Uusi vuosi, ei uusia kujeita

Kuten lumesta näkee, kuva on viime vuodelta

Taas on yksi vuosi loppumassa. Minulla ei edelleenkään ole tarkoitus tehdä mitään lupauksia, toiveissa on että elämä jatkuu samaan tyyliin kuin ennenkin. Kiire ei helpottanut vieläkään, en enää muista että oliko se nyt jo kolmas vuosi peräkkäin kun toivon tahdin hidastuvan, ja tähän mennessä se on kiihtynyt joka vuosi edellisestä. Mutta jos se toive nyt vaikka toteutuisi, ihan oikeasti.

Kaikenlaista pientä ja isoa on tapahtunut ja ollut tapahtumatta. Suurin muutos vanhaan on varmasti se, että pätkätyöt loppuvat(!). Asia mitä meinaa olla oikeasti vaikea uskoa todeksi. Minä olen ollut ihan varautunut siihen, että tulen joskus jäämään eläkkeelle pätkätöistä, siis jos joskus jään eläkkeelle, mutta näin ei sitten tarvitsekaan välttämättä olla. Tällä asialla voi olla isojakin vaikutuksia, sellaisia mitä ei ihan heti älyäisi. Kuten se, että mitä teen sille täydelle kaapille kankaita, joka on minulla ollut kiireiden takia koskemattomana vuosia. En ole kuitenkaan ole luopunut kankaista siltä varalta, että jos jäisin työttömäksi, voisin hyödyntää niitä. Nyt sitä pitää ihan oikeasti miettiä mitä tehdä, jos vaikka sitä aikaa ompeluun alkaisi löytyä, kun ei ole enää syytä pitää kankaita kaapissa tyhjänpanttina. Tai ne kaikki langat, joita on kaapeissani jo kolmelta sukupolvelta, niillekin pitäisi löytää käyttöä.

Ruuan suhteen mitään uutta ei ole luvassa, samat 1) kalaa vähintään kerran viikossa, 2) keittoa vähintään kerran viikossa (tosin toiveiden kuuntelu/ehdottaminen loppui jo kesällä) ja 3) jälkiruokaa maanantaisin jatkuvat edelleen. Ruoka tulee olemaan edelleenkiin pääasiassa kotimaisista raaka-aineista valmistettua, muutenkin samanlaista arjen tasapainoiluahan tämä elämä taitaa olla kuin tähänkin saakka.

Ruokahävikkiä vastaan pitää taistella edelleenkin, vaikka se vähenee koko ajan, ei nollassa olla vieläkään. Siinä on tavoitetta kerrakseen. Tavarapaljous on alkanut mietityttää, ja tänä vuonna onkin tarkoitus taistella tavarapaljoutta vastaan, kahdellakin tapaa. Ensinnäkin on tarkoitus luopua paljosta turhasta, esim. vaatteita ja kenkiä on tarkoitus laittaa kiertoon kiihtyvällä tahdilla. Kirjahyllystä on tarkoitus karsia ainakin kaksi isoa laatikollista, yksi laatikollinen englanninkielistä kirjallisuutta, toinen mokoma suomenkielistä. Ja sitten yritän olla, siis olen, ostamatta mitään uutta, etenkään keittiövempeleitä ja astioita. Edelleen haaveilen pastakoneesta ja mahdollisesti monitoimikoneesta, mutta hyvin olen pärjännyt ilmankin, eli haaveilu saa jatkua. Mitään uusia pannuja ja muita härpäkkeitä en myöskään tarvitse, puhumattakaan astioista. Katsotaan kuinka käy.

p.s. Vuosi vaihtuu vanhanaikaisesti: syödään grillattuja makkaroita/nakkeja, italiansalaattia ja perunasalaattia.

Lehtikaalit syöty

Ja ei, se en ollut minä, enkä pakkosyöttänyt niitä perheellekään. Nyt ovat jänikset ilmeisesti olleet asialla, ja tyhjensivät minun koko vihreän talvivaraston. Nämä olivat isoja lehtikaaleja, kasvaneet hyvässä maassa, ja siinä oli kaalia vähintään kymmeneen, jopa kahteenkymmeneen ruokaan. Varasto jonka piti turvata lähivihreän ja lähituoreen ruuan saatavuuden talven kuukausina. Mutta ei, nyt ollaan sitten tämä talvi ilman lehtikaalia. Jos tätä nyt talveksi voi sanoa, pimeää, märkää ja ankeaa vaan.

Pitää täydentää lehtikaalin kasvatuskokemuksia vielä yhdellä tärkeällä suojaamisella: jos lumi ei tule ajoissa, ne on verkotettava hyvissä ajoin niin, etteivät jänikset pääse apajille..

Seuraavan jänispaisti syödään lehtikaalin kanssa.

(Lihaton) Makaronilaatikko

Lapsuudessani lihatonta makaronilaatikkoa oli monissa juhlissa ja ainakin joskus joulunakin, jossei joka vuosi. Perinteisesti sitä tuntui olevan tarjolla aina kun oli karjalanpaistiakin. Oikeastihan tämä on nimeltään makaronilaatikko, ja se toinen, monien lasten lempiruoka on lihamakaronilaatikko. Mutta nykyisin lihatonta makaronilaatikkoa on niin harvoin tarjolla, että nimet ovat vakiintuneet niin päin, että pitää erikseen mainita jos on kyseessä lihaton makaronilaatikko. 

