sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Eläinten tappamisesta


No ei tässä montaa kuukautta mennyt nykyaikaa-sarjan loppumisen jälkeen, kun asiaa tuli. Minä olen seurannut, kuten varmaan suurin osa muistakin bloggaajista, Madcook-showta televisiosta. Ohjelma on nostanut minusta mielenkiintoisia asioita esiin jonkin verran provokatiiviseen tyyliin mikä on hyvä asia. Vierasvalinnat ovat olleet onnistuneita ja ajatuksia herättäviä huomioita on noussut suunnilleen joka kerta. Aiheen käsittelyt tuntuvat jäävän osin pinnalliseksi, johtuen varmaankin pääasiassa järjettömästä mainosmäärästä, mikä nykyään tuntuu katkaisevan kaiken ajatettelun, kun koko ajan ollaan katkolla.

Uusimmassa 7/9 osassa aiheena oli perinneruoka, tällainen perinneruokafani oli tietysti ihan innoissaan jo etukäteen. Yhtenä ohjelman aiheena oli se että jokaisen joka syö lihaa/kalaa, olisi pystyttävä tappamaan se eläin/kala. Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan mihin on valmis, mutta jos ajattelee ihmisyhteisöjä vuosisatojen ja -tuhansien ajoilta, niin kaikki eivät sitä ole koskaan tehneet, vaikka ovatkin syöneet mitä ovat syöneet, sillä yhteisöissä on ollut työnjakoa paljonkin. Minä tulen perheestä, jossa on metsästetty aina, ja elän perheessä jossa metsästetään. Isä opetti meille jo lapsena kuinka eläin nyljetään, kynitään tai perataan, kuinka paloitellaan, missä on ruodot jne., olisi ottanut mukaan metsällekin, mutta minua kiinnosti enemmän se mitä tapahtuu keittiössä. Anatomia tuli jo lapsuudessa hyvin tutuksi, samoin elämän kiertokulku ja elämän ihme. Ja ruuan arvostus.

Taustaani vasten minusta näyttää oudolta, että eläintä tappaessa pitää karjua (kun ei kuitenkaan ole fyysisestä ponnistuksesta kyse) ja kiroilla. Missä on se kunnioitus ja arvostus elämää kohtaan sillä hetkellä kun ruokaa aletaan valmistaa alusta lähtien? Tai miksi pitää ilmehtiä sivusta? Täydet pisteet Eeva Vekille hienosta ja arvostavasta toiminnasta. Ja ihana Jenni Tuominen, mikä ilo seurata iloista ja raaka-aineita arvostavaa kokkaamistasi. Toivottavasti saat joskus ihan oman oikean ruokaohjelman.

Olemme etuoikeutettuja siinä mielessä, että jokainen voi tehdä valinnan omalla kohdallaan siitä mitä syö ja miten kohtelee elämää. Minä syön hyvällä mielellä lihaa ja kalaa, mutta tiedän myös useimmiten kuinka se on kasvanut ja elänyt ja ennen kaikkea sen kuinka se on kohdannut loppunsa. Siinä ei ole kukaan ollut kiroilemassa eikä ilmehtimässä. 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Leipävuori


Kun olin lapsi, isä teki aina leipävuoria (kyllä hän tekee niitä edelleenkin). Ruisleipää ostettiin usein enemmän kerralla, ja osa leikattiin suoraan leipävuoreksi. Tämä sai kuivua rauhassa ja leipää aletiin syödä siinä vaiheessa kun tuoreempi leipä oli loppu. Kuiva ruisleipä, mikä ihana herkku, syödään sellaisenaan tai levitteen kanssa.

Nykyään teen leipävuoria siinä vaiheessa kun huomaan että ruisleipää ei ehditä syödä ajoissa. Kun sen leikkaa ja jättää kuivumaan, niin mitään ei mene hukkaan. Meillä leipävuoret ovat erityisesti kuopuksen herkkua. 

maanantai 15. toukokuuta 2017

Toukotyöt 2017


Pääsin sittenkin tänä vuonna toukotöihin toukokuun puolella. Tämän vuoden palstatyöt alkoivat jo viime torstaina, jolloin kärräsin työmatkan jälkeisenä iltana 17 kottikärrystä hevosen lantaa omille palstoille, 8 kärryä puolikkaalle palstalle ja 9 vanhalle puolelle, välissä piti ottaa pienet tirsat. Vähän jeesasin naapuriakin. Hevosenlanta on kuitenkin kevyttä kärrättävää hiekkaan verrattuna. 

Viikonloppuna kärräsin muistaakseni 14 kuormaa hiekkaa. Espoon kaupunki vaihtaa päiväkotien hiekat säännöllisesti, ja vanhat hiekat tuodaan kaupungin palstoille, näin ainakin olen arkeologisten kaivausten perusteella päätellyt. Sopii minulle, on paljon mukavampi nostaa perunoita hiekan sekaisesta maasta kuin tiukasta savimaasta. Hiekkaa laitoin uuden puolen käytäville, ja vanhalle puolelle reilusti siihen kohtaan mihin aion istuttaa perunat sekä siihen kulmaan, jonka kanssa viime vuonna päästelin lukemattoman määrän rumia sanoja, niitä joissa on R-kirjain, Jos tänä vuonna maan kääntö sujuisi sopuisasti.

