikoilta. Myös riistakausi on alkanut, ja yhtenä iltana söimmekin juuri metsästettyä kyyhkyä sille sopivan teedrinkin kanssa.

Ja tiedättekö, minusta on ihan superkivaa miettiä näitä uusia teedrinkkejä ja -mocktaileja, ja lisäksi vielä parittaa sopivia ruokia niille. Tämän ankeahkon ajan mukavia juttuja, todellakin. Vaikka kuva onkin sekava, ei se poista sitä kivaa fiilistä mikä tästä ateriasta juomineen jäi.

2 cl koskekorvaa

2 cl paseerattua puolukkaa

15 cl Tarry Lapsang Souchong -teetä

10 cl kuplavettä

jäitä

puolukoita

rosmariinin oksa

Hauduta savuinen tee etukäteen, jäähdytä se kylmäksi. Sekoita juoma lasiin: mittaa alkoholi, lusikoi paseerattu puolukka ja kaada tee ja kuplavesi joukkoon, sekoita. Lisää jäitä, muutama puolukka ja rosmariinin oksa.

Ruuaksi oli siis pannulla rosmariinivoissa nopeasti paistettuja, vähän nuijittua kyyhkyn rintafilettä (ja sydäntä). Lisänä oli palstalta juuri nostettuja perunoita, pihalta haettuja tomaatteja ja kastike, joka tuli helposti raaputtamalla pannulta maut talteen kerma- ja vesitilkkaan.

Pari vinkkiä

• juoma toimii myös ilman alkoholia erinomaisena ruokajuomana
• sopiva kirpeys tekee drinkistä upean aperitiivin

Kuukauden tee: Vadelmainen teecocktail

Tiedättekö, elokuu on sellainen marjakuukausi, että minun on ihan pakko julkaista toinenkin kuukauden tee. Samaan aikaan kun olen poiminut 60 l mustikoita, olen poiminut vadelmaa enemmän kuin koskaan, sitä on tänä vuonna ihan hillittömät määrät. Meillä on ihan mökin lähellä isoja aukkoja, entisiä tattimestoja, nykyisiä vadelma-aukioita. Marjaa on tänä vuonna niin paljon, ettei ne poimimalla lopu (raivaamalla kylläkin).

Minulla oli lukiossa ystävä, joka opiskeli venäjää ja fanitti venäläistä ruokakulttuuria. Muistan vieläkin, reilusti yli 30 vuoden jälkeen, kuinka minusta oli jännää ja mielenkiintoista, kun hän kertoi siellä juotavan vahvaa mustaa teetä vadelmahillon kanssa. Tämä drinkki on sille muistolle ja ystävyydelle:

2 cl kirkasta viinaa (esim. Koskenkorva)

2 cl Pihamaan Jalovadelmaa (tai muu vadelmalikööri)

2 cl paseerattua vadelmaa

10 cl mustaa teetä

6-10 cl kuplavettä
jäätä

jäisiä vadelmia

Aloita juoman valmistaminen teen hauduttamisella. Minulla oli nyt China Keemum OP -teetä. Anna teen jäähtyä kylmäksi. Paseeraa myös vadelmat. Kokoa juoma lasiin: mittaa alkoholit, paseerattu vadelma/vadelmamehu ja tee. Sekoita ja jatka juoma kuplavedellä. Lisää jäät sekä jäisiä vadelmia koristeeksi.

Ihana juoma, ihan älyttömän hyvä. Koska juoma ei ole juurikaan makea, sopii se hyvin myös aperitiiviksi.

Pari vinkkiä:

• Jos vadelmat (villivadelma parasta) ovat olleet pakastimessa, niitä ei tarvitse paseerata. Sulatuksessa irtoaa riittävästi vahvaa mehua, jonka voi suoraan lusikoida juomaan. 
• Kannattaa pakastaa komeimmat vadelmat irrallisina ja siirtää ne rasiaan/pussiin jäisinä. Sen jälkeen niitä on helppo käyttää koristeina.
• Kannattaa yrittää saada käsiin tuota Pihamaan Jalovadelmaa. Se on valittu kahteen kertaan vuoden tilaviiniksi, eikä suotta! Se taidetaan luokitella viiniksi, mutta minä käytän sitä liköörin tapaan monessa.
• Upean mocktailin saat jättämällä alkoholit pois ja käyttämällä 4 cl paseerattua  vadelmaa, halutessa voi lisätä hyppysellisen sokeria.
• Tämä toimii myös lämpimänä drinkkinä, kokeilin nimittäin likööriä ja vadelmamehua kuuman teen kanssa ilman kuplavettä. Ihana lämmin drinkki-idea talveksi! 

