torstai 10. lokakuuta 2019

Aleksis Kiven päivä ja vielä yksi suppilovahverohillo


Hyvää Aleksis Kiven päivää! Lempikirjailijani, voimallisen suomen kirjoittajan ja metsässä kulkijan juhlapäivä on tänään, vuoden parhaana ruokakuukautena. Aleksis Kiven päivään sopii metsän antimet tavalla tai toisella, niin myös sienet. Olen tehnyt suppilovahverohilloa aiemminkin, ihan tavallista ja itämaisin maustein maustettuna. Nyt tein vielä yhdellä tapaa, joka taisi olla tavallaan paras näistä kolmesta.

Kävimme lauantaina poimimassa suppilovahveroita Kielometsän takaa. Päivän päätteeksi minulla oli muutama litra suppiksia. Peratessani sieniä otin erikseen talteen litran verran pieniä sieviä sieniä. Haluan tehdä hillon aina pienistä kokonaisista sienistä. Tästä määrästä tuli vähän yli kaksi pikkupurkillista hilloa. 

2 dl vettä
1 dl omenaviinietikkaa
10 korianterin siementä
5 valkopippuria
10 viherpippuria
1 tl sinapinsiemeniä
1 l pieniä suppilovahveroita

1 dl hillo-ja marmeladisokeria

Laita kaikki aineet sokeria lukuunottamatta kattilaan. Keitä 20 min, sekoita välillä. Lisää sokeri ja keitä vielä 10 minuuttia. Purkita steriloituihin purkkeihin. Sopii erinomaisesti riistan lisänä tai maustamaan vaikka kasvissosekeittoa. 

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Omenakompotti seljanmarjalla ja päivä Kielometsässä


Jos edellinen postaus oli tilitystä, on tämä kirjoitus ylistystä. Vietin eilen nimittäin aivan ihanan päivän Kielometsässä. Olimme suunnitelleet tätä syksyistä säilömispäivää Kielometsässä hyvissä ajoin kesällä. Minä olin jo viikolla käyttänyt illan pari tutkailemalla omaa kirjastoani ja sen säilömiskirjoja ja suunnittelemalla eväitä. Ilse.Kahvelon sanoin otimme kaiken irti päivästä, ja suuntasimme seutuville jo varhain aamulla eväiden ja sienikorien kanssa. Vietimme aamupäivän sienimetsässä kahdestaan (saaliina lähinnä rouskuja) ja puolen päivän jälkeen saavuimme Kielometsään. 

Sitruuna kurpitsahilloon, omenat kompottiin, parmesan risottoon ja mulled cider 

Olimme etukäteen suunnitelleet säilövämme jotain omenoista ja kurpitsasta. Tämän lisäksi Kielometsän Jukalla oli seljanmarjaa pakastettuna. Hän oli jo keittänyt marjoista mainiota mehua ja upeaa hilloa, joita oli tarjolla. Saimme myös maistaa hänen aiemmin seljanmarjoista tekemäänsä "seitsemän vuoden kastiketta". Minä löysin tämän hetken lempikeittokirjailijani, Nigel Slaterin, päiväkirjoista (Kitchen Diaries II)  yksinkertaisen omenakompotin ohjeen: 

1,2 kg omenia
120 g sokeria (enemmän kuin ohjeessa)
reilu 1 dl seljanmarjaa

Pilko omenat lohkoiksi. Kirjan ohjeessa ne käskettiin kuoria, mutta minä en kuorinut näitä kauniita ohutkuorisia Kielometsän omenia. Keitä lohkoja kasaan sokerin kanssa. Keitin näitä omenia aika pitkään, omenat voi jättä vielä enemmän kokonaisiksi niin halutessa. Sekoita lopuksi seljanmarjat joukkoon, ja anna vielä kiehua hetki. Älä enää sekoita kompottia liikaa, etteivät marjat hajoa.

Säilyy jääkaapissa jonkin aikaa, paitsi tulee syötyä nopeasti. Nigel (ja minä) syö kompottia esim. aamujogurtin kanssa. Aion syödä sitä myös kaurapuuron kaverina. 


Keitimme myös sitruuna-kurpitsahilloa sellaisenaan sekä chilillä ja inkiväärillä maustettuna. Iso määrä ei haittaa kun jaoimme kaiken kolmeen. Ehkä Kahvelossa tarjotaan joskus kurpitsahilloa jossain muodossa. Minä aion käyttää chilillä ja inkiväärillä maustetun hillon ruuanlaitossa.

Jukan ottama kuva

Jukka keitti meille Jamie Oliverin Mulled cideria omista omenoista tehdystä siideristä. Ihana lämmittävä juoma kylmän sienimetsän jälkeen (sanoinko, että luntakin oli maassa siellä täällä). Minä olen haaveillut vuosikausia englantilaisesta mulled ciderista, ja nyt sitä siis sain. Täytti kaikki odotukset ja sen yli.

Jukan ottama kuva

Kielometsän isännät valmistivat meille myös illallisen, upeaa tomaattipiirasta ja kurpitsarisottoa. Minä ja Ilse.Kahvelo kumpikin oltiin sitä mieltä, että saimme elämämme parhaan risoton, ja kaikki olemme sitä mieltä että tuo Markon tomaatti-quiche on paras kasvispiirakka mitä on. Enkä  muista milloin olisin nähnyt näin kauniisti katettua pöytää, tuntui että sydän suorastaan suli kaikesta hyvästä ja kauniista ympärilläni. Ihana päivä!


Koko Kielometsä on kuin satua matkalla muistoihin. Jos kävelee yläkertaan, näkee tuon huonekuusen. Tuli suorastaan epätodellinen tunne, että onko sitä jossain kauniissa unessa. Tällaisen päivän jälkeen on yhtä virkistynyt ja hyvä olo kuin hyvän loman jälkeen. 

ps. Tästä päivästä kuullaan vielä lisää.

perjantai 4. lokakuuta 2019

Palstakuulumiset ja muistilista ensi vuodelle


Minulla on ollut lähes täydellinen välivuosi palstaviljelystä. Palsta on rikkaruohottunut ja siementänyt perusteellisesti, minulla meni ns. moti koko hommaan. Olen kyllä saanut jonkun verran satoa, sain perunat ja auringonkukkia esikoisen Prometheus-juhlaan (tämä taisi olla keväällä tärkein tavoite). Sipuleita sain jonkin verran, ne eivät petä koskaan, avomaan kurkkua upean sadon neljästä taimesta ja vadelmaakin tuli hienosti. Keräsin mustajuuren siemeniä ja vielä taitaa olla korianterin siemeniä kerättävissä. Mutta siinä se.

