sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Ulkosynttärit marraskuussa


Meidän perheessä on kaksi marraskuun lasta. Kumpikin on tuonut talven tullessaan, mutta sen jälkeen on ehkä ollut yksi vuosi, jolloin on ollut talvista syntymäpäivien aikaan. Olen ajatellut kaikki nämä vuodet, että syntymäpäiviä ei voi järjestää marraskuussa ulkona, koska silloin aina sataa, myrskyää, on pimeää ja, no marraskuista. Ei talvihauskuutta, puhumattakaan kevään valosta, kesän lempeydestä tai syksyn väreistä. 

Mutta kun on pakko, niin onnistuuhan ne ulkosynttärit marraskuussakin, tällä kertaa kahden myrskyn välissä pienessä pakkasessa. Kuopus halusi kutsua muutaman luokkakaverin synttäreilleen. Lupasin että saa kutsua samoja kavereita joiden kanssa on päivät koulussa, sillä ehdolle, että juhlat järjestetään ulkona. Lapset viettivät kolme tuntia pihalla, kylmä taisi häiritä vain puhelimien akkuja. 


Synttärikoristeina oli tällä kertaa kynttilälyhtyjä, puoli tusinaa ulkotulia sekä kamina, joka hohkasi lämpöä. Edellisellä kerralla kamina on tainnut olla käytössä jonain uutena vuotena makkaranpaistossa. Pöytä ja tuolit olivat katoksen alla, sadetta ei ollut, mutta tuulelta oli hyvä olla vähän suojassa. 

Poikkeusaikana oli poikkeuajan tarjoamiset. Suolaisena tarjottavana oli pizzaa sekä sipsejä, jotka olin jakanut jokaiselle omaan astiaan. Juotavana oli jokaiselle omat limsapullot, synttärisankari oli käynyt ostamassa ne etukäteen toiveiden mukaisesti. Tämän lisäksi keitin yhden satsin lämmintä mehua, tilaus tuli hilpeästi puhelimella.

Makeaksi olin ostanut pieniä karkkipusseja, eli jokaisella oli omat karkkipussinsa. Kakun sijaan oli valmiita pakastedonitseja sankarin toiveen mukaisesti. Kaikki sopivasti yksittäistä, ainakin teoriassa. Kolme tuntia kului herkutellessa, nauraessa ja kävelyllä käydessä. Nyt on sitten todistettu, että myös marraskuussa on mahdollista pitää ulkosynttärit.


Juhlittiin meillä pienesti muutenkin. Sisko lapsineen tuli kylään, söimme yksinkertaisesti ja joimme kakkukahvit. Oheiden mukaan tuuletin paljon, joten meidän jo normaalistikin viileässä talossa oli vielä viileämpää, olin varoittanut heitä etukäteen, että nyt voi olla kylmää. Mutta sainpahan pitää synttärisukkia jalassa (olimme siskon kanssa kumpikin pukeutuneet mekkoihin harvinaisen kohtaamisen kunniaksi). Lisäksi kaikki kävivät ohjeiden mukaisesti käsien pesulla, reilusti lämmintä vettä ja saippuaa, aina ennen pöytään käymistä. 

Paljon kuulumisten vaihtoa, hymyä, naurua ja lämpöä. Sisko oli käynyt ostamassa listani mukaisesti 20 kg jauhoja Vääksyn myllystä, nyt on taas hyvä leipoa leipää. Vaihdoimme joululahjat, ja siskoni oli tehnyt tuuvingin jo nyt, jotta sai tuoda sen minulle joulua varten 💕 Arvatkaa kenellä taas oli liikutuksen kyyneleet silmissä. 

ps. Kuopuksen mielestä marraskuu on vuoden paras kuukausi 💙

4 kommenttia:

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Nämä synttärit ovat kyllä niin mukavan kuuloiset, ettei tosikaan! Meillä oli esikoisella joskus tulpasynttärit ulkona kaverin kanssa, oli vain muutama päivä eroa syntymäpäivillä ja silloin oli kevättalvi. Oli joku teltta lainattu jollain suhteilla armeijalta ja isit joi avuliaasti olutta, että saatiin tölkkien ampumista jollain lelupyssyillä... Isillä oli hauskempaa kuin äideillä, muistelen. :D

sauvajyvänen kirjoitti...

Kiitos kivasta kommentista :) Meillä on vielä tulevana perjantaina ulkona toiset synttärit, silloin tosin riittää glögi ja tortut "koska meille niin heti tulee kylmä".

Ulla kirjoitti...

Kivan kuuloiset synttärit; varmasti jäävät sankarin mieleen.
Nuo sukat ovat huippuihanat!

sauvajyvänen kirjoitti...

Kyllä, juteltiin juuri siitä, että tänä aikana jokainen kohtaaminen tuntuu niin paljon enemmältä kuin ennen. Ja sukat ovat ihanat, kummatkin <3