Kuukauden tee: Mustikkainen jäätee

Vihreä mustikkainen jäätee

Nyt on hyvä mustikkavuosi, ainakin täällä päin, todellakin on. Olen kerännyt 60 l mustikkaa, ja vaikka paljon on syöty tuoreeltaan ja vähän keittänyt kuningatarhilloksi, on mustikkaa kertynyt pakastimeen talven varalle enemmän kuin vuosiin. Parin ämpärin kanssa (tai no, aina 9 l kerrallaan koska #pyörällämetsään) pääsin siihen erinomaisen mustikkavuoden määritelmääni, eli tunti ja ämpäri, muiden kanssa jouduin vähän tekemään enemmän töitä. Ja nopein ämpäri täyttyi niin, etten siirtänyt ämpäriä kertaakaan, keräisin vain säteittäin poimurillisen toisensa jälkeen ämpärin ympäriltä.

Tähän aikaan vuodesta luonteva kuukauden tee on tietysti mustikkainen. Drinkkejä odottavat joutuvat odottamaan vielä yhden kuukauden, nimittäin tässä tulee raikas jäätee virkistämään hikisiä marjastuspäiviä.

Tavallisesti juon jääteeni ihan yksinkertaisesti hyvää teetä jäähdytettynä jään kanssa ilman mitään makeutusta tai kuplia, mutta onhan tämä näin tehden vähän parempaa. Jos haluaa juoda jääteen ilman kuplia, voi teen hauduttaa suoraan sopivaksi. Nyt jääteen pohjana on vihreä tee (mustikka-passion) tai musta tee "Mors lilla Olle", kumpikin ostettu Teahouse of Wehmaisilta. 

3 dl vahvaa vihreää mustikka-passionteetä
tai 3 dl vahvaa mustaa Mors lilla Olle -teetä
(tai jotain muuta mustikkaista teetä)
1-2 tl sokeria

n. 5 dl kuplavettä
jäitä

mustikoita 

Hauduta vahva mustikka-passiontee tai Mors lilla Olle -tee (tai joku muu mustikalla maustettu tee), minä käytin nyt 5 tl kolmeen desiin joko 80- (vihreälle) tai 100-asteista (mustalle) vettä. Hauduta 3-4 minuuttia ja mausta pienellä määrällä sokeria niin halutessa. Jäähdytä jääkaappikylmäksi. Kaada tee kannuun ja lisää kuplavettä sekä jäitä. Koristele mustikoilla. Näitä kumpaakin olen juonut jo monta kannullista tämän kesän aikana.

Musta mustikkainen jäätee

Kuukauden tee: Seljankukkatee

Osallistuin Teahouse of Wehmaisin kolmen teemaistelun sarjaan tämän kevään ja alkukesän aikana. Viimeisen maistelun aiheena oli teecocktailit. Valmistimme illan aikana kolme cocktailia (alakuvassa suosikkini) ja saimme paljon hyviä vinkkejä drinkkien valmistamiseen. Tämän illan jälkeen mielikuvitus alkoi työstää kaikkia mahdollisia juomia, sekä alkoholillisia että -holittomia, joiden pohjana on erilaiset teet. Ja juurikin Anna Grotenfelt-Paunosen filosofialla, eli siten, että juomassa tee on oikeasti pääosassa, ei pelkästään trendikkäästi drinkin nimessä.

Edellisessä matkakirjoituksessa mietin, että pitäisikö aloittaa ihan oma sarja teecocktaileille ja -mocktaileille. Näin kynnys kirjoittaa joka kuukausi madaltuisi, ja toisaalta tulisi mietittyä säännöllisesti jotain uutta. Ja tässä sitä nyt ollaan, uuden sarjan ensimmäisessä kirjoituksessa. Katsotaan kuinka pitkälle vuotta riittää uusia ideoita. Toiveitakin saa esittää!

Olen aina ollut drinkki-fani, ja esim. vanhan Kivistössä-blogin torstain drinkkivinkkejä seurasin innolla. Minä olen aina suosinut aika laimeita drinkkejä, ja nykyisin erityisesti mocktaileja, se tulee varmasti näkymään tässä sarjassa. Mutta jokainen voi aina tehdä sen mukaan, miten itse haluaa, vähintään kirkasta viinaa voi lisätä mihin vaan, ja toisaalta alkoholin senttilitroja vähentää jos niin haluaa.

