maanantai 15. heinäkuuta 2019

Prometheus-juhla: Menu


Meillä vietettiin esikoisen Prometheus-juhlaa sunnuntaina. Leirijuhla oli viikko sitten, ja eilen juhlimme meillä kotona sukulaisten ja ystävien kanssa, väkeä oli kolmisenkymmentä, ja illalla vielä 10 lisää. Kaikki onnistui hienosti, ja sankari (ja koko perhe) oli todella tyytyväinen juhliin. Juhlia oli suunniteltu ja valmisteltu pitkään ja hartaasti, ajattelinkin kirjata itselleni tulevaisuutta varten vähän asioita ylös. Teen pari postausta tarjoiluista ja ehkä jotain järjestelyistäkin (ja juttutoivomuksiakin saa esittää). 

Olen vielä siinä juhlien jälkeisessä euforiassa, tiedätte sen tunteen kun takana on onnistuneet, lämminhenkiset ja tunteikkaat juhlat, ja on edelleen mukavaa fiilistellä niitä (anteeksi huutomerkit). Koti siivottuna, kukkia pöydillä ja vähän muuallakin (kukat floristimestari Pirjo Koppi, sekä tietysti nuoren saamat upeat ruusut ja liljat) sekä jääkaapissa vielä herkkuja, mutta ei liikaa ruokahävikkiä ajatellen.

Ajattelin aloittaa helpolla ja mieluisalla aiheella, eli kerron millainen ruoka meillä oli näissä juhlissa. Kakkukahveista sitten toisella kertaa. Menu on pitkälti nuoren toivoma, ja hyvin tyypillinen meidän suvun juhlissa: perinteistä ja yksinkertaista hyvää ruokaa.

Vihreä salaatti sekä
Pähkinöitä, siemeniä, oliiveja ja feta-juustoa
Italiansalaatti
Hirven jääpaisti
Savulohi
Silli
Uudet perunat

Leipä ja voi


Minulla oli juhlapäivänä apuvoimia Kahvelosta. Ilse.Kahvelo teki viherslaatin ostamistani raaka-aineista, ja millaisen tekikään! Salaattia sai tuunata hyvillä oliiveilla, fetalla sekä siemenillä ja pähkinöillä. Kastiketta ei ollut, vieressä oli tuoretta oliiviöljyä ja vadelmaviinietikkaa. Toisena salaattina oli (meille) perinteinen italiansalaatti, siitä tykkää suunnilleen kaikki. Juhlavuus tulee siitä, että sitä toivotaan juhliin. Salaattiin käytin 1 kg täysjyväpastaa, 900 g hyvää kinkkua, 800 g sekavihanneksia, 800 g he-ma-pa, 6 todella isoa omenaa, 1 prk majoneesia, 3 prk kermaviiliä ja 1 prk creme fraichea, 7 korkillista etikkaa ja sopivasti sinappia, suolaa ja sokeria. Italiansalaatin tein edellisenä päivänä.

Tein kaksi kolmen kilon jääpaistia hirvestä (miehen ampumasta, merkattu jo syksyllä erityisesti näitä juhlia varten). Liha oli suussasulavan mureaa ja se tuntui maistuvan kaikille. Paistoin lihan 72-asteiseksi, minulla on tapana tehdä juhliin paisti kunnolla kypsäksi. Jääpaistissa ei ole kuivumisen vaaraa joten se on sopivan mureaa kypsänäkin. Jääpaisti on hyvä juhlatarjottava, sillä se onnistuu ihan aina, ja on vaivaton valmistaa. Paisti oli uunissa perjantain ja lauantain välisen yön, mausteliemessä lauantain.

Ja sitten kala! Mainitsin jo instan puolella, että sain kunnian olla Maxin kalan uuden myymälän ensimmäinen asiakas. Luin nimittäin keväällä, että juuri tähän väliin sattuu heidän kesäloma ("loma") ja muutto. Otin heti yhteyttä, kun ajattelin ettei kaloja vaan voi hankkia muualta kuin Maxilta. Hetken mietittyään (kiitos Jan!) sain lupauksen, että kalan hankkiminen onnistuukin. Niinpä sitten lauantaina ajettiin miehen kanssa Kauklahteen, ja pääsin remontin keskelle hakemaan kaloja. Kassakone tuli testattua, ja jääkonekin toimii! Ja se kala, voi hyvänen aika kuinka hyvää se olikaan ihan kaikkien mielestä. Kalaa jäi vähän yli, mutta ei yhtään liikaa. Juuri sopivasti niin, että saadaan herkutella vähän alkuviikosta, ja saan siitä pakastimen kautta pari nopeaa ruokaa.

Ja se silli! Ilse.Kahvelo teki sitä etukäteen ison annoksen, mutta koska se oli niin hyvää, sitä meni paljon. Niin hyvää silliä ei saa muualta, tästä laitan reseptiä tulemaan myöhemmin (siskolle tiedoksi).

