Marjaisa hillakiisseli

Meillä syötiin maanantai-jälkkäriksi hillakiisseliä sen hyvän peuranfileen jälkeen. Tällä kertaa keitin kiisselin kokonaisista marjoista, joka meillä on se arkisempi versio. Juhlaan teen yleensä paseeratuista marjoista, ohjekin löytyy tuolta. Lapsien mielestä se on ylivoimaisesti parempaa, minä pidän kummastakin.

5 dl hillaa

9 dl vettä

½-1 dl sokeria

1-2 dl vettä

4 rkl perunajauhoa

Sulata marjat. Lisää ne kattilaan veden ja sokerin kanssa. Kun neste alkaa kiehua, suurusta vesitilkkaan sekoitetulla perunajauholla. Sokeroi pinta ja laita kansi päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöön ja nauti sellaisenaan, tai jäätelön/kerman kanssa. Säilyy pari päivää huoneenlämmössä (siis jos säilyisi).

Hilla-pavlova

Kukat Pirjo Koppi

Tänään tuli juhlittua tuplasti. Sellaisena vuoteta teen muistaakseni yleensä kakun itse, ainakin tänä vuonna tein. Toiveena (omani siis) oli hilla-pavlova, ja kas, sellaisen sain, koko perheen mielestä ihan loistava kakku. Vielä ei ole mansikka-aika, mutta puolijähmeiset hillat sopivat marenkinkakkuun vähintään yhtä hyvin.

Lasten kaalit ilman kastiketta

Esikoisen toiveesta ruoka syötiin ulkona, olikin melkoinen hellepäivä. Tykkään tehdä yksinkertaisen ruuan äitienpäivänä, ettei tarvitse koko päivää olla keittiössä (ehtii tehdä toukotöitä enemmän). Syötiin paistettua naudan marmorifilettä, lohkopottuja ja ihanaa kahden kaalin (keräkaali ja broccoliini) salaattia ja ihan loistavaa tomaatti-mozzarella-basilika-salaattia. Kaksi viimeksi mainittua maistuivat erityisen makoisalta vuodenajan lisäksi siksi, että kasvikset oli leikattu terävääkin terävämmällä veitsellä.

Mies oli nimittäin valmistanut minulle salaa todella hienon veitsen. Siinä on japanilainen damaskiterä, jonka kovuus on 60, kaiken kaikkiaan 45 kerrosta. Kahva on visakoivua, joka on kyllästetty vihreällä (koska lempiväri) akryylillä. Musta osa kahvaa on puhvelinsarvea, ja välissä kiiltää miehen metallinpaljastimella löytämä hopeinen markka vuodelta 1965 (joka sentään ei ole syntymävuoteni). Minä olen maailman epäromanttisin ihminen, mutta niin vaan kyyneleet kihosivat silmiin kun sain näin hienon ajatuksella tehdyn keittiöveitsen synttärilahjaksi. Mies totesi nauraen, että kun fennofiili sai markan se alkoi poraamaan.

Mutta se kakku, se oli helppo se, mutta sitäkin parempi. Sopiva annos meidän perheelle.

5 kananmunan valkuaista

2½ dl erityishienoa sokeria (Siro)

2 tl maissitärkkelystä

1 tl etikkaa

vaniljajäätelöä

hillaa (sokeria haluttaessa)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen ja jatka vatkaamista niin että saat kovan ja kiiltävän vaahdon. Lisää lopuksi maissitärkkelys ja etikka, vatkaa niin että kaikki on varmasti sekaisin. Pursota kaksi pyöreää levyä leivinpaperille ja paista 100 asteessa n. 1½ tuntia, sammuta uuni ja jätä marengit kuivumaan puoleksi tunniksi uuniin.

Kokoa kakku: laita toinen marenkilevy lautaselle, lisää vähän jäätelöä ja hillaa päälle. Jos haluat, voit maustaa hillaa ripauksella sokeria. Laita toinen marenkilevy päälle ja lisää taas jäätelöä ja hillaa. Nauti heti. Tämän parempaa kakkua ei kai voi ollakaan.


Illalla istutin sipulit, kylvin porkkanat ja lehtikaalit. Kuuma, aurinkoisen paahteinen päivä, savimaa on kuivilla kokkareilla. Taas saa ihmetellä jos sieltä jotain nousee, muutakin kuin rikkaruohoja, sinne savikökköjen väliin ne siemenet valahtivat. Kevättä parhaimmillaan, toukokuu on lempikuukauteni juuri tällaisten päivien takia. Kiitos miehelle ja lapsille täydellisestä päivästä!

