4. Iloa joulunodotukseen - valmistautuminen

Olin ajatellut kirjoittaa tähän kalenterin viimeiseen kirjoitukseen joululeffoista ja -musiikista jotka tuovat paljon iloa tähän aikaan. Mutta joulukuun aikana jotenkin tajusin, että kuuluuhan tähän joulunodotuksen iloon niin paljon muutakin:

Minulle joulu on pitkälti ruokajuhla, suunnittelen ja mietin etukäteen ruokia paljonkin, mikä sinänsä on hassua, koska teen kuitenkin joka vuosi samat ruuat samoilla resepteillä. Tilaan nykyisin mahdollisimman paljon suoraan kotiovelle, nyt pandemian myötä olen vienyt sen vielä pidemmälle, ja kaupasta ei tule ostettua kuin ihan muutama asia mitä ei syystä tai toisesta saa tilattua kotiin. Kalat (kaikki! paitsi lipeäkala) tulevat Maxin kalasta, ruuat Kauppahalli24:stä.

Kukat ovat tärkeä osa jouluun valmistautumista. Viime vuonna ilahduin isosta määrästä jouluisia kukkia kotona jo marraskuusta lähtien, ja samasta nautin tänäkin vuonna. Tuo kuvan amaryllis on kukkinut jo lähes kuukauden, lisänä meillä on ollut joulutähtiä ja jouluruusu tänä vuonna. Jouluksi tulee vielä perinteinen kimppu leikkokukista, vähän erilaisena tänä vuonna. Kukat olen tilannut jo yli 10 v Pirjo Kopilta, nytkin tein tilaukset Kauklahden kukasta kotiinkuljetuksella. 

Kuusi kuuluu jouluuni nykyisin, vaikka ehkä ilmankin tulisin toimeen. Kuten olen aiemminkin todennut, juhannuskoivut ovat minulle tärkeämmät kuin joulukuusi. Mutta esikoiselle ei tule joulua ilman kuusta, joten meillä on kuusi joka vuosi. Ja onhan ne koristeet niin ihania, ja paranevat joka vuosi. Kuusenkin tilasin tänä vuonna kotiin, siellä se odottaa pihalla ensi viikkoa. 

Minun tärkein motto jouluun on, että teen joka vuosi juuri sen verran kuin huvittaa (ettei tulisi sitä perinteistä joulutunnelmaa). Tiedän olevani etuoikeutettu siitä, että tuo on mahdollista toteuttaa, olkoonkin ehkä jonkun muun kustannuksella, joten valmistautuminen jouluun on ilo joka vuosi. Enää ei tarvitse odottaa kauaa!

3. Iloa joulunodotukseen - joulukirjat

Hyvät joulukirjat jaksavat ilahduttaa vuodesta toiseen. Paino sanalla hyvä: pidän joulukirjoista, mutta laadukkaista sellaisista. Kirjoista, joissa on muutakin sisältöä kuin suuria fiiliskuvia ja pari reseptiä tai jotain pinnallista kommenttia joulun tunnelmasta.

Kuvan pinosta löytyy tämän hetken suosikkini, Mysi Lahtisen kirjan jaksan lukea tai vähintään selata joka vuosi, Nigel Slateria luen päiväkirjamaisesti aina sieltä täällä (on muuten upea kirja joka kattaa useamman kuukauden). 

Uusin tulokas joulukirjapinoon on River Cottagen joulukirja, josta tuli heti suosikkini sinne Mysin rinnalle. Aivan kuten minulla jouluvalmistelut alkavat kesällä marjapensaassa ja sienimetsällä, kirjassa valmistellaan joulua siemenluettolosta lähtien. Jouluun valmistautuminen on hidasta, lämmintä ja juuri sellaista kuin jokainen itse haluaa. 

Se mitä kaipaisin pinoon, olisi suomalainen joulukirja: voisi meillä olla toinenkin kirja Mysin Joulun lisäksi. Kirjassa voisi olla joulun historiaa, perinteitä ja perinteisiä reseptejä. Sellainen kirja jossa olisi ehkä enemmän tietoa kuin tunnelmaa, kyllä se tunnelma tulee sieltä tiedon kautta. Saa suositella jos joku tietää jo sellaisen. Mikä on sinun lempikirjasi jouluun?

2. Iloa joulunodotukseen - joulukalenterit

Tämä on oikeastaan hassua, että minä kirjoitan joulukalentereista, sillä todistettavasti en ole ollut mikään joulukalenteri-ihminen (ainakaan lapsena) kuten vaikka siskoni on aina ollut. Olimme eilen juhlimassa suvun uusinta ylioppilasta ja siskoni kertoi lapsille kuinka olin jo lapsuudessa ollut välinpitämätön omaa kuvajoulukalentereitani kohtaan 🎅. Tonttukaan ei käy enää ihan joka vuosi, mutta olihan se lapsuudessa ihan parhaita joulujuttuja, ja on se sitä ollut vieläkin. 

Mutta kyllä joulukalenterit ovat keskeinen ja iloinen osa joulunodotusta, etenkin nykyisin kun joulukalentereita on sellainen valikoima, että jokainen varmasti löytää mieluisen. Esikoinen toivoi synttärilahjaksi Lumenen joulukalenteria ja sai sen; paljon iloa lähikosmetiikasta. Lapset keskustelevat joka vuosi huolella, että mikä on paras kalenteri sinä vuonna. Tänä vuonna kumpikin halusi patukkakalenterin, viime vuonna sipsikalenteri oli hitti (ja pettymys). 

Minä löysin viime vuonna minulle parhaan joulukalenterin: teejoulukalenterin Wehmaan teehuoneelta. Tänä vuonna tilasin maustamattoman version kalenterista, ja se on kyllä ylittänyt kaikki todella korkeat odotukseni. Upeaa teetä jokaiselle päivälle, jokainen kuppi on tehnyt mielen iloiseksi. Kalenterista löytyy niin mustaa, valkoista, vihreää teetä kuin oolongiakin. Ja kaikki toinen toistaan parempia. Olen niin iloinen, että olen oppinut nauttimaan muustakin teestä kuin siitä perusmustasta maidon kanssa jota olen juonut jo kohta 35 v. 

