sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Valmistautumista kasvukauteen 2022

 
Tänä vuonna kevät on vähän myöhäisempi kuin joinain toisina vuosina, mutta minulle tämä sopii. Minusta pahimpia ovat ne keväät, jolloin alkukeväällä on todella lämmin, ja sitten näihin aikoihin tulee viikkoja kestävät kylmät päivät ja yöt. Itäneet ja kasvamaan lähteneet kasvit jurottavat kylmäshokkiaan koko kesän. Nyt on hyvä, myöhässä ollaan, mutta takapakkien todennäköisyys on pienempi. Henkisestikin ehkä melkein ehdin mukaan kasvukauteen. Vaikeinta myöhäisessä keväässä taitaakin olla se, että  pitää kuunnella muiden valitusta siitä, kuinka kevät on myöhässä.

Blogin luonnosarkistosta löytyi viime syksynä kirjoitetut terveiset tulevalle kasvukaudulle:

  • rosmariini mökille ja kaupunkiin
  • timjami (tavallinen!) mökille
  • shalottisipuli on turha
  • kylvä tomaatteja
  • kylvä chilit helmikuun alussa
  • panosta kukkiin, etenkin krassiin
  • palaa Arielleen, Rosamundaa saa kaupastakin
 
Yksinkertaiset, simppelit terveiset, olisi pitänyt olla helppo toteuttaa. Ja nyt jo on epäonnistuttu kaikissa paitsi kahdessa. Rosmariineja minulla on kaksi kappaletta, pihaan jo istutin, mökille on omansa (jos pysyy hengissä siihen saakka kun sinne pääsee). Mökille ostin kuitenkin sellaisen vähän paksumpilehtisen, aromaattisemman timjamin, menköön se tavallisesta. Shalottisipuliakin ehdin ostaa pienen pussin, tomaatteja en kylvänyt, chilien kylväminen lähes unohtui, eli aikataulu ei pitänyt, sentään kylvin. Ja Ariellea en ole löytänyt mistään eli piti tyytyä muihin kiinteisiin lajikkeisiin. Rosamundaakin ostin vähän. 

Mutta kukkiin päätin panostaa, jopa ruokaturvan kustannuksella. Vähemmän maata viljeltävänä, enemmän kukkia. En kylläkään ole mitenkään suuresti onnistunut kukkien kanssa koskaan, ehkä yhtenä tai kahtena vuotena kohtuullisesti, eli odotukset eivät ole korkealla. Mutta koskaanhan sato ei ole niin suuri kuin toukokuussa, päteköön tämä myös kukkiin. 

Vietin tuossa aiemmin yhden illan netissä siemenostoksilla, Monosilla Garden oli sellainen paikka, että siellä vietetty aika vastasi kunnon terapiaa (en tiedä terapioiden hintoja, eli en osaa sanoa tuliko maksamaankin saman verran). Siementilauksen lisäksi niin haluaisin olla heidän kukkien sesonkitilaaja, mutta se ei vaan logistisesti ole mahdollista nyt, toivottavasti joskus.

Noiden yläkuvassa olevien kukkien lisäksi minulla on huima määrä muiden kukkien siemeniä, on krassia, malvikkia, ruiskaunokkia, hajuhernettä ja vaikka mitä muita kukkia. Toivottavasti itäisivät ja saisivat kasvaa rauhassa ja tuottaisivat iloa pitkin kesää ja syksyä. Esikoinen on mukana kukkahaaveissa, suunnittelee jo seuraavankin vuoden kasvatuksia.

Muita ajankohtaisia puutarhakuulumisia:
  • perunat on maassa (ollut jo viikon)
  • luovuin puolikkaasta palstasta, jäljellä on yksi aari tiukkaa savimaata viljeltävänä
  • tänään (vasta!) kylvin kurpitsat ja kurkut
  • kukkia on esikasvatuksessa 
  • kylvin kukkia myös pihan kasvulaatikoihin, niistä ei syötävää tänä vuonna löydy
 

Tämä 🠅 on minusta niin siistiä! Viikkoa aikaisemmin kylvin sammalpaakkuun sellaisia millin murto-osan kokoisia siemeniä joissa on sisällä kaikki maailman tieto siihen, että jo reilun viikon päästä näyttää tältä 💚


torstai 5. toukokuuta 2022

Peuranniska keitoksi ja peuranliha kastikkeeksi


Yhden sunnuntain riistakokkaaja tässä taas hei. Reilu viikko sitten oli edessä työntäyteinen viikko, pakastimessä vielä paljon lihaa ja kuivakaapeissa kaikenlaisia pussinjämiä. Tämä tarkoitti sitä, että sunnuntaina tuli valmistettua ruokaa vähän pidemmän kaavan mukaan. Olin edellisenä iltana ottanut peuranvasan niskaa ja kastikelihaa sulamaan. Niskaa oli 1 kg luineen ja kastikelihaa n. 650 g. Näistä lihoista valmistin keiton, josta riitti kuusi annosta ruokaa (päivällinen ja etäilijöiden lounas), kastikkeen josta riitti sama määrä, sekä vielä jäi lihaa vapun tortilloihin (yläkuva).
 
