Iso vegaaninen minestronekeitto

Minä sain vihdoinkin tehtyä minestronekeittoa viime kesän protuleirillä. Keitto oli tavallaan menestys, siitä tykättiin, ja sitä kului, mutta nimi kyllä herätti keskustelua, ruoka tuntui olevan monelle vieras ja sitä kautta epäilyttävä (tiedättehän, jos kouluruualla on outo nimi, niin sillä halutaan peittää jotain...). Leirillä leivoin keiton lisukkeeksi vaaleita sämpylöitä, lämpimät sämpylät ovat aina menestys. Tämän keiton vegaaninen versio on saanut inspiraationsa Chocochilin minestronekeitosta, toki ohje on vähän muokkautunut aikojen saatossa.

Minestronekeitto on yksi arkisista lempikeitoistani, upeaa kesällä kaikesta tuoreesta, mutta erityisen ihanan lämmittävää talvella. Teen aika usein minestronekeittoa, joko kerralla syötävän määrän, mutta vielä useammin teen ison keiton kasvisversiona, jonka sitten pakastan sopivissa erissä arkea helpottamaan. Leirillä tästä keitosta on helppo muokata monta versiota, sillä keitto on vegaaninen, ja ennen pastan lisäystä keittoa voi ottaa osan erikseen gluteenittomalle pastalle, samoin siihen voi lisätä jotain muuta, jos jos edellisiltä ruuilta on jotain sopivaa jäänyt (esim. nakkeja). Kotona lisään usein vähän savupeuraa tai -makkaraa.

Kirjoitan tähän ohjeen nyt sellaisena kuin tein protuleirillä 2025, tämä annos riitti hyvin 25:lle. Keittoa jäi vähän yli, ja se tarjoiltiin "italianpatana" jämälounaalla. Nyt tein reilun puolikkaan annoksen. Käytin vähemmän nestettä (käytin tiukkaa lientä) enkä lisännyt pastaa. Pakastin keiton sopivissa erissä, ja sitten tarvittaessa esim. työpäivän jälkeen lisään keittoon vettä, sopivasti pastaa ja mahdollisesti jotain muuta, ja maistuva arkiruoka on valmis siinä ajassa kuin pasta kypsyy. 

3 sipulia

5 valkosipulinkynttä

2 sellerinvartta

pätkä purjoa

5 porkkanaa

5 rkl rypsiöljyä

5 tl balsamicoviinietikkaa

8-9 tlk tomaattimurskaa

n. 3,5 l vettä tai tarpeen mukaan

10 kasvisliemikuutiota

3-5 laakerinlehteä

mustapippuria n. 1-2 tl tai enemmän

5 tl sokeria

lehtikaalia jos on

4 tlk GoGreen papumixia (tai mitä papuja onkaan)

2-4 tlk kikherneitä

5-6 dl pientä simpukkapastaa

suolaa

tuoretta basilikaa tarjoiluun (jos on)

Kuori ja pilko kasvikset. Raasta porkkanat raastimen karkealla terällä. Laita öljy kattilaan ja kuullota kasviksia kattilassa hetki, lisää balsamico (tai viinietikka) joukkoon. Lisää tomaattimurska ja vähän vettä ja liemikuutiot (tai muu liemi) sekä mausteet. Keitä kymmenisen minuuttia, lisää sen jälkeen pilkottu lehtikaali, pavut/kikherneet ja pasta. Tarkista suola, ja lisää tarvittaessa (riippuu aina liemen suolaisuudesta). Keitä vielä kymmenisen minuuttia tai niin, että pasta on kypsää. 

Ajat ovat ohjeellisia, leirioloissa kaikki kestää kauemmin. Tähän voi käyttää mitä kasviksia sattuu olemaan ja niiden määriä voi muuttaa, ja keitto on aina hyvää. 

