lauantai 19. syyskuuta 2020

Etäpäiväkirja 11 - harrastuksista ja ilosta


Kuten kirjoitin, lomaltapaluu otti aika koville tänä vuonna. Tajusin sen myötä, että on ihan pakko tehdä itselle hyvää. Keksittävä ja tehtävä asioita, jotka ovat mahdollisia ja jotka tuottavat hyvää mieltä itselle. Sen jälkeen jaksaa taas tehdä hyvää muillekin.

Harrastukset ovat tärkeitä ilontuottajia, vaikka minulla ei koskaan ole ollut mitään kummoisia harrastuksia. Vieläkin naurattaa kun mies jenkeissä totesi omille uusille harrastuskavereilleen, että vaimo harrastaa ruuanlaittoa ja kai vähän käsitöitä.

Nykyään taitaa monilla harrastukset olla erittäin tavoitteellisia ja jopa stressin aiheita. Ehkä nyt voisi tehdä hyvää harrastaa jotain myös ihan tekemisen ilosta, ihan vaan siksi, että se on kivaa ja vain sitä. Ihan sama osaako tai syntyykö mitään. Minä olen herätellyt näitä vanhoja harrastuksia eloon siitä syystä että ne tekevät itselle hyvää, ilman mitään tavoitteita tai päämääriä. Ehkä tämä on henkistä laiskuutta, ettei ole tarkoituskaan kehittyä, tai ehkä se on vaan armollisuutta itseä kohtaan. Joka tapauksessa mieli kiittää.

Kuten näkyy, olen taas kirjoittanut blogiin aktiivisemmin. Lupaan, että edelleenkin ilman aikomusta kehittyä kuvien tai kirjoitusten suhteen, puhumattakaan siitä, että ajattelisi tästä tulevan mitään kaupallista. Ihan vaan siksi, kun tekee mielelle hyvää jäsentää tätä poikkeusaikaa myös blogin kautta.

Olen myös palannut käsitöiden pariin, ja tämä paluu on ollut paluuta siihen korkeintaan ekaluokkalaiseen minääni,  joka virkkasi ketjusilmukkaa lankakeristä pelkästään sen takia kun oli niin kiva virkata. Käsitöitä tekemisen ilosta, siitä ilosta, miten hyvää se tekee mielelle. Minulla aukesi jokin lukko kesällä kun poikkesimme Juvan matkalla Lahdessa vanhassa puutalossa. Inspiroiduin kaikesta kauniista; talosta, käsitöistä ja lyhyestä kohtaamisesta (terveisiä sinne).

Ja kyllähän se vanha tärkeä harrastus, lukeminen, on palannut vuosien tauon jälkeen takaisin jo jokunen vuosi sitten. Ehkä siihen on meinannut tulla suorittamisen makua välillä, kun kaikkea kiinnostavaaa ei vaan ehdi lukea. Mutta sekin on ihan ok, luen juuri sen verran kuin tuntuu hyvältä.

En ehkä ihan osannut sanoa mitä halusin, mutta tarkoitan, että olkaa itselle armollisia, myös harrastaessa. Tehkää itsellenne hyvää, on se sitten veren maku suussa tai leppoisammin, mutta tehkää silti, ilon kautta. Kunhan se on kivaa, kun muuten tämä on niin tätä, niin tätä.


ps. Olen tänä vuonna jopa fiilistellyt marjametsässä.

torstai 10. syyskuuta 2020

Munakoisoa, kantarellia ja mangoldia pastalla


Se on taas hävikkiviikko, ja minäkin jatkan edelleen siinä nollahävikin tavoitteessa. Tällä viikolla se tarkoitti esim. sitä, että mökille lähtiessä nappasin mukaan kaksi parhaat päivänsä nähnytttä munakoisoa, jotka olisivat viikon aikana menneet pilalle (en uskonut että muu perhe olisi niistä mitään kokannut). Ja otin mukaan myös sen hyvän tuoreen buffalo-mozzarellan, joka ei enää viikon päästä olisi ollut tuore. Sienet oli juuri poimittu metsästä, mutta tämän syksyn tavoite on ollut, että sieniä päätyisi mahdollisimman vähän pakastimeen, minne ne meinaavat aina unohtua.

Valmistin kahdelle sen verran reilun annoksen, että tästä riitti kahdelle päivälle, ensimmäisenä päivänä pääruokana, toisena lisukkeena.

2 munakoisoa
1 l kantarelleja
öljyä
tuoretta oreganoa
tuoretta timjamia
1 iso sipuli
1 valkosipulin kynsi
reilu nippu mangoldia

hyvää pastaa

buffalo-mozzarellaa (125 g)
reilusti raastettua parmesania

Viipaloi munakoisot. Ripottele niille vähän suolaa, ja anna kyynelehtiä puolisen tuntia. Sillä välin pilko sienet ja hauduta pannulla nesteet pois. Jos viimeksi oli "kuivattuja" sieniä, nyt niissä riitti vettä. Siirrä sienet syrjään. Laita pannulle öljyä, pyyhi munakoisoviipaleet kuivaksi ja pilko ne pienemmiksi. Paista ne hyvässä öljyssä niin, että saavat vähän väriä, lisää tuoreet yrtit joukkoon. Pilko sipulit ja lisää nekin pannulle. Kuullota vähän aikaa, lisää sienet takaisin, sekoita ja lisää lopuksi reilusti pilkottua mangoldia.

