tiistai 11. elokuuta 2020

Grillattu kyyhky


Tästä alkaa taas uusi riistavuosi: kyyhkysen metsästys alkoi eilen. Blogissa on useampi kyyhkyresepti vuosien varrelta, löytyy kastikkeita, patoja, keittoja ja sen sellaista. Ylivoimainen suosikkini on sesongin kyyhkysalaatti melkein päivälleen kahden vuoden takaa, mutta hyvää oli tämä grillattukin kyyhkynrinta.

Grillasin rintalihat ja keitin rangoista liemen, josta valmistin kastikkeen. Lisäksi syötiin metsän ja kasvimaan antimia, elokuu on se runsain suomalainen ruokakuukausi syyskuun ohella.

6-8 kyyhkyn rintapalaa
2-3 rkl öljyä
2 tl punaviinietikkaa
tuoretta rosmariinia, timjamia ja oreganoa
viherpippuria
suolaa

Irrota kyyhkyn rintalihat. Nuiji lihoja vähän ohuemmaksi ja laita ne maustumaan öljyyn, jossa on vähän etikkaa, silputtuja yrttejä ja suolaa. Anna rintapalojen maustua sillä aikaa kun keität liemen ja kastikkeen.

Grillaa lihat kunnolla kuumassa grillissä, muutama minuutti puoleltaan, riippuen siitä kuinka kypsäksi haluat ne. Olisin voinut nuijia lihat vielä ohuemmaksi, vaikka nopeasti nuokin valmistuivat.

Vaalea liemi:
kyyhkyjen rangat
porkkanaa, sipulia, selleria
valko- ja maustepippuria

Laita rangat kattilaan veden kanssa. Nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen pilkotut kasvikset ja pippurit. Keitä lientä n. tunnin verran tai yli, aika ei ole tarkkaa. Siivilöi liemi, keitä sitä vähän kasaan. Ota lientä muutama desilitra, suurusta vehnäjauholla, lisää suolaa ja pippuria ja pikkuloraus kermaa. 


On tämä, lautasella on kyyhkyä, kantarelleja ja mustikoita metsästä, parsakaalia, perunaa ja sipulia palstalta. Kermaa lukuunottamatta kaikki itse metsästettyä, kerättyä ja kasvatettua.

perjantai 7. elokuuta 2020

Kuukauden tee: Vadelmainen teecocktail


Tiedättekö, elokuu on sellainen marjakuukausi, että minun on ihan pakko julkaista toinenkin kuukauden tee. Samaan aikaan kun olen poiminut 60 l mustikoita, olen poiminut vadelmaa enemmän kuin koskaan, sitä on tänä vuonna ihan hillittömät määrät. Meillä on ihan mökin lähellä isoja aukkoja, entisiä tattimestoja, nykyisiä vadelma-aukioita. Marjaa on tänä vuonna niin paljon, ettei ne poimimalla lopu (raivaamalla kylläkin).

Minulla oli lukiossa ystävä, joka opiskeli venäjää ja fanitti venäläistä ruokakulttuuria. Muistan vieläkin, reilusti yli 30 vuoden jälkeen, kuinka minusta oli jännää ja mielenkiintoista, kun hän kertoi siellä juotavan vahvaa mustaa teetä vadelmahillon kanssa. Tämä drinkki on sille muistolle ja ystävyydelle:

2 cl kirkasta viinaa (esim. Koskenkorva)
2 cl Pihamaan Jalovadelmaa (tai muu vadelmalikööri)
2 cl paseerattua vadelmaa
10 cl mustaa teetä
6-10 cl kuplavettä
jäätä
jäisiä vadelmia

Aloita juoman valmistaminen teen hauduttamisella. Minulla oli nyt China Keemum OP -teetä. Anna teen jäähtyä kylmäksi. Paseeraa myös vadelmat. Kokoa juoma lasiin: mittaa alkoholit, paseerattu vadelma/vadelmamehu ja tee. Sekoita ja jatka juoma kuplavedellä. Lisää jäät sekä jäisiä vadelmia koristeeksi.

Ihana juoma, ihan älyttömän hyvä. Koska juoma ei ole juurikaan makea, sopii se hyvin myös aperitiiviksi.

Pari vinkkiä:

  • Jos vadelmat (villivadelma parasta) ovat olleet pakastimessa, niitä ei tarvitse paseerata. Sulatuksessa irtoaa riittävästi vahvaa mehua, jonka voi suoraan lusikoida juomaan. 
  • Kannattaa pakastaa komeimmat vadelmat irrallisina ja siirtää ne rasiaan/pussiin jäisinä. Sen jälkeen niitä on helppo käyttää koristeina.
  • Kannattaa yrittää saada käsiin tuota Pihamaan Jalovadelmaa. Se on valittu kahteen kertaan vuoden tilaviiniksi, eikä suotta! Se taidetaan luokitella viiniksi, mutta minä käytän sitä liköörin tapaan monessa.
  • Upean mocktailin saat jättämällä alkoholit pois ja käyttämällä 4 cl paseerattua  vadelmaa, halutessa voi lisätä hyppysellisen sokeria.
  • Tämä toimii myös lämpimänä drinkkinä, kokeilin nimittäin likööriä ja vadelmamehua kuuman teen kanssa ilman kuplavettä. Ihana lämmin drinkki-idea talveksi! 

maanantai 3. elokuuta 2020

Kuukauden tee: Mustikkainen jäätee

Vihreä mustikkainen jäätee

Nyt on hyvä mustikkavuosi, ainakin täällä päin, todellakin on. Olen kerännyt 60 l mustikkaa, ja vaikka paljon on syöty tuoreeltaan ja vähän keittänyt kuningatarhilloksi, on mustikkaa kertynyt pakastimeen talven varalle enemmän kuin vuosiin. Parin ämpärin kanssa (tai no, aina 9 l kerrallaan koska #pyörällämetsään) pääsin siihen erinomaisen mustikkavuoden määritelmääni, eli tunti ja ämpäri, muiden kanssa jouduin vähän tekemään enemmän töitä. Ja nopein ämpäri täyttyi niin, etten siirtänyt ämpäriä kertaakaan, keräisin vain säteittäin poimurillisen toisensa jälkeen ämpärin ympäriltä.

Tähän aikaan vuodesta luonteva kuukauden tee on tietysti mustikkainen. Drinkkejä odottavat joutuvat odottamaan vielä yhden kuukauden, nimittäin tässä tulee raikas jäätee virkistämään hikisiä marjastuspäiviä.

Tavallisesti juon jääteeni ihan yksinkertaisesti hyvää teetä jäähdytettynä jään kanssa ilman mitään makeutusta tai kuplia, mutta onhan tämä näin tehden vähän parempaa. Jos haluaa juoda jääteen ilman kuplia, voi teen hauduttaa suoraan sopivaksi. Nyt jääteen pohjana on vihreä tee (mustikka-passion) tai musta tee "Mors lilla Olle", kumpikin ostettu Teahouse of Wehmaisilta

3 dl vahvaa vihreää mustikka-passionteetä
tai 3 dl vahvaa mustaa Mors lilla Olle -teetä
(tai jotain muuta mustikkaista teetä)
1-2 tl sokeria

n. 5 dl kuplavettä
jäitä
mustikoita 

Hauduta vahva mustikka-passiontee tai Mors lilla Olle -tee (tai joku muu mustikalla maustettu tee), minä käytin nyt 5 tl kolmeen desiin joko 80- (vihreälle) tai 100-asteista (mustalle) vettä. Hauduta 3-4 minuuttia ja mausta pienellä määrällä sokeria niin halutessa. Jäähdytä jääkaappikylmäksi. Kaada tee kannuun ja lisää kuplavettä sekä jäitä. Koristele mustikoilla. Näitä kumpaakin olen juonut jo monta kannullista tämän kesän aikana.

Musta mustikkainen jäätee

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Sadonkorjuun tattipaistos


Nyt on ihan paras aika valmistaa ruokaa. Omasta maasta alkaa saada aterian ainekset, metsästä saa sieniä ja marjoja, ainakin tänä vuonna. Mökilläkin sai hakea kantarellit 20 m ovesta ja tatit 20 m toiseen suuntaan. Toin mökiltä sieniä myös muutamalle aterialle, söimme esikoisen kanssa juuri nostettuja perunoita ja kantarellikastiketta, ja sen lisukkeeksi tein paistoksen, jonka sain syödä ihan yksin (riitti kahdelle päivälle). Minulle tässä paistoksessa on upeita makuja ja rakenteita, miehen makuun tähän mahtuu hänen pahimmat inhokkinsa.

voita/öljyä
tatteja
sipuli
pieni kesäkurpitsa
pieniä härkäpapuja
sokerihernettä
lehtikaalia
suolaa ja pippuria myllystä

Laita pannulle voita ja/tai öljyä. Paista viipaloidut tatit kuumalla pannulla, siirrä syrjään. Lisää öljyä ja kuullota pilkottu sipuli puolella pannulla, toisella puolella paista pilkottu kesäkurpitsa niin, että saat vähän väriä kummallekin puolelle. Lisää härpäpavut ja sokeriherneet pannulle, sekoita kaikki ja lisää pilkottu lehtikaali. Kääntele kaikki sekaisin, anna lehtikaalin kypsyä vähän. Lisää tatit takaisin ja kääntele vielä kaikki kertaalleen sekaisin, mausta suolalla ja pippurilla. Nauti sellaisenaan tai lisukkeena.

Meillä oli ruokana ensimmäiset omat uudet potut, kantarellikastiketta (ja ei-sienensyöjille peurakastiketta) ja minulle tätä paistosta. Ihanaa sadonkorjuuta!

Härkäpapuja olisi voinut olla enemmänkin jos olisi ollut. Kesän ensimmäistä paistosta en maustanut oikein mitenkään, seuraavilla kerroilla voin kikkailla makujen kanssa, ainakin Aasiaan päin.

ps. Iso kesäkurpitsa meni taas suklaakakkuun.

torstai 23. heinäkuuta 2020

Vuoden 2020 mustikkapiirakka


Tämän vuoden mustikkapiirakka on ihan tavallinen mamman marjapiirakka. Oikeasti tämä on jo kolmas mustikkapiirakka minkä leivon tänä kesänä, ensimmäinen oli tietysti pullataikinaan tehty, toinen oli Sikke Sumarin piirakka. Muu perhe toivoi nimenomaan tätä piirakkaa (ja ihmettelee miten minun mielestä pullataikinaan leivottu on se paras piirakka), joten sovitaan tämän olevan vuoden 2020 mustikkapiirakka. 

Olen poiminut tähän mennessä 40 l mustikkaa, tämä saattaakin jäädä tämän vuoden saaliiksi. Olen ihan tyytyväinen tähänkin, etenkin viime vuoden totaalisen marjattoman vuoden jälkeen. En ole ihan pian menossa takaisin mökille, ja saattaa olla, että mustikat on poimittu ennen sitä, ehkä vadelmakausikin on silloin ohi. Pelasin varman päälle ja pakastin mansikoitakin viitisen laatikkoa, tai ehkä niistä syötiin laatikollisen verran, mutta enemmän kuitenkin kuin yleensä. Että ainakin jotain marjoja on talven varalle.

150 g voita
1½ dl sokeria
1 muna
1½ dl grahamjauhoa
1½ dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna voimakkaasti vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe ja sekoita taikina. Levitä taikina isoon, n. 30 cm halkaisijaltaan olevaan piirakkavuokaan.

1 muna
2 dl creme fraichea
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

n. 4 dl mustikkaa

Sekoita täytteen aineet keskenään. Levitä täyte pohjan päälle, ripottele mustikat päälle. Usein teen kaksinkertaisen täytteen, mutta nyt halusin sitä vanhanaikaisesti ohuelti. Paista 200 asteessa 30 minuuttia, anna piirakan jäähtyä ennen nauttimista.

#pyörällämetsään

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Lämmin tattisalaatti


En muista koskaan saaneeni sieniä näin selvästi heinäkuun puolella, mutta voi olla etten vaan muista. Joka tapauksessa keräsin eilen sieniä niin, että saatiin kolmelle pieni kantarellikastike uusien perunoiden kaveriksi (enemmänkin olisi voinut olla). Sen ehtii aina vajaassa vuodessa unohtaa, kuinka ihania juuri poimitut sienet ovat.


Käytin pienet herkkutatit grillattuun tattisalaattiin. Salaatti oli aikuisten makuun, lapsista ei tainnut kukaan tykätä tai edes maistaa. Tätä teen varmasti uudestaankin. 

herkkutatteja
öljyä
suolaa
sitruunamehua
hyvää parmesania/pecorinoa

Viipaloi herkkutatit ohuiksi viipaleiksi. Kaada päälle vähän öljyä, ripottele suolaa ja purista sitruunamehua päälle, sekoita varovaisesti sekaisin. Grillaa maustetut viipaleet kuumalla grillillä nopeasti ja siirrä astiaan. Raasta päälle hyvää parmesania tai pecorinoa ja sekoita. Nauti lämpimänä.


Meitä oli tänään 11 henkilöä mökillä, aloittelimme porukalla laituriprojektia, pelasimme mölkkyä, savusaunoimme, uimme ja veneilimme. Söimme hyvin mutta helposti. Grillasin makkarat ja tattisalaatin, sisko toi ison kulhollisen italiansalaattia ja me teimme esikoisen kanssa vielä pari salaattia.  Kaikki oli hyvää ja nälkä lähti kuumana hellepäivänä. Vettä tuli juotua porukalla reilu kanisterillinen ja kaikki muut juomat päälle.

Saunan jälkeen söimme vielä Wehmaan teehuoneen ohjeella tehtyä suklaakakkua sille paritetun omena sitrus oolong -teen kanssa. Muutkin kuin minä olivat sitä mieltä, että maut sopivat hyvin yhteen, myös kahvinjuojat. Parin litran kannullinen teetä meni viimeistä pisaraa myöten. Mukava hellepäivä.

lauantai 18. heinäkuuta 2020

Possun (pikku)ribsit helposti

Eipä tämä oikein ruokakuvasta käy

Olen aiemmin tehnyt pienen määrän ribsejä, ja tuo ohje onkin siihen oikein kelpo. Tein kuitenkin juhannukseksi monta kiloa ribsejä, ja huomasin, ettei tuo kahden tunnin uunitus ollutkaan riittävä isommalle määrälle lihaa. Ribsit olivat kyllä hyviä, mutta eivät täydellisiä. Asia jäi sen verran kaihertamaan mieltäni, että päätin ottaa uusinnan. Tähän tulikin hyvä tilaisuus, kun perinteiseen tapaan serkkuni tuli saunomaan mökille. 

Tämä on hyvin yksinkertainen tapa valmistaa ribsit; hauskasti luin juuri tuoreen kirjoituksen Ripaus Tryffeliä -blogista, jossa ribsit oli tehty ihan toisella tavalla, alkaen jo raaka-aineesta. Pitääkin joskus kokeilla ja verrata, varmasti pääsee ihan uusille leveleille. Tällä tapaa voi kuitenkin tehdä ison määrän ribsejä todella helposti.

Olen alkanut käyttää Poppamiehen rubeja ja kastikkeita lähes kaikkeen grillaukseen, minun tapa vähän oikoa ilman kompromisseja maun suhteen. Tällä tavalla tehtynä valmistamisen voi jakaa pidemmälle ajalle, eli olen paistanut ribsit kaupungissa uunissa, ja sitten tuonut sellaisenaan ne mökille, jossa olen vasta seuraavana tai sitä seuraavana päivänä grillannut ribsit. 

2-3 kg possun pikkuribsejä
Poppamiehen Burgers and ribs kuivarubia reilusti

Poppamiehen Smoky Apple sauce, vajaa pullollinen

Poista ribseistä uloin kalvo "luupuolelta". Minä ostin lihat Reinin lihasta, niissä osasta kalvo on jo poistettu. Hiero kuivarubia kauttaaltaan, anna maustua tunnin verran huoneenlämmössä. Laita kylkirivit isoon uunivuokaan ja peitä vuoka foliolla. Paista lihoja 150 asteessa 3½ tuntia, siirrä ribsien paikkoja kerran paistamisen aikana. 

(Tämän jälkeen minä jäähdytin ribsit, sillä grillasin ne vasta seuraavana päivänä. Pidin ne kylmälaukussa jääblokkien kanssa kylminä. Ribsit voi toki grillata heti perään, mutta halusin kypsentää ne etukäteen kaupungissa niin, ettei tarvinnut helteellä pitää uunia päällä mökissä.)

Ennen grillaamista sudi omenasoosia kauttaaltaan, minä käytän sitä ihan reilusti niin, että kolmelle kilolle menisi lähes koko pullollinen, kahdelle kilolle vähän vajaa pullollinen. Grillaa ribsit kuumassa grillissä n. viisi minuuttia puoleltaan, lihapuolelta ehkä vähän yli. Leikkaa ribsit yhden luun kokoisiksi, liha oli niin mureaa, ettei paljoa tarvitse muuta kuin veistä näyttää.

Söimme ulkona yksinkertaisen mutta ehkä juuri siksi niin maistuvan ruuan: ribsejä, italiansalaattia, varhaiskaalisalaattia sekä melonikuutioita ison kulhollisen. Kuvia en muistanut ottaa, vaikka ehkä olisi pitänyt. Hyvän ruuan lisäksi saunomista savusaunassa pitkän kaavan mukaan, paljon uimista (Kymi helteestä huolimatta 20 astetta) ja tietysti lettuja mansikkahillolla. Perinteistä, niin perinteistä ja 💚

Seuraavana päivänä kävin mustikassa, vähän vielä on raakaa 

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Kuukauden tee: Seljankukkatee


Osallistuin Teahouse of Wehmaisin kolmen teemaistelun sarjaan tämän kevään ja alkukesän aikana. Viimeisen maistelun aiheena oli teecocktailit. Valmistimme illan aikana kolme cocktailia (alakuvassa suosikkini) ja saimme paljon hyviä vinkkejä drinkkien valmistamiseen. Tämän illan jälkeen mielikuvitus alkoi työstää kaikkia mahdollisia juomia, sekä alkoholillisia että -holittomia, joiden pohjana on erilaiset teet. Ja juurikin Anna Grotenfelt-Paunosen filosofialla, eli siten, että juomassa tee on oikeasti pääosassa, ei pelkästään trendikkäästi drinkin nimessä.

Edellisessä matkakirjoituksessa mietin, että pitäisikö aloittaa ihan oma sarja teecocktaileille ja -mocktaileille. Näin kynnys kirjoittaa joka kuukausi madaltuisi, ja toisaalta tulisi mietittyä säännöllisesti jotain uutta. Ja tässä sitä nyt ollaan, uuden sarjan ensimmäisessä kirjoituksessa. Katsotaan kuinka pitkälle vuotta riittää uusia ideoita. Toiveitakin saa esittää!

Olen aina ollut drinkki-fani, ja esim. vanhan Kivistössä-blogin torstain drinkkivinkkejä seurasin innolla. Minä olen aina suosinut aika laimeita drinkkejä, ja nykyisin erityisesti mocktaileja, se tulee varmasti näkymään tässä sarjassa. Mutta jokainen voi aina tehdä sen mukaan, miten itse haluaa, vähintään kirkasta viinaa voi lisätä mihin vaan, ja toisaalta alkoholin senttilitroja vähentää jos niin haluaa.

Minä ostin paljon teetä Teahouse of Wehmaisin reissulta, lisäksi minulla on jonkin verran erilaisia teelaatuja jäljellä maisteluista. Eli minä tulen hyvin pitkälti käyttämään heiltä löytyviä teelaatuja, mutta  jokainen käyttää tietysti sellaista teetä kuin on saatavilla. Me joimme seljankukkadrinkit teehuoneella, ja vaikka perusaineet ovat samat, maistui juoma silti erilaiselta. Seljankukkamehulla on iso merkitys, ja itsetehty tiiviste maistuu varmasti erilaiselta kuin kaupan mehu. Ihania ovat kumpikin.

1,5 dl kylmää White Pai Mutan luomu -teetä
0,2 dl seljankukkamehutiivistettä
jäitä

Hauduta valkoinen tee ohjeen mukaan, nyt oli 80 asteista vettä 5 minuuttia. Jäähdytä tee kylmäksi. Kaada lasiin seljankukkamehutiiviste ja tee, sekoita. Lisää jäätä ja nauti. Riippuen omasta seljankukkamehusta, sen vahvuudesta ja makeudesta, voi suhteita joutua vähän säätämään, eli kannattaa maistella, ja lisätä jompaa kumpaa maun mukaan. Tämän vuoden mehulle ja tuolle teelle tämä suhde toimi parhaiten, mutta säätäminen voi olla tarkkaa, ettei seljankukka dominoi liikaa tai juoma ole liian pliisua.

Jos tästä haluaa tehdä coctailin, voi lisätä 2-4 cl kirkasta viinaa. Tällaisenaan tämä oli virkistävä janojuoma kesäpäivänä.

Teatini, lempidrinkkini muiden ohella

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Matkalla Suomessa - viiden vuoden jälkeen


Minä olen kirjoittanut (ei millään kovin hyvällä) viisi vuotta sitten blogiini kotiman matkailusta ja matkoilla syömisestä. Viisi vuotta on aika pitkä aika, ja kyllä siinä ajassa on muutosta tapahtunut, paljonkin ja onneksi parempaan. Tämä blogi ei ole mikään matkablogi, enkä minä pidä matkustamisesta juurikaan, mutta kyllähän sitä yksi kaksi pientä kesälomareissua tulee tehtyä joka vuosi. Kuten olen aiemminkin jo todennut, minulla tämä poikkeusaika ei ole muuttanut tai perunut suunnitelmia, tätä se olisi ollut vanhassakin normaalissa.


Ensimmäiselle matkalle Mikkelin kautta Juvalle lähdin kahden ystävän kanssa heti viimeisen työpäivän jälkeen ennen lomaa. Mikkeliin saavuimme niin myöhään, että missasimme Tertin kartanon kesäpöydän, mutta nautimme sen sijaan upeat pizzat pizzeria Domissa Mikkelin keskustassa. Yövyimme kolmen hengen huoneessa vanhalla kasarmialueella Huoneistohotelli Marjassa, lämmin suositus paikalle. Minun mielikuvitus nauttii tällaisista paikoista, mietin aktiivisesti millaista elämää siellä on ennen eletty. Aamiainen odotti jääkaapissa, poikkeusaikana nautimme aamiaisen omassa huoneessa, tunnelmallista sekin.  Ihana yöpaikka, voittaa ketjuhotellit mennen tullen.


Aamulla jatkoimme matkaa Kenkäveroon, jossa saattoi shoppailu melkein lähteä lapasesta. Mutta eihän pellavaa voi koskaan olla liikaa, ei päällä eikä keittiössä. Paljon kehuttu Kenkäveron puutarha taisi pitää vähän välivuotta, mutta toisaalta, siellä oli tämän kesän söpöin käsienpesumahdollisuus. Tertin kartanon keittiöpuutarha oli sen sijaan ihan mielettömän upea ja inspiroiva, pitäisiköhän sitä suunnitella omaakin palstaa vähän eri tavalla (jos nyt saisi siemenet itämään).

Kenkäverosta matka jatkui Teahouse of Wehmais'iin. Onneksi meillä oli päytävaraus, sillä useampi  ihminen/seurue joutui kääntymään pois, koska paikka oli niin täynnä kuin näissä oloissa voi olla. Me nautimme iltapäiväteekattauksen (ylin kuva) ihanien teedrinkkien jälkeen. Kaikki oli hyvää, niin hyvää; ja tunnelmallista. Teehuone on remontoinut ja laajentanut konseptiaan niin, ettei se enää rajoitu vain englantilaiseen teekulttuuriin. Hyvä niin, ja vaikka ehkä jotain tunnelmallisuutta onkin menetetty, on paljon uutta saatu tilalle. Ja shoppailu sai jatkoa täällä, onpahan nyt ainakin teetä loppuvuodeksi kaapeissa. Ostin jopa elämäni ensimmäiset maustetut teet, nimittäin olen tänä vuonna ihastunut itse tehtyyn jääteehen ja erilaisiin teedrinkkeihin.  Pitäisiköhän niistä tehdä ihan oma kirjoituksensa?

Tämän reissun jälkeen totesimme, että ihan kuin olisi ulkomailla käynyt: tällaisissa paikoissa sitä ihmiset käyvät ulkomailla, joten miksi ei Suomessakin.

Tyrvään pappilan yläkertaa, huoneparsa 💚

Seuraava matka suuntautui perheen kanssa Sastamalaan. Mies ja esikoinen suunnittelivat reitin ja yöpymiset, ja puhuttiin koko ajan Sastamalasta. Olinkin sitten vähän sekaisin, kun kuitenkin oltiin välillä Vammalassa, välillä Tyrväällä tai Mouhijärvellä, mutta siis kuitenkin Sastamalassa. En selvästikään ole perillä näistä kuntaliitoksista ja nimien vaihdoksista.

Tyrvään pappilan veistospuistoa
Onnekkaan sattuman vuoksi söimme lounaan Tyrvään pappilassa. Mikä miljöö, mikä ruoka, mikä palvelu! Tänne kannattaa tulla ihan vasiten, ei vain vahingossa. Harvoin on niin tärkeä ja huomiotu olo kuin mitä sai kokea Tyrvään pappilassa 💚


Majapaikan lähellä oli Jaatsi, Akseli Gallen-Kallelan lapsuudenkoti. Historiallinen paikka, vaikka talo onkin näyttelykäytössä nykyisin. Aika upeassa paikassa sitä Axel on saanut lapsuutensa viettää!


Vammalasta suuntasimme Ellivuoreen, jossa oli matkan seuraava yöpymispaikka. Meillä oli sopivasti aikaa kahden sateen välissä kävellä Pirunvuorelle ja vierailla Kivilinnassa. Minä en tiennyt tästä paikasta etukäteen mitään, mutta tämän jälkeen osaan kyllä suositella paikkaa kaikille. Uskallan sanoa jo nyt, että Kivilinna ja Pirunvuoren luola ovat varmastikin yksi tämän kesän kohokohdista.


Hyvään matkaan kuuluu myös kahvit ystävien luona, olipahan taas mukava nähdä ja saimme juuri munittuja muniakin mukaan sekä rapsuttaa ihanaa koiraa. Vihjeestä kävimme kotimatkalla Pirkkalan sittarissa, ja täytyy sanoa, että sen valikoimat ovat kyllä monipuolisemmat kuin missään näissä pääkaupunkiseudun ruokakaupoissa missä asioimme. Ihan kuin olisi ulkomailla ollut.


Kaiken kaikkiaan voi todeta, että viidessä vuodessa on tapahtunut paljon. On helpompi löytää erilaisempia yöpymispaikkoja ketjuhotellien sijaan, sellaisia paikkoja joissa on hyvät aamiaiset. Myös paikallisia ruokapaikoja on helppo löytää ja niitä on paljon. Ja vaikka ruisleipä onkin parasta itähämäläisittäin, niin on virkistävää huomata, että näin on ;)

Kaikesta kehityksestä huolimatta kirjoitin omaan bullet journaliin muistiin seuraavia matkoja varten: ota omat teet mukaan! Joku asia ei siis vieläkään ole muuttunut näiden vuosien aikana, nimittäin aamiaisella ei tunnu edelleenkään saavaan aamiaisteetä.

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Etäpäiväkirja 9 - kesäloman alla


Tänään jään lomalle. Nyt on takana melkein 16 viikkoa etätöitä, onpahan vaan ollut melkoinen vajaa neljä kuukautta. Loma tulee yleensä aina tarpeeseen, ja niin se tulee nytkin. Loman alkajaisiksi aion koostaa valokuvakirjan tästä ajasta, alkaen ensimmäisestä etäpäivästäni 13.3. aina tähän loman alkamiseen saakka. Etätyöt jatkuvat minulla vielä elokuussa, mutta ehkä silloin olen jo toivottavasti jonkun päivän Hakaniemessäkin. Ikävä hallia ja toria, merta ja ihmisiä (sanoinko just merta, minä jokien ja järvien kasvatti?!)

Valokuvia katsoessa näen niissä paljon hiljaista historiaa, sellaista historiaa jonka arvon ehkä tajuaa vasta myöhemmin. Niissä näkyy paljon iloa ja lämpöä, kekseliäisyyttä ja paluuta vanhoihin turvallisiin asioihin. Näkyy ne koronahiuksetkin ja kahdeksan sentin juurikasvu.

Paljon niissä kuvissa jää näkymättäkin. Niissä ei näy se ensimmäisten viikkojen palelu, ei näy ahdistus kaupassa käydessä, huoli omasta ja läheisten terveydestä. Ei näy se kuinka tunteet ovat olleet pinnassa, puuttuu ne liikutuksen, ilon ja ahdistuksen, surunkin, kyyneleet. Ei näy uupumusta hipova väsymys, eikä se, miten alkuaikoina tuli nukuttua tunti enemmän kuin normaalisti, usein painajaisia nähden, tai se kuinka alun ylimääräinen nukkuminen on muuttunut pikku hiljaa unettomuudeksi. Ei näy kasvaneet ruokamenot, ei se että kaksi koneellista astioita päivässä oli uusi normaali. Puuttuu hermojen kireys, mutta toisaalta puuttuu myös se lämmin tunne mikä tulee siitä, että meillä on ollut ihan hyvä olla kotona nelistään tämä eristysaika.

Onpahan tullut opittua omasta sekä perheen kestävyydestä, ja onhan tämä on ollut hyvää valmistautumista tulevaa varten. Tietää paremmin missä omat rajat ovat, ja myös sen, mihin me olemme valmiita ja miten kestämme parhaiten. Minulla ei ole ruusuisia kuvitelmia omasta tai lasten tulevaisuudesta, mutta nyt on näin, riittävän hyvä. 

Etäpäiväkirja menee ainakin loman mittaiselle tauolle. Ja minä lähden Juvalle.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Grillattu lohi (kaasugrillillä)


Tämän vuoden juhannusaattona meitä oli mökillä vain viisi. Suunnittelin ruuaksi grillattua kalaa, minä en muistaakseni ole aiemmin grillannut kokonaista kalaa, mutta muistan vieläkin, kuinka hyvää miehen grillaama kala oli yhdellä kesälomareissulla. Reissusta on jo viisi vuotta, ei siis mitään paineita kun edelleen hehkutan sitä ateriaa. Mies grillasi ja minä opettelin.

Tällä kertaa jäi saamatta sellainen kala kuin ajattelin, mikä ehkä oli ihan hyväkin asia. Tarjolla oli vain iso, yli 2 kg painava kirjolohi. Kalan koko asetti vähän haasteita grillaamiselle, ihanne olisi ollut  reilun kilon kokoinen kala. Sellainen tosin olisi nyt ollut auttamatta liian pieni juhannusaaton nälkäiselle ruokaseurueelle, siitä huolimatta, että kalan lisukkeena oli uusia perunoita, italiansalaattia, versosalaattia ja kermaviilikastiketta. Päivä meni jotenkin touhutessa niin, että aamiainen syötiin kympiltä, ja sitten seuraavan kerran söimme tämän aterian lähempänä viittä, välissä vaan ahkerointia. Meidän juhannusaaton ateria: yksinkertainen mutta niin 💚

Tämä iso kala piti katkaista puoliksi, jotta se juuri ja juuri mahtui halsteriin. Reilun kilon kokoisen kalan voisi grillata ilman halsteriakin niin, että kypsentää kalan ensin toiselta puolelta vähän yli puoleen väliin, ehkä kymmenisen minuuttia, tai vähän yli, hyvällä lämmöllä. Tämän jälkeen kalan voi kääntää, ei haittaa vaikka nahkaa jäisi vähän grilliin kiinni, ja sitten grillata vähän vähemmän aikaa toiselta puolelta. Mutta nyt tälle isolle kalalle tehtiin näin:

Tee kalan pintaan kummallekin puolelle viiltoja. Ripottele suolaa ja pippuria sekä purista sitruunamehua kalan sisään ja päälle, hiero niitä myös viiltoihin. Halkaise kala kahtia ja aseta se halsteriin. Asettele kala niin, että selkä- ja/tai rintaevä jää halsterin ulkopuolelle, niin voit tarvittaessa kokeilla kalan kypsyyttä evästä.

Grillaa kalaa n. 15 minuuttia toiselta puolelta hyvällä lämmöllä, käännä kala ja grillaa toinen 15 minuuttia. Tämän jälkeen kokeile kalan kypsyyttä irroittamalla evä: jos se lähtee helposti, on kala kypsä. Jos on vielä vähän tiukassa kiinni, jätä kala grilliin kypsymään, mutta voit sammuttaa tulet. Meillä taisi kala paistua vielä kymmenisen minuuttia tässä vaiheessa.

Kala kypsänä

Kala oli täydellisen hyvää, ja rapea nahka jotain vielä enemmän. Söimme kalan viidestään, voisi melkein sanoa nahkoineen päivineen perunoiden ja salaattien kanssa. Olkoonkin, että nälkä on ruuan paras mauste, ja olimme todella nälkäisiä, mutta kyllä oli hyvää. Nyt osaan minäkin grillata kokonaisen kalan. Ensi kerralla ostan kaksi reilun kilon kokoista kalaa, yksi ei enää meillä riittäisi.

Pyhä pihlaja juhannussaunan eteisessä ja esikoisen keräämää kimppu

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Juhannus 2020


Minun voima-ajatukseni tänä keväänä on ollut se, että kaiken kestän, kunhan pääsen juhannuksena mökille ja kokolle.

Juhannus on minulle joulun veroinen juhla, ja juhannuskoivut ovat tärkeämpiä kuin joulukuusi. Viime vuonna jäi juhannuskoivut laittamatta, ja millainen vuosi tulikaan. Ja juhannussaunan eteisessä pitää olla pihlaja, tänä vuonna meillä on oikein pihlajakaari.

Juhannus on myös ruokajuhla. Minä menen aina helpon kautta, mutta hyvin on syöty aina, ei kuitenkaan ehkä niin elegantisti kuin mitä some kertoo ja näyttää. Tänä vuonna aattona ja sunnuntaina meitä on mökillä vain viisi, lauantaina ehkä yhdeksän, eli vietämme juhannusta normaalia pienemmällä porukalla tänä vuonna. Mutta hyvä edes näin. 

Tänään söimme grillattua lohta, uusia perunoita ja salaatteja. Huomenna grillataan ribsejä, lisänä raparperi-chutneyta, maissia ja salaatteja. Sunnuntai on se helppo päivä, tarkoitus on tehdä chili con nyhtistä. Ja tietysti lettuja.

Pidin taas jo lähes perinteiseen tapaan saldovapaan torstaina. Kävin aamulla kaupassa ja sen jälkeen vietin muutaman tunnin keittiössä. Valmistin ison annoksen italiansalaattia, maustoin ja paistoin ribsit valmiiksi uunissa ja leivoin superpähkinää.

On tämä, on ihana juhannus, melkein keskikesä ja kaikki kohdillaan. Kymi 20 astetta, ilma hellelukemissa. Juhannuskimppukin on lapsuuden juhannuksista tuttu, juuri ne kukat kuin pitääkin.


Hyvää juhannusta kaikille sukulaisille, tutuille ja tuntemattomille!


Yhden kuusen kokko

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Sauvajyvänen 9 v


Minulla on tänään synttärit, tai siis ei minulla vaan blogilla, kokonaista 9 v. Esikoinen halusi harjoitella liukuvärjäystä kakkuun, ja teki tänä viikonloppuna ihan muuten vaan tuon upea raparperi-kinuskikakun, olkoon se nyt synttärikakkuna.

Kaukaiselta tuntuu vuoden takainen kirjoitus, niin on tämä kevät nollanut kaiken tutun. Viime (blogi)vuoden kohokohta oli esikoisen Prometheus-juhlat, tämän vuoden kohokohta piti olla omat viiskymppiset. Ehkä se olikin, mutta ihan eri tavalla kuin ajattelin. Ja vaikka kokkausinto on välillä vähintäänkin hukassa, on tämä blogi ollut minulle hyvä tapa kirjata mietteitä etenkin nyt poikkeusaikana. Nyt en uskalla ajatella eteenpäin tai miettiä millainen seuraavasta blogivuodesta tulee, muuta kuin tietysti toivon, että ensi vuonna juhlitaan blogin täyttä kymppiä.


Tämä päivä oli ihan täydellinen kesäinen päivä piknikille. Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme tavanneet säännöllisesti aina keväisin (ja vuoden vaihteessa) hyvän ruuan parissa. Tähän kevääseen sovimme piknikin ravintolan sijaan ja parempaa päivää kuin tämä emme olisikaan voineet saada.

Katoimme "pöydän" turvavälit huomioiden eli olimme molemmat omilla puolillamme. Ystäväni oli valmistanut upeat leivät, ja minä toin makeat ja juomat. Pääsimme nostamaan maljat tasavuosille, kesälle, meille, ja ihan kaikelle. Ja kun olimme istuneet riittävän pitkään, kävelimme vielä puiston ja metsän läpi. Tämä on ehdottomasti yksi parhaita tämän korona-ajan päiviä, ja tulee jäämään mieleen sellainen voimapäivänä, kiitos 💚

Esikoinen sanoi, ettei kukaan ota kukkia mukaan piknikille, mutta minä otin

Minä olin siis luvannut tuoda makeat syötävät. Tämä on parasta raparperiaikaa, joten tietenkin mietin jotain siitä. Jotain sellaista, mikä on helppo pakata mukaan ja voi syödä helposti, eikä tarvitse mitään kastiketta tai jäätelöä lisäksi. Niinpä ajattelin tehdä pienet piirakat mukaellen tuota mustikkapiirakan ohjetta (osa alla olevasta tekstistä on suoraa kopiota siitä, mutta onpahan omaa tekstiä mitä plagioin). Tuosta määrästä tuli kuusi tuollaista pientä annospiirakkaa, toki siitä voi tehdä tavallisen yhden isonkin piirakan. Vähän askartelua, mutta kaiken sen arvoista.

Pohja:

115 g voita
160 g jauhoa
vähän suolaa (alle tl)
60 ml vettä

Pilko todella kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola ja vesi ja työstä kaikki hyvin sekaisin taikinaksi, sellaiseksi kimmoisaksi. Laita taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja kauli taikina paksuksi levyksi, taittele ylhäältä noin 1/3keskelle, alhaalta samoin. Taittele vielä toinen sivu puoleen väliin, ja toinen sivu päälle, nyt sinulla on korkea pieni neliö. Kauli se taas alkuperäisen kokoiseksi, toista taittelut. Toista yhteensä nelisen kertaa. Taputtele/kauli lopuksi taikina vähän littanammaksi, kelmuta se ja pistä jääkaappiin vähintään tunniksi, pidempi aika käy myös hyvin.

Valmista sillä välin täytteet:

2 dl kermaa
vaniljatanko
3 munankeltuaista
½ dl sokeria
2 tl maissitärkkelystä

Laita kerma kattilaan, lisää sinne vaniljatanko ja siitä raaputetut siemenet mukaan. Anna kerman juuri ja juuri kiehahtaa. Poista vaniljatanko. Vatkaa keltuaiset ja sokeri hyväksi vaahdoksi, lisää maissitärkkelys ja valuta kuuma kerma koko ajan vatkaten. Anna seoksen jäähtyä vähän.

8 dl (n. 350 g) pilkottua raparperia
½ dl hillosokeria

Pilko rapaprperit ja laita ne sokerin kanssa kattilaan. Anna hillon kiehua hiljalleen 10-15 min ja jätä se jäähtymään kunnes kokoat piirakat.

Kauli taikina ohueksi isoksi levyksi. Leikkaa veitsen avulla vähän pohjaa suuremmat ympyrät, minä vielä kaulin jokaista pyörylää vähän ohuemmaksi. Nosta taikina vuokaan niin, että siihen jää pieni reuna, n. 1 cm korkea.. Levitä vaniljakreemia ohuelti, n. 2-3 rkl jokaiselle pohjalle ja lisää raparperihilloa ohut kerros päälle. Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja piirakan reunat ovat saaneet vähän väriä. Anna piirakan jäähtyä ja irrota se vuokasta.

Minä pakkasin kaksi piirakkaa tuollaisiin eväspusseihin ja annoin olla jääkaapissa yön yli, näkyvät keskimmäisessä kuvassa raparperimehun vieressä. Piirakka maistui viileänä todella hyvältä. Se oli enemmän kirpeän makea kuin makea, eli jos olet makean ystävä, voi sokeria käyttää enemmän. Me kaksi kirpeän ystävää pidimme siitä juuri tuollaisena. Kuvakin jäi melkein ottamatta, mutta sentään juuri ja juuri muistin. 

Nyt alkaa siis blogin kymmenes vuosi, mitähän kaikkea onkaan tiedossa!

lauantai 13. kesäkuuta 2020

Raparperi-chutney


Minä toin mökiltä paljon raparperia ja sain sitä vielä lisää siskoltani samanlaisen määrän. Olen nyt viikon aikana keittänyt mehua, tehnyt piirakoita, keittänyt hilloketta esikoisen kakkukokeilua varten ja keitin minä tänään vielä pienen chutneynkin.  Tästä määrästä tulee vain kaksi tavallisen kokoista purkillista, tai yksi tavallisen kokoinen ja kaksi pientä purkkia. Seuraavalla kerralla ehkä teen samalla vaivalla tupla-annoksen, sen verran hyvää tämä oli.

Chutneyn tulisuutta voi säätää chilillä, minä ilahduin kun löysin pakastimesta vielä pussillisen  kokonaisiaTrepadeira Werner -chilejä. Muistelin ettei se olisi kovin tulista, ei olekaan, mutta kyllä neljästä tuli ihan hyvä polte. Toki jokainen voi laittaa sellaista chiliä kuin haluaa tai sattuu olemaan.

1 l raparperia pilkottuna
1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
4 Trepadeira Werner -chiliä (tai sellainen chili kuin on)
pala inkivääriä
1 pieni kanelitanko
1 pieni tähtianis
1-1½ dl hillosokeria
1 limen mehu
1 dl omenaviinietikkaa

Pilko raparperi, sipulit ja chilit ja laita kattilaan. Lisää inkivääri raastettua ja mausteet sekä sokeri. Keitä n. 15 min, ota kanelitanko ja tähtianis pois. Purista limen mehua ja lisää omenaviinietikka, keitä vielä 5 min. Sekoita chutney tasaiseksi ja purkita.

Nauti grilliruokien kanssa tai lisää kastikkeisiin makua antamaan. Tai syö leivän päällä, mutta varo, se on todella koukuttavaa. Ihana tulisuus, ihana raparperin maku.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Kuiva nyhtöpossu


Tiedättekö, on päiviä että olen niin kyllästynyt ruuanlaittoon, niin kyllästynyt. Jokapäiväinen lounaiden ja päivällisten miettiminen, kauppaostosten suunnittelu ja kaikki sellainen. Lounaan valmistaminen kokousten lyhyessä välissä. Päivällisen tekeminen siinä vaiheessa kun haluaisi vaan mennä nukkumaan hiljaisuuteen. Kaikki se, minkä pitäisi olla mukavaa, onkin yhtäkkiä raskasta tai pelkästään tympeää. Siksi jokainen onnenkantamoinen, mikä helpottaa arkiruokailua, on kultaakin kalliimpi. Ihan sama vaikka syödään monta päivää samaa, ihan sama. 

Tämä kassleri on ehkä ollut sellainen onnenkantamoinen, otsikosta huolimatta. Tämä korona-aika on ollut sellaista, että mitään ei hukata, ei edes hyviä grillitulia. Yhtenä sunnuntaina grillasin hampurilaispihvejä kamadolla, ja tiesin jo etukäteen, että siitä jää hyvä hiillos yli. Niinpä olin hommannut kaksi vajaan parin kilon palaa possun kassleria ja ajattelin kypsentää ne jälkilämmöllä. Eli grillasin ensin jauhelihapihvit ja tykötarpeet kuumalla hiilloksella ja sen jälkeen lihat miedolla lämmöllä. Unohdin lihat vähän liian pitkäksi aikaa grilliin, ja niistä tulikin kypsempiä kuin mihin yleensä tähtään. Ohje on aika summittainen, aikaakin on jo kulunut, mutta suunnilleen näin sen tein:

1,6 kg porsaan kassler
Poppamiehen rubia
Poppamieden smoked apple -soosia

Hiero kuivarubi lihan pintaan, anna maustua useampi tunti huoneenlämmössä tai yön yli jääkaapissa, jolloin nestettä irtoaa lihasta enemmän. Grillaa lihaan hyvä tummahko pinta kuumassa grillissä, reilu vartti puoleltaan. Laske sen jälkeen lämpö kamadossa n. 100 asteeseen ja grillaa lihaa 68 asteeseen, siihen meni aikaa vielä reilu tunti. Sen jälkeen kääri lihan folioon, sudi samalla maustesoosia lihan pintaan. Nyhtölihan olen yleensä paistanut n. 89 asteeseen, mutta nyt liha saattoi ehkä vähän unohtua grilliin, ja otin lihat pois grillistä tasaantumaan siinä vaiheessa kun liha oli 97 astetta.

Liha sai jäähtyä, jonka jälkeen revin sen haarukalla suikaleiksi. Liha oli melko kuivaa ja ihan käsittämättömän hyvää. Ja jotta hiilet ja tila tuli käytettyä kokonaan hyödyksi, oli minulla näitä lihoja kaksi kappaletta. 

Tätä lihaa on nyt syöty salaateissa, pitaleivissä, leipien päällä, riisin kanssa ja viimeksi tein nopean kastikkeen perunamuusin kaveriksi. Koska liha on kuivahkoa, se sopii näihin kaikkiin ruokiin todella hyvin. Ja minä olen selvinnyt monesta lounaasta ja illallisesta helpolla.

Kuviahan en ole jaksanut ottaa, sentään yhden otoksen lihasta, joka oli muistaakseni menossa pitaleipien sisään.

ps. Kyllä tämä kai on jo helpottamaan päin.