tiistai 26. toukokuuta 2020

Palstakuulumisia pitkästä aikaa

Vasemmalla kitkettyä ja rikottua savea, oikealla työstettävää savea

Minä alan selvästikin pikkuhiljaa toipua yli vuoden kestäneestä viljelyjumista, jolloin mikään viljelyyn liittyvä ei ole kiinnostanut.

Olen nimittäin kunnostanut uuden puolen puoli aaria, ja istuttanut perunat ja sipulit jo pari viikkoa sitten. Viikonloppuna kylvin myös porkkanat, punajuuret, persiljat sekä tilliä ja salaattia. Ja kaksi riviä lehtikaalia, jos se vaikka itäisi tänä vuonna.

Nyt olen käynyt vanhan puolen kimppuun, joka on juolavehnättynyt ja mintuttunut pahasti. Lisänä vielä kaikki tavalliset rikkauohot, kaikki pääsi vielä siementämään viime kesänä kun meni moti. Nyt käännän aaria pala kerrallaan, istun maahan ja kaivan rikkaruohon juuria käsin ja hajotan savikokkareita käsin murentamalla. Vauhti on sellainen, että yhteen penkkiin menee vajaa pari tuntia, tänään se ei edes ihan riittänyt.

Nämä penkit laitan/olen laittanut maanparannuskasveille, nyt on jo kaksi penkkiä härkäpapua  ja kaksi ja puoli penkkiä hernettä kylvetty, seuraavaksi vuorossa on penkki tai pari papua. Loppuun laitan ainakin auringonkukkaa ja ehkä lisää hernettä.  Kukille pitää vielä vähän raivata tilaa, samoin kaaleille, jos onnistun niitä hankkimaan.

Mitä sitä tähän aikaan vuodesta muutakaan tekisi kuin hulluna töitä ja lopun aikaa istuu savimaassa ja kaivaa juolavehnän juuria. Ei tarvitse sen syvällisemmin pohtia elämää, senkun vaan hajottaa savikokkareita niin että sielu lepää.


Takana viimeinen rivi perunaa, sitten jo nyt rikkaruohottunut sipulipenkki, seuraavassa penkissä lisää sipulia ja porkkanat ja punajuuret. Harson alla salaatteja, yrttejä ja lehtikaalia.

perjantai 22. toukokuuta 2020

Etäpäiväkirja 8 - uuden oppiminen


Nyt takana on jo 10 etätyöviikkoa ja vähän päälle, ja sama aika melkoisen eristyksissä olemista. Kaikki on edelleen samaa samaa. Kesän alkua on odottanut, ja nyt sitä on ihan ihmeissään kun yhtäkkiä onkin kesäistä, lämpöäkin tänään oli jo melkein 18 varjossakin. 

Minä en edelleenkään muista juurikaan mitä on tapahtunut. Töissä on kiirettä ja paljon töitä, viikot hujahtavat yksi toisensa jälkeen nopeasti ohi, pääasiassa ilman muistijälkiä. Selaan bujoani kuin mikäkin dementikko. Päivien jälkeen on väsynyt, eikä enää ole jaksanut samalla innolla liikkua, nukkua eikä syödä riittävän vähän. Haluan enemmän aikaa, mutta jos aikaa on, olen ihan veto pois ja se vaan valuu pois, en osaa tehdä mitään. Siltä tämä nyt tuntuu.

Mutta on tässä jatkumossa helmiäkin. Tällä viikolla olen oikein konkreettisesti oivaltanut (=muistanut) taas, kuinka upeaa on oppia uutta, ja nähdä sen eteen vähän vaivaakin. Taas jaksaa ja mieli on pirteä ja terävä ainakin jonkun aikaa.

Luin tällä viikolla Jari Hanskan toimittaman kirjan Suomalaisen ruoan laatukirja. Mukana kirjoittamassa ovat olleet Jarin lisäksi Henri Alén, Saara Kankaanranta ja Jarkko Lehtipelto. Kuvittelin kirjaan tarttuessani, että minähän jo tiedän tästä asiasta paljon/kaiken, mutta luetaan se silti kun ei muutakaan tekemistä. Mutta kirja pääsi yllättämään ja opin ihan valtavasti uutta tutusta asiasta. Ihan mieletön tunne, tuntui kuin aivot kerhäisivät hyvää mieltä. Olen miettinyt elvyttävää maataloutta siitä asti, ja osaan myös sanoittaa paremmin sen, miksi luomu ei ole sen tärkeämpi minulle maanviljelyksessä kuin mitä se on. Ja upea lukea kirjaa, joka jo alun alkaen oli tärkeä ja ajankohtainen, mutta on tämän pandemian jäljiltä sitä vieläkin enemmän!