Tällä välin keitä pasta sopivaksi hyvin suolatussa vedessä. Valuta, mutta jätä pieni tilkka vettä kattilan pohjalle. Kaada kasvikset pastan joukkoon, lisää myös viipaloitu mozzarella ja reilusti parmesania joukkoon. Sekoita hyvin ja anna juuston sulaa kastikkeeksi ja makujen imeytyä pastaan.

Parempi ruoka kuin osasin etukäteen kuvitella, niin hyvä, että teen varmasti toistekin. Isäkin santsasi (ei mainita ketsupista mitään, pasta on pastaa vaikka olisi kuinka hyvää...).

tiistai 8. syyskuuta 2020

Savustettu hirven ja peuran sydän, se parempi versio

Savustettua hirvensydäntä ja ruusunterälehdistä tehtyä mehua

Tässä on vähän jatkoa viikonlopun Kielometsän reissuun. Minä lupasin tuoda jotain lihaa, sillä paikalla oli kaksi muutakin, jotka syövät riistaa. Sen hyvän peuran sisäfileen lisäksi otin vähän savustettua sydäntä mukaan, sillä tiesin Kahvelon Ilsen tuovan upeaa leipää. Minusta keitetty sydän on hyvä leivänpäällinen, mutta täytyy sanoa, että savustettu sydän on vielä parempi. 

En edes muistanut, että olen aiemmin savustanut sydäntä, vaikka olihan sekin ihan hyvää. Mutta kyllä tämä näin tehden oli vielä parempaa. Minulla oli kokonainen peuran sydän halkaistuna ja puolikas hirvenvasan sydän. Niissä lihan paksuus oli melkein sama, hirvessä vähän paksumpi, joten laitoin sen kuumempaan paikkaan savustimessa. Käyttämäni savustin on ihan tavallinen Opan sähkösavustin, jossa ei ole lämmönsäätöä. Ulkona oli n. 15 astetta lämmintä, tämä muistiin itselle. 

½ hirven (vasan) sydän
1 peuran sydän

1 l vettä
½ dl merisuolaa
rosmariininoksa
3 laakerinlehteä

Siisti sydämet, jos et ole sitä tehnyt jo aiemmin. Eli poista isot suonet, mahdollinen rasva (vasoilla harvoin) ja muut roippeet. Laita sydämet suvustusuunin ritilälle. Lisää purut, kaksi sokeripalaa (jos muistat) ja halutessa muutama oksa rosmariinia. Savusta näitä tällaisia suht pieniä sydämiä tunti.

Keitä sillä välin suolaliemi kattilassa. Siirrä sydämet suoraan savustusuunista kuumaan suolaliemeen ja anna suolaantua 3 tuntia. Tällä tavalla tehtynä sydämissä on mieto, minusta juuri sopiva suola. Suolaisemman ystävät voivat pitää pidempään suolavedessä, ja/tai tehdä tiukemman suolaliemen. Nosta sydämet liemestä ja nauti joko lämpimänä tai myöhemmin kylmänä. 

Hyvää leivän päällä, niin hyvää. Ja maistui muillekin. Nautimme nämä Ilsen leipoman juurileivän päällä säilömisen ohessa. Lasissa on Kielometsän ruusunterälehti-mehua, sekin upean makuista.




Peuran sydäntä upealla leivällä.

Ps. Tulin taas mökille etätöihin. Heti saavuttuani mökille lähdin sienimetsään kaatosateessa. Vaatteet saivat kuivua uunin lämmössä ja saaliina oli minulle ja isälle kahden päivän ruuat. Söimme illalliseksi kantarelleja paistettuna sipulin ja mangoldin kanssa sekä näitä savustettuja sydämiä. Ei varmaankaan tarvitse hehkuttaa kuinka hyvä on.

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Päivä Kielometsässä ja chilikurkut


Sain viettää tänäkin vuonna päivän Kielometsässä, aivan kuten viime vuonna. Sitä on taas yhtä haltioissaan ja virkistäytynyt kuin mitä oli viime vuonna (kannattaa lukea tuo viime vuodenkin teksti, sillä en toista tässä samoja asioita vaikka voisinkin). Tämä päivä on kyllä todellakin yksi tämän vuoden kohokohdista, olkoonkin, että elämäni epäiltiin olevan aavistuksen tylsää...

Säilöimme porukalla samaa omenakompottia kuin viime vuonna, lisäksi teimme venäläisiä suolakurkkuja (iso purkki) ja etikkaisia chilikurkkuja. Kirjoitan chilikurkkujen ohjeen tähän, tällä tapaa olen tehnyt etikkakurkkuja monena vuotena, ohjeen perusidean olen ottanut Satu Koivistolta, kurkut teen aina sinne päin, eli tämä on vähän muunnettu ohje:

2 kg kurkkua (vähän vajaa)
4-5 chiliä viipaloituna (minulla aika mietoja lajikkeita 4 erilaista)
reilu pala inkivääriä kuorittuna ja viipaloituna
mustaherukanlehtiä
tillin kukintoja

1 l vettä
4 dl sokeria
5 rkl suolaa
1 rkl sinapinsiemeniä
1 rkl korianterinsiemeniä

6 dl etikkaa

Pese ja viipaloi kurkut. Laita (steriloituun) purkkiin kerroksittain kurkkuviipaleet chilien, inkiväärin, herukanlehtien ja tillin kukintojen kanssa. Keitä liemen aineksia niin että sokeri ja suola sulavat ja muutama minuutti päälle. Lisää etikka ja anna kiehahtaa. Kaada kuuma liemi kurkkujen päälle, sulje kansi. Anna maustua vähintään viikko kylmässä. Meillä syödään näitä ainakin leivän päällä, hodareissa, hampurilaisissa ja (peruna)laatikkoruokien lisukkeena.


