sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Etäpäiväkirja 4 - kasviksista


Nyt kaikki hyvät vinkit ovat tervetulleita: miten te saatte ruokittua perheen niin, että kasviksia tulisi syötyä riittävästi?

Tässä vaiheessa, kun eristystä on jatkunut vasta/jo kolmisen viikkoa, olemme syöneet hyvin perinteistä, tuttua ja turvallista suomalaista ruokaa. Perunoita ja riistaa paljon, pastaa, kalaa jne. Ehkä perinteisessä suomalaisessa ruuassa kasvikset eivät ole olleet se juttu, vaikka lihaa ei olekaan syöty paljoa.

Kalaa on tullut syötyä 3-4 kertaa viikossa (eikä kertaakaan epäkalaa!), tämä jatkunee samanlaisena Maxin kalan ansiosta. Varsinaisia kasvisruokia on ollut 2-3 viikossa, aivan kuten tähänkin asti, eli sekään ei ole ongelma. 

Ongelma tuntuu olevan se, että miten sitä saisi ujutettua sinne ruskean kastikkeen ja perunan väliin niitä kasviksia niin, että meillä menisi 2 kg kasviksia päivässä, sitähän se 4x500g on. Olen aina sanonut että se on helppoa, mutta ehkä olen laskenut sen varaan, että töissä on syöty runsaista salaattipöydistä, jolloin kodin osuus on jäänyt selvästi pienemmäksi. Lapsillahan kouluaterian kasvikset ovat olleet teoreettisia laskelmia, esikoisen mukaan KUKAAN ei syö puolta kiloa kasviksia päivässä. 

Kasviksia pitäisi siis olla monella eri tapaa jokaisella aterialla, mutta toistaiseksi on menty sillä selviytyminen edellä -tyylillä, jota voi kutsua myös matalan aidan taktiikaksi. Ei kai auta muu, kuin lisätä kaikkiin tavallisiin ruokiin kasviksia sekaan. Ja kaivella kaikkia hyviä vinkkejä ajalta jolloin olin viisaampi kuin nyt, kuten vaikka vanhan talvisen salaattikokoelman. Tästä blogistakin löytyy vaikka mitä hyvää ideaa, mutta tällä hetkellä ongelma tuntuu olevan se, miten ne saisi käytäntöön. Tässä ei yhtään auta, että minusta huhtikuu on vuoden ankein kuukausi kasvisten suhteen.

Onhan tässä jo yksi etappi tullut otettua: tein eilen perheelle makkarapastaa (melkein vanhaksi menneestä balkan-makkarasta), jonne laitoin sekaan ison kourallisen lehtikaalia (joka tähän saakka on ollut pääasiassa vain minun juttu). Eikä kukaan valittanut, kaikki jopa santsasivat. Tuskin on edes pieni askel kenellekään, mutta tuuletin silti sisäisesti!

ps. Kuvassa on tulossa Campasimpukan innoittamana soffrittoa haudutuspadassa iso satsi.

pps. Pieniä asioitahan nämä, tiedän, isot asiat on muualla.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Etäpäiväkirja 3 - hävikkiruuasta


Takana on yli kaksi viikkoa etätöitä, 1½ viikkoa etäkoulua. Toisaalta aika menee hitaasti, ja sen odottaa vain kuluvan täällä eristyksissä tyyliin olisipa jo syksy. Toisaalta puuhaa on niin paljon, että tuntuu että aika menee todella nopeasti. Miehen sanoja lainatakseni: viikot kuluvat kuin päivät. Nyt kun olen saanut raivattua muutaman rästityön, ehdin tänä viikonloppuna jopa lukea yhden kirjan, sellaisen hyvän mielen kirjan jonka esikoinen luki koulua varten. Minulle naurettiin, kun olen niin innoissani päästessäni keskustelemaan kirjasta esikoisen kanssa. 

En tiedä miten muissa perheissä, mutta minulla tämä eristysaika on saanut aikaan sen, että meillä hävikki on tippunut nollaan. Tähänhän minä olen pyrkinyt vuositolkulla, mutta vähän heikosti se on toteutunut, esim. tammikuussa kirjoitin kaiken hävikin ylös, ja kyllä listaan kertyi leipää, salaattia, joitain hedelmiä sekä jopa yksittäisi ruoka-annoksia. 

Nyt karanteeniaikaan hävikkilistalle ei ole kertynyt mitään! Jokaisen yksittäisen ylimääräisen ruoka-annoksen pakastan, leipää on pakastimessa ja ruokalista kirjoitetaan sen mukaan, mikä on menossa ensimmäisenä vanhaksi. Näinhän olen ennenkin suunnitellut, mutta kiireet ja väsymys ovat välillä tulleet väliin. Tämän hetkinen kiire ja väsymys on toisenlaista ja sen on ylittänyt ajatus siitä, että kaikki etukäteen tehty säästää vaivaa myöhemmin. 

Kaupan ruokatilaus tulee kerran viikkoon, kaupassa olen käynyt harvemmin kuin  kerran viikkoon. Ruokatilauksen jälkeen syödään ensin tuoretuotteet, ja loppuviikosta jatketaan pakastimen antimilla kuten marjoilla. Huonon marjavuoden jälkeen olen niin tyytyväinen, että ostin saman verran marjoja mitä yleensä kerään itse, nyt on mitä syödä. Pakastimet tyhjenevät kyllä hyvää vauhtia.

Jokainen yksittäinen ylimääräinen ruoka-annos säästää vaivaa hetken päästä. Esim. tuo nacho-vuoka syötiin viime viikolla lounaalla, ja siihen löytyi pieni annos paistettua kanaa sekä chili con nyhtis -jämät pakastimesta. Kokoamiseen meni ehkä 5 min, sitten vuoka oli uunissa 15 min, eli maistuva ruoka tuli hetkessä ja maistui kaikille.

Kaikenkaikkiaan ollaan syöty hyvin perinteistä ruokaa. Ensi viikolla on tulossa mm. italiansalaattia peuramakkaran kanssa, siskonmakkarasoppaa, savukalasalaattia ja se riisipuuro ja rusinasoppakin jäi ensi viikolle. Kaikkea tehdään reilut annokset, ja ne tulevat käytettyä, joko seuraavana päivänä tai sitten pakastimen kautta.

