keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Marinoitu punasipuli


Vaikkei se Nanna nyt kirjoittanutkaan minulle hirvireseptiä kamadolle juhannukseksi, löysin häneltä hyvän ohjeen marinoidulle punasipulille. Ohje löytyy tuolta. Tiesin että hodarisämpylät  ja savustettu hirvi todellakin kaipaavat sipulia, ja oikeassa olin. Tämä on ihan huippuohje. Niin hyvää tämä sipuli on, että tuo määrä olisi sopiva määrä ehkä neljälle (lue: ehkä kahdelle).

200 g punasipulia
1 dl öljyä
2 rkl punaviinietikkaa
½ tl suolaa
2 rkl fariinisokeria

Viipaloi sipulit. Sekoita marinadin aineet keskenään, ja sekoita sipuleiden joukkoon. Anna marinoitua yön yli, ohjeen mukaan säilyy pari viikkoa (lue: teoreettisesti, tulee varmasti syötyä ennen sitä).

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Savustettu nyhtöhirvi kamadossa


Juhannuspäivänä pöydän ääressä oli 11 henkeä. Perinteiseen tapaan lauantaina oli minun ruuanlaittovuoro. Viime vuonna söimme makeaa possua, tänä vuonna söimme savustettua nyhtöhirveä hodarisämpylöiden välissä. Lisänä marinoitua punasipulia ja kaalisalaattia. Ja sen lisäksi vielä tomaatti-mozzarella-salaattia ja edelleen sitä lasten toivomaa italiansalaattia. Lapsille pelkkää kaalia cole slawn tilalla. Lihaa jäi reilusti, cole slaw ja punasipuli menivät kaikki, sipulia olisi mennyt enemmänkin. Hodarisämpylät oli Kanniston leipomosta, parempia ei taida olla.

Hirvi vasemmalla, possut oikealle

3 kg aikuisen hirven paisti

20 ml Worcester-kastiketta
20 ml Coca-Colaa

1 rkl fariinisokeria
1 rkl suolaa
2 rkl paprikajauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
½ rkl jeeraa
½ rkl korianterin siemeniä
½ rkl viherpippuria
2 tl kuivattua timjamia

Sulata hirvenpaisti ja anna sen lämmetä niin, että sisälämpötila on vähintään 10 astetta. Poista tarvittaessa kalvot. Sudi lihan pintaan Worcester-kastikkeen ja kokiksen seosta. Sekoita rubin aineet keskenään morttelin kautta ja hiero lihan pintaan. Savusta kamado-grillissä 100 asteessa nelisen tuntia, tai siiheksi että sisälämpötila on n. 66-68 astetta. Käännä lihaa tunnin välein, pidä huoli että ensimmäisen parin kolmen tunnin aikana savua riittää. Minä laitoin aina muutaman kastellun omenapuun kiekon hiilien päälle samalla kun käänsin lihaa. Sumuta tai sudi nestettä tunnin välein samalla kun käännät lihaa. Kun liha on n. 67 astetta, kääri liha tiukkaan folioon, ja jatka lihan paistamista sadassa asteessa kunnes sisälämpötila oli n. 88-90 astetta, aikaa meni toiset vajaa 4 tuntia.

Anna lihan jäähtyä, ja revi se haarukalla lämpimänä, tai jos liha syödään myöhemmin, revi se nyhtöhirveksi jäähtyneenä uunivuokaan. 

1 tlk tomaattimurskaa (400 g)
2½ dl Coca-Colaa
½ dl punaviinietikkaa
2 rkl fariinisokeria
1 Aji Cristal -chili
1 tl cayennea
1 tl jauhettua chiliä

Mittaa aineet kattilaan, pilko chili mukaan. Anna kastikkeen poreilla hiljalleen vajaan tunnin verran niin, että se on vähän sakeampaa. Kaada kastike revityn lihan päälle ja sekoita hyvin. Jos olet tehnyt lihan ja kastikkeen aiemmin, peitä vuoka foliolla ja lämmitä 225 asteessa uunissa puolisen tuntia, tai kunnes se on sopivan kuumaa. Tuolle lihamäärälle olisi pitänyt olla kastiketta ainakin tuplamäärä, mutta hyvin maistui noinkin. Ensi kerralla sitten enemmän.


ps. Vesi oli 16 astetta, aamu-uinnilla 15 astetta.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Savustettua kassleria kamadosta


Ostimme kamado-grillin, Patton-merkkisen pizza-uunin tuossa joku aika sitten. Vielä ei olla paljoa ehditty grillailemaan tai savustamaan, vähän ribsejä ja pizzaa on kokeiltu. Nyt kokeilin siis kylmiltäni ensimmäistä kertaa vähän isompaa lihaa, sekä kassleria että hirveä samalla savustuksella. Olen lukenut ohjeita monista lähteistä, mutta eniten Poppamiehen sivuja.


