tiistai 30. kesäkuuta 2020

Etäpäiväkirja 9 - kesäloman alla


Tänään jään lomalle. Nyt on takana melkein 16 viikkoa etätöitä, onpahan vaan ollut melkoinen vajaa neljä kuukautta. Loma tulee yleensä aina tarpeeseen, ja niin se tulee nytkin. Loman alkajaisiksi aion koostaa valokuvakirjan tästä ajasta, alkaen ensimmäisestä etäpäivästäni 13.3. aina tähän loman alkamiseen saakka. Etätyöt jatkuvat minulla vielä elokuussa, mutta ehkä silloin olen jo toivottavasti jonkun päivän Hakaniemessäkin. Ikävä hallia ja toria, merta ja ihmisiä (sanoinko just merta, minä jokien ja järvien kasvatti?!)

Valokuvia katsoessa näen niissä paljon hiljaista historiaa, sellaista historiaa jonka arvon ehkä tajuaa vasta myöhemmin. Niissä näkyy paljon iloa ja lämpöä, kekseliäisyyttä ja paluuta vanhoihin turvallisiin asioihin. Näkyy ne koronahiuksetkin ja kahdeksan sentin juurikasvu.

Paljon niissä kuvissa jää näkymättäkin. Niissä ei näy se ensimmäisten viikkojen palelu, ei näy ahdistus kaupassa käydessä, huoli omasta ja läheisten terveydestä. Ei näy se kuinka tunteet ovat olleet pinnassa, puuttuu ne liikutuksen, ilon ja ahdistuksen, surunkin, kyyneleet. Ei näy uupumusta hipova väsymys, eikä se, miten alkuaikoina tuli nukuttua tunti enemmän kuin normaalisti, usein painajaisia nähden, tai se kuinka alun ylimääräinen nukkuminen on muuttunut pikku hiljaa unettomuudeksi. Ei näy kasvaneet ruokamenot, ei se että kaksi koneellista astioita päivässä oli uusi normaali. Puuttuu hermojen kireys, mutta toisaalta puuttuu myös se lämmin tunne mikä tulee siitä, että meillä on ollut ihan hyvä olla kotona nelistään tämä eristysaika.

Onpahan tullut opittua omasta sekä perheen kestävyydestä, ja onhan tämä on ollut hyvää valmistautumista tulevaa varten. Tietää paremmin missä omat rajat ovat, ja myös sen, mihin me olemme valmiita ja miten kestämme parhaiten. Minulla ei ole ruusuisia kuvitelmia omasta tai lasten tulevaisuudesta, mutta nyt on näin, riittävän hyvä. 

Etäpäiväkirja menee ainakin loman mittaiselle tauolle. Ja minä lähden Juvalle.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Grillattu lohi (kaasugrillillä)


Tämän vuoden juhannusaattona meitä oli mökillä vain viisi. Suunnittelin ruuaksi grillattua kalaa, minä en muistaakseni ole aiemmin grillannut kokonaista kalaa, mutta muistan vieläkin, kuinka hyvää miehen grillaama kala oli yhdellä kesälomareissulla. Reissusta on jo viisi vuotta, ei siis mitään paineita kun edelleen hehkutan sitä ateriaa. Mies grillasi ja minä opettelin.

Tällä kertaa jäi saamatta sellainen kala kuin ajattelin, mikä ehkä oli ihan hyväkin asia. Tarjolla oli vain iso, yli 2 kg painava kirjolohi. Kalan koko asetti vähän haasteita grillaamiselle, ihanne olisi ollut  reilun kilon kokoinen kala. Sellainen tosin olisi nyt ollut auttamatta liian pieni juhannusaaton nälkäiselle ruokaseurueelle, siitä huolimatta, että kalan lisukkeena oli uusia perunoita, italiansalaattia, versosalaattia ja kermaviilikastiketta. Päivä meni jotenkin touhutessa niin, että aamiainen syötiin kympiltä, ja sitten seuraavan kerran söimme tämän aterian lähempänä viittä, välissä vaan ahkerointia. Meidän juhannusaaton ateria: yksinkertainen mutta niin 💚

Tämä iso kala piti katkaista puoliksi, jotta se juuri ja juuri mahtui halsteriin. Reilun kilon kokoisen kalan voisi grillata ilman halsteriakin niin, että kypsentää kalan ensin toiselta puolelta vähän yli puoleen väliin, ehkä kymmenisen minuuttia, tai vähän yli, hyvällä lämmöllä. Tämän jälkeen kalan voi kääntää, ei haittaa vaikka nahkaa jäisi vähän grilliin kiinni, ja sitten grillata vähän vähemmän aikaa toiselta puolelta. Mutta nyt tälle isolle kalalle tehtiin näin:

Tee kalan pintaan kummallekin puolelle viiltoja. Ripottele suolaa ja pippuria sekä purista sitruunamehua kalan sisään ja päälle, hiero niitä myös viiltoihin. Halkaise kala kahtia ja aseta se halsteriin. Asettele kala niin, että selkä- ja/tai rintaevä jää halsterin ulkopuolelle, niin voit tarvittaessa kokeilla kalan kypsyyttä evästä.

Grillaa kalaa n. 15 minuuttia toiselta puolelta hyvällä lämmöllä, käännä kala ja grillaa toinen 15 minuuttia. Tämän jälkeen kokeile kalan kypsyyttä irroittamalla evä: jos se lähtee helposti, on kala kypsä. Jos on vielä vähän tiukassa kiinni, jätä kala grilliin kypsymään, mutta voit sammuttaa tulet. Meillä taisi kala paistua vielä kymmenisen minuuttia tässä vaiheessa.

Kala kypsänä

Kala oli täydellisen hyvää, ja rapea nahka jotain vielä enemmän. Söimme kalan viidestään, voisi melkein sanoa nahkoineen päivineen perunoiden ja salaattien kanssa. Olkoonkin, että nälkä on ruuan paras mauste, ja olimme todella nälkäisiä, mutta kyllä oli hyvää. Nyt osaan minäkin grillata kokonaisen kalan. Ensi kerralla ostan kaksi reilun kilon kokoista kalaa, yksi ei enää meillä riittäisi.

Pyhä pihlaja juhannussaunan eteisessä ja esikoisen keräämää kimppu

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Juhannus 2020


Minun voima-ajatukseni tänä keväänä on ollut se, että kaiken kestän, kunhan pääsen juhannuksena mökille ja kokolle.

