perjantai 22. kesäkuuta 2018

Juhannus 2018 ja hapanimelä kana


Keskikesän vihreydestä ei ole tietoakaan, savusaunan katto on kuivanut kokonaan, nurmikko palanut ja kaikki keskiskesän kukat kukkineet. Savusaunan juhannuskimppukin on ihan erilainen kuin koskaan, piti käydä pihasta hakemassa täydennystä. Vesi on +16, monta astetta lämpimänpää kuin ilma tänään. Vettä sentään on tullut sen verran että kokolle päästään tänään, ja koko ajan tulee lisää.

Minulla on selvästi erilainen suhtautuminen juhannusruokiin kuin mitä blogeista ja lehdistä keskimäärin saa lukea. Valmistan kaksi ateriaa yleensä 7-11:lle henkilölle, ja haluan päästä mökillä mahdollisimman helpolla. Eli ei mitään monen ruokalajin hienoja päivällisiä, vaan yksinkertaista ruokaa ja mieluiten etukäteen tehtäviä valmisteluja mahdollisimman pitkälle. Lisäksi aina pitää olla italiansalaattia lasten toiveesta ja perunasalaattia ainakin jollekin aterialle. Ja salaattina taitaa useimmiten olla yksinkertainen salaatti uudesta kaalista.

Välillä aina mietin, että se on ihan oma rotunsa joka mökillä valmistaa kaikki ruuat viimeisen päälle. Minä pesin kaupungissa juhannusvalmistelujen aikana viisi (5!) astianpesukoneellista astioita, eikä siinä ollut vielä kaikki. Sama määrä mökillä, huhhuh. Ja ruuat oli kuitenkin suunniteltu niin, että pääsee helpolla, mitään monimutkaista en valmistanut. Ei minusta olisi suurpeheenkään äidiksi.

Valmistan ruuat yleensä aattona vähän pienemmälle porukalle ja juhannuspäivänä vähän isommalle porukalle. Tänä vuonna aaton toiveena esitettiin jotain kanasta, paikalla oli 7 syöjää. Tällä kertaan tein kanaa samaan tyyliin kuin hapanimelän porsaan. Valmistin kanan etukäteen, samoin keitin soosin valmiiksi. Lisänä keitettyä riisiä ja kaalisalaattia, ja tietysti sitä italiansalaattia.


1½ kg kanan rintafileitä
½ dl öljyä
1 dl soijakastiketta
1 rkl currya
1 rkl viherpippuria
mustapippuria myllystä

6 dl omenamehua
1 dl tomaattipyrettä
½ dl omenaviinietikkaa
1 dl fariinisokeria
reilu pala inkivääriä raastettuna
2 rkl perunajauhoa

Laita kananpalat isoon uunivuokaan. Sekoita öljy, soijakastike ja mausteet ja sekoita marinadi kananpalojen joukkoon. Paista 200 asteessa vajaa tunti. Anna vähän jäähtyä ja pilko suupaloiksi..

Keitä liemi: sekoita kaikki kastikkeen aineet keskenään ja anna kiehahtaa niin, että perunajauho suurustaa kastikkeen. Anna vähän jäähtyä ja siirrä kananpalojen kanssa astiaan..

4 paprikaa
4 sipulia
öljyä

Kun valmistat ruuan, pilko paprikat ja sipulit. Wokkaa niitä hetki kuumalla pannulla öljyssä, lisää kanat ja kastike joukkoon ja anna lämmetä kuumalla pannulla. 

Tarjoa keitetyn riisin ja salaatin kanssa.

Versomuumiotaudin riivaama kirsikka kaadettiin kokkoon
Hyvää juhannusta kaikille!

torstai 14. kesäkuuta 2018

Sauvajyvänen 7 v - vähän erilaiset blogisynttärit


Tasan seitsemän vuotta sitten tämä blogi sai alkunsa, ja yhä edelleen olen täällä päivittämässä kuulumisia ainakin silloin tällöin. 

Tänään en kylläkään päässyt mitenkään juhlistamaan kouluikäistä blogia, sillä vietin hektisen työpäivän jälkeen koko illan Espoon kaupungin järjestämässä tiedotustilaisuudessa. Tilaisuus järjestettiin koska Espoo on päättänyt luopua viljelypalstojen ylläpidosta kertarysäyksellä nopealla aikataululla. Tämän jälkeen Espoo voi keskittyä ydintoimintoihin resurssoimalla niitä paremmin. 

Viljelijät irtisanotaan tämän vuoden loppuun mennessä, ja huhtikuun loppuun mennessä pitäisi olla kaikki selvillä, uudet sopimukset tehtynä yhdistysten/firmojen ja viljelijöiden välillä jne. Tietoa meille ei suoraan ole kerrottu vaikka päätös tehtiin jo viime vuoden marraskuussa, joten tiukka aikataulu on tiedotuksen puutteen takia vieläkin tiukempi. Tietoa olemme sittemmin saaneet "mediatiedotteista" joita on lähetetty ainakin kaksi (2) kappaletta. Ihan pikkuvinkkinä, Espoon kaupunki voisi vähän satsata tiedotukseen ja eri osastojen yhteistyöhön ("ei voitu ilmoittaa asiasta kun talousyksikkö hoitaa laskutuksen eikä osoitteita voi siirtää muille" tjs.)

Toistaiseksi ei ole löytynyt kiinnostuneita yhdistyksiä hoitamaan palstoja, mutta onhan tässä vielä hyvin aikaa vai mitä. Espoon tekninen lautakunta käsittelee asiaa sitten kesällä 2019, että miten meni, vai pitääkö päätös perua. Mielenkiintoinen aikajana mielestäni.

