Sieni-iloittelua Punkaharjulla

Viikonlopun sieninäyttelyä

Minä olin jo pidempään miettinyt Hotelli Punkaharjun sieniristeilylle tai sieniviikonloppuun osallistumista, ehkä olin joskus asiasta saattanut mainita ääneenkin. Nyt kävi niin, että sain työkavereilta 50v-lahjaksi lahjakortin sieniristeilylle (hyvä täyttää heti pandemian alettua 50 v, kun tuntuu säilyvän ikuisesti saman ikäisenä kun muistamisia tulee edelleen). Ja samaan aikaan sain muitakin muistamisia (mm. isältä) joiden turvin päätin osallistua risteilyn lisäksi myös sieniviikonloppuun heti perään. Mies oikein yllytti tekemään kaiken pitkän kaavan mukaan, ja hyvä niin, olipahan nimittäin melkoinen reissu.

Uintimaisema

 

Varasin junamatkan Luston asemalle vieruspenkkeineen ja lähdin torstaina lounaan jälkeen matkaan. Tein junassa töitä menomatkan (sekin on niin kivaa), evääksi hain marjoja Hakaniemen torilta (parhaat eväät on puolukkaa ja vadelmaa). Saavuin perille alkuillasta ja sisäänkirjautumisen jälkeen menin suoraan uimaan Saimaaseen. Tämän jälkeen vielä hyvä illallinen ravintolassa sekä rentoutumista ihanassa Metsähuoneessa. Torstain ja sunnuntain väliin mahtuikin monta uintia ja saunaa, ihan huippua uida Saimaassa tähän aikaan vuodesta.

Vihertuoksumalikka

 

Perjantaina osallistuin sieniristeilylle. Ihana laivamatka Saimaalla, kaksi saarta, kaksi sieniretkeä, maukas lounas ja maistuvat kahvit (=teet) mennen tullen. Ja mukava ja kiinnostava seura. Ei haitannut yhtään, että olin yksin liikenteessä sillä tutustuin laivalla ihaniin (sieni-)ihmisiin. 

 

Kuten moni tietää, tämä on ollut ihan katastrofaalisen huono sienivuosi monin paikoin, mutta silti saimme yhdessä yli 50 erilaista sientä risteilyn sieninäyttelyyn. Minä opin kerralla uuden syötävän sienen eli vihertuoksumalikan. Kuten Saimi Hoyerin ilmeestä huomaa, siinä on aivan ihana aniksen tuoksu.

Risteilyn jälkeen jatkoin Hotelli Punkaharjulle Jukka Pojan keikalle. Hyvä ruoka, ihana tunnelma ja kaikesta huokuva lämpö. Paras hetki on parhaillaan, ei mulla muuta.

Monivyöseitikki ja kangastatti

 

Lauantaina alkoi sitten sieniviikonloppu: lauantain ja sunnuntain pitkiltä sieniretkiltä yli 80 lajia näyttelyyn. Ruokasieniä löytyi jonkin verran, minulla pääasiassa limanuljaskaa ja muutama herkkutatti. Lahjoitin omat sienet keittiöön kuten teki moni muukin.

Aamiainen maisemalla

 

Sieniviikonloppuun kuului myös upea ruoka. Harvinaisen upeat aamiaiset paikallisista raaka-aineista ja tuotteista (ja hyvä tee!), hyvät keittolounaat ja lisäksi sieni-illallinen pitkän kaavan mukaan. Illallinen meni heittämällä ihan parhaisiin ravintolakokemuksiini ikinä: yli viis tuntia  toinen toistaan parempia sieniruokia hyvässä seurassa kuunnellen mitä mielenkiintoisempia tarinoita. Kaikki aloitettiin neljän sienen maistelulla ja siitä ilta jatkui kymmenellä ruoka-annoksella. Ja tuo sorsa; lapsuudesta lähtien hyvää sorsaa syöneenä sanoisin, että tuo oli ylivoimaisesti paras sorsa-annos mitä olen ikinä syönyt. Ateria päättyi vihertuoksumalikkafudgeen mikä teki kunniaa minun uuden oppimiselle.

 

 

Sorsaa ja mustavahakasta

 

Sieniviikonlopussa taisi olla keskimäärin kolmenlaisia sieni-ihmisiä: intohimoisia sienestäjiä jotka tuntevat huiman määrän sieniä, sitten sellaisia tavallisia sienestäjiä jotka keräävät sujuvasti monia ruokasieniä (minä taidan kuulua tähän joukkoon), ja sitten sellaisia, jotka eivät välitä tai edes kamalasti pidä sienistä. Mutta mikä hienointa, kaikki saivat varmasti hienoja kokemuksia ja jokainen oppi uutta. Vähän samalla tapaa kuin River Cottagen ruokakursseilla, kaikki oppivat omalla tasollaan. Mikä ihanuus seurata intohimoisia ja päteviä opettajia, se tiedon määrä on valtava 💚 

 

Herkkutatti-iloa

En minä edes osaa kirjoittaa miten nuo kolme päivää vaikuttivat, tuntuu ettei mitkään sanat tee oikeutta kokemukselle. Sain uusia ystäviä, ihania kokemuksia ja muistoja sekä opin paljon uutta. Mitään muuta ei tarvitse, hyrisen edelleen onnesta. Ei tarvitse haikailla ulkomaiden ruokakursseille kun meillä on tällaista. Sanoinkin ehkä sata kertaa "sitten seuraavalla kerralla...". Ehkä/toivottavasti se seuraava kerta on esikoisen kanssa yhdessä vaikka jo ensi vuonna 💚 Kiitos Saimi, kiitos Jarkko, kiitos Virpi ja kiitos kaikki muut 💚

 

Matkalla Suomessa 2022

Louhisaari

Tänä vuonna oma somefeedini on täyttynyt ihmisten matkakuvista pitkin maailmaa. Kotimaiset paikat, jos eivät nyt ammota tyhjyyttään, niin ovat kuitenkin kärsineet vierailijoiden roimasta vähenemisestä edellisvuoteen verrattuna.