Viime vuotiseen tapaan otimme Kahvelon Ilsen kanssa kaiken irti päivästä. Lähdimme matkaan aikaisin aamulla ja kävimme sienessä ennen Kielometsään saapumista. Saaliina oli suppiksia ja vähän kantarelleja. Lounaan jälkeen kävimme uudestaa sienessä koko porukalla, saaliina lisää suppiksia ja muutama kantarelli. Huomatkaa minun uudet Sievin saappaat, mikä ihana väri. Eipä haitannut sade, vaikka sitä riitti vähän koko päivälle. 


On tämä, tällaista runsasta kauneutta harvoin pääsee ihailemaan. Ruusuilla oli toinen kukinta päällä, liljatkin kukkivat vielä ja kasvihuoneessa kukki yli parimetrinen dahlia. Ja kauneista kaunein ruusu, ihan saappaideni värinen!


Puutarhasta löytyi mm. vadelmia, omenia, päärynöitä, luumuja ja seljanmarjaa. Teimme samaa kompottia kuin viime vuonna, se vaan on niin hyvää. Lisäksi Jukka järjesti meille hedelmien maistelun:

  • Astrakaani iso kuulas
  • Borgovskoje
  • Jättimelba
  • Tuntematon (Rautell?)
  • Tohtorin päärynä
  • Sinikka (luumu)
  • Eurazia (luumu)
  • Minikiivi
  • Maira (persikka)


Voisin laittaa tähän listaan monta huutomerkkiä, niin upea setti! Lempihedelmä oli, no kaikki! Ja kotimaista persikkaa, ihan uskomatonta.


Ja päivän ruoka! Tullessa meitä odotti kastanja-salvia-keitto ja hyvät leivät. Keiton ohje oli River Cottagen Veg Everyday -kirjasta, miten se onkaan mennyt ohi. Päivällistäkään ei voi hehkuttaa liikaa, tässä taisi olla tämän vuoden paras illallinen. Jamie Oliverin uuniperunoita (pieni epäilys nousi seurueessa, että onko inkubaatioajat optimoitu, mutta lopputuloksen mukaan sanoisin, että kyllä on) ja italialaista salvia-quornia, ihan käsittämättömän hyvää.

Jukan ottama kuva

Lisukkeena oli meille kolmelle lihansyöjälle peuran sisäfile. Laitoin fileen aamulla tilkkaan öljyä, jossa oli  ½ tl suolaa sekä rosmariinia ja laakerinlehteä pilkottuna (ei siis pippuria eikä mitään  muutakaan). Tämä sai marinoitua päivän ajan, ennen grillaamista pyyhin ylimääräiset öljyt ja yrtit pois. Grillasin fileen kolmelta puolelta reilun minuutin puoleltaan lähes suoraan hiipuvan hiilloksen päällä. Sen jälkeen file sai levätä folioon käärittynä vajaan vartin. Sanoisin näin vähän vaatimattomasti, että suunnilleen parasta lihaa mitä olen syönyt. Ja taisi maistua muillekin.


Illan kruunasi upea jälkiruoka hillasta. Onneksi sain reseptin, tätä pitää tehdä pian uudestaan. Meillä oli käsittämättömän upea päivä: koko päivä ulkoilua ja säilömistä sekä puutarha ja talo täynnä kauneutta, ja tietysti loistavaa ruokaa ja parasta seuraa. Kiitos Kielometsän isännille ja muille ihanasta päivästä!


Ps. Mun uudet housut näytti tältä, kun illalla istahdin autoon. Hämähäkinseittejä, lehtiä ja mitä vielä. Ja Ilse vieressä oli ihan fressinä siisteissä farkuissa. Mä en tajua. 

perjantai 4. syyskuuta 2020

Suomalaisen ruuan päivä: perinteiset porsaankyljykset Mallaspossusta


Tänään on suomalaisen ruuan päivä. Meillä nyt syödään suomalaista ruokaa joka päivä, mutta merkkipäivän kunniaksi hain palstalta ison kimpun auringonkukkia ja katoin pöydän tavallista kauniimmin. Mikä ruoka voisi sopia suomalaisen ruuan päivään paremmin kuin tavallista paremmasta possusta tehdyt kyljykset, juuri nostetut omat perunat, höyrytetyt kasvikset ja avomaalta haettu kurkku. Kaikista raaka-aineista pippuri oli ainoa, mikä ei ollut kotimaista alkuperää.


Kyselin jo twitterin parviälyltä, että mitä näistä upeista kyljyksistä tekisi, mutta loppujen lopuksi turvauduin isotätini vanhaan keittokirjaan, eli Koskimiehen ja Somersalon Keittotaito-kirjaan vuodelta 1934 (Karkun Emäntäkoulusta lokakuussa 1937). Tein siis lapsuudesta tutulla tapaa kyljykset, ei näitä montaa kertaa silloinkaan syöty, mutta ehkä useammin kuitenkin kuin nykyisin.