Olin valmiiksi aika poikki toukoaikaan ja kansalaisvaikuttaminen alkoi viedä mehut kaiken muun ohella. Keväällä oli hirmuaikaisin todella lämmintä ja kuivaa, sitten tuli kylmät ja kuivat pakkaskelit. Ja uudestaan lämmintä ja kuivaa. Ja kesä meni vuoroin paahtavassa kuumuudessa ja hetkittäisessä sateessa (mökillähän oli vieläkin kuivempaa kuin viime vuonna, joka oli ennätyskuiva vuosi koko Suomessa).

Kiireiden keskellä toukotöihin ja sen jälkeen jäi liian vähän aikaa, eikä mikään itänyt noissa olosuhteissa. Kukat, salaatit, yrtit, ei mitään. Herneet ja pavut jäivät laittamatta maahan. Punajuuret, se vähän mikä iti, tukehtui rikkaruohoihin. Porkkanoista iti muutama lajike, nekin jäivät harventamatta ja peittyivät rikkaruohoihin.

Kaiken kaikkiaan tästä vuodesta ei ole mitään raportoitavaa, muutama asia jää ylös ensi vuodelle:


  • Jussi on ihan turha peruna. Annabelle on ihan ok, mutta altis rutolle. Siikli erinomainen, ehkä parempi kuin Arielle. Perunat mitkä jäävät jääkaappiin: ei kannata vaivautua. Kasvoivat huonosti jos ollenkaan, ja loput söivät myyrät tai tauti vei.
  • Jos viljely ei innosta ensi vuonnakaan, peitä viljelemättömät alueet heti äläkä kuvittele että saat jotain tehtyä.
  • Pidä toinenkin välivuosi tomaatille. Muutama chili ruukussa riittää.
  • Peitä pihan kasvulaatikko harsolla ja estä eläinten pääsy kehikolla. Tai pidä sekin kesannolla.
  • Mieti myös mahdollista välivuotta mökin kasvimaalle


Olen alkanut tosissani miettiä palstaviljelyn lopettamista. En ehkä jaksa taistelua rikkaruohojen kanssa, en jaksa oikukkaita säitä, en jaksa sitä, ettei kasvattamani ja valmistamani ruoka kuitenkaan kelpaa. Ja kaikkia niitä kasviksia, mitä ennen ei saanut kaupoista, saa nykyisin helposti lähiprismasta ja -sittarista edullisesti. Niilla satasilla mitä menee maanparannukseen ja siemeniin, saa paljon hyvää toreilta ja kaupoista.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Virkatut istuinaluset


Minulla on iso kaapillinen kankaita ja lankoja. Kankaita olen lahjoittanut paljon eteenpäin, vaikka kyllä siellä tarpeita on minullekin edelleen vaikka mihin. Lankoja olen myös perinyt, on mummon langat, on äidin langat ja tietysti ne omat ihanat langat.

Olen luvannut (lähinnä itselle), että sukupolvien ketju katkeaa tässä(kin) asiassa minuun, eli en enää jätä näitä lankoja jälkikasvulle. Olen kutonut langoista mm. sukkia mutta eihän langat sillä tavalla vähene. Lisäksi olen huomannut että osa vanhoista langoista on aika heikkolaatuisia, ja raitoja on suorastaan hävinnyt kulumisen myötä.

Niinpä ajattelin virkata langoista lämpimiä istuinalusia ulkokäyttöön, ideana on käyttää monta lankaa kerrallaan, jolloin ei haittaa jos joku lanka sieltä kuluu pois. Näin muutama vuosi sitten Novitan joululehdessä (2013, siis ihan just!) ohjeen pyöreisiin ja pitkulaisiin istuinalusiin. Heti laitoin ohjeen muistiin ja lehden talteen. 

Syyslomalla vihdoin aloitin, ja virkkasin kaksi pyöreää alustaa. Käytin virkkukoukkua nro 10 ja kerrallaan 8-10 lankaa, riippuen niiden paksuudesta. Kun jatkoin uudella langalla, liitin langat yhteen helposti solmulla, sinne ne solmut häviävät. Viimeisen kerroksen virkkasin neljällä langalla ja virkkuukoululla nro 6. 

Istuinaluset ovat nätit ja toivottavasti tarpeelliset ja näitä on tosi kiva ja nopea virkata. Nyt on tulossa pitkulainen alusta penkille, ja jos lankoja riittää senkin jälkeen niin virkkaan vielä pyöreitä lisää. Perikunta kiittää.

torstai 19. syyskuuta 2019

Peurakeitto ja peuraliemi ulkotulilla



Mies sai peuranvasan viime viikonloppuna, meille tuli siitä puolikas sekä maksa ja sydän. Maksa syötiin heti maanantaina perunamuusin, sipulin ja puolukan kanssa, osa sisäfileestä saattoi mennä pelkistettynä tartarina eläintä pilkkoessa. Tämä peura on ehkä parasta lihaa mitä voi saada, vasa on tässä vaiheessa vuotta kasvanut lähestulkoon pelkällä maidolla. Mietoa mutta maukasta, täysin rasvatonta lihaa. Paloittelimme lihat aiemmin tällä viikolla, otin silloin talteen myös kaikki luut, selkärangan puolikkaan sekä etulavan, josta lihat oli irroitettu jauhelihaksi. 

Minulla on meneillään oma syyslomaviikko, alkuviikko meni kotihommissa ja loppuviikko mökillä kuten viime vuonnakin. Tulin eilen mökille luut mukanani. Tänään keitin luista liemen ja sain vielä aikaiseksi hienon keiton, syömme siitä isän kanssa pari päivää. Vastaavia reseptejä löytyy tästä blogista aiemminkin, tuossa on linkit kaikkiin blogista löytyviin peuraliemiin. Tämän liemen juju on avotulella paahdetut luut ja kasvikset. Yksi pieni tiilikasa on tuottanut tänä kesänä suunnattomasti iloa ja hyvää makua, tästäkin tuli aivan erityisen hyvä liemi.


