Neljän päivän River Cottage - keittiöpuutarha

Ensimmäisenä päivänä meillä oli aikaa kiertää puutarhassa ja ympäristössä pari tuntia puutarhuri Jimin opastuksella. Oli hienoa nähdä oikeasti kaikki ne kasvimaat mitä on nähnyt vain kirjojen kuvissa tai ohjelmissa. Osa sadosta oli selvästi meitä edellä, kuten herneet, pavut, sipulit, palsternakat, punajuuret ja kaalikasvit. Toisaalta esim. porkkanat olivat aika pieniä vielä ja perunakin vasta juuri nostettavissa. Karviaiset ja viinimarjat olivat samassa vaiheessa kuin kotonakin.

Pääkeittiöpuutarha on jaettu neljään lohkoon, jossa noudatetaan normaalia neljän vuoden kiertoa. Tiedättehän, palkokasvien jälkeen kaalit, sitten sipulit ja lopuksi sekalaiset. Ja sitten taas uudestaan. Reunoilla on yhdellä sivulla hyönteisiä varten kukkia, toisella reunalla monenlaista kasvia, ja marjapensasta, kolmannella reunalla yrttipenkki. Reunan ja varsinaisen neliön välissä on vielä naruaita, jota pitkin kasvoi pilariomenapuita. 

Parsan alla krassia

Kaikki tila on siis käytetty todella tarkkaan. Parsan alla kasvaa krassia (ja sitä kasvaa muuallakin), porkkanat ja palsternakat ovat tiiviisti vuorotellen koska porkkanat kerätään keskikesällä ja sen jälkeen palsternakalle jää vielä tilaa kasvaa isommaksi, tyhjiin väleihin kylvetään nopeakasvuisia kasveja jne. Tila käytetään tarkasti hyödyksi sekä tilan että ajan suhteen. Mahtavaa.

Myös pölyttäjistä on huolehdittu. Siksi kasvimaalla on tilaa myös hyville hyönteiskasveille, yksi sivusta on täynnä houkuttelevia kukkia. Tilalla kerätään monista lajeista siemenet talteen joten pölytys on senkin takia tärkeää. Siementen kannalta tosin puutarhurin yksikin lomapäivä voi olla kohtalokas. Tilalla kasvaa harvinaista ja hienoa papulajia ja puutarhuri oli kuivattanut niitä viime vuonna seuraavan vuoden kylvöjä varten. Yhtenä ainoana yksittäisenä puutarhurin lomapäivänä kokki oli kokannut siemenistä kuuleman mukaan loistavan aterian. Onneksi puutarhuri sai uudet siemenet naapuritilalta, tässäkin nähdään että hyvää kannattaa levittää eteenpäin.

Juuri kylvetyt siemenet

Siemenet kylvetään hajakylvönä laakeisiina astioihin josta pikkutaimet poimitaan sitten yksittän omiin pikkuruukkuihin. Talveen on jo alettu valmistautua, eli ruukuissa on erilaisia lehtikaaleja. Ja yksi satsi salaattia, jota kylvetään uudestaan ja uudestaan niin että tuoretta raikasta salaattia on saatavilla koko ajan. Siemeniä ei selvästikään tuhlata.

Punajuuria kylvetään 1-3 siementä koloa kohti ja vahvin jätetään kasvamaan. Pitkän kasvukauden takia punajuuria voidaan kylvää edelleenkin.

Kaikki tilalla kasvava on luomua. Ympäristö pidetään monimuotoisena, kaikesta mahdollisesta huolehditaan hyvin, niin kasveista, sienistä, riistasta kuin eläimistä. Kaikki kiertää mahdollisuuksien mukaan, kuvassa näkyy viherkompostin kolme vaihetta.

Tehokas tilankäyttö näkyy muuallakin kuin kasvimaalla. Tässä muutama kasvulaatikollinen hernettä, ne kasvavat käytävän vieressa aitaa vasten.

Tämä ja toinen parsakaali syötiin kalan kanssa. Kahdesta parsakaalista riitti koko porukalle maistiaiset. Ja millaiset maistiaiset, parasta parsakaalia mitä olen ikinä syönyt.

Neljän päivän River Cottage - missä tulikaan oltua

Laitan tähän muutamia kuvia paikoista jossa kurssi pidettiin sekä muutamia huomioita kurssin sujuvuudesta. River Cottagen ruokakurssilla on niin toimiva konsepti, että se on niin lähellä täydellistä kuin vaan voi olla. Ainoa pieni miinus on sekin niin ymmärrettävä, että sen antaa anteeksi. Kurssitoiminta on hioutunut kymmenessä vuodessa tähän pisteeseen, kuulemma kaikista virheistä on otettu opiksi. Kuulin myös että Jamie Oliver olisi perustamassa samanlaista kurssitoimintaa, on kuulemma konseptikin valmiina, sama konsepti kuin täällä. No, tälläistä kuulin käytävällä, ottakaa se sellaisena tietona.