Tänä vuonna ripustin kalenterin yksinkertaisesti seinälle tonttukalenterin paikalle viimevuotisin koristein. Siinä se tuo iloa jokaiseen päivään.

1. Iloa joulunodotukseen - jouluinen pellavaliina

Minun ei pitänyt tänä vuonna tehdä joulukalenteria ollenkaan. Mutta tämän viikon paluu totaaliseen etätyöarkeen veti mielen niin matalaksi, niin matalaksi, etten halua koko asiaa edes kommentoida. Todeta vain sen verran, että jotain kivaa pitää keksiä, on ihan pakko. Ja mikäs sen mukavampaa tähän aikaan vuodesta kuin koota listaa jouluiloa tuottavista asioista, ja vieläpä toteuttaa niitä!

Ensimmäiseksi iloiseksi asiaksi nousee mieleen tämä liina. Ihastuin tämän liinan perinteisyyteen heti kuvan nähtyäni kudonta-aseman FB-ryhmässä. Niinpä sitten tutkailin työkalenteria ja löysin yhden maanantain, jolloin ei ollut yhtään kokousta: merkkasin päivän heti saldovapaaksi ja onnekseni sain varattua loimen samalle päivälle. 

Maanantaiaamuna tein eväsleivät savuhirvestä, pakkasin reppuun vesipullon ja eväät, ja suuntasin kudonta-asemalle. Eväät kuuluvat kutomiseen keskeisesti, muistan vieläkin millaista oli syödä alle parikymppisenä eväsleipiä kartanon kudontapaikan portailla kuumana kesäpäivänä ja jutella ohjaajan kanssa kangaspuiden historiasta.

Kudoin liinaa 2 m, puista ottamisen jälkeen pituus oli 198 cm. Aloitin yhdeksän jälkeen puolaamalla lankaa ja pian pääsin kutomaan. Lopetin vähän ennen viittä, toki väliin mahtui pari pientä ruokataukoa ja muutama jaloittelutauko enemmän, mutta olihan tässä pientä urakoimisen makua. Olen aina kutonut vähän urakkavauhtia, mutta ehkä se oli 3-kymppisenä vähän erilaista kuin nyt 5-kymppisenä. Mutta sainpahan vaan kauniin liinan aikaiseksi yhden vapaapäivän aikana. Eilen päärmäsin liinan ja prässäsin sen perinteisesti kostean harson läpi. Onnentunne on ihan fyysistä!

Minulle huone täynnä kangaspuita on sellainen mielentila, että samaa onnellisuutta tunnen ehkä vain metsässä. Jaksan ihastella kangaspuiden nerokkuutta, niisintää, polkusten sitomista niisivarsiin, kankaan sidoksia ja kaikkia kudontaan liittyviä sanoja (luha!) vuosikymmenestä toiseen. Katsokaa nyt tuotakin kuvaa: reunalankoja ei voi niisiä pomsisidoksessa, niinpä ne jätetään vapaaksi, mutta niihin laitetaan pieni paino riu'un avulla 💚

Juomia ennen joulua 4. Mustaherukkaglögi

Kun olin lapsi, äiti keitti aina glögin itse. Lapset saivat glögia sellaisenaan, aikuisilla saattoi olla terästystä joukossa. Minun tulee aika harvoin keitettyä glögiä; valmiit glögit ova käteviä ja ihan riittävän hyviä. Mutta onhan tämä omasta mehusta keitetty glögi ihan parasta. Minun maustevalikoima on muotoutunut vuosien aikana, ja vähän vaihtelee. Neilikasta en pidä, joten korkeintaan  pari neilikkaa pääsee mukaan. Vaniljatankoja minulla on jemmassa, sellaisia, joista on jo siemenet käytetty ja ehkä tankoakin jonkun kerran. Huuhtelen käytetyn vaniljatangon, annan kuivua, ja käytän uudelleen, makua tulee ihan riittävästi liemeen edelleen.

Mausteliemi:

6-8 dl vettä

2 kanelitankoa

8 kardemumman kokonaista siementä

1 tähtianis

½ tl pomeranssinkuorta

2 kokonaista neilikkaa (oikeasti käyttäkää enemmän)

pieni pala vaniljatankoa (sellaista josta siemenet on käytetty johonkin muuhun)

1-2 rkl sokeria (vähemmän jos oma mehu on makeaa, enemmän jos se on ilman sokeria)

Keitä maustelientä n. 15 minuuttia, jätä se jäähtymään mausteiden kanssa. Siivilöi mausteet pois ja kaada liemi kattilaan

½-1 dl mustaherukkamehua (sopivasti, riippuu mehusta)

6-8 dl maustelientä

Lämmitä melkein kiehuvaksi. Tarjoile esim. rusinoiden ja manteleiden kanssa, terästä niin halutessa mieluisella juomalla. 

Lapsetkin tykkäsivät, sanoivat että parempaa kuin luulivat. Tosin toivoivat seuraavalla kerralla ilman tähtianista.

Tänään meillä oli epäpyhäisesti siivouspäivä, siivosimme kolmestaan (mies on metsällä) vähän perusteellisimmin. Aamulla haimme joulukuusen, se on tarkoitus koristella illalla ja samalla kuunnella joululauluja sekä nauttia glögistä ja joulutortuista. Alkaa jo olla syvä joulufiilis, niin kuin kuuluukin neljäntenä adventtina. Edessä on enää kivoja joulupuuhia.

Juomia ennen joulua 3. Kuukauden tee: Lämmin omenainen teedrinkki

Ihastuin kesällä Teahouse of Wehmaisin Baked Apple -teehen, joka on vihreää teetä maustettuna omenalla ja mantelilla. Jo silloin ajattelin, että siitä saa hyvän jouluisen lämpimän drinkin, ja niinhän siitä sai. 