Keräsin kasvimaalta kaikki raaka-aineet, eli tästä tuli sellainen liemi ja keitto kuin sattui tulemaan, ruokaa maasta ja metsästä. Liemeen voi hyvin käyttää juuri niitä kasviksia mitä on saatavilla. Liemenkeitto vie vähän aikaa (joskaan ei aktiivista), mutta on silti yksi palkitsevimpia keittiöpuuhia. Erityisen mukavaa se on ulkona, jolloin ei tarvitse miettiä sitä, että tuoksuuko koko koti lihaliemeltä pari päivää.


Peuraliemi avotulella paahdetuista luista


puolikkaan peuranvasan luut ja selkäranka
3 pientä sipulia
muutama pieni porkkana
muutama pieni palsternakka
muutama pieni varsi selleriä
muutama litra vettä
kourallinen persiljaa, timjamia ja lipsikkaa
ruokalusikallinen kokonaisia pippureita (musta-, mauste- ja valko-)

Paahda luut hyvällä hiilloksella. Kuori porkkanat ja palsternakat, paahda kasviksiakin niin, että saavat vähän väriä. Laita luut ja kasvikset isoon kattilaan ja lisää vesi. Nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen yrtit ja pippurit. Anna liemen kiehua neljä viisi tuntia tai kauemminkin. Siivilöi liemi ja ota lihat tarkasti talteen. (Lientä voi keittää reilusti kasaan. Anna jäähtyä ja kuori rasva pois.)


Peurakeitto


1 l lientä
3 tl suolaa
6 perunaa
muutama porkkana
muutama palsternakka
1 iso sipuli
kourallinen papuja
liemenkeiton lihat
persiljaa

Laita liemi kattilaan, lisää suola. Lisää kuoritut ja pilkotut perunat, porkkanat, pasternakat ja sipuli. Keitä hetki, lisää pilkotut pavut ja liha sekaan. Lisää tarvittaessa vettä. Keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä, yhteensä taisi mennä vartin verran. Mausta reilulla persiljalla.

Keitto syötiin ruisleivän ja maidon kanssa hyvässä seurassa. Melko täydellinen ruoka kylmään ulkona vietettyyn syyspäivään. Aamulla oli maa valkoisena, Kymi 13 astetta. 


Olin tänään melkein koko päivän sienimetsässä, marjaan ei tänä vuonna tarvitse mennä. Sieniä on, mutta todella vähän. Kuvassa on parin tunnin saalis. Limanuljaskat syötiin lounaaksi isän kanssa, tatit menevät huomenna piirakkaan. Toisella reissulla sain sen verran rouskuja että joulun sienisalaatti on turvattu, ja kaksi kantarellia.  

maanantai 16. syyskuuta 2019

Keltainen luumuhillo


Samalla kun tein luumuchutneytä, tein myös luumuhilloa. Ajatuksena oli maustaa hillo kanelilla, mutta eihän minulla ollutkaan kanelitankoja, laitoin sitten kardemummaa. Onneksi laitoinkin, se sopi todella hyvin tähän hilloon. Käytin marmeladisokeria, jotta hilloa ei tarvinnut tehdä niin makeaksi, näin se on monikäyttöisempi. Olen syönyt hilloa jo jäätelön, viilin ja jugurtin kanssa. Seuraavaksi voisin käyttää sitä pullaan ja ehkä piirakkaankin.

1 kg luumuja
½ dl vettä
1 tl kardemummaa
pätkä vaniljatankoa
330 g hillo- ja marmeladisokeria

Puolita luumut ja poista kivet. Laita luumut kattilaan veden, kardemumman, vaniljatangon ja sokerin kanssa. Puolita vaniljatanko ensin, vedä siemenet veitsellä irti ja lisää nekin kattilaan. Keitä luumuja sokerin kanssa reilun vartin verran. Anna vähän jäähtyä ja purkita steriloituihin purkkeihin. 

maanantai 9. syyskuuta 2019

Luumu-chutney


Tämä vuosi on hyvä luumuvuosi, tuntuu että kaikkialla on paljon luumuja. Kodin luumupuu notkuu luumuista, samoin mökin toinen luumupuu, Laatokan helmi, oli keltaisenaan luumuja. Kriikunoitakin oli sellainen määrä vanhoissa puissa, ettei isä muista vuosiin nähneensä. Keräsin eilen reilu pari kiloa Laatokan helmiä säilöttäväksi ja mökkireissun jälkeen keitin ne hilloksi ja chutneyksi.

Rouva Raadelmasta oli tehnyt luumuista chutneytä ja hilloa, siitä tämän chutneyn idea lähti. Tein säilykkeen miettien parhaita mango-chutneytä mitä muistan Skotlannissa saaneeni. Tästä tuli ihan älyttömän hyvä säilyke, ihan yllätyin itsekin. Selvästikin hyvä flow viikonloppuna.

1 kg luumuja kivet poistettuna
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1-2 Aji Cristal
1-2 Aji Fantasy
1rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 rkl korianterinsiemeniä
2 tl sinapinsiemeniä
1 tl suolaa
400 g hillosokeria
½ dl omenaviinietikkaa
½ dl etikkaa

Puolita luumut ja poista kivet. Pilko sipulit ja chilit hienoksi silpuksi ja laita kaikki aineet etikkaa lukuunottamatta kattilaan. Keitä vajaa puolituntia. Lisää etikka ja anna kiehahtaa hetken verran. Anna jäähtyä pieni hetki ja purkita steriloituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa jäähtymisen jälkeen.

Aion käyttää tätä luumu-chutneyta ainakin wokeissa, kanaruuissa, riistan lisukkeena ja dipeissä. Maltan tuskin odottaa uusia kokkailuja.

lauantai 7. syyskuuta 2019

Muinaissuomalaisen jänis


Siitä lähtien, kun rakensin mökille tiilistä ulkogrillin, olen haaveillut grillatusta jäniksestä. Ajattelin, että sen on pakko olla hyvää, ja niinhän se olikin, suorastaan liikuttavan hyvää. Suosittelen lämpimästi valmistamaan jäniksen muutenkin kuin padassa.

Kun ensin olin viettänyt koko päivän metsässä ja käynyt tervehtimässä sukulaisia, tulin takaisin mökille ja tein hyvät tulet grilliin. Isä nosti perunat kasvimaalta ja keitti ne, minä keräsin lisäksi vielä papuja. Ruokaa maasta ja metsästä taas kerran.

