maanantai 27. marraskuuta 2017

10 l hirven jauhelihakeitto ja hedelmäsalaattikakku


Marraskuu on meillä juhlakuukausi, tällä hetkellä takana on neljät juhlat parin viikon sisään. Olen aina harmitellut, että tämä on vuoden ankeinta aikaa juhlia. Tänä vuonna tajusin, että meillä ei kylmätila mitenkään riitä isompiin juhliin, joten on ihan loistavaa kun vuodesta toiseen tähän aikaan ulkona on jääkaappilämpötila.

Meillä oli viimeisimmissä juhlissa yhteensä 17 ihmistä oma perhe mukaanlaskettuna  Pidin tarjoilut taas yksinkertaisena, vaikka kyllä siinäkin oli vähän hommaa ja aikatauluttamista. Esikoinen pelastaa nykyisin tilanteen kuin tilanteen, ja jaksaa kannustaa silloin kun itselle iskee epätoivo esim. rumasta kakusta (sanomattakin on selvää että tuo ihana alpakka-kakku on esikoisen tekemä, ja tuo hedelmäsalaattikakku on minun tekemä).

Ripaus tryffeliä -blogin Merja kirjoitti vähän aikaa sitten kiinnostavan ja ihanan postauksen illallisjärjestelyistä. Nämä meidän juhlat eivät olleet mitkään ruokajuhlat, olipahan vaan tavalliset lasten synttärit (en ehkä oikeista ruokajuhlista olisi selvinnytkään tällä ajankäytöllä). Mietin ja yritin muistella nytkin monia asioita viime vuodesta, enkä oikein muistanut kaikkea, joten päätin kirjoittaa ylös asioita tulevia juhlia varten.


Tilan ja ajan puutteen vuoksi ruuan piti olla yksinkertaista. Keitto oli siis helppo vaihtoehto, ja viime vuoden hirvikeitosta samat vieraat pitivät, joten sillä mentiin. Tein nyt vähän isomman annoksen kuin viimeksi, tämä riitti hyvin 17:lle hengelle ja neljä ihmistä söi siitä vielä tänään päivällisen. Keiton lisäksi oli ruisleipää (2 Viipurilaisen leipomon reikäleipää) ja ja vaaleaa leipää (1 maalaisleipä), juustoa (n. 300 g) ja savupeuraa (n. 500 g). Ruokajuomana oli vichyä (2 ploa), vettä, kotikaljaa (1 plo), pari olutta ja maitoa.

Keiton valmistin samaan tapaan kuin viime vuonna:

2,2 kg hirven jauhelihaa
öljyä
mausteita (paprikaa, savupaprikaa, Aji Cristalia, musta-, valko- ja viherpippureita, timjamia jne.)
1 l tiukkaa peuralientä
n. 4-5 l vettä
2,3 kg perunaa
12 isoa porkkanaa
2 palsternakkaa
keskikokoinen lanttu
½ mukulaselleriä
1 purjo
5 varsisellerin vartta
iso nippu persiljaa

Paista hirven jauheliha öljyssä n. 400 g erissä, mausta reilusti jokainen pannullinen lihaa. Tein tämän edellisiltana ajan säästämiseksi ja säilytin lihan kylmässä. Kun keität keiton, lisää liemi/liemet ja vettä kattilaan. Kuori perunat, porkkanat, palsternakat, lanttu ja selleri. Pilko kaikki palasiksi ja lisää kattilaan. Viipaloi purjo ohueksi, samoin varsiselleri ja lisää nekin kattilaan. Tässä vaiheessa 10 l kattila on niin täynnä kuin sitä on mahdollista keittää. Varaa keittämiseen aikaan, minulla taisi mennä ainakin puoli tuntia ennen kuin keitto alkoi kiehua. Keitä niin kauan että perunat ovat kypsiä, vähintään puolisen tuntia. Lisää lopuksi reilusti persiljaa ja tarjoile keitto leivän ja ruokajuoman kanssa.