Nyt on kunnollista

reilu 1 kg kyljyksiä
sinappia
pippuria
reilu 1 rkl vehnäjauhoa
suolaa
1 iso muna tai 2 pientä
1 dl korppujauhoa
voita/öljyä
2 dl kermaa

Sivele kyljykset kauttaaltaan sinapilla, rouhi vähän pippuria päälle. Sekoita suola ja vehnäjauhot sekaisin lautasella. Riko muna(t) toiselle lautaselle, ja kaada korppujauhot kolmannelle. Käytä pihvit vehnäjauhossa, munassa ja lopuksi korppujauhossa, ja paista niihin hyvä pinta voin ja öljyn seoksessa. Siirrä kyljykset uunivuokaan ja kaada kerma pohjalle. Peitä vuoka kannella tai foliolla ja hauduta 180-asteisessa uunissa pihvien paksuudesta riippuen 30-40 minuuttia. Nämä olivat kunnollisen kokoisia, ja haudutin sen 40 minuuttia.

Ruoka oli hyvää, niin sydäntä lämmittävän hyvää, liha tuli kaluttua luuta myöten. Uunissa hautunut kerma maustoi perunat herkullisesti, ja höyrytetyt kasvikset ja kurkku tasapainoittivat ateriaa. Mies pakkasi ylimääräisen kyljyksen kastikkeineen sekä loput perunat mökille mukaan, meillä muilla on viikonlopulle muita suunnitelmia. 

ps. Olen ollut parina päivänä toimistolla töissä. Kaiken muun hyvän lisäksi se, että Mallaspossua saa Hakaniemen hallista on ihan parasta!

keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Kuukauden tee: Puolukkainen teedrinkki riistalle


Puolukka alkaa pikkuhiljaa olla kypsää. Hitaasti se on tänä vuonna kypsynyt, mutta sentään muutaman ämpärillisen olen saanut poimittua aikaisilta paikoilta. Myös riistakausi on alkanut, ja yhtenä iltana söimmekin juuri metsästettyä kyyhkyä sille sopivan teedrinkin kanssa.

Ja tiedättekö, minusta on ihan superkivaa miettiä näitä uusia teedrinkkejä ja -mocktaileja, ja lisäksi vielä parittaa sopivia ruokia niille. Tämän ankeahkon ajan mukavia juttuja, todellakin. Vaikka kuva onkin sekava, ei se poista sitä kivaa fiilistä mikä tästä ateriasta juomineen jäi.

2 cl koskekorvaa
2 cl paseerattua puolukkaa
15 cl Tarry Lapsang Souchong -teetä
10 cl kuplavettä

jäitä
puolukoita
rosmariinin oksa

Hauduta savuinen tee etukäteen, jäähdytä se kylmäksi. Sekoita juoma lasiin: mittaa alkoholi, lusikoi paseerattu puolukka ja kaada tee ja kuplavesi joukkoon, sekoita. Lisää jäitä, muutama puolukka ja rosmariinin oksa.

Ruuaksi oli siis pannulla rosmariinivoissa nopeasti paistettuja, vähän nuijittua kyyhkyn rintafilettä (ja sydäntä). Lisänä oli palstalta juuri nostettuja perunoita, pihalta haettuja tomaatteja ja kastike, joka tuli helposti raaputtamalla pannulta maut talteen kerma- ja vesitilkkaan.


Pari vinkkiä

  • juoma toimii myös ilman alkoholia erinomaisena ruokajuomana
  • sopiva kirpeys tekee drinkistä upean aperitiivin


perjantai 21. elokuuta 2020

Etäpäiväkirja 10 - Lomalta paluu


Etäpäiväkirja on takaisin! Etätyöt jatkuvat edelleen, tällä hetkellä tuntuu, että hamaan tappiin saakka. Tarkoitus on kuitenkin käydä  loppuvuoden aikana toimistolla silloin tällöin, elokuussa kerran ja syyskuussa ihan useampana päivänä. Hakaniemen halli, Teemu Aura ja Pihka Lintis, tulossa ollaan! Olen ollut Hakaniemessä viimeksi maaliskuun puolessa välissä, ja huhtikuun alussa kävin nopeasti hakemassa näytön ja näppiksen kotiin. Ikävän arvaa.

Nyt olen ollut loman jälkeen töissä kaksi viikkoa. Piti ihan kalenterista tarkistaa, että tosiaanko niin vähän, tuntuu nimittäin ainakin kuukaudelta. Lomaltapaluu on ollut tänä vuonna erityisen vaikeaa, se 40 cm siirtyminen sängyn vierestä siihen työpöydälle ei ole ollut helppoa. Ehkä etätöihin siirtyminen loman jälkeen oli jopa vaikeampaa kuin kaiken alkaminen silloin maaliskuussa (vai kultaako jo aika muistot?). Koko tuleva syksy jännittää, ahdistaa ja ärsyttää.

Mutta onhan tässä kaikessa realismia mukana aivan eri tavalla. Lukujärjestykset ovat lentäneet aikaa sitten romukoppaan. Herään kyllä edelleen aikaisin ja aloitan työt ajoissa, mutta mikään muu ei oikeastaan enää päde. Nyt selvitään ja selviydytään sillä mitä on.

