Yrttisuola

Olen postannut yrttisuolaa parikin kertaa aikaisemmin, ensin tavallista ja sitten vähän erikoisempaa. Mutta koska kukaan ei enää löydä vanhoja postauksia ja nyt on parhaita aikoja valmistaa yrttisuolaa, ajattelin ettei se kolmaskaan kerta haittaa. 

Ja kyllähän se oma makukin muuttuu. Kokkailu ja makumaailma menee koko ajan vaan yksinkertaisempaan suuntaan, ja sen näkee näissäkin. Muutama selkeä maku riittää, usein vähemmän on enemmän (vaikka moni sanookin että överit on parempi kuin vajarit). Nyt valmistin kaksi yksinkertaista suolaa. Käytin suolaa n. 250 g kumpaankin satsiin, yrttejä yhteensä pari kourallista kumpaankin.

Yrttisuola lihalle

merisuolaa

lipstikka

persilja

rosmariini

selleri

Yrttisuola kalalle

merisuolaa

tilliä

sitruunaverbenaa

Laita merisuola ja yrtit kapeahkoon kulhoon. Aja sauvasekoittimella sileäksi. Levitä kuivumaan laakealle alustalle. Sekoittele kuivumisen aikana muutama kerta ja purkita kuivana.

ps. Kävin tänään ensimmäisen kerran mustikassa, ei ole kehumista, tunti metsässä ja n. 4 l mustikoita. Sain kuitenkin tehtyä kaksi piirakkaa, pullataikinaan ja Satu Koiviston, ja tietysti mustikkapöperöä.

pps. Joki oli tänään 25 astetta, sellaista numeroa ei mittarissa ole näkynyt vuosikausiin. Aamuisin vesi on n. 21 astetta, sekin korkeampi lukema kuin parina viime vuonna.

Parasta parsaa: se oli parsasesonki

Tiedättekö että parsa maistuu mansikalle? Ainakin silloin, kun sen katkaisee parsapenkin vieressä ja syö suoraan sellaisenaan, noin sekunnin parin päästä katkaisusta.

Minun parsapenkki tuotti tänä vuonna sen verran satoa, että kolmesta vanhimmasta juurakosta söin pari parsaa jokaisesta, yhteensä siis kuusi. Koska satoa oli sen verran vähän saatavilla, nautin sen sillä parhaalla tavalla, jonka opin River Cottage -kirjoista eli suoraan sellaisenaan. 

Nyt saa loput parsat kasvattaa kunnon lehvät ja kerätä paljon voimia ensi vuotta varten. Ensi vuonna on tarkoitus vähintään tuplata, ellei jopa triplata sato. 

Helmikuusta lähtien some on tursunnut parsasesonkia, minun parsasesonki osui tänä vuonna helatorstain ympärille. Jep, olen parsanirso, mutta tällä hetkellä onnellinen sellainen.

Parsapenkin perustaminen

Kuva otettu sateessa

Minun on myönnettävä että olen parsanirso, tiedostan myös että se ärsyttää joskus ihmisiä. En sentään ole ihan sitä mieltä, että keitinveden pitää olla kiehumassa siinä vaiheessa kun parsan leikkaa irti, ja että kelvollisen parsan ikä kypsennykseen lasketaan sekunneissa, eikä minuuteissa puhumattakaan tunneista. Mutta tuoretta parsan pitää olla, siis oikeasti tuoretta. En tietenkään kieltäydy syömästä tai muutenkaan kommentoi parsaa jos joku tarjoaa sitä, saatan myös tilata parsa-aikaan ravintolassakin parsaa (mutta en vielä helmikuussa). Mutta jos itse valmistan parsaa, haluan sen olevan todella tuoretta.

Valitettavasti parsaa on todella vaikea saada oikeasti tuoreena mistään. Olen haaveillut parsapenkistä kauan, jo monen monta vuotta. Toteutus kaatui aina siihen, että vuosia ajattelin että siihen menee monta vuotta ennen kuin penkki alkaa tuottaa jotain. No, tässä on nyt mennyt monta vuotta ihan muutenkin, joten tänä vuonna ajattelin toteuttaa haaveen vihdoinkin.

Penkin perustamisessa on auttanut monta ihmistä, kiitos kaikille: palstanaapurin kautta tilasin laudat, lannoitetta on hankittu maalta useammaltakin viljelijältä, mies rakensi penkin ja onhan noita parsojakin ostettu monelta puutarhalta aina Elimäkeä myöten. Minulla ei ole kokemusta parsalajikkeista (ehkä olisi kannattanut selvittää etukäteen) joten ajattelin hankkia useampaa lajiketta. Maassa on nyt kolmea erilaista parsaa, kolme kutakin eli yhteensä 9 juurakkoa. 

