Hanhikastike ja hanhiliemi koivista

Nyt oli hieno ateria tavallisena arkena, olisi kyllä kelvannut pyhäruuaksikin. Visuaalisesti ei erityinen, mutta maku oli niin kohdillaan kuin vain voi olla. 

Mies tuli neljän hanhen kanssa kotiin. Tällä kertaa rintalihat olivat erikseen (niistä myöhemmin) ja rangat jalkoineen siipien kanssa erikseen. Villien hanhien koivet ja siivet ovat pienempiä kuin jalostettujen ja kasvatettujen sukulaistensa, mutta kyllä niistä lihaa ihan mukavasti sai. 

Valmistin siivet ja rangat keittämällä, samalla sain pari litraa upeaa lientä. Keitin lihoja nyt sopivan kypsäksi, irrotin lihat kastiketta varten ja laitoin luut takaisin liemeen jota keitin vielä reilusti kasaan. Näin tehden lihat eivät tule mauttomiksi ja ylikypsiksi, mutta silti liemestä tulee todella maukas. Poikkeuksellisesti lisäsin myös suolaa liemeen jotta liha maustui jo keitettäessä. Nyt minulla oli ne neljä hanhea, mutta saman voi tehdä ihan mistä määrästä tahansa lintuja, muutenkin ohje on viitteellinen.

Tein lihoista kastikkeen, joka syötiin riisin ja karpalohillon kanssa. Lisänä oli kyssäkaalia ja porkkanaa tikkuina sekä tomaatin lohkoja (jotain arkista sentään). Kastikkeesta tuli neljä-viisi annosta. ehkä olisi tullut enemmänkin jos ei olisi ollut niin hyvää. 

Rangat koipineen, siivet ja kasvikset menossa uuniin

Keitetty hanhenkoipi

4 hanhen rangat, koivet ja siivet

1 todella iso porkkana

1 todella iso sipuli

vettä niin että kaikki peittyy

tuoretta persiljaa

rosmariinin oksa (tai kuivattua)

lipstikkaa

4 laakerinlehteä

kokonaisia valko- ja mustapippureita

n. 4 tl suolaa

Laita lihat ja pilkotut kasvikset uunipellille. Paahda n. 25 minuuttia 225 asteessa, tai kunnes liha ja kasvikset ovat paahtuneet. Siirrä kaikki isoon kattilaan ja lisää vettä niin että ne peittyvät. Nosta vesi kiehuvaksi ja kuori mahdollinen vaahto pois (sitä ei tule paahdetuista linnuista paljoa). Lisää yrtit ja muut mausteet ja keitä lihoja kannen alla n. puolitoista tuntia.

Nosta kaikki lihat pois kattilasta, jatka samalla liemen ja kasvisten keittämistä. Irrota lihat luista ja laita rangat kauloineen ja muut luut takaisin liemen joukkoon, jatka keittämistä ilman kantta vielä n. tunti-puolitoista, tämä aika riippuu siitä kuinka tiukkaa lientä haluat. Siivilöi liemi, jäähdytä ja pakasta loput.

Hanhikastike

1 iso sipuli

vähän voita/öljyä

1 tl kuivattua timjamia

½-1 tl viherpippuria morttelin kautta

mustapippuria myllystä

1 tl suolaa

hanhenlihat koivista ja siivistä

1-2 rkl vehnäjauhoa

n. 5 dl hanhilientä

1-2 dl kermaa

Kuori ja pilko sipuli. Kuullota se pannulla, lisää pilkottu hanhenliha, mausta haluamallasi tavalla ja paista hetki. Lisää vehnäjauho, sekoita se tasaisesti lihojen päälle ja anna saada vähän väriä. Lisää lientä sopivasti, keitä niin kauan, että kastike saostuu. Mausta reilulla lorauksella kermaa ja kiehauta. 

Syötiin riisin ja karpalohillon kanssa, ihan paras ruoka. 

Olin tehnyt aiemmin hanhenmaksapateeta tuolla hyvällä ohjeella, nyt maksaa oli niin paljon että sain tehtyä tuplamäärän tuosta ohjeesta. Keitin etäpäivän lounaalle ylijääneistä uunijuureksista (keltajuuri, nauris, porkkana, fenkoli), marinoidusta kurpitsa-papusalaatista (paahdettua kurpitsaa, voipapuja, öljyä, sitruunaa, valkosipulia ja persiljaa) ja punaisista linsseistä kasvissosekeiton ja söin keiton kanssa rieskaa joka oli päällystetty hanhenmaksapateella ja karpalohillolla. Onhan tämä arkiruokakin välillä aika upeaa.