Kahvin (4 pannullista) ja limsan (3 l cokis, 3 l Mounatin dew ja 1½ l Dr Pepper) lisäksi tarjolla oli alpakkakakku (nyt 1½x suklaakakku, päällystetty kermavaahdolla jossa vähän rahkaa, kermaa taisi olla reilu 3 dl ja rahkaa 2 dl, sokeria vajaa desi + vanilja), hedelmäsalaattikakku, pullakranssi (2½ dl taikina) ja kääretorttu perunajouhoilla, välissä omena-karhunvatukkahilloa. Lisäksi oli kaupan keksejä muutama pötkö, kolme pussia karkkia ja reilu kaksi pussia sipsiä.

Kirjoitan hedelmäsalaattikakun ohjeen tähän, sillä kakku oli parempaa kuin viime vuonna, enkä muistanut miten tein sen viime vuonna. Näin tehden ainakin tuli todella hyvää, muistiksi ensi vuotta varten jos kuopus haluaa tämän kakun silloinkin.


Hedelmäsalaattikakku

6 munan sokerikakku (saman verran munaa, sokeria ja vehnäjauhoa)

3 appelsiinia
4 banaania
2 omenaa
400 g viinirypäleitä
3 dl puutarhavadelmaa
1 rkl sokeria

4 dl kermaa, ½ dl sokeria, ½ tl vaniljajauhetta

Leivo tavallinen sokerikakkupohja 26-28 cm kakkuvuoassa. Anna kakun jäähtyä kokonaan. Tee hedelmäsalaatti: kuori appelsiinit veitsellä, leikkaa veitsellä hedelmäliha suoraan kulhoon ja purista jämistä mehu kulhoon. Viipaloi banaanit, pilko omenat pieniksi kuutioiksi ja halkaise viinirypäleet. Lisää vielä jäisiä vadelmia murskattuna joukkoon, lisää tarvittaessa vähän sokeria ja sekoita kaikki hyvin sekaisin. Anna maun tasaantua hetki. Vatkaa kerma, lisää sokeria ja vaniljaa maun mukaan.

Halkaise kakku kahtia. Lisää vajaa puolet hedelmäsalaatista pohjan päälle, levitä myös kermavaahtoa. Laita toinen puoli kakkua päälle, lisää päälle reilu puolet jäljellä olevasta hedelmäsalaatista. Lisää kermaa ja loput hedelmistä päällimmäiseksi. Jätä kakku joko nakukakuksi, tai peitä reunat kermalla.

Mukavat juhlat taas kerran, kiitos vieraille! Tilaa on vähän mutta ei se tunnu haittaavan, hiki päässä lapset olivat nytkin. Ulkona satoi ja oli ankea keli, niinkuin tänä vuonna on ollut koko ajan.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Muistilista ensi vuodelle


Tänä vuonna minulla on lyhyttäkin lyhyempi muistilista ensi vuoden viljelyksiä varten. Tämä on ollut masentava satovuosi, suunnilleen neljäs peräkkäin ja jokainen vuosi on ollut ankeampi edellistä. En oikein osaa kuvitella kuinka se voisi vielä olla pahempi, tosin niin ajattelin jo viime vuonna. Tänä vuonna mikään vuodenaika ei ollut sellainen oikea vuodenaika. Vuosi 2017 on ollut sellainen ankea epävuosi.

Esikasvata kohtuudella. Muutama chili ja tomaatti riittää kun ei mikään kasva kumminkaan.

Sipulit yksinään penkkiin.

Älä laita porkkanaa ollenkaan.

Kylvä kukkia joka puolelle palstaa, se oli kiva.

Mieti miten jaksaa syksy. Ensimmäistä kertaa ikinä minulla jäi maa kääntämättä ennen talvea. Osa perunoista ja punajuurista jäi maahan tulvan alle, loput lehtikaalit ja purjot söi kauriit. Valkosipuli jäi laittamatta maahan ensi vuotta varten, en vaan enää halunnut mennä sinne vettä seisovalle savimaalle. 


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Palapaisti hirvestä


Tänään tein ihan perinteistä hirviruokaa eli palapaistia juureksilla. Ihan hymyilytti pitkästä aikaa tehdä näin perinteisen yksinkertainen pata. Lisänä oli perunamuusia, salaattia, spontaania kaalisalaattia ja sankarin toiveesta keitettyä parsa- ja kukkakaalia. Viimeksi mainituilla kompensoitiin se, että tein perunamuusia, joka on kuopuksen inhokkia. Hän söikin ehkä puolet parsa- ja kukkakaaleista eikä muusia ollenkaan, myös pata maistui.

1,5 kg hirvenpaistia
voita/öljyä
mustapippuria myllystä
2 tl viherpippuria
½ tl katajanmarjaa
1-2 tl kuivattua timjamia
2 tl suolaa
4 porkkanaa
1 palsternakka
3 sipulia
pala purjoa
pieni pala lanttua
½ dl vehnäjauhoa
½ l riistalientä

1-2 dl kermaa

Leikkaa liha reiluiksi paloiksi. Ruskista lihapalat kuumassa valurautapadassa voissa ja/tai öljyssä. Mausta ne samalla, rouhaise mustapippuria päälle ja morttelissa hienonnettua viherpippuria ja katajanmarjaa sekä timjamia. Siirrä lihat syrjään odottamaan. Kuori ja pilko kasvikset ja kuullota niitä padassa hetki. Kaada jauhot niiden päälle ja sekoita niin että peittyvät tasaisesti. Lisää lihat takaisin pataan ja kaada liemi päälle. Hauduta uunissa n. 150 astetta 2½ tuntia. Nosta pata hellalle, lisää kerma ja anna vielä hautua pieni hetki.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Suklaakakku voikreemillä

Otin kuvan liian aikaisin, suklaakorvat puuttuvat vielä

Esikoinen on toivonut alpakkaa pitkään. Hän bongasi somesta söpön lammaskakun, ja sanoi sen olevan riittävän lähellä. Ohjetta kakulle ei ollut, mutta hän halusi suklaakakun pohjan ja sopivan kuorrutteen. Koska toteutus oli niin epämääräistä, päätimme tehdä koeversion kakusta ennen isoja juhlia. Tätä kakkua oli syömässä 6 ihmistä ja kakkua jäi vajaa puolet. Voikreemi-kuorrutus jakoi mielipiteet, osa tykkäsi, osa ei (sankari ei tykännyt). Nyt mietimme vielä, että teemmekö seuraavaan versioon kuorrutteen kermavaahdolla vai näin. Kakku itsessään oli hyvä ja mehevä, pelkkä suklaakakku ilman täytettä. 

Kakun ohje mukaeltu Mrs. Fieldsin I love Chocholate cookbookista (1994!)

Suklaakakku


75 g tummaa suklaata
2,5 dl jauhoa
1 tl soodaa
ripaus suolaa
½ tl vaniljajauhetta
50 g voita
1 dl fariinisokeria
1,5 dl sokeria
2 munaa
1 dl hapankermaa
1 dl kiehuvaa vettä

Sulata suklaa vesihauteessa, anna vähän jäähtyä. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa isommassa kulhossa voi ja sokerit vaahdoksi (tai ainakin hyvin sekaisin). Vatkaa munat yksitellen voimakkaasti vatkaten, jatka vatkaamista muutama minuutti. Vatkaa myös sulatettu suklaa joukkoon. Lisää jauhoseos ja hapankerma osissa, aloita ja lopeta jauhoilla. Sekoita kiehuva vesi joukkoon, ja laita taikina jauhotettuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 20 cm). Paista 180 asteessa 40 minuuttia. Anna kakun jäähtyä kymmenisen minuuttia, poista se vuoasta ja anna jäähtyä kokonaan. 

