keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Sieni-iloittelua Punkaharjulla

Viikonlopun sieninäyttelyä

Minä olin jo pidempään miettinyt Hotelli Punkaharjun sieniristeilylle tai sieniviikonloppuun osallistumista, ehkä olin joskus asiasta saattanut mainita ääneenkin. Nyt kävi niin, että sain työkavereilta 50v-lahjaksi lahjakortin sieniristeilylle (hyvä täyttää heti pandemian alettua 50 v, kun tuntuu säilyvän ikuisesti saman ikäisenä kun muistamisia tulee edelleen). Ja samaan aikaan sain muitakin muistamisia (mm. isältä) joiden turvin päätin osallistua risteilyn lisäksi myös sieniviikonloppuun heti perään. Mies oikein yllytti tekemään kaiken pitkän kaavan mukaan, ja hyvä niin, olipahan nimittäin melkoinen reissu.

Uintimaisema
 
Varasin junamatkan Luston asemalle vieruspenkkeineen ja lähdin torstaina lounaan jälkeen matkaan. Tein junassa töitä menomatkan (sekin on niin kivaa), evääksi hain marjoja Hakaniemen torilta (parhaat eväät on puolukkaa ja vadelmaa). Saavuin perille alkuillasta ja sisäänkirjautumisen jälkeen menin suoraan uimaan Saimaaseen. Tämän jälkeen vielä hyvä illallinen ravintolassa sekä rentoutumista ihanassa Metsähuoneessa. Torstain ja sunnuntain väliin mahtuikin monta uintia ja saunaa, ihan huippua uida Saimaassa tähän aikaan vuodesta.

Vihertuoksumalikka
 
Perjantaina osallistuin sieniristeilylle. Ihana laivamatka Saimaalla, kaksi saarta, kaksi sieniretkeä, maukas lounas ja maistuvat kahvit (=teet) mennen tullen. Ja mukava ja kiinnostava seura. Ei haitannut yhtään, että olin yksin liikenteessä sillä tutustuin laivalla ihaniin (sieni-)ihmisiin. 
 
Kuten moni tietää, tämä on ollut ihan katastrofaalisen huono sienivuosi monin paikoin, mutta silti saimme yhdessä yli 50 erilaista sientä risteilyn sieninäyttelyyn. Minä opin kerralla uuden syötävän sienen eli vihertuoksumalikan. Kuten Saimi Hoyerin ilmeestä huomaa, siinä on aivan ihana aniksen tuoksu.

Risteilyn jälkeen jatkoin Hotelli Punkaharjulle Jukka Pojan keikalle. Hyvä ruoka, ihana tunnelma ja kaikesta huokuva lämpö. Paras hetki on parhaillaan, ei mulla muuta.

Monivyöseitikki ja kangastatti
 
Lauantaina alkoi sitten sieniviikonloppu: lauantain ja sunnuntain pitkiltä sieniretkiltä yli 80 lajia näyttelyyn. Ruokasieniä löytyi jonkin verran, minulla pääasiassa limanuljaskaa ja muutama herkkutatti. Lahjoitin omat sienet keittiöön kuten teki moni muukin.

Aamiainen maisemalla
 
Sieniviikonloppuun kuului myös upea ruoka. Harvinaisen upeat aamiaiset paikallisista raaka-aineista ja tuotteista (ja hyvä tee!), hyvät keittolounaat ja lisäksi sieni-illallinen pitkän kaavan mukaan. Illallinen meni heittämällä ihan parhaisiin ravintolakokemuksiini ikinä: yli viis tuntia  toinen toistaan parempia sieniruokia hyvässä seurassa kuunnellen mitä mielenkiintoisempia tarinoita. Kaikki aloitettiin neljän sienen maistelulla ja siitä ilta jatkui kymmenellä ruoka-annoksella. Ja tuo sorsa; lapsuudesta lähtien hyvää sorsaa syöneenä sanoisin, että tuo oli ylivoimaisesti paras sorsa-annos mitä olen ikinä syönyt. Ateria päättyi vihertuoksumalikkafudgeen mikä teki kunniaa minun uuden oppimiselle.

 
 
Sorsaa ja mustavahakasta
 
Sieniviikonlopussa taisi olla keskimäärin kolmenlaisia sieni-ihmisiä: intohimoisia sienestäjiä jotka tuntevat huiman määrän sieniä, sitten sellaisia tavallisia sienestäjiä jotka keräävät sujuvasti monia ruokasieniä (minä taidan kuulua tähän joukkoon), ja sitten sellaisia, jotka eivät välitä tai edes kamalasti pidä sienistä. Mutta mikä hienointa, kaikki saivat varmasti hienoja kokemuksia ja jokainen oppi uutta. Vähän samalla tapaa kuin River Cottagen ruokakursseilla, kaikki oppivat omalla tasollaan. Mikä ihanuus seurata intohimoisia ja päteviä opettajia, se tiedon määrä on valtava 💚 
 
Herkkutatti-iloa

En minä edes osaa kirjoittaa miten nuo kolme päivää vaikuttivat, tuntuu ettei mitkään sanat tee oikeutta kokemukselle. Sain uusia ystäviä, ihania kokemuksia ja muistoja sekä opin paljon uutta. Mitään muuta ei tarvitse, hyrisen edelleen onnesta. Ei tarvitse haikailla ulkomaiden ruokakursseille kun meillä on tällaista. Sanoinkin ehkä sata kertaa "sitten seuraavalla kerralla...". Ehkä/toivottavasti se seuraava kerta on esikoisen kanssa yhdessä vaikka jo ensi vuonna 💚 Kiitos Saimi, kiitos Jarkko, kiitos Virpi ja kiitos kaikki muut 💚
 