Haukikeitto

 

Mies sai hyvänkokoisen hauen, reilusti yli kolmekiloisen. Minä fileoin kalan ja fileet odottavat pakastimessa, ainakin balsamico-haukea pitää tehdä toisesta fileestä, ja toisesta jotain hyvää currya. Näin isossa kalassa rankaan jää ihan reilusti syötävää, joten valmistin tuoreeltaan haukikeiton. Kalakeittoon minulla ei ole tarkkaa ohjetta, se tulee aina sellaisena kuin tulee, mutta aina se on hyvää ja hienoa keittoa. Ja mukavampi syödä kuin lapsuuteni haukikeitot. 

hauen ranka paloina (kaikki se mikä fileiden lisäksi jäi)

1 sipuli

1 porkkana

lipstikanlehti tai pari / laakerinlehtiä

kokonaisia pippureita

suolaa

vettä niin, että kaikki juuri ja juuri peittyy

Pilko hauen ranka n. 10 cm paloiksi, minulla oli lisänä vielä vähän pyrstöpalaa, lisänä voi olla evien ympäriltä kalapaloja jne. Pilko sipulia ja porkkanaa liemen mausteeksi, lisää lipstikkaa ja muita mausteita. Lisää vettä niin että kaikki juuri ja juuri peittyy. Nosta vesi kiehuvaksi, kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä tulee. Keitä n. vartin verran, tai niin kauan että kala on kypsää. Nosta kalat lautaselle, siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan. Perkaa kalat niin, ettei paloihin jää ruotoja. 

kalaliemi

4-6 perunaa

1-2 porkkanaa

1-2 sipulia

1 dl kermaa

kalan palat

suolaa tarvittaessa

tilliä jos on

Keitä lientä kasaan jonkin aikaa (se aika kun valmistelet kasvikset ja perkaat kalat). Kuori ja pilko kasvikset, lisää ne liemeen kiehumaan. Kun perunat ovat kypsiä, lisää kerma ja kalat ja anna kiehahtaa. Tarkista suola, usein sitä pitää lisätä vielä tässä vaiheessa. Pilko tilliä päälle jos on (nyt ei ollut).

Tarjoa ruisleivän kanssa, hyvä keitto, niin hyvä.

💚 Hyvää Aleksis Kiven päivää 💚

Puolukkamehu mehumaijalla ja vispipuuro

Minulle viisi ämpäriä puolukkaa on se määrä, jonka jälkeen voin miettiä puolukalle muutakin käyttöä kuin säilömistä talven varalle joko survoksena tai pakastettuna, yleensä kumpanakin. Tämän määrän puolukkaa kulutan keskimäärin joka vuosi; jos se jää vajaaksi turvaudun kaupan satoon. Tämä vuosi on kyllä ollut niin hyvä marjavuosi, että tuskin tarvitsee mitään marjoja ostaa ennen seuraavaa satoa, ja puolukkaa riitti mehuksi.

Keitin yhden ämpärillisen puolukkaa mehuksi mehumaijassa ihan perinteiseen tapaan, sinänsä tässä ohjeessa ei ole uutta. Mutta puolukasta jää aina hyvä mäski mehunkeiton jälkeen ja halusin hyötykäyttää senkin. Niinpä perkasin puolukat ennen mehustusta ja keitin mehun perinteiseen tapaani:

10 l puolukkaa

1 kg sokeria

Laita puolukat mehumaijan mehustusosaan, lisää sokeri parissa erässä puolukoiden väliin ja päälle. Nosta alaosan vesi kiehuvaksi ja anna kiehua ihan reilusti, minulla hella on yleensä n. 6-7 (asteikko 1-9). Tänä vuonna n. puolen tunnin päästä aloin valuttaa mehua steriloituihin pulloihin. Valutin muutaman pullollisen mehua ja loput annoin valua kattilaan, josta sitten pakastin loput mehut. Mehua tuli vajaa viisi litraa ja aikaa meni kiehumisen alkamisesta reilu puolitoista tuntia.

Keräsin maijaan jääneen mäskin talteen ja pakastin 2½ desilitran erissä. Niistä saa keitettyä aina normaalin annoksen hyvää vispipuuroa näin:

1,2 l vettä 

2,5 dl puolukkamäskiä

1 dl (tai 1½) sokeria

1½ dl mannasuurimoita

Mittaa kattilaan vesi, puolukat ja sokeri. Nosta kiehuvaksi, vatkaa joukkoon mannasuurimot. Anna poreilla reilu viisi minuuttia tai sinne päin, sekoita koko ajan. Ripottele päälle vähän sokeria, peitä kannella ja anna jäähtyä kylmäksi. Sen jälkeen vatkaa puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi. Nauti maidon (tai vaniljakastikkeen) kanssa. Hyvä arkinen puolukkapuuro, eikä mitään mene hukkaan. 

Sienisalaatti yhdelle tuoreista rouskuista

Minä teen yleensä aina sienisalaatin suolasienistä, ja aika isonkin määrän kerrallaan. Nyt vaan suolasienet ovat loppu, ja uusia rouskuja on tullut vain vähän pari kertaa. Kummallakin kerralla olen tehnyt yhden annoksen sienisalaattia itselleni. 

Tällä kertaa minulla oli yksi mustarousku, kaksi haaparouskua ja loput kangasrouskuja. Joskus olen ajatellut etten viitsi yhtä annosta varten keittää rouskuja, mutta tietystihän niin kannattaa tehdä, siinä ei kauaa mene. Sienet löytyvät tuon sienikastikkeen kuvasta, rouskut oikealla. 

rouskuja

vettä

Keitä rouskuja vajaa 10 minuuttia kirpeyden poistamiseksi. Valuta ja huuhtele reilulla kylmällä vedellä. purista ylimääräinen vesi pois ja pilko pieneksi silpuksi.