Olisi hienoa olla espoolainen, jonka kotikaupunki satsaisi ympäristöönsä, väkensä mielenterveyteen, hyvinvointiin ja liikuttamiseen (muutenkin kuin rakentamalla hiihtotunneleita) ja toimisi suunnannäyttäjänä muille kaupungeille ja kunnille huolehtimalla tällaisesta kaikin tavoin yhteisöä ja yhteiskuntaa hyödyttävästä toiminnasta. Mutta minä olen espoolainen jota juuri nyt hävettää olla espoolainen. 


keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Satokauden ensimmäinen wokki


Tänään tein ensimmäisen ruuan uudesta sadosta. Palasin työmatkalta, saattoi mennä aika myöhään eilen (vai tänään), eli väsymys oli sitä luokkaa, että halusin tehdä ruuan nopeasti ja helposti. Meillä on herkkukastikkeen veroinen arjen pelastaja, nimittäin korealainen kassler. Teen sitä aina ison satsin, viimeksi taisi olla yli kaksi kiloa lihaa, ja jaan sen sopivissa kerta-annoksissa pakastimeen. 

Kotimatkalla pysähdyin palstalla ja otin lehtikaalia, harvensin vähän punajuuria ja nostin muutaman sipulin mukaan, omassa pihassa retiisit olivat juuri sopivia. Tällä kertaa wokin lihaisa osa oli pakastimesta, ja kasvikset tuoreena maasta. Ruoka tuli vartissa ja oli hyvää.

öljyä
3 pientä sipulia
5 retiisiä
kourallinen lehtikaalia
pikkukourallinen harvennuspunajuuria
nuudelia yksi levy

Sulata liha tarvittaessa. Kuumenna öljy kuumaksi wokkipannulla, lisää pilkottu sipuli ja retiisit ja kuullota hetki. Lisää pilkottu lehtikaali ja harvennuspunajuuret, pyöräytä hetki pannulla. Lisää korealainen kassler ja nuudelit, anna nuudeleiden kypsyä muutama minuutti,. Nauti kesän ensimmäisestä sadosta ja helposta nopeasta ruuasta.

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Raparperi-inkiväärihillo


Onnea on palstanaapurit joilta saa hyviä kokkausvinkkejä. En saanut tarkkaa ohjetta, mutta riittävästi vinkkiä jotta sain aikaiseksi herkullisen hillon. Tämä ei ole mikään makea hillo, vaan enemmänkin sellainen ihanan kirpeä hillo jäätelölle, tai vaikka pavlovaan tai vaniljakiisselin kanssa nautittavaksi. Tästä tulee pienehkö annos hilloa, voit tietysti moninkertaistaa ohjetta kuinka paljon vaan ja säilöä steriloituihin purkkeihin. 

500 g raparperia
½ dl vettä
1 rkl raastettua inkivääriä

Pilko raparperit palasiksi ja siirrä ne kattilaan. Lisää vesi ja vähän sokeria, keitä hiljalleen välillä sekoittaen puolisen tuntia. Raasta sillä aikaa kuorittua inkivääriä ruokalusikallisen verran. Kun hillo on keittynyt sopivaksi, sekoita raastettu inkivääri joukkoon. Purkita, tai käytä hillo heti. Minä söin nyt jäätelön kanssa vähän, ja loput säästän piirakkaan. 

lauantai 26. toukokuuta 2018

Mökin kasvimaa kylvetty


Tämä on kyllä uskomaton toukokuu. Mökillä on täysi kesä, maa on vielä aavistuksen kostea ja viileä koska joki on niin korkealla, mutta muuten on ihan kesäistä. Samat kukat kukkivat nyt kuin viime juhannuksena, ja vesi on 13 astetta, taitaa olla asteen vähemmän kuin viime vuosien juhannukset ovat olleet. Saunakimpussa oli mm. kurjenpolvea, koiranputkea, niittyleinikkiä, mansikkaa, mustikkaa ja metsäorvokkia. Vuoden ensimmäiset löylyt ja talviturkki heitetty, harvinaisen myöhään tänä vuonna.


Vuoden ensimmäinen viikonloppu mökillä on aina melkoista työleiriä. Lakanat on pesty, silitetty ja pedit pedattu kesää varten. Kitkemistä riittää, kaikkien hedelmäpuiden ja marjapensaiden alusia on jo aika huima määrä. Vielä jäi paljon kitkettävää huomiseksi, mutta eiköhän sen ehdi tiskausten ja siivousten lisäksi.

Kasvimaakin on tehty. Maa oli muokattu valmiiksi, tänä vuonna vähän pienempänä kuin aiemmin. Rikkaruohot alkavat vallata alaa vähän siellä sun täällä, ehkä pitää ensi vuonna vähän käyttää enemmän aikaa penkkien tekoon, tänään ei intoa riittänyt, pienestä oli kiinni että olisi koko kasvimaa jäänyt laittamatta. Tässä järjestyksessä istutin ja kylvin kasvimaan:

(tie)

Kukkia (ensi kerralla)

Keltasipuli
Keltasipuli
Keltasipuli
Punasipuli

Punasipuli
Salottisipuli
Palsternakka
Persilja Tilli

Salaatti  Keltajuuri
Salaatti  Raitajuuri
Salaatti  Punajuuri
Salaatti Punajuuri Mangoldi

Basilika  Selleri  Papu
Rosmariini  Selleri Papu
Timjami  Selleri  Papu

Herne
Herne
Herne
Herne

Härkäpapu
Härkäpapu

Arielle
Annabelle
Jussi Annabelle
Jussi

(mökki)

Viime vuonna olin näköjään kirjannut rivit päivastaisessa järjestyksessä. Tein kasvimaan vähän myöhemmin, silloin maa oli vielä kylmä, toisin kuin nyt hellejakson jälkeen. Kaikkea on laitettu vähemmän kuin viime vuonna, sipuleitakin oli yhteensä vain vähän yli kilo. Nyt toivotaan sopivasti valoa, lämpöä, vettä ja sitä, ettei eläimet löydä kasvimaalle. Tänä vuonna kesä alkoi jo toukokuussa.