Aloitin valmistamalla niskan padassa (enkä muistanut ottaa kuvaa):
 

Peuranniska padassa

 
voita/öljyä
1 kg peuranvasan niskaa
3 porkkanaa
3 sipulia
3 laakerinlehteä
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl pippureita (musta-, valko- ja viher-) morttelin kautta
1 tl kuivattua chiliä
1½ l vettä (tai niin että kaikki peittyy)
1 oksa tuoretta rosmariinia
muutama oksa tuoretta timjamia
1 rkl punaviinietikkaa
1 rkl fariinisokeria
2 tl suolaa
 
Ruskista liha padassa, ruskista myös kuoritut ja pilkotut kasvikset. Mausta liha reilusti ja lisää vettä pataan niin että liha ja kasvikset peittyvät. Mausta vielä etikalla ja sokerilla. Anna lihan hautua kannen alla n. 3 tuntia (tai kunnes liha irtoaa helposti luista, vasa ei enempää tarvinnut).

Nosta liha ja kasvikset pois padasta. Irrota liha luista, lisää lihan sekaan n. l lientä. Voit keittää siitä keiton heti, tai pakastaa sen myöhempää käyttöä varten. Minä jätin lihan liemineen kattilassa jääkaappiin odottamaan seuraavan viikon nopeaa arkikokkausta. Pienen osan lihasta pakastin suoraan sellaisenaan vapun tortilloja varten.


Peurakeitto


peuranniskaa kypsänä
1 l lientä, ja vettä lisäksi
3 porkkanaa
1 sipuli
1 palsternakka
pala juuriselleriä
pätkä purjoa
2 dl fregola-pastaa (tai perunoita tai mitä vaan)
 
Näin siis suunnittelin tekeväni keiton. Mutta koska tulin töistä tavallista myöhemmin (oli asioita vanhan kanssa), nappasin kaupasta valmiiksi pilkotut keittojuurekset. Eli kotiin tullessa laitoin kattilan lihoineen hellalle, heitin tuorekset ja pastan joukkoon ja keitin soppaa kymmenisen minuuttia. Uskomattoman hyvä keitto alle vartissa, kuopuskin kehui kovasti. 


Peurakastike

n. 650 g kastikelihaa
voita/öljyä
tuoretta rosmariinia ja timjamia
suolaa, pippuria
kypsiä kasviksia
1 rkl vehnäjauhoa
½ l peuralientä

Sen jälkeen kun pata oli valmistunut, tein kastikkeen kastikelihasta: suikaloi liha ja ruskista se yrteillä maustetussa rasvassa. Suolaa ja pippuroi reilusti. Lisää joukkoon padan kasvikset ja sekoita vehnäjauho tasaisesti. Anna jauhon saada vähän väriä ja lisää padan lientä nesteeksi. Syötiin riisin (pussinjämien) kanssa, kuvan unohdin tästäkin.

 
Samalla viikolla tein kasviskeskiviikon ruuaksi chili sin carnea säilykepavuista. Siitä jäi pieni annos jäljelle, jonka pakastin. Olin pakastanut myös peuranniskaa pienen annoksen. Nämä yhdistämällä sain helpon ja maukkaan täytteen vapun tortilloille, ei tarvinnut kuin lämmittää ja silti makua riitti. 




lauantai 23. huhtikuuta 2022

Erilainen etätyöviikko


Vietin maaliskuisen etätyöviikon kollegan kanssa Eerikkilä urheiluopistolla. Suosittelen.
 
Parasta viikossa oli monta asiaa. Parasta oli tehdä kollegan kanssa yhdessä töitä; vaje sille että saa rauhassa jutella ja miettiä työasioita, on ollut suuri. Ja yhtäkkiä se vaje täyttyikin tuon viikon aikana, arvon tajusi oikeastaan vasta jälkikäteen. Ja olihan se koirakaveri siinä tietokoneen vieressä lisäluksusta, ihan parasta.
 
 
 
Parasta oli avantouinti joka aamu. Laituria sai käyttää, jos kukaan ei ollut varannut saunaa, ja eihän sitä aamuisin ennen seitsemää kukaan ollut varannut.
 
 
Parasta oli ruoka, yksinkertaista, maistuvaa ruokaa ilman suurta vaivaa yhdessä tehden tai valmiissa pöydissä. Hyvää ruokaa ruokalassa, hyvää ruokaa itse kokaten.

 
Parasta oli ulkoilu. Joka päivä töiden jälkeen useampi tunti ulkoilua Liesjärven kansallispuistossa tai Ruostejärven ulkoilualueella. Yli 25 km jäisiä polkuja, lunta, jäätä, lammikoita, auringonpaistetta, halattavia puita ja naavaa.
 
Mieli ja keho kiittivät tästä viikosta. Kun saa tehdä töitä noissa puitteisa niin mihin sitä lomaa tarvitseekaan, ihan kuin olisi ollut lomalla viikon. Tämä viikko otetaan uusiksi, näin sovimme.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Pääsiäinen 2022


Taas alkaa olla yksi pääsiäinen vietetty, huomenna on vielä tiedossa siivousta sekä sisällä että ulkona. Tänään syötiin perinteinen pääsiäisbrunssi ja litsattiin (yläkuva). Kuopukselle jäi voittomuna, ehkä perinteisestä syystä taas tauon jälkeen. 
 
Lihapiirakka onnistui erinomaisesti toisin kuin viime vuonna, leivoin sen eilen illalla myöhään. Rahkapiirakka loppui tänään aavistuksen kesken, leivoin puolikkaan annoksen eilen ja vähän korvapuusteja lisäksi, eipä tarvitse juhannuksena ihmetellä pakastimesta rahkapiirakkaa. Pullan leipominen tuntui juhlalta, eikä mikään ihme kun edellisen kerran olin leiponut joulupullaa.