Ja jotta minullakin olisi jotain kontribuutiota ruokaan, heräsin juhla-aamuna klo 6.10 ja saatuani silmät auki suuntasin fiilistellen palstalle, aivan upea onnellinen aamu. Nostin vajaan ämpärillisen perunoita (ne ehtivät juuri sopivan kokoisiksi). Pesin perunat ja laitoin kylmään veteen odottamaan keittämistä sopivasti  juuri ennen ruokailua. Juhlapäivänä läheltä nostetut perunat olivat juuri niin hyviä kuin vain voi olla. Pestessä numero-fani laski perunoita, varasin niitä 4 kpl/hlö, niitä jäi kyllä ihan reilusti yli, mutta saman määrän laskisin uudestaan.

Suuret kiitokset ihanille vieraille sekä kaikille muille jotka mahdollistivat meille onnistuneet, lämpimät ja ikimuistoiset juhlat. Ja ennen kaikkea onnea upealle nuorelle! Hänen kanssaan oli niin mukava suunnitella ja järjestää juhlat 💕

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Prometheus-leirin juhla


Pääsimme juhlimaan esikoisen Prometheus-leirin päätöstä Porkkalanniemeen. Leiri alkoi edellisenä sunnuntaina, ja viikon leirin (kuulemma elämän paras viikko) jälkeen leiriläiset järjestivät juhlan lähipiirille leirikeskuksessa. 

Ohjelma alkoi yhteisellä lounaalla, tarjolla oli leirikokkien valmistava maistuva salaattibuffet. Lounaan jälkeen kokoonnuimme ulos seuraamaan ohjelmaa, josta huokui sellainen lämpö, tekemisen meininki ja nuori energia, että välillä sai nauraa maha kippurassa, välillä pyyhkiä silmäkulmia. 

Ohjelma yllätti täysin, ei yhtään pönötystä, mutta mikä positiivinen energia ja välittävä tunnelma huokuikaan. Leiriläiset esittelivät ohjaajansa hauskalla tavalla, sen jälkeen ohjaajat esittelivät kaikki leiriläiset lämmöllä. Saimme vähän tietoa Prometheus-leirin tuki ry:stä, leirien historiasta ja muusta toiminnasta. Leiriläiset kävivät läpi viikon jokaisen päivän pikkunäytelmien avulla. He myös lauloivat yhdessä leiriläisten lempibiisin. 

Ohjelman jälkeen leiriläiset saivat todistukset, protu-korun (ne jotka halusivat sellaisen) sekä rannekorut, jotka olivat askarrelleen leirillä siten, että jokaisen korussa on jokaisen leiriläisen valitsema helmi, mukava konkreettinen muisto. 

Lopuksi kaiken kruunasi kakkukahvit, upea mansikka-brita ja vegaanisena vaihtoehtona mansikka-pavlova. Sitten olikin kuvaamista yksin ja yhdessä sekä haikeiden jäähyväisten aika. 

Meille kotiutui väsynyt mutta onnellinen nuori. Viikkoon mahtui uusia ystävyyksiä, pohdintaa, hauskuutta ja kepeyttä, syvällisyyttä ja ties mitä. Olen niin ylpeä nuorestani, ja niin onnellinen että hän sai viettää viikon protuleirillä 💚

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Mansikka-seljankukkahillo


Mustaselja Maija oli parhaassa kukassa juhannuksena. Keräsin melkein kaikki silloin kukassa olleet kukinnot, ja tein niistä isot satsit simaa, mehutiivistettä sekä tätä hilloa. Hillon tein pienestä määrästä mansikoita ja aika suurpiirteisesti. Tarkoituksena oli vain kokeilla hilloa, ei säilöä sitä suurta määrää talven varalle. Varmasti teen hilloa toistekin, niin hyvää se oli, ja kyllä siinä seljankukka maistui ihan selvästi. 

Kukista häviää aromi aika nopeasti, ohjeissakin kehoitetaan poimikaan kukinnot aurinkoisena päivänä jolloin tuoksu on voimakkaammillaan. Koska en ehtinyt/jaksanut tehdä hilloa heti poimituista kukista päätin käyttää vähän tiivistettä lisämakua tuomaan. Se ei ole mitenkään pakollista jos on tuoreita kukkia käytössä, toisaalta jos ei ole kukkia, voi käyttää pelkkää tiivistettäkin. Jos haluaa kiinteämpää hilloa, kannattaa käyttää marmeladisokeria. Minä halusin nyt juoksevampaa hilloa viilille ja letuille, siksi sokerin määrä on maltillinen, ja tuohan tiivistekin lisämakeutta.