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Etäpäiväkirja 2 -arkiruokailusta


Meillä syödään nyt päivän kaikki ateriat kotona, samassa arjessa jossa tehdään myös omat työt ja autetaan lapsia koulunkäynnissä/hoidetaan heitä. Tämä tarkoittaa meidän perheessä yhteensä 15 aamiaista ja 20 lounasta enemmän kotona joka työviikko. Lapset ovat tainneet luistaa aamiaisista tavallisina koulupäivinä; nyt syövät aamiaisen, koska aamu on rauhallisempi. Mies on saanut aamiaisen töissä, samoin kaikkien lounaat ovat aiemmin hoituneet töissä ja kouluissa.

Tällä hetkellä, eristyksen alkuvaiheessa, ylimääräinen vaiva ja ajankulu ovat minusta ainoat asiat, mitkä pitää ottaa huomioon arkikokkailussa, sillä edelleen (ja toivotaan, että näin pysyykin):
  • kaupat ovat auki
  • kaupasta saa ruokaa
  • monilla paikoilla useampikin palvelu toimittaa ruokaa kotiovelle
  • sähköt on
  • netti on
  • sosiaalinen elämä (ml. vertaistuki ja neuvot) jatkuu netin kautta

Mitä pitää tällä hetkellä ottaa huomioon:
  • miten aika riittää?
  • miten saada menemään 2 kg kasviksia päivässä (eli 500 g/hlö)?
  • onko muita ajatuksia, minulle ei äkkiä tullut mieleen?

Meidän nykyarjessa jokainen syö aamiaisen omaan tahtiin, minä jatkan vanhalla piimä-puolukka-talkkuna-linjalla hyvin aikaisin aamulla. Lapset syövät jotain pientä, muroja (tämä on meillä uusi juttu!), jogurttia, kaurahiutaleita tai jotain sellaista. Minä olen siinä vaiheessa jo pitkällä työpäivääni ja saan jatkaa rauhassa töitä. Tämä tietysti onnistuu meillä koska lapset ovat jo isoja, pienempien kanssa söisimme tietysti yhdessä.

Lounasaika ainakin toistaiseksi lapsilla on n. klo 11-12. Tämä määrittää perheen lounasajan, sillä lounas syödään yhdessä, paitsi jos joku kokous päällekkäin, silloin tietysti kokoustaja syö myöhemmin. Lounaan jälkeen minä olen ainakin toistaiseksi käynyt happihyppelyllä jommankumman tai kummankin lapsen kanssa, vähän riippuen heidän kouluhommista.

Listojentekijälle listojen tekeminen ja etukäteen suunnittelu on helppoa. Suosittelisin nyt myös sellaiselle, jolle listat eivät ole luontevia, käyttää vähän aikaa etukäteen suunnitteluun. Monella on kaapit täynnä ruokaa tällä hetkellä, ja suunnittelu sekä vähentää hävikkiä (tietää mitä pitää käyttää ensin) että vähentää arjen kiireessä vaadittavaa ajatustyötä, joka pidemmän päälle voi käydä raskaaksi, ainakin minulle. Samalla voi suunnitella niin, että kevyen lounaan (esim. puuro, leipä, sosekeitto tjs.)  päivän päivällinen on vähän ruokaisampi, kuten pastakastike.

Nyt olen tilannut kerralla viikon ruokatarvikkeet ovelle, ja kokkaan sen mukaan mikä pilaantuu ensin. Teen isoja annoksia, pakastan ylimäärän joita sitten myöhemmin lämmitän lounaaksi. Ketjutan ruokia, ja esim. eilen tein ison kastikkeen ja keitin reilusti perunoita: tämän päivän lounas oli lämmittämistä ja pientä tuunausta vaille valmis. Tänään tein päivälliseksi pizzaa: samasta taikinasta leivon myös pitaleipiä = huomisen lounas. (Samalla vaivalla tein litran taikinan ja leivoin toisenkin pizzan myöhemmin syötäväksi, ja pitaleipien lisäksi vielä pitkät sämpylät täytettäväksi.)

Nyt jos koskaan on aika valmistaa tuttuja ja turvallisia ruokia. Olen kysellyt perheeltä toiveita, ja jakanut näitä toiveita helppouden mukaan arkeen ja viikonloppuun (ensi viikonloppuna meillä syödään mm. lihapullia, ruskeaa kastiketta ja perunamuusia).  Jokainen tehköön jaksamisensa mukaan niin, että turnauskestävyyttä riittää tarvittava aika ja vähän yli. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, mennään sillä mikä on riittävän hyvin. Meillä ei todellakaan kulu 2 kg kasviksia päivässä, vaikka mitä yritän. Palaan mahdollisesti tähän aiheeseen myöhemmin.

Laitan tähän loppuun linkit n. 5 v sitten kirjoittamastani Arkiruokaa-sarjasta. Ja jos jauheliha on kaupasta loppu, niin nyt on hyvää aikaa haudutella patoja ja kaikkia muita edullisia lihoja. Sen verran noiden kirjoitusten lukijoille sanon, että unohtakaa ne liemien keitot ja käyttäkää niitä fondeja ja kuutioita jos olette niillä menneet tähänkin saakka, nyt ei mitään lisästressiä kenellekään:

Arkiruokaa - keitot
Arkiruokaa - kastikkeet
Arkiruokaa - padat 


Pysytään kotona myös niiden vuoksi jotka eivät voi pysyä kotona!

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Etäpäiväkirja


Terveisiä etätoimistolta. Olen ollut etätöissä reilun viikon, mies tämän viikon ja lapset etäkoulussa keskiviikosta lähtien. Silmät säkenöi, paikkoja kolottaa ja illalla on yhdeksään mennessä ihan valmis
nukkumaan. Minä kuulun siihen porukkaan, jolla ei ole mitään ylimääräistä aikaa lukemiseen, leffojen katsomiseen tai pitkästymiseen, mihinkään näistä ei ole aikaa ollenkaan.

Tämä aika/hetki on ihan erilaista eri ihmisille. Siinä, missä toisella on yhtäkkiä aikaa yllin kyllin ja/tai seinät kaatuu yksinäisenä päälle, toinen multitaskaa oman muuttuneen työn, lasten koulunkäynnin ja erilaisten uusien it-järjestelmien sekä ruokahuollon kanssa ilman sekunnin rauhaa. Puhumattakaan niistä kaikista joiden työ jatkuu ennallaan entistä kiireisempänä tartuntariskistä huolimatta. Jotkut tekevät työtä vuorotta, toiset murehtivat toimeentuloa. Mutta yhdessä ollaan, ja tuetaan toinen toistamme. Empatiaa ja ymmärrystä, muistetaan että yhdessä tästä selvitään.