Koska tämä on vanha ruoka, kaivoin reseptinkin vanhasta kirjasta, isotätini keittokirjasta H. Koskimies - E. Somersalo: Keittotaito. Kirjan painos on vuodelta 1934. Isotätini hienolla käsialalla oli omistuskirjoituksena nimi, paikka ja teksti emäntäkoulusta 27.10.1937. Isotätini oli siisti ja tarkka ihminen, ja kirja näyttää lähes kahdeksastakymmenestä vuodesta huolimatta suunnilleen koskemattomalta, vaikka varmasti sitä ainakin emäntäkoulussa oli käytetty. Sinänsä harmi, kaikenlaiset merkinnät ja kommentit ovat todella mielenkiintoisia ajan päästä. Tein nyt aika tarkkaan ohjeen mukaan, pastana minulla oli hyvää italiailaista laatupastaa Hellasta ja Herkusta, mutta entisaikaan tässä käytettiin pitkää ohutta putkimakaronia, joka pätkittiin pienemmäksi.

200 g makaroneja

½ l maitoa (minulla meni ehkä 4 dl)

2 munaa

1 rkl raastettua juustoa

½ rkl suolaa (taisi mennä vähän vähemmän)

1½ rkl sokeria (taisi mennä vähän vähemmän)

1/4 tl muskottikukkaa (käytin muskottipähkinää, ja vähemmän, kun kukkaa minulla ei ollut)

60 g voita

Keitä makaronit, ohjeen mukaan pehmeiksi, minä jätin vähän raaoiksi. Lado voideltuun vuokaan kerros keitettyjä makaroneja, ja lisää juustoa, suolaa, sokeria ja muskottia, lisää taas kerros makaroneja jne. Sekoita maito ja munat sekaisin ja kaada munamaito makaronien päälle. Laita voi nokareina päällimmäiseksi. Paista vuokaa uunissa kunnes munamaito on hyytynyt ja vähän ruskettunut, minä paistoin 175 asteessa n. 45 minuuttia.

Syötiin tänään karjalanpaistin, lanttulaatikon ja maksalaatikon kanssa, lisänä oli salaattia. Oli ihan mielettömän hyvää, tämä on sitä parasta tapaa käyttää jouluruokia. Monesta blogista on taas saanut lukea kuinka kaikki ovat tyytyväisiä kun jouluruuat on loppu, täällä sen sijaan ollaan onnellisia että niitä on vielä jäljellä. 

Parhaat joululahjat

Meillä tuntuu olevan joululahjoja aika kohtuullisesti, ainakin siihen verrattuna  mitä monista paikoista saa lukea. Hyvä niin, kaikkea tuntuu olevan ylenmäärin jo ennestään. Lapset toivoivat pyjamia, ja saivat sellaiset vaarilta. Pukivat eilen päälle, ja pyysivät lupaa pitää tänään koko tämän päivän niitä. Lupa heltisi, olivat ulkonakin pyjamat alla ja haalarit päällä. Tylsät kelit vaan ulkoiluun, mutta jotain tekemistä tuntuivat kuitenkin keksineen.

Minä menin ihan hämilleni kun sain siskolta noin hienot lahjat, kuva vasemmalla. Hän oli virkannut puoli tusinaa tuollaisia hienoja lautasliinarenkaita. Todella kauniita, ja on niissä ollut hommaa :)

Lautapelit ovat suosittuja lahjoja meidän perheessä. Esikoisen useamman vuoden toive toteutui kun hän sai vihdoinkin Muuttuvan labyrintin, se on aikuistenkin mielestä mielenkiintoinen peli, sellainen jota on ilo pelata (jee voitin ekan pelin!). Esikoinen sai myös Suomen riistakeskuksen Riistavisa-lautapelin. Kuopus sai muistipelin, jonka sai tilattua samasta osoitteesta. Riistavisaa pelattiin eilen melkein pari tuntia, siinähän se aattoilta sujui rattoisasti. Aamulla pelattiin muistipeliä, ja on se kuopus vaan hyvä siinä. Samalla tulee tutuksi myös pesunäädät (mäyrä) ja merihorsut (halli). 

Ja mikään ei voita tuoreita sämpylöitä, kinkkua ja suolakurkkua iltapäiväteellä. Leppoisia pyhien jatkoja.

Joulu saa tulla...

...tai se taisi tulla jo. Nyt tontut ovat vartioimassa chilejä ja sipuleita, lasten kuusi koristeltu ja Pirjo Kopin tekemä joulukimppu pöydässä. Tänä vuonna onkin vaihteeksi vihreää, valkoista ja hopeaa monen punaisen vuoden jälkeen.

Joulun kalapöytä on jo syöty, tällä kertaa se oli aika pelkistetty. Tarjolla oli lämmin- ja kylmäsavulohta, graavattua lohta ja siikaa, lohen- ja muikunmätiä lisukkeineen sekä keitettyjä perunoita ja salaattia. Tein myös täytettyja ruiskuppeja, täytteessä oli lämminsavulohta ja katkaraputuorejuustoa. Täyte on yksinkertainen, mutta se oli hitti lasten synttäreillä olleiden kolmioleipien täytteenä, ylivoimaisesti suositumpi kuin poro- tai kurkkutäytetyt kolmioleivät. Juustoa oli jäänyt vähän, ja todettiin että hyvin se tahna sopi myös kuivatulle ruisleivälle. Lasten mielestä pöydän parasta ruokaa.

Lipeäkala syödään sitten joulupäivänä, säästän sen siihen, että on toinenkin lipeäkalan ystävä pöydässä.

Oikein mukavaa ja juuri toiveiden mukaista joulua kaikille!

Kukat Pirjo Koppi

Kalan graavaus pakastimen kautta

Yleensä graavaan lohen ja siian ihan tavallisesti, laitan n. 3 rkl karkeaa merisuolaa ja 2 tl hienoa sokeria yhtä kalakiloa kohti, pidän jääkaapissa päivän pari ja sen jälkeen nautin hyvästä graavikalasta. Joskus vaan aikataulullisesti tai jostain muusta syystä se ei onnistu, ja silloin graavaan kalan pakastimen kautta. Käytän saman määrän suolaa ja sokeria, halutessa tilliä tai muita mausteita, mutta sen sijaan että laittaisin kalan jääkaapppiin, laitankin sen pakastimeen. Kala saa olla pakastimessa sen aikaa kuin tarvitsee, kunhan aika ei ole pitkä. Päivää ennen kuin haluan syödä kalan, otan sen jääkaappiin sulamaan. Kun kala on n. vuorokauden päästä sulanut, on se myös sopivasti suolaantunut ja maistuu tuoreelta ainakin pari päivää. 

Tällä kertaa graavasin sekä lohta että siikaa kahdelle kerralle, ja laitoin ne pitkään muovipussiin erillisinä palasina. Minun on helppo ottaa tarvittaessa, kuten jouluaatonaaton kalapöytään ja vaikka joulupäivän päivälliselle palat lohta ja siikaa jääkaappiin sulamaan, ja näin minulla on tuoreen makuista graavikalaa pitkin joulunpyhiä.

ps. Muistakaa laittaa jouluoluet käymään!

Piparitaikina taloihin ja isoihin kuvioihin

Tämä on äidiltä saatu resepti. Tällä ohjeella äiti teki joka vuosi piparitalon sekä isoja sydänpipareita kuusta koristamaan ja meidän kavereille lahjoiksi. Minä olen muuttanut vähän maustamista, alkuperäisessä ohjeessa oli maustepippuria reilusti, samoin inkivääriä, mutta minä laitan samat mausteet kuin normaaliin piparitaikinaan. Ja huomatkaa, että tämä on munaton pipariresepti, eli sopii myös kananmuna-allergisille.

Minun tulee leivottua piparitalo suunnilleen joka toinen vuosi, ja aina silloinkin ihan tavallinen yksinkertainen talo tontun tuomilla talomuoteilla. Unohdan aina, kuinka ohueksi ja tasaiseksi taikina kannattaa kaulia ennen pipareiden paistoa. Jos vaikka nyt muistaisi seuraavalla kerralla kun sen tähän kirjasi ylös. Nurkat ovat aina vähän vinksin vonksin, joskus on unohtunut ovi tai joku muu vastaava (vai menikö se niin että milloin olen muistanut?), mutta yhtäkaikki melkein aina taloa on ollut suunnilleen kiva tehdä. Kaukana on kuitenkin minun tekemät talot niistä, joita saamme ihailla kaikissa naistenlehdissä, joululehdissä, blogeissa ja kirjoissa. Ymmärrän myös hyvin, että miksi Ei mennyt kuin Strömsössä -sivustolla näkyy niin paljon piparitaloja. Tämä talo, tai mikään aikaisemmista taloista ei läpäisisi minkään sortin rakennustarkastuksia. Toisaalta nurkista vetää niin, ettei sisäilmakaan pääse liian huonoksi. Minä haluaisin koristella talon itse, mutta nin lapsetkin haluavat koristella talon, mies jo ehdotti että pitää tehdä kaksi taloa. Ehkä vielä joskus...

1974

200 g voita
5 dl sokeria
2 dl siirappia
2 dl vettä
3 tl pomeranssinkuorta
3 tl kanelia       
2 tl neilikkaa       
2 tl inkivääriä
½ tl maustepippuria
13 dl vehnäjauhoja
1 rkl soodaa

Kiehauta rasva, sokeri, siirappi ja mausteet. Anna jäähtyä. Lisää vehnäjauhot ja niihin sekoitettu sooda ja sekoita tasaiseksi. Peittele taikina tai laita muovipussiin ja anna makujen tasaantua jääkaapissa yön yli. Seuraavana päivänä leivo piparit ja paista niitä 200 asteessa vajaa kymmenen minuuttia tai sopivasti.

Liimaa osat sulatetulla sokerilla ja koristele haluamallasi tavalla tai anna lasten koristella. Tänä vuonna pihalla piti olla muutama kuusi, koko perhe, karhu, lehmä, hevonen ja hirvi.

Joulumieli

Sädekehä Pirjo Koppi

Joulumieli tulee pienistä asioista. Ainakin silloin kun takana on ylikiireinen ylistressaava muutama kuukautta (tai mikä tahansa aika) ja olo, että se edelleen vaan jatkuu ja jatkuu. Ja mielessä epäilys että tuleeko sitä joulua ollenkaan. Mutta kyllä se sieltä tulee, joulu ja joulumieli, joka vuosi. Siitäkin huolimatta, että ikää on sen verran, että takana on jo ajatus siitä, että aikuiselle sopisi joulun tulla joka toinen vuosi, kun aika menee niin nopeasti. Tajusin juuri vähän aikaa sitten, että nykyään minulle riittäisi että joulu tulisi joka kolmas vuosi. Mutta menee se näinkin *tähän tonttuhymiö*.