Olen tänä vuonna tehnyt todella kivoja juttuja kotimaassa. Osa näistä suunnitellusti, osa ihan sattumalta, ja osa yllättävien tapahtumien johdosta. Laitan tähän koosteen tähän mennessä tehdyistä pienemmistä ja (minulle) isommista reissuista, olkoon tämä muistiin itselle tuleviksi vuosiksi, ja myös ehkä vihjeeksi jollekin. Kaikki paikat ovat sellaisia mihin menisin uudestaan koska vaan, osassa olenkin jo käynyt useamman kerran. Lomaa on vielä vähän jäljellä, se kulunee mökillä ja kotona.

 

Mustion linnassa olin ihan alkukesästä työmatkalla. Kuinka tällaista olikaan kaivannut, ja kuinka päätinkin, että sinne mennään perheen kanssa uudestaan. Linnan puutarha on aivan upea, ja niin on itse linnakin. Opastetulla linnakierroksella kannattaa ehdomasti käydä, se on koskettavuudessaan ihan omaa luokkaansa. Ja ruoka, pelkästään ruuankin takia sinne kannattaa mennä. Pelastetaan maailmaa silakkalounas kerrallaan, ja millainen lounas se olikaan! Jokainen ateria oli erinomainen ja sai meidät hyrisemään tyytyväisyydestä.

Keskellä ei mitään, mutta kuitenkin melkein meidän mökkimatkalla Iitin Sääksjärvellä on Olga Temosen perustama pitseria Rehtori. Sinnekin kannattaa suunnata pelkän ruuan takia, mutta onhan siinä vieressä Olgan kotieläinpihakin, joka taitaa olla ainakin lapsiperheiden suosiossa. Pitsa leivotaan yli 100 v vanhaan juureen, se on erinomaista ja aavistuksen erilaista kuin muualla. Menimme ensimmäisen kerran sinne ihan suunnittelematta (vaihtoehtona oli kokkaushaluton minä ja säilykkeet), mutta ei se jää tuohon yhteen kertaan. 

 

Jokakesäisen perinteen mukaan suuntasin yhtenä ylityövapaana siskon kanssa Juvalle Teahouse of Wehmaisiin. Samalla reissulla kävimme myös Kenkäverossa, jonne tuhlasin pienen omaisuuden (pellavamekkoja ja Paula Ruuttusen keramiikkaa). Teehuoneelta piti tietysti ostaa teetä, suklaata ja skonssiseosta. Nautimme kumpikin alkudrinksut sekä upean Afternoon tea -kattauksen. Oli ehkä paras kaikista kerroista, vaikka vaikea niitä edellisiäkään on ylittää (blogista löytyy viime-, ja edellisvuotinen reissu, sekä ensimmäinen kerta jo 10 v takaa, ja toinenkin kerta).

Aloitin, ehkä vähän hassusti, lomani perjantaina heinäkuun ensimmäisenä. Koska mies teki vielä silloin töitä kotona, päätin lähteä lasten kanssa Porvooseen päiväksi. Herätin teinit (hilpeää!) aamulla ennen seitsemää ja lähdimme bussilla Porvooseen. Aloitimme päivän hotelli Runon aamiaisella. Ihan mieletön aamiainen, ihan parhaita mitä olen missään saanut. Aamiaisen jälkeen vietimme aikaa putiikeissa (ei ollut hinnatonta) ja pelikaupassa (että kuopuskin pysyi tyytyväisenä), lounas kuitattiin jäätelöllä. Vein lapset myös Runebergien kotimuseoon, ja toimin heille oppaana kertoen Frederika Runebergin aikaansaannoksista. Mies tuli ei-niin-pitkän työpäivän jälkeen perässä, ja kävelimme vielä pitkin Porvoon rantaa ennen maistuvaa illallista Zum Biespielissä. Jossei olisi niin keski-ikäistä sanoa, että ihan kuin olisimme olleet ulkomailla, sanoisin niin. Mikä upea loman aloitus!

Täydelliset ahvenfileet

Aivan yllättäen, ei mitenkään etukäteen suunnitellen, teimme tämän kesän kesälomamatkan Ahvenanmaalle, jonne veimme samalla esikoisen kesätöihin. Suuntasimme heinäkuun alussa lossin ja parin laivamatkan päähän Lappon saarelle. Söin ehkä parhaan kala-annoksen ikinä ravintola Galeasenissa. Tullessa yövyimme yhden yön, sekä vierailimme kuopuksen riemuksi (not!) Louhisaaren kartanossa ja puutarhassa, söimme myös hyvän lounaan siellä, juuri ja juuri ehdimme lounasaikaan Asikaisten ritaripuistossa vierailun jälkeen.