Jokaisella oli oma kokkauspiste ja jääkaappi. Hella ja uuni jaettiin yleensä kahden oppilaan kanssa, tosin minulla ja minua vastapäätä olevalla ihanalla hajamielisellä eläinlääkärillä oli uuni, hella ja pöytä kokonaan käytössä, myös hellan toinen puoli. Moni tuli ystävän tai perheenjäsenen kanssa, ja he halusivat yhteisen pöydän. Minulle sopi lisätila hyvin. Pöydällä on oma veitsisetti ja joka aamu puhdas esiliina, keittiöpyyhe ja -rätti. Esiliinaan liimasimme joka aamu printatun nimitarran.

Tässä tilassa vietimme neljä intensiivistä päivää. Oikealla ylhäällä ihana Helen on tuomassa teepannua aamuvirkulle teenjuojalle. Takana on opettajan pöytä ja keittiö.

Opettajan keittiö läheltä. Iso uuni ja friteerauskeittimet. Pöytä- ja hyllytilaa. Ja hyllyllä ensiapuvälineet ja paljon laastareita.

Tämä hylly oli selkäni takana. Siellä on mm. vatkaimia ja sauvasekoittajia jokaiselle. Eipä tarvinnut odottaa omaa vuoroaan. Kaulimet ovat erilaisia kuin Suomessa, mutta toimivat ainakin pastan kanssa loistavasti. Välineitä ei ole paljoa, lusikalla ja haarukalla tehtiin kaikki sekoittelut ja muut sellaiset. Hienoa seurata yksinkertaista kokkausta ilman monenlaisia hilavitkuttumia mitä tuntuu monissa kokkiohjelmissa vilisevän.

Myös kattiloita, kasareita, pannuja, valurautapannuja riitti jokaiselle oma kappale.

Leikkausalustat värikoodattuja, sininen kalalle, punainen lihalle jne. Selattavissa oli hyvä valikoima kirjoja, kaikki Hugh:n kirjat, ja osa käsikirja-sarjasta. Hugh:lta on tulossa uusi kirja, samoin huomasin instasta että Veg 2 -kirjaa alettiin tehdä juuri samaan aikaan kuin olimme kurssilla. Tähän kurssiin kuului jokaiselle omavalintainen kirja lahjaksi, kivakiva. Varsinainen kauppa oli ladon toisessa siivessä, sieltä tarttui vähän sitä sun tätä mukaan.

Astiakaappi. Meidän ei tarvinnut paljoa hakea astioita, sillä Helen tai joku keittiöstä toi pinot pöydälle josta kävimme hakemassa mitä milloinkin tarvitsmme. Ruokalautaset tuotiin lämmitettyinä, olimmehan Englannissa. Vasemmalla näkyy vähän ihmepöydän kulmaa, tuolle pöydälle toimme kaikki likaiset astiat josta ne katosivat hetkessä. Tämä kuva on tässä myös siitä syystä, että tuolla matolla minä ja Hugh juttelimme, tuon vihreän hyllykön edessä. Hymy nousee korviin edelleen kun ajattelen sitä.

Jos unohdetaan taas kurssin sisältö, niin listaan tähän asioita mistä pidin kurssijärjestelyissä erityisesti:

1) Jokainen valmisti yksin oman annoksen ja söi sen. Jos mokasi, kärsi siitä itse, jos onnistui sai tuulettaa ihan omaa onnistumistaan. Ja sai kokata omaan tahtiin, tämä sopi erityisen hyvin minulle koska olen aika ripeä keittiössä. Eli kaikki teki ihan kaiken, niin oppikin eniten.

2) Ei tarvinnut tiskata. Ja tämä ei liity siihen, että kotona saa tiskata riittävästi, vaan siihen, että näin aikaa jäi kaikelle muulle eli uuden oppimisille paljon enemmän. Juuri siksi sitä ehti oppia niin huimasti, koska perusylläpitoon ei mennyt meillä eikä kokilla aikaa. 

3) Saimme aineet ja tarvikkeet valmiiksi annosteltuina. Liittyy tuohon nro kakkoseen. Ja ajan säästön lisäksi virheiden mahdollisuus väheni. Minulle mittaaminen ei yleensä koskaan ole ongelma, mutta monelle muulle voi olla.

4) Kokki näytti ensin kaikille mitä ja miten tehdään, ja me teimme perässä. Silloin tiesi miltä kaiken pitää näyttää ja mikä lopputuloksen pitäisi olla. Ja koska aikafanina minulla kello raksuttaa päässä koko ajan, minulle oli helppoa tietää myös se miten paljon aikaa mihinkin menee. Se auttoi paljon, niin paljon että jokainen ruoka ja leipomus mitä tein onnistui loistavasti tai vähintään riittävän hyvin.