Voikreemi (ohje Dr. Sugar -blogista)


220 g pehmeää voita
n. 5 dl tomusokeria siivilöitynä
ripaus suolaa
1 tl vaniljaa (uute tai jauhe)
3-4 rkl maitoa

Vatkaa voi isossa kulhossa vaahdoksi. Siivilöi tomusokeria joukkoon, kannattaa tehdä se varovaisesti ettei sokeri pöllyä liikaa. Vatkaa kunnes tomusokeri on täysin sekoittunut voin kanssa, suola varmaan lisätään tässä vaiheessa, siitä ei ollut mainintaa alkuperäisessä ohjeessa. Lisää halutessa vanilja sekä 3 rkl maitoa. Vatkaa n. 2-3 minuuttia kunnes voikreemi on sopivan kuohkeaa. Jos se on liian pehmeää, lisää vähän tomusokeria, jos liian jähmeää, lisää vähän maitoa. Jos haluat värjätä kreemin, lisää väri lopussa ja vatkaa se sekaisin.

Kun kakku on täysin jäähtynyt, kuorruta se voikreemillä ja koristele halutulla tavalla. Leivoimme kakun yhdessä, minä tein kuorrutteen ja esikoinen koristeli kakun yksin. Siitä tuli hieno!

torstai 16. marraskuuta 2017

Marjaisa hillakiisseli


Meillä syötiin maanantai-jälkkäriksi hillakiisseliä sen hyvän peuranfileen jälkeen. Tällä kertaa keitin kiisselin kokonaisista marjoista, joka meillä on se arkisempi versio. Juhlaan teen yleensä paseeratuista marjoista, ohjekin löytyy tuolta. Lapsien mielestä se on ylivoimaisesti parempaa, minä pidän kummastakin.

5 dl hillaa
9 dl vettä
½-1 dl sokeria
1-2 dl vettä
4 rkl perunajauhoa

Sulata marjat. Lisää ne kattilaan veden ja sokerin kanssa. Kun neste alkaa kiehua, suurusta vesitilkkaan sekoitetulla perunajauholla. Sokeroi pinta ja laita kansi päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöön ja nauti sellaisenaan, tai jäätelön/kerman kanssa. Säilyy pari päivää huoneenlämmössä (siis jos säilyisi).

maanantai 13. marraskuuta 2017

Peuran ulkofile pihveinä


Tänä vuonna meillä vietettiin isänpäivää leipomalla kakku etukäteen jo torstaina, ja syömällä isänpäiväateria jälkikäteen maanantaina. Tämä kaikki järjestely tietenkin sen takia, että perheen isä oli metsällä isänpäiväviikonlopun kun muu perhe jäi kotiin valmistelemaan tulevaa juhlasesonkia. Kaksi metsästävää isää (oma isä ja lasten isä) saivat nauttia kakun keskenään mökillä viikonlopun aikana.

Isänpäiväateriaksi oli toiveissa pihviateria, se olikin helppo toteuttaa arkena. Ehdotin että käytetään peuranvasan ulkofile tähän ateriaan. Lisäksi toiveissa oli lohkoperunoita, jotka on myös helppo valmistaa työpäivän päälle koska aikaa ei mene paljoa. Sivuun uunijuureksia ja salaattia sekä jälkkäriksi hillakiisseliä, ja yksinkertainen mutta hyvä juhla-ateria oli siinä. Ei shoppailua ollenkaan, eikä aikaakaan paljoa: yksinkertaista puhdasta luksusta.

Aiemmin olen valmistanut peuran ulkofilettä kokonaisena, tälläkin kertaa grillasin osan fileestä kokonaisena, ja osan pihveinä. Kumpikin oli hyviä, mutta ehkä pihvit tällä kertaa vieläkin parempia. Pimeässä grillaamisessa on omat hankaluudet, ja tällä(kin) kertaa jäi kuva ottamatta ateriasta, mutta voitte uskoa että hyvää oli.

