lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 kasassa

Vuosikatsauksia on kiva lukea ja niitä on kiva tehdä. Tänä vuonna moni tuntuu listanneen luetuimpia tai tykätyimpiä postauksiaan omissa vuosikastauksissaan, mutta minä jatkan samalla tapaa kuin viime vuonna, eli nostan ihan oman mielenkiinnon mukaan jokaiselta kuukaudelta postauksen tai pari esiin. Tälläinen listaus syntyi tästä vuodesta:

Tammikuu



Talvinen lättänä kakku, ihana tammikuun piristys hienon pulkkamäen päälle, erityisen hienoa se, että kakku oli kuopuksen ideoima. Samanlainen kakku oli myös kuopuksen synttäreillä loppuvuonna kaksikerroksisena.

Helmikuu



Keltajuurikakku, yksi hienoimmista tai ainakin hauskimmista kakuista mitä olen tehnyt. Eikö ole hieno alku vuodelle kun sen aloitti kaksi kakkua? Porkkanainen versio jäi tekemättä loppuvuonna, mutta ehkä ensi vuonna?

Maaliskuu



Haukihodari, upea onnistuminen keittiössä. Ihana uusi makkara, ja huimat lisukkeet. Toinen merkittävä maaliskuun postaus oli tartar, kerroin vihdoinkin millainen tartar on minusta parasta, pelkistämistä puhtaimmillaan. Ja olihan maaliskuussa vielä traktorimarssi.

Huhtikuu



Huhtikuussa tein ensimmäistä kertaa vadelmasimaa. Se oli yllättävän hyvää ja erityisen hienon väristä. Tänä vuonna vadelmia tuli niin paljon, että yksi erä tulee varmasti tehtyä ensi vapuksikin.

Toukokuu



Joskus yksinkertaiset asiat ovat parhaita, kuten kalaa ja kasviksia. Kirjoitus oli melkein jäädä tekemättä, mutta hyvä ettei kuitenkaan, se sai nimittäin paljon huomiota sekä blogissa että oikeassa elämässä. Tykkäsin.


Toukokuu on minulle myös juhlakuukausi. Sain ehkä hienoimman lahjan koskaan, eli Markan keklu on ollut siitä saakka päivittäisessä käytössä. Toukokuuhun mahtui myös ihania kakkuja ja muisteloita kuten hilla-pavlova ja Nina Lincoln. Ja olihan toukokuussa ensimmäinen kerta Finnjävelissä. Ravintola joka on enemmänkin kuin ravintola, se on kokonaisvaltainen kokemus, kulttuuria kaikilla aisteilla. Jos vaan mitenkään mahdollista, siellä kannattaa käydä vielä kun on mahdollista.

Kesäkuu



Neljän päivän River Cottage -kurssi osui kesäkuun loppuun. Se on tämän vuoden merkittävin tapahtuma, kaikkinensa ehkä elämäni hienoin viikko. Viikko joka vaikutti koko kesään, ja oikeastaan koko loppuvuoteen. Ennen sinne menemistä ajattelin että tämä on kerran elämässä -kokemus, mutta aion kyllä mennä uudestaankin toiseen aikaan. Perustin kesäkuussa myös parsapenkin palstalle ja mansikkamaan mökille. Mansikoista saimme jo kelpo sadon, ja toiveissa on että parsapenkistä voisi saada maistiaista ensi keväänä.

Heinäkuu



Heinäkuu meni lomaillessa, teimme perheen kanssa hienon lomareissun minun kurssin päälle. Yksi kurssin tuliaisresepteistä oli kyyhkypiiras. Opin tekemään niin hyviä piirakkataikinoita, että niitä on ilo tehdä kotonakin. Heinäkuulle sattui myös marja-aika, joka tänä vuonna oli ennätyksellinen. Koskaan en ole poiminut niin paljoa mustikkaa, vadelmaa ja puolukkaa. Mustikkaa jopa niin paljon, että tein mustikkamehua tänä vuonna. Ihana mehu.

Elokuu



Joskus uudet asiat ovat pienestä kiinni. Juttelin miehen metsästyskaverin kanssa marjoista, ja hän mainitsi samalla kuinka on saanut paljon rapuja. Aloin puhua asiasta isän kanssa, ja hän innostui heti. Kävimme ostamassa merrat, ja sen jälkeen ravustus oli pitkälle isän ja esikoisen puuhia. Söimme siis elokuussa paljon  rapuja, ihan mahtavaa.

Syyskuu



Sen lisäksi että oli hyvä marjavuosi, myös omenia tuli reilusti. Keitin omenahilloja enemmän kuin monena muuna vuotena. Ja vaikka suosin perusmakuja, tein tänä vuonna myös erilaisia hilloja, ja hyvä niin.

Lokakuu



Lokakuussa ostin kirjan josta tuli heti tämän vuoden kirjatapaus: Gather. Satovuosi oli aavistuksen ankea, mutta kyllä sitä paljon hyvääkin sai kokattua. Tai oikeasti satovuosi oli sen verran ankea, että koin aikamoista turhautumista sekä ruukku- että palstapuutarhan kanssa. Ei tomaatteja, ei chilejä, ei lehtikaalia, ei punajuuria jne. Lähinnä vain peruna ja sipuli voivat hyvin, se ei pitkälle riitä. Puutarhamarjojen sato jäi huonoimmaksi mitä muistan, mutta metsämarjat kyllä kompensoivat mehutilanteen hienosti. 

Marraskuu



Marraskuussa mies kaatoi elämänsä ensimmäisen kauriin. Söimme (=aikuiset) kauriin maksaa heti tuoreeltaan, ja sen parempaa maksaa ei olekaan. Tämä syksy on muutenkin ollut hyvä riistasyksy hirvieläinten osalta. Linnut jäivät vähiin tänä vuonna (jälleen) poikkeuksellisten vuodenaikojen takia, mutta sekin unohtuu, kun pakastin on marjojen lisäksi täynnä hirveä, peuraa ja kaurista. 

Joulukuu



Yksi vuoden ihanimpia ateriota oli nämä mukulat Finnjävelin tapaan ja niiden lisänä tarjottavat savupeura ja muut lisäkkeet. Tuohon kuvaan mahtuu niin paljon tunnetta ettei tosikaan, vaikka se ei ehkä välity muille.  


Tämä blogivuosi on ollut minulla suht' aktiivinen (ainakin kiireeseen nähden), vaikka olenkin kipuillut motivaatio-ongelmien kanssa, kuten osa muistakin bloggaajista. Osin tämä johtuu oman elämän kiireistä, mutta osin myös muuttuneesta blogimaailmasta ja siitä, ettei oikein tiedä kuuluuko siihen mitenkään, tai jos kuulun niin miten. Myös kommentointi blogeissa on vähentynyt harmittavasti, sekä omassa että muiden. Oikeat keskustelut ovat jääneet vähiin, mutta yritän itse olla aktiivisempi siinä asiassa ensi vuonna. Päätin oman säännöllisen nykyaikaa-sarjan tässä joulukuussa, vaikka kyllä nykyaikaa vielä palaa, mutta ei joka kuukausi. Ja hetihän niitä ajatuksia on noussut mieleen, kun päätin sarjan lopettamisesta. Tämä oli ihan hyvä vuosi monella tapaa.

Riittävän hyvää uutta vuotta 2017 kaikille!

perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 luetut kirjat

Laiska bloggaaja kierrättää vanhoja kuvia

Minusta on kiva pitää listoja. Viime vuonna osallistuin kirjahaasteeseen, ja oikeasti järkytyin kuinka vähän luen. Viime vuonna pidin kirjaa luetuista kirjoista haasteen kautta ja päätin silloin pitää myös tänä vuonna listaa lukemistani kirjoista, ihan sen takia että näkisin minkä verran niitä tulee luettua. No vähän tuli tänäkin vuonna, todella vähän. Saatoin luvata viime vuonna että luen enemmän kirjoja mutta huonostihan siinä kävi: tänä vuonna oli elämäni ensimmäinen kerta kun en lukenut kesälomalla yhtään ainoaa kirjaa (!). Syytän upeita lomamatkoja ja ainutlaatuista marjavuotta, mutta silti.

Sen olen oppinut, että huonoihin kirjoihin, tai sellaisiin jotka eivät muuten vaan iske, en tuhlaa aikaa, harpon reilusti tai jätän kesken. Tähänkin muutamaan kirjaan mahtui jokunen niitä kirjoja, joita en lukenut kokonaan. Ja luin kyllä lapsille muitakin iltasatuja, mutta laitoin tuon viimeksi luetun tähän koska se oli niin hyvä, suosittelen.

Helmet julkaisi juuri uuden lukuhaasteen vuodelle 2017. Voisin listata kirjoja taas tämän kautta, ja pyrkiä siihen että saisin edes puolet kohdista täyteen.  Enkä lupaa mitään, paitsi vähemmän nettiä ja enemmän kirjoja ensi vuonna.

Luetut kirjat 2016:

1. Janica Brander: Lihakuu (kirjasto)
2. Tommi Kinnunen: Lopotti
3. Tuomas Kyrö: Uusi urheilukirja (kirjasto)
4. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
5. Hugh Fearnley-Whittingstail: Hugh fearnlessly eats it all
6. Outi Pakkanen: Helle
7. Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (kirjasto)
8. Gill Meller: Gather (kai tämän sai laittaa kun luin kirjan kannesta kanteen)
9. Veikko Huovinen: Hamsterit
10. Nigel Slater: Kitchen diaries III (kirjasto) (jäi kesken koska laina-aika loppui)
11. Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja (kirjasto)
12. Leena Lehtolainen: Tiikerinlilja (alun ja lopun, miten nää on näin huonoja nykyään) (kirjasto)
13. Ilkka Remes: Kiirastuli (alun ja lopun) (kirjasto)
14. Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä (kirjasto)
15. Jojo Moyes: Jos olisit tässä (harppoen) (kirjasto)
16. Tuutikki Tolonen: Mörkövahti (lapsille ääneen)

Onpa paljastava lista, ainakin jos sen haluaa niin lukea. Lukuiloa ensi vuoteen!

torstai 29. joulukuuta 2016

Savustettu peurankinkku ja hernekeitto haudutuspadassa


Eno toi aatonaattona savustetun peurankinkun. Tarkemmin sanottuna peuranvasan kinkun. Tämä on ehkä parasta lihaa mitä tiedän. Savustus on ihan täydellinen, ja niin on suolakin, juuri sopiva. Liha on niin kertakaikkisen hyvää, että harvoin saa näin hyvää lihaa, jos koskaan. 

Pilkoin lihan isän kanssa niin, että sen sai sopiviksi paloiksi ja luut irti hernesoppaa varten. Laitoin nämä luut, potkan lihat ja viimeiset palat joulukinkusta hernesoppaan.

Pilkkominen aloitettiin potkan päästä (1). Isä haki tunnustelemalla nivelen kohdan, auttoi vähän veitsellä eli leikkasi lihaa kaarevasti. Sen jälkeen vaan kunnon taittaminen niin, että luut irtosivat nivelen kohdalta toisistaan. Potka näkyy alakuvassa vasemmalla.

Tämän jälkeen liha käännettiin niin, että päällä päin oli kinkun se puoli, jossa luu oli lähempänä pintaa (tuosta yläkuvasta ylösalaisin ja vinottain). Sitten isä tunnusteli luun suunnan ja leikkasi viillon luuhun saakka luun suuntaisesti (2) (viiva on piirretty vain sinne päin, oikea kohta selviää tunnustelemalla ja kinkun päätä tiiraamalla). Tämän jälkeen hän jatkoi lihan irroittamista luusta, välillä leikaten, välillä irroittaen vetämällä. Tämä ei käy savustetusta lihasta ihan yhtä helposti kuin raa'asta lihasta, mutta siististi luu kuitenkin irtosi. Alakuvassa näkyy irrotettu luu ylempänä, ja luuton kinkku isona alempana. Tuon ison lihan leikkasin sitten sopiviksi paloiksi ja vakumoin ne palat jotka pakastin.

Lopuksi vielä irrotin potkan lihat luuta myöten ja sahasimme luun kahtia (3), niin että se mahtui pataan. Potkan lihat leikkasin pieneksi ja lisäsin hernekeittoon.



Hernekeitto haudutuspadassa


500 g kuivattuja herneitä liotettuna
1,7 l vettä
1 iso sipuli
1 tl meiramia
vajaa tl suolaa
½ tl valkopippuria
savupeuran potka ja luu kinkusta
joulukinkkua sopivasti

Liota kuivattuja herneitä yön yli reilussa kylmässä vedessä. Kaada vesi pois, laita pataan herneet, vesi, pilkottu sipuli ja mausteet sekä savupeuran luut. Anna keiton hautua asetuksella low muutama tunti. Lisää savupeuran ja joulukinkun lihat palasiksi leikattuna, anna hautua vielä kuutisen tuntia. Sekoita välillä, tarkista suola. Upea hernekeitto.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Selleri ja lanttu uunissa - mukuloita Finnjävelin tapaan


Jouluruuat on tältä vuodelta suunnilleen syöty, tapanina syötiin vielä täysi jouluateria, ja eilen aamuna viimeiset kalat. Maksalaatikkoa laitoin pari annosta pakastimeen, samoin yhden annoksen lanttulaatikkoa, kinkkuakin meni jonkin verran talteen. Muutama etäpäivän lounas on valmiina odottamassa, ja liha yhteen karkkipossuun. Minä en kuitenkaan kaipaa välttämättä mitään etnistä tai vuodenaikaan sopimatonta ruokaa heti jouluruokien perään, eli jatkan hyvää talvista juures- ja riistalinjaa mielelläni (vaikka lumesta ja pakkasesta ei ole tietoakaan).

Finnjävelissä saimme nauttia Campasimpukan kanssa mukalaa maakuopasta, joka oli sillä kertaa selleriä. Kuulimme että selleriä oli paistettu neljä tuntia hyvässä lämmössä. Lisänä vain mustaherukkaa ja sulatettua voita lautasen pohjalla. Yksi lempiannoksistani (niiden lähes kymmenen muun ohella) jota ajattelin heti kokeilla kotona mahdollisimman pian. Olin ostanut Hakaniemen torilta ison lantun ja juurisellerin tätä varten, samalla uuninlämmityksellä menisi kaksikin mukalaa.

Söimme päivällisellä hyvin yksinkertaisesti, mutta paremmin kuin aikoihin siitä huolimatta että on jouluviikko. Savustettua peuranvasaa, perunamuusia, rosollia edelliseltä päivältä ja kyssäkaalitikkuja sekä selleriä ja lanttua mustaherukkahillon ja voisulan kanssa. Yksinkertaista mutta kerrassaan erinomaista, ihan uskomattoman hyvää. (Kuumeinen kuopus tosin söi pelkkää kyssäkaalia ja peuraa, mutta hyvä että edes niin.)

iso juuriselleri (1,2 kg)
iso lanttu (1,3 kg)

mustaherukkahilloa
sulatettua voita
sormisuolaa

Laita juurekset uunivuokaan. Paista niitä 200 asteessa 4 tuntia. Anna jäähtyä hetken verran, leikkaa juurekset puukolla auki ja lusikoi upeaa sisusta lautaselle. Lisäksi vähän voisulaa, herukkahilloa ja suolaa.

Mukulat juuri uunista tulleina

tiistai 27. joulukuuta 2016

Tavallaan vuoden 2017 ruokatrendeistä


Minä en yleensä kirjoita ruokatrendeistä, enkä muutenkaan ennusta niitä. Joskus kuulun ns. edelläkävijöihin kuten kävi lehtikaalin kanssa; ja kun on jämähtäjä, on väkisinkin joskus trendikäs, trendit kun tuppaavat muuttumaan. Mutta syy miksi nyt tartuin asiaan on hesarin kirjoitus, jossa ennustetaan ensi vuoden trendejä. On ostereita, tanniinisia viinejä, kuohuvia juomia ja tiettyjä drinkkejä. Tällaiset trendit ovat minulle yhdentekeviä, niitä tulee ja menee eikä niistä jää mitään muistijälkeä aivoihin.

Sen sijaan on upeaa, että sesonginmukainen lähiruoka on ja pysyy edelleen listoilla tavalla jos toisella, sen kun soisi olevan jokapäiväistä normia, ei mitään trendiä. Kasvisruuan suosio on hieno juttu, sillä se lisää tarjontaa ja vaihtoehtoja niin kaupoissa kuin ravintoloissakin. Myös vastuullisuus on asia, jonka haluaisi olevan enemmänkin kuin trendi.

Erityisesti kuitenkin tartuin tuohon kirjoitukseen kohdan 10 takia, nimittäin siinä nostettiin ruokarauha esiin yhtenä trendinä. Ihan mahtava juttu, jos ruokarauhasta tulisi trendikästä. Siis se yksinkertainen asia että annetaan ruokarauha muille ja itselle. Syödään yhdessä ja nautitaan yhdessä hyvästä ruuasta, olkoon se sitten tavallista arkiruokaa tai hienompaa juhlaruokaa. Ei tehdä numeroa omasta ruokavaliosta (sehän sisältää niin usein piikin muille, joko tahallisesti tai tahattomasti), eikä puututa muidenkaan ruokavalioihin. Ei syyllistetä eikä syyllistytä. Nautitaan seurasta ja nautitaan ruuasta. sillä se jos jokin on terveellistä, niin mielelle kuin ruumiillekin. Turha nipotus pois, nipotuksesta seuraava huono mieli on epäterveellistä itselle ja pilaa samalla muidenkin ruokarauhan. Kuten Antti Oksa sanoo: "Saman pöydän ympärille mahtuu erilaisia ruokavalioita." Konstailematon ja puhdas ruoka kunniaan!

---
Päätän säännöllisen nykyaikaa-sarjan tähän. Kaksi vuotta löytyi aiheita jokaiselle kuukaudelle, jatkossa nykyaikaa jatkaa silloin tällöin jos asiaa on.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulua 2016


Minusta on ihana katsoa erilaisia kattauskuvia. Ennen niitä näki pääasiassa lehdissä ja kirjoissa lähinnä ammattilaisten tekeminä, mutta nykyään somen ansiosta on mahdollista kurkistaa monenlaisiin koteihin ja joulumenuihin. Löytyy todella kauniita kattauksia ja ihania pitkiä joulumenuja, sellaisia joita voi ihaillen katsoa. Vähemmän taitaa löytyä kuvia sellaisista tavallisista ja yksinkertaisista kattauksista, mutta kyllään niitäkin on, ainakin tässä, olkaa hyvä. Ihailun lisäksi onkin tärkeää muistaa olla vertaamatta omaa joulua muihin.

Jonain vuonna minäkin saatan kaivaa hopeat esiin, silittää pellavaliinan ja mietiä pidempääkin pitkää menua. Perinteisen jouluaterian ystävänä mentiin kuitenkin taas tänäkin vuonna ihan perinteisesti, ja entistä pelkistetymmin sen takia että aatto osui lauantaiksi. Liian syömisen välttämiseksi ruuat jaettiin taas puoliksi eri päiville. Yläkuvassa näkyy aaton ruoka, alakuvassa aattoaamun aamiainen, jolloin syötiin riisipuuroa, rusinasoppaa ja pullaa. Lisäksi teetä ja kahvia ja kylmää maitoa, ei muuta. Kynttilärivikin vinossa, kuten keskinkertaisessa blogissa kuuluu olla. Eilen aamulla syötiin leipää, kinkkua ja kaloja lisukkeineen, tänään sekä puuroa että leipiä liskukkeineen. Eilen oli kala-aterialla lipeäkalaa aatonaatton kalojen lisäksi, ja tänään vielä syödään kinkkua ja laatikoita, tuuvinkiakin on tänään tarjolla. Ja loput lipeäkalasta. Huomenna siirrytään sitten muihin ruokiin.

Mukavaa tapania kaikille!


p.s. Tämä joulu muistetaan siitä, että esikoinen sairasti. Ja siitä että katsottiin paljon elokuvia kuten Teit meistä kauniin (mitä nuoruusmuistoja tulikin mieleen), Outolintu (esikoinen on jo iso) ja IJK (mikä mahtava leffa). 

perjantai 23. joulukuuta 2016

Aatonaaton kalapöytä 2016


Lauantai on huonoin mahdollinen päivä jouluaatolle. Kun on perjantaihin saakka töissä ja takana rankka viikko, niin jouluvalmistelut ovat vähän mitä ovat. Pakko myöntää että sotkuiseen kotiin tullessa perinteinen joulumieli otti hetkeksi vallan. Sitten vaan nopea tavaroiden siistiminen, imurointi ja lattioiden pesu, sellaisella sopivalla fiiliksellä että tulosta syntyi tehokkaasti.

Perinteiseen tapaan syötiin tänään kaloja. Tänä vuonna mentiin hyvin yksinkertaisella kalapöydällä, ei mitään ylimääräistä. Graavikalat laitoin keskiviikkona, savukalat ostin kaupasta. Lohitahnalla täytetyt ruiskupit ovat kuopuksen herkkua, ja suurin (ainoa) toive tälle joululle, esikoinen valmisti ne samalla kun minä laitoin kaloja pöytään. Tarjolla oli:

Kylmäsavulohi
Lämminsavulohi
Graavilohi
Inkivääri-lime-chili-siika
Gin-katajanmarja-siika
Lohitahnalla täytetyt ruiskupit
Mäti, sipuli, smetana
Suolakeksit
Keltainen rosolli
Perunarieska ja mallasleipä Kanniston leipomosta

Minusta ei löydy menneiden sukupolvien turnauskestävyyttä. Olen menossa nukkumaan jahka saan laitettua kinkun uuniin. Rusinasopan keitin, mutta rosolli ja lanttulaatikko jäävät huomiselle. Enkä jaksanut leipoakaan mitään. Aamulla aloitetaan sitten pullan leipomisella, riisipuuron keittämisellä ja koristelemalla koti. 

torstai 22. joulukuuta 2016

Kolme sinappia jouluksi, ja sen yli

Omenasinappi, inkivääri-fenkoli-sinappi ja chili-sinappi

Satuin näkemään muutama viikko sitten Strömsössä vanhan pätkän, jossa Paul teki sinappeja. Näyttivät niin hyviltä että päätin kokeilla tänä vuonna. Löysin reseptit Strömsön sivuilta, tosin ohjeet olivat aika ylimalkaisia ainakin minun mielestä. Mutta yhdessä ohjelman kanssa luulisin päässeeni lähelle sitä mitä pitikin olla. Tein omenasinapin kaksinkertaisena, Paulin sinapin yksinkertaisena. Loppujen lopuksi minusta Paulin sinappi oli parempaa, se on aivan uskomattoman hyvää. Käytin omenasinappiin makeuttamatonta omenasosetta, lisäsin hunajaa saadakseni makeutta lisää. Jos teen uudestaan omenasinappia, käytän sokerista omenasosetta.

Tein myös miehelle chilisinappia pitkästä aikaa, toivottavasti on tulisuus kohdallaan. Se on tehty suunnilleen samalla tapaa kuin olen tehnyt ennenkin

Paulin omenasinappi


120 g sinapinsiemeniä, sekä keltaisia että mustia
2 dl vettä
6 rkl omenasosetta
2 dl omenaviinietikkaa
6 tl hunajaa
4 rkl öljyä
1tl suolaa

Keitä sinapinsiemiä vedessä kunnes ovat pehmeitä ja vesi imeytynyt niihin. Minulla meni ehkä viitisen minuuttia aikaa. Hienonna tehosekoittimessa. Lisää omenasose, etikka ja hunaja ja jatka hienontamista. Tarkista suola ja notkista öljyllä. Kaada steriloituun purkkiin.

Paulin sinappi


1 dl keltaisia sinapinsiemeniä
½ dl  kiehuvaa vettä
1 dl sokeria
1 rkl etikkaa
1 tl fenkolinsiemeniä
1 rkl inkiväärin mehua

Jauha siemenet jauheeksi, minä tein sen morttelissa aika rouheasti. Paahda fenkolinsiemenet pannulla ja jauha myös fenkolinsiemenet morttelissa, sekoita sinappijauheeseen. Raasta inkivääri ja purista siitä mehu talteen. Sekoita kuuma vesi, etikka, sokeri ja inkiväärimehu keskenään, anna sokerin sulaa ja sekoita neste sinappijauheeseen. Sekoita hyvin ja purkita. Tästä tuli heti uusi lempisinappi.

Chilisinappi


2 dl sinappijauhetta
2 tl Aji Cristal rouhetta
2 tl yteensä Aji Cristalia, Aji Fantasya, Naga Morichia ja muita cilejä
2 dl sokeria
2 dl kermaa
1 dl hunajaa
pieni muna

2 rkl etikkaa
2 rkl jaloviinaa

Sekoita sinappijauhe, chilit ja sokeri kattilassa, lisää kerma hyvin sekoittaen. Lisää hunaja ja muna ja keitä koko ajan sekoittaen miedolla lämmöllä. Kun seos on sopivan sakeaa, ota kattila hellalta ja lisää etikka ja jaloviina, sekoita hyvin. Kaada sinappi desinfioituihin purkkeihin. Tämä on niin hyvää joka kerta.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Neljä kirjaa jouluun - neljäs


Neljäs merkityksellinen kirja jouluun on tarina Tontun joulusta Mauri Kunnaksen Suomalaisessa tonttukirjassa. Se kertoo Manu-tontusta, joka on joulu-fani, tai oikeammin jouluruoka-fani. Saunakaan ei ole niin tärkeää kuin se, että saa istua joulupöytään isäntäväen saunoessa, nukkua päälle pienet unet ja nauttia uudestaan joulupöydän antimista muiden nukkuessa juhlan jälkeen. Ja mitä sieltä joulupäydästä löytyy; puuroa, leipää, lanttulaatikkoa, kinkkua ja juustoa. Tuntuu vaatimattolamalta nykyajan yltäkylläisyydessä, mutta silti tunnelma on niin hienosti kuvattu että kaiken näkee runsaana ja juhlavana, sellaisena mitä kannattaa aina odottaa kokonainen vuosi. 

Kuten olen moneen kertaan todennut, olen perinteinen jouluruoka-fani. Haluan joka joulu samat ruuat samoilla resepteillä, ja fiilistelen jouluruualla jo ennen joulua jos sitä vaan jossain on tarjolla. Vuodessa on yli 360 päivää mitkä voi täyttää ruokakokeiluilla ja vaikka millä trendeillä, mutta jouluruuat ovat ja pysyvät. 

Joka vuosi saa lukea kaikenmaailman kommentteja kuinka perinteiset jouluruuat ovat tylsiä, tai niitä suosivat ovat laiskoja ja kaavoihin kangistuneita. Ehkä näin, mutta antakaa meidän perinteisten jouluruoka-fanien nauttia perinteistä ja fiilistellä ihan rauhassa. Ja pitää yllä ainutlaatuista ruokakulttuuria, sillä missään muussa maassa ei ole näin laajalle levinnitty ja pysyvää jouluruokaperinnettä kuin Suomessa. 

lauantai 17. joulukuuta 2016

Jouluateria

Kuva viime vuoden aattoaterialta

Joulu näkyy blogeissa, on näkynyt jo pitkään, on joulukalenteria ja vaikka mitä herkkua. Meillä joulu tehdään vasta jouluna, ja koska en ole ammattibloggaaja minun ei tarvitse todeta että joulua on tehty jo lokakuusta asti eikä jouluna enää haluaisi viettää joulua. Muistuttelen itseäni myös siitä, ettei kannata verrata omia jouluja muiden jouluihin tai joulupöytiin. Meillä on aina hyvin perinteinen jouluateria, ja vielä pelkistettykin sen takia, että ruuista jaksaa nauttia kunnolla ilman huonoa oloa. 

Jouluruokia syödään vähintään neljänä päivänä peräkkäin mutta niin, että kaloja syödään kahdella aterialla ja kinkkua ja laatikoita kahdella aterialla. Laatikot ovat lapsuudesta tuttuja, tosin lanttulaatikon teen Mysi Lahtisen ohjeella ja porkkanalaatikon Juuren ohjeella. Lapsuudessa meillä ei ollu imellettyä perunalaatikkoa, mutta nykyään saan laatikon aina siskolta, hän tekee parasta tuuvinkia mitä tiedän. Aloitamme aatonaaton kala-aterialla, aattona jatketaan kinkulla ja laatikoilla. Ja joulupäivänä maistuu taas kalat, loput laatikot ja kinkut syödään tapanina. Ja sittenhän sitä voikin miettiä muuta. 