5) Välineitä riitti kaikille, eipä tarvinnut odottaa omaa vuoroaan tai välineitä tai mitään. Senkun paineli menemään.

6) Koko ajan oli tarjolla hyvää(!) teetä, kahvia, vettä ja mehua. Jokainen teenjuoja tietää mitä tuo tarkoittaa. Ja keittiössä tuli väkisinkin kuuma, joten oli helppoa pitää nestetasapainoa yllä kun juotavaa oli koko ajan tarjolla.

Sitten se ainoa "miinus", jos jotain kiinnostaa. Eli emme saaneet reseptejä etukäteen, vaan vasta reilusti kurssin jälkeen sähköpostiin. Tähän en ollut varautunut, ja alkuun se vähän harmitti, sillä tykkään laittaa muistiinpanoja suoraan reseptiin. Syy reseptien jälkitoimitukseen on kuitenkin se, että kurssin ohjelma elää jopa päivän mittaan. Eli kokki ei vielä aamulla tiedä kaikkea mitä valmistamme, sillä päivän kulku voi muuttua vaikka siksi, että puutarhasta löytyy uusi ihana raaka-aine. Tai siksi että joku pyytää jotain ruokaa tai leipomusta joka sitten toteutetaankin. Näin hyviä kokkimme olivat, improvisoivat koko ajan. Eli tämän "miinuksen" kääntöpuoli on niin arvokas, että eipä sekään huonolta asialta tuntunut ollenkaan. 

Neljän päivän River Cottage - kurssin päätyttyä

Tuttuja paikkoja kaikille River Cottage -ohjelmia katsoneille? Nämä kaikki kuvat on otettu River Cottage Park Farmin sisältä, paikasta missä monet ohjelmat on kuvattu. Täällä järjestetään paljon juhlia ja tapahtumia.

Kuten kasvis-, kala-, liha- ja leivonta-postauksista on saanut lukea, on minulla huimat neljä päivää takana. Tällä hetkellä tuntuu tosiaan että on ollut yksi parhaita viikkoja mitä on ollut, vähän samassa kategoriassa mihin laitetaan asiat kuten lasten syntymät, häät, tohtorin väitös ja sen sellaiset.

Kurssin sisältö oli tietysti suurin tekijä (en puhu tässä siitä enempää), mutta kyllähän sen lisäksi moni muukin asia vaikutti fiilikseen. Kurssilla oli välitön ja epämuodollinen tunnelma, alusta asti meille toivotettiin että olemme nyt kotona. Kaikki paikat olivat auki, kaikkea sai ihailla ja puutarhaan sai mennä vaikka syömään marjoja jos halusi. Koko ajan oli olo että meistä välitettiin ja haluttiin meille parasta.

Koko tiimi on kuin yhtä perhettä, ja neljän päivän ajan me kurssilaiset olimme osa sitä perhettä. Neljän päivän aikana opimme vähän tuntea kaikkia, se oli ainakin tällä porukalla kivaa. Myös kokit ja muu henkilökunta olivat täydellä sydämellä mukana. Kaikki hyvä oppi, tieto, kokemus ja jopa River Cottagen leipäjuuri haluttiin jakaa meille. Kun kaiken hyvän jakaa, se jatkaa kasvamistaan ja siitä tulee aina vaan parempaa.

Ja kyllähän kokki on keittiön sielu. Meillä oli kaksi ihan mahtavaa kokkia opettajina. Toinen niin ihanan suurpiirteinen, että jopa minä jään toiseksi. Juuri sitä sopivan robustia menoa, jossa kaikkea voi soveltaa ja kaikki onnistuu silti aina, pois kaikki pikkutarkka pipertäminen. Hän jaksoi kehua kaikkia ja kaikkea ja sai epävarmemmatkin oppilaat kukoistamaan. Mikä tietomäärä, mikä intohimo kasviksiin ja kalaan. Kokki joka pitää sapattivuoden ja lähtee opettelemaan juuston tekemistä. Sellainen on Matt. Ja toinen kokki, Andy, kokki joka rakastaa leipomista ja saa meidät ymmärtämään taikinan ja hiivan sielunelämää (siinä olisi monelle hiivageneetikolle hyvä roolimalli). Sellainen kokki joka haluaa oppia uutta koko ajan ja välittää osaamistaan intohimoisesti eteenpäin. Työskentelee pienessä teurastomassa niin kauan että oppii kaiken tietämisen arvoisen eläimistä. Jaksaa vastata jokaiseen kysymykseen, keksiä uusia ideoita toisen ideajumiin. Oli todella etuoikeutettua saada oppia sellaisilta kokeilta.