Joinain vuosina joulumieli tulee isoista asioista, joinain vuosina pienistä asioista. Tämä vuosi taitaa olla pienien suurien asioiden vuosi. Joulumieli tulee ainakin piparitaikinan teosta ja siitä ilosta kuinka iloisia lapset olivat piparitalkoiden jälkeen (eivät leiponeet kireän äidin kanssa vaan iloisen lastenhoitajan kanssa). Ja toisen piparitaikinan teosta, taloon tällä kertaa, jonka leipominen odottaa huomista.

Joulumieli tulee mukavista pikkujouluista, ihmisten iloisesta juhlamielestä ja siitä, kuinka tosissaan juhlavieraat panostivat illan teemaan. Ja omasta asusteesta, tuosta kuvan sädekehästä, jonka Pirjo Koppi teki minulle lyhyellä varoitusajalla kesken joulukiireiden. Onnea on oma luottofloristi!

Joulumieli tulee lapsen joulujuhlasta, ensimmäisestä esiintymisestä ja siitä, kuinka vakavasti siihen piti suhtautua. Ja sisarusten yhteisestä päätöksestä miten toimia, että näkisivät joulupukin tänä vuonna. Ja siitä kuinka lapset leikkivät saamillaan tontuilla ja höpöttävät joulujuttuja ennen nukkumaanmenoa. Ja Tonttu Toljanterista, joka on erityisen hyvä tänä vuonna, kaikkine ihmetonttuineen ja irmeleineen. Turvallisuus ennen kaikkea. Joulumieli tulee myös joululauluista, ja joululoman odotuksesta, joka on tänä vuonna pitkä, sekä odotus että loma.

Joulumieli tulee myös siitä, että tietää kauppalistan suunnittelun olevan helppoa. Tai siis että koko listaa ei tarvitse väsyneenä suunnilla, sen kun vaan printtaa listan ja vetää yli ne tarvikkeet joita jo kaapissa on. Ja siitä, että tietää saavansa siskon tekemää leivinuunin lämmössä imellettyä tuuvinkia, joka on parempaa kuin omatekemä ikinä. Lanttulaatikon tuoksusta ja siitä, että rusinasoppa nousee joka joulukuu oman blogin top5:seen, se saa hymyn aikaan joka kerta.

Vielä kun tulisi lunta.

Bataatti-maapähkinägratiini

Tämä resepti löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Tämäkin on niitä ruokia jotka merkkasin tehtäväksi heti kirjan saatuani, mutta näin pitkään siihen meni. Minulla puuttui leikkurista osa, ja viipaleista tuli paksumpia kuin piti, mutta hyvin nämä kypsyivät. Gratiinista tuli yllättävän hyvää, ja kuvittelisin että vaihtamalla chilin tilalle raastettua inkivääriä se sopisi vaikka joulupöytään, ainakin niillä jotka eivät ole fiksautuneita perinteisiin laatikoihin. Ja sopiihan se chili gratiiniin vaikka lisäisi inkivääriäkin...

1 kg bataattia

2 rkl öljyä

1 chili tai 1 tl kuivattua chilirouhetta, minulla oli savustettua Aji Cristal-rouhetta

3 valkosipulinkynttä (voi jättää poiskin)

2½ dl kermaa

suolaa ja pippuria

150 g maapähkinävoita (sattumilla)

1 limen kuori ja 2 tl mehua

Kuori bataatit ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi. Sekoita joukkoon 1 rkl öljyä, pilkotut chili/chilirouhe ja valkosipuli, kerma sekä suolaa ja pippuria. Laita puolet bataattiviipaleista uunivuokaan. Notkista maapähkinävoi sekoittamalla siihen 1 rkl öljyä sekä limen kuori ja mehu. Levitä seos bataattien päälle  nokareina. Laita loput bataatit päälle, ja huolehdi että saat kulhosta kaikki kermat mukaan. Peitä vuoka foliolla. Paista 190 asteessa 20 minuuttia, poista folio. Paista vielä n. 30 minuuttia kunnes bataatit ovat kunnolla pehmenneet. Syötiin kalan lisukkeena, hyvää aikuisten mielestä, pahaa lasten mielestä.

Meillä käy tonttu

Meillä käy tonttu. Samaa sukua sille tontulle joka kävi jo minun lapsuudessani tuomassa joulukuussa joka päivälle jonkun pienen yllätyksen. Äitini teki aikoinaan tämän kalenterin minulle ja siskolleni (ei ole sattumaa että kuusessa on kaksi kynttilää) ja myöhemmin ehti tehdä vielä toisen kalenterin siskon lapsille. Minulle jäi sitten tämä alkuperäinen kalenteri, ja hyvin se palvelee edelleen, kun kerran tonttu löytää sen luo. Säkkikangas on jo hieman venähtänyt, pussiin ei uskalla laittaa painavampia juttuja, ja numerot vähän repsottaa, mutta ei se mitään.

Tonttu on tuonut monenlaista kivaa vuosien aikana, kuten joulukoristeita, jouluisia kirjoja ja levyjä, sukkia, pikkareita, paperia, kyniä, suklaata, heijastimia, askartelujuttuja, legoja ja joskus hätäpäissään jopa rahaa. Ja vaikka mitä muuta.

Tämä on aina se ensimmäinen jouluinen asia, mikä otetaan esiin. Josko sitä tämän vuoden jouluakin ehtisi alkaa miettiä pikkuhiljaa.