Tämän pääsiäisen ehkä hauskimpia juttuja oli nuo yläkuvan munakupeista löytyvåt mignon-munat. Minun tarkoin varjeltu salaisuus pääsi yllättämään etenkin lapset täysin, esikoisen ilme ja ihmetys oli ihan parasta 💚


Olen käynyt kävellen uimassa jokaisena vapaapäivänä. Jäät ovat sulaneet monin paikoin ja kaikki muutkin oikoreitit tulvivat, joten aikaa matkaan menee vähän enemmän kuin talvella. Tänään kävelin lasten kanssa rantareittiä pitkin, vettä riittää joka paikassa avannon lisäksi. Voisi jalat kastua penkillä istuessa.

Minulla pääsiäisen vietto alkoi perinteisesti kiirastorstain saldovapaalla, jolloin kävin Kauklahden kukasta hakemassa pääsiäiskukat Pirjo Kopilta ja Maxin kalasta pääsiäisen kalat. Torstaina tein sushia ja esikoiselle lohta uunissa. Pitkäperjantain kala-aterialla oli huolettomasti kirjolohta kahdella tapaa, katkarapuvartaita ja perunamuusia (alin kuva). Lauantaina söimme ei-niin-perinteisesti noutopitsaa (minäkin välttelen nykyään sitä yhtä kirjainta, ja olen päättänyt kirjoittaa pitsan pitsana tästä lähtien aina). Tänään oli aamulla perinteinen pääsiäisbrunssi, päivälliseksi söimme kauriin kinkkua (kuva alla). 
 
Valmistin kinkun lähes samalla tapaa kuin peuran kinkun kaksi vuotta sitten, en lukenut ohjetta loppuun, eli maustevoineen kaikkineen (tosin ilman persiljaa). Huippumurea kinkku, tämä oli siitä mökiltä saadusta kauriista, jolloin minäkin olin tilanteessa mukana. Oli kyllä hyvää ruokaa, vaikka itse sanonkin, kaikki tykkäsivät. Lopusta kinkusta, kastikkeesta ja uunikasviksista teen huomenna kastikkeen, ehkä sitä riittää tiistain etälounaallekin.
 


Muistiin ensi vuodeksi:
  • lihapiirakka kannattaa leipoa lauantai-iltana
  • rahkapiirakkaa vain puolikas pellillinen (loppuu kesken mikä on parasta)
  • pääsiäisruoho kannattaa laittaa kasvamaan, sen perään kysellään kuitenkin
  • jos aikoo koristella pääsiäistä, se kannattaa tehdä ajoissa kielloista huolimatta
  • ei kannata vertailla muiden pääsiäisruokia ja -kattauksia; meillä vaan syödään yksinkertaisesti juhlinakin

sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Vähän paremmat suklaamuffinit

Kun teet ja kahvit oli jo juotu
 
Aurinkoinen mutta sitäkin kylmempi viikonloppu, kevät ei tunnu tulevan edes keikkuen. Miehen mettäkaveri piipahti meillä terassikahveilla eilen, olikin kevään ensimmäiset ulkokahvit. Mikä hyvä syy leipoa pitkästä pitkästä aikaa jotain! Kuten aiemmin mainitsin, olin ostanut leivontasuklaata, mutta näin pitkään kesti, ennen kuin sain leivottua niistä jotain. Minulla oli paahdettua valkosuklaata ja punaista ruby-suklaata hippuina (vai pisaroitako ne ovat).
 
Olen käynyt työmatkalla USAssa melkein 30 v sitten ja ostanut siltä reissulta Mrs. Fieldsin suklaaleivontakirjan. Edelleen käytän kirjaa, etsin aina ensimmäisenä suklaiset leivontaohjeet siitä. Tämänkin ohjeen esikuva on tuosta kirjasta, mutta muutin ohjetta esim. vähentämällä tumman suklaan määrää reilusti, alkuperäisessä ohjeessa suklaata oli 336 g + n. 150 g (!), melkoinen määrä minusta 12 muffiniin. Suklaista tuli näinkin tehden, vaikka ei tietenkään yhtä hienoja kuin alkuperäisessä kuvassa (kuvakin melkein unohtui ottaa). Esikoisen pyynnöstä kirjoitin ohjeen ylös, näitä tehdään toistekin!
 
200 g taloussuklaata
115 g voita
1,2 dl ranskankermaa
 
2,4 dl karkeaa vehnäjauhoa
1 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
 
4 isoa munaa
1,2 dl fariinisokeria
 
2,4 dl suklaahippuja taikinaan
1 dl suklaahippuja koristeluun

Pilko taloussuklaa paloiksi. Sulata se voin kanssa vesihauteessa (tai varovasti kattilassa) ja sekoita suklaa sulaksi. Lisää ranskankerma joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Mittaa kuivat aineet valmiiksi. Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi n. viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon våhän jäähtynyt suklaaseos, siivilöi kuivat aineet ja lisää suklaahiput, sekoita taikina varovaisesti tasaiseksi.

Jaa taikina muffini-vuokiin, ohjeen mukaan tästä tulee 12 muffinia, minä tein 9 isompaa muffinia. Ripottele päälle loput suklaahiput ja paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia.

lauantai 19. helmikuuta 2022

Lammaspata uunissa

 
Olimme viime viikonloppuna vuokramökillä Meri-Teijossa eli vihdoin minäkin olen käynyt viehättävässä Mathildedalin ruukkikylässä. Meillä oli kiva pieni viikonloppureissu ja sääkin suosi lauantaina, ajokeli oli kyllä aikamoinen sunnuntaina. Liukasta oli, mutta onneksi oli nastat kengissä. Saimme myös shoppailtua riittävästi vaikka aika hiljaista vielä oli: vähän suklaita Petrin suklaasta ja tärkeitä tarvikkeita kuten kynsi-, juures- ja pulloharja Kaarnalaivasta. Ja löysin myös kauan etsimäni parsinsienen, parit villasukat odottavat parsimista.
 