Minä ostin paljon teetä Teahouse of Wehmaisin reissulta, lisäksi minulla on jonkin verran erilaisia teelaatuja jäljellä maisteluista. Eli minä tulen hyvin pitkälti käyttämään heiltä löytyviä teelaatuja, mutta  jokainen käyttää tietysti sellaista teetä kuin on saatavilla. Me joimme seljankukkadrinkit teehuoneella, ja vaikka perusaineet ovat samat, maistui juoma silti erilaiselta. Seljankukkamehulla on iso merkitys, ja itsetehty tiiviste maistuu varmasti erilaiselta kuin kaupan mehu. Ihania ovat kumpikin.

1,5 dl kylmää White Pai Mutan luomu -teetä
0,2 dl seljankukkamehutiivistettä
jäitä

Hauduta valkoinen tee ohjeen mukaan, nyt oli 80 asteista vettä 5 minuuttia. Jäähdytä tee kylmäksi. Kaada lasiin seljankukkamehutiiviste ja tee, sekoita. Lisää jäätä ja nauti. Riippuen omasta seljankukkamehusta, sen vahvuudesta ja makeudesta, voi suhteita joutua vähän säätämään, eli kannattaa maistella, ja lisätä jompaa kumpaa maun mukaan. Tämän vuoden mehulle ja tuolle teelle tämä suhde toimi parhaiten, mutta säätäminen voi olla tarkkaa, ettei seljankukka dominoi liikaa tai juoma ole liian pliisua.

Jos tästä haluaa tehdä coctailin, voi lisätä 2-4 cl kirkasta viinaa. Tällaisenaan tämä oli virkistävä janojuoma kesäpäivänä.

Teatini, lempidrinkkini muiden ohella

Etäpäiväkirja 6 - teemaistelu

Nyt on etätyötä takana yli seitsemän viikkoa, ja olen todennut, kuten moni muukin, että päivät seuraavat toisiaan samanlaisena, eikä tästä ajasta ole oikein mitään muistikuvia eikä ole mitään käsitystä mitä on tapahtunut. Seuraan edelleen uutisia ja tilastoja tarkkaan ja jos alkaa tuntua, että uutisvirta vie liikaa aikaa tai ajatuksia, pidän pientä taukoa, ja sitten taas voi jatkaa seuraamista uusin voimin.

Mutta nyt on tänä eristysaikana ainakin yksi päivä, jonka varmasti tulen muistamaan. Sain myös ajatukset täydellisesti irti kaikesta ajankohtaisesta, väsymyksestä ja huolehtimisesta, ja olo oli todella virkistynyt ja onnellinen sen jälkeen. Osallistuin nimittäin viime torstaina teemaisteluun netin kautta. Mikä nerokas keksintö: kun minä en pääse Juvalle, tulee Teahouse of Wehmais minulle kotiin. Jos jotain hyvää tästä ajasta on seurannut, niin se on tämä! 

Minä ostin siis Deli&Decosta netin kautta paketin kolmeen erilaiseen teemaisteluun. Kaikki teet tulivat kerralla postin kautta, siellä oli teet ja ohjeet. Nyt ensimmäisellä kerralla maistelimme kuutta kiinalaista teetä, eikö olekin kaunis värisuora tuossa yläkuvassa. Toukokuussa maistelemme teetä ruokien kanssa ja kesäkuussa valmistamme erilaisia teecocktaileja.

Jokainen osallistuja hauduttaa itse teet, ostaa mahdollisille seuraaville kerroille tarvittavat ruoka- ja muut aineet sekä valmistaa nämä itse. Ja sitten nautimme kaikesta teesommelier Anna Grotenfelt-Paunosen johdolla. Hän kertoi nyt paljon tietoa 💚 teestä, kasvatuksesta, prosessoinnista ja vaikka mistä, sekä ohjasi meidät huomaamaan uusia tuoksuja ja makuja.

Tapaamiseen käytettiin zoomia, mikä toimi todella hyvin tähän tarkoitukseen. Kaikki olimme kamerat auki, mikkiä pidimme auki kun vastailimme ja keskustelimme. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta pääsin hienoon tunnelmaan, ja oli upeaa haistella, maistella ja kuulla muiden tulkintoja eri teelaaduista. Intiimiä ja yhteisöllistä yhtäaikaa, ja historiallistakin! 

