perjantai 30. maaliskuuta 2012

Hirvipitsa

Pakastimen tyhjentäminen on edelleen käynnissä. Siellä tuli vastaan revittyä hirvenlihaa ja juustoraastetta eli perjantain ruoka oli selvä: pitsa. Pohjaan laitoin 2½ dl vettä, vähän suolaa, 1/4 hiivaa ja sopivasti jauhoja, että sain löysän taikinan. Vaivasin taikinaa vähän, annoin kohota vartin. Voitelin leivinpaperin rypsiöljyllä ja levitin taikinan ohuen ohueksi pellille. 

Päälle laitoin hyvää tomaattipyrettä, tomaattikuutioita muutamasta tomaatista, tuota hirvenlihaa, päärynää (lpset sanoivat yhdestä suusta että VIIMEISTÄ KERTAA), Aura-juustoa, kaprista ja juustoraastetta. Paistoin 250 asteessa muistaakseni noin vartin verran.

Päärynästä huolimatta lapset olivat sitä mieltä että parasta pitsaa ikinä. Heillä oli tosin lisänä eiliseltä kalakeitolta ylimääräiseksi jääneet simpukat ja katkaravut.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kymmenen hyvää


Sain sanoissa-blogin Minervalta hauskan haasteen. Siinä pitää keksiä 10 iloa tuottavaa asiaa. Ja sen miettimistä tarvitaankin aina aika ajoin, tervettä ajatella positiivisia asioita että muistaa taas kuinka mukavasti asiat oikeasti on. Luettelen nyt 10 minulle iloa tuottavaa asiaa ihan satunnaisessa järjestyksessä, ja vähän satunnaisesti valittunakin. Ehkä ensi viikolla nämä 10 asiaa olisivat ihan toisin. (anteeksi Minerva, ettei keittiöjuttuja mahtunut enempää listalle)

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa  (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

sauvajyvästä ilahduttavia asioita:

Ekaluokkalaisen tekemä pönttö
1. Vuodenajat. Saan olla neljä kertaa vuodessa aivan innoissani uudesta vuodenajasta. Ihan joka ikinen vuosi! Ja neljänä vuodenaikana vuodessa saan riemuita että parhaillaan on ihan paras aika vuodesta. Nyt iloitsen siis keväästä.

2. Savusauna. Isän kahteen kertaan rakentama savusauna on maailman paras sauna saunoa. Sen lämmittäminen on yksi parhaista hommista mitä tiedän.

3. Lapset. Tunnen suurta iloa ja onnea siitä, että olemme saaneet kaksi hyvinvoivaa lasta. Yksi sykähdyttävimpiä hetkiä minulle oli joku vuosi sitten, kun havahduin muistikuvaan nuoruudestani, jolloin hartain toiveeni oli että saisin joskus kiharapäisen tytön ja punapään pojan. Ja tajuaminen että se on juuri sitä, mitä olemme saaneet (ei haittaa, vaikka tytön kiharat eivät pitkissä hiukissa enää ole niin vallattomat, tai että pojan hiukset ovat vaaleat mutta punertavansävyiset). Vaikka aikaa näiden kahden hetken välillä kului lähes neljännesvuosisata (tai juuri siksi?) niin onnen tunne oli ihan pakahduttava (lisättäköön vielä, etten ole niin ulkokultainen että hiuksilla oikeasti olisi merkitystä, siihen vaan kiteytyy niin vahva ajatus ja tunnetila).

4. Maa. Maa antaa ja maalle annetaan. Maa tuoksuuu hyvältä, se on konkreettinen ilonaihe joka korostuu aina keväisin ja kesäisin. Ja tunne siitä, että saa huonon maan tuottamaan on palkitseva - vähän ahneella tavalla - koska se antaa primitiivisen lupauksen selviytymisestä.

5. Vesi. Kun vesi on puhdasta juotavaksi, puhdasta uitavaksi ja puhdasta siihen, että lapset kirmaavat kesän kaatosateessa uikkareissa ulkona.

6. Mökki. Mökillä on juureni, siellä on sukua, siellä on historiaa. Sieltä minä koen tulevani.

7. Mitokondriot. Jaksan ilahtua suuresti jokaisesta uudesta tiedonmurusesta mitä niiden toiminnasta ymmärrämme lisää. Ja siitä, että monia asioita mitä on ideoitu (tai mistä nähty unia) 90-luvun lopulla on alettu saada selville nyt melkein 20 vuotta myöhemmin. Kuten se että aktiinisytoskeletonilla on oma merkityksensä nukleoideille ja perimän säätelylle.

8. Pellavaliinat. Mummojen kutomat, tädin kutomat, äidin kutomat, itse kudotut. Kaikki ne ovat osa historiaa, ja rakasta sellaista.

9. Se, kun mies palaa metsältä saaliin kanssa. Kun saan kuunnella metsätarinat. Kun saan pilkkoa ja/tai pakastaa lihan talteen. Se on aivan hykerryttävä primitiivinen tunne (osa 2) selviytymisestä.