Lauantaina tein uudelle puolelle penkit ja kylvin/istutin kaikki

porkkanat
sipulit
palsternakat
mustajuuret
salaatit
tillin
persiljan
lehtikaalit
vähän malvikkia

Tilaa jäi vielä reilusti punajuurille, kurpitsoille sekä kukille, sellerille ja mangoldille. Vanhalle puolelle on tulossa perunat ja maanparannuskasvit eli auringonkukat, herneet, pavut ja härkäpavut. Suunnilleen 1/3 palstaa tai ylikin on lepovuorossa, ensimmäistä kertaa palstahistoriani aikana. Kyllähän siihenkin jotain tulee, mutta sen päätän vasta vähän myöhemmin. Muutaman katovuoden jälkeen menen vähän vähemmällä kasvivalikoimalla.

Sunnuntaina kävimme täydentämässä multavarastoja ja vaihdoin mullat pihan kasvulaatikoihin. Yhteen laatikkoon kylvin salaattia, tilliä, persiljaa ja retiisiä. Yrttipenkistä kaivoin talven aikana kuolleet yrtit pois, lisäsin uutta multaa ja kylvin siemeniä. Loput yrtit ostan taimina Hakaniemen torilta, listalla on ainakin laakeri, salvia, joku timjami, rosmariini ja jotain muuta. Saa ehdottaa. Kukkapenkkistäkin vaihdoin multaa ja lisäsin uutta vielä päälle. 

Viikonlopun pihatöiden lisäksi muistin vihdoinkin kylvää kurpitsat, kurkut ja basilikat. Se onnen tunne, joka valtaa mielen kasvimaalla samalla kuin lihakset tärisevät väsymyksestä, se on sanoin kuvaamaton,

lauantai 13. toukokuuta 2017

Pizza juuritaikinasta


Siitä asti kun sain hyvän vehnäjuuren, ajattelin kokeilla sitä myös pizzassa. Sanotaan että parhaat pizzat syntyvät monen päivän nostatuksella ja käyttämällä esitaikinaa. Minä vähän oioin nyt, ja käytin juurta suoraan, tosin vuorokauden nostatusajalla. Olin tyytyväinen pohjaan, vaikkakaan juuren kanssa en saa aikaan niitä reunan "kuplia", joita tulee silloin kun kohottaa taikinan hiivalla ja käyttää 00-jauhoja. Mutta näin aion tehdä jatkossakin, hyvä ja maukas pohja.

Minä en ole mikään mestari pizzanteossa. Olen onnistunut halkaisemaan yhden pizzakiven ja jauhot käryävät uunissa. Näitä tapahtumia välttääkseni käytän leivinpaperia pizzan alla, vaikka tiedän ettei niin kuuluisi tehdä. Kun käyttää kunnon 00-jauhoja, saa paljon anteeksi. Kotimaisia 00-jauhoja saa ainakin Vääksyn Myllystä, ja ensimmäisenä tutustuin niihin Hella&Herkku-kaupasta,

2 dl vehnäjuurta
5 dl vettä
2 tl suolaa
12-13 dl 00-jauhoja

Mittaa hyvää ja elinvoimaista juurta taikinakulhoon illalla. Lisää vesi, suola ja jauhot, lisää jauhoja tarvittaessa. Vaivaa taikinaksi niin, että muodostuu todella hyvä sitko. Anna kohota yön yli viileässä. Jaa taikin aamulla/päivällä n. viiteen osaan ja vaivaa niistä taikinapallot. Kohota liinan alla tarvittava aika, vähintään muutama tunti. Muotoile tämän jälkeen taikinapallosta pohja, jos käytät leivinpaperia, leikkaa ylimääräinen paperi pois. Täytä pohja halutulla tavalla. Minulla oli nyt yhden pizzan päällä

simpukka
kapris
Jukolan cheddar-juusto (ihan parasta!)

ja toisen pizzan päällä

tomaattikastike
paprika
Jukolan cheddar-juusto (ihan parasta!)

Jos käytät pizzakiveä, laita se uuniin samalla kun laitat uunin päälle. Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat, minulla on lähes 300. Laita pizza (leivinpaperilla) pizzakiven päälle ja paista n. 10 minuuttia. Paistoaika riippuu uunin lämpötilasta. Nauti hyvästä pizzasta.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Tiikerikakku


Tiikerikakku ehkä perinteisin kuivakakku mitä on. Meillä se on erityisessä suosiossa esikoisen takia, se on hänen lempikakkunsa kaikista kuivakakuista. Tein sitä jo hänen nimiäisiin aikoinaan ja monille monille synttäreille sen jälkeen.

Netti on täynnä ohjeita, mutta harvemmin näkee tätä ohjetta, minä nimittäin teen tiikerikakun vähän eri tavalla kuin mitä suurin osa resepteistä sanoo. Vatkaan aina munat ja sokerin vaahdoksi, ja lisään voin sulatettuna loppuvaiheessa. Tämä ohje taitaa olla alunperin Kotilieden suuresta leivontakirjasta 1980-luvulta, siitä samasta mistä bongasin Nina Lincolnin kakun ylioppilasjuhliini. Yleensähän aina voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi, ja munat lisätään siihen yksitellen. Teen nykyisin kakkua niin harvoin, että minulta on hävinnyt taito saada aina kokonaan hienot tiikerikuviot, mutta makuun se ei haittaa. Välillä käytän Marianne-rouhetta kaakaon sijaan, joskus jotain makukaakaota, mutta paras taitaa tulla silti ihan perinteisellä tummalla kaakaolla.

4 munaa
2½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria tai ripaus vaniljajauhetta
1½ dl maitoa
150 g voita
2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhon joukkoon leivinjauhe ja vaniljasokeri tai -jauhe. Lisää vaahtoon maitoa ja jauhoseosta vuorotellen, sekoita varovaisesti. Lisää lopuksi sulatettu voi, sekoita. Ota taikinasta n. kolmannes eri kulhoon ja sekoita siihen tumma kaakaojauhe. Laita voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan puolet vaaleasta kakkutaikinasta, sen päälle kaakaotaikina ja päällimmäiseksi loput taikinasta. Tee veitsellä kuvioita taikinaan. Paista 180 asteessa 50-55 minuuttia. Anna kakun tasaantua vartin verran ja kumoa se. Anna jäähtyä kokonaan ennen leikkaamista.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Sumakilla maustettu kana haudutuspadassa


Kun ruoka pitää olla valmis heti töistä tullessa, on haudutuspata hyvä apuväline. Minä laitoin aamulla ennen töitä kokonaisen kanan haudutuspataan, ja töiden loputtua keitin riisin, lisänä nopeita vihannestikkuja ja ruoka oli siinä. Haudutuspadassa broilerista tulee mehukas ja pehmeä, mutta nahan rapeus puuttuu, mikä on ihan ok välillä, mutta ei aina. Lyhyempi aika riittäisi hyvin (ehkä 6-7 h), mutta jos pata tekee työtä sen aikaa kuin itsekin, siinä se 9 h tulee helposti täyteen.

Aiemmin olen tehnyt haudutuspadassa ihan perinteistä kanaa, mutta nyt hain jotain muuta makua. Minulla on ollut pitkään maustekaapissa sumakkia, jota en vaan ole käyttänyt, vaikka sitä on jo useamman vuoden ajan näkynyt ainakin blogeissa paljon käytettävän. Hainkin inspiraatiota netistä, ja siellä silmiin osui Ripaus tryffeliä -blogin ohje kevätkananpojalle. Koska minäkin olin ensimmäistä kertaa kokeilemassa uutta maustetta, lisäsin samaan tapaan myös rosmariinia ja timjamia tuttuina makuina. Sumakkia laitoin maltillisesti, sitä olisi voinut laittaa reilumminkin, sillä tämä kana oli todella miedon makuista.

1 sipuli
1 varsi varsiselleriä
2 porkkanaa
1 dl vettä

1 kokonainen broileri (esim. L'Uomunokka)
2 rkl öljyä
½ limen mehu
2 tl sumakkia
1 tl timjamia
1 tl suolaa
muutama rosmariinin oksa

Tee vihannespeti haudutuspadan pohjalle, minä pilkoin nyt yhden sipulin, varsisellerin varren ja pari pientä porkkanaa sekä lisäsin desin vettä. Kuivaa broileri talouspaperilla. Sekoita kupissa öljy, limen mehu, sumakki, timjami (jos käytät kuivattua) ja suola. Sivele mausteseos broilerin pintaan ja nosta lintu vihannespedin päälle. Revi vielä tuoretta rosmariinia päälle. Hauduta asetuksella low n. 8-9 tuntia (tai mielummin lyhyemmän aikaa). Nauti riisin ja kasvisten tai salaatin kanssa.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Mausteiset vauhtisiivet eli kanansiivet kahdella tapaa


Minä en juurikaan osta marinoitua lihaa, mutta joskus, ehkä kerran vuoteen saatan ostaa hotwingsejä tai mitä ne hornetit nyt onkaan. Ja sitten aina ihmettelen että miksi ihmeessä, kun itse marinoiden on niin helppo saada niin paljon parempia siipiä. Teen yleensä kahdella eri tavalla maustettuja, tulisempia sekä miedompia. Ja yleensä aina teen kerralla ison annoksen, samalla vaivalla saa ruokaa useammalle aterialle. Luulin että olisin jo postannut nämä, mutta en ainakaan haulla löytänyt.

Täksi vapuksi tein lasten lempimausteilla puolet siivistä ja toisen puolen savuisen tulisia. Tulisiin siipiin on hankala antaa tarkkoja mittoja, teen sen aina vaistolla käyttäen omia ja Fataliin chilejä. 

Lasten siivet


1 kg hyviä kanansiipiä (esim. L'Uomunokan vauhtisiivet)
½ dl öljyä
2 rkl soijakastiketta
1 tl suolaa
1 rkl vahvaa currya (tai maun mukaan)
1 rkl viherpippuria morttelin kautta
1 tl yhteensä kokonaisia valko- ja mustapippureita morttelin kautta

Laita siivet kulhoon. Sekoita pikkukulhossa öljyyn kaikki muut mausteet. Sekoita mausteseos siipien sekaan, anna marinoitua suunnilleen tunti. Paista siivet 225 asteessa n. 30 minuuttia (tai pakkauksen ohjeen mukaan).

Tuliset siivet


1 kg hyviä kanansiipiä (esim. L'Uomunokan vauhtisiivet)
½ dl öljyä
1 tl suolaa
1 rkl paprikajauhetta
2 tl savupaprikajauhetta
1 tl savustettua Aji Fantasya
sopivasti savustettua Rocatoa, Aji Cristalia ja Chipotlea (tai mitä chiliä haluatkaan)
muita chilejä maun mukaan

Laita siivet kulhoon. Sekoita pikkukulhossa öljyyn kaikki muut mausteet. Sekoita mausteseos siipien sekaan, anna marinoitua suunnilleen tunti. Paista siivet 225 asteessa n. 30 minuuttia (tai pakkauksen ohjeen mukaan).

Tänä vappuna syötiin näitä siipiä, italiansalaattia, kasvistikkuja ja eilistä tomaatti-mozzarella-salaattia. Eikä käyty palstalla, vaikka aurinko paistoikin.

Kuopuksen mielestä vapussa on parasta munkit ja vappupallo. Ja tämä vappu oli erityisen kiva koska serkut olivat kylässä enkä minä ollut palstalla.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Iso peurapata haudutuspadassa ja kolme kastiketta


Tänä vappuna meille tuli vieraita niin, että pöydän ääressä oli yhteensä 10 ihmistä. Pakastimessa oli yksi peuran patapala, sellainen jonka mies oli lihan koon takia nimennyt superpadaksi, kerrassaan upeaa lihaa selkärangan ympäriltä. Oman perheen kanssa tätä pataa olisi saanut syödä melkoisen pitkään, joten se sopi hyvin tähän päivään jolloin syöjiä oli enemmän. Ilmakin oli mitä parhain lämmittävälle pataruualle, aamulla oli vielä lunta maassa reilusti eilisen myräkän jäljiltä. Ei muuten syöty ulkona niin kuin joskus vappuna on tehty. Enkä edes haaveillut vapun vietosta palstalla, toisin kuin tavallisesti.

Mies toivoi useampaa kastiketta padalle, joten päädyin tekemään lihan ihan yksinkertaisesti, ja sitten jakamaan sen kolmeen osaan kypsänä. Peruspataan olisin halunnut enemmän kasviksia, mutta haudutuspataan ei mahtunut, ja toki porkkanaa olisin laittanut jos sitä olisi ollut. Mutta todella hyvää tuli näinkin.


voita/öljyä
iso patapala peuraa (reilusti yli 3 kg)
mausteita n. 4 tl (pippureita, savupaprikaa, chiliä, ras-el-hanoutia)
suolaa 2-3 tl tai maun mukaan
2 vartta varsiselleriä
1 isohko palsternakka
1 iso sipuli
2 dl vettä

Ruskista lihaan hyvä pinta pannulla (tai mielummin grillissä jos mahdollista), mausta se halutulla tavalla. Minä ripottelin päälle nyt reilusti noita mausteita sekä suolaa. Leikkaa selleri siivuiksi, samoin kuoritut palsternakka ja sipuli. Laita kasvikset haudutuspataan ja liha sen päälle. Kaada vettä pannulle ja ota kaikki maut talteen, kaada tämäkin pataan. Anna padan hautua asetuksella low yön yli, minulla hautui nyt 12 tuntia. 

Vinkki: liha oli niin suuri, ettei haudutuspadan kansi mennyt kiinni, ei lähellekään. Tilkitsin kannen ja padan välisen raon foliolla, ja se toimi loistavasti. Aamulla kansi oli jo mennyt kiinni, ja poistin folion.

Nosta liha laakealle lautaselle tai vuokaan. Siivilöi liemi talteen. Revi liha nyhtöpeuraksi kahdella haarukalla, ja siirrä liha takaisin haudutuspataan. Kaada sekaan n. 3 dl lientä ja jätä pata asetukselle warm kunnes on ruoka-aika. Valmista ennen ruokailua kolme kastiketta:

Perinteinen kermakastike


2 dl lientä
2 dl kermaa
1 rkl vehnäjauhoa
suolaa, pippuria myllystä

Suurusta nesteet vehnäjauholla, lisää hillo ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua n. 15 min. Kuvassa ylhäällä oikealla.

Tex-mex-kastike


2 dl lientä
2 dl tomaattimurskaa
1 tl jeeraa
2 tl chiliä (nyt ainakin Rocatoa ja Aji Fantasya)
1 tl savupaprikaa
2 tl paprikajauhetta
musta- ja valkopippuria
2 tl fariinisokeria
suolaa

Laita kattilaan liemi ja tomaattimurska. Mausta maun mukaan niin tuliseksi kuin haluat. Anna hautua vähintään 15 min, tarkista maku. Kuvassa alhaalla oikealla.

Karkkikastike


3 dl lientä
pala inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
1 rkl osterikastiketta
1 rkl soijakastiketta
1 rkl ketjap manis -kastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
4 tähtianista
1 kanelitanko
1 tl korianterin siemeniä
200 g palmusokeria

riisiviinietikkaa ja chiliä
korianteria

Laita liemi kattilaan, lisää inkivääri ja valkosipuli viipaleina ja muut aineet sokeria lukuunottamatta. Keitä vähän aikaa ja lisää sokeri joukkoon. Keitä kastiketta kokoon niin kauan että saat vähän tahmeaa kastiketta, keitin n. 15 minuuttia. Kaada kastike siivilän läpi. Laita lisäksi tarjolle pilkottua chiliä riisiviinietikassa sekä korianteria. Kuvassa ylhäällä keskellä.

Jaa lihat kolmeen kuumaan astiaan (lämmitä kulhot etukäteen kiehuvalla vedellä). Kaada jokaiselle oma kastike ja sekoita kastike hyvin joukkoon. Lihojen kanssa syötiin riisiä, tomaatti-mozzarella-salaattia sekä vihreää salaattia (esikoisen tekemä). Ja jälkiruuaksi kuningatarkiisseliä ja kermavaahtoa.


Useimmat taisivat pitää karkkikastike-peuraa parhaana, pari piti perinteistä kermakastiketta parhaan. Tex-mex-peuran kanssa olisi hapankerma sopinut hyvin. Kaikkia jäi yli yhdelle aterialle riittävästi kutakin, kunhan vaan jatkaa riittävästi kasviksilla. Vieraat taisivat olla tyytyväisiä kaikki, niin myös kotiväki. Ja illan kruunasi tietysti munkit ja simat, simaa oli yhteensä neljää eri laatua.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kuninkaan pasta


Mietin sopivaa nimeä ruualle, joka on kuten miilunpolttajan pasta, mutta pekonin sijaan tehty palvatusta kauriista. Mies, kauriinkaataja, ehdotti nimeksi kuninkaan pastaa. Aikoinaan Kustaa Vaasa liitti Ahvenanmaan Tukholman lääniin, jotta pääsi sinne kaurismetsälle. Toinen nimiehdotus oli tietysti Kustaaspasta. Jostain kumman syystä nimesin tämän ensimmäisen ehdotuksen mukaan, saatte sanoa tylsimykseksi. 

Tästä ruuasta tuli suunnilleen seitsemän annosta, ensin koko perhe söi riittävästi, ja seuraavana päivänä vielä muut minua lukuunottamatta söivät riittävästi. Alun alkaen en ajatellut postata tätä ruokaa, mutta koska se oli niin totaalisen hyvää kaikkien mielestä, oli pakko kirjoittaa resepti ylös. Siksi kuva.

Kokonainen palvattu kauriinkinkku on riittänyt meille viikoksi, olemme syöneet sitä sunnuntaina sellaisenaan salaattien kanssa, pari päivää pastassa, yhdeksi päiväksi tein raikkaan salaatin, seuraavana päivänä söimme perinteistä keittoa ja tänään vielä voileipägrillissä tehtyjä voileipiä. Vielä on luu ja rippeet menossa hernekeittoon, ja sitten on koipi syöty kokonaan.

500 g hyvää pastaa
400 g palvattua kaurista
1 iso sipuli
öljyä
2 dl kermaa
1 dl raastettua parmesania
3 munankeluaista

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Leikkaa palvikauris suikaleiksi. Kuori ja silppua sipuli, kuullota öljyssä hetki. Lisää kauris joukkoon, samoin kerma ja raastettu hyvä parnesan. Lisää lopuksi munankeltuaiset saostamaan kastiketta, sekoita kaikki sekaisin. Valuta pasta ja sekoita kastike joukkoon. Nauti hyvästä ja yksinkertaisesta ruuasta simppelin salaatin kanssa. 

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kauniisti kotimainen


Jos kummieno haluaa tuoda kotimaisia tulppaaneja ulkomaalaisten ruusujen sijaan kummitytön ylioppilasjuhliin 1980-luvun lopulla, jättää se sellaisen siemenen itämään tytön sydämeen, ettei viimeinen kukkatervehdys voi olla muuta kuin kotimaisista kukista sidottu.

Tämä mielessä menin floristimestari Pirjo Kopin luo tilaamaan seppelettä, joka olisi kokonaan kotimaisista kukista koottu, mietin ruusuja ja vaikka mitä kukkia. Asia ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen, sillä kotimainen kukkatuotanto on nykyään todella vähäistä. Lähitulppaaniaika oli jo ohi, mutta Pirjo lupasi tehdä parhaansa, ja hienosti tekikin. Tuon hienompaa ja liikuttavampaa seppelettä en ole nähnyt aiemmin, kukkina on kotimaisia helmihyasintteja ja orvokkeja.

Elämä on täynnä valintoja, ja omilla valinnoilla voi vaikuttaa nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Jotkut ajatukset ja valinnat kantavat kymmenien vuosien päähän, ja sen yli. Pidetään huoli että kotimaisia kukkia saadaan jatkossakin. 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kirjasuositus: Keskilännen keittiöt


Blogi tuskin on muuttumassa kirjablogiksi, vaikka kuukauden sisään tulee jo toinen kirjasuositus. Minä en ole J. Ryan Strandalin kirjaan Keskilännen keittiöt törmännyt vielä monessakaan paikassa, mutta sen luettuani olen sitä mieltä, että vähintään jokaisen ruokaharrastajan tulisi lukea se. En luettele tässä kaikkia palkintoja ja kehuja joita esikoisteos on saanut ympäri maailman, kunhan vaan totean että kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen niin tekstin, sisällön kun tarinankin takia.

Kirja on Evan kasvutarina vauvasta reiluksi parikymppiseksi huippukokiksi, tarina intohimosta ja lahjakkuudesta sekä vaikeista (tai ainakin erilaisista) olosuhteista. Miten kaikesta tästä syntyy ihminen joka jää etäiseksi mutta jota kaikki ihailevat. Kirja on kertomus siitä mitä ruoka on, mitä se merkitsee ja miten sitä voi tulkita. Monessa arviossa kirjan kerrotaan irvailevan nykymenolle, mutta minä luin kirjan ilman piilomerkityksiä, sellaisena kuin millaisena ruoka ja ennenkaikkea ruokakulttuuri näyttäytyy, ja miten kaikki on muuttunut, tai pysynyt samanlaisena, vuosikymmenestä toiseen.

Kirja oli nopeasti luettu, osin sen takia että tarina imaisi niin mukaansa. Sellainen sopivan kevyt kirja luettavaksi vaikka työmatkoilla, lomalla tai viikonloppuna, mutta silti älykäs ja ajatuksia herättävä. Toivon että mahdollisimman moni lukisi kirjan, olisi kiva päästä keskustelemaan sen herättämistä ajatuksista sekä ruokaharrastajien mutta ennen kaikkea muidenkin kanssa. Uskon että kirja kasvutarinana ja perhesuhteiden kuvaajana toimii kaikille, myös niille joille ruoka on pääasiassa polttoainetta.

ps. Minäkin käytin jenkeissä asuessani Land O'Lakesin voita.
pps. Kirja oli lainattu kirjastosta.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen lihapiirakka


Minä postasin blogin ensimmäisenä pääsiäisenä meidän perheen tärkeimmän, tai ainakin perinteisimmän, pääsiäisruuan eli lihapiirakan ohjeen. Tämä on vanha tapa tehdä lihapiirakkaa, vaarin mukana Karjalasta aikoinan tullut. Paitsi ei meillä tietysti mitään ohjetta ole ollut, kunhan on tehty hiivaleipätaikina, paistettu jauhelihaa ja keitetty riisiä. Voitaikinasta pellillä tehty lihapiirakka on ollut viime vuosien suuria hittejä, mutta minulle ainoa oikea lihapiirakka on tehty hiivataikinaan! (eikä sitä sanota peltipiirakaksi, vaikka pellillinen tästä tuleekin.) Vaarin isä puhui aina maksapiirakasta, oli piirakassa maksaa tai ei. Minun on pitänyt kokeilla myös maksasta tätä, mutta maksakammoiset lapset ovat hidastaneet toteutusta. 

Päivitin tämän ohjeen nyt viime kerrasta tähän päivään, olen vähän vähentänyt lihan määrää ja lisännyt riisiä. Tähän voisi lisätä vaikka mitä muutakin, mutta pääsiäisen perinteinen lihapiirakka tehdään näin. Luulisin että mummo maustoi lihan vain suolalla ja valkopippurilla, ehkä myös maustepippurilla, mutta ihan varma en ole.

Kopioin itseäni, ja osa seuraavasta tekstistä on suoraan vanhasta postauksestani:

5 dl vettä
½ hiiva
hiivaleipäjauhoja
1 tl suolaa

500-600 g jauhelihaa (esim. porsas 25 %, nauta 75 %)
mustapippuria, valkopippuria, kuivattua timjamia, yrttisuolaa (ja maustepippuria)
voita/öljyä
2 sipulia
2-2½ dl puuroriisiä, vettä, suolaa

Alusta normaali sämpylätaikina, eli sekoita hiiva veden joukkoon, lisää jauhot ja suola ja vaivaa niin että saat hyvän sitkon. Taikinan kohotessa valmista täyte: paista jauheliha ja mausta se perinteisillä mausteilla. Kuullota sipulit. Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä kypsäksi, mutta ei ihan puuroksi, nyt taisin keittää n. 30 minuuttia. Sekoita jauhelihat, sipuli ja riisi yhteen.

Kauli aavistuksen vajaa puolet taikinasta pellille juuri pellin kokoiseksi. Pohjan pitää olla ohuehko, mutta ei liian ohut. Levitä täyte pohjan päälle. Kauli loput taikinasta vähän peltiä isommaksi levyksi ja laita se täytteen päälle. Taita päällimmäisen taikinalevyn reunat alimmaisen alle, taputtele piirakka takaisin pellin kokoiseksi. Voitele munalla, pistele haarukalla ja paista n. 220 °C puolisen tuntia, tai kunnes piirakka on kauniin värinen. Syödään voin tai munavoin kanssa pääsiäissunnuntain aamiaisella.

Muutamia vuosia sitten tein puolikkaan annoksen, ja se oli sopivasti. Nyt kun lapset ovat isompia, ja piirakka on kaikkien herkkua, yksi pellillinen menee pääsiäsipäivänä. Eilen meitä oli viisi syömässä, jäiköhän pala tai kaksi tähän päivään. Aamupäivän lisäksi syötiin ulkoilun päälle iltateellä loput. Muuta ruokaa ei sunnuntaina tarvinnutkaan tehdä, välissä meni pashaa ja munkkikahvit ulkona pikkupakkasessa.

ps. Esikoiselle jäi litsauksen voittomuna.

Porkkalanniemessä ulkoilemassa

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Perinteinen pasha (kai)

Ostin uudet ihanat verhot Kuovilta

Kutsun tätä pashaa perinteiseksi, tai vanhanaikaiseksi, vaikka en tällaista ole aiemmin tehnyt tai syönyt. Jo lähemmäs 40 v on tullut syötyä pashaa Mökin tapaan, joka on äidin modernisoima versio pashasta, sellainen joka maistui meille lapsena hyvin. Maistuu tietysti edelleenkin, samoin kuin omille lapsille, toisin kuin tämä versio. Tehdessä ajattelin että jos äiti on tehokkuuttaan modernisoinut reseptin, mutta syötyämme tätä pashaa tiedän kyllä että maku edellä hän muunsi reseptiä.

Ostin nyt Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä sellaista vanhanaikaista kuivaa rahkaa. Sain suosituksen tehdä vanhanaikaista pashaa siitä, ja niin tein. Vaniljatanko saattaa olla modernimpi mauste, mutta halusin käyttää sitä silti. Tämä ohje on yhdistelmä useammasta ohjeesta. Kaikissa ohjeissa oli lisättynä kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, mutta minä en halunnut laittaa mitään niistä sekaan, vaan käytin vain koristeluun.

500 g rahkaa
4 pientä keltuaista
2 dl sokeria
150 g voita
2 dl kermaa
1 vaniljatanko
(sukaatteja, mantelirouhetta, pähkinöitä)

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää rahka, pehmeä voi, kerma ja vaniljatangon siemenet. Kuumenna seos lähes kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen. Pidä seosta tässä lämpötilassa viitisen minuuttia, älä anna sen kiehua. Valuta seos siivilän läpi ja kaada massa pasha-muottiin, tai siivilään joka on vuorattu harsolla. Laita päälle kevyt paino ja anna pashan valua seuraavaan päivään kylmässä.

Koristelin pashan sukaateille, siihen voisi käyttää myös rusinoita ja manteleita. Mies sanoi että maistuu juustokakulle, vain pohja puuttuu. Söi pullan kanssa vähän enemmän kuin me muut, mikä ei ollut sekään paljoa se. Tänään tarjosin pashaa mökin tapaan, syötiin se viiden hengen porukalla yhdeltä istumalta kokonaan. Sen voimin jaksettiin hyvin vaeltaa Porkkalanniemessä pikkupakkasessa ja hennossa lumisateessa.

Eilen syötiin pieni hirvenpaisti, ja näköjään jo vähän perinteisesti (rosmariini)lohkoperunoita, tomaatti-mozzarella-salaattia sekä balsamico-punajuuria. Hyvä yksinkertainen ateria, jota ei kruunannut jälkiruoka eli tämä pasha.

Lyhyen lauantain ateria, kukat floristimestari Pirjo Koppi

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Vehnäjuurisämpylät


Minä osallistuin What's cooking Helsinki -tapahtuman Juuri-työpajaan. Työpajaan saavuttaessa oli iloinen yllätys odottamassa, sillä jokaisen paikalla oli tuo kaunis lasipurkki juurta mukaan otettavaksi. Työpajan piti Satu Koivisto, joka oli päässyt juurileivonnan iloon kiinni aikaisemmin tänä vuonna. Campasimpukka ehti jo julkaista hyvät ohjeet sämpylöistä, samoin Ja kaikkea muuta -blogissa oli sämpylöitä leivottu.

Minä olen leiponut säännöllisen epäsäännöllisesti ruisjuurella opiskeluajoista lähtien (en siis tarkoita sanoa että melkein 30 v), välillä on juuria hukkunut tai hävinnyt, mutta aina olen uuden saanut jostain. Jenkeissä ruisleivän leipominen oli ainoa tapa saada kunnon ruisleipää, siellä leipominen olikin säännöllistä. Muutama vuosi sitten sain tädiltäni hyvän ruisjuuren, sellaisen josta leivottu leipä onnistuu erityisen hyvin sähköuunissa. Nyt minulla on toinenkin ruisjuuri, River Cottagesta saatu, ja sitäkin vaalin erityisellä huolellisuudella. Käytän ruisjuurta myös vaalean leivän leipomiseen, sen opin River Cottagen kurssilla.

Vaalea vehnäjuuri sopii kuitenkin parhaiten vaaleaan leipään. Olen tehnyt juurta aina välillä itse, ja saan pidettyä sen aikansa hengissä, mutta sitten se kupsahtaa, joko huonoon hoitoon tai muuten vaan. Pakastusta olen yrittänyt, mutten ole saanut juurta heräämään kuin kerran. Niinpä olin aivan superiloinen kun saimme hyvän juuren kurssilta mukaan. Aion taas kokeilla pakastamista, ja yritän olla huolellinen juuren hoivaamisessa, jotta se säilyisi pitkään. Nimittäin tämä juuri on todella hyvä!

Tässä tulee minulle uusi tapa tehdä sämpylöitä. Sämpylöitä ei kohoteta ennen uuniin laittamista, siksi ne repeilevät uunissa ja ovat vielä aika tiiviitä. Mutta hieno rapea kuori niissä on, ja sopivasti sitkas sisältä, ja maku on huiman hyvä. Tämä ei ole ihan sama resepti joka tuli työpajasta, mutta minulla ei ollut spelttileseitä, sen sijaan kaurarouhetta löytyi. Suolan määrää vähensin.

2 dl vehnäjuurta
5 dl vettä
1 tl suolaa
1 dl kaurarouhetta
2 dl ruissihtijauhoa
9-10 dl hiivaleipäjauhoa

Sekoita vispilällä juuri, vesi, suola, kaurarouhe ja ruisjauhot. Lisää vielä osa hiivaleipäjauhoista. Kun taikina on liian paksua vispilälle, alusta taikina käsin. Lisää jauhoja niin, että saat löysähkön mutta riittävän napakan taikinan. Vaivaa taikinaa viitisen minuuttia, niin että sitkoa on jo muodostunut, taikina on kuitenkin edelleen aika tarttuvaa. Muotoile taikinasta pallohko (ihana sana, ohjeesta kopioitu), peitä taikina ja anna kohota reilusti. Ohjeessa kohotettiin yön yli jääkaapissa, minä kohotin viileässä pöydällä yön yli. 

Aamulla laita kaksi peltiä uuniin ja anna uunin lämmetä 250 asteeseen. Kumoa taikina alustalle, muotoile siitä vähällä vaivaamiselle pitkä pötkylä ja leikkaa n. 16 sämpylää. Laita puolet sämpylöistä kuumalle pellille, siirrä pelti uuniin ja lisää alemmalle pellille 1½ dl vettä. Minä käytin kyllä leivinpaperia. Sulje luukku heti ja alenna lämpö 225 asteeseen. Paista n. 20 minuuttia. Jäähdytä sämpylät ritilällä ja nauti lämpimistä sämpylöistä.

Ja mikä parasta, Satu neuvoi pakastamaan ylimääräiset sämpylät halkaistuna. Näin ollen sämpylät voi sulattaa leivänpaahtimessa vaikka yksi kerrallaan, ja ne maistuvat tuoreelta. Ihan huippu vinkki, ihan pitää ihmetellä miten sitä en ollut aiemmin keksinyt. Tosin kuten Minnallakin kävi, ei meillä ensimmäisestä satsista riittänyt pakastettavaksi.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Kuhafileet uunissa

Kukat floristimestari Pirjo Koppi

Aivan kuten Max, minäkin paistan kuhafileet useimmiten pannulla, joko sellaisenaan tai leivitettynä. Mutta tällä kertaa Max suositteli paistamaan fileet uunissa kerman ja esim. fenkolin kanssa. No en tietenkään muistanut ostaa fenkolia (eikä lapset siitä juurikaan tykkää) joten tein kalan vielä yksinkertaisemmin, niin yksinkertaisesti kuin vain voi. Muistin kuitenkin lipstikan sopivan kalan makuun upeasti, joten maustoin kalan lipstikalla. Minulla oli nyt kolme isoa filettä neljälle, mutta tällä kertaa kaksikin olisi riittänyt. 

Meillä syödään pitkänäperjantaina aina kalaa. Se on minulle tullut tapa, eikä niin muistaakseni tehty lapsuudenkodissa, sisko voi ehkä muistaa. Minun muistikuvan mukaan kaikki (ruoka)perinteet liittyivät pääsiäissunnuntaihin. Lapsuudessa pääsiäiset vietettiin aina maalla ja mökillä, nykyisin tulee oltua kotona kaupungissa leväten ja rästikotitöitä tehden (tai ainakin niistä haaveillen). Mutta kalaa meillä syödään perjantaisin, tähän viikkoon se sattuu olemaan jo kolmas kalapäivä peräkkäin, ja hyvä niin. Maxin kalakaupalla on sellainen vaikutus viikon ruokiin.

isot kuhafileet (950 g)
suolaa, pippuria myllystä
kermaa (1-2 dl)
muutama lipstikan lehti

sitruunaa

Mausta isot kuhafileet suolalla ja pippurilla, anna niiden maustua hetki. Laita kalat uunivuokaan, kaada päälle kerma ja lisää muutama lehti lipstikkaa reunoille. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia, vähempikin voi riittää. Mausta maun mukaan vielä sitruunalla ja lisää suolaa tarvittaessa. Syötiin perunamuusin sekä pinaatti-salaatin ja  herneiden kanssa. 


ps. Keskiviikon sushi oli sellainen menestys, että mies toivoi että olisipa ollut sushi-päivä, että kuulemma joka päivä voisi olla sushi-päivä.