Puolukkatäytekakku

Järjestimme perhepiirissä pienimuotoiset syntymäpäivät. Jaoimme siskon kanssa tarjottavien valmistamisen, ja minulle tuli mm. kakun tekeminen. Joulukuu ei ole kaikkein kiitollisin aika miettiä mitä marjoja tai hedelmiä laittaisi kakkuun, paitsi jos puolukka sattuu olemaan lempimarja.

Tein siis juhliin talvisen kymmenen munan kakun. Kermakkua oli toivottu, ja sainhan sitä kermaa reunaan laitettua, väliin laitoin puolukkamoussea. Satuin huomaamaan uusimmassa Kotiliedessä (25/2013) puolukkamoussen ohjeen, joka oli tarkoitettu laseihin tehtäväksi jälkiruuaksi. Vähän muutin ohjetta (en esim. keittänyt puolukoita) ja  suhteita sekä tein vähän isomman annoksen, mutta tämä ainakin toimi kakussa hyvin.

10 munaa

4 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoa

2 dl perunajauhoa

Tee pohjat: vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi. Minä tein koko taikinan kerralla, vaikka paistoinkin pohjat kahdessa erässä. Vatkaamiseen meni reilusti aikaa, meinasi jo usko loppua, mutta sain sentään lopulta hyvän vaahdon aikaiseksi. Siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut jauhot ja sekoita ne varovaisesti taikinan joukkoon. Paista puolet taikinasta pellillä 200 asteessa n.10 minuuttia (tai vähemmän, aika riippuu uunista). Paista toinen pohja heti perään. Irrota kakkulevy leivinpaperista heti paistamisen jälkeen, minä nostin ne voipaperin päälle. Anna niiden jäähtyä ja valmista sillä välin täyte.

500 g puolukkaa
1½ dl sokeria
500 g turkkilaista jugurttia
3 dl kermaa
200 g valkosuklaata
6 liivatetta
½ dl vettä

Käytä puolukkasurvosta, tai survo kokonaiset puolukat. Sekoita puolukoiden kanssa sokeri ja jugurtti. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita sekin joukkoon. Sulata valkosuklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen ja purista niistä vesi pois. Kuumenna pieni määrä vettä kiehuvaksi, ja sulata liivatteet veteen. Vatkaa puolukka-jugurtti-kerma-seokseen sulatettu valkosuklaa ja liivateliemi. Vatkaa niin kauan, että kaikki on varmasti sekaisin. 

Käytä suorakaiteen muotoista kakkumuottia. Leikkaa sillä kaksi melkein pellin kokoista pohjaa. Laita pohja kakkuvuokaan ja kaada puolukkatäyte päälle tasaisesti. Nosta toinen kakkupohja päälle ja anna hyytyä kylmässä seuraavaan aamuun. Kakku ei siis tarvitse mitään kostutusta.

puolukoita (ehkä n. 5-6 dl tai enemmän)

5 dl mehua (esim. puolukka- tai karpalo)
2½ dl hyytelösokeria

Seuraavana päivänä levitä kakun pinnalle kerros puolukoita. Kiehauta mehu ja lisää sokeri kiehuvan mehun joukkoon. Sekoita kunnes kaikki sokeri on sulanut ja neste kiehahataa uudestaan. Anna liemen vähän jäähtyä ja lusikoi se kakun pintaan. Anna hyytelön jähmettyä hyvin. Irrota kakkuvuoka varovaisesti reunoilta.

5 dl kermaa

½ dl sokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää siihen vähän sokeria. Pursota kerma kakun pintaan ja laita kakku tarjolle.

Kakku ei ollut mikään ammatilaisen luomus, mutta hyvää se oli. Mitä nyt kiille oli vähän epätasainen ja mansikat vähän kirpeitä. Mutta niinhän ne joulukuun marjat ovat, pieniä ja kirpeitä ;)

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

Panzanella eli leipäsalaatti

Salaatti tuli syötyä ennen kuvaamista, taustalla Hugh:n versio

Tämän leipäsalaatin resepti ohje löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta, tosin monimutkaisempana kuin mitä tähän kirjasin ylös. Nyt ei ole mikään paras aika tehdä tätä salaattia, sillä keskeisenä raaka-aineena on kunnolla kypsät tomaatit. Minulla oli kuitenkin puolikas todella kuivanut patonki ja muutama pöydällä ylikypsynyt tomaatti, joten ajattelin tehdä salaattia sen sijaan että heittäisin nämä kompostiin. Tein salaatin nopeasti muun ruuan kypsyessä, joten oikaisin sopivasti (saako sanoa oioin?). Minulla oli hyviä oliiveja, en muista mistä hankittuja, ja ihania öljyyn säilöttyjä kapriksia Annan kaupasta. Käytin kastikkeena kaprispurkin öljyä Annan suosituksesta ja se todellakin kannatti. Laitan tähän ohjeen sellaisena kuin tein:

pätkä kuivanutta patonkia

n. 4 tomaattia, kunnolla kypsiä

kourallinen kirsikkatomaatteja

pätkä kurkkua

1 pienen pieni punasipuli

mustia oliiveja (Kalamata)

1 rkl kapriksia

1 rkl öljyä (kaprispurkista tai jotain muuta hyvää öljyä)

tuoretta basilikaa

suolaa ja pippuria (unohdin taas)

Leikkaa/murskaa leipä pieneksi. Pilko tomaatit pieneksi ja sekoita ne leivän kanssa hyvin sekaisin. Pilko kurkku ja sipuli, sekoita nekin joukkoon. Irrota oliiveista kivet, lisää oliivit palasina salaattiin, lisää myös kaprikset ja sekoita kaikki sekaisin. Silppua päälle tuoretta basilikaa, rouhi päälle suolaa ja pippuria jos haluat/muistat. Alkuperäisessä ohjeessa tomaatit murskattiin ja siivilöitiin, lisättiin 2 rkl omenaviinietikkaa ja kurkustakin poistettiin siemenet. Mutta hyvää oli näinkin tehtynä kaikkien syöjien mielestä, kuvakin jäi melkein ottamatta.