Toinen uuden oppimisen hetki oli tänään. Osallistuin toiseen teemaisteluun netin kautta, tällä kertaa aiheena oli ruoka ja sen yhdistäminen teehen. Kokkasin siis tänään kolmen ruokalajin illallisen välijuustoineen ja nautin ruuat Anna Grotenfelt-Paunosen johdolla muiden osallistujien kanssa zoomin välityksellä. Valmistin ruuat ohjeiden mukaan, vaikka ihmettelinkin joitain yksityiskohtia resepteissä, kuten alkusalaatin (kuvassa ylhäällä) kastiketta. Mutta kun salaatin nautti siihen yhdistetyn teen kanssa, olikin makuelämys täyteläinen, suorastaan täydellinen. Vau! Samaa oivaltamista oli kaikissa ruokalajeissa ja niihin sovitetuissa teelaaduissa, siitä huolimatta, ettei mikään tee ollut lempiteeni. Mutta ei se haitannut, ruuan kanssa kaikki toimi täydellisesti, jopa se inhokkini Earl grey. Pitääkin olla rohkeampi, eikä vain pitäytyä vanhoissa lempilaaduissa.

Opitaan uutta ja pidetään mieli virkeänä: uteliaana jaksaa mitä vaan!


ps. Kirjan kanssa samassa kuvassa on juustoja Lentävästä lehmästä, se on kauppa jota minulla on ehkä eniten ikävä juuri nyt. Halusin hyvät juustot teemaistelua varten, ja näin hieman vaivaa, mutta juustotoimitus onnistui! Hauska muisto ja onnistumisen fiilis tästäkin.

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Pasta alla norma


Olin tilannut kaksi munakoisoa vaikka meillä ei minun lisäkseni muut siitä juurikaan pidä. Munakoisot odottivat pöydällä inspiraatiota, mikä tuli siinä vaiheessa kun seuraava vaihe olisi ollut bioroskis. Mutta kuten monella muullakin, hävikkiä ei ole syntynyt tänä keväänä, ei syntynyt nytkään. Googlailin munakoiso-ohjeita (haikailin myös työpaikan lähellä olevan pizzerian pizza alla normaa), ja päädyin tekemään Pasta alla normaa Soppa365-ohjetta mukaellen. Jos haluaa tehdä tarkkaan sen mukaan, kannattaa katsoa linkin taakse, tässä on se miten minä tein: 

2 munakoisoa
suolaa 
oliiviöljyä/rypsiöljyä paistamiseen

1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
öljyä
400 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl sokeria
mustapippuria
kourallinen basilikanlehtiä

Pastaa n. 300 g
parmesania

Viipaloi munakoisot ja ripottele niiden päälle kummallekin puolelle suolaa. Anna suolan imeä nestettä munakoisoviipaleista puolisen tuntia.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit ja kuullota niitä öljyssä muutama minuutti. Kaada sekaan tomaattimurska, ja vesi jolla huuhtelit tomaattimurskapurkin. Lisää myös punaviinietikka, sokeri, suola ja pippuri. Keitä kastiketta puolisen tuntia niin, että se sakenee sopivaksi. Pilko basilika ja sekoita kastikkeen joukkoon.

Samalla paista munakoisoviipaleet. Kuivaa neste puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja paista ne reilussa öljyssä pannulla. Paista ihan reilusti niin, että saat hyvän ruskean pinnan. Siirrä viipaleet talouspaperin päälle, ylimääräinen öljy imeytyy paperiin. Paloittele munakoisot ja sekoita kastikkeen joukkoon.

Nauti kastike keitetyn pastan ja raastetun parmesanin kanssa. Ihan käsittämättömän hyvää, mikä lie ihmeliikutus tuli näin hyvästä ruuasta. Myös esikoinen tykkäsi, hän nautti jo ruuan tuoksusta valmistuksen aikana; muut eivät edes aikoneet maistaa. Ja hyvä niin, jäi minulle useammaksi ateriaksi.



perjantai 8. toukokuuta 2020

Etäpäiväkirja 7 - 50v



Istun tässä Pormestari-tuolissa keskellä pionien tuoksua, kuten tämänikäisille on sopivaa. Takana on kaksi kuukautta etätöitä, ja melkein sama määrä etäkoulua. Tänään minulla oli palkallinen vapaa, ja alun alkaen oli tarkoitus juhlia päivää isosti sukulaisten ja ystävien kanssa, oli paikka varattuna, menu suunniteltu ja kutsut lähettämistä vaille valmiit. Mutta tänä keväänä - ei vastaanottoa.


Kyllä tästä hieno päivä tuli kaikesta huolimatta, erilainen mutta sitäkin tärkeämpi ja rakkaampi. Kaikki alkoi jo eilen, ystävä vuosikymmenten takaa oli ehdottanut metsäkävelyä turvaetäisyydet huomioiden. Niinpä tapasimme eilen Auroran puistossa, sopivasti kartanopuutarhaa ja metsää. Minulle tutut maisemat, ystävilleni paljon uutta nähtävää. Nostimme maljat ja söimme Domino-keksejä. Viihdyimme metsässä kolme tuntia, vaikka mies epäili ettei tämän ikäinen enää jaksaisi valvoa myöhään. 


Samalla sain makoisan lahjan 💚, tuon upean kakun Bakery Mantelista. Kaikki yksityiskohdat paljastivat, että minua oli ajateltu. Ystäväni oli saanut myös esikoisen juoneen mukaan, lapset sanoivat leipovansa minulle kakun; mutta ei täksi päiväksi kuitenkaan. 

Minä olin ajatellut, että tämän päivän juhlatunnelma tulee siitä, että laitan mekon päälle, perintökorun kaulaan ja harjaan hiukset (ei ihan yleistä viime aikoina). Lisäksi olin tilannut jo pitkään haaveilemani kukkakorin floristimestari Pirjo Kopilta (yläkuva) ja ruuaksi Henri Alenin menun Finnjävelistä (tästä lisää myöhemmin). Niistä olisi minun tärkeä päivä tehty, ja se olisi ollut paljon se.


Mutta eihän se niin mennyt. Jo eilen tuli paketti kotiin, ihana Campasimpukka oli ajatellut minua ja lähetti paketin kotiin saakka. Maltoin mieleni, ja avasin lahjan vasta tänään. Kauneimmat ikinä näkemäni villasukat (terveisiä pohjoiseen 💚), kiitos! Aamulla odotti sähköpostissa lahjakortti kirjakauppaan ystävältäni 💚.  Pirjo toi tilaamani kukat puolen päivän aikaan, ja samalla tuli tuo ihana pioni- ja neilikkakimppu Pirjon sitomana; ystävät olivat tilanneet hänen kauttaan kukat minulle 💚. Myös Pirjo antoi minulle lahjan, tuon kauniisti paketoidun kukkakirjan 💚. Pienet kukat laitoin kuvan ottamisen jälkeen pieneen maljakkoon. Ja lähetti toi toiset kukat 💚. Vanha luokkakaverini, se ketä juhlittiin alkuvuonna Kiasmassa ja Oodissa, pyöräili tänne asti tuomaan muistamisen, hengen ja ruumiin ravintoa 💚 (haluamme niiden keksien reseptit ;) ). Tässä jo oli lahjoja ylenpalttisesti.

Mutta kuten hyvät tarinat jatkuvat ja jatkuvat, seuraavaksi perhe yllätti minut. He toivat ison kasan postia, siinä oli paketteja ja kortteja. He olivat koko viikon jemmanneet postit laskuja lukuunottamatta niin, etten tiennyt näistä mitään. Oikeasti en edes ajatellut koko asiaa, nykyään kukaan ei enää lähetä postia, ja vaikka lähettäisi, posti ei tule perille. Mutta olihan se tullut. Siellä odotti ajatuksella hankittu kirja Kielometsän isänniltä 💚, toinen kirja työkaverilta 💚 jne. Kortteja sukulaisilta, ja tätini maalaama akvarelli ja niin kaunis teksti että itketti 💚💚. Ja ehkä isoin yllätys oli vino pino kortteja työkavereilta, kiitos teille ihan kaikille 💚 ja idean keksijälle 💚💚. Kakkukahvit juodaan sitten syksymmällä, eikö niin.