Juhannus on minulle joulun veroinen juhla, ja juhannuskoivut ovat tärkeämpiä kuin joulukuusi. Viime vuonna jäi juhannuskoivut laittamatta, ja millainen vuosi tulikaan. Ja juhannussaunan eteisessä pitää olla pihlaja, tänä vuonna meillä on oikein pihlajakaari.

Juhannus on myös ruokajuhla. Minä menen aina helpon kautta, mutta hyvin on syöty aina, ei kuitenkaan ehkä niin elegantisti kuin mitä some kertoo ja näyttää. Tänä vuonna aattona ja sunnuntaina meitä on mökillä vain viisi, lauantaina ehkä yhdeksän, eli vietämme juhannusta normaalia pienemmällä porukalla tänä vuonna. Mutta hyvä edes näin. 

Tänään söimme grillattua lohta, uusia perunoita ja salaatteja. Huomenna grillataan ribsejä, lisänä raparperi-chutneyta, maissia ja salaatteja. Sunnuntai on se helppo päivä, tarkoitus on tehdä chili con nyhtistä. Ja tietysti lettuja.

Pidin taas jo lähes perinteiseen tapaan saldovapaan torstaina. Kävin aamulla kaupassa ja sen jälkeen vietin muutaman tunnin keittiössä. Valmistin ison annoksen italiansalaattia, maustoin ja paistoin ribsit valmiiksi uunissa ja leivoin superpähkinää.

On tämä, on ihana juhannus, melkein keskikesä ja kaikki kohdillaan. Kymi 20 astetta, ilma hellelukemissa. Juhannuskimppukin on lapsuuden juhannuksista tuttu, juuri ne kukat kuin pitääkin.


Hyvää juhannusta kaikille sukulaisille, tutuille ja tuntemattomille!


Yhden kuusen kokko

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Sauvajyvänen 9 v


Minulla on tänään synttärit, tai siis ei minulla vaan blogilla, kokonaista 9 v. Esikoinen halusi harjoitella liukuvärjäystä kakkuun, ja teki tänä viikonloppuna ihan muuten vaan tuon upea raparperi-kinuskikakun, olkoon se nyt synttärikakkuna.

Kaukaiselta tuntuu vuoden takainen kirjoitus, niin on tämä kevät nollanut kaiken tutun. Viime (blogi)vuoden kohokohta oli esikoisen Prometheus-juhlat, tämän vuoden kohokohta piti olla omat viiskymppiset. Ehkä se olikin, mutta ihan eri tavalla kuin ajattelin. Ja vaikka kokkausinto on välillä vähintäänkin hukassa, on tämä blogi ollut minulle hyvä tapa kirjata mietteitä etenkin nyt poikkeusaikana. Nyt en uskalla ajatella eteenpäin tai miettiä millainen seuraavasta blogivuodesta tulee, muuta kuin tietysti toivon, että ensi vuonna juhlitaan blogin täyttä kymppiä.


Tämä päivä oli ihan täydellinen kesäinen päivä piknikille. Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme tavanneet säännöllisesti aina keväisin (ja vuoden vaihteessa) hyvän ruuan parissa. Tähän kevääseen sovimme piknikin ravintolan sijaan ja parempaa päivää kuin tämä emme olisikaan voineet saada.

Katoimme "pöydän" turvavälit huomioiden eli olimme molemmat omilla puolillamme. Ystäväni oli valmistanut upeat leivät, ja minä toin makeat ja juomat. Pääsimme nostamaan maljat tasavuosille, kesälle, meille, ja ihan kaikelle. Ja kun olimme istuneet riittävän pitkään, kävelimme vielä puiston ja metsän läpi. Tämä on ehdottomasti yksi parhaita tämän korona-ajan päiviä, ja tulee jäämään mieleen sellainen voimapäivänä, kiitos 💚

Esikoinen sanoi, ettei kukaan ota kukkia mukaan piknikille, mutta minä otin

Minä olin siis luvannut tuoda makeat syötävät. Tämä on parasta raparperiaikaa, joten tietenkin mietin jotain siitä. Jotain sellaista, mikä on helppo pakata mukaan ja voi syödä helposti, eikä tarvitse mitään kastiketta tai jäätelöä lisäksi. Niinpä ajattelin tehdä pienet piirakat mukaellen tuota mustikkapiirakan ohjetta (osa alla olevasta tekstistä on suoraa kopiota siitä, mutta onpahan omaa tekstiä mitä plagioin). Tuosta määrästä tuli kuusi tuollaista pientä annospiirakkaa, toki siitä voi tehdä tavallisen yhden isonkin piirakan. Vähän askartelua, mutta kaiken sen arvoista.

Pohja:

115 g voita
160 g jauhoa
vähän suolaa (alle tl)
60 ml vettä

Pilko todella kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola ja vesi ja työstä kaikki hyvin sekaisin taikinaksi, sellaiseksi kimmoisaksi. Laita taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja kauli taikina paksuksi levyksi, taittele ylhäältä noin 1/3keskelle, alhaalta samoin. Taittele vielä toinen sivu puoleen väliin, ja toinen sivu päälle, nyt sinulla on korkea pieni neliö. Kauli se taas alkuperäisen kokoiseksi, toista taittelut. Toista yhteensä nelisen kertaa. Taputtele/kauli lopuksi taikina vähän littanammaksi, kelmuta se ja pistä jääkaappiin vähintään tunniksi, pidempi aika käy myös hyvin.

Valmista sillä välin täytteet:

2 dl kermaa
vaniljatanko
3 munankeltuaista
½ dl sokeria
2 tl maissitärkkelystä

Laita kerma kattilaan, lisää sinne vaniljatanko ja siitä raaputetut siemenet mukaan. Anna kerman juuri ja juuri kiehahtaa. Poista vaniljatanko. Vatkaa keltuaiset ja sokeri hyväksi vaahdoksi, lisää maissitärkkelys ja valuta kuuma kerma koko ajan vatkaten. Anna seoksen jäähtyä vähän.

8 dl (n. 350 g) pilkottua raparperia
½ dl hillosokeria

Pilko rapaprperit ja laita ne sokerin kanssa kattilaan. Anna hillon kiehua hiljalleen 10-15 min ja jätä se jäähtymään kunnes kokoat piirakat.

