sunnuntai 16. joulukuuta 2018

3. Puolukkakiisseli


Kuten totesin Maaseudun tulevaisuuden jouluruokajutussa, minä olen kiisselifani. Kiisselit ovat kesällä parasta janojuomaa ja evästä, talvella ne ovat konkreettinen pala kesää. Kiisselit sopivat hyvin arkeen, mutta erityisen hyvin ne sopivat juhla-aterian jälkiruuaksi. 

Meillä kuluu joulun aikaan rusinasoppaa litrakaupalla, mutta myös muut kiisselit sopivat tähän aikaan, etenkin jos haluaa pysyä kotimaisissa raaka-aineissa. Minä valmistin nyt jouluaterian jälkiruuaksi puolukkakiisseliä, se on ehkä paras jälkiruoka joulupöytään mitä voi olla. Tämä annos on sopiva neljälle hengelle jälkiruuaksi, mutta ei siitä iltapalaksij enää jää.

½ l vettä
½ l jäisiä puolukoita
½-1 dl sokeria
2-2½ rkl perunajauhoa
tilkka vettä

kermavaahtoa

Keitä vesi kattilassa, lisää jäiset puolukat kiehumaan muutamaksi minuutiksi. Siivilöi mehu puhtaaseen kattilaan, painele puolukoita siivilää vasten (mitä enemmän painelet marjoja, sen enemmän makua tulee; mitä vähemmän, sen kirkkaamman kiisselin saat), lisää sokeri ja anna kiehahtaa. Sekoita perunajauho vesitilkassa ja suurusta kiisseli, älä enää keitä. Ripottele sokeria kiisselin päälle ja laita kansi kattilan päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöön vaikka yön yli. Tarjoile kermavaahdon kanssa.


ps. Liina on mummoni kutoma.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

2. Hirvipata jouluisin maustein


Karjalanpaisti kuuluu monella joulupöytään tai muuten talven aikaan, mutta vaihteeksi on mukava maustaa lihapata lämpimillä jouluisilla mausteilla. Tämä pata maistuu varmasti hyvältä laatikoiden kanssa, sekä tietysti riisin, perunamuusin tai perunoiden kanssa.

Minulla oli pieni pala hirvenlapaa joka vaatii pitkän haudutusajan, mutta tähän voi käyttää myös paistia, silloin haudutusaika voi olla lyhyempi. Padan voi valmistaa myös muusta riistasta, naudasta, possusta (suosittelen!), tai oikeastaan ihan mistä tahansa.

1 kg pala hirven lapaa
suolaa, mustapippuria
voita/öljyä
1 rkl vehnäjauhoa
2 sipulia
4 porkkanaa
2 dl hyvää lientä
2 tl raastettua inkivääriä
1 kanelitanko
1-2 kokonaista neilikkaa
muutama maustepippuri
1 rkl tummaa siirappia
1 rkl omenaviinietikkaa

Pilko liha reiluiksi suupaloiksi, suolaa ja pippuroi ne. Paista lihoihin valurautapannulla hyvä pinta voin ja öljyn seoksessa. Lisää vielä vehnäjauho, kääntele lihoja niin että peittyvät tasaisesti jauhoihin. Siirrä lihat pataan. Kuori ja pilko kasvikset, anna niidenkin saada vähän pintaa pannulla, siirrä pataan. Laita liemi (tai vesi) pannulle, raaputa kaikki maut talteen, kaada pataan. Mausta tuoreella inkiväärillä (tai 1 tl kuivattua), kanelilla, neilikalla ja maustepippurilla. Lisää vähän siirappia ja omenaviinietiiaa, ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä n. 3 tuntia kunnes liha on hajoavan mureaa. Syödään riisin tai perunoiden kanssa. Ihana talvinen pata!


ps. Liina on äidin kutoma.

pps. Pata on sama pata, jossa anoppi toi karjalanpaistin (ja padan) rotinoiksi esikoisen synnyttyä.

torstai 6. joulukuuta 2018

Itsenäisyyspäivä 2018 ja peuran sisäfile ruusukaaleilla


Tämä on niitä arkisia itsenäisyyspäiviä, juhlapäivä keskellä viikkoa, jolloin puoli perhettä on muualla (metsällä). Päivään mahtuu vähän siivoilua, vähän kokkailua, ja illalla tietysti tiedossa on muiden juhlimisen seuraamista. Tänä vuonna oma juhliminen jää vähemmälle kuin viime vuonna, mutta hyvin syötiin nytkin. Jälkiruuaksi tein marenkikupit, jotka täytettiin reilulla määrällä marjoja.


Peuran sisäfile painoi 220 g, juuri sopivasti kahdelle. Valmistin kotimaisista ruusukaaleista salaattipohjan lihalle. Kotimaisia kuivattuja puolukoita etsin mutten löytänyt, siksi käytin karpaloita. Esikoinen ehdotti että tätä salaattia voisi tehdä paistetulla halloumilla jos peuraa ei ole saatavilla, mikä loistava idea. Upea salaatti jota on helppo muuntaa.

