Coleslaw parsakaalin varsista

Tänä vuonna menimme syyslomalla Turkuun, meidän perheelle sopivaa matkailua. Olimme hulppeassa hotellihuoneessa, oli saunat ja kaikki. Emme tehneet juuri mitään, kävimme yhdessä museossa ja Turun tuomiokirkossa joka oli kuin museo sekin. Linna ja paljon muuta jää seuraavaan kertaan. Kävelimme paljon upeassa syyssäässä kummallakin puolella jokea. Esikoiselle löytyi synttärilahja ja yksi joululahja, muuten shoppailimme lankakaupassa ja torilla.

Mökkilauantain iltapala, lisänä dippiä

Miten ihana tori Turussa onkaan! Ostin sieltä monta kassillista kasviksia, juureksia ja hedelmiä. Olemme syöneet torin antimia koko viikonlopun ja alkuviikon. Olen tehnyt parsakaalisalaattia kuivatuilla karpaloilla, ruusukaalisalaattia, rosollia sauvajyväsen tapaan, uunijuureksia, vihanneslientä, dippikasviksia (kuva yllä) ja nyt tein yhden lempisalaateistani eli kaalisalaatin parsakaalin varsista. Olen kuullut, että jotkut heittävät parsakaalin varret biojätteeseen, eli olkoon tämä myös hävikistä herkuksi -salaattia. 

3 pienehkön parsakaalin varret

1 iso porkkana

pätkä purjoa (tai pieni sipuli)

2 rkl majoneesia (itse tehty)

2 rkl ranskankermaa

1 tl etikkaa

1 tl sinappia

1 tl sokeria

½ tl suolaa tai vähemmän

Leikkaa kuiva osa parsakaalin varresta pois, voit myös kuoria varret tarvittaessa. Raasta ne raastimen karkealla terällä. Kuori ja raasta porkkana, pilko purjo ihan ohuiksi suikaleiksi. Purjon tilalla voi hyvin käyttää sipulia, nyt oli niin upea purjo että oli pakko käyttää sitä.

Sekoita kastikkeen aineet keskenään, sekoita se kasvisten joukkoon. Hyvää heti, ehkä parempaa seuraavana päivänä. Söin tätä mm. yhden etäpäivän lounaalla muiden salaattien ja keitettyjen munien kanssa. 

Peuran ulkofileen lisukkeet

Kerrankin hyvä sosekeitto

Esikoinen toivoi sosekeittoa omalla kasvis-toivevuorollaan, saatesanoilla "tee siitä kerrankin hyvää". No nyt tuli hyvää, niin hyvää, että on pakko kirjoittaa resepti ylös. Ihan tavallinen sosekeittohan tämä on, mutta minä en kovinkaan usein tunnu onnistuvan siinä, ainakaan muiden mielestä. Minulla oli liemenä hyvää peuralientä, mutta toki mikä tahansa muu liemi käy oikein hyvin, kasvisruuaksi tägäsin siitä huolimatta. 

Tästä annoksesta söi kolme (en laske sitä kuopuksen lautasen sotkemista annokseksi), ja lisäksi jä kolmelle etäilijälle riittävä lounas. 

6 porkkanaa (keskikokoisia)

1 palsternakka

1 sipuli (pienehkö)

n, ½ l kurpitsakuutioita (tai vastaava määrä sosetta)

1 varsisellerin varsi (pienehkö)

4 perunaa (esim. Rosamunda)

1 parsakaalin varsi (koska oli)

1 dl tiukkaa lientä

7 dl vettä

n. 200 g Koskenlaskijaa

1 tl suolaa (riippuu liemestä tarvitaanko)

1 tl viherpippuria morttelin kautta

mustapippuria myllystä

vähän timjamia

Kuori ja pilko kasvikset. Keitä niitä nesteessä n. 15 minuuttia. Lisää koskenlaskija ja soseuta. Tarkista suola, lisää vähän mausteita maun mukaan. Tarjoa esim. raejuuston kanssa. 

ps. Tähän keittoon meni viimeinen sipuli, nyt olen alkukesään saakka ostosipuleiden varassa. 

Parsakaalia ja härkäpapua anjoviskastikkeessa

Tämä resepti pohjaa siihen ihanaan seifileeseen, jota tehtiin neljän päivän kurssin kalapäivänä. Kokki Matt kertoi silloin, että hän valmistaa usein parsakaalia tällä tavalla kun siitä tulee niin tosi hyvää. Ja totta tosiaan, en yhtään ihmettele, ehkä parasta parsakaalia mitä olen syönyt. Tai ainakin mitä muistan. Ihana ruoka, vaikkakin arvaan että tämä maistuu meidän perheessä vain minulle. Mutta se ei haittaa, välillä voi/pitää kokata ihan vain itseä varten. Nuo ohjeen määrät ovat suuntaa-antavia n. neljän hengen annokseen, minä tein oman annoksen pienempänä, paitsi oli minulla kokonainen parsakaali, aika pieni sellainen. Teen ehkä ensi viikolla tätä uudestaan.