Kauli taikina ohueksi isoksi levyksi. Leikkaa veitsen avulla vähän pohjaa suuremmat ympyrät, minä vielä kaulin jokaista pyörylää vähän ohuemmaksi. Nosta taikina vuokaan niin, että siihen jää pieni reuna, n. 1 cm korkea.. Levitä vaniljakreemia ohuelti, n. 2-3 rkl jokaiselle pohjalle ja lisää raparperihilloa ohut kerros päälle. Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja piirakan reunat ovat saaneet vähän väriä. Anna piirakan jäähtyä ja irrota se vuokasta.

Minä pakkasin kaksi piirakkaa tuollaisiin eväspusseihin ja annoin olla jääkaapissa yön yli, näkyvät keskimmäisessä kuvassa raparperimehun vieressä. Piirakka maistui viileänä todella hyvältä. Se oli enemmän kirpeän makea kuin makea, eli jos olet makean ystävä, voi sokeria käyttää enemmän. Me kaksi kirpeän ystävää pidimme siitä juuri tuollaisena. Kuvakin jäi melkein ottamatta, mutta sentään juuri ja juuri muistin. 

Nyt alkaa siis blogin kymmenes vuosi, mitähän kaikkea onkaan tiedossa!

lauantai 13. kesäkuuta 2020

Raparperi-chutney


Minä toin mökiltä paljon raparperia ja sain sitä vielä lisää siskoltani samanlaisen määrän. Olen nyt viikon aikana keittänyt mehua, tehnyt piirakoita, keittänyt hilloketta esikoisen kakkukokeilua varten ja keitin minä tänään vielä pienen chutneynkin.  Tästä määrästä tulee vain kaksi tavallisen kokoista purkillista, tai yksi tavallisen kokoinen ja kaksi pientä purkkia. Seuraavalla kerralla ehkä teen samalla vaivalla tupla-annoksen, sen verran hyvää tämä oli.

Chutneyn tulisuutta voi säätää chilillä, minä ilahduin kun löysin pakastimesta vielä pussillisen  kokonaisiaTrepadeira Werner -chilejä. Muistelin ettei se olisi kovin tulista, ei olekaan, mutta kyllä neljästä tuli ihan hyvä polte. Toki jokainen voi laittaa sellaista chiliä kuin haluaa tai sattuu olemaan.

1 l raparperia pilkottuna
1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
4 Trepadeira Werner -chiliä (tai sellainen chili kuin on)
pala inkivääriä
1 pieni kanelitanko
1 pieni tähtianis
1-1½ dl hillosokeria
1 limen mehu
1 dl omenaviinietikkaa

Pilko raparperi, sipulit ja chilit ja laita kattilaan. Lisää inkivääri raastettua ja mausteet sekä sokeri. Keitä n. 15 min, ota kanelitanko ja tähtianis pois. Purista limen mehua ja lisää omenaviinietikka, keitä vielä 5 min. Sekoita chutney tasaiseksi ja purkita.

Nauti grilliruokien kanssa tai lisää kastikkeisiin makua antamaan. Tai syö leivän päällä, mutta varo, se on todella koukuttavaa. Ihana tulisuus, ihana raparperin maku.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Kuiva nyhtöpossu


Tiedättekö, on päiviä että olen niin kyllästynyt ruuanlaittoon, niin kyllästynyt. Jokapäiväinen lounaiden ja päivällisten miettiminen, kauppaostosten suunnittelu ja kaikki sellainen. Lounaan valmistaminen kokousten lyhyessä välissä. Päivällisen tekeminen siinä vaiheessa kun haluaisi vaan mennä nukkumaan hiljaisuuteen. Kaikki se, minkä pitäisi olla mukavaa, onkin yhtäkkiä raskasta tai pelkästään tympeää. Siksi jokainen onnenkantamoinen, mikä helpottaa arkiruokailua, on kultaakin kalliimpi. Ihan sama vaikka syödään monta päivää samaa, ihan sama. 

Tämä kassleri on ehkä ollut sellainen onnenkantamoinen, otsikosta huolimatta. Tämä korona-aika on ollut sellaista, että mitään ei hukata, ei edes hyviä grillitulia. Yhtenä sunnuntaina grillasin hampurilaispihvejä kamadolla, ja tiesin jo etukäteen, että siitä jää hyvä hiillos yli. Niinpä olin hommannut kaksi vajaan parin kilon palaa possun kassleria ja ajattelin kypsentää ne jälkilämmöllä. Eli grillasin ensin jauhelihapihvit ja tykötarpeet kuumalla hiilloksella ja sen jälkeen lihat miedolla lämmöllä. Unohdin lihat vähän liian pitkäksi aikaa grilliin, ja niistä tulikin kypsempiä kuin mihin yleensä tähtään. Ohje on aika summittainen, aikaakin on jo kulunut, mutta suunnilleen näin sen tein:

1,6 kg porsaan kassler
Poppamiehen rubia
Poppamieden smoked apple -soosia

Hiero kuivarubi lihan pintaan, anna maustua useampi tunti huoneenlämmössä tai yön yli jääkaapissa, jolloin nestettä irtoaa lihasta enemmän. Grillaa lihaan hyvä tummahko pinta kuumassa grillissä, reilu vartti puoleltaan. Laske sen jälkeen lämpö kamadossa n. 100 asteeseen ja grillaa lihaa 68 asteeseen, siihen meni aikaa vielä reilu tunti. Sen jälkeen kääri lihan folioon, sudi samalla maustesoosia lihan pintaan. Nyhtölihan olen yleensä paistanut n. 89 asteeseen, mutta nyt liha saattoi ehkä vähän unohtua grilliin, ja otin lihat pois grillistä tasaantumaan siinä vaiheessa kun liha oli 97 astetta.

Liha sai jäähtyä, jonka jälkeen revin sen haarukalla suikaleiksi. Liha oli melko kuivaa ja ihan käsittämättömän hyvää. Ja jotta hiilet ja tila tuli käytettyä kokonaan hyödyksi, oli minulla näitä lihoja kaksi kappaletta. 

Tätä lihaa on nyt syöty salaateissa, pitaleivissä, leipien päällä, riisin kanssa ja viimeksi tein nopean kastikkeen perunamuusin kaveriksi. Koska liha on kuivahkoa, se sopii näihin kaikkiin ruokiin todella hyvin. Ja minä olen selvinnyt monesta lounaasta ja illallisesta helpolla.