tiistai 30. elokuuta 2022

Ajatuksia puutarhasta

 
Kukas sitä omia aikaansaannoksia kehuu jos itse ei kehu? Olen miettinyt näitä puutarha-ajatuksia pitkään, mutta ehkä kirjoittamisen kimmokkeena toimi podcast (terveisiä vaan sinne Kivistöön) jossa lueteltiin ihania puutarha-aiheisia sometilejä. Heitin vitsillä hirveän kuvan vuohenputkien valtaamista karviaisista instagramiin "ihmetellen" että jo on ihme kun oma marjatarha ei päässyt suosikkilistalle. Kukapa sitä haluaisi katsella toisten vuohenputkien peittämiä marjapensaita tai juolavehnäistä savista kasvimaata, kun tarjolla on toinen toistaan upeampia oikeita puutarhoja ja siistejä kasvimaita. Eikä niitä rikkaruohoja kukaan kehtaa julkisesti kenellekään näyttää, ei niitä ainakaan somessa näy. Ja sitten aloinkin miettiä, että onko meidän estetiikan kaipuu niin suurta, että keskeneräinen ja -kertainen ei mahdu someen eikä muihin julkaisuihin.

Paitsi minä kyllä haluaisin nähdä myös muita puutarhoja kuin niitä viimeisen päälle kauniita (vaikka eniten tietysti niitä kauniita kuten Kielometsä). Mutta haluaisin nähdä millaisista epätoivoisista viritelmistä saadaan kuitenkin satoa, marjoja, kukkia ja kaikkea mahdollista. Haluaisin kuulla siitä, että miten ihmiset pärjäävät, kun arki ja työt kaatuvat päälle mutta sen lisäksi on vielä halua hoitaa puutarhaa tai palstaa tai muuta kasvimaata. Joista kuitenkin ehkä saadaan ihan kelpo satoa, joinain vuosina parempi ja joinain  huonompi, mutta saadaan kuitenkin. Kannustusta siihen, että kun aika ei riitä, niin silti kannattaa yrittää. Kannustustamista ja inspiraatiota maan hoitamiseen jaksamisen ja ehtimisen verran.
 
Tarvitsemme armollisuutta mutta ennen kaikkea kaikkea tarvitsemme inspiraatiota ja rohkaisua siihen, että vähempikin voi riittää, ja se on ihan riittävän hyvä. Pienikin omavaraisuuden aste on enemmän kuin ei mitään, että kannattaa viljellä pienestikin ja vähän sinne päin ennemmin kuin ei ollenkaan

Pitää myös muistaa, että maat ovat erilaisia. Tällainen uusmaalainen vanhaa merenpohjaa oleva savimaa on ihan erilaista viljeltävää kuin vaikka Hämeessä oleva viljava maa. Mutta jonkun se on savimaatakin viljeltävä, ja vähän suuremmalla työllä on saava vähän vaatimattomamman sadon. Mutta sekin on riittävän hyvä. Perunoissa on pysytty täälläkin, ja lisänä on ollut vaikka mitä muuta härkäpavuista kukkiin.

Voisiko siis tällainen keskinkertainen pienviljelijä toimia jollekin inspiraationa ja innoittajana, vai haluammeko nähdä ja kuulla pelkästään upeista puutarhoista? Minulla ei ole vastausta, paitsi että minä näkisin mielelläni sitä keskinkertaista ja keskeneräistä puutarhanhoitoa muiltakin. Jossei muuta, niin vertaistueksi ja hyväksi mieleksi.

Ps. Eikö olekin ihanat kukat! Siemenet on tilattu Monosillagardenista. Ihan kaikki ei itänyt, osan saatoin kitkeä rikkaruohojen mukana pois, osalle ei ehkä riittänyt vesi tai ravinto, mutta olen silti saanut kesän aikana monta kaunista kimppua. Ei täydellistä tai kovinkaan runsasta,  mutta silti riittävän hyvää.

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Pieni haukikeitto

Haukikeitto ruuaksi ja marjoja jälkiruuaksi

Tämän vuoden loma oli hyvä loma minulle, monellakin tapaa. Paljon oli kivaa ja hienoa puuhaa ja olemista perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa. Tämän lisäksi ihan parhaita  juttuja oli se pari päivää, jotka sain viettää yksin, siis ihan yksin, mökillä (en tietenkään voisi sanoa että paras). 
 
Toisena yksinäisenä päivänä tein itselleni kantarellirisottoa juuri kerätyistä sienistä, toisena päivänä valmistin itselleni haukikeiton pienestä hauesta, jonka mies oli saanut edellisenä päivänä (ja joka oli pakko nostaa koska kala oli nielaissut uistimen niin syvälle sisuksiinsa). Mies perkasi kalan, suolasi sen miedosti ja jätti minulle jääkaappiin. Minä sain siitä hyvän kalan fileointi-harjoitteluuni, ja ennen kaikkea sain loistavan aterian itselleni.
 
Haukiliemi

 
1 pieni hauki
 
Fileoi hauki ruodottomaksi. Youtubesta löytyy hyviä ohjevideoita, sellaisen minäkin katsoin muistin virkistämiseksi. Ota fileet talteen, laita ranka sekä ruodot kattilaan ja lisää
 
lipstikan lehti
tilliä varsineen
sipulin kuoret
muutama valko- ja mustapippuri
vettä niin että kaikki peittyy

Keitä lientä noin vartin verran tai vähän yli. Siivilöi liemi  talteen. Näin pienestä kalasta heitin rangan ja ruotoiset palat kompostiin; jos kyseessä olisi ollut isompi kala, olisin irrottanut ruotoihin ja rankaan jääneen kalanlihan ja käyttänyt keitossa. Lisää liemeen
 
2 perunaa pilkottuna
2 pikkusipulia viipaloituna
hauen fileet
 
Keitä perunoita ja sipuleita niin, että perunat ovat melkein kypsiä, minulla meni nyt vähän yli 10 min. Lisää haukifileet ja keitä vielä muutama minuutti. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa. Kauho keitto lautaselle ja lisää
 
tilliä
sipulinvarret pilkottuna
ranskankermaa (jos haluat)
 
Nauti mielettömän hyvästä kalakeitosta. Minä söin lisäksi kuivanutta ruisleipää (koska viimeisestä kauppareissusta oli silloin jo yli viikko aikaa) jota mursin keiton joukkoon. Kuiva leipä imi itseensä ihanasti tuota lientä. 
 