Pitihän se esikoinen hakea Ahvenanmaalta poiskin. Takaisin tulessa pysähdyimme Kustavissa. Söimme upeat lohileivät ravintola Prykässä. Nälkä oli kova, enkä noin hyvää leipää muista saaneeni koskaan. Kävimme esikoisen toiveesta myös Kustavin savipajan käsityöläiskylässä, ihailimme lasia, savea, metallia ja nautimme munkkikahvit. Ja tapasimme ystävän perheineen, olimme olleet syömässäkin samassa paikassa samaan aikaan toisiamme huomaamatta.

Muu aika lomasta on mennyt mökillä ja kotona. Mökillä on ollut työleirin tapaista, kotonakin olisi pitänyt olla sellaista, mutta laiskuus on voittanut. Olen uinut järvissä, joessa ja meressä. Kymi on pysynyt virkistävänä, siinä 19-20 asteessa koko kesän. Palsta ja metsä alkavat tuottaa satoa, tämä on hyvä, niin hyvä. 

Kuutamouinnilla yöllä

Kuukauden tee: niin se loppuu kuin alkoikin

Nyt kesäkuussa tulee vuosi täyteen kuukauden tee -sarjaa. Olen kirjoittanut huhtikuuta lukuunottamatta joka kuukausi jonkun teeaiheisen postauksen, välillä drinkkejä, välillä moctaileja, tai jotain ihan muuta. Sarjaa on ollut kiva tehdä ja olenkin miettinyt ihan uudenlaisia makuyhdistelmiä, ja avautunut vähän muutenkin teeasioista. 

Sarja sai alkunsa matkalla Juvalle viime vuonna heti kesäloman alkuun. Nyt päätän sarjan siihen mistä se alkoikin, eli matkalla Juvalle, tällä kertaa siskon kanssa. Pidin perjantaina saldovapaan ja treffasimme siskon kanssa suunnilleen puolessa välissä matkaa. Matkan varrella pysähdyimme Kenkäverossa ja tulomatkalla Tertin kartanossa aivan kuten viime vuonnakin. Hiljaista oli, ei ole tainnut vielä kesäsesonki alkaa; harmittavasti kaikki liikkeetkään eivät vielä olleet auki. Harvemmin olen minäkään kesäkuussa matkustellut, eli en osaa sanoa johtuiko hiljaisuus koronasta, vai siitä että oltiin vielä kesäkuun alkupuolella. 

Kurkkuleipä 💚

Matkan pääkohde oli tietenkin Wehmaan teehuone. Olin tehnyt pöytävarauksen etukäteen ja tilannut täyden kello viiden teen kummallekin. Olimme siskon kanssa ihan samiksia, joimme alkuun samanlaiset teedrinkit ja kumpikin valitsi teeksi hyvän Assamin maidon kanssa. Kaikki oli juuri niin hyvää kuin odottikin, ehkä suolainen puoli vei täpärästi voiton. Ja ne skonssit, juuri paistetut skonssit, ihan parasta!

Mukaan piti tietysti ostaa skonssijauhoseoksia, montaa teetä ja vähän suklaata. Teekannu olisi houkuttanut, samoin tuollainen lautasteline, mutta kun ei ole enää tilaa mihin uusia astioita laittaa, niin annoin järjen voittaa. Ehkä sitten ensi kerralla. 

Nyt on aika päättää kuukauden teet blogissa, siitä huolimatta että tietysti kaikkea uutta on mielessä. Loppuun kokosin vielä sarjan kaikki kirjoitukset:

Heinäkuu - seljankukka

Elokuu - mustikka

Elokuu - vadelma

Syyskuu - puolukka

Lokakuu - mango -passiondrinkki

Marraskuu - Earl grey GT

Joulukuu - lämmin omena

Tammikuu - aamiaistee

Helmikuu - matkoilla mökillä

Maaliskuu - kello viiden tee

Toukokuu - raparperi

Kesäkuu - loppu

Matkalla Suomessa - viiden vuoden jälkeen

Minä olen kirjoittanut (ei millään kovin hyvällä) viisi vuotta sitten blogiini kotiman matkailusta ja matkoilla syömisestä. Viisi vuotta on aika pitkä aika, ja kyllä siinä ajassa on muutosta tapahtunut, paljonkin ja onneksi parempaan. Tämä blogi ei ole mikään matkablogi, enkä minä pidä matkustamisesta juurikaan, mutta kyllähän sitä yksi kaksi pientä kesälomareissua tulee tehtyä joka vuosi. Kuten olen aiemminkin jo todennut, minulla tämä poikkeusaika ei ole muuttanut tai perunut suunnitelmia, tätä se olisi ollut vanhassakin normaalissa.

Ensimmäiselle matkalle Mikkelin kautta Juvalle lähdin kahden ystävän kanssa heti viimeisen työpäivän jälkeen ennen lomaa. Mikkeliin saavuimme niin myöhään, että missasimme Tertin kartanon kesäpöydän, mutta nautimme sen sijaan upeat pizzat pizzeria Domissa Mikkelin keskustassa. Yövyimme kolmen hengen huoneessa vanhalla kasarmialueella Huoneistohotelli Marjassa, lämmin suositus paikalle. Minun mielikuvitus nauttii tällaisista paikoista, mietin aktiivisesti millaista elämää siellä on ennen eletty. Aamiainen odotti jääkaapissa, poikkeusaikana nautimme aamiaisen omassa huoneessa, tunnelmallista sekin.  Ihana yöpaikka, voittaa ketjuhotellit mennen tullen.