1½ dl pilkottuja rouskuja

½ dl pilkottua sipulia

1 rkl creme fraichea

1/4 korkillinen etikkaa

ripaus pippuria

ripaus (tai maun mukaan) suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään, anna makujen tasaantua jos maltat. 

Minä söin heti lounaalla ruisleivän kanssa, toisella kertaa söin ihan sellaisenaan. Niin hyvää, ja todellakin kannattaa tehdä vaikka pelkästään ihan itseä varten.

Neljän sienen sienikastike - se täydellinen

Tämä vuosi on toistaiseksi ollut aika vaatimaton sienivuosi meillä päin. Olen tähän mennessä saanut viikonloppuisin suunnilleen sen verran sieniä mitä olen syönyt viikon aikana, joskus niitä on riittänyt esikoiselle annettavaksi yhteen ruokaan, mutta siinä kaikki. Viikko sitten saalis oli tuollainen👇 ja sain sienistä itselleni kastikkeen ja pienen salaatin. 

Blogista löytyy kaksi muutakin sienireseptiä, toinen keitto ja toinen suppilovahverokastike, joissa olen käyttänyt osterikastiketta mausteena. Keiton julkaisusta on aikaa 15 vuotta (uskomatonta!), ja kastikkeestakin melkein kymmenen vuotta. Laitan siis nyt muistutukseksi kaikille (myös itselleni), että osterikastike tuo niin hyvin sienien maun esiin, että kastiketta voi kutsua täydelliseksi.

Sanomattakin selvää, että tähän voi käyttää mitä sieniä onkaan, eikä ole pakko olla neljää erilaista sientä, nyt oli näin siksi kun saalis oli tämä. Ja ilman koskenlaskijaa pärjää oikein hyvin tai sitä voi olla enemmänkin, minulla vain sattui sitä olemaan tuo pieni pala ja käytin sen tähän. Kastike riitti minulle kolmelle aterialle: tuohon pastaan, toisen kerran syötynä perunoiden kanssa ja vielä jäi yksi annos pakastettavaksi. 

n. 1 l sieniä (kantarelleja, mustia torvisieniä, suppilovahveroita, 1 vaaleaorakas)

1 rkl voita/öljyä

2 pienehköä sipulia (tai 1 iso)

2 rkl vehnäjauhoa 

n. 3-4 dl vettä

n. 1 dl kermaa

n. 70 g Koskenlakijaa

2 rkl osterikastiketta

musta- ja valkopippuria vähän

n. 1 tl timjamia

½-1 tl suola

Pilko sienet pieneksi, laita kuivalle pannulle ja hauduta nesteet pois. Lisää pannulle rasvaa ja pilkotut sipulit. Kuullota sipuleita sienien kanssa muutama minuutti ja sekoita jauhot joukkoon. Lisää vesi ja kerma ja juusto, sekoita, ja mausta kastike osterikastikkeella ja pippureilla ja timjameilla (tai miten haluat). Tarkista suola. Anna kastikkeen hautua niin, että se on suurustunut sopivaksi. Veden määrä ei ole tarkka, sitä voi lisätä tarvittaessa lopussakin. 

Minä tein kastikkeesta nyt sakeana, se oli täydellistä pastan kanssa, perunoille olisi vähempikin sakeus riittänyt, vaikka parasta näin.

Kuningatarpiirakka pullataikinaan

Minä olen niitä vanhanaikaisia ihmisiä, jonka mielestä paras mustikkapiirakka on tehty pullataikinaan. Olen blogin ensimmäisenä vuonna kirjoittanut ohjeen tänne, mutta laitan nyt heti perään uudestaan. Tänä vuonna lisäsin vadelmia mukaan, ja miten hyvää se olikaan. Kuten todettu, tämä on ollut hyvä vadelmavuosi (ja huono matovuosi), ja on se mustikkavuosikin ollut riittävän hyvä: minulla on nyt pakastimessa melkein pari ämpärillistä villivadelmia, ja vajaa neljä ämpärillistä mustikoita, ja näiden lisäksi kumpiakin on syöty todella paljon monella tapaa. 

Olen vähän ohentanut mustikkapiirakan pohjaa entisestään, ja käytän nykyisin kahden desin pullataikinaa. Nyt tein mökillä kuuden desin pullataikinan, jaoin taikinan kolmeen samankokoiseen osaan, ja leivoin tämän piirakan sekä kaksi pellillistä korvapuusteja. Leipomispäivän illalla lähdin nuorison kanssa kaupunkiin, ja mennessämme veimme isälle piirakkaa ja pullaa, lähipiiristä se toinen jonka mielestä pullataikinaan tehty mustikkapiirakka on se paras. 

2 dl (nestemäärä) kokoinen pullataikina

1,25 l mustikkaa

5 dl vadelmaa

1½ dl sokeria (tai 2 jos pidät makeammasta)

2 rkl perunajauhoa

Valmista pullataikina (kannattaa tehdä samalla vaivalla isompi ja leipoa pullaa samalla kertaa), kohota se ja sopivan ajan päästä kauli pellin kokoiseksi levyksi ja anna kohota n. vartin verran, 

Survo mustikoita vähän, lisää vadelmat, sokeri ja perunajauho, sekoita kaikki yhteen. Levitä marjat pullapohjan päälle, voitele reunat ja paista 200 asteessa n. 20 min. Anna vähän jäähtyä ja nauti kylmän maidon (tai kuuman kahvin) kanssa. 