Reissuaamiainen paras aamiainen.

 
Rannassa oli myynnissä myös lampaanlihaa Peltosaaren luomulammastilalta. Myyntitiski oli niin houkutteleva, että ostin mm. karitsan niskaa. Pidin padan makumaailman yksinkertaisena, kaikki maku tulee hyvästä lihasta ja liemestä jota mausteet ja yrtit vain korostavat. Myyjän neuvojen mukaan tein näin:
 
1,2 kg luutonta karitsan niskaa
voita/öljyä
mustapippuria myllystä
valko- ja viherpippuria morttelin kautta
2 tl suolaa
8 pienehköä perunaa
4 porkkanaa
4 pientä sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 dl hyvää vahvaa lientä
rosmariinin oksa 
tuoretta timjamia aika reilusti

Ota liha huoneenlämpöön n. tunti ennen valmistamista. Ruskista lihat kuumassa padassa voin ja öljyn seoksessa, mausta ja suolaa reilusti. Siirrä lihat odottamaan ja pyöräytä myös kuoritut ja pilkotut kasvikset padassa. Lisää liemi (tai vesi), yrtit ja lihat pataan. Hauduta 150 asteessa uunissa 4-5 tuntia. Kääntele lihoja pari kertaa hauduttamisen aikana.

Tässä määrässä oli meille neljälle lihaa kahdelle ruualle ja suunnilleen yhdelle ruualle perunoita ja kasviksia. Jos syöjiä on enemmän, tuplaa perunoiden ja kasvisten määrät. Ruoka maistui kaikille, sellaista maukasta yksinkertaista ruokaa. Huomenna on tarkoitus syödä loput lihat uunijuuresten ja liemestä tehdyn kastikkeen kanssa. Upeaa ruokaa!


keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Etäpäiväkirja 24 - kokkauslauantai


Täällä sitä ollaan, edelleen tukevasti etätöissä siinä pisteessä, että jotain oli keksittävä jotta selviää paremmin tästä vuodesta viime loppuvuoden hyytymisen jälkeen. Työpäiviin kävelykokouksia, lounaskävelyitä ja muuta sellaista; vapaa-aikaan pitkiä puheluita, etätapahtumia jne. Ja jotain ajatusta etälounaisiin ilman jatkuvaa metatyötä, mutta kuitenkin parempaa ruokaa kuin muiden äitien tekemät.

Ennakoimme tätä jo ennen joulua työkaverin kanssa ja suunnittelimme kokkauspäivän jollekin tammikuun viikonlopulle. Yhtenä tammikuun lauantaina kokkasimme sitten meillä monta ruokaa pakastettavaksi etäpäivien iloksi. Ihan parasta ajankäyttöä: muutama tunti tehokasta ruuanlaittoa, samalla tuli puhuttua työasioita ja muita asioita. Ja ehtihän sitä päivän mittaan käydä vielä kävelyllä ja nauttia päivällinen jälkiruokineen. Ihan lopuksi jaoimme jäähtyneet ruuat rasioihin tulevien viikkojen lounaiksi.

Työkaverin ottama kuva, kaalilaatikko oli selän takana

Edellisenä viikonloppuna suunnittelin ruuat ja kirjoitin ohjeet ylös meille molemmille. Tämän avulla oli helppo tilata tarvittavat raaka-aineet kotiin valmiiksi (tai käydä kaupassa). Aloitin päivän kasvsliemen keittämisellä ja kurpitsojen paahtamisella (suklaakakun leipomista aamulla ei siis lasketa) ja siitä jatkoimme yhdessä niin, että loppujen lopuksi meillä oli valmiina isot annokset seuraavia ruokia: 


Ruuanlaittoruokana oli kasviksia ja hummusta sekä paria juustoa ja niille siemenleipää. Päivällisellä söimme paistettua kuhaa ja tattirisottoa, jälkiruuaksi suklaakakkua ja sille sopivaa teetä. Ihana päivä, suosittelen.



tiistai 18. tammikuuta 2022

Peura-kasviskastike



Minulla oli peuranpaisti, josta ajattelin tehdä kastikkeen. Etsin kastikkeelle inspiraatiota googlaamalla tuon otsikon mukaisesti, mutta en löytänyt yhtään ainoata peura-kasviskastiketta, joten piti sitten keksiä ohje ihan itse. 

Käytin kastikkeeseen kilon lihaa ja kilon kasviksia. Söimme kastiketta riistasunnuntain ruokana perunoiden ja uunikasvisten kanssa. Toisen aterian verran pakastin pelastamaan jonkun pitkän työpäivän jälkeisen päivällisen, ja vielä jäi kolmaskin annos, johon lisäsin seuraavana päivänä purkillisen tomaattimurskaa pastakastikkeeksi. Eli yhdestä kastikkeesta kolme ruokaa neljälle, olen tyytyväinen. 