Osso buco porosta

Minulla oli pakastimessa kilon verran poron potkakiekkoja. Ajattelin tehdä sunnuntaiksi Osso buco -padan niistä. Googlailin vähän reseptejä, huomasin että suurin osa kirjoittaa onton luun "osso bucco", minäkin olen tainnut sitä muotoa ennen käyttää, ja että alkuperäisessä milanolaisessa reseptissä ei ole tomaattia, mutta nykyisin suurin osa käyttää tomaattia. Tälläisen padan minä tein, minusta yksi parhaista poropadoista mitä olen tehnyt tähän saakka, mutta lapset eivät pitäneet liemestä. Kuten 5-vuotias asiantuntevasti totesi, että kaikki eivät pidä samoista ruuista.

1 kg poron potkakiekkoja

vehnäjauhoa ja suolaa

voita

2 isoa sipulia

2 porkkanaa

2 palsternakkaa

pätkä varsiselleriä

1 tlk kirsikkatomaatteja (esim. Mutti) tai tuoreita jos löydät hyviä kypsänä poimittuja

5 dl hyvää lihalientä (tai vähän vähemmän)

2-3 laakerinlehteä

n. 10 katajanmarjaa

n. 5 musta- ja valkopippuria

persiljaa

Pyörittele potkakiekot vehnäjauhon ja suolan seoksessa ja ruskista ne voissa, siirrä pataan. Lisää kuoritut ja pilkotut kasvikset sekaan, kaada tomaattitölkki liemineen sekaan. Lisää hyvää lihalientä ja mausteet joukkoon. Hauduta hellalla 2-3 tuntia välillä sekoittaen. Perinteisesti osso buco kai syötäisi risoton kanssa, mutta koska kyseessä on poro ja kataja, me söimme perunamuusin ja puolukkasurvoksen kanssa, päälle voi poimia persiljaa vähän väriä ja makua antamaan.

Vähän parempaa arkiruokaa: pihvit ylämaankarjasta

Minä olen käyttänyt nyt kohta parin kuukauden ajan Kauppahalli24 palvelua. Joo, se laiska äiti, jota lehtien keskustelupalstoilla ihmetellään että mihin se maailma menee kun ei enää jakseta edes kaupassa käydä. Että kyllähän "me ne vanhukset ja vammaiset (<-ei siis todellakaan minun sanoja) ymmärretään että käyttävät nettikauppaa, mutta että ihan tavalliset perheenäiditkään (juuei isät) ei viitsi enää käydä kaupassa". No, minä olen löytänyt yhden mieluisan keinon helpottaa arjen kiireitä. Kuljetusmaksu on 8,25 €, mikä minusta on kohtuullinen ottaen huomioon sen kuinka paljon omaa aikaa säästyy ja sen että bensaakin kuluisi vähän yli 4 € itseltä seuraavaan lähimpään kauppaan jossa olisi vastaava valikoima kaikkea. Heräteostokset jäävät väliin kokonaan, eli siinäkin säästyy rahaa. Kauppahalli24:stä kirjoitti ihan vähän aikaa sitten tarkemmin Mimosalsa.

Tutkailin pari kuukautta sitten monia vaihtoehtoja, mutta päädyin loppujen lopuksi ihan helposti kokeilemaan Kauppahalli24:ää, osin Maaseudun tulevaisuudessa olleen jutun ansiosta, ja varmistuksen sain vielä työkaverilta joka oli käyttänyt samaa paikkaa säännöllisesti silloin jo puolisen vuotta. Pidän monesta asiasta tässä palvelussa, kuten siitä että valikoimissa suositaan luomua ja pientuottajia, sesonginmukaisuutta ja sen lisäksi sieltä löytyy kaikki ihan perustuotteet. Heti löytyi monta mieluista tuottajaa/välittäjää, yksi lempileipomoistani (Halmeen leipomo Espoon Kauklahdesta, se leipomo joka oli heti valmis kokeilemaan vaaleansinisiä bebe-leivoksia joita halusin kuopuksen nimiäsiin, siinä vaiheessa kun olin jo soittanut puolenkymmentä pääkaupunkiseudun leipomoa läpi ja kaikissa sanottiin vaan että ei-oo-ei-onnistu; ja koska se kokeilu onnistui, sain tarjota juhlissa juuri sitä mitä halusinkin) sekä vaikka mahdollisuus tilata marja-aikaaan marjalaatikoita, omena-aikaan omenalaatikoita jne.