10. Se kun saan tehdä ruokaa itse kasvattamista/hankituista raaka-aineista. Kesän ensimmäiset vihannekset ovat aina käsittämätön ilon aihe, joka vuosi. Kun saa kerättyä ämpärillisen mustikoita tai puolukoita tai kasan herkkutatteja. Ja se että saan tarjota sitä ruokaa rakkaille ihmisille.


Enää pitää keksiä että kenelle tämän laittaa eteenpäin, se vaikealta tuntuva osa haasteissa. Minä haluaisin kuulla mikä tuottaa iloa Ankerias Vipuselle. Ja Karppaus ja perhe-blogin Kotiäidille. Ja Pienen elämän etsijälle Marikkalle. Ja Rouvalle Raadelmasta. Keksin neljä viidestä, eikö se riitä.


maanantai 26. maaliskuuta 2012

Marjarahka

Rahka on sellainen perusjälkiruoka, ettei sen ohjetta juurikaan kukaan tarvitse. Tämä kirjoitus onkin lähinnä muistutus niille onnellisille, joilla on vielä marjoja pakastimessa, että nyt on hyvä aika syödä niitä. Sitrushedelmien sesonki alkaa olla viimeisillään, eikä vielä ole oikein mitään muutakaan tilalla. Uuden sadon marjoja, ensimmäisiä kirsikoita, luumuja ja omenoita odotellessa voi aika tulla pitkäksi ilman marjoja. Ekaluokkalainen syö jo omaa lapsuusajan herkkuani, eli kohmeisia marjoja (etenkin mustikoita ja mansikoita) sellaisenaan, mutta kuopukselle jäiset marjat eivät vielä uppoa pelkiltään. Niinpä sitten teen kiisseleitä ja rahkaa usein. Rahkassa käytän suhteessa paljon marjoja, ihan sen takia että niitä tulee syötyä reilusti. Tällä kertaa oli puoli litraa mustikoita ja puoli litraa metsävadelmia.

2 dl kermaa
500 g rahkaa
½ dl sokeria (tai maun mukaan)
1 l pakastemarjoja (mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa, viinimarjoja, puolukkaa)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon rahka, sokeria maun mukaan ja kohmeiset/sulaneet marjat ja sekoita hyvin.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Porsaan kylkiluut


Kylkiluut ovat mukavaa sormisyötävää. Niitä voi tehdä monella tapaa, tämä resepti löyty River Cottage Evereday-kirjasta, ja osui silmiini punaherukkahillon vuoksi. Ohjeessa siis suositeltiin käyttämään joko punaherukka-, luumu- tai omenahilloa. Minulla oli vielä avaamatta iso pullo punaherukkasiirappia, ja ajattelin sen sopivan hyvin ribseille. Muuten tein suunnilleen ohjeen mukaan:

1½ kg porsaan kylkiluita
6 rkl punaherukkasiirappia (tai jotain hilloa)
2 rkl juoksevaa hunajaa
2 valkosipulikynttä (minulla oli 1 iso)
1 rkl raastettua inkivääriä
½ tl savustettua Aji Cristal-rouhetta
2 rkl soijakastiketta

Käytä kylkirivi joko kokonaisena, tai leikkaa se palasiksi. Minä leikkasin nyt palasiksi, ensi kerralla ehkä jätän kokonaiseksi, niin ei kääntelyyn mene niin paljoa aikaa. Sekoita marinadi ja lisää se hyvin sekoittaen kylkiluiden päälle. Anna marinoitua ainakin tunti, tai pidempään, uuninkestävässä vuuassa. Peitä vuoka foliolla, paista 45 min 170-asteisessa uunissa. Ota folio pois, nosta uunin lämpö n. 200 asteeseen, käännä luut ja jatka paistamista 45 minuuttia (ohjeen mukaan näin, minä pidin melkein tunnin). Kääntele niitä muutaman kerran tuossa välillä. Syötiin uuniperunoiden kanssa, perunat tulivat samalla lämmöllä sivussa. Vähän olivat makeita kylkiluita, siirapin kanssa olisi varmaan hyvin voinut jättää hunajan pois.

Tomaatit multaan

Kylvin vasta tänään aamulla tomaatit. Lunta ja räntää tulee, mutta mitä siitä. Lumikasatkin ovat vielä melkoisia. Olen vähän myöhäisemmässä kuin viime vuonna, mutta viime vuonna oli sellainen viidakko keittiössä toukokuussa, eikä valoa riittänyt kaikille viidakon läpi, joten ajattelin olla vähän myöhäisemmässä tänä vuonna (n. 2 viikkoa vain). Laitoin nyt 15 erilaista tomaattia itämään. Lajikkeita jäi vielä vaikka kuinka monta laittamatta, mutta tila ulkona (tai sisällä) ei vain riitä.