1 kg peuran paistia
½ tl valkopippuria 
2 tl viherpippuria morttelin kautta
mustapippuria myllystä
2 tl timjamia
kuivattua chiliä mausteeksi
loraus soijakastiketta (ehkä n. 2 rkl)
1-2 tl hunajaa

öljyä/voita paistamiseen

3 isohkoa sipulia
2 isoa porkkanaa
1 palsternakka
1 paprika
pala purjoa
pala varsiselleriä
3 rkl vehnäjauhoa
5 dl lientä
2 tl suolaa
2 dl kermaa

Suikaloi peura, mausta se halutulla tavalla ja anna maustua vähintään puoli tuntia. Sillä välin kuori ja suikaloi/pilko kasvikset.  Laita pataan vähän öljyä/voita, paista liha parissa kolmessa erässä ja siirrä odottamaan. Paista myös kasvikset nopeasti kuumassa padassa ja lisää lopuksi lihat takaisin pataan. Ripottele vehnäjauhot sekaan ja kääntele ne tasaisesti. Lisää liemi, tarkasta suola ja anna kastikkeen kiehua ja suurustua puolisen tuntia. Lisää lopuksi kerma ja anna kiehahtaa. Kerman voi jättää poiskin, hyvää on ilman sitäkin. 

Söimme kastikkeen perunoiden ja uunikasvisten kanssa, maistui kaikille. 

torstai 23. joulukuuta 2021

Joulun 2021 kalapöytä



Tänään söimme perinteisen aatonaaton kala-aterian. Rokotusten voimalla pöydässä oli viisi ruokailijaa eli myös lipeäkalaa oli tarjolla pienen tauon jälkeen. 

Viimevuotiseen tapaan tilasin kaikki kalat lipeäkalaa lukuunottamatta Maxin kalasta kotiinkuljetuksella. Lipeäkalankin olisin tilannut, mutta sitä ei ollut ennakkotilauksissa tänä vuonna saatavilla. Tilasin kalat heti kun se oli mahdollista, nopeasti tilausikkunat täyttyivätkin. Ja koska syömme ensimmäisen kala-aterian jo aatonaattona, otin tilauksen eiliselle, näin ehdin juuri ja juuri tehdä silakatkin täksi päiväksi.

Tilasin myös joulukukat eiliselle Kauklahden kukasta ja sain kolme ihanaa pikkukimppua pöytään jo tälle kala-aterialle. Kimppujen lisäksi tilasin misteliä sekä irtokukkia. Näistä kukista teimme esikoisen kanssa monta pientä kimppua, nyt on kukkia vähän joka hyllyllä ja on meillä vessakukatkin kuten juhlaan kuuluu. Kun ruokapöytä oli täynnä kukkia eilen, tajusin että  kukkaöverit on parempi kuin vajarit. Toiset kompensoi vajavaisen joulusiivouksen hämärällä mutta minä kompensoin sen kukilla.


Kalapöydässä meillä oli tarjolla: 

Lohenmäti, ranskankerma ja hopeasipuli
Keksilajitelma ja saaristolaisleipä


Graavilohi
Graavisiika
Lämminsavulohi
Kylmäsavulohi

Viski-sinappisilli 
Sipulisilli
Katajamarinoidut silakat

Lipeäkala, voisula, maustepippuri  ja suola
Keitetyt perunat

Sienisalaatti rouskuista
Silmusalaatti

Ihana ateria, oikea juhlaruoka. Jälkiruokaa ei ollut, mutta iltapalalla söimme luumurahkaa joka maistui lähinnä aikuisille sekä vajaan kilon verran mandariineja jotka maistuivat kaikille. Samanlainen kala-ateria syödään uudestaan joulupäivänä, huomenna on vuorossa kinkkua ja laatikoita sekä luumusoppaa kermavaahdolla jälkiruuaksi. 

Muistiin ensi vuodeksi:
  • osta lipeäkala vaikka hallista
  • perunoita pitää olla vähän enemmän
  • pelkkä sipulisilli riittää (rosollille), silakat ja sillit olivat vähän turhia
  • n. 150 g mätiä yhdelle kattaukselle riittää
  • alle kilo lämminsavulohta on liian vähän

Olohuoneen pakastimelle tuli joulu



sunnuntai 19. joulukuuta 2021

4. Iloa joulunodotukseen - valmistautuminen



Olin ajatellut kirjoittaa tähän kalenterin viimeiseen kirjoitukseen joululeffoista ja -musiikista jotka tuovat paljon iloa tähän aikaan. Mutta joulukuun aikana jotenkin tajusin, että kuuluuhan tähän joulunodotuksen iloon niin paljon muutakin:

Minulle joulu on pitkälti ruokajuhla, suunnittelen ja mietin etukäteen ruokia paljonkin, mikä sinänsä on hassua, koska teen kuitenkin joka vuosi samat ruuat samoilla resepteillä. Tilaan nykyisin mahdollisimman paljon suoraan kotiovelle, nyt pandemian myötä olen vienyt sen vielä pidemmälle, ja kaupasta ei tule ostettua kuin ihan muutama asia mitä ei syystä tai toisesta saa tilattua kotiin. Kalat (kaikki! paitsi lipeäkala) tulevat Maxin kalasta, ruuat Kauppahalli24:stä.

Kukat ovat tärkeä osa jouluun valmistautumista. Viime vuonna ilahduin isosta määrästä jouluisia kukkia kotona jo marraskuusta lähtien, ja samasta nautin tänäkin vuonna. Tuo kuvan amaryllis on kukkinut jo lähes kuukauden, lisänä meillä on ollut joulutähtiä ja jouluruusu tänä vuonna. Jouluksi tulee vielä perinteinen kimppu leikkokukista, vähän erilaisena tänä vuonna. Kukat olen tilannut jo yli 10 v Pirjo Kopilta, nytkin tein tilaukset Kauklahden kukasta kotiinkuljetuksella. 