Tässä kuvassa näkyy hyvin mielestäni oikea suhde pohjan ja täytteen kanssa. Ohut pohja ja paljon marjoja. Ihana piirakka, niin täydellistä kesää.

Kirsikkapiirakka 2026

Nyt tuli suorastaan täydellisen hyvä kirsikkapiirakka. Oioin vähän pohja teossa, ja se kannatti, sillä piirakka oli yksi parhaista mitä olen tehnyt, ja sen lisäksi se oli vaivaton valmistaa mökillä. Kopioin ihan omalla luvalla tekstin mustikkapiirakan ohjeesta. 

Minulle kirsikkapiirakka on sellaista rakkauspiirakkaa: kirsikoiden käsittely piirakkaa varten vie aikaa ja on minusta vähän työlästä, vaikka onkin kaiken sen vaivan arvoista. Mutta siitä johtuen teen kirsikkapiirakkaa vain miehelle tai Elvistä varten. 

150 g voita

1½ dl sokeria

1 muna

4½ dl jauhoa

1 rkl sitruunanmehua

1 l hapankirsikoita ilman kiviä

1½ dl sokeria 

3 rkl perunajauhoa

1 rkl sitruunamehua

Vatkaa voi ja sokeri sekaisin, ei tarvitse vatkata kuohkeaksi vaahdoksi saakka. Vatkaa muna joukkoon ja kun ne ovat hyvin sekaisin lisää jauhot. Vatkaa nekin vatkaimen pienimmällä teholla, lisää sitruunamehu. Tässä vaiheessa taikina on sellaista murumaista. Painele taikina palloksi ja jaa kahtia, toinen puolikas saa olla vähän isompi kuin toinen. Kauli pienempi puolikas pohjaksi ja asettele se piirakkavuokaan.

Sekoita kirsikat, sokeri ja perunajauhot sekaisin, mausta sitruunamehulla. Kaada täyte piirakan pohjalle. Kauli isompi puolikas vähän vuokaa isommaksi ja asettele se piirakan päälle. Sulje reunat ja tee haarukalla pieniä koloja piirakan päälle. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia.

Kuten arvata saattaa, tein taikinan kaksinkertaisena, ja leivoin sekä kuningatarpiirakan että kirsikkapiirakan samalla kertaa, eli tämä piirakka on syy siihen, että kuningatarpiirakalle piti muotoilla vuoka foliosta. Ja tietysti piti maistaa kumpaakin. 

Mustikkapiirakka 2026

Tämän vuoden mustikkapiirakka on oikeasti kuningatarpiirakka, sillä mustikkaa on meillä päin korkeintaan kohtuullisesti, mutta vadelmalla on huippuvuosi (ja sen lisäksi on huono matovuosi). 

Halusin tehdä amerikkalaistyylisen mustikkapiirakan, sellaisen jota yleensä teen kirsikkapiirakaksi. Se piirakka, jossa rasva ja jauhot nypitään murumaiseksi, ja joka on minun inhokkitapa tehdä piirakkataikina, etenkin mökillä. Niinpä vähän oioin mutta siitä huolimatta tästä piirakasta tuli todella erinomainen. Piirakkapuristien ei tarvitse kommentoida, minä teen jatkossakin näin, ainakin mökillä. Tästä tuli yksi parhaista mustikkapiirakoista mitä olen tehnyt, erilainen mutta oikeasti puhdasta iloa. 

Vuokana minulla oli 22 cm halkaisijaltaan oleva vuoka, eli tämä on aika pieni piirakka. Tai oikeasti sen kokoista vuokaa apuna käyttäen tehty foliovuoka, sillä tein samalla toisenkin piirakan ja mökillä oli vain yksi sopiva vuoka. Asettelin tyhjään vuokaan muutaman kerroksen foliota, vuorasin sen leivinpaperilla ja paistoin pellin päällä. Piti muotonsa hyvin, mutta tietysti oli sen verran lötterö, että pelti alla oli tarpeen. 

150 g voita

1½ dl sokeria

1 muna

4½ dl jauhoa

1 rkl sitruunanmehua

8 dl mustikkaa

2 dl villivadelmaa

1 dl sokeria (tai vähemmän)

2 rkl perunajauhoa

Vatkaa voi ja sokeri sekaisin, ei tarvitse vatkata kuohkeaksi vaahdoksi saakka. Vatkaa muna joukkoon ja kun ne ovat hyvin sekaisin lisää jauhot. Vatkaa nekin vatkaimen pienimmällä teholla, lisää sitruunamehu. Tässä vaiheessa taikina on sellaista murumaista. Painele taikina palloksi ja jaa kahtia, toinen puolikas saa olla vähän isompi kuin toinen.. Kauli pienempi puolikas pohjaksi ja asettele se piirakkavuokaan.

Sekoita marjat, sokeri ja perunajauhot sekaisin. Kaada täyte piirakan pohjalle. Kauli isompi puolikas vähän vuokaa isommaksi ja asettele se piirakan päälle. Sulje reunat ja tee haarukalla pieniä koloja piirakan päälle. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

Ihanaa lämpimänä, ihanaa kylmänä. Syötiin vaniljakastikkeen kanssa, mutta hyvää oli ilmankin. 