Chilit olin kylvänyt jo vajaa kuukausi sitten, ja nyt oli aika koulia ne. Olin laittanut 11 erilaista lajiketta, joista 8 oli itänyt. Laitoin vielä uudet siemenet noista kolmesta, vaikka vähän epäilen ettei niistä mitään tule. Chili-lajikkeitakin minulla jäi vaikka kuinka monta laittamatta, jätin myös muutamat jokavuotiset pois, kuten Serranon ja "ison chilin". Kumpiakin on vielä pakastimessa, joten pärjään niillä ilman uusiakin.

Minä laitan aina 3-4 siementä/lajike ruukkuun. Sitten jaan ne uusiin ruukkuihin ja annan ylimääräiset keväällä pois ystäville ja sukulaisille. Keväällä on aina kova arpominen että mitenkäs ne lajikkeet menivätkään, joko minulla on kaikkea ja mikä on ylimääräistä. Siitä viisastuneena kirjoitin tänä vuonna jo valmiiksi nimet kenelle ylimääräiset menevät. Helppo tehdä koulimisvaiheessa, ja säästää aikaa paljon keväällä.

Joka syksy ajattelen, että laitan vähän vähemmän lajikkeita ensi keväänä kasvamaan. Ja joka kevät laitan vähän enemmän lajikkeita kuin edellisenä keväänä. Tänä vuonna kohtaloksi koitui se, että tilasin siemeniä useammasta paikasta, jokaisesta sen "normaalin" määrän. Josko ensi vuonna ei tilaisi siemeniä ollenkaan?

torstai 22. maaliskuuta 2012

Janssoninkiusaus

Esikoinen oli jo sitä mieltä, ettei Janssoninkiusausta kannata julkaista kun "kaikkihan sen osaa tehdä". Ehkä näin on, mutta laitan oman version silti tänne. Minulla tulee janssoninkiusauksesta aina mieleen tätini, joka teki maailman parasta kiusausta. Lisänä oli aina melonisalaattia, lapsuusajan suurta herkkua. Edelleenkin jokainen kerta kun syön janssoninkiusausta, muistan tätiäni.

Tämä on minusta ruoka, missä ei kannata oikaista, maku on niin paljon parempi kun sitä ei tee mistään puolivalmisteesta. Rouva Raadelmasta teki sitä vähän aikaa sitten, hänellä on mukava kirjoitus ja taustaa ja lisätietoa kalasta ja nimestä ja kaikesta, kannattaa lukea. Myös tekotapa oli hienostuneempi kuin tämä "äkkiä ruokaa töiden jälkeen" (vaikkei ruoka äkkiä pöydässä ollutkaan, niin vaivattomasti kylläkin). Teen sen aina suunnilleen näin (määrät aina vähän summittaisia):

4-5 isoa perunaa
1-2 sipulia (koosta riippuen)
1 purkki anjovisfileitä liemineen
2 dl kermaa

Suikaloi perunat ihan ohuiksi tikuiksi. Huuhtele ne hyvin vedessä, jotta saat ylimääräisen tärkkelyksen pois. Suikaloi sipuli ihan ohuiksi suikaleiksi, sekoita perunoiden joukkoon. Laita uunivuokaan 3/4 peruna-sipuli seoksesta, suikaloi anjovikset päälle ja lisää loput perunat. Kaada päälle kalojen liemi ja kerma. Paista n. 200 astetta tunti, lopussa laskin vähän lämpöä. Kuopuksen mielestä PAHAA, muut söivät ihan mielellään.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Savukala-pinaatti-munakas

Meillä jäi vähän savukalaa päivälliseltä, riittävästi yhdelle jämä-munakkaaseen. Savukala on meidän perheen pikaruokaa, se on helppo napata mukaan kaupasta tai hallista, maistuu lapsille ja lisäksi ei tarvitse kuin keittää perunat ja/tai tehdä salaatti. Meillä on ruoka-aikana aina silloin tällöin ekaluokkalaisen kavereita syömässä, ja useamman kerran on sattunut olemaan kalaa samalla kertaa.  Ja joka kerta nämä lapset syövät ihan hulluna kalaa, kehuvat kuinka on hyvää ja voi kuinka tykkäävät. Ja voi kun eivät kotona saa juurikaan koskaan kalaa kun "äiti ei osta/tykkää". Esikoinen osaa jo kertoa että "meillä on kalaa aina kerran viikossa, kun koulussa syödään se toinen kerta", ja joka kerta tulee kommentiksi että voi että, olisipa meilläkin.