Kuten arvata saattaa, minä kuulun tuohon multitaskaajien joukkoon. Omissa töissä on tekemistä, kuopus tarvitsee vähän perään katsomista koulutöissä ja ruokaa pitää valmistaa ihan eri tavalla kuin ennen. Kaikessa pärjään, mutta kyllähän tämä vähän miettimistä on vaatinut. Minä tein itselleni päiväsuunnitelman heti alussa, ja se on toteutunut suunnilleen noin, vähän sen mukaan miten on kokouksia ja akuutteja työasioita.

Minulle tämä "lukujärjestys" on ollut ainakin näin alkuun toimiva. Herään normaalistikin aikaisin, ja nyt kun työmatkaan ei kulu aikaa, aloitan työt vieläkin aikaisemmin. Näin saan itselleni aamuun kaksi tuntia ihan omaa keskeytymätöntä työaikaa, talo on hiljainen ja niin on virtuaalinen työpaikkakin (vaikka on meitä kyllä useampi samassa aikataulussa, terveisiä vaan sinne 💚). Jokainen perheenjäsen syö aamiaisen omaan tahtiin, ja minä olen jo hyvässä vauhdissa töiden kanssa.

Päivällä pidän vähän pidemmän tauon, valmistan lounaan joka syödään yhdessä (paitsi jos on kokous), autan/patistan kuopusta koulutehtävissä ja käyn reippaalla kävelyllä. Ihan noin pitkää taukoa en ole minään päivänä pitänyt, mutta tieto siitä, että se on mahdollista, rauhoittaa oloani. Sen jälkeen jatkan töitä siiheksi, että alan valmistaa päivällistä, joka sekin syödään yhdessä. En muuten ole myöskään jaksanut valvoa kymmeneen, paitsi näköjään tänään kun nukahdin työpäivän päätteeksi.

Mies ja esikoinen kokosivat uuden etäpöydän

Kaikille tulee nyt kotitöitä vähän enemmän kuin ennen, jo astioita tuntuu tulevan kaksi koneellista päivässä. Minä rytmitän ruokia niin, että viikolla valmistamiseen ei mene paljoakaan aikaa, etenkään lounaassa. Tällä viikolla lounaalla on syöty mm. edellispäivän keittoa, haudutuspadassa tehtyä puuroa sekä leipää. Jos kiinnostusta löytyy, voisin tehdä oman kirjoituksen kotitoimiston ja -koulun ruokahuollosta, sen ainakin osaan.

Olen huomannut (kuten moni muukin) jo tämän ensimmäisen viikon aikana, että jotta tulee jaksamaan kotoilua tarvittavan ajan, on pakko nukkua riittävästi, liikkua riittävästi ja syödä hyvin. Rutiinit auttavat, ja rauhallinen mieli. Kun vähän suunnittelee etukäteen, pääsee helpommalla arjen kiireissä. Ja keppijumppaa päivällä ja kotijumppaa illalla, niiden avulla vähän huonompikin työergonomia ja normaalin liikkumisen puute kumotaan.


Pysytään kotona (jos voidaan) ja pysytään terveenä jos pysytään!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Turvallinen hirvikastike


Tällä hetkellä elämme poikkeuksellisia aikoja, tulevaisuus näyttää kuinka poikkeuksellista tästä tuleekaan. Monet viettävät enemmän aikaa kotona kuin ehkä koskaan ennen, ja arki ja vapaa muuttuvat useilla radikaalistikin. Tällaisena aikana hamsterin perusluonne pääsee oikeuksiin kun kaapit ja pakastimet ovat täynnä ruokaa normaalistikin. Ja kun ei harrasta mitään eikä matkusta, niin ei tule tunnetta että joutuu luopumaan mistään; jos vaan pysyy terveenä. 

Kun maailmassa tapahtuu, tuntuu hyvältä tehdä keittiössä jotain turvallista ja tuttua. Minä valmistin ruuaksi tänään hirvikastikkeen, johon taisi tulla paljon huolenpitoa, ainakin maku oli poikkeuksellisen hyvä koko perheen mielestä. Ruoka syötiin perunamuusin ja porkkanatikkujen kanssa, kaikki santsasivat ehkä enemmänkin kuin kerran.

Otin kastikkeesta vajaa puolet erikseen ennen kerman lisäystä, mutta tuo määrä kermaa on sellainen jonka käyttäisin koko määrälle. Pakastin erikseen otetun kastikkeen ja jalostan sen sitten aikanaan esim. suolakurkulla ja smetanalla tai paprikalla ja tomaatilla.  Tästä reilusta puolikkaasta annoksesta jäi vielä minulle ja miehelle huominen (vähän nafti) etäpäivän lounas. Nyt tulee mietittyä entistä tarkemmin se, että miten saa riittävän vähällä vaivalla useita ruokia, kun tietää että kaikki ruokahuolto on lähiaikoina kotona.

1,5 kg hirven patalihaa
voita/öljyä
mustapippuria myllystä
3 rkl vehnäjauhoa
n. ½ l vettä (tai enemmän)
2 isoa sipulia
1 rkl soijakastiketta
1 tl worcestershire-kastiketta
2 tl kuivattua timjamia
½ tl jauhettua valkopippuria
muutama rosmariininlehti
3-4 laakerinlehteä
1 tl suolaa
2 dl kermaa

Siisti hirven pataliha ja leikkaa se suikaleiksi. Paista liha pienissä erissä kuumalla valurautapannulla voin ja öljyn sekoituksessa, mausta lihaerät mustapippurilla ja ripottele jokaiseen erään vähän vehnäjauhoa, siirrä lihat pataan. Huuhtele pannu vedellä jokaisen lihaerän jälkeen, eli lisää vähän vettä ja raaputa kaikki jauhot ja maut talteen, kaada pataan lihojen joukkoon. Kuori ja viipaloi kaksi isoa sipulia, ruskista niitäkin hetki pannulla, mausta kastikkeilla ja siirrä pataan. Laita vielä lopuksi pannulle vettä ja raaputa viimeisetkin maut talteen. Lisää loput mausteet ja yrtit, sekoita ja anna hautua puolisen tuntia tai yli jos liha vaatii sitä. Lisää lopuksi kerma ja anna hautua vielä hetki.


