lauantai 30. huhtikuuta 2016

Vappuaatto 2016


Mitä tehdään vappuviikonloppuna perheessä, jossa ei juhlita vappuna? No ostetaan vappupallot lapsille, paistetaan munkkeja ja juodaan simaa. Syödään sellainen ateria, jonka voi valmistaa nopeasti, että ehtii käydä puutarhalla ja palstalla. Ja samaa ruokaa syödään seuraavanakin päivänä, jotta ehtii olla vielä enemmän palstalla ja laittaa pihan kasvulaatikot kuntoon.

Tämä vappuna lapset saivat siis vappupallot, minä olin jo alkuviikosta pyytänyt miehen hoitamaan asian, kun mokasin viime vuonna (olen saanut kuulla koko vuoden siitä). Eilen kävivät ostoksilla, ja voi sitä onnea, yksi trauma vähemmän lapsilla. 

Tein tänään litran munkkitaikinan perheen pyynnöstä. Osa munkeista vietiin naapuriin, loput jäivät meille. On se litra aika paljon, sen tekee ja paistaa nopeasti, mutta syöminen ei käy yhtä nopeasti. Juomana oli hunajasimaa ja vadelmasimaa. Jälkimmäinen osoittautui todella mainioksi juomaksi, mutta vasta nyt valmiina: liian aikaisin maistettuna se maistui lähinnä käyneeltä vadelmamehulta. Tätä tehdään ensi vuonnakin.

Ruuaksi tein yksinkertaisesti italiansalaatin, perunasalaatin, lammaslihapullia (ilman nautaa) ja uunissa paistettuja kanansiipiä sekä vihannestikkuja. Ainakin somessa taidetaan paheksua näin yksinkertaista vappuruokaa, olen useammassakin paikassa törmännyt lauseeseen "kuka hullu nyt syö jotain perunasalaattia vappuna kun voi syödä kaikkea muuta niin ihanaa (ja hienoa)". Minulle vappu on vaan aikaa, jolloin useimmiten tulee aloitettua palstakausi kunnolla, ja huononakin vuonna pääsee laittamaan vähintään yrttipenkkiä kuntoon. Eli en halua viettää keittiössä turhan paljoa aikaa kun kaikki ovat ulkona koko ajan.


Hyvä että muut jaksavat juhlia, minä keskityin tänään savimaan kalkitsemiseen ja lannoittamiseen, suunnittelin parsapenkin paikan, aloitin kaivamisen, ja huomenna laitan ainakin perunat maahan. Juuri nyt odotan eniten iltaa ja uutta osaa sarjasta Nuori Morse. Jos oikein villiksi heittäydyn, saatan tehdä yhden GT:n Napuesta samalla kun nautin tämän hetken parhaasta tv-sarjasta (Hakekaa Kätilö -sarjan lisäksi). 

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Arkiruokaa ja kastike hirvenposkista

Tämä ruoka syötiin viime viikolla

Minä sain (ainakin) instassa kiertävän arkiruokahaasteen, kolme päivää, kolme arkiruokaa ja kolme haastetta ystäville. Tämäpä sattui, sillä juuri vähän ennen saamaani haastetta twitterissä oli (kai) Samuli "Satokausikalenteri" Karjulan aloittama pohdinta siitä, että koko arkiruokasanan käyttö pitäisi lopettaa, perusteena kai lähinnä se, että "arjen varjolla syödään huonosti".

Minulle arkiruoka on sitä ruokaa, mikä valmistuu nopeasti työpäivän jälkeen, normaalisti maksimissaan puolessa tunnissa, tai muuten vaivattomasti. Sitä, mitä saa (tai pitää jaksaa) valmistaa päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Jonka tekeminen ja/tai syöminen joskus kyllästyttää, mutta silti se kuuluu siihen tavalliseen mukavaan arkeen, joka oikeasti on tosi jees. Sitä ruokaa, jonka ääressä vaihdetaan kuulumiset, jutellaan mitä päivällä tapahtui ja mitä tapahtuu huomenna. Tai muuten vaan jutellaan mukavia.

Arkiruoka on ruokaa, jolla kasvetaan ja voidaan hyvin. Vähän ennakoimalla ei tarvitse tinkiä nopeudesta, laadusta eikä mausta. Tiedän että meidän perheen arkiruualle välillä naureskellaan (muistan vieläkin sen strutsinmakkarasopan, kolmas kappale tekstistä), mutta kyllähän meillä ihan tavallista arkiruokaa syödään, myös tavallisista raaka-aineista. Toisaalta vähän panostamalla raaka-aineisiin saa todella hyvää arkiruokaa. Kirjoitin reilu vuosi sitten arkisista keitoista ja kastikkeista, mutta näköjään arki on ihmisten mielessä vuodesta toiseen.