Munakkaan ohje löytyy River Cottage Everyday-kirjasta vähän soveltaen, samoin annoskoko on pienennetty yhdelle. Tämä on vähän työläämpi tapa tehdä munakas, mutta on vaivan arvoista. Puolitin annoksen, tosin sen lisäksi minulla oli lohta ja pinaattia puolet alkuperäisen puolikkaasta (kun ei ollut enempää), hyvin toimi näinkin, kuvasta näkee hyvin että pinaattia oli ohjetta vähemmän. Juustona oli Vilhoa, hyvin olisi voinut olla jotain neutraalimpaakin juustoa. Tein munakkaan näin:

100 g tuoretta pinaattia
voita
1 pieni sipuli
1 dl täysimaitoa
1 munankeltuainen
50 g savulohta (minulla lämmin-, ohjeessa kylmä-)
voita
2 munaa
suolaa, pippuria
Vilho-juustoa

Ryöppää pinaatti vesitilkassa. Anna jäähtyä ja purista vesi tarkkaan pois, pilko sopivaksi. Pilko sipuli pieneksi, kuullota pannulla voissa kymmenisen minuuttia. Samaan aikaan lämmitä maito kiehuvaksi, ja sekoita se hyvin sekoittaen munankeltuaisen joukkoon. Sekoita munamaito pinaatin, sipulin ja lohen joukkoon.  Laita pannulle vähän voita, vatkaa 2 munaa, suolaa ja pippuria sekaisin. Laita munaseos pannulle, vetele haarukalla hyytynyttä reunaa keskelle. Kun munat ovat melkein hyytyneet, kaada pinaatti-sipuli-lohi-munamaito-seos päälle ja raasta vähän juustoa päälle. Hyydytä grillivastuksen alla muutama minuutti niin, että munakas on sopivan hyytynyt ja saanut vähän väriä. Hyvää ja vähän erilaista munakasta mitä normaalisti tulee tehtyä. Blinipannu oli juuri sopiva tälle annokselle.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Kahden juureksen salaatti ja hyvä maustevoi

Joskus lisukkeet ovat pääosassa ruualla. Tein tänään hirvipihvejä, jotka eivät olleetkaan ihan sitä mitä toivoin niiden olevan. Mutta eipä se paljoa haitannut, kun oli niin hyvää juuressalaattia lisukkeena, ja uuniperunoiden kanssa oli mielettömän hyvää maustevoita. Juuressalaatti löytyy River Cottage Everyday-kirjasta (Two-root slaw), kirjassa oli mukavasti kolmelle vuodenajalle omanlaisensa salaatti, tämä on talven slaw. Kuminan jätin salaatinkastikkeesta pois, se oli ohjeessakin "optional", ja minä en pidä kuminasta, joten ei sitä kaapeista löydy. Tein salaatin vähän pienempänä näin:

1 iso porkkana
pala juuriselleria (n. 150 g kuorittuna)

2 rkl majoneesia (oli valmista tällä kertaa)
1 tl chilisinappia
1-2 rkl sitruunamehua
vähän suolaa ja pippuria

Suikaloi juurekset pieniksi. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kaada salaatin päälle. Oli ihan tosi hyvää. Kannattaa tehdä ainakin tuntia ennen syöntiä, että maut ehtivät tasaantua.


Jamie Oliver teki jossain jouluohjelmassa hyvää maustevoita, jota sanoi käyttävänsä paistamiseen ja kaikkeen mahdolliseen. Ideana siinä oli laittaa anjovista voin sekaan. Minä tykkään anjoviksesta kaikessa mahdollisessa, ja nyt kokeilin seuraavalaista maustevoita:

100 g voita
3 anjovis-filettä
½ valkosipulin kynsi
pieni pätkä Serrano-chiliä
timjamia sen verran kuin raatsin ottaa

Tahna on tarkoitus tehdä tehosekoittimessa hienoksi voiksi, mutta näin pientä määrää ainakaan minä en saanut järkevästi tehtyä tehosekoittimessa enkä sauvasekoittimella, joten hieroin sen haarukalla hienoksi. Ensi kerralla teen isomman määrän ja pakastan osan. Tämä oli ehkä parasta maustevoita mitä muistan tehneeni. Oli hyvää lihan ja perunan kanssa.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Uusi löytö - River Cottage

Ystäväni Campasimpukka suositteli jo syksyllä tutustumaan River Cottageen, eli Hugh Fearnley-Whittingstalliin. Tulen vähän jälkijunassa, hän on tehnyt kirjoja ja ohjelmia yli 15 vuotta jo, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. Tilasin optimistina River Cottage kokoelma-DVDn kaiken kiireen keskelle. Vasta ihan viime aikoina löytyi sen verran pientä aikaa, että olen ehtinyt katsoa osan sieltä ja osan täältä. Etukäteen ajattelin vähän epäileväisenä, että mitä uutta, lähiruokaa ja sesonkiruokaa tässä jo kokataan... Mutta olen häikäistynyt! Miten loistavia reseptejä, miten mutkaton suhtautuminen ruuanlaittoon. Ja ennen kaikkea arvostus ja kunnioitus ruokaa kohtaan näkyy ja kuuluu, aivan kuten pitääkin. Hän on yksi näitä brittiläisiä ruokavaikuttajia, varsinaisia persoonia, jolla on sananvaltaa ja vaikutusvaltaa levittää hyvän ruuan sanomaa. Ja arvostan sitä, kuinka hän ansaitsemillaan rahoillaan on ollut vaikuttamassa tavallisten kauppojen ruokavalikoimiin (esimerkkinä kana: hyvinpidettyä kanaa ei meinnanut löytyä ketjukauposta, joten hän osti Tescon osakkeita niin, että pääsi vaikuttamaan tarjontaan).