Noudatetaan viranomaisohjeita, huolehditaan läheisistä ja muistetaan pitää fyysistä etäisyyttä!

Support your local

tiistai 10. maaliskuuta 2020

Jjapaguri peuran sisäfileestä - korealainen "perinneruoka"


Pitkästä aikaa minulle kävi vanhanaikaisesti: innostuin ja inspiroiduin blogijutusta, eli Kaikki äitini reseptit -blogin Nannan reseptistä. Hän oli käynyt katsomassa elokuvan Parasite, ja selvitti, että mitä ihmettä jjapaguri, uudehko korealainen hittiruoka on, vai pitäisikö jo sanoa perinneruoka. Minua viehätti ruuan perusajatus, jossa köyhä kohtaa rikkaan, eli ruoka koostuu halpisnuudeleista ja parhaasta/kalleimmasta mahdollisesta lihasta. Heti ohjeen luettuani tiesin, että haluan tehdä ruuan peuran sisäfileestä, joka on parhaita lihoja mitä tiedän, vaikka hintaa en osaakaan sanoa. 

Kävin eilen Hakaniemen Jiahe Asian Marketissa ostamassa neljä pakettia nuudeleita ja otin aamulla 2 peuran sisäfilettä sulamaan. Mikäli oikein ymmärsin kaupan nettisivuilta, sieltä onnistuu myös tilaaminen, tämä siis tiedoksi kaikille niille lukijoille, jotka asuvat jossain kauempana.

Valmistin ruuan neljälle, käytin Nannan ohjetta lähes sellaisenaan, siellä on myös paljon vaihekuvia. Lihaa oli sen verran kuin oli, eli jokainen voi säätää sen määrää. Minulla on vähän pelkistetysti ohje tässä, suosittelen todellakin lukemaan tuon perusteellisen Nannan kirjoittaman taustoituksen ja reseptin, netistä löytyy myös paljon englanninkielisiä ohjeita.

2 pkt Chapaghetti pikanuudeleita
2 pkt Neoguri pikanuudeleita

290 g peuran sisäfilettä (2 kpl)
suolaa ja pippuria
voita ja öljyä

Kiehauta reilu pari litraa vettä isossa kattilassa kattilassa. Keitä nuudeleita ja pussien mukana tulleita vihanneshiutaleita muutaman minuutin ajan, sekoita niitä vähän, minä nostelin nuudeleita haarukalla. 

Siivilöi nuudelit, ota talteen reilu 2 dl nuudelien keitinvettä (käytin sen pannulla missä paistoin lihat). Kaada nuudelit takaisin kattilaan sekä n. 2 dl keitinvettä. Sekoita  nuudeleihin chapaghettin tumma papukastikejauhe x 2, sekä neoguri-paketin tulinen  maustepussi, käytin vähän vajaan yhden pussin. Sekoita kaikki hyvin yhteen ja lisää lopuksi neoguri-paketin öljypussit.

Samalla kun nuudelit ovat kiehumassa, pilko sisäfileet suupaloiksi ja suolaa ja pippuroi ne. Pyöräytä lihakuutiot todella kuumalla pannulla voin ja öljyn seoksessa. Sekoita liha nuudeleiden joukkoon ja nauti. Lisukkeena tarjosin ituja.

Meillä tämä määrä nuudeleita oli kyllä reilusti, mutta kaksi pussia olisi ollut liian vähän. Esikoinen olisi mielummin syönyt fileen perunamuusin kanssa, kuopus totesi että liha oli parasta. Ei tainnut tulla uutta lempiruokaa lapsille, mutta olihan tämä nyt hauska kokeilu, voisin tehdä toistekin.


ps. Alkaa tämä jatkuva vesisade ja harmaus ottaa päähän minuakin: ruoka syötiin valoisaan aikaan, mutta yhtä pimeää on kuin on ollut koko tämän nyt 131 päivää kestäneen marraskuun ajan.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Helppo kanapasta pinaatilla


Meillä oli kuopuksen kaveri yökylässä, tuli oman pelikoneen ja lakanoiden kanssa. Tämä sama kaveri sattui kerran olemaan meillä kylässä ja jäi syömään juuri silloin, kun olin hävikin torjumiseksi tehnyt sellaisen todellisen hävikistä-not-herkuksi ruuan. Nuori söi mukisematta hyvä annoksen (toisin kuin omat lapset), ei kylläkään santsannut. Ja mikä pilke silmäkulmassa, hinnatonta. Nyt kyselin kuopuksen kautta ruokatoiveita, mutta vastaus oli yksinkertaisesti että kaikki pastaruuat maistuvat. 

Halusin siis tällä kertaa tehdä jotain maistuvampaa, tosin en ikisuosikki pasta bolognesia (koska sitä oli syöty jo viikolla monena päivänä). Päädyin tekemään kanapastan ja upottamaan sinne vielä reilusti pinaattia, ihan siitä syystä että kasvisten kulutus on ollut jotenkin tosi tahmeaa tänä vuonna. Tämä oli maistuva mutta reilu annos viidelle, jäi vielä alkuviikoksi syötävää.

500 g pastaa

öljyä
currya, viherpippuria, paprikajauhetta (n. 1 tl kaikkia)
mustapippuria myllystä
600 g broilerinfilettä suikaleina
2 sipulia
1 tlk tomaattimurskaa (500 g)
1 tl suolaa
2 dl kermaa
200 g tuoretta pinaattia

basilikaa öljyssä

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan hyvin suolatussa vedessä. Valmista sillä aikaa kastike: laita pannulle öljyä ja mausteita (viherpippurit morttelin kautta) ja ruskista lihat muutamassa erässä, siirrä kattilaan. Kuullota silputut sipulit, siirrä nekin kattilaan. Lisää tomaattimurska, anna kiehua muutama minuutti, lisää kerma ja anna kiehua vielä hetki. Lisää pinaatti (voit halutessa pilkkoa niitä vähän veitsellä) ja sekoita joukkoon, anna kastikkeen kiehahtaa.

Kun pasta on sopivan kypsää, valuta se ja kaada takaisin kattilaan. Sekoita kastike joukkoon ja anna lämmetä vielä hetki. Pilko reilusti basilikaa öljyn joukkoon, ja laita kulhoon viereen, jotta basilikasta pitävät voivat lisätä sitä ruuan sekaan.