Tässä tulee nyt yksi arkena syöty ruoka, eli arkiruoka, en tiedä herättääkö tämä hilpeyttä. Tämä ruoka on tavallinen, kypsästä lihasta nopeasti valmistuva kastike, joka sai kehuja koko perheeltä. Arkisuuden saa jokainen päätellä itse, ehkä hirvenposki ei ole sitä yleisintä lihaa, mutta meidän arkea kuitenkin tälläisenään. Ruoka tosin syötiin jo viime viikolla, mutta tuleepahan kirjattua ylös. Tämä on kai sitä Samuli Karjulan määritelmän mukaista kotiruokaa, eli arkiruokaa jossa loraus kermaa. 

1 sipuli
öljyä/voita
n. 2 tl vehnäjauhoa
haudutuslientä
loraus kermaa

Kuori ja pilko sipuli pieneksi. Kuullota sitä pannulla, lisää pannulle kypsennettyä hirvenposkea ja ripottele päälle vähän vehnäjauhoa. Lisää lientä ja loraus kermaa ja anna kastikkeen suurustua hetki. Kastike valmistuu sillä aikaa kuin perunat kiehuvat. Aikaa jää myös raastaa porkkana ja höyryttää kukkakaali ja kattaa pöytä nätisti.

Tämä on meillä tyypillistä arkiruokaa, raaka-aine ei välttämättä ole arkista, mutta ruoka valmistuu nopeasti ja maistuu erittäin hyvältä, niin aikuisten kuin lastenkin mielestä. Aikaa menee sen verran kuin perunoiden kiehumiseen menee, kaikki muu valmistuu sen aikana, max 30 min.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Huhtikuu, tuo kuukausista julmin, ja kakkaisin

Lantaa, savea ja saapas

Huhtikuun sanotaan olevan kuukausista julmin, ja sitähän se monelle onkin. Lähi- ja sesonkiruuan suosijalle se on vuoden vaikein kuukausi. Puutarhurille se on vaikea, tai oikeastaan vaikean ihana kuukausi.  Odotukset keväästä ovat kovat ja lupaavalta tuntuukin, kunnes taas tulee senttejä lunta, rakeita ja rajua ukkosta kuten eilen. Joinain vuosina marjapensaan alla on vielä lunta, toisena ollaan toukotöissä jo pitkällä. Mutta kun asettaa toiveet, malttamattomuuden ja kiireen vähän syrjään, voi nauttia täysillä siitä kaikesta työstä, mitä juuri sillä hetkellä voi tehdä tulevan sadon eteen.

Puolikkaan palstan kuusi kasaa

Erityisen ihanalta huhtikuinen lauantai-ilta tuntui eilen. Kärräsin nimittäin 10 kottarillista hyvin palanutta hevosenlantaa palstalle. Urakkaan meni vähän enemmän aikaa kuin etukäteen ajattelin, kaiken sateen, lumen ja rakeiden jälkeen savipellon käytävät olivat todella liukkaat ja raskaat. Saappaissa oli jokunen kilo savea lisäpainona, tasapainon kanssa sai olla tarkka kun jalat lipesivät koko ajan ja kottikärryn pyörä upposi syvälle. Mutta homma tuli tehtyä ja hyvä mieli kompensoi ylimääräisen lihaskivun moninkertaisesti. Ja mikä hauska sattuma, tämä on niiden hevosten lantaa, joita olen syönyt. Siis ainakin teoriassa.

Levitin kuusi kärryllistä uudelle palstan puolikkaalle, kolme levitin vanhalle palstalle. Ja yhden kärryllisen jätin kasaan odottamaan parsapenkin valmistumista. Parsapenkin perustaminen on tämän vuoden projekti palstalla, siitä lisää myöhemmin. 

Nousi se raparperi täälläkin, rikkaruohojen kanssa

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Vadelmasima

Monta matoa löydät?

Tavallinen hunajasima on jo pullotettu, mutta perinteisen siman lisäksi halusin kokeilla jotain muutakin simaa. Viime vuosina blogeissa on näkynyt paljon kauniin punaista vadelmasimaa, jotka on tehty tällä Dan sukkerin ohjeella. Upean väristä simaa oli kovasti kehutta, joten halusin kokeilla sitä. Minulla on vielä ihan reilusti vadelmia pakastimessa, joten tänään panin siman tulemaan.