1 parsakaali

nuoria tuoreita härkäpapuja

(125 g) voita

(n. 4-6) anjovisfileitä

n. puolikkaan sitruunan mehu

hyvää leipää

Pilko parsakaali suupaloiksi. Irrota härkäpavut paloista. Pienistä härkäpavuista ei tarvitse ottaa pavun "nahkaa" pois. Laita pannulle reilu nokare voita, lisää anjovisfileet. Kun voi ja fileet ovat sulaneet, lisää parsakaali ja härkäpavut. Sekoittele niitä pannulla muutama minuutti ja purista reilusti sitruunamehua päälle. Syö sellaisenaan leivän kanssa, minä dippasin kastikkeen leivällä viimeistä pisaraa myöten.

Broccoliinia helposti ja vielä helpommin

Vasemmalla helpompi tapa, oikealla helppo tapa tarjota broccoliinit

Tässä tulee pikkupostaus ihan siitä ilosta, että minäkin löysin kaupasta broccoliinia. Rouva Kasvis kertoi broccoliinista niin kattavasti, etten ala toistamaan kaikkea, suosittelen lukemaan tuosta postauksesta, ja muutenkin tutustumaan Rouva Kasviksen blogiin, se on minusta pirteintä mitä blogimaailmassa on vähään aikaan tapahtunut. Ihan mahtavia reseptejä ja paljon taustatietoa kaikesta!

Broccoliini oli kyllä tuttu ulkomailta, ja sen lajikkeiden saloista ja nimeämisen eroista muistin lukeneeni Puutarhan ja Hellan välistä. Olisin kyllä voinut vannoa että Ulla kirjoitti asiasta viime vuonna eikä melkein kolme vuotta sitten! En tajua miten tämä aika kuluu näin.

Minä olin tyytyväinen kun löysin tuoreen näköisiä Bimi-nimisiä broccoliineja sittarista. Ja vielä tyytyväisempi olin reaktiosta kotona: kaikki olivat ihan tohkeissaan niistä, ja pussillinen loppui kesken. Meillähän tykätään parsakaalista paljon, lapset keitettynä, mies raakana ja minä molemmista. Mutta nämä olivat vielä parempia kaikkien mielestä. 

Tänään tarjosin niitä tänään kahdella tapaa. Helpon tavan otin Rouva Kasviksen blogista, eli paistoin niitä uunissa 200 asteessa 10 minuuttia ja vielä helpommalla tavalla pääsin, eli tarjosin ihan sellaisenaan huuhdeltuna.

Kummastakin tykättiin, esikoinen sanoi että varret oli parempia raakoina ja kukinnat paistettuna. Tästä tulee uusi vakiovihreä meille. Seuraavaksi taidetaan dipata näitä muiden vihannesten kanssa. Nyt kaikki joukolla ostamaan broccoliineja ja levittämään tietoutta, jotta aletaan saada se myös kotimaiseen viljelyyn. Esikoinen kysyi heti että voiko näitä kasvattaa itse, ja kyllähän niitä voi.

Kolmen kaalin pizza

Koska perunapizza on niin älyttömän hyvää, halusin kokeilla onnistuuko vaalea pizza kaalistakin. Ja onnistuuhan se, ainakin jos käyttää kukka-, parsa- ja lehtikaalia. Lehtikaalin jätin paistamatta tällä kertaa, sillä minulla oli käytössä Varpion ruukkulehtikaalia, jossa kaalin lehdet ovat todella pehmeitä ja hennon makuisia. Sitä kannattaa laittaa reilusti pizzan päälle, enemmän kuin tuossa kuvassa, en vaan halunnut peittää kuvaa varten koko pizzaa sillä. 

1½ dl vettä

1 tl suolaa

1 rkl hyvää oliiviöljyä

20 g hiivaa

175-200 g pizzajauhoja

n. 4-5 kukintoa parsakaalia

n. 4-5 kukintoa kukkakaalia

1 rkl hapankermaa

sormisuolaa 

parmesania

oliiviöljyä

hentoa lehtikaalia

Tee pohja ensin. Sekoita vesi, suola, öljy ja hiiva sekaisin, lisää jauhoja niin, että saat hyväntuntuisen taikinan. Vaivaa niin kauan että näet kunnon sitkon. Kohota liinan alla tunnista kolmeen. Mitä kauemmin, sen parempi, mutta tuntikin riittää, tänään ei tainnut työpäivän jälkeen nousta edes sitä tuntia. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ja nosta pellille kohoamaan.