Mustatorvisienikastike Koskenlaskijalla

Tänä vuonna näyttää monin paikoin olevan hyvä mustatorvisienivuosi. Kävin muutama päivä sitten vakipaikoilla sienessä, löytyi pari tattia, muutama kuiva kantarelli, yksi lampaankääpä, vähän suppilovahveroita ja paljon mustatorvisieniä. Ja paljon jäi pikkusieniä kasvamaan, kunhan nyt vaan tulisi vielä vettä niille. Tatit ja lampaankäävän paistoin sellaisenaan pannulla, muista sienistä tein pari ruokaa, ja vielä on torvisieniä yhdelle ruualle. 

Koskenlaskija sienikeitossa on todella maukasta, niin tottahan toki se on hyvää myös sienikastikkeessa. Minulla oli mökillä yksi paketti perinteistä Koskenlaskija-sulatejuustoa ja tein siitä kaksi kastiketta, kumpikin annos riitti n. neljälle (koska oli niin hyvää). Tästä tuli nuorison uusi suosikkikastike ja kirjaan sen tähän ylös heille.

1 sipuli 

n. rkl voita/öljyä

n. kaksi isoa kourallista mustatorvisieniä

2 rkl vehnäjauhoa

2 dl kermaa

2 dl vettä

125 g perinteistä Koskenlaskijaa (½ pakettia)

1 tl viherpippuria morttelin kautta

1 tl suolaa

Pilko sipuli pieneksi. Kuullota sipuli rasvassa, lisää pilkotut sienet joukkoon. Anna nesteen haihtua, lisää vehnäjauho ja sekoita huolella. Lisää kerma ja vesi, pilko juusto sekaan. Mausta viherpippurilla ja suolalla, anna hautua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, varmasti vähempikin riittää. 

Söimme kastikkeen uusien uuniperunoiden, kaalisalaatin ja samana aamuna pyydetyn kuhan kanssa. Olipahan upea ruoka. Ja esikoinen totesi, että kastike oli vielä parempaa seuraavana päivänä kun hän söi sitä eväänä töissä. Tämä kastike on heittämällä yksi parhaista sienikastikkeista mitä olen tehnyt.

Tein samanlaisen kastikkeen kantarelleista ja suppiksista kanalle

Ps. Sen aamun kalansaalis oli niin historiallinen, että meni heittämällä tämän kesän Top-kolmoseen: 1015 g ahven ja 3,4 kg kuha 💙

Tillipasta

Toiset tekevät salviapastaa, mutta minä teen tillipastaa. Jos et ole tehnyt aiemmin niin todellakin suosittelen kokeilemaan. Tilli on yksi lempiyrteistäni; ehkäpä juuri se, jonka ottaisin autiolle saarelle jos saisin viedä vain yhden yrtin mukanaan. Siis tämä oikea tilli joka kasvaa Suomen kesässä avomaalla, joka on pakastettunakin miljoona kertaa parempaa kuin mikään talvella kasvava ruukkutilli. Joten juuri nyt on oikea aika tehdä tillipastaa, mieskin totesi että olipa hyvää vaikka oli pahat aineet (ei siis ole tillifani).

Tämä annos on kahdelle, koska olimme kahden, vähän jäi yli:

200 g hyvää pastaa

hyvin suolattua vettä

40 g voita

iso nippu tilliä

1 valkosipulin kynsi

½ sitruunan mehu

mustapippuria myllystä

vähän pastan keitinvettä

parmesania

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Sulata sillä aikaa voi pienemmässä kattilassa. Anna voin saada vähän väriä, mutta älä ruskista liikaa. Pilko tilli hienoksi silpuksi, minulla oli silppua n. kourallinen, olisi voinut olla vähän enemmänkin. Heitä tilli ja murskattu/pilkottu valkosipuli voin sekaan. Anna kypsyä hetki ja purista sitruunan mehu mukaan ja mausta muutamalla rouhaisulla mustapippuria. 

Kun pasta on valmista, nostele se tillivoin päälle, lisää vähän keitinvettä suurusteeksi. Kääntele sekaisin ja nauti hienosta pastasta parmesanraasteen kanssa. Voi syödä ihan sellaisenaan, hyvää myös kalan kanssa, mutta tällä kertaa meillä oli lisänä aiemmin grillattua possua (koska sitä oli). 

Tabbouleh, Baba Ganoush ja Tzatziki

Tämä on se kesä, jonka esikoikoinen on asunut pääasiassa mökillä ja käynyt sieltä töissä. Olen ollut muutamaan kerran siellä hänen seuranaan, alkukesästä pari päivää etätöissä ja nyt uudemman kerran lomalla. Aina aika menee liian nopeasti ja tuntuu loppuvan kesken. Onneksi minulla on vielä vähän lomaa jäljellä. 