200 g villivadelmia
200 g puutarhavadelmia
500 g sokeria
4 l vettä
herneenkokoinen pala tuorehiivaa

sokeria
rusinoita

Laita vadelmat ja sokeri kattilaan. Lisää päälle 2 l kiehuvaa vettä, sekoita niin että sokeri sulaa. Kaada päälle 2 l kylmää vettä ja tarkista että neste on kädenlämpäistä (tein tämän siis vähän eri tavalla kuin ohjeessa oli). Sekoita hiiva pieneen tilkkaan nestettä ja sekoita hiivaliuos siman joukkkoon. Anna siman käydä 24 h. Siivilöi sima ja pullota sen jälkeen pulloihin, joissa on n. 1 tl sokeria ja muutama rusina. Siirrä pullot jääkaappiin ja nauti muutaman päivän kuluttua, kun rusinat ovat nousseet pintaan. 

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Hirvenposket hitaasti haudutuspadassa ja nopea pasta

Pata valmiiksi ladattuna

Vajaa kaksi vuotta sitten tein ensimmäistä kertaa ruokaa hirvenposkista, ja ne onnistuivat niin hyvin, että myös viime hirvestyskaudella mies otti hirvenposket talteen. Pakastin posket ja valmistin ne kaikki kerrallaan haudutuspadassa. Tein vähän samaan tyyliin kuin viimeksikin, paitsi pidin makumaailman hillittynä tällä kertaa. Tällä tavalla tehtynä saa ison annoksen upeaa valmista lihaa. Posket voisi tarjota sellaisenaan hyvien lisukkeiden kanssa, mutta minä tein työpäivän päälle ensimmäisenä nopean pastan. Hidas voi tarkoittaa myöhempää nopeaa. 

n. 2 kg hirvenposkia
mustapippuria

2 sipulia
1 palsternakka
1 iso porkkana
2 lehtisallerin vartta
yht. n. 3 tl viherpippuria, valkopippuria, timjamia, savupaprikaa
merisuolaa
1 l tummaa peuralientä (tai jotain muuta lientä tai vettä)
½ dl hyvää vaaleaa portviinia (Ferraira)

Paista lihoihin hyvä pinta valurautapannulla, pippuroi samalla. Kuori ja pilko kasvikset. Tee haluamasi mausteseos, minulla oli nyt maltillisia makuja.

Laita haudutuspataan kerros hirvenposkia, ripottele osa mausteista päälle, vähän suolaa ja lisää kourallinen kasviksia. Laita taas kerros lihoja, mausteita, suolaa ja kasviksia, jne. kunnes kaikki aineet on padassa. Lisää lientä ja portviinia niin, että kaikki peittyy, laita kansi päälle. Anna hautua padassa asetuksella low n. 24 tuntia. Vähempikin riittää, mutta tämä oli sopiva ajoitus töiden kannalta.

Poimi posket varovaisesti reikäkauhalla pois liemestä. Siivilöi liemi harson läpi. Lihan voi käyttää sellaisenaan heti, tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. Otin nyt muutaman posken pastaa varten:




400 g hyvää pastaa
sopivasti kypsää lihaa
1 dl lientä
1 dl kermaa

parmesania

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä melkein kypsäksi. Kaada vesi pois, lisää pastan joukkoon sopivasti lihaa, lientä ja kermaa. Liha on niin maukasta, ettei sitä tarvitse olla paljoa. Pyöräytä kaikkea sekaisin sen verran, että liha hajoaa ja nesteet imeytyvät tasaisisesti pastaan. Ei mikään hääppöisen näköinen ruoka, mutta makua senkin edestä. Lapset söivät todella mielellään ja kumpikin halusi vielä lisää.


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Lisää kevätpuuhia

Fiskarsin pistolapio on upea lapio savimaalla! En vaihtaisi mihinkään.

Kyllähän se kevät on tullut, instatililläni näkee jo kukkiakin. Eilen, viikon aurinkoisimpana päivänä, käänsin puoli aaria savimaata. Minulla on nyt toista kesää puolikas palstasta, jonka otimme palstanaapurin kanssa puoliksi. Se jäi syksyllä kääntämättä, ja asia harmitti aika lailla, etenkin kun talvella oli hyvä routa joka rikkoi savipaakkuja tehokkaasti. Mutta eipä hätää, eilen oli hieno päivä kääntää maata. Otin sellaisen urakka-asenteen, tapani mukaan olin hyvin tietoinen ajasta, ja koko hommaan meni vähän yli kaksi tuntia. Pidin pari pientä taukoa, joiden aikana siirsin kompostikehikon uuteen paikkaa ja lapioin hyvän mullan alta pois. Revin myös lehtikaalien varret juurineen ja laitoin ne kompostiin. Tänään lihakset kyllä tietävät minkälaisella urakalla eilen tuli huhkittua. Ja mielikin tietää, eipä tarvitse terapeuttia kun on savimaata mitä kääntää.