"Sillä mitä on", on minulla ollut mm. tämän viikon neljän päivän työputki mökillä. Töihin menee paljon aikaa, mutta kun herää aikaisin, voi uida auringon noustessa. Ja työpäivän jälkeen pääsee metsään. Voi käydä poimimassa viimeiset mustikat ja siirtyä alkavaan puolukkasesonkiin. Sienimetsissäkin olen iltaisin kävellyt, tosin se on ollut kävelyä tyhjän korin kanssa kuivuudesta ratisevassa metsässä. Sain juuri yhdelle aterialle riittävästi sieniä minulle ja isälle, valmiiksi kuivattuja kantarelleja ja lampaankääpiä. Muutenhan tämä viikko on syöty sitä mitä kasvimaalla on sattunut olemaan. Tämä on hyvä.

Näissä maisemissa

torstai 20. elokuuta 2020

Mustikkapiirakka Valamon luostarin omenapiirakan ohjeella


Terveisiä mökiltä jossa olen ollut etätöissä tällä viikolla. Kävin tiistaina mustikassa työpäivän jälkeen, päätin nimittäin poimia ensimmäisenä iltana sen verran mustikoita, että saataisi isän kanssa hyvät aamiaiset loppuviikolle. Mustikoita tulikin ihan huomaamatta 5 l (eli tämän vuoden mustikkasatoni on 80 l). Puolta ämpärillistä mekään emme saa aamiaisilla kulumaan, eikä mökin pienessä yläpakastimessa ollut tilaa (ei sillä että näitä viimeisiä kannattaisi pakastaakaan, sen verran mustikkakausi alkaa olla ohi). Eli pakkohan niitä mustikoita oli piirakkaankin kuluttaa.

Mökillä oli tällä kertaa ihan perusraaka-aineet, eli mustikkapiirakka oli tehtävä aika yksinkertaisin ainein. Mielessä oli Valamon luostarin omenapiirakka, sillä munia, sokeria ja jauhoja löytyy aina, ja kyllä siitä teemaidosta vähän joutaa muuhunkin. Onneksi keksin tämän piirakan, tuli nimittäin ihan älyttömän hyvä piirakka. Tein piirakan vähän pienempänä, en siis pellillistä, kun eihän sitä olisi saatu kahdestaan syötyä, ehkä aavistuksen kadutti tämä ratkaisu. Lisäsin kardemummaa taikinaan, koska se vaan on niin hyvää mustikan kanssa, ja täytyy sanoa että taidan lisätä seuraavan kerran omenapiirakkaankin. Sanoinko jo, että tuli todella hyvä piirakka, kannattaa kokeilla.

2 munaa
1½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoa
1½ tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
70 g voita
1 dl maitoa (tai vettä)

4-5 dl mustikkaa
2 rkl sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe ja kardemumma keskenään sekaisin, lisää munavaahtoon. Sulata voi ja kiehauta se maidon kanssa. Kaada ne kiehuvana taikinan joukkoon vatkaten samalla. Levitä taikina uunivuokaan ja ripottele päälle reilusti mustikkaa. Minä en nyt mitannut määrää, mutta laitoin niin paljon että pinta peittyi kokonaan mustikkaan. Ripottele päälle sokeria. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti (ja jos et malta odottaa, oli se hyvää kuumanakin).

En tiedä oliko se mustikoiden runsaus, ihanat illat mökillä vai mikä, mutta piirakka maistui niin ihanalta, että en muista näin hyvää mustikkapiirakkaa tänä vuonna syöneenikään. Ja niitä on syöty paljon.

tiistai 11. elokuuta 2020

Grillattu kyyhky


Tästä alkaa taas uusi riistavuosi: kyyhkysen metsästys alkoi eilen. Blogissa on useampi kyyhkyresepti vuosien varrelta, löytyy kastikkeita, patoja, keittoja ja sen sellaista. Ylivoimainen suosikkini on sesongin kyyhkysalaatti melkein päivälleen kahden vuoden takaa, mutta hyvää oli tämä grillattukin kyyhkynrinta.

Grillasin rintalihat ja keitin rangoista liemen, josta valmistin kastikkeen. Lisäksi syötiin metsän ja kasvimaan antimia, elokuu on se runsain suomalainen ruokakuukausi syyskuun ohella.

6-8 kyyhkyn rintapalaa
2-3 rkl öljyä
2 tl punaviinietikkaa
tuoretta rosmariinia, timjamia ja oreganoa
viherpippuria
suolaa

Irrota kyyhkyn rintalihat. Nuiji lihoja vähän ohuemmaksi ja laita ne maustumaan öljyyn, jossa on vähän etikkaa, silputtuja yrttejä ja suolaa. Anna rintapalojen maustua sillä aikaa kun keität liemen ja kastikkeen.

Grillaa lihat kunnolla kuumassa grillissä, muutama minuutti puoleltaan, riippuen siitä kuinka kypsäksi haluat ne. Olisin voinut nuijia lihat vielä ohuemmaksi, vaikka nopeasti nuokin valmistuivat.

Vaalea liemi:
kyyhkyjen rangat
porkkanaa, sipulia, selleria
valko- ja maustepippuria

Laita rangat kattilaan veden kanssa. Nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen pilkotut kasvikset ja pippurit. Keitä lientä n. tunnin verran tai yli, aika ei ole tarkkaa. Siivilöi liemi, keitä sitä vähän kasaan. Ota lientä muutama desilitra, suurusta vehnäjauholla, lisää suolaa ja pippuria ja pikkuloraus kermaa. 