Valmistauduin nyt alkavaan työvuoteen käyttämällä yhden lomapäivän ruuanlaittoon (ja jälkien siivoamiseen). Tein ison makaronilaatikon ja ison kaalilaatikon pönttöuunissa, tämän keiton, ison sosekeiton ja vielä ison annoksen chili sin carnea säilykepavuista. Siinä sivussa valmistin myös ison kattilallisen ihanaa kasvislientä kasvisten kuorista ja hukkapaloista, tällä kertaa maustoin liemen lipstikalla ja valkopippureilla. Tein myös maukkaan puuron pönttöuunissa, kun kerran lämpöä riitti ja sähkö oli kallista, puuro oli hyvää iltapalalla ja seuravana aamuna. Nyt minulla on pakastimessa valmiita tai lähes valmiita ruokia helpottamassa arjen ruuanlaittoa (pitkien) työpäivien jälkeen tai reissujeni ajaksi muille lämmitettäväksi. 

Pesto-pastasalaatti juhliin

Vuoden 2023 ylioppilaan yksi lempisalaateista oli jossain salaattipöydissä myytävänä ollut punainen pestopastasalaatti, jossa on punaista pestoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Työkaverini kertoi, että heillä oli ollut ylioppilasjuhlissaan pastasalaatti, johon lisäsivät vielä ennen tarjoilua tuoreita kasviksia ja basilikaa. Nämä ideat yhdistämällä päädyimme tällaiseen salaattiin. Gluteeniton versio tehtiin muuten samalla tavalla, mutta käytettiin gluteenitonta Rummon pastaa, vegaanisen version saa käyttämällä vegaanista pestoa. 

Tätä salaattia on sittemmin tehty pariin otteeseen protuleirien loppujuhliin, tämä kuva on tämän kesän juhlasta, pastasalaatti oikealla. Protukokkeina olemme käyttäneet Cooppia ja vastaavaa sekä ehkä vähän vähemmän tuoreita tomaatteja kuin ylioppilasjuhlien versiossa,  ja ihan hyvää sekin on ollut. Muutenkin tästä salaatista on tullut yksi luottosalaatti moniin eri tarpeisiin. Tuon määrän voi laskea riittävän n. 20:lle hengelle tai ylikin, toki riippuen siitä mitä muuta on tarjolla. 

1 kg pastaa (Rummo fusilli)

1½ prk Calabrese-pesto (Rummo)

1 prk aurinkokuivattu tomaatti öljyineen (VegOnTable 200/100g)

½-1 sitruunan mehu

n. 500 g kirsikkatomaatteja puolitettuina

tuoretta basilikaa reilusti

Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä suunnilleen kypsäksi. Huuhtele pasta reilulla kylmällä vedellä ja anna jäähtyä. Sekoita pesto joukkoon. Hienonna aurinkokuivattuja tomaatteja vähän (tai käytä valmiiksi pilkottuja!) ja lisää nekin öljyineen pastan sekaan. Purista vähän sitruunamehua päälle ja sekoita kaikki hyvin sekaisin. Anna maustua yön yli jääkaapissa.

Ennen tarjoilua lisää reilusti halkaistuja kirsikkatomaatteja ja tuoretta basilikaan pilkottuna. 

Protujuhliin olen tehnyt annoksen 2½-3x ja se on riittänyt ihan hyvin, vähän jäänyt mutta ei liikaa. Tämä on myös siitä kiva salaatti, että jos sitä jää juhlista yli, voi sen pakastaa tomaatteineen päivineen ja valmistaa siitä myöhemmin vaikka hyvää makaronilaatikkoa lisäämällä lempiproteiinia ja vähän jotain nestettä (kermaa, kaurakermaa, lientä, mitä vaan), ehkä juustoa ja paistamalla 200 asteessa puolisen tuntia. 

Vuoden 2023 ylioppilasjuhlat

Protukokkina: raparperi-mansikkakiisseli n. 30:lle

Protu-leireillä välipaloilla on leivän ja leivänpäällisten lisäksi usein tarjolla jotain leivonnaista tai muuta kivaa. Jos kokit haluavat päästä helpolla, on jäätelötuutti helppo ja suosittu (ja halpa) valinta. Me leivoimme useamman kerran jotain, mokkapalat ja marjapiirakat olivat varma hitti. Mutta niin kuulkaas oli tämä kiisselikin.