Leikkaa parsa- ja kukkakaalin kukinnoista mandoliinilla ihan ohuita viipaleita, minulla oli nyt 2 mm paksuja. Levitä pohjan päälle ohuesti hapankermaa. Laita sen päälle parska- ja kukkakaalit tasaisesti, ripottele vähän sormisuolaa päälle. Raasta päälle vielä parmesania ja lorauta vähän oliiviöljyä. Paista 250 asteessa n. 12-15 astetta. Kun pizza on kypsä, levitä päälle reilusti tuoretta, hentoa lehtikaalia. Hyvä pizza, parempi perjantai.

Harvennussalaatti 2

Tämä alkaa olla sitä vuoden parasta salaattiaikaa. Torilta saa ihania kotimaisia parsakaaleja ja palstalta saa päivittäin hyviä salaattiaineksia, joko ihan sellaisenaan tai sitten harvennuksen tuloksena. Harvensin porkkanoita, ja otin isoimmat pikkuporkkanat talteen. Jätin porkkanat maahan edelleen aika tiheään, seuraavalla kierroksella saa taas pikkuporkkanoita, silloin vähän isompia. Saman teen punajuurille: kylvän aika tiheään, harvennusvaiheessa käytän naatit salaatissa, ja jätän loput punajuuret aika tiheään. Seuraavan kerran harvennan sellaisia pikkupunajuuria, nostan suunnilleen joka toisen punajuuren ylös pienenä. Näin saan maksimoitua pienen tilan sadon. Sipulitkin laitan tiuhaan, ja käytän niitä reilusti heti pienestä pitäen nostamalla aina joka toisen sipulin ylös.

Tänään tein itselleni tälläisen harvennussalaatin, viime vuonna se näköjään oli vähän erilainen:

parsalaattia pohjaksi (tai mitä vaan salaattia)

parsakaalia (sekä kukinnot että varsi)

pikkusipuli varsineen

pikkuporkkanoita

muutama iso mansikka

hyvää homejuustoa (minulla Ahlmanin sinihomejuustoa)

hunajaa päälle

Revi salaatti ja pilko parsakaali, sipuli, porkkanat ja mansikat. Laita kaikki lautaselle, murustele vähän juustoa päälle ja valuta aavistus hyvää kotimaista hunjaa. Nauti heti.

Salaatti oli todella hyvää, ihanan kesäistä ja sopivasti purtavaa. Ja samalla oikein kunnon haavanparannussalaatti, ihan tunnen kuinka solut tykkäävät (maatöissä sattuu ja tapahtuu aina välillä).

Parsakaalisalaatti

Nyt on taas valoa näkyvissä, kun alkaa vihdoinkin saada uutta kotimaista satoa. Ensimmäiset kotimaiset parsakaalit ovat tulleet torille, samoin keräkaali. Jos en inhoisi sanaa "parhautta", voisin vaikka käyttääkin sitä tässä tilanteessa. Toinen ilon aihe on, että pääsin taas käymään Benjamin maatilatorilla, mikä on minulle kaikkien maatilatorien esikuva. Sieltä löysin rutiiniostosten lisäksi kylmäsavustettua pekonia. Taas voisin käyttää tuota yllä mainittua sanaa jos käyttäisin. Ajattelin yhdistää näistä aineista salaatin kaalisalaatin (cole slaw) ja savustetun kalan lisäksi. Tämä salaatti on välimuoto Jamien parsakaalisalaatista ja marjaisesta parsakaalisalaatista.

1 iso tai 2 pientä parsakaalia

30-50 g kylmäsavustettua pekonia

½ dl kuivattuja karpaloita

½ dl pilkottua ruohosipulia (vajaa)
ruohosipulin kukkia

2 rkl öljyä

1 rkl omenaviinietikkaa

½ tl fariinisokeria
aavistus suolaa

Pilko parsakaalin kukinnot pieniksi, viipaloi varret ohuiksi kapeiksi suikaleiksi. Pilko kylmäsavustettu pekoni (sitä ei tarvitse paistaa) ja pieni vähän karpaloita. Sekoita kaikki aineet sekaisin. Sekoita kastike ja kaada salaatin joukkoon. Nyt sain käyttää niitä ruohosipulin kukkia koristeena :)

Jamien parsakaalisalaatti

Parsakaali on hyvää, meidän 4-henkisesessä perheessä kolmen mielestä ihan parasta. Lapset tykkäävät eniten yksinkertaisesti keitetystä parsakaalista, ihan sama minkä verran sitä keitän, kattila tyhjenee aina. Minä pidän eniten kaikenlaisista salaateista, etenkin marjojen kanssa, mieskin syö raakana vaikkei keitettynä. Parsakaalia kannattaa käyttää muutenkin monipuolisiesti, pilko myös varsi mukaan salaattiin. Ja ihan loppu varresta kannattaa käyttää vihannesliemiin.