Eilen ehdin jo ajattella, että tämäkin pitää tänään tehdä, mutta olen tosi tyytyväinen että piti: niin hyvää tämä oli. Sopiva pikkubreikki siivouksen välissä, sujuu taas tämän jälkeen sujuvasti. Tämän joulun lempijuoma!

12 cl Baked apple -teetä 

12 cl omenamehua

kanelitanko

3 kokonaista kardemummaa

fariinisokeria

2-4 cl jaloviinaa (yhden* jos minulta kysytään)

koristeeksi omenaa

Hauduta tee ohjeen mukaan. Samaan aikaan kiehauta omenamehu kanelitangon ja kardemummien kanssa, lisää hyppysellinen fariinisokeria. Kaada kuuma tee ja kuuma mehu kuumuutta kestävään lasiin, lisää jaloviina (tai jätä pois), sekoita nopeasti. Koriste omenalla, nauti heti lämpimänä. 

Mukavaa vaihtelua glögi-kaudella, paras lämmin juoma aikoihin. Maistuu hyvältä myös ilman jaloviinaa, eli voi tehdä koko perheelle lähes samanlaiset juomat.

ps. Ihanasta itsenäisyyspäivän kukkakimpusta riittää iloa pitkään (floristimerstari Pirjo Kopilta Kauklahden kukasta): poimin hyvänä säilyneet kukat pieneen punaiseen Aalto-maljakkoon, näillä pärjään joulukimppuun saakka.  

Juomia ennen joulua 2. Itsenäisyyspäivä 2020 ja karpalojuoma

Miten nämä vuodet kuluvat näin? Tuntuu, että ihan hetki sitten itsenäisyyspäivä osui sunnuntaille, ja taas sitä ollaan tässä, Suomi 103 v, ja taas toisena adventtina. Mietin, että mikä olisi hyvä juoma juhlistamaan tätä päivää, ja turvauduin  Eva Mannerheim-Sparren keittokirjaan herkkusuille ja tavallisille nälkäisille. Kuten arvasin, sieltä löytyi pari sivua erilaisia juomia, joista karpalojuoma houkutteli heti, ihan senkin takia, että pakastimessa oli karpaloita aika reilusti. Ihanan punaista kuohuvaa juomaa. Pienensin ohjetta reilusti, ja tein näin:

½ l karpaloita

2 l vettä

300 g sokeria

ihan pikkunokare hiivaa

Kiehauta karpalot ja vesi. Siivilöi mehu ja sekoita sokeri siihen, anna jäähtyä n. 37-asteiseksi. Sekoita hiiva nestetilkassa ja kaada joukkoon. Anna käydä 3 päivää (tämä ohjeessa, ja epäilen että meillä on sopivan viileää tähän aikaan näin pitkälle käymiselle). Pullota, anna pullojen seistä huoneenlämmössä kolmisen tuntia ja siirrä sen jälkeen jääkaappiin vähintään kolmeksi päiväksi, mieluten ainakin viikoksi (etenkin jos jääkaappi on hyvin kylmä).

Karpalojuoma oli hyvää, mutta seuraavalla kerralla teen hyvissä ajoissa niin, että juomaan ehtii kehittyä vielä enemmän hiilihappoa. Tämä oli kiva kokeilu, mutta ehkä ihan aavistuksen tuli mieleen toisen mummon mehu (sisko tietää).

ps. Minulla oli alkuun tuplamäärä karpaloita, puolet mehusta otin erikseen ja paseerasin karpalot huolella joukkoon, keitän tästä hienon kiisselin. Karpaloiden kuoret sopivat hyvin leipä- tai kakkutaikinaan. Olen ihan varma, että kyllä marjat aikoinaankin käytettiin huolella loppuun.

pps. Tänään vietämme jo aika perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivää kolmistaan, metsämies on mökillä. Syömme yksinkertaisesti mutta perinteisesti, tiedossa on siis hirven sisäfilettä, lohkoperunoita ja uunijuureksia. Jälkiruokana on yksinkertaisesti perinteistä kuivakakkua (paitsi enää ei saisi sanoa kuivakakku, vaan pitäisi käyttää sanaa kahvikakku). 

Hyvää itsenäisyyspäivää 2020!

Juomia ennen joulua 1. Lihaliemi ja peurapiirakka

Tämä on jo kuudes joulunodotuskalenteri blogissa. Ensimmäisen vuoden jälkeen olen miettinyt kalentereihin jonkun teeman, niin tänäkin vuonna. Edelleen oma lempikalenterini on se toinen, vuoden 2016 kalenteri jouluisista kirjoista. Mutta oli se viimevuotinenkin kiva. Tämä on juuri sopiva joulukalenterin tahti minulle, neljä postausta on sopivasti minulle, ja toivottavasti seuraajillekin.

Tänä vuonna mietin neljää sopivaa juomaa joulunaikaan. Kaikki eivät ole perinteisiä drinkkejä, vaan mukaan mahtuu monenlaista. Aloitan nyt lihaliemellä, olen jo aiemmin kirjoittanut juotavasta liemestä, mutta tässä tulee vähän perinteisempi versio. 

 

Olin päättänyt aloittaa liemellä jo aiemmin, mutta kuinka sattuikaan: mies "tilasi" uusimmassa  Metsästäjä-lehdessä (6/2020) olevan peurapiirakan. Ohje on Akseli Herlevilta, ja siinä kehoitettiin nauttimaan piirakka sherryllä maustetun liemen kanssa. Ehdotin ensin, että tekisin piirakan puolikkaana, mutta sehän oli oikeasti tosi huono idea, ainakin metsästäjän mielestä. Vaikka ei saadakaan syötyä piirakkaa oman perheen voimin kerralla, voi sitä pakastaa ja ottaa mukaan metsästysreissuille. 