Levitin myös kalkkia vanhalle palstalle, yhteensä 25 kg. Sille on levitetty tuhkaakin iso pussillinen, olen ollut vähän huolimaton kalkituksen suhteen viime vuosina. Viime vuonna epäilen sen olleen yksi syy, miksi punajuuret kasvoivat niin huonosti. Vielä pitää hommata toinen säkki kalkkia, ja levittää se uuden palstan puolikkaalle. Sitä pitää hoitaa muutenkin tänä vuonna, tarkoitus on laittaa se pääasiassa maanhoitokasvatukseen kuten viime vuonna. Paljon auringonkukkaa ja hernettä, vähän muuta.  Tuon palstan koko on siis 5 x 10 m. Suunnitelma voi vielä vähän elää, mutta tuossa on pääpiirteet:

Peruna
Peruna 
Peruna
Peruna
Peruna

Kurpitsa, kurkku
Herne
Herne
Herne
Herne
Herne
Auringonkukka
Auringonkukka
Auringonkukka
Auringinkukka
Auringonkukka

Tänään sitten sataa eilisenkin edestä. Mitä mainioin päivä kylvää kirsikkatomaatit ja yrtit, en ole vuosiin ollut näin myöhässä, toivotaan tulevasta sadostakin parempaa kuin vuosiin. Ja ihan paras päivä hauduttaa hirvenposkia.

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kohti siistimpää kotia - osa 3


Tämä projekti ei nyt etene ihan toivotulla tavalla. Läjiä on hävinnyt harmittavan vähän, ja ne varttitunnitkin ovat unohtuneet aika usein ensimmäisten viikkojen jälkeen. Tämähän on ihan samaa mitä kaikessa muussakin: helppoa tietää mitä pitäisi tehdä, mutta noobeli tulee sille joka keksii miten saa ihmiset myös tekemään asiat. Pitää ryhdistäytyä, jos haluan sen siivoojan tilata syksystä eteenpäin.

Kuten olen ennenkin sanonut, tavaramäärä on alkanut käydä hermoon, ja varmaan suurin syy (laiskuuden, eikun siis priorisointijärjestyksen ohella) siihen, ettei koti pysy järjestyksessä. Jos puhun pelkästään itsestäni, niin minulla on paljon etenkin kirjoja ja astioita. Kuten oli myös lapsuudenkodissakin. Lisänä sitten tulee tietysti kaikki muut asiat.

Näin joskus vuosia sitten ohjelman, jossa ammattijärjestäjä tuli auttamaan kodin järjestämisessä. Ohjelmassa oli nainen, jolla oli järjetön määrä keittiökamaa (siis minä olen ihan amatööri siihen verrattuna). Järjestäjä aloitti siitä, että hän tyhjensi noita tuollaisia laatikoita yksi kerrallaan, ja käski valita muutamia juttuja jokaisesta laatikosta. Nainen itkeä tihrusti ettei voi, että tarvitsee niitä kaikkia. Järjestäjä kysyi, että milloin käytit viimeksi tätä ja tätä ja tätä, eikä niitä oltu käytetty. Järjestäjä kertoi että tavaran hamstraaminen on sellaista wannabe-elämää, tyyliin että haluan olla kondiittori, eli hommaan kaikki hienot välineet, eikä sitten kumminkaan ole. Jne. Sitähän tämä kai välillä on

Olen myös lukenut että keskiluokkaisella nykysuomalaisella on suunnilleen yhtä monta tavaraa kodissaa kuin entisaikaan oli kartanoissa. Tämä tieto yhdistyy tuon edellisen kappaleen kanssa, ja siitä seuraa se suuri oivallus, että niinhän se on: minä olen lapsesta saakka haaveillut olevani kartanon emäntä (kuten varmaan suurin osa muistakin ikäluokkani lukutoukkatytöistä) ja tässä sitä ollaan, eletään sitä wannabe-elämää, vaikkakin ilman sitä kartanoa.

Mutta kyllähän minä käytän niitä tavaroita, joskus jopa yli kymmenen vuoden takaa. Minulla on hyvä muisti, eikä minua haittaa vaikka jonkun asian toteuttamiseen menee kymmenen tai jopa kymmeniä vuosia. Keittiökaappeja olen käynyt kuitenkin läpi, ja laittanut kiertoon/roskiin aika määrän tavaraa pois, ei sillä että sitä mitenkään huomaisi. Edelleen siellä on paljon asioita mitä tarvitsen harvoin, mutta tarvitsen kuitenkin, joskus.