On tämä, lautasella on kyyhkyä, kantarelleja ja mustikoita metsästä, parsakaalia, perunaa ja sipulia palstalta. Kermaa lukuunottamatta kaikki itse metsästettyä, kerättyä ja kasvatettua.

perjantai 7. elokuuta 2020

Kuukauden tee: Vadelmainen teecocktail


Tiedättekö, elokuu on sellainen marjakuukausi, että minun on ihan pakko julkaista toinenkin kuukauden tee. Samaan aikaan kun olen poiminut 60 l mustikoita, olen poiminut vadelmaa enemmän kuin koskaan, sitä on tänä vuonna ihan hillittömät määrät. Meillä on ihan mökin lähellä isoja aukkoja, entisiä tattimestoja, nykyisiä vadelma-aukioita. Marjaa on tänä vuonna niin paljon, ettei ne poimimalla lopu (raivaamalla kylläkin).

Minulla oli lukiossa ystävä, joka opiskeli venäjää ja fanitti venäläistä ruokakulttuuria. Muistan vieläkin, reilusti yli 30 vuoden jälkeen, kuinka minusta oli jännää ja mielenkiintoista, kun hän kertoi siellä juotavan vahvaa mustaa teetä vadelmahillon kanssa. Tämä drinkki on sille muistolle ja ystävyydelle:

2 cl kirkasta viinaa (esim. Koskenkorva)
2 cl Pihamaan Jalovadelmaa (tai muu vadelmalikööri)
2 cl paseerattua vadelmaa
10 cl mustaa teetä
6-10 cl kuplavettä
jäätä
jäisiä vadelmia

Aloita juoman valmistaminen teen hauduttamisella. Minulla oli nyt China Keemum OP -teetä. Anna teen jäähtyä kylmäksi. Paseeraa myös vadelmat. Kokoa juoma lasiin: mittaa alkoholit, paseerattu vadelma/vadelmamehu ja tee. Sekoita ja jatka juoma kuplavedellä. Lisää jäät sekä jäisiä vadelmia koristeeksi.

Ihana juoma, ihan älyttömän hyvä. Koska juoma ei ole juurikaan makea, sopii se hyvin myös aperitiiviksi.

Pari vinkkiä:

  • Jos vadelmat (villivadelma parasta) ovat olleet pakastimessa, niitä ei tarvitse paseerata. Sulatuksessa irtoaa riittävästi vahvaa mehua, jonka voi suoraan lusikoida juomaan. 
  • Kannattaa pakastaa komeimmat vadelmat irrallisina ja siirtää ne rasiaan/pussiin jäisinä. Sen jälkeen niitä on helppo käyttää koristeina.
  • Kannattaa yrittää saada käsiin tuota Pihamaan Jalovadelmaa. Se on valittu kahteen kertaan vuoden tilaviiniksi, eikä suotta! Se taidetaan luokitella viiniksi, mutta minä käytän sitä liköörin tapaan monessa.
  • Upean mocktailin saat jättämällä alkoholit pois ja käyttämällä 4 cl paseerattua  vadelmaa, halutessa voi lisätä hyppysellisen sokeria.
  • Tämä toimii myös lämpimänä drinkkinä, kokeilin nimittäin likööriä ja vadelmamehua kuuman teen kanssa ilman kuplavettä. Ihana lämmin drinkki-idea talveksi! 

maanantai 3. elokuuta 2020

Kuukauden tee: Mustikkainen jäätee

Vihreä mustikkainen jäätee

Nyt on hyvä mustikkavuosi, ainakin täällä päin, todellakin on. Olen kerännyt 60 l mustikkaa, ja vaikka paljon on syöty tuoreeltaan ja vähän keittänyt kuningatarhilloksi, on mustikkaa kertynyt pakastimeen talven varalle enemmän kuin vuosiin. Parin ämpärin kanssa (tai no, aina 9 l kerrallaan koska #pyörällämetsään) pääsin siihen erinomaisen mustikkavuoden määritelmääni, eli tunti ja ämpäri, muiden kanssa jouduin vähän tekemään enemmän töitä. Ja nopein ämpäri täyttyi niin, etten siirtänyt ämpäriä kertaakaan, keräisin vain säteittäin poimurillisen toisensa jälkeen ämpärin ympäriltä.

Tähän aikaan vuodesta luonteva kuukauden tee on tietysti mustikkainen. Drinkkejä odottavat joutuvat odottamaan vielä yhden kuukauden, nimittäin tässä tulee raikas jäätee virkistämään hikisiä marjastuspäiviä.

Tavallisesti juon jääteeni ihan yksinkertaisesti hyvää teetä jäähdytettynä jään kanssa ilman mitään makeutusta tai kuplia, mutta onhan tämä näin tehden vähän parempaa. Jos haluaa juoda jääteen ilman kuplia, voi teen hauduttaa suoraan sopivaksi. Nyt jääteen pohjana on vihreä tee (mustikka-passion) tai musta tee "Mors lilla Olle", kumpikin ostettu Teahouse of Wehmaisilta

3 dl vahvaa vihreää mustikka-passionteetä
tai 3 dl vahvaa mustaa Mors lilla Olle -teetä
(tai jotain muuta mustikkaista teetä)
1-2 tl sokeria

n. 5 dl kuplavettä
jäitä
mustikoita 

Hauduta vahva mustikka-passiontee tai Mors lilla Olle -tee (tai joku muu mustikalla maustettu tee), minä käytin nyt 5 tl kolmeen desiin joko 80- (vihreälle) tai 100-asteista (mustalle) vettä. Hauduta 3-4 minuuttia ja mausta pienellä määrällä sokeria niin halutessa. Jäähdytä jääkaappikylmäksi. Kaada tee kannuun ja lisää kuplavettä sekä jäitä. Koristele mustikoilla. Näitä kumpaakin olen juonut jo monta kannullista tämän kesän aikana.

