sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Juomia ennen joulua 1. Lihaliemi ja peurapiirakka


Tämä on jo kuudes joulunodotuskalenteri blogissa. Ensimmäisen vuoden jälkeen olen miettinyt kalentereihin jonkun teeman, niin tänäkin vuonna. Edelleen oma lempikalenterini on se toinen, vuoden 2016 kalenteri jouluisista kirjoista. Mutta oli se viimevuotinenkin kiva. Tämä on juuri sopiva joulukalenterin tahti minulle, neljä postausta on sopivasti minulle, ja toivottavasti seuraajillekin.

Tänä vuonna mietin neljää sopivaa juomaa joulunaikaan. Kaikki eivät ole perinteisiä drinkkejä, vaan mukaan mahtuu monenlaista. Aloitan nyt lihaliemellä, olen jo aiemmin kirjoittanut juotavasta liemestä, mutta tässä tulee vähän perinteisempi versio. 
 
Olin päättänyt aloittaa liemellä jo aiemmin, mutta kuinka sattuikaan: mies "tilasi" uusimmassa  Metsästäjä-lehdessä (6/2020) olevan peurapiirakan. Ohje on Akseli Herlevilta, ja siinä kehoitettiin nauttimaan piirakka sherryllä maustetun liemen kanssa. Ehdotin ensin, että tekisin piirakan puolikkaana, mutta sehän oli oikeasti tosi huono idea, ainakin metsästäjän mielestä. Vaikka ei saadakaan syötyä piirakkaa oman perheen voimin kerralla, voi sitä pakastaa ja ottaa mukaan metsästysreissuille. 

Juotava lihaliemi


6 dl lihalientä kuumennettuna
suolaa tarpeen mukaan
loraus sherryä
persiljaa
timjamia

Lämmitä lihaliemi kattilassa. Minun lihaliemi oli redusoitu reilusti, eli käytin 1½ dl lihalientä ja 4½ dl vettä. Mausta suolalla tarpeen mukaan. Kun liemi lähes kiehuu, mausta sherryllä ja lisää vähän pilkottua persiljaa ja muutama timjamin lehti koristeeksi. Sherryn voi jättää poiskin. Nauti kuumuutta kestävästä lasista tai mukista.

Peurapiirakka levynä


100 g (puuro)riisiä
4 keitettyä kananmunaa
800 g peuran jauhelihaa
suolaa ja pippuria reilusti, timjamia
2 isoa sipulia
voita/öljyä
200 g ranskankermaa
120 g smetanaa

2 pkt voitaikinaa, á 600 g (ohjeessa 500 g)
1 munankeltuainen

Keitä riisi kypsäksi, valuta ylimääräinen vesi pois. Keitä kananmunat kypsäksi. Paista kuumalla pannulla peuran jauheliha kypsäksi muutamassa erässä, mausta reilusti suolalla ja pippurilla, lisäsin myös timjamia. Siirrä kulhoon odottamaan. Kuullota pilkottu sipuli pannulla voissa tai öljyssä, siirrä sekin kulhoon. Sekoita kulhossa riisi, hienonnetut kananmunat, jauheliha, sipuli, hapankerma ja smetana sekaisin.

Kauli toinen voitaikina pellin kokoiseksi levyksi. Levitä täyte tasaiseksi pohjan päälle. Kauli toinen levy pellin kokoiseksi, siirrä piirakan päälle ja "sulje" reunat. Tasoita piirakka takaisin pellin kokoiseksi. Voitele piirakka munankeltuaisella. Paista 180 asteessa n. 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä vähän aikaa ja leikkaa paloiksi.

Tarjoile piirakka lihaliemen kanssa. Ihana ruoka tähän vuodenaikaan.


Lämmintä ja turvallista joulunodotusta kaikille!


torstai 26. marraskuuta 2020

Nilkustimet



Jos on säärystimet, niin nilkanlämmittimet ovat tietysti nilkustimet, eikö niin. Esikoinen toivoi itselleen nilkustimia (hänen keksimä sana), ja jos nykyajan nuori sellaiset pyytää, niin toki sellaiset pitää tehdä.

Väri oli esikoisen valitsema vaaleanharmaa ja lankana helppo 7 veljestä. Esikoisella on isompi jalka kuin 38, mutta sirot nilkat, joten loin silmukoita 38 koon mukaan, yhteensä 48 silmukkaa. Kudoin 3 oikein, 1 nurin joustinneuletta 15 cm ja päättelin. 

Helppo ja nopea hyvän mielen käsityö. Lahjansaaja tykkäsi kovasti ja sanoi, että näyttää ihan kuin tennareissa olisi villasukat.


ps. Minua ei häiritse se, että nuori kulkee nilkat paljaina. Minä kuljin nuoruudessani ilman pipoa -20 asteeseen saakka, isäni puolestaan kulki omassa nuoruudessaan nilkat paljaina. Nyt on siis taas niiden paljaiden nilkkojen vuoro ja se on ihan ok. Ainakin tällaisen kylmäfiilin mielestä. 

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Ulkosynttärit marraskuussa


Meidän perheessä on kaksi marraskuun lasta. Kumpikin on tuonut talven tullessaan, mutta sen jälkeen on ehkä ollut yksi vuosi, jolloin on ollut talvista syntymäpäivien aikaan. Olen ajatellut kaikki nämä vuodet, että syntymäpäiviä ei voi järjestää marraskuussa ulkona, koska silloin aina sataa, myrskyää, on pimeää ja, no marraskuista. Ei talvihauskuutta, puhumattakaan kevään valosta, kesän lempeydestä tai syksyn väreistä. 

Mutta kun on pakko, niin onnistuuhan ne ulkosynttärit marraskuussakin, tällä kertaa kahden myrskyn välissä pienessä pakkasessa. Kuopus halusi kutsua muutaman luokkakaverin synttäreilleen. Lupasin että saa kutsua samoja kavereita joiden kanssa on päivät koulussa, sillä ehdolle, että juhlat järjestetään ulkona. Lapset viettivät kolme tuntia pihalla, kylmä taisi häiritä vain puhelimien akkuja. 


Synttärikoristeina oli tällä kertaa kynttilälyhtyjä, puoli tusinaa ulkotulia sekä kamina, joka hohkasi lämpöä. Edellisellä kerralla kamina on tainnut olla käytössä jonain uutena vuotena makkaranpaistossa. Pöytä ja tuolit olivat katoksen alla, sadetta ei ollut, mutta tuulelta oli hyvä olla vähän suojassa. 

Poikkeusaikana oli poikkeuajan tarjoamiset. Suolaisena tarjottavana oli pizzaa sekä sipsejä, jotka olin jakanut jokaiselle omaan astiaan. Juotavana oli jokaiselle omat limsapullot, synttärisankari oli käynyt ostamassa ne etukäteen toiveiden mukaisesti. Tämän lisäksi keitin yhden satsin lämmintä mehua, tilaus tuli hilpeästi puhelimella.

Makeaksi olin ostanut pieniä karkkipusseja, eli jokaisella oli omat karkkipussinsa. Kakun sijaan oli valmiita pakastedonitseja sankarin toiveen mukaisesti. Kaikki sopivasti yksittäistä, ainakin teoriassa. Kolme tuntia kului herkutellessa, nauraessa ja kävelyllä käydessä. Nyt on sitten todistettu, että myös marraskuussa on mahdollista pitää ulkosynttärit.


Juhlittiin meillä pienesti muutenkin. Sisko lapsineen tuli kylään, söimme yksinkertaisesti ja joimme kakkukahvit. Oheiden mukaan tuuletin paljon, joten meidän jo normaalistikin viileässä talossa oli vielä viileämpää, olin varoittanut heitä etukäteen, että nyt voi olla kylmää. Mutta sainpahan pitää synttärisukkia jalassa (olimme siskon kanssa kumpikin pukeutuneet mekkoihin harvinaisen kohtaamisen kunniaksi). Lisäksi kaikki kävivät ohjeiden mukaisesti käsien pesulla, reilusti lämmintä vettä ja saippuaa, aina ennen pöytään käymistä. 

Paljon kuulumisten vaihtoa, hymyä, naurua ja lämpöä. Sisko oli käynyt ostamassa listani mukaisesti 20 kg jauhoja Vääksyn myllystä, nyt on taas hyvä leipoa leipää. Vaihdoimme joululahjat, ja siskoni oli tehnyt tuuvingin jo nyt, jotta sai tuoda sen minulle joulua varten 💕 Arvatkaa kenellä taas oli liikutuksen kyyneleet silmissä. 

ps. Kuopuksen mielestä marraskuu on vuoden paras kuukausi 💙

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Kuukauden tee: Earl grey GT


Nyt minulta tulee yllättävä teevalinta, nimittäin haudutin ihan vapaaehtoisesti Earl grey -teetä. Minähän valitan aina siitä, että jos hotelliaamiaisella kaipaa mustaa maustamatonta teetä, niin siellä tarjotaan tvainingsin öölkreitä ja haaleaa vettä.

Kesän teemaistelussa yhdistettiin hyvää Earl greytä salaatin kanssa, ja se sopikin yllättävän hyvin, myös itse tee oli ihan hyvää, kun se kerran oli hyvää Earl greytä. Jo silloin ajattelin, että pitää kokeilla ginin kanssa, ja tässä sitä ollaan. Täytyy todeta että tulipahan hyvä drinkki, suorastaan parempi kuin tavallinen GT.

4 cl Giniä (minulla oli Conker's Dorset Dry Gin)
8 cl Earl Grey teetä (Teahouse of Wehmais'ilta)
8 cl Tonicia
Jäitä
Appelsiinin kuorisuikale

Hauduta tee ohjeen mukaan, jäähdytä kylmäksi. Mittaa lasiin gin, tee ja tonic. Lisää jäät ja koristele appelsiinin kuorisuikaleella. Nauti hyvästä juomasta. 

En tarjoa edes mitään vinkkejä, tämä nyt oli vaan niin hyvää. Uusi lempidrinkki!

perjantai 13. marraskuuta 2020

Etäpäiväkirja 14 - rintakorut


Kun etätöitä on takana 29 viikkoa ja tietää edessä olevan parhaassakin tapauksessa ainakin saman verran, on sitä pakko miettiä monenlaisia asioita, kuten vaikka etätyöpisteen viihtyvyyttä sen normaalin ergonomian lisäksi. 

Kuten jo aiemmin olen todennut, että on aika järkyttävää huomata kuinka väsyneeltä sitä näyttää kokouksissa. Ihoni on aikoinani herkistynyt vaikka mille, joten en käytä ehostusta tai mitään muutakaan kosmetiikkaa. Sormukset ja kellon riisuin samana päivänä kun etätyömääräys tuli maaliskuussa (minut tuntevat tietävät miten iso asia se kello on!) enkä ole niitä ottanut takaisin käyttöön vieläkään, koska käsienpesutiheys on tätä uutta normaalia. Käytän muutenkin koruja hyvin vähän herkistymisen vuoksi, kaulakorutkin lähinnä pitkissä ketjuissa niin, etteivät ole juurikaan ihoa vasten.

Pikkuhiljaa alkoi tuntua, että kyllä tällä pelkistämiselläkin on joku raja, se taisi tulla tässä syksyn kuluessa vastaan. Ja keksin rintakorut! Ne näkyvät juuri sopivasti etäkokouksissa, ja piristävät, jos eivät muita, niin itseä ainakin.

Kaivoin vanhat perintörintakoruni, ja tilasin vielä pari uutta netin kautta. Nyt minulla on arkisia rintakoruja (tuossa yläkuvassa neljä), joita voin käyttää fiiliksen (ja vaatteen mukaan). Tuo siili on äidiltä peritty, se on hyvä voimakoru hankaliin päiviin; ja muihinkin, ei siis tarvitse tehdä johtopääköksiä jos sen näkee minulla 🦔

Tämän lisäksi olen varautunut vielä juhlavampiin tilauksiin omalla väitöslahjaksi saamallani Stanger on Io -korulla. Ja ehkä vielä tulee niinkin juhlava etäpäivä, että käytän mamman, eli äidin isoäidin hienoa rintakorua. Se on kulkenut suvussa vanhimman tyttären linjassa, tällä hetkellä se on minulla, ja aikanaan jatkaa matkaa esikoiselle. Mitokondrio-fanina olen onnellinen pitkin maternaalista linjaa kulkevasta korusta.


Tässä sitä ollaan, etäkokousten taustalla suomalaiskansallinen ryijy, rintarossi leningissä ja sukankudin käsissä. Alkaa olla melkoinen saavutus jopa tällaiselle syntymävanhalle.

tiistai 10. marraskuuta 2020

Liemi hirvenluista


 
Yhtenä viikonloppuna keitin lientä hirvenluista. Minulla oli käytössä pari isoa muovikassillista luita, jotka isä toi hirvien paloittelusta. Keitin niistä kaksi kymmenen litran kattilallista lientä. Ensimäiseen laitoin selkärangan (kuva), jonka olin paahtanut nuotiossa kunnon liekeissä. Keräsin lopuksi myös lihat keittoa varten talteen. Toinen satsi oli luisempaa, mutta paahdoin luut samalla tavalla kunnon liekeissä ja lopputuloksena oli toinen aivan upea liemi. Näissä liemissä luut (ja liha) olivat pääosassa, en käyttänyt mitään yrttejä enkä mausteita, ja kasviksiakin hyvin niukasti suhteessa luihin. Tästä huolimatta ihan parhaat liemet mitä olen tehnyt, epäilen salaisuuden olevan luiden lisäksi noisssa marraskuisissa nuotioissa.

hirven selkärankaa ja/tai muita luita
3 sipulia
3 porkkanaa
varsisellerin varsi

vettä

Paahda luita nuotiossa niin, että liha paistuu kunnolla ja luutkin saavat saada väriä reilusti. Paahda myös kasvikset, jossei nyt ihan mustiksi niin melkein kuitenkin. Siirrä kaikki isoon kattilaan ja kaada vettä niin että kaikki peittyy. Nosta kiehuvaksi, ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Anna kiehua hiljalleen sen jälkeen rauhassa vähintään kuusi tuntia, tai minkä verran nyt haluatkaan. Siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan, ja keitä vielä kokoon, minä redusoin noin kolmannekseen. Pakasta sopivissa erissä ja käytä keitoissa, padoissa, kastikkeissa ja sellaisenaan. Ihan paras liemi!

torstai 5. marraskuuta 2020

Etäpäiväkirja 13 - Resilienssistä


Resilienssi on se muotitermi, johon ensimmäisiä kertoja törmätessäni ihastuin, mutta nyt pikkuhiljaa olen alkanut kyllästyä koko sanaan. Mutta onhan sille paikkansa, ihan arkipäiväisessä elämässäkin nykyisin. Se ei ole pään lyömistä seinään mentaliteetillä jaksaajaksaa, vaan enemmänkin se on jotain mitä pitää vaalia ja kasvattaa, ainakin jos sitä ei ole luonnostaan riittävästi.

Törmäsin Tare Haellen kirjoitukseen elokuussa, kirjoituksessa pohdittiin  tätä aikaa ja keinoja selvitä nykyisessä todellisuudessa. Yhtenä asiana siinä oli mainanta resilienssin kasvattattamista ja lista asioista jotka auttavat kasvattamaan omaa resilienssi-varastoa. Minä tein tähän listan hänen luettelemista asioista itselle muistiin. Kaikki on oikeastaan tuttua ja itsestään selvää, mutta hyvähän näitä on itselleen välillä muistutella. Lisäsin perään pienen oman huomion.

  • Nuku - mitä säännöllisemmin, sen parempi
  • Liiku - päivällä valoisan aikaan pelkkä kävelykin tekee ihmeitä
  • Meditoi - jos ei meditoi, kannattaa kokeilla vaikka käsitöitä, piirtämistä tai mikä vaan toimii
  • Ole kiitollinen - asiat eivät ole koskaan niin huonosti, etteivätkö ne voisi olla vielä huonommin
  • Pidä yhteyttä ihmisiin - soita, kysy mitä kuuluu, puhu niitä näitä aina kun se on mahdollista
  • Sano ei - kaikkea ei ehdi/voi tehdä: jos ei ennenkään, niin ei ainakaan näinä aikoina
  • Tunne itsemyötätuntoa - hyvin sä vedät, näillä mennään mitä on ja se riittää

Kuten olen aiemminkin sanonut, tehdään asioita jotka tuottavat iloa, ihan pienestikin, ja sillä mitä on. Jokaisella se on vähän erilaista, eikä siksikään kannata verrata muihin. Minä kudon terapianeuleena suoraa pötköä, vaikka oma somekupla on täynnä toinen toistaan upeampia islantilaisneuleita. Terapianeulomisen lisäksi oma resilienssi-pankki kasvoi viime viikolla huimasti, kun sain nukkua 22-06 ihan rauhassa, ulkoilla sienimetsässä lounasaikaan, uida +8-asteisessa vedessä iltapäiväkahviaikaan, olla kiitollinen noista kuvan maisemista, näki isää ja jutteli puhelimessa kummin kanssa sieniterveisten jälkeen. Osasin myös sanoa ei aika isoon juttuun ja tunsin asiasta tyytyväisyyttä. Hyvä minä, hyvä me 💚