Nyt Kauppahalli24:stä oli mahdollista tilata Ylämään karjaa, luomulihaa Raudaskosken tilalta. Valikoimissa on mm. jauhelihaa, pihvejä, paisteja ja fileitä. Olisin kaivannut vielä muitakin ruhonosia, mutta valikoimaa tiedusteltaessa sain tilalta heti vastauksen, että koska jauhelihaa menee niin paljon, niin kaikki muut osat jauhetaan jauhelihaksi, ja kuulemma osa paisteistakin. No on ainakin hyvälaatuista jauhelihaa, vaikka mielelllään käyttäisinkin myös lapaa, potkaa, niskaa, mitä vaan :)

Kuva wikipedia

Mutta kyllä vaan pihvikin on hyvää. Pihvejä tulee tehtyä niin harvoin, että on aina vähän kuin uusi juttu, että kuinka hyvää se hyvä pihvi onkaan. Tärkeintä pihvinpaistamisessa (minun mielestä) on huoneenlämpöinen liha, hyvä kuuma valurautapannu ja voi kirkastettuna. Tällä kertaa maustoin pihvit vain miedosti: paistoin ne timjamivoissa ja ripottelin päälle vähän pippuria ja suolaa. Syötiin aurajuustoperunoiden, keitettyjen punajuurien ja salaatin kanssa. Ylämaankarjan lihaa on verrattu riistan, kuten hirven, lihaan, mutta meistä se maistui eniten kuitenkin naudalta, todella hyvältä naudalta. Hienonmakuista lihaa!

kirkastettua voita
timjamia
pihvilihaa
suolaa ja pippuria myllystä

Kirkasta voi, eli sulata se pienessä kattilassa/astiassa ja anna heran valua pohjalle. Kerää kirkas voi astiaan ja käytä se paistamiseen (heran voi käyttää vaikka sämpylätaikinassa). Laita pannulle pari oksaa timjamia ja anna sen olla siinä se aika, että saat pannun kunnolla kuumaksi. Ota timjaminohksat pois ja lisää huoneenlämöinen pihvi tai pari kerrallaan kuumalle pannulle, pannua ei kannata laittaa täyteen, ettei se jäähdy liikaa. Anna pihvien paistua n. minuutti ja käännä sen jälkeen pihvit, huolehdi että saat voita alle. Suolaa ja pippuroi päällimmäinen puoli samalla kun paistat toistakin puolta sen minuutin. Käännä pihvi, suolaa ja pippuroi toinenkin puoli, ja paista vielä aina suunnilleen minuutti kerrallaan kumpaakin puolta. Nämä pihvit olivat sellaisia ehkä aavistukseen vajaa 2 cm paksuja, paistoin niitä sellaisen viitisen minuuttia yhteensä, paitsi omaani paistoin vain minuutti puoleltaan. Lauantaihan on kai edelleen arkipäivä, eli tämä oli sitä arjen luksusta.

Tatti-cannellonit

Tässä tulee nyt melkein heti perään toinen pastaohje, joka on kopsattu Kulinaarimurulan Jaanalta. Hän teki cannellonit lampaankäävistä, minä tateista, jälleen vähän yksinkertaistaen. Tämä onkin elämäni ensimmäinen kerta kun tein cannelloneja, mutta varmastikaan ei viimeinen. Sanomattikin on selvää, että tein kahdenlaisia putkiloita, toiset täytin sienikastikkeella, toiset sillä arjen pelastajalla, eli jauhelihastikkeella. Minä täytin putkilot kai aika reilunlaisesti, sillä en saanut kuin viisi cannelonia tuosta sienikastikkeesta, Jaana oli saanut kymmenen (tai ehkä lampaankäävät turposivat enemmän kuin tatit?). Juustokastiketta tein kaksinkertaisen annoksen, ja se riitti hyvin paketin 16:lle tuubille, yhteensä 250 g pastaa. Lapset söivät näitä vielä iltapalalla ihan sellaisenaan kylminä. Ja pikku-anekdootti: ostin juuston Hakaniemen Hallin Lentävästä lehmästä, ja kysyessäni juustosuositusta "ei liian vahvaa että uppoaa lapsillekin" sain kommentin, että kylläpä on ihailtavaa että joku kokkaa lapsille tälläistä ruokaa :) Jepjep, kiitos arjen piristyksestä!

5-8 cannellonia (16)

Sienikastike:
3 dl kuivattuja tatteja
1 pieni sipuli
nokare voita
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Juustokastike:
20 g voita (40 g)
2 rkl vehnäjauhoja (4 rkl)
3 dl maitoa (6 dl)
150 g gruyérea (300 g)
suolaa
valkopippuria
muskottipähkinää ihan vähän

Keitä cannellonit ohjeen mukaan, valuta vesi pois. Lisää vähän murustelluille sienille vettä ja anna turvota riittävästi. Kaada vesi pois ja laita sienet ja silputtu sipuli pannulle, kuullota hetki voissa. Lisää vehnäjauho, sekoita hyvin, lisää kerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna kastikkeen kiehua hetki ja jäähdytä vähän. 

Täytä keitetyt makaronituubit jäähtyneellä sienikastikkeella (ja jauhelihakastikkeella). Minä olin sulattanut pakastimesta annoksen jauhelihakastiketta ja täytin loput cannellonit sillä. Laita putkilot odottamaan vuokaan.

Valmista juustokastike. Tuo ohjeen määrä riittää 8-10:lle, minä tein sen kaksinkertaisena ja se oli sopivasti koko pussilliselle putkiloita eli 16:lle. Sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja sekoita. Lisää maito pikkuhiljaa koko ajan hyvin sekoittaen niin ettei tule paakkuja. Raasta juusto, lisää suurin osa kattilaan ja anna sulaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna kiehua hiljalleen niin, että kastike sakenee. Kaada kastike cannellonien päälle, ripottele loppu juustoraasteesta päällimmäiseksi ja paista 200 asteessa puolisen tuntia. Syötiin salaatin kanssa, ja kaikki tykkäsivät.

Silkkipaperiaskartelua - pom pom

Kukat taustalla: floristimestari Pirjo Koppi

Tänä vuonna lasten synttäreiden koristelu jäi aika minimiin, mutta jotain kivaa piti sentään keksiä. Ihastuin ex-naapurin lapsen synttäreillä näihin silkkipaperikukkasiin, pom pomeihin, ja ajattelin että pitää tehdä itsekin näitä. Ex-naapuri ystävällisesti opasti kuinka niitä tehdään, ohjeen ja hienot ja selkeät kuvat hän oli löytänyt tuolta.

Yhteen palloon tarvitset:

5 arkkia silkkipaperia
nauhaa
hyvät sakset

Aloita leikkaamalla silkkipaperiarkit puoliksi niin että sinulla on 10 paperia päällekäin.

 

Ala taivuttaa papreja haitariksi lyhyemmältä sivulta. Kun sinulla on koko pino haitarilla, sido naru keskelle.

Pyöristä kumpikin pää leikkaamalla. Paperia on paljon, joten kannattaa käyttää hyviä saksia.

 

Avaa toinen puoli viuhkaksi.

Ala aukaisemaan viuhkaa yksi paperi kerrallaan. Vedä ensimmäinen paperi varovasti ihan lähelle keskinarua. Aukaise viisi paperia tälle puolelle. Kannatta varoa ettei paperi repeä, toisaalta pienet repeämät eivät näy valmiissa pallossa. Kun viisi ensimmäistä paperia on avattu, sinulla on 1/4 palloa valmiina. Käännä työ, ja tee sama toiselle puolelle, sitten on puolikas pallo valmis. Sen jälkeen avaa toinen puolikas viuhkaksi, ja avaa taas viisi paperia puolelleen. Lopuksi pöyhi palloa niin, että siitä tulee kunnon pallo, ja ripusta seinälle tai kattoon tai minne haluatkaan.

ps. Tehtiin syntymäpäiväsankarin kanssa kumpikin kolme pom pomia. Ei tullut ihan niin hienoja kuin ex-naapurilla, mutta hienoja silti ;)

Ihan paras taatelikakku

Kukat floristimestari Pirjo Koppi

Siskoni oli tehnyt tätä kakkua ja ihastuin siihen ikihyviksi. Kakku maistui lapsillekin, ja kaikkien mielestä tämä oli ihan parasta taatelikakkua. Siskoni sai tämän ohjeen ystävältään, ja he olivat yhdessä miettineet miten tehdä päällisen. Tässä on ilmeisesti yhdistelty monenlaista reseptiä, mutta tällaisen reseptin minä sen sain. Jos tykkää taatelikakuista, tämä on ihan parasta, ja jos ei tykkää taatelikakuista, tämä on silti ihan parasta. Tästä tuli kertaheitolla minun vakioleivonnainen.

250 g taatelia

2 dl vettä

1 dl sokeria

200 g voita

2 kananmunaa

1 dl kermaviiliä

4 dl vehnäjauhoa

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa (tiedän että pelkkä toinen riittäisi, mutta tein kuitenkin saamani ohjeen mukaan)

½ kananmunan keltuaista

2 dl tomusokeria

2-3 rkl kahvia

2 rkl voita

Pilko taatelit pieneksi, keitä niitä vedessä niin että pehmenevät. Lisää sokeri, anna vähän jäähtyä ja lisää voi. Sekoittele sen verran että voi sulaa, lisää kananmunat ja kermaviili, sekoita hyvin. Siivilöi joukkoon jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja sooda (tai lisää 3 tl pelkkää soodaa) ja sekoita taikina tasaiseksi. Paista 180 asteessa uunissa n. 60 minuuttia. Kokeile kypsyys vaikka tulitikulla. Minä paistoin kakun 20 cm vuuassa, sisko oli tehnyt isommassa, jolloin kakku ei ollut ihan yhtä korkea. Anna kakun jäähtyä hyvin, mieluiten yön yli. 

Valmista päällinen sekoittamalla keltuainen, tomusokeri ja kahvi keskenään. Lisää sulatettu voi viimeiseksi niin saat päällisestä kiiltävämmän. Valuta se kakun päälle. Voit säätää kahvin määrällä sitä, kuinka juoksevaksi päällys tulee. Anna kakun tekeytä vielä hyvä tovi, vaikka seuraavaankin päivään. Ihan paras taatelikakku!

Makkarapasta

Kulinaarimurulan Jaana oli tehnyt Hurjan hyvää makkarapastaa. Kun kävin ensimmäistä kertaa Hellassa & Herkussa, ostin muistin mukaan aineksia siihen ruokaan, eli sitä ihan parasta pastaa ja tomaattikastiketta. Kun menin seuraavan kerran H&H:un, ostin monta monta pussia pastaa ja monta monta purkkia tomaattikastiketta. Ensimmäisellä kerralla tehtyäni pastan koko perhe oli sitä mieltä että ihan mielettömän hyvää, että tässä on uusi ruokalaji meidän pikaisiin arkiruokiin. Toisella kerralla tein tupla-annoksen, edelleenkin töiden jälkeen pikaisesti, mutta vieraille tällä kertaa. 

Minä yksinkertaistin