Osallistun tällä reseptillä Parhaat ruokablogit -sivuston järjestämään syyskilpailuun. En ole aikoihin osallistunut kilpailuihin, osaksi siksi, etten niissä koskaan pärjää. Pettymykset ovat unohtuneet, ja tällä herkullisella ruualla on mukava osallistua (vaikka kaikilla muilla tuntuukin olevan upeita leipomuksia).

Minulla oli kaksi jäniksen satulaa, eli fileet, jotka olivat vielä selkärangassa kiinni.  Sivelin lihat rypsiöljyllä ja maustoin ne yksinkertaisesti suolalla, chilillä ja pippurilla, toiseen sivelin lisäksi Poppamiehen makeaa savuista omenakastiketta.  Tämän jälkeen siirsit satulat halsteriin.

Levitin hiilloksen tasaiseksi ja grillasin lihoja hyvällä hiilloksella yhteensä 20 minuuttia. Käänsin lihat aina viiden minuutin välein. Tämän jälkeen käärin lihat folioon ja annoin niiden vetäytyä n. vartin verran. Lopputuloksena oli todella mehukas ja murea jäniksen filee, parasta jänistä mitä muistan syöneeni. Pienemmille satuloille riittää varmasti lyhyempikin aika, tai jos haluaa lihan kunnolla roseena.

Liha syötiin juuri nostettujen perunoiden ja keitettyjen tuoreiden papujen kanssa. Kastikkeen tein tuohon tapaan jäniksen kylkiluista keitetystä liemestä, jonka maustoin kermalla ja omenakastikkeella.

Hieno ateria, kertakaikkisen upea. Muinaissuomalainen kiittää.


ps. Tänään on ollut muutenkin puuhakas päivä mökillä. Aamulla heti herättyäni, ennen aamiaista, kiersin kaikki lähisienimetsät ja saaliina oli yksi (1!) pieni herkkutatti. Ja 10 000 askelta ennen kymmentä. Aamiaisen jälkeen lähdin isän kanssa metsään, kiersimme koko meidän parhaan puolukkametsän pidemmän kautta, ja saaliina oli n. pari litraa puolukoita. On tämä surkea sadonkorjuuvuosi kertakaikkiaan. Miehellä sentään oli parempi saalis, kuten kuvasta näkee.

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Suomalaisen ruan päivä


Tänään vietetään ensimmäistä kertaa suomalaisen ruuan päivää. Minä totean lyhyesti ja tällä kertaa perustelamatta (olen asiasta puhunut niin pitkään ja niin paljon), että syökää kotimaista, lähellä kasvatettua ruokaa. Kun ruoka tulee läheltä, on mahdollista tietää miten se kasvaa, missä sitten olettekin. 

Jos tekee ruuan itse, tietää mitä siinä on; ja kun syö ulkona, selvittäkää mistä ruoka tulee. Ei tarvitse miettiä antibioottien tai hormonien määrää, tai raskasmetallien tai ylimääräisten myrkkyjen. Suomessa siis. Pidetään huoli että näin on jatkossakin.

Meillä syödään tänään(kin) kotimaista ruokaa, ruokaa omasta maasta ja metsästä.

lauantai 31. elokuuta 2019

Museossa: Kuopion korttelimuseo


Vuuoden alussa aloitin museosarjan, jonka päiväittäminen on vähän jäänyt. Olen kuitenkin käynyt joka kuukausi vähintään kerran museossa, välillä useammankin kerran, vaikken niitä olekaan postaillut. Kesään on mahtunut HAM ja ihana Ellen Thesleff, Mikkelin jalkaväkimuseota ja päämajaa ja sen sellaista.


Viime viikolla minulla oli työmatka Kuopioon, ja samalla reissulla pääsin monen vuoden haaveen jälkeen käymään Minnan Salongissa Kuopion korttelimuseossa. Koko korttelimuseokokonaisuus on hieno, suosittelen käymään, muidenkin kuin tällaisten Minna Canth -fanien. Pihapiiri oli sellainen oikea muhkurainen piha (kuten Mielensäpahoittaja on sanonut), ja eri rakennuksissa ja huoneissa on paljon näkemistä. Vaihtuva näyttelykin, Minna Canthin Kuopio, sopi minulle hyvin, fanilla oli paljon ihasteltavaa, saatoinkin olla vähän herkistyneessä mielentilassa.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun vietin useamman päivän Kuopiossa, se on kiva käveltävän kokoinen kaupunki. Kävelin luonnollisesti myös Kanttilaa katsomaan, ja muutenkin pitkin poikin kaupunkia. Ja kalakukkotuliaiset kävin tietysti hakemassa Hanna Partaselta.

ps. Junalukemisena oli Minna Canthia.

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Viherherukkapiirakka


Leivoin tänään viherherukkapiirakan yhdistelemällä paria ohjetta. Pohjan tein River Cottagen kurssilla oppimalla tavalla, ja muuten tein vanhan mustikkapiirakan ohjeella, paitsi vähän eri tavalla. Nyt tein vähän pienemmässä piirakkavuokassa (23 cm), mutta suosittelen vahvasti käyttämään vähän isompaa vuokaa, n. 26-28 cm. Nyt kermatäyte ja marjat jäivät tässä aika paksuiksi kerroksiksi. Kopion pohjan tekstiä taas vanhasta omasta postauksesta.

Pohja:
115 g voita
160 g jauhoa
vähän suolaa (alle tl)
60 ml vettä

Pilko todella kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola ja vesi ja työstä kaikki hyvin sekaisin taikinaksi, sellaiseksi kimmoisaksi. Laita taikina jauhotetulle alustalle ja ala kaulia. Kauli taikina paksuksi levyksi, taittele ylhäältä noin 1/3 keskelle, alhaalta samoin. Taittele vielä toinen sivu puoleen väliin, ja toinen sivu päälle, nyt sinulla on korkea pieni neliö. Kauli se taas alkuperäisen kokoiseksi, toista taittelut. Toista yhteensä nelisen kertaa. Taputtele/kauli lopuksi taikina vähän littanammaksi, kelmuta se ja pistä jääkaappiin vähintään tunniksi, pidempi aika käy myös hyvin. Kauli taikina piirakkavuokaa suuremmaksi, siirrä se vuokaan ja pistele haarukalla. Peitä taikina foliolla ja lisää folion päälle kuivattuja herneitä painoksi. Paista 200 asteessa 30 min. Poista folio ja herneet ja anna pohjan jäähtyä.