Eton mess isänpäiväksi - hillaa ja passionia

Tiedustelin tänä vuonna normaaliin tapaani hyvissä ajoin että millainen isänpäiväkakku olisi toiveissa. Vastaus oli "jotain hyvää", enkä uteluista huolimatta saanut sen tarkempaa ehdotusta. Minulle jotain hyvää tarkoittaa yleensä marenkia tai suklaakakkua. Suklaakakkua on tilattu tähän juhlaputkeen muutenkin joten päädyin marenkiin. En tosin tehnyt tavallista (tai erilaista) Pavlovaa tällä kertaa, vaan päädyin enemmän jälkiruokamaiseen Eton messiin. Tosin luin wikipediasta että ei tämä ehkä käy oikeasta etonilaisesta, sillä siinä pitäisi olla mansikoita. Toisaalta Hugh F-W suositteli River Cottage Everyday -kirjassaan vaihtamaan mansikoiden (ja vadelmien) tilalle karviasta tai omenaa, niin kai sitten hillakin menee. Ja kastike päälle.

Oikeastaan tämä idea kirkastui käydessäni pitkästä aikaa Hellassa&Herkussa. Siellä oli nimittäin ihania A l'Olivier:n hedelmäisiä etikkakastikkeita, ja oli ihan pakko ostaa passionhedelmää. Etikka ja passion sopivat yllättävän hyvin yhteen, ihan huippu tuote sellaisenaankin. Sain tuosta River Cottage -kirjasta luottamusta siihen, että yksinkertainen marenki, kermavaahto ja marjat toimivat. Ja lisäsin vähän kastiketta ylimääräisenä päälle.

2 kananmunan valkuaista (3 jos ihan pieniä munia)

100 g hienoa sokeria

2 dl kermaa

sokeria maun mukaan (n. 1 rkl)

3 dl hillaa

sokeria ihan vähän jos haluat

½ dl sokerilientä (1 dl vettä + 2 dl sokeria keitetään pari minuuttia, annetaan jäähtyä)

½ dl passionhedelmä-viinietikkakastiketta (A l'Olivier)

Tee marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sokeri vähän kerrallaan, vatkaa hyväksi vaahdoksi. Pursota/lusikoi pieniä marenkeja pellille ja paista n. 2 h 120 asteessa. 

Vatkaa kerma, mausta sokerilla, mutta älä tee liian makeaksi.

Lisää hillaan aavistus sokeria jos haluat, tai anna marjojen olla sellaisenaan.

Sekoita sokeriliemi ja passion-viinietikkakastike. Keitä kastiketta vähän kokoon, muutama minuutti riitti minulla.

Kokoa annos: murskaa marenkia, lisää kermaa ja marjoja annoskulhoihin. Valuta kastiketta päälle ja nauti. Aivan ihana jälkiruoka.


Tänä vuonna syötiin paljon keltaista. Aamun pekoniaamiaisella oli tavallista keltaisempia munia, keltaista paprikaa, persimoneja ja keltaista hilloa. Päivällisellä syötiin keltaisia uunijuureksia (viimeiset omat keltajuuret, keltaiset porkkanat, lanttua ja palsternakkaa) ja keltajuurisalaattia. Ja parhaat paistamani pihvit; naudan marmoriulkofilettä paistettuna kolmen kilon valurautapannulla sekä lohkoperunoita. Mukava ja leppoisa isänpäivä!

Lehtikaali-hilla-smoothie

Tässä on sellainen makuyhdistelmä, etten olisi arvannut sen toimivan niin hyvin. Minulla jäi reilun hillakiisselin teosta iso satsi hillan kuoria ja siemeniä, eli kaikki se mikä jää paseerauksesta jäljelle. Minä en raatsi heittää sitä pois, vaan olen käyttänyt sitä yleensä rahkoissa, jugurtin kanssa tai smoothieissa. Nyt tuli käveltyä pakkasaamuna palstan poikki, ja toin sieltä muutaman lehtikaalin varren. Tein smoothien, josta tuli kertaheitolla suosikkini, vaikkakin tiedän ettei raaka-aineita ole usein tarjolla. Mutta niin hyvää tämä oli, että voisin käyttää tähän hillaa ihan sellaisenaankin.