Kuviahan en ole jaksanut ottaa, sentään yhden otoksen lihasta, joka oli muistaakseni menossa pitaleipien sisään.

ps. Kyllä tämä kai on jo helpottamaan päin.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Mökin kasvimaa kylvetty, melkein


Nyt on mökin kasvimaa kylvetty. Tänä vuonna olen hankkinut vähän huonosti siemeniä, taitaa olla ensimmäinen vuosi, ettei ole tässä vaiheessa malvikkia kylvetty, tai oikein muitakaan kukkia, ei mökille eikä palstalle. Pitää vielä ostaa siemieniä, jos vaan löytää jostain, ja käydä kylväässä kukkia palstalle, ja sitten juhannuksena mökille. Tilaa vielä vähän jäi. Punasipulia en enää mökille löytänyt, jos sitäkin vielä saisi jostain. Sipulia on täällä nyt vähemmän kuin yleensä. Ehkä vähän kaikkea on nyt vähemmän kuin yleensä, paitsi hernettä ja perunaa.  Perunoitakin toin vähän niukasti, piti hakea jääkaapista vähän yleisperunaa lisäksi.


Ei ihan meinannut into riittää mökin kasvimaalle, mutta sentään jotain sain laitettua mullan alle. Pakko kirjoittaa tähän ylös, sillä maassa ei ole kylttejä, jotka kertoisivat mitä missäkin on. Kyllähän sitä tekisi vaikka mitä, jos vaan olisi aikaa. Haaveilen sellaisesta ajasta, että alkukesään saisi vähän pidettyä lomaa, mutta ei taida olla sellainen mahdollista, joka vuosi on vaan edellistä kiireisempi.

Tie

Lehtikaali (pikkupala)
Lehtikaali (pikkupala)

Herne
Herne
Herne
Herne

Sipuli
Sipuli
Sipuli
Porkkana

Retiisi  Persilja Silopersilja Kruunutilli
Salaatti Tilli Kruunutilli
---         Tilli Tyhjää (tilliä myöhemmin)
Salaatti Mangoldi

Härkäpapu
Härkäpapu

Rosamunda
Annabelle
Siikli
Yleisperuna

Tyhjää Herne
Tyhjää Herne
Tyhjää Herne
Tyhjää Herne

Krassi
Palsternakka
Punajuuri
Papu Punajuuri

Lungo di Firenze Pottimaron  Pavut x 4 riviä

Mökki 

Raparperia pitää ottaa mehua varten, lipstikkaa liemiä varten ja muuten pitää kitkeä hedelmätarha ja karviaiset. Pari ensimmäistä mökkipäivää meni sadetta ja kylmää pidellessä, sain sentään siivottua mökin sekä ruokakaapin perusteellisesti. Savusaunaan pääsi eilen, mies grillasi tänään. Hävisin sekä mölkyn että ristiseiskan moneen kertaan. Vuoden ensimmäinen kerta mökillä ei ole koskaan (?) ollut näin myöhään, eikä koskaan tuntunut näin tärkeältä, näin kokonaiselta, näin tältä. Vihreä on vihreämpää, linnut laulavat kovempaa ja uni on syvempää kuin koskaan.

Strutsi tuli moikkaamaan illalla, kuva ikkunan läpi

tiistai 26. toukokuuta 2020

Palstakuulumisia pitkästä aikaa

Vasemmalla kitkettyä ja rikottua savea, oikealla työstettävää savea

Minä alan selvästikin pikkuhiljaa toipua yli vuoden kestäneestä viljelyjumista, jolloin mikään viljelyyn liittyvä ei ole kiinnostanut.

Olen nimittäin kunnostanut uuden puolen puoli aaria, ja istuttanut perunat ja sipulit jo pari viikkoa sitten. Viikonloppuna kylvin myös porkkanat, punajuuret, persiljat sekä tilliä ja salaattia. Ja kaksi riviä lehtikaalia, jos se vaikka itäisi tänä vuonna.

Nyt olen käynyt vanhan puolen kimppuun, joka on juolavehnättynyt ja mintuttunut pahasti. Lisänä vielä kaikki tavalliset rikkauohot, kaikki pääsi vielä siementämään viime kesänä kun meni moti. Nyt käännän aaria pala kerrallaan, istun maahan ja kaivan rikkaruohon juuria käsin ja hajotan savikokkareita käsin murentamalla. Vauhti on sellainen, että yhteen penkkiin menee vajaa pari tuntia, tänään se ei edes ihan riittänyt.

Nämä penkit laitan/olen laittanut maanparannuskasveille, nyt on jo kaksi penkkiä härkäpapua  ja kaksi ja puoli penkkiä hernettä kylvetty, seuraavaksi vuorossa on penkki tai pari papua. Loppuun laitan ainakin auringonkukkaa ja ehkä lisää hernettä.  Kukille pitää vielä vähän raivata tilaa, samoin kaaleille, jos onnistun niitä hankkimaan.

Mitä sitä tähän aikaan vuodesta muutakaan tekisi kuin hulluna töitä ja lopun aikaa istuu savimaassa ja kaivaa juolavehnän juuria. Ei tarvitse sen syvällisemmin pohtia elämää, senkun vaan hajottaa savikokkareita niin että sielu lepää.


Takana viimeinen rivi perunaa, sitten jo nyt rikkaruohottunut sipulipenkki, seuraavassa penkissä lisää sipulia ja porkkanat ja punajuuret. Harson alla salaatteja, yrttejä ja lehtikaalia.

perjantai 22. toukokuuta 2020

Etäpäiväkirja 8 - uuden oppiminen


Nyt takana on jo 10 etätyöviikkoa ja vähän päälle, ja sama aika melkoisen eristyksissä olemista. Kaikki on edelleen samaa samaa. Kesän alkua on odottanut, ja nyt sitä on ihan ihmeissään kun yhtäkkiä onkin kesäistä, lämpöäkin tänään oli jo melkein 18 varjossakin. 

Minä en edelleenkään muista juurikaan mitä on tapahtunut. Töissä on kiirettä ja paljon töitä, viikot hujahtavat yksi toisensa jälkeen nopeasti ohi, pääasiassa ilman muistijälkiä. Selaan bujoani kuin mikäkin dementikko. Päivien jälkeen on väsynyt, eikä enää ole jaksanut samalla innolla liikkua, nukkua eikä syödä riittävän vähän. Haluan enemmän aikaa, mutta jos aikaa on, olen ihan veto pois ja se vaan valuu pois, en osaa tehdä mitään. Siltä tämä nyt tuntuu.

Mutta on tässä jatkumossa helmiäkin. Tällä viikolla olen oikein konkreettisesti oivaltanut (=muistanut) taas, kuinka upeaa on oppia uutta, ja nähdä sen eteen vähän vaivaakin. Taas jaksaa ja mieli on pirteä ja terävä ainakin jonkun aikaa.