Täyte:
200 g ranskankermaa
2 dl kuohukermaa
½ dl ruokotomusokeria
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl sitruunan mehua

Vaahdota ranskankermaa 3-4 minuuttia, ranskankerman tilavuus moninkertaistuu ja se jämäköityy tuossa ajassa. Vatkaa kerma toisessa kulhossa vaahdoksi. Yhdistä vaahdot, lisää sokeri ja sitruuna, sekoita. Levitä jäähtyneen pohjan päälle tasaiseksi.

Päälle:
n. 1 l viherherukkaa
1½ dl vettä
1½ dl Multi-hyytelösokeria

Laita viherherukat kermaseoksen päälle. Valmista kiille paketin ohjeen mukaan ja levitä hieman jäähtyneenä herukoiden päälle (keitin minuutin verran ja annoin jäähtyä muutaman minuutin). Anna jähmettyä kylmässä.

Ihan hyvännäköinen, sopivan kirpeänmakea piirakka. Pohjassa ei ole yhtään makeutta, mutta vaihteeksi sekin on hyvää. Täytteen ja marjojen paksuus hieman häiritsi, mutta ei liikaa.

perjantai 16. elokuuta 2019

Sikke Sumarin mustikkapiirakka


Vuoden 2019 (ehkä ainoa) mustikkapiirakka on Sikke Sumarin mustikkapiirakka. Tämä(kin) vuosi on poikkeuksellinen marjavuosi, sillä metsästä en ole löytänyt toistaiseksi mitään marjaa. Tuleva vuosi meneekin sitten puutarhan viinimarjoilla ja ostomarjoilla. Pakastin viinimarjoja monta litraa enemmän kuin tavallisesti, ja sen lisäksi olen ostanut paljon muita marjoja; mansikkaa moneen kertaan, samoin vadelmaa, nyt ostin vielä näiden lisäksi pensasmustikkaa ja yhden laatikon metsämustikkaa. Pakastin eilen melkein kaikki marjat, iltapalalle tein hyvän kuningatarrahkan, ja toki säästin marjoja aamiaiselle ja tämän päivän välipalalle. Mansikoita kului taas paljon suoraan laatikosta, mikä tietysti on hyvä, eipähän tarvinnut perata niin paljoa.

Tein mustikoista myös yhden piirakan. Ostomarjat olivat ihan hyvälaatuisia, mutta se mustikkametsän tuoksu ja maku niistä kyllä puuttuu, joten toivon totisesti että ensi vuonna saisin taas mustikkaa tutuilta paikoilta. Ehkä se tuoreus on kaiken ydin, tai sitten tuttujen paikkojen marja on vaan parasta.

200 g voita
3 dl vehnäjauhoa
0,75 dl ruisjauhoa
1 dl sokeria
2 rkl fariinisokeria
½ tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa

7 dl mustikoita
3 rkl hillosokeria

Paahda voita kattilassa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne sulan voin sekaan (minun fariinisokeri oli vähän paakkuista, joten laitoin sen ensin sulan voin sekaan, ja sekoitin loput kuivat aineet sen jälkeen). Levitä taikina uunivuokaan (mieluiten metallinen vuoka). Levitä mustikat ja hillosokeri pohjan päälle.  Paista 200 asteessa 30 minuuttia.

Tämä oli nopea ja helppo piirakka tehdä, ja maku on kaikkien kehujen mukainen. Piirakan voi syödä heti lämpimänä. Pohja on niin karamellimainen näin tehtynä, ettei piirakka kaipaa edes vaniljakastiketta tai -kermaa.


ps. Tätä piirakkaa voisi tarjota kuninkaallekin. Onkin siinä mielessä merkittävä vuosi, että nyt on 42 vuotta Elviksen kuolemasta. 

lauantai 10. elokuuta 2019

Karviais-posset


Luulin jo keksiväni karviais-possetin ihan itse, mutta kyllähän näitä ohjeita löytyy jo vuosien takaa. Minulle tämä kesä oli ensimmäinen kerta kuin tein tätä, mutta ei varmastikaan viimeinen. Possetin perusohjeen ja vinkit otin Campasimpukalta, sieltä löytyy aina luotettavat tekniset vinkit mihin tahansa. Posset on jälkiruoka, jossa happo denaturoi kerman proteiinit ja jälkiruoka saostuu lempeästi sen takia. 

Karviainen on hapan marja, ja mitä raaempi, sen happamampi se on. Kannattaa käyttää mielummin vähän raakoja kuin ylikypsiä karviaisia. Raaemmat marjat hyydyttävät nopeammin, kypsemmissä on makua hieman enemmän, toisaalta maku on kesympi. Minä vedin karviaiset sauvasekottimella sileäksi ja siivilöin soseen tiheän siivilän läpi ja käytin nesteen (ja söin siemenet sellaisenaan etteivät menneet hukkaan).

3,33 dl kuohukermaa
0,5-0,75 dl sokeria
1 dl tai vähän yli soseutettua ja siivilöityä karviasta (vajaa ½ l karviaista)

Keitä kermaa ja sokeria viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Siivilöi karviaissose kulhon pohjalle. Kaada mehun päälle (ei siis toisin päin) kuuma kerma ja sekoita koko ajan. Kun seos on hyvin sekaisin, kaada seos jälkiruoka-astiaan ja siirrä kylmään. Tämä jähmettyi jo vajaassa tunnissa, mutta vähintään muutamassa tunnissa jälkiruuan pitäisi jähmettyä mehun happamuudesta riippuen.

Parhaita kesäjälkiruokia mitä olen syönyt. Ja jos jokin, niin tämä on todellista sesonkijälkkäriä, sopivan kirpeitä karviaisia on vain hetken aikaa kesässä.

lauantai 3. elokuuta 2019

Prometheus-juhla - järjestelyt


Minulla oli sopivasti kaksi viikkoa lomaa ennen Prometheus-juhlia. Se kaksi viikkoa tuli tarpeeseen, muutamaa leppoisaa lepo(=luku)päivää lukuunottamatta käytin sen kaksi viikkoa aika pitkälti siivoamiseen, juhlia edeltävällä viikolla aikaa meni myös shoppailuun ja parina juhlia edeltävänä päivänä tietysti myös leipomiseen ja kokkailuun.

Jos ei muuta säännöllisesti, niin ainakin minulla on suuri kynnys tehdä vähän suurempaa katsausta tavaroihin. Kaikkea kertyy, ihan siltä varalta josko sitä joskus sattuisi vielä tarvitsemaan. Uutta tavaraa minulla ei juurikaan enää kerry, mutta vanhoja on kyllä ihan riittävästi. Ehkä minua vaivaa edelleen kartanon emännän syndrooma.

Juhlat, mikä ihana tekosyy, ja inspiraation lähde (=pakko), tehdä vähän suurempi siivous. En kauheasti voi kehuskella sillä työmäärällä mitä siivosin ennen esikoisen Prometheus-juhlia, sillä loppujen lopuksi taisin päästä siihen pisteeseen mistä normaalit ihmiset aloittaisivat siivoamisen juhlia varten. Mutta ihan tosi hyvä mieli on silti (ja miten hyvä tuuri ilmojen suhteen: heinäkuun kaksi koleaa viikkoa oli juuri silloin kun minä siivosin sisällä). Sain raivattua monta kohtaa mitkä ovat harmittaneet pitkiä aikoja, osa jopa vuosia.  En nyt käy läpi mitä kaikkea tuli siivottua, mutta laitan muutamia asioita itselleni muistiin tulevia juhlia varten. Myös Kaikki äitini reseptit -blogin Nanna mainitsi omasta rippijuhlia edeltävästä siivous-infernostaan hauskasti.

Suunnittelu

Suunnittele ajoissa, ja suunnittele perusteellisesti. Mieti kaikki paikat mitkä pitää siivota, ja tee kaikki mikä mahdollista etukäteen, hyvissä ajoin ennen juhlia. Minulla Bullet jornal oli ihan korvaamaton apu, tein sinne omalle aukeamalle listat kutsuttavista, menusta, siivottavista paikoista ja ennen kaikkea aikataulusta.

Suunnittelu kannattaa aloittaa niin aikaisin, että saa sovittua ennen juhlia vähintään viikon loman, minulla tuo kaksi viikkoa oli todellakin tarpeen, koska rästihommia ikkunoiden pesusta lähtien oli niin paljon. Kivaa oli myös se, että loma jatkui juhlien jälkeen, niin sai rauhassa fiilistellä ja nauttia juhlien jälkeisestä euforiasta.

Siivous

Ikkunoiden pesu ja muu isompi perussiivous on hyvä tehdä jo viikkoa paria ennen juhlia (siis sellaisen kuin minä, jolla asiat ei ole jatkuvasti siistissä kunnossa). Viikkoa ennen tein vähän isomman perusteellisen siivouksen, tämä siis viikon järjestelemisen jälkeen. Juhlia edeltävänä päivänä tein sitten vain normaalin viikkosiivouksen, siinä kunnossa koti sitten oli juhlien alkaessa. Juhla-aamun touhujen jälkeen oli vielä tarkoitus tehdä nopea imurointi, mutta siihen ei aika enää riittänyt, ja asia hoitui sillä, että Ilse.Kahvelo lakaisi keittiön ja osan olohuonetta. Muista tehdä eteiseen tilaa takeille, sen tarve helteellä on tietysti ihan toinen kuin vaikka talvella.

Siivoa myös ulkoa tarpeen mukaan, siirsin mm. juhlien kannalta turhia tavaroita talon taakse katseilta piiloon. Ja yhden apupöydän peittäminen vahaliinalla oli fiksua, sinne alle sain mm. sähkösavustimen piiloon. Saimme naapureilta ulkopöytiä ja -tuoleja lainaan, tämäkin kannattaa sopia hyvissä ajoin.

Jääkaappi ja pakastin

Inventoi ja siivoa jääkaappi ennen juhlia. Mieti tarvitsetko lisäkylmätilaa. Sulata ja järjestä pakastin, jos se on tarpeen. Minä tein tilaa keittiön pakastimeen jäitä varten, tein niitä monta isoa pussillista ennen juhlia. Laitoin myös kaikki kylmäkallet pakastimeen, tyhjensin jääkaappia juhla-aamuna isoon kylmälaukkuun kylmäkallejen kanssa. Tyhjennyksen olisi voinut tehdä vieläkin tarkemmin, jääkaapissa olisi voinut olla vieläkin enemmän tilaa.

Keittiön tyhjennys

Tyhjennä keittiö kaikesta turhasta. Minä siirsin mm. mikron, kapselikeittimen, leivänpaahtimen ja sen sellaiset pois tilaa viemästä. Tiskikaappi kannattaa myös tyhjentää (ainakin sellaisen kuin minä, jolla on sielläkin jatkuvasti tavaraa). Juhlien aikana on pakko tiskata astioita/aterimia, ja helpottaa kummasti kun niille on tilaa kuivauskaapissa. Seuraaviin juhliin taidan tyhjentää myös muihin kaappeihin vähän lisätilaa, nyt se jäi tekemättä, ja vähän ahdasta meinasi välillä olla. Kannattaa varata myös laatikoita, joihin voi kerätä astioita, ne voi viedä pois tieltä vaikka saunaan tai makuuhuoneeseen. Mm. kuohuviinilasit kerättiin mansikkalaatikoihin ja ne odottivat makuuhuoneen lattialla seuraavan päivän tiskausta poissa tieltä.

Sauna - sulakkeet!

Tyhjensin keittiön (ja vähän eteistäkin) hyvin pitkälti saunaan. Jos sähkösauna alkaa näyttää tuolta kuin ensimmäisessä kuvassa (tuo oli vasta alkua), on turvallisuussyistä tärkeää muistaa ottaa saunan sulake irti. Meillä sauna on kolmessa vaiheessa (ilmeisesti aina näin), joten kävin kääntämässä kaikki kolme sulaketta alas. Jos on sähkösauna, ja et osaa laittaa saunan sulakkeita pois, kysy joltain neuvoa, tai jos ei onnistu sittenkään, älä laita saunaan mitään. 