Kuusi kuuluu jouluuni nykyisin, vaikka ehkä ilmankin tulisin toimeen. Kuten olen aiemminkin todennut, juhannuskoivut ovat minulle tärkeämmät kuin joulukuusi. Mutta esikoiselle ei tule joulua ilman kuusta, joten meillä on kuusi joka vuosi. Ja onhan ne koristeet niin ihania, ja paranevat joka vuosi. Kuusenkin tilasin tänä vuonna kotiin, siellä se odottaa pihalla ensi viikkoa. 

Minun tärkein motto jouluun on, että teen joka vuosi juuri sen verran kuin huvittaa (ettei tulisi sitä perinteistä joulutunnelmaa). Tiedän olevani etuoikeutettu siitä, että tuo on mahdollista toteuttaa, olkoonkin ehkä jonkun muun kustannuksella, joten valmistautuminen jouluun on ilo joka vuosi. Enää ei tarvitse odottaa kauaa!

sunnuntai 12. joulukuuta 2021

3. Iloa joulunodotukseen - joulukirjat



Hyvät joulukirjat jaksavat ilahduttaa vuodesta toiseen. Paino sanalla hyvä: pidän joulukirjoista, mutta laadukkaista sellaisista. Kirjoista, joissa on muutakin sisältöä kuin suuria fiiliskuvia ja pari reseptiä tai jotain pinnallista kommenttia joulun tunnelmasta.

Kuvan pinosta löytyy tämän hetken suosikkini, Mysi Lahtisen kirjan jaksan lukea tai vähintään selata joka vuosi, Nigel Slateria luen päiväkirjamaisesti aina sieltä täällä (on muuten upea kirja joka kattaa useamman kuukauden). 


Uusin tulokas joulukirjapinoon on River Cottagen joulukirja, josta tuli heti suosikkini sinne Mysin rinnalle. Aivan kuten minulla jouluvalmistelut alkavat kesällä marjapensaassa ja sienimetsällä, kirjassa valmistellaan joulua siemenluettolosta lähtien. Jouluun valmistautuminen on hidasta, lämmintä ja juuri sellaista kuin jokainen itse haluaa. 

Se mitä kaipaisin pinoon, olisi suomalainen joulukirja: voisi meillä olla toinenkin kirja Mysin Joulun lisäksi. Kirjassa voisi olla joulun historiaa, perinteitä ja perinteisiä reseptejä. Sellainen kirja jossa olisi ehkä enemmän tietoa kuin tunnelmaa, kyllä se tunnelma tulee sieltä tiedon kautta. Saa suositella jos joku tietää jo sellaisen. Mikä on sinun lempikirjasi jouluun?

perjantai 10. joulukuuta 2021

Kurpitsa-linssikeitto


Nyt tulee vähän pitkä johdatus tähän ruokaan, nimittäin:

Minä olen ollut viime aikoina väsynyt tähän etätyöhön ja siihen kuuluvaan etälounaiden tekemiseen. Jatkuvat teams-putket, pitkät työpäivät, metatyön määrä ja kaikki sellainen on meinannut uuvuttaa (on on!) niin, että lounaat ovat olleet milloin mitäkin, paljolti eineksiä. Olen ajatellut helpottuneena, että kunhan vaan mikrotamme jotain nopeasti, se saa riittää sillä muuta en vaan ole jaksanut nyt.


Mutta tämäkin on ollut liikaa, ainakin henkisesti. Tuli hetki ⇧, jolloin ajattelin, että tämmöinen ei vaan ole sen arvoista; elämä on liian lyhyt näihin tuon kuvan kaltaisiin lounaisiin. Jotain oli siis pakko tehdä.

Käytin sitten itsenäisyyspäivän monenlaiseen valmisteluun. Kuten olen aiemmin todennut, tämä loppusyksy on ottanut koville. Siinä vaiheessa kun linnanjuhlat peruttiin, päätin perua minäkin omat juhlallisuudet (olkoonkin, että meillä syötiin peuran sisäfilettä, syötiin rasiallinen Finlandia-marmeladia ja katsottiin illalla Etulinjan edessä). Aamupäivän siivosin ja iltapäivän esivalmistelin ruokia niin, että pakastimessa on puoliksi valmiina kymmenisen ruokaa koko perheelle.

Yksi melkein-valmiista ruuista oli tämä kurpitsa-linssikeitto. Sain käytettyä kaapista purkillisen linssejä sekä pöydältä pois pari kurpitsaa. Keiton esikuvana oli Henri Alenin Vuoden keittokirjassa oleva curry-linssikeitto, pohjan makumaailma tuli siitä, lisäsin lisäksi vielä nuo kurpitsat (ja jätin ohjeen tomaatit pois tässä vaiheessa).


2 hokkaidokurpitsaa

Pilko kurpitsat muutamaan osaan ja poista siemenet. Paahda kurpitsalohkoja n. 30 min 200 asteessa uunissa. Lusikoi kurpitsamassa kulhoon, minulla taisi tätä tulla tätä reilu litra. 

5 dl linssejä
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 isoa porkkanaa
voita/öljyä
1 tl inkivääriä
1 tl currya
3 tl paprikamaustetta
kuivattua chiliä (jos haluaa)
1,2 l hyvää lientä

paahdetut kurpitsat

Huuhdo linssit hyvin, jätä odottamaan. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat. Kuullota kasviksia kattilassa, mausta reilusti. Lisää hyvää lientä (minulla taisi olla nyt peuralientä) ja keitä n. 20 min. Lisää kypsä kurpitsamassa joukkoon ja soseuta keitto.