400 g ruusukaalia
öljyä
suolaa

voita/öljyä
1 peuran sisäfile
suolaa, pippuria

pieni punasipuli
1 rkl tummaa siirappia
1 rkl balsamico-etikkaa
1 rkl kuivattuja karpaloita

Poista ruusukaaleista kannat ja päällimmäiset lehdet jos ovat jo kuivuneet. Huuhtele ruusukaalit ja levitä ne uunipellille, pirskottele vähän öljyä päälle ja mausta suolalla. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes ovat sopivasti paahtuneet. Paista sillä välin peuran sisäfile kuumalla valurautapannulla muutama minuutti puoleltaan, suolaa ja pippuroi kunnolla. Siirrä liha syrjään, kääri folioon ja anna vetäytä 10 minuuttia. 

Lisää pannulle tarvittaessa vähän öljyä ja lisää silputtu sipuli, ruskista hyvällä lämmöllä sillä sipuli saa paahtua vähän. Lisää siirappi, etikka ja pilkotut karpalot, sekoita hyvin. Lisää lopuksi paahdetut ruusukaalit pannulle ja sekoita hyvin, ruusukaalit voivat saada vähän lisää paistopintaa. 

Laita ruusukaalit lautaselle ja lisää leikattu liha ruusukaalien päälle. Hyvä ruoka, todella hyvä, tätä tehdään toistekin.

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille ja onnea Suomi101!


sunnuntai 2. joulukuuta 2018

1. Sienisalaatti kahdella tapaa


Tämä on nyt neljäs vuosi, kun aloitan adventtikalenterin. Ensimmäisenä vuotena teemana oli ei-teemaa, tulipahan vaan kokoelma erilaisia postauksia. Toinen vuosi on lempikalenterini, silloin tuli käytyä läpi neljä (minulle) tärkeää joulukirjaa. Viime vuonna teemana oli valmistautuminen jouluun, sekin oli mukava tehdä. Tänä vuonna on tiedossa löyhästi ajatellen neljä aterianosaa/ateriaa, tai sinne päin, ei kuitenkaan järjestyksessä. 

Ensimmäisinä vuosina oli sattumaa, että joka sunnuntaille sattui erilaiset kukat pöytään, nyt saatan jo nähdä vähän vaivaa asian takia. Tänä vuonna ei meinannut kirkastua sopivaa teemaa, mutta lopulta asian ratkaisi se, että aatonaatto osuu neljännelle sunnuntaille (eli blogia seuranneet tietävät mitä on tulossa). 

Minulla sienisalaatti kuuluu myös joulunaikaan. Ja nimenomaan minulla, olen meidän perheessä ainoa joka syö sitä, ja isä tietysti silloin kun on paikalla. Minä teen sienisalaatin aina suolasienistä, ja vähän vaihdellen lisään muita aineita sen mukaan, mitä sattuu olemaan. Havahduin kesällä, ettei minulla taida olla sellaista perusreseptiä kirjattuna ylös, varmaankin juuri sen takia että teen salaatin aina vanhalla tuntumalla. Siskoni sen sijaan tekee sienisalaatin paistetuista ja pakastetuista suppilovahveroista, ja tänään halusin kokeilla kumpaakin tapaa. Siskoni on oppinut anopiltaan tämän reseptin, ja kokeiltuani tästä tuli hetkessä uusi lempisalaattini (kuvassa edessä). 

Perinteinen sienisalaatti suolasienistä


n. 2 dl suolasieniä (haapa-, karva-, kangas- ja/tai mustarouskuja sekaisin)
1 punasipuli
½ dl ranskankermaa
2 tl etikkaa
ripaus sokeria
mustapippuria myllystä

Huuhtele suolasienet ja laita reiluun kylmään veteen likoamaan. Vaihda vesi muutamaan kertaan, maistele sieniä välillä kunnes niissä on sopiva suola jäljellä. Jos vahingossa menevät liian suolattomaksi, suolaa voi lisätä uudestaan vähän. Liuottamiseen menee aikaa muutama tunti, jos vaihtaa vettä välillä muutaman kerran. Purista sienistä vesi pois.

Silppua sienet ja sipuli hienoksi silpuksi. Mausta ranskankerma etikalla ja ripauksella sokeria ja mustapippuria, sekoita kastike sienien ja sipulin joukkoon. Anna maun tasaantua muutama tunti/yön yli ja nauti sellaisenaan aterialla tai leivän tai keksien päällä. Hyvä perussalaatti, ranskankerman tilalla voi käyttää kermaa tai kermaviiliä maun mukaan (kuvassa taaempana).

Sienisalaatti siskon tapaan


1 dl paistettuja suppilovahveroita
1 pieni sipuli
1 dl kermaviiliä
½ tl suolaa
mustapippuria myllystä

Paista suppilovahverot kuivalla pannulla niin, että kaikki nesteet haihtuvat. Jos käytät sienet heti, anna niiden jäähtyä. Voit myös pakastaa sienet, ja tehdä salaatin myöhemmin sulatetuista sienistä. Pakastuksen jälkeen kannattaa puristaa vielä viimeiset nesteet pois. Pilko sienet ja sipuli hienoksi silpuksi, ja sekoita kaikki aineet keskenään. Käytä suolaa maun mukaan, siskoni käyttää sitä aina niin, että varmasti maistuu. Tämä on puolikas annos siitä, mitä hän yleensä tekee. Aivan upea metsän maku, ihana salaatti.