1 l mansikoita
n. 3-4 mustaseljankukkaa

Perkaa ja pilko mansikat kattilaan. Lisää kukat, mehutiiviste ja hillo ja keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia. Purkita (tästä tuli juuri yksi keskikokoinen purkki). Nauti lettujen, jäätelön tai vaikka viilin/maustamattoman jugurtin kanssa.


sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Juhannus 2019

Juhannussaunan lämmitystä

Suunnilleen neljän kylmän juhannuksen jälkeen nyt riitti lämpöä. Kymi oli 20 astetta, ilma aattona lähellä 30 astetta, mökin sisällä taisi ainakin hetkittäin olla ylikin. Metsäpalovaroitus oli voimassa niin, että kumpanakaan päivänä ei päästy kokolle. Ei näitä kokottomia juhannuksia minulla montaa ole ollut, siitä huolimatta, että isä ystävällisesti muistutti että tämä juhannus oli minun viideskymmenes. Ei meillä ollut juhannuskoivujakaan, että oli vähän erilainen juhannus siinäkin mielessä.

Perinteinen porukka oli kyllä koolla aattona ja päivänä, ja ruuatkin olivat perinteisiä. Yhtään ainoaa ruokakuvaa en ottanut, vaikka nälkä ei tullut missään vaiheessa ja kaikki ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi (paitsi cole slawta). Muuten juhannus meni perinteisesti saunoessa ja uidessa, meidän perheestä kaikki uivat, mitä ei tapahdu läheskään joka juhannus.

Aattona oli minun ruuanlaittovuoro, ja söimme possu-hodareita, lisänä (lapsille) italiansalaattia, kaalisalaattia ja cole slawta. Muistiin ensi vuodelle, että cole slawta kannattaa tehdä kokonaisesta kaalista. Possun olin valmistanut etukäteen kamadossa: 3 x 1 kg hyvää kassleria, päälle Poppamiehen burger-rub pari tuntia ennen grillaamisen aloittamista, maustuminen huoneenlämmössä. Sen jälkeen vajaan tunnin grillaus hyvässä lämmössä, sitten lämmön tiputtaminen vähän yli 100 asteeseen. Kun lihan sisälämpö oli 67 astetta, käärin lihat folioon, ja jatkoin grillaamista vielä päälle pari tuntia, kunnes sisälämpö oli yli 90 astetta. Liha sai vetäytyä pari tuntia (muukin aika käy), jonka jälkeen revin lämpimän ylikypsän lihan suikaleiksi uunivuokaan. Keitin kattilassa 2 dl vahvaa lihalientä, 3 dl Dr Pepperiä, 2 rkl tummaa sokeria ja ½ dl omenaviinietikkaa vähän kasaan, ja sekoitin nesteen lihan joukkoon. Liha odotti seuraavaan päivään kylmässä, ennen ruokailua lämmitin sen uunissa folion alla n. 200 asteessa.

Kanniston leipomon hot dog -sämpylät täytettiin possulla, chipotle-majoneesilla, hyvällä juustolla ja simppelillä cole slawlla. Yksinkertaisen hyvää.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Sauvajyvänen 8 v


Tänään tasan 8 v sitten kirjoitin ensimmäisen kirjoituksen blogiini. Pitkä aika on kulunut, ja vaikka aika on mennyt äkkiä, paljon on tapahtunut, todella paljon. Nyt en edes tiedä mitä sanoa, alun bloggaus-into on jatkunut vuoristoratana, välillä bloggaaminen on ollut kivempaa ja välillä vähemmän kivaa. Tällä hetkellä taidan olla melko välinpitämätön koko blogia (ja myös blogimaailmaa) kohtaan, tämä välinpitämättömyys heijastuu tietysti kirjoituksiin ja kirjoitustahtiin, ja sitä kautta myös lukijoihin, joita ei enää blogiin eksy. 

Kun oma kokkausinto on ollut kadoksissa ja viljelyinnon on vienyt kansalaisvaikuttaminen, on aiheetkin olleet aika vähissä. Mutta toki paljon kivaa on ollut ja paljon kivaa on tiedossa. Tämän vuoden kohokohta on ollut ainakin räsymaton kutominen esikoisen pyynnöstä. Sieltä se tuli, lihasmuistista samaa vauhtia ja laatua kuin 20 v sitten. Sain pidätellä yhden illan onnenitkua, harvoin kokee niin syviä tunteita kuin silloin kutoessa mm. kummienon paitaa siihen mattoon. 

Mukavia juhliakin on tiedossa, pian on esikoisen Prometheus-juhla, ensi vuonna omat tasavuotissynttärit (vielä kun tietäisi mitä tehdä silloin) ja sen sellaista. Ja muuten tasaista arkea isompien lasten kanssa. Kai sitä tässä iässä omatkin fiilikset vähän vaihtelevat kuten teineillä. Lukeminen on ilokseni tullut takaisin, kohta on Helmetin lukuhaaste suoritettu, vaikka vuosi ei ole edes puolessa. Ja miten upeita kirjoja olenkaan lukenut! 

Joten katsotaan, pysyykö blogi vielä hengissä, täällä sitä edelleen ollaan jollain tapaa toistaiseksi. 