Jos nämä teemaistelut jatkuvat eristyksen jälkeen, ihan varmasti osallistun, aivan kuten muihinkin maisteluihin, jos vielä tulee erilaisia tilaisuuksia nyt eristysaikana. Mieskin totesi illalla huomaavansa, että olen ihan fiiliksissä. No niin olin, olen vieläkin kun vain ajattelenkin tätä. Minä en nyt kirjoita analyysejä teestä, tein kyllä neljä sivua muistiinpanoja itselleni illan aikana, joten niihin voin palata koska vain, ja jos joku kysyy jotain, vastaan mielelläni. Ihana ilta!

Seljankukkamehutiiviste

Mökillä oli lisää avautuneita mustaseljan kukkia, ja tein vielä yhden satsin mehutiivistettä. Tein nyt vähemmän makeaa kuin viimeksi, tätä voi käyttää pienemmällä laimennuksella tai vaikka leivontaan tai ruuanlaittoon.

15-20 seljankukkaa

1 sitruunan kuori ja mehu

1½ l vettä

5 dl sokeria

Poimi kukat ja ravista niistä mahdolliset hyönteiset pois. Laita kukat ja sitruunan kuori ohuesti kuorittuna kattilaan, kaada päälle kiehuva vesi. Anna tekeytyä viileässä kesäsäässä vähintään vuorokausi, puolitoista. Siivilöi puhtaaseen kattilaan, lisää sitruunan mehu ja sokeri, kiehauta. Pakasta pienissä erissä ja käytä ruuanlaitossa, leivonnassa, säilönnässä tai laimenna mehuksi.

Seljankukkasima

Minä olen saanut Kielometsästä mustaseljan taimen, Maijan, sellaisen joka kestää Suomen talvet pohjoista myöten. Mökillä on sijaintiaan kylmempi mikroilmasto, joten kylmänkestävyys on tarpeen. Tämä on toinen vuosi, kun saan kerättyä seljankukkia mehua ja muuta säilöntää varten. Kaikki postaukset löytyvät seljankukka-tägin alta.

Halusin kokeilla tänä vuonna ihan perinteistä simaa, eli kuohuvaa seljankukkajuomaa. Googlailin vähän pinnallisesti, mutta tuntui että kaikissa ohjeissa käytettiin seljankukkamaun tuojaksi mehutiivistettä. Minä halusin tehdä siman kukista, eli tässä tulee ihan oikea seljankukkasiman ohje:

n. 20 seljankukkaa (reilu litra)

1 sitruuna

500 g sokeria

5 l vettä

herneen kokoinen pala tuorehiivaa

Kerää seljankukat aurinkoisena päivänä, jolloin aromit ovat voimakkaimmillaan. Ravista kukista hyönteiset pois. Kuori sitruuna ohuelti, laita keltainen kuoriosa isoon kattilaan. Kuori valkoinen osa pois, ja viipaloi sitruuna kattilaan. Lisää myös kukat sekä sokeri kattilaan. Kaada päälle n. 2 l kiehuvaa vettä ja sen jälkeen loput vedet kylmänä niin, että koko nesteen lämpötila on n. 37 astetta. Liuota pienen pieni pala hiivaa nestetilkkaan ja sekoita se koko nesteeseen. Anna käydä peitettynä n. vuorokausi. Siivilöi kukat pois ja pullota, voit lisätä pulloon vielä vajaa ½ tl sokeria. Anna hiilihapon kehittyä pulloon vähintään viikon verran. Nauti sen jälkeen kuohuvasta, raikkaasta ja upean makuisesta kesäjuomasta. Ihana sima!

Seljankukka-gin

Seljankukkakokeilut jatkuvat, giniä tällä kertaa. Meiltä jäi juhannukselta melkein litra giniä mökille, oli vähän väsähtäneitä juhannuksen juhlijoita. Toin ginin Englannin reissulta, eikä tuo todellakaan ollut mikään lempi-gin, vaikka kai se ihan ok kuitenkin olisi. Ajattelin kokeilla kuitenkin sillä seljankukkaginiä koska muutakaan ei ollut. Googlailin ohjeita, ja englantilaisista blogeista löytyikin monenlaisia reseptejä. Minä vähän sovelsin ja yhdistelin, sen lisäksi olosuhteet vaikuttivat siihen, kuinka kauan annoin ginin ja kukkien lillua yhdessä. Alkuun gin on hempeän väristä, mutta jo ensimmäisen yön aikana väri tummui ihan tummaksi. Eli jos haluaa värin pitää vaaleana, se kannattaa siivilöidä melkein heti, muutaman tunnin sisään.