Sain palstanaapurilta upeat raparperit leiriä varten, näkyy tuossa ensimmäisessä kuvassa. Tein raparpereista yhden piirakan ja tämän kiisselin, kummastakin tykättiin. Ehkä etukäteen aavistuksen hirvitti tällaisen kiisselimäärän keittäminen, mutta (melkein) ihan turhaan. Ja opin monta asiaa:

• kiisseli rokkaa edelleen 💕 (kukaan ei tullut sanomaan "minä en ole kiisseli-ihminen", mutta moni tuli kiittämään kuinka oli hyvää: 27 ihmistä söi melkein 9 l raparperikiisseliä ja vaniljakastikkeet päälle!)
• kiisselin voi keittää uudestaan (ensin lopputulos oli liian lirua, mutta esikoinen rohkaisi keittämään kiisselin uudestaan ja lisäämään perunajauhoa. Äidin opetusten vastaisesti se onnistui todella hyvin, ja kiisselin koostumus oli ihan hyvä! Kokeilin pienellä määrällä ja se toimi hyvin, joten uskalsin keittää koko satsin uudestaan ja olin ylpeä että vanhakin oppi uutta. Tuo ohjeen määrä perunajauhoa oli se lopullinen määrä.)
• isonkin määrän keittäminen onnistuu helposti kun on isot välineet puolen metrin vispilästä alkaen 😊

Mansikka-raparperikiisseli

3 l raparperia

1 l mansikkaa (voisi olla enemmän mutta ei ollut, voi myös jättää poiskin)

4 l vettä

8-9 dl sokeria

n. 5 dl vettä

n. 4½ dl perunajauhoa

Pilko iso määrä raparperia ja puolita mansikat. Laita raparperit, mansikat ja vesi kattilaan. Lisää sokeri ja nosta kiehuvaksi, sekoittele silloin tällöin. Sekoita vesi ja perunajauho sekaisin ja kaada seos hyvin sekoittaen kattilaan. Pidä kattila levyllä ja anna kiehahtaa nopeasti. Siirrä kattila lämmöltä, ripottele vähän sokeria päälle ja peitä kattila kannella. Anna jäähtyä huoneenlämmössä, tai jos on kiireempi saada kiisseli viileäksi, voit viilentää sen isossa vesihauteessa jään kanssa.

Kiisseliä tuli n. 9 l ja melkein kaikki meni vaniljakastikkeen kanssa 💕

Protukokkina: sosekeitto n. 30:lle

Sosekeitto taitaa olla melko klassinen Protu-leirien ruoka. Se on helppo valmistaa vegaanisena, ja sen lisänä voi tarjoilla monenlaista proteiinia. Meillä esimerkiksi ensimmäisellä kerralla oli tarjolla (hävikinestona)  edellisen leirin loppulounaalta jäänyttä broilerinsuikaletta paistettuna ja kasvisversiona paahdettua kikhernettä. Toisella kerralla muistaakseni oli (hävikinestona) ylijäänyttä Muu-jauhismurua (menekki ei ollut kovin suurta) ja ehkä raejuustoa. 

Sosekeitto on myös maailman helpoin ruoka valmistaa, jopa niin helppo, että määriä etsiessäni huomasin, ettei ohjeita meinannut löytyä, tai ainakaan selkeää arviota siitä, että minkä verran sitä pitäisi valmistaa. Kuten kuvasta näkee, ensimmäisellä kerralle keitto ei melkein riittänyt, ja kokki jäi ilman (toivottavasti kukaan muu ei jäänyt ilman). Toisella kerralla teimme keittoa vähän enemmän, eli tämän ohjeen mukaisen määrän, ja nyt kokillekin riitti mutta ei sitä hävikkisämpylöihin riittänyt tästäkään. 

