torstai 10. elokuuta 2017

Parhaat lehtikaalisipsit


Minä tykkään lehtikaalisipseistä, tykkään todella paljon. Minulla on viisi vuotta vanha ohje tässä blogissa, se on samanlainen kuin suurin osa ohjeista taitaa olla. Tuolla tavalla tehtynä tulee ihan hyviä, mutta raja sopivan rapean ja palaneen makuisella sipsillä on hiuksenhieno. Kun ostin Gill Mellerin Gather-kirjan (ehkä viime vuoden upein keittokirja, ainakin ylivoimaisesti käytetyin minulla), huomasin että hän tekee lehtikaalisipsit vähän eri tavalla. Tällä ohjeella sipsit ovat onnistuneet joka kerta älyttömän hyvin.

100 g lehtikaalia
1½-2 rkl öljyä
suolaa myllystä

Huuhtele (tarvittaessa) ja kuivaa lehtikaali hyvin. Revi lehtikaali reiluiksi suupaloiksi, jätä varret pois. Laita lehdet kulhoon ja lisää öljy, sekoita hyvin niin että lehtikaalit ovat kauttaaltaan peitettyneet öljyyn. Levitä lehdet uunipellille ja rouhaise ripaus suolaa päälle, tämä määrä mahtuu juuri yhdelle pellille. Paista 120 asteessa n. 25-30 minuuttia niin, että lehdet ovat rapeita mutta eivät palaneita. Käännä lehdet suunnilleen puolessa välissä. 

Nauti lehtikaalisipsit sellaisenaan, tai käytä niitä salaatin pohjana tai murenna vaikka sosekeiton päälle. Mieletön herkku, josta tosin meidän perheessä tykkää vain minä.

perjantai 4. elokuuta 2017

Vuoden 2017 mustikkapiirakka


Tämän vuoden hittileivonnainen meidän perheessä on Satu Koiviston raparperipiirakka. Arvelin että ohjeen täytyy toimia hyvin myös mustikalla, etenkin kun tämän vuoden vähät mustikat ovat melkoisen kirpeitä. Ja hyvin toimikin, tämä piirakka hävisi yhdeltä istumalta. Aavistuksen muokkasin käyttämääni ohjetta, mutta en paljoa.

Minähän teen yleensä aina ensimmäisen mustikkapiirakan pullataikinaan, mutta en näköjään tänä vuonna. Kävin eilen mustikassa ensimmäistä kertaa ja kiersin sellaisen alueen, josta sain viime vuonna kolme ämpärillistä mustikkaa. Tämän vuoden saalis oli ehkä n. 2½ l. Mustikkaa oli joissain varvuissa runsaasti, ja sitten taas isoja alueita ilman mustikan mustikkaa. Näyttää tosiaan siltä, että kukinta-aikaan pölyttäjistä on ollut pulaa, joku yksittäinen hyönteinen on pörrännyt siellä täällä. Viime vuoden jäljiltä voi olla ettei kärsivällisyys riitä marjoja ämpäritolkulla poimimaan.

Vadelmasato näyttää näivettymeen ennen alkujaan, niin kuin monena muunakin vuonna, paitsi viime vuonna. Puutarhamarjoja saattaa tulla vähän enemmän kuin viime vuonna, paitsi karviaisia. En sanoisi edes keskinkertaiseksi tämän vuoden marjasatoa täällä päin, vaikka lehdistä niin saakin lukea.

200 g voita
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 pientä kananmunaa (tai 2 isoa)
3½ dl vehnäjauhoa
1½ tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljajauhetta
1 dl mantelijauhoa

9 dl mustikkaa
2 tl sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe, kardemumma ja vanilja. Lisää jauhot varovaisesti käännellen vaahdon joukkoon. Lisää lopuksi mantelijauhe nopeasti sekoittaen. Levitä taikina uunivuokaan, jossa on leivinpaperi päällä.  Levitä mustikat taikinan päälle ja ripottele vähän sokeria päälle. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia, kunnes piirakka on saanut vähän väriä reunoille.