Kaikki santsasivat.


lauantai 22. helmikuuta 2020

Hirvikastike ulkofileestä


Tänä vuonna en pystynyt pitämään kokonaista hiihtolomaviikkoa, muutaman päivän sentään alkuviikosta. Jo hyvin perinteisesti lomaa vietettiin vaarin luona. Syötiin hyvin, shoppailtiin puolityhjässä kaupungissa, nukuttiin univelkoja pois ja minä luin kirjoja.

Maanantaina sisko ja lasten serkut tulivat kylään. Sovimme että minä teen ruuan koko porukalle, sisko lupasi tuoda hedelmäisen salaatin. Tiesin, että isän pakastin oli käytössä ja esikoinen toivoi hyvää hirvikastiketta (hän on edelleen padattomalla dietillä). Shoppailulta ei jäänyt ihan hirveästi aikaa ruuanlaittoon, joten kastikkeen piti valmistua ilman pitkää haudutusta. Sain käyttööni reilu 2 kg hirven ulkofilettä. Tiedän, että siitä olisi saanut upeat pihvitkin, mutta päätin silti tehdä siitä kastikkeen kuten oli toivottu. Yritin googlailla kastikeohjeita hirven ulkofileestä, mutta eihän niitä (tietenkään) löytynyt. No nyt löytyy.

Tästä ruuasta söi 8 nälkäistä hyvin, lisäksi isälle jäi muutama annos myöhemmin syötäväksi. Käytössä oli vähän suppeampi maustevalikoima kuin kotona, mutta se ei todellakaan haitannut.

150 g hyvää kotimaista pekonia
voita
n. 2 kg hirven ulkofilettä
suolaa, valko- ja mustapippuria
muutama laakerinlehti
3-4 isoa sipulia
3 isoa porkkanaa
3 rkl vehnäjauhoa
3 dl vettä
3-4 dl kermaa
1-2 rkl hilloa (minulla kriikunaa tällä kertaa)

Pilko pekoni pieniksi suikaleiksi. Laita pannulle vähän pekonia ja voita, ruskista paloiteltu liha vähän kerrallaan kuumalla valurautapannulla. Mausta jokainen lihaerä suolalla ja pippureilla (ja muilla halutuilla mausteilla) ja siirrä lihat pataan. Kun lihat on ruskistettu, lisää viimeiset pekonit ja vähän voita ja kuullota pilkottua sipulia hetki, siirrä nekin pataan, samoin laakerinlehdet. Kuori ja pilko porkkanat, lisää nekin pataan. Ripottele vehnäjauhot lihan ja kasvisten päälle, sekoita niin että jauhot ovat tasaisesti (ettei tule paakkuja).  Laita pannulle reilusti vettä ja raaputa kaikki maut talteen, kaada kuuma vesi pataan. Hauduta kastiketta puolisen tuntia. Lisää vielä kerma, mausta hillolla (jos on) ja tarkista suola. Anna vielä kerman kiehahtaa ja ja kastikkeen vähän saostua.

Sillä välin kun paistoin lihaa, esikoinen kuori kaksi kiloa perunaa, perunat kiehuivat samalla kun kastike hautui ja kun kastike vielä saostui kerman lisäyksen jälkeen, tein perinteisen muusin. Söimme siis kastiketta, muusia ja salaattia, kaikki santsasivat ja tykkäsivät.

Serkkujen vierailu ja yhdessä syöminen oli lasten mielestä loman kohokohta. Kuten esikoinen sanoi, että kunhan vaan teen hyvää perinteistä ruokaa, se maistuu kaikille.

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Kasviskeskiviikko: chili sin carne ja chili con nyhtökaura


Tässä tulee kaksi erilaista versiota chili sin carnesta. Ja vaikka aiemmin olen todennut, ettei meillä juurikaan lihankorvikkeet maistu, niin yksi poikkeus tuntuu olevan: Nyhtökaura Mexico.

Tämä on etenkin esikoisen lempiversio chilistä, usein toivottu ruoka kun kyselen toiveita kasvispäivälle. 

Chili con nyhtökaura


öljyä
1 tl jeeraa
1 tl chilimaustetta
1 tl paprikajauhetta
1 iso sipuli
1 tlk tomaattimurskaa (400 g)
3 dl vettä
1 tlk papuja
1 pss pakastemaissia
1 pkt nyhtökaura Mexicoa

hapankermaa
korianteria
lime

Kuumenna öljy pannussa, lisää mausteet ja pieneksi silputtu sipuli. Kuullota sipulisilppua ja siirrä se kattilaan. Lisää myös tomaattimurska, vesi, pavut ja maissi kattilaan, anna hautua vähän aikaa. Paista nyhtökaura pannulla öljytilkassa, lisää paketin mukana tullut mausteseos ja sekoita hyvin. Siirrä nyhtökaura kattilaan ja sekoita. Nautitaan riisin, hapankerman, korianterin ja limen kanssa.

Tämä ruoka elää kerrasta toiseen. Joskus lisään paprikan tai porkkanaa, joskus maissi jää pois. Joskus on enemmän papuja ja tomaattimurskaa joilla tuplaan ruuan, ja pakastan lopun. 



Tämä toinen versio on nähnyt ensimmäisen kerran päivänvalon mökillä joku vuosi sitten, jolloin jäimmekin sinne pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus. Ruoka oli lopussa, ja valmistin ruuan hätävara-tarvikkeista ja kasviksista mitä sattui olemaan. Tämäkin versio elää omaa elämäänsä, joskus käytän tuoreita tomaatteja, joskus säilyketomaatteja, pavut ovat mitä sattuu olemaan jne. 

Hätävara- chili sin carne


öljyä/voita
1 tl jeeraa
1 tl paprikamaustetta
1 tl chilijauhetta (tai maun mukaan)
1 iso sipuli
½ paprika
3-4 tomaattia
1 Aji Fantasy tai muu chili
(tomaattimurskaa jos tomaatteja ei riittävästi)
papupurkki
papupurkki chili-kastikkeessa

Laita pannulle öljyä/voita ja mausteet ja kuullota pilkottu sipuli. Pilko muut kasvikset lisää pannulle ne ja pavut. Anna hautua vartin verran, tarjoa riisin kanssa. Tässkin vaihtelen kasviksia sen mukaan mitä sattuu olemaan käytettävissä, esim. yläkuvan chilissä on myös maissia.

maanantai 6. tammikuuta 2020

Keitetty teeri ja teerikastike


Tänään loppiaisena joulu on siivottu pois, ei ole enää kuusta eikä joulukoristeita (oli haikeaa tänä vuonna) ja mies on vielä metsällä, ainakin yksi jänis on tulossa. Arkeen laskeutuminen alkoi tänä aamuna piimällä, puolukalla ja talkkunalla, ja lapsille on keitetty välipalakiisseli huomiselle, olen siis valmis.

