perjantai 20. huhtikuuta 2018

Tex-mex-kyyhkykeitto vuosikertakyyhkyistä


Tämä on hyvä kyyhkykeiton ohje, vähän muutakin makua vaihteeksi kuin pelkistettyä riistaa. Mietin kuitenkin tovin, että postaanko tätä, tai ainakin että kerronko mitä tähän tulee. Muistan silloin monta vuotta sitten kun hävikistä herkuksi -kampanja alkoi ja monet postasivat ohjeita tyyliin että minulla on tämä hyvä banaani ja tein siitä jotain ennen kuin se menee huonoksi. Tai pelastin viime kesän marjat pakastimesta maaliskuussa, ja nämä olivat sitten "hävikistä herkuksi". Ja minusta se oli outoa, kun eihän ne olleet hävikkiä sillä hetkellä, tavallista raaka-ainetta vaan.

Nyt minullakin oli raaka-ainetta pakastimessa, jonka pelastin ruokaan jota nimitän hävikistä herkuksi. Arkkupakastimen pohjalta nimittäin löytyi kolme kyyhkyä vuosien takaa. En kerro että kuinka monen, mutta enemmän kuin yksi tai kaksi. Yhdestä oli vakuumi pettänyt, kaksi oli vielä priimassa vakuumissa. Tässä vaiheessa kuulin Aihisen Kapen sanovan korvan juuressa että mitä tää on, miks nää on tääll. Muistin myös jonkun kokin ja toisen bloggaajan ihmettelyn että miten riistaa voi syödä muulloin kuin riista-aikana, että kuka hullu sitä nyt pakastaa (no meillä pakastetaan aina, sillä sitä tulee yleensä koko vuoden tarpeeksi). Näin nyt kuitenkin oli, unohtunut muutama lintu liian pitkäksi aikaa, mutta totesin että linnut ovat vielä aivan syötäviä, vaikka ehkä maku on saattanut vähän kuivahtaa vuosien aikana. 

Linnut ovat aikanaan eläneet hyvän elämän, lentäneet Ranskasta tänne ja mies on ne lopulta saalistanut ja käsitellyt. Näin arvokasta lihaa ei vaan voi jättää käyttämättä, olkoonkin että olivat unohtuneet pakastimeen. Lämpimissä maissa liha maustetaan voimakkaasti mm. makuvirheiden korjaamiseksi, sama tehtäköön kylmänkin takia. Niinpä valmistin linnut maukkaaksi keitoksi. Keitin kyyhkyt ensin ja käytin sitten liemen ja lihat varsinaiseen keittoon, lientä pakastin vielä toiseenkin ruokaan. Keitto oli hyvää, ja siitä syötiin kaksi ateriaa.

3 kyyhkyä 
1 iso sipuli
1 iso porkkana
pala palsternakkaa
1 tl kokonaisia valko- ja mustapippureita
2 maustepippuria
1-2 tl kuivattua savuchilirouhetta
vettä

kyyhkyn lihat
1 iso sipuli
1 iso porkkana
pala varsiselleriä
2½ dl kyyhkylientä
400 g tomaattimurskaa
4 dl vettä
1 pss pakastemaissia
1 chili (tulisuus maun mukaan)
suolaa

korianteria
limen lohkoja
maissilastuja
hapankermaa

Laita puhdistetut kyyhkyt kattilaan, lisää kasvikset, mausteet ja vettä niin että kaikki peittyy. Keitä reilu tunti, alle kaksi. Siivilöi liemi ja keitä sitä vähän kasaan, noin puoleen. Irrota kyyhkyn lihat luista.

Laita puhtaaseen kattilaan lihat, pilkotut kasvikset, vähän lientä ja tomaattimurska. Lisää vettä niin että saat sopivan keiton. Anna kiehua n. 15-20 minuuttia, lisää pussillinen maissia sekä pilkottu chili ja tarkista suola, anna vielä kiehahtaa. Tarjoile korianterin. limen, maissilastujen ja hapankerman kanssa. Hyvä keitto, todella hyvä. Ja hyvä mieli kun sai käytettyä unohdetut linnut.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kukkoa viinissä Julia Childin mukaan


Viikko sitten mies ja kuopus olivat mökillä isän kanssa. Kuopuksen sanoin kävivät hakemassa kukkoa, meni pari tuntia. Pistivät seitsemän kukkoa patakuntoon, palkkioksi kumpikin saivat pari kukkoa ja pullot punaviiniä. Ensimmäisestä kukosta piti tehdä kukkoa viinissä, ja tietysti Julia Childin ohjeen mukaan.

Laitoin silloin viikko sitten toisen kukon suoraan pakastimeen. Toisen jätin raakakypsymään, se sai olla jääkaapissa koko viikon. Tänään oli sitten hyvä päivä valmistaa kukkoa viinissä. Laitoin tähän riista-tägin, sillä liha oli tummaa ja riistaisaa, ihanaa maalla hyvin kasvanutta lintua.

1 kukko (tai kana jos ei ole kukkoa), painoa n. 1½ kg
100 g hyvää pekonia (Pajuniemi)
2 rkl voita
½ tl suolaa (ensi kerralla 1 tl)
muutama ripaus valkopippuria
½ dl (leikattua) konjakkia
n. 6 dl hyvää punaviiniä
2-3 dl hyvää lihalientä (tai kana-)
½ rkl tomaattisosetta
1 iso valkosipulin kynsi
timjamia
laakerinlehti

3 rkl jauhoja
2 rkl voita

silputtua persiljaa

paistettuja herkkusieniä
ruskeaksi paistettuja sipuleita

Pilko lintu kahdeksaan osaan. Ruskista isossa padassa hyvää silputtua pekonia. Siirrä syrjään. Lisää rasvaa ja ruskista lihat kuumalla pannulla, mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää pekonit takaisin pataan ja anna hautua kymmenisen minuuttia miedommalla lämmöllä, käännä lihat kerran. Kaada konjakki lihojen päälle. Sytytä konjakki palamaan, ravistele edelleen niin kauan kunnes liekit sammuvat.