Sosekeitto on myös aikataulullisesti hyvä ruoka valmistaa sillä sen voi valmistella hyvin etukäteen. Minä keitin ja soseutin kasvikset kahdessa kattilassa, mutta riittävän laakeassa kattilassa sauvasekoitin olisi riittänyt koko määrällekin. Tästä tuli suunnilleen 8 l keittoa tai vähän yli. 

Kasvisosekeitto, vegaaninen

n. 3 l vettä (lisää tarvittaessa)

3 kg perunaa (jauhoinen)

3 kg porkkanaa

4 isoa sipulia

1 kukkakaali

3 tl mustapippuri

3 tl suolaa (tai enemmän)

6-7 vihannesliemikuutio (Knorr)

5 dl pippurikaurakerma (Fazer aito)

5 dl kaurakerma (Fazer aito)

Kuori ja pilko kasvikset reiluiksi paloiksi. Laita ne kattilaan, lisää mausteet ja vihannesliemikuutiot (muista tarkistaa liemikuutioista mahdolliset allergeenit) ja keitä kasvikset kannen alla kypsäksi. Soseuta keitto huolella ja lisää kaurakermat ja anna kiehahtaa. Tarkista suola ja maku, lisää tarvittaessa suolaa/mausteita, ja lisää vähän vettä jos keitto on liian sakeaa.

Keiton lisänä oli tuoreita sämpylöitä ja jotain proteiinipitoista lisuketta. Esim. paahdetut kikherneet tai raejuusto (ei-vegaaneille) on helppo lisä. 

Protukokkina: Pasta alla norma n. 30:lle

Protu-leireillä on tarjolla pääasiassa (lakto-ovo-)kasvisruokaa tai vegaanista ruokaa. Kun aloitimme viikon menun suunnittelun esikoisen kanssa,  suunnilleen ensimmäisenä ehdotuksena tuli pasta alla norma, joka on hänen yksi lempikasvisruuista. Minun myös, joten tämä oli helppo valinta yhdelle päivälliselle.

Etukäteen vähän testailin, miten ison määrän munakoisoja saa itketettyä ja paahdettua helposti, mutta kuitenkin niin, että se on hyvää. Itkettäminen on minusta tärkeää munakoison rakenteen takia, ei niinkään maun takia (tämä on yksi näitä keittiöoivalluksiani).  Esim. Satu Koivisto voi itkettää munakoisot kuutioina, mutta minulla se tapa sellaisenaan ei toiminut riittävän hyvin. Niinpä päädyin kompromissiin, jossa hoidin itketyksen normaalisti leikatuille viipaleille, mutta kuutioin munakoisot ennen paahtamista, jolloin säästin uunissa paljon tilaa.

Huomiona vielä, että kokkasin leirillä yhdeksästä munakoisosta, mutta kastike meni sen verran tarkasti loppuun, että kirjasin ohjeen tähän kymmenelle munakoisolle. Nämä olivat sellaisia suht keskikokoisia munakoisoja, pieniä kannattaa olla muutama enemmän, ja toisaalta jos on jättimäisiä, niin varmasti pärjää yhtä kahta vähemmälläkin. Niin, ja hyvää tuli halpistomaattimurskallakin, sokeria ja etikkaa ehkä lisäsin kastikkeeseen vähän enemmän kuin parempaa tomaattimurskaa käyttäessä. 

10 munakoisoa

3 dl öljyä

6 isoa sipulia

6 valkosipulin kynttä

öljyä sipulien paistamiseen

3,5 kg tomaattimurskaa

1,5 l vettä

1,1 dl punaviinietikkaa (maista, ja lisää tarvittaessa)