Antonovkan kukinta on pian ohi


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Toukokuun 2018 palstakuulumiset - estetiikka kaukana

 8 riviä perunaa. Takana auringonkukkaa ja valkosipulia, sitten mangoldia

Tämän vuoden kevät on ollut lämmin ja kuiva, ennästysvuosi tämäkin. Vähän enemmän lämpöä ja valoa viime vuoden kylmyyden, sateen ja ankeuden jälkeen, taitaa olla lämpösumma korkeampi nyt jo toukokuussa kuin mitä koko viime kesänä, siltä ainakin tuntuu. Minä olen kastellut palstaa jo nyt, en muista että aiemmin sitä olisi toukokuussa pitänyt tehdä, ei ainakaan moneen vuoteen.


Nyt alkaa kaikki kylvämiset ja istuttamiset tehty, aikaisessa ollaan. Kurpitsat vielä odottavat sisällä, nekin olisin jo laittanut ulos, jos vaan olisin kylvänyt siemenet aikaisemmin. Kuvassa mustalla peitetty alue odottaa kurpitsaa, edessä on lehtikaalit. Taaempana on kurkut harsolla peitettynä, sitten tulee herneet, pavut ja härkäpavut. Ja taaimpana pasternakkaa ja porkkanaa,.

Kuvista näkee, että palstaviljelyni ei ole ole mitään esteettistä puuhaa enää. Lähes koko 1½ aaria on peitetty eri tavoin rikkaruohojen, tuholaisten, varkaiden ja ilkivallan takia.


Sipuleissa on jo ihan mukavat varret, vaikka ei niitä harson alta näe. Sipulia on kolme penkkiä, sen takana on purjoa ja selleriä, ja lopulta penkki punajuuria, toinen muita juurikkaita ja viimeisenä salaatit, tillit ja persiljat. Penkkejä on enemmän kuin piirtämässäni suunnitelmassa, mutta alueet ovat suunnilleen niin kuin suunnittelinkin.

Aikaisemmin kylvettyjen ja istutettujen lisäksi nyt on:

  • Perunat maassa.
  • Herneet, hajuherneet ja härkäpavut kylvetty.
  • Pavut kylvetty (!).
  • Auringonkukat, krassit, malvikit ja muut kukat kylvetty
  • Punajuuret kylvetty.
  • Sipulia istutettu vähän lisää, valkosipulia vähän.
  • Lehtikaalia kylvetty lisää. 
  • Avomaankurkku istutettu harson alle. 

Maanparannusta olen tehnyt vähän enemmän kuin monena vuotena, olen kärrännyt tähän  mennessä palstalle yhteensä 24 isoa kottikärryllistä hevosenlantaa, 21 kottikärryllistä hiekkaa ja 4 isoa kottikärryllistä kompostimultaa. Hiekka on pääasiassa käytävillä, muutaman kuorman jätin kasaan perunamaalle levitettäväksi. Mullan levitin kaikki kahteen penkkiin sellaiselle huonolle alueelle. Hevosenlanta on tasaisesti joka paikassa, paitsi kurpitsoille ja lehtikaalille enemmän.

Tänään teen kevään toisen raparperipiirakan.

torstai 10. toukokuuta 2018

Toukokuu on toivoa täynnä


Koskaan sato ei ole niin suuri kuin toukokuussa. Tässä vaiheessa vuotta miljardi kaalikoita ei ole lentänyt ilmavirtojen mukana Suomeen, rikkaruohot kasvaneet sadon yli (paitsi ovat), kuivuus tai rankkasateet eivät ole pilanneet satoa ja kaikki on vielä mahdollista.

Minä olen touhunnut kaiken ylimääräisen vapaa-ajan palstalla, paljon on vielä tehtävää, mutta ennen kaikkea paljon olen jo tehnyt.

Vapun aikaan käänsin maata aarin, ja aloitin puolikkaan aarin muokkauksen. Siinä on vielä hommaa, (ylin kuva), olen kaivanut hyvin juurtuneet rikkaruohot ylös ja kärrännyt kompostiin. Siinä menee aikaa, reilu tunti penkkiä kohti minun vauhdilla. Vielä on kaksi penkkiä jäljellä, monta on jo tehty.

Viime viikonloppuna kärräsin 24 kottikärryllistä hevosenlantaa 1½:lle aarille ja levitin sen. Aari on muokattu ja penkit tehty. Istutin sipulit viikonloppuna, kolme penkillistä.

Tänään istutin sellerit ja purjot. Kylvin kevätsipulia, porkkanaa, palsternakkaa, lantut, nauriit, salaatit, tillit ja persiljat. Lehtikaalia kaksi riviä. Ja kukkia alkuun, vähän malvikkia, ruiskaunokkia, unikkoa ja krassia.

Huomenna voisi laittaa perunoita maahan ja jatkaa maan muokkausta. Ja kärrätä hiekkaa monta kottikärryllistä. Ehkä kylvää auringonkukkaa.


Onnen hyrinää, ei mulla muuta.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Kasvimaasuunnittelua 2018


Viimevuosi palstalla otti niin koville, ettei paljoa innostanut suunnitella viljelyksiä jo talvella, niin kuin aiemmin olen tehnyt. Syyskäännöt jäivät kaikki tekemättä kun vesi seisoi palstalla nilkkaan saakka, eli palsta odotti tuolla sellaisena kuin sen syksyllä jätti. 