Ehkä paras haukikeitto jonka olen koskaan syönyt, kalakeitoissakin on hyvin korkealla. Ja olihan tuo jälkiruokakin ihan ylivertainen. Tähän postaukseen tuli nyt paljon ylisanoja, mutta jokainen on kyllä ihan kohdillaan, anteeksi imelyyteni.
 
 
P.s. Ja  koska kyseessä on keitto pienestä hauesta, oli mielessä myös Juhani Karilan kirja Pienen hauen pyydystys, jonka kuuntelin aiemmin tänä vuonna äänikirjana, ja vielä toiseen kertaan miehen kanssa automatkoilla. Jos et vielä ole lukenut kirjaa, suosittelen lukemaan, ja vaikka olisit lukenutkin, niin kannattaa kuunnella se äänikirjana, niin upeasti Anna Saksman lukee kirjan.  

maanantai 8. elokuuta 2022

Juokseva kirsikkahillo

 
Teen joka vuosi, jos vaan kirsikoita riittää, kirsikkahilloa. Teen sen yleensä aina hillosokerilla, jolloin hillosta tulee kiinteää. Nyt olin jo jonkin aikaa ajatellut, että haluan tehdä ihan juoksevaa hilloa, sellaista, jossa kirsikoista irtoava mehu jää nestemäiseksi. Tällainen hillo käy kastikkeeksi jäätelölle tai jollekin jälkiruualle, ja miksei sitä voisi käyttää juomasekoituksiinkin. Ihana hillo, ei yltiömakea, eikä tippaakaan kiinteä.

1 kg kirsikoita kivet poistettuna
400 g sokeria (tavallista)

Siivoa kivet kirsikoista. Punnitse kirsikat ja laita kattilaan. Lisää sokeri ja keitä hilloa hiljalleen n. vartin verran tai vähän alle. Anna hillon seistä kattilassa puolisen tuntia, sekoita muutaman kerran. Purkita hillo steriloituihin purkkeihin ja siirrä jäähtymisen jälkeen kylmään.

Koska sokeria ei ole tuon enempää, en uskalla luvata ikuisuuksiin säilyvää hilloa, toisaalta ei sillä kai ole väliä, koska hillo tulee syötyä herkullisuuttaan ajoissa. Ihana kastike jäätelölle.


perjantai 5. elokuuta 2022

Kirsikkakukko


 
Mökin kirsikkapuissa oli tänä vuonna mukavasti kirsikkaa. Niitä riitti sekä piirakkaan että hilloon. Olin leiponut aiemmin kuningatarkukon (alin kuva, ohjeen kirsikoiden tilalla oli 9 dl mustikkaa ja 3 dl vadelmaa sekä sokeria oli 1 dl). Kuningatarkukko oli niin hyvää, että söimme kolmestaan (minä, mies ja isä) sen lähestulkoon kokonaan yhdeltä istumalta, pienet palat jäi kaikille aamuksi. Koska kirsikoita riitti niin ajattelin leipoa tämän vuoden kirsikkapiirakan kukkona.

Yksi litra kirsikoita ilman kiviä

Otin ohjeen Martta-liiton sivuilta, vähän lisäsin jauhoa pohjaan ja sokeria kirsikoille alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna sekä lyhensin paistoaikaa. Leivoin kirsikkakukon näin:

200 g voita
1 dl sokeria
4½ dl ruisjauhoa (minulla oli Jalon myllyn piirakkajauhoja)
1 tl leivinjauhetta
 
1 l kirsikoita, kivet poistettuna 
1,25 dl hillosokeria
½ dl perunajauhoa

Sulata voi ja sekoita sokeri siihen. Sekoita joukkoon ruisjauhot ja leivinjauhe. Levitä 2/3 taikinasta korkeaan uunivuokaan, jätä 1/3 taikinasta kanneksi. Sekoita kirsikoiden sekaan hillosokeri ja perunajauhot, kaada ne taikinapohjan päälle. Kauli loput taikinasta kanneksi jolla peität kirsikat. Paista kukkoa 200 asteessa n. 50 minuuttia. Anna vähän jäähtyä ja nauti jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa. Hyvää, niin hyvää; riitti kuitenkin kauemmin kuin tuo kuningatarpiirakka.

Kuningatarpiirakka

tiistai 26. heinäkuuta 2022

Matkalla Suomessa 2022

Louhisaari

Tänä vuonna oma somefeedini on täyttynyt ihmisten matkakuvista pitkin maailmaa. Kotimaiset paikat, jos eivät nyt ammota tyhjyyttään, niin ovat kuitenkin kärsineet vierailijoiden roimasta vähenemisestä edellisvuoteen verrattuna.

Olen tänä vuonna tehnyt todella kivoja juttuja kotimaassa. Osa näistä suunnitellusti, osa ihan sattumalta, ja osa yllättävien tapahtumien johdosta. Laitan tähän koosteen tähän mennessä tehdyistä pienemmistä ja (minulle) isommista reissuista, olkoon tämä muistiin itselle tuleviksi vuosiksi, ja myös ehkä vihjeeksi jollekin. Kaikki paikat ovat sellaisia mihin menisin uudestaan koska vaan, osassa olenkin jo käynyt useamman kerran. Lomaa on vielä vähän jäljellä, se kulunee mökillä ja kotona.