Parsakaali kuuluu myös niihin ns. superruokiin. Se on erittäin terveellistä, estää tutkimusten mukaan dementiaa, syöpää, sydänkohtauksia ja suunnilleen kaikkea muutakin mahdollista. Netistä löytää helposti lisätietoa näistä terveysvaikutuksista.

Jamien Amerikka-keittokirjasta löytyi kokeilemisen arvoinen parsakaalisalaatin resepti. Suosittelen, myös niille joilla parsakaali ei kuulu top3-vihanneksiin. Vähän jouduin muuttamaan ohjetta, kun kaikkea ei ollut, joten tein sen näin:

2 parsakaalia

8 viipaletta hyvää pekonia

3 tomaattia

nippu ruohosipulia (minulla ei ollut, käytin palan hopeasipulia)

½ valkosipulin kynttä

2 tl sinappia (ohjeessa Dijon, minulla chilisinappia)

6 rkl oliiviöljyä (minulla rypsiöljyä)

2 rkl valkoviinietikkaa

pekonin rasvaa, jos sitä jäi/haluaa laittaa

vähän suolaa ja mustapippuria

Pilko parsakaalin kukinnot ihan pieniksi. Se vie vähän aikaa, mutta on vaivan arvoista. Pilko myös vartta pieniksi suikaleiksi. Käytä parsakaalit kiehuvassa vedessä noin minuutin ajan. Valuta hyvin, ja kuivaa parsakaalit joko puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen tai talouspaperiin. On tärkeää saada parsakaalit kuivaksi, jotta ne imevät kastikkeen itseensä hyvin. 

Paista pekonisuikaleet rapeiksi, säästä rasva kastikkeeseen. Käytä hyvää pekonia, esim. Pajuniemen luomupekoni on hyvää (Jamie käski ostamaan parasta pekonia mihin on varaa). Poista tomaateista siemenet ja pilko ohuiksi viipaleiksi. Pilko ruohosipuli (tai hopeasipulia kuten minulla nyt oli) ja sekoita salaattiaineet keskenään.

Pilko valkosipuli ihan pieneksi, sekoita kastike ja lisää salaatin joukkoon hyvin sekoittaen. Hyvä ruokaisa salaatti joko lisukkeeksi tai miksei pääruuaksikin. Kirjan mukaan annos riittää kuudelle. Jamie oli koristellut salaatin ruohosipulin kukilla, maaliskuussa niitä on vielä vähän vaikea löytää Suomesta.

Loma alkaa mökiltä: Mustikka-parsakaalisalaatti

Olipa yllätys että mustikoita on jo kypsynyt melkoisesti. En muista koskaan nähneeni kypsiä mustikoita näin aikaisin. Erityisen iloiseksi tulin siksi, ettei tällä alueella ole ollut vuosikausiin mustikoita, milloin ne on vienyt halla, milloin kuivuus. Mutta tänä vuonna toivoa on! Kaupasta löysin aivan ihanan muhkeita uuden sadon kotimaisia parsakaaleja, joista saa ihanan makuista lempisalaattiani. Kuivatut karpalot vaan vaihtuivat lennossa mustikoihin, kun kerran niitä oli saatavilla.

Marjaisa parsakaalisalaatti:

1 parsakaali
1 pieni punasipuli
½ dl tuoreita mustikoita
2 rkl majoneesia
1-2 tl punaviinietikkaa
1 tl sokeria
 

Sekoita majoneesin joukkoon punaviinietikka ja sokeri salaattikulhossa. Pilko parsakaalit ihan ihan pieniksi, samoin sipuli, lisää ne ja mustikat kastikkeen joukkoon ja sekoita. Mustikoiden tilalla voi käyttää puolukoita, kuivattuja karpaloita tai oikeastaan mitä vaan marjoja.

Tämän salaatin alkuperä on Pohjois-Amerikassa, jossa vastaaviin salaatteihin törmää helposti. Siellä käytetään paljon kuivattuja karpaloita, mutta meillähän on paljon enemmän vaihtoehtoja. Minä tykästyin muutenkin amerikkalaisiin salaatteihin, ne ovat sopivan yksinkertaisia mutta silti niin monipuolisia.