Meitä oli juhannusaattona pöydässä 7 henkilöä syömässä, olin tilannut sitä varten kassleria grillattavaksi. Minulla oli siis kaksi vähän vajaan kilon kokoista kassler-palaa. Mökin grilli ei ehkä ole koskaan ollut kovin hääppöinen, mutta nyt se alkaa vedellä viimeisiään. Grillauskapasiteetti on siis todella rajallinen, joka korostuu etenkin kun syöjiä on vähän enemmän. Eikä se tuulinen +10 asteen ilmakaan auta. Mies keksi, että savustaisin kasslerit kamadossa samalla kun savustaisin hirven, ja niin sitten tein.

2 x 1 kg kassler
sinappia
2 tl suolaa
2 tl fariinisokeria
2 rkl paprikajauhetta
1 tl chiliä
1 tl cayennepippuria
1 tl valkopippuria
2 tl viismaustetta

omenapuukiekkoja

Voitele lihat ohuesti sinapilla. Sekoita mausteseos kupissa valmiiksi ja hiero lihan pintaan. Savusta n. 100:ssa asteessa Kamado-grillissä. Minulla oli hiilien päällä pari omenapuukiekkoa parin ensimmäisen tunnin aikana. Käännä lihapaloja tunnin välein, samalla voi lisätä omenapuuta hiilien päälle.

Kun lihan sisälämpötila on yli 65 astetta, mutta alle 70, kääri lihat tiukasti folioon. Minä tein tämän kolmen tunnin kuluttua. Jatka grillaamista vielä reilun tunnin verran, niin että sisälämpötila on 85 astetta, jätä liha folioon jäähtymään. Jos et syö lihaa heti, säilytä se jäähtymisen jälkeen kylmässä siiheksi, kun leikkaat lihat pihveiksi. (Jos tekisit nyhtöpossua, grillaa lihaa kunnes sisälämpö 87-89 astetta, ja anna lihan vetäytyä foliossa sen jälkeen vähintään muutama tunti.)

Pihvit voi syödä sellaisenaan, tai sitten grillata niihin vielä hyvä pinta. Syötiin grillatun maissin ja tomaatin kanssa, sekä italiansalaatin, kaali- ja tomaatti-mozzarella-salaattien kanssa.



ps. Syötiin ulkona vaikka varpaita paleli.


Hyvää juhannusta kaikille!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Yhden munan mansikkakakku


Tänään tuli juhlittua pienesti, paikalla oli vain kaksi aikuista. Poikkesin töistä tullessa hakemaan sushit, ja myöhemmin söimme jälkkäriksi pikkukakun. Olen aiemmin tehnyt koko perheelle pieniä kakkuja, sekä mansikasta että suklaasta, mutta nyt piti kokeilla vieläkin pienempää kakkua. Tuskin enää pienempää kakkua tulee tehtyä, mutta tämän tekeminen oli kyllä hauskaa. Ja kummankin mielestä kakku oli hassuimman näköinen kakku mitä on nähty. Kyllä oli romanttista laittaa kakku puoliksi.

1 isohko muna
0,55 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoa (erikoishienoa kakkujauhoa jos on)

½ l mansikoita
vajaa 1 rkl sokeria

1½ dl kermaa (tai 2)
½-1 rkl sokeria
vaniljajauhetta

Voitele ja korppujauhota kaksi ihan pientä kakkuvuokaa, halkaisijaltaan 11 cm. Riko muna mitta-astiaan, mittaa saman verran sokeria toiseen mittaan ja vähän vähemmän jauhoa kolmanteen (tai jos on kaksi mittaa, mittaa munat ja sokeri, kaada sokeri kulhoon ja mittaa jauhot samaan mittaan ja vasta sen jälkeen kaada muna kulhoon). Vaahdota muna ja sokeri hyväksi valkoiseksi vaahdoksi. Kääntele jauhot sekaan. Lusikoi toiseen vuokaan 2/3 osaa taikinasta, ja toiseen vuokaan 1/3 osa taikinasta. Paista kakkuja n. 15 min 175 asteessa. Minä otin pienemmän kakkupohjan n. 11 minuutin kohdalla pois uunista, paksumpi oli sen 15 minuuttia. Kumoa kakkupohjat lautasille, anna jäähtyä.

Viipaloi mansikat samalla kun kakku paistuu. Lisää niihin vähän sokeria ja anna mehustua.

Halkaise paksumpi pohja. Kostuta kakkupohjat mansikoista valuneella mehulla, jota on vähän jatkettu vedellä. Laita ensimmäisen pohjan päälle mansikoita ja kermaa (n. 1 rkl), lisää toinen kakkulevy, lisää mansikat ja kerma. Laita päällimmäiseksi viimeinen kakkulevy, päällystä kakku kermalla ja mansikoilla.