Olen nyt parina päivänä urakoinut ihan kunnolla, ja kääntänyt melkein aarin verran savimaata. Kaikesta maanparannuksesta huolimatta suurelta osin tiukkaa savea, mutta tietääpähän tehneensä jotain. Muut juhlivat vappua, minä käännän maata. Velvollisuudesta menin, äärettömän iloisella mielellä tulin takaisin, keho ja mieli täynnä sellaista primitiivistä hyvänolon tunnetta.

Tänä vuonna aion kääntää vanhan puolen penkit toisin päin, samaan suuntaan uuden puolikkaan kanssa. Sipulit laitan omineen penkkiin, porkkanat ajattelin ensin jättää  kylvämättä kokonaan, mutta ehkä laitan muutaman pikkurivin kuitenkin. Pelkistettyä tänä vuonna, katsotaan mikä pärjää.

Kaikesta viime vuoden satovalituksesta huolimatta minulla riittää vieläkin viime kesäisiä sipuleita. Koskaan aiemmin ei ole sipulit riittäneet näin pitkälle näin hyvinä. Pärjään vielä toukokuun, ja kesäkuussa ehkä saa jo uutta satoa. Aikamoista omavaraisuutta!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Savustettu jäniksen satula ja hyvä kastike


Minä teen jäniksen useimmiten padassa. Se on oikein hyvä tapa, ainakin koiville ja kyljille. Mutta kyllä jäniksen satula kannattaisi valmistaa aina erikseen, kuten nyt tein. Satulassa on fileet ja se on mureaa lihaa, ihan erilaista koostumukseltaan kuin koivet. Satula kannattaa jättää vähän roseeksi, sillä se kuivahtaa helposti rasvattomuuttaan.

Tämä oli mökin jäniksen satula, koivet olin valmistanut hiihtolomalla tuoreeltaan heti raakakypsytyksen jälkeen maailman parhaaksi padaksi. Pakastin silloin satulan kanssa kylkiluut, sillä niistä saa hyvän liemen josta saa erinomaisen kastikkeen. Tämän sunnuntain riistaruokana söimme siis jäniksen satulaa savustettuna. Idean ja ohjeen satulan valmistukseen otin River Cottagen käsikirjasta nro 15, joka on Tim Maddamsin Game. Kirjassa on vähän reseptejä, mutta minulle ihan uusia, upeita oivalluksia, kuten esimerkiksi tämä.

Kastikkeen tein simppelisti kuten aina: yksinkertainen tapa, vaatii vähän aikaa, mutta maku on niin hieno ja intensiivinen että pieni suunnitelmallisuus kannattaa. Nyt keitin liemen aamulla muiden puuhastelujen ohessa, ja ruuan valmistin sitten iltapäivällä.

Jänisliemi

jäniksen kylkiluut
vettä
1 sipuli
1 varsisellerin varsi
2 pientä porkkanaa
pieni pala palsternakkaa
1 tl kokonaisia valko- ja mustapippureita (yhteensä)
½ tl katajanmarjoja

Aloita kastikkeen teko keittämällä pieni liemi. Laita kylkiluut kattilaan, lisää vettä niin että ne peittyvät hyvin. Nosta vesi kiehuvaksi, ja anna poreilla hiljalleen. Kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu, ainakin vartti siihen meni nyt. Lisää sen jälkeen pilkotut kasvikset ja mausteet ja anna poreilla hiljalleen puolitoista tuntia. Siivilöi liemi ja keitä sitä vielä vähän kasaan. Minulla lientä tuli 8 dl, ja redusoin sen puoleen, eli valmista lientä oli 4 dl.

Jäniskastike

1½ dl lientä
1½ rkl vehnäjauhoa
pippuria, suolaa myllystä
1 rkl omena-karhunvatukkahyytelöä (tai musta/punaviini- tai pihlajanmarjahyytelöä)
½ dl kermaa

Laita liemi puhtaaseen kattilaan, vatkaa vehnäjauho sekaan niin ettei tule paakkuja. Keitä niin että kastike saostuu, mausta pippurilla, suolalla ja hillolla. Viimeistele pikkulorauksella kermaa ja anna kiehua hiljalleen vielä hetkisen.

Savustettu jäniksen satula

1 jäniksen satula
muutama mustapippuri
muutama katajanmarja
2 tl fariinisokeria
2 tl suolaa

30 g voita
1 rosmariininokasa

Sekoita mausteet morttelin kautta ja hiero jäniksen satulaan. Anna maustua vartin verran, jonka jälkeen huuhtele mausteet pois. Taputtele liha kuivaksi talouspaperilla. Savusta kuumassa savustimessa n. 6 minuuttia. Lihan ei ole tarkoitus kypsyä kokonaan, vaan saada vain savun makua. Sulata voi melko kuumalla pannulla ja lisää rosmariininoksa kun voi ei enää sihise. Paista satulaa pannulla n. 10 minuuttia, kääntele muutaman minuutin välein. Kääri satula folioon ja anna lämmön tasaantua.

Irrota liha rangasta, leikkaa se paloiksi ja siirrä lämmitetylle lautaselle. Syötiin kastikkeen, perunamuusin, tomaatti-sipuli-salaatin ja keitettyjen parsa- ja kukkakaalien kanssa. Liha meni kaikki, niin hyvää se oli.


ps. Jaoin ylijääneen liemen kahteen osaan, joista toisen pakastin myöhempää käyttöä varten, ja toisen käytän jäniskeittoon. Rankaan jäi sen verran lihaa, että keitin sen vielä, irrotin lihat ja lisäsin kylkilihat pieninä paloina. Lihoista, riittävästä määrästä kasviksia ja liemestä saan vielä hyvän keiton koko perheelle. Näin mökillä hyvin syötetystä jäniksestä koko perhe vähän laajennettuna on saanut 4-5 ateriaa.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Tex-mex-kyyhkykeitto vuosikertakyyhkyistä


Tämä on hyvä kyyhkykeiton ohje, vähän muutakin makua vaihteeksi kuin pelkistettyä riistaa. Mietin kuitenkin tovin, että postaanko tätä, tai ainakin että kerronko mitä tähän tulee. Muistan silloin monta vuotta sitten kun hävikistä herkuksi -kampanja alkoi ja monet postasivat ohjeita tyyliin että minulla on tämä hyvä banaani ja tein siitä jotain ennen kuin se menee huonoksi. Tai pelastin viime kesän marjat pakastimesta maaliskuussa, ja nämä olivat sitten "hävikistä herkuksi". Ja minusta se oli outoa, kun eihän ne olleet hävikkiä sillä hetkellä, tavallista raaka-ainetta vaan.