Neljän päivän River Cottage - leivontapäivä

Tänään oli kurssin neljäs eli valitettavasti myös viimeinen päivä, aiheena leivonta. Jos tähän asti päivät ei olisi olleet niin huippuja, sanoisin että tänään oli paras päivä. Mutta ei kai niin voi sanoa kun muutkin olivat parhaita. Tänäänkin opin valtavasti, ehkä kaikkein eniten kaikista päivistä. Olen leiponut varmaan 30 v leipää, mutta en koskaan mielestäni niin upeita kuin tänään. Koko päivän oli ihana ja lämmin tunnelma (muutenkin kuin vain pizzauunin yli 400 astetta), meillä oli kyllä hyvä 18 hengen porukka.

Tänäänkin ehdimme tehdä vaikka mitä. Teimme esim. kuuman veden piirakkataikinan, pakko kokeilla kotona. Teimme myös kaksi leipää kahdella eri tekniikalla, hiivalla sekä juurella nostattaen. Ylhäällä kuva juurileivästä, sen vaivaaminen tapahtui hellästi nostelemalla ja antamalla taikinan levätä aina väleissä, ihan uusi tapa minulle.

Myös pizzataikina tehtiin juureen. Kokkimme Andy teki kaikille yhteisen taikinan, jonka jakoi osiin. Samalla opin, että River Cottagessa leipätaikinat lasketaan prosenteissa, mahtavaa, laskemisfani kiittää. Jauhot ovat 100, ja sen suhteen lasketaan kuivahiivaa 1%, tuorehiivaa 2% tai juurta 30%. Vettä 70% ja suolaa 1½-2%. Ehkä tämä on yleistä tietoa muille, mutta minulle uusi tapa ajatella, ja miten helppo. Koska meillä oli tänään paljon valmisteltavaa, pääsimme lounaalle tänään vasta lähempänä kolmea, mutta hyvää kannatti odottaa.

Söin nimittäin tänään elämäni parhaan pizzan. En kiellä, etteikö insiroiva ja upea ympäristö, ihanat henkilökunta ja kurssilaiset, auringonpaiste, rentous, ja loistava mieliala olisi vaikuttanut, mutta kyllä tuo pizza vaan oli upea. Juuritaikinasta tehty pohja, lisäksi yli 400-asteinen uuni ja upeat täytteet tekivät oman osansa. Minä laitoin pizzaan meidän kylmäsavustamaa kalaa, eilen tehtyä chorizo-makkaraa, pekonia, itse tehtyä juustoa ja kasvimaalta kerätyttyjä kasviksia. Jokainen kauli oman pohjan, laittoi sen väärin päin olevalle pellille jauhojen päälle, kävi täyttämässä pohjan jonka jälkeen Andy paistoi pizzan, siihen meni ehkä pari minuuttia aikaa. Ja sitten vaan lasi kylmää juotavaa käteen ja penkille syömään hyvässä seurassa. Kaiken kruunasin parin sadepäivän jälkeinen auringonpaiste. Täydellistä.

Teimme myös possupiirasta koska eiliseltä oli käytössä hyvää porsaanlihaa. Kuinka ihanan englantilaista, kertakaikkiaan. Tämä oli tietyllä tavalla kurssin kivoin juttu, koska opin niin monta asiaa. Ja vaikka piirakkani ei ehkä ole kaunein, se oli yksi harvoista joka pysyi kokonaan koossa, ja oli muutenkin oikein onnistunut, open mielestä kurssin hienoin (hienompi kuin hänenkään, hih). Jepjep, onnistumisia keittiössä. Piirakka tehtiin matkaevääksi, eli jokainen sain piirakan mukaansa, maistiaisia saatiin Andyn piirakasta.

Saimme maistaa myös itse tekemäämme juustoa (vasemmalla) ja possun rasvaa kasviksilla (oikealla) leivän päällä. Leipä oli käsittämättömän hyvää, ja niin oli päällisetkin. Ei ehkä jokapäiväistä leivän levitettä, mutta kyllä oli hyvää.

Tässä kaksi tänään leipomaani leipää. Vasemmalla on hiivalla kohotettu täysjyväleipä, pitkulaisessa leipäkorissa kohotettu. Oikealla on ruisjuureen leivottu vehnäleipä joka on paistettu padassa. Leipä pääsi vähän tummaksi, mutta pitäisi silti olla ok. Taidan nähdä vähän ruusunpunaisten linssien läpi nyt kaiken, mutta minusta kauneimmat leivät mitä olen tehnyt.