Musta mustikkainen jäätee

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Sadonkorjuun tattipaistos


Nyt on ihan paras aika valmistaa ruokaa. Omasta maasta alkaa saada aterian ainekset, metsästä saa sieniä ja marjoja, ainakin tänä vuonna. Mökilläkin sai hakea kantarellit 20 m ovesta ja tatit 20 m toiseen suuntaan. Toin mökiltä sieniä myös muutamalle aterialle, söimme esikoisen kanssa juuri nostettuja perunoita ja kantarellikastiketta, ja sen lisukkeeksi tein paistoksen, jonka sain syödä ihan yksin (riitti kahdelle päivälle). Minulle tässä paistoksessa on upeita makuja ja rakenteita, miehen makuun tähän mahtuu hänen pahimmat inhokkinsa.

voita/öljyä
tatteja
sipuli
pieni kesäkurpitsa
pieniä härkäpapuja
sokerihernettä
lehtikaalia
suolaa ja pippuria myllystä

Laita pannulle voita ja/tai öljyä. Paista viipaloidut tatit kuumalla pannulla, siirrä syrjään. Lisää öljyä ja kuullota pilkottu sipuli puolella pannulla, toisella puolella paista pilkottu kesäkurpitsa niin, että saat vähän väriä kummallekin puolelle. Lisää härpäpavut ja sokeriherneet pannulle, sekoita kaikki ja lisää pilkottu lehtikaali. Kääntele kaikki sekaisin, anna lehtikaalin kypsyä vähän. Lisää tatit takaisin ja kääntele vielä kaikki kertaalleen sekaisin, mausta suolalla ja pippurilla. Nauti sellaisenaan tai lisukkeena.

Meillä oli ruokana ensimmäiset omat uudet potut, kantarellikastiketta (ja ei-sienensyöjille peurakastiketta) ja minulle tätä paistosta. Ihanaa sadonkorjuuta!

Härkäpapuja olisi voinut olla enemmänkin jos olisi ollut. Kesän ensimmäistä paistosta en maustanut oikein mitenkään, seuraavilla kerroilla voin kikkailla makujen kanssa, ainakin Aasiaan päin.

ps. Iso kesäkurpitsa meni taas suklaakakkuun.

torstai 23. heinäkuuta 2020

Vuoden 2020 mustikkapiirakka


Tämän vuoden mustikkapiirakka on ihan tavallinen mamman marjapiirakka. Oikeasti tämä on jo kolmas mustikkapiirakka minkä leivon tänä kesänä, ensimmäinen oli tietysti pullataikinaan tehty, toinen oli Sikke Sumarin piirakka. Muu perhe toivoi nimenomaan tätä piirakkaa (ja ihmettelee miten minun mielestä pullataikinaan leivottu on se paras piirakka), joten sovitaan tämän olevan vuoden 2020 mustikkapiirakka. 

Olen poiminut tähän mennessä 40 l mustikkaa, tämä saattaakin jäädä tämän vuoden saaliiksi. Olen ihan tyytyväinen tähänkin, etenkin viime vuoden totaalisen marjattoman vuoden jälkeen. En ole ihan pian menossa takaisin mökille, ja saattaa olla, että mustikat on poimittu ennen sitä, ehkä vadelmakausikin on silloin ohi. Pelasin varman päälle ja pakastin mansikoitakin viitisen laatikkoa, tai ehkä niistä syötiin laatikollisen verran, mutta enemmän kuitenkin kuin yleensä. Että ainakin jotain marjoja on talven varalle.

150 g voita
1½ dl sokeria
1 muna
1½ dl grahamjauhoa
1½ dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna voimakkaasti vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe ja sekoita taikina. Levitä taikina isoon, n. 30 cm halkaisijaltaan olevaan piirakkavuokaan.

1 muna
2 dl creme fraichea
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

n. 4 dl mustikkaa

Sekoita täytteen aineet keskenään. Levitä täyte pohjan päälle, ripottele mustikat päälle. Usein teen kaksinkertaisen täytteen, mutta nyt halusin sitä vanhanaikaisesti ohuelti. Paista 200 asteessa 30 minuuttia, anna piirakan jäähtyä ennen nauttimista.

#pyörällämetsään

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Lämmin tattisalaatti


En muista koskaan saaneeni sieniä näin selvästi heinäkuun puolella, mutta voi olla etten vaan muista. Joka tapauksessa keräsin eilen sieniä niin, että saatiin kolmelle pieni kantarellikastike uusien perunoiden kaveriksi (enemmänkin olisi voinut olla). Sen ehtii aina vajaassa vuodessa unohtaa, kuinka ihania juuri poimitut sienet ovat.