Penkkiä varten kaivoin pintamullan, anteeksi, siis pintasaven pois. Kuopan päälle mies rakensi kehikon laudoista. Jätin pystypuut korkeaksi, jos myöhemmin on tarvetta harsoille tai verkoille, niitä voi käyttää avuksi. Pohjalle levitin kankaan hidastamaan rikkaruohoinvaasiota. Kangas niitattiin toiselta reunalta kiinni.

Pohjakankaan päälle levitin monta kottikärryllistä hiekkaa. Tiukkaakin tiukempi pohjasavi pidättää vettä niin tehokkaasti, että ajattelin hiekan toimivan salaojana pohjalla. Hiekan päälle levitin pari säkkiä multaa, kottikärryllisen hevosenlantaa ja jätesäkillisen hyvin palanutta lehmänlantaa. Nämä odottivat aika pitkään penkin pohjalla ja ensimmäiset rikkaruohot nousivat jo sirkkalehdille. Poistin ne kaikki ennen kuin lisäsin vielä 10 säkkiä multaa.

Kolme ostamaani juurakkoa ovat jo isossa ja hyvässä kasvussa. Availin juuria varovaisesesti ja levitin ne mahdollisimman levälleen. Kaivoin multaan kuopan, johon istutin juurakon. Kuusi muuta, kahta erilaista lajiketta, ovat varmastikin pari vuotta nuorempia, ja niiden juuret olivat huomattavasti pienempiä. Levitin niidenkin juuria, ja taivutin ruukussa ylöspäin kasvavat juuret takaisin maata kohti. Istutin parsat kahteen riviin lomittain. Ensi vuonna lisään vielä multaa muutaman säkin verran.

Toivon totisesti ettei varkaita käy penkissä ja että rikkaruohot pysyvät vähissä, niin että juurakot saavat kerätä voimia pari seuraavaa vuotta ihan rauhassa. Parin vuoden päästä saatan saada vähän maistiaisia isoimmista kolmesta taimesta, ja siitä seuraavana muistakin. Jos siis hyvin käy.

Parsapenkin perustamiseen olen saanut oppia jonkun vuoden Strömsö-ohjelmasta (oman muistin varassa), Ripaus tryffeliä -blogista ja Pikkutalon elämää -blogista. Ripaus tryffeliä -blogissa oli jo päästy maistelemaan omia parsoja.


ps. Ehkä ihan pikkuisen kitkemisen tarpeessa tuo palsta. Viimeisen muutaman päivän aikana täällä on satanut 150 mm vettä, palstalla ei ole kävelemistä nyt ja rikkaruohot kiittää. Ennen juhannusta tiedossa pikkuprojekti vielä.

Raparperirahka ja kesäkuun pihakuulumisia

Halusin kokeilla raparperirahkaa. Ajattelin että netti olisi pullollaan ohjeita, ja löytäisin jotain muuta kuin mitä sain joskus yhden ravintolan tarjoamana: hapanta rahkaa jossa oli kokonaisia raakoja rapaprperipaloja seassa. Mutta löytämäni ohjeet olivatkin täynnä jotain floravanillaa, valmiita hilloja tai muita kummallisuuksia. Minä tein ihan yksinkertaisen rahkan näin:

5 dl pilkottua raparperia

1½ dl sokeria

½ dl vettä

1 vaniljatanko

2 dl kermaa

500 g rahkaa

Pilko raparperi, laita kattilaan. Lisää sokeri, tilkka vettä ja vaniljatanko. Anna raparperin hautua hiljalleen kunnes se on sopivan hillomaista, n. 15 minuuttia. Jäähdytä kylmäksi ja poista vaniljatanko.

Vatkaa kerma kulhossa. Sekoita joukkoon rahka ja rapaprperihillo. Tarkista makeus ja lisää tarvittaessa sokeria. Rahka oli hyvää ja kesäistä. Sopisi hyvin myös kääretortun tai täytekakun täytteeksi.