4 seljankukkaa

5 dl giniä

2 rkl sokeria

Poimi muutama iso seljankukka. Sanotaan että siitepölyssä on se maku, ja siitepölyä näistä ainakin irtosi, jopa niin että alkoi silmiä kutittaa pidemmän päälle. Irrota kukinnoista kukat ilman varsia pulloon tai purkkiin. Kaada päälle gin ja lisää vähän sokeria. Anna maun liueta nesteeseen 3-5 vuorokautta, ravista aina välillä että kaikki sokeri varmasti liukenee. Siivilöi neste pulloon, ja nauti drinkeissä tai booleissa. 

Mansikka-seljankukka-drinkki

Tämän drinkin esikuva löytyy River Cottage Fruit Everyday -kirjasta, olen kirjoittanut kirjasta aiemmin, peräti neljä vuotta sitten. Drinkki ei ole sama, mutta ilman tuota ohjetta tätä drinkkiä ei olisi. Ja jos ei olisi ollut niin kiire päästä maistamaan juomaa, olisi sen voinut koristella mansikkaviipaleella ja ottaa muutenkin paremman kuvan. 

Ostin eilen ensimmäisen laatikon mansikoita, jotka kyllä syötiin aika suoraan sellaisenaan, mitä nyt vähän jätettiin mansikkakakkua varten, jonkin verran meni strutsinmunapannukakun kanssa ja sain muutaman litran pakastimeenkin saakka. Sen verran vielä oli laatikolla hintaa, että hetken odotan ennen kuin pakastan mansikat.

Leivontapäivän iltaan sopi hyvin ihana gini-drinkki:

2-3:lle

3 dl mansikoita

2 jääpalaa seljankukkamehua

7 jääpalaa

8 cl Napue-giniä

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Hyvää, niin tosi hyvää.

Seljankukkamehu

Minä sain muutama vuosi sitten Kielometsästä Mustaseljan istukastaimen, Maijan (skrollaa linkin sivua alaspäin, sieltä löytyy teksti mustaselja Maijasta). Tämä on aikoinaan siemenkylvöstä lähtenyt hyvin Suomen oloja kestävä mustaselja. Mustaseljasta löytyy juttua myös Maaseuduntulevaisuudessa. Kasvi on alkanut kiinnostaa puutarhaharrastajia kovastikin, vaikka talvenkestävyydessä onkin vielä ongelmia. Minun saamani puu on kasvanut parissa vuodessa komeaksi, ja kestänyt hyvin ainakin toistaiseksi viileän paikan ja oudot talvet.

Mustaseljaa ei tule sekoittaa lievästi myrkylliseen terttuseljaan, jota kyllä kirjoituksissa kehutaan kauniiksi pensaaksi, mutta meillä sitä on aina kutsuttu paskanmarjaksi (ai kun oli lapsena jännää aina kun äiti mainitsi pensaan nimen). Tai kuten Kielometsän Jukka sanoi, että rikkaruohohan se on.

Mustaselja ei liene ehdi tehdä marjoja Suomessa, ei ainakaan meillä mökillä, mutta ei se haittaa, nimittäin kukat ovat niin hienon makuisia. Minä keräsin mökkilomalla ensimmäiset kukinnot, ja tein niistä mehua. Googlasin ohjeita, ja monenlaista löytyi. Vähän oli eroja ainesten suhteissa, ja siinä että käytettiinkö kiehuvaa vai kylmää vettä. Minä tein mehun kuitenkin näin, sillä en halunnut siitä liian sitruunaista (lue: minulla oli vain yksi sitruuna) enkä liian makeaa (lue: minulla ei ollut enempää sokeria).

Täytyy vielä todeta, että tämä mehu on ihan käsittämättömän ainutlaatuisen hienon makuista! Jopa siinä määrin, että maisttuani mehua vuorokauden jälkeen makukokemus oli niin vaikuttava, että mehu tuli uniini. Sitä ei usein tapahdu, ei todellakaan. 