Ja kaiken päällä makaa perheen lahja 💚. Mies se osaa itkettää minua, aina kun antaa teräaseita, minä olen kyynelissä. Oli tilannut ja kaiverruttanut lahjan jo silloin, kun vielä ajatteli kuinka hienoa on ojentaa se minulle juhlissa. Hienoa se oli nytkin 💚💚💚.

Kiitos kaikille kaikin eri tavoin muistamisesta, kiitos että olette olemassa ja kiitos että olitte kaikki mukana juhlissani monin eri tavoin. Toisella kertaa sitten skoolataan ja halataan, sukulaiset ja ystävät!

lauantai 2. toukokuuta 2020

Etäpäiväkirja 6 - teemaistelu


Nyt on etätyötä takana yli seitsemän viikkoa, ja olen todennut, kuten moni muukin, että päivät seuraavat toisiaan samanlaisena, eikä tästä ajasta ole oikein mitään muistikuvia eikä ole mitään käsitystä mitä on tapahtunut. Seuraan edelleen uutisia ja tilastoja tarkkaan ja jos alkaa tuntua, että uutisvirta vie liikaa aikaa tai ajatuksia, pidän pientä taukoa, ja sitten taas voi jatkaa seuraamista uusin voimin.

Mutta nyt on tänä eristysaikana ainakin yksi päivä, jonka varmasti tulen muistamaan. Sain myös ajatukset täydellisesti irti kaikesta ajankohtaisesta, väsymyksestä ja huolehtimisesta, ja olo oli todella virkistynyt ja onnellinen sen jälkeen. Osallistuin nimittäin viime torstaina teemaisteluun netin kautta. Mikä nerokas keksintö: kun minä en pääse Juvalle, tulee Teahouse of Wehmais minulle kotiin. Jos jotain hyvää tästä ajasta on seurannut, niin se on tämä! 


Minä ostin siis Deli&Decosta netin kautta paketin kolmeen erilaiseen teemaisteluun. Kaikki teet tulivat kerralla postin kautta, siellä oli teet ja ohjeet. Nyt ensimmäisellä kerralla maistelimme kuutta kiinalaista teetä, eikö olekin kaunis värisuora tuossa yläkuvassa. Toukokuussa maistelemme teetä ruokien kanssa ja kesäkuussa valmistamme erilaisia teecocktaileja.

Jokainen osallistuja hauduttaa itse teet, ostaa mahdollisille seuraaville kerroille tarvittavat ruoka- ja muut aineet sekä valmistaa nämä itse. Ja sitten nautimme kaikesta teesommelier Anna Grotenfelt-Paunosen johdolla. Hän kertoi nyt paljon tietoa 💚 teestä, kasvatuksesta, prosessoinnista ja vaikka mistä, sekä ohjasi meidät huomaamaan uusia tuoksuja ja makuja.


Tapaamiseen käytettiin zoomia, mikä toimi todella hyvin tähän tarkoitukseen. Kaikki olimme kamerat auki, mikkiä pidimme auki kun vastailimme ja keskustelimme. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta pääsin hienoon tunnelmaan, ja oli upeaa haistella, maistella ja kuulla muiden tulkintoja eri teelaaduista. Intiimiä ja yhteisöllistä yhtäaikaa, ja historiallistakin! 

Jos nämä teemaistelut jatkuvat eristyksen jälkeen, ihan varmasti osallistun, aivan kuten muihinkin maisteluihin, jos vielä tulee erilaisia tilaisuuksia nyt eristysaikana. Mieskin totesi illalla huomaavansa, että olen ihan fiiliksissä. No niin olin, olen vieläkin kun vain ajattelenkin tätä. Minä en nyt kirjoita analyysejä teestä, tein kyllä neljä sivua muistiinpanoja itselleni illan aikana, joten niihin voin palata koska vain, ja jos joku kysyy jotain, vastaan mielelläni. Ihana ilta!