Aamulla jatkoimme matkaa Kenkäveroon, jossa saattoi shoppailu melkein lähteä lapasesta. Mutta eihän pellavaa voi koskaan olla liikaa, ei päällä eikä keittiössä. Paljon kehuttu Kenkäveron puutarha taisi pitää vähän välivuotta, mutta toisaalta, siellä oli tämän kesän söpöin käsienpesumahdollisuus. Tertin kartanon keittiöpuutarha oli sen sijaan ihan mielettömän upea ja inspiroiva, pitäisiköhän sitä suunnitella omaakin palstaa vähän eri tavalla (jos nyt saisi siemenet itämään).

Kenkäverosta matka jatkui Teahouse of Wehmais'iin. Onneksi meillä oli päytävaraus, sillä useampi  ihminen/seurue joutui kääntymään pois, koska paikka oli niin täynnä kuin näissä oloissa voi olla. Me nautimme iltapäiväteekattauksen (ylin kuva) ihanien teedrinkkien jälkeen. Kaikki oli hyvää, niin hyvää; ja tunnelmallista. Teehuone on remontoinut ja laajentanut konseptiaan niin, ettei se enää rajoitu vain englantilaiseen teekulttuuriin. Hyvä niin, ja vaikka ehkä jotain tunnelmallisuutta onkin menetetty, on paljon uutta saatu tilalle. Ja shoppailu sai jatkoa täällä, onpahan nyt ainakin teetä loppuvuodeksi kaapeissa. Ostin jopa elämäni ensimmäiset maustetut teet, nimittäin olen tänä vuonna ihastunut itse tehtyyn jääteehen ja erilaisiin teedrinkkeihin.  Pitäisiköhän niistä tehdä ihan oma kirjoituksensa?

Tämän reissun jälkeen totesimme, että ihan kuin olisi ulkomailla käynyt: tällaisissa paikoissa sitä ihmiset käyvät ulkomailla, joten miksi ei Suomessakin.

Tyrvään pappilan yläkertaa, huoneparsa 💚

Seuraava matka suuntautui perheen kanssa Sastamalaan. Mies ja esikoinen suunnittelivat reitin ja yöpymiset, ja puhuttiin koko ajan Sastamalasta. Olinkin sitten vähän sekaisin, kun kuitenkin oltiin välillä Vammalassa, välillä Tyrväällä tai Mouhijärvellä, mutta siis kuitenkin Sastamalassa. En selvästikään ole perillä näistä kuntaliitoksista ja nimien vaihdoksista.

Tyrvään pappilan veistospuistoa

Onnekkaan sattuman vuoksi söimme lounaan Tyrvään pappilassa. Mikä miljöö, mikä ruoka, mikä palvelu! Tänne kannattaa tulla ihan vasiten, ei vain vahingossa. Harvoin on niin tärkeä ja huomiotu olo kuin mitä sai kokea Tyrvään pappilassa 💚

Majapaikan lähellä oli Jaatsi, Akseli Gallen-Kallelan lapsuudenkoti. Historiallinen paikka, vaikka talo onkin näyttelykäytössä nykyisin. Aika upeassa paikassa sitä Axel on saanut lapsuutensa viettää!

Vammalasta suuntasimme Ellivuoreen, jossa oli matkan seuraava yöpymispaikka. Meillä oli sopivasti aikaa kahden sateen välissä kävellä Pirunvuorelle ja vierailla Kivilinnassa. Minä en tiennyt tästä paikasta etukäteen mitään, mutta tämän jälkeen osaan kyllä suositella paikkaa kaikille. Uskallan sanoa jo nyt, että Kivilinna ja Pirunvuoren luola ovat varmastikin yksi tämän kesän kohokohdista.

Hyvään matkaan kuuluu myös kahvit ystävien luona, olipahan taas mukava nähdä ja saimme juuri munittuja muniakin mukaan sekä rapsuttaa ihanaa koiraa. Vihjeestä kävimme kotimatkalla Pirkkalan sittarissa, ja täytyy sanoa, että sen valikoimat ovat kyllä monipuolisemmat kuin missään näissä pääkaupunkiseudun ruokakaupoissa missä asioimme. Ihan kuin olisi ulkomailla ollut.

Kaiken kaikkiaan voi todeta, että viidessä vuodessa on tapahtunut paljon. On helpompi löytää erilaisempia yöpymispaikkoja ketjuhotellien sijaan, sellaisia paikkoja joissa on hyvät aamiaiset. Myös paikallisia ruokapaikoja on helppo löytää ja niitä on paljon. Ja vaikka ruisleipä onkin parasta itähämäläisittäin, niin on virkistävää huomata, että näin on ;)

Kaikesta kehityksestä huolimatta kirjoitin omaan bullet journaliin muistiin seuraavia matkoja varten: ota omat teet mukaan! Joku asia ei siis vieläkään ole muuttunut näiden vuosien aikana, nimittäin aamiaisella ei tunnu edelleenkään saavaan aamiaisteetä.