2 rkl sokeria (maista, ja lisää tarvittaessa)

mustapippuria

2 puskaa basilikaa

Viipaloi munakoisot n. 1 cm paksuiksi kiekoiksi. Ripottele suolaa tasaisesti esim. leivinpaperille, asettele munakoisot suolan päälle ja ripottele vielä suolaa munakoisojen päälle. Itketä ainakin puoli tuntia, ei haittaa vaikka menee ylikin. Minä aloitin tämän projektin hyvissä ajoin jo lounaan aikana. Pyyhi nesteet ja suola pois, voit käyttää puhdasta pyyhettä tai talouspaperia. Kuutioi munakoisot kuutioiksi. Levitä ne uunipellille ja sekoita öljy joukkoon. Paahda 175 astetta (tai yli) puolisen tuntia. Minä paahdoin munakoisot kahdessa erässä, aika ja asteet riippuvat uunista, eli niitä pitää vähän tarkkailla (leiripaikoilla uuneilla voi olla oma mieli). Paahdetut munakoisot voivat hyvin odottaa sitä, että on aika alkaa valmistaa kastike, eli ajankäytöllisesti tämä on kiitollinen ruokalaji.

Kuori ja kuutioi sipulit, kuullota öljyssä, lisää tomaattimurska ja mausteet, anna hautua n. vartin verran. Lisää munakoisot, anna vielä vähän hautua, lisää basilika ja tarjoile pastan ja juustoraasteen kanssa. Kotona syömme useimmiten spagetin kanssa, mutta uskoin kokeneempia protukokkaajia, jotka sanoivat että monen spagettikilon keittäminen voi olla haasteellista. Simpukkamakaroni toimi oikein hyvin. 

ps. Munakoiso herättää tunteita. Oli niin hauskaa näitä itkettäessä, kun ohikulkijoilta tuli kommenttia että jee, munakoisoa.

Protukokkina

Lähdössä leirille, ruuat ja omat kamat autoon menossa

Blogia seuranneet saattavat muistaa, että esikoinen oli aikoinaan Prometheus-leirillä. Tänä vuonna oli kuopuksen vuoro käydä oma leirinsä. Leirien suosio on kasvanut huimasti viime vuosina, tänä vuonna leireille pääsi tuhat nuorta, mutta toinen tuhat jäi ilman paikkaa. Leirien ohjaajat toimivat vapaaehtoisina ja ohjaajia kaivataankin lisää, jotta leirejä saataisi järjestettyä enemmän. Tajusin vasta jälkikäteen, kuinka etuoikeutettu sitä oli, että ilmoittautuminen onnistui ja kuopus pääsi tänä vuonna leirille (ja olipahan upea leiri hänellä!).

Toka kauppareissu, huom. välipalajäätelöt

Ohjaajien ja apuohjaajien lisäksi leireille tarvitaan kokkeja. Kokit työskentelevät tavallisesti pareittain, suunnittelevat menun etukäteen ja hoitavat kauppaostokset. Sitten leirillä reilun viikon ajan huolehtivat leiriläisille ja ohjaajille, vähän alle 30:lle henkilölle, viisi ateriaa päivässä ja leirin huipennukseksi loppulounaan leiriläisten lähimmille ihmisille. Budjetti on rajattu, eli se tulee huomioida menua suunnitellessa.

Minä vietin tämän vuoden kesälomasta yhden viikon protukokkina. Kokkiparina minulla oli esikoinen, eli sain viettää reilun viikon hänen kanssaan yhdessä työtä tehden, ihan parasta 💗 Meillä toimi keittiökemiat loistavasti ja täydensimme toisiamme niin, että olimme hyvä kokkipari (ja sain nauraa viikon ajan vedet silmissä). Aion kirjoittaa tänne myöhemmin muutamia hyvin toimivia reseptejä n. 30:lle, mutta nyt kirjaan muutamia yleisempiä huomioita ylös, sellaisia asioita mitä halusin tietää itsekin etukäteen.