Juotava lihaliemi

6 dl lihalientä kuumennettuna

suolaa tarpeen mukaan

loraus sherryä

persiljaa

timjamia

Lämmitä lihaliemi kattilassa. Minun lihaliemi oli redusoitu reilusti, eli käytin 1½ dl lihalientä ja 4½ dl vettä. Mausta suolalla tarpeen mukaan. Kun liemi lähes kiehuu, mausta sherryllä ja lisää vähän pilkottua persiljaa ja muutama timjamin lehti koristeeksi. Sherryn voi jättää poiskin. Nauti kuumuutta kestävästä lasista tai mukista.

Peurapiirakka levynä

100 g (puuro)riisiä

4 keitettyä kananmunaa

800 g peuran jauhelihaa

suolaa ja pippuria reilusti, timjamia

2 isoa sipulia

voita/öljyä

200 g ranskankermaa

120 g smetanaa

2 pkt voitaikinaa, á 600 g (ohjeessa 500 g)

1 munankeltuainen

Keitä riisi kypsäksi, valuta ylimääräinen vesi pois. Keitä kananmunat kypsäksi. Paista kuumalla pannulla peuran jauheliha kypsäksi muutamassa erässä, mausta reilusti suolalla ja pippurilla, lisäsin myös timjamia. Siirrä kulhoon odottamaan. Kuullota pilkottu sipuli pannulla voissa tai öljyssä, siirrä sekin kulhoon. Sekoita kulhossa riisi, hienonnetut kananmunat, jauheliha, sipuli, hapankerma ja smetana sekaisin.

Kauli toinen voitaikina pellin kokoiseksi levyksi. Levitä täyte tasaiseksi pohjan päälle. Kauli toinen levy pellin kokoiseksi, siirrä piirakan päälle ja "sulje" reunat. Tasoita piirakka takaisin pellin kokoiseksi. Voitele piirakka munankeltuaisella. Paista 180 asteessa n. 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä vähän aikaa ja leikkaa paloiksi.

Tarjoile piirakka lihaliemen kanssa. Ihana ruoka tähän vuodenaikaan.

Lämmintä ja turvallista joulunodotusta kaikille!

Tekemistä ennen joulua 4 - käsityöt

Kutomiani joululiinoja vuosien varrelta

Minä olen tekijöiden sukua, suvut ovat täynnä toinen toistaan taitavampia ihmisiä. Vaari oli seppä, isä nyt muuten vaan osaa tehdä kaiken (mitä haluaa, kuten olen sanonut lapsena), äiti, mummot, tädit jne. ovat olleet taitavia kankaankutojia, kutoneet (=neuloneet) ja ommelleet vaikka mitä jne. Tämä taitaa olla aika tavallista minun ikäisteni joukossa.

Minä olen kokenut elämäni onnellisimpia hetkiä käsitöiden parissa. Lapsena kangaspuiden alla istuminen mummon ja hänen ystävien puiden louskutusta ja juttuja kuunnellen on yksi lämpimimpiä muistoja, tai se kun kipusi yläkertaan katsomaan mitä mummo sillä kertaa kutoi. Se kun hoitajamme opetti minut kutomaan (=neulomaan), tai kummini kaivoi kaapistaan taas uuden turkoosin lankakerän minulle virkattavaksi. Kun rakensin siskon kanssa barbille huonekaluja tai tein nukkekotiin tavaroita. Tai miltä tuntui juhlia väitöstä ja karonkkaa itseommelluissa silkkipuvuissa (no myös väsytti, se on varma) tai häitä omatekemässä hääpuvussa. Tai juhlia lasten nimiäisiä, kun lapsilla oli päällään hääpuvun ylijäämäkankaista ompelemani mekko ja haalari. Muistan itkeneeni onnesta (hormonipöllyssä tosin) kirjaillessani silkkinauhalla esikoisen mekkoon kukkia.

Se tunne, kun tässä abstraktissa, aivoja kuormittavassa maailmassa saa jotain oikeasti aikaiseksi. Tuunaa vanhaa, luo uutta, tekee jotain konkreettista. Sitä vaalin, ja siihen palaan aina vaan uudestaan ja uudestaan. Taukokaan ei haittaa, kuten huomasin esikoisen toiveesta räsymattoa kutoessani: 20 v tauko, ja sieltä se tuli lihasmuistista, samanlainen nopeus ja jälki kuin nuorena. Ja sellainen syvä onnentunne että ihan itketti.

💜Tehkää käsillä, tehkää kaunista, tehkää rumaa, mutta tehkää 💜

Tekemistä ennen joulua 3 - metsä

Jos minulta kysytään, ehkä parasta mitä ihminen voi tehdä, on mennä metsään. Metsään voi mennä aina: kesällä, talvella, valoisalla, pimeällä, sateella, aurinkoisella, helteellä, pakkasella, ihan milloin vaan.

Metsä antaa ja ottaa; antaa hengen ja ruumiin ravintoa, mutta ottaa huolet ja murheet pois (myös joulustressin). 

Kuten blogia seuranneet tietävät, meidän perheen keittiön keskiössä on metsän antimet; riista, marjat ja sienet (no sieniä syö 50 % perheestä). Ja vaikka kuinka aina korostan saaliin merkitystä, on se vain pieni osa kaikesta vaikka muuta väittäisinkin.

Metsään mennessä halaan puuta, ja samalla halaan koko metsää, ja kiitän mielessäni siitä, että saan astua maailmaan, joka antaa niin paljon.

💚Metsä💚

Tekemistä ennen joulua 2 - museot

Olen tänä vuonna käynyt enemmän museoissa kuin kai koskaan aiemmin. Ihan säännöllistä sarjaa en ole käynneistäni blogiin saanut, mutta jotain sentään. Vielä ennen joulua olen menossa ainakin Ateneumiin katsomaan Helene Schjerfbeckin näyttelyn Maailmalta löysin itseni, sinne on tarkoitus viedä myös lapset joululomalla (lievistä vastalauseista huolimatta).