Jääpaisti on helppo juhlatarjottava: voi tehdä etukäteen ja onnistuu varmasti

Ruoka - tilaukset

Kun mietit menua, mieti myös miten toteutat sen eli missä vaiheessa valmistat mitäkin ja miten säilytät ruuat ja leipomukset. Moni valmistaa mahdollisimman paljon etukäteen ja pakastaa, minäkin suosittelen sitä. En tosin tällä kertaa pakastanut mitään, koska millekään juhlia edeltävälle päivälle ei tullut liikaa kokkaamista/leipomista siitä huolimatta. Tässä auttoi se, että tilasin osan leipomuksista (tiikerikakku ja leipä) Kahvelosta, ja sain myös valmistusapua (salaatti ja silli) sieltä.

Helpotin kiireitä myös sillä, että tilasin osan tarvikkeista kotiin. Tilasin marjat lauantaiksi marjatkotiin.fi, ja sieltä tulikin todella priimaa marjaa mansikka- ja vadelmakakkuja varten. Tilasin myös syötävät kukat postiin etukäteen, niitä ei tarvinnut lähteä etsimään kaupoista. Olen myös todella onnellinen siitä, että luottofloristini asuu lähellä, Pirjo Koppi ystävällisesti toi kukat kotiin. Näin asetelma pysyi varmasti kunnossa kotiin saakka, eikä juhlapäivän aamuna mennyt aikaa kukkien hakuun (ja mies ehti pelastaa kakkujen koristeluaikataulun pilkkomalla mansikat kukkien hakemisen sijaan).

Launatain mansikoiden perkaaminen ja pilkkominen oli ulkoistettu lapsille

Ulkoistus yleensäkin

Muista, että kaiken juhlajärjestelyn voi ulkoistaa. Joku ulkoistaa ruuat, toinen tilat, kolmas siivouksen, neljäs kaikki. On luontavaa panostaa aina niihin asioihin mitkä tuottavat eniten iloa, ja muu voi jäädä vähemmälle/ulkoistetuksi. Ulkoistin siivousta (esikoiselle kesätyöksi), osan tarjottavista (Kahvelo) ja tilasin kukat (floristimestari Pirjo Koppi). Esikoisen juhlakampausta yritimme ulkoistaa, mutta tuntui olevan hankala aika, ja lähikampaamoille (tai taitaville kavereille) ei käynyt, joten minä jouduin kihartimen päähän.



Astiat

Jos on ollut nuoresta asti astiahullu (=minä!), on mahdollista järjestää juhlat omin astioin. Mutta jos ei ole kaapit täynnä astioita, niitä voi vuokrata tai lainata naapureilta. Osa käyttää kertakäyttöastioita, sekin on ok, vaikka olisikin minulle mahdotonta. Aina välillä tuskailen sitä, kuinka kaapit ovat täynnä astioita, on ne arkiastiat isolle joukolle, ja juhla-astiat vielä isommalle joukolle. Tällaisina juhlapäivinä astiahullu saa nauttia, ja kaikki tilatuskailut unohtuvat.

Minä tiskasin kaikki kaapeissa seisseet juhla-astiat, kuohuviinilasit ja aterimet etukäteen. Pesin ne nopeammalla ohjelmalla ja pienemmällä pesuainemäärällä kuin normaalit tiskit, mutta pesin kuitenkin. Laitoin kahvikupit tasseille jo hyvissä ajoin ennen juhlia tarjottimelle ja peitin ne astiapyyhkeellä. Laitoin myös ruokalautaset pinoihin lautasliinojen kanssa, ja lasit esiin heti kun niille oli paikka vapaana. Peitin kaikki astiat astiapyyhkeillä, jotta ne pysyivät puhtaina.

Yksi nautinnollinen osa juhlien järjestelyä on hopeiden kiillotus. Myös tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen juhlia, minä taisin kiillottaa hopeat edellisviikon puolessa välissä. Meille on kertynyt monenlaisia hopeita, osa on perittyjä, osa minun (mm. ensimmäinen puoli tusinaa kahvilusikoita on vuodelta 1985, eli rippilahjaksi saatuja) ja osa esikoisen omia, joita hän on saanut kummiltaan.

Astiat, joihin ruoka, salaatit ja leipomukset on tarkoitus laittaa, kannattaa laittaa jo edellisiltana valmiiksi tarjoilupöydälle. Näin näkee myös sen, että onko tila riittävä, vai pitääkö tehdä vielä viime hetken järjestelyjä.

Vessakukat 💖

Kukat

Kukat tekevät ihan omanlaisen tunnelman kotiin. ja kukkien avulla arkinenkin koti muuttuu upeaksi juhlatilaksi. Kuten siskon kanssa puhuimme, niihin käytetty raha ei ole koskaan harmittanut, vaan niistä on aina ollut iloa moninkertaisesti investointiin verrattuna.

Jos tilaa kukat, kannattaa tilaus tehdä hyvissä ajoin, jotta floristi ehtii tilata mieluisat kukat ja tehdä asetelmat/kimput. Myös luonnonkukkia kannattaa käyttää, jos se vaan on mahdollista. Minä keräsin mm. ison auringonkukkakimpun palstalta, se oli komea ulkopöydällä. Muista myös varata aikaa kukkien keruulle tai noutamiselle, liian aikaisin sitä ei voi kuitenkaan tehdä jotta kukat ovat parhaimmillaan juhlissa.

Jos on pihaa/parveketta, myös ulkokukat tuovat oman tunnelman. Minä jätin kukka-amppeleiden etsimisen juhlien alusviikolle, ja se kannatti, vaikka alkuun meinasi iskeä epätoivo, kun kaikki ketjumyymälät myivät ei-oota tyyliin amppelit olisi pitänyt hommata ennen juhannusta. Onneksi Espoossa on ihana Taimimaa, sinne oli juuri tullut iso erä amppeleita ja sain ostettua upeat kukat etu- ja takapihalle. Olin kylvänyt kasvilaatikon jo keväällä täyteen kukkia, mutta fasaanit ja jänikset olivat kuopsuttaneet koko kesän niin, että laatikko oli paria reunakrassia lukuunottamatta mustalla mullalla. Istutin sitten sen täyteen markareettoja.