Vuolenkosken vetokisat 2017

Jos kaikki paikat olisivat kuten Vuolenkoski, Suomessa olisi paljon vähemmän syrjäytyneitä nuoria ja yksinäisiä vanhuksia. Tänä vuonna lomailemme kotimaassa, ja Vuolenkosken vanhojen traktoreiden vetokisat sopivat hyvin ohjelmaan. Siellä menikin koko päivä kisoja seuratessa, shoppailemassa sekä rokkaa ja hattaraa syödessä. Vetokisat tuli seurattua tarkkaan, mutta ehdimme kiertää myös Suvimarkkinat hyvin, esikoinen sai mm. avainnauhan ja minä tein hienon löydön, turkoosia Saara Hopeaa. 

Ehkä parasta kuitenkin oli (kisojen ohella tietty) Sinisen talon kasvimaa ja Essukellarin puoti siinä heti kasvimaan kupeessa. Oli ihan pakko ostaa esikoiselle ihana pellavaessu ja mökin teepannulle pannumyssy. Kasvimaata tuli ihailtua monesta kulmasta, se on juuri sellainen mistä haaveilen sen kaupungin savimaa-aarin sijaan. Upeassa kasvussa kaikki, vaikka kesä on ollut mitä on ollut.

Päivä oli jo pitkällä kun lähdimme pois eikä olisi ollut enää aikaa tehdä hirvipataa mikä oli suunnitelmissa tälle päivälle. Niinpä ostimme lähtiessä vielä hyvin savustetun kalan, ja lapsien lepyttelemiseksi (kun ei mentykään grillille vaan ostettiin kala) käytiin hakemassa kaupasta ranskiksia. Lisänä kesän ensimmäinen kantarellikastike (!) ja kaalisalaatti. Ruoka tuli helposti ja nopeasti ja maistui kaikille. Kiva lomapäivä!

Teen ystävää hemmotellaan - maakuntamatkailua

Kävimme kesälomamatkalla viisi vuotta sitten Teahouse of Wehmais -teetuvassa. Jutussa oli esikoisen, silloin 7 v, ottamat kuvat, ja vähän hehkutusta upeasta miljööstä, palvelusta ja valikoimasta Juvalla, mm. upeana vaihtoehtona aapeeseelle. Ehkä tämä postaus oli inspiraationa kutsulle, jonka sain vähän aikaa sitten Anna Grotenfelt-Paunoselta, teehuoneen emännältä. Matkan järjestäjänä oli VisitSaimaa yhdessä paikallisten yritysten kanssa. Henkilökohtainen kutsu sai huomioni, ja kerrottuani kutsusta mies ja esikoinen yhteen ääneen vaativat että totta kai minun pitää lähteä reissuun. Matka sattui keskiviikolle, mutta sain vaihdettua päivän ainoan kokouksen edelliseen päivään, joten sain käyttää ylityövapaita ja ottaa yhden päivän vapaata keskelle viikkoa. Onneksi otin, niin antoisa, herkullinen ja etenkin inspiroiva reissu meillä oli. Olin siis reissussa kutsuttuna vieraana ja niin matkat kuin syömisetkin tarjottiin meille kaikille, jotka olimme mukana.

Reissu alkoi Hirvensalmelta Siiriäisen luomutilalta, jossa saimme tutustua Charolais-pihvirotukarjaan: sympaattisiin ja hyväluontoisiin lehmiin, pikkuvasikoihin, sekä tietysti laiskantyytyväiseen Jaakko-sonniin. Tilan emäntä Anna Siiriäinen kertoi eläimistä, kasvatuksesta, ruokinnasta ja kaikesta muustakin hauskasti, maatilamatkailua parhaimmillaan.

Aamupalaksi saimme pizzaa ja naudan kuvepaistia. Otava food Factoryn Ilkka Arvola oli odottamassa meitä laitumen vieressä ja grillasi flank steakia. Pizzat oli valmistettu aiemmin leipomossa, ja päälle lisättiin muutama pala paistia. Ehkä parasta nautaa mitä olen syönyt, yksinkertaisesti grillattuna ja aavistus pippuria päällä, vähän enemmän suolaa. Tätä lihaa täytyy tilata joskus, jos vaan se onnistuu logistisesti. 

Laitumelta siirryimme takaisin bussiin ja kohti Juvaa. Saavuimme Wehmaan kartanolle teehuoneen pihaan, jossa Anna Grotenfelt-Paunonen toivotti meidät tervetulleiksi ja skoolasimme kuohuvalla juomalla, jossa oli myös teetä. Samassa pihapiirissä on Deli&Deco-kauppa, joka avataan nyt perjantaina. Kaupasta löytyy kaikkea mahdollista teen ystäville, paikallisia herkkuja sekä monenlaista sisustustavaraa. Kaikessa on panostettu lähituotantoon, ja se mikä tulee kauempaa, on luomua ja/tai kestävää.

Kaupasta näkee myös keittiöön, joka on suunniteltu niin, että siellä on mahdollista pitää kokki- tai leivontakursseja pienelle porukalle. Remontti on toteutettu paikallisin voimin, alueelta on löytynyt kaikki tarvittava ammattiosaaminen. Vanhan tallin hirret ovat hienosti näkyvillä, ja uudet ikkunat ovat kuin paikoilleen tehtyjä (mitä ne tietysti ovatkin, tämä on perheen sisäinen vitsi).