Luin tällä viikolla Jari Hanskan toimittaman kirjan Suomalaisen ruoan laatukirja. Mukana kirjoittamassa ovat olleet Jarin lisäksi Henri Alén, Saara Kankaanranta ja Jarkko Lehtipelto. Kuvittelin kirjaan tarttuessani, että minähän jo tiedän tästä asiasta paljon/kaiken, mutta luetaan se silti kun ei muutakaan tekemistä. Mutta kirja pääsi yllättämään ja opin ihan valtavasti uutta tutusta asiasta. Ihan mieletön tunne, tuntui kuin aivot kerhäisivät hyvää mieltä. Olen miettinyt elvyttävää maataloutta siitä asti, ja osaan myös sanoittaa paremmin sen, miksi luomu ei ole sen tärkeämpi minulle maanviljelyksessä kuin mitä se on. Ja upea lukea kirjaa, joka jo alun alkaen oli tärkeä ja ajankohtainen, mutta on tämän pandemian jäljiltä sitä vieläkin enemmän!

Toinen uuden oppimisen hetki oli tänään. Osallistuin toiseen teemaisteluun netin kautta, tällä kertaa aiheena oli ruoka ja sen yhdistäminen teehen. Kokkasin siis tänään kolmen ruokalajin illallisen välijuustoineen ja nautin ruuat Anna Grotenfelt-Paunosen johdolla muiden osallistujien kanssa zoomin välityksellä. Valmistin ruuat ohjeiden mukaan, vaikka ihmettelinkin joitain yksityiskohtia resepteissä, kuten alkusalaatin (kuvassa ylhäällä) kastiketta. Mutta kun salaatin nautti siihen yhdistetyn teen kanssa, olikin makuelämys täyteläinen, suorastaan täydellinen. Vau! Samaa oivaltamista oli kaikissa ruokalajeissa ja niihin sovitetuissa teelaaduissa, siitä huolimatta, ettei mikään tee ollut lempiteeni. Mutta ei se haitannut, ruuan kanssa kaikki toimi täydellisesti, jopa se inhokkini Earl grey. Pitääkin olla rohkeampi, eikä vain pitäytyä vanhoissa lempilaaduissa.

Opitaan uutta ja pidetään mieli virkeänä: uteliaana jaksaa mitä vaan!


ps. Kirjan kanssa samassa kuvassa on juustoja Lentävästä lehmästä, se on kauppa jota minulla on ehkä eniten ikävä juuri nyt. Halusin hyvät juustot teemaistelua varten, ja näin hieman vaivaa, mutta juustotoimitus onnistui! Hauska muisto ja onnistumisen fiilis tästäkin.

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Pasta alla norma


Olin tilannut kaksi munakoisoa vaikka meillä ei minun lisäkseni muut siitä juurikaan pidä. Munakoisot odottivat pöydällä inspiraatiota, mikä tuli siinä vaiheessa kun seuraava vaihe olisi ollut bioroskis. Mutta kuten monella muullakin, hävikkiä ei ole syntynyt tänä keväänä, ei syntynyt nytkään. Googlailin munakoiso-ohjeita (haikailin myös työpaikan lähellä olevan pizzerian pizza alla normaa), ja päädyin tekemään Pasta alla normaa Soppa365-ohjetta mukaellen. Jos haluaa tehdä tarkkaan sen mukaan, kannattaa katsoa linkin taakse, tässä on se miten minä tein: 

2 munakoisoa
suolaa 
oliiviöljyä/rypsiöljyä paistamiseen

1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
öljyä
400 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl sokeria
mustapippuria
kourallinen basilikanlehtiä

Pastaa n. 300 g
parmesania

Viipaloi munakoisot ja ripottele niiden päälle kummallekin puolelle suolaa. Anna suolan imeä nestettä munakoisoviipaleista puolisen tuntia.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit ja kuullota niitä öljyssä muutama minuutti. Kaada sekaan tomaattimurska, ja vesi jolla huuhtelit tomaattimurskapurkin. Lisää myös punaviinietikka, sokeri, suola ja pippuri. Keitä kastiketta puolisen tuntia niin, että se sakenee sopivaksi. Pilko basilika ja sekoita kastikkeen joukkoon.

Samalla paista munakoisoviipaleet. Kuivaa neste puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja paista ne reilussa öljyssä pannulla. Paista ihan reilusti niin, että saat hyvän ruskean pinnan. Siirrä viipaleet talouspaperin päälle, ylimääräinen öljy imeytyy paperiin. Paloittele munakoisot ja sekoita kastikkeen joukkoon.

Nauti kastike keitetyn pastan ja raastetun parmesanin kanssa. Ihan käsittämättömän hyvää, mikä lie ihmeliikutus tuli näin hyvästä ruuasta. Myös esikoinen tykkäsi, hän nautti jo ruuan tuoksusta valmistuksen aikana; muut eivät edes aikoneet maistaa. Ja hyvä niin, jäi minulle useammaksi ateriaksi.



perjantai 8. toukokuuta 2020

Etäpäiväkirja 7 - 50v



Istun tässä Pormestari-tuolissa keskellä pionien tuoksua, kuten tämänikäisille on sopivaa. Takana on kaksi kuukautta etätöitä, ja melkein sama määrä etäkoulua. Tänään minulla oli palkallinen vapaa, ja alun alkaen oli tarkoitus juhlia päivää isosti sukulaisten ja ystävien kanssa, oli paikka varattuna, menu suunniteltu ja kutsut lähettämistä vaille valmiit. Mutta tänä keväänä - ei vastaanottoa.


Kyllä tästä hieno päivä tuli kaikesta huolimatta, erilainen mutta sitäkin tärkeämpi ja rakkaampi. Kaikki alkoi jo eilen, ystävä vuosikymmenten takaa oli ehdottanut metsäkävelyä turvaetäisyydet huomioiden. Niinpä tapasimme eilen Auroran puistossa, sopivasti kartanopuutarhaa ja metsää. Minulle tutut maisemat, ystävilleni paljon uutta nähtävää. Nostimme maljat ja söimme Domino-keksejä. Viihdyimme metsässä kolme tuntia, vaikka mies epäili ettei tämän ikäinen enää jaksaisi valvoa myöhään. 