35 mustaseljankukkaa

1 sitruuna

1½ l vettä

10 dl sokeria

3 rkl sitruunahappoa

Kerää kukinnot, ja ravista niistä mahdolliset hyönteiset pois (jos siis olet hyönteisten ystävä). Irrota kukinnot isommasta varresta. Pese sitruuna hyvin, kuori siitä keltainen osa kuorta ohuesti kulhoon. Kuori valkoinen osa sitruunaa pois, ja viipaloi sitruuna. Laita kulhoon kukinnot ja sitruunanviipaleet kerroksittain.  Kiehauta vesi, sokeri ja sitruunahappo ja kaada kulhoon kukkien päälle. Anna jäähtyä, ja säilytä 3-5 vrk kylmässä. Siivilöi mehu, ja pakasta erissä. 

Laimenna mehua n. 1:6-7 tai käytä muuten haluamallasi tavalla. Drinkit, boolit, kuohuvat, niin tiedän mitä kaikkea keksinkin. Ja kukista pitää tehdä ainakin niitä lettuja, ja vaikka mitä muutakin. Upea maku kertakaikkiaan!

Kuten tarkkasilmäiset puutarhaihmiset huomaavat, tänä(kään) vuonna ei ole odotettavissa tomaatti- eikä chilisatoa. Sentään jo heinäkuun puolväli.

Teen ystävää hemmotellaan - maakuntamatkailua

Kävimme kesälomamatkalla viisi vuotta sitten Teahouse of Wehmais -teetuvassa. Jutussa oli esikoisen, silloin 7 v, ottamat kuvat, ja vähän hehkutusta upeasta miljööstä, palvelusta ja valikoimasta Juvalla, mm. upeana vaihtoehtona aapeeseelle. Ehkä tämä postaus oli inspiraationa kutsulle, jonka sain vähän aikaa sitten Anna Grotenfelt-Paunoselta, teehuoneen emännältä. Matkan järjestäjänä oli VisitSaimaa yhdessä paikallisten yritysten kanssa. Henkilökohtainen kutsu sai huomioni, ja kerrottuani kutsusta mies ja esikoinen yhteen ääneen vaativat että totta kai minun pitää lähteä reissuun. Matka sattui keskiviikolle, mutta sain vaihdettua päivän ainoan kokouksen edelliseen päivään, joten sain käyttää ylityövapaita ja ottaa yhden päivän vapaata keskelle viikkoa. Onneksi otin, niin antoisa, herkullinen ja etenkin inspiroiva reissu meillä oli. Olin siis reissussa kutsuttuna vieraana ja niin matkat kuin syömisetkin tarjottiin meille kaikille, jotka olimme mukana.

Reissu alkoi Hirvensalmelta Siiriäisen luomutilalta, jossa saimme tutustua Charolais-pihvirotukarjaan: sympaattisiin ja hyväluontoisiin lehmiin, pikkuvasikoihin, sekä tietysti laiskantyytyväiseen Jaakko-sonniin. Tilan emäntä Anna Siiriäinen kertoi eläimistä, kasvatuksesta, ruokinnasta ja kaikesta muustakin hauskasti, maatilamatkailua parhaimmillaan.

Aamupalaksi saimme pizzaa ja naudan kuvepaistia. Otava food Factoryn Ilkka Arvola oli odottamassa meitä laitumen vieressä ja grillasi flank steakia. Pizzat oli valmistettu aiemmin leipomossa, ja päälle lisättiin muutama pala paistia. Ehkä parasta nautaa mitä olen syönyt, yksinkertaisesti grillattuna ja aavistus pippuria päällä, vähän enemmän suolaa. Tätä lihaa täytyy tilata joskus, jos vaan se onnistuu logistisesti. 

Laitumelta siirryimme takaisin bussiin ja kohti Juvaa. Saavuimme Wehmaan kartanolle teehuoneen pihaan, jossa Anna Grotenfelt-Paunonen toivotti meidät tervetulleiksi ja skoolasimme kuohuvalla juomalla, jossa oli myös teetä. Samassa pihapiirissä on Deli&Deco-kauppa, joka avataan nyt perjantaina. Kaupasta löytyy kaikkea mahdollista teen ystäville, paikallisia herkkuja sekä monenlaista sisustustavaraa. Kaikessa on panostettu lähituotantoon, ja se mikä tulee kauempaa, on luomua ja/tai kestävää.

Kaupasta näkee myös keittiöön, joka on suunniteltu niin, että siellä on mahdollista pitää kokki- tai leivontakursseja pienelle porukalle. Remontti on toteutettu paikallisin voimin, alueelta on löytynyt kaikki tarvittava ammattiosaaminen. Vanhan tallin hirret ovat hienosti näkyvillä, ja uudet ikkunat ovat kuin paikoilleen tehtyjä (mitä ne tietysti ovatkin, tämä on perheen sisäinen vitsi).