Pihalle kuuluu vähän ankeaa. Vasta tänään siirsin tomaatit ja chilit ulos. Koskaan, siis koskaan en ole siirtänyt näin onnettomia taimia näin myöhään ulos, en halunnut edes ottaa kuvaa niistä. En ole viitsinyt edes ulkoiluttaa taimiä, joten harsotin ne kaksinkertaisella harsolla. Se olikin helppoa kun taimet olivat juuri ja juuri ruukunreunan korkeudella. Satoa ei ole pariin vuoteen juurikaan tullut, ja se vei tämän vuoden taimikasvatusinnostuksen täysin. Eikä tilannetta parantanut chileihin tullut kirvainvaasio. Minulta kuoli taimia kasvatusvaiheessa sekä huolimattomaan hoitoon että tuholaisten tekemiin tuhoihin. Saa olla aika ihmeellinen kesä, jos saa edes jonkinlaista satoa chileistä ja tomaateista. Tosin onhan näitä ihmeellisiä kesiä riittänyt, ei voi enää luottaa vanhan kansan viisauksiinkaan.

Marjat kukkivat hyvin, mutta mustia viinimarjoja ei ole juurikaan odotettavissa tänäkään vuonna. Karviaisia on tulossa todella vähän, vadelmien kasvu on hyytynyt. Luumuja tulee ehkä muutama, samoin kirsikoita. Omenoista on vielä liian aikaista sanoa. Ilmeisesti viime vuoden ankea kesä ja hankala talvi vie nyt veronsa.

Kasvulaatikko on kohtuullisessa kasvussa, salaatista saa jo pieniä maistiaisia, ja ehkä retiiseistäkin pian. Rusakko söi sellerit. Porkkanaa ja sipulia saa vielä odottaa. Lämpimästä keväästä huolimatta kasvu ei ole mitenkään ihmeellistä. Ensi vuonna aion vaihtaa mullan kokonaan tuohon laatikkoon, jos vaan vielä keväällä muistan sen.

Etanajahdissa

Minä mietin, että voinko tarjota kasvattamiani kasviksia vegaanille? Jos niiden kasvattaminen vaatii sitä, että tapan ison liudan etanoita ja kotiloita? Tänään tuli kerättyä puolen litran vichypulloon kymmenittäin (yli sata?) kotiloita ja etanoita. Tarkempaa lajinmääristystä en alkanut tekemään, kaikki palstalta löytyneet nilviäiset pääsivät pulloon. Pullon toin kotiin ja täytin kiehuvalla vedellä (pullo meni ruttuun mutta ei hajonnut). Pullo päätyy lopulta kaatopaikalle, en oikein muutakaan ole keksinyt.

Samalla kitkin käytävät ja laitoin kaikki kasvit suureen pussiin jonka suun suljin tiukasti. Eipä ole etanoille syömistä vaan kasvikset saavat maatua rauhassa suljetussa pussissa. Käytän samaa kassia koko kesän, ja ensi vuonna laitan kurpitsan kasvamaan siihen, jos multaa on riittävästi. Keräsin myös viimeiset muovit jotka ovat olleet rikkaruohojen peittona ja vein ne roskiin. Enää ei ole niitäkään piilopaikkoja etanoille. Mansikkamaa on peitetty muovilla, mutta katson kuinka sen kanssa pärjää. Tuhkaa on tarkoitus tuoda savusaunasta lisää, se kuulemma ehkäiseen nilviäisten kulkua ja haluan testata että kuinka se toimii.

Tomaatin lähelle istutin samettikukkaa, se kuulemma pitää tuholaisia loitolla. Nähtäväksi jää, kuinka toimii. Ensimmäiset tomaatit ovat siis päässet jo ulos, ja loput tomaatit ja chilit on tarkoitus laittaa nyt muutamien päivien sisällä pihalle. Otan vähän riskin, normaalisti istutan ne ulos kesäkuun puolella, mutta nyt olen katsonut säätiedotuksia siihen malliin, ettei kylmiä öitä pitäisi olla tiedossa. Hätätilassa saan osan ruukuista siirrettyä sisälle ja loput harsotettua. Chilejä olen ulkoiluttanut viikon verran, tomaatteja en ollenkaan.

Pihan salaattipenkki on siinä vaiheessa, että salaattia ei enää tarvitse ostaa ennen syksyä. Yrttejä kasvaa kovaa kyytiä, ruohosipulista on tarkoitus tehdä kastike savukalalle tänään, muita yrttejä päätyy lihapataan ja kanan kaveriksi.

Persilja, tilli, korianteri, salaatit, varsiselleri

Lehtikaalia harson alla!

Nyt oli aika

Narsissit, takana vielä lunta

Nyt alkoi mustien kynnenalusten aika, mikä onnentunne! Pistää kestohymyn naamalle, ei voi mitään. Vielä on lunta pihalla paikoitellen, mutta keväthommiin sitä kuitenkin pääsi. Piti aloittaa lumipenkkojen levittämisellä. Narsisseissa on viiden sentin alut, kukkivat varmaan kesäkuussa, hih, parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Krookusten, hyasinttien ja tulppaanien päälle jäi enää reilu 10 cm lunta, se toivottavasti häviää äkkiä, vaikka yöpakkasia olikin taas luvassa. 