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Prometheus-juhlat - Kutsut


Meillä vietetään tänä kesänä esikoisen Prometheus-juhlaa. Ensimmäinen Prometheus-leiri on järjestetty tasan 30 v sitten, samana vuonna kuin minä kirjoitin ylioppilaaksi, aloitin opiskelut ja mm. Berliinin muuri murtui.

Viikonloppuna askartelimme yhdessä esikoisen kanssa kutsut, toivottavasti posti ei ole hukannut niitä. Monien hyvien (ja huonojen) ideoiden jälkeen päädyimme eko-korttipohjiin, joiden lisäksi käytimme valmiita tarroja, vaaleaa kartonkia+paperia, printteriä sekä samaa lemmikkipaperia jota jäi esikoisen nimiäiskutsuista yli. Paperi on odottanut aarrelaatikossa sopivaa käyttöä, ja mikäs sen parempi tarve olisi, olkoonkin että välissä on kulunut melkein 15 v.

Prometheus-leiristä, eli protuleiristä, löytyy tietoa tuolta. Leirien suosio kasvaa tasaisesti ja joka vuosi rikotaan ilmoittautumisennätykset. Tänä vuonna kaikki leirit taisivat täyttyä n. kuukaudessa. Vapaaehtoisten ohjaajien pula on tällä hetkellä suurin rajoite jotta kaikki halukkaat pääsisivät leirille. Odotukset leirille ovat kovat, vaikka esikoinen vähän harmitteleekin, ettei heillä ole etukäteen yhteisiä tapaamisia kuten ripareilla.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Arjen pastasalaatti


Kuten moni tietää, parasta arkiruokaa on sellainen suht helposti/nopeasti valmistuva kaikille maistuva ruoka. Ja kuten moni tietää, että välillä se on helpommin sanottu kuin tehty. Ja sitten jos löytyy uusi helmi, vahingossa tekee vähällä vaivalla kaikille maistuvaa hyvän mielen ruokaa, on ihan voittajafiilis ja uusi vakiarkiruoka on löytynyt. 

Tämä pastasalaatti on sellainen. Olen tehnyt tätä vaikka kuinka monta kertaa tämän kevään aikana, välillä lihan tilalla on ollut metwursti-suikaleita, välillä juustoa enemmän, mutta joka kerta se on maistunut kaikille. Useimmiten olen tehnyt sen edelliseltä päivältä ylijääneestä lihasta, kuten nyt jäi eiliseltä kaksi grillattua possun ulkofilepihviä, jotka oli helppo pilkkoa mukaan salaattiin. Juustoa en aina sekoita mukaan, tänään jätin salaattijuuston omaan kulhoon, josta halukkaat (=aikuiset) saivat lisätä sitä öljyineen salaatin sekaan. 

Tästä salaatista syö yleensä neljä, ja useimmiten jää vielä yksi annos evääksi töihin. Sekaan voi laittaa kaikkea mitä sattuu olemaan, nyt esim. oli pieni vesimelonin pala jäänyt jääkaappiin.

4-5 dl täysjyvä(proteiini)pastaa
1 pss pakastemaissia tai -hernettä
1 kurkku
1 paprika
vesimelonia tai omenaa tjs. jos on
200 g kypsää lihaa (possua, kanaa, riistaa)
100 g juustoa (jos on/haluaa)

Keitä pasta kypsäksi. Lämmitä pakastekasvikset lopuksi samassa vedessä, huuhtele kylmällä vedellä ja anna vähän jäähtyä. Kuori kurkku, pilko kasvikset ja/tai hedelmät. Paloittele kypsä liha ja juusto (tarvittaessa). Sekoita kaikki sekaisin, ja nauti sellaisenaan. Lisää öljyä tai salaatinkastiketta maun mukaan.

lauantai 18. toukokuuta 2019

Kuhaa ulkotulilla


Nyt on kuulkaas kesä. Mökillä on 24 astetta lämmintä, pintavesi 17 astetta; aamulla Kymi oli 13 astetta, eli viime vuosien normaalijuhannuksen uintikelit. Kasvimaa on tehty, on kitketty, leivottu vuoden eka raparperipiirakka ja saunottu savusaunassa hartaasti, talviturkki heitetty oikein pulikoimalla pitkään ja monta kertaa. Mies huolsi veneen vesille ja kävivät jo uistelemassakin peilityynellä joella.

Ja kaiken tämän lisäksi rakensin isän kanssa ulkogrillin vanhan hiekkalaatikon paikalle. Lapset, joita varten isä aikoinaan hiekkalaatikon rakensi, eivät enää sitä kaipaa: vanhin tulee täysi-ikäiseksi ja nuorinkin on jo toisella kymmenellä. Mutta minä saan jatkaa hiekkaleikkejä rauhassa hienon grillin ympärillä. Tai hienon ja hienon, eipä ole sisustus- tai mökkilehtiainesta, mutta omassa käytössä toimii täydellisesti: sopivat välit muurikan jaloille, kalahalsterille ja ritilälle. 

