Kirsikkapiirakka 2026

Nyt tuli suorastaan täydellisen hyvä kirsikkapiirakka. Oioin vähän pohja teossa, ja se kannatti, sillä piirakka oli yksi parhaista mitä olen tehnyt, ja sen lisäksi se oli vaivaton valmistaa mökillä. Kopioin ihan omalla luvalla tekstin mustikkapiirakan ohjeesta. 

Minulle kirsikkapiirakka on sellaista rakkauspiirakkaa: kirsikoiden käsittely piirakkaa varten vie aikaa ja on minusta vähän työlästä, vaikka onkin kaiken sen vaivan arvoista. Mutta siitä johtuen teen kirsikkapiirakkaa vain miehelle tai Elvistä varten. 

150 g voita

1½ dl sokeria

1 muna

4½ dl jauhoa

1 rkl sitruunanmehua

1 l hapankirsikoita ilman kiviä

1½ dl sokeria 

3 rkl perunajauhoa

1 rkl sitruunamehua

Vatkaa voi ja sokeri sekaisin, ei tarvitse vatkata kuohkeaksi vaahdoksi saakka. Vatkaa muna joukkoon ja kun ne ovat hyvin sekaisin lisää jauhot. Vatkaa nekin vatkaimen pienimmällä teholla, lisää sitruunamehu. Tässä vaiheessa taikina on sellaista murumaista. Painele taikina palloksi ja jaa kahtia, toinen puolikas saa olla vähän isompi kuin toinen. Kauli pienempi puolikas pohjaksi ja asettele se piirakkavuokaan.

Sekoita kirsikat, sokeri ja perunajauhot sekaisin, mausta sitruunamehulla. Kaada täyte piirakan pohjalle. Kauli isompi puolikas vähän vuokaa isommaksi ja asettele se piirakan päälle. Sulje reunat ja tee haarukalla pieniä koloja piirakan päälle. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia.

Kuten arvata saattaa, tein taikinan kaksinkertaisena, ja leivoin sekä kuningatarpiirakan että kirsikkapiirakan samalla kertaa, eli tämä piirakka on syy siihen, että kuningatarpiirakalle piti muotoilla vuoka foliosta. Ja tietysti piti maistaa kumpaakin. 

Mustikkapiirakka 2026

Tämän vuoden mustikkapiirakka on oikeasti kuningatarpiirakka, sillä mustikkaa on meillä päin korkeintaan kohtuullisesti, mutta vadelmalla on huippuvuosi (ja sen lisäksi on huono matovuosi). 

Halusin tehdä amerikkalaistyylisen mustikkapiirakan, sellaisen jota yleensä teen kirsikkapiirakaksi. Se piirakka, jossa rasva ja jauhot nypitään murumaiseksi, ja joka on minun inhokkitapa tehdä piirakkataikina, etenkin mökillä. Niinpä vähän oioin mutta siitä huolimatta tästä piirakasta tuli todella erinomainen. Piirakkapuristien ei tarvitse kommentoida, minä teen jatkossakin näin, ainakin mökillä. Tästä tuli yksi parhaista mustikkapiirakoista mitä olen tehnyt, erilainen mutta oikeasti puhdasta iloa. 

Vuokana minulla oli 22 cm halkaisijaltaan oleva vuoka, eli tämä on aika pieni piirakka. Tai oikeasti sen kokoista vuokaa apuna käyttäen tehty foliovuoka, sillä tein samalla toisenkin piirakan ja mökillä oli vain yksi sopiva vuoka. Asettelin tyhjään vuokaan muutaman kerroksen foliota, vuorasin sen leivinpaperilla ja paistoin pellin päällä. Piti muotonsa hyvin, mutta tietysti oli sen verran lötterö, että pelti alla oli tarpeen. 

150 g voita

1½ dl sokeria

1 muna

4½ dl jauhoa

1 rkl sitruunanmehua

8 dl mustikkaa

2 dl villivadelmaa

1 dl sokeria (tai vähemmän)

2 rkl perunajauhoa

Vatkaa voi ja sokeri sekaisin, ei tarvitse vatkata kuohkeaksi vaahdoksi saakka. Vatkaa muna joukkoon ja kun ne ovat hyvin sekaisin lisää jauhot. Vatkaa nekin vatkaimen pienimmällä teholla, lisää sitruunamehu. Tässä vaiheessa taikina on sellaista murumaista. Painele taikina palloksi ja jaa kahtia, toinen puolikas saa olla vähän isompi kuin toinen.. Kauli pienempi puolikas pohjaksi ja asettele se piirakkavuokaan.

Sekoita marjat, sokeri ja perunajauhot sekaisin. Kaada täyte piirakan pohjalle. Kauli isompi puolikas vähän vuokaa isommaksi ja asettele se piirakan päälle. Sulje reunat ja tee haarukalla pieniä koloja piirakan päälle. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

Ihanaa lämpimänä, ihanaa kylmänä. Syötiin vaniljakastikkeen kanssa, mutta hyvää oli ilmankin. 