 
Mustion linnassa olin ihan alkukesästä työmatkalla. Kuinka tällaista olikaan kaivannut, ja kuinka päätinkin, että sinne mennään perheen kanssa uudestaan. Linnan puutarha on aivan upea, ja niin on itse linnakin. Opastetulla linnakierroksella kannattaa ehdomasti käydä, se on koskettavuudessaan ihan omaa luokkaansa. Ja ruoka, pelkästään ruuankin takia sinne kannattaa mennä. Pelastetaan maailmaa silakkalounas kerrallaan, ja millainen lounas se olikaan! Jokainen ateria oli erinomainen ja sai meidät hyrisemään tyytyväisyydestä.


Keskellä ei mitään, mutta kuitenkin melkein meidän mökkimatkalla Iitin Sääksjärvellä on Olga Temosen perustama pitseria Rehtori. Sinnekin kannattaa suunnata pelkän ruuan takia, mutta onhan siinä vieressä Olgan kotieläinpihakin, joka taitaa olla ainakin lapsiperheiden suosiossa. Pitsa leivotaan yli 100 v vanhaan juureen, se on erinomaista ja aavistuksen erilaista kuin muualla. Menimme ensimmäisen kerran sinne ihan suunnittelematta (vaihtoehtona oli kokkaushaluton minä ja säilykkeet), mutta ei se jää tuohon yhteen kertaan. 

 
Jokakesäisen perinteen mukaan suuntasin yhtenä ylityövapaana siskon kanssa Juvalle Teahouse of Wehmaisiin. Samalla reissulla kävimme myös Kenkäverossa, jonne tuhlasin pienen omaisuuden (pellavamekkoja ja Paula Ruuttusen keramiikkaa). Teehuoneelta piti tietysti ostaa teetä, suklaata ja skonssiseosta. Nautimme kumpikin alkudrinksut sekä upean Afternoon tea -kattauksen. Oli ehkä paras kaikista kerroista, vaikka vaikea niitä edellisiäkään on ylittää (blogista löytyy viime-, ja edellisvuotinen reissu, sekä ensimmäinen kerta jo 10 v takaa, ja toinenkin kerta).


Aloitin, ehkä vähän hassusti, lomani perjantaina heinäkuun ensimmäisenä. Koska mies teki vielä silloin töitä kotona, päätin lähteä lasten kanssa Porvooseen päiväksi. Herätin teinit (hilpeää!) aamulla ennen seitsemää ja lähdimme bussilla Porvooseen. Aloitimme päivän hotelli Runon aamiaisella. Ihan mieletön aamiainen, ihan parhaita mitä olen missään saanut. Aamiaisen jälkeen vietimme aikaa putiikeissa (ei ollut hinnatonta) ja pelikaupassa (että kuopuskin pysyi tyytyväisenä), lounas kuitattiin jäätelöllä. Vein lapset myös Runebergien kotimuseoon, ja toimin heille oppaana kertoen Frederika Runebergin aikaansaannoksista. Mies tuli ei-niin-pitkän työpäivän jälkeen perässä, ja kävelimme vielä pitkin Porvoon rantaa ennen maistuvaa illallista Zum Biespielissä. Jossei olisi niin keski-ikäistä sanoa, että ihan kuin olisimme olleet ulkomailla, sanoisin niin. Mikä upea loman aloitus!

Täydelliset ahvenfileet

Aivan yllättäen, ei mitenkään etukäteen suunnitellen, teimme tämän kesän kesälomamatkan Ahvenanmaalle, jonne veimme samalla esikoisen kesätöihin. Suuntasimme heinäkuun alussa lossin ja parin laivamatkan päähän Lappon saarelle. Söin ehkä parhaan kala-annoksen ikinä ravintola Galeasenissa. Tullessa yövyimme yhden yön, sekä vierailimme kuopuksen riemuksi (not!) Louhisaaren kartanossa ja puutarhassa, söimme myös hyvän lounaan siellä, juuri ja juuri ehdimme lounasaikaan Asikaisten ritaripuistossa vierailun jälkeen.


Pitihän se esikoinen hakea Ahvenanmaalta poiskin. Takaisin tulessa pysähdyimme Kustavissa. Söimme upeat lohileivät ravintola Prykässä. Nälkä oli kova, enkä noin hyvää leipää muista saaneeni koskaan. Kävimme esikoisen toiveesta myös Kustavin savipajan käsityöläiskylässä, ihailimme lasia, savea, metallia ja nautimme munkkikahvit. Ja tapasimme ystävän perheineen, olimme olleet syömässäkin samassa paikassa samaan aikaan toisiamme huomaamatta.


Muu aika lomasta on mennyt mökillä ja kotona. Mökillä on ollut työleirin tapaista, kotonakin olisi pitänyt olla sellaista, mutta laiskuus on voittanut. Olen uinut järvissä, joessa ja meressä. Kymi on pysynyt virkistävänä, siinä 19-20 asteessa koko kesän. Palsta ja metsä alkavat tuottaa satoa, tämä on hyvä, niin hyvä. 

Kuutamouinnilla yöllä

maanantai 25. heinäkuuta 2022

Hölskypotut

 
Hölskypotut ovat kiertäneet blogeissa ja lehtien ohjeissa vaikka kuinka monta vuotta, mikään uutuus tämä ei siis ole. Minä olen suunnitellut tekeväni niitä suunnilleen yhtä kauan, mutta sentään tänä vuonna sain vihdoin kokeiltua, eikä ole jäänyt siihen ensimmäiseen kertaan, niin hyviä nämä ovat. Otin ohjeen luottopaikastani eli Ripaus tryffeliä -blogista. Vähän ohje on elänyt käytössäni, suunnilleen näin ne teen:

1 kg uusia perunoita
riittävästi merisuolaa
vettä
n. 1 rkl voita (tai enemmän jos haluat parempaa)
n. 100 g ranskankermaa
sipulin varsia pilkottuna
tilliä reilusti