Jaa kakku kahtia ja nauti.


ps. Mies sanoi, että jos olisi saanut aikoinaan elinkautisen, olisi nyt vapaa mies. Jepjep, romantikko mikä romantikko.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Teen ystävää hemmotellaan - maakuntamatkailua


Kävimme kesälomamatkalla viisi vuotta sitten Teahouse of Wehmais -teetuvassa. Jutussa oli esikoisen, silloin 7 v, ottamat kuvat, ja vähän hehkutusta upeasta miljööstä, palvelusta ja valikoimasta Juvalla, mm. upeana vaihtoehtona aapeeseelle. Ehkä tämä postaus oli inspiraationa kutsulle, jonka sain vähän aikaa sitten Anna Grotenfelt-Paunoselta, teehuoneen emännältä. Matkan järjestäjänä oli VisitSaimaa yhdessä paikallisten yritysten kanssa. Henkilökohtainen kutsu sai huomioni, ja kerrottuani kutsusta mies ja esikoinen yhteen ääneen vaativat että totta kai minun pitää lähteä reissuun. Matka sattui keskiviikolle, mutta sain vaihdettua päivän ainoan kokouksen edelliseen päivään, joten sain käyttää ylityövapaita ja ottaa yhden päivän vapaata keskelle viikkoa. Onneksi otin, niin antoisa, herkullinen ja etenkin inspiroiva reissu meillä oli. Olin siis reissussa kutsuttuna vieraana ja niin matkat kuin syömisetkin tarjottiin meille kaikille, jotka olimme mukana.


Reissu alkoi Hirvensalmelta Siiriäisen luomutilalta, jossa saimme tutustua Charolais-pihvirotukarjaan: sympaattisiin ja hyväluontoisiin lehmiin, pikkuvasikoihin, sekä tietysti laiskantyytyväiseen Jaakko-sonniin. Tilan emäntä Anna Siiriäinen kertoi eläimistä, kasvatuksesta, ruokinnasta ja kaikesta muustakin hauskasti, maatilamatkailua parhaimmillaan.


Aamupalaksi saimme pizzaa ja naudan kuvepaistia. Otava food Factoryn Ilkka Arvola oli odottamassa meitä laitumen vieressä ja grillasi flank steakia. Pizzat oli valmistettu aiemmin leipomossa, ja päälle lisättiin muutama pala paistia. Ehkä parasta nautaa mitä olen syönyt, yksinkertaisesti grillattuna ja aavistus pippuria päällä, vähän enemmän suolaa. Tätä lihaa täytyy tilata joskus, jos vaan se onnistuu logistisesti. 


Laitumelta siirryimme takaisin bussiin ja kohti Juvaa. Saavuimme Wehmaan kartanolle teehuoneen pihaan, jossa Anna Grotenfelt-Paunonen toivotti meidät tervetulleiksi ja skoolasimme kuohuvalla juomalla, jossa oli myös teetä. Samassa pihapiirissä on Deli&Deco-kauppa, joka avataan nyt perjantaina. Kaupasta löytyy kaikkea mahdollista teen ystäville, paikallisia herkkuja sekä monenlaista sisustustavaraa. Kaikessa on panostettu lähituotantoon, ja se mikä tulee kauempaa, on luomua ja/tai kestävää.


Kaupasta näkee myös keittiöön, joka on suunniteltu niin, että siellä on mahdollista pitää kokki- tai leivontakursseja pienelle porukalle. Remontti on toteutettu paikallisin voimin, alueelta on löytynyt kaikki tarvittava ammattiosaaminen. Vanhan tallin hirret ovat hienosti näkyvillä, ja uudet ikkunat ovat kuin paikoilleen tehtyjä (mitä ne tietysti ovatkin, tämä on perheen sisäinen vitsi).


Nautimme lounaan mukavasti rupatellen ja kuunnellen luomutuotannosta. Opimme kolmessa minuutissa Nils Grotenfeltiltä kaiken oleellisen luomusta (aikafani kyllä sanoo että meni siihen vähän yli kolme minuuttia). Luomutuotannon ydin voidaan jakaa kolmeen osaan, eli kasviin (maan hoitoa!), eläimeen (lajinmukaisuus!) ja valvontaan. Lounasta seurasi tietysti jälkiruoka, joka tällä kertaa oli toteutettu mielenkiintoisesti teemaisteluna. Tämä oli minulle, tavalliselle teenjuojalle ja teefanille, koko reissun kohokohta! Kuvittelen aina tietäväni teestä paljon, ja osaavani vaikka mitä, mutta niin vaan taas opin uutta. Anna on valmistumassa tee-sommelieriksi, ensimmäisenä (tietääkseni) Suomessa. Ylläoleva kuva on "kuvausrekvisiittaa" (harmittavasti reissulle oli tullut viime hetken peruutuksia, joten annoksia oli jokunen ylimääräinen), oikeasti aloitimme vasemmalta yksi tee ja jälkiruoka kerrallaan. Vasemmalla on vihreää teetä ja porkkanakakkua, keskellä oolongia ja suklaakakkua ja oikealla mustaa keemunia ja piimähyytelöä. Mikään ei ollut paremaa tai huonompaa kuin toinen, kaikki ihan täydellisiä yhdessä ja erikseen. Myös se oolong josta olen ennen ajatellut etten oikein pidä siitä eikä se oikein sovi minkään kanssa. No sopiihan se kun osaa. Mikä ihana jälkiruoka, miten ihana oli taas oppia uutta, kiitos Anna!