Marraskuun lopun sienisatoa, jäisiä suppiksia

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Marraskuiset possun ribsit eli possun kylkiluita grillistä


Grillasin vielä viikonloppuna mökillä, ehkä vuoden viimeistä kertaa. Kuopuksen toiveesta syötiin possun ribsejä eli kylkiluita. Osa mökin mausteista ja muista ruokatarvikkeista on jo tuotu kaupunkiin, mutta riittävästi siellä vielä oli kaikkea kokkaukseen. Tämän ruuan makua sellaisenaan ei ehkä voi toistaa, mutta kirjaan kuitenkin ylös paistoajat, olipahan nimittäin parhaita ribsejä aikoihin.

1 kg possun kylkiluita
1 rkl kuivarubia
1 rkl marinadia

Hiero possun kylkiriveihin kuivarubia (minulla oli nyt Amerikasta tuotu chili-mausteseos) ja aavistuksen verran hyvää grillauskastiketta, nyt Kapteenin Juhla-marinadia. Laita ribsit uunivuokaan ja peitä vuoka foliolla. Kypsennä 150 asteessa uunissa kaksi tuntia, käännä kylkirivit kerran paistamisen aikana.

3 rkl marinadia
1 rkl soijakastiketta
1 rkl tummaa siirappia
2 tl punaviinietikkaa

Sekoita kastikkeen aineet sekaisin. Sudi ne paksulti lihoihin ja grillaa kuumassa grillissä n. 10 min, käännä muutama kerta. Upea koostumus lihassa ja sopivasti makua, tahmeutta ja makeaa poltetta. Näitä olisi mennyt varmasti kaksinkertainen määrä.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Riistaa lautasella


Olen pitkään ollut sitä mieltä, että Suomesta puuttuu sellainen laaja, kaiken kattava riistakeittokirja. Kirja mistä löytyisi kaikki Suomessa metsästettävät riistaeläimet, ja jokaisesta eläimestä reseptit kaikkiin erilaisiin ruhonosiin ja muutenkin erilaisia vinkkejä riistalajeihin. Perinteisiä reseptejä, mutta ennen kaikkea uusia ideoita ja uudella tavalla valmistettua riistaa. 

Minä sain vinkin tutustua Kati Pohjan tänä vuonna ilmestyneeseen kirjaan Riistaa lautasella. Selasin kirjaa kaupassa ja totesin heti, että nyt päästään lähelle sellaista kirjaa mikä minulla on ollut mielessä. Niinpä ostin kirjan saman tien, ja luin kirjan kannesta kanteen eilen illalla samalla kun lämmitin mökkiä. 

Kirjassa on paljon tuttua, reseptit aloitetaan kaiken perustasta eli liemistä. Liemet keitetään hyvin samaan tyyliin kuin mihin olen tottunut, ja niihin löytyy monenlaisia ohjeita ja mukavasti myös vinkkejä kuinka varioida. Pidän siitä itsestäänselvyydestä, että neuvotaan hyödyntämään koko eläin, kerrotaan eläinten erityispiirteistä ja annetaan vinkkejä myös siihen, että mikä muu riista sopii kuhunkin reseptiin. Pidän erityisesti monista ohjeista, joissa hyödynnetään kypsää lihaa. Liha kypsennetään ja tarvittaessa pakastetaan, ja näin saadaan nopeasti hyvää ruokaa myöhemmin. Kuulostaako tutulta?

Kirjassa on monia perinteisiä reseptejä niitä kaipaaville arkeen ja juhlaan, mutta ennen kaikkea paljon uusia ideoita ja tapoja valmistaa riistaa, juuri sellaista mitä olen kaivannut (ja kaivanut ideoita ulkomaita myöten). Monta reseptiä löytyi, joita aion kokeilla, alkaen esim. keitetyn linnunlihan hyödyntämisestä. Lisäksi kirjassa käydään läpi perusasiat kuten raakakypsytys, erilaiset valmistustavat ja myös se mistä riistaa saa jos itse/läheiset ei/vät metsästä.

Muutamista asioista olen vähän eri mieltä; esimerkiksi olen armollisempi sille, ihan kaverin puolesta, jolla joskus unohtuu pakastimen uumeniin riistaa useammiksi vuodeksi. Siksi olen tarjonnut tässä blogissa vinkkeä tällaisten tilanteiden varalle. Olisin ehkä myös lisännyt kaavakuvat lihan pilkkomisesta, mutta kuten kirjassa todetaan, netistä löytyy paljon vinkkejä. Ja minä suosittelen netistä löytyvän tiedon lisäksi esim. Jaakko Kolmosen riistakirjoja, ainakin niille, joilla ei ole ollut sitä onnea, että isä olisi opettanut.

Kaiken kaikkiaan kirja on niin kattava ja hienosti kirjoitettu, täynnä ihania kuvia ja riittävästi tietoa, että suosittelen sitä jokaiselle metsästyksestä ja riistakokkauksesta kiinnostuneelle, ja vähän muillekin.