800 g peuran(vasan) ulkofile
öljyä
suolaa ja pippuria

Poista kalvot fileestä. Leikkaa file n. 2(-3) sentin paksuisiksi pihveiksi. Sivele päälle ihan vähän öljyä, suolaa ja pippuroi sopivasti, enemmän suolaa ja vähemmän pippuria. Grillaa kuumassa kamadossa pari minuuttia puoleltaan, vähän enemmän jos haluat kypsempää lihaa. Ja pidempään jos grilli ei ole riittävän kuuma. Jos grillaat filettä kokonaisena, kannattaa grillata useampi minuutti kaikilta puolilta. Kääri lihat folioon ja anna vetäytyä vartin ajan. Tarjoile sellaisenaan lohkoperunoiden, salaatin ja uunijuuresten kanssa.

Pimeässä grillaamista


lauantai 11. marraskuuta 2017

Kolmen päivän peuraliemi


Mies sai peuranvasan joka jaettiin puoliksi metsästyskaverin kanssa. Nyt pakastimessa on fileet ja pari kiloa jauhelihaa, upea kinkku lähti palvattavaksi. Näiden lisäksi sain lientä varten luut sekä ison pätkän selkärankaa ja niskaa sen jälkeen kun näistä oli lihat poistettu niin pitkälle kuin mahdollista. Minäkin olin mukana paloittelemassa eläintä, tein kyllä muita hommia, mutta ehdin ottaa välissä yhden kuvan. Ja ystävällisesti minulle näytettiin miltä peuran ribsit näyttävät luuhun saakka, eli en enää tunne huonommuutta siitä, etten onnistu saamaan niistä kovinkaan hyviä. Ja varmistuksen siihen, etten niitä enää aio edes yrittää valmistaa, saa mennä vaikka liemiaineiksi.  

Blogissa on monta riistaliemen ohjetta, peuraliemiäkin löytyy ainakin savustettua, tummaa, vaaleaa, parasta ja aasialaisella vivahteella. Tällä kertaa minun piti keittää liemi viikolla, jolloin kotiintulon ja nukkumaanmenon väliin ei jäänyt paljoakaan aikaan. Siksi jaoin liemenkeiton monelle päivälle, nyt on kokeiltu, että sekin toimii todella hienosti. Upea liemi lopputuloksena, päiviä kului, mutta aikaa ei juurikaan.

Paahdoin luut yhtenä päivinä ja keitin liemen toisena päivänä. Koska tällä kertaa minusta maku alkoi vasta kehittyä siinä neljän tunnin kohdalla (ja oli ihan pakko mennä nukkumaan), kiikutin kattilan vielä yhdeksi yöksi ulos ja jatkoin kolmantena päivänä. Lihaa oli rangassa ihan mukavasti kiinni, joten keräsin lihat talteen soppaa varten, sellaisen sopan ohje löytyy tuon vaalean liemen kohdalta. Hyvä liemi, todella upea.

useampi kilo peuran luita, rankaa ja niskaa

vettä
3 porkkanaa
2 palsternakkaa (pienehköjä)
2 sipulia
3 varsisellerin vartta
1 tl kokonaisia mustapippureita
2 tl kokonaisia valkopippureita
½ tl kokonaisia maustepippureita
4 laakerinlehteä

1. päivä:
Paahda peuran luut uunissa, 250 astetta ja n. 30 minuuttia. Käännä luita kerran paahtamisen aikana. Siirrä luut isoon kattilaan ja säilytä kylmässä (marraskuun jääkaappilämpötila oli oikein sopiva).