Ja kyllähän kurssi piti lopettaa jälkiruokaan. Teimme jokainen kolme pikkumarenkia joiden päälle ripottelimme pähkinöitä ja manteleita. Olipa muuten hyviä pähkinöitä, harvoin olen saanut noin hyviä. Täytin vain yhden kermalla ja marjoilla, kaksi pakkasin iltapalaksi.

Nyt on neljän päivän kurssi käyty loppuun. Täytyy sanoa että tämä taitaa olla yksi parhaita viikkoja elämässäni, vaikka paljon on ollut hyviä viikkoja. Tälläinen määrä uutta tietoa on upea juttu aivoille, ihan paras mahdollinen loman aloitus. Odotukset olivat vähän pelottavan korkealla jo etukäteen, mutta ne ovat ylittyneet niin roimasti etten osaa kuvaillakaan. Ja luulisin että juuri tälläisestä neljän päin kurssista saa enemmän irti kuin vaikka neljästä yksittäisestä kurssipäivästä. Oli kiva kun opimme vähän tuntemaan toisiamme, ja myös kokit oppivat vähän tuntemaan meitä, ja me kokkeja. Mikä mahtava henkilökunta, mikä mahtava ilmapiiri ja miten inspiroiva ympäristö. Voin kyllä suositella tätä kurssia ihan kaikille, kenelle se vaan on mahdollista toteuttaa. Ainakin tällä kurssilla suurin osa oli ihan tavallisia kotikokkeja, tai sellaisia jotka eivät juurikaan ole kokanneet, mutta haluaisivat tehdä enemmän ruokaa itse. Mahtava tilaisuus inspiroitua, nauttia kauniista ympäristöstä ja saada uusia ideoita. Ja innostua, koko kurssi pursusi intoa, taidoista riippumatta.

Neljän päivän River Cottage - lihapäivä

Huomatkaa teksi lapussa: face bacon (possun poskea)

Tänään oli kurssin kolmas päivä eli lihapäivä. Päivä alkoi taas pikkupurtavalla, tällä kertaa meidän eilen savustamista kaloista tehdyllä tahnalla täällä leivotun leivän päällä. Sen jälkeen päästiin päivän teemaan. Pöydälle tuotiin puolikas sika, toisen puolen käytti Pig in a day -kurssi, ja sen lisäksi roikkumaan tuotiin kokonainen lammas. Tällä kertaa emme syöneet kaikkea itse, voitteko kuvitella, vaan suurin osa meni keittiön käyttöön. Paloittelimme eläimet yhdessä, meille kerrottiin paljon eläinten kasvatuksesta, eläinroduista ja ihan kaikesta lihaan liittyvästä. Eipä taida Suomessa monellakaan olla mahdollista tuntea "omaa lihakauppiasta/teurastajaa" niin kuin täällä päin. 

Omien ruokien lisäksi keittiö valmisti meille pikkupurtavaa possun korvista ja lampaan aivoista. Jälkimmäistä en maistanut, sillä aivot on yksi niitä harvoja asioita mitä en syö enkä aio syödä. Saimme myös vinkkejä pekonin tekoon (aion todellakin kokeilla sitä mallaspossusta!), makkaroihin, savustukseen ja vaikka mihin vielä. Ja minä sain henkilökohtaisesti spesiaalivinkkejä (hirven) sydämen ja kielen valmistamiseen. Tänään meillä oli kokkiopena Andy, aivan loistava kokki ja ihana persoona hänkin! Andy vetää myös huomisen leipäpäivän, huomista varten laitoimme sekä juurileivän alulle että teimme chorizo-makkaramassan maustumaan. Ja sulatimme possunrasvaa, maustoimme sen pekonilla ja kasviksilla ja jätimme asettumaan. Siitä saamme huomiselle hyvää leivänpäällistä, niin Andy lupasi.

Nopeaksi lounaaksi valmistimme tortillat joiden täytteenä oli yrttistä jogurttia, juuri haettuja salaatinlehtiä ja mausteista maksaa. Toimiva kokonaisuus, aivan loistava lounas. Ja miten helppoa oli tehdä tortillalätyt itse.

Olimme aloittaneet kokkaamisen paistamalla possun mahaa pannulla ja laittamalla sen mausteiseen liemeen hautumaan pariksi tunniksi. Lounaan jälkeen valmistimme ihanan keiton, pohjalla raastettua porkkanaa ja kesäkurpitsaa, päälle liha, kevätsipulia ja sopivasti lientä. Ihan mahtava keitto, yksi lemppareista koko kurssilla.

Olimme laittaneet aamulla myös lampaan niskan (kuudenteen kylkikuuhun asti) uuniin kypsymään. Mitkä ihanat mausteet, upea maku. Tästä kaikki saivat maistaa vähän ihan sellaisenaan, kuva otettu siinä vaiheessa kun moni oli jo hakenut oman maistiasen. Yksi parhaista lihoista tänään, jossei paras.