Käytin pienet herkkutatit grillattuun tattisalaattiin. Salaatti oli aikuisten makuun, lapsista ei tainnut kukaan tykätä tai edes maistaa. Tätä teen varmasti uudestaankin. 

herkkutatteja
öljyä
suolaa
sitruunamehua
hyvää parmesania/pecorinoa

Viipaloi herkkutatit ohuiksi viipaleiksi. Kaada päälle vähän öljyä, ripottele suolaa ja purista sitruunamehua päälle, sekoita varovaisesti sekaisin. Grillaa maustetut viipaleet kuumalla grillillä nopeasti ja siirrä astiaan. Raasta päälle hyvää parmesania tai pecorinoa ja sekoita. Nauti lämpimänä.


Meitä oli tänään 11 henkilöä mökillä, aloittelimme porukalla laituriprojektia, pelasimme mölkkyä, savusaunoimme, uimme ja veneilimme. Söimme hyvin mutta helposti. Grillasin makkarat ja tattisalaatin, sisko toi ison kulhollisen italiansalaattia ja me teimme esikoisen kanssa vielä pari salaattia.  Kaikki oli hyvää ja nälkä lähti kuumana hellepäivänä. Vettä tuli juotua porukalla reilu kanisterillinen ja kaikki muut juomat päälle.

Saunan jälkeen söimme vielä Wehmaan teehuoneen ohjeella tehtyä suklaakakkua sille paritetun omena sitrus oolong -teen kanssa. Muutkin kuin minä olivat sitä mieltä, että maut sopivat hyvin yhteen, myös kahvinjuojat. Parin litran kannullinen teetä meni viimeistä pisaraa myöten. Mukava hellepäivä.

lauantai 18. heinäkuuta 2020

Possun (pikku)ribsit helposti

Eipä tämä oikein ruokakuvasta käy

Olen aiemmin tehnyt pienen määrän ribsejä, ja tuo ohje onkin siihen oikein kelpo. Tein kuitenkin juhannukseksi monta kiloa ribsejä, ja huomasin, ettei tuo kahden tunnin uunitus ollutkaan riittävä isommalle määrälle lihaa. Ribsit olivat kyllä hyviä, mutta eivät täydellisiä. Asia jäi sen verran kaihertamaan mieltäni, että päätin ottaa uusinnan. Tähän tulikin hyvä tilaisuus, kun perinteiseen tapaan serkkuni tuli saunomaan mökille. 

Tämä on hyvin yksinkertainen tapa valmistaa ribsit; hauskasti luin juuri tuoreen kirjoituksen Ripaus Tryffeliä -blogista, jossa ribsit oli tehty ihan toisella tavalla, alkaen jo raaka-aineesta. Pitääkin joskus kokeilla ja verrata, varmasti pääsee ihan uusille leveleille. Tällä tapaa voi kuitenkin tehdä ison määrän ribsejä todella helposti.

Olen alkanut käyttää Poppamiehen rubeja ja kastikkeita lähes kaikkeen grillaukseen, minun tapa vähän oikoa ilman kompromisseja maun suhteen. Tällä tavalla tehtynä valmistamisen voi jakaa pidemmälle ajalle, eli olen paistanut ribsit kaupungissa uunissa, ja sitten tuonut sellaisenaan ne mökille, jossa olen vasta seuraavana tai sitä seuraavana päivänä grillannut ribsit. 

2-3 kg possun pikkuribsejä
Poppamiehen Burgers and ribs kuivarubia reilusti

Poppamiehen Smoky Apple sauce, vajaa pullollinen

Poista ribseistä uloin kalvo "luupuolelta". Minä ostin lihat Reinin lihasta, niissä osasta kalvo on jo poistettu. Hiero kuivarubia kauttaaltaan, anna maustua tunnin verran huoneenlämmössä. Laita kylkirivit isoon uunivuokaan ja peitä vuoka foliolla. Paista lihoja 150 asteessa 3½ tuntia, siirrä ribsien paikkoja kerran paistamisen aikana. 

(Tämän jälkeen minä jäähdytin ribsit, sillä grillasin ne vasta seuraavana päivänä. Pidin ne kylmälaukussa jääblokkien kanssa kylminä. Ribsit voi toki grillata heti perään, mutta halusin kypsentää ne etukäteen kaupungissa niin, ettei tarvinnut helteellä pitää uunia päällä mökissä.)

Ennen grillaamista sudi omenasoosia kauttaaltaan, minä käytän sitä ihan reilusti niin, että kolmelle kilolle menisi lähes koko pullollinen, kahdelle kilolle vähän vajaa pullollinen. Grillaa ribsit kuumassa grillissä n. viisi minuuttia puoleltaan, lihapuolelta ehkä vähän yli. Leikkaa ribsit yhden luun kokoisiksi, liha oli niin mureaa, ettei paljoa tarvitse muuta kuin veistä näyttää.

Söimme ulkona yksinkertaisen mutta ehkä juuri siksi niin maistuvan ruuan: ribsejä, italiansalaattia, varhaiskaalisalaattia sekä melonikuutioita ison kulhollisen. Kuvia en muistanut ottaa, vaikka ehkä olisi pitänyt. Hyvän ruuan lisäksi saunomista savusaunassa pitkän kaavan mukaan, paljon uimista (Kymi helteestä huolimatta 20 astetta) ja tietysti lettuja mansikkahillolla. Perinteistä, niin perinteistä ja 💚

Seuraavana päivänä kävin mustikassa, vähän vielä on raakaa