2. päivä
Lisää kattilaan vettä niin, että luut peittyvät kunnolla. Nosta hiljalleen kiehuvaksi, kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Silloin kun lihat on paahdettu hyvin, vaahtoa ei tule paljoa. Lisää kuoritut juurekset pilkottuna, kuorineen lohkotut sipulit ja varsiselleri pätkittyinä kattilaan. Lisää myös mausteet. Anna liemen poreilla ihan hiljalleen nelisen tuntia, siirrä kattila kylmään yön yli. Tai jos on aikaa, keitä tässä vaiheessa loppuun, n. 6-8 tuntia jos mahdollista.

3. päivä:
Kuori rasva pinnalta. Tässä vaiheessa ei haittaa jos kovettuneen rasvan mukana tulee kasviksia ja/tai mausteita pois. Nosta liemi hitaasti kiehuvaksi ja siivilöi liemi. Käytä heti, tai anna jäähtyä ja pakasta. Tai jos pakastimessa on vähän tilaa, keitä lientä kokoon niin, että jäljelle jää alle puolet, anna jäähtyä ja pakasta. 

Ota kaikki ylikypsä liha talteen rangasta ja niskasta. Lihasta saa ihan hyvän keiton tai kastikkeen, vaikka maku onkin siirtynyt paljolti liemeen. Hävikistä herkuksi tämäkin.


Kuten osumasta anatomiaa tuntevat voivat päätellä, loppu koitti nopeasti, ja lisäksi tämän vasan liha on aivan priimaa, parempaa ei voi olla.

torstai 9. marraskuuta 2017

Talven taikaa Nigel Slaterilta


Kuten tarkkasilmäiset/hyvämuistiset blogin lukijat sekä kaikki sukulaiset ja ystävät tietävät, minä pidän oikeasta vanhanaikaisesta talvesta. Sellaisesta, että on riittävästi lunta ja kunnolla kylmää. Ja mielelläni vielä ulkoilen vähissä vaatteissa, tyyliin T-paidalla, kuoritakilla ja ohuilla puuvillahousuilla pärjää sinne -10 asti, sen jälkeen aletaan vähän lisätä kerroksia, ainakin jos ulkona on tarkoitus olla tuntitolkulla. Talvitakki otetaan käyttöön kun pakkasta on vähintään -20; siksi suosin ajatonta mallia kun 10 v vanha takki on aivan uudenveroinen edelleen.

Talvi-fani on kuitenkin aika yksin, tavallisimmin sitä törmää talvenvihaajiin. Ja ehkä sitä pieni omantunnonpistos tulee, kun nauttien hehkuttaa kovia pakkasia, vaikka samalla tietää, että moni ammattilainen vaikka maalla on silloin todella kovilla. Mutta silti, kylmäfiili tuntee todella elävänsä vasta riittävän kylmässä.

Minä ostin Nigel Slaterin uusimman kirjan Christmas Chronicles. Oikeasti tämä kirja kattaa koko talven ajan loka-marraskuulta pitkälle uuden vuoden puolelle. Kirja on täynnä upeita talvisia reseptejä (ainakin hanhea pitää kokeilla, samoin hilloja ja vaikka mitä muita ruokia kunhan pääsen loppuun saakka) ja tunnelmallisia kuvia, se on niin paljon enemmän kuin vain joulua.

Mutta ennen kaikkea kirja on upeaa kuvausta talvesta. Ette arvaakaan, kuinka hienoa on lukea tekstiä, jossa kuvataan juuri se miten itse ajattelee ja tuntee, mitä muistaa lapsuuden talvista, tuoksuista ja kipristelyistä. Niin minäkin kertoisin talvesta ja kylmästä, jos vaan osaisin. Piristävin ja inspiroivin kirja aikoihin, ehkä sitten Gill Mellerin Gatherin. Suosittelen lämpimästi, vai pitäisikö sanoa kylmästi.

ps. Kirjasta selviää myös se, miksi Nigel Slater viihtyy Suomessa.