Viimeksi yhtenä päivänä tein kokoelman tahnoja (hummus oli kaupasta, sitä en en enää ole tehnyt itse kun valmiina saa niin hyvää), ja käärimme niitä rullalle paistetun kanan kanssa. Haaveilimme karitsasta/lampaasta, mutta pienen paikkakunnan valikoimassa oli vain uusseelantilaista karitsaa, ja eihän se tietenkään meille kelvannut. Kirjaan tähän ohjeet sellaisena kuin tein, näissä on käytetty yleistä googlailua, omaa kokemusta/tapaa tehdä ja olosuhteita. Esikoista lainatakseni, tämä oli sellaista hyvän olon ja hyvän mielen ruokaa. 

Tabbouleh

2 dl bulguria

4 dl kiehuvaa vettä

1-2 rkl oliiviöljyä

4 tomaattia

½ kurkku (tätä en laita aina)

iso kourallinen persiljaa

½ sitruunan mehu (tai enemmän)

suola, pippuri

kevätsipuli (jos on)

Kaada kiehuva vesi bulgurin päälle, peitä kannella. Anna kypsyä n. vartin verran ja anna jäähtyä. Pilko kaikki kasvikset pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki yhteen. Ihan hyvää heti, vielä parempaa kun annat makujen tasaantua. 

Tämä on hyvä ja helppo lisäke monelle ruualle, hyvää myös ihan sellaisenaan. Kuskus toimii ihan yhtä hyvin, käytän aina sitä mitä sattuu olemaan. 

Baba Ganoush

2 munakoisoa

1 valkosipulin kynsi

½ sitruunan mehu

1 rkl tahinia

2 rkl oliiviöljyä

ripaus sokeria

suola, pippuri

Paahda munakoisot. Halkaise ne pituussuunnassa puoliksi ja paahda kuumassa uunissa (n.250 astetta) tai grillissä niin, että pehmenevät ja saavat ihan reilusti tummaa väriä. Kääntele niitä muutaman kerran paiston aikana. Monissa ohjeissa ajaksi annetaan n. 25 minuuttia, mutta minulla meni nyt reilusti yli puoli tuntia että olin tyytyväinen. 

Lusikoi munakoisot kapeaan astiaan, lisää loput aineet ja surauta sileäksi tahnaksi sauvasekoittimella. Maku riippuu aika paljon tahinista, osa niistä maistuu vähän tunkkaiselta. Opin juuri, että Sofi Oksanen lisää pienen lusikallisen hapankermaa tähän, sitä voisi kokeilla joku kerta. Mutta tämä on siis lempitahnani kaikesta, liittynee siihen krooniseen munakoisohimoon mikä minulla on ollut jo vuosia. 

Tzatziki

1 kurkku

n.250 g kreikkalaista jugurttia (tai mitä tahansa paksua jugurttia)

2 valkosipulinkynttä

1 rkl oliiviöljyä 

2 rkl sitruunan mehua

ripaus suolaa (en yleensä muista lisätä)

Raasta kurkku raastimen hienolla terällä. Purista mehu pois ja siirrä kuiva kurkkuraaste kulhoon (ja juo mehu, se on niin hyvää). Lisää jugurtti, raastettu valkosipuli, öljy, sitruunanmehu ja ripaus suolaa. Sekoita ja nauti.

Tzatzikia  teen tosi usein, se vaan on niin hyvää. Kuvaavaa on, että taboulleh ja baba ganoush riittivät kuudelle ja vähän yli, mutta tzatsiki syötiin ensimmäisellä aterialla kolmestaan ja sitä piti tehdä seuraavalle päivälle uusi annos. 

Kulttuuria aivotyöläisen aivoille

Tämä aika voi olla aika rankkaa ihmisille, joiden työpäivät koostuvat pääasiassa aivotyöstä, ainakin jos on uutisia ja lehtiä uskominen. Voin toki todeta tähän aikaan sopivaksi saman kuin totesin jossain korona-ajan etäpäiväkirjan kirjoituksessa kuinka se aika oli rankkaa kaikille, mutta eri tavalla rankkaa erilaisissa tilanteissa eläville. Minulta välillä (vai usein?) kysytään, että miten jaksan. En oikein osaa vastata siihen, mutta tiedän, että isosti jaksamiseeni vaikuttaa kulttuuri, ihan kaikenlainen kulttuuri. Taide pistää ajattelemaan, mutta eri tavalla kuin työt, se voimauttaa, mutta eri tavalla kuin mielekäs työ. Taide nollaa väsyneet aivot, mutta täyttää ajatukset taas entistä vahvempina. Taidan olla tyypillinen ikäiseni sillä kulutan kulttuuria monella tapaa. 

Tänä vuonna olen ollut monessa mukana, näistä kaikista olisin voinut kirjoittaa oman tekstin, mutta kokoan nyt tähän listaksi muutamia kulttuuririentoja (myös muistiin itselleni tulevaisuutta varten):

Musiikkitalon urut

Musiikkitalon urkuja kannattaa mennä kuuntelemaan kauempaakin. Musiikkitalossa on upeita urkukonsertteja, ja niiden urkujen ääni tuntuu kehossa saakka. Yksi hienoimpia konsertteja missä olen ollut, oli alkuvuoden Hallowed Lungs - Pyhät keuhkot, jossa Kimmo Pohjonen soitti haitaria ja Mikko Helenius urkuja. Konsertti myytiin nopeasti loppuun, mutta onneksi syksyllä on vielä toinen mahdollisuus päästä nauttimaan haitarin ja urkujen hengityksestä. 