Riistakokkailut jatkuvat. Löysin kuin löysinkin sen teeren, mitä etsin jo aiemmin. Lintu saattoi olla ylivuotinen, mutta ei kerrota kenellekään, ettei kukaan paheksu, täysin priimaa edelleen. En muista, että lapsuudessani meillä olisi lintuja keitetty vaan tehtiin aina pataa. Kati Pohja kertoi Riistaa lautasella -kirjassaan (sama kirja jota käytin juuri tehtyyn jänikseen) hyviä vinkkejä keitetyille linnuille, joten minäkin ajattelin kokeilla keittämistä. Vähän taas sovelsin keitto-ohjetta (yhdistelin parista ohjeesta ja käytin aineita mitä oli). Liha oli todella mureaa ja maukasta, teen kyllä toistekin näin.

Keitetty teeri


reilu litra vettä
1 teeri (nyljetty) (+ kivipiira + sydän)
1 tl suolaa
2 porkkanaa
1 varsisellerin varsi
1 sipuli
3 laakerinlehteä
rosmariinin varsi
pippureita

Lisää lintu (+kivipiira ja sydän jos tallessa) kiehuvaan veteen, ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu, nyt meni vajaa 10 min. Lisää sen jälkeen kuoritut ja pilkotut kasvikset sekä mausteet. Keitä n. tunti, enemmän jos lintu on iso. Nosta lintu lautaselle, anna vähän jäähtyä ja irrota siitä kaikki lihat tarkasti irti. Siivilöi keitinliemi ja keitä sitä vähän kasaan puhtaassa kattilassa. Pakasta ylimääräinen liemi myöhempää käyttöä varten, käytä osa kastikkseeseen. Jos pakastat liemen, muista merkitä että siinä on suolaa.

Kypsän lihan voisi pakastaa, mutta minä valmistin siitä heti kastikkeen seuraavasti:

Teerikastike


1 sipuli
1 porkkana
voita/öljyä
1 teerin lihat
suolaa ja pippuria myllystä
1 rkl vehnäjauhoa
2 dl lientä
1-2 dl kermaa

Kuori ja pilko sipuli ja porkkana. Kuullota kasviksia voin ja öljyn seoksessa hetki. Leikkaa lihat tarvittaessa suupaloiksi, lisää ne pannulle, mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele vehnäjauhot päälle, anna jauhon saada vähän väriä. Lisää liemi, anna saostua. Mausta kermalla, tarkista suola. Tarjoa keitettyjen perunoiden ja puolukkahyytelön kanssa (tai esim. mustaviinimarjahillon).

Tämä muistetaan ruokana, jota kuopus kehui kovasti ja söi kaksi iso perunaa kastikkeen kanssa (en liioittele paljoa kun sanon, että saman verran perunaa kuin koko viime vuonna yhteensä kotona).

Teeri kiehumassa, kasvikset juuri lisätty

torstai 2. tammikuuta 2020

Osso buco jäniksestä


Meidän tammikuu on riistakuukausi, enkä siis osallistu tänäkään vuonna vegaanihaasteeseen. Kotimaisten kasvisten laatu heikkenee mitä pidemmälle talvi etenee (vaikka täällä ei vieläkään ole terminen talvi!), mutta pakastimet ovat täynnä riistaa. Tämän vuoden tammikuussa en aio ostaa mitään lihaa vaan käytän pakastimen antimia kaikkeen kokkaamiseen. Tammikuusta on siis tulossa myös säästökuukausi.

Minulla on yleensä pakastimet hyvässä järjestyksessä ja päässäni kaikki tieto mitä on missäkin. Mutta nyt täytyy todeta, että tilanne on karannut hallinnasta (en löytänyt sitä teertä, josta piti tänään kokata). Riistaa on tullut nopealla ja yllättävällä aikataululla niin, että on ollut vähän pakko laittaa sinne minne mahtuu, ja selkeä systeemini ei toimi enää. Nyt on siis pakastimien tyhjentämistä isosti edessä, jotta saan järjestyksen palautumaan, marjat omaan pakastimeen ja lihat omiin lokeroihin lajeittain. 

Mielestäni paras kotimainen riistakeittokirja tällä hetkellä on Kati Pohjan Riistaa lautasella. Jos kokkaan jotain uutta riistasta, etsin inspiraatiota aina tuosta kirjasta ensimmäisenä. Nyt minulla oli kaksi jäniksen koipea, joista tein suunnilleen kirjan ohjeella osso bucoa. Valkoviiniä ei ollut, käytin makeaa omenaviiniä sen sijaan, eikä tuoretta timjamiakaan ollut, kuivatulla pärjäsin. Ohjeessa oli kahden jäniksen koivet, minulla vain yhden ison jäniksen, mutta pidin silti kasvisten määrän alkuperäisenä. Haudutin myös pidempään. Neljä henkeä söi tuosta hyvin, ja vielä jäi toisen aterian verran pakastettavaksi. Alla ohje sen mukaan miten minä tein, kirjasta voi tarkistaa miten Kati oli tehnyt.

2 jäniksen koipea + sydän + kylkiluut
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
2 tl vehnäjauhoa
voita/öljyä
2 sipulia
2 porkkanaa
1 valkosipulin kynsi
vähän vettä
1 dl makeaa omenaviiniä
400 g tomaattimurskaa
1 tl kuivattua timjamia
3 laakerinlehteä

Pilko koivet muutamaan osaan, laita sydän kokonaisena, ja käytä kylkiluut (jos on) makua antamaan. Suolaa ja pippuroi lihat ja ripottele vehnäjauhot päälle. Ruskista lihat hyvässä voin ja öljyn seoksessa kuumalla valurautapannulla n. kolmessa erässä. Siirrä lihat pataan. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat, kuullota nekin pannulla ja siirrä pataan. Lisää vähän vettä pannulle, raaputa kaikki maut talteen ja kaada vesi pataan. Lisää sinne viini, tomaattimurska ja loput mausteet. Anna hautua pari tuntia, siitä viimeinen puoli tuntia ilman kantta. Tarjoa riisin kanssa. Upea ruoka!

lauantai 28. joulukuuta 2019

Vuoden 2019 kohokohdat


Jos vuoden aikana julkaisee 52 postausta, ei voi poimia jokaiselta kuukaudelta mieluisinta postausta kuten olen tehnyt joinain vuosina. Tänä vuonna mietin mielestäni parhaita ja koskettavimpia postauksia, ja huomasin että kaikkia yhdistää yhdessä tekeminen. Tämän vuoden viimeinen postaus on siis teille kaikille, joiden kanssa puuhastelen oikeassa elämässä, ja tietysti kaikille teille lukijoille jotka kuljette mukana.

