maanantai 5. huhtikuuta 2021

Etäpäiväkirja 21 - Eeppinen pääsiäinen (not)


Viime pääsiäinen meni minulla aavistuksen kipuillessa sitä, kun itsellä ei mikään muuttunut, poikkeusaikana, mutta tuntui, että kaikilla muilla pandemia sotki pääsiäisssuunnitelmat. Sitä pysähtyi miettimään oman elämän tylsyyttä, kai. Tänä vuonna päätinkin panostaa vähän enemmän pääsiäiseen, ja keskittyä vain omiin juttuihin. Siksi en somessa ole ollut, minulta on mennyt ohi kaikkien hienot pääsiäisreseptit ja -kattaukset. HayDayta olen kyllä pelannut senkin edestä, ja Pokemon Go:ta. Siinähän nämä muutamat vapaapäivät kuluivat leppoisasti, ei tarvinnut murehtia mistään. Ennen pääsiäistä suunnittelin huolehtivani ainakin seuraavista pääsiäiseen iloa tuovista asioista:

  • rairuoho
  • keväiset pellavapyyhkeet keittiöön
  • kattaus
  • ruoka
  • kukat

(mutta eihän se niin mennyt)


Rairuoho on unohtunut monena vuotena, nyt päätin kerrankin laittaa sen ajoissa. Ostin niitä siemeniä mitä löysin (eipä paljoa ole kaupoissa tullut käytyä), ne olivat Nelsonin timotein siemeniä. Kylvin ruohot ajoissa vaaleankeltaiseen Kilta-vatiin, samaan vatiin mihin mummo aina kylvi ruohot lapsuudessani. Muistan kuinka hienon tunnelman tipuineen se toi saliin, aina piti juosta sitä katsomaan. No nyt kylvin niin ajoissa, että jostain syystä ruohot olivat laonneet sunnuntaihin mennessä, enkä sitten laittanut niitä pöytään ollenkaan, olivatpahan vaan vieneet tilaa pari viikkoa keittiössä. 

Selasin nettiä etukäteen tilatekseni pääsiäiseen sopivat pellavapyyhkeet keittiöön. Toisesta kutomosta ei löytynyt mieleisiä, toisesta juuri ne mitkä halusin olivat loppuneet. Niinpä se panostus jäi ajatuksen asteelle, ehkä ensi vuonna sitten.

Kattausta en miettinyt etukäteen yhtään, ei vaan huvittanut. Laitoin sitten sunnuntaiaamuna mitä mieleen tuli, nättihän siitä tuli noinkin, mutta ei ehkä ihan sitä mitä ajattelin. Pirjo Kopin sitoma kimppu sentään oli kaunis kuten aina.


Ruokaa kyllä tein pääsiäisenä, mutta en mitään fiiniä. Pitkänperjantain perinteinen kala-ateria kutistui kalavartaisiin ja nuudeleihin, kun äkillinen hevosen lantakuorma sotki aikataulut, eihän siinä sitten muuta ehtinyt, tärkeimmät asiat ensin. Kuvaakaan en ottanut. Ulkoilua kyllä tuli kevättuulessa, lillittyä savivellissä läpimärkää lantaa kärrätessä.


Lankalauantai menikin Kopparnäsissä ulkoillessa, kuopus jäi mielummin kavereidensa kanssa eikä lähtenyt meidän muiden mukaan, menetti upean ulkoilupäivän ja hyvät eväät. Pääsiäisen pääateria pelkistyi lopulta savukalaksi ja lohkopotuiksi, edelleenkään ei kuvatodisteita. Hyvä mieli ulkoilusta, meillä oli hieno reissu. Muuten ei pääsiäisenä menty minnekään eikä nähty ketään, puhelimessa puhuin sentään siskon kanssa. Kaipaan lapsuuden sukupääsiäisiä, kaikkia jo edesmenneitä sukulaisia, nykyisiä vanhuksia elinvoimaisina nuorina ja meitä lapsia lapsina.


Vuoden odotetuin brunssi syötiin sunnuntaina (ylin kuva). En ollut muistanut (tai viitsinyt?) kerätä sipulinkuoria etukäteen, joten meillä oli nyt amerikkalaisittain (karkkivärillä) värjättyjä munia. Keltainen väri jäi tarttumatta, eli keltaiset olivat valkoisia munia, ja oranssit fuksiaa. Vähän ärtsyä etten sanoisi. Toisen kerran elämässäni lihapiirakka epäonnistui, enkä tällä kertaa edes ymmärrä miksi. Maistui vaan todella pahalta. Jotain meni riisin kanssa pieleen, ja ehkä suolan ja maustamisen. Vaikka muka tein kuten ennenkin. Yleensähän lihapiirakkaa syödään päivälliselläkin, mutta ei tänä vuonna. Onneksi savukaloja oli jäänyt sen verran, että sillin ja keitettyjen perunoiden kanssa meillä oli kelpo ateria, joskin hyvin yksinkertainen ja nopea. Oli meillä oikein eineksiäkin: etälukiolaisen ruokapaketissa mukana tullutta tyrni-appelsiinisalaattia. Ja tänään olimme hävikin torjumiseksi pyttipannulinjalla, einestä jäi tällekin päivälle.

Tällainen pääsiäinen, ei stressiä, mutta ei juhlavuuttakaan. Ei tullut satsattua ruokaan, ja sekin vähän perinteisyys meni pieleen, enemmän tai vähemmän. Ei koristeita, ei erityistä muutakaan. Ja huomenna taas jatkan etätöitä, niinkuin ei mitään. 


ps. Minulle jäi litsauksen voittomuna, tällä kertaa ei perinteisestä syystä. Osasin vaan valita hyvän ja kestävän kananmunan. 


maanantai 22. maaliskuuta 2021

Kuukauden tee: kello viiden tee


Tänään meillä oli vähän erilainen päivällinen: valmistimme esikoisen kanssa perinteisen kello viiden teen. Ateriaan tuli valmistauduttua leipomalla etukäteen, suunnittelemalla ostoksia vähän perusteellisemmin ja kaivamalla astioita kaapin perukoilta (ja pesemällä ne etu- ja tietysti jälkikäteen). Vähän vaihtelua tähän tasaiseen vuoden kestäneeseen päiväni murmelina menoon, piristävää sellaista.