Keittiötavaroiden suhteen voi sanoa, että olen onnistunut vain yhdessä asiassa, nimittäin siinä ettei enää uutta tavaraa tule. Some pursuaa kaikkea ihanaa vempelettä ja hilavitkutinta, mutta nykyään sillä ei ole minuun mitään vaikutusta, eikä uusia tavaroita juurikaan tule, en kertakaikkiaan halua enkä tarvitse mitään. Ja jos astioita tulee, luovun jostain muusta. Kun vuosia sitten ostin ison ja todella korkean astiakaapin olohuoneeseen, päätin että enempää tilaa ei astioille tule. Eikä ole tarvinnut.

Pääsin vasta raapaisemaan pintaa tavaroiden suhteen, eli jatkoa seuraa varmasti. Keittiö vasta käsitelty, ja sekin vain pinnallisesti.

ps. Minun hyvät veitset ovat muualla kuin tuossa kuvan laatikossa, niitä säilytetään niiden ansaitsemalla tavalla.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Broccoliinia helposti ja vielä helpommin

Vasemmalla helpompi tapa, oikealla helppo tapa tarjota broccoliinit

Tässä tulee pikkupostaus ihan siitä ilosta, että minäkin löysin kaupasta broccoliinia. Rouva Kasvis kertoi broccoliinista niin kattavasti, etten ala toistamaan kaikkea, suosittelen lukemaan tuosta postauksesta, ja muutenkin tutustumaan Rouva Kasviksen blogiin, se on minusta pirteintä mitä blogimaailmassa on vähään aikaan tapahtunut. Ihan mahtavia reseptejä ja paljon taustatietoa kaikesta!

Broccoliini oli kyllä tuttu ulkomailta, ja sen lajikkeiden saloista ja nimeämisen eroista muistin lukeneeni Puutarhan ja Hellan välistä. Olisin kyllä voinut vannoa että Ulla kirjoitti asiasta viime vuonna eikä melkein kolme vuotta sitten! En tajua miten tämä aika kuluu näin.

Minä olin tyytyväinen kun löysin tuoreen näköisiä Bimi-nimisiä broccoliineja sittarista. Ja vielä tyytyväisempi olin reaktiosta kotona: kaikki olivat ihan tohkeissaan niistä, ja pussillinen loppui kesken. Meillähän tykätään parsakaalista paljon, lapset keitettynä, mies raakana ja minä molemmista. Mutta nämä olivat vielä parempia kaikkien mielestä. 

Tänään tarjosin niitä tänään kahdella tapaa. Helpon tavan otin Rouva Kasviksen blogista, eli paistoin niitä uunissa 200 asteessa 10 minuuttia ja vielä helpommalla tavalla pääsin, eli tarjosin ihan sellaisenaan huuhdeltuna.

Kummastakin tykättiin, esikoinen sanoi että varret oli parempia raakoina ja kukinnat paistettuna. Tästä tulee uusi vakiovihreä meille. Seuraavaksi taidetaan dipata näitä muiden vihannesten kanssa. Nyt kaikki joukolla ostamaan broccoliineja ja levittämään tietoutta, jotta aletaan saada se myös kotimaiseen viljelyyn. Esikoinen kysyi heti että voiko näitä kasvattaa itse, ja kyllähän niitä voi.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Pienet sitruunamarenkikakut


Tämä postaus olisi pitänyt tehdä piin päivänä (amerikkalaisittain 14.3.), mutta kirjoitan sen nyt ylös. Ostin aikoinani jenkeistä pieniä irtopohjavuokia, sellaisia jotka ovat halkaisijaltaan 11 cm. Tuolla ne ovat olleet keittiön kulmakaapin alahyllyn peränurkassa 12 v käyttämättä (joo, tulossa on Kohti siistimpää kotia -sarjaan postaus tavaroista), mutta vankka usko on ollut että kyllä niille käyttöä vielä tulee. Sen verran sumussa meni muutama vuosi, että on pieni mahdollisuus että olen niitä käyttänyt ehkä kerran tässä välissä, mutta mitään oikeaa muistikuvaa ei ole, muuta kuin se pieni epäilys. 

Mutta siis asiaan, eli halusin tehdä pieniä sitruunamarenkipiiraita näihin vuokiin. Sieviä niistä tulikin, vaikka ehkä vähän aavistuksen isoja yhdelle, ehkä parempia jaettavaksi. Sopivan kokoisia siihen, että voisi pitää kakkujuhlat muutamalle ihmiselle: tekisi tuollaisia pieniä kakkuja montaa sorttia, eikä kenekään tarvitsisi syödä liikaa. Halusin tehdä tuolla hyvin toimivalla ohjeella, mutta sitä varten ensin piti laskea, että kuinka monta kakkua teen tuolla ohjeella. Ympyrän pinta-alan laskeminen on ihan peruskoulumatematiikka, eli pii kertaa säde toiseen (πr2). Ja säteen saa selville mittaamalla kakkuvuuan halkaisija ja jakamalla sen kahdella. Olin siis käyttänyt hyvin toimivaan kakkuun vuokaa, jonka halkaisija oli 20 cm ja pienen pohjan halkaisija oli 11 cm. Näiden tietojen pohjalta oli siis helppo laskea koot ja päättää kuinka monta vuokaa teen.