Nautimme lounaan mukavasti rupatellen ja kuunnellen luomutuotannosta. Opimme kolmessa minuutissa Nils Grotenfeltiltä kaiken oleellisen luomusta (aikafani kyllä sanoo että meni siihen vähän yli kolme minuuttia). Luomutuotannon ydin voidaan jakaa kolmeen osaan, eli kasviin (maan hoitoa!), eläimeen (lajinmukaisuus!) ja valvontaan. Lounasta seurasi tietysti jälkiruoka, joka tällä kertaa oli toteutettu mielenkiintoisesti teemaisteluna. Tämä oli minulle, tavalliselle teenjuojalle ja teefanille, koko reissun kohokohta! Kuvittelen aina tietäväni teestä paljon, ja osaavani vaikka mitä, mutta niin vaan taas opin uutta. Anna on valmistumassa tee-sommelieriksi, ensimmäisenä (tietääkseni) Suomessa. Ylläoleva kuva on "kuvausrekvisiittaa" (harmittavasti reissulle oli tullut viime hetken peruutuksia, joten annoksia oli jokunen ylimääräinen), oikeasti aloitimme vasemmalta yksi tee ja jälkiruoka kerrallaan. Vasemmalla on vihreää teetä ja porkkanakakkua, keskellä oolongia ja suklaakakkua ja oikealla mustaa keemunia ja piimähyytelöä. Mikään ei ollut paremaa tai huonompaa kuin toinen, kaikki ihan täydellisiä yhdessä ja erikseen. Myös se oolong josta olen ennen ajatellut etten oikein pidä siitä eikä se oikein sovi minkään kanssa. No sopiihan se kun osaa. Mikä ihana jälkiruoka, miten ihana oli taas oppia uutta, kiitos Anna!

Minä tiedän mitä teemme kesälomalla. Joku reissu suunnitellaan niin, että pääsemme koko perhe Juvalle ja Mikkeliin. Suosittelen muillekin, eikä tarvitse miettiä missä käy syömässä. Ja pitää keksiä jotain asiaa isommallakin porukalla, haluan teemaisteluun uudestaan. Yläkerran ylisillä on hieno tila, johon mahtuu isompikin porukka maistelemaan, kokoustamaan ja nauttimaan.

Ruokamatkailu on hyvä syy matkailla (niiden sukulaisten lisäksi)!

Neljän päivän River Cottage - keittiöpuutarha

Ensimmäisenä päivänä meillä oli aikaa kiertää puutarhassa ja ympäristössä pari tuntia puutarhuri Jimin opastuksella. Oli hienoa nähdä oikeasti kaikki ne kasvimaat mitä on nähnyt vain kirjojen kuvissa tai ohjelmissa. Osa sadosta oli selvästi meitä edellä, kuten herneet, pavut, sipulit, palsternakat, punajuuret ja kaalikasvit. Toisaalta esim. porkkanat olivat aika pieniä vielä ja perunakin vasta juuri nostettavissa. Karviaiset ja viinimarjat olivat samassa vaiheessa kuin kotonakin.

Pääkeittiöpuutarha on jaettu neljään lohkoon, jossa noudatetaan normaalia neljän vuoden kiertoa. Tiedättehän, palkokasvien jälkeen kaalit, sitten sipulit ja lopuksi sekalaiset. Ja sitten taas uudestaan. Reunoilla on yhdellä sivulla hyönteisiä varten kukkia, toisella reunalla monenlaista kasvia, ja marjapensasta, kolmannella reunalla yrttipenkki. Reunan ja varsinaisen neliön välissä on vielä naruaita, jota pitkin kasvoi pilariomenapuita. 

Parsan alla krassia

Kaikki tila on siis käytetty todella tarkkaan. Parsan alla kasvaa krassia (ja sitä kasvaa muuallakin), porkkanat ja palsternakat ovat tiiviisti vuorotellen koska porkkanat kerätään keskikesällä ja sen jälkeen palsternakalle jää vielä tilaa kasvaa isommaksi, tyhjiin väleihin kylvetään nopeakasvuisia kasveja jne. Tila käytetään tarkasti hyödyksi sekä tilan että ajan suhteen. Mahtavaa.

Myös pölyttäjistä on huolehdittu. Siksi kasvimaalla on tilaa myös hyville hyönteiskasveille, yksi sivusta on täynnä houkuttelevia kukkia. Tilalla kerätään monista lajeista siemenet talteen joten pölytys on senkin takia tärkeää. Siementen kannalta tosin puutarhurin yksikin lomapäivä voi olla kohtalokas. Tilalla kasvaa harvinaista ja hienoa papulajia ja puutarhuri oli kuivattanut niitä viime vuonna seuraavan vuoden kylvöjä varten. Yhtenä ainoana yksittäisenä puutarhurin lomapäivänä kokki oli kokannut siemenistä kuuleman mukaan loistavan aterian. Onneksi puutarhuri sai uudet siemenet naapuritilalta, tässäkin nähdään että hyvää kannattaa levittää eteenpäin.