Näin kaunista oli tänään aamulla sienimetsässä

ps. Mökillä on pakkasta ja aavistus lunta maassa. Yöllä heräsin hyttysen ininään. Piti rikkoa jäätä, että sai saunavedet kannettua. Sienisaalis oli pari litraa jäisiä suppilovahveroita vajaassa parissa tunnissa kahdesta metsästä, mies on parhaillaan metsässä. 

tiistai 20. marraskuuta 2018

Suklaakakku suklaakreemillä


Meillä juhlittiin viikonloppuna lasten synttäreitä. Tänä vuonna mentiin helpolla kaavalla, suolaisena tarjottavana oli pizzaa ja vihannestikkuja dipin kanssa. Kuopus halusi kakuksi jäätelöitä kaikilla herkuilla. Huomaa kyllä, että lapset ovat kasvaneet ja aikuiset järkevöityneet, sillä karkkeja ja sipsejä menee nykyisin aika vähän synttäreillä (vai oliko se se pizza?). Dr.Pepperiä pitää muistaa ostaa kaksi pulloa ensi vuonna.

Esikoinen halusi suklaakakun. Tätä kakkua on tehty nyt kolme kappaletta, minä tein ensin yhden ihan pienen koeversion, sen jälkeen esikoinen leipoi kakun kaksikerroksinena voikreemillä. Tämän hän kiikutti omille yökyläsynttäreille, siitä kakusta riitti vielä isänpäiväksikin. Kolmannen kakun esikoinen leipoi yksikerroksisena ja se päällystetttiin suklaakreemilla, joka oli ainakin minusta parempaa kuin voikreemi. Hyvä (amerikkalainen) kakku, tämä on toimiva resepti. Kakun lisäksi minä leivoin amerikkalaisia suklaakeksejä, siinä olikin tämän vuoden leipomiset.

Ohje on Magnolia Bakeryn kirjasta, ja minä käänsin ohjeen esikoiselle näin:

375 jauhoa
1½ tl leivinjauhetta
1½ tl soodaa
½ tl suolaa
vaniljajauhetta

225 g suklaata (200 g ok)

3 munaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna
175 g voita
250 g sokeria (n. puolet fariinisokeria, puolet tavallista)
475 ml maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sulata suklaa.
Erottele munat.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi omassa kulhossa.
Vatkaa toisessa kulhossa keltuaiset vaahdoksi parin minuutin ajan (tulee vaaleankeltaiseksi).
Vatkaa kolmannessa kulhossa pehmennyt voi ja sokerit vaahdoksi n. kolmisen minuuttia.
Vatkaa munankeltuiaiset voi-sokerivaahtoon sekaisin.
Vatkaa sulatettu suklaa voi-sokeri-munavaahtoon sekaisin.
Lisää kolmannes kuivista aineista, vatkaa sekaan (vatkain pienimmällä teholla)
Lisää kolmannes maidosta, vatkaa kuten yllä.
Lisää kolmannes jauhoista, vatkaa, kolmannes maidosta, vatkaa, ja vielä kerran.
Sekoita valkuaisvaahto kaapimella varovasti joukkoon.

Jos teet kaksikerroksisen kakun, laita puolet toiseen 20 cm vuokaan, puolet toiseen 20 cm ja paista 40-45 minuuttia 180 asteessa. Jos teet yhden ison kakun, laita 28 cm vuokaan ja paista n. tunti.

(Oikeastihan valkuaisvaahto pitäisi vatkata viimeisenä. Mutta jos teet tässä järjestyksessä, selviää samalla vatkaimella pesemättä vispilöitä välissä.)


Suklaakreemi

175 g suklaata
225 g voita
1 rkl maitoa
125 g tomusokeria
ripaus vaniljajauhetta


Sulata suklaa ja anna sen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Vaahdota voita kulhossa kolmisen minuuttia, lisää hetken päästä maito ja vatkaa niin kauan että on hyvin sekaisin. Lisää jäähtynyt sula suklaa, vatkaa sekin hyvin joukkoon. Lisää sokeria erissä samalla vatkaten, jatka niin kauan että saat hyvän koostumuksen. Levitä kreemi kakun päälle. Nyt esikoinen koristeli kakun mini-oreoilla, ja kynttilöitä oli niin että kreemi alkoi sulaa.


ps. Minulle kohokohta oli se, kun kuopus tuumasi, että tämän vuoden paras kuukausi on marraskuu! (nyt tämä kevään lapsi voi vihdoin lopettaa murehtimisen siitä, että lasten synttärit ovat marraskuussa)

perjantai 16. marraskuuta 2018

Punajuuri-linssivuoka Auralla


En sentään aina syö etäpäivänä lounasta, josta riittää juttua (ja/tai naurua) seuraavana päivänä, välillä syön myös ihan tavallista ruokaa, jonka vaan lämmitän mikrossa. Tänään oli sellainen päivä, olin valmistanut tämän ruuan jo aikaa sitten, kuva taitaa löytyä instasta lokakuun alkupuolelta. Pakastin ruuan annoksina jotka on helppo ottaa sulamaan etäpäivän aamuna, tai ottaa mukaan evääksi töihin.

Vuoka on hyvää, joskin tietysti vähän pliisua maultaan kuten ohjeesta voi päätellä. Onneksi olin tehnyt etikkasieniä nappirouskuista, niistä tuli juuri sopivasti vähän potkua ruokaan. Sienet olivat ihan mielettömän ihania, harmi vaan etten näköjään ollut kirjoittanut reseptiä ylös vaikka niin luulin.

Huomatkaa tuo hassu kahden kerroksen sieni, sain sen pysymään ehjänä metsästä kotiin ja kokonaisena se säilyi lautaselle saakka.