Tilasin nyt häneltä kaksi keittokirjaa, alkuperäisen River Cottage-keittokirjan ja River Cottage everyday. Kumpikin ovat sellaisia klassikkokirjoja, ettei varmaan vähään aikaan tarvitse muuta keittokirjaa kaivaa esiin. Etenkin kun kevättä kohti mennään (maaliskuussa siellä syödään jo salaatteja, meillä on vielä metri lunta maan päällä....). Eipä tarvitse miettiä että revitäänkö ohjelmissa elävät hummerit kahtia, tai ollaanko sitä mieltä että kyyhky on suunniteltu niin, että rintaliha on helppo leikata irti. Taidan pitäytyä vähän aikaa DVDn ja kirjojen parissa. Pitkästä aikaa muuten keittokirjat, joista ensiselaamalla löytyi kymmenittäin kokeilemisen arvoisia reseptejä.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Maksapihvit


Paistettu maksa on hyvää sellaisenaan, ihan vaan voissa paistettuna, ja tarjottuna pasitetun sipulin, puolukan ja perunamuussin kanssa. Joskus on kuitenkin kiva kokeilla vähän eri tavalla tehtyä maksaa. Löysin hyvän reseptin  River cottagen Hugh Fearnley-Whittingstallin River cottage everyday-kirjasta. Alkuperäinen resepti oli possun maksaa salvian kanssa, mutta minulla oli hirven maksaa, eikä salviaa ollenkaan, joten laitoin vähän hentoista timjamia valmiiseen annokseen. Ihan vähän muutin muutenkin ohjetta, mutta en paljoa.

hanhenrasvaa (tai öljyä tai voita)
2 sipulia
500 g maksaa
3 rkl jauhoa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 dl balsamiviinietikkaa
timjamia

Hauduta sipuleita rasvassa pannulla  n. 20 min kunnes ovat sopivan pehmeitä. Ohjeessa käytettiin pikkusipuleita, mutta minä viipaloin kaksi isoa sipulia. Sekoita jauhot, suola ja pippuri lautasella. Leivitä 1 cm paksuiset maksapihvit jauhoissa ja paista pari minuuttia kummaltakin puolelta. Siirrä lämpimälle lautaselle odottamaan, ja kaada viinietikka pannulle. Raaputa kaikki maut talteen, ja annan kiehua kunnes jäljellä on vähän nestettä. Kokoa lautaselle sipulia, maksaa, kastiketta ja perunamuussia, ripottele päälle vähän timjamia. Oli hyvää, todella hyvää.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Hidas hirvi-possupata

Vielä tulee yksi postaus näitä hitaita pataruokia. Kuvatkin ovat kaikki samanlaisia keskenään, murea liha on mureaa lihaa. Tein tämän viikonloppuna, ja siitä on riittänyt ruokaa pitkälle viikkoon. Ekaluokkalainen totesi pataa syödessään että pitkästä aikaa tosi hyvää ruokaa... Tällä kertaa minulla oli hirven kuvetta vajaan kilon verran, ja vielä yksi pieni vasan selkäpala. Liha oli vähän erilaista kuin se mitä käytin villisian kanssa, ja myös possun kylkisiivut olivat vähän rasvaisempia kuin mitä villisika oli, en tiedä kumpi vaikutti enemmän lopputulokseen, mutta hirvi oli tällä kertaa ihan mielettömän mureaa ja mehevää.

800 g hirven kuvelihaa
400 g hirvenvasan selkäpalaa
300 g porsaan kylkisiivuja
1 iso sipuli
2 rkl siirappia
2 rkl soijakastiketta
2 tl punaviinietikkaa
2 tl worschester-kastiketta
2 dl vettä
2 tl yrttisuolaa
1 tl savustettua Aji Cristal-rouhetta
1 tl savustettua paprikajauhetta
1 tl mustapippuria
½ tl valkopippuria
½ tl sinappijauhetta

Laita pataan kerroksittain lihat ja viipaleiksi leikattu sipuli. Sekoita liemi ja kaikki mausteet sekaisin ja kaada lihojen päälle. Paista 3-4 tuntia 125 astetta. Minä söin lihaa ja  lientä lanttulaatikon ja itujen kanssa, kyllä maistui hyvältä!

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Mämmijäätelö

Mämmi on hyvää, ihan tosi hyvää kunnon maidon kanssa, lapset haluavat vähän sokeriakin päälle. Viime vuonna sain ystäväni tekemää mämmijäätelöä, jossa oli sekoitettu mämmiä ja sitruunamehua hyvään vaniljajäätelöön. Se oli ihan mielettömän hyvää! Nyt ajattelin kokeilla itsetehtyä mämmijäätelöä ja tein sen näin:

3 dl kermaa
3 munankeltuaista
½ dl sokeria (vähän vajaa)
n. 1 dl mämmiä
1 tl raastettua sitruunan kuorta
1-2 rkl sitruunamehua

Lämmitä kerma, munankeltuaiset ja sokeri vesihauteessa niin, että seos muuttuu sakeaksi. Lisää myös sitruunankuori tässä vaiheessa. Jäähdytä seos kylmäksi ja laita jäätelökoneeseen. Lisää mämmi ja ja juuri puristettu sitruunamehu ja anna jäätyä. Syödään heti, ja loput voi pakastaa seuraavaa kertaa varten. Oli hyvää, sitruuna toi kivaa pirteyttä, maistui silti selvästi mämmille. Ensi kerralla laitan vielä vaniljaa mukaan, ja ehkä aavistuksen vähemmän mämmiä.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kvinoa-salaatti

Tässä vaiheessa vuotta alkaa aina vähän kyllästyttää kaikki padat ja juurekset (vaikka hyvää hirvipataa ja lanttulaatikkoa syötiinkin tänään). Joka vuosi viimeistään maaliskuussa tulee kaivettua mung-pavut, sinimailaset, vehnänjyvät ja tänä vuonna uutuutena kvinoa ja laitettua niitä itämään. Nyt on sitten purnukat täynnä itäviä papuja ja siemeniä. Pidän kvinoasta pihveissä, ja ajattelin kokeilla sitä idätettynä. Mea Salon kirjasta Hellaton kokki opin, että se ei tee varsinaista itua, vaan on syötävissä vuorokausi liuotuksen (8 h) jälkeen. Nyt pilkoin yksinkertaisesti kurkkua, tomaattia ja itänyttä kvinoaa, ja vähän persiljaa lisäksi. Hyvä perussalaatti.

Lasissa on vähän väriä aamuihin eli mangoa ja pinaattia tehosekoittimessa. Todella hyvää. Sekin idea Mea Salon kirjasta.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Vielä yksi tunnustus

Sain Campasimpukalta blogi-tunnustuksen, joka on tarkoitettu pienille, ei niin suosituille blogeille. Minua kuudella lukijallani nauratti ajatus, että on tarkoitus muistaa blogeja, joilla on alle 200 seuraajaa. Totisesti näin on. Minä seuraan muutamia blogeja tarkkaan, ja useampia silloin tällöin. Tämä tunnustus menee nyt osin samoille jotka ovat jo saaneet sen, toivottavasti ei haittaa. Suosittelen myös tutustumaan kaikkiin noihin viereisestä palkista löytyviin blogeihin.

Ankerias Vipunen - on tainnut saada tämän moneen kertaan, mutta haluan muistuttaa kaikkia lukijoita tästä mainiosta, hyväntuulisesta ja monipuolisesta blogista. Monta juttua on tullut kokeiltua näiden kirjoitusten innoittamana.

Iskä kokkaa - blogi josta löytää arkiruokaa, hauskoja maateemoja ja kaikenlaista pohdintaa perheen arjenpyörittäjän näkökulmasta. Blogi johon koukutuin ensilukemalta.

Rouva Raadelmasta - elämänmyönteinen ja -makuinen blogi, josta löytyy reseptejä vaikka minkälaisiin ruokiin, sen lisäksi ajankohtaista pohdintaa kaikesta muustakin.
Sininentupa - kolmen lapsen äiti, joka elää lähes omavaraistaloudessa, kivoja kirjoituksia ruuasta, ruuan kasvatuksesta ja käsitöistä.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Jamien parsakaalisalaatti

Parsakaali on hyvää, meidän 4-henkisesessä perheessä kolmen mielestä ihan parasta. Lapset tykkäävät eniten yksinkertaisesti keitetystä parsakaalista, ihan sama minkä verran sitä keitän, kattila tyhjenee aina. Minä pidän eniten kaikenlaisista salaateista, etenkin marjojen kanssa, mieskin syö raakana vaikkei keitettynä. Parsakaalia kannattaa käyttää muutenkin monipuolisiesti, pilko myös varsi mukaan salaattiin. Ja ihan loppu varresta kannattaa käyttää vihannesliemiin.

Parsakaali kuuluu myös niihin ns. superruokiin. Se on erittäin terveellistä, estää tutkimusten mukaan dementiaa, syöpää, sydänkohtauksia ja suunnilleen kaikkea muutakin mahdollista. Netistä löytää helposti lisätietoa näistä terveysvaikutuksista.

Jamien Amerikka-keittokirjasta löytyi kokeilemisen arvoinen parsakaalisalaatin resepti. Suosittelen, myös niille joilla parsakaali ei kuulu top3-vihanneksiin. Vähän jouduin muuttamaan ohjetta, kun kaikkea ei ollut, joten tein sen näin:

2 parsakaalia
8 viipaletta hyvää pekonia
3 tomaattia
nippu ruohosipulia (minulla ei ollut, käytin palan hopeasipulia)

½ valkosipulin kynttä
2 tl sinappia (ohjeessa Dijon, minulla chilisinappia)
6 rkl oliiviöljyä (minulla rypsiöljyä)
2 rkl valkoviinietikkaa
pekonin rasvaa, jos sitä jäi/haluaa laittaa
vähän suolaa ja mustapippuria

Pilko parsakaalin kukinnot ihan pieniksi. Se vie vähän aikaa, mutta on vaivan arvoista. Pilko myös vartta pieniksi suikaleiksi. Käytä parsakaalit kiehuvassa vedessä noin minuutin ajan. Valuta hyvin, ja kuivaa parsakaalit joko puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen tai talouspaperiin. On tärkeää saada parsakaalit kuivaksi, jotta ne imevät kastikkeen itseensä hyvin. 

Paista pekonisuikaleet rapeiksi, säästä rasva kastikkeeseen. Käytä hyvää pekonia, esim. Pajuniemen luomupekoni on hyvää (Jamie käski ostamaan parasta pekonia mihin on varaa). Poista tomaateista siemenet ja pilko ohuiksi viipaleiksi. Pilko ruohosipuli (tai hopeasipulia kuten minulla nyt oli) ja sekoita salaattiaineet keskenään.

Pilko valkosipuli ihan pieneksi, sekoita kastike ja lisää salaatin joukkoon hyvin sekoittaen. Hyvä ruokaisa salaatti joko lisukkeeksi tai miksei pääruuaksikin. Kirjan mukaan annos riittää kuudelle. Jamie oli koristellut salaatin ruohosipulin kukilla, maaliskuussa niitä on vielä vähän vaikea löytää Suomesta.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Smetanainen tatti-lihapata

Tämäkin resepti on peräisin Mysi Lahtisen kirjasta Intohimot hellallani - suomalaisen keittion ylistys. Halusin kokeilla sellaista pataruokaa, mitä en ole koskaan tehnyt. Ostin naudan paahtopaistia, tuli todella mureaa ja maukasta lihaa.

25 g kuivattuja herkkutatteja (pari kourallista)
3 dl vettä
600 g naudanpaistia
öljyä ja voita
2 isoa sipulia
3 dl lihalientä
persiljaa reilusti
200 g smetanaa

Liuota murskatut tatit vedessä. Ruskista kuutioidut lihapalat muutamassa erässä pannulla, siirrä ne pataan. Paista pannulle jääneessä rasvassa sipulit ja siirrä nekin pataan. Lisää lihaliemi pannulle ja kuumenna se kiehuvaksi. Minulla oli hanhilientä joka on aika suolatonta, joten lisäsin vähän myös suolaa. Silppua persilja pataan, lisää sienet liuotusliemineen ja lihaliemi pataan, sekoita smetana joukkoon. Nosta pata ilman kantta 225-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi, laske lämpö 175 asteeseen ja laita kansi päälle. Hauduta vielä tunti. Syötiin perunamuussin ja papujen kanssa, oli hyvää, vaikkei kovin kaksisen näköistä.

Lisättäköön vielä, että koko perhe söi kaksi ateriaa padasta sellaisenaan, ja tänään vielä pilkoin loput sydämet joukkoon, sillä hyvää lientä riitti kolmannellekin aterialle. Viikonlopun padat ovat arjen pelastus!

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Omenamarenkipiiras


Sitruunamarenkipiiras on ihan mielettömän hyvää, ainakin jos ei oio sen tekemisessä. Nyt ajattelin kokeilla omenaista versiota marenkipiiraasta. Minä olen syksyllä keittänyt Antonovkasta omenahilloa, joka ei ole kovin makeaa, olen säilönyt sen pakastamalla. Käytin tätä omenahilloa nyt ihan sellaisenaan.

2.4 dl jauhoja
1 tl suolaa
80 g voita
2 rkl vettä tai enemmän

muutama dl omenahilloa (ei makeaa)

3 munanvalkuaista
1.8 dl sokeria

Sekoita suola jauhojen joukkkoon. Nypi voi ja jauhot sekaisin, lisää vähän vettä. Pyöritä taikina palloksi, anna tasaantua puoli tuntia jääkaapissa. Kauli (tai levitä) taikina 23 cm piirakkavuokaan. Peitä se kaksinkertaisella foliolla, niin että folio seuraa taikinan muotoja. Paista 10 minuuttia 225 astetta. Ota folio pois varovasti ja paista vielä muutama minuutti jotta taikina saa vähän väriä. Anna pohjan jäähtyä vähän ja levitä sille omenahilloa, laitoin vajaan 2 cm kerroksen. Vatkaa munanvalkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi ja levitä marenki piirakan päälle. Paista 175 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes marenki on saanut vähän väriä. Anna jäähtyä pari tuntia tai mieluiten seuraavaan päivään (nyt ei maltettu).

Ihan älyttömän hyvää, taitaa olla paras tekemäni leivonnainen pitkään pitkään aikaan. 


sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Lehtikaaliletut



Kävin sitten kaivamassa loputkin lehtikaalit ennätyslumien alta. Pinaattiletut ovat hyviä, jos ovat hyviä, tosin poikkeuksellisesti meidän perheessä ei mitään lasten lempiruokaa. Nyt ajattelin kokeilla lettuja lehtikaalista. Pinaattia en saanut viime vuonna pakastimeen ollenkaan, mutta onneksi lehtikaali selviää Suomen talvesta loistavasti. Siis loistavasti!

2 isoa kourallista lehtikaalia
4 dl täysmaitoa
3 munaa
2 dl jauhoja
suolaa

voita paistamiseen

Hienonna tuoreet lehtikaalit maidon kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon kananmunat, suola ja jauhot. Anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia. Paista voissa ja syö heti tuoreeltaan puolukkahillon kanssa. Hyviä, mielestäni parempia kuin pinaattiletut.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Sydän uunissa

Sydän pussissa
Lapsuudessani äiti aina keitti hirven sydämet. Ja niin on tullut itsekin tehtyä sillä se on niin tosi hyvää. Nyt kuitenkin ajattelin kokeilla sydäntä paistopussissa Jaakko Kolmosen kirjan Hirvieläinten teurastus ohjetta mukaellen. Minulla oli pakastimessa puolikas hirven sydän (1 kg), laitettiin isän kanssa puoliksi yksi iso sydän syksyllä. Laitoin sen ja porkkanan ja sipulia paistopussiin, jos olisi ollut kokonainen sydän, olisin sen laittanut puoliksi ja kummatkin puoliskot paistopussiin. Alkuperäisessä ohjeessa oli porkkanaa ja lanttua, mutta lanttu oli päässyt loppumaan.

puolikas hirven sydän
suolaa
pippuria
timjamia
1 porkkana
1 sipuli

Laita sydän puolikkaana/puolikkaina paistopussiin. Mausta halutulla tavalla, pilko porkkana ja sipuli joukkoon. Sulje paistopussi, tee pieni reikä ylös jotta höyry pääsee pois. Paista 175 asteessa n. 2 tuntia, pienemmälle sydämelle riittää lyhyempi aika. Paistopussiin kertyneestä liemestä sain todella maukkaan kastikkeen, siivilöin sen, lisäsin vähän kermaa ja suurusta, ja niin oli hyvä kastike valmis sydämelle ja perunamuussille.

Tämä oli todella hyvää, mutta siitä huolimatta taisi koko perhe olla sitä mieltä, että keitetty sydän on vielä parempaa. Mutta kiva oli kokeilla näinkin. Loput syödään leikkeleenä leivällä, jossei muuta keksitä.


perjantai 2. maaliskuuta 2012

Lohta piparjuurismetanassa

Tämä resepti on peräisin Mysi Lahtisen kirjasta Intohimot hellallani - suomalaisen keittiön ylistys. Lainasin sen kirjastosta, ja nyt pitää käyttää laina-aika tarkkaan hyödyksi (ovathan kaikki kirjoittaneet Tammelle ja toivoneet uusintapainoksia?). Olen merkinnyt kirjaan reilusti toistakymmentä reseptiä joita haluan tehdä ainakin jossain vaiheessa. Ja lisäksi vielä toinen mokoma, jotka saavat odottaa loppukesää ja oikeita sesonkeja.

Olin unohtanut kuinka hyvää piparjuuri on kalan kanssa, onneksi tein kuhaa Mannerheimin tapaan itsenäisyyspäiväksi. Se on ehkä paras kalaruoka minkä tiedän, ja se innostikin kokeilemaan toisenlaista tapaa  käyttää pirparjuurta kalan kanssa. Nyt yhdistin kahta kirjan samalla sivulla olevaa reseptiä, lohta kun oli sen verran mitä tuli:

700 g lohta (ekaa kertaa löytyi luomulohta vakikalatiskiltä!)
suolaa
120 g smetanaa
1 dl kermaa
2 rkl raastettua piparjuurta

Laita lohifilee nahkapuoli alaspäin vuokaan, johon se juuri ja juuri mahtuu ja ripottele päälle sopivasti suolaa. Sekoita smetana, kerma ja piparjuuriraaste keskenään. Levitä se kalan päälle ja kypsennä 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Ihan mielettömän hyvää! Ja herneenversot maistuvat kesältä.