Nautimme lounaan mukavasti rupatellen ja kuunnellen luomutuotannosta. Opimme kolmessa minuutissa Nils Grotenfeltiltä kaiken oleellisen luomusta (aikafani kyllä sanoo että meni siihen vähän yli kolme minuuttia). Luomutuotannon ydin voidaan jakaa kolmeen osaan, eli kasviin (maan hoitoa!), eläimeen (lajinmukaisuus!) ja valvontaan. Lounasta seurasi tietysti jälkiruoka, joka tällä kertaa oli toteutettu mielenkiintoisesti teemaisteluna. Tämä oli minulle, tavalliselle teenjuojalle ja teefanille, koko reissun kohokohta! Kuvittelen aina tietäväni teestä paljon, ja osaavani vaikka mitä, mutta niin vaan taas opin uutta. Anna on valmistumassa tee-sommelieriksi, ensimmäisenä (tietääkseni) Suomessa. Ylläoleva kuva on "kuvausrekvisiittaa" (harmittavasti reissulle oli tullut viime hetken peruutuksia, joten annoksia oli jokunen ylimääräinen), oikeasti aloitimme vasemmalta yksi tee ja jälkiruoka kerrallaan. Vasemmalla on vihreää teetä ja porkkanakakkua, keskellä oolongia ja suklaakakkua ja oikealla mustaa keemunia ja piimähyytelöä. Mikään ei ollut paremaa tai huonompaa kuin toinen, kaikki ihan täydellisiä yhdessä ja erikseen. Myös se oolong josta olen ennen ajatellut etten oikein pidä siitä eikä se oikein sovi minkään kanssa. No sopiihan se kun osaa. Mikä ihana jälkiruoka, miten ihana oli taas oppia uutta, kiitos Anna!

Minä tiedän mitä teemme kesälomalla. Joku reissu suunnitellaan niin, että pääsemme koko perhe Juvalle ja Mikkeliin. Suosittelen muillekin, eikä tarvitse miettiä missä käy syömässä. Ja pitää keksiä jotain asiaa isommallakin porukalla, haluan teemaisteluun uudestaan. Yläkerran ylisillä on hieno tila, johon mahtuu isompikin porukka maistelemaan, kokoustamaan ja nauttimaan.

Ruokamatkailu on hyvä syy matkailla (niiden sukulaisten lisäksi)!

Elämys isolla eellä

Saatan olla vähän yllytyshullu, vaikken mitään rohkeaa uskallakaan tehdä (paitsi sen yhden asian jonka mainitsemalla voitan aina kaikki rohkeuskeskustelut). Kun työkaveri ehdottaa että maistetaan Kyrö Distilleryn Tutkielma Savu & Ruis Viinaa, ei tarvitse kahta kertaa yllyttää.

Lasissa on lämmintä tiukkaa juomaa joka maistuu suussa, täysin yllättäen, samalta kuin juuri uunista tullut ruisleipä, joka on leivottu Vääksyn Myllyn riihirukiista. Voin kanssa. Miten tämä on mahdollista? Mietin että rukiin ja savun maku yhdistettynä viinan poltteluun suussa saa maun syntymään, voi saattaa tulla pelkästään mielikuvituksesta, ehkä. Täytyy sanoa että ihan uskomaton kokemus, siinä määrin että täytyy laittaa juoma tilaukseen. Mielessä on vaikka minkälaisia drinkkejä, alkaen mustikkakukosta ja ruis-puolukkapiiraasta.

ps. Työkaveri oli eri mieltä. 

Mustikkamehu mehumaijalla

Tänä vuonna tuli niin paljon mustikkaa, etten pakastanut ihan kaikkea mitä tuoreena syömiseltä jäi. Keitin ison satsin kuningatarhilloa ja sen lisäksi keitin yhden maijallisen mustikkamehua, ensimmäistä kertaa elämässä. Höyrymehua olen keittänyt aina viinimarjoista, ja viime vuonna myös kirsikoista, mutta mustikasta en koskaan aiemmin. Tänä vuonna meille ei tule paljoa viinimarjoja, ja poiminkin ämpärillisen mustikoita nopeammin kuin viinimarjoja.  