Syötiin nyt sellaisenaan, vaniljakastike olisi sopinut hyvin seuraksi, mutta hyvää oli näinkin. Tulee tehtyä toistekin.

torstai 3. elokuuta 2017

Jauhelihapihvit muurikalla


Tänäänkin syötiin ruokaa maasta ja metsästä eli miehen viime vuonna kaatamaa hirvenvasaa ja kantarelleja sekä punajuuria, sipulia ja perunaa. Sadekuuro yllätti pöydänkattajan, mutta halusin silti syödä ulkona, ehkä loman viimeinen ulkosyöminen. Ja paistoihan se aurinko siinä vaiheessa kun ruoka oli valmista, ihan niin kuin pitikin.

1 kg hirvenvasan jauhelihaa
500 g possun jauhelihaa
3 sipulia
3 rkl chorizo-mausteseosta
1 rkl korianterin siemeniä morttelin kautta
1 rkl pippureita morttelin kautta
1 tl timjamia
3 tl suolaa
1 dl korppujauhoa
3 munaa
1 dl kermaa

Sulata lihat. Pilko sipulit ja kuullota niitä pannulla. Anna vähän jäähtyä, ja sekoita lihat, sipulit ja mausteet sekaisin. Anna maustua muutaman tunnin ajan. 

Tee hyvät tulet muurikan alle. Ota jauhelihataikinaa, tee niistä pihvejä ja paista kuumassa öljyssä kypsiksi, hyvillä tulilla minuutti pari puoleltaan. Minä tein nyt nopeasti, eli pihvit eivät olleet kovin kauniita, mutta hyvin maistuivat kaikille.

Syötiin kantarellikastikkeen, keitettyjen punajuurien ja paahdettujen uusien perunoiden kanssa. Esikoinen sanoi että muurikalla tulee paljon paremmat jauhelihapihvit kuin pannulla, ja samaa mieltä olen minäkin.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Hirvenposket kamadon kautta haudutuspadassa


Tänään sattuu olemaan tämän vuoden maailman ylikulutuspäivä, eli tämän vuoden uusiutuvat luonnonvarat on "kulutettu loppuun". Meillä syötiin tänään todellista hävikkiruokaa, eli hirvenposkia harvennusjuuresten kanssa padassa. Rubina oli se, mikä jäi hirven niskasta ja kauriin lavasta yli, liemenä oli lientä edelliseltä kerralta kun tein hirvenposkia sekä hanhilientä (kyllä, rasvattomat liemet säilyvät hyvin pakastettuna).

Mies otti viime hirvestyskaudella kaikki mahdolliset hirvenposket talteen, toistaiseksi kiinnostus porukassa ei ole ollut kovinkaan suurta. Vähän työtä se vaatii, mutta on kyllä kaiken vaivan arvoista. Kun poskia hauduttaa pitkään, kaikki kalvot sulavat ja tiukasta lihasta tulee mureaa mutta erittäin maukasta. Minä olen valmistanut posket joka kerta haudutuspadassa ja jatkojalastanut siitä eteenpäin, mutta nyt tein tavallaan jalostuksen etukäteen, ja lopputuloksena oli pataruoka joka syötiin sellaisenaan isolla porukalla.

Padasta söi 11 ihmistä hyvin, ja vielä jäi muutama annos. Kaikki tykkäsivät kovasti, myös omat lapset, kerrankin. Sellaista hitaasti ja hartaudella tehtyä ruokaa, niin maukasta ettei sellaista oikein osaa edes kuvailla.

Posket savuun

1,8 kg hirvenposkia
omenamehua
rubia kohtuudella, ehkä n. 3-4 rkl mausteita, suolaa ja sokeria

Pyyhi posket kuivaksi, ja irrota näkyvät kalvot, jos niitä vielä on. Laita kulhon pohjalle vähän omenamehua ja pyöräytä posket kauttaaltaan kosteiksi. Hiero mausteseos lihojen pintaan. Savusta lihoja kaksi tuntia kamadossa: heitä pari kiekkoa omenapuuta hiilien päälle, anna savustua tunnin verran 100 asteessa, käännä lihat, lisää uudet pari kiekkoa hiilien päälle ja jatka savustamista toinen tunti.

Savuposket pataan

savustetut hirvenposket
n. 7-8 dl lientä

Siirrä savustetut posket haudutuspataan. Lisää liemi ja hauduta yön yli asetuksella low. Näköjään ei haitannut, että savustin lihat aamulla, heitin jäiset liemikalikat päälle, pata autoon ja pata hautumaan vasta illalla.

20 salottisipulia
3 isoa porkkanaa
harvennusporkkanoita reilusti
harvennuspalsternakkaa reilusti (tai 1 iso)
1 varsi selleriä
1 oksa rosmariinia
muutama oksa timjamia

4 rkl vehnäjauhoa

2 dl kermaa

Kuori salottisipulit ja porkkanat. Pese harvennusporkkanat ja palsternakat hyvin, jos käytät isoa palsternakkaa, kuori sekin. Pilko isompia juureksia reiluiksi paloiksi, pilko sellerin varsi pieneksi. Lisää kaikki kasvikset ja yrtit pataan, lisää myös vehnäjauhot vesitilkkaan sekoitettuna ja hauduta asetuksella low vielä n. 6 tuntia. Lisää lopuksi vielä kerma, revi lihat haarukalla suikaleiksi, tarkista suola ja anna padan lämmetä vielä hetki.

Syötiin uusien perunoiden, mustaherukka-mangoldin ja salaatin kanssa. Hieno ateria kerta kaikkiaan.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Vanhanajan munasalaatti


Tänään tein meille heinäkuun, eli keskikesän, viimeisenä päivänä kesäisen aterian. Jääkaapissa oli kylmäsavuhaukea, pöydällä kananmunia ja lisäksi hain palstalta perunat, salaatit, tillit ja muut lisukkeet. 

Minä en ole koskaan aiemmin tehnyt, ainakaan muistaakseni, eikä äitikään tehnyt, ainakaan muistaakseni, tätä vanhan ajan munasalaattia. Sitä on ollut kuitenkin monissa juhlissa tarjolla, ja muistan sitä syöneeni mummolassakin. Aina se oli hyvää, mutta varsinaista tunnesidettä siihen ei ole, puhumattakaan että minulla olisi mitään perinteistä sukureseptiä. Niinpä sitten taas googlailin, ja totesin että samat reseptit kiertävät monessa paikassa mutta alkuperästä ei ole tietoa. Menin  myös keittokirjahyllylleni, ja kaivoin Mysi Lahtisen kirjat esiin. Mysi Lahtisen Kootut kokkaukset -kirjasta (1991) löysin mukavantuntuisen ohjeen pääsiäisen kohdalta ja tein sen mukaan aika soveltaen. Salaatti oli omalta maalta, sokeria laitoin selvästi vähemmän jne. Näin tein oman perinteisen munasalaatin, tästä ei kyllä neljälle tulisi jos neljä söisi.

salaattia
3 keitettyä munaa
2 tl sokeria
2 tl sinappijauhetta
1 dl kermaa
1-2 tl väkiviinaetikkaa

Laita salaatinlehdet vesikulhoon, anna niiden lillua kylmässä vedessä viitisen minuuttia. Kaada vesi pois ja aja salaatinlehdet kuivaksi salaattilingossa (tai kuivaa puhtaalla astiapyyhkeellä ihan kuivaksi). Erottele kovaksi keitetyistä munista (9 min) valkuaiset ja keltuaiset erikseen. Pilko valkuaiset salaatin joukkoon. Hiero keltuaiset pikkukulhossa hienoksi, lisää sokeri ja sinappijauhe ja sekoita tasaiseksi. Lisää kerma, sekoita uudelleen, ja lisää etikkaa vähä kerrallaan. Etikan hapan pH saostaa kermaa niin, että kastikkeesta tulee jämäkämpi, hienoa keittiökemiaa. Kastikkeen voi sekoittaa salaatin joukkoon, tai tarjota erikseen, minä tarjosin erikseen.

Söimme siis uusia pottuja, kylmäsavuhaukea, ja siitä tehtyä kastiketta (tilli, kala silppuna, sitruuna, ranskankerma), munia, munasalaattia, tomaatti-sipulisalaattia sekä naurista, porkkanaa ja kurkkua tikkuina.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kanavartaita ja kasviksia maapähkinäkastikkeella


Tänään meillä oli kanapäivä. Löysin muuta etsiessäni River Cottage Meat -kirjasta hyvänkuuloisen maapähkinäkastikkeen ohjeen. Tämä ei ole varsinainen satay-kastike, sillä tässä ei ole ollenkaan mm. kookosmaitoa, mutta hyvä maapähkinäkastike silti. Tulee tehtyä toistekin, nopea yksinkertainen ruoka.

400 g broilerin rintapaloja
2 rkl soijakastiketta
½ limen mehu
1 tl raastettua inkivääriä
1 rkl öljyä

Pilko broilerin rintapalat sopiviksi paloiksi. Sekoita kulhossa soijakastike, lime, inkivääri ja öljy. Lisää kananpalat ja anna marinoitua puolisen tuntia tai vähän kauemmin. Uita varrastikkuja vedessä samaan aikaan.

Pujota kananpalat varrastikkuihin, ja grillaa ne kypsäksi tai kypsennä uunissa grillivastuksen alla kymmenisen minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl öljyä
2 rkl soijakastiketta
1 tuore chili (minulla nyt mieto Aji Fantasy)
1 limen mehu
1 rkl fariinisokeria
125 g maapähkinävoita
vettä tarpeen mukaan

Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuullota niitä öljyssä hetki. Lisää pannulle kaikki muut aineet, sekoita ja anna kiehua hetki. Lisää vettä tarvittaessa niin, että saat sopivan paksuisen kastikkeen. 

Nauti kananpalat, kauden kasvikset ja riisi kastikkeen kanssa, korianteria lisänä sille joka siitä tykkää.


Tää nyt vähän toistaa itseään, mutta aikuisten mielestä hyvää, esikoinen maistoi vähän mutta ei tykännyt "kun ei ole oikea satay-kastike", ja kuopus maistoi ehkä puolikkaan millin verran kastiketta ja sanoi isoon ääneen yök. Alan olla aika kyllästynyt tähän ruuanlaittoon, mitä tahansa tekee, niin aina on vähintään yksi joka ei tykkää eikä syö. Lasken siis itseni yhdeksi, en halua syödä makaronilaatikkoa tai kinkkukiusausta tai pasta bolognesea aina. Eilisen härkiskastikkeen jälkeen (joka oli muiden mielestä hyvää), yksi juoksi pöydästä huutaen omaan huoneeseen ja jäi sinne. Onnistumisia kasvatuksessa ja onnistumisia ruuanlaitossa todellakin. 

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Hirven niska kamadossa


Samalla vaivalla kun kamadon lämmittää yhtä lihaa varten, tulee siellä toinenkin liha. Olin jo aiemmin huomannut että pakastimessa on pala hirvenniskaa, joten otin sen samalla sulamaan kun otin kauriin lavat. Blogista löytyy aiempikin postaus hirvenniskasta, hyvin onnistunutta pataa sillä kertaa isommasta palasta, joten odotukset olivat nyt erityisen korkealla.

Tällä kertaa niska oli sahattu kiekoiksi, eli minulla oli kaksi n.5 cm paksuista palaa luullista lihaa. Pintaa tuli näin enemmän, mutta mehevämpää lihasta tulisi isompana palana, molempi parempi. Täytyy sanoa, että niska maistui vielä paremmalta kuin paisti näin tehtynä.

2 palaa hirven niskaa, yhteensä 1,6 kg (liha-luu-paino)
omenamehua ja Worcester-kastiketta

Kuiva-rubi:
2 tl suolaa
1 rkl fariinisokeria
1 tl viherpippuria morttelin kautta
4 tl paprikajauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
rosmariinia pieniksi leikattuna
timjamia ilman varsia
1 tl chiliä (nyt sekä savustettua Aji Fantasya että Chipotle-sekoitusta)

omenamehua

Sulata lihat ja taputtele ne kuivaksi esim. talouspaperilla. Sudi lihojen pintaan Worcester-kastikketta sekä sumuta omenamehua. Valmista rubi ja hiero se lihan pintaan, taas määrät ovat suuntaa antavia.

Lämmitä kamado-grilli n. 100 asteeseen. Laita palavien hiilien päälle pari kiekkoa omenapuuta (tai muuta savustuspuuta) ja laita lihat ritilälle. Käännä lihat tunnin päästä, lisää uudet savustuskiekot jos edelliset ovat palaneet. Kun liha on n. 67-70 astetta, kääri lihat folioon, siihen meni aikaa 2 tuntia. Jatka vielä grillaamista niin, että sisälämpö on n. 88 astetta, siihen meni aikaa toiset kaksi tuntia. Anna lihan vetäytyä foliossa vähintään tunti. Maista lihaa ja matkusta muinaisuuteen.

Revi kypsä liha suikaleiksi. Keitä sille yksinkertainen kastike:

1 tlk hyvää tomaattimurskaa (esim. Mutti)
2 dl omenamehua
2 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl fariinisokeria
1 tl kuivattua savuchiliä tai maun mukaan
1 tl cayenne- ja chilipippuria yhteensä tai maun mukaan

Keitä kastiketta kokoon puolisen tuntia. Lisää liha joukkoon ja lämmitä vielä hetki lihaa tarvittaessa.

Syötiin sämpylöiden välissä (Muhku-sämpylät joita Henri Alen suositteli twitterissä), lisänä sipulia, tomaattia, salaattia ja piparjuurella maustettua ranskankermaa (piparjuuri, etikka, suola, sokeri). Kerrassaan mainio ruoka.

Lihaa ja soosia jäi vielä yhteen ateriaan, joten loistava pastakastike tiedossa. 

torstai 27. heinäkuuta 2017

Seljankukka-sokeri


Ginin lisäksi halusin säilöä seljankukan hienoa aromia sokeriin, ajatuksena että se tuo hyvää makua mihin tahansa sokeria käyttääkään. Löysinkin ohjeita taas englantilaisista blogeista, esim. tuolla ja tuolla. Minä päädyin tekemään ensimmäisellä tavalla. Tein sokerin seuraavana päivänä kuin ginin, kuvissa näkyy jo hyvin se, kuinka tummaksi ginin ja kukkien väri muuttui.


n. 4-6 seljankukan kukintoa
n. 1 kg sokeria

Poimi nuoria kukkia, ei haittaa jos kukinnoissa on vielä muutamia nuppujakin. Revi kukat irti varsista, ja täytä niillä kannellinen lasipurkki n. 1/4 tai vähän yli.  Täytä purkki sokerilla, ja sekoita hyvin, siihen menee vähän aikaa. Anna maustua useampi päivä.

Ennen käyttöä siivilöi sokeri niin, että pääset kukista eroon. Sokeri on jonkin verran kostunutta, mutta ainakin minulla siivilöinti onnistui hyvin. Minulla oli nyt tavallista sokeria sillä mökillä ei ollut muuta, muuten olisin saattanut kokeilla erityishienoa sokeria. 

Käytä leivonnassa tai esim. juomasekoitusten makeuttamiseen. Täytyy tosin todeta, että ainakin mamman marjapiirakan punaiset viinimarjat jyräsivät maun ohi, eli ehkä siihen ei ainakaan kannata tuhlata sokeria. 


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kauriin lapa kamadossa

Pöydän kattaminen vielä kesken

Tänään söimme ruokaa maasta ja metsästä. Kävin hakemassa esikoisen kanssa perunat ja lehtikaalit palstalta, salaatin olin hakenut jo eilen. Pakastimessa oli vielä kauriin lapaa, eli ruokaa metsästä. Kauriin lavat ovat pienet, vain reilu puoli kiloa kumpainenkin luineen päivineen ja ajattelin kokeilla niiden savustamista kamadossa. Savustin samalla hirvenniskaa, siitä lisää myöhemmin. Alakuvassa hirvi on vasemmalla, kauriin lavat oikealla.

Suunnittelin eilen lihojen valmistamisen bullet journaliin

2 kauriin lapaa, yhteensä n. 1,2 kg (liha-luupaino)
omenamehua sumutettuna

Mausteseos:
1 tl viherpippuria morttelin kautta
1 tl katajanmarjoja morttelin kautta
rosmariinia pilkottuna ihan hienoksi
timjamia pilkottuna ihan hienoksi
3 tl paprikajauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1½ tl suolaa
1 rkl fariinisokeria

omenamehua sumutettuna

Ota lavat sulamaan. Pyyhi lihat kuivaksi esim. talouspaperilla. Sumuta lihojen pinta kosteaksi omenamehulla. Valmista rubi ja hiero se lihojen pintaan, määrät ovat suuntaa antavia. 

Lämmitä kamado-grilli n. 100 asteeseen. Laita palavien hiilien päälle pari kiekkoa omenapuuta (tai muuta saustuspuuta) ja laita lihat ritilälle. Käännä lihat vajaan tunnin päästä, lisää uudet savustuskiekot jos edelliset ovat palaneet. Kun liha on n. 67-70 astetta, kääri lavat folioon, nyt siihen meni aikaa 1½ tuntia. Jatka vielä grillaamista niin, että sisälämpö on n. 90 astetta, siihen meni toiset 1½ tuntia.

Syötiin paahdettujen uusien perunoiden, salaatin ja rapeiden lehtikaalisipsien kanssa. Lehtikaalisipseistä tuli Gill Mellerin ohjeella parhaat mitä olen syönyt! Lihassa näkyi hieno punainen savurengas, ja maku oli todella hyvää, sellaista hyvää arkiruokaa.

Saattaa kyllä olla, että kauriinlavat ovat niin pienet, että ne kannattaa valmistaa esim. haudutuspadassa, jos niistä haluaa todella mureita. Onko kenelläkään kokemusta niiden valmistamisesta, mielelläni kuulisin, ainakaan nopealla googlailulla en löytänyt mitään.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Seljankukka-gin


Seljankukkakokeilut jatkuvat, giniä tällä kertaa. Meiltä jäi juhannukselta melkein litra giniä mökille, oli vähän väsähtäneitä juhannuksen juhlijoita. Toin ginin Englannin reissulta, eikä tuo todellakaan ollut mikään lempi-gin, vaikka kai se ihan ok kuitenkin olisi. Ajattelin kokeilla kuitenkin sillä seljankukkaginiä koska muutakaan ei ollut. Googlailin ohjeita, ja englantilaisista blogeista löytyikin monenlaisia reseptejä. Minä vähän sovelsin ja yhdistelin, sen lisäksi olosuhteet vaikuttivat siihen, kuinka kauan annoin ginin ja kukkien lillua yhdessä. Alkuun gin on hempeän väristä, mutta jo ensimmäisen yön aikana väri tummui ihan tummaksi. Eli jos haluaa värin pitää vaaleana, se kannattaa siivilöidä melkein heti, muutaman tunnin sisään.


4 seljankukkaa
5 dl giniä
2 rkl sokeria

Poimi muutama iso seljankukka. Sanotaan että siitepölyssä on se maku, ja siitepölyä näistä ainakin irtosi, jopa niin että alkoi silmiä kutittaa pidemmän päälle. Irrota kukinnoista kukat ilman varsia pulloon tai purkkiin. Kaada päälle gin ja lisää vähän sokeria. Anna maun liueta nesteeseen 3-5 vuorokautta, ravista aina välillä että kaikki sokeri varmasti liukenee. Siivilöi neste pulloon, ja nauti drinkeissä tai booleissa. 



lauantai 22. heinäkuuta 2017

Vuolenkosken vetokisat 2017


Jos kaikki paikat olisivat kuten Vuolenkoski, Suomessa olisi paljon vähemmän syrjäytyneitä nuoria ja yksinäisiä vanhuksia. Tänä vuonna lomailemme kotimaassa, ja Vuolenkosken vanhojen traktoreiden vetokisat sopivat hyvin ohjelmaan. Siellä menikin koko päivä kisoja seuratessa, shoppailemassa sekä rokkaa ja hattaraa syödessä. Vetokisat tuli seurattua tarkkaan, mutta ehdimme kiertää myös Suvimarkkinat hyvin, esikoinen sai mm. avainnauhan ja minä tein hienon löydön, turkoosia Saara Hopeaa. 


Ehkä parasta kuitenkin oli (kisojen ohella tietty) Sinisen talon kasvimaa ja Essukellarin puoti siinä heti kasvimaan kupeessa. Oli ihan pakko ostaa esikoiselle ihana pellavaessu ja mökin teepannulle pannumyssy. Kasvimaata tuli ihailtua monesta kulmasta, se on juuri sellainen mistä haaveilen sen kaupungin savimaa-aarin sijaan. Upeassa kasvussa kaikki, vaikka kesä on ollut mitä on ollut.


Päivä oli jo pitkällä kun lähdimme pois eikä olisi ollut enää aikaa tehdä hirvipataa mikä oli suunnitelmissa tälle päivälle. Niinpä ostimme lähtiessä vielä hyvin savustetun kalan, ja lapsien lepyttelemiseksi (kun ei mentykään grillille vaan ostettiin kala) käytiin hakemassa kaupasta ranskiksia. Lisänä kesän ensimmäinen kantarellikastike (!) ja kaalisalaatti. Ruoka tuli helposti ja nopeasti ja maistui kaikille. Kiva lomapäivä!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Nautaa muurikalla


Muurikkakokkailut jatkuvat, tällä kertaa otin sulamaan joskus aiemmin ostamaani ylämaan karjaa suikaleina, juuri sopivaa lihaa muurikkaan. Satoa alkaa pikkuhiljaa saada kasvimaaltakin, vaikkakin mökin kasvimaalla odotti surullinen näky: kaikki pavut ja malvikit syöty, samoin salaatit ja puolet punajuurista. Ilmeisesti jänis ollut asialla, seuraavaksi pitää alkaa suunnitella aidan rakentamista kasvimaan ympärille. 

1 kg ylämaankarjan paistisuikaleita (tai naudansuikaleita)
1 dl osterkastiketta (vajaa)
1 dl rkl soijakastiketta
1 rkl punaviinietikkaa
½ limen mehu
1 rkl fariinisokeria
2 cm pätkä inkivääriä
1 pieni valkosipuli
1-2 chiliä (Aji Cristal)
3-4 uuden sadon sipulia
2 paprikaa
herneenpalkoja (nyt 10)

öljyä paistamiseen

limen lohkoja, sipulinvarsia, sweet chili -soosia ja korianteria (jos on)
riisiä

Laita liha maustumaan. Kaada kastikkeet kulhoon, lisää sokeri, raastettu inkiväri, pilkotut valkosipuli ja chili. Sekoita liha ja kaikki mausteet sekaisin kulhossa, ja anna maustua vähintään puoli tuntia. Pilko sipulit, paprika ja herneenpalot suikaleiksi. 

Tee tulet muurikan alle. Kun pannu on kunnolla kuuma, laita sille öljyä ja paista lihat hyvällä tulella. Siirrä lihat vähän sivuun, lisää öljyä, ja kaada sipulit pannulle. Ruskista niitä hetki, lisää paprika ja herneenpalot ja sekoita kaikki sekaisin. Tarjoa ruoka keitetyn riisin (tai nuudelin) ja salaatin kanssa. Lisänä limen lohkoja, reilusti sipulinvarsia pilkottuna, makeaa chili-kastiketta sekä korianteria, jos satut löytämään sitä pikkukaupasta. Minä en löytänyt (kts. edellinen postaus).

torstai 20. heinäkuuta 2017

Maakuntamatkailua ja ruokakauppojen tarjontaa


Minä olen aina ajatellut, että entisaikaan maalla syötiin paremmin ja kaupungissa huonommin, mutta nykyään syödään kaupungissa paremmin ja maalla huonommin. Jep, vähän kärjistettyä, ja tarkoitan hyvin syömisellä tuoretta sesonginmukaista lähiruokaa, en siis ravitsemusopillista hyvinsyömistä (vaikka ovatkin helposti sama asia).  

Tämä kesä ja piipahdukset pienissä ja vähän isommissa paikoissa ovat vahvistaneet ajatusta edelleen. Sitä aina välillä unohtaa olevansa aika etuoikeutettu pääkaupunkiseudun ruokatarjonnan ääressä, on hallia, isoja kauppoja monenlaisine valikoimineen ja vaikka ruuan kotiinkuljetuspalveluja.

Kun käy pienen paikan isoimmassa kaupassa, huomaakin ettei keskikesällä (olkoonkin kylmä kesä) löydä tuoreita kotimaisia kasviksia, paitsi tietty niitä raakoja tomaatteja, vaaleanvihreitä kurkkuja ja ruukkusalaattia. Ostin sitten pakastekasviksia.

Tai jos menee pikkukaupungin suurimpaan kauppaan sunnuntaina, (joo tiedän, oma moka sunnuntaishoppailla, mutta lomalla ei ole tullut pidettyä kirjaa päivistä) niin lihahyllyt tarjoavat vain sitä tyhjiöpakattua filettä ja sitäkin vähän. Mieti siinä sitten mitä teet sen toivotun broileriruuan kanssa.

Puhumattakaan kalatarjonnasta, joka on aika katastrofaalinen tällä hetkellä vähän joka puolella, joten ei ihme että sellaiset paikat kuin Maxin kala saa suorastaan liikuttumaan ilosta. Tällä kertaa kävin Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa ihan kohtuuisossa S-marketissa. S-ryhmän ruokamanifestista (kts. etenkin teesi 8) huolimatta kalatiski oli n. puolen metrin mittainen (joidenkin äitien tekemää ruokaa kyllä oli monta tiskimetriä vieressä). Tiskillä oli kolmea kalaa: kirjo- ja merilohta fileenä sekä muutama nahaton ahvenfile. Ostin sitten lohifileen, kokonaista kalaa olin hakemassa. 

Asiakkaat voivat vaikuttaa kauppojen valikoimiin, mutta helpommin vasta sitten kun sitä valikoimaa on. Minä ostin jokaisesta kaupasta tavallaan sitä mitä olin tullut hakemaan, mutta en sellaista kuin olin tullut hakemaan. Vaaditaan valikoimaa, ja jos sitä on, toimitaan siten että valikoima paranee, eikä supistu.


Tiistain ateria koostui siitä kirjolohesta, ensimmäisistä omista perunoista (Jussi), kermaviilikastikkeesta jossa omaa tilliä ja sipulia sekä omasta salaatista. Kala valmistettu sekä sähkösavustimella (vasemmalla, lasten mielestä parempaa) sekä kamadossa (oikealla, aikuisten mielestä parempaa). Kesäinen perusateria, joka ei koreile ulkonäöllä, mutta maku on sellaista mitä saa vain kesällä, ja ehkä vain Suomessa. Ainakin jos kasvattaa kasvikset itse.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Mansikka-seljankukka-drinkki


Tämän drinkin esikuva löytyy River Cottage Fruit Everyday -kirjasta, olen kirjoittanut kirjasta aiemmin, peräti neljä vuotta sitten. Drinkki ei ole sama, mutta ilman tuota ohjetta tätä drinkkiä ei olisi. Ja jos ei olisi ollut niin kiire päästä maistamaan juomaa, olisi sen voinut koristella mansikkaviipaleella ja ottaa muutenkin paremman kuvan. 

Ostin eilen ensimmäisen laatikon mansikoita, jotka kyllä syötiin aika suoraan sellaisenaan, mitä nyt vähän jätettiin mansikkakakkua varten, jonkin verran meni strutsinmunapannukakun kanssa ja sain muutaman litran pakastimeenkin saakka. Sen verran vielä oli laatikolla hintaa, että hetken odotan ennen kuin pakastan mansikat.

Leivontapäivän iltaan sopi hyvin ihana gini-drinkki:

2-3:lle

3 dl mansikoita
2 jääpalaa seljankukkamehua
7 jääpalaa
8 cl Napue-giniä

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Hyvää, niin tosi hyvää.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Jämät makaronilaatikkoon


Eilen syötiin varsinaista ruokahävikin torjumisruokaa. Muutama päivä sitten valmistin pienen peuranpaistin kamadossa mediumiksi, rubissa mm. katajaa, timjamia, pippureita ja paprikaa, sekä tietysti suolaa ja tummaa sokeria. Pala oli kuitenkin sen verran reilu, että sitä riitti toissapäiväisen pizzan täytteeksi muiden lisukkeiden ohella, eikä viekäkään mennyt kaikki. Kuopus toivoo aina myös kinkku-ananas-pizzaa (joo, sitä paheksutuinta pizzaa), mutta eipä sitä kinkkuakaan kaikkea kulunut. Juustojakin jäi yli. Olin nostanut myös muutaman upean sipulin jo muutama päivää sitten, joten nekin oli hyvä aika käyttää. Näin syntyi makaronilaatikko kaikesta mahdollisesta:

5 dl makaronia
2-3 uutta sipulia
200 g kinkkusuikaleita
200 g peuranpaistia
100 g (Jukolan juuston) Cheddar-juustoa raastettuna
½ dl parmesania raastettuna
3 munaa
4 dl maitoa

Keitä makaroni melkein kypsäksi. Silppua sipulit ja niitä kuullota pannulla. Leikkaa peura ohuiksi suikaleiksi. Sekoita makaronin joukkoon kuullotettu sipuli, lihat ja juustot. Kaada munamaito päälle ja paista 200 asteessa uunissa tunti.

Ei tämä ehkä sellainen gourmet-elämys ollut että tulisi vasiten tehtyä, mutta hyvä mieli kuitenkin että sai lihat käytettyä koko perheen ruokaan.