Tänä vuonna juuri nyt oli aika

1) Leikata marjapuskat, tai siis musta- ja punaviinimarja ja vadelma

2) Siistiä kuollut nurmi kaikkien marjapuskien alta, eli edellisten lisäksi viher- ja valkoherukkan, kolmen karviaisen ja mustikan

3) Lannoittaa marjapuskat

4) Korjata lumen painosta lyttääntynyt mustikan suoja etteivät jänikset pääse taas asialle

5) Nostaa yrttilaatikot ylös. Ainakin timjami, ruohosipuli ja piparminttu talvehtivat tänäkin vuonna

6) Putsata kukkapenkki
7) Kääntää ja putsata kasvulaatikoiden maa
8) Leikata tyhmät puskat
9) Muistaa laittaa sima käymään! Vappu tulee.

Ruohosipuli tarvitsee valoa

Olisipa aarin kokoinen palsta samanlaista multaa kuin tämä

Tämän vuoden sima käymässä

Yrttiviinaa - aniksen makuinen jallu

Yrttilaatikot alkavat vetää viimeisiään, kohta siirrän laatikot taas talvehtimaan (=kaadan ne nurin perin maahan). Sitä ennen on kuitenkin vielä käytettävä mitä käytettävissä on. Minulla oli ranskalaista rakuunaa pitkästä aikaa kasvamassa. Se on ihana aniksen makuinen yrtti. Ja kun oksan pari laittaa viinapulloon, saa parissa päivässä aniksen mukuista juomaa. Yleensä (=viime vuosituhannella viimeksi) olen tehnyt aniksen makuista Koskenkorvaa, joka on oiva ruokaryyppy tai hyvä boolinpohja. 

Nyt halusin kuitenkin tehdä ruuanvalmistukseen sopivan juoman, joten laitoin pari oksaa jallupulloon. Käytän ruuanlaitossa Koffin Porterin jälkeen useimmiten jaloviinaa, ja nyt anis tuo kivan pikkulisän ruokaan. Osaan kuvitella että se on on oikein hyvää kastikkeissa ja keitoissa, mutta haluan myös kokeilla miten se toimii sinapissa.

Ranskalainen rakuuna keskellä

Yrttisuola lihalle ja kalalle

Viime vuonna innostuin tekemään yrttisuolaa niin, että sitä riitti joululahjoiksi asti. Tänä vuonna ajattelin tehdä tavallisen yrttisuolan lisäksi oman suolan lihalle ja kalalle.

Yrttisuola lihalle:

Ylhäällä kalasuola, alempana lihasuola

500 g merisuolaa

reilusti lipstikkaa

reilusti persiljaa

sopivasti timjamia
vähän oreganoa

vähän selleriä

Yrttisuola kalalle:

500 g merisuolaa

reilusti tilliä

sopivasti persiljaa

sopivasti sitruunaruohoa
vähän ruohosipulia

vähän timjamia
muutama lehti mustaviinimarjapensaasta

raastettua sitruunankuorta

Laita yrtit ja suola tehosekoittimeen. Aja hienoksi jauheeksi. Levitä kuivumaan laakealle alustalle, siirrä purkkiin kun on ihan kuivaa. Minä annoin viime vuonna kuivua suunnilleen viikon verran, sekoittelin aina välillä, jotta ei kuivu paakkuiseksi.

Lehtikaali-herkkutatti-lasagne

Neljää erilaista lehtikaalia

Lehtikaali-ihanuutta!!! Ihan mieletön paluu kahden viikon jälkeen palstalle ja pihalle. Kerrankin ollut sopivat kelit, joskin viileät, poissaolon aikana. Vettä on tainnut tulla harva se päivä, kai paljonkin, ja kasvit voivat hyvin. Pihan salaattipenkki on rehevä, ei tietoakaan viime kesän ankeudesta. Punajuuret, porkkanat ja sipulit ovat kasvaneet reilusti (ja rikkaruohot), ja lehtikaalipenkki on niin rehevä, että sitä oli pakko harventaa. Kylvin siemenet aika tiheään juuri siitä syytä, että voin alkaa käyttää satoa heti pienestä pitäen. Ja nyt sitä satoa on! Ihan mieletöntä. Ihan uskomatonta.

Pääsin nyt kokeilemaan River Cottage Veg Everyday-kirjasta Lehtikaali-sieni-lasagnea. Heti kun sain kirjan käsiini, tänä resepti nousi ylitse muiden tehtävien ruokien listallani. Eikä suotta, ihan paras lasagne ikinä! Käytin pakastettuja herkkutatteja, ohjeessa käytettiin tuoreita, mutta enhän minä jaksa sieniaikaa odottaa. Tässä oli aika monta vaihetta limittäin, mutta ruoka on kaiken vaivannäön väärtti. Kirjoitan ohjeen tähän vähän eri järjestyksessä kuin kirjassa, sillä näin minä sen tein:

Maitokastike:

 7.5 dl täysmaitoa

1 laakerinlehti

1 sipuli

1 sellerinvarsi (minulla ihan pieni kun ei ole isoksi ehtinyt kasvaa)

muutama kokonainen mustapippuri

50 g voita

50 g vehnäjauhoja

2 tl sinappia (jätin pois)

suolaa, mustapippuria

Täytteet:

n. 300 g lehtikaalia, paksuimmat kohdat varsia poistettuna

vähän vettä, suolaa

30 g voita

pari dl pakastettuja herkkutatteja (ohjeessa 500 g tuoreita sieniä)

1 valkosipulin kynsi (ohjeessa 2)

muutama timjamin oksa

Lopuksi:

175 g lasagne-levyjä

n. 20 g Parmesania raastettuna (saattoi tulla ihan pikkasen enmmän)

Laita maito kattilaan, lisää joukkoon mausteet ja vähän pilkotut sipuli ja sellerinvarsi. Anna maidon juuri ja juuri kiehahtaa, siirrä sivuun maustumaan.

Irrota lehtikaaleista kovat varret pois, pilko lehtiä vähän. Heitä ne kattilaan, lisää vettä ja suolaa. Veden ei tarvitse peittää kaaleja kokonaan, sillä ne painuvat pian kasaan. Sekoita vähän ja anna kiehua hiljalleen muutaman minuutin ajan. Valuta kaalit mahdollisimman kuivaksi lävikössä.

Laita paistinpannulle vähän voita, ja hauduta sienistä nesteet pois. Pakastetuista herkkutateista se oli jo tehty, joten muutama minuutti pannulla riitti. Lisää timjameista lehdet ja pilkottu valkosipuli, anna maustua vielä hetki pannulla.

Valmista maitokastike loppuun. Sulata voi kattilassa, lisää vehnäjauhot joukkoon. Valuta lämmin maito siivilän läpi ja sekoita hyvin vispilällä, ettei jää paakkuja. Anna kiehahtaa vähän, jotta kastike sakenee. Lisää vähän pippuria ja suolaa (ja sinappia jos haluat).Ota puolet maitokastikkeesta eri kulhoon/kannuun, ja kaada toisen puolen joukkoon lehtikaalit.

Kokoa lasagne vuokaan. Ohjeessa tehtiin vain kaksi täytekerrosta, minä käytin pienempää vuokaa, ja täytekerroksia tuli kolme. Minä kokosin näin, kerrokset käänteisessä järjestyksessä, eli ensimmäisen on se alin kerros:

puolet erillisestä valkokastikkeesta (eli 1/4)

1 krs lasagnelevyjä

puolet lehtikaali-valkokastikeseoksesta

1 krs lasagnelevyjä

sienet

1 krs lasagnelevyjä

toinen puolet lehtikaali-valkokaaliseoksesta

1 krs lasagnelevyjä

puolet erillisestä valkokastikkeesta (eli 1/4)

Parmesan-juustoraaste

Paista n. 40 minuuttia 180-asteisessa uunissa. Ihan paras lasagne ikinä (ai niin, sanoin sen jo)! Ja jälkiruuaksi jäätelösoodaa, aika hyvä lomapäivä.

Näin rehevä salaattipenkki oli odottamassa mökiltä tulleita

Salaattipenksisä oikealla alhaalla selleri, otan siitä aina varren kerrallaan kun tarvitsen. Takana oikealla näkyy pinaatti, melkoisesti paremmin onnistunut kuin viime vuonna, jee.

 

Palsternakka

Viime vuonna sain kokonaista kolme pientä palsternakkaa, mutta tänä vuonna tilanne on ihan eri! Ovat itäneet hyvin, ja kasvaneet jo näin isoiksi näin aikaisessa vaiheessa kesää.