1 kg punajuuria
2½ dl punaisia linssejä
1 iso sipuli
1 palsternakka
1 pkt Aura-juustoa

Keitä punajuuret napakan juuri ja juuri kypsiksi. Jäähdytä niitä kylmässä vedessä sen verran, että voit kuoria ne. Raasta kuoritut punajuuret raastimen karkealla terällä. Keitä myös linssit pussin ohjeen mukaan, se vähän vaihtelee linsseistä riippuen. Kuori ja pilko sipuli sekä raastta palsternakka raastimen hienolla terällä. Sekoita kaikki aineet keskenään, murustele myös juusto joukkoon. Paista uunissa 200 asteessa 1 h. Hyvää heti, mutta kestää myös pakastamisen hyvin. Syö sellaisenaan tai lisukkeena.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Sorsaa ja uunijuureksia


Sorsa ei ole ollut viime vuosina yleinen ruoka meillä, mutta kyllä sitä aina joskus pääsee pöytäänkin saakka. Lapsena saimme yleensä sorsapataa, joka sekään ei mahdottaman yleistä ollut, pyhäruualta se aina tuntui (näköjään en ole tullut bloganneeksi tavallista sorsapataa tänne, enkä oikein mitään muutakaan sorsareseptiä).

Minusta sorsa on parhaimmillaan fileet erikseen roseeksi paistettuna, ja lisänä hyvä kastike rangasta keitetystä liemestä. Näin tehden rankaan jää sen verran lihaa (mm. koivet ja siivet), että siitä saa vielä oikein hyvän keiton/kastikkeen.

Tämän riistasunnuntain ruoka syntyi näin:

Sorsaliemi


2 sorsan rangat
1 palsternakka
1 iso porkkana
1 sipuli
sellerin varsi
rosmariinin oksa
timjamia
persiljaa
n. 1 tl kokonaisia musta- ja valkopippureita
vettä

Irrota sorsanfileet irti rangasta ja siirrä ne syrjään odottamaan. Laita rangat kattilaan ja lisää vettä niin että peittyvät hyvin. Nosta vesi kiehuvaksi, kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu, nyt meni yli vartti. Lisää kuoritut ja pilkotut kasvikset sekä yrtit ja mausteet, keitä n. pari tuntia. Siivilöi liemi, ja keitä sitä kokoon niin, että jäljelle jää n. puolet. Irrota kaikki lihat tarkkaan luista, ja siirrä kylmään/pakasta myöhempää käyttöä varten, näistä tulee helposti toinen ruoka neljälle hengelle.

Sorsafileet


4 sorsan rintafilettä (eli kaksi sorsaa)
voita
suolaa, pippuria

Suolaa ja pippuroi sorsanfileet. Paista sorsaan voissa kuumalla valurautapannulla hyvä pinta. Alenna lämpöä, ja anna kypsyä kannen alla roseeksi, käännä kertaalleen. Nyt paistoin n. 10 minuuttia. Kääri fileet sen jälkeen folioon, ja anna lämmön tasaantua vähintään 10 minuuttia. Tee kastike lihojen vetäytyessä samalla pannulla, jotta saat kaikki maut talteen.

Sorsakastike


n. 1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoa
3 dl sorsalientä
loraus kermaa (ehkä n. ½ dl)
1 rkl puolukkahyytelöä (tai muuta mieluista hilloa)
suolaa, pippuria

Laita pannulle vähän voita ja jauhot, sekoita ja raaputa kaikki maut talteen. Lisää liemi ja sekoita niin ettei jää paakkuja. Kun kastike alkaa saostua, lisää kermaa ja hillo, mausta suolalla ja pippurilla. Aivan ihana kastike, tätä voisi syödä pelkiltään.

Hunajaiset uunijuurekset


porkkanaa
palsternakkaa
naurista
punajuurta
muutama kevätsipuli
3 rkl öljyä
1 rkl hunajaa
1 rkl balsamicoa
kuivattua timjamia
suolaa

Kuori ja pilko kasvikset, laita ne uunivuokaan. Sekoita öljyyn muut aineet ja kaada juuresten päälle. Paista 225 asteteessa 30 minuuttia.

Nauti sorsafileet perunamuusin, kastikkeen ja uunijuuresten kanssa. Ihannemmaailmassa jokainen olisi saanut kaksi sorsanfilettä, niin hyvin ne maistuivat, mutta hyvä näinkin. Ruokaa maalta ja joelta, kasvikset ja yrtit minun kasvattamia, sorsat miehen metsästämiä.


ps. Voiko marraskuussa nostettuja siemenestä kasvatettuja sipuleita sanoa kevätsipuleiksi?
pps. Voi näitä marraskuun kuvia.


keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Kyyhkykeitto harissalla


Sunnuntai on hyvä päivä valmistella tulevan viikon aterioita. Keitin sunnuntaina kyyhkyt ja myöhemmin viikolla ruoka valmistui nopeasti ja vaivattomasti. Säilytin kyyhkyt liemessään kylmässä, ja lopulta keiton tekemiseen meni se aika mikä meni riisin kypsymiseen. Keitto oli hyvin yksinkertainen kiireen takia, olisihan tähän voinut lisätä linssejä, kurpitsaa, lisää kasviksia, ihan mitä vaan ja keiton olisi voinut tarjoilla hapankerman kanssa. Mutta näinkin yksinkertaisesti tuli aivan ihana keitto joka maistui kaikille.