Samalla sain makoisan lahjan 💚, tuon upean kakun Bakery Mantelista. Kaikki yksityiskohdat paljastivat, että minua oli ajateltu. Ystäväni oli saanut myös esikoisen juoneen mukaan, lapset sanoivat leipovansa minulle kakun; mutta ei täksi päiväksi kuitenkaan. 

Minä olin ajatellut, että tämän päivän juhlatunnelma tulee siitä, että laitan mekon päälle, perintökorun kaulaan ja harjaan hiukset (ei ihan yleistä viime aikoina). Lisäksi olin tilannut jo pitkään haaveilemani kukkakorin floristimestari Pirjo Kopilta (yläkuva) ja ruuaksi Henri Alenin menun Finnjävelistä (tästä lisää myöhemmin). Niistä olisi minun tärkeä päivä tehty, ja se olisi ollut paljon se.


Mutta eihän se niin mennyt. Jo eilen tuli paketti kotiin, ihana Campasimpukka oli ajatellut minua ja lähetti paketin kotiin saakka. Maltoin mieleni, ja avasin lahjan vasta tänään. Kauneimmat ikinä näkemäni villasukat (terveisiä pohjoiseen 💚), kiitos! Aamulla odotti sähköpostissa lahjakortti kirjakauppaan ystävältäni 💚.  Pirjo toi tilaamani kukat puolen päivän aikaan, ja samalla tuli tuo ihana pioni- ja neilikkakimppu Pirjon sitomana; ystävät olivat tilanneet hänen kauttaan kukat minulle 💚. Myös Pirjo antoi minulle lahjan, tuon kauniisti paketoidun kukkakirjan 💚. Pienet kukat laitoin kuvan ottamisen jälkeen pieneen maljakkoon. Ja lähetti toi toiset kukat 💚. Vanha luokkakaverini, se ketä juhlittiin alkuvuonna Kiasmassa ja Oodissa, pyöräili tänne asti tuomaan muistamisen, hengen ja ruumiin ravintoa 💚 (haluamme niiden keksien reseptit ;) ). Tässä jo oli lahjoja ylenpalttisesti.

Mutta kuten hyvät tarinat jatkuvat ja jatkuvat, seuraavaksi perhe yllätti minut. He toivat ison kasan postia, siinä oli paketteja ja kortteja. He olivat koko viikon jemmanneet postit laskuja lukuunottamatta niin, etten tiennyt näistä mitään. Oikeasti en edes ajatellut koko asiaa, nykyään kukaan ei enää lähetä postia, ja vaikka lähettäisi, posti ei tule perille. Mutta olihan se tullut. Siellä odotti ajatuksella hankittu kirja Kielometsän isänniltä 💚, toinen kirja työkaverilta 💚 jne. Kortteja sukulaisilta, ja tätini maalaama akvarelli ja niin kaunis teksti että itketti 💚💚. Ja ehkä isoin yllätys oli vino pino kortteja työkavereilta, kiitos teille ihan kaikille 💚 ja idean keksijälle 💚💚. Kakkukahvit juodaan sitten syksymmällä, eikö niin.

Ja kaiken päällä makaa perheen lahja 💚. Mies se osaa itkettää minua, aina kun antaa teräaseita, minä olen kyynelissä. Oli tilannut ja kaiverruttanut lahjan jo silloin, kun vielä ajatteli kuinka hienoa on ojentaa se minulle juhlissa. Hienoa se oli nytkin 💚💚💚.

Kiitos kaikille kaikin eri tavoin muistamisesta, kiitos että olette olemassa ja kiitos että olitte kaikki mukana juhlissani monin eri tavoin. Toisella kertaa sitten skoolataan ja halataan, sukulaiset ja ystävät!

lauantai 2. toukokuuta 2020

Etäpäiväkirja 6 - teemaistelu


Nyt on etätyötä takana yli seitsemän viikkoa, ja olen todennut, kuten moni muukin, että päivät seuraavat toisiaan samanlaisena, eikä tästä ajasta ole oikein mitään muistikuvia eikä ole mitään käsitystä mitä on tapahtunut. Seuraan edelleen uutisia ja tilastoja tarkkaan ja jos alkaa tuntua, että uutisvirta vie liikaa aikaa tai ajatuksia, pidän pientä taukoa, ja sitten taas voi jatkaa seuraamista uusin voimin.

Mutta nyt on tänä eristysaikana ainakin yksi päivä, jonka varmasti tulen muistamaan. Sain myös ajatukset täydellisesti irti kaikesta ajankohtaisesta, väsymyksestä ja huolehtimisesta, ja olo oli todella virkistynyt ja onnellinen sen jälkeen. Osallistuin nimittäin viime torstaina teemaisteluun netin kautta. Mikä nerokas keksintö: kun minä en pääse Juvalle, tulee Teahouse of Wehmais minulle kotiin. Jos jotain hyvää tästä ajasta on seurannut, niin se on tämä! 


Minä ostin siis Deli&Decosta netin kautta paketin kolmeen erilaiseen teemaisteluun. Kaikki teet tulivat kerralla postin kautta, siellä oli teet ja ohjeet. Nyt ensimmäisellä kerralla maistelimme kuutta kiinalaista teetä, eikö olekin kaunis värisuora tuossa yläkuvassa. Toukokuussa maistelemme teetä ruokien kanssa ja kesäkuussa valmistamme erilaisia teecocktaileja.

Jokainen osallistuja hauduttaa itse teet, ostaa mahdollisille seuraaville kerroille tarvittavat ruoka- ja muut aineet sekä valmistaa nämä itse. Ja sitten nautimme kaikesta teesommelier Anna Grotenfelt-Paunosen johdolla. Hän kertoi nyt paljon tietoa 💚 teestä, kasvatuksesta, prosessoinnista ja vaikka mistä, sekä ohjasi meidät huomaamaan uusia tuoksuja ja makuja.


Tapaamiseen käytettiin zoomia, mikä toimi todella hyvin tähän tarkoitukseen. Kaikki olimme kamerat auki, mikkiä pidimme auki kun vastailimme ja keskustelimme. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta pääsin hienoon tunnelmaan, ja oli upeaa haistella, maistella ja kuulla muiden tulkintoja eri teelaaduista. Intiimiä ja yhteisöllistä yhtäaikaa, ja historiallistakin! 