Mustatorvisienikastike Koskenlaskijalla

Tänä vuonna näyttää monin paikoin olevan hyvä mustatorvisienivuosi. Kävin muutama päivä sitten vakipaikoilla sienessä, löytyi pari tattia, muutama kuiva kantarelli, yksi lampaankääpä, vähän suppilovahveroita ja paljon mustatorvisieniä. Ja paljon jäi pikkusieniä kasvamaan, kunhan nyt vaan tulisi vielä vettä niille. Tatit ja lampaankäävän paistoin sellaisenaan pannulla, muista sienistä tein pari ruokaa, ja vielä on torvisieniä yhdelle ruualle. 

Koskenlaskija sienikeitossa on todella maukasta, niin tottahan toki se on hyvää myös sienikastikkeessa. Minulla oli mökillä yksi paketti perinteistä Koskenlaskija-sulatejuustoa ja tein siitä kaksi kastiketta, kumpikin annos riitti n. neljälle (koska oli niin hyvää). Tästä tuli nuorison uusi suosikkikastike ja kirjaan sen tähän ylös heille.

1 sipuli 

n. rkl voita/öljyä

n. kaksi isoa kourallista mustatorvisieniä

2 rkl vehnäjauhoa

2 dl kermaa

2 dl vettä

125 g perinteistä Koskenlaskijaa (½ pakettia)

1 tl viherpippuria morttelin kautta

1 tl suolaa

Pilko sipuli pieneksi. Kuullota sipuli rasvassa, lisää pilkotut sienet joukkoon. Anna nesteen haihtua, lisää vehnäjauho ja sekoita huolella. Lisää kerma ja vesi, pilko juusto sekaan. Mausta viherpippurilla ja suolalla, anna hautua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, varmasti vähempikin riittää. 

Söimme kastikkeen uusien uuniperunoiden, kaalisalaatin ja samana aamuna pyydetyn kuhan kanssa. Olipahan upea ruoka. Ja esikoinen totesi, että kastike oli vielä parempaa seuraavana päivänä kun hän söi sitä eväänä töissä. Tämä kastike on heittämällä yksi parhaista sienikastikkeista mitä olen tehnyt.

Tein samanlaisen kastikkeen kantarelleista ja suppiksista kanalle

Ps. Sen aamun kalansaalis oli niin historiallinen, että meni heittämällä tämän kesän Top-kolmoseen: 1015 g ahven ja 3,4 kg kuha 💙

Tillipasta

Toiset tekevät salviapastaa, mutta minä teen tillipastaa. Jos et ole tehnyt aiemmin niin todellakin suosittelen kokeilemaan. Tilli on yksi lempiyrteistäni; ehkäpä juuri se, jonka ottaisin autiolle saarelle jos saisin viedä vain yhden yrtin mukanaan. Siis tämä oikea tilli joka kasvaa Suomen kesässä avomaalla, joka on pakastettunakin miljoona kertaa parempaa kuin mikään talvella kasvava ruukkutilli. Joten juuri nyt on oikea aika tehdä tillipastaa, mieskin totesi että olipa hyvää vaikka oli pahat aineet (ei siis ole tillifani).

Tämä annos on kahdelle, koska olimme kahden, vähän jäi yli:

200 g hyvää pastaa

hyvin suolattua vettä

40 g voita

iso nippu tilliä

1 valkosipulin kynsi

½ sitruunan mehu

mustapippuria myllystä

vähän pastan keitinvettä

parmesania

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Sulata sillä aikaa voi pienemmässä kattilassa. Anna voin saada vähän väriä, mutta älä ruskista liikaa. Pilko tilli hienoksi silpuksi, minulla oli silppua n. kourallinen, olisi voinut olla vähän enemmänkin. Heitä tilli ja murskattu/pilkottu valkosipuli voin sekaan. Anna kypsyä hetki ja purista sitruunan mehu mukaan ja mausta muutamalla rouhaisulla mustapippuria. 

Kun pasta on valmista, nostele se tillivoin päälle, lisää vähän keitinvettä suurusteeksi. Kääntele sekaisin ja nauti hienosta pastasta parmesanraasteen kanssa. Voi syödä ihan sellaisenaan, hyvää myös kalan kanssa, mutta tällä kertaa meillä oli lisänä aiemmin grillattua possua (koska sitä oli). 

Tabbouleh, Baba Ganoush ja Tzatziki

Tämä on se kesä, jonka esikoikoinen on asunut pääasiassa mökillä ja käynyt sieltä töissä. Olen ollut muutamaan kerran siellä hänen seuranaan, alkukesästä pari päivää etätöissä ja nyt uudemman kerran lomalla. Aina aika menee liian nopeasti ja tuntuu loppuvan kesken. Onneksi minulla on vielä vähän lomaa jäljellä. 

Viimeksi yhtenä päivänä tein kokoelman tahnoja (hummus oli kaupasta, sitä en en enää ole tehnyt itse kun valmiina saa niin hyvää), ja käärimme niitä rullalle paistetun kanan kanssa. Haaveilimme karitsasta/lampaasta, mutta pienen paikkakunnan valikoimassa oli vain uusseelantilaista karitsaa, ja eihän se tietenkään meille kelvannut. Kirjaan tähän ohjeet sellaisena kuin tein, näissä on käytetty yleistä googlailua, omaa kokemusta/tapaa tehdä ja olosuhteita. Esikoista lainatakseni, tämä oli sellaista hyvän olon ja hyvän mielen ruokaa. 