Toinen erityisen mieleenpainuva konsertti oli juuri ollut Mozartin Requiem. Pelkät urut, lisänä upeat solistit ja suurkuoro. Tätä kokemusta on vaikea ylittää.

Kalevalaa monella tapaa

Kalevala jaksaa kiinnostaa aina vaan. Elokuvissa pääsin katsomaan Kullervon tarinaa. Olin lukenut sen käsikirjoituksesta tehdyn kirjan ennen elokuvaa, ja se oli hyvä sillä olin valmistautunut siihen osaan tarinasta mikä poikkesi Lönnrotin  Kalevalasta. Pidin elokuvasta ja ennen kaikkea pidin maisemista jossa elokuva oli kuvattu. Elokuva tuli uniin pitkäksi aikaa, niin väkevä se oli. 

Emmi Itärannan Lumenlaulaja on ollut minulle yksi viimevuosien vaikuttavimmista kirjoista. Virkistää huomata, miten samoista henkilöistä voi kirjoittaa niin monella tapaa.  

Ida Elinan Kaikuja Kalevalasta kertoo Lemminkäisen tarinan, ja millä tavalla kertookaan! Kanteletta, laulua, tekniikkaa, elokuvaa, kaikkea mahdollista. Jos ikinä vaan on mahdollista nähdä se, kannattaa mennä. Tämän vuoden kohokohtia. 

Helsinki Lit

Ehkä mitkään kuvailut eivät riitä kertomaan siitä, kuinka tärkeäksi HelsinkiLit on minulle näissä muutamissa vuosissa tullut. Alan valmistautua siihen heti, kun kirjailijoita aletaan paljastaa. Tavoitteena on lukea jokaiselta kirjailijalta vähintään yksi teos ennen tapahtumaa. Lukemiseni voi tuntua aavistuksen maaniselta suorittamiselta (tänä vuonna 14 kirjaa ennen ja vielä muutama kirja heti perään), mutta on se sen arvoista. On uskomaton tunne olla keskellä tapahtumaa, jossa 1300 ihmistä kuuntelee kun kaksi henkilöä kerrallaan keskustelee kirjoista. Keskustelut ovat paljon enemmän kuin haastatteluja, ne ovat upeasti kuratoituja keskusteluita, joissa kaksi vertaista puhuu elämästä kirjojen kautta. Olen huomannut, että joka vuosi jälkikäteen tajuaa tiettyjä teemoja mitä kirjoissa on ja mistä keskustellaan. Tähän kokonaisuuteen liittyy myös kokemusten jakaminen muiden kanssa, yhdessä keskusteleminen kirjoista ja kaikesta niihin liittyvistä, eipä tule työasiat mieleen. Meillä on jo muodostunut perinne, että käymme lauantaina brunssilla ennen ohjelman alkamista, sillä pärjääkin iltaan saakka. 

Ilmajoen musiikkijuhlat ja Isoviha

Yksi vuoden kohokohtia oli Ilmajoen musiikkijuhlat ja siellä ollut Isoviha-ooppera. Libreton kirjoitti Anneli Kanto, ja millaisen kirjoittikaan. Ooppera on valitettavan ajankohtainen, vaikka siinä se hienous onkin. Kaikki mitä tapahtui silloin tapahtuu juuri nyt ja koko ajan. Onnellisia ovat ne, jotka oopperan kokivat, vaikka itkuksihan se meni. 

Ja liittyihän tuohon oopperaan niin paljon muutakin, meitä oli neljä ystävystä vuosien takaa, olimme Seinäjoella kaksi yötä ihanassa kolmiossa, ja tuon oopperan lisäksi nautimme hyvästä ruuasta, museoista ja ennen kaikkea upeasta seurasta. Hinnatonta. Tätä viikonloppua muistellaan pitkään, Jyväskylän ralliviikonloppujen flashbackeista snadeihin känneihin. 

Kansallispuku - tietoa, historiaa ja käsityötä

Tämäkin on kulttuuria, ja tärkeää sellaista ainakin minulle. Olen viime aikoina lukenut monia tietokirjoja kansallispuvuista, kuunnellut podcasteja, ollut luennoilla ja osallistunut Soja Murton järjestämälle luentosarjalle. Olen ommellut itselleni kansallispuvun alle alushameen mummoni tekemästä pellavaisesta pitsilakanasta, tmp-tyyliin kymenlaaksolaisen hameen ja muutakin on tulossa. Tämäkin tekee niin hyvää aivoille; on uutta tietoa, ymmärrystä vanhasta ja uuden luomista käsin. Mennään tuulettamaan Seurasaareen 5.8., tule sinäkin!

Arkinen tattipasta yhdelle

Teen etäpäivien lounaiksi usein sieniruokia, koska olen nykyisin perheessä ainoa joka syö niitä. Minulla on vielä muutama purkki monen vuoden takaisia kuivattuja tatteja, ja olen nyt niitä kuluttanut pois, kun viime vuosien  tattivuodet ovat olleet surkeita tai umpisurkeita. Jääkaapissa on myös monia purkinpohjia, joita on hyvä käyttää ajallaan. Tämän lounaan valmistukseen menee se aika, mikä menee pastan kiehumiseen. Ja toki voit tehdä isomman annoksen suurentamalla määriä, tämä oli nyt vain minulle. 