Nyt minullakin oli raaka-ainetta pakastimessa, jonka pelastin ruokaan jota nimitän hävikistä herkuksi. Arkkupakastimen pohjalta nimittäin löytyi kolme kyyhkyä vuosien takaa. En kerro että kuinka monen, mutta enemmän kuin yksi tai kaksi. Yhdestä oli vakuumi pettänyt, kaksi oli vielä priimassa vakuumissa. Tässä vaiheessa kuulin Aihisen Kapen sanovan korvan juuressa että mitä tää on, miks nää on tääll. Muistin myös jonkun kokin ja toisen bloggaajan ihmettelyn että miten riistaa voi syödä muulloin kuin riista-aikana, että kuka hullu sitä nyt pakastaa (no meillä pakastetaan aina, sillä sitä tulee yleensä koko vuoden tarpeeksi). Näin nyt kuitenkin oli, unohtunut muutama lintu liian pitkäksi aikaa, mutta totesin että linnut ovat vielä aivan syötäviä, vaikka ehkä maku on saattanut vähän kuivahtaa vuosien aikana. 

Linnut ovat aikanaan eläneet hyvän elämän, lentäneet Ranskasta tänne ja mies on ne lopulta saalistanut ja käsitellyt. Näin arvokasta lihaa ei vaan voi jättää käyttämättä, olkoonkin että olivat unohtuneet pakastimeen. Lämpimissä maissa liha maustetaan voimakkaasti mm. makuvirheiden korjaamiseksi, sama tehtäköön kylmänkin takia. Niinpä valmistin linnut maukkaaksi keitoksi. Keitin kyyhkyt ensin ja käytin sitten liemen ja lihat varsinaiseen keittoon, lientä pakastin vielä toiseenkin ruokaan. Keitto oli hyvää, ja siitä syötiin kaksi ateriaa.

3 kyyhkyä 
1 iso sipuli
1 iso porkkana
pala palsternakkaa
1 tl kokonaisia valko- ja mustapippureita
2 maustepippuria
1-2 tl kuivattua savuchilirouhetta
vettä

kyyhkyn lihat
1 iso sipuli
1 iso porkkana
pala varsiselleriä
2½ dl kyyhkylientä
400 g tomaattimurskaa
4 dl vettä
1 pss pakastemaissia
1 chili (tulisuus maun mukaan)
suolaa

korianteria
limen lohkoja
maissilastuja
hapankermaa

Laita puhdistetut kyyhkyt kattilaan, lisää kasvikset, mausteet ja vettä niin että kaikki peittyy. Keitä reilu tunti, alle kaksi. Siivilöi liemi ja keitä sitä vähän kasaan, noin puoleen. Irrota kyyhkyn lihat luista.

Laita puhtaaseen kattilaan lihat, pilkotut kasvikset, vähän lientä ja tomaattimurska. Lisää vettä niin että saat sopivan keiton. Anna kiehua n. 15-20 minuuttia, lisää pussillinen maissia sekä pilkottu chili ja tarkista suola, anna vielä kiehahtaa. Tarjoile korianterin. limen, maissilastujen ja hapankerman kanssa. Hyvä keitto, todella hyvä. Ja hyvä mieli kun sai käytettyä unohdetut linnut.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kukkoa viinissä Julia Childin mukaan


Viikko sitten mies ja kuopus olivat mökillä isän kanssa. Kuopuksen sanoin kävivät hakemassa kukkoa, meni pari tuntia. Pistivät seitsemän kukkoa patakuntoon, palkkioksi kumpikin saivat pari kukkoa ja pullot punaviiniä. Ensimmäisestä kukosta piti tehdä kukkoa viinissä, ja tietysti Julia Childin ohjeen mukaan.

Laitoin silloin viikko sitten toisen kukon suoraan pakastimeen. Toisen jätin raakakypsymään, se sai olla jääkaapissa koko viikon. Tänään oli sitten hyvä päivä valmistaa kukkoa viinissä. Laitoin tähän riista-tägin, sillä liha oli tummaa ja riistaisaa, ihanaa maalla hyvin kasvanutta lintua.

1 kukko (tai kana jos ei ole kukkoa), painoa n. 1½ kg
100 g hyvää pekonia (Pajuniemi)
2 rkl voita
½ tl suolaa (ensi kerralla 1 tl)
muutama ripaus valkopippuria
½ dl (leikattua) konjakkia
n. 6 dl hyvää punaviiniä
2-3 dl hyvää lihalientä (tai kana-)
½ rkl tomaattisosetta
1 iso valkosipulin kynsi
timjamia
laakerinlehti

3 rkl jauhoja
2 rkl voita

silputtua persiljaa

paistettuja herkkusieniä
ruskeaksi paistettuja sipuleita

Pilko lintu kahdeksaan osaan. Ruskista isossa padassa hyvää silputtua pekonia. Siirrä syrjään. Lisää rasvaa ja ruskista lihat kuumalla pannulla, mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää pekonit takaisin pataan ja anna hautua kymmenisen minuuttia miedommalla lämmöllä, käännä lihat kerran. Kaada konjakki lihojen päälle. Sytytä konjakki palamaan, ravistele edelleen niin kauan kunnes liekit sammuvat.

Kaada viini pataan ja lisää lihalientä niin että lihat juuri ja juuri peittyvät. Lisää myös tomaattisose, pilko valkosipuli ja lisää mausteet joukkoon. Anna hautua n. 30-40 minuuttia kunnes liha on mureaa (tämä olisi ehkä voinut olla hetken kauemminkin). 

Kaada liemi kattilaan ja anna sen kiehua niin, että jäljelle jää n. 5 dl. Sekoita jauhot pehmeään voihin. Vatkaa suurus kastikkeeseen voimakkaasti ja anna kastikkeen kiehua hiljallee muutama minuutti.

Paista herkkusienet voin ja öljyn seoksessa muutaman minuutin ajan, kunnes saavat hyvän värin. Paista sipuleita voin ja öljyn seoksessa kymmenisen minuuttia. Lisää sen jälkeen 1 dl nestettä (viiniä tai hyvää lientä), suolaa, pippuria ja maustekimppu. Anna hautua kannen alla n. 40 minuuttia (valmista nämä sillä aikaa kun pata hautuu).


Siirrä lihat lämmitettyyn vuokaan ja lisää sienet ja sipulit. Kastiketta voi kaataa päälle, tai tarjota erikseen kannusta, jos esim. lapset eivät halua kastiketta. Jälkiruuaksi/iltapalaksi esikoinen paistoi lettuja, melko täydellinen sunnuntaiateria.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Maailman paras jänispata

Pavut kaupasta

Jäniksiä on on taas viime vuosina alkanut näkyä enemmän kuin aiemmin, ja meillä syödäänkin jänistä aika usein. Kun huomasin somessa kysymyksen jänisresepteistä, ja toisen ystävällisen neuvon etsiä blogistani, havahduin, etten ole niitä montaa tänne kirjannut ylös, etenkään niitä tavallisimpia. Pitää korjata puute (vaikka kuvaa ei ollut muuta kuin tuo instaa varten räpsästy lautaskuva), ja aloittaa tällä hiihtolomalla tehdyllä padalla, joka oli kyllä kaikkien mielestä ehkä paras jänispata mitä olemme syöneet, padan yksinkertaisuudesta huolimatta. 

Mökillä asusteli kesällä jänisperhe. Pikkuhiljaa poikaset vähenivät (mm. haukka), mutta riittävästi pupuja riitti tekemään isojakin tuhoja kasvimaalle ja nuorille puille. Nämä söivät mm. kaikki pavut, osan salaateista, punajuurista ja herneistä, lopulta peurat viimeistelivät tuhot niin, ettei viime vuonna satoa juurikaan mökin kasvimaalta saatu. Sanoin jo kesällä, että jos mökin jänis saadaan, tarjoan sen papujen kanssa.

Isä sai jäniksen sopivasti ennen hiihtolomaamme, ja kysyi että voinko valmistaa sen. No todellakin voin! Tein padan isän luona, jossa mm. maustekaappi on melkoisen pelkistetty. Kaupasta kävin ostamassa pavut lisäkkeeksi sekä kermapurkin, muuten menin sillä mitä kaapeista löytyi.

Osin siis lihan hyvän maun saattaa selittää se, että tämä jänis on syönyt ihan parasta ravintoa, ei ole niukkuutta nähnyt huononakaan kesänä. Jänis oli kooltaan todella iso, ja käytinkin tähän ruokaan, josta tuli lähes 10 annosta, vain koivet ja niskan. Satulasta ja kyljistä kuullaan myöhemmin. 

ison jäniksen koivet ja niska
50 g voita
1 tl paprikajauhetta
1 tl valkopippuria
1 tl inkivääriä
2-3 tl yrttisuolaa
3 sipulia
3 porkkanaa
n. 1 dl vettä
2-3 rkl vehnäjauhoa
2 dl kermaa

Ruskista koivet ja niska voissa kuumassa padassa, mausta samalla. Jänis on aika kuivaa lihaa, eli voita/öljyä voi olla ihan reilusti. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat, ruskista niitäkin hetki. Lisää vähän vettä, ja anna hautua hellalla kannen alla n. 3-3½ h, käännä lihoja kerran pari. Nosta lihat padasta ja irrota luista. Suurusta liemi vehnäjauhoilla, lisää kerma, sekoita hyvin. Lisää lihat takaisin pataan ja anna lämmetä. Syötiin perunamuusin, mustaherukkahilllon ja papujen kanssa. Upea pata, parasta jänistä ehkä koskaan. 

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Sydänkäristys


Tässä taitaa tulla nyt kaikkien käristysten ylittäjä. Mies kaatoi syksyllä yhden hirven, ja sanoi silloin heti, että sydämestä tehdään käristys. Sydän on ollut pakastimessa tähän saakka, sopivaa hetkeä käristykselle ei ole tuntunut tulevan. Tänään, laiskan pääsiäisen lopuksi, oli hyvä päivä tehdä käristys; mies vuoli sydämen ja minä käristin. Tein käristyksen samaan tapaan kuin teen hirvikäristyksen, paitsi lihana oli nyt se  hirven sydän.

1 hirvensydän, nyt n. 1,7 kg
225 g Pajuniemen pekonia
voita riittävästi
n. 10 katajanmarjaa
n. 10 valko- ja mustapippuria kumpaakin
3 laakerinlehteä
hyppysellinen kuivattua ja savustettua Aji Cristalia
vettä
suolaa

Vuole jäisestä sydämestä ohuen ohuita lastuja. Paista ne kuumalla valurautapannulla pilkotussa pekonissa ja voissa. Tee aina pieni määrä kerrallaan ja siirrä pataan. Huuhtele pannua vedellä tarvittaessa, ja lisää lopuksi vettä niin että lihat peittyvät. Lisää mausteet ja suolaa maun mukaan. Anna hautua padassa miedolla lämmöllä pari tuntia tai yli. Tarjoa perunamuusin, puolukkasurvoksen ja suolakurkkujen kanssa.