Valmistin tänään ruuaksi kuhafileitä sitruunalla, eli laitoin ritilälle ohuita sitruunanviipaleita, suolalla ja pippurilla maustettuja kuhafileitä ja vähän öljyä. Grillasin hyvällä hiilloksella ensin sitruunapuolelta viitisen minuuttia, ja sitten vielä pari minuuttia toiselta puolelta (nahattomille fileille olisi vähän vähempikin riittänyt). Syötiin perunoiden, kaalisalaatin ja kermaviilikastikkeen kanssa. Kesälläkään ei usein tunnu näin kesältä.


Idean kalaan sain uudesta keittokirjastani, ostin nimittäin Gill Mellerin uuden Otdoor Cooking -kirjan. Kirja on täynnä upeita ideoita ulkokokkaamiseen, vaikka varsinaisia tulentekovinkkejä en ehkä tarvitsekaan. Monta hyvää reseptiä kokeiltavaksi tälle kesälle, ja uusi grilli tulee varmasti käyttöön.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Museossa: Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha


Huhtikuun museokortti-käynti olikin vähän erilainen museo, kävin nimittäin viime viikolla yhtenä päivänä töiden jälkeen Kaisaniemen kasvititeellisessä puutarhassa (josta nämä kuvat on otettu). Paremmin kulutettua aikaa on vaikea keksiä, siellä kannattaakin käydä monta kertaa vuodessa, sillä kaikki muuttuu koko ajan. Nyt magnoliat olivat upeassa kukassa ulkona, samoin kevään ensimmäiset sipulikukat. Ulkona voi puiston aukioloaikana kävellä vapaasti.

Sisälle kasvihuoneisiin pääsee museokortilla tai maksamalla sisäänpääsymaksun. Kävin rauhassa kaikki kasvihuoneet läpi, ihailemassa jättilumpeen kukkaa, nauttimassa aavikon viileydestä, sademetsän kosteudesta ja tuoksuttelemassa Välimeren kasvien tuoksua. Perimmäiseen Välimerihuoneeseen kannattaakin mennä jo ihan tuoksun takia.


Minä olen aina ihaillut hirvensarvisaniaisia. Nuorena minulla oli sellainen, valitettavasti vain vähän aikaa, sillä en ilmeisesti osannut hoitaa sitä oikein. Harvoin näkee näin upeaa yksilöä kuin tämä.


Hyvin todennäkoisesti en koskaan matkusta sinne, missä kaakaopavut kasvavat. Mutta ei hätää, nyt olen nähnyt kaakaopensaan ihkaelävänä. Halpaa matkustamista, vai mitä.


maanantai 15. huhtikuuta 2019

Karkkihirvi


Nyt on kuulkaas hirvi hienossa muodossa! Tässä on sama makumaailma kuin karkkipossussa, liha tosin ilman friteerausta, mikä olisikin ihan turhaa, kuten olen todennut jo aiemmin. Liha maistui upealta karkkikastikkeessa, mutta mehevää se oli pitäleivissä sellaisenaankin. Käytin nyt kastikkeeseen niitä aineita mitä sattui kotona olla, esim. osterikastike oli päässyt loppumaan.

Hirven patapala keitettiin ensin rauhassa liemessä. Sen jälkeen jaoin kypsän lihan puoliksi joista toisen puolen laitoin kylmään, ja toisen puolen pilkoin veitsellä pieniksi paloiksi. Keitin kastikkeen ja sekoitin sen pilkotun lihan joukkoon. Söimme tästä kaksi ateriaa, seuraavana päivänä paistoin pannulla lihan, kastikkeen ja ylijääneen riisin. Ja se toinen puolikas lihasta: puolet siitä syötiin yhtenä päivänä pitaleivissä tsatsikin kanssa, ja puolet odottaa pakastettuna jotain nopeaa ateriaa. Upea tapa valmistaa ruokaa: yksi 4 tunnin keittäminen viikonloppuna ja siitä neljä (nopeaa) ateriaa neljälle hengelle.

1,2 kg hirven patalihaa
1 dl soijakastiketta
½ dl teryaki-kastiketta
2 rkl omenaviinietikkaa
1 tl korianterin siemeniä
1 tl kokonaisia valkopippureita
1 valkosipulin kynsi
pala inkivääriä vähän pilkottuna
pala savustettua ja kuivattua chiliä
vettä

Laita liha sellaiseen kattilaan johon se juuri ja juuri mahtuu. Lisää kaikki aineet kattilaan, ja lopuksi vettä niin, että liha juuri peittyy, minulla taisi nyt mennä reilu ½ l.  Keitä lihaa ihan hiljalleen kannen alla n. 4 h.  Nosta liha leikkuulaudalle, ja käytä kaikki isommalle porukalle, tai jaa se kahtia ja käytä vain puolet, kuten minä tein tällä kertaa. Leikkaa liha pieniksi paloiksi, jätä odottamaan sillä aikaa kun keität karkkikastikkeen:

4 dl lientä
1 tähtianis
1 dl palmusokeria

Siivilöi liemi, ota siitä osa kattilaan, lisää tähtianis ja sokeri. Anna kiehua n. vartin verran niin, että saat paksua, lähes siirappimaista kastiketta, poista tähtianis. Jos on näin "vähän" sokeria, kastikkeesta ei tarvitse tulla ihan paksua. Sekoita kastike ja pilkotut lihat keskenään, ja nauti riisin, riisiviinietikan+chilin sekä korianterin kanssa. Upea ruoka joka maistui ihan kaikille.