Blue Kongo kukkii

Tomaatit ja chilit ulkona

Nyt on sen verran tarkkaan tulkittu säätiedoituksia, että uskalsin viedä tomaatit ja chilit pihalle. Ovat kyllä niin onnettoman pieniä ettei tosikaan. Saa nähdä tuleeko noista mitään tänä vuonna (näin kyllä ajattelen joka vuosi, mutta tänä vuonna ihan OIKEASTI). Pieniä ovat ennenkin olleet, mutta eivät noin pieniä. Muutaman chilin jätin vielä sisälle, ehkä jossain vaiheessa siirran ne ulos pikkuruukkuihin, tai sitten menevät suoraan kompostiin. Pitää pistää vakavaan harkintaan kasvulampun ostaminen ensi vuodelle.

Salaatit ja tillit sen sijaan voivat hyvin omalla pihalla. Noilla pärjää alkukesän, ja sitten alkaa jo palstakin toivottavasti tuottamaan. Toistaiseksi siellä on kaikki pientä ja vaatimatonta, paitsi rikkaruohot.

Kesän ensimmäinen salaatti

Tänään tein esikoisen kanssa ensimmäisen salaatin omista salaateista. Pieniä salaatit vielä ovat, mutta sitäkin parempia. Ja uuniperunalle tuli hyvä kastike kermaviilistä, sitruunasta, fariinisokerista ja erilaisista yrteistä. Oli ainakin ruohosipulia, timjameita, persiljaa ja tilliä. Kaikki vielä hennon maukasta.

Päivällisellä söimme lasten kanssa naudan ulkofilettä. Pihvit paistoin yksinkertaisesti kuumalla pannulla, päällä vain viime vuotista yrttisuolaa. Oli ehkä parhaat pihvit, mitä on syöty. Tiesittekö että jos lehmä odottaa kaksosia, joista toinen vasikka on tyttö ja toinen poika, kasvaa tyttövasikasta lehmä, joka ei tule saamaan vasikoita. Liha kuitenkin on hyvää, ihan parasta.

Tänä vuonna olin uskaliaampi kuin koskaan, sillä siirsin osan chileistä ja tomaateista ulos. Hermostuin niihin pieniin taimiin, ja pistin osan niistä ulos. Katsotaan kuinka käy, 10 vrk:n sääennuste muuttui sen jälkeen kun olin päätöksen siirtämisestä tehnyt.

Savukala

Eilen tuli hankittua uusavuttomien savustuspönttö (miehen käyttämä termi). Eli sellainen sähkökäyttöinen savustusuuni, sitä ei vielä ollutkaan, vaikka kaikkea muuta savustussysteemiä talosta löytyykin. Mies teki vertailevaa tutkimusta laitteista, ja päätyi Muurikan (ja Opan) sähkösavustimeen.

Laitteen käyttö on tosiaan helppoa, purut levylle alimmaiseksi, kala ritilälle, alle rasvapelti ja töpseli seinään. Minä en ole vastannut savustuksesta meillä, mutta nyt sain niin hyvät ohjeet että varmasti onnistuu. 

Purujen kanssa mies laittoi sokeripalan ja muutamia katajanmarjoja tuomaan lisämakua. Nyt oli käytössä leppää. Omenapuuta on kuulemma kuivumassa meille, eli sitäkin päästään kokeilemaan. Reilun kilon painoinen lohi oli savustumassa 40 minuuttia. Ensimmäiset kitkerät savut päästettiin pois, sen jälkeen kala sai kypsyä ja savustua rauhassa.

Söimmekin tänään lohta lounaalla ja siikaa iltapalalla, ja hyvää oli. Ulkona kokkailu sopi hyvin päivään, joka tuli muutenkin vietettyä ulkona. Pihan kasvulaatikkoon tuli kylvettyä salaatit, tilli ja persilja. Palstakausi tuli aloitettua maankäännöllä, lehmänlannan ja kanankakan levityksellä ja muuten vaan tuumailulla. Miten se yksi aari tuntuukan pieneltä kaikille suuunnitelmille. Toisaalta, kyllä jokainen lihas ja lihaksen paikka tietää, että savimaata on käännetty urakalla, siihen tuntuu yksikin aari riittävän.

Yrttejä multaan

Kävimme tänään puutarhalla. Taisi olla aika suosittu päivä, siellä oli yksi jos toinenkin. Piti ostaa vähän yrttejä, multaa, kanankakkaa, tukikeppejä ja sen sellaista. Minä olen vuosia kasvattanut suurimman osan yrteistä parvekelaatikoissa. Minulla on monta parvekelaatikkoa, joista ehkä yhden laitan orvokeille, ja lopuissa kasvaa yrttejä. Syksyllä käännän laatikut nurin perin maahan, ja hyvänä lumisena talvena moni niistä talvehtii, tänä vuonna talvehti ainakin oregano, timjami, sitruunamelissa ja ruohosipuli. 