3 kyyhkyä
vettä
1 porkkana
1 sipuli
kokonaisia pippureita

Laita kyyhkyt kattilaan, lisää vettä niin että peittyvät hyvin. Nosta vesi kiehuvaksi, kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää kuoritut ja pilkotut kasvikset (sipulia ei tarvitse kuoria) sekä mausteet. Keitä lintuja reilu tunti. Nosta linnut jäähtymään ja siirrä kylmään. Voit valmistaa keiton heti, tai pitää kylmässä kunnes on aika tehdä keitto. Siivilöi liemi ja irrota kyyhkyn lihat ja pilko ne suupaloiksi.

3 dl kyyhkylientä
3 dl vettä
1 tl suolaa
1 dl riisiä
2 porkkanaa
1 sipuli
½ tl jeeraa
2 tl harissa-tahnaa
kyyhkyn lihat

Laita liemi ja vesi kattilaan, mausta suolalla ja anna kiehahtaa. Lisää riisi ja pieniksi pilkotut kasvikset sekä mausteet. Kun riisi on lähes kypsää, lisää kypsät lihat ja keitä kunnes riisi ja kasvikset kokonaan ovat kypsiä, noin kymmenenisen minuuttia yhteenä. Maukas ja mausteinen keitto, jossa metsästä tuleva maku korostuu harissalla ja jeeralla.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Keitetty ja paistettu hirvenkieli


Kuten sanottu, mies kaatoi hirven tänä(kin) vuonna. Se tietää silloin kokkailuja myös hirven sisäelimistä. Tällä kertaa valmistin kielen osin Andy Tyrrellin neuvoin (keskustelimme asiasta silloin reilu pari vuotta sitten), ja loppusilaukseen auttoi keskustelu Lentävässä lehmässä juusto-ostosten lomassa. Minulla ei ole tässä blogissa kuin yksi kieli-resepti (ihan pätevä ohje edelleenkin, vaikka onkin aika pelkistetty), lähinnä sen takia että kieli ei ole ollut perheen lempiruokaa. Mutta näin tehden siitä sai kyllä todella hyvää ruokaa, tästä pidin paljon, sekä mausta että rakenteesta.

Tuo kuvassa oleva leipä oli osa etäpäivän lounasta, en ehkä kerro tästä töissä (lisäksi oli ihanaa viikunasalaattia jonka kokosin hallin aineksista). Olin keittänyt kielen etukäteen, ja se oli odottamassa kuorittuna keitinliemessään, joten ruuan valmistamiseen ei montaa minuuttia mennyt.  Näin valmistettu hirvenkieli sopii hyvin leivän päälle, hampurilaisiin, tex-mexiin ja salaattiin. Eli harvinaistakaan raaka-ainetta ei ole pakko syödä perinteisesti, jos ei halua.


1. Pese kieli kylmän veden alla. Laita kieli kattilaan ja kaada päälle 10 % suolaliuos (toivottavasti jokainen osaa laskea että 100 g suolaa yhteen litraan vettä).  Lisää mieleiset mausteet joukkoon, minulla oli nyt 2 laakerinlehteä, 2 tl kokonaisia pippureita (valko-, musta- ja mauste-) ja lipstikanlehti. Anna seistä kylmässä yön yli, minulla oli nyt 20 h.

2. Keitä kieli seuraavana päivänä suolaliemessään n. 2 h. Kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä kertyy. Kun olet keittänyt kielen, kuori/nylje se heti kun vaan sormesi kestävät käsitellä sitä. Jos kieli jäähtyy liikaa, on kuoriminen todella hankalaa/mahdotonta. Siisti kaikki roippeet/rauhaset, minä teen sen aika ronskilla kädellä tulkoonkin vähän hävikkiä. Kielen voi nyt syödä lämpimänä tai valmistaa siitä kastikkeen. Jos et käytä heti kieltä, jätä se odottamaan siivilöityyn keitinliemeen kylmään.

3. Viipaloi kylmä kieli. Paista viipaleet hyvällä lämmöllä nokareessa voita valurautapannulla. Nauti leivän päällä, salaatissa tai ihan sellaisenaan. Andy suositteli grillaamaan ja syömään salsa verden kanssa, seuraava kieli syödään ehkä niin.

Minä kokosin yksinkertaisen mutta hyvän leivän ruuaksi. Olin ostanut Lentävästä Lehmästä hyvää espanjalaista sinihomejuustoa. Tämä juusto oli tahnamaisen murentuvainen, vähän hapan maultaan eikä yhtään liian suolainen. Minä mietin ääneen että siitä saisi hyvää tahnaa, ja sain hyvän neuvon että mascarpone sopisi hyvin. Niin sitten tein tahnan homejuustosta ja mascarpone-juustosta, voitelin sillä leivän ja asettelin viipaleet leivälle. Upea makuelämys.