Toistaiseksi tämän vuoden lempinäyttely on ollut HAMin Ellen Thesleff - Minä maalaan kuin jumala. Olen käynyt siellä jo pari kertaa, ja aion käydä vielä ainakin kerran ennen kuin näyttely loppuu 26.1.2020. Tätä näyttelyä kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Ja kun on museokortti, kynnys käydä museoissa laskee entisestään ja voi mennä katsomaan vaikka vain yhtä taulua/teosta, jos niin haluaa.

Tämän vuoden ylivoimaisesti mukavin museokäynti on ollut suunnittelematon käynti kuopuksen kanssa Kansallismuseossa. Kun passinhaku sujuikin ennakoitua nopeammin, "ylimääräinen" aika vietettiin museossa hauskassa näyttelyssä. Opas oli ihan paras: kuopus, joka oli käynyt vähän aiemmin siellä luokkansa kanssa ja osasi poimia parhaat palat hauskasti. Euran muinaispukua tosin jäin katsomaan oikein ajan kanssa, niin että opas jo meinasi hermostua. Pukua voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan, sitä palaan katsomaan toistekin.

Museokortti on ehkä parhaita sijoituksia mitä voi tehdä, ainakin jos asuu paikassa (tai käy paikoissa) missä sille on paljon käyttöä.

Tekemistä ennen joulua 1 - kirjastot

Aika rientää niin, että taas on yksi joulukuu alkanut, ja on kalenterin aika, jo viides peräkkäin. Ensimmäisessä kalenterissa minulla ei ollut mitään punaista lankaa, mutta sen jälkeen on aina ollut ainakin jonkinlainen idea tai kokonaisuus johon aiheet liittyvät. Niin tänäkin vuonna, tulossa nimittäin on neljä minulle tärkeää asiaa, joita on mukava tehdä (myös joulua odottaessa/jouluna).

Ensimmäiseksi tärkeäksi tekemiseksi valikoitui lukeminen ja nimenomaan kirjastot. Olen lapsena/nuorena lukenut ihan älyttömästi ja lähikirjaston kirjastonhoitajat tunsivat minut nimeltä. Tahti ehkä vähän hiipui opiskeluaikoina (ei paljoa kuitenkaan), mutta lasten myötä minulle tuli vuosien tauko lukemisessa.  Pikkuhiljaa lukutahti alkoi palautua, ensin tuli vuosia jolloin luin kymmenisen kirjaa, sitten se määrä tuplaantui, ja taas tuplaantui. 

Tällä hetkellä lukutahti on sellainen mikä tuntuu omalta ja hyvältä. Excel-fanina olen tilastoinut luetut kirjat vuosien ajan, tästä on sekin hyöty, että tiedän lukeneeni kirjoja mitä en muista lukeneeni. Mutta eiköhän jokaisesta kirjasta jää joku muistijälki aivoihin kuitenkin... 

Tilastoinnissa myös auttaa työkaverin vinkkaama Goodreads. Sinne on helppo laittaa luetut kirjat (ja muistiin mitä haluaa lukea, jos niin haluaa), seurata mitä kaverit lukevat ja ennen kaikkea minusta on kiva verrata omaa lukumakua muiden arviointeihin. Yhteisö jossa on paljon lukemisesta kiinnostuneita ihmisiä, suosittelen.

Mutta se varsinainen aihe eli mikä oikeasti mahdollistaa tämän mittakaavan lukuharrastuksen: kirjastot! Minulla ei olisi mitään mahdollisuutta, eikä edes halua, säilöä kaikkia lukemiani kirjoja, joten lainaaminen on ainoa vaihtoehto. Kun kuulen mielenkiintoisesta kirjasta, laitan sen heti varaukseen, tämä toimii samalla lukulistana minulle. Minulla on jatkuvasti 20-30 kirjaa varattuna, ja niitä tulee lainattavaksi sitä mukaa kuin tulee, välillä kirjaa pitää odottaa vuosikin. Mutta sekään ei haittaa, lukeminen ei maailmasta lopu.

Kirjaston Helmet-lukuhaaste on osaltaan ollut palauttamassa lukuintoani. Ensimmäisenä vuotena taisin saada sinne reilu kymmenen kirjaa, tästä vuodesta tulee ensimmäinen kerta, jolloin haaste tulee valmistumaan, jopa niin että parikymmentä kirjaa jää haasteen ulkopuolelle. Haasteen myötä on tullut luettua paljon sellaisiakin kirjoja joihin ei muuten olisi osannut tarttua. Voittajafiilis!

Lukekaa ennen joulua, jouluna, ja ihan milloin vaan!

4. Aatonaaton 2018 kalapöytä

Olen aiemminkin todennut, että ehdottomasti paras päivä jouluaatolle on maanantai. Silloin on aikaa toipua viikonlopun verran loppuvuoden työkiireistä ja valmistautua joulunpyhiin ihan rauhassa (kollektiivisesti oltiin perjantaina siinä pisteessä että yksi yritti leimata lounaalle bussikortilla, toinen yritti päästä töihin kotiavaimilla ja kolmas ei muuten vaan muistanut mitään). Eilen oli onneksi aikaa ottaa kolmet päikkärit ja aloittaa siivoamista, ja tänään oli hyvä päivä jatkaa saunanpesulla, pyykkäyksellä ja normaalilla viikkosiivouksella.

Perinteisen tapaan tänään syötiin kala-ateria. Tällaisella jouluruokafanilla kaikki joulun ruuat ovat lempiherkkuja, joten haluan jakaa ruuat eri päiville, jotta kaikesta saa nauttia kunnolla ilman että tulee syötyä liikaa. Ostin uusimman Kotilieden kalenterin takia, ja lisäbonuksena löysin kiinnostavan silakkareseptin, jossa ensin marinoidaan silakkafileitä etikassa ja sen jälkeen öljyssä. Aikaa meni kaksi vuorokautta, mutta oli kyllä sen arvoista (ohje lopussa).