2 isoa lehteä lehtikaalia

½-1 dl hillaa tai paseerauksesta jääneitä kuoria ja siemeniä

1½ dl vaniljajugurttia

1½ dl maustamatonta jugurttia (tai koko määrä jompaa kumpaa)

Revi lehdet tehosekoittimeen, heitä lehtiruoto pois. Lisää hilla ja jugurtit. Jos pidät makeammasta, käytä pelkkää vaniljajugurttia, jos taas haluat pelkistetympää makua, käytä pelkkää maustamatonta. Aja kunnolla sileäksi tehosekoittimessa. Hyvä alku päivälle.

Hillatorttu Kotilieden ohjeella

Tämä vuosi on ollut osassa Suomea (lännessä) ihan huippuhillavuosi, sen sijaan idässä halla vei kukat, eikä siellä ole hillaa ollenkaan. Tänä vuonna onkin nähnyt ja kuullut paljon hehkutusta hyvästä hillasadosta, ja sen lisäksi myös ihmettelyä että missä ne ovatkaan. Joka tapauksessa hyvälaatuista hillaa on riittänyt eteläänkin ihan hyvin jollain tapaa siedettävällä hinnalla.

Kokeilin taas yhtä ohjetta siitä samasta Kotiliedestä (14/2.7.2013) josta löytyi herukka-pannacotan resepti. Tästä tuli hyvää, vaikka silti jäin miettimään että olisiko tavallinen kääretorttu kuitenkin ollut parempi. Ja oliko maissijauhojen oikeasti tarkoitus olla maissijauhoja eikä maissitärkkelystä. Ja miksi uskoin ohjetta ja jätin kääretorttulevyn jäähtymään ennen täytteen levittämistä, vaikka en koskaan tee niin. Ja olisiko ohjeessa ollut ranskankerma (jota ei ollut) ollut parempaa kuin mascarpone jota laitoin. Ja olisiko kannattanut laittaa Amarettoa vaniljan sijaan, jos lapset ei kuitenkaan syö. Ja olisiko kaapista löytynyt jonkun muun värinen lautanen vaalealle leivonnaiselle kuvaa varten.

5 kananmunan valkuaista

2½ dl sokeria

1 dl mantelijauhetta

1 dl hasselpähkinäjauhetta

1 dl maissijauhoja

2 dl kermaa

1½ dl ranskankermaa (minulla 2 dl mascarponea)

1 rkl sokeria

½ tl vaniljajauhetta

n. ½ l hillaa tai muuta marjaa

vähän sokeria päälle

Levitä pellin päälle leivinpaperi, voitele se kevyesti. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sokeri vähitellen. Kääntele keskenään sekoitetut jauhot taikinaan ja levitä se tasaiseksi pellille. Paista 20 minuuttia 175 asteessa. Käännä torttulevy väärin päin sokeroidulle leivin- tai voipaperille.

Sillä välin valmista täyte. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen ranskankerma (tai juusto), sokeri ja vaniljajauhe. Ohjeessa vaihtoehtona vaniljalle oli 1 rkl mantelilikööriä tai punssia. Levitä täyte paistetun ja vähän jäähtyneen levyn päälle (älä anna jäähtyä liikaa, ettei levy hajoa kääntäessä) ja ripottele marjat päälle. Jos haluat, voi marjojen päälle ripotella vähän sokeria, ohjeessa oli peräti ½ dl, minusta se olisi ollut aika paljon. Kääri levy rullalle, kiedo se leivin/voipaperiin ja anna makujen tasaantua muutamasta tunnista seuraavaan päivään.

Hillakiisseli

Tämä kiisseli syötiin itsenäisyyspäivänä. Annos riitti kolmelle, ilman santsausta olisi riittänyt neljällekin. Kaikkien mielestä ihan parasta kiisseliä ikinä, ja erittäin juhlavaa. Lapset muistivat kiitellä moneen kertaan kun kaikki ruoka jälkkäri mukaanlukien olivat niin hyvää.

2 dl paseerattua hillaa

4 dl vettä

½ dl sokeria

1 dl vettä

2 rkl perunajauhoa

vaniljalla maustettua kermavaahtoa

Paseeraa hillat siivilän läpi. (Minä söin jäljelle jääneet siemenet vaniljajugurtin kanssa aamupalalla. Hilla on niin arvokas marja, etten halua yhtään hukata sitä.) Kaada hillasose veden kanssa kattilaan, lisää sokeria maun mukaan. Kun neste alkaa kiehua, sekoita joukkoon veteen sekoitetut perunajauhot. Ripottele vähän sokeria ja laita kansi kattilan päälle. Anna kiisselin jäähtyä ja tarjoile vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa.