Etäpäiväkirja 5 - positiivisuuslista / miten menee

Nyt on takana reilu kuusi viikkoa etätöitä ja lapsillakin melkein kuusi viikkoa etäkoulua. Kaikkeen alkaa olla tottunut, ja kuten aiemmissa postauksissa olen todennut, meidän perheen elämä ei ihan hirveästi ole muuttunut tämän eristyksen aikana. Oikein havahduin, kun työkaveri kysyi, että mitä olen tehnyt nyt eri tavalla kuin ennen. Mietin pitkään, mutta pakko oli myöntää, että en mitään (voi tosin olla etten vaan muista), teen vaan vähän enemmän sitä mitä tein ennenkin. Meidän pääsiäinenkin oli ihan perinteinen, samoin vappuakaan ei ole peruttu: teen simaa ja munkkeja kuten ennenkin ja kitken rikkaruohoja.

Alkuun aivot siritti ja sitä mietti, että miten tässä selviää kaikesta ylimääräisestä kotityöstä. Siritys on loppunut ja jotenkin vaan kaikki on järjestynyt ja luiskahtanut paikalleen. Olen pitänyt positiivista mieltä yllä, ja listaan mielessäni hyviä asioita päivittäin, montakin kertaa päivässä. Kirjoitan tähän eilistä listaa, osa näistä on sellaisia pikkupositiivisuuksia ja osa isompia asioita, missään järjestyksessä ne eivät ole, paitsi ensimmäinen ensimmäisenä.

• Olemme toistaiseksi pysyneet terveinä, tämä tietysti se isoin ja tärkein asia
• Esikoinen nauttii etäkoulusta
• Kuopuskin pärjää etäkoulussa ihan hyvin
• Perhe on ollut pääasiassa hyväntuulisesti yhdessä, oma rauha löytynyt tarvittaessa
• Lapset haluavat edelleen viettää aikaa minun kanssa sekä sisällä että ulkona
• Lapset eivät valita lounaista
• Kauppatilauksiin on löytynyt hyvä rytmi: ruokatilaus kerran viikkoon, Maxin kala joka toinen viikko
• Ostin huutonetistä puoli tusinaa Elegia-aterimia, aivan kuin uudet
• Tilasin kolme teemaistelua Wehmaan teehuoneelta, maltan tuskin odottaa! 💚
• Etätapaamiset ystävien kanssa 💚
• Lukupiiri 💚
• Pääjohtajan perjantaiset kirjeet 💚

Mutta onhan tämä nyt rankkaa. Suvussa on ollut surua, se on se isoin juttu. Ja pienempinä asioina mm. se, miten työpäivät venyvät, unet ovat pääasiassa kamalia ja kaikki on yhtä pötköä päivä ja viikko ja kuukausi toisensa perään. Tunteet ovat pinnassa, laitan sydänhymiöitä joka paikkaan ja kyyneleet nousevat silmiin pienistäkin asioista, kuten vaikka pääministerin vastatessa lasten kysymyksiin. Ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä, mitä viime viikkoina on tapahtunut, samaa samaa vaan. Ikävä työpaikalle, ikävä Hakaniemen halliin ja torille, ikävä käytäväkeskusteluja, ikävä ravintolaillallisia, ikävä naurua ja ihmisten hymyilyä. Ikävä sitä, että hiljaisuus ei tunnu painostavalta (kuten etäkokouksissa).

Näistä ei saisi valittaa, mutta kyllähän se harmittaa, että suvun iloiset juhlat ovat peruuntuneet. Ylioppilaat pitäkööt ylioppilaslakkejaan koko kesän siitä hyvästä, ettei juhlia tule normaaliin tapaan (kummipojalle 💚). Minäkään en saa järjestää niitä omia isoja juhliani, joihin olin suunnitellut esikoisen kanssa kaiken jo valmiiksi ja puheetkin miettinyt. Esikoinen kylläkin totesi ihanan positiivisesti, että ajattele: jos voit pitää juhlat ensi vuonna, niin yksi vuosi vaan hävisi ja olet edelleen samanikäinen. Tähän tähtään, se olkoon voima-ajatukseni! 

#pysytäänkotona #tuepaikallista #kauniistikotimainen #perunahaaste #jne.

                                                             

Kyyhkykastike aurajuustolla

Kuten kyyhkyreseptien julkaisuvuosista näkee, viime vuodet eivät ole olleet kovinkaan kyyhkyisiä. Sentään muutama on tullut vuosittain, ja yleensä olen valmistanut ne yksinkertaisesti kauden aikana. Jokunen on arvokkaana pakastettu, ja jopa niin arvokkaana, että sellainen neljän satsi löytyi ylivuotisiakin kyyhkyjä. Nämä kyyhkyt oli pakastettu vähän huolimattomammin kuin yleensä pakastan, ja ehkä poikkeuksellisesti pientä kuivumista oli havaittavissa. 

Reseptiä etsiessä otin tämän huomioon, ja päädyin keittämään linnut. Otin vähän inspiraatiota Maija Silvennoisen Riistakirjasta, muunsin kyllä alkuperäistä ohjetta jonkin verran (alkuperäinen ohje oli riekolle). Ruoka oli kaikkien mielestä todella hyvää juuri tällaisena!

4 kyyhkyä

voita

iso sipuli

1 porkkana

pätkä varsiselleriä

muutama oksa timjamia

oksa rosmariinia

2 laakerinlehteä

1 rkl kokonaisia pippureita (valko-, musta- ja viher-) 

muutama katajanmarja vähän murskattuna

1 tl suolaa

vettä (minulla vähän yli 1 l)

3 rkl voita

3 rkl jauhoa

4 dl lientä

1 rkl paseerattua puolukkaa

50 g Aura-juustoa

1 dl kermaa

Ruskista linnut voissa kuumalla pannulla. Paahda kuoritut ja pilkotut kasvikset samalla pannulla. Laita linnut ja kasvikset kattilaan, lisää vettä niin että kaikki peittyy ja nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa jos sitä tulee. Noin 10 minuutin päästä tai sitten kun vaahtoa ei enää tule. lisää yrtit ja mausteet. Keitä lintuja noin tunti. Kääri linnut voipaperiin ja pyyhkeeseen, anna lihojen odottaa kastikkeen teon ajan.

Siivilöi liemi ja keitä sitä kokoon puhtaassa kattilassa kunnes sitä on jäljellä vajaa puoli litraa.

Sulata kattilassa voi, sekoita jauhot joukkoon ja lisää vahva liemi niin, ettei jää paakkuja (minä käytän vispilää). Lisää paseerattu puolukka (reilu rkl puolukkasurvosta tiheään siivilään, ja painele survos siivilän läpi kattilaan), aurajuusto ja mausta kermalla. Tarkista suola. 

Pilko lihat suupaloiksi, lisää kastikkeen joukkoon ja anna kiehua hetki niin, että kastike sakenee sopivasti. Syötiin perunamuusin ja esikoisen tekemän salaatin kanssa.


Tämä postaus oli loppua kuten monet muutkin postaukset, eli viimeisessä lauseessa ikään kuin sivuhuomautuksena lukee, että ruoka syötiin muusin (tai lohkoperunoiden tai keitettyjen perunoiden kanssa). Tänä poikkeusaikana peruna tarvitsee kyllä erityishuomiota, sillä perunat uhkaavat jäädä viljelijöiden laareihin. Ravintolat ja suurtalouskeittiöt eivät tilaa perunaa, joten vastuu on nyt meillä tavallisilla kuluttajilla. Jätetään se pastan hamstraus vähemmälle ja syödään perunaa. Kaikki äitini reseptit -blogista löytyy hieno valikoima erilaisia perunareseptejä kootusti, kannattaa kurkata jos kaipaa inspiraatiota. 

Sushi eristysaikaan

Minulla on tämä sushi-postaus odottanut ikuisuuden luonnoksena. Tänään tein pitkästä aikaa sushia, olin tilannut ison kassillisen kalaa Maxin kalasta. Lohen kohdalla olin maininnut, että se tulee sushiin, ja kyllä sieltä löytyikin ihan täydellinen lohenpala. En muista milloin viimeksi olisin tehnyt sushia, mutta seuraavaan kertaan ei todellakaan mene kauaa.

Lapset eivät syö sushia, niinpä aina paistan osan lohesta uunissa, ja jätän osan riisistä kattilaan, ja vain osaan laitan etikkaa. Toimii hyvin meidän perheessä, kaikki ovat tyytyväisiä. Kuopus söi tällä kertaa kaksi nigiri-sushia, se taitaa olla uusi ennätys. Maki-sushi ei vielä uppoa, koska merilevä ei maistu. Minä sen sijaan pidän merilevästä paljonkin, se maistuu minun mielestä klorofyllille kuten lehtikaali tai koivunlehdet. Mutta näin siis olen kirjoittanut aikoja sitten:

Minä en ole mikään sushi-taitaja, enkä sellaiseksi varmaan koskaan tulekaan. Mutta sushia on kiva tehdä ja vielä kivempi sitä on syödä. En ole vuosiin tehnyt sitä mitä tein sushin takia: ostin astioita tietty ruoka mielessä. Iittalan Tiimi oli jossain vaiheessa mukavassa tarjouksessa, ja miellytti (Teemaan tottunutta) silmääni, joten ostin sitä perheelle riittävän kattauksen, valkoista ja turkoosia. Kannellista keittokulhoa on tullut käytettyä muutenkin paljon, se on juuri hyvän kokoinen meidän perheelle vaikka riisikulhona, salaattikulhona ja sen sellaisena. Myös iso vati on kovassa käytössä, lisäosillekin olisi käyttöä, jos astiakaapit antaisivat myöten.

Näen muutenkin vaivaa sushin takia. Sen valmistuksessa kaiken perusta on tuore ja hyvä kala. Minulla se tarkoittaa ostosretkeä Maxin kalaan. Olen viimeisen parin (kolmen) vuoden aikana tehnyt sushia vain Maxin kalasta ostetusta kalasta, ja joka kerta kala on ollut priimaa. 

Laitan tähän simppelin ohjeen, jonka mukaan teen yleensä sushia. Viime aikoina olen valmistanut sushia vain kalasta, ja tarjoillut kasvikset tikkuina erikseen, vaikka myös esikeitetty porkkana, kurkku ja avokado ovat suosikkejani sushissa. Riisin keitto-ohjeen olen ottanut Tokyanin sivuilta, vähän enemmän käytän vettä (eli ohje ei ole ihan identtinen). Sen verran muutan ohjetta, että otan riisistä aina osan ennen viinietikan lisäämistä lapsille, he syövät sushi-päivänä aina keitettyä riisiä ja uunilohta. Kuopus syö/maistaa yleensä aina yhden nigirin. 

4 dl riisiä

4,9 dl vettä

Huuhtele sushiriisiä niin kauan, kunnes saat kirkasta huuhteluvettä. Lisää sen jälkeen kannelliseen kattilaan kylmä vesi riisin päälle, ja anna seistä 15 minuuttia. Laita lämpö täysille ja nosta mahdollisimman nopeasti vesi kiehuvaksi. Sen jälkeen pienennä lämpö ihan pienelle ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Sammuta lämpö ja anna hautua vielä 10 minuuttia. Siirrä keitetty riisi laajaan kulhoon, minä otan reilut puolet, ja loput jätän kattilaan lapsia varten ihan sellaisenaan.

½-1 dl valmista sushi-su-kastiketta (tai riisietikkaa, suolaa ja sokeria)

Kaada etikkaliemi riisin päälle, ja sekoita se leikkaavin liikkein riisin sekaan. Jäähdytä samalla riisi mahdollisimman nopeasti huoneenlämpöön. Minä teen tämän aina ulkona (paitsi kesähelteillä), myös viuhka on hyvä apu jäähdyttämisessä. Käytä riisi heti sushiin, tai säilytä sitä hetki kostean pyyhkeen alla.

Minä teen aina maki-sushia, nigiria ja usein vielä gunkanmakeja. Mikään ei ole kovin kaunista,  gunkanmakit kaipaisivat erityisesti harjoitusta mutta maku tietysti on kaikissa hyvä. Tästä valikoimasta koostuu meidän arki-sushi. Vielä minä joskus menen oikealle sushi-kurssille ja petraan visuaalisuudessa ja monipuolisuudessa.

Etäpäivän puuro haudutuspadassa

Minulla on nyt takana viisi viikkoa etätyötä. Tämä aika on mennyt kyllä todella nopeasti, päivät seuraavat toinen toistaan samanlaisina, ja hups, taas yksi viikko on takana. Ilman koronaa olisin eilen ollut Turussa esitelmöimässä ja tänään Kansallisteatterissa katsomassa Kissani Jugoslaviaa. Nyt olen ollut yllätysyllätys kotona.

Alun silmien säkenöinti ja aivojen siritys on jäänyt pois ja tilalla on - no ei ole mitään. En tosin edelleenkään kuulu niihin, jotka fiilistelevät ylimääräistä aikaa tai miettivät, että millä päivänsä täyttäisivät. Päivät ovat täysiä, mutta silti tavallaan tyhjiä, sillä tapaa tyhjiä, ettei oikein omille ajatuksille ole tilaa. Mietin vaan töitä ja lopun aikaa sitten sitä, että mitä ruokaa lounaaksi ja päivälliseksi, missä vaiheessa jaksan siivota sekä kuopuksen koulujuttuja.

Tänään meillä oli puuroa lounaalla. Tämä oli nyt periaatteessa toinen kerta näin tehtynä, ensimmäisestä kerrasta en oikeasti muista kuinka tein. Päätinkin kirjata ohjeen ylös jos puurosta tulee hyvää, ja tulihan siitä. Ja vaikkä käytin nyt siskon ennen joulua tuliaisena tuomaa Kinnarin tilan joulupuuroa (Pehtoorin uunipuuro), soveltuu tämä ohje kaikille kokonaisille suurimoille. Kirjaan tähän sellaisen aikataulun kuin minä teen, toki jokainen tekee miten omiin aikatauluihin parhaiten sopii. 

2 dl puurojyviä (50% ohrasuurimo, 50% kaurasuurimo)

reilu puoli litraa vettä

8 dl vettä

2 dl maitoa

1 tl (vajaa) suolaa

Laita jyvät likoamaan kylmään veteen yön yli. Aamulla (klo 6) valuta vesi pois, kaada turvonneet jyvät haudutuspataan ja lisää 8 dl kylmää vettä. Laita pata asetukselle high, ja anna hautua reilu kolme tuntia, sekoita reunoja myöten kerran tai kaksi. Lisää sen jälkeen maito, sekoita ja anna hautua asetuksella low reilu tunti. Siinä yhdentoista aikaan lisää suola, sekoita ja nosta pöytään.

Meillä on puuropäivänä ollut tarjolla kiisseliä, tällä kertaa oli aiemmin keittämääni kuningatarkiisseliä, mutta jokainen syö puuron vähän omalla tapaa: yksi voin kanssa, toinen sokerin kanssa ja kiisselit lasista juoden. Yksi pelkän kiisselin kanssa, ja minä lisään aina vielä vähän näihin puuroihin inkivääriä mausteeksi. Hyvin maistui kaikille, tämä on juuri sopiva annos meidän perheen lounaaksi.

Huhtikuu, kuukausista julmin

Peuran kinkku uunissa (pääsiäinen 2020)

Tänään meillä oli perinteinen pääsiäisen brunssi, kattauksessa Teemaa, Tiimaa ja Kiltaa. Amerikan vuosina ostetut munakupit ja Englannista tuotu teekannu. Posliinimunat on on ostettu kummallekin lapselle heidän ensimmäisinä pääsiäisinä. Tänä vuonna tein lihapiirakan puolikkaana, se ei enää maistu lapsille samaan tahtiin kuin jokunen vuosi sitten.

Pääsiäinen on melko samanlainen joka vuosi, tänäkin vuonna. Olemme kotosalla perheen kanssa, lepäämme, ulkoilemme (joskus enemmän joskus vähemmän), siivoilemme ja syömme hyvin. Joinain vuosina isä on täällä, mutta ei joka vuosi. Tämän vuoden eristyksessä ja Uudenmaan sulussa se ei olisi ollut mahdollista, mutta mitään muuta eroa en ole huomannut muiden vuosien pääsiäisiin. En oikeastaan tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Pääsiäiskinkku kuuluu pääsiäisen perinteisiin joka toteutuu silloin kun kinkkua on saatavilla, muulloin syödään jotain muuta riistaa. Tänä vuonna meillä oli pakastimessa peuran takakinkku. Ajattelin valmistaa sen kokonaisena luineen päivineen. Yllättäen en löytänytkään peurankinkulle ohjeita, mutta valmistin sen tähän tapaan:

reilu1 rkl musta-, viher- ja valkopippuria yhteensä

1-2 tl kuivattua chiliä maun mukaan
2 tl kuivattua timjamia
2 tl savupaprikajauhetta

2-3 tl suolaa
3 rkl öljyä
1 rkl tummaa siirappia

n. 3 kg peurankinkku (tai minkä kokoinen onkaan)

50 g voita
2 valkosipulin kynttä

tuoretta timjamia

tuoretta rosmariinia

tuoretta persiljaa

3 porkkanaa

1 varsisellerin varsi

n. 10-15 pikkusipulia

2 naurista
3 dl (peura)lientä

Sekoita mausteet ja suola öljyn ja siirapin kanssa tahnaksi. Levitä seos kinkun päälle ja anna maustua muutama tunti huoneenlämmössä tai jääkaapissa yön yli.

Kinkku ennen maustevoin lisäämistä

Sekoita pehmenneeseen voihin pilkotut yrtit ja valkosipulit. Kuori ja pilko kasvikset, laita ne isoon uunivuokaan. Aseta kinkku juuresten päälle ja levitä yrttivoi kinkun päälle. Kääri luu folioon. Lisää vuokaan muutama dl nestettä. Laita kinkku 250 asteiseen uuniin. ja laske uunin lämpötila heti 125 asteeseen. Paista kunnes kinkku on halutun kypsää, minä paistoin nyt 65 asteeseen, siinä meni aikaa n. 2,5 tuntia. Sivele kinkkua muutaman kerran pohjalle valuneella rasvalla.

Kinkku menossa foliokääreeseen

Kun kinkku on halutussa lämpötilassa, kääri se folioon ja pyyhkeisiin, anna lämmön tasaantua puolisen tuntia. Sillä välin voit valmistaa lohkoperunat ja -punajuuret uunissa. Ota kinkun alla muhineet kasvikset talteen lämmitettyyn kulhoon (minä keitin tällä kertaa kasviksia vartin verran liemessä, olivat vähän liian al dente siinä vaiheessa kun kinkku oli kypsä) ja valmista kastike:

2-3 dl lientä (lisää vettä jos lientä ei ole näin paljoa)

2 rkl vehnäjauhoa

1 rkl puolukkahyytelöä (tai muuta hilloa)

Kaada liemi kattilaan, suurusta vehnäjauholla (vatkaa ne sekaan ettei tule paakkuja) ja mausta hillolla. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa.

Leikkaa kinkku siivuiksi, nauti uunijuuresten, lohkoperunoiden ja kastikkeen kanssa.

Kinkku oli hyvää ja mureaa. Siitä riittää lihaa useammalle aterialle, tarkoitus tehdä myös täytettyjä leipiä siitä sekä käyttää rippeet hernekeittoon. Muu perhe ei tykännyt yrteistä lihan päällä, minä tykkäsin. Ensi kerralla jätän maustevoin laittamatta, muuten voin tehdä samalla tapaa.

ps. Minulle jäi litsauksen voittomuna, perinteisestä syystä.

Yksinkertainen ruoka ja kattaus

Pitkänperjantain 2020 kala-ateria

Meidän perheessä on syöty vuosikausia kalaa pitkäperjantaina. Välillä se on ihan perinteistä tyyliin uunikalaa ja perunamuusia, tai vaikka lipstikalla maustettua uunikalaa, joskus kalakeittoa. Eli kalaa, mutta ei samalla tavalla perinteistä kuten vaikka joulun kalapöydät ovat olleet vuosia. Tänä vuonna söimme kuhaa vähän arkisemmin.

Tällä kertaa käytin korppujauhojen tilalla pankojauhoja, muuten tein kuten tuossa linkissä. Kala oli Maxin kalasta hankittua kuhaa, tilasin sieltä reilu viikko sitten ison kassillisen kalaa, joista osan pakastin. Nämä kuhafileet olin tilannut pääsiäistä ajatellen, ja hyvä niin, siellä taisi olla melkoinen pääsiäisruuhka, ennakkotilauksiakin kuten jouluna. 

Olin tilannut pääsiäiseksi myös Patisserie Teemu Auralta pääsiäisen herkkukassin ja vähän muitakin herkkuja ja leipiä. Iltateellä kakku ja macaronsit maistuivat hyvin. Teemu Auran leipiä ja focacciaa söimme jo eilen lammaspullien ja fetasalaatin lisänä sekä tänään kala-aterialla.

Pääsiäiskukat tilasin tänäkin vuonna floristimestari Pirjo Kopilta. Nyt jos koskaan kannattaa suosia paikallisia yrittäjiä, Pirjokin toimittaa kukkatilauksia ovelle ja varmasti osaa toteuttaa kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) toiveet.

Etäpäiväkirja 4 - kasviksista

Nyt kaikki hyvät vinkit ovat tervetulleita: miten te saatte ruokittua perheen niin, että kasviksia tulisi syötyä riittävästi?

Tässä vaiheessa, kun eristystä on jatkunut vasta/jo kolmisen viikkoa, olemme syöneet hyvin perinteistä, tuttua ja turvallista suomalaista ruokaa. Perunoita ja riistaa paljon, pastaa, kalaa jne. Ehkä perinteisessä suomalaisessa ruuassa kasvikset eivät ole olleet se juttu, vaikka lihaa ei olekaan syöty paljoa.

Kalaa on tullut syötyä 3-4 kertaa viikossa (eikä kertaakaan epäkalaa!), tämä jatkunee samanlaisena Maxin kalan ansiosta. Varsinaisia kasvisruokia on ollut 2-3 viikossa, aivan kuten tähänkin asti, eli sekään ei ole ongelma. 

Ongelma tuntuu olevan se, että miten sitä saisi ujutettua sinne ruskean kastikkeen ja perunan väliin niitä kasviksia niin, että meillä menisi 2 kg kasviksia päivässä, sitähän se 4x500g on. Olen aina sanonut että se on helppoa, mutta ehkä olen laskenut sen varaan, että töissä on syöty runsaista salaattipöydistä, jolloin kodin osuus on jäänyt selvästi pienemmäksi. Lapsillahan kouluaterian kasvikset ovat olleet teoreettisia laskelmia, esikoisen mukaan KUKAAN ei syö puolta kiloa kasviksia päivässä. 

Kasviksia pitäisi siis olla monella eri tapaa jokaisella aterialla, mutta toistaiseksi on menty sillä selviytyminen edellä -tyylillä, jota voi kutsua myös matalan aidan taktiikaksi. Ei kai auta muu, kuin lisätä kaikkiin tavallisiin ruokiin kasviksia sekaan. Ja kaivella kaikkia hyviä vinkkejä ajalta jolloin olin viisaampi kuin nyt, kuten vaikka vanhan talvisen salaattikokoelman. Tästä blogistakin löytyy vaikka mitä hyvää ideaa, mutta tällä hetkellä ongelma tuntuu olevan se, miten ne saisi käytäntöön. Tässä ei yhtään auta, että minusta huhtikuu on vuoden ankein kuukausi kasvisten suhteen.

Onhan tässä jo yksi etappi tullut otettua: tein eilen perheelle makkarapastaa (melkein vanhaksi menneestä balkan-makkarasta), jonne laitoin sekaan ison kourallisen lehtikaalia (joka tähän saakka on ollut pääasiassa vain minun juttu). Eikä kukaan valittanut, kaikki jopa santsasivat. Tuskin on edes pieni askel kenellekään, mutta tuuletin silti sisäisesti!

ps. Kuvassa on tulossa Campasimpukan innoittamana soffrittoa haudutuspadassa iso satsi.

pps. Pieniä asioitahan nämä, tiedän, isot asiat on muualla.