Upea ruoka joka maistui kaikille. Jopa kuopus söi perunamuusia liemen kanssa. Tästä lähtien taidetaan tehdä kaikki sydämet tällä tapaa.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Pääsiäishirvi eli sherryhirvi vasan paistista

Pääsiäissunnuntain brunssi

Kuten blogia joskus seuranneet tietävät, meillä ei ole syöty lammasta pääsiäisenä oikeastaan koskaan. Monta vuotta perätysten tein villisian kinkkua pääsiäislauantaiksi, sen jälkeen on ollut mallaspossua, hirveä, milloin mitäkin.

Tänä vuonna aloin etsiä kadonnutta kokkausintoa uusimmista maaliskuun ruokalehdistä, luettavana oli Maku-lehti ja Glorian Ruoka&Viini. Maku-lehdessä oli sherrylampaan ohje, jota päätin kokeilla hirvelle pääsiäiseksi. Jos pakastin on metsästyskauden päätteeksi täynnä lihaa, ei ole mitään syytä ostaa sitä kaupasta.

Muuten tämä vuosi on mennyt nopeasti ja simppelisti. Alkuvuosi meni edelleen sairastaessa, sen jälkeen melkoisissa työkiireissä jotka ovat jatkuneet myllerryksenä tähän saakka, ja jatkuvat edelleen ties kuinka kauan. Viikoilla olen kokannut lähinnä keittoja (lapset valittavat nyt niistä, eli ihan sama mitä teen) tai jotain supernopeaa. Sunnuntaisin olen kokannut riistaa, välillä pitkänkin kaavan mukaan ja aina niin että sitä on riittänyt vähän viikollekin. 

Tältä vuodelta muistan ainakin täydelliset peurapullat, maailmakaikkeuden parhaan jänispadan (isä sai mökin jäniksen!) ja tex-mex-tyyliin tehdyn kyyhkykeiton pakastimesta löytyneistä kyyhkyistä. Lintujen ikään sekä terveystarkastaja että makupoliisi voisivat puuttua, mutta siitä huolimatta keitto oli niin hyvä ja maistuva, että hävikistä tuli totisesti herkkua ja sen yli, ja kaikinpuolinen voittajafiilis. Samaa keittoa tulee varmasti tehtyä muulloinkin.

Tämän vuoden pääsiäislauantain ruuaksi tein sherryhirveä vähän mukaellen Maku-lehden ohjeen mukaan:

n. 2½ kg hirven (vasan) paisti
2½ dl sherryä
½ dl ketjap manis -soijakastiketta
0,25 dl soijakastiketta (ohjeessa pelkkää Ketjap manisia, mutta minulla ei ollut enempää)
3 isoa valkosipulinkynttä (ohjeessa 6) silputtuna
2 rkl sitruunamehua
2 rkl tuoretta rosmariinia silputtuna
2 tl kuivattua timjamia
1½ tl mustapippuria (rouhin reilusti myllystä)

Sulata hirvenpaisti. Sekoita marinadin aineet yhteen. Siirrä liha pakastuspussiin ja kaada marinadi päälle. Anna marinoitua kylmässä yön yli, kääntele välillä. Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista.

Laita paistomittari paksuimpaan kohtaan. Paista 125-asteisessa uunissa vajaa pari tuntia, kunnes paistomittari näyttää n. 62 astetta. Kääri liha folioon ja anna lämmön tasaantua vähintään puoli tuntia (ohjeen vartti ei riitä ainakaan hirvelle). Valmista sillä aikaa uuniperunat ja -porkkanat lisukkeeksi (keitä kuoritut ja lohkotut perunat ja porkkanat melkein kypsäksi n. vartti, ravista niitä voimakkaasti lävikössä, kaada uunipellillille/vuokaan, lisää vähän öljyä, yrttejä ja suolaa, ja paista 250 astetta 15-20 min).

Syötiin vihreänsalaatin, parsakaalisalaatin ja uuniperunoiden ja -porkkanoiden kanssa. Simppeliä mutta hyvää ruokaa.


ps. Kuopukselle jäi litsauksen voittomuna. Tällä kertaa perinteisestä syystä.

Pääsiäislauantain ateria


lauantai 30. joulukuuta 2017

Blogivuosi 2017


Minusta on mielenkiintoista lukea koosteita kuluneesta vuodesta, kiva nähdä mitä kukakin nostaa esiin. Yleensä on kiva palata omaankin kuluneeseen vuoteen: paitsi tänä vuonna, joka on ollut kyllä kamalin vuosi vähän yli kymmeneen vuoteen. Tänä vuonna on ollut enemmän hautajaisia ja adressien lähettämistä kuin koskaan aiemmin.  Tällä iällä tähän on kai sopeuduttava, että näin se tulee olemaan tästä eteenkinpäin.

Tämä vuosi on ollut myös ihan kamala viljelyvuosi, sää on ollut sopimaton jokaiseen vuodenaikaan. Lumeton joululoma vesisateessa on samaa sarjaa koko vuodenkulun kanssa. Tähänkin on ilmeisesti sopeuduttava tulevaisuudessa. Ehkä tämä lieventää sitä tuskaa mikä on edessä: Espoo luopuu viljelypalstojen ylläpidosta. En usko että tuollasta pientä savimaaplänttiä kukaan muukaan ottaa huollettavakseen. Ensi vuosi on vielä toivottavasti turvattu, mutta sen jälkeen pitänee keksiä muuta.