Minä tiedän mitä teemme kesälomalla. Joku reissu suunnitellaan niin, että pääsemme koko perhe Juvalle ja Mikkeliin. Suosittelen muillekin, eikä tarvitse miettiä missä käy syömässä. Ja pitää keksiä jotain asiaa isommallakin porukalla, haluan teemaisteluun uudestaan. Yläkerran ylisillä on hieno tila, johon mahtuu isompikin porukka maistelemaan, kokoustamaan ja nauttimaan.

Ruokamatkailu on hyvä syy matkailla (niiden sukulaisten lisäksi)!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Sauvajyvänen 6 v


Tasan kuusi vuotta sitten aloitin blogin pitämisen, kuvitellen silloin että katsotaan vuosi, ehkä jopa pari, että miltä bloggaaminen tuntuu. En olisi osannut kuvitella silloin, että sitä vietetään synttäreitä vielä kuuden vuoden päästä. Toisaalta en osannut ajatella muutenkaan, että millaista elämä on kuuden vuoden päästä, että mitä kaikkea tässä ajassa on tapahtunut töissä, elämässä, ja kuinka erilaisen hienoa on olla isompien lasten äiti. Edelleenhän olen sitä mieltä että minä en ole vanhentunut yhtään tässä ajassa, korkeintaan taantunut vähän lapsellisemmaksi (näitä keski-ikäisyyden tuomia iloja).

Blogimaailma on totisesti muuttunut tässä kuuden vuoden aikana, mutta viime vuoden angstin jälkeen en ole antanut asian häiritä, ainakaan paljoa. Seuraan yhä pienempää määrää blogeja, mutta ne muutamat ovat sitten sitäkin arvokkaampia. Toisaalta harmittelen, että massan seasta on vaikea löytää uusia helmiä, sellaisia jotka bloggaavat sanomisen ilosta eikä siksi että kaipaavat uutta ammattia.

Tänä vuonna minulla ei siis ole mitään blogi-kriisiä, toisin kuin viime vuonna, jolloin mietin tosissani lopettamista, tai ainakin blogin muuttamista yksityiseksi. Postaustahti on vähän hidastunut, ja postaukset tulevat ehkä aavistuksen ryppäissä (lomaa odotellessa), mutta kirjoitan edelleen pääasiassa silloin kun se on kivaa, tai silloin kun on asiaa; ihan aina en silloinkaan, kun ei vaan ehdi/jaksa. Blogi on pysynyt edelleen tällaisena keskinkertaisena sisällöltään ja ennen kaikkea kuviltaan, eikä kehittymistä ole näköpiirissä. Aina välillä kipuilen sen kanssa, että teen kaiken niin hutiloiden ja huolimattomasti enkä mitään kunnolla, mutta se tunne menee aina ohi ennen kuin alkaisin oikeasti tehdä asioita toisin. Riittävän hyvällä mennään kuten tähänkin saakka. Asiaa tylsästi, ei hehkutusta, vähän (huonoja) kuvia, paljon mielipiteitä, ja otsikot edelleen sen Keltavalkonallen tasoa. Siitä on sauvajyvänen tehty, edelleenkin, luotettavasti jo kuuden vuoden ajan.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Satu Koiviston raparperipiirakka


Kylmästä keväästä johtuen raparperit ovat edelleen parhaimmillaan. Joka vuosi aloitan raparperipiirakkasesongin raparperikeikauskakulla, ja yhtä perinteikkäästi joka vuosi täytyy kokeilla vähintään yhtä uutta reseptiä, niin tänäkin vuonna.

Törmäsin vähän aikaa sitten instassa Satu Koiviston lempiraparperipiirakkaohjeeseen, ja ajattelin heti että sitä on kokeiltava. Eilen oli hetki aikaa, jonka täyttämiseksi leivoin tuon piirakan, kaapistakin löytyi juuri sopivasti desi mantelijauhoa. Sain pussin pohjan käytettyä ja lopputuloksena oli ihana piirakka jota varmasti tehdään toistekin.

200 g voita
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria (ohjeessa oli 3 dl sokeria)
2 kananmunaa
3½ dl vehnäjauhoa
1½ tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljajauhetta
1 dl mantelijauhoa

n. 8 dl raparperia pilkottuna 
2 rkl sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe, kardemumma ja vanilja. Lisää jauhot varovaisesti käännellen vaahdon joukkoon. Lisää lopuksi mantelijauhe nopeasti sekoittaen. Levitä taikina uunivuokaan, jossa on leivinpaperi. päällä.  Minulla taitaa olla sama vuoka kuin alkuperäisessä ohjeessa, mitoiltaan 29x24 cm. Levitä taikinan päälle raparperit ja ripottele sokeria päälle. Paista 200 asteessa n. 35-40 minuuttia, kunnes piirakka on saanut vähän väriä reunoille.