  • Tee (5 o'clock tea muille ja Tarry Lapsang Souchong miehelle)
  • Raparperimehu

  • Kurkkuleivät (vaalea leipä, maustamaton tuorejuusto ohuelti, kurkkuviipaleet)
  • Lohitahnaleivät (vaalea leipä, lämminsavulohi ja tuorejuusto tahnana)
  • Kylmäsavulohileivät (ruisleipä, kylmäsavulohi, sitruuna, tilli)
  • Poroleivät (real-leipä, savuporo, piparjuurituorejuusto, paprika)

  • Vaniljaskonssit (jauhoseos Teahouse of Wehmais)
  • Kermavaahto
  • Mansikkahillo (mansikkaa, marmeladisokeria)



Olin leiponut edellisenä päivänä toscakakun ja pienen annoksen lusikkaleipiä. Keitin vähän vadelmamarmeladia lusikkaleipiä varten ja samalla keitin myös mansikkahillon valmiiksi. Pesin myös pitkään kaapissa seisseen kerrosvadin etukäteen, samalla mietin vähän kattausta ja harmittelin, että minulta puuttuu oikea teeastiasto (oikeasti vähän vitsillä, vaikka totta tietysti toinen puoli: tiedän jo millaisen haluaisin).

Minä kokosin poro- ja lohileivät, esikoinen koristeli ne sekä valmisti vaaleat leivät. Kun leivät olivat lähes valmiit, valmistin skonssit valmiista jauhoseoksesta sekä vatkasin kerman. Ylimmän kerroksen herkut piti vain laittaa lautaselle ja ruoka oli valmis maanantaijälkkäreineen. Ihana maanantai. 

ps. Jos joku miettii, niin myös leipien reunat tuli syötyä ylijääneen savulohitahnan ja poron kanssa. Mitään ei jäänyt hukkaan. 

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Toscakakku Tools-vuokaan



Olen suunnitellut pitkään tekeväni toscakakkua. Saattaa olla, että joskus olen sitä tehnyt, mutta en kyllä montaa kertaa muista. Käytin ohjeena alkuperäistä Valion ohjetta, mutta muutin pohjan reseptin 1½-kertaiseksi ja mantelikuorrutteen määrän kaksinkertaiseksi. Halusin nimittäin valmistaa toscakakun metalliseen Tools-vuokaan (n. 24x28 cm, vuoka, jonka käyttö tuottaa suurta iloa joka ikinen kerta). Yleensä tosacakakuissa on minusta liian vähän kuorrutetta suhteessa pohjaan, joten suurensin kuorrutteen määrää enemmän kuin pohjan, tämä on hyvä suhde.

3 kananmunaa
2,25 dl sokeria
3, 75 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
0,75 dl maitoa
200 g voita

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään sekä maito ja sulatettu voi keskenään. Sekoita nämä kaikki munavaahtoon. Kaada seos uunivuokaan, joka on vuorattu leivinpaperilla (rypistä leivinpaperiarkki, jonka jälkeen se on helppo saada vuokaan asettumaan hyvin). Paista 175 asteessa 25 minuuttia. Sillä välin valmista kuorrute:

100 g voita
150 g mantelilastuja
2 dl sokeria
1 dl kermaa
2 rkl vehnäjauhoa

Sulata voi kattilassa. Lisää muut aineet, sekoita ja anna kiehua hiljalleen niin, että kuorrute sakenee. Levitä mantelikuorrute esipaistetun pohjan päälle, ja paista 200 asteessa vielä kymmenisen minuuttia. 

Toscakakku säilyy viikonkin jääkaapissa, tosin mies totesi maistettuaan piirakkaa, että ei säily. Pienikin pala riittää, sopiva pikkumakea etäiltapäiväkahvitauolle.


perjantai 12. maaliskuuta 2021

Etäpäiväkirja 20 - vuosi etäilyä



Tasan vuosi sitten (torstaina) olin viimeistä päivää työpaikalla, kävimme vielä työpäivän jälkeen kauden päättävillä oluilla. Siellä juttelimme jo vessapaperista ja mietimme, että alkaako etätyöt isomminkin. Minä olin suunnitellut jo paljon aiemmin pitäväni perjantaina etäpäivän, mutta normaalista poiketen otin mukaani myös allekirjoituskoodit ja vähän muutakin ylimääräistä, mitä ei normalille etäpäivälle olisi ottanut mukaan. 

Muistan vielä miten kävin oluiden jälkeen "pikaisesti" kaupassa, oli ihan pienet ostokset, mutta megalomaaniset jonot. Vähän siis kesti, ja myöhemmin harmitti ne vain pienet ostokset. Vessapaperia en tarvinnut.

Samaan aikaan meille annettiin etätyösuositus, joka sitten heti perään muuttui -määräykseksi, ja sillä tiellä ollaan edelleen. (Valtorin Kauko muuten kaatui vuosi sitten perjantaina puoli kympiltä aamulla 😅) Olen kyllä käynyt toimistolla tämän etävuoden aikana, viime syksynä muutamana päivänä ja nyt tammi- ja helmikuussa kumpanikin kolme päivää. Seuraavaa kertaa en tiedä, siihen kuluu taas aikaa enemmän, toivottavasti kuitenkin pääsisin jonkun kerran käymään ennen kesälomaa.

Tämän vuoden aikana olen kirjoittanut monenlaisia ajatuksia ylös, osin aika pinnallisestikin, koska isoimmat asiat ovat tietysti muualla elämässä. Olen pärjännyt ihan hyvin, vaikka kyllähän tämä välillä ottaa aika koville. Ja onhan se herkkää sanoa yhtään mitään, kun monilla muilla on oikeasti paljon kurjempaa, jokaisella vähän omalla tavalla. Ei ole hyvä yksineläjillä, mutta ei aina perheellisilläkään. Ei ole hyvä lomautetuilla/työttömillä, mutta ei aina töissäkävijöilläkään. Ei ole hyvä niillä jotka eivät voi tehdä etätöitä, mutta ei aina etäilijöilläkään. Jne. jne. Mutta ollaan silti yhdessä, ja ymmärrätetään toinen toisiamme. 