Netistä en löytänyt juurikaan ohjeita mustikkamehulle joten kirjaan tähän ylös miten tein. Keitin mehun kuten viinimarjamehunkin, mutta ainakin tänä vuonna mehua irtosi enemmän ja nopeammin kuin viinimarjoista. Kiloina minulla tosin saattoi olla enemmän marjaa, joten voihan määrä johtua siitäkin. Mehu on tasaisemman makuista, siis ensimmäisellä ja viimeisellä pullolla ei ole niin isoa eroa kuin viinimarjamehulla.

Minä lisäsin vähän vadelmaa, koska sitäkin oli niin paljon. Tämä määrä ei juurikaan maistunut mehussa, eli olisi sitä voinut olla enemmänkin, toisaalta ei sitä tarvitse olla ollenkaan. Sokeria käytin kilon maijalliseen, vähempikin riittää sillä mehu ei ollut yhtään hapanta. Marjoja ei tarvitse perata, mutta voihan ne risut ja männynkävyt poistaa, jos siis sellaisia on eksynyt marjojen joukkoon.

10 l mustikkaa (taisi olla vähän enemmän)

1 l vadelmaa

1 kg sokeria (tai vähemmän)

Täytä mehumaijan alaosa vedellä. Laita väliosa sen päälle ja päällimäiseksi marjaosa. Laita lopuksi marjat ja sokeri maijaan. Anna veden kiehua ihan kunnolla. Aikaisintaan n. puolen tunnin päästä (ainakin tänä vuonna) valuta n. litra mehua kuumuutta kestävään kannuun ja valuta mehu takaisin marjojen päälle. Valuta mehu streriloituihin pulloihin sitä mukaa kun sitä kertyy ja sulje pullot kumikorkeilla. Anna pullojen jäähtyä ja siirrä kylmään. Tai valuta kaikki mehu kattilaan ja pakasta lopuksi.

Hyvää ja maukasta mehua, aluksi tuntui vähän pliisulta kun on tottunut viinimarjamehuihin, mutta hyvää tämä kyllä on. Jos vielä ehdin marjametsään, voisi keittää toisenkin maijallisen mehua.

Sireenimehu eli syreenimehu

Kivistössä muistutti ystävällisesti että on sireenimehun aika. Viime vuonna ohjeen huomattuani kukinta-aika oli mennyt ohi, vai eikö sitä ollutkaan, joten mehu jäi tekemättä. Nyt muistutus tuli juuri sopivaan aikaan. Niin sitä lähdin viikonloppuna ison kattilallisen kanssa takapihan sireenipuskaan, ja poimin viiden litran kattilan täyteen kukkia. Alkuperäinen ohje on tuolta, minä vähän oikaisin mehunlaitossa, voi tehdä niin kuin minä tein, tai kurkata Kivistön ohjeen ja tehdä sen mukaan.

n. 30 sireenin kukkaa

1 l vettä

500 g sokeria

1 sitruunan kuori ja mehu

15 g sitruunahappoa

Kerää tavallista vanhanaikaista sireeninkukkaa, minulla oli sitä perinteistä vaalean liilaa, ja yksi iso kukinto tummaa violettia väriksi, myös valkoinen kävisi (jos sitä olisi, tosin silloin jää väri tulematta). Huuhtele kukat pariin kertaan kylmässä vedessä, jotta kukat puhdistuvat. Riivi kukinnot esim. suureen kattilaan. Pese sitruuna, kuori se ohuelti ja lisää kuoret kattilaan. Purista sitruunasta myös mehu kattilaan. Kiehauta vesi ja sokeri ja anna kiehua kunnes sokeri on liuennut. Kaada kiehuva sokerivesi kukkien päälle ja sekoita sitruunahappo joukkoon. Anna jäähtyä. Siirrä liemi jääkaappiin, minä laitoin kannen päälle. Anna makujen uuttua kylmässä kaksi vuorokautta. Siivilöi mehu ja pakasta sopivissa erissä (tai jos olet oikea ruokabloggaaja, säilö se kauniissa steriloidussa pullossa). Jos mehun säilyttää jääkaapissa, se kuulemma säilyy n. kuukauden.

Tälle mehulle hyvä laimennussuhde oli 1:6. Minä ajattelin maustaa mehua tilkalla giniä jonain iltana. Esikoinen ehdotti, että tätä voisi laittaa ihan vähän veteen, jolloin saisi makuvettä. Mehu on hyvää, ja siitä saa juhlavan keskustelua herättävän boolin. Varmasti tulee kuitenkin tehtyä toistekin.