Pitkään ajattelin/kuvittelin, että teen tätä blogia pääasiassa muille iloksi ja hyödyksi. Nyt olen tajunnut, että blogin suurin arvo on kuitenkin minulle itselle; niin paljon tähän mahtuu omaa henkilökohtaista historiaa, nyt jo pitkältä ajalta. On arkea, on juhlaa, enemmän tai vähemmän merkityksellisiä hetkiä, mutta jollain tapaa olennaisia hetkiä kuitenkin. Ehkä blogillani on edelleenkin tulevaisuutta, nimenomaan historiallisena koosteena sitten aikanaan. Jos nykyisyyttä ei kirjoita ylös, tulevaisuudessa ei ole menneisyyttä kirjallisessa muodossa. Onneksi on bujo (se muuten uudistuu minulla ensi vuonna, ensimmäistä kertaa), onneksi on blogi.

Tässä on minulle vuoden tärkeimmät tai muuten koskettavimmat hetket:

Prometheus-juhla



Vuoden merkittävin päivä taisi olla esikoisen Prometheus-juhla. Kirjasin ylös kokonaisen juttusarjan juhliin liittyen tähän blogiin (kutsukorteista, menusta, järjestelyistä, leirijuhlasta jne.). Jo varhain keväällä juhlat olivat mielessä perunoita istuttaessa, esikoisen kanssa suunnittelu aloitettiin vieläkin aikaisemmin. Juhlien järjestäminen vei aikaa, mutta kaikki oli sen arvoista. Juhlista jäi paljon ihania muistoja, lämpöä ja tarinoita. On puhdasta kultaa, että ympärillä on sukua ja ystäviä jotka haluavat olla juhlistamassa esikoista, ja puhdasta kultaa on esikoinen, joka halusi sukua ja ystäviä ympärilleen.

Päivä Kielometsässä



Tämä päivä oli yksi vuoden 2019 hienoimmista päivistä. Koko päivä huokui semmoista syvää onnea, kauneutta ja yhdessä tekemistä että harvoin saa kokea. Yhdessä sienestämistä ja säilömistä, yhdessä kokkaamista kauneimmassa mahdollisessa ympäristössä. Siinä on kaikki, vieläkin sydän sulaa kun ajattelen tuota päivää.

Lasten synttärit



Vaikka lapset alkavat olla isoja, ja vaikka aina olen melko väsynyt tuossa vaiheessa vuotta, on silti mukava nähdä sukua ja juhlistaa lasten synttäreitä yhdessä. Herkkuja ja hyvää seuraa, siitä on juhlat tehty.

Työpaikan pikkujoulut



Tästä ei ole omaa postausta, mutta olin järjestämässä työpaikan pikkujouluja, jotka vietettiin Kekri-juhlana kestävän kehityksen teemalla. Hyvä ruoka, hyvä seura ja upea musiikki, muuta ei tarvitakaan. Paljon työtä, mutta ennenkaikkea paljon iloa ja työhyvinvointia.

Ulkotulilla kokkaaminen



Minulle tuottaa suurta iloa valmistaa ruokaa ulkona primitiivisissäkin oloissa, sisäinen muinaissuomalaisuuteni nauttii sellaisesta. Tänä vuonna rakensin "hienon" ulkogrillin mökille, ja sen äärellä kokkailu on tuottanut mitä suurinta iloa kesän aikana. Ihmisiä pyörii ympärillä välillä enemmän, välillä vähemmän, ja minä hyrisen onnesta nuotion äärellä. Esim. tuo kuvan jänis kuuluu suuriin onnistumisiin tänä vuonna.

Makkaratalkoot



Makkaratalkoot miehen kanssa olivat hauskat, vaikka tulivatkin vähän yllättäen. Tarkka etukäteen suunnittelu (onneksi on pitkä bussimatka töihin ja takaisin) ja mielessä selkeä työsuunnitelma, niin kaikki sujui hyvin aikataulusta ja univajeesta huolimatta. Makkaroita on kiva tehdä, ja etenkin kun tietää tekevänsä niitä muille. 

Muutama sana 2020-luvulle



Tätä kulunutta vuosikymmentä on luonnehdittu sähläyksen vuosikymmeneksi, vuosikymmeneksi jolloin on pitänyt suorittaa ja olla kiireinen koko ajan kaikista keskeytyksistä huolimatta. Vuosikymmen, jota leimaa FOMO (fear of missing out), eli pelko siitä että jos ei tee koko ajan kaikkea, jää jostain paitsi.

Tulevan vuosikymmenen soisi olevan aivojen vuosikymmen, aika, jolloin tehdää asioita jotka saavat mielen voimaan hyvin ja jaksamaan. Ja vuosikymmen, jolle tyypillistä olisi FOMOn sijaan JOMO (joy of...), eli ilo siitä, että asioita jää tekemättä ja kokematta, tämän minä jo osaankin hyvin. Vähän, pienesti ja lähellä.

Tajusin vasta jälkikäteen, että minun tämän vuoden joulukalenterini oli kokonaisuudessaan kuin vastaus tähän toiveeseeni tulevasta vuosikymmenestä (lukeminen, museot, metsä ja käsityöt). Kun tekee mitä tahansa noista, jää monta muuta asiaa tekemättä ja kokematta, mutta mieli voi hyvin.


Tervetuloa 2020, taas uusi tasavuosi!

tiistai 24. joulukuuta 2019

Joulua 2019


Tämä joulu muistetaan jouluna, jolloin on ollut kiva tehdä joulua. Joulukuusi tuli jo reilu viikko sitten, ostokuusi josta esikoinen keskusteli isänsä kanssa viikkokaupalla (eikä ole vieläkään varma saako lahjoja). Joululaulut ovat soineet melkein kuukauden verran ja tontut ovat löytäneet paikkansa.