Jos et käytä kaikkea lihaa tähän, lopun lihan voi käyttää nyhtöhirvenä tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. Liha on mehevää ja maukasta, mitä ei minusta aina voi sanoa nyhtöhirvestä. Ja ylimääräinen liemi kannattaa ottaa talteen, siitä saa upean liemipohjan jollekin padalle tai kastikkeelle. Tätä tehdään toistekin.


sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Jänisragu aakkosista


Kun aina välillä iskee kokkausjumi, niin siihen minulla auttaa rutiinit. En muista koskaan olleeni niin jumissa niin pitkään kuin vuosi sitten alkuvuonna (siitä kertoo myös neljännesvuoden bloggaus-tauko). Sitä edelsi pitkä sairastaminen ja rankka edellinen vuosi. Silloin alkuvuonna päätin vetää viikot yksinkertaisesti pääasiassa keitoilla, ja kokata jotain hyvää riistasta sunnuntaisin. Se, vai aika, auttoi, ja näihin aikoihin viime vuonna kokkausinnostus oli palannut riittävästi. Huomaan että tänä vuonna riistasunnuntaista on vähän lipsuttu, enää ei ole ollut rutiineille samanlaista tarvetta.

Tässä kuitenkin tulee yksi riistarunnuntain ruoka jäniksestä. Isä sai tämän jäniksen talvella, minäkin olin silloin mökillä ja näin tämän kaadon yhdessä miehen kanssa. Valmistin nyt koivet padassa, satula odottaa vielä grillauskelejä. Ohjeen otin River Cottagen A-Z -kirjasta. Vähän modifioin ja pienensin ohjetta, alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty kokonainen jänis, minulla  tosiaan oli vain koivet ja sydän.

100 g hyvää pekonia
6 shalottisipulia (tai 2 tavallista)
2 isoa porkkanaa
1-2 sellerin vartta
(salviaa ei ollut)
tuoretta timjamia 
tuoretta rosmariinia
suolaa ja pippuria
3 rkl vehnäjauhoa
jäniksen koivet + sydän
voita/öljyä
2 rkl punaviinietikkaa
½ l hyvää riistalientä (minulla oli taivaallista jänislientä)
15 g tummaa suklaata

Ruskista pekoni valurautapadassa. Kuori ja pilko kasvikset ja lisää ne sekaan, hauduta viitisen minuuttia. Siirrä kasvikset syrjään. Sekoita mausteet ja jauhot keskenään ja pyöräytä lihat jauhoissa. Paista lihoihin hyvä pinta pekoninrasvassa, lisää tarvittaessa voita ja/tai öljyä. Lisää pekonit ja kasvikset takaisin pataan ja kaada nesteet päälle. Hauduta hiljaisella lämmöllä kolmisen tuntia. Nosta lihat pois padasta, lisää suklaa liemeen ja anna sen sulaa, tarkista suola ja pippuri. Irrota lihat luista ja palauta nekin pataan.

Pata syötiin pastan ja parmesanin kanssa, ja koko perhe, myös padattomalla dietillä oleva, santsasi. Hyvä annos jäi vielä pakastettavaksi, eli tämän jäniksen koivista tuli kaksi ateriaa neljälle viidelle hengelle. 


Selasin pitkästä aikaa tätä kirjaa enemmänkin sen jälkeen kun olin tarkistanut, että mitä siellä sanotaan jäniksestä (hare). Ja täältähän löytyy vaikka mitä, en tiedä miksi olen unohtanut tämän kirjan vähäksi aikaa. Tämä jänisresepti oli Tim Maddamsin käsialaa, häneltä olen löytänyt loistavia ja toimivia riistareseptejä aiemminkin.

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Museossa: Kiasma


Minä en pidä modernista taiteesta, vai sanotaanko se nykyisin että nykytaiteesta. Tuo on ehkä voimakkaasti sanottu, sillä lähinnä olen täysin välinpitämätön nykytaidetta kohtaan, en juurikaan tunne mitään katsellessani sitä. Olen käynyt Kiasmassa ehkä muutaman kerran kaikkien näiden vuosien aikana (jos kahvilaa ei lasketa), mutta museokortin kanssa on helppo piipahtaa töiden jälkeen, voi käydä siellä ihan huvin vuoksi kokemassa kokemattomia tunteita. 