Oma joulukattaus tuntuu nykyään hyvin pelkistetyltä ja karultakin, ihan kuin se ei riittäisi tässä yltäkylläisyydessä. Mutta riittää se, todellakin. Tämän pelkistetyn jouluaterian melkein kaikki ohjeet löytyvät jo blogista. Kinkun paistan aina kinkun mukaisesti, kaikki muut ohjeet löytyvät linkeistä. Jotenkin näin kirjoitettuna kaikki vaikuttaa vähäiseltä, mutta kyllä maha on joka vuosi ollut ihan riittävän täynnä, ja hyvä mieli perinteisistä ruuista taattu. Lapset elävät kinkulla, rosollilla ja porkkanalaatikolla. Joulun aamut aloitetaan riisipuurolla ja rusinasopalla. Rusinasoppaa meillä kuluukin monta kattilallista joka vuosi, se on etenkin minun ja esikoisen herkkua. Kinkulle on joskus kastike, mutta ei aina. Näin meillä syödään jouluna:

Kinkku

Kotikalja, vichy tai olut


maanantai 12. joulukuuta 2016

Janssoninkiusaus juureksilla


Puoli kiloa kasviksia päivässä on helppo juttu kesällä ja syksyllä, silloin asiaa ei tarvitse edes miettiä. Helppoa se on talvellakin, mutta ainakin minun on alkutalvesta mietittävä asiaa, joka vuosi. Helppo tapa lisätä talvikasvisten käyttöä on korvata osa tavallisen ruuan raaka-aineista kasviksilla. Yksi tälläinen helppo ruoka on janssoninkiusaus. Sanoisin jopa että näin tulee parempaa kuin pelkällä perunalla. 

4 perunaa (400 g kuorittuna)
100 g juuriselleriä kuorittuna
150 g palsternakkaa kuorittuna
2 sipulia (150 g kuorittuna)
2 valkosipulin kynttä
1 prk hyviä anjovis-fileitä
2 dl kermaa
1 dl maitoa

Kuori perunat ja muut kasvikset. Leikkaa ne suikaleiksi tai käytä leikkuria. Sekoita suikaleet ja laita ne uunivuokaan. Lisää kala liemineen, sekoita vähän. Kaada päälle purkki kermaa, huuhtele purkki maidolla ja kaada sekin sekaan. Paista 225 asteessa 60 minuuttia, anna vetäytyä hetki.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Neljä kirjaa jouluun - kolmas


Astrid Lindgrenin Melukylän joulu on luettava joka vuosi, välillä moneenkin kertaan. Meillä on kirja Melukylän lapset jossa on yhteensä kolme tarinaa Ilon Wiklandin hienosti kuvittamana. Esikoinen on saanut kirjan 3-vuotiaana joululahjaksi, ja siitä asti joulutarina on kuulunut jokaiseen jouluun. Tekstistä huokuu sellainen hyvän mielen rauhallinen joulutunnelma jollaista toivoo joka vuosi. Kauniit kuvat lisänä ja kosteat silmäkulmat on taattu joka kerta. Joulua ja välittämistä ei voisi paremmin kuvata. 


ps. Tämä joulu on pelastettu, sillä Herran Heinämäen joulu tulee muutaman vuoden tauon jälkeen taas tapaninpäivänä. Paras jouluohjelma mitä olen koskaan nähnyt.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Järkisärki-pasta


Sanon yleensä että meillä ei juurikaan syödä eineksiä. Ja että sen takia pitää keksiä muita tapoja, joiden avulla arkinen ruuanlaitto on tarvittaessa nopeaa mutta maukasta. Ja oikein kiireisiä päiviä varten on sitten savukala tai joku sellainen. Mutta tuo juurikaan tarkoittaa että kyllä meillä jotain valmistuotteita käytetään. Kuten esim. valmista tomaattikastiketta makkarapastaan (jota tehdään makkaran lisäksi myös vaikka hirven jauhelihasta). Ja nyt on toinen ihan lottovoiton veroinen tuote joka maistuu koko perheelle. 

Järkisärki, suosikkituote tältä vuodelta. Lasipurkissa hyvälaatuista ja -makuista kotimaista kalaa Päijänteeltä kastikkeessa. Miten yhteen lauseeseen mahtuukin niin monta tärkeää ja hienoa asiaa. Maku on hyvä, ei säilyketölkin murheita ja ennen kaikkea kala läheltä (ostaako joku vielä tonnikalaa?, jos ostaa niin eipä tarvi enää). Ja plussana vielä se, että järkisärki on hyvää ihan sellaisenaan, sopii myös pizzaan, salaattiin, leivälle ja oikeasti ihan mihin vaan. Ja kaikille maistuva päivällinen syntyy helppoakin helpommin:

vettä
pastaa
järkisärki-purkki

Keitä pasta sopivan kypsäksi. Valuta vesi pois ja sekoita järkisärki joukkoon. Jos haluat, voit vähän pilkkoa kalanpaloja haarukalla. Anna kalan vähän lämmetä ja nauti parmesanin kanssa. Lisäksi salaattia ja juurestikkuja ja hyvä ruoka on valmis, aikaa menee pastasta riippuen n. 10-15 minuuttia.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivä 2016

Upeat kukat floristimestari Pirjo Koppi

Tämän itsenäisyyspäivän juhla-ateria syötiin jo pari päivää sitten kun koko perhe oli paikalla. Herkuttelimme kauriin ja hirven sisäfileellä, kaurisliemestä tehdyllä kastikkeella, Jamien perunoilla ja uunijuureksilla. Jälkiruokana oli hillakiisseliä ja hyvää vaniljajäätelöä. Kauriin sisäfile oli yksi hienoimman makuisista lihoista mitä olen koskaan syönyt. Paistoin ne kokonaisena muutaman minuutin puoleltaan. Minulle sopivaa, muille piti vielä vähän jatkaa paistamista.

Tämän päivän juhliminen on jäänyt vähän vähiin, sen verran jäi viikonlopun hommia tekemättä flunssan takia. Nyt piti siivota aamupäivällä, sen jälkeen aika kului keittiössä arkiruokatalkoissa (jep, matkalle lähdössä taas) ja jäljellä on vielä vähän rästitöitäkin. Juhlavalla mielellä kuitenkin ollaan, kuopuksen muutaman vuoden takaisten sanoja lainaten: "Toivottavasti Suomi ei kuole koskaan".

Juhlavaa ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Neljä kirjaa jouluun - toinen


Minulla joulun kirjoihin kuuluu Mysi Lahtisen Joulu. Välillä luen kirjan kannesta kanteen, välillä katson sieltä jonkun reseptin. Minä suosittelen ihan jokaiselle kirjan lukemista riippumatta siitä, kuinka jouluihmiseksi itsensä kokee. Se, joka ei välitä joulusta tai ei muuten jaksa joulua jonakin vuonna, voi lopettaa lukemisen esipuheen viimeisiin lauseisiin jossa Mysi lupaa, että jos joulu ei kiinnosta, sen voi jättää väliin ja vaikka makoilla sohvalla unohtaen joulun tulon.

Meille muille siinä on kiva katsaus joulun historiaan, joulutapojen taustoihin ja sen sellaiseen. Löytyy hyviä vinkkejä kuinka hoitaa joulupuuhat hermostumatta tai stressaamatta, saattaa jopa löytää intoa joihinkin hommiin. Esim. hopeat olen kiillottanut hymyssä suin sen jälkeen kun luin ensimmäistä kertaa Mysin kuvailun puuhasta. En tietenkään oikeasti ole niitä joka vuosi jaksanut jouluksi kiillottaa (kts. ed. kappale), mutta silloin kun olen sen tehnyt, on se ollut pelkästään kivaa ja jouluista. Ja ajatus siitä, että jouluun valmistautuminen alkaa jo elokuisessa sienimetsässä, se se vasta ihana onkin.

Mysin lanttlaatikko on syrjäyttänyt lapsuuden lanttulaatikon ohjeen jo aikaa sitten. Kaikkea muutakin hyvää kirjasta löytyy, tänä vuonna ajattelin tehdä pitkästä aikaa enemmän kaloja kirjan ohjeilla. Muistan toki edelleen että hyvä joulumieli on tärkein, kaikkea tehdään juuri sen verran kuin huvittaa, ei yhtään enempää.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Kaurisliemi


Tässä on tullut melkoinen suma liemipostauksia, mutta olen kirjannut näitä ylös pikkuhiljaa muistiin tulevaisuutta varten. Nyt on ollut nautittavan poikkeuksellinen tilanne, sillä olen saanut uusia raaka-aineita kokattavaksi. Mies sai ensimmäisen kauriin tuossa vähän aikaa sitten, ja sillä on päästy jo herkutelemaan, maksa syötiin miehen kanssa, ja koko perheelle tein hampurilaispihvit yhdestä erästä jauhelihaa, olihan muuten hyvät pihvit. Hampurilaisista löytyy kuva instasta. Mies toi lihojen lisäksi kauriin selkärangan. Keitin siitä yksinkertaisen liemen, lihat otin talteen vasta liemen keittämisen jälkeen.

kauriin selkäranka/muita luita
n. 6 l vettä
3 porkkanaa
pieni palsternakka
2 isoa sipulia
2 varsisellerin vartta
4 laakerinlehteä
musta-, valko- ja maustepippureita
katajanmarjaa

Paahda luita lihoineen 240 asteessa n. 40 minuuttia. Käännä luut kerran niin, että ne paahtuvat hyvin kummaltakin puolelta. Siirrä luut isoon kattilaan, lisää vettä niin että ne peittyvät hyvin. Nosta vesi kiehuvaksi ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä tulee. Hyvin paahdetuista luista se ei kestä kauaa. Kuori juurekset, pilko ne, sipulit ja selleri. Lisää kasvikset ja mausteet ja anna poreilla hiljalleen 5-6 tuntia. Siivilöi liemi, keitä kasaan tarvittaessa ja pakasta liemi sopivissa erissä tai käytä heti. Ota liha talteen tarkasti ja käytä esim. kastikkeeseen tai piiraaseen.

Tästä tuli erityisen hieno liemi. En tiedä kuvittelenko (en myönnä), mutta kaurisliemi on vielä hienomman makuinen kuin keittämäni peuraliemet. Tämän liemen voisi varata juhlakäyttöön.