Iso kakkuvuoka: π x 102 = 314 cm2

Pieni kakkuvuoka: π x 5,52 = 95 cm2

Päätin tehdä neljä kakkua. Pohjan taikinaa jäi kyllä yli, ja kiisseliä olisi riitänyt vielä viidenteenkin. Marenki sen sijaan riitti juuri neljään kakkuun. Eli ehkä voisi tehdä kuusi kakkua, mutta lisätä vain marengin määrää.

Alla oleva ohje on melkein sellaisenaan siitä vanhasta ohjeestani, kopioin sen tähän ettei kenenkään ole pakko klikkailla muualle jos ei halua. 

Pohja:

175 g jauhoa
100 g kylmää voita
1 tl sokeria
1 munankeltuainen
1 tl kylmää vettä

Nypi jauhot, pieniksi kuutioiksi leikattu voi, sokeri ja munankeltuainen taikinaksi. Kauli taikina jauhoitetulla alustalla ja ota siitä pohjan kokoisia paloja irti. Laita ne vuokaan ja pistele haarukalla reikiä, peitä foliolla ja anna kylmentyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia. Kannattaisi ehkä tehdä vähän enemmän reunaa, minä en tällä kertaa nostanut sitä riittävän korkeaksi.

Kaada folion päälle kuivattuja herneitä ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Poista herneet ja foliot, ja paista vielä 5 minuuttia. Siirrä vuuat jäähtymään, ja alenna uunin lämpö 180 asteeseen.

Sitruunakiisseli:

3 tl maissitärkkelystä
100 g sokeria
3 sitruunan mehu
1 appelsiinin mehu (yhteensä mehuja 300 ml)
85 g voita
3 munankeltuaista
1 muna

Samalla kun pohjat paistuvat, tee sitruunakiisseli. Sekoita maissitärkkelys ja sokeri kattilassa, lisää mehua pikkuhiljaa. Lämmitä seosta hiljalleen koko ajan sekoittaen kunnes kiisseli on sileää ja paksua ja alkaa kuplia. Siirrä kattila lämmöltä pois ja vatkaa voi joukkoon niin että se sulaa. Lisää vielä keskenään sekoitetut keltuaiset ja kokonainen muna ja vatkaa hyvin, siirrä kattila takaisin hellalle. Vatkaa muutama minuutti, kunnes kiisseli on hyvän paksua. Siirrä kattila odottamaan ja valmista marenki.

Marenki:

4 munanvalkuaista
200 g sokeria

Laita valkuaiset kulhoon, vatkaa kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan, vatkaa kunnes vaahto on pehmeää ja paksua. 

Kaada kuuma kiisseli pohjien päälle ja lisää marenki sen päälle, aloita reunoilta ja etene keskelle päin. Paista 180 asteessa n. 15-20 minuuttia. Anna piirakoiden jäähtyä ohjeen mukaan vähintään tunti ennen tarjoilua, minä suosittelen kyllä pidempää aikaa niin että ne ovat kunnolla viileitä. Syödään kuitenkin samana päivänä.

Näin tehden marenkia on kakun päällä ihan reilusti, juuri sellainen määrä mistä tykkään. Kiisseli valui aavistuksen lautaselle, eli kannattaa tehdä pohjan reunat korkeammaksi.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Hiivaleipä


Minun tulee leivottua hiivaleipää aika harvoin, teen useammin sämpylöitä. On kuitenkin kiva leipoa leipää, vaikka siitä joskus tulee vähän likilaskuista. Mutta hyväähän se silti on. En koskaan meinaa muistaa jauhomääriä joten laitan ohjeen nyt ylös. 

5 dl vettä
½ hiivaa (25 g)
1 tl suolaa
2 tl hunajaa
11-12 dl hiivaleipäjauhoja
2 rkl öljyä

Sekoita veteen hiiva, suola ja hunaja. Lisää jauhot ja vaivaa taikinaa yleiskoneessa (tai käsin) niin, että tulee hyvä sitko. Lisää loraus öljyä (tai sulatettua voita) ja jatka vaivaamista. Minä vaivaan omalla koneellani yleensä vähintään kymmenisen minuuttia. Anna taikinan kohota vähintään kaksinkertaiseksi. Siirrä taikina jauhotetulle alustalle, jaa se kahtia ja vaivaa kaksi leipää, joko pyöreää limppua tai vähän pitkulaisen mallista. Tai laita leivät vuokaan, jolloin kohoaminen tapahtuu varmasti ylöspäin. Anna kohota hyvin, viillä leipiin terävällä veitsellä muutama viiltoa tai pistele haarukalla ja paista 200 asteessa puolisen tuntia uunin alaosassa. Peitä pyyhkeellä paistamisen jälkeen, ja nauti lämpimänä.

Jos leipää jää yli, se kannattaa pakastaa heti jäähtymisen jälkeen. Minä halkaisen leivän yleensä kahtia ja pakastan puolikkaina. Tänään ei nostatus onnistunut ihan normaalilla tapaa, mutta hyvää leipää tuli silti.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Vuoden kuukaudet

Huhtikuu, vuoden ankein kuukausi

Aina ei jaksa olla vakavalla mielellä, vaikka olisi kuinka tosikko. Huhtikuussa, jonka miellän vuoden ankeimmaksi kuukaudeksi, tuli mieleen, että voisin kirjata ylös sen, miten näen kuukaudet. Joku näkee kuukaudet väreinä, joku lomina/ei-lomina, ja joku saattaa nähdä kuukaudet viljelyn kautta. Minä näen kuukaudet muinaissuomalaiseen tapaan selviytymisen suhteen, eli tässä tulee jokainen kuukausi satokauden kautta:

Tammikuu on hyvä liha- ja kalakuu. Jänis-, peura- ja kauriskausi päällä, samoin talviverkoilta paljon kalaa. Vegaaninen tammikuu ajatuksena on melkoisen (lue totaalisen) hullua muinaissuomalaisen mielestä. Kunnon pakkanen puhdistaa ja helpottaa tulevan kesän satoa, routa möyhentää maata.

Helmikuu on edelleen hyvä liha- ja kalakuu. Lisäiloa tulee laskiaisesta ja talven riemusta.

Maaliskuussa valon lisääntymisen huomaa ja ikkunalautakasvatus alkaa. Omat sipulit ja juurekset loppuvat yleensä viimeistään tässä vaiheessa vuotta. Ensimmäiset kylvöt ruukkupuutarhaa varten.

Huhtikuu on kaikkein ankein ruokakuukausi. Sipulit, juurekset ja perunat ovat pehmenneitä ja parhaan maun menettäneitä, kotimaiset varastot alkavat olla lopussa, mutta mitään uutta ei oikein vielä kasva. Kuvasta näkee miltä maa näyttää huhtikuussa (jos ei ole lumen alla). Hyvänä vuotena ensimmäiset nokkoset löytää huhtikuussa, mutta ei siitä vielä ravinnoksi paljoa riitä, hyvä jos saa aterian pari. Onneksi on pakastimet. 

Toukokuu on touhukas kevätkuukausi joka menee tiukassa fyysisessä aherruksessa haaveiluineen. Sato ei ole koskaan niin suuri kuin toukokuussa, silloin kaikki on vielä mahdollista! Kotimainen tarjonta ei vielä ole huimaa, mutta kurkut ja tomaatit alkavat olla jo maukkaita sekä kaikkea vihreää riittää syötäväksi.

Kesäkuu on salaattikuukausi. Silloin syödään salaatteja, ihania juustoja ja hyvänä vuonna jo ensimmäiset manskikatkin. Ja ne ensimmäiset uudet perunat!

Heinäkuu on vuoden ensimmäinen kunnolla runsas satokuukausi. Aikaisimmat marjat ovat kypsiä ja kasvimaa alkaa antaa monipuolista satoaan. Paljon värejä, paljon hyviä makuja. Miksei kukaan ehdota vegaanista tai lihatonta heinäkuuta? Ai niin, koska grillaus. Eikä sovi aakkosiin.

Elokuu, marjakuu, kasvimaakuu: kaikkea on runsaasti ja työtä riittää sadonkorjuussa. Ihanaa aikaa kasvimaalla, marjapuskissa ja -metsässä. Kirsikoita ja tatteja, hilloamista, säilömistä, pakastamista ja kuivaamista.

Syyskuu: Sadonkorjuu- ja marjasesonki jatkuu. Sienivuosina paljon sieniä. Yltäkylläinen säilöntäkuukausi, luumuja, omenoita, päärynöitä ja vaikka mitä. Ihana syyskuu.

Lokakuussa yltäkylläisyys jatkuu. Puutarhasato on edelleen runsasta myöhäisten lajikkeiden ansiosta. Hirvestys alkaa ja sieniäkin vielä riittää. Lihaton lokakuu tuntuu yhtä pöhköltä kuin vegaaninen tammikuu.

Marraskuu on ilmojen puolesta vuoden ankein kuukausi. Myöhäistä satoa riittää edelleen, jos ei muuta niin lehtikaalia ja viimeisiä juureksia. Ja synttäreitä, vuoden ankeimpana ulkoilukuukautena.

Joulukuu on tunnelmallinen juhlakuukausi, juuresten ja kotimaisen ruuan juhlaa. Ja vuoden loppu, vaikka uusi vuosi tuntuu alkavan vasta huhti-toukokuussa samaan aikaan kuin kylvöhommat alkavat.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Palstakausi aloitettu, tomaatit kylvetty ja chilit hyvässä kasvussa


Kävin tänään ensimmäistä kertaa palstalla tänä vuonna. Märkää, todellakin, siellä vielä on, eikä minulla ole minkäänlaista kasvua havaittavissa vielä, ei raparperin alkuja eikä valkosipulia, vaikka some pursuaa niiden kuvia. Minun (siis kaupungin) kylmä savimaa antaa odottaa, mutta sehän jo tiedetään. Levitin kuitenkin palstalle säkillisen tuhkaa, ja odottelen vähintään muutaman viikon, ennen kuin alan haaveilla maan kääntämisestä. Ja jos hyvin menee, niin ehkä jo kuukauden päästä pääsen penkkien tekoon.

Chilit sen sijaan voivat vahvasti, taimet ovat oikein terhakoita ja paksuvartisia. Kannatti kyllä myöhentää kylvöä muutamasta viime vuodesta. Tomaattipurkeista en ottanut kuvaa, sillä ne vasta on kylvetty viime viikolla multaan, eikä (vieläkään) mitään näy. Ja juuri muistin että kirsikkatomaatit ovat vielä pussissa, ei kai niillä vielä ole ihan kamala kiire.

Täällä ei siis kasvu ole vielä mitenkään mahtavasti vauhdissa, mutta aurinko ainakin paistaa. Kevättä kohti mennään, huomasi kyllä kuinka kevyt ja iloinen askel oli kun käveli palstalle.


lauantai 2. huhtikuuta 2016

Vihreä kalacurry


Minä tein usein vihreää kalacurrya 1990-luvulla. Koko ruoka unohtui jotenkin 2000-luvulla, muistan tehneeni sitä vielä jenkeissä vuosituhannen alussa jonkin kerran mutta en enää sen jälkeen. Enää en muista miten tein sen, käytin muistaakseni ohjenuorana purkissa ollutta ohjetta. En edes muista miksi tämä ruoka jäi, niin on käynyt muutamalle muullekin. Onneksi juttelimme curryista työkaverin kanssa, ja muistin tämän ruokalajin olemassaolon.

Minun on helppo käydä ostoksilla ViiVoanissa, joten ostin sieltä hyvää Aroy-D:n vihreää curry-tahnaa, sekä työkaverin kehumaa kookoskermaa. Käytin vain puolet currytahnasta, joten ruuasta ei tullut kovin vihreää, eikä tulista. Ensi kerralla käytän sen kokonaan. Tein ruuan yksinkertaisena ja nopeana, söimme curryn riisin kanssa. Lapsille paistoin kalaa pannulla sellaisenaan, vähän yrttisuolaa päälle. Söivät kalan riisin kanssa, oli hyvää kuulemma sekin. Olen aina tehnyt vihreän curryn vaaleasta kalasta, hauesta varmaan useimmiten, mutta nyt oli tarjolla hyvää siikaa ja se sopi tähän oikein hyvin. 

1 rkl öljyä
25 g (tai 50 g) Aroy-D vihreää curry-tahnaa (tai mitä on saatavilla)
2 vartta sitruunaruohoa
4 kaffir-limen lehteä
400 g siikaa tai muuta kalaa
4-6 pieniä pyöreitä vaaleita munakoisoja
1 rkl kalakastiketta
2 tl kookossokeria
400 ml hyvää kookosmaitoa/kermaa

Laita pannulle öljyä ja lisää vihreä curry-tahna. Pätki sitruunaruohot muutamaan osaan, hakkaa niitä vähän esim. veitsen kahvalla ja lisää ne ja limen lehdet joukkoon. Pilko kala ja pikkumunakoisot ja laita nekin pannulle. Lisää myös kalakastike ja sokeri joukkoon, paista vähän aikaa. Kaada kookosmaito päälle, sekoita ja anna curryn kiehua 5-10 minuuttia. Syötiin riisin kanssa. Lisää halutessa esim. basilikaa tai korianteria päälle ja nauti. Oli hyvää aikuisten mielestä, lapset eivät edes maistaneet.