Ostin tänään uusia yrttejä, sellaisia mitä vähemmän kuluu ja istutin ne laatikoihin. Ranskalaista rakuunaa aniksenmakuista viinaa varten, muutamaa erilaista basilikaa salaatteja varten, timjamia ruokaa varten, sitruunamelissaa koristeeksi ja salaatteihin jne. En muista että olisin yleensä ihan näin aikaisin siirtänyt yrttejä ulos, mutta ajattelin olla rohkea nyt.

Sisällä olen laittanut isoon ruukkuun ja altakasteluruukkuihin viittä erilaista basilikaa ja sitten vielä meiramia ja oreganoa. Jos basilikat menestyvät hyvin, niiden kanssa voin olla pulassa, se nimittäin ei ole ollut erityinen lempiyrttini. Jos tänä vuonna vaikka innostuisi peston tekoon, sinnehän se häviää.Näitä hentoja alkuja en vielä uskaltanut viedä ulos, vaikka jos tälläiset ilmat jatkuvat niin pian senkin voi tehdä.

Oregano ja meirami

Kahdenlaista basilikaa

Kummini toi useampi vuosi sitten sinivuokkoja syntymäpäiväkukiksi

Talvinen wokki

Sadetalven väriterapiaa

Lehtikaalia on vielä vähän pihalla. Sehän ei pikkupakkasista ja tuiskeesta ole moksiskaan (syy miksi ihastuin siihen ennen kuin edes tiesin kuinka hyvä ja monipuolinen kasvi se on), ja koska  lunta ei ole niin paljoa, ettei kaalia saisi kerättyä, niin ajattelin käyttää sitä tuomaan väriä talviseen wokkiin. Tämä on tehty reseptillä "mitä kaapista löytyy", joten kaikki vaan soveltamaan:

rypsiöljyä

300 g possun suikalelihaa

1 rkl vehnäjauhoa (vähän vajaa)

2 rkl osterikastiketta

1 rkl soijakastiketta
1 rkl fariinisokeria (vajaa)
1 rkl punaviinietikkaa

pala lanttua

1 iso porkkanaa

pala paprikaa

kourallinen lehtikaalia
vähän parsakaalia

chiliä

Paista lihat kuumassa öljyssä, lisää vehjäjauhot ja mausteet, siirrä odottamaan. Tämän opin Strömsön Paulilta: vehnäjauho peittää lihat ja kaikki mausteet imeytyvät siihen ihanaksi pinnaksi. Jos et halua hapanimelää makua, jätä fariinisokeri ja etikka pois. Paista juureksia vähän aikaa kuumassa öljyssä, lisää lihat takaisin pannuun. Lisää suikaloitu paprika, pienitty parsakaali, lehtikaali ja chili ja kypsennä vielä hetki. Syö sellaisenaan tai nuudeleiden kanssa. Päälle voi laittaa chilihilloa.

Lehtikaalit tammikuun vesisateessa

Suolaa suolaa enemmän suolaa

Tänään oli hyvä päivä kokeilla yrttisuolan tekoa, siitä huolimatta että kaappia siivotessa oli heitettävä vanhat valkosipulit pois. Idean sain tuosta Kokit ja Potit-blogin versiosta II, tein samalla tapaa tehosekoittimessa surruttaen. Määrät ja yrtit olivat vaan mitä sattui, merisuolaa ehkä noin puoli kiloa, ja sitten yhteensä pari isoa kourallista tilliä, persiljaa, sitruunamelissaa, timjamia, sitruunatimjamia, ruohosipulia, oreganoa ja pienilehtistä basilikaa.Sitä valkosipulia sitten ei ollut kun ei ollut. Nyt on murskattu yrttisuola kuivumassa jo melkein kuivuneiden mesiangervojen seurassa. Melkoisen voimakas tuoksu tällä hetkellä keittiössä, mutta ehkä se siitä hälvenee.