Jos nämä teemaistelut jatkuvat eristyksen jälkeen, ihan varmasti osallistun, aivan kuten muihinkin maisteluihin, jos vielä tulee erilaisia tilaisuuksia nyt eristysaikana. Mieskin totesi illalla huomaavansa, että olen ihan fiiliksissä. No niin olin, olen vieläkin kun vain ajattelenkin tätä. Minä en nyt kirjoita analyysejä teestä, tein kyllä neljä sivua muistiinpanoja itselleni illan aikana, joten niihin voin palata koska vain, ja jos joku kysyy jotain, vastaan mielelläni. Ihana ilta!

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Etäpäiväkirja 5 - positiivisuuslista / miten menee


Nyt on takana reilu kuusi viikkoa etätöitä ja lapsillakin melkein kuusi viikkoa etäkoulua. Kaikkeen alkaa olla tottunut, ja kuten aiemmissa postauksissa olen todennut, meidän perheen elämä ei ihan hirveästi ole muuttunut tämän eristyksen aikana. Oikein havahduin, kun työkaveri kysyi, että mitä olen tehnyt nyt eri tavalla kuin ennen. Mietin pitkään, mutta pakko oli myöntää, että en mitään (voi tosin olla etten vaan muista), teen vaan vähän enemmän sitä mitä tein ennenkin. Meidän pääsiäinenkin oli ihan perinteinen, samoin vappuakaan ei ole peruttu: teen simaa ja munkkeja kuten ennenkin ja kitken rikkaruohoja.

Alkuun aivot siritti ja sitä mietti, että miten tässä selviää kaikesta ylimääräisestä kotityöstä. Siritys on loppunut ja jotenkin vaan kaikki on järjestynyt ja luiskahtanut paikalleen. Olen pitänyt positiivista mieltä yllä, ja listaan mielessäni hyviä asioita päivittäin, montakin kertaa päivässä. Kirjoitan tähän eilistä listaa, osa näistä on sellaisia pikkupositiivisuuksia ja osa isompia asioita, missään järjestyksessä ne eivät ole, paitsi ensimmäinen ensimmäisenä.

  • Olemme toistaiseksi pysyneet terveinä, tämä tietysti se isoin ja tärkein asia
  • Esikoinen nauttii etäkoulusta
  • Kuopuskin pärjää etäkoulussa ihan hyvin
  • Perhe on ollut pääasiassa hyväntuulisesti yhdessä, oma rauha löytynyt tarvittaessa
  • Lapset haluavat edelleen viettää aikaa minun kanssa sekä sisällä että ulkona
  • Lapset eivät valita lounaista
  • Kauppatilauksiin on löytynyt hyvä rytmi: ruokatilaus kerran viikkoon, Maxin kala joka toinen viikko
  • Ostin huutonetistä puoli tusinaa Elegia-aterimia, aivan kuin uudet
  • Tilasin kolme teemaistelua Wehmaan teehuoneelta, maltan tuskin odottaa! 💚
  • Etätapaamiset ystävien kanssa 💚
  • Lukupiiri 💚
  • Pääjohtajan perjantaiset kirjeet 💚



Mutta onhan tämä nyt rankkaa. Suvussa on ollut surua, se on se isoin juttu. Ja pienempinä asioina mm. se, miten työpäivät venyvät, unet ovat pääasiassa kamalia ja kaikki on yhtä pötköä päivä ja viikko ja kuukausi toisensa perään. Tunteet ovat pinnassa, laitan sydänhymiöitä joka paikkaan ja kyyneleet nousevat silmiin pienistäkin asioista, kuten vaikka pääministerin vastatessa lasten kysymyksiin. Ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä, mitä viime viikkoina on tapahtunut, samaa samaa vaan. Ikävä työpaikalle, ikävä Hakaniemen halliin ja torille, ikävä käytäväkeskusteluja, ikävä ravintolaillallisia, ikävä naurua ja ihmisten hymyilyä. Ikävä sitä, että hiljaisuus ei tunnu painostavalta (kuten etäkokouksissa).

Näistä ei saisi valittaa, mutta kyllähän se harmittaa, että suvun iloiset juhlat ovat peruuntuneet. Ylioppilaat pitäkööt ylioppilaslakkejaan koko kesän siitä hyvästä, ettei juhlia tule normaaliin tapaan (kummipojalle 💚). Minäkään en saa järjestää niitä omia isoja juhliani, joihin olin suunnitellut esikoisen kanssa kaiken jo valmiiksi ja puheetkin miettinyt. Esikoinen kylläkin totesi ihanan positiivisesti, että ajattele: jos voit pitää juhlat ensi vuonna, niin yksi vuosi vaan hävisi ja olet edelleen samanikäinen. Tähän tähtään, se olkoon voima-ajatukseni! 

#pysytäänkotona #tuepaikallista #kauniistikotimainen #perunahaaste #jne.
                                                             

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Kyyhkykastike aurajuustolla


Kuten kyyhkyreseptien julkaisuvuosista näkee, viime vuodet eivät ole olleet kovinkaan kyyhkyisiä. Sentään muutama on tullut vuosittain, ja yleensä olen valmistanut ne yksinkertaisesti kauden aikana. Jokunen on arvokkaana pakastettu, ja jopa niin arvokkaana, että sellainen neljän satsi löytyi ylivuotisiakin kyyhkyjä. Nämä kyyhkyt oli pakastettu vähän huolimattomammin kuin yleensä pakastan, ja ehkä poikkeuksellisesti pientä kuivumista oli havaittavissa. 

Reseptiä etsiessä otin tämän huomioon, ja päädyin keittämään linnut. Otin vähän inspiraatiota Maija Silvennoisen Riistakirjasta, muunsin kyllä alkuperäistä ohjetta jonkin verran (alkuperäinen ohje oli riekolle). Ruoka oli kaikkien mielestä todella hyvää juuri tällaisena!

4 kyyhkyä
voita
iso sipuli
1 porkkana
pätkä varsiselleriä
muutama oksa timjamia
oksa rosmariinia
2 laakerinlehteä
1 rkl kokonaisia pippureita (valko-, musta- ja viher-) 
muutama katajanmarja vähän murskattuna
1 tl suolaa
vettä (minulla vähän yli 1 l)

3 rkl voita
3 rkl jauhoa
4 dl lientä
1 rkl paseerattua puolukkaa
50 g Aura-juustoa
1 dl kermaa


Ruskista linnut voissa kuumalla pannulla. Paahda kuoritut ja pilkotut kasvikset samalla pannulla. Laita linnut ja kasvikset kattilaan, lisää vettä niin että kaikki peittyy ja nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa jos sitä tulee. Noin 10 minuutin päästä tai sitten kun vaahtoa ei enää tule. lisää yrtit ja mausteet. Keitä lintuja noin tunti. Kääri linnut voipaperiin ja pyyhkeeseen, anna lihojen odottaa kastikkeen teon ajan.