Kun on postannut kalapöydän ensimmäisen blogivuoden jälkeen joka vuosi (2012, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017), huomaa että kattaus on ollut melkein samanlainen viime vuosina. Paitsi ei tänä vuonna. Idea lähti oikeasti niin pienestä kuin Henri Alenin laittamasta kuvasta, jossa suku kokoontui jouluaterialle. Siinä oli (ehkä) mätimousse Saara Hopean näppyläkulhossa, ja siitähän se lähti tämäkin kattaus, sopivasti jälkiruokakin tuli katettua valmiiksi pöytään. Tänä vuonna syötiin kala-aterialla seuraavanlaisesti:

Lohenmäti, smetana, sipulisilppu, keksit

Graavit lohi ja siika

Lime-chili-inkivääri-korianteri graavattu siika

Kylmäsavustettu hauki ja lohi (miehen savustamat)

Lämminsavustettu lohi

Silakka-boquerones

Timon balsamico-hauki

Lämminsavu-katkaraputahna + ruiskupit

Rosolli

Keitetyt perunat

Silakka-boquerones 

(vähän muunneltu ja pienennetty ohje Kotiliedestä 26/2018)

250 g silakkafileitä

sherry-viinietikkaa

suolaa

1 valkosipulin kynsi

persiljaa

valkopippuria

suolaa

hyvää oliiviöljyä

Irrota silakkafileet nahkasta, yhdestä fileestä tulee aina kaksi suikaletta. Lado ne suolan kanssa kannelliseen astiaan ja kaada päälle viinietikkaa niin, että fileet peittyvät. Anna marinoitua vuorokausi. 

Seuraavana päivänä valuta etikka pois ja lado fileet puhtaaseen purkkiin valkosipuliviipaleiden ja persiljasilpun kanssa tasaisesti. Mausta valkopippurilla ja aavistuksella suolaa. Kaada päälle oliiviöljyä niin, että fileet peittyvät. Anna marinoitua vuorokausi. Ohjeen mukaan fileet säilyvät viikon. Ihanat fileet, ja öljy maistui perunoiden kastikkeena.

3. Puolukkakiisseli

Kuten totesin Maaseudun tulevaisuuden jouluruokajutussa, minä olen kiisselifani. Kiisselit ovat kesällä parasta janojuomaa ja evästä, talvella ne ovat konkreettinen pala kesää. Kiisselit sopivat hyvin arkeen, mutta erityisen hyvin ne sopivat juhla-aterian jälkiruuaksi. 

Meillä kuluu joulun aikaan rusinasoppaa litrakaupalla, mutta myös muut kiisselit sopivat tähän aikaan, etenkin jos haluaa pysyä kotimaisissa raaka-aineissa. Minä valmistin nyt jouluaterian jälkiruuaksi puolukkakiisseliä, se on ehkä paras jälkiruoka joulupöytään mitä voi olla. Tämä annos on sopiva neljälle hengelle jälkiruuaksi, mutta ei siitä iltapalaksij enää jää.

½ l vettä

½ l jäisiä puolukoita

½-1 dl sokeria

2-2½ rkl perunajauhoa

tilkka vettä

kermavaahtoa

Keitä vesi kattilassa, lisää jäiset puolukat kiehumaan muutamaksi minuutiksi. Siivilöi mehu puhtaaseen kattilaan, painele puolukoita siivilää vasten (mitä enemmän painelet marjoja, sen enemmän makua tulee; mitä vähemmän, sen kirkkaamman kiisselin saat), lisää sokeri ja anna kiehahtaa. Sekoita perunajauho vesitilkassa ja suurusta kiisseli, älä enää keitä. Ripottele sokeria kiisselin päälle ja laita kansi kattilan päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöön vaikka yön yli. Tarjoile kermavaahdon kanssa.


ps. Liina on mummoni kutoma.

2. Hirvipata jouluisin maustein

Karjalanpaisti kuuluu monella joulupöytään tai muuten talven aikaan, mutta vaihteeksi on mukava maustaa lihapata lämpimillä jouluisilla mausteilla. Tämä pata maistuu varmasti hyvältä laatikoiden kanssa, sekä tietysti riisin, perunamuusin tai perunoiden kanssa.

Minulla oli pieni pala hirvenlapaa joka vaatii pitkän haudutusajan, mutta tähän voi käyttää myös paistia, silloin haudutusaika voi olla lyhyempi. Padan voi valmistaa myös muusta riistasta, naudasta, possusta (suosittelen!), tai oikeastaan ihan mistä tahansa.

1 kg pala hirven lapaa

suolaa, mustapippuria

voita/öljyä

1 rkl vehnäjauhoa

2 sipulia

4 porkkanaa

2 dl hyvää lientä

2 tl raastettua inkivääriä

1 kanelitanko

1-2 kokonaista neilikkaa

muutama maustepippuri

1 rkl tummaa siirappia
1 rkl omenaviinietikkaa

Pilko liha reiluiksi suupaloiksi, suolaa ja pippuroi ne. Paista lihoihin valurautapannulla hyvä pinta voin ja öljyn seoksessa. Lisää vielä vehnäjauho, kääntele lihoja niin että peittyvät tasaisesti jauhoihin. Siirrä lihat pataan. Kuori ja pilko kasvikset, anna niidenkin saada vähän pintaa pannulla, siirrä pataan. Laita liemi (tai vesi) pannulle, raaputa kaikki maut talteen, kaada pataan. Mausta tuoreella inkiväärillä (tai 1 tl kuivattua), kanelilla, neilikalla ja maustepippurilla. Lisää vähän siirappia ja omenaviinietiiaa, ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä n. 3 tuntia kunnes liha on hajoavan mureaa. Syödään riisin tai perunoiden kanssa. Ihana talvinen pata!


ps. Liina on äidin kutoma.

pps. Pata on sama pata, jossa anoppi toi karjalanpaistin (ja padan) rotinoiksi esikoisen synnyttyä.

1. Sienisalaatti kahdella tapaa

Tämä on nyt neljäs vuosi, kun aloitan adventtikalenterin. Ensimmäisenä vuotena teemana oli ei-teemaa, tulipahan vaan kokoelma erilaisia postauksia. Toinen vuosi on lempikalenterini, silloin tuli käytyä läpi neljä (minulle) tärkeää joulukirjaa. Viime vuonna teemana oli valmistautuminen jouluun, sekin oli mukava tehdä. Tänä vuonna on tiedossa löyhästi ajatellen neljä aterianosaa/ateriaa, tai sinne päin, ei kuitenkaan järjestyksessä. 

Ensimmäisinä vuosina oli sattumaa, että joka sunnuntaille sattui erilaiset kukat pöytään, nyt saatan jo nähdä vähän vaivaa asian takia. Tänä vuonna ei meinannut kirkastua sopivaa teemaa, mutta lopulta asian ratkaisi se, että aatonaatto osuu neljännelle sunnuntaille (eli blogia seuranneet tietävät mitä on tulossa). 

Minulla sienisalaatti kuuluu myös joulunaikaan. Ja nimenomaan minulla, olen meidän perheessä ainoa joka syö sitä, ja isä tietysti silloin kun on paikalla. Minä teen sienisalaatin aina suolasienistä, ja vähän vaihdellen lisään muita aineita sen mukaan, mitä sattuu olemaan. Havahduin kesällä, ettei minulla taida olla sellaista perusreseptiä kirjattuna ylös, varmaankin juuri sen takia että teen salaatin aina vanhalla tuntumalla. Siskoni sen sijaan tekee sienisalaatin paistetuista ja pakastetuista suppilovahveroista, ja tänään halusin kokeilla kumpaakin tapaa. Siskoni on oppinut anopiltaan tämän reseptin, ja kokeiltuani tästä tuli hetkessä uusi lempisalaattini (kuvassa edessä). 

Perinteinen sienisalaatti suolasienistä

n. 2 dl suolasieniä (haapa-, karva-, kangas- ja/tai mustarouskuja sekaisin)

1 punasipuli

½ dl ranskankermaa

2 tl etikkaa

ripaus sokeria
mustapippuria myllystä

Huuhtele suolasienet ja laita reiluun kylmään veteen likoamaan. Vaihda vesi muutamaan kertaan, maistele sieniä välillä kunnes niissä on sopiva suola jäljellä. Jos vahingossa menevät liian suolattomaksi, suolaa voi lisätä uudestaan vähän. Liuottamiseen menee aikaa muutama tunti, jos vaihtaa vettä välillä muutaman kerran. Purista sienistä vesi pois.

Silppua sienet ja sipuli hienoksi silpuksi. Mausta ranskankerma etikalla ja ripauksella sokeria ja mustapippuria, sekoita kastike sienien ja sipulin joukkoon. Anna maun tasaantua muutama tunti/yön yli ja nauti sellaisenaan aterialla tai leivän tai keksien päällä. Hyvä perussalaatti, ranskankerman tilalla voi käyttää kermaa tai kermaviiliä maun mukaan (kuvassa taaempana).

Sienisalaatti siskon tapaan

1 dl paistettuja suppilovahveroita

1 pieni sipuli

1 dl kermaviiliä

½ tl suolaa
mustapippuria myllystä

Paista suppilovahverot kuivalla pannulla niin, että kaikki nesteet haihtuvat. Jos käytät sienet heti, anna niiden jäähtyä. Voit myös pakastaa sienet, ja tehdä salaatin myöhemmin sulatetuista sienistä. Pakastuksen jälkeen kannattaa puristaa vielä viimeiset nesteet pois. Pilko sienet ja sipuli hienoksi silpuksi, ja sekoita kaikki aineet keskenään. Käytä suolaa maun mukaan, siskoni käyttää sitä aina niin, että varmasti maistuu. Tämä on puolikas annos siitä, mitä hän yleensä tekee. Aivan upea metsän maku, ihana salaatti.

Marraskuun lopun sienisatoa, jäisiä suppiksia

Valmistautumista jouluun 4 - hyvää joulua

Kukka-asetelma floristimestari Pirjo Koppi

Riisipuuro (minulle tuli manteli) ja rusinasoppa syöty, lanttulaatikko ja tuuvinki uunissa, kuusi koristeltu ja joulusaunottu auringonpaisteessa lumettomassa maisemassa. Valmistelut on tehty, jouluaterialle pitää vielä tehdä rosolli ja leikata kinkku, ja vatkata kerma luumukiisselille. Vaari pelaa lasten kanssa Afrikan tähteä, minä saatan ottaa pienet tirsat.  Nyt on aika toivottaa kaikille 

Rauhallista, rentouttavaa ja omanlaista joulua!

Valmistautumista jouluun 3 - joulumarkkinat

Minulla ja lapsilla on meidän oma jouluperinne: Tuomaanmarkkinat. Olemme jo monen monta vuotta käyneet Tuomaanmarkkinoilla ennen joulua. Lapset tulevat koulusta bussilla Helsinkiin, minä tulen suoraan töistä heitä vastaan ja vietämme loppupäivän markkinoilla. Jos lapsilta kysyy mikä jouluperinne on tärkeä, tämä on yksi niistä, yleensä ihan ensimmäisenä. (Toinen ainakin tänä vuonna mainittu on se, että ei tarvitse tehdä lomalla mitään.)

Olen jokaisena vuotena ostanut lapsille joko villasukat tai lapaset, vähän tarpeen mukaan. Tänä vuonna esikoinen sai alpakkavillasta neulotun hupun. Kuopus on halunnut käsinuken joululahjaksi, ostamme sen aina samasta kojusta. Meillä alkaakin olla jo hyvä valikoima käsinukkeja (tänä vuonna piti saada kana).

Vaarini oli seppä, ja minun täytyy käydä kertomassa se Onnelliselle sepälle joka vuosi (no ei ehkä ihan joka vuosi onneksi sentään). Joka tapauksessa pitää käydä tuoksuttelemassa lapsuuden tuoksuja ja ihailla/ostaa hienoja rautatöitä. 

Syömme myös päivällisen markkinoilla, joka vuosi jotain erilaista. Tämän lisäksi minä olen parina viime vuonna jonain päivänä käynyt syömässä Grönin puuron lounaalla, suosittelen. Tuomaan markkinoiden ruokatarjonta on mielenkiintoista joka vuosi, ehkä muutkin markkinat voisivat ottaa mallia.

Näille markkinoille kannattaa tulla kauempaakin, joulumieli on ollut joka vuosi taattu, vaikka usein on satanut vettä kaatamalla. Tänä vuonna aikaistettiin reissua päivällä ihan sen takia, että vältyttiin vuoden toistaiseksi pahimmalta keliltä, se oli hyvä päätös se. 

Lämmittävää joulunalusaikaa toivottaa sauvajyvänen!

Valmistautumista jouluun 2 - kauppalistan päivitys

Itsenäisyyspäivän kukat (floristimestari Pirjo Koppi) edelleen upeina

Perinteisen jouluruoka-fanin valmistautuminen jouluun on helppoa koska menun tietää vanhastaan. Kuitenkin pientä muuttumista saattaa tapahtua vuosien aikana, eipä vanhassa listassa ollut esim. tattarijauhoa (Juuren porkkanalaatikko), ja se meinasikin unohtua viime vuonna. Niinpä totesin että on aika päivittää kauppalista.

Printtaan kauppalistan hyvissä ajoin ennen joulua, ja yliviivaan ne asiat, jotka jo löytyvät kaapista (suuri osa yleensä). Niukan joulun vuosina kalojen ja juustojen määrä on vähäisempi, runsaamman joulumielen vuotena niitä on enemmän, muuten on samanlaista joka vuosi.

Kuten kaikki blogia pidempään seuranneet tietävät, meillä syödään hyvin perinteisesti joka joulu. Parina päivänä keskitytään pelkkiin kaloihin, parina päivänä pelkkään kinkkuun ja laatikoihin lisukkeineen. Ja lisäksi jossain välissä muutamia muita perinteisiä herkkuja, esim. pullaa pitää leipoa, se onkin lähes ainoita jouluperinteitä joita mies on tuonut kotoaan. Lopussa on kattava kauppalista, josta 4-5 ihmistä syö joululoman aikana hyvin suunnilleen seuraavanlaisesti:

Luumukiisselia ja riisipuuroa. Monta kertaa.
Leivotaan piparit ja piparitalo.
Tortut helposti kaupan taikinasta ja hillosta.
Pullaa pitää olla aattoaamuna. (hiiva puuttuu listasta)
Hedelmäasetelma on jokavuotinen joulukoriste.

Kalapöytä syödään aina aatonaattona sekä joulupäivänä. Olen näköjään postannut melkein joka vuosi aatonaaton kalapöydän: 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016.

Aattona ja tapanina syödään kinkkua sekä lanttu-, porkkana- ja maksalaatikkoa. Tuuvinki eli imelletty perunalaatikko on nykyään aina siskolta, se vaan on niin hyvää hänen tekemänään. Rosollia, joko punaisena tai keltaisena, ja sienisalaattia löytyy myös.

Juomina meillä on aina kotikalja, olut, vichy, maito ja cokis (tapanina). Ei viiniä, paitsi juustojen kanssa jotain erityistä.

Stressitöntä joulunalusaikaa toivottaa sauvayvänen!

Valmistautumista jouluun 1 - hopeat

Kukat floristimestari Pirjo Koppi

Tämä vuosi on niitä vuosia, jolloin jouluun valmistautuminen on mukavaa. Minuun on tarttunut esikoisen innostunut joulumieli, hän totesi jo marraskuun alkupuolella, että ihanaa kun joulu tulee, se on vuoden parasta aikaa, paljon kivempi kuin vaikka omat synttärit. Jouluinnostus näkyy mm. siitä, että jouluradio on soinut ahkeraan, ja monesta kanavasta on voinut valita aina mieluisan kappaleen.

Joulumieli näkyy myös siitä, että pitää taas kiillottaa hopeat jonkun vuoden tauon jälkeen. Jos ei muuta, niin tuo vanhemmiltani kihlajaislahjaksi saatu kauha ("Kauha yhteiseen soppaan" lukee edelleen rasiassa olevassa kortissa) joka on ihan must rusinasopassa joulun pyhien aikana. Tähän mennessä olen jo keittänyt 8 l rusinasoppaa pääasiassa esikoisen toiveesta, ja jatketaan rusinasopalla taas joululoman kynnyksellä. 

Minä kiillotan hopeat aina siihen tarkoitetulla kiillotusliinalla. Mikäs sen mukavampaa kuin levittää hopeat pöydälle, laittaa joululaulut soimaan ja keskittyä kiillottamiseen. Kätten jäljen näkee heti ja pienen vaivannäön jälkeen voi keskittyä ihailemaan omaa ahkeruutta. Ja alkaa suunnitella joulukattausta. Kyllä kelpaa nostella rosollia lautaselle hopeisella salaattiottimella, tai kauhoa riisipuuroa jäätelölusikalla ja kruunata se hopeakauhallisella rusinasoppaa. Ainoa mikä pitää muistaa, on olla kattamatta hopeiset aterimet kalapöytään, hopea ei nimittäin kestä lipeäkalaa.

Iloista joulunalusaikaa toivottaa sauvajyvänen hymyssäsuin!