lauantai 20. toukokuuta 2023

Matsutakepiirakka


Yhtenä toukokuisena lauantaina nautimme päivälliseksi englantilaisen kello viiden teen. Suolaisena tarjottavana oli leipien lisäksi piirakkaa: matsutakea sienifaneille ja peura-paprikapiirakkaa muille. Tein vaihteeksi vähän uudenlaisia leipiä, toki ne perinteiset kurkkuleipä ja lohitahnaleipä, peuraa ruisleivällä, mutta sen lisäksi tein yhdet leivät luumu-chutneyllä ja hyvällä juustolla sekä toiset leivät munatäytteellä (neljä munaa, vajaa kaksi rkl majoneesia ja 1 tl omenaviinietikkaa sekoitettuna tahnaksi). Etenkin munaleivistä tuli uusi lempileipä kurkkuleipien ohella. 


Tein myös nopeat suolaiset piirakat. Minulla oli pakastimessa pieni annos hyvää piirakkataikinaa ja käytin sen. Voit käyttää tähän mitä tahansa mieluista piirakkataikinaa, minä taidan käyttää aina tuota samaa. Teen kerralla ison annoksen piirakkataikinaa ja pakastan sopivan kokoisina paloina myöhempää käyttöä varten. Nyt minulla oli pieni nyrkin kokoinen pala taikinaa, se suli nopeasti ja oli helppo kaulia pieniin vuokiin sopivaksi. Tästä ohjeesta tulee kaksi pientä annospiirakkaa, pienehköön piirakkavuokaan kannattaa annos tuplata, ja jos on iso vuoka niin kolmin-nelinkertaistaa. Pidin kaiken hyvin yksinkertaisena ja pelkistettynä, sillä halusin nauttia sienien mausta lähes sellaisenaan.

suolaista piirakkataikinaa 

n. kourallinen kuivattua matsutakea
vettä

oljyä/voita
pieni sipuli
suolaa

1 muna
1 dl kermaa

Laita sienet likoamaan pieneen vesimäärään. Kun sienet ovat imeneet veden, ruskista sienet öljyn ja voin seoksessa. Kuori ja pilko pieni sipuli hienoksi silpuksi, lisää pannulle ja anna sienienkin kuullottua vähän, mausta suolalla. Kauli piirakkataikina vuokiin ja jaa sienet ja sipuli tasaisesti kummallekin. Sekoita muna ja kerma ja kaada sienien päälle. Paista  200 asteessa n. 10 minuuttia, isompia piirakoita pitää paistaa pidempään.

Hyvä piirakka, niin tosi hyvä. Leipien ja piirakoiden lisäksi tarjolla oli skonsseja itsetehdyn mansikkahillon ja kerman kanssa sekä kahdenlaisia minimuffineja ja marmeladeja.

lauantai 29. huhtikuuta 2023

Sorsaa pönttöuunissa


Vielä oli sen verran koleaa, että lämmitin pönttöuunin lämpöä ja ruokaa varten, ehkä viimeistä kertaa tänä keväänä. Käytin pakastimessa olevat kolme sorsaa tähän ruokaan, tästä tuli hyvä lauantain ateria ja vielä jäi yksi ruoka arkea varten. Poltin uunissa tavallisen pesällisen verran puita, laitoin linnut ensin ihan pienelle hiillokselle saamaan makua ja pintaa, ja siirsin ne sen jälkeen pataan varsinaista kypsennystä varten. 

3 sorsaa + sydämet ja kivipiirat
n. 2 rkl mausteita (pippureita, timjamia, chiliä ja mitä haluaakaan)
2 tl suolaa
loraus öljyä
vettä vuokaan

3 porkkanaa
3 sipulia
2-3 dl lientä (nyt oli teerilientä)

2 rkl vehnäjauhoa
loraus kermaa

Siisti sorsat tarvittaessa. Sekoita mausteet ja suola, lisää öljyä sen verran että saat tahnamaisen seoksen. Levitä mausteseos sorsille ja laita ne uunivuokaan ritilän päälle. Kaada vettä vuokaan, mutta niin, ettei vesi ylety lintuihin saakka. Laita vuoka pienelle hiillokselle. Anna lintujen ruskistua hiipuvalla hiilloksella vajaa puoli tuntia.

Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit, laita ne pataan liemen kanssa. Siirrä linnut, sydämet ja kivipiirat pataan, kaada myös uunivuokaan jäänyt neste pataan, laita kansi päälle. Laita pata uuniin, pelti kiinni ja anna hautua n. 2,5-3 tuntia. 

Pilko linnut suupaloiksi, suurusta liemi kastikkeeksi, mausta halutessa kermalla ja tarkista suola.  Syötiin perunamuusin, kaalisalaatin ja mustaherukkahillon kanssa. Hyvä ruoka, niin hyvä ruoka.

Kastiketta jäi ihan reilusti, samoin lihaa sain irrotettua rangoista vielä riittävästi niin, että siinä on vielä yksi ateria neljälle. Enkä käyttänyt kaikkea lientä kastikkeeseen eli n. puoli litraa upeaa sorsalientä jäi vielä muita ruokia varten.

ps. Vaikka sorsa oli todella maukasta ja hyvää, onhan se fiksuinta valmistaa niin, että paistaa rintafileet pannulla, ja rangasta koipineen tekee padan tai keiton tai kastikkeen. 

sunnuntai 9. huhtikuuta 2023

Peuran kinkku pönttöuunissa



Söimme melko perinteisesti pääsiäiskinkkua tänäkin pääsiäisenä, peuraa tällä kertaa. Valmistin kinkun eilen pönttöuunissa, lämpöä oli sisällä sen jälkeen ihan riittävästi, esikoinenkin tarkeni. Poltin yhden tavallisen pesällisen puita jonka jälkeen kinkku kypsyi aika nopeasti. Kinkku oli niin hyvää, niin hyvää, sekä heti lämpimänä että seuraavana päivänä kylmänä, ja myös leivän päällä sanoi kuopus.

Minä ostin pienemmän Mari-uunivuoan pönttöuunia varten, ja se on osoittautunut todella hyväksi hankinnaksi. Se on kevyt (kestävyydestä en vielä tiedä) ja riittävän kapea joten sen saa helposti uuniin. Ja kyllä siihen sopi hyvin tuollainen reilun kolmen kilon kinkkukin.


n. 3 kg peurankinkku
1 rkl paprikajauhetta
pippureita morttelin kautta
jauhettua ancho-chiliä
2 tl timjamia
½ rkl fariinisokeria
3 tl suolaa
oksa tuoretta rosmariinia
loraus öljyä

1 sipuli
1 iso porkkana
varsisellerin varsi
2½ dl vettä

Siisti kinkusta kalvot ja rasva pois tarvittaessa. Sekoita mausteet ja lisää öljyä juuri ja juuri sen verran että saat paksun tahnan. Hiero tahna lihan pintaan ja laita paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan, varo ettei se osu luuhun. Anna lihan maustua huoneenlämmössä tunti. Laita vuokaan pilkotut kasvikset ja vettä, lisää liha ritilälle tai suoraan kasvisten päälle. 

Lämmitä pönttöuuni, yksi pesällinen riitti ainakin minulla oikein hyvin. Kun hiillos on melkein palanut loppuun, laita kinkku uuniin. Paista haluttuun lämpötilaan, minä pidin nyt kinkun uunissa reilu kaksi tuntia. Anna lihan vetäytyä folion alla ainakin puoli tuntia. 

Söimme lankalauantaina kinkun kanssa muusia, kahta salaattia sekä kastiketta (paistoliemi suurustettu vehnäjauholla ja loraus kermaa mausteena, ei mitään muuta ja silti ihan paras kastike). Tänään pääsiäissunnuntaina söimme kinkkua kylmänä uunijuuresten ja lohkoperunoiden kanssa. 


sunnuntai 2. huhtikuuta 2023

Kaurispata pönttöuunissa


Meille muurattiin hiihtolomalla upea Tupauunien leivinuunillinen pönttöuuni. Nyt viiden viikon päästä se on normaalissa käytössä, jo kolmatta päivää(!). Perjantaina oli ensimmäinen päivä, kun saimme käyttää sitä normaalisti ja halusin heti kokeilla jotain ruokaa uunissa lämmityksen jälkeen. Halusin pelata varman päälle ja otin sulamaan puoli kiloa kaurista, sellaisia sekalaisia paloja jotka oli tarkoitus jauhaa jauhelihaksi. Oikein hyvä liha ensimmäiseksi ruuaksi, jonka valmistus meni ihan kokeilemalla. Ja heti onnistui upeasti!


Kirjoitan tähän ylös myös lämmityksen itselleni muistiin. Huomioithan että tämä lämmitysohje on tähän uuniin näillä ilmoilla eli jokainen joutuu hakemaan sopivan lämmityksen omaan uuniinsa. Mutta onhan tämä ihan huippua! Eipä ole huhtikuun alun kylmät yöt haitanneet ollenkaan, päinvastoin. 

500 g kauriin patalihaa 
2 sipulia
2 porkkanaa
n. 10 valkopippuria
1 oksa rosmariinia
muutama oksa tuoretta timjamia
1 laakerinlehti
1-2 tl suolaa
vettä

2 rkl vehnäjauhoa
1 dl kermaa

Polta yksi pesällinen puita (meillä yksi pesällinen on puita pesän puoleen väliin). Kun hiillos on sammunut ja on aika laittaa pelti kiinni, laita pata samalla uuniin. 

Laita uuninkestävään pataan lihapalat, kuoritut ja pilkotut kasvikset ja mausta haluamallasi tavalla, minä pidin nyt makumaailman yksinkertaisena. Lisää vettä niin että kaikki juuri ja juuri peittyy. Anna padan hautua kannen alla uunissa yön yli.

Seuraavana päivänä pilko murea liha suupaloiksi, suurusta liemi vehnäjauholla ja mausta kermalla, anna kiehua hellalla niin, että kastike sakenee. Lisää vielä suolaa tarvittaessa. Syötiin perunamuusin ja kaalisalaatin kanssa. Hyvä ruoka, niin kertakaikkisen hyvä ruoka.


Huomioita:
  • pata oli aamulla selvästi lämmin mutta ei enää kuuma
  • jos haluaa nyhtölihaa / enemmän lihaa, kannattaa polttaa 1½ pesällistä puita, tai ehkä laittaa pata jo hiillokselle
  • ruispuuro tulee samanlaisella lämmityksellä juuri hyväksi, puuro oli aamulla lämmintä mutta ei kuumaa

sunnuntai 26. maaliskuuta 2023

Perinteinen jänispata


Tässä blogissa ei ole kovinkaan montaa jänis(tai siis rusakko)reseptiä, etenkään siihen nähden, että niitä kuitenkin normaalisti syödään useampi vuosittain. Usein tulee tehtyä ihan perinteistä pataa, mutta nykyisin lähinnä pelkistä koivista, ja satula syödään sitten jollain muulla tapaa valmistettuna (enää en tekisi pataa satulasta muun pitkää kypsyttämistä vaativan lihan kanssa kuten blogin ensimmäisessä jänispostauksessa tein). Mutta kirjaan tähän nyt ylös yhden ihan tosi perinteisen padan kokonaisesta jäniksestä kun kerran sellaisen tein tässä yhtenä sunnuntaina.  Perinteinen pata, jolla olisi ehkä pitänyt aloittaa silloin yli kymmenen vuotta sitten.

voita/öljyä
1 kokonainen jänis (rusakko)
2 tl suolaa
musta- ja valkopippuria morttelin kautta
kuivattua ancho-chiliä ja cayennepippuria
4 sipulia
3 porkkanaa
1 varsisellerin varsi
oksa tuoretta rosmariinia
muutama oksa tuoretta timjamia
2 dl (jänis)lientä

2 rkl vehnäjauhoa
2 dl kermaa

Laita isoon valurautapataan voita ja/tai öljyä. Ruskista kokonainen jänis kuumassa padassa, mausta reilulla suolalla ja pippureilla, minä käytin myös chilijauheita sopivasti. Nosta jänis odottamaan. Lisää pataan vähän lisää öljyä ja kuullota kuoritut ja pilkotut kasvikset, saavat ottaa vähän väriäkin. Siirrä jänis takaisin pataan, lisää yrtit ja muutama dl hyvää lientä tai vettä. Anna padan hautua miedolla lämmöllä kannen alla kolmisen tuntia. Kun liha on niin kypsää, että irtoaa helposti luista, nosta jänis lautaselle ja irrota + pilko lihat suupaloiksi. Suurusta padassa oleva liemi vehnäjauholla ja mausta kermalla, laita lihat takaisin pataan ja anna maustua vielä hetki.

Syötiin perunamuusin ja kriikunahyytelön kanssa. Hyvää, niin tosi hyvää. Kastiketta jäi vielä yhdelle aterialle (vähän jatkettuna). 

perjantai 24. maaliskuuta 2023

Kirkas matsutakekeitto


Valmistin yhtenä päivänä itselleni etäpäivän lounaaksi sienikeiton matsutakeista. Laitoin kuivatut matsutaket jo aamuteen aikaan likoamaan pieneen määrään vettä ja lounastauolla keitin nopean ja yksinkertaisen keiton. Käytin fregola-pastaa, joka joka sopi erinomaisesti matsutaken hienostuneeseen makuun. Pilkoin myös yhden itäneen sipulin varren keittoa maustamaan. Kun vihdoin pääsin koneen äärestä valmistamaan lounasta, koko keittiö tuoksui ihanalta. Tästä määrästä tuli hyvä keitto yhdelle, keittoa oli riittävästi, mutta kaikki meni koska se oli niin täydellisen hyvää.

vajaa 1 dl kuivattua matsutakea
n. 2 dl vettä

1 sipuli
vähän öljyä
1½ dl hyvää lientä (minulla oli nyt jänisliemi)
n. ½ dl fregola-pastaa
suolaa

kevätsipulia

Laita sienet likoamaan veteen hyvissä ajoin ennen keiton valmistamista, puoli tuntia riittänee, mutta minulla meni nyt muutama tunti. Kuori ja pilko sipuli. Laita vähän öljyä kattilaan ja kuullota sipulit kattilassa, nosta myös sienet liuotusvedestä ja paista niitä vähän aikaa sipulin kanssa. Lisää hyvä liemi ja sienien liuotusvesi ja nosta kiehuvaksi. Kaada pasta joukkoon ja keitä vähän yli 10 minuuttia, lisää suolaa tarvittaessa. Mausta keitto kevätsipulilla jos haluat. 

Ihan parhaita sienikeittoja mitä olen syönyt. Kaikkineen meni n. vartti lounastauosta lounaan valmistamiseen, mutta mieli lepäsi koko sen ajan. Lähetin myös lämpimiä ajatuksia Rovaniemelle!


Meillä muurattiin pönttöuuni hiihtolomalla. Nyt on poltettu kolme viikkoa kynttilää yötä päivää, sen jälkeen viikon verran yksi halko illassa (kuva yllä), tänään saimme polttaa jo kaksi halkoa. Kirjoitan uunista enemmän jahka pääsemme normaaliin käyttöön. Ihana on💚

tiistai 17. tammikuuta 2023

Peuran sisäfile pannulla


Tämä vuosi on meidän perheessä melkoinen juhlavuosi. Juhliminen alkoi heti tammikuussa viiskymppisillä (ei sentään minun: omat meni jo pandemian aikana). Varsinaisena juhlapäivänä kummmallakin oli pitkähköt työpäivät joten illallinen piti miettiä helpon ja nopean kaavan mukaan. Päädyin peuran sisäfileeseen ja uuniperunoihin ja -kasviksiin. Ja nauratin miestä sillä, että edellispäivänä herkuttelimme savukalalla ja mädillä lisukkeineen koska Suomessahan juhlitaan aina aattonakin. 

Minulla oli kolme peuran sisäfilettä, kaksi aikuisen ja yksi vasan, yhteensä reilu kilo (taisi olla ensimmäinen kerta kun peuran sisäfilettä jokainen sai riittävästi).  Sisäfileet olivat sulamassa jääkaapissa ja töistä lähdettyäni pyysin kuopusta ottamaan lihat huoneenlämpöön. Kotiin tullessa laitoin syvälle lautaselle vähän rypsiöljyä, timjamia, pippureita morttelin kautta sekä suolaa ja lihat maustumaan siihen. 

Kuorin ja pilkoin perunat ja punajuuret, siirsin ne öljyn, suolan ja mausteiden kautta uunipellille 250 asteeseen uuniin. Perunoille timjamia, punajuurille siirappia ja balsamicoa. Jatkoin kuorimalla ja pilkkomalla porkkanat ja palsternakan, niille vaahterasiirappia ja omenaviinietikkaa. Lisäsin nekin pellille ja jatkoin paistamista niin, että perunoille ja punajuurille tuli 30 minuuttia täyteen, muille vähän vähemmän.

Kun kasvikset olivat uunissa, paistoin sisäfileet pannulla voin ja öljyn seoksessa. Laitoin kaikki kolme filettä yhtä aikaa pannulle ja paistoin kaikkia puoli minuuttia puoleltaan lämmön ollessa täysillä. Sitten laskin lämpöä 6/9, paistoin viitisen minuuttia, käänsin puolessa välissä. Tämän jälkeen otin pienemmän vasan fileen pannulta pois, laitoin sen lämmitettyyn astiaan folion alle. Isoja fileitä paistoin vielä toisen viitisen minuuttia, käytin pannulla kantta tässä vaiheessa, käänsin taas kerran. Näiden kokonaisten fileiden kypsyys oli sellainen medium/medium+ vetäytymisen jälkeen.

Kun olin siirtänyt isommatkin fileet astiaan folion alle (en siis käärinyt lihoja folioon) valmistin kastikkeen. Kun oli juhlasta kyse, lisäsin pannulle voita ja jauhoa, annoin vähän ruskistua ja lisäsin purkillisen kermaa. Maustoin kastikkeen kriikunahillolla ja suolalla sekä vielä lopulsi lihasta valuneella nesteellä (sitä ei ollut paljoa). Keitin myös pavut samalla ja maustoin ne voilla ja soijakastikkeella, nämä ovat koko perheen herkkua. 

Tästä syntyi juhla-ateria reilussa puolessa tunnissa pitkähkön työpäivän jälkeen, maistui kaikille, ja vaikka kattaus ei ollut tuon juhlavampi niin kyllähän ne lihaöverit peuran sisäfileestä on juhlaa.


Jälkiruokana oli hillapavlova, olin paistanut edellisiltana marengin, väliin tuli Jymyn vaniljajäätelöä ja hyvää hillaa. Vitonen hajosi, mutta kyllähän sen vielä vitoseksi tunnistaa.



Viikonloppuna juhlittiin vielä sankarin lähisuvun kanssa nauttien hyvästä ruuasta ja mukavasta yhdessäolosta. Sankari sai hienoja lahjoja, ruokaa riitti ja paikka oli juuri sopiva meidän juhlille,
 

 
Kokki valmisti savustettua hirven ulkofilettä sekä kastiketta miehen ampumasta peuran ulkofileestä, lisänä perunoita, paahdettuja kasviksia ja salaatteja (salaatit eivät näy näissä kuvissa, hyvää vihersalaattia ja upeaa savulohisalaattia). 
 

 
Jälkiruokana oli amerikkalaista suklaakakkua, jäätelöä ja hillaa. Ja sankarin ylioppilaslahjaksi (yli 30 v sitten!) saamaa viskiä.  Olipahan meillä juhlat!

sunnuntai 8. tammikuuta 2023

Matsutake-jäätelö ja puolukkakastike

 
Creme brulee matsutakeista oli todella upea jälkiruoka, mutta niin on tämä jäätelökin. Tein pienehkön annoksen, mikä vähän harmittaa koska olisihan sitä syönyt enemmänkin, ensi kerralla teen tuplaten tuon annoksen. Söin jäätelöä puolukkakastikkeen kanssa, maut sopivat todella hyvin yhteen, hyvää jäätelö oli sellaisenaankin. 

Valmistin jäätelön glukoosisiirapin avulla, tämä on minusta hyvä perusohje jonka voi maustaa millä tavalla haluaa. Mutta kyllähän tämä matsutaken hieno maku maustaa jäätelön ihan parhaiten, mitään muuta ei tarvitse. Teen kyllä uudestaan, aion kokeilla myös kuivatuista tateista, arvelen että tattijäätelö olisi hyvää sekin.


Matsutake-kerma

½ dl kuivattua matsutakea
2 dl kuohukermaa
 
Laita sienet ja kerma pieneen kattilaan ja kiehauta. Siirrä kattila pois hellalta ja anna kerman jäähtyä ja maustua kannen alla pari tuntia. Siivilöi kerma talteen, käytä sienet johonkin muuhun, kuten keittoon

Matsutake-jäätelö

2 munankeltuaista
½ dl sokeria
n. 1,75 dl matsutake-kermaa
½ dl glukoosisiirappia
 
Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lämmitä matsutakekerma ja glukoosisiirappi kattilassa. Kaada seos hitaasti keltuaisvaahtoon. Pakasta seos, sekoita/vatkaa sitä muutama kerta ensimmäisten tuntien aikana. Anna jäätelön jäätyä kokonaan.

Puolukkakastike

1 dl vettä
3 dl puolukkaa
2 rkl sokeria

Mittaa kattilaan vesi ja puolukat, keitä minuutti pari kannen alla. Paseeraa mehu puhtaaseen kattilaan, lisää sokeri. Sokeria voi lisätä enemmänkin jos haluaa makeampaa kastiketta. Keitä kastiketta n. 10 minuuttia, tai niin että kastike vähän sakenee lisää. Käytä joko kuumana heti tai kylmänä myöhemmin.

torstai 5. tammikuuta 2023

Kermainen matsutakekeitto

 
Valmistin sienikermaa matsutakeista eli tuoksuvalmuskoista. Tällä kertaa kerman valmistus oli pääasiassa, mutta tietysti käytin sienet ruuaksi. Koska en ole vielä paljoa matsuja käyttänyt, halusin tehdä todella pelkistetyn keiton, jossa sienet olivat pääosassa. Kermassa liuotetuista sienistä tuli yllättävän kermainen keitto (ehkä ei muille olisi ollut yllätys), mutta olihan tämä ihan älyttömän hyvää. Sienissä on kiinteä koostumus ja keitto oli todella maukas ja täyttävä. Tämä on ehkä yksikertaisin sienikeitto minkä olen tehnyt ja myös ihan parhaita. Ja toihan tuo loistava (vaikka itse sanonkin) teeriliemi hienoa lisämakua keittoon. Yksinkertainen ulkonäkö, mutta maku oli jotain ihan omalla tasollaan. 
 
1 dl kuivattuja sieniä kermassa turvotettuna
3 dl hyvää teerilientä (tai mitä hyvää lientä vaan)
1 rkl vehnäjauhoa
suolaa

Liota sienet runsaassa kiehautetussa kermassa pari tuntia. Siivilöi kerma erikseen ja käytä keittoon pelkät sienet. Laita sienet ja hyvä liemi kattilaan, keitä muutama minuutti. Sekoita vehnäjauho tasaisesti joukkoon, jatka keittämistä viitisen minuuttia niin, että keitto suurustuu. Tarkista suola, riippuu liemestä että pitääkö suolaa lisätä. Nauti sellaisenaan.

keskiviikko 4. tammikuuta 2023

Matsutake creme brulee eli creme brulee tuoksuvalmuskasta

 
 
Sain sopivasti ennen joulua ihanan paketin Rovaniemeltä: ison pussillisen kuivattuja matsutakeja eli tuoksuvalmuskaa ja upeaa mustavahakasfudgea. Samana päivänä ovi kävi muutenkin tiuhaan, olin tilannut kotiin joulukalat (Maxin kala),  kukat eli kolme jouluista pikkukimppua (Kauklahden kukka) ja ruuat (Kauppahalli24). Siitä se joulufiilis alkoi, vaikka tänä vuonna olikin kuuseton ja muutenkin kukkia lukuunottamatta koristeeton joulu. 

En ole koskaan löytänyt yhtään matsutakea, luulisin kyllä tunnistavani sen jos löytäisin. Sieni on kiinnostanut minua valtavasti, ja olen lukenut siitä vaikka kuinka paljon ja katsellut tunnistuskuvia vuosien varrella. Nyt googlatessa löytyi kiva juttu muutaman vuoden takaa Suomen luonto -lehdestä, terveisiä vaan sinne Rovaniemelle 💚

Kuulin sieniviikonloppuna sieni-ikäväkurssilaisilta (sieni-ikävä viikonloppu, mikä mahtava konsepti!), että olivat tehneet siellä tattikermaa. Olin paistanut matsuja kerran pannulla ja ajattelin, että sienen aromaattinen maku sopisi hyvin jälkiruokiinkin. Niinpä sitten tein vähän isomman määrän matsutakekermaa jonka käytin mm. creme bruleeseen. Sokerin polttaminen ei tällä kertaa mennyt ihan nappiin, mutta oli tämä silti todella hyvä jälkiruoka ja maultaan paras creme brulee mitä olen ikinä syönyt, ohjeena käytin vanhaa River Cottagen ohjettani.

4 dl kuohukermaa
1 dl kuivattua matsutakea eli tuoksuvalmuskaa

Aloita valmistamalla sienikerma: mittaa kerma kattilaan ja lisää kuivatut sienet joukkoon, voit vähän murskata niitä jos haluat. Nosta kerma kiehuvaksi, siirrä kattila sivuun ja anna kerman jäähtyä kannen alla tunti pari, tai enemmänkin. Siivilöi kerma, painele vähän sieniä että saat kaiken kerman talteen, ota sienet talteen muuta käyttöä varten (niistä lisää myöhemmin).

4 rkl sokeria
4 munankeltuaista
3,4 dl matsutake-kermaa

2 rkl sokeria
 
Vatkaa sokeri ja munankeltuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma joukkoon ja  kaada seos uunin kestäviin annosvuokiin, tästä määrästä tulee 3-4 annosta. Siirrä ne isoon uunivuokaan, jossa on niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee suunnilleen kermaseoksen puolen välin korkeudella. Laita iso vuoka 150 asteeseen uuniin ja paista n. 50 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ihan kylmäksi. Ennen tarjoilua lisää sokeria tasainen kerros päälle ja polta sokeri tohottimella.
 
Sokeri paahtui hymynaamaksi, mutta rapsahti ihan oikeaoppisesti. Ja maku oli ihan sanoinkuvaamattoman hieno. 

lauantai 31. joulukuuta 2022

Vuoden 2022 kohokohdat


 
Olen kirjoittanut monena vuotena erilaisia vuosikoosteita vuoden viimeisenä päivänä, ja ajattelin kirjoittaa taas vuoden tauon jälkeen tälle hiljaiselle vuodelle sopivan koosteen. Tällä kertaa en jaottele asioita kuukausittain, vaan nostan esiin muutamia vuoden tärkeitä muistoja,  tapahtumia ja oivalluksia.

 

 
Seuraavassa on listaus Vuoden 2022
  
 
Ei haittaa, että 50v-lahjan saa pari vuotta myöhässä, päinvastoin. Sain viettää upean pitkän viikonlopun Saimaan rannalla Hotelli Punkaharjulla. Uusia sieniystäviä, uuden oppimista, hyvää ruokaa ja viileässä uimista. Ehkä vuoden virkistävin viikonloppu, edelleen tulee hyvä mieli kun vaan ajattelenkin tuota reissua. Ps. Olen jo varannut uuden viikonlopun ensi vuodelle, hih, ei kerrota vielä kenellekään.

 

 
 
Kokosin heinäkuussä yhteen postaukseen monta upeaa paikkaa, missä viime kesänä tuli käytyä, lista olisi ollut vieläkin pidempi jos olisin sen kirjottanut myöhemmin. Suomi on täynnä toinen toistaan hienompia paikkoja, joten miksi ei pysyä täällä.



 
Blogikirjoitus: Aleksis Kiven päivä
 
Minut valtasi lämmin tunne, kun kirjoitin tämän vuoden Aleksis Kiven päivästä blogiin. Olen tehnyt niin  blogihistorian jokaisena vuotena, ja sen tajuaminen tuntui hyvältä. Sopiva kunnianosoitus lempikirjailijalleni, perinteistä ja pysyvää. Lokakuun luonto on juuri noin kaunista ja tämän vuoden ruoka oli täydellistä metsämiehen muistolle. Olen edelleen ihan fiiliksissä myös tuosta vaatimattomasta ulkotulipaikasta, paras ruoka tulee siinä.

 

 
Kasvi: Kukat
 
Tänä vuonna satsasin kukkiin (ylin kuva). Otin tämän vuoden harjoittelun kannalta, ja vaikka varmasti toisenlaisena kesänä tai paremmalla satsauksella olisin saanut vieläkin upeammat kukat, oli tämä vuosi rohkaiseva. Ensi vuonna on tarkoitus satsata vieläkin enemmän, jätän chilit ja tomaatit välistä ja laitan kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat kukille. Ensi vuonna meillä on isoja juhlia, ja yritän saada mahdollisimman paljon omia kukkia koristamaan kotia ja pihaa. Ja jos ei onnistu, niin ei sekään haittaa.

 

 
Positiivinen yllätys keittiössä: Kriikunahyytelö

Tänä(kin) vuonna on ollut monia onnistumisia keittiössä, vaikka kaiken kaikkiaan kaikki on ollut hyvin arkista ja välillä tuskaistakin. Mutta ehkä iloisimmaksi yllätykseksi silti nousi tämä vaatimaton kriikunahyytelö, se kuinka tavalliseksi luulemastani hillosta olikin niin moneksi, ja joka suorastaan nosti tavallisia ruokia ihan uusille tasoille. Joskus yksinkertainen on parasta.

 

 
Keitto: Haukikeitto
 
Tämä keitto, tämä päivä, tämä hetki. Niin paljon tunteita mahtuu pienelle keittolautaselle. Ehkä paras haukikeitto ikinä, minun tapa tehdä ruokaa on tässä parhaimmillaan. 

 

 
Leivonnainen: Kukko
 
Tämä kuningatarkukko, tämä hetki, tämä seura. Päivä, jolloin söimme isän ja miehen kanssa melkein koko kulhollisen kukkoa nälkäämme. Kirsikkakukko oli yhtä lailla hyvää, kukko on kyllä lempileivoinnainen ainakin tänä vuonna. 

 
Kirja: Suomaa
 
Tänä vuonna olen lukenut tai kuunnellut lähes 60 kirjaa. Paljon hyviä, ei juurikaan huonoja. Aiempaa enemmän tietokirjoja, elämänkertoja (Kaari!) ja loppuvuonna esikoisen yllytyksestä joulukirjoja (suosittelen!). Mutta kaikista kirjoista parhaimmaksi nousee (jopa niin, että kuuntelun jälkeen ostin kirjan itselleni joululahjaksi) Maria Turtcshaninoffin Suomaa. Kertakaikkisen upea kirja, miten hienosti suomalainen historia onkaan koottu yksiin kansiin, miten meidän luonto ja luonne onkaan saatu kerrottua jokaisessa tarinassa. Klassikko jo nyt.

 
Ilmiö: Ruokapreppaus 
 
Minä havahduin tähän termiin oikeastaan vasta tänä vuonna, kun Kaikki äitini reseptit Nanna sanoi minua mealpreppariksi. Olenhan minä sellainen tavallaan aina ollut; ketjutan ruokia, teen liemiä, patoja ja kastikepohjia arkea helpottamaan, kuten vaikka tuolla tai tuo eilinen ragu-postaus. Mutta en kyllä ole sellainen mealpreppari, joka laittaa viiden seuraavan päivän ruuan valmiiksi annoksiksi jääkaappiin, sinne muusit ja toastit odottamaan koko viikoksi. Sekin sopii varmasti monelle, mutta ei ole minun tapa helpottaa arkikokkausta. Maku edellä mennään edelleen, myös prepatessa (vai juurikin siinä?).

 

 
Etätyöoivallus: Eerikkilä ja kokkauslauantai
 
Tajusin jossain vaiheessa tätä vuotta, että lisääntynyt etätyö ei enää ole sellaista, jota jaksaakseen tarvitsee keksiä jotain erityistä, vaan se on jotain, jonka avulla jaksaa tätä nykyajan työelämää. Jossain vaiheessa vuotta huomasin, että teen n. 50% etätyötä ja saman verran lähityötä, ja se sopii minulle hyvin tässä työssä. Etätyö mahdollistaa tuollaiset Eerikkilän etätyöviikot tai mökillä työskentelyn (paitsi tänä vuonna en päässyt muutamaa yksittäistä päivää lukuunottamatta mökille töihin ollenkaan), ja se taas puolestaan lisää työssä jaksamista huimasti. Ja vaikka niissä etälounaissa on välillä miettimistä, niin jos välillä miettii vähän enemmän, sitten ei tarvitse.
 
 
Tällainen vuosi takana, ihan jees kun läjässä pysyi. Paljon lämpöä, pientä onnea ja hyvää mieltä vaikka pääasiassa kaikki olikin arkista tarpomista ja selviytymistä. Paljoa mitään ei tapahtunut, mikä tällä iällä on aina pelkkää plussaa. Ensi vuosi on juhlavuosi, paljon metatyötä ja oikeaa työtä edessä, mutta sekin on ok. Saattaa olla, että postaustahti hiipuu edelleen, mutta ainakin sieniä ja kukkia tiedossa jos ei muuta.
 
 
Hyvää ja sopivaa uutta vuotta 2023 kaikille!
 
  
 

perjantai 30. joulukuuta 2022

Peuraragu

 
Mies sai jokunen viikko sitten metsäkaverinsa kanssa nuoren peurapukin ja peuranvasan. Kinkut palvattiin, fileet ovat pakastimessa ja lisäksi meillä oli neljä kahden kilon pussia jauhelihaksi sopivaa lihaa palasina. Käytin ensimmäisen kahden kilon satsin jauhamatta (ai miten niin olin laiska joulun alla), ajattelin että kyllä se ragussa liha pehmenee jauhamattakin, ja niinhän se teki. Tästä tuli todella hyvä ruoka, yhdellä hauduttamisella meille viisi ruokaa ja lisäksi vielä hyvää kastiketta muutamalle ruualle.

Googlailin vähän ohjeita, ja totesin että raguja on niin monta kuin on tekijöitäkin. Minä kaivoin varastosta riistalle sopivan punaviinin, käytin kasviksia reilusti ainakin joihinkin ohjeisiin verrattuna ja heräsin aikaisin yhtenä sunnuntaiaamuna edelleen edullisen sähkön aikoihin. Tässä on ohje suunnilleen sellaisena kuin tein, varmasti teen toisenkin kerran.

2 kg peuranlihaa paloina
öljyä (n. ½ dl)
voita (n. 50 g)
3 tl suolaa
3 tl kuivattua timjamia
1 tl jauhettua mustapippuria
½ tl jauhettua valkopippuria
½ tl cayennepippuria
1 rkl kokonaisia viherpippureita morttelin kautta
5 laakerinlehteä
8 keskikokoista sipulia
4 keskikokoista/isohkoa porkkanaa
1-2 varsisellerin vartta
3 rkl vehnäjauhoa
3 tlk tomaattimurskaa
3 rkl tomaattipyretta
2-3 dl hyvää peuralientä
4 dl hyvää punaviinia 

Ruskista lihanpalat erissä voin ja öljyn seoksessa kuumalla pannulla. Siirrä lihat haudutuspataan, ripottele suolaa ja mausteita päälle. Tarvittaessa huuhtele pannu vesitilkalla, kaada myös vesi pataan. Kuullota silputut sipulit, siirrä pataan. Kuori ja raasta porkkanat raastimen karkealla terällä, pilko varsiselleri ja kuullota niitäkin hetki pannulla. Jauhota kasvikset ja sekoita jauho tasaisesti kasvisten sekaan, siirrä pataan. Kaada pataan tomaattimurska ja -pyre, lisää lientä (tai vettä) ja kaada viiniä joukkoon. Sekoita kaikki hyvin sekaisin padassa ja hauduta pataa 8-9 tuntia asteuksella low. Minä pidin ensimmäisen tunnin pataa asetuksella high, ja sitten alensin lämmön. 
 
Kun kastike on hautunut riittävästi, sekoita sitä reilusti, liha hajoaa ihan sellaisenaan, minä autoin vielä vähän kahdella haarukalla. Koska söimme ensimmäisen aterian pitaleipien sisällä, kauhoin vähän pelkkää kastiketta pois padasta (pakastin tämän liemen muutamassa erässä nopeaa arkikokkausta varten). Lopputukoksena oli mureaa maukasta lihaa, joka maistui kaikille pitaleipien sisällä kasvisten  kanssa (ei kuvaa).

Pakastin yhden annoksen tortilloille, ja kaksi annosta pakastin liemen kanssa pastakastikkeeksi. Ja vielä jäi tämä annos joka syötiin yhtenä arkipäivänä pastan kanssa. Joulukuisessa valossa kuvattu kuva ei tee oikeutta herkullisuudelle.

Haudutuspata kulutti energiaa haudutusajan aikana 1,5 kwh. Pataa tehdessä päivän keskiarvo oli n. 20 c/kwh, eli padan valmistus kulutti energiaa n. 30 c ja siirto päälle. Ei minusta huono, ottaen huomioon, että padasta tulee meille n. 5 ateriaa ja lisäksi hyvää kastiketta useammalle aterialle.

perjantai 23. joulukuuta 2022

Aatonaaton 2022 kalapöytä ja balsamico-hauki


Perinteiseen tapaan söimme tänään kala-aterian, huomenna voi sitten keskittyä laatikoihin ja kinkkuun.  Blogihistorian ensimmäistä vuotta lukuunottamatta olen kirjannut ylös meidän aatonaaton kala-aterian ylös joka vuosi. Tänäkin vuonna meitä oli kaksi lipeäkalan syöjää koska suunnitelmat muuttuivat hieman. Lisäksi kuopus maistoi lipeäkalaa ensimmästä kertaa ihan pyytämättä, ja sanoi että se on ihan ok (jes!). Se olikin tänä vuonna erityisen hyvää, samoin kotikalja onnistui paremmin kuin aikoihin/koskaan (5 l vettä, 3 pss Tuoppi-uutetta, 1,25 pss hiivaa, sokeria vähän vähemmän kuin laatikon ohjeessa, viikko kylmässä). Pöytä on vähän ahdas, mutta sain sentään kaiken suunnilleen mahtumaan.

Tämän vuoden joulu on vähän tällainen välijoulu, tällä iällä olisi sopivaa jos joulu olisi ehkä joka kolmas tai neljäs vuosi, tosin nyt minä en ole ollut ainoa, joka on ollut vähän väsynyt tässä vaiheessa vuotta. Meillä jäi kuusi hankkimatta, piparit leipomatta ja koristeet laittamatta.  Ruoka on kuitenkin samanlaista kuin joka joulu, mutta onhan tämä vähän tällainen paperiserviettien vuosi. Mutta kun (lähes) kaiken tilaa kotiin, ei tarvitse kaloista, muusta ruuasta tai kukista tinkiä.  Eilen ovi kävi tiuhaan, kun ensin tuli kukkalähetti tuoden ihanat kukat Kauklahden kukasta, sitten Kauppahalli24 toi ruokatilauksen ja illalla vielä Maxin kalan auto kurvasi pihaan kaikkien kalojen kanssa (paitsi lipeäkalan olin ostanut Hakaniemen hallin Reitin kalasta). 
 
Teimme muutama vuosi ennen pandemiaa (joulukuussa 2018) jutun jouluisesta riistapöydästä Maaseudun tulevaisuuden Kantri-liitteeseen. Samassa jutussa oli miehen entisen työkaverin pari upeaa ohjetta hauelle. Tein mökin katiskasta tulleesta haesta limnologin balsamico-haukea. Tämä on huikea resepti, kannattaa tehdä! Hauki on loistava kala tällaiseen, sillä sen rakenne säilyy niin hyvänä.

Pöydässä oli seuraavat herkut:

Lohenmäti, smetana, sipulisilppu
Suolakeksejä ja saaristolaisleipää
 
Graavit lohi ja siika
Kylmä- ja lämminsavulohi 
Sipulisilli
Savulohitäytteiset ruiskupit

Balsamico-hauki (ohje lopussa)

Lipeäkala, voisula, maustepippuri ja suola
Keitetyt perunat

Sienisalaatti
Rosolli
Suolakurkut

Kotikalja ja lapsilla Coca-cola


Balsamicohauki


n. 500 g ruodonta haukea palasina (yli kiloisesta hauesta)
vettä 
1 rkl suolaa

Fileoi hauki ruodottomaksi, leikkaa suupaloiksi. Kiehauta haukipalat nopeasti suolavedessä, jäähdytä.

2 salottisipulia
muutama kevätsipulin varsi
2 chiliä (Ajit Cristal ja Fantasy)
2 valkosipulin kynttä
muutama kokonainen maustepippuri
4 laakerinlehteä
tuoretta timjamia
n. 2 dl vaaleaa balsamicoviinietikkaa
n. 2 dl rypsiöljyä

Lado haukipalat ja kasvikset pilkottuna lasipurkkiin. Kaada päälle etikka-öljyseos. Anna marinoitua vähintään pari päivää jääkaapissa, kääntele purkkia silloin tällöin. Kala säilyy kylmässä pidempäänkin, paitsi tulee kyllä syötyä ennen sitä. 

Ihana kala-ateria tänäkin jouluna. Aiemmin ajattelin lopettaa tämän postauksen sanoihin Näkemiin ja kiitos kaloista, mutta ehkä en kuitenkaan.

sunnuntai 18. joulukuuta 2022

Sienikeitto yhdelle kaksi eikun kolme kertaa


 
Tämän vuoden viimeisellä mökkireissulla (yli kuukausi sitten) sain vielä pienen määrän suppilovahveroita. Sopivasti yhdelle ruualle, tai vaihtoehtoisesti kahdelle runsaalle etälounaalle. 

Teen nykyisin etätöitä kaksi kolme päivää viikossa, mies suunnilleen saman verran. Välillä satumme etäilemään yhtä aikaa, välillä eri päivinä. Usein syömme jotain edellispäivien jämiä, joskus teen nopean pastan lounaaksi (savusimpukat ja/tai järvikala yleisin), välillä lounas kuitataan leivällä. Sellaisina päivinä kun olen yksin, tai jämiä on vain yhdelle, saatan tehdä itselleni nopean keiton. Ja vaikka ennenkin olen yrittänyt olla tarkka hävikin estäjä, on se nyt ihan ihan uudella tasolla kun kaikki menot ovat kasvaneet huimasti (sähkö, korot, ruoka, polttoaine...). Kun täällä istuu kylmässä ja pimeässä niin sähköfirman lähettämät sähkönsäästövinkit lievästi sanottuna ottavat päähän.

Tein kahtena päivänä itselleni noista sienistä sienikeiton (silloin yli kuukausi sitten). Kumpaankin käytin sellaisia raaka-aineita mitä oli jäänyt jostain muusta yli, toiseen keittoon juhlista jäänyttä tuorejuustoa ja salaatista unohtunutta kevätsipulia sekä vähän kastikejämää, toiseen edellisen päivän aterialta jääneet varsiparsakaalit. Kirjoitan tähän nyt keittojen ohjeet sellaisena kuin tein, mutta oikeasti ideana on se, että keittoon voi upottaa mitä tahansa mitä sattuu olemaan:

Suppilovahverokeitto I (kuvassa)

öljyä/voita
reilu kourallinen suppilovahveroita
1 sipuli
2 rkl ylijäänyttä kastiketta (kermaa, lihanesteitä, vehnäjauhoa, mausteita jne.)
1 rkl chili-paprikatuorejuustoa
vettä
(suolaa tarvittaessa)
kevätsipulia

Laita pannulle voita/öljyä ja lisää pilkotut sienet ja sipulit. Jatka paistamista niin kauan, että sienistä on ylimääräiset nesteet haihtuneet ja sipulit ovat pehmenneet. Siirrä sienet ja sipuli kattilaan, lisää kastikkeen jämä, tuorejuusto ja vettä niin että saat sopivan määrän keittoa. Tarkista suola, lisää tarvittaessa. Anna keiton kiehua muutaman minuutin ajan ja lisää lautasella iso määrä kevätsipulia. Hyvä keitto, niin hyvä keitto.


Suppilovahverokeitto II

reilu kourallinen suppilovahveroita
1 sipuli
1 dl hanhilientä (tai mitä tahansa lientä)
varsiparsakaalia pilkottuna

Laita pannulle voita/öljyä ja lisää pilkotut sienet ja sipulit. Jatka paistamista niin kauan, että sienistä on ylimääräiset nesteet haihtuneet ja sipulit ovat pehmenneet. Siirrä sienet ja sipuli kattilaan, lisää liemi ja keitä vähän aikaa. Lisää lopuksi pilkotut parsakaalit ja keitä hetki. Hyvä keitto, niin hyvä keitto. 
 
 
Bonuksena vielä nopea tattikeitto, jonka tein kourallisesta jämäksi jääneestä pastasta: laita kattilaan 2 dl vettä, kourallinen kuivattuja tatteja: liuotus n. puoli tuntia. Sen jälkeen hella päälle, vähän mausteita lisäksi (suolaa, timjamia, viherpippuria morttelin kautta tai mitä vaan), keittäminen pari minuuttia ja kypsät pastat joukkoon. Nopea ja yksinkertainen lounas joka voitti ainakin pussinuudelit lounaana jos ei muuta.

Niukan sienikauden 2022 viimeiset sienet

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Marraskuu - synttärikuu


Kuten blogia seuranneet tietävät, meillä on kaksi marraskuun lasta eli juhlia riittää tähän harmaaseen aikaan. Tänä vuonna juhlimme vähän perusteellisemmin, sillä esikoinen tuli täysi-ikäiseksi. Viikko sitten juhlittiin sukulaisten kanssa yhdessä, tänä viikonloppuna esikoinen juhli kavereidensa kanssa yökyläsynttäreiden merkeissä muun perheen vuokramökkeillessä yhden yön.

Viime viikolla juhlimme hyvin perinteiseen tapaan, vieraita tosin oli paikalla vähän vähemmän, yhteensä meitä oli 12 oma perhe mukaanlukien. Minä valmistin ruuan ja päälle juotiin kakkukahvit. Ruokana oli yksinkertaisesti hapanimelää porsasta ja riisiä, lisänä salaattia ja patonkia. Tämä oli helppo ruoka valmistaa juhlapäivänä, sillä olin paistanut lihat ja keittänyt kastikkeen edellisenä iltana valmiiksi, eli vähän ennen vieraiden saapumista piti vain paistaa paprikat ja sipulit ja sekoittaa kaikki yhteen, sekä keittää riisi. Tein tuon annoksen n. 3x, kasviksia vähän reilummin, ja siitä jäi vielä yhdelle aterialle ruoka. Juotavaksi oli tarjolla maitoa, mehua, vettä ja kuplavettä. Ruoka taisi maistua kaikille, ja erityisesti siskoni oli iloinen siitä, että kerrankin joku muu oli tehnyt ruuan ja hän pääsi valmiiseen pöytään. 


Esikoisen kakkutoiveina oli viime vuotiseen tapaan pätkis-vadelmakakku  ja kuopuksella jo perinteeksi tullut hedelmäsalaattikakku (joka oli jotenkin erityisen hyvää tänä vuonna). Kuopuksen kakun tein neljän munan kakkuna ja se meni melkein kokonaan, suklaakakkua jäi vähän enemmän. Leivoin myös tiikerikakun, jota on ollut tarjolla esikoisen nimiäisissä, monilla synttäreillä ja Prometheus-juhlassa. Juomana kahvia, teetä, limsaa ja mehua.



Esikoinen halusi järjestää kavereilleen perinteiset lasten kutsut. Vai pitäisikö sanoa että lähes perinteiset, sillä vanhemmat eivät olleet paikalla leikittämässä ja tarjoilemassa herkkuja. Ja olihan tarjolla myös kuohuviiniä ja kohtuudella muuta alkoholipitoista, sillä esikoinen on kaveriporukan viimeinen, joka tuli täysi-ikäiseksi. Tilasin perinteisesti kukat Kauklahden kukasta floristimestari Pirjo Kopilta, kimppuun oli piilotettu ihana yllätys syntymäpäiväsankarille. Tarjolla oli coctail-tikkuja, minipitsoja, mokkapaloja, prinsessakeksejä ja tietysti sipsiä ja karkkia. Vieraat ilmeisesti viihtyivät hyvin, meillä oli n. 10 nuorta joista puolet jäi yökylään. Nyt meillä on koti täynnä kukkia, ilmapalloja ja serpentiiniä!


Me muut olimme yhden yön mökkeilemässä, mies kävi vähän metsällä, saunoime, minä luin yhden kirjan ja uin avannossa sekä nukuimme riittävästi (toisin kuin synttärivieraat). Söimme sushia ja hyvän aamiaisen sekä ehkä vähän herkkuja. Tulimme kotiin illalla puoli kuuden aikaan, vieraat olivat poistuneet 10 minuuttia aiemmin. Nyt on enää yksi alaikäinen kotona eikä ole kuin yksi Wilma-tili jolle pääsen. Onnea lapsille ja kiitos kaikille vieraille!

Täysi-ikäisen lapsen toiveaamiainen: riisipuuroa ja luumusoppaa