Viime viikolla kävin katsomassa Kiasmassa olevia Iiu Susirajan sekä Alma Heikkilän teoksia. Yläkerran värjätyt peruukit jätin väliin, vaikka ulkoa päin ne näyttävät ihan kivoilta; jostain syystä en kuitenkaan mennyt lähietäisyydeltä katsomaan niitä kaikkien lähmimiä tekohiuksia.

No mitä tykkäsin näyttelyistä? En juurikaan mitään, mutta huomioikaa: tämä kertoo minusta, ei taiteilijoiden töistä. Kuvassa oleva ajankohtainen Arjen sankarit oli minusta kiva, hymähdin teokselle Luuta, kuten kaikille muillekin kynätestin variaatioille, sekä pohdin kuinka rohkeaa on murehtia kuvasarjassa sitä, että omistaa rumia alusvaatteita. Alma Heikkilän teosten kompensaatio ja ajatus on kiinnostava, mutta niin paljon mikroskooppia tuijottaneena ja sykähdyttäviä kuvia/hetkiä nähneenä sekin jätti vähän välinpitämättömäksi. 

Kaikesta huolimatta olen iloinen että kävin Kiasmassa, ehkä menen joskus toisenkin kerran. Joskus sekin, ettei liikutu, liikuttaa.



tiistai 12. maaliskuuta 2019

Järkisärkipasta


Meillä syödään nykyään 2-3 kertaa viikossa kalaa, valituksia alkaa tulla siinä vaiheessa kun peräkkäisiä päiviä alkaa olla yli 3-4 (joskus silloin kun tulee käytyä Maxin kalassa). Mutta tuoreen kalan lisäksi tulee käyettyä aika usein säilykekalaa, nimittäin Järkisärkeä. Se onkin tuote, jota minulla on AINA kaapissa, pelastaa monta kokkausjumia tai muuten kiireistä iltaa. Sanonkin kaikille, että miksi joku käyttää tonnikalaa, kun meillä on upea järkisärki. 

Viime aikojen suosikiksi on noussut nopea pastakastike. Kastike valmistuu samassa ajassa kuin pasta kiehuu, eniten aikaa taitaa mennä siihen, että pastavesi kiehuu. Tämä valmistuu vartissa ja maistuu meillä ihan kaikille (ja paremmin kuin se, jossa käytän kastikkeena pelkkää järkisärkeä). Meillä tästä tulee aina 5 annosta: koko perhe syö yhden aterian ja minä saan vielä seuraavaksi päiväksi eväät töihin. 

400 g pastaa

1 iso sipuli
öljyä
3-4 tomaattia

parmesania

Laita hyvä pasta kiehumaan suolattuun veteen. Pastan kiehuessa valmista kastike: kuori ja silppua sipuli ja kuullota sitä pannulla öljyssä. Kuutio tomaatit ja lisää sipulin joukkoon, anna hetken poreilla. Lisää purkillinen järkisärkeä, kala kannattaa pilkkoa haarukalla pieneksi. Anna kastikkeen kiehahtaa. Valuta pasta ja sekoita kastike pastan joukkoon. Nauti parmesaanin kanssa, 

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Sisäelinhaaste - sydän

Miehen ottama romanttinen kuva

Törmäsin Sillä Sipulilan kautta Tinskun keittiön aloittamaan sisäelinhaasteeseen. Tinsku viittasi Hesarin juttuun, jonka mukaan sisäelinten kulutus on 80 kertaa vähäisempää 1980-lukuun verrattuna. Toki maailma tässä välissä on muuttunut huimasti, mutta koska lihaa syödään nykyään enemmän kuin siihen aikaan, olisi vähintäänkin suotavaa syödä eläimistä myös sisäelimet. Haasteen tarkoituksena on jakaa tietoisuutta sekä hyviä reseptejä ja vinkkejä sisäelinten hyödyntämiseen.

Minä olen tottunut syömään sisäelimiä lapsesta asti, ja etenkin maksa ja sydän ovat aina olleet suurta herkkua. Munuaisia meillä ei käytetty, enkä minäkään ole niitä myöhemmin alkanut valmistaa. Koska meillä lihankulutus oli, ja on edelleen, hyvin pitkälti riistaneläinten varassa, ei sisäelimiä ihan mahdottomasti ole ollut syötäväksi, mutta monen monta ruokaa vuodessa kumminkin.

Osallistun nyt pitkästä aikaa ruokahaasteeseen, haluan olla jakamassa tätä tärkeää asiaa. Blogista löytyy jonkin verran erilaisia sisäelinruokia, suurin osa on ihan tavallista kotiruokaa, sellaista mitä meillä on aina syöty. Teen aiheesta kolme erillistä postausta, ja tähän ensimmäiseen keräsin blogista löytyvät sydänruuat.