Lopuksi valmistimme myös lampaan filettä kasvispedillä. Meille oli kerätty herneitä ja salaattia valmiiksi, mutta jokainen kävi hakemassa keittiöpuutarhasta lisäksi haluamiaan yrttejä, saimme vapaat kädet toteuttaa ruuan kuten halusimme. Jos eilinen kala oli vähän ylikypsää, kompensoin sen sillä että tänään lammas oli lähempänä raakaa kuin mediumia. Mutta mikä maku, ihan loistavaa!

Päivän lopetti ihana keittiöstä tullut jälkkäri, kevyttä ja raikasta kaiken lihan jälkeen. Sorbettia, vaniljaista jugurttia, karviaisia ja leivänmuruja.

Sen verran pelkuri olen, etten aloittanut postausta tällä kuvalla. Tässä on paloiteltu porsaan puolikas ja lampaan takapää. Nämä menivät keittiön käyttöön, paitsi tuosta porsaan päästä keitimme liemen, sen jälkeen kun posket oltiin laitettu tulemaan pekoniksi ja aivot otettu talteen. Minä joka olen luullut tietäväni kaiken tietämisen arvoisen liemistä huomasin, että aina voi oppia uutta, odottakaahan vaan. Joitain asioita on vaan eri asia nähdä itse kuin lukea kirjoista tai kuulla jonkun kertovan. Possun paloista näkee myös sen, kuinka paljon rasvaa on hyvin, joskin hitaasti kasvaneessa, vähän alle vuoden ikäisessä possussa.

Tämäkin päivä on ollut oppia täynnä. Minulle itse paloittelu oli tuttua puuhaa, sen verran olen paloitellut tai ollut mukana paloittelemassa kaikenlaisia eläimiä ja tiedän muutenkin anatomian suht hyvin. Mutta siihen, mitä kaikkea eläimestä voikaan valmistaa, siihen on tullut vaikka mitä uutta ideaa. Ihana päivä kertakaikkiaan, tämäkin.

ps. Tänään tapasin Steven Lambin, hänen kanssaa juttelin aika pitkään. Jos joku ei tiedä, Steven on kirjoittanut River Cottage käsikirjan "Curing and smoking". Jes tästäkin.

Neljän päivän River Cottage - kalapäivä

Jokainen sai oman makrillin

Tänään eli kurssin toisena päivänä meillä oli kalapäivä. Kalastajat olivat eilen merellä pyytämässä kalaa ja toivat saaliin meille: makrilliä, seitä, kampelaa ja simpukoita. Valmistimme kolme ruokaa sekä ainakin lientä, friteerattuja kalanruotoja, raaoista karviaisista tehdyllä soseella kypsennettyä kalaa, paistettuja kalanpäita ja kylmä- ja lämminsavustettua kalaa. Saimme jokainen omat kalat ja aloitimme fileoimalla ne kaikki sekä putsaamalla simpukat. Keskustelimme paljon kalastuksesta, kalakannoista ja niiden romahduksesta, kalaviljelmistä jne. Kokkimme Matt ei syö kuin itse kalastamaansa kalaa, ja joskus sen lisäksi ostaa tutulta kalastajalta kalaa. Ajattelin taas että kuinka onnekkaita me saamme olla kaikista puhtaista vesistämme ja järvikaloistamme.

Päivä alkoi taas keittiöstä tulleella herkulla, tällä kertaa kylmäsavustettua seitä ja talvikaalista tehtyä hapankaalia tuoreen leivän päällä. Kupillinen hyvää teetä ja päivä sai alkaa. On muuten ihana olla paikassa jossa hyvä tee on itsestäänselvyys. Ja itse tehty mehu, sekä viinimarja- että seljankukkamehu on tilalla tehtyä.

Tässä kaikki fileoimani kalat, ylhäällä makrilli, sitten sei ja alimpana neljä kampelan filettä. Jäljestä huomaa, että isä on fileoinut suuren osan valmistamistani kaloista, ja että olen antanut myös kalakauppiaan fileoida ostamiani kaloja. Tämä tulee muuttumaan jatkossa. Mutta kyllä nuo ihan kelvollisia fileitä olivat, eikä juuri mitään mennyt hukkaan. Ja mikä hienointa, hiffasin miten kampelan ruodot ovat kalassa, se oli muuten helpoin fileoitava.