Keitto on tällaisenaan hyvä sakea pohja monenlaiselle kasviskeitolle ja se kestää pakastamisen hyvin. Keittoon voi lisätä esim. Koskenlaskijaa, kermaa, lientä, tomaattimurskaa tai kookoskermaa, ja mausteita maun mukaan. Tuo ensimmäinen etäpäivän lounas (alakuva, siinä paljastuu myös se, että olihan meillä vähän kattauskoristeitakin itsenäisyyspäivänä) oli maustettu tulisella jänisliemellä ja koskenlaskijalla. Ihan älyttömän hyvä keitto pelkällä lämmityksellä ja pienellä tuunauksella, ehkä meni minuutti kauemmin kuin mikroaterian mikrottamisessa. Niin hyvää, että mieskin santsasi.


sunnuntai 5. joulukuuta 2021

2. Iloa joulunodotukseen - joulukalenterit


Tämä on oikeastaan hassua, että minä kirjoitan joulukalentereista, sillä todistettavasti en ole ollut mikään joulukalenteri-ihminen (ainakaan lapsena) kuten vaikka siskoni on aina ollut. Olimme eilen juhlimassa suvun uusinta ylioppilasta ja siskoni kertoi lapsille kuinka olin jo lapsuudessa ollut välinpitämätön omaa kuvajoulukalentereitani kohtaan 🎅. Tonttukaan ei käy enää ihan joka vuosi, mutta olihan se lapsuudessa ihan parhaita joulujuttuja, ja on se sitä ollut vieläkin. 

Mutta kyllä joulukalenterit ovat keskeinen ja iloinen osa joulunodotusta, etenkin nykyisin kun joulukalentereita on sellainen valikoima, että jokainen varmasti löytää mieluisen. Esikoinen toivoi synttärilahjaksi Lumenen joulukalenteria ja sai sen; paljon iloa lähikosmetiikasta. Lapset keskustelevat joka vuosi huolella, että mikä on paras kalenteri sinä vuonna. Tänä vuonna kumpikin halusi patukkakalenterin, viime vuonna sipsikalenteri oli hitti (ja pettymys). 

Minä löysin viime vuonna minulle parhaan joulukalenterin: teejoulukalenterin Wehmaan teehuoneelta. Tänä vuonna tilasin maustamattoman version kalenterista, ja se on kyllä ylittänyt kaikki todella korkeat odotukseni. Upeaa teetä jokaiselle päivälle, jokainen kuppi on tehnyt mielen iloiseksi. Kalenterista löytyy niin mustaa, valkoista, vihreää teetä kuin oolongiakin. Ja kaikki toinen toistaan parempia. Olen niin iloinen, että olen oppinut nauttimaan muustakin teestä kuin siitä perusmustasta maidon kanssa jota olen juonut jo kohta 35 v. 

Tänä vuonna ripustin kalenterin yksinkertaisesti seinälle tonttukalenterin paikalle viimevuotisin koristein. Siinä se tuo iloa jokaiseen päivään.

sunnuntai 28. marraskuuta 2021

1. Iloa joulunodotukseen - jouluinen pellavaliina



Minun ei pitänyt tänä vuonna tehdä joulukalenteria ollenkaan. Mutta tämän viikon paluu totaaliseen etätyöarkeen veti mielen niin matalaksi, niin matalaksi, etten halua koko asiaa edes kommentoida. Todeta vain sen verran, että jotain kivaa pitää keksiä, on ihan pakko. Ja mikäs sen mukavampaa tähän aikaan vuodesta kuin koota listaa jouluiloa tuottavista asioista, ja vieläpä toteuttaa niitä!

Ensimmäiseksi iloiseksi asiaksi nousee mieleen tämä liina. Ihastuin tämän liinan perinteisyyteen heti kuvan nähtyäni kudonta-aseman FB-ryhmässä. Niinpä sitten tutkailin työkalenteria ja löysin yhden maanantain, jolloin ei ollut yhtään kokousta: merkkasin päivän heti saldovapaaksi ja onnekseni sain varattua loimen samalle päivälle. 


Maanantaiaamuna tein eväsleivät savuhirvestä, pakkasin reppuun vesipullon ja eväät, ja suuntasin kudonta-asemalle. Eväät kuuluvat kutomiseen keskeisesti, muistan vieläkin millaista oli syödä alle parikymppisenä eväsleipiä kartanon kudontapaikan portailla kuumana kesäpäivänä ja jutella ohjaajan kanssa kangaspuiden historiasta.


Kudoin liinaa 2 m, puista ottamisen jälkeen pituus oli 198 cm. Aloitin yhdeksän jälkeen puolaamalla lankaa ja pian pääsin kutomaan. Lopetin vähän ennen viittä, toki väliin mahtui pari pientä ruokataukoa ja muutama jaloittelutauko enemmän, mutta olihan tässä pientä urakoimisen makua. Olen aina kutonut vähän urakkavauhtia, mutta ehkä se oli 3-kymppisenä vähän erilaista kuin nyt 5-kymppisenä. Mutta sainpahan vaan kauniin liinan aikaiseksi yhden vapaapäivän aikana. Eilen päärmäsin liinan ja prässäsin sen perinteisesti kostean harson läpi. Onnentunne on ihan fyysistä!