Satu suositteli syömään kermavaahdon kanssa, me söimme vaniljajäätelön kanssa. Todella hyvä piirakka, ei ihme että on niin tykätty.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Esikoisen uudet hiukset


Esikoisella on ollut ihan pienestä pitäen pitkät hiukset, ihanat paksut pitkät hiukset. Hän halusi kuitenkin leikata ne lyhyiksi, ja samalla auttaa muita lapsia. Hiukset leikattiin kerralla lyhyeksi, ja esikoinen lahjoitti hiuksensa syöpäsairaiden lasten peruukkeja varten. Ihana lapsi 💚

Maailmaan voi vaikuttaa monella tapaa. Yksi lahjoittaa hiukset, toinen lahjoittaa aikaansa ja osaamistaan, ja joku lapsi saa pientä helpotusta elämäänsä. Salon 16 leikkasi hiukset ilmaiseksi, joten kampaajakin osallistui lahjoittamiseen, kiitos.


ps. Juttu on kirjoitettu esikoisen luvalla, samoin kuvat on julkaistu hänen luvallaan. Tämä onkin poikkeuksellinen kirjoitus blogissa.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Mökin kasvimaa 2017 melkein kylvetty


Minä kylvän mökin kasvimaan joka vuosi, sato on isälle ja meille muille pääasiassa mökillä syötäväksi. Kasvimaa on ehkä n. kolmasosa aaria, tai sinne päin, sopivasti yksi rivi penkkejä ja vähän tilaa potuille. Ei ole mahdollisuutta kovin systemaattiseen vuoroviljelyyn, mutta yritän aina muistaa etten kylvä samoja lajeja peräkkäisinä vuosina samaan paikkaan. Kirjoitan yleensä jollekin paperilapulle penkit, mutta laput tuppaavat hukkua vuoden mittaan, enkä aina meinaa muistaa mitä oli missäkin. Niinpä kirjoitan tähän kaiken ylös:

Keltasipuli
Keltasipuli
Keltasipuli
Salottisipuli

Punasipuli
Punasipuli
Keltasipuli Palsternakka
Palsternakka

Ruiskaunokki* Malvikki vaalean pun. valkoinen
Ruiskaunokki* Tilli Salaatti
Tilli Tilli Salaatti
Persilja kähärä sileä kähärä Salaatti

Punajuuri
Punajuuri
Raitajuuri Keltajuuri Sekoitus
Keltajuuri Sekoitus

Herne*
Herne*
Herne*
Herne*

Härkäpapu            
Papu*                   Varsisellerit
Papu*                    ja yrtit
Papu*

Peruna*
Peruna*
Peruna*
Peruna*

Pensakrassi*

Kylvän tähdellä (*) merkityt myöhemmin, maa tuntui vielä kylmältä, oli se kuitenkin jo 9 astetta kun isä mittasi. Isä istuttaa perunat kun ehtii, neljä vakoa taitaa tulla. Niin ja porkkanaa ei tule nyt pariin vuoteen kasvimaahan, se on ollut niin syötyä viime vuosina, että kokeilen muutaman vuoden taukoa. Porkkanapenkki tulee ihan muualle, jos tulee.

Raparperi alkaa olla isoa, lipstikka todellakin. Vuohenputkella ruokkisi kompanjan, samoin nokkosilla. Punaiset viinimarjat ovat marjoilla, muut viinimarjat kukkivat, samoin karviaiset. Kirsikka kukkii, omena aloittelee. Mökki piti lämmittää, vaikka hieno ilma olikin. 

tiistai 30. toukokuuta 2017

Parasta parsaa: se oli parsasesonki


Tiedättekö että parsa maistuu mansikalle? Ainakin silloin, kun sen katkaisee parsapenkin vieressä ja syö suoraan sellaisenaan, noin sekunnin parin päästä katkaisusta.

Minun parsapenkki tuotti tänä vuonna sen verran satoa, että kolmesta vanhimmasta juurakosta söin pari parsaa jokaisesta, yhteensä siis kuusi. Koska satoa oli sen verran vähän saatavilla, nautin sen sillä parhaalla tavalla, jonka opin River Cottage -kirjoista eli suoraan sellaisenaan. 

Nyt saa loput parsat kasvattaa kunnon lehvät ja kerätä paljon voimia ensi vuotta varten. Ensi vuonna on tarkoitus vähintään tuplata, ellei jopa triplata sato. 

Helmikuusta lähtien some on tursunnut parsasesonkia, minun parsasesonki osui tänä vuonna helatorstain ympärille. Jep, olen parsanirso, mutta tällä hetkellä onnellinen sellainen.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Juurisämpylät pakastetusta vehnäjuuresta


Siitä asti kun Satu Koivisto kertoi What's cooking Helsingin juurityöpajassa, että vehnäjuuren voi hyvin pakastaa, on ajatus vaivannut minua, positiivisesti siis. En ole aiemmin saanut herätettyä itse tekemääni vehnäjuurta pakastetusta erästä kuin kerran, monta kertaa sen sijaan ei ole syntynyt kuplan kuplaa. Tämän vehnäjuuren pakastus onnistuu, kunhan herättelyn tekee rauhassa. Olen pakastanut useita eriä juurta, mutta heti herätyksen jälkeen pakastettu ei ole toiminut niin hyvin, hiivat taitavat olla niin vilkkaassa jakaantumisvaiheessa, että ovat herkkiä pakastamiselle. Eli pakastan juurta edelleen siitä muutaman päivän - viikon jääkaapissa olleesta juuresta.  

Jauhon merkitystä korostetaan monissa juurileivontakirjoituksissa. Puhutaan että kannattaa käyttää luomuajauhoja koska niissä on "monia hyviä juttuja". Minusta Suomessa suurin ero jauhoihin tulee myllystä, luomun merkitystä pidän suurempana ulkomailla kuin Suomessa. Minä olen vuosia käyttänyt leivonnassa pääasiassa Vääksyn Myllyn jauhoja, jonkin verran myös esim. Malmgårdin luomujauhoja jos jauhovarastoissa on puutteita. Leivontatulos on kummillakin selkeästi parempi kuin tavisjauhoilla, ja kyllä se on parempi kuin tavisluomujauhoillakin. Kun vilja jauhetaan hyvässä myllyssä, viljan pinnoilla elävät hiivat ja bakteerit säilyvät paljon paremmin kuin suurissa teollisuusmyllyissä. Näin ajattelen, muut voivat olla toista mieltä. (Näillä on erityisesti merkitystä silloin, kun juuri tehdään alusta alkaen itse.)


Aamulla aikaisin:

½-1 dl pakastettua juurta
1½ dl vettä
2,75 dl vehnäjauhoa

Illalla myöhään:

(½-1 dl juurta purkkiin tarvittaessa, lisäksi 1½ dl vettä ja 2,75 dl vehnäjauhoa, säilytys jääkaapissa)*

2 dl juurta
5 dl vettä
2 tl suolaa
1 dl kaurarouhetta
2 dl ruissihtijauhoa
9 dl hiivaleipäjauhoa

Laita taikinakulhoon hyvin elävä juuri, vesi, suola, kaurarouhe ja ruissihtijauhot, sekoita hyvin sekaisin. Lisää vehnäjauho ja vaivaa taikinaan hyvä sitko, minä annan Ankarsrumin tehdä töitä kymnmenisen minuuttua. Anna taikinan kohota aamuun saakka (viileässä) huoneenlämmössä. Minulla taikina on tässä vaiheessa yleensä kohonnut n. 3-kertaiseksi.

Leivo aamulla sämpylät, muotoile taikinasta pitkä pötkö ja jaa se n. 16-18 osaan. Anna kohota vähän aikaa pellillä. Lämmitä uuni 250 asteeseen, laita alas syvä pelti valmiiksi. Laita sämpylät uuniin, kaada alapellille n. 2 dl vettä ja sulje uunin luukku heti, varo kuumaa höyryä. Laske lämpö 225 asteeseen, ja paista sämpylöitä n. 15-18 minuuttia. Päästä höyryt ulos avaamalla uunin luukku, jatka paistamista vielä minuutti pari. Nauti uunituoreista sämpylöistä aamiaisella.

*Tämän juuren voi antaa olla jääkaapissa muutaman päivän tai jopa viikon, ja pakastaa sen jälkeen erissä, tai käyttää leivontaan jne.

Sunnuntaiaamu ja tuoreet sämpylät hyvien tomaattien ja teen kanssa 💚


lauantai 27. toukokuuta 2017

Elämys isolla eellä


Saatan olla vähän yllytyshullu, vaikken mitään rohkeaa uskallakaan tehdä (paitsi sen yhden asian jonka mainitsemalla voitan aina kaikki rohkeuskeskustelut). Kun työkaveri ehdottaa että maistetaan Kyrö Distilleryn Tutkielma Savu & Ruis Viinaa, ei tarvitse kahta kertaa yllyttää.

Lasissa on lämmintä tiukkaa juomaa joka maistuu suussa, täysin yllättäen, samalta kuin juuri uunista tullut ruisleipä, joka on leivottu Vääksyn Myllyn riihirukiista. Voin kanssa. Miten tämä on mahdollista? Mietin että rukiin ja savun maku yhdistettynä viinan poltteluun suussa saa maun syntymään, voi saattaa tulla pelkästään mielikuvituksesta, ehkä. Täytyy sanoa että ihan uskomaton kokemus, siinä määrin että täytyy laittaa juoma tilaukseen. Mielessä on vaikka minkälaisia drinkkejä, alkaen mustikkakukosta ja ruis-puolukkapiiraasta.

ps. Työkaveri oli eri mieltä. 

perjantai 26. toukokuuta 2017

Hirvenpaisti haudutuspadassa


Pieni hirvenpaisti uunissa on tällä hetkellä blogin toiseksi luetuin resepti, eikä ihme, sillä se on toimiva yksinkertainen perusresepti. Paistin voi valmistaa myös haudutuspadassa, silloin tosin siitä tulee ihan erilainen: täysin läpikypsä, pehmeä ja hajoava paisti. Ihanaa lihaa heti padasta syötynä, ja mahtava raaka-aine oikeastaan mihin tahansa sen jälkeen: hampurilaisiin, leivän väliin, salaatteihin, kastikkeisiin, wokkiin, keittoon jne.