Otimme fileet talteen itsellemme. Makrillin ruodot annoimme Mattille ja hän keitti niitä 15 min, valutti ne, pyöritti gluteenittomassa jauhossa ja friteerasi ruodot. Dippasimme ne raparperi-chili-kastikkeeseen, mikä mahtava pikkupurtava. Sein päät paahdettiin uunissa ja söimme niistä poskilihat ja päälaen lihat. Hyvää, vaikka en ole ihan varma onko vaivan arvoista. Valmistimme myös ihanan liemen päistä ja selkärangoista. Lopusta liemestä meille keitettiin vahva paksu tulinen liemi, joka olisi aivan mahtavaa lämmikettä esim. talvella. Ja loput päät ja selkärangat menivät keittiöön, jossa niistä keitetään lientä keittiön tarpeisiin. Sanomattakin selvää että opin paljon paljon uutta tänään, myös asioista joita luulin jo tietäväni.

Lounaaksi valmistimme kampelan fileet kasvispedillä. Käärimme kaiken leivinpaperiin ja paistoimme 200 asteessa 9 minuuttia. Ihan mielettömän hyvää ja kevyttä.

Seuraavaksi teimme simpukkapastan. Olimme aloittaneet päivän pastataikinan tekemisellä ja valmistimme lounaan jälkeen nopean ja käsittämättömän herkullisen simpukkapastan. Taitaa olla parhaat ikinä syömäni simpukat, ja ihan itse tehtynä! Ja miten helpolla tavalla teimmekään pastan.

Lopuksi valmistimme ihanassa voisessa kastikkeessa seifileen. Lisänä vähän eilen poimittuja härkäpapuja, sekä palanen parsakaalia suoraan kasvimaalta. Tätäkin tulen niin tekemään myöhemmin. Minä paistoin kalan vähän yli, mutta silti maku oli aivan käsittämättömän hyvää. Ja tuo parsakaali, en ole niin hyvää syönyt koskaan.

Tänään ei tehty jälkiruokaa, mutta se ei haitannut yhtään. Ja onhan meillä se eilinen porkkanakakku jos vaikka jollain tulisi nälkä. Jos eilinen oli ihan huippu päivä, tämä oli sitä vieläkin enemmän. Savustukseen palaan myöhemmin, kylmäsavustimme makrillifileen, lämminsavustimme seifileen. Ja toinen makrillifile suolattiin ja nautimme sen parin päivän päästä, todennäköisesti itse tehdyn leivän kanssa. Huippupäivä, uskomatonta miten paljon voi päivässä oppia uutta ja uskomatonta silti huomata miten paljon jo osaa ja tietää. Hieno fiilis tänäänkin!

Suomustettu seiti

Neljän päivän River Cottage - kasvispäivä

Kyltti on iso, takana näkyvät nokkoset ovat yli kaksi metriä korkeita

Tänään aamulla saavuin River Cottagen päämajalle. Ylhäällä mäen päällä odottelimme traktorikuljetusta alas laaksoon, jossa kaikki HQ:n rakennukset sijaitsevat. Tänään meidän neljän päivän kurssilaisten lisäksi siellä oli odottamassa kuljetusta mehiläiskurssille tulevat. Heillä kaikilla oli saappaat mukana (päivä oli kaunis ja aurinkoinen, mutta ei liian kuuma), meillä ei kenelläkään. Illalla kuulin, että mehiläiskurssi oli ollut oikein antoisa ja onnistunut.

Mäen päältä oli hienot ja ah niin englantilaiset maisemat, maaseutua kauneimmillaan. Koska olin hyvin ajoissa, ehdin ihailla maisemia ihan rauhassa, ja ihan vähän jännittääkin.

Kursilla on 18 osallistujaa, minä olin tällä kertaa ainoa ulkomaalainen. Kaikki kokkaavat yksin oman ruokansa (sopii minulle!) ja jokaisella on oma kokkauspiste, uunin ja kaasulieden suurin osa jakaa kahdestaan. Annokset tehdään pieninä ja kaikki kokattu syödään joko kurssilla heti, tai säästetään myöhempää hetkeä varten. Tai viedään kotiin. Ei tule nälkä päivän mittaan, mutta kaikki on mietitty niin fiksusti ettei myöskään mene överiksi.

Kurssitoiminta on vajaan kymmenen vuoden aikana hioitunut lähestulkoon täydelliseksi, on kyllä ihan mieletön ilo olla kurssilla. 18 oppilasta kohti meillä on pääkokki opena, Matt nyt pari päivää, ja hänellä on avustaja joka huolehtii että kaikki sujuu. Sen lisäksi siellä on 3-4 ihmistä tiskaamassa, tuomassa tavaroita ja raaka-aineita ja huolehtimassa että kaikki sujuu tehokkaan nopeasti (niin että jää aikaa myös keskustelulle ja kysymyksille). Kaikki perusjutut on mitattu valmiiksi ja niitä tulee sitä mukaan kuin niitä tarvitaan. Tämä vähentää sähläystä ja odottelua huomattavasti. Emme siis tiskaa itse (paitsi veitset on omassa käytössä) vaan viemme likaiset astiat pöydälle, josta ne hienosti katoavat ja tulevat takaisin paikoilleen puhtaana hetkessä. Pöytä ei ole kuulemma myytävänä. Tavarat löytää helposti ja kaikki tarvittava on saatavilla. Upeasti järjestetty kertakaikkiaan, päivän aikana ehtii tehdä paljon ja oppia vieläkin enemmän.