Pidin kielestä paistettuna enemmän kuin sellaisesta vanhanaikaisesta kastikkeesta. Aion myös jatkossa seisottaa suolavedessä yön yli, tuntui toimivan hyvin.

ps. Jos et käytä siivilöityä lientä heti kastikkeen tekoon, pakasta se pienissä erissä, muista merkitä suolapitoisuus. Upea liemi ilman juureksiakin.

maanantai 22. lokakuuta 2018

Maksapaella


Mies kaatoi viikonloppuna hirven. Se tietää aina herkullisia hetkiä, tuli metsältä hirven maksa, sydän ja kieli mukanaan. Maksa on parasta heti tuoreeltaan, vaikka tulee siitä aina osa pakastettua myöhempää käyttöä varten, sen verran kokoa hirven maksalla on.

Kun olin pieni/nuori, äiti teki aina hirvestysaikaan (ja tietysti joskus muulloinkin) maksapaellaa. Se oli lapsena suurta herkkua ja usein toivottua ruokaa, samaa mieltä oli siskokin. Ja tiedoksi samoin kuin kasarityylin risoton kohdalla, tämä ei tietenkään ole mikään oikea paella, vaan ihan ehtaa kasariruokaa. Kuten mies totesi, että on tässä sellainen vieno kylmän sodan tuulahdus (he-ma-pa). Riisi oli tietty tavallista puuroriisiä, eiköhän se ollut yleensä Risellaa.

Tämä annos on kahdelle, sillä lapset eivät syö maksaa edelleenkään. Saivat sitten kauriskastiketta eiliseltä, eivät valittaneet. Söimme tämän miehen kanssa kokonaan, annos oli juuri sopiva.

3 dl vettä
1½ dl puuroriisia
voita
1 isohko sipuli
350 g (hirven)maksaa
suolaa, pippuria
1½-2 dl vettä
100 g herne-maissi-paprikaa (tai muita kasviksia, tai koko pussi)

Kiehauta vesi. Lisää riisi kiehumaan, keitä vartin verran, Sillä välin laita voita (valurauta)pannulle ja ruskista silputtu sipuli siinä (siis ruskista, älä vain kuullota). Siirrä sipulit riisin joukkoon. Lisää vähän voita uudestaan pannulle ja ruskista maksaviipaleet hyvällä lämmöllä, suolaa ja pippuroi reilusti. Siirrä viipaleet kattilaan riisin ja sipulin joukkoon. Kaada pannulle vettä ja kaavi kaikki maut talteen, kaada tämä kiehuva vesi kattilaan. Lisää myös kasvikset sekaan ja anna lopunkin nesteen imeytyä riisiin. Nauti sellaisenaan tai salaatin kanssa.


Muistelimme tänään siskon kanssa että miten tämä tehtiinkään, tähän päädyttiin. Toki nykyisin käyttäisin muita kasviksia, mutta halusin tehdä tämän aitoon tyyliin sellaisena kuin se oli 1980-luvulla (ehkä siinä oli välillä sekavihanneksia). Täytyy sanoa että autenttiselta maistui, tuli ihan lämmin ja nostalginen fiilis. Myös mies tykkäsi ruuasta. Kuva ei ole houkuttelea, mutta eikö näytä siltä kuin olisi suoraan 1980-luvun keittokirjasta otettu. Luulisin myös tietäväni mistä keittokirjasta äiti oli ottanut ohjeeseen ideaa (minä en tätä muistanut, mutta sisko muisti). Ohjeessa oli mm. hummeria, sinisimpukkaa ja sahramia, luovaa kokkausta vai mitä.

perjantai 19. lokakuuta 2018

Miljoona käyntiä


Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, blogissani on käyty näiden vuosien aikana yhteensä miljoona (1 000 000) kertaa. Tiedän ettei se ole vuotta kohti suuri määrä monille blogeille, mutta minä olen otettu, että tällainen epävisuaalinen pieni, alusta asti riippumaton blogi, joka ei ole osallistunut mihinkään kaupalliseen toimintaan, järjestänyt arvontoja tai muutenkaan ollut sosiaalisesti aktiivinen, on onnistunut kiinnostamaan ihmisiä vuodesta toiseen niin paljon, että täällä on käyty miljoona kertaa.

Alkuvuosina täällä varmasti kävi muita bloggaajia, silloin kun suunnilleen samoihin aikoihin moni aloitteli enemmän ja vähemmän yhtäaikaa. Sukulaisia on löytänyt tänne, samoin osa työkavereista, ainakin ne jotka nauravat minun arkikokkailuille. Mutta suurin joukko täällä kävijöistä on niitä satunnaisia lukijoita, jotka etsivät jotain tiettyä riistareseptiä, säilöntäjuttua tai taistelevat savimaan kanssa. Tulevat hakemaan jotain tietoa, ja toivottavasti löytävätkin.

Satunnaiset kävijät tuntuvat löytävän tänne edelleen siitä huolimatta, että tänä aikana monien blogien sisältö/yhteistyö on muuttunt täysin ammattimaisiksi "kanaviksi", "vaikuttajiksi" ja "sisällöntuottajiksi", eli sentään ihan kaikki eivät ole menneet pelkästään ammattiblogeja lukemaan. En kritisoi tapahtuntta, mutta myönnän kaipaavani niitä nyt kadonneita kantaaottavia blogikirjoituksia (ruokablogeista), jotka ovat hävinneet kokonaan, jos nyt ei lasketa sitä sisältöä tyyliin "älkää syökö lihaa mutta syökää tätä -is-einestä". Samoin harmittavasti moni harrastajabloggaaja on lopettanut kokonaan, minäkin jo melkein. Mutta koska vanhoja juttuja on kiva lukea, jatkan kirjoittamista vieläkin, tämän päivän jutut ovat tulevaisuuden menneisyyttä.  Tässä miljoonan kävijän aikana blogimaailma on muuttunut enemmän ja nopeammin kuin ikinä olisin osannut ennustaa tai ajatella, mutta onhan sitä omakin elämä erilaista kuin aloittaessa, uusi työkin alkanut.