Pese perunoista kuori pois (jos se on pestävissä). Keitä perunat napakan kypsiksi hyvin suolatussa vedessä, minä keitin ensimmäisellä kerralla liian kypsäksi, eli hajosivat lähes täysin hölskyttäessä. Kun perunat ovat kypsiä, kaada vesi pois, ja lisää voi joukkoon. Heiluttele sen verran, että voi peittää perunat kauttaaltaan. Käytä kattilaa levyllä sen verran, että kosteus haihtuu pois. Lisää ranskankerma, pilkotut sipulinvarret ja tillit. Tilliä ei ole ollut kertaakaan liikaa, vaikka olen verottanut tillipenkkiä reilusti. Laita kansi päälle ja hölskytä perunoita reippaasti niin, että perunat vähän hajoavat ja hapankerma ja vihreät peittävät ne kauttaaltaan. Hyviä heti kuumana, ja hyvää kuulemma kylmänäkin, mutta en ole vielä sitä päässyt kokeilemaan sillä nämä on syöty aina yhdeltä istumalta vaikka olen luullut tehneeni reilusti. Tämän kesän se juttu!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Raparperihyytelö eli kirkas raparperimarmeladi mehusta


Tämän marmeladin / hyytelön tekemisestä on jo jonkin verran aikaa (niinkuin kukista näkee), mutta en ole ollut netin äärellä niin, että olisin saanut kirjoitettua ohjeen ylös. Olen tehnyt tänä vuonna kaksi satsia raparperimehua, toisen mökin ja pihan raparperista, toisen siskon raparperista. Kummastakin erästä olen keittänyt tällaisen pienen määrän marmeladia. Eli kun mehu on valunut raparpereisa, olen vielä tiristänyt viimeiset mehut talteen, ei ole haitannut vaikka mehu ei enää ole ihan kirkasta. Toki tätä voisi tehdä isommasta määrästä mehua, niin hyvää ja jopa juhlavaa tämä nimittäin on (ei siis pakko olla pelkkää jämämehua). Marmeladia voi tehdä sellaisen määrän kuin haluaa, laskee vaan sokerin ja sitruunan määrän sopivaksi, tuo suhde on hyvälle kiinteälle marmeladille / hyytelölle.

3 dl raparperimehua (ei sokeria)
½ sitruunan mehu

Mittaa mehu kattilaan. Purista sekaan sitruunanmehua. Lisää sokeri ja sekoita. Keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia tai vähän yli. Purkita steriloituun purkkiin. 
 
Nauti paahtoleivällä, jugurtin tai jäätelön kanssa, miksei kakun tai kääretortun täytteenäkin. Lapsetkin tykkäsivät tästä, yllättyivät itsekin kuinka hyvää oli.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Mökin kasvimaa 2022 kylvetty

 
Tänä vuonna meni näin pitkälle, että mökin kasvimaa on kylvetty. Mutta onpahan tehty kerralla kokonaan. Näin pitkään meni myös siihen, että saunoin savusaunassa ensimmäitä kertaa tälle vuodelle. Pari viikkoa sitten kävin kyllä mökillä, mutta vain pikaisesti yhden yön verran. Sillä kertaa keskityin siihen, että sain mökin siivottua talven (ja hiirien) jäljiltä. Kasvimaata en silloin vielä päässyt tekemään, vaikka ilmojen puolesta se olisi ollutkin mahdollista, ei sillä että olisin jaksanut tai ehtinytkään. 
 
Etsi kuvasta kolme keltaista karviaista

Tämä viikonloppu on ollut puuhakas, olen mm. kitkenyt lempimarjapuskat (keltaiset karviaiset, karhunvatukan ja viherherukan) sekä pioneerikasvit eli tyrnit. Niitin pahimpia rikkaruohoja omenapuiden sekä hedelmätarhan luumujen ja kirsikoiden alta. Samalla huomasin, että iso Antonovka on kaadettava, mikä lie tauti on siihen iskenyt. 
 
Kyy majailee laiturin päässä

Korjasin myös laiturin isän ja miehen kanssa. Me olimme isän kanssa vedessä (Kymi on n. 16 ℃) tunkkaamassa ja saimme neuvoja laiturin päältä. Kuopus ajoi nurmikkoa yli kolme tuntia, ruoho olikin päässyt todella pitkäksi. Juhannuksena sama uudestaan.

Ja kylvinhän minä sen kasvimaan, kuokin perunat maahan ja kastelinkin vielä illalla. Laitan tähän taas ylös mitä mitä on missäkin, tästä on helppo tarkistaa ensi vuonna:

mökki

siikli  nicola
nicola
nicola
rosamunda

malvikki
kosmoskukka ruiskaunokki krassi

härkäpapu
papu            kesä-
papu            kurpitsa
papu

herne
herne
herne
papu herne

persilja retiisi salaatti
punajuuri  salaatti
keltajuuri  salaatti
värijuuri  salaatti

tilli
sipuli mangoldi
porkkana (Nantes)
sipuli ryvässipuli

väriporkkana pillisipuli
sipuli
sipuli punasipuli
punasipuli

krassi oregano timjami sitruunaverbena lehtiselleriX2 rosmariini
 
tie
 
Viherherukan alla



sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Valmistautumista kasvukauteen 2022

 
Tänä vuonna kevät on vähän myöhäisempi kuin joinain toisina vuosina, mutta minulle tämä sopii. Minusta pahimpia ovat ne keväät, jolloin alkukeväällä on todella lämmin, ja sitten näihin aikoihin tulee viikkoja kestävät kylmät päivät ja yöt. Itäneet ja kasvamaan lähteneet kasvit jurottavat kylmäshokkiaan koko kesän. Nyt on hyvä, myöhässä ollaan, mutta takapakkien todennäköisyys on pienempi. Henkisestikin ehkä melkein ehdin mukaan kasvukauteen. Vaikeinta myöhäisessä keväässä taitaakin olla se, että  pitää kuunnella muiden valitusta siitä, kuinka kevät on myöhässä.