Ensimmäinen päivä oli kasvispäivä. Kokkasimme siis pelkkää kasvisruokaa, valmistimme lounaan, päivällisen ja jälkkärin. Lisäksi teimme kakun mukaan vietäväksi. Ja kokkiope valmisti meille vähän ruuanlaittoruokaa ja boolia. Lisäksi vietimme pari tuntia puutarhurin seurassa keräten kasvimaalta kaikkea mahdollista, kuten yrttejä, lehtiä, marjoja, raparperia, härkäpapuja(!), herneitä, porkkanoita ja mitä vielä. Kiersimme myös eri kasvimaita ja kasvutunneleita, näimme kanoja, lampaita ja maailman suloisimpia possuja. Palaan kasvimaihin myöhemmin, mutta laitan tähän nyt muistiin lähinnä itselle että mitä kaikkea kokkasimme ja söimme tänään. Niin, reseptit saamme myöhemmin sähköpostiin, he ovat luopuneet paperisista versioista, sillä ne kuulemma aina syttyivät tuleen eivätkä koskaan pitäneet täysin paikkaansa. Esim. tämän päivän ateria sai muotonsa vasta tänään kasvimaalla. Sesonkikokkausta aidoimmillaan! Ja jokaisen kurssin ohjelma on tietysti erilainen riippuen mitä on sesongissa juuri sinä kuukautena.

Kun saavuimme aamulla opetuskeittiöön, meitä odotti kahvi, tee, mehu ja herkulliset suklaakeksit.

Puutarhakierroksen jälkeen kokkiope valmisti meille ruuanlaittoruokaa eli punajuurihummusta pikkuporkkanoita varten.

Lounaaksi valmistimme friteeratun, juustolla täytetyn kesäkurpitsan kukan. Lisänä oli kesäkurpitsasaalaattia ja salsa verdea, minä laitoin vielä punajuurihummusta lisäksi koska se oli niin tosi hyvää. Ihana lounas!

Päivälliseksi teimme gnoccheja, härkäpapua, hernettä ja krassipestoa. Ruoka oli todella hyvää, tosin epäilen että tämä ei maistuisi kotona muille kuin minulle. Mutta osaanpahan tehdä nyt hyviä, siis todella hyviä gnoccheja. Kaikki muut aineet kerättiin tänään, paitsi perunat tulivat lähimaatilalta. Ja perunankuoret paahdettiin uunissa naposteltaviksi.

Väliin meille tehtiin upeanmakuista gini-boolia jossa oli sitruunaa, sitruunaverbenaa, mustaherukan lehteä ja paikallista giniä. Tätä aion niin tehdä kotona.

Eikä päivä olisi täysi, jos emme olisi tehneet jälkkäriä. Raparperipiirakkaa ja mansikka-karviaiskompottia, olkaa hyvä. Teimme neljä pientä piirakkaa, muihin laitoin myös punaherukkaa sekä seljankukkaa. Opin tekemään hyvin toimivan taikinan, ihan uskomatonta. Ja ihanan vaniljatäytteen.

Ja leivoimmehan me vielä pikkuisen porkkanakakun mukaan vietäväksi. Siinä oiva iltapala, tai aamupala niille, joilla majoitukseen ei kuulu aamiaista. 

Olen oppinut jo tänä ensimmäisenä päivänä niin paljon, että kurssi on kaiken vaivan ja rahan arvoinen. Ja (ainakin miehen mukaan) paras on vielä edessä, eli huomenna kalapäivä, ylihuomenna lihapäivä ja kurssi loppuu leivontapäivään (joka kuulemma on rankin päivä, mutta en halua ajatella sitä juuri nyt).

ps. Tätä ette usko, mutta kävin esittäytymässä Hugh:lle, kättelin ja kerroin tulevani Suomesta (hän oli pistäytymässä keittiössä ja menossa tapaamaan nuorten ryhmää, minä piipahdin äkkiä käytävässä hänen juttusillaan). Hän oli juuri niin sympaattinen ja innostunut kuten on kaikissa ohjelmissaan ja toivotti mukavaa ja antoisaa kurssia ja sanoi pistäytyvänsä vielä jossain vaiheessa. Jes, olen kätellyt Hugh Fearnley-Whittingstallia!