Eka kauppareissu

Menun suunnittelu oli kivaa, käytimme siihen kyllä aikaa, mutta se oli hyvää ja virkistävää aivojumppaa. Kauppalistan suunnittelu oli menun pohjalta helppoa (joskin aikaa siihenkin sai varata), olimme myös koulutuksessa saaneet hyviä vinkkejä siitä, minkä verran perusjuttuja kannattaa hankkia. Kaikki kauppalistaan ja reseptien suunnitteluun käytetty aika säästää aikaa ja vaivaa (ja kömmähdyksiä) myöhemmin. Kaupassakäyntiin, etenkin ekalla kerralla, kului yllättävän paljon aikaa, kun piti etsiä monia tuotteita mitä ei normaalisti käytä ja lukea tuoteselosteet tarkasti allergeenien varalta. Mutta tämä nopeutui jo viikon aikana, ja seuraavalla kerralla varmasti sujuu nopeammin. Meillä oli jokaisella kauppareissulla kaksi kärryä ihan täynnä ruokaa ja auton pakkaaminen olikin melkoista tetristä.

Menuun oli kiva suunnitella myös pientä ekstraa, kuten retkelle tulevalle välipalalle toiveiden mukaiset eväsleivät ja pillimehut. Ja olihan sitä kaikkea muutakin hauskaa, kuten leiriläiselle leivottavaksi pullataikina yhtenä iltana. Joustavavana kannatti pysyä muutenkin, se auttoi esim. hävikin torjunnassa. Kun hodareilta jäikin nakkeja, niin nakkikeitto korvasi seuraavalle päivälle suunnitellun keiton. Ja yksi loppuviikon lounas pidettiin jämälounaana, silloin oli tarjolla vähän kaikkea, ja kaikille löytyi riittävästi syötävää. Meidän leirillä ei kuulunut valitusta kasviruuasta, päin vastoin saimme sekasyöjiltäkin kiitosta siitä, että tarjolla oli kasvisruokaa ja paljon vegaanista ruokaa ja leivonnaisia. 

Vatkasin vispipuuron kolmessa osassa

Minulla on keittiövälineitä, jotka auttavat ja nopeuttavat isojen ruokamäärien valmistamista. Jos mahdollista, mukaan kannattaa ottaa ainakin (jos siis leiripaikalla ei näitä ole):

• yleiskone (teimme sämpylöitä melkein joka päivä, tulivat siinä sivussa, myös esim. vispipuuron vatkaus kävi vauhdilla)
• sauvasekoitin (on ainakin hyvä)
• mandoliini (kurkut ja muut kasvikset nopeasti viipaleiksi/suikaleiksi)
• hanallinen mehukanisteri (halpismehusta ehkä eniten kiitosta koko leirin aikana)
• kylmälevy, siis sellainen littana laakea kylmäkalle (juustot ja leikkeleet säilyvät hyvinä, vaikka ovat esillä pidempiä aikoja kuin kotona)

Ja nyt tulee tärkeä asia: muista huolehtia omasta syömisestä! Se meinaa unohtua niin helposti kaiken puuhan keskellä (ainakin meillä), mutta on jaksamisen (ja niiden kömmähdysten välttämisen) kannalta todella tärkeää. Minä nautin esim. aamiaisen aina aikaisin omassa rauhassa, siinä oli hyvä suunnitella päivän kulku ja tarkistaa kaikki reseptit ja muut. Ja samalla sai tervehtiä niitä paria aikaisin heräävää leiriläistä 💚

Haluan myös kiittää kaikkien protukokkien sankaria, eli Chocochilin Elinaa. Sieltä blogista löytyi inspiraatiota koko viikolle, niin ruokiin, leivonnaisiin tai vaikka pannukakkuun. Esim. mokkapalat olivat iso hitti ja niiden reseptiä pyysi moni. Teimme reilun annoksen, ja jätimme ylimääräisen kuorrutteen ja reilut reunapalat yöpalaksi. Aamulla odotti keittiössä tämä ☝ näky, saimme myöhemminkin erityiskiitosta yömokkapaloista. Ja mitä olen muiltakin kuullut, niin taitaa Chocochili olla protukokkauksen kantavia voimia. 

ps. Iltaisin ainakin meidän leirillä luettiin aina iltasatu. Mekin osallistuimme pariin iltaohjelmaan ja kuulimme upeita iltasatuja. Yhtenä iltana luettiin elävästi meidän toisen kauppareissun koko pitkä kuitti, siis vau 💚