Siivilöi liemi ja keitä sitä kokoon puhtaassa kattilassa kunnes sitä on jäljellä vajaa puoli litraa.

Sulata kattilassa voi, sekoita jauhot joukkoon ja lisää vahva liemi niin, ettei jää paakkuja (minä käytän vispilää). Lisää paseerattu puolukka (reilu rkl puolukkasurvosta tiheään siivilään, ja painele survos siivilän läpi kattilaan), aurajuusto ja mausta kermalla. Tarkista suola. 

Pilko lihat suupaloiksi, lisää kastikkeen joukkoon ja anna kiehua hetki niin, että kastike sakenee sopivasti. Syötiin perunamuusin ja esikoisen tekemän salaatin kanssa.


Tämä postaus oli loppua kuten monet muutkin postaukset, eli viimeisessä lauseessa ikään kuin sivuhuomautuksena lukee, että ruoka syötiin muusin (tai lohkoperunoiden tai keitettyjen perunoiden kanssa). Tänä poikkeusaikana peruna tarvitsee kyllä erityishuomiota, sillä perunat uhkaavat jäädä viljelijöiden laareihin. Ravintolat ja suurtalouskeittiöt eivät tilaa perunaa, joten vastuu on nyt meillä tavallisilla kuluttajilla. Jätetään se pastan hamstraus vähemmälle ja syödään perunaa. Kaikki äitini reseptit -blogista löytyy hieno valikoima erilaisia perunareseptejä kootusti, kannattaa kurkata jos kaipaa inspiraatiota. 

lauantai 18. huhtikuuta 2020

Sushi eristysaikaan


Minulla on tämä sushi-postaus odottanut ikuisuuden luonnoksena. Tänään tein pitkästä aikaa sushia, olin tilannut ison kassillisen kalaa Maxin kalasta. Lohen kohdalla olin maininnut, että se tulee sushiin, ja kyllä sieltä löytyikin ihan täydellinen lohenpala. En muista milloin viimeksi olisin tehnyt sushia, mutta seuraavaan kertaan ei todellakaan mene kauaa.

Lapset eivät syö sushia, niinpä aina paistan osan lohesta uunissa, ja jätän osan riisistä kattilaan, ja vain osaan laitan etikkaa. Toimii hyvin meidän perheessä, kaikki ovat tyytyväisiä. Kuopus söi tällä kertaa kaksi nigiri-sushia, se taitaa olla uusi ennätys. Maki-sushi ei vielä uppoa, koska merilevä ei maistu. Minä sen sijaan pidän merilevästä paljonkin, se maistuu minun mielestä klorofyllille kuten lehtikaali tai koivunlehdet. Mutta näin siis olen kirjoittanut aikoja sitten:

Minä en ole mikään sushi-taitaja, enkä sellaiseksi varmaan koskaan tulekaan. Mutta sushia on kiva tehdä ja vielä kivempi sitä on syödä. En ole vuosiin tehnyt sitä mitä tein sushin takia: ostin astioita tietty ruoka mielessä. Iittalan Tiimi oli jossain vaiheessa mukavassa tarjouksessa, ja miellytti (Teemaan tottunutta) silmääni, joten ostin sitä perheelle riittävän kattauksen, valkoista ja turkoosia. Kannellista keittokulhoa on tullut käytettyä muutenkin paljon, se on juuri hyvän kokoinen meidän perheelle vaikka riisikulhona, salaattikulhona ja sen sellaisena. Myös iso vati on kovassa käytössä, lisäosillekin olisi käyttöä, jos astiakaapit antaisivat myöten.

Näen muutenkin vaivaa sushin takia. Sen valmistuksessa kaiken perusta on tuore ja hyvä kala. Minulla se tarkoittaa ostosretkeä Maxin kalaan. Olen viimeisen parin (kolmen) vuoden aikana tehnyt sushia vain Maxin kalasta ostetusta kalasta, ja joka kerta kala on ollut priimaa. 

Laitan tähän simppelin ohjeen, jonka mukaan teen yleensä sushia. Viime aikoina olen valmistanut sushia vain kalasta, ja tarjoillut kasvikset tikkuina erikseen, vaikka myös esikeitetty porkkana, kurkku ja avokado ovat suosikkejani sushissa. Riisin keitto-ohjeen olen ottanut Tokyanin sivuilta, vähän enemmän käytän vettä (eli ohje ei ole ihan identtinen). Sen verran muutan ohjetta, että otan riisistä aina osan ennen viinietikan lisäämistä lapsille, he syövät sushi-päivänä aina keitettyä riisiä ja uunilohta. Kuopus syö/maistaa yleensä aina yhden nigirin. 

4 dl riisiä
4,9 dl vettä

Huuhtele sushiriisiä niin kauan, kunnes saat kirkasta huuhteluvettä. Lisää sen jälkeen kannelliseen kattilaan kylmä vesi riisin päälle, ja anna seistä 15 minuuttia. Laita lämpö täysille ja nosta mahdollisimman nopeasti vesi kiehuvaksi. Sen jälkeen pienennä lämpö ihan pienelle ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Sammuta lämpö ja anna hautua vielä 10 minuuttia. Siirrä keitetty riisi laajaan kulhoon, minä otan reilut puolet, ja loput jätän kattilaan lapsia varten ihan sellaisenaan.

½-1 dl valmista sushi-su-kastiketta (tai riisietikkaa, suolaa ja sokeria)

Kaada etikkaliemi riisin päälle, ja sekoita se leikkaavin liikkein riisin sekaan. Jäähdytä samalla riisi mahdollisimman nopeasti huoneenlämpöön. Minä teen tämän aina ulkona (paitsi kesähelteillä), myös viuhka on hyvä apu jäähdyttämisessä. Käytä riisi heti sushiin, tai säilytä sitä hetki kostean pyyhkeen alla.


Minä teen aina maki-sushia, nigiria ja usein vielä gunkanmakeja. Mikään ei ole kovin kaunista,  gunkanmakit kaipaisivat erityisesti harjoitusta mutta maku tietysti on kaikissa hyvä. Tästä valikoimasta koostuu meidän arki-sushi. Vielä minä joskus menen oikealle sushi-kurssille ja petraan visuaalisuudessa ja monipuolisuudessa.