Minulle huone täynnä kangaspuita on sellainen mielentila, että samaa onnellisuutta tunnen ehkä vain metsässä. Jaksan ihastella kangaspuiden nerokkuutta, niisintää, polkusten sitomista niisivarsiin, kankaan sidoksia ja kaikkia kudontaan liittyviä sanoja (luha!) vuosikymmenestä toiseen. Katsokaa nyt tuotakin kuvaa: reunalankoja ei voi niisiä pomsisidoksessa, niinpä ne jätetään vapaaksi, mutta niihin laitetaan pieni paino riu'un avulla 💚

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Pätkis-vadelmakakku ja synttärit 2021


Tänä vuonna saimme juhlia lasten synttäreitä taas vähän isommalla porukalla ja se oli pelkästään ihanaa! Mukava nähdä kaikkia sukulaisia, nauttia puheensorinasta ja jatkuvasta naurunremakasta. Meillä oli ensin ruoka ja vähän myöhemmin joimme kakkukahvit. Ruuaksi syötiin lasagnea Nigellan mukaan, salaattia ja sieni-punajuurisalaattia, lisänä patonkia ja perinteiset ruokajuomat. Lasagnen tein tuosta ohjeesta kaksinkertaisena, kastikkeen kymmenen litran kattilassa ja vuokana isoin uunivuoka. Ihan koko satsi ei mahtunut tuohon vuokaan, pari pientä vuokaa meni pakastimeen. Tuo lasagne riitti hyvin 14:lle henkilölle ja vielä jäi huomiset etälounaat. Yksi serkuista oli meillä yötä ja serkukset tekivät salaatin ja muutenkin auttoivat kattamisessa ja muussa. 


Kakkukahveilla oli molemmilla lapsilla taas omat kakut: kuopuksella perinteisesti hedelmäsalaattikakku, sydämen muotoinen nakukakku tällä kertaa, ja esikoinen löysi googlaamalla hyvältä kuulostavan vadelma-pätkiskakun. Hyvää kakku oli, todellakin hyvää. Koristeet olimme ostaneet jo syyslomareissulla Tampereen viehättävästä Tallipihan suklaapuodista


Kakun ohjeen otin Viimeistä murua myöten -blogista, vähän muutin ohjetta ja suurensin sitä aavistuksen, mitään kovin tarkkoja muutoksia en tällä kertaa tehnyt. Kuorrutteen määrän suurensin ehkä turhaan, seuraavalla kerralla voisi tehdä alkuperäisen ohjeen määrän, tästä jäi vähän yli. Kirjoitan koko ohjeen tähän yhteen postaukseen, tarkempaa pohdintaa ja alkuperäiset määrät voi lukea tuon linkin takaa löytyvistä postauksista. Oli kyllä kiva leipoa kakku johon oli hyvät ja toimivat ohjeet, ja tiesi että joku muu on jo kokeillut sen parhaan version. Minä en tehnyt vegaanista versiota, kirjoitan tähän vähän pelkistetysti ohjeen kuten minä tein:

Suklaakakkupohja


2,6 dl maustamatonta jugurttia (alkuperäisessä ohjeessa piimää)
1,3 dl rypsiöljyä
3 pientä kananmunaa
250 g vehnäjauhoja 
70 g kaakaojauhetta 
370 g sokeria
1 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
2,6 dl lämmintä kahvia 

Sekoita jugurtti, öljy ja munat keskenään. Sekoita keskenään sekoitetut kuivat aineet joukkoon, älä vatkaa tai vaivaa. Kaada lopuksi lämmin kahvi joukkoon ja sekoita. Kaada löysä, lähes juokseva taikina 26 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan. Paista 175 asteessa n. 40-45 minuuttia. Anna kakun jäähtyä kunnolla esim. yön yli.

Vadelma-pätkistäyte


2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g vadelmia
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
70 g pätkiksiä rouhittuna

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi, vatkaa joukkoon notkistettu tuorejuusto ja sokerit. Sekoita joukkoon myös rouhitut pätkikset. 

Halkaise kakku kolmeen osaan. Levitä puolet täytteestä toiseen väliin ja puolet toiseen. Kakku ei tarvitse erillistä kostutusta, etenkin jos kakun täyttää edellisenä päivänä. Kelmuta kakku ja säilytä kylmässä yön yli. Minä en kylläkään kelmuttanut, kakkuvuoka mahtui täytetyn kakun suojaksi ja se riitti hyvin. 

Pätkiskuorrute


n. 300 g pätkiksiä
1,35 dl kuohukermaa

200 g huoneenlämpöistä voita kuutioituna
1 dl tomusokeria

0,7 dl  kaakaojauhetta
ripaus suolaa

Kaada pätkikset kulhoon tai kattilaan. Lämmitä kerma kiehuvaksi ja kaada pätkisten päälle, anna seistä minuutin verran. Sekoita sen jälkeen tahna tasaiseksi esim. lusikalla voimakkaasti sekoittaen. 

Vaahdota toisessa kulhossa pehmeä voi ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi, vatkaa myös kaakaojauhe ja suola joukkoon. Vatkaa tämä ja pätkistahna keskenään hyvin sekaisin. Kakun voi päällystää heti pehmeällä kuorrutteella, mutta jos haluat pursottaa koristeita, pidä kuorrutetta jääkaapissa kunnes se jähmettyy vähän. Minä levitin kuorrutteen heti pelmeänä jälkuruokalusikalla, ja siitä tuli minusta ihan hieno. Esikoinen koristeli kakun vielä suklaahelmillä ja vaaleanpunaisilla manteleilla. Uusi suosikkikakku on löytynyt!

Juhlista nauttii kolmeen kertaan: valmistelu on kivaa, juhlat on kivat ja tämä hetki on kiva