Erityisen ihanan tästä reseptistä tekee sen helppous ja vaivattomuus. Tämä on niin pelastava tapa valmistaa paisti tilanteessa jossa kotona ehtii olla hyvin vähän aikaa mutta siitä huolimatta perhe tarvitsee ruokaa. Minä latasin yhtenä iltana haudutuspadan, laitoin padan pohjalle kasvikset sekä yhden jäisen liemikuution. Päälle laitoin vähän sulaneen lihakimpaleen, jonka olin maustanut kuivamausteilla. Kansi kiinni, ja liha sai sulaa yön yli padassa. Aamulla ennen kuutta lisäsin vähän vettä padan pohjalle ja laitoin padan päälle. Kun tulin töistä reilun 12 tunnin kuluttua, oli liha hautunut tuollaiseksi nyhtölihaksi, mutta ei ollut yhtään kuivaa vaan oikein mureaa ja maukasta. Pääsimme heti syömään lihaa ja edelliseltä päivältä jääneitä pottuja. Lihaa on reilusti ja seuraavana päivänä kun en ollut kotona ollenkaan, muu perhe täytti leivät tällä lihalla ja muilla täytteillä.

1 iso sipuli
2 varsisellerin vartta
2 porkkanaa
hyvää lientä iso jääpala (ei pakollinen)
n. 1.5-2 kg hirvenpaisti
yht. n. 3 tl musta-, valko- ja viherpippuria morttelin kautta
2 tl kuivattua timjamia
n. 2 tl yrttisuolaa
1 tl kuivattua chiliä (Ajit Cristal ja Fantasy)
1 dl vettä

Kuori ja pilko kasvikset, laita ne haudutuspadan pohjalle. Lisää haluttaessa myös vähän lientä. Poista tarvittaessa kalvot lihasta ja mausta se. Laita liha kasvisten päälle ja lisää vesi. Hauduta asetuksella low sopiva aika, 8-10 tuntia riittää oikein hyvin, mutta pidempikään aika ei haittaa. Minulla pata oli päällä 12 h. Nosta liha varovasti padasta pois, ja syö sellaisenaan perunan ja liemen kanssa. Ota liemi talteen, ja käytä loput lihat halutulla tavalla tai pakasta myöhempää käyttöä varten.

torstai 25. toukokuuta 2017

Vadelmatökkäyskakku


Tuossa päivänä muutamana vein töihin kakun, aivan kuten monena vuotena olen toukokuussa vienyt, milloin mitäskin syystä. Meitä on sen verran monta syöjää, että tavallisen kokoinen kakku on yleensä liian pieni, toisaalta ei ihan niin paljoa että tuplamäärä kakkua tulisi syötyä. Minä olen yleensä ratkaissut asian niin, että teen kakun ohjeen tuplana ja teen kaksi kakkua, toisen oikein isoon vuokaan ja toisen oikein pieneen vuokaan. Pikkukakku jää kotiin, minulle on kerrottu oikein selkeästi, että jos töihin vie jotain, samanlaista pitää tehdä kotiinkin. Että on kuulemma kidutusta tuoksutella ja nähdä jotain oikein herkullista ilman että siitä pääsee nauttimaan. Niin tein tämänkin kakun kanssa, ohje tuplana, toinen kakku 28 cm vuokaan, ja toinen 15 cm vuokaan. Ohjeen kirjaan tuohon kuitenkin yksinkertaisena.

Tämä ohje on Glorian Ruoka&Viini lehdestä nro 3/2017, ja julkaistiin se Soppa365-sivustollakin. Kakkua tehdessä epäilin että kuinkakohan tämä onnistuu, mutta todella hyvä kakku tästä tuli. Minulla ei kaikki kiisseli valunut kakun sisään, mutta ei sekään haitannut. Kuorrutetta en muuten tehnyt ihan tupla-annosta, se näytti kuvassa hyvin runsaalta, ja kyllä sitä ihan riittämiin tuli nytkin. Kakku ei ollut niin korkea kuin kuvassa, eikä voikreemi ollut sellaista hienoa kiiltävää. Mutta maku oli erittäin hyvä, ulkonäöstä minua lohduteltiin että eihän kukaan saa ulkonäöltään sellaisia kakkuja kuin kuvissa on, että maku on tärkeintä. Eikö olekin ihania työkavereita!

200 g voita
2½ dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl gluteenitonta jauhoseosta (nyt sunnuntai)
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 sitruuna
1½ dl turkkilaista jogurttia

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhon joukkoon leivinjauhe ja vaniljasokeri, raasta sitruunankuori. Lisää vois-sokeri-vaahtoon raastettu sitruunankuori ja jauhot sekä jogurtti varovasti käännellen. Kaada taikina irtopohjavuokaan (ohjeessa 20 cm), jonka pohjalle on laitettu leivinpaperi. Paista 175 asteessa n. 50 minuuttia.

1 sitruunan mehu
2 dl vettä
2 rkl maissitärkkelystä
1 dl sokeria
2 keltuaista

Samalla kun kakku paistuu, valmista sitruuunakiisseli. Purista sitruunanmehu, laita se ja kaikki muut aineet kattilaan. Sekoita kaikki aineet hyvin vispilällä ja kuumenna koko ajan sekoittaen niin kauan kunnes kiisseli sakenee. Minulla tuli aika sakeaa kiisseliä, sen näki jo aineiden suhteista. Anna kiisselin jäähtyä vähän.

Kun kakku on vähän jäähtynyt, tökkää siihen reikiä melkein pohjaan saakka, käytä jotain riittävän isoa (n. sormenpaksuista) puista työvälinettä. Valuta kiisseliä reikiin reilusti. Minulla jäi kiisseliä myös kakun pinnalle aika reilusti, se ei kaikki imeytynyt kakun sisään. Anna kakun tasaantua jääkaapissa yön yli.

3 dl vadelmia
200 g pehmeää voita
2 tl vaniljasokeria
5 dl tomusokeria

Paseeraa vadelmista mehu. Vatkaa voi vaahdoksi. Lisää voivaahdon joukkoon sokerit ja vadelmamehu, vatkaa niin että kaikki on sekaisin. Minulla tuli mattapintainen vaahto, lehden kuvassa oli hieno kiiltävä kuorrute. Kumoa kakku vadille ja levitä voikreemi pintaan. Koristele vadelmilla ja nauti heti, tai hetken päästä. Voikreemin hyvä puoli on siinä, että se kestää hyvänä pidempääkin.

Tämä oli kyllä hyvä ja pidetty kakku. Varmasti tulee tehtyä tällaisia kolokakkuja toistekin.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Eläinten tappamisesta


No ei tässä montaa kuukautta mennyt nykyaikaa-sarjan loppumisen jälkeen, kun asiaa tuli. Minä olen seurannut, kuten varmaan suurin osa muistakin bloggaajista, Madcook-showta televisiosta. Ohjelma on nostanut minusta mielenkiintoisia asioita esiin jonkin verran provokatiiviseen tyyliin mikä on hyvä asia. Vierasvalinnat ovat olleet onnistuneita ja ajatuksia herättäviä huomioita on noussut suunnilleen joka kerta. Aiheen käsittelyt tuntuvat jäävän osin pinnalliseksi, johtuen varmaankin pääasiassa järjettömästä mainosmäärästä, mikä nykyään tuntuu katkaisevan kaiken ajatettelun, kun koko ajan ollaan katkolla.

Uusimmassa 7/9 osassa aiheena oli perinneruoka, tällainen perinneruokafani oli tietysti ihan innoissaan jo etukäteen. Yhtenä ohjelman aiheena oli se että jokaisen joka syö lihaa/kalaa, olisi pystyttävä tappamaan se eläin/kala. Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan mihin on valmis, mutta jos ajattelee ihmisyhteisöjä vuosisatojen ja -tuhansien ajoilta, niin kaikki eivät sitä ole koskaan tehneet, vaikka ovatkin syöneet mitä ovat syöneet, sillä yhteisöissä on ollut työnjakoa paljonkin. Minä tulen perheestä, jossa on metsästetty aina, ja elän perheessä jossa metsästetään. Isä opetti meille jo lapsena kuinka eläin nyljetään, kynitään tai perataan, kuinka paloitellaan, missä on ruodot jne., olisi ottanut mukaan metsällekin, mutta minua kiinnosti enemmän se mitä tapahtuu keittiössä. Anatomia tuli jo lapsuudessa hyvin tutuksi, samoin elämän kiertokulku ja elämän ihme. Ja ruuan arvostus.

Taustaani vasten minusta näyttää oudolta, että eläintä tappaessa pitää karjua (kun ei kuitenkaan ole fyysisestä ponnistuksesta kyse) ja kiroilla. Missä on se kunnioitus ja arvostus elämää kohtaan sillä hetkellä kun ruokaa aletaan valmistaa alusta lähtien? Tai miksi pitää ilmehtiä sivusta? Täydet pisteet Eeva Vekille hienosta ja arvostavasta toiminnasta. Ja ihana Jenni Tuominen, mikä ilo seurata iloista ja raaka-aineita arvostavaa kokkaamistasi. Toivottavasti saat joskus ihan oman oikean ruokaohjelman.

Olemme etuoikeutettuja siinä mielessä, että jokainen voi tehdä valinnan omalla kohdallaan siitä mitä syö ja miten kohtelee elämää. Minä syön hyvällä mielellä lihaa ja kalaa, mutta tiedän myös useimmiten kuinka se on kasvanut ja elänyt ja ennen kaikkea sen kuinka se on kohdannut loppunsa. Siinä ei ole kukaan ollut kiroilemassa eikä ilmehtimässä.