Tästä pastasta arkisen tekee hernis, jota lisään nykyisin lähes kaikkiin arjen sieniruokiini. Sienien proteiinimäärä sellaisenaan ei (mielestäni) ihan riitä ikäiselleni naiselle, mutta herniksestä saan hyvää lisäprotskua, se on kotimaista ja niin miedon makuista, ettei vaikuta sienten omaan makuun mitenkään. Loistava tuote, etenkin meille jotka emme voi syödä soijaa/tofua.

80-100 g hyvää pastaa

vettä, suolaa

kourallinen kuivattuja herkkutatteja

vettä

kourallinen hernistä

1 sipuli

1 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen

1 rkl punaista pestoa

1-2 tl hyvää tummaa balsamicoetikka

vähän pastan keitinvettä

parmesania tai muuta juustoa (jos on/haluat)

basilikaa

Valmistaudu aamulla laittamalla kuivatut sienet likoamaan veteen. Lounasaikaan keitä pasta suolatussa vedessä. Laita paistinpannulle sienet nesteineen, lisää myös hernis, joka saa imeä makua sienien liuotusvedestä. Kun melkein kaikki neste on haihtunut/imeytynyt, lisää silputtu sipuli. Lisää myös aurinkokuivattuja tomaatteja ja niiden öljyä. Kuullota kunnes sipuli on pehmeää, sekoita pesto ja mausta balsamicolla. Kun pasta on kypsää, kaada vesi pois, mutta ota keitinvettä vähän talteen (n. ½ dl). Sekoita sieniseos pastan joukkoon, huuhtele pannu tilkalla pastan keitinvettä ja kaada sekin pastan joukkoon. Sekoita ja lisää halutessa juustoa. Lisää tuoretta basilikaa jos on, minulla nyt oli.

Ihana etäpäivän lounas, hyvänmielen ruokaa. Lisänä söin ison palan hyvää varhaiskaalia, mutta toki mikä tahansa salaatti sopii hyvin. 

Papusalsa

Meillä oli tätä papusalsaa esikoisen ylioppilasjuhlissa, ja on sitä tehty Protu-leirien loppujuhlia varten. Teen usein tätä salaattia ihan arkenakin, lisukkeeksi grilliruualle, syötäväksi tortillojen tai nachojen kanssa tai ihan muuten vaan mille tahansa ruualle. Salaatti on helppo tehdä ja tarvittaessa määrää on helppo kasvattaa juhlia varten. Suhteet eivät ole tarkkoja, voit kasvattaa papujen määrää niin halutessa, tai toisaalta lisätä maissia jos haluat makeampaa salaattia. Öljyn ja suolan voi jättää pois, en aina muista/halua lisätä niitä. 

Tällaisen annoksen teen normaalisti kotioloissa:

450 g maissi 

2 tlk mustapapuja (papujen määrä á 240 g)

½-1 hopeasipulia

1 rkl ruokaöljyä

1 limen mehu

½ tl suolaa, tämän voi jättää poiskin (juhliin laitan, arkena en)

Keitä maissi ohjeen mukaan, yleensä n. 2 minuuttia. Jäähdytä sen jälkeen huuhtelemalla kylmällä vedellä. Huuhtele pavut huolella. Pilko sipuli pieneksi. Sekoita kaikki aineet kulhossa ja nauti. Hyvää on seuraavanakin päivänä. Tänään syötiin tortillojen kanssa. 

Porsaan sisäfile pönttöuunissa

Tämän kevään viimeiset lämmityskerrat taitavat olla käsillä. Viikonloppuna oli vielä sen verran koleaa, että tein yhdet tulet pönttöuuniin, ja täytyyhän lämpö käyttää hyödyksi ruokaankin. Olin ostanut kaksi porsaan sisäfilettä ja grillasin ne pönttöuunissa. Söimme lasten toiveesta tortilloja palmusunnuntaina ja maustoin fileet sen mukaisesti. Mutta oikeasti on ihan sama miten fileet maustaa, hyvää tulee joka tapauksessa. Älä käytä öljyä mausteseoksessa ettei se suotta syty palamaan hiilloksella. Ja paistoajat ovat viitteellisiä, tämä sopi meidän uuniin.

2 porsaan sisäfilettä (n. 700 g / kpl)

3 tl suolaa

2 tl kookossokeria (tai fariini-)

2 tl paprikajauhetta

2 tl jeeraa

1 tl savustettua ancho-chiliä

cayennepippuria

Ota fileet lämpimään samalla kun sytytät tulet pönttöuuniin. Sekoita kaikki mausteet keskenään ja levitä lihan pintaan ja anna maustua sen ajan kun tulet palavat, minulla n. kaksi tuntia. Kun hiillos on palanut lähes loppuun, siirrä fileet uuniin ritilän päällä. Paista n. 10 minuuttia ja käännä fileet. Toista puolta paistoin vajaan 15 minuuttia, siinä vaiheessa liha oli 75 astetta. Peitä foliolla, ja anna tasaantua.

Me söimme toisen fileen tortilloilla (kahdella aterialla), ja toinen jäi myöhempää käyttöä varten. Hyvää heti lämpimänä ja hyvää myöhemmin kylmänä.