Kaada viini pataan ja lisää lihalientä niin että lihat juuri ja juuri peittyvät. Lisää myös tomaattisose, pilko valkosipuli ja lisää mausteet joukkoon. Anna hautua n. 30-40 minuuttia kunnes liha on mureaa (tämä olisi ehkä voinut olla hetken kauemminkin). 

Kaada liemi kattilaan ja anna sen kiehua niin, että jäljelle jää n. 5 dl. Sekoita jauhot pehmeään voihin. Vatkaa suurus kastikkeeseen voimakkaasti ja anna kastikkeen kiehua hiljallee muutama minuutti.

Paista herkkusienet voin ja öljyn seoksessa muutaman minuutin ajan, kunnes saavat hyvän värin. Paista sipuleita voin ja öljyn seoksessa kymmenisen minuuttia. Lisää sen jälkeen 1 dl nestettä (viiniä tai hyvää lientä), suolaa, pippuria ja maustekimppu. Anna hautua kannen alla n. 40 minuuttia (valmista nämä sillä aikaa kun pata hautuu).


Siirrä lihat lämmitettyyn vuokaan ja lisää sienet ja sipulit. Kastiketta voi kaataa päälle, tai tarjota erikseen kannusta, jos esim. lapset eivät halua kastiketta. Jälkiruuaksi/iltapalaksi esikoinen paistoi lettuja, melko täydellinen sunnuntaiateria.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Maailman paras jänispata

Pavut kaupasta

Jäniksiä on on taas viime vuosina alkanut näkyä enemmän kuin aiemmin, ja meillä syödäänkin jänistä aika usein. Kun huomasin somessa kysymyksen jänisresepteistä, ja toisen ystävällisen neuvon etsiä blogistani, havahduin, etten ole niitä montaa tänne kirjannut ylös, etenkään niitä tavallisimpia. Pitää korjata puute (vaikka kuvaa ei ollut muuta kuin tuo instaa varten räpsästy lautaskuva), ja aloittaa tällä hiihtolomalla tehdyllä padalla, joka oli kyllä kaikkien mielestä ehkä paras jänispata mitä olemme syöneet, padan yksinkertaisuudesta huolimatta. 

Mökillä asusteli kesällä jänisperhe. Pikkuhiljaa poikaset vähenivät (mm. haukka), mutta riittävästi pupuja riitti tekemään isojakin tuhoja kasvimaalle ja nuorille puille. Nämä söivät mm. kaikki pavut, osan salaateista, punajuurista ja herneistä, lopulta peurat viimeistelivät tuhot niin, ettei viime vuonna satoa juurikaan mökin kasvimaalta saatu. Sanoin jo kesällä, että jos mökin jänis saadaan, tarjoan sen papujen kanssa.

Isä sai jäniksen sopivasti ennen hiihtolomaamme, ja kysyi että voinko valmistaa sen. No todellakin voin! Tein padan isän luona, jossa mm. maustekaappi on melkoisen pelkistetty. Kaupasta kävin ostamassa pavut lisäkkeeksi sekä kermapurkin, muuten menin sillä mitä kaapeista löytyi.

Osin siis lihan hyvän maun saattaa selittää se, että tämä jänis on syönyt ihan parasta ravintoa, ei ole niukkuutta nähnyt huononakaan kesänä. Jänis oli kooltaan todella iso, ja käytinkin tähän ruokaan, josta tuli lähes 10 annosta, vain koivet ja niskan. Satulasta ja kyljistä kuullaan myöhemmin. 

ison jäniksen koivet ja niska
50 g voita
1 tl paprikajauhetta
1 tl valkopippuria
1 tl inkivääriä
2-3 tl yrttisuolaa
3 sipulia
3 porkkanaa
n. 1 dl vettä
2-3 rkl vehnäjauhoa
2 dl kermaa

Ruskista koivet ja niska voissa kuumassa padassa, mausta samalla. Jänis on aika kuivaa lihaa, eli voita/öljyä voi olla ihan reilusti. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat, ruskista niitäkin hetki. Lisää vähän vettä, ja anna hautua hellalla kannen alla n. 3-3½ h, käännä lihoja kerran pari. Nosta lihat padasta ja irrota luista. Suurusta liemi vehnäjauhoilla, lisää kerma, sekoita hyvin. Lisää lihat takaisin pataan ja anna lämmetä. Syötiin perunamuusin, mustaherukkahilllon ja papujen kanssa. Upea pata, parasta jänistä ehkä koskaan. 

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Sydänkäristys


Tässä taitaa tulla nyt kaikkien käristysten ylittäjä. Mies kaatoi syksyllä yhden hirven, ja sanoi silloin heti, että sydämestä tehdään käristys. Sydän on ollut pakastimessa tähän saakka, sopivaa hetkeä käristykselle ei ole tuntunut tulevan. Tänään, laiskan pääsiäisen lopuksi, oli hyvä päivä tehdä käristys; mies vuoli sydämen ja minä käristin. Tein käristyksen samaan tapaan kuin teen hirvikäristyksen, paitsi lihana oli nyt se  hirven sydän.

1 hirvensydän, nyt n. 1,7 kg
225 g Pajuniemen pekonia
voita riittävästi
n. 10 katajanmarjaa
n. 10 valko- ja mustapippuria kumpaakin
3 laakerinlehteä
hyppysellinen kuivattua ja savustettua Aji Cristalia
vettä
suolaa

Vuole jäisestä sydämestä ohuen ohuita lastuja. Paista ne kuumalla valurautapannulla pilkotussa pekonissa ja voissa. Tee aina pieni määrä kerrallaan ja siirrä pataan. Huuhtele pannua vedellä tarvittaessa, ja lisää lopuksi vettä niin että lihat peittyvät. Lisää mausteet ja suolaa maun mukaan. Anna hautua padassa miedolla lämmöllä pari tuntia tai yli. Tarjoa perunamuusin, puolukkasurvoksen ja suolakurkkujen kanssa.