Tabbouleh

2 dl bulguria

4 dl kiehuvaa vettä

1-2 rkl oliiviöljyä

4 tomaattia

½ kurkku (tätä en laita aina)

iso kourallinen persiljaa

½ sitruunan mehu (tai enemmän)

suola, pippuri

kevätsipuli (jos on)

Kaada kiehuva vesi bulgurin päälle, peitä kannella. Anna kypsyä n. vartin verran ja anna jäähtyä. Pilko kaikki kasvikset pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki yhteen. Ihan hyvää heti, vielä parempaa kun annat makujen tasaantua. 

Tämä on hyvä ja helppo lisäke monelle ruualle, hyvää myös ihan sellaisenaan. Kuskus toimii ihan yhtä hyvin, käytän aina sitä mitä sattuu olemaan. 

Baba Ganoush

2 munakoisoa

1 valkosipulin kynsi

½ sitruunan mehu

1 rkl tahinia

2 rkl oliiviöljyä

ripaus sokeria

suola, pippuri

Paahda munakoisot. Halkaise ne pituussuunnassa puoliksi ja paahda kuumassa uunissa (n.250 astetta) tai grillissä niin, että pehmenevät ja saavat ihan reilusti tummaa väriä. Kääntele niitä muutaman kerran paiston aikana. Monissa ohjeissa ajaksi annetaan n. 25 minuuttia, mutta minulla meni nyt reilusti yli puoli tuntia että olin tyytyväinen. 

Lusikoi munakoisot kapeaan astiaan, lisää loput aineet ja surauta sileäksi tahnaksi sauvasekoittimella. Maku riippuu aika paljon tahinista, osa niistä maistuu vähän tunkkaiselta. Opin juuri, että Sofi Oksanen lisää pienen lusikallisen hapankermaa tähän, sitä voisi kokeilla joku kerta. Mutta tämä on siis lempitahnani kaikesta, liittynee siihen krooniseen munakoisohimoon mikä minulla on ollut jo vuosia. 

Tzatziki

1 kurkku

n.250 g kreikkalaista jugurttia (tai mitä tahansa paksua jugurttia)

2 valkosipulinkynttä

1 rkl oliiviöljyä 

2 rkl sitruunan mehua

ripaus suolaa (en yleensä muista lisätä)

Raasta kurkku raastimen hienolla terällä. Purista mehu pois ja siirrä kuiva kurkkuraaste kulhoon (ja juo mehu, se on niin hyvää). Lisää jugurtti, raastettu valkosipuli, öljy, sitruunanmehu ja ripaus suolaa. Sekoita ja nauti.

Tzatzikia  teen tosi usein, se vaan on niin hyvää. Kuvaavaa on, että taboulleh ja baba ganoush riittivät kuudelle ja vähän yli, mutta tzatsiki syötiin ensimmäisellä aterialla kolmestaan ja sitä piti tehdä seuraavalle päivälle uusi annos. 

Kulttuuria aivotyöläisen aivoille

Tämä aika voi olla aika rankkaa ihmisille, joiden työpäivät koostuvat pääasiassa aivotyöstä, ainakin jos on uutisia ja lehtiä uskominen. Voin toki todeta tähän aikaan sopivaksi saman kuin totesin jossain korona-ajan etäpäiväkirjan kirjoituksessa kuinka se aika oli rankkaa kaikille, mutta eri tavalla rankkaa erilaisissa tilanteissa eläville. Minulta välillä (vai usein?) kysytään, että miten jaksan. En oikein osaa vastata siihen, mutta tiedän, että isosti jaksamiseeni vaikuttaa kulttuuri, ihan kaikenlainen kulttuuri. Taide pistää ajattelemaan, mutta eri tavalla kuin työt, se voimauttaa, mutta eri tavalla kuin mielekäs työ. Taide nollaa väsyneet aivot, mutta täyttää ajatukset taas entistä vahvempina. Taidan olla tyypillinen ikäiseni sillä kulutan kulttuuria monella tapaa. 

Tänä vuonna olen ollut monessa mukana, näistä kaikista olisin voinut kirjoittaa oman tekstin, mutta kokoan nyt tähän listaksi muutamia kulttuuririentoja (myös muistiin itselleni tulevaisuutta varten):

Musiikkitalon urut

Musiikkitalon urkuja kannattaa mennä kuuntelemaan kauempaakin. Musiikkitalossa on upeita urkukonsertteja, ja niiden urkujen ääni tuntuu kehossa saakka. Yksi hienoimpia konsertteja missä olen ollut, oli alkuvuoden Hallowed Lungs - Pyhät keuhkot, jossa Kimmo Pohjonen soitti haitaria ja Mikko Helenius urkuja. Konsertti myytiin nopeasti loppuun, mutta onneksi syksyllä on vielä toinen mahdollisuus päästä nauttimaan haitarin ja urkujen hengityksestä. 

Toinen erityisen mieleenpainuva konsertti oli juuri ollut Mozartin Requiem. Pelkät urut, lisänä upeat solistit ja suurkuoro. Tätä kokemusta on vaikea ylittää.

Kalevalaa monella tapaa

Kalevala jaksaa kiinnostaa aina vaan. Elokuvissa pääsin katsomaan Kullervon tarinaa. Olin lukenut sen käsikirjoituksesta tehdyn kirjan ennen elokuvaa, ja se oli hyvä sillä olin valmistautunut siihen osaan tarinasta mikä poikkesi Lönnrotin  Kalevalasta. Pidin elokuvasta ja ennen kaikkea pidin maisemista jossa elokuva oli kuvattu. Elokuva tuli uniin pitkäksi aikaa, niin väkevä se oli. 

Emmi Itärannan Lumenlaulaja on ollut minulle yksi viimevuosien vaikuttavimmista kirjoista. Virkistää huomata, miten samoista henkilöistä voi kirjoittaa niin monella tapaa.  

Ida Elinan Kaikuja Kalevalasta kertoo Lemminkäisen tarinan, ja millä tavalla kertookaan! Kanteletta, laulua, tekniikkaa, elokuvaa, kaikkea mahdollista. Jos ikinä vaan on mahdollista nähdä se, kannattaa mennä. Tämän vuoden kohokohtia. 

Helsinki Lit

Ehkä mitkään kuvailut eivät riitä kertomaan siitä, kuinka tärkeäksi HelsinkiLit on minulle näissä muutamissa vuosissa tullut. Alan valmistautua siihen heti, kun kirjailijoita aletaan paljastaa. Tavoitteena on lukea jokaiselta kirjailijalta vähintään yksi teos ennen tapahtumaa. Lukemiseni voi tuntua aavistuksen maaniselta suorittamiselta (tänä vuonna 14 kirjaa ennen ja vielä muutama kirja heti perään), mutta on se sen arvoista. On uskomaton tunne olla keskellä tapahtumaa, jossa 1300 ihmistä kuuntelee kun kaksi henkilöä kerrallaan keskustelee kirjoista. Keskustelut ovat paljon enemmän kuin haastatteluja, ne ovat upeasti kuratoituja keskusteluita, joissa kaksi vertaista puhuu elämästä kirjojen kautta. Olen huomannut, että joka vuosi jälkikäteen tajuaa tiettyjä teemoja mitä kirjoissa on ja mistä keskustellaan. Tähän kokonaisuuteen liittyy myös kokemusten jakaminen muiden kanssa, yhdessä keskusteleminen kirjoista ja kaikesta niihin liittyvistä, eipä tule työasiat mieleen. Meillä on jo muodostunut perinne, että käymme lauantaina brunssilla ennen ohjelman alkamista, sillä pärjääkin iltaan saakka. 

Ilmajoen musiikkijuhlat ja Isoviha

Yksi vuoden kohokohtia oli Ilmajoen musiikkijuhlat ja siellä ollut Isoviha-ooppera. Libreton kirjoitti Anneli Kanto, ja millaisen kirjoittikaan. Ooppera on valitettavan ajankohtainen, vaikka siinä se hienous onkin. Kaikki mitä tapahtui silloin tapahtuu juuri nyt ja koko ajan. Onnellisia ovat ne, jotka oopperan kokivat, vaikka itkuksihan se meni. 

Ja liittyihän tuohon oopperaan niin paljon muutakin, meitä oli neljä ystävystä vuosien takaa, olimme Seinäjoella kaksi yötä ihanassa kolmiossa, ja tuon oopperan lisäksi nautimme hyvästä ruuasta, museoista ja ennen kaikkea upeasta seurasta. Hinnatonta. Tätä viikonloppua muistellaan pitkään, Jyväskylän ralliviikonloppujen flashbackeista snadeihin känneihin. 

Kansallispuku - tietoa, historiaa ja käsityötä

Tämäkin on kulttuuria, ja tärkeää sellaista ainakin minulle. Olen viime aikoina lukenut monia tietokirjoja kansallispuvuista, kuunnellut podcasteja, ollut luennoilla ja osallistunut Soja Murton järjestämälle luentosarjalle. Olen ommellut itselleni kansallispuvun alle alushameen mummoni tekemästä pellavaisesta pitsilakanasta, tmp-tyyliin kymenlaaksolaisen hameen ja muutakin on tulossa. Tämäkin tekee niin hyvää aivoille; on uutta tietoa, ymmärrystä vanhasta ja uuden luomista käsin. Mennään tuulettamaan Seurasaareen 5.8., tule sinäkin!

Arkinen tattipasta yhdelle

Teen etäpäivien lounaiksi usein sieniruokia, koska olen nykyisin perheessä ainoa joka syö niitä. Minulla on vielä muutama purkki monen vuoden takaisia kuivattuja tatteja, ja olen nyt niitä kuluttanut pois, kun viime vuosien  tattivuodet ovat olleet surkeita tai umpisurkeita. Jääkaapissa on myös monia purkinpohjia, joita on hyvä käyttää ajallaan. Tämän lounaan valmistukseen menee se aika, mikä menee pastan kiehumiseen. Ja toki voit tehdä isomman annoksen suurentamalla määriä, tämä oli nyt vain minulle. 

Tästä pastasta arkisen tekee hernis, jota lisään nykyisin lähes kaikkiin arjen sieniruokiini. Sienien proteiinimäärä sellaisenaan ei (mielestäni) ihan riitä ikäiselleni naiselle, mutta herniksestä saan hyvää lisäprotskua, se on kotimaista ja niin miedon makuista, ettei vaikuta sienten omaan makuun mitenkään. Loistava tuote, etenkin meille jotka emme voi syödä soijaa/tofua.

80-100 g hyvää pastaa

vettä, suolaa

kourallinen kuivattuja herkkutatteja

vettä

kourallinen hernistä

1 sipuli

1 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen

1 rkl punaista pestoa

1-2 tl hyvää tummaa balsamicoetikka

vähän pastan keitinvettä

parmesania tai muuta juustoa (jos on/haluat)

basilikaa

Valmistaudu aamulla laittamalla kuivatut sienet likoamaan veteen. Lounasaikaan keitä pasta suolatussa vedessä. Laita paistinpannulle sienet nesteineen, lisää myös hernis, joka saa imeä makua sienien liuotusvedestä. Kun melkein kaikki neste on haihtunut/imeytynyt, lisää silputtu sipuli. Lisää myös aurinkokuivattuja tomaatteja ja niiden öljyä. Kuullota kunnes sipuli on pehmeää, sekoita pesto ja mausta balsamicolla. Kun pasta on kypsää, kaada vesi pois, mutta ota keitinvettä vähän talteen (n. ½ dl). Sekoita sieniseos pastan joukkoon, huuhtele pannu tilkalla pastan keitinvettä ja kaada sekin pastan joukkoon. Sekoita ja lisää halutessa juustoa. Lisää tuoretta basilikaa jos on, minulla nyt oli.

Ihana etäpäivän lounas, hyvänmielen ruokaa. Lisänä söin ison palan hyvää varhaiskaalia, mutta toki mikä tahansa salaatti sopii hyvin. 

Papusalsa

Meillä oli tätä papusalsaa esikoisen ylioppilasjuhlissa, ja on sitä tehty Protu-leirien loppujuhlia varten. Teen usein tätä salaattia ihan arkenakin, lisukkeeksi grilliruualle, syötäväksi tortillojen tai nachojen kanssa tai ihan muuten vaan mille tahansa ruualle. Salaatti on helppo tehdä ja tarvittaessa määrää on helppo kasvattaa juhlia varten. Suhteet eivät ole tarkkoja, voit kasvattaa papujen määrää niin halutessa, tai toisaalta lisätä maissia jos haluat makeampaa salaattia. Öljyn ja suolan voi jättää pois, en aina muista/halua lisätä niitä. 

Tällaisen annoksen teen normaalisti kotioloissa:

450 g maissi 

2 tlk mustapapuja (papujen määrä á 240 g)

½-1 hopeasipulia

1 rkl ruokaöljyä

1 limen mehu

½ tl suolaa, tämän voi jättää poiskin (juhliin laitan, arkena en)

Keitä maissi ohjeen mukaan, yleensä n. 2 minuuttia. Jäähdytä sen jälkeen huuhtelemalla kylmällä vedellä. Huuhtele pavut huolella. Pilko sipuli pieneksi. Sekoita kaikki aineet kulhossa ja nauti. Hyvää on seuraavanakin päivänä. Tänään syötiin tortillojen kanssa. 

Porsaan sisäfile pönttöuunissa

Tämän kevään viimeiset lämmityskerrat taitavat olla käsillä. Viikonloppuna oli vielä sen verran koleaa, että tein yhdet tulet pönttöuuniin, ja täytyyhän lämpö käyttää hyödyksi ruokaankin. Olin ostanut kaksi porsaan sisäfilettä ja grillasin ne pönttöuunissa. Söimme lasten toiveesta tortilloja palmusunnuntaina ja maustoin fileet sen mukaisesti. Mutta oikeasti on ihan sama miten fileet maustaa, hyvää tulee joka tapauksessa. Älä käytä öljyä mausteseoksessa ettei se suotta syty palamaan hiilloksella. Ja paistoajat ovat viitteellisiä, tämä sopi meidän uuniin.

2 porsaan sisäfilettä (n. 700 g / kpl)

3 tl suolaa

2 tl kookossokeria (tai fariini-)

2 tl paprikajauhetta

2 tl jeeraa

1 tl savustettua ancho-chiliä

cayennepippuria

Ota fileet lämpimään samalla kun sytytät tulet pönttöuuniin. Sekoita kaikki mausteet keskenään ja levitä lihan pintaan ja anna maustua sen ajan kun tulet palavat, minulla n. kaksi tuntia. Kun hiillos on palanut lähes loppuun, siirrä fileet uuniin ritilän päällä. Paista n. 10 minuuttia ja käännä fileet. Toista puolta paistoin vajaan 15 minuuttia, siinä vaiheessa liha oli 75 astetta. Peitä foliolla, ja anna tasaantua.

Me söimme toisen fileen tortilloilla (kahdella aterialla), ja toinen jäi myöhempää käyttöä varten. Hyvää heti lämpimänä ja hyvää myöhemmin kylmänä. 

Viisi vaatetta vuodessa - miten venyttää villaneuleen poolokaulusta?

Olen ostanut upean lämpimän neulemekon joskus vuosia vuosia sitten (Alpan Cozy-mekko, vanhaa mallia). Käytin sitä ensimmäisen kerran talven lakkiaisissa silloin vuosia sitten ja sen jälkeen kylmässä mökissä. Toisen kerran käytin silloin oliko pari vuotta sitten kun sähkö maksoi 2,5€/kWh ja meillä oli pikkuisen kylmää. Mutta mekon poolokaulus on ollut minulle liian tiukka, en siis kestä korkeita kauluksia muutenkaan ja siksi muuten upean mekon käyttö on jäänyt noin vähäiseksi. 

Kävin viime vuoden puolella Alpan myymälässä ja juttelin myyjän kanssa mm. tästä kauluksesta ja siitä etten ihmettele uuden mallin muutoksia, kuten että kaulusta on laajennettu. Hän neuvoi, että kuuman veden ja venyttämisen avulla kaulusta voi suurentaa. Ihan mahtavaa! Niinpä tein näin:

Kastelin kauluksen ja ompeleen sen alla kuumalla vedellä (en siis koko hametta). Kaadoin sen jälkeen päälle vielä vedenkeittimestä 80-asteista vettä ja venytin kaulusta varovasti mutta ihan reilusti pikku hiljaa. Tein sen jälkeen kahdesta pyyhkeestä leveän renkaan kauluksen sisään ja jätin sen kuivumaan levitettynä. Muutaman tunnin päästä otin pyyhkeet pois ja annoin mekon kuivua kokonaan. Ja tämähän toimi täydellisesti!

Nyt minulla on upea villamekko, jossa on sopivan väljä kaulus. Näillä pakkasilla mekolla on ollut paljon käyttöä, eikä tarvitse miettiä, että olisiko pitänyt ostaa uudempi malli.

Melkein sacherkakku vadelmalla

Tämän reseptin olen saanut muistaakseni joskus vuosituhannen vaihteessa vanhalta työkaverilta. Sain reseptin sacherkakun nimellä vaikka eihän tämä tietenkään ole oikea sacherkakku, eikä etenkään nyt kun aprikoosihillon sijaan käytin vadelmamarmeladia esikoisen toiveesta. Ihana kakku silti, varmasti tehdään toistekin. Ja sanomattakin selvää, että syntymäpäiväsankari itse koristeli kakun. 

Juhlimme viime vuonna lasten syntymäpäiviä talvimökillä Kuopuksella oli toiveena taas hedelmäsalaattikakku, mietittiin että oliko jo kymmenes kerta tai jotain sinne päin. Lisäksi oli pullaa, upeita brownieta (esikoisen tekemiä), keksiä, karkkia ja sipsiä. Ja limsat olivat jouluomenaa ja dr.pepperiä tänä(kin) vuonna. Numerot kasvavat kakuissa mutta tarjottavat pysyvät aika samanlaisina.

Kakku kannatta leipoa vähintään 1-2 päivää ennen juhlia ja täyttää edellisenä päivänä. Näin kakku ehtii vetäytyä ja tasaantua riittävästi. 

Kakku

240 g voita

270 g tummaa suklaata

2,4 dl sokeria

8 munankeltuaista

2,4 dl vehnäjauhoa

0,8 dl perunajauhoa

3 tl leivinjauhetta

4 tl vaniljasokeria

8 munanvalkuaista

Sulata voi ja suklaa varovasti kattilassa (tai vesihauteessa). Vatkaa sokeri ja munankeltuaiset kulhossa. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne keltuaisvaahtoon, sekoita varovasti. Lisää seokseen voi-suklaaseos. Kääntele valkuaisvaahtoon vähän kerrallaan taikinaan. Kaada kakkutaikina n. 24-27 cm kokoiseen kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa vajaa tunti. Anna jäähtyä ja leikkaa kolmeen osaan.

Täyte

150 g voita

1½ dl tomusokeria

1 keltuainen

75 g tummaa suklaata sulatettuna

Vatkaa voi ja tomusokeri vaahdoksi, Lisää keltuainen, vatkaa sekaisin. Vatkaa sulatettu ja vähän jäähtynyt sula suklaa joukkoon. 

Täytä kakku: levitä ohut kerros hyvää vadelmahilloa/marmeladia ja sen päälle puolet täytteestä. Lisää toinen kakkulevy, täytä samoin. Levitä päällimmäisen kakkulevyn päälle ohut kerros vadelmahilloa. Kuorruta kermatilkkaan sulatetulla suklaalla. Koristele vadelmilla ja karhunvadelmilla.

Amerikkalainen juustokakku

 

Viime kuussa vietimme synttäreitä talvimökillä. Sankari toivoi ihan tavallista amerikkalaista juustokakkua ja kylläpä oli mukava leipoa se. Leivoin sen perjantaina ja kakku nautittiin sunnuntaina. Melkein unohdin ottaa kuvan, enkä todellakaan muistanut kuvata kokonaista kakkua. Tämä resepti on peräisin vuosituhannen alusta, sen ajan amerikkalaiselta kollegalta. Tämä on se tavallisin ja yksinkertaisin juustokakku, vai pitäisikö sanoa perus (ehkä aavistuksen usein kuultu sana mitä tahansa kysyttäessä). Tämä on siis todella autenttinen amerikkalainen juustokakku, kuten ohjeesta voi huomata. Vähän olen pienentänyt alkuperäistä ohjetta, tästä söi viisi oikein hyvin, ja sen lisäksi jäi vielä kolmelle pienet palat myöhemmäksi. Söimme kakun sankarin toiveesta hillahillon kanssa. 

Pohja

200 g Digestive-keksejä

80 g voita

Hienonna keksit tasaiseksi hienoksi jauhoksi. Sekoita sula voi joukkoon. Painele 20 cm kokoiseen irtopohjavuokaan ja sen reunoille. 

Juustoseos

600 g maustamatonta tuorejuustoa (Viola)

300 g creme fraichea

3 kananmunaa

1½ dl sokeria

2 tl vaniljauutetta

Vatkaa kaikki aineet sekaisin. Kaada seos pohjan päälle. Paista 180 asteessa n. 50 minuuttia. Sammuta uuni ja anna uunin kakkuineen jäähtyä suunnilleen huoneenlämpöön. Nosta kakku pois uunista ja anna jäähtyä lisää pöydällä. Siirrä kakku jääkaappiin ja anna jäähtyä vähintään seuraavaan päivään.

Nosta kakku lämpiämään vähän ennen tarjoilua ja nauti kakku hillon tai marjojen kanssa. Aika täydellinen vaikkakin yksinkertainen juustokakku.

Puuro pönttöuunissa

Tässä on uusi lempipuuroni: Kinnarin tilan kokonaisista kaurajyvistä tehty puuro pönttöuunissa. Tästä ei puuro paremmaksi voi tulla. Olen tehnyt puuroa monta kertaa, sitä on syöty iltapalalla ja aamiaisella ja lounaalla. Tämä toimii meidän pönttöuunilla, mutta ohje on siitä hyvä, ettei aika eikä lämpötilakaan ole niin tarkkaa. Olen usein tehnyt kuumemmassa uunissa jonkun ruuan, ja sen jälkeen vielä laittanut puuron hautumaan. Viime aikoina olen tehnyt puuron kaksinkertaisena, ja syömme sitä iltapalaksi ja seuraavana päivänä lounaalla kiisselin kanssa. 

2 dl Kinnarin tilan kaurasuurimoita

1 tl suolaa

0,8-1 l kiehuvaa vettä

2 dl täysmaitoa

Laita kannelliseen uunivuokaan kaikki aineet, sekoita vähän. Laita kansi päälle ja siirrä vuoka uuniin siinä vaiheessa kun uuni ei ole enää kovin kuuma, minulla se on ollut n. 100 astetta tai alle. Hauduta puuroa kolmisen tuntia. Sekoita puuro ja anna vähän tasaantua. Jos puuron tekee kaksinkertaisena, aikaa kuluu ainakin tunti enemmän. 

Viisi vaatetta vuodessa

Sen se maapallo kestää (tai 7), tämän hetken tiedon perusteella. Luin viime vuonna Sissi Penttilän ja Aku Varamäen hyvän tietokirjan Planetaarinen vaatekaappi. Suosittelen kirjaa kaikille, siitä riippumatta miten vaatteita kuluttaa tai haluaa kuluttaa. Kirja sisältää paljon tietoa, mutta ahdistavasta aiheesta huolimatta se on hyvin ja hauskastikin kirjoitettu. Ehdottomuus loistaa poissaolollaan, ja kirja tarjoaa paljon vaihtoehtoisia tapoja toimia jos joku tuntuu mahdottomalta. Kuten kirjoitin Goodreadsin arvioon, tämän kirjan luettuaan tuskin kukaan ärsyyntyy niin, että päätyy ajattelemaan "alanpa ostaa enemmän vaatteita". 

Vuoden viiteen vaatteeseen ei lasketa sukkia eikä alusvaatteita, ainakaan kohtuullisella kulutuksella, ei myöskään käytettyjä vaatteita. Mutta esim. kengät ja ulkovaatteet, myös ne vaatteet mitä oikeasti tarvitsee, lasketaan. Minä en ole tähänkään asti ihan joka vuosi ostanut viittä vaatetta, eli minulle haasteen ei pitäisi olla vaikea, mutta on silti mielenkiintoista pohtia ja seurata omia hankintoja ja tarpeita. Sen verran poikkean "säännöistä", että jos ompelen jostain kaapissani olevasta kankaasta (kaikki yli 20 v sitten hankittuja) vaatteen, en laske sitä mukaan, vaikka uusi vaate siitä syntyisikin. Just syksyllä ompelin hameen kankaasta, jonka vastikään ysärillä ostin Skotlannista. 

Tiedän jo, että tänä vuonna menee kaksi vaatetta kansallispukuun, joten vielä jää kolme vaatetta. Muuten en vielä tiedä, mitä pitää ostaa, todennäköisesti ainakin joku ulkoiluvaate. Kun vaihdan talvigoretakkiin vetoketjun, en tarvitse uutta takkiakaan. Olen jo loppuvuonna korjannut useampia vaatteita taas käyttökuntoon, ja muutamia vielä odottaa korjausta. Luulisin siis, että viisi vaatetta riittää, siitä huolimatta että kansallispuku vie niistä jo osan. 

Kuvassa on lempivaatteeni, eli Alpan villaneule, joka varmaankin on käytetyin vaatteeni. Neule on lähemmäs 10 v vanha, ja muuten se on mielestäni edelleen kuin uusi, mutta hihansuu rispaantui rikki viime syksynä. Kysyin Alpalta, että olisiko heillä saatavilla vähän samaa lankaa jolla korjata hihansuu. Sieltä tuli kaunis kortti ja lankaa, ihan parasta palvelua. Poimin silmukat ja vahvistin hihansuun pykäpistoin, ja neule on taas kuin uusi. 

ps. Satuin juuri tänään törmäämään somessa viestiketjuun, jossa useampi (mies)henkilö päivitteli haastetta, että ihanko pitää ostaa viisi vaatetta joka vuosi, kun ei ole kymmenessä vuodessa ostanut kuin yhden vaatteen jos sitäkään. Ehkä yhdet sukat ja kahdet kalsarit viiden vuoden välein. Hyvät heille, mutta tilastojen mukaan suomalaiset ostavat keskimäärin 40 vaatetta vuodessa, eli kyllä ainakin minä toivoisin haasteen leviävän laajemmalle. Ja he jotka kulkevat samoissa kengissä ja vaatteissa kesät talvet ja joiden vaatteet eivät kulu puhki, niin ehkä he voisivat antaa hyviä vinkkejä sen sijaan että päivittelevät tai ilkeilevät meille muille, jotka yrittävät muuttaa kulutustapojaan. 

Iso vegaaninen minestronekeitto

Minä sain vihdoinkin tehtyä minestronekeittoa viime kesän protuleirillä. Keitto oli tavallaan menestys, siitä tykättiin, ja sitä kului, mutta nimi kyllä herätti keskustelua, ruoka tuntui olevan monelle vieras ja sitä kautta epäilyttävä (tiedättehän, jos kouluruualla on outo nimi, niin sillä halutaan peittää jotain...). Leirillä leivoin keiton lisukkeeksi vaaleita sämpylöitä, lämpimät sämpylät ovat aina menestys. Tämän keiton vegaaninen versio on saanut inspiraationsa Chocochilin minestronekeitosta, toki ohje on vähän muokkautunut aikojen saatossa.

Minestronekeitto on yksi arkisista lempikeitoistani, upeaa kesällä kaikesta tuoreesta, mutta erityisen ihanan lämmittävää talvella. Teen aika usein minestronekeittoa, joko kerralla syötävän määrän, mutta vielä useammin teen ison keiton kasvisversiona, jonka sitten pakastan sopivissa erissä arkea helpottamaan. Leirillä tästä keitosta on helppo muokata monta versiota, sillä keitto on vegaaninen, ja ennen pastan lisäystä keittoa voi ottaa osan erikseen gluteenittomalle pastalle, samoin siihen voi lisätä jotain muuta, jos jos edellisiltä ruuilta on jotain sopivaa jäänyt (esim. nakkeja). Kotona lisään usein vähän savupeuraa tai -makkaraa.

Kirjoitan tähän ohjeen nyt sellaisena kuin tein protuleirillä 2025, tämä annos riitti hyvin 25:lle. Keittoa jäi vähän yli, ja se tarjoiltiin "italianpatana" jämälounaalla. Nyt tein reilun puolikkaan annoksen. Käytin vähemmän nestettä (käytin tiukkaa lientä) enkä lisännyt pastaa. Pakastin keiton sopivissa erissä, ja sitten tarvittaessa esim. työpäivän jälkeen lisään keittoon vettä, sopivasti pastaa ja mahdollisesti jotain muuta, ja maistuva arkiruoka on valmis siinä ajassa kuin pasta kypsyy. 

3 sipulia

5 valkosipulinkynttä

2 sellerinvartta

pätkä purjoa

5 porkkanaa

5 rkl rypsiöljyä

5 tl balsamicoviinietikkaa

8-9 tlk tomaattimurskaa

n. 3,5 l vettä tai tarpeen mukaan

10 kasvisliemikuutiota

3-5 laakerinlehteä

mustapippuria n. 1-2 tl tai enemmän

5 tl sokeria

lehtikaalia jos on

4 tlk GoGreen papumixia (tai mitä papuja onkaan)

2-4 tlk kikherneitä

5-6 dl pientä simpukkapastaa

suolaa

tuoretta basilikaa tarjoiluun (jos on)

Kuori ja pilko kasvikset. Raasta porkkanat raastimen karkealla terällä. Laita öljy kattilaan ja kuullota kasviksia kattilassa hetki, lisää balsamico (tai viinietikka) joukkoon. Lisää tomaattimurska ja vähän vettä ja liemikuutiot (tai muu liemi) sekä mausteet. Keitä kymmenisen minuuttia, lisää sen jälkeen pilkottu lehtikaali, pavut/kikherneet ja pasta. Tarkista suola, ja lisää tarvittaessa (riippuu aina liemen suolaisuudesta). Keitä vielä kymmenisen minuuttia tai niin, että pasta on kypsää. 

Ajat ovat ohjeellisia, leirioloissa kaikki kestää kauemmin. Tähän voi käyttää mitä kasviksia sattuu olemaan ja niiden määriä voi muuttaa, ja keitto on aina hyvää. 

Valmistauduin nyt alkavaan työvuoteen käyttämällä yhden lomapäivän ruuanlaittoon (ja jälkien siivoamiseen). Tein ison makaronilaatikon ja ison kaalilaatikon pönttöuunissa, tämän keiton, ison sosekeiton ja vielä ison annoksen chili sin carnea säilykepavuista. Siinä sivussa valmistin myös ison kattilallisen ihanaa kasvislientä kasvisten kuorista ja hukkapaloista, tällä kertaa maustoin liemen lipstikalla ja valkopippureilla. Tein myös maukkaan puuron pönttöuunissa, kun kerran lämpöä riitti ja sähkö oli kallista, puuro oli hyvää iltapalalla ja seuravana aamuna. Nyt minulla on pakastimessa valmiita tai lähes valmiita ruokia helpottamassa arjen ruuanlaittoa (pitkien) työpäivien jälkeen tai reissujeni ajaksi muille lämmitettäväksi.