Oma jämähtänyt bloggailu ja kokkailu on mennyt koko ajan yksinkertaisemmaksi, vaikka sellaista tavallisen yksinkertaista se on ollut alusta asti. Jotain kehitystäkin on tapahtunut, sen huomaa vaikka riistaresepteistä, alkuun kirjasin ylös kaikkia niitä perusjuttuja joita äitikin oli tehnyt (no se maksapaella vielä puuttuu), mutta koko ajan olen siirtynyt vähän toisentyyppiseen riistan käsittelyyn. Inspiraatiota olen hakenut etenkin ulkomailta, sillä minusta Suomesta puuttuu edelleen se kaiken kattava ja selittävä riistakeittokirja jossa olisi muutakin kuin pataa, kermaa ja katajanmarjaa (kun ne kerran jo osaa).

Seuraavaa miljoonaa kohti aurinkoisessa syyssäässä, ja kiitos kaikille täällä tähän mennessä käyneille! Ja rohkaistukaa jättämään joku viesti edes silloin tällöin, se tuottaa edelleen suurta iloa, joka ikininen kommentti.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Suppilovahverohillo itämaisin maustein


Kävin viikonloppuna useamman kerran metsässä ja löysin sopivasti sieniä. Lauantain kantarellit ja mustat torvisienet söimme lauantaina ja sunnuntaina, sunnuntain sienet paistoin tänään sellaisenaan ja pakastin. Suppilovahveroita tuli eniten, niitä käytin vähän viikonlopun ruokiin, mutta suurimman osan paistoin ja pakastin myöhempää kokkaamista varten. Litran verran sieniä keitin hilloksi.

Olen tehnyt aiemmin hyvin perinteistä suppilovahverohilloa, mutta nyt halusin maustaa sienet lempikombollani, eli inkiväärillä, chilillä, korianterille ja limellä. Käytin hilloon taas vain ne pienimmät ja söpöimmät sienet kokonaisina. Tästä määrästä tuli kaksi pientä hillopurkkia, ei yhtään enempää. 

2 dl vettä
1 dl omenaviinietikkaa
1 limen mehu
½ tl suolaa
2 tl korianterin siemeniä
1 chili pilkottuna (Trepadeira Werner)
1 peukalonpäänkokoinen inkiväärin pala pilkottuna
1 l pieniä suppilovahveroita
1½ dl hillosokeria

Laita nesteet ja mausteet kattilaan. Anna kiehahtaa ja kaada sienet joukkoon. Keitä n. 20 minuuttia, hämmennä välillä. Lisää hillosokeri, ja keitä vielä kymmenisen minuuttia. Kaada hillo steriloituihin (100 astetta uunissa n. tunti) purkkeihin ja käännä kannet kiinni (keitä kansia vedessä n. 15 min).

Tämä hillo on todella hyvää, etikkaisen makeaa, vähän tulista mutta silti sieni on pääosassa. Maistoin sellaisenaan, ja varmasti sopii lisukkeeksi kalalle, lihalle ja kasviksille. Minä haaveilen jo wokista, jonka maustan näillä sienillä. Ja aasialaisesta keitosta, joka saa lisämakua tästä hillosta. Ja vaikka mitä muuta on tulossa. 

ps. Viikonloppuna oli lämmintä 15-18 astetta, vesi oli 10 astetta. Ja kuva on stailattu korianterilla, käytin tietysti oman maan korianteria.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Aleksis Kiven päivä ja silakkamarkkinat


Ei ole ensimmäinen kerta, kun käyn Stadin silakkamarkkinoilla Aleksis Kiven päivänä. Tänään emme syöneet silakoita iltapalalla, sen sijaan söimme viikon toisen kala-aterian näistä kaloista. Keitin "uusia" perunoita, eli kävin nostamassa perunat suoraan maasta (Aleksis Kiven päivä ja päivällä 15 astetta lämmintä!). Lisäksi kermaviilikastiketta joka oli maustettu tillillä ja sitruunalla. Paria eri laatua silakkaa, savusilakkaa ja -lohta. Ja itse savustettua kylmäsavulohta sekä markkinoilta ostettua leipää. Kukkakaalia, tomaattia ja paprikaa sellaisenaan. 

Olisin tietysti halunnut ostaa myös voittajasilakoita. Mutta jos markkinoille pääsee vasta töiden jälkeen, ja vasta toiseksi viimeisenä päivänä, niin tietysti mitään niistä ei ole enää jäljellä. Voisiko tämän kilpailun järjestää aina viikkoa ennen markkinoita, niin että voittajilla olisi aikaa varautua suureen kysyntään? 

ps. Arki on nyt tällaista, ei stailattua, ei hienoja kattauksia, kuvakin tärähtänyt. Kasvikset usein sellaisinaan, osin laiskuuttani, osin sen takia että maistuvat näin lapsille parhaiten.