Nyt kun vuosi on kulunut, voi synttäreiden kunniaksi listata taas vaihteeksi niitä hyvänmielen asioita:

  • Ihmisten kirjahyllyt - ihan sama miten naistenlehdet ovat vuosia toitottaneet kuinka kirjahyllyt ovat kuolleet: eivät ne ole, kollegoilla ja kaikilla muillakin on upeita kirjahyllyjä!
  • Inhimillistyminen - miten mukava nähdä elämää sen työminän takana kesken kokousten, hinnatonta!
  • Pääjohtajan perjantaiset kirjeet - lisää inhimillisyyttä 💚
  • Etäteemaistelut - edelleen olen sitä mieltä, että nämä ovat niitä parhaimpia asioita mitä tämä aika on tuonut tullessaan
  • Juhla-ateriat kotona - kun ei syödä ravintolassa niin syödään sitten välillä vähän parempaa ravintolaruokaa kotona
  • Jokainen kohtaaminen on arvokas ja merkityksellinen - kun näkee työkaveria sovitusti viisi minuuttia kaupan pihalla tai yllättäen serkkua kymmenen minuuttia pihalla, se tuntuu niin kokonaisvaltaisen hyvältä! Liikutuksen tuntee ihan fyysisesti.
  • It's a wonderful world - perheen yhteistä aikaa pelaamalla, ei edes haittaa etten ole kertaakaan voittanut (no tietysti se haittaa!!!, mutta kyllähän lasten kuuluukin olla fiksumpia kuin vanhempien)
  • Korvikkeena kaikki etä- museokierrokset, striimaukset ja muu vastaava. Ja #vaskimies
  • Rokotusten eteneminen 💉
  • Ja tietysti tämä perhe kenen kanssa etäillä (vaikka oman tilan tarve alkaakin olla huutava talven jäljiltä)

Varmasti on muutakin mikä ei just nyt tullut mieleen. Pääasiassahan tämä kuitenkin on selviytymistä, hyvissäkin oloissa. Tavallaan sitä on aika sanaton tässä vaiheessa, takana on vuosi poikkeusaikoja, tulevan kestosta ei tietoa. Missä vaiheessa sitä ajattelee, että tätä tämä nyt on, aina? Ehkä nyt on sen aika.


ps. Kuvassa on Marianne-kakku, jonka leivoin eilen illalla. Nostin kakun uunista juuri ennen iltakävelylle lähtöä, palattuani se näytti tuolta. Marianne-kakku löytyy googlaamalla, identtinen resepti ainakin paristakymmenestä blogista ja muusta lähteestä, joissa missään ei viitata mihinkään aikaisempaan. 


torstai 4. maaliskuuta 2021

Pasta jäniksen sydämistä



Mies tuli viikonloppuna kauden viimeiseltä metsäreissulta kotiin rusakko mukanaan, mikä lie luonnonoikku kun oli myös viisi sydäntä. Sydämet painoivat yhteensä vajaa 200 g, ihan koko perheelle ne eivät olisi riittäneet, mutta sopivasti etäilijöiden lounaaksi kuitenkin (eli alla oleva ohje on sopivasti kolmelle). 

Keitin jäniksen sydämet edellisenä iltana liemessä. Liemen tein suunnilleen kuten aiemmin. Kun olin keittänyt lientä vajaa kaksi tuntia, lisäsin joukkoon 5 sydäntä ja keitin vielä puoli tuntia. Otin sydämet talteen, siivilöin liemen ja keitin sitä vielä kasaan. Keitetyt sydämet olivat jääkaapissa yön yli, toki ne olisi voinut valmistaa heti.

Tästä tuli varsinainen jämäruoka, sillä käytin edellisen päivän aterialta jääneen kastikkeen sekä kahden pastapussin jämät tähän lounaaseen. Oikein hyvän mielen ruoka: lounas syntyi nopeasti ja vaivattomasti, sain käytettyä jämiä ja ennen kaikkea maku oli todella hieno. 

1 sipuli
öljyä
½ dl vahvaa jänislientä
5 jäniksen sydäntä liemessä keitettynä (yhteensä vajaa 200 g)
½-1 dl omenakastiketta (tai vähän kermaa tai juustoa jos haluaa)
suolaa, pippuria myllystä

240 g pastaa

Kuori ja pilko sipuli. Kuullota sitä öljyssä hetki, lisää liemi ja anna sipulin pehmentyä liemessä. Viipaloi sydämet ohuiksi viipaleiksi, lisää ne pannulle ylijääneen kastikkeen (tai kerman tai juuston) kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon ja nauti heti yksinkertaisesta lounaasta. Kuten sanoin, tämä oli hyvän mielen etälounas, näitä tarvitaan taas.


maanantai 1. maaliskuuta 2021

Etäpäiväkirja 19 - Lomaruokaa laiskasti

Ehkä kaunein jälkiruoka mitä olen syönyt: ruista ja mustikkaa


Tässä kirjoituksessa ei ole mitään neuvoja tai vihjeitä yhtään mihinkään, kunhan vaan kirjoitan itselleni muistiin tämän hetken tuntoja pienen loman jäljiltä. 

Kuuntelin Eeva Kolun kirjan Korkeintaan vähän väsynyt. Osan aikaa tunsin itseni ulkopuoliseksi (lue: liian vanhaksi), mutta kyllä kirjassa oli asioita, jotka osuivat.  Hän mm. mietti omalla kohdallaan, että miksi ei esim. enää jaksanut tehdä ruokaa, vaan halusi päästä helpolla asioissa, jotka oikeasti tuottivat iloa. Että mitä pitää tehdä elämässä toisin, että olisi taas se ihminen joka nauttii kokkaamisesta (tai jostain muusta vastaavasta). 

Kökötän nyt kotona koko ajan, aikaa ei mene työmatkoihin, säästän aikaa (ja altistuksia) tilaamalla kauppaostokset kotiin jne., mutta silti jaksaminen on kausittain vähissä; ei huvita tehdä ruokaa tai siivota tai mitään muutakaan, ei arkena eikä lomalla. Ei huvita kokata tai edes miettiä mitä ruokaa tekisi, ei huvita kuunnella valituksia (näihin kahteen viimeiseen sentään on auttanut lista pakastimen ovessa). 

Voimme lukea somesta ja lehdistä, että mitä kaikkea ihanaa lomalla voisi kokkailla ja puuhata, mutta minä vaan mietin, että miten pääsisin vähimmällä vaivalla. Mietinkin välillä, että milloin tästä tuli tällaista, että

  • ei huvita lomalla kokkailla
  • ei huvita mökillä kokkailla
  • haluaa päästä helpolla arjen lisäksi myös lomilla
  • jne.

Hiihtoloma ja kaksi erilaista mökkiviikonloppua on nyt takana. Näin söimme mökeillä ja hiihtolomalla:

  • wingsejä ja italiansalaattia x 2
  • hampurilaisia ja ranskiksia x 2
  • spaghetti bolognesea
  • nopeaa hirvikastiketta ja muusia (sentään)
  • woltattu texmexiä
  • grilliruokaa snägäriltä
  • Finnjävelin Pohjolan pidot -menu kotiinkuljetettuna (sentään!)

No ei täyttynyt puoli kiloa kasviksia päivässä ei, puuttui myös se normaali kolme kala-ateriaa/viikko. Pullaa leivoin isälle, sitäkään ei riittänyt pakastettavaksi asti, eli vähissä on lomaleipomisetkin olleet. Loma on mennyt osin hyssyteltäessä, mitäpä sitä kotona voi (ei voi) tehdä, kun aina joku kuitenkin on kotona töissä. Ei ole pakko möykätä. 

Mutta olen minä levännyt tällä lomalla, ihan ihmeen levännyt olo oli, joten ehkä sitä jaksaa sitten skarpata arjen alettua. Ja jos ei jaksa, jatketaan pakastimen tyhjäämistä, se on täynnä aarteita.



sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Jäniksen ulkofile, omenakastike ja karamellisoidut omenat

Tämä(kään) kuva ei tee ruualle oikeutta


Meiltä meni tänä talvena iso omenapuu jäniksille. Monen lumettoman ja vähälumisen talven jäljiltä en muistanut nostaa suojusta lumen määrän lisääntyessä, lunta on ollut enimmillään yli 60 cm ja tuiskut päälle. Jänikset pääsivät siis syömään koko rungon ympäriinsä noin puolen metrin matkalta eli eipä tuota kanelia pelasta edes jesari tai mikään muukaan hoito. Hyviä savustustulia tiedossa reilusti. 

Valmistin tänään jäniksen ulkofilettä omenan kanssa, tämä pirkanmaalainen jänis oli kyllä ihan syytön oman pihan omenapuun tuhoon. Muuten päivä onkin mennyt ulkoillessa 8 asteen lämmössä kirkkaassa auringonpaisteessa. 

Jäniksen ulkofileen paistoin kuumalla pannulla rosmariinilla maustetussa voin ja öljyn seoksessa, päälle suolaa ja pippuria myllystä. Tämän jälkeen siirsin fileet uunivuokaan ja paistoin vielä 10 minuuttia 180 asteessa uunissa. Ohuemmalle kohdalle vähempi olisi riittänyt, paksummallekin kohdalle tuo oli ihan maksimi.

Omenat tein suunnilleen samaan tapaan kuin miehen pikkujouluissa valmistimme Hans Välimäen opastuksella omenat ankan seuraksi. Tämä on upea lisuke mille tahansa riistalle tai oikeastaan ihan mille tahansa.

Omenakastike


1 dl vahvaa jänislientä
1 rkl vehnäjauhoa
1-2 rkl omenasosetta
½ dl vettä (huuhdoin omenasosepurkin)
1 rkl omenaviinietikkaa
½ dl kermaa
1 tl fariinisokeria (jos hillo on makeaa, sokeria ei tarvitse lisätä)
suolaa ja pippuria maun mukaan

Kun fileet on siirretty pannulta uunivuokaan, lisää pannulle liemi ja vatkaa vehnäjauhot tasaisesti joukkoon. Lisää muut aineet ja anna suurustua sen aikaa kun valmistat omenat ja teet perunamuusin. Voit lopuksi sekoittaa lihoista irronneen nesteen kastikkeen joukkoon makua antamaan. 

Karamellisoidut omenat Hans Välimäen tapaan


2 rkl sokeria 
1 rkl voita 
2 Pink lady omenaa (tai joku muu kiinteämaltoinen omena)
2 rkl vettä 

Sulata sokeri pannulla ja lisää voi joukkoon. Viipaloi omenat tasakokoisiksi viipaleiksi ja lisää pannulle. Lisää vesi ja kypsennä omenoita kannen alla muutama minuutti puoleltansa kunnes ovat kullanruskeita ja hieman pehmenneitä. 

Kalevalanpäivän aterialla söimme siis jäniksen ulkofilettä, muusia, omenakastiketta ja karamelliomenoita sekä kaalisalaattia. Ja jälkiruokana oli marjaisa pavlova, mustikkaa, vadelmaa ja mansikkaa reilusti. Kyllähän tämä juhla-ateriasta kävi.

tiistai 23. helmikuuta 2021

Kuukauden tee: matkoilla mökeillä



Nyt tulee toinen kuukaudentee peräkkäin, jossa ei ole varsinaista ohjetta teedrinkkiin tai mihinkään muuhunkaan. Halusin nimittäin kertoa, että mitä teefani juo matkoilla mökeillä, joko talvisin meidän mökillä tai vuokramökeillä milloin vain.

Mökillä on tietysti hyvät teet kesäisin, kiva kannu ja valmius sellaiseen (minulle) normaaliin teenjuontiin. Talvisin on toisin, sillä tuon loppuvuoden viimeisellä kerralla normaalit hyvät teet pois talven ja pakkasen tieltä, vaikka talvellakin tulee mökillä käytyä jokunen kerta.

Saatamme käydä myös vuokramökillä aina välillä, ainakin perinteisesti juuri ennen hiihtoloman alkua. Tämä useimmiten käytetty vuokramökki on hyvin varusteltu, ja kaapeista löytyy peruselintarvikkeet valmiina, myös teet, kuten ne liptonin earlgreyt joltain vuodelta.

Näihin reissuihin olen aina varautunut ottamalla omat teet mukaan. Viime aikoina se on ollut helppoa, nimittän teemaisteluista ja joulukalenterista on aina jäänyt jotain hyvää teetä yli. Näitä pusseja olen sitten ottanut mukaan reissuille. Olen myös jemmannut muutaman pussin ja täyttänyt uudestaan sopivalla teellä. Helppoa vai mitä. Pusseissa on hyvä sulkumekanismi, joka kestää käyttöä hyvin, ne ovat sopivan kokoisia vaikka käsilaukussa pidettäviksi.  Sitten vaan kunnolla kuuma vesi päälle, haudutus ja loraus maitoa, ja hyvä aamiaistee on valmis. Iltapäivällä voi sitten juoda jotain muuta, helppo pitää muutama erilainen tee mukana. Viimeisellä mökkireissulla mukana oli Oolongia, johon olen tykästynyt teemaisteluiden myötä. 


ps. Hiihtolomalla pitää aina saada hedelmäpommi-jogurttia (ylin kuva). Lapsena olin siskon kanssa monta hiihtolomaa tätini luona, ja siellä saimme aina hedelmäpommia. Se kuuluu edelleenkin, vuosikymmeniä myöhemmin, hiihtoloman aamiaisiin.

Ihana talvinen mökkireissu muutama viikko sitten

maanantai 15. helmikuuta 2021

Jänistortillat


Tämä on se erityinen jänis, miehen ensimmäinen jousella ampuma rusakko. Koosta päätellen kyseessä oli viime kesän poikanen, liha oli mureaa ja maukasta, hienon makuista. Miehen toiveesta valmistin koivet tortillojen täytteeksi, fileet syötiin paistettuna lauantaina.


Jäniksen koivet kannattaa hauduttaa kunnolla mureaksi, tällä kertaa haudutin ne maukkaassa liemessä chilien kanssa. Liemestä tuli ihan käsittämättömän hyvää, osa siitä meni tähän ruokaan, mutta lisäksi siitä saa hyvän pohjan muutamalle kastikkeelle, keitolle tai padalle. Tästä kastikkeesta neljä henkeä söi n. puolet päivällisellä, eli saamme toisenkin tortilla-aterian, tai sitten jatkojalostan kastikkeen esim. chiliksi.

Koivet ruskistuksen jälkeen

Nyhtöjänis ja jänisliemi


öljyä/voita
jäniksen koivet
n. 1½ l vettä
2 kuivattua ancho-chiliä, siemenet poistettu
2 kuivattua Aji cristal chiliä, siemenet poistettuna
1 sipuli
1 laakerinlehti
2 tl fariinisokeria
2 tl suolaa

Laita pataan öljyä ja/tai voita. Ruskista jäniksen koivet hyvällä lämmöllä kauttaaltaan. Lisää vettä niin että koivet peittyvät, lisää kuivatut chilit ja muutamaan osaan pilkottu sipuli. Mausta laakerilla, sokerilla ja suolalla. Anna kiehua padassa miedolla lämmöllä kannen alla n. 2 tuntia, tai niin kauan, että lihat irtoavat luista suunnilleen katseesta.

Ota lihat talteen, voit vielä vähän pieniä niitä haarukalla jos on tarpeen. Siivilöi liemi ja keitä sitä kasaan reilusti. Ota myös ancho-chilit talteen ja silppua ne hienoksi kastiketta varten.


Tortillakastike jäniksestä


1 sipuli
öljyä
1 tl jeeraa
½ tl cayenne-pippuria
2 tl paprikajauhetta
1 tl faniinisokeria
1 dl lientä
400 g tomaattimurskaa
jäniksen koivet
½-1 tl suolaa

Kuori ja pilko sipuli, mausta maun mukaan ja kuullota sitä hetki kattilassa, lisää myös chilit pilkottuna/muussattuna liemestä. Lisää lientä ja tölkillinen tomaattimurskaa sekaan, keitä kastiketta kokoon noin vartin verran, tai kunnes se sakenee sopivasti. Lisää revitty liha, lämmitä uudelleen kiehuvaksi ja tarkista suola.

Avokado puuttuu kuvasta

Tortillojen täytteenä oli tätä jäniskastiketta, maissia, salaattia, avokadoa, papusalsaa, hapankermaa, juustoraastetta, korianteria ja limeä.

Hyvää, niin todella hyvää taas. Kastike oli aika miedon, mutta todella maukkaan makuista, aikuisten makuun olisi saanut olla tulisempaakin. Jänis toi hienon maun tortilloihin, koko perhe tykkäsi! Ja koska olin jo valmistellut jäniksen viikonloppuna, arjen upea ruoka valmistui reilussa vartissa. Aikalailla paras alku viikolle, ei voi väittää maanantaita ankeaksi päiväksi.

Lauantaina (esi)valmistin koko jäniksen

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Paistettu jäniksen file ja hyvä kastike


Nyt on tarjolla poikkeuksellista jänistä, nimittäin tämä ruoka on valmistettu miehen ensimmäisestä jousella ampumasta jäniksestä (rusakosta siis). Jänis oli koon perusteella aika nuori, ehkä viime kesän poikasia, mutta kolme-neljä todella hyvää ateriaa siitä riittää nelihenkiselle perheelle kun tarkasti kokkaa, ja lientä vielä vähän päälle. Tämä ruoka syötiin lauantaina, samalla valmistin koko jäniksen niin, että seuraavat ateriat tulevat helposti.

Jänisliemi


jäniksen kylkiluut, ranka ja niska
vettä
1 sipuli
porkkana
pala palsternakkaa
varsisellerin varsi
kokonaisia valko- ja mustapippureita
muutama maustepippuri
2 laakerinlehteä
muutama varsi timjamia

Laita lihaisat luut kattilaan, lisää vettä niin, että kaikki peittyvät. Nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Pilko sipuli (saa olla kuorineen), kuori ja pilko juurekset sekä pilko varsiselleri. Lisää kasvikset ja mausteet kattilaan ja keitä lientä n. 2 tuntia. Siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan ja keitä sitä kasaan n. puoleen. 

Irrotta kaikki lihat luista ja ota talteen. Niistä voi myöhemmin tehdä vaikka jänispastan, ne eivät tule tähän ruokaan. 

Jäniskastike


1-2 dl lientä
1 rkl vehnäjauhoa
1 rkl mustaherukkahilloa
1 dl kermaa
pannulta huuhdotut maut lihojen paistamisen jälkeen

Kaada vahvaa lientä kattilaan, vatkaa vehnäjauhot joukkoon. Mausta hillolla ja lorauksella kermaa. Anna kiehua kasaan samalla kun paistat lihat. Kun lihat on paistettu ja poistettu paistinpannulta, laita loraus kiehuvaa vettä pannulle ja raaputa kaikki maut talteen ja kaada kastikkeen joukkoon. Siirrä kuumalla vedellä lämmitettyyn kastikekannuun.

Paistettu jänisfilee


jäniksen fileet suupaloina
voita ja öljyä
tuoretta rosmariinia 
suolaa, mustapippuria myllystä

Pilko lihat suupaloiksi. Laita pannulle voita ja öljyä sekä rosmariinia. Kun pannu on sopivan kuuma, poista rosmariinit ja paista lihat nopeasti kuumalla pannulla yrttivoissa. Siirrä lihat lämmitetylle lautaselle folion alle ja viimeistele kastike huuhtomalla pannu. 

Tarjoa lihat kastikkeen ja perunamuusin kanssa, lisänä oli nyt mustaherukka- ja suppilovahverohilloa.

Hyvä ruoka, niin tosi hyvä ruoka. Ihan kuin jousella ammuttu jänis olisi vielä parempaa, ainakaan ei tarvitse huolehtia hauleista. Lihaa ei tällä aterialle paljoa tullut, mutta ihan riittävästi kuitenkin. Kaikki tykkäsivät todella paljon, kuopus totesi vielä illemmalla, että kyllä oli hyvää ruokaa.

Miehen ottama kuva

lauantai 13. helmikuuta 2021

Lasagne Nigellan mukaan


Täytyy kai todeta, etten ole enää pitkään aikaan ollut (keitto)kirjojen ostolakossa, sen verran tiheään noita uusia kirjoja on viime aikoina tullut hankittua. Tilasin itselleni Nigellan omistuskirjoituksella olevan kirjan Cook, eat, repeat,... Alkuun ajattelin, että tuliko hutiostos, mutta kyllä ei tullut. Nigella kuvaa kirjassaa ruokafilosofiaansa, ja ehkä yleisin sana kirjassa onkin I, mutta ei se haittaa. Olen laputtanut monta reseptiä sieltä, etenkin kevääksi on odottamassa monta uutta tapaa käyttää raparperiä. 

Lasagnen ohje on pitkä ja yksityiskohtainen, minä kirjoitan tähän oman versioni vähän lyhyemmin ja aavistuksen oikoen. Mutta kahdesta uudesta oivalluksesta en tingi, ne jäävät varmastikin käyttöön. Ohje on ehkä työläämpi kuin tapa millä ennen olen tehnyt, ainakin aikaa siihen kului, mutta onhan tämä nyt niin paljon parempaa. Minä tein heti 1½-kertaisena, ja pakastin osan paistamatta, loistava oivallus jonka olen kuullut Campasimpukalta. Tämä pakastettu lasagne oli hyvä ja vaivaton ateria eiliselle kun minulla olikin muuta. 

Foliorasian kansiteksti

Perhe toivoi että tekisin pian uudet annokset pakastimeen, eipä tarvitse enää makaronilaatikkoa kuulemma tehdä. Minulla jäi kastiketta vähän yli, pakastin sen ja käytän joskus nopeana pastakastikkeena sellaisenaan. 

Lihakastike

2 isoa sipulia
öljyä
1,25 dl täysmaitoa
½ dl tomaattipyretta
2 isoa porkkanaa
1 palsternakka (oma lisäys)
varsisellerin varsi
valkosipulia muutama kynsi
150 g hyvää pekonia
reilusti persiljaa
1 tl kuivattua chiliä (enemmän kuin ohjeessa)
700 g jauhelihaa
3 rkl punaviinietikkaa (ohjeessa 2½ dl punaviinia)
7 dl hyvää lientä (ohjeessa 5 dl)
2 tölkkiä tomaattimurskaa (á 400 g)
2 tl suolaa
3 laakerin lehteä
tuoretta timjamia

Aloita jauhelihakastikkeesta: Kuori sipulit ja pilko ne pieniksi. Ota kuoret ja kannat talteen maitokastiketta varten. Paista sipuleja isossa padassa viitisen minuuttia, laske lämpöä ja jatka hauduttamista vartin verran. Sekoita tomaattipyre ja maito, jätä odottamaan. Kuori ja raasta juurekset, ota taas kuoret talteen, pilko selleri ihan pieneksi, ota siitäkin ylimääräiset osat talteen.  Pilko valkosipuli ihan pieneksi, ota kannat talteen. Pilko pekoni pieneksi.

Lisää kasvikset ja pekoni sipulin joukkoon, nosta lämpöä ja ja kypsennä kasviksia kymmenisen minuttia sipulin kanssa, mausta chilillä ja persiljalla. Siirrä kasvikset kulhoon, ja ruskista jauheliha padassa. Lisää kasvikset takaisin, lisää viinietikka ja lihaliemi, tomaattipyde maidossa, tomaattimurskat, suola ja yrtit. Hauduta padassa 170 asteessa 1 h.

Maitokastike

kasvisten kuoret ja kannat
1 l täysmaitoa
1 tl suolaa
valkopippuria
2 laakerinlehteä
100 g voita
100 g vehnäjauhoa
25 g raastettua parmesania

Laita kaikki kasvisten kuoret ja kannat sekä mausteet kattilaan, lisää maito ja nosta melkein kiehuvaksi. Sammuta lämpö levyltä, peitä kattila kannella ja anna maidon maustua. (Tämä oli minulle se ensimmäinen uusi oivalltus!). Kun lihakastike on ollut uunissa 45 minuuttia, sulata voi ja sekoita siihen jauhot puhtaassa kattilassa, paista kohtuullisella lämmöllä muutama minuutti. Siivilöi maitoa vähän kerrallaan sekaan, minä sekoitan aina hyvin vispilällä ettei tule paakkuja. Jatka vatkaamista ja lämmittämistä niin, että kastike saostuu, minulla siihen menee n. 10 minuuttia. Sekoita raastettu parmesan joukkoon. 

Lisäksi

n. 20 lasagnelevyä
1 pallo mozzarellaa
40 g raastettua parmesania

Kun kastikkeet ovat valmiit, voit koota lasagnen. Alimmaksi vähän lihakastiketta tai pääasiassa sen lientä, sitten lasagnelevyt. Siihen maitokastiketta ja lihakastiketta ja päälle lasagnelevyt. Ja taas kastikkeet ja päälle lasagnelevyt, niin kauan kuin mahtuu, mieluiten kolme kerrosta. Päällimmäiseksi jää kastikkeet, voit lisätä vielä vähän lisää lihakastikkeen nestettä. Tässä vaiheessa jätä lasagne maustumaan vähintään puoleksi tunniksi (tämä oli minulle toinen uusi oivallus!). Jos pakastat lasagnen paistamatta, voit pakastaa tässä vaiheessa, ja sitten tarvittaessa sulattaa lasagne ja lisätä juustot ennen paistamista.

Lämmitä uuni 200 asteeseen, Lisää mozzarella siivuina ja raastettu parmesan päälle. Peitä vuoka foliolla, paista 40 minuuttia. Poista folio, paista vielä 30 minuuttia. Anna lasagnen vetäytyä 20 minuuttia ja nauti (ehkä parhaasta ikinä) lasagnesta.


Käytin tammikuussa yhden sunnuntain kokkaamiseen ja sen ansiosta tämä alkuvuoden työputki on sujunut ruokien kannalta mukavasti. Kaikki äitini reseptit -blogin Nanna kutsui minua mealpreppariksi, olkoon se toinen nimeni. 

lauantai 30. tammikuuta 2021

Etäpäiväkirja 18 - etätyöapatian torjumista


Minulla alkaa oma some- ja työkupla täyttyä jonkin asteisesta kyllästymisestä etätöihin. Tämä on hankala aihe, koska nykyaika kohtelee niin eri tavalla eri ihmisiä. Toisella ei ole töitä ollenkaan, toisella tämä aika teettää töitä enemmän kuin mitenkään järjellisesti ehtii/jaksaa tehdä. Toinen stressaa jatkuvasta ihmisten parissa olemisesta, toinen apatoituu kököttömällä kotona keittiön pöydän ääressä tai makuuhuoneessa aamusta iltaan. Toisella menee hermo siihen, ettei saa sekunnin rauhaa kotona, toinen nääntyy yksinäisyyteen. Että valitapa tässä sitten jos pännii, kun aina löytyy se joku sanomaan, että sinullahan on asiat hyvin kun on/ei ole sitä tai tätä (toisin kuin minulla). 

Jos jotain, niin toivon ymmärrystä kaikille, ja armoa itseä ja myös muita kohtaan. Toista voi harmittaa ihan samalla tavalla kuin itseäkin harmittaa, vaikka asiat olisivatkin eri tavalla. Tiedostan kuinka etuoikeutettua on olla siinä onnellisessa asemassa, että töitä riittää ja että niitä saa tehdä etänä, kohta jo vuoden verran. Mutta silti saa ottaa päähän, saa kaivata työkavereita ja sukulaisia, juhlia ja tapahtumia jne. Onhan tämä nyt ankeaa.  

Minun keino pärjätä etätyöapatiaa vastaan on keksiä ihan tietoisesti pieniä juttuja, jotka piristävät etätyöarkea. Minulla nämä toimivat, toisilla voivat toimia eri jutut. Mutta se, mita haluan sanoa: tee itsellesi pieniä asioita jotka saavat sinut hyvälle mielelle. Ja kun ottaa päähän, anna ottaa ja sitten voi taas jatkaa eteenpäin. Tylsäähän tämä on, mutta tylsiäkin juttuja tarvitaan, eli se nuku riittävästi, ulkoile päiväsaikaan ja syö monipuolisesti pätee edelleen. Pienelläkin asialla voi olla iso merkitys hyvinvoinnille.

Kalaa maailman parhaasta kalakaupasta

Viime aikojen lista hyvistä teoistani itselleni:

  • Kukkien hankkiminen kotiin (Kauklahden kukka)
  • Hyvän kalan ostaminen ruuaksi, samalla nopea kohtaaminen työkaverin kanssa (Maxin kala)
  • Kävelylenkit yksin tai esikoisen kanssa
  • Ajattelemaan herättävien kirjojen lukeminen/kuunteleminen
  • Osallistuminen taas etäteemaisteluun, sisko mukana tällä kertaa! (Teahouse of Wehmais)
  • Siementilaus (Siemenkauppa)
  • Sauna (se on sähkösaunakin) ja vilvottelu ulkona

Siemeniä, teetä ja tulppaaneja

maanantai 25. tammikuuta 2021

Kerrankin hyvä sosekeitto


Esikoinen toivoi sosekeittoa omalla kasvis-toivevuorollaan, saatesanoilla "tee siitä kerrankin hyvää". No nyt tuli hyvää, niin hyvää, että on pakko kirjoittaa resepti ylös. Ihan tavallinen sosekeittohan tämä on, mutta minä en kovinkaan usein tunnu onnistuvan siinä, ainakaan muiden mielestä. Minulla oli liemenä hyvää peuralientä, mutta toki mikä tahansa muu liemi käy oikein hyvin, kasvisruuaksi tägäsin siitä huolimatta. 

Tästä annoksesta söi kolme (en laske sitä kuopuksen lautasen sotkemista annokseksi), ja lisäksi jä kolmelle etäilijälle riittävä lounas. 

6 porkkanaa (keskikokoisia)
1 palsternakka
1 sipuli (pienehkö)
n, ½ l kurpitsakuutioita (tai vastaava määrä sosetta)
1 varsisellerin varsi (pienehkö)
4 perunaa (esim. Rosamunda)
1 parsakaalin varsi (koska oli)
1 dl tiukkaa lientä
7 dl vettä
n. 200 g Koskenlaskijaa
1 tl suolaa (riippuu liemestä tarvitaanko)
1 tl viherpippuria morttelin kautta
mustapippuria myllystä
vähän timjamia

Kuori ja pilko kasvikset. Keitä niitä nesteessä n. 15 minuuttia. Lisää koskenlaskija ja soseuta. Tarkista suola, lisää vähän mausteita maun mukaan. Tarjoa esim. raejuuston kanssa. 


ps. Tähän keittoon meni viimeinen sipuli, nyt olen alkukesään saakka ostosipuleiden varassa. 

tiistai 12. tammikuuta 2021

Etäpäiväkirja 17 - metatyön vähentäminen ja ruokalista


Metatyöstä ja sen kuormittavuudesta on kirjoitettu paljon, ja siitä kuinka se usein kaatuu perheessä naisille. Minä en nyt kirjoita asiasta enempää (saattaisi mennä vähän tunteisiin tässä tilanteessa), mutta kerron nyt yhden minun metatyötä helpottavan asian. Voihan olla, että olen ainoa, joka ei jaksa aina miettiä mitä ruokaa tehdä perheelle, tai saa ehdotuksia vain jälkikäteen, mutta siltä varalta jos joku muukin sattuisi kipuilemaan saman asian kanssa kirjoitan tämän ylös. Elikkäs*:

Minä olen nyt eristysaikana ajoittain ollut todella väsynyt ruokien suunnitteluun, jatkuvaan lounaiden ja päivällisten miettimiseen, että mitähän sitä taas keittäisi. Esikoinen näki Tiktokissa pätkän, jossa perhe teki listan toiveruuista, joiden mukaan kokataan aina kuukausi kerrallaan. Olen minäkin listoja aina välillä ehdotellut, mutta en koskaan näin systemaattista. Ja koska idea tuli joltain muulta kuin äidiltä, olivat kaikki innoissaan mukana. Niinpä tein yksinkertaisen taulukon ruutupaperille, tuon piti olla luonnos, mutta se päätyikin jääkapin oveen. Vasemmalla kanan alla on meidän nimet ikäjärjestyksessä. 

Tuo lista riittää varmastikin tammi-helmikuulle, kun kumpikin on "vajaita" arkikuukausia, ja tarkoituksena on syödä monia ruokia useamminkin kuin kerran, ja tietysti väliin kokota jotain muutakin. Järjestyksellä ei ole väliä, teen sen mukaan mitä sattuu olemaan ja mikä sattuu huvittamaan. 

Minä pyysin toiveet jokaiselta seuraavista ruuista

  • liha
  • kana
  • kala
  • kasvis
  • keitto

Lista on jääkaapin ovessa, ja siitä voi ruksia ruokia sitä mukaa pois kun niitä valmistaa. Ja kun lista on käyty läpi, tehdään uusi, alla on sopivasti tilaa siihen. Ja jatketaan niin kauan kuin intoa riittää. Mutta eipähän tarvitse keksiä, että mitä meillä syödään lähiaikoina.


*Juu, Sisäilmaa katsottu ja osuvaksi havaittu, virkamiehen kunnian kautta.

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Kuukauden tee: Aamiaistee

Tyypillinen aamiainen: iso kuppi teetä ja smoothieta, kuva kesältä 2019


Tammikuun kuukauden tee ei ole mikään varsinainen ohje teedrinkille; se on kertomus siitä, miten minä juon aamuteeni, jo kohta 35 vuotta, ja kuinka pienestä joku tapa voi saada alkunsa. Minä tykkään kertoa tätä tarinaa kaikille teenjuonnistani kysyjille, ja varmaan kerron vaikkei kysytäkään (sori). 

Olin 1980-luvun puolen välin jälkeen Englannissa kielikurssilla, eläkeläisten suosimassa rantakaupungissa Bournemouthissa. Perhe, joka majoitti minut ja ystäväni (sama vadelmateestä kertonut), taisi tehdä sitä pääasiassa rahasta, mutta hyvä meidän siellä oli olla yksi kuukausi. Aamulla saimme kupilliset teetä ja pikkukulhollisen muroja. Lounaseväänä oli valkoista valkoisemmat leivät, jonka välissä oli majoneesia ja viipaleet kurkkua tai vähän pilkottua tomaattia ja pikkupussi sipsejä sekä joku suklaapatukka tai joskus harvoin hedelmä. Päivällisellä oli yleensä keitettyä pastaa tai vetistä perunaa ja papuja tomaattikastikkeessa tai sitten jotain muuta kastiketta. Lisukkeena tölkkiherneitä tai muuten vaan muhjuksi keitettyjä kasviksia. Tämä kaikki kuulostaa varmaan pahemmalta kuin mitä se muistoissani on, olihan tuollainen ruoka aika eksoottistakin kasarilla. Ruoka kyllä jätti jo kuukaudessa puutteen tunteen nuorelle, joka oli tottunut syömään paljon kasviksia ja marjoja päivittäin.

Mutta ne illat. Kokoonnuimme koko perheen kanssa olohuoneeseen, perheen isä keitti teeä kaikille ja nautimme teen yhdessä digestive-keksin kanssa uutisia katsoen. Tee oli vahvaa mustaa teetä, se juotiin reilun maidon kanssa. Miten kuumaa ja miten hyvää se olikaan! Ja vähintään yhtä tärkeää oli se yhdessäolo ja keskustelut perheen kanssa, sen mitä nyt sen ajan englannilla pystyin juttelemaan. Muistan vieläkin ne kupit, teen tuoksun ja maun, sen upottavan sohvan ja pienen television. Se jätti sellaisen jäljen, että palattuani kotiin aloin juoda joka aamu mustaa teetä maidon kanssa. Ja sillä tiellä olen edelleen.

Aamuteeni on siis English tai Irish Breakfast -teetä, mustaksi haudutettuna isossa kupissa ja reilusti maitoa päälle. Työpaikalla suosin teepusseja, tavallisesti ihan tavallisia kuten PG Tips, ja matkojen jälkeen jotain vähän parempaa niin kauan kuin riittää. Nythän sitä ei tarvitse miettiä, irtoteellä mennään edelleen kotona niin arki- kuin pyhäaamutkin. Hyviä teeaamuja kaikille!