Upea ruoka joka maistui kaikille. Jopa kuopus söi perunamuusia liemen kanssa. Tästä lähtien taidetaan tehdä kaikki sydämet tällä tapaa.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Pääsiäishirvi eli sherryhirvi vasan paistista

Pääsiäissunnuntain brunssi

Kuten blogia joskus seuranneet tietävät, meillä ei ole syöty lammasta pääsiäisenä oikeastaan koskaan. Monta vuotta perätysten tein villisian kinkkua pääsiäislauantaiksi, sen jälkeen on ollut mallaspossua, hirveä, milloin mitäkin.

Tänä vuonna aloin etsiä kadonnutta kokkausintoa uusimmista maaliskuun ruokalehdistä, luettavana oli Maku-lehti ja Glorian Ruoka&Viini. Maku-lehdessä oli sherrylampaan ohje, jota päätin kokeilla hirvelle pääsiäiseksi. Jos pakastin on metsästyskauden päätteeksi täynnä lihaa, ei ole mitään syytä ostaa sitä kaupasta.

Muuten tämä vuosi on mennyt nopeasti ja simppelisti. Alkuvuosi meni edelleen sairastaessa, sen jälkeen melkoisissa työkiireissä jotka ovat jatkuneet myllerryksenä tähän saakka, ja jatkuvat edelleen ties kuinka kauan. Viikoilla olen kokannut lähinnä keittoja (lapset valittavat nyt niistä, eli ihan sama mitä teen) tai jotain supernopeaa. Sunnuntaisin olen kokannut riistaa, välillä pitkänkin kaavan mukaan ja aina niin että sitä on riittänyt vähän viikollekin. 

Tältä vuodelta muistan ainakin täydelliset peurapullat, maailmakaikkeuden parhaan jänispadan (isä sai mökin jäniksen!) ja tex-mex-tyyliin tehdyn kyyhkykeiton pakastimesta löytyneistä kyyhkyistä. Lintujen ikään sekä terveystarkastaja että makupoliisi voisivat puuttua, mutta siitä huolimatta keitto oli niin hyvä ja maistuva, että hävikistä tuli totisesti herkkua ja sen yli, ja kaikinpuolinen voittajafiilis. Samaa keittoa tulee varmasti tehtyä muulloinkin.

Tämän vuoden pääsiäislauantain ruuaksi tein sherryhirveä vähän mukaellen Maku-lehden ohjeen mukaan:

n. 2½ kg hirven (vasan) paisti
2½ dl sherryä
½ dl ketjap manis -soijakastiketta
0,25 dl soijakastiketta (ohjeessa pelkkää Ketjap manisia, mutta minulla ei ollut enempää)
3 isoa valkosipulinkynttä (ohjeessa 6) silputtuna
2 rkl sitruunamehua
2 rkl tuoretta rosmariinia silputtuna
2 tl kuivattua timjamia
1½ tl mustapippuria (rouhin reilusti myllystä)

Sulata hirvenpaisti. Sekoita marinadin aineet yhteen. Siirrä liha pakastuspussiin ja kaada marinadi päälle. Anna marinoitua kylmässä yön yli, kääntele välillä. Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista.

Laita paistomittari paksuimpaan kohtaan. Paista 125-asteisessa uunissa vajaa pari tuntia, kunnes paistomittari näyttää n. 62 astetta. Kääri liha folioon ja anna lämmön tasaantua vähintään puoli tuntia (ohjeen vartti ei riitä ainakaan hirvelle). Valmista sillä aikaa uuniperunat ja -porkkanat lisukkeeksi (keitä kuoritut ja lohkotut perunat ja porkkanat melkein kypsäksi n. vartti, ravista niitä voimakkaasti lävikössä, kaada uunipellillille/vuokaan, lisää vähän öljyä, yrttejä ja suolaa, ja paista 250 astetta 15-20 min).

Syötiin vihreänsalaatin, parsakaalisalaatin ja uuniperunoiden ja -porkkanoiden kanssa. Simppeliä mutta hyvää ruokaa.


ps. Kuopukselle jäi litsauksen voittomuna. Tällä kertaa perinteisestä syystä.

Pääsiäislauantain ateria


lauantai 30. joulukuuta 2017

Blogivuosi 2017


Minusta on mielenkiintoista lukea koosteita kuluneesta vuodesta, kiva nähdä mitä kukakin nostaa esiin. Yleensä on kiva palata omaankin kuluneeseen vuoteen: paitsi tänä vuonna, joka on ollut kyllä kamalin vuosi vähän yli kymmeneen vuoteen. Tänä vuonna on ollut enemmän hautajaisia ja adressien lähettämistä kuin koskaan aiemmin.  Tällä iällä tähän on kai sopeuduttava, että näin se tulee olemaan tästä eteenkinpäin.

Tämä vuosi on ollut myös ihan kamala viljelyvuosi, sää on ollut sopimaton jokaiseen vuodenaikaan. Lumeton joululoma vesisateessa on samaa sarjaa koko vuodenkulun kanssa. Tähänkin on ilmeisesti sopeuduttava tulevaisuudessa. Ehkä tämä lieventää sitä tuskaa mikä on edessä: Espoo luopuu viljelypalstojen ylläpidosta. En usko että tuollasta pientä savimaaplänttiä kukaan muukaan ottaa huollettavakseen. Ensi vuosi on vielä toivottavasti turvattu, mutta sen jälkeen pitänee keksiä muuta.

Olen ollut kyllästynyt myös ruuanlaittoon enemmän kuin koskaan. Siihen, ettei koskaan kaikki ole tyytyväisiä. Jos tarjoan kasvisruokaa, yksi sanoo että on nälkäpäivä. Jos on aavistuksen liian vähän tai liikaa jotain, yksi ilmehtii ja nyrpistelee. Ja yksi söisi pelkkää valkoista hiilaria ja valittaa kaikesta muusta. Ja silloin jos "teen" liian usein ranskiksia ja savukalaa tjs., muut ovat kyllä tyytyväisiä mutta minua itseä saattaa harmittaa.

Tästä kaikesta johtuen en meinannut löytää tältä vuodelta jokaiselle kuukaudelle mitään poimimisen arvoista, välissä sentään on jokunen kuukausi mistä on hyviäkin muistoja. Mutta kun pinnistelin riittävästi, löysin jokaiselle kuukaudelle noston arvoisen postauksen tai pari.


Tammikuu



Arkinen madekeitto on parasta tammi-helmikuussa, aitoa sesonkiruokaa. Yhä useammin pitää turvautua ostettuun mateeseen, verkkokalastajien porukka pienenee pienemistään.

Helmikuu



Helmikuu jatkui arkisena kuukautena ja siihen sopii vaikka yksinkertaiset hirvipullat. Lapsuudesta tuttuja makuja, ja ennen kaikkea muotoja postauksen lopussa, eli yksi jättiphvi perheelle. Ehkä en olisi selvinnyt tätäkään vertaa tästä vuodesta ilman bullet journalia. Se on ollut pelastus vuotena, jolloin muisti on ollut ylikuormitettuna melkein koko ajan.

Maaliskuu



Tapahtui sitä hyviäkin asioita tänä vuonna, kuten vaikka Maxin kala Espoon Kauklahdessa. Ihanaa siikaa savustettuna, ja juhlava sunnuntaiateria oli siinä. Maaliskuussa myös kylmäsavustin haeunmätiä, sekin oli ihanaa.

Huhtikuu



Kauniisti kotimainen. Jos yksi mitätön blogi, tai sen bloggaajan eno 1980-90-lukujen taitteessa ei saa muutosta aikaan, niin josko vaikka se, että itsenäisyyspäivän linnanjuhlien kaikki kukat olivat kotimaisia vaikuttaisi enemmän, eli toisi riittävästi kysyntää kotimaisille kukille. Tämä vuosi oli niin tätä. Oli se myös yhdessäoloa vaikka lumisen vapun peurapadan ympärillä, kuvaavaa tämän vuoden ilmoille, lunta ei ollut koko talvena, mutta vappuna sitä kyllä riitti.


Toukokuu



Jämähtäjäkin kokeilee joskus jotain uutta, kuten vaikka tökkäyskakkua. Kakku oli hyvää ja sitä oli hauska tehdä. 

Kesäkuu



Ihana juhannus ja juhannuksen nyhtöhirvi hodarisämpylöillä. Mitähän sitä ensi juhannukseksi keksii? Kesäkuun ehkä hauskin juttu oli kuitenkin se yhden munan kakku joka jaettiin miehen kanssa puoliksi.


Heinäkuu



Tämä vanhanajan munasalaatti oli tyypillinen esimerkki ruuasta, josta nautin huimasti ja josta lapset valittivat ettei ole mitään syötävää ja poistuivat pöydästä nälissään. Ihana kesäfiilis, minulla siis. Heinäkuussa otin myös muurikkapannun pitkästä aikaa käyttöön, ja tein mm. kasarityyliin kanarisottoa. Ehkä me syödään ensi kesänä vaan kasariruokia.

Elokuu



Kylmä ja sateinen elokuu oli selkeästi leipomiskuukausi. Leivojn mm. sienipiirakkaa, mustikkapiirakkaa ja kesäkurpitsakakun. Mies ihmetteli kakusta, että miten jokin, missä on paljon kesäkurpitsaa voikin olla niin hyvää.


Syyskuu



Tämän vuoden yksi teema on ollut syödään yhdessä. Me söimme yhdessä hernekeittoa. Kiva suunnitella, kiva valmistaa ja ennen kaikkea kiva oppia jälleen uutta.

Lokakuu



Tänä vuotta tuli hieno sato karhunvatukasta ja Antonokvasta. Marjoja tuli syötyä sellaisenaan, ja siitä tuli tehtyä myös ihanaa karhunvatukka-omenahilloa. Kuopuksen uusi lempihillo, sopi myös täytekakkuun ja kääretorttuun oivallisesti. 

Marraskuu



Marraskuussa alkoi puhti hiipua täysin. Sain järjestettyä neljät synttärijuhlat, mutta täytyy todeta että muisti alkoi pätkiä. Arjen haasteita kuvaa hyvin, että peuraliemen keittäminenkin piti jakaa kolmelle päivälle. 

Joulukuu



Juhlakuukausi jatkui joulukuussa. Aavistuksen ärsyttävästä suomi100-vuodesta ja väsymyksestä huolimatta 6.12. oli ihan juhlava päivä. Silloin syötiin karitsan ulkofilettä ja sydänpataa, hyvää yksinkertaista ruokaa.


Onneksi tämä vuosi alkaa olla ohi. Tiedän toki, etteivät asiat koskaan ole niin huonosti etteivät voisi olla vieläkin huonommin, mutta olen vaan helpottunut kun tämä koko suomisatavuosi on historiaa. Toivotaan ettei sadan vuoden takainen tulevaisuus toistu. Kaikesta huolimatta haluan toivottaa kaikille (myös itselle)


Onnellista ja parempaa vuotta 2018!


torstai 28. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 luetut kirjat


Osallistuin tänäkin vuonna Helmetin vuoden kirjahaasteeseen, ensi vuoden haaste julkaistaan huomenna. Haastetta en saanut täyteen, eli en vieläkään ole siinä 50 kirjaa/vuosi, johon jokainen toimitusjohtaja pääsee (vai miten se olikaan). Mutta tuplasin luettujen kirjojen määrän viime vuodesta, mikä on minusta hieno saavutus. Ensi vuoden tavoitteeksi otan sen 50 kirjaa, eli edelleen enemmän kirjoja ja vähemmän nettiä. Tänä vuonna alku oli hyvä, ensimmäiset kuukaudet menin suunnilleen sillä kirja per viikko vauhdilla, mutta sitten tahti hidastui.

Tässä on luettelo tänä vuonna lukemistani kirjoista aikajärjestyksessä, lisäksi oli jonkin verran lastenkirjoja iltasaduiksi, Ellaa ja kavereita ja sen sellaista mitä en tähän kirjannut ylös.

Luetut kirjat:

1. Kirsti Grönholm et al: Pöytä koreaksi - kattauksen historia (historiasta kertovia kirjoja on monenlaisia, tämä oli niin kiinnostava)

2. Pirkko Saisio: Lokikirja (nopea kuvakirja)

3. Enni Mustonen: Paimentyttö (mielenkiintoista verratan päähenkilön elämää esikoisen elämään)

4. Enni Mustonen: Lapsenpiika (nopeasti luettu, edelleen ihan ok)

5. Enni Mustonen: Emännöitsijä (nyt alkoi olla jo kuuluisuuksia ja käänteitä liikaa)

6. Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma (taattua Pulkkista, vaikka pidinkin edellisistä enemmän)

7. Outi Pakkanen: Peili (kiva dekkari jossa kukaan ei kuole)

8. Kaisa Haatainen: Ylipainolisämaksu (nopeasti luettu, jo liiaksi kirjailijan omaa elämää)

9. Robert Galbraith: Käen kutsu (upea uusi dekkari-tuttavuus, suosittelen kaikille)

10. Alen, Tuominen, Oksanen: Finnjävel - suomalaisen ruuan DNA (upea kokonaisuus, taidekirja; selailen kirjaa edelleen ajan ja tilan kanssa)

11. Minna Ganth: Hanna (ihana Minna, toinen kirja jossa ehkä hienointa oli verrata päähenkilön elämää omaan tai oman lapsen elämään; asiat eivät ennen olleet paremmin)

12. Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla (hieno, ajnakohtainen kirja, josta jo kirjoitin)

13. Anne Leinonen: Metsän äiti (erilainen tarina, laitoin tämän uskonto-kohtaa, enkä mielestäni venyttänyt sääntöjä juurikaan)

14. Helmi Kekkonen: Vieraat (mielenkiintoinen uusi tuttavuus, olin myös lukenut etukäteen pitkän kertomuksen kirjan syntyprosessista)

15. J Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt (tämän vuoden parhaita kirjoja, sanoisin ehkä että toiseksi paras; upea kuvaus nykymenosta, ja pisti miettimään blogimaailmaa yleisemminkin, tästäkin kirjoitin)

16. Robert Galbraith: Silkkiäistoukka (hieno jatko edelliselle, ehkä voisi aavistuksen tiivistää jo kerrontaa, mutta tämänhän on jo tuttua harripottereista)

17. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan hiihtokirja (kyllä ei paremmin voi suomen hiihtohistoriaa kertoa)

18. Eve Hietamies: Hammaskeiju (ihana jatko Pasasten perheen tarinalle, harmi jos se jää tähän kuten Eve on sanonut)

19. Enni Mustonen: Ruokarouva (aavistuksen alkaa jo kyllästyttää, nopeasti kirjoitettua kevyttä lukemista)

20. Ilari Aalto & Elina Helkala: Matka muinaiseen Suomeen (miten upeaa muinaishistoriaa meillä onkaan)

21. Eppu Nuotio: Myrkkykeiso (ehdottomasti odotan seuraavaa, pidän Nuotin tyylistä kirjoittaa)

22. Anna-Leena Härkönen: Valomerkki (huh, tähän kirjaan meinasi koko luku-urakka kaatua, niin ärsyttää minä-minä-kerrontaa, että kaduttaa vieläkin että luin kirjan sinnillä (ja liian vähällä harppomisella) loppuun.; tämän jälkeen en lukenut mitään pitkään aikaan)

23. Lasse Kosonen: Sienenmetsästystä (oli pakko aloittaa lukeminen uudestaan sydäntä lähellä olevalla aiheella, ja luinkin kirjan kannesta kanteen)

24. Miika Nousiainen: Juurihoito (ehkä tämän vuoden positiivisin yllätys, kiva ja lämmin sukutarina)

25. Kokoelma: Toinen tuntematon (tämän vuoden paras kirja! Luin tämän lentokentällä ja Brysselin koneessa, kyllä lenteli roskia silmiin; parasta oli Lehdon lapsuus ja Lahtisen lapaset.)

26. Liane Moriarty: Nainen joka unohti (kiinnostavasti kerrottu kirja, suosittelen)

27. Peter Franzen: Särkyneen pyörän maatila (toinen vuoden yllättäjä, miten pidinkään lämpimästi kerrotusta tarinasta ja siitä, ettei kaikki ole aina täydellistä mutta on silti rakasta)

28. Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet (olen onnellinen ettei oma elämä ole ollut samanlaista suorittamista, mutta ehkä olenkin se paheksuttu työäiti)

29. Kaari Utrio: Hupsu rakkaus (keskiaikaistarinat uppoavat minuun paremmin, mutta hyvä kirja silti)

30. Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu (taitaa loppua minulla Lehtolaisen lukeminen tähän, mietin että onko ne aina olleet näin kökköjä, vai vasta suosion noustua? Pitäisi varmaan lukea joku alkupään kirja, että olenko minä muuttunut, vai kirjat)

31. Oliver Sacks: Antropologi Marsissa (lempineurologi, jonka suunnilleen kaikki kirjat olen lukenut. Fanitan Temple Grandinia, jonka nimikkokertomuksen takia lainasin tämän kirjan)

32. Juha Hurme: Niemi (Tämä on vielä vähän kesken, mutta saan sen kyllä luettua ennen vuoden vaihdetta)


💚 Kirjasto 💚


sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Valmistautumista jouluun 4 - hyvää joulua

Kukka-asetelma floristimestari Pirjo Koppi

Riisipuuro (minulle tuli manteli) ja rusinasoppa syöty, lanttulaatikko ja tuuvinki uunissa, kuusi koristeltu ja joulusaunottu auringonpaisteessa lumettomassa maisemassa. Valmistelut on tehty, jouluaterialle pitää vielä tehdä rosolli ja leikata kinkku, ja vatkata kerma luumukiisselille. Vaari pelaa lasten kanssa Afrikan tähteä, minä saatan ottaa pienet tirsat.  Nyt on aika toivottaa kaikille 


Rauhallista, rentouttavaa ja omanlaista joulua!


lauantai 23. joulukuuta 2017

Aatonaaton 2017 kalapöytä


Perinteiseen tapaan meillä herkuteltiin kala-aterialla tänään. Näin saa nauttia kaloista riittävästi, ja toisaalta aattona voi keskittyä kinkkuun ja laatikoihin. Eikä milloinkaan tule syötyä liikaa, ei ainakaan niin helposti.

Tämä vuosi on taas sellaisen yksinkertaisen kala-aterian vuosi. Takana on pitkiä työpäiviä puolikuntoisena, eikä ole ollut mahdollisuutta järjestää matkoja erikoisempiin kalakauppoihin, tai aikaa (=jaksamista) mihinkään ylimääräiseen. Mutta lipeäkalaa oli tarjolla, koska pöydässä oli kaksi lipeäkalan ystävää, vai oliko se niin että yksi ystävä ja yksi syöjä. Lipeäkala ei vaan mahtunut kuvaan, eikä leivät ja keksit. Rosolli oli käänteinen tänään, punajuuret keltaisia ja porkkanat violetteja. Huomiseksi on sitten tulossa ihan perinteisen väristä rosollia.

Tällainen oli meidän pelkistetty kalapöytä:

Mäti (kirjolohi, siika)
Smetana
Sipulisilppu

Lämminsavulohi
Kylmäsavulohi
Graavilohi
Graavisiika

Lipeäkala, maustepippuri, suola, sulatettu voi
Keitetyt perunat

Keltainen rosolli
Sienisalaatti

Savulohitahnalla täytetyt ruiskupit
Suolakeksit
Leipä, voi

Juomana vichy, Malmgårdin jouluolut ja maito


Ensi vuodeksi muistiin: siianmätiä ei tarvitse olla, pelkkä hyvä kirjolohenmäti riittää. Savulohitahnaa pitää olla myös sellaisenaan, tee annos koko purkista tuorejuustoa. Kylmäsavulohta ei ole pakko olla, ainakaan lapsille, lämminsavulohta sitten vastaavasti vähän enemmän. Ja keltainen rosolli ei kelvannut lapsille.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Ajatuksia joulusta 2017


Tänäkin vuonna joulua on edeltänyt melkoinen työputki. Nyt se on vielä suoritettu (nimenomaan näin sanottuna) puolikuntoisena, tällaisessa yskässä en ole ollut koskaan, konsultoin sentään patologia asiasta.

Mutta tulee se joulu silti, vaikka keittiö on kaaoksessa, kodinhoitohuone pursuaa pyykkiä, joulukoristeita ei ole vielä kaivettu kellarista ja kalat on ostettu tänä vuonna tavallisesta kaupasta. Tänä vuonna joulun on tehnyt ainakin

  • Esikoisen joulumieli, vaikka joulun lähestyessä väsymys on alkanut vallata tilaa sielläkin
  • Malmgårdin joulumarkkinat ja sieltä hankittu ihana tonttuovi
  • Tuomaanmarkkinat ja sen muotoutuminen tärkeäksi perinteeksi
  • Pipareiden leipominen, kuinka tohkeissaan kuopus olikaan
  • Jouluradio, jo vanha ystävä marraskuun alusta saakka
  • Cantores Minores Tuomiokirkossa, se laulu on jotain aivan käsittämättömän kaunista
  • Jo syödyt joululounaat Pihkassa ja töissä, sekä upea illallinen Finnjävelissä
  • Jälleen kerran upeat kukat ja joulukattauksen miettiminen


En tiedä onko tuo paljon vai vähän asioita. Mies sanoi että jouluun tarvitaan vain kinkkua ja pullaa, esikoisen suurin toive on ettei lomalla tehdä mitään, ja joulukuusi tietysti. Minä haluan sen rosollin ja lanttulaatikon.

Joulufiilis on hyvin henkilökohtainen tila, olen huomannut etten jaksa lukea vinkkejä "älä stressaa, osta sitä tee tätä" tai kiinnostua yhdestäkään jouluisesta ruokaohjeesta. Yhtään joululehteä en ole ostanut, en edes jaksanut kaivaa vanhoja lehtiä esiin. Blogien joulujuttuja en ole lukenut ollenkaan. Minä en tarvitse uusia ideoita, sillä vanhat tutut reseptit toimivat.  Jos jotain etsin blogeista, niin elettyä elämää, en siis lokakussa blogia varten suunniteltuja kokonaisuuksia. Yhä enemmän etsin netistä tavallisten ihmisten tavallisia kuvia jouluruuista ja -kattauksista, mutta nekin löytyvät sitten joulun jälkeen, sen eletyn elämän jälkeen.

Finnjävelissä juttelimme pitkään siitä, millaisia jouluja vietämme. Minä kerroin ohjenuorani olevan sen, että teen joka vuosi juuri sen verran kuin huvittaa, en enmpää. Samaa suosittelen kaikille muillekin. Minulta jäi tänä vuonna esim. kalja panematta, sinappi tekemättä ja siivouksista nyt ei tarvitse mainitakaan, mutta silti alkaa joulumieli vallata alaa. Huomenna koristelemme vielä kuusen, ja nautimme kala-aterian. Kaikille päiville on vähän ruuanlaittoa, mutta sekin on jees. Tänään syötiin maksalaatikkoa, paitsi lapset. Vielä kun olisi lunta!

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Helppo kanipata


Onnea on metsästävä mies jolla on metsästäviä kavereita. Saimme kaksi stadin kania valmiiksi käsiteltyinä. Kanit ovat olleet jo tovin pakastimessa, mutta tänään valmistin toisen niistä. Eläin on aika pieni, tuo painoi reilu puoli kiloa. Googlailin ohjeita, ja tuntui että kaikissa oli joko sinappia tai pekonia. Sinappia en halunnut käyttää eikä pekonia ollut, joten tein simppelin padan näin:

1 kani
voita
pippuria myllystä
1 keskikokoinen sipuli
2 porkkanaa
pätkä varsiselleriä
1-2 dl vettä
½ dl väkevää makeaa omenaviinia (Poltsamaa Kuldne)
rosmariinin oksa
muutama oksa timjamia
2 tl suolaan säilöttyjä kapriksia (jos ei ole, lisää vajaa 1 tl suolaa)

Ruskista lihanpalat voissa, rouhi pippuria päälle. Siirrä lihat pataan. Kuori ja viipaloi sipuli ja porkkanat, hienonna varsiselleri. Pyöräytä kasviksia hetki pannulla, siirrä nekin pataan. Kaada pannulle vettä ja ota kaikki maut talteen, kaada neste pataan ja lisää makea omenaviini. Mausta rosmariinilla ja timjamilla ja lisää suolaan säilötyt kaprikset (tai suola). Anna padan hautua kannen alla n. 1½ tuntia, kunnes liha on pehmeää. Irrota lihat luista ja paloittele ne takaisin pataan.

Syötiin pastan ja parmesanin kanssa. Jos haluat, liemen voi suurustaa jauholla. 

ps. Ota pienet luut talteen (ja pakasta), saat niistä toiste pienen hienon liemen.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Valmistautumista jouluun 3 - joulumarkkinat


Minulla ja lapsilla on meidän oma jouluperinne: Tuomaanmarkkinat. Olemme jo monen monta vuotta käyneet Tuomaanmarkkinoilla ennen joulua. Lapset tulevat koulusta bussilla Helsinkiin, minä tulen suoraan töistä heitä vastaan ja vietämme loppupäivän markkinoilla. Jos lapsilta kysyy mikä jouluperinne on tärkeä, tämä on yksi niistä, yleensä ihan ensimmäisenä. (Toinen ainakin tänä vuonna mainittu on se, että ei tarvitse tehdä lomalla mitään.)

Olen jokaisena vuotena ostanut lapsille joko villasukat tai lapaset, vähän tarpeen mukaan. Tänä vuonna esikoinen sai alpakkavillasta neulotun hupun. Kuopus on halunnut käsinuken joululahjaksi, ostamme sen aina samasta kojusta. Meillä alkaakin olla jo hyvä valikoima käsinukkeja (tänä vuonna piti saada kana).



Vaarini oli seppä, ja minun täytyy käydä kertomassa se Onnelliselle sepälle joka vuosi (no ei ehkä ihan joka vuosi onneksi sentään). Joka tapauksessa pitää käydä tuoksuttelemassa lapsuuden tuoksuja ja ihailla/ostaa hienoja rautatöitä. 

Syömme myös päivällisen markkinoilla, joka vuosi jotain erilaista. Tämän lisäksi minä olen parina viime vuonna jonain päivänä käynyt syömässä Grönin puuron lounaalla, suosittelen. Tuomaan markkinoiden ruokatarjonta on mielenkiintoista joka vuosi, ehkä muutkin markkinat voisivat ottaa mallia.

Näille markkinoille kannattaa tulla kauempaakin, joulumieli on ollut joka vuosi taattu, vaikka usein on satanut vettä kaatamalla. Tänä vuonna aikaistettiin reissua päivällä ihan sen takia, että vältyttiin vuoden toistaiseksi pahimmalta keliltä, se oli hyvä päätös se. 


Lämmittävää joulunalusaikaa toivottaa sauvajyvänen!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Valmistautumista jouluun 2 - kauppalistan päivitys

Itsenäisyyspäivän kukat (floristimestari Pirjo Koppi) edelleen upeina

Perinteisen jouluruoka-fanin valmistautuminen jouluun on helppoa koska menun tietää vanhastaan. Kuitenkin pientä muuttumista saattaa tapahtua vuosien aikana, eipä vanhassa listassa ollut esim. tattarijauhoa (Juuren porkkanalaatikko), ja se meinasikin unohtua viime vuonna. Niinpä totesin että on aika päivittää kauppalista.

Printtaan kauppalistan hyvissä ajoin ennen joulua, ja yliviivaan ne asiat, jotka jo löytyvät kaapista (suuri osa yleensä). Niukan joulun vuosina kalojen ja juustojen määrä on vähäisempi, runsaamman joulumielen vuotena niitä on enemmän, muuten on samanlaista joka vuosi.

Kuten kaikki blogia pidempään seuranneet tietävät, meillä syödään hyvin perinteisesti joka joulu. Parina päivänä keskitytään pelkkiin kaloihin, parina päivänä pelkkään kinkkuun ja laatikoihin lisukkeineen. Ja lisäksi jossain välissä muutamia muita perinteisiä herkkuja, esim. pullaa pitää leipoa, se onkin lähes ainoita jouluperinteitä joita mies on tuonut kotoaan. Lopussa on kattava kauppalista, josta 4-5 ihmistä syö joululoman aikana hyvin suunnilleen seuraavanlaisesti:

Luumukiisselia ja riisipuuroa. Monta kertaa.
Leivotaan piparit ja piparitalo.
Tortut helposti kaupan taikinasta ja hillosta.
Pullaa pitää olla aattoaamuna. (hiiva puuttuu listasta)
Hedelmäasetelma on jokavuotinen joulukoriste.

Kalapöytä syödään aina aatonaattona sekä joulupäivänä. Olen näköjään postannut melkein joka vuosi aatonaaton kalapöydän: 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016.

Aattona ja tapanina syödään kinkkua sekä lanttu-, porkkana- ja maksalaatikkoa. Tuuvinki eli imelletty perunalaatikko on nykyään aina siskolta, se vaan on niin hyvää hänen tekemänään. Rosollia, joko punaisena tai keltaisena, ja sienisalaattia löytyy myös.

Juomina meillä on aina kotikalja, olut, vichy, maito ja cokis (tapanina). Ei viiniä, paitsi juustojen kanssa jotain erityistä.


Stressitöntä joulunalusaikaa toivottaa sauvayvänen!

lauantai 9. joulukuuta 2017

Kauriin sydänpata


Itsenäisyyspäivän aterialla oli kauriin ulkofileen lisäksi myös kauriin sydäntä. Sydän oli pieni, painoi vain 200 g, joten ihan yksinään siitä ei olisi ollut perheen ateriaksi. Löysin Juuri Nyt -kirjasta Peuran niskaa -ohjeen, jossa oli peurasta tehty pata lihan lisäksi. Minulla ei ollut peuran niskaa, mutta ajattelin tehdä tuosta pienestä sydämestä pienen padan vähän samaan tapaan. Valmistin siis pienen sydänpadan samalla, kun valkosipuliperunat ja ulkofile valmistui.

1 kauriin sydän (200 g)
2 porkkanaa
1 palsternakka
varsiselleriä (n. 10 cm pätkä)
1 sipuli
öljyä
2 tl tomaattipyrettä
1 tl fariinisokeria
suolaa
rosmariinia
timjamia
1 dl punaviinia
1-2 dl peuralientä

Pilko sydän kuutioiksi. Kuori ja pilko kasvikset kuutioiksi. Ruskista sydän padassa, lisää tomaattipyre, fariinisokeri ja ripaus suolaa. Lisää kasvikset ja kuullota muutama minuutti. Lisää mausteet ja viini. Lisää hyvää lientä sen verran että kaikki juuri ja juuri peittyy. Anna kiehahtaa ja hauduta miedolla lämmöllä ilman kantta tunnin verran.

Tämä oli hyvää, todella hyvää. Tulee varmasti tehtyä myöhemmin isompi pata lihasta tällä ohjeella.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi100 ja kauriin ulkofile


Onnea on itsenäisyyspäivä, ja vieno toive siitä, että jos vaikka suomi100-tohina vähän rauhoittuisi. Onnea on upeat kukat, jotka tuovat syvän ilon siitä, että jotain noin kaunista syntyy suomalaisin käsin ihan tässä lähellä (kukat florisistimestari Pirjo Koppi). Onnea on kotimaiset maanviljelijät, joiden ansiosta saan kotimaisia juureksia pöytään myös henkilökohtaisena katovuotena. Onnea on pakastin, josta löytyy miehen ampumaa kaurista.

Onnea on vapaapäivä keskellä viikkoa ja perhe jonka kanssa viettää sitä. Onnea on myös taju siitä,  että arki kaventaa kummaltakin puolelta sitä yhtä vapaapäivää. Niinpä sitä voi olla armollinen itselle ja yksinkertaistaa menua reilusti: unohtaa se monen ruokalajin menu ja vaativat ruokalajit, ja keskittyä olennaiseen, eli siihen kauriiseen ja jälkiruokaan. 


Itsenäisyyspäivän 2017 menu:

Kauriin ulkofile, Kauriin sydänpata, Valkosipuliperunat

Hilla-Pavlova


1 kauriin ulkofile (800 g)
1-2 rkl öljyä
1 oksa rosmariinia
3 oksaa timjamia
suolaa myllystä

Poista kaikki kalvot lihasta. Sekoita öljyn sekaan pilkotut yrtit ja levitä öljy fileelle. Rouhi reilusti suolaa lihalle. Ruskista file kuumalla valurautapannulla. Jos file on hyvin pitkä ja selvästi kapeampi toisesta päästä, voit taittaa osan kaksinkerroin. Siirrä file paistovuokaan ja paista 200 asteessa haluttuun kypsyysasteeseen, minä paistoin nyt vähän vajaa 15 min. Kääri liha folioon ja anna tasaantua vartin verran. 

Viipaloi liha ja tarjoa sydänpadan ja valkosipuliperunoiden kanssa. Kuten mies totesi, kauris on kyllä parasta kaikista hirvieläimistä. Jälkiruuaksi oli ihana hilla-pavlova hyvän jälkiruokaviinin kanssa.


Myös illaksi varauduin helpolla suunnitelmalla. Mitäpä sitä suomalainen muuta tekisi itsenäisyyspäivän iltana kuin katsoisi Linnan juhlia tuntitolkulla. Lautaselle reilu annos kasviksia dipattavaksi (se puoli kiloa päivässä katsos) ja perinteiset kahvipöyän herkut lisäksi, eli maistuvaa kahvikakkua, ehkä joulutortuttuja ja tietysti Suomeakin vanhempaa marmelaati-laatua eli Finlandiaa. Lisäksi glögiä ja ehkä vielä toinen lasillinen hyvää jälkiruokaviiniä.

Onnea Suomi ja onnea suomalaiset ja kaikki yhdessä!