Ruokien valmistaminenkin osui jotenkin hyvin tänä vuonna, mikään ei rasittanut ja kaikkia oli kiva tehdä. Sunnuntaina tein maksa- ja porkkanalaatikon, ja söimme toisen maksalaatikon ruuaksi. Kaikki kolme aikuista nauttivat ruuasta suunnattomasti, ja lapset ulkoilivat hakemaan kaupasta itselleen ruokaa. Hinnatonta.

Sain siivottua riittävästi perjantain ylityövapaana ja ruuat, paitsi kalat ja juustot, tilasin kauppahalli24:n kautta, sopivaa helpotusta jouluvalmisteluihin. Eilen syötiin kalat, tänään kinkku ja laatikot. Ihan illalla on vielä tiedossa kotimainen juustovalikoima, jos nyt suklaalta jaksaa.

Kuvassa kattausta tämän päivän puuroaamiaiselta. Riisipuuroa (ensi vuonna en laita jokaiselle omaa mantelia, siitä tuli niin paljon jupinaa), luumusoppaa (on muuten ensimmäinen vuosi blogihistorian aikana, jolloin luumukiisseli ei kohonnut top-vitoseen), leipiä, graavikaloja eiliseltä sekä eilen paistettua kinkkua (joka oli vähän liian suolaista). Ja tietysti sitä aamulla leivottua pullaa, joka tuo miehelle joulun. Hyvä aamiainen, vieläkään ei ole nälkä. Ja kukat perinteiseen tapaan Pirjo Kopin käsialaa.


Toivotan kaikille lukijoille rauhoittavaa ja omanlaista joulua!


maanantai 23. joulukuuta 2019

Joulun 2019 kalapöytä


Tänään nautittiin työpäivän päälle meille perinteinen aatonaaton kalapöytä. Lipeäkalasta voi päätellä, että paikalla oli viisi ruokailijaa. Blogiin olen kirjannut blogi-historian ensimmäistä lukuunottamatta jokaisen aatonaaton kalapöydän ylös, joten täytyyhän tämäkin laittaa. 

Viime vuonna totesin, että paras päivä jouluaatolle on maanantai. Edelleen olen samaa mieltä, mutta kyllä tiistaikin on hyvä. Ainakin jos pitää edellisen viikon perjantaina ylityövapaan ja hoitaa joulusiivouksen alta pois (joka minulla on siis normaali viikkosiivous ja mahdollisesti vähän enemmän järjestelyä) jotta ehtii sukuloimaan, sekä tekee maanantaina vähän vajaan työpäivän. Minulla tätä(kin) joulua edelsi sellainen työrupeama, että epäilen perjantain aivokapasiteetin olleen aika vähissä, mutta jaksoin kyllä hyvin käydä kyynelehtimässä kuopuksen joulujuhlissa (mikä poro!) ja siivota. Ja maanantaina jaksoi taas herätä töihin aikaisemmin kuin kehtaan tähän laittaa.

Pöydästä löytyi tänä vuonna seuraavat ruuat:

Lohenmäti, smetana, sipulisilppu, keksilajitelma ja saaristolaisleipä

Graavit lohi ja siika
Kylmäsavuhauki (miehen savustama)
Lämminsavulohi



Lipeäkala, sulatettu voi, maustepippuri
Keitetyt perunat

Juomana kotikalja, olut ja cokis

Muistiin ensi vuodeksi:

  • käytä mittaria lipeäkalan kanssa kuten aiemmin
  • kilon verran lipeäkalaa ihan ok
  • kylmäsavulohta pitääkin olla
  • katkaraputuorejuustoa pitää olla kokonainen rasia ja siihen sopivasti lohta
  • lämminsavulohta ennemmin yli kuin alle kilo
  • sen (ja mädin) ostaminen kannattaa suunnitella jotenkin muuten, kuin aatonaatoksi töiden jälkeen


sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Tekemistä ennen joulua 4 - käsityöt

Kutomiani joululiinoja vuosien varrelta

Minä olen tekijöiden sukua, suvut ovat täynnä toinen toistaan taitavampia ihmisiä. Vaari oli seppä, isä nyt muuten vaan osaa tehdä kaiken (mitä haluaa, kuten olen sanonut lapsena), äiti, mummot, tädit jne. ovat olleet taitavia kankaankutojia, kutoneet (=neuloneet) ja ommelleet vaikka mitä jne. Tämä taitaa olla aika tavallista minun ikäisteni joukossa.

Minä olen kokenut elämäni onnellisimpia hetkiä käsitöiden parissa. Lapsena kangaspuiden alla istuminen mummon ja hänen ystävien puiden louskutusta ja juttuja kuunnellen on yksi lämpimimpiä muistoja, tai se kun kipusi yläkertaan katsomaan mitä mummo sillä kertaa kutoi. Se kun hoitajamme opetti minut kutomaan (=neulomaan), tai kummini kaivoi kaapistaan taas uuden turkoosin lankakerän minulle virkattavaksi. Kun rakensin siskon kanssa barbille huonekaluja tai tein nukkekotiin tavaroita. Tai miltä tuntui juhlia väitöstä ja karonkkaa itseommelluissa silkkipuvuissa (no myös väsytti, se on varma) tai häitä omatekemässä hääpuvussa. Tai juhlia lasten nimiäisiä, kun lapsilla oli päällään hääpuvun ylijäämäkankaista ompelemani mekko ja haalari. Muistan itkeneeni onnesta (hormonipöllyssä tosin) kirjaillessani silkkinauhalla esikoisen mekkoon kukkia.

Se tunne, kun tässä abstraktissa, aivoja kuormittavassa maailmassa saa jotain oikeasti aikaiseksi. Tuunaa vanhaa, luo uutta, tekee jotain konkreettista. Sitä vaalin, ja siihen palaan aina vaan uudestaan ja uudestaan. Taukokaan ei haittaa, kuten huomasin esikoisen toiveesta räsymattoa kutoessani: 20 v tauko, ja sieltä se tuli lihasmuistista, samanlainen nopeus ja jälki kuin nuorena. Ja sellainen syvä onnentunne että ihan itketti.

💜Tehkää käsillä, tehkää kaunista, tehkää rumaa, mutta tehkää 💜