Viimeiseen aamuun vähän

Juhla-aamuun kannattaa jättää mahdollisimman vähän tehtävää. Prometheus-juhla on siitä kiva juhla, että vietimme sen kotona, eikä sitä edeltänyt mitään muuta tilaisuutta (vrt. ylioppilasjuhlat tai rippijuhlat), mutta kiire meinasi silti tulla. Koristelimme kakut, kiharsin esikoisen hiukset ja vähän vielä järjestelimme pöytiä. Ja salaattiin ja ruokien pöytään nostamiseen menee myös yllättävän paljon aikaa, siinäkin Kahvelon apu oli aivan korvaamatonta.

Juhlien jälkeen

Kirjaa muistiin ylös, mitä jäi tekemättä tai mitä kannattaisi tehdä toisin. Minulla siinä listassa lukee mm. jääkaapin vielä perusteellisempi tyhjennys ennen juhlia, lisätila kaappeihin, ja se, että laittaa korut ja vaatteet valmiiksi etukäteen (minulta unohtui mm. korut näistä juhlista, ja juhlasukkiksia etsiessä meinäsi tulla hiki). Lukee siellä vähän muutakin, mutta ainakin nämä. Nautin myös kiireettömyydestä juhlien jälkeen, oli kiva fiilistillä kotona nauttien kukista ja hyvästä ruuasta. Tajusin nyt, että olisi harmittanut, jos olisi pitänyt lähteä heti juhlan jälkeen matkalle.

Tunnelma

Ja vaikka olisi miten suuret suunnitelmat tahansa tai vaikka mitä haluaisi tehdä, tee sen mukaan kuin ehdit, jaksat ja/tai kiinnostaa sekä budjetti antaa myöten. Äläkä vertaa muiden juhliin, sillä jokainen järjestää ihan omanlaiset juhlat oman kiinnostuksen mukaan juuri sellaisin resurssein kuin sillä hetkellä on käytössä. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on juhlatunnelma ja yhdessäolo sukulaisten ja ystävien kanssa! Ja jos joku asia feilaa, kuten vaikka kermavaahto menee melkein voiksi, älä silti stressaa. Maku ratkaisee, ja jos ei makukaan, niin se, että saa juhlia ja viettää aikaa läheisten kanssa. Vieraat tekevät juhlan, ja yhdessäolosta on muistot ja juhlat tehty 💚

Juhlien jälkeinen aamiainen (puolen päivän tienoilla)

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Nyhtöhirvi Kamadossa hodareihin ja kastikkeeksi


Tästä ei pitänyt tulla postausta, siksikään nyhtöhirvestä eikä hodareista ole kuvaa, mutta kirjaan kaiken ylös kuitenkin, koska söimme niin loistavan aterian lihan jämistäkin mökillä.

Teimme perheen kanssa pienen lomareissun Mikkelin kautta serkun mökille. Minulla on ollut tapana viedä ruoka mennessäni näille kyläreisuuille, tällä kertaa valmistauduin siihen etukäteen sillä olimme Mikkelissä yhden yön ja pari päivää ensin.

Grillasin hirvipaistin ja tein sille liemen keskiviikkona, pakastin lihan yön yli, ja torstaiaamuna pakkasin sen kylmälaukkuun monien kylmäkallejen kanssa. Lihä säilyi jäisenä helteestä huolimatta perjantai-iltaan saakka, jolloin nostin sen serkun jääkaappiin. Lauantaina söimme grillissä lämmitetyn lihan hodareissa marinoidun sipulin, etikkakurkkujen, coleslawn ja kasvisten kanssa. 

Grillasin ison hirvipaistin (n. 3 kg) näin: 

Sulata liha. Kun se on vielä viileä, hiero pintaa reilusti kuivarubia (minulla oli reilusti Poppamiehen tulista Mexican rubia). Anna lihan maustua muutama tunti huoneenlämmössä. Sivele pintaan kastiketta (minulla Poppamiehen Cherry&Cola-kastike) ja laita liha kuumaan Kamadoon. Grillaa n. vartti kummaltakin puolelta, minä grillasin kuumassa vielä kolmanneltakin puolelta, eli yhteensä vajaan tunnin. Laske sen jälkeen Kamadon lämpö vähän yli sataan asteeseen. Käännä lihan puolta n. tunnin välein, samalla voi sivellä vähän kastikettakin päälle jos sitä on. Kun lihan lämpö on n. 58 astetta, kääri se tiukkaan folioon, ja jatka grillaamista kunnes lihan lämpötila on n. 90 astetta. Minulla meni aikaa yhteensä viitisen tuntia, eli reilu neljä tuntia miedolla lämmöllä, siinä vaiheessa hiiletkin olivat palaneet loppuun.

Anna lihan lämpötilan tasaantua tunnin verran tai vähän yli. Keitä sillä välin liemi lihalle: 1 tlk DrPepperiä, ½ dl omenaviinietikkaa, ½ dl fariinisokeria, 3 tl suolaa ja 2 dl vahvaa lihalientä (minulla oli nyt soijahirven lientä) kattilaan ja keitä kunnes liemi redusoituu noin puoleen. Revi liha suikaleiksi kahdella haarukalla ja kaada liemi joukkoon. Laitoin lihan foliovuokaan ja kaadoin liemen päälle, peitin sen foliolla. Kun liha oli jäähtynyt kokonaan, pakastin sen yön yli (tai tarvittaessa pidempään).

(En käyttänyt kaikkea lihaa tähän, jos käytät näin ison paistin kokonaan, keitä liemi puolen litran limsapullosta ja lisää muita aineita vastaavasti). 

Lihaa jäi meiltä yli, ja otin sitä vähän mukaan mökille. Siellä valmistin herkullisen aterian lihasta liemineen, lisänä reilusti sipulia, vähän chili-maustettetta, pippuria ja suolaa sekä ruokakermaa. Kastike hautui sillä välin, kun keitin juuri nostetut perunat ja valmistin kasvimaan antimista salaatin. Lisänä kermaviiliä, jossa paljon sipulinvarsia ja tilliä, vähän sitruunaverbenaa, etikkaa, sokeria, suolaa ja pippuria, ja loistava kesäateria oli siinä. (vaikka, vai juuri siksi, kuvat jäi melkein ottamatta kaikesta)

ps. Ei ollut mustikoita serkunkaan mökillä. Mutta uimme hulluna, saunoimme upeassa saunassa ja söimme hyvin hyvässä seurassa. Täydellistä!