Juuri kylvetyt siemenet

Siemenet kylvetään hajakylvönä laakeisiina astioihin josta pikkutaimet poimitaan sitten yksittän omiin pikkuruukkuihin. Talveen on jo alettu valmistautua, eli ruukuissa on erilaisia lehtikaaleja. Ja yksi satsi salaattia, jota kylvetään uudestaan ja uudestaan niin että tuoretta raikasta salaattia on saatavilla koko ajan. Siemeniä ei selvästikään tuhlata.

Punajuuria kylvetään 1-3 siementä koloa kohti ja vahvin jätetään kasvamaan. Pitkän kasvukauden takia punajuuria voidaan kylvää edelleenkin.

Kaikki tilalla kasvava on luomua. Ympäristö pidetään monimuotoisena, kaikesta mahdollisesta huolehditaan hyvin, niin kasveista, sienistä, riistasta kuin eläimistä. Kaikki kiertää mahdollisuuksien mukaan, kuvassa näkyy viherkompostin kolme vaihetta.

Tehokas tilankäyttö näkyy muuallakin kuin kasvimaalla. Tässä muutama kasvulaatikollinen hernettä, ne kasvavat käytävän vieressa aitaa vasten.

Tämä ja toinen parsakaali syötiin kalan kanssa. Kahdesta parsakaalista riitti koko porukalle maistiaiset. Ja millaiset maistiaiset, parasta parsakaalia mitä olen ikinä syönyt.

Tuliaisia

Jokaiselta matkalta pitää tuoda tuliaisia. Lapset ovat jo niin isoja, että he toivoivat vaatteita Lontoosta sekä vähän karkkia mutta ei muuta. Melkein kaikilta matkoilta tulee ostettua itselle keittiövälineitä, jos vastaan tulee jotain tarpeellista. Minulla on esim. edelleen lähes joka päiväisessä käytössä leveä metallinen paistinlasta, jonka ostin aikoinani Englannista kielikurssilta vuonna 1986 (hei, sehän on 30v-juhla tänä vuonna!). 

Nyt ostin River Cottagesta essun itselleni, sen olin päättänyt ostaa jo ennen reissua. Lisäksi ostin pinon keittiöpyyhkeitä. Ja paikallista giniä ja omenaista aperitiivia. Giniä päästiin maistamaan boolissa, aperitiiviä tarjoiltiin meille yhtenä päivänä. Meille muuten tarjoiltiin joka päivä jotain hyvää paikallista juomaa, varmaan myös hyvä myyntikikka, sen verran paljon seljankukkakuohariakin tuntui ihmisten reppuihin päätyvän. 

Ostin myös kaksi leipäkoria, toivon että saan kaksi leipää mahtumaan uuniin yhtäaikaa. Tulkoon tulevista leivistä yhtä hyviä kuin niistä kahdesta mitkä jo syötiin. Ja koska ostoksia oli näin paljon, olihan minun ostettava myös iso juuttikassi. 

Kirjalahjaksi valitsin Fish-kirjan. Se oli oikeastaan ainoa kirja niistä mitä minulla ei ollut jonka halusin. Suurimmalla osalla oli muuten Everyday-kirja, ja seuraavaksi eniten oli Veg Everyday -kirjaa. Ja samat kirjat olivat vähemmän lemppareita kuin minullakin. Nyt minulla on peruskirjoista kaikki, ja vähän päälle. A-Z-kirjaa odotellessa.

Ostin reissusta myös muutamia puutarha- ja keittiöpuutarhalehtiä. Ja miehelle Somme-lehden, sopivasti kun sattui 100-vuotispäivä perjantaina. Sainkin ihmetellä univormuissa marssivia miehiä Lontoossa. Ja vielä pikkuisen suklaata ja lisää giniä lentokentältä, siinä oli tuliaiset suunnilleen kasassa. Ja siskolle tiedoksi, muistin Polon.

Neljän päivän River Cottage - missä tulikaan oltua

Laitan tähän muutamia kuvia paikoista jossa kurssi pidettiin sekä muutamia huomioita kurssin sujuvuudesta. River Cottagen ruokakurssilla on niin toimiva konsepti, että se on niin lähellä täydellistä kuin vaan voi olla. Ainoa pieni miinus on sekin niin ymmärrettävä, että sen antaa anteeksi. Kurssitoiminta on hioutunut kymmenessä vuodessa tähän pisteeseen, kuulemma kaikista virheistä on otettu opiksi. Kuulin myös että Jamie Oliver olisi perustamassa samanlaista kurssitoimintaa, on kuulemma konseptikin valmiina, sama konsepti kuin täällä. No, tälläistä kuulin käytävällä, ottakaa se sellaisena tietona.

Jokaisella oli oma kokkauspiste ja jääkaappi. Hella ja uuni jaettiin yleensä kahden oppilaan kanssa, tosin minulla ja minua vastapäätä olevalla ihanalla hajamielisellä eläinlääkärillä oli uuni, hella ja pöytä kokonaan käytössä, myös hellan toinen puoli. Moni tuli ystävän tai perheenjäsenen kanssa, ja he halusivat yhteisen pöydän. Minulle sopi lisätila hyvin. Pöydällä on oma veitsisetti ja joka aamu puhdas esiliina, keittiöpyyhe ja -rätti. Esiliinaan liimasimme joka aamu printatun nimitarran.

Tässä tilassa vietimme neljä intensiivistä päivää. Oikealla ylhäällä ihana Helen on tuomassa teepannua aamuvirkulle teenjuojalle. Takana on opettajan pöytä ja keittiö.