Olen ollut kyllästynyt myös ruuanlaittoon enemmän kuin koskaan. Siihen, ettei koskaan kaikki ole tyytyväisiä. Jos tarjoan kasvisruokaa, yksi sanoo että on nälkäpäivä. Jos on aavistuksen liian vähän tai liikaa jotain, yksi ilmehtii ja nyrpistelee. Ja yksi söisi pelkkää valkoista hiilaria ja valittaa kaikesta muusta. Ja silloin jos "teen" liian usein ranskiksia ja savukalaa tjs., muut ovat kyllä tyytyväisiä mutta minua itseä saattaa harmittaa.

Tästä kaikesta johtuen en meinannut löytää tältä vuodelta jokaiselle kuukaudelle mitään poimimisen arvoista, välissä sentään on jokunen kuukausi mistä on hyviäkin muistoja. Mutta kun pinnistelin riittävästi, löysin jokaiselle kuukaudelle noston arvoisen postauksen tai pari.


Tammikuu



Arkinen madekeitto on parasta tammi-helmikuussa, aitoa sesonkiruokaa. Yhä useammin pitää turvautua ostettuun mateeseen, verkkokalastajien porukka pienenee pienemistään.

Helmikuu



Helmikuu jatkui arkisena kuukautena ja siihen sopii vaikka yksinkertaiset hirvipullat. Lapsuudesta tuttuja makuja, ja ennen kaikkea muotoja postauksen lopussa, eli yksi jättiphvi perheelle. Ehkä en olisi selvinnyt tätäkään vertaa tästä vuodesta ilman bullet journalia. Se on ollut pelastus vuotena, jolloin muisti on ollut ylikuormitettuna melkein koko ajan.

Maaliskuu



Tapahtui sitä hyviäkin asioita tänä vuonna, kuten vaikka Maxin kala Espoon Kauklahdessa. Ihanaa siikaa savustettuna, ja juhlava sunnuntaiateria oli siinä. Maaliskuussa myös kylmäsavustin haeunmätiä, sekin oli ihanaa.

Huhtikuu



Kauniisti kotimainen. Jos yksi mitätön blogi, tai sen bloggaajan eno 1980-90-lukujen taitteessa ei saa muutosta aikaan, niin josko vaikka se, että itsenäisyyspäivän linnanjuhlien kaikki kukat olivat kotimaisia vaikuttaisi enemmän, eli toisi riittävästi kysyntää kotimaisille kukille. Tämä vuosi oli niin tätä. Oli se myös yhdessäoloa vaikka lumisen vapun peurapadan ympärillä, kuvaavaa tämän vuoden ilmoille, lunta ei ollut koko talvena, mutta vappuna sitä kyllä riitti.


Toukokuu



Jämähtäjäkin kokeilee joskus jotain uutta, kuten vaikka tökkäyskakkua. Kakku oli hyvää ja sitä oli hauska tehdä. 

Kesäkuu



Ihana juhannus ja juhannuksen nyhtöhirvi hodarisämpylöillä. Mitähän sitä ensi juhannukseksi keksii? Kesäkuun ehkä hauskin juttu oli kuitenkin se yhden munan kakku joka jaettiin miehen kanssa puoliksi.


Heinäkuu



Tämä vanhanajan munasalaatti oli tyypillinen esimerkki ruuasta, josta nautin huimasti ja josta lapset valittivat ettei ole mitään syötävää ja poistuivat pöydästä nälissään. Ihana kesäfiilis, minulla siis. Heinäkuussa otin myös muurikkapannun pitkästä aikaa käyttöön, ja tein mm. kasarityyliin kanarisottoa. Ehkä me syödään ensi kesänä vaan kasariruokia.

Elokuu



Kylmä ja sateinen elokuu oli selkeästi leipomiskuukausi. Leivojn mm. sienipiirakkaa, mustikkapiirakkaa ja kesäkurpitsakakun. Mies ihmetteli kakusta, että miten jokin, missä on paljon kesäkurpitsaa voikin olla niin hyvää.


Syyskuu



Tämän vuoden yksi teema on ollut syödään yhdessä. Me söimme yhdessä hernekeittoa. Kiva suunnitella, kiva valmistaa ja ennen kaikkea kiva oppia jälleen uutta.

Lokakuu



Tänä vuotta tuli hieno sato karhunvatukasta ja Antonokvasta. Marjoja tuli syötyä sellaisenaan, ja siitä tuli tehtyä myös ihanaa karhunvatukka-omenahilloa. Kuopuksen uusi lempihillo, sopi myös täytekakkuun ja kääretorttuun oivallisesti. 

Marraskuu



Marraskuussa alkoi puhti hiipua täysin. Sain järjestettyä neljät synttärijuhlat, mutta täytyy todeta että muisti alkoi pätkiä. Arjen haasteita kuvaa hyvin, että peuraliemen keittäminenkin piti jakaa kolmelle päivälle. 

Joulukuu



Juhlakuukausi jatkui joulukuussa. Aavistuksen ärsyttävästä suomi100-vuodesta ja väsymyksestä huolimatta 6.12. oli ihan juhlava päivä. Silloin syötiin karitsan ulkofilettä ja sydänpataa, hyvää yksinkertaista ruokaa.


Onneksi tämä vuosi alkaa olla ohi. Tiedän toki, etteivät asiat koskaan ole niin huonosti etteivät voisi olla vieläkin huonommin, mutta olen vaan helpottunut kun tämä koko suomisatavuosi on historiaa. Toivotaan ettei sadan vuoden takainen tulevaisuus toistu. Kaikesta huolimatta haluan toivottaa kaikille (myös itselle)


Onnellista ja parempaa vuotta 2018!