Palstalla käydessä oli kiva yllätys: ensimmäiset kesäkurpitsat odottivat kerääjäänsä. Minä olen viikkotolkulla lukenut muiden puutarhakuulumisia kuinka kesäkurpitsoja on käytetty vaikka mihin ruokaan, mutta ei vaan täällä. Nyt otin ensimmäisen pienen vihreän (jaa mikäköhän lajike se olikaan, ehkä Defender) sekä pienen, lapsen nyrkin kokoisen Baby roundin. Josko ensin mainittu löytäisi huomenna tiensä grilliin, ja jälkimmäinen vaikka salaattiin sellaisenaan. Villisian kinkku on ollut 7 tuntia alle sata-asteisessa uunissa,  jäi odottamaan jatkokäsittelyä huomiseen.

10.8 mm

Päivää vaille kaksi viikkoa pois ruukkujen ja palstan luota ON liian paljon. Tomaateille sain kasteluapua, palsta sai yhden kastelun tässä välissä. Tälläisenä (taas!) kuivana hellekesänä se vaan on liian vähän. Koko aikana täällä satoi 10.8 mm vettä, mikä on ihan liian vähän keskikesään. Mökilläkin tuli monta kertaa enemmän vettä.  Minä olen ollut  kuin kuka tahansa maanviljelijä, joka on kytännyt säätilaa sekä netistä että uutisista, voivotellut ja päivitellyt, eikä siitä huolimatta täällä ole satanut! Nyt loppui huoli kun olen paikan päällä, mökillä on tullut vettä niin paljon että siellä kasvimaa ja kesäkurpitsat kyllä pärjäävät seuraavat viikot.

Kasvulaatikon salaattipenkki on mennyttä, tarkoitus tänään kääntää maa nurin ja kylvää joko pinaattia tai jotain muuta vastaavaa tilalle. Tomaatit ovat kasvattaneet tomaatin kokoisia varkaita, ja melkoinen tovi menikin niitä katkoessa. Käytin ekaa kertaa saksia, toivottavasti tokenevat siitä, että saman verran lähti vartta pois kuin mitä jäikin. Kuulemma kaksi keltaista päärynätomaattia oli kypsänä, mutta esikoinen ehti pistämään ne parempaan talteen ennen kuin sain ikuistettua ne digitaalisesti. Muut eivät vielä punerra tai kellerrä ollenkaan, kateellisena luen muiden blogeja. Amppelimansikat menivät ja kuolivat liialliseen veteen, kaikki muu on kärsinyt kuivuudesta enemmän tai vähemmän. Ne ihanat lehtikaalinikin! Niin, saatiin sentään vadelmia kourallinen kukin, joskin nekin olivat aika pieniä. Pensaat saivat juurelleen melkoisen määrän vettä eilen yöllä, ja tänään uudestaan, josko vaikka seuraavat vadelmat kasvaisivat vähän isommiksi. Ja punainen viinimarjapensas on poimintakunnossa, kunhan vaan sinne asti ehdin.

Lehtikaali-porokastike

Tänä vuonna kasvatan lehtikaalia pihalla pienesti. Laitoin heti kylvön jälkeen harson päälle, ja niinpä kaalit ovat saaneet kasvaa rauhassa, toisin kuin viime vuonna, jolloin perhosentoukat söivät ne niin, että vain rangat jäivät. Ensi vuonna on tarkoitus kasvattaa enemmän lehtikaalia ja kylvää se palstalle, voisi kokeilla muutamaa eri lajiketta, nyt on vain tätä Red Russian-kaalia kokeilussa. Kylvin siemenet kasvilaatikkoon vähän liian tiheään, ja niinpä tuli harvennuksen aika. Kaalin kaveriksi otin yhden punasipulin samasta laatikosta. Jääkaapissa oli paketti savuporomurua jonka lisäsin kasvisten joukkoon:

1 rkl voita

1 punasipulin alku varsineen päivineen
lehtikaalia reipas nippu

savuporomurua tai jotain muuta lihaa

2 dl kermaa

mustapippuria maun mukaan

pastaa

Pilko kaalin varret pieniksi paloiksi ja kuullota ne pilkotun sipulin kanssa voissa. Lisää pannulle pilkotut lehtikaalit ja sipulinvarret ja anna hautua hetki pannulla. Siirrä kasvikset kattilaan, lisää liha, kerma ja pippuri ja anna hautua hiljalleen poreillen kymmenisen minuuttia. Tarjoa pastan kanssa. 

Minä en kauheasti tykkää noista lihavalmisteista, mutta silloin tällöin menevät paremman puutteessa. Nyt oli lopputulos liian suolainen minun makuun, pitää ensi kerralla tosiaan laittaa jotain muuta lihaa tai vaikka hyvää pekonia. Lehtikaali sen sijaan on yksi lempivihanneksistani, siitä saa tehtyä vaikka mitä hyvää (jatkoa seuraa varmasti).