Sydän on minusta helpoin kaikista sisäelimistä. Halutessaan sen voi jauhaa ja käyttää jauhelihana kaikkiin normaaleihin jauheliharuokiin jos ei muuta keksi. Maku ja rakenne poikkeavat jonkin verran lihasta, mutta ei mitenkään paljoa kumminkaan. Käyttämäni sydämet ovat riistasta, eli niitä tulee silloin kun Tapio suo antejaan, ja välillä vähän päälle (kts. kyyhkynsydämet). Nämä kaikki ohjeet sopivat myös naudan, possun, lampaan, hanhen, broilerin jne. sydämille, joita voi ostaa ainakin halleista ja paremmista lihakaupoista.


Kaikkien aikojen paras käristys: Sydänkäristys. Tätä syötiin vuosi sitten, ja edelleen olen sitä mieltä, että taisi olla aras käristys mitä olen syönyt.

Kuten sanoin, sydämen jauhelihaa voi käyttää kuten tavallistakin jauhelihaa, eli tässä on muutamia ihan perinteisiä ruokia (kaikista ei ole kuvaa):

Lasagne on erityisen hyvää myös sydänjauhelihasta.


Sydänjauheliha-perunavuoka, kaikkien suosikki.


Sydänpullat, yksinkertasta mutta parasta ruokaa.


Sydänjauhelihakastike, maistuva peruskastike.


Sydänmakkara, yksi parhaista makkaroista mitä olen tehnyt. Muistan vieläkin tuon aterian aiheuttaman liikutuksen.

Perinteiset, aavistuksen vanhanaikaiset (ja siksi niin rakkaat ja toimivat) sydänreseptit: Keitetty sydän, sydän uunissa ja savustettu sydän. Lapsuudessa meillä oli useimmiten (vai aina?) keitettyä sydäntä, sitä syötiin ruualla tai leikkeleenä leivän kanssa. Ruisleipä ja keitetty sydän on lapsuuden mieluisia ruokamuistoja.

Sydämestä saa hyvä kastikkeita, patoja ja keittoja juhlaan ja arkeen:


Kauriin sydänpata, tätä syötiin Suomi100 itsenäisyyspäivänä. Pitääkin tehdä uudestaan peuran sydämestä, taisin juuri nähdä sellaisen pakastimessa.


Paprikassi, tällä kertaa sydämestä ja maksasta, mutta siihen voisi käyttää kieltäkin.


River Cottagen ohjeella tehty sydän, ihana kastike jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan.


Sydämellinen keitto, tavallinen hirvikeitto johon savustettu sydän antaa hienon lisämaun.

Lintujen sydämet ovat pieniä, ja siksi melkein aina lisään ne muuhun ruokaan joukkoon. Kyyhkyn sydämiä meillä on aina ollut enemmän kuin kyyhkyjä, sillä oli aikanaan esikoisen lempiruokaa, ja miehen metsästyskaverit tiesivät sen.


Kyyhkynen haudutuspadassa, teeri sekä broilerin sydän Murun ohjeella.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Omenainen hirvipata

Aurinko on taas täällä

Viikonloppuna söimme pitkästä aikaa hirvipataa. Esikoinen on (hirvi)padattomalla dietillä, joten yritin tehdä hirvipadasta mahdollisimman epätyypillistä ja kutsua sitä kastikkeeksi. Tällä kertaa maustoin padan omenahillolla, ja se kannatti: kaikki pitivät ruuasta. Loppupata kelpasi myöhemmin jämäruokapäivän pastaan (uunifetapastaa, hirvibolognese-pastaa ja tämän padan jämät pannulla sekaisin).

750 g pala hirveä
voita/öljyä
n. 1 tl musta- ja viherpippuria morttelin kautta
1 iso porkkana
1 palsternakka
1 iso sipuli
pieni pala inkivääriä
2 laakerinlehteä
muutama timjamin varsi
3 dl hyvää lientä
2 tl tummaa siirappia
suolaa
1-2 rkl vehnäjauhoa

Pilko liha pieneksi. Ruskista se voin ja öljyn seoksessa kuumassa valurautapadassa, mausta pippureilla. Kuori ja pilko kasvikset, ruskista niitäkin padassa. Lisää joukkoon (lähes sokeriton) omenahillo, laakerinlehdet ja timjamit. Lisää hyvää lientä (minulla taisi olla nyt kyyhky-) ja pikkuloraus siirappia (ainakin jos hillo on sokeritonta). Tarkista suola, jos liemi on suolatonta, lisää 1-2 tl. Anna padan hautua 2 tuntia ihan miedolla lämmöllä. Suurusta vehnäjauholla ja anna hautua vielä vajaa tunti.

Valmista viimeisen vajaan tunnin aikana perunamuusi, ja tarjoa pata muusin, porkkanaraasteen ja itujen kanssa. Hyvää, maukasta perusruokaa.



Padan hautumisen aikana yksi ehti pelata Pokemonia pari tuntia metsässä, ja kaksi ehti koota eteisen kaapit. Hiihtoloma menikin aluksi perinteiseen tapaan sekä vuokramökillä että Lahti-lomalla, ja loppuloma meni remontoidessa yksi huone ja eteinen. Remontin jälkeen olikin kiva mennä taas töihin.