Blogin luonnosarkistosta löytyi viime syksynä kirjoitetut terveiset tulevalle kasvukaudulle:

  • rosmariini mökille ja kaupunkiin
  • timjami (tavallinen!) mökille
  • shalottisipuli on turha
  • kylvä tomaatteja
  • kylvä chilit helmikuun alussa
  • panosta kukkiin, etenkin krassiin
  • palaa Arielleen, Rosamundaa saa kaupastakin
 
Yksinkertaiset, simppelit terveiset, olisi pitänyt olla helppo toteuttaa. Ja nyt jo on epäonnistuttu kaikissa paitsi kahdessa. Rosmariineja minulla on kaksi kappaletta, pihaan jo istutin, mökille on omansa (jos pysyy hengissä siihen saakka kun sinne pääsee). Mökille ostin kuitenkin sellaisen vähän paksumpilehtisen, aromaattisemman timjamin, menköön se tavallisesta. Shalottisipuliakin ehdin ostaa pienen pussin, tomaatteja en kylvänyt, chilien kylväminen lähes unohtui, eli aikataulu ei pitänyt, sentään kylvin. Ja Ariellea en ole löytänyt mistään eli piti tyytyä muihin kiinteisiin lajikkeisiin. Rosamundaakin ostin vähän. 

Mutta kukkiin päätin panostaa, jopa ruokaturvan kustannuksella. Vähemmän maata viljeltävänä, enemmän kukkia. En kylläkään ole mitenkään suuresti onnistunut kukkien kanssa koskaan, ehkä yhtenä tai kahtena vuotena kohtuullisesti, eli odotukset eivät ole korkealla. Mutta koskaanhan sato ei ole niin suuri kuin toukokuussa, päteköön tämä myös kukkiin. 

Vietin tuossa aiemmin yhden illan netissä siemenostoksilla, Monosilla Garden oli sellainen paikka, että siellä vietetty aika vastasi kunnon terapiaa (en tiedä terapioiden hintoja, eli en osaa sanoa tuliko maksamaankin saman verran). Siementilauksen lisäksi niin haluaisin olla heidän kukkien sesonkitilaaja, mutta se ei vaan logistisesti ole mahdollista nyt, toivottavasti joskus.

Noiden yläkuvassa olevien kukkien lisäksi minulla on huima määrä muiden kukkien siemeniä, on krassia, malvikkia, ruiskaunokkia, hajuhernettä ja vaikka mitä muita kukkia. Toivottavasti itäisivät ja saisivat kasvaa rauhassa ja tuottaisivat iloa pitkin kesää ja syksyä. Esikoinen on mukana kukkahaaveissa, suunnittelee jo seuraavankin vuoden kasvatuksia.

Muita ajankohtaisia puutarhakuulumisia:
  • perunat on maassa (ollut jo viikon)
  • luovuin puolikkaasta palstasta, jäljellä on yksi aari tiukkaa savimaata viljeltävänä
  • tänään (vasta!) kylvin kurpitsat ja kurkut
  • kukkia on esikasvatuksessa 
  • kylvin kukkia myös pihan kasvulaatikoihin, niistä ei syötävää tänä vuonna löydy
 

Tämä 🠅 on minusta niin siistiä! Viikkoa aikaisemmin kylvin sammalpaakkuun sellaisia millin murto-osan kokoisia siemeniä joissa on sisällä kaikki maailman tieto siihen, että jo reilun viikon päästä näyttää tältä 💚


torstai 5. toukokuuta 2022

Peuranniska keitoksi ja peuranliha kastikkeeksi


Yhden sunnuntain riistakokkaaja tässä taas hei. Reilu viikko sitten oli edessä työntäyteinen viikko, pakastimessä vielä paljon lihaa ja kuivakaapeissa kaikenlaisia pussinjämiä. Tämä tarkoitti sitä, että sunnuntaina tuli valmistettua ruokaa vähän pidemmän kaavan mukaan. Olin edellisenä iltana ottanut peuranvasan niskaa ja kastikelihaa sulamaan. Niskaa oli 1 kg luineen ja kastikelihaa n. 650 g. Näistä lihoista valmistin keiton, josta riitti kuusi annosta ruokaa (päivällinen ja etäilijöiden lounas), kastikkeen josta riitti sama määrä, sekä vielä jäi lihaa vapun tortilloihin (yläkuva).
 
Aloitin valmistamalla niskan padassa (enkä muistanut ottaa kuvaa):
 

Peuranniska padassa

 
voita/öljyä
1 kg peuranvasan niskaa
3 porkkanaa
3 sipulia
3 laakerinlehteä
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl pippureita (musta-, valko- ja viher-) morttelin kautta
1 tl kuivattua chiliä
1½ l vettä (tai niin että kaikki peittyy)
1 oksa tuoretta rosmariinia
muutama oksa tuoretta timjamia
1 rkl punaviinietikkaa
1 rkl fariinisokeria
2 tl suolaa
 
Ruskista liha padassa, ruskista myös kuoritut ja pilkotut kasvikset. Mausta liha reilusti ja lisää vettä pataan niin että liha ja kasvikset peittyvät. Mausta vielä etikalla ja sokerilla. Anna lihan hautua kannen alla n. 3 tuntia (tai kunnes liha irtoaa helposti luista, vasa ei enempää tarvinnut).

Nosta liha ja kasvikset pois padasta. Irrota liha luista, lisää lihan sekaan n. l lientä. Voit keittää siitä keiton heti, tai pakastaa sen myöhempää käyttöä varten. Minä jätin lihan liemineen kattilassa jääkaappiin odottamaan seuraavan viikon nopeaa arkikokkausta. Pienen osan lihasta pakastin suoraan sellaisenaan vapun tortilloja varten.


Peurakeitto


peuranniskaa kypsänä
1 l lientä, ja vettä lisäksi
3 porkkanaa
1 sipuli
1 palsternakka
pala juuriselleriä
pätkä purjoa
2 dl fregola-pastaa (tai perunoita tai mitä vaan)
 
Näin siis suunnittelin tekeväni keiton. Mutta koska tulin töistä tavallista myöhemmin (oli asioita vanhan kanssa), nappasin kaupasta valmiiksi pilkotut keittojuurekset. Eli kotiin tullessa laitoin kattilan lihoineen hellalle, heitin tuorekset ja pastan joukkoon ja keitin soppaa kymmenisen minuuttia. Uskomattoman hyvä keitto alle vartissa, kuopuskin kehui kovasti. 


Peurakastike

n. 650 g kastikelihaa
voita/öljyä
tuoretta rosmariinia ja timjamia
suolaa, pippuria
kypsiä kasviksia
1 rkl vehnäjauhoa
½ l peuralientä

Sen jälkeen kun pata oli valmistunut, tein kastikkeen kastikelihasta: suikaloi liha ja ruskista se yrteillä maustetussa rasvassa. Suolaa ja pippuroi reilusti. Lisää joukkoon padan kasvikset ja sekoita vehnäjauho tasaisesti. Anna jauhon saada vähän väriä ja lisää padan lientä nesteeksi. Syötiin riisin (pussinjämien) kanssa, kuvan unohdin tästäkin.

 
Samalla viikolla tein kasviskeskiviikon ruuaksi chili sin carnea säilykepavuista. Siitä jäi pieni annos jäljelle, jonka pakastin. Olin pakastanut myös peuranniskaa pienen annoksen. Nämä yhdistämällä sain helpon ja maukkaan täytteen vapun tortilloille, ei tarvinnut kuin lämmittää ja silti makua riitti. 




lauantai 23. huhtikuuta 2022

Erilainen etätyöviikko


Vietin maaliskuisen etätyöviikon kollegan kanssa Eerikkilä urheiluopistolla. Suosittelen.
 
Parasta viikossa oli monta asiaa. Parasta oli tehdä kollegan kanssa yhdessä töitä; vaje sille että saa rauhassa jutella ja miettiä työasioita, on ollut suuri. Ja yhtäkkiä se vaje täyttyikin tuon viikon aikana, arvon tajusi oikeastaan vasta jälkikäteen. Ja olihan se koirakaveri siinä tietokoneen vieressä lisäluksusta, ihan parasta.
 
 
 
Parasta oli avantouinti joka aamu. Laituria sai käyttää, jos kukaan ei ollut varannut saunaa, ja eihän sitä aamuisin ennen seitsemää kukaan ollut varannut.
 
 
Parasta oli ruoka, yksinkertaista, maistuvaa ruokaa ilman suurta vaivaa yhdessä tehden tai valmiissa pöydissä. Hyvää ruokaa ruokalassa, hyvää ruokaa itse kokaten.

 
Parasta oli ulkoilu. Joka päivä töiden jälkeen useampi tunti ulkoilua Liesjärven kansallispuistossa tai Ruostejärven ulkoilualueella. Yli 25 km jäisiä polkuja, lunta, jäätä, lammikoita, auringonpaistetta, halattavia puita ja naavaa.
 
Mieli ja keho kiittivät tästä viikosta. Kun saa tehdä töitä noissa puitteisa niin mihin sitä lomaa tarvitseekaan, ihan kuin olisi ollut lomalla viikon. Tämä viikko otetaan uusiksi, näin sovimme.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Pääsiäinen 2022


Taas alkaa olla yksi pääsiäinen vietetty, huomenna on vielä tiedossa siivousta sekä sisällä että ulkona. Tänään syötiin perinteinen pääsiäisbrunssi ja litsattiin (yläkuva). Kuopukselle jäi voittomuna, ehkä perinteisestä syystä taas tauon jälkeen. 
 
Lihapiirakka onnistui erinomaisesti toisin kuin viime vuonna, leivoin sen eilen illalla myöhään. Rahkapiirakka loppui tänään aavistuksen kesken, leivoin puolikkaan annoksen eilen ja vähän korvapuusteja lisäksi, eipä tarvitse juhannuksena ihmetellä pakastimesta rahkapiirakkaa. Pullan leipominen tuntui juhlalta, eikä mikään ihme kun edellisen kerran olin leiponut joulupullaa.

Tämän pääsiäisen ehkä hauskimpia juttuja oli nuo yläkuvan munakupeista löytyvåt mignon-munat. Minun tarkoin varjeltu salaisuus pääsi yllättämään etenkin lapset täysin, esikoisen ilme ja ihmetys oli ihan parasta 💚


Olen käynyt kävellen uimassa jokaisena vapaapäivänä. Jäät ovat sulaneet monin paikoin ja kaikki muutkin oikoreitit tulvivat, joten aikaa matkaan menee vähän enemmän kuin talvella. Tänään kävelin lasten kanssa rantareittiä pitkin, vettä riittää joka paikassa avannon lisäksi. Voisi jalat kastua penkillä istuessa.

Minulla pääsiäisen vietto alkoi perinteisesti kiirastorstain saldovapaalla, jolloin kävin Kauklahden kukasta hakemassa pääsiäiskukat Pirjo Kopilta ja Maxin kalasta pääsiäisen kalat. Torstaina tein sushia ja esikoiselle lohta uunissa. Pitkäperjantain kala-aterialla oli huolettomasti kirjolohta kahdella tapaa, katkarapuvartaita ja perunamuusia (alin kuva). Lauantaina söimme ei-niin-perinteisesti noutopitsaa (minäkin välttelen nykyään sitä yhtä kirjainta, ja olen päättänyt kirjoittaa pitsan pitsana tästä lähtien aina). Tänään oli aamulla perinteinen pääsiäisbrunssi, päivälliseksi söimme kauriin kinkkua (kuva alla). 
 
Valmistin kinkun lähes samalla tapaa kuin peuran kinkun kaksi vuotta sitten, en lukenut ohjetta loppuun, eli maustevoineen kaikkineen (tosin ilman persiljaa). Huippumurea kinkku, tämä oli siitä mökiltä saadusta kauriista, jolloin minäkin olin tilanteessa mukana. Oli kyllä hyvää ruokaa, vaikka itse sanonkin, kaikki tykkäsivät. Lopusta kinkusta, kastikkeesta ja uunikasviksista teen huomenna kastikkeen, ehkä sitä riittää tiistain etälounaallekin.
 


Muistiin ensi vuodeksi:
  • lihapiirakka kannattaa leipoa lauantai-iltana
  • rahkapiirakkaa vain puolikas pellillinen (loppuu kesken mikä on parasta)
  • pääsiäisruoho kannattaa laittaa kasvamaan, sen perään kysellään kuitenkin
  • jos aikoo koristella pääsiäistä, se kannattaa tehdä ajoissa kielloista huolimatta
  • ei kannata vertailla muiden pääsiäisruokia ja -kattauksia; meillä vaan syödään yksinkertaisesti juhlinakin

sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Vähän paremmat suklaamuffinit

Kun teet ja kahvit oli jo juotu
 
Aurinkoinen mutta sitäkin kylmempi viikonloppu, kevät ei tunnu tulevan edes keikkuen. Miehen mettäkaveri piipahti meillä terassikahveilla eilen, olikin kevään ensimmäiset ulkokahvit. Mikä hyvä syy leipoa pitkästä pitkästä aikaa jotain! Kuten aiemmin mainitsin, olin ostanut leivontasuklaata, mutta näin pitkään kesti, ennen kuin sain leivottua niistä jotain. Minulla oli paahdettua valkosuklaata ja punaista ruby-suklaata hippuina (vai pisaroitako ne ovat).
 
Olen käynyt työmatkalla USAssa melkein 30 v sitten ja ostanut siltä reissulta Mrs. Fieldsin suklaaleivontakirjan. Edelleen käytän kirjaa, etsin aina ensimmäisenä suklaiset leivontaohjeet siitä. Tämänkin ohjeen esikuva on tuosta kirjasta, mutta muutin ohjetta esim. vähentämällä tumman suklaan määrää reilusti, alkuperäisessä ohjeessa suklaata oli 336 g + n. 150 g (!), melkoinen määrä minusta 12 muffiniin. Suklaista tuli näinkin tehden, vaikka ei tietenkään yhtä hienoja kuin alkuperäisessä kuvassa (kuvakin melkein unohtui ottaa). Esikoisen pyynnöstä kirjoitin ohjeen ylös, näitä tehdään toistekin!
 
200 g taloussuklaata
115 g voita
1,2 dl ranskankermaa
 
2,4 dl karkeaa vehnäjauhoa
1 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
 
4 isoa munaa
1,2 dl fariinisokeria
 
2,4 dl suklaahippuja taikinaan
1 dl suklaahippuja koristeluun

Pilko taloussuklaa paloiksi. Sulata se voin kanssa vesihauteessa (tai varovasti kattilassa) ja sekoita suklaa sulaksi. Lisää ranskankerma joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Mittaa kuivat aineet valmiiksi. Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi n. viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon våhän jäähtynyt suklaaseos, siivilöi kuivat aineet ja lisää suklaahiput, sekoita taikina varovaisesti tasaiseksi.

Jaa taikina muffini-vuokiin, ohjeen mukaan tästä tulee 12 muffinia, minä tein 9 isompaa muffinia. Ripottele päälle loput suklaahiput ja paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia.

lauantai 19. helmikuuta 2022

Lammaspata uunissa

 
Olimme viime viikonloppuna vuokramökillä Meri-Teijossa eli vihdoin minäkin olen käynyt viehättävässä Mathildedalin ruukkikylässä. Meillä oli kiva pieni viikonloppureissu ja sääkin suosi lauantaina, ajokeli oli kyllä aikamoinen sunnuntaina. Liukasta oli, mutta onneksi oli nastat kengissä. Saimme myös shoppailtua riittävästi vaikka aika hiljaista vielä oli: vähän suklaita Petrin suklaasta ja tärkeitä tarvikkeita kuten kynsi-, juures- ja pulloharja Kaarnalaivasta. Ja löysin myös kauan etsimäni parsinsienen, parit villasukat odottavat parsimista.
 
Reissuaamiainen paras aamiainen.

 
Rannassa oli myynnissä myös lampaanlihaa Peltosaaren luomulammastilalta. Myyntitiski oli niin houkutteleva, että ostin mm. karitsan niskaa. Pidin padan makumaailman yksinkertaisena, kaikki maku tulee hyvästä lihasta ja liemestä jota mausteet ja yrtit vain korostavat. Myyjän neuvojen mukaan tein näin:
 
1,2 kg luutonta karitsan niskaa
voita/öljyä
mustapippuria myllystä
valko- ja viherpippuria morttelin kautta
2 tl suolaa
8 pienehköä perunaa
4 porkkanaa
4 pientä sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 dl hyvää vahvaa lientä
rosmariinin oksa 
tuoretta timjamia aika reilusti

Ota liha huoneenlämpöön n. tunti ennen valmistamista. Ruskista lihat kuumassa padassa voin ja öljyn seoksessa, mausta ja suolaa reilusti. Siirrä lihat odottamaan ja pyöräytä myös kuoritut ja pilkotut kasvikset padassa. Lisää liemi (tai vesi), yrtit ja lihat pataan. Hauduta 150 asteessa uunissa 4-5 tuntia. Kääntele lihoja pari kertaa hauduttamisen aikana.

Tässä määrässä oli meille neljälle lihaa kahdelle ruualle ja suunnilleen yhdelle ruualle perunoita ja kasviksia. Jos syöjiä on enemmän, tuplaa perunoiden ja kasvisten määrät. Ruoka maistui kaikille, sellaista maukasta yksinkertaista ruokaa. Huomenna on tarkoitus syödä loput lihat uunijuuresten ja liemestä tehdyn kastikkeen kanssa. Upeaa ruokaa!