Opettajan keittiö läheltä. Iso uuni ja friteerauskeittimet. Pöytä- ja hyllytilaa. Ja hyllyllä ensiapuvälineet ja paljon laastareita.

Tämä hylly oli selkäni takana. Siellä on mm. vatkaimia ja sauvasekoittajia jokaiselle. Eipä tarvinnut odottaa omaa vuoroaan. Kaulimet ovat erilaisia kuin Suomessa, mutta toimivat ainakin pastan kanssa loistavasti. Välineitä ei ole paljoa, lusikalla ja haarukalla tehtiin kaikki sekoittelut ja muut sellaiset. Hienoa seurata yksinkertaista kokkausta ilman monenlaisia hilavitkuttumia mitä tuntuu monissa kokkiohjelmissa vilisevän.

Myös kattiloita, kasareita, pannuja, valurautapannuja riitti jokaiselle oma kappale.

Leikkausalustat värikoodattuja, sininen kalalle, punainen lihalle jne. Selattavissa oli hyvä valikoima kirjoja, kaikki Hugh:n kirjat, ja osa käsikirja-sarjasta. Hugh:lta on tulossa uusi kirja, samoin huomasin instasta että Veg 2 -kirjaa alettiin tehdä juuri samaan aikaan kuin olimme kurssilla. Tähän kurssiin kuului jokaiselle omavalintainen kirja lahjaksi, kivakiva. Varsinainen kauppa oli ladon toisessa siivessä, sieltä tarttui vähän sitä sun tätä mukaan.

Astiakaappi. Meidän ei tarvinnut paljoa hakea astioita, sillä Helen tai joku keittiöstä toi pinot pöydälle josta kävimme hakemassa mitä milloinkin tarvitsmme. Ruokalautaset tuotiin lämmitettyinä, olimmehan Englannissa. Vasemmalla näkyy vähän ihmepöydän kulmaa, tuolle pöydälle toimme kaikki likaiset astiat josta ne katosivat hetkessä. Tämä kuva on tässä myös siitä syystä, että tuolla matolla minä ja Hugh juttelimme, tuon vihreän hyllykön edessä. Hymy nousee korviin edelleen kun ajattelen sitä.

Jos unohdetaan taas kurssin sisältö, niin listaan tähän asioita mistä pidin kurssijärjestelyissä erityisesti:

1) Jokainen valmisti yksin oman annoksen ja söi sen. Jos mokasi, kärsi siitä itse, jos onnistui sai tuulettaa ihan omaa onnistumistaan. Ja sai kokata omaan tahtiin, tämä sopi erityisen hyvin minulle koska olen aika ripeä keittiössä. Eli kaikki teki ihan kaiken, niin oppikin eniten.

2) Ei tarvinnut tiskata. Ja tämä ei liity siihen, että kotona saa tiskata riittävästi, vaan siihen, että näin aikaa jäi kaikelle muulle eli uuden oppimisille paljon enemmän. Juuri siksi sitä ehti oppia niin huimasti, koska perusylläpitoon ei mennyt meillä eikä kokilla aikaa. 

3) Saimme aineet ja tarvikkeet valmiiksi annosteltuina. Liittyy tuohon nro kakkoseen. Ja ajan säästön lisäksi virheiden mahdollisuus väheni. Minulle mittaaminen ei yleensä koskaan ole ongelma, mutta monelle muulle voi olla.

4) Kokki näytti ensin kaikille mitä ja miten tehdään, ja me teimme perässä. Silloin tiesi miltä kaiken pitää näyttää ja mikä lopputuloksen pitäisi olla. Ja koska aikafanina minulla kello raksuttaa päässä koko ajan, minulle oli helppoa tietää myös se miten paljon aikaa mihinkin menee. Se auttoi paljon, niin paljon että jokainen ruoka ja leipomus mitä tein onnistui loistavasti tai vähintään riittävän hyvin.

5) Välineitä riitti kaikille, eipä tarvinnut odottaa omaa vuoroaan tai välineitä tai mitään. Senkun paineli menemään.

6) Koko ajan oli tarjolla hyvää(!) teetä, kahvia, vettä ja mehua. Jokainen teenjuoja tietää mitä tuo tarkoittaa. Ja keittiössä tuli väkisinkin kuuma, joten oli helppoa pitää nestetasapainoa yllä kun juotavaa oli koko ajan tarjolla.

Sitten se ainoa "miinus", jos jotain kiinnostaa. Eli emme saaneet reseptejä etukäteen, vaan vasta reilusti kurssin jälkeen sähköpostiin. Tähän en ollut varautunut, ja alkuun se vähän harmitti, sillä tykkään laittaa muistiinpanoja suoraan reseptiin. Syy reseptien jälkitoimitukseen on kuitenkin se, että kurssin ohjelma elää jopa päivän mittaan. Eli kokki ei vielä aamulla tiedä kaikkea mitä valmistamme, sillä päivän kulku voi muuttua vaikka siksi, että puutarhasta löytyy uusi ihana raaka-aine. Tai siksi että joku pyytää jotain ruokaa tai leipomusta joka sitten toteutetaankin. Näin hyviä kokkimme olivat, improvisoivat koko ajan. Eli tämän "miinuksen" kääntöpuoli on niin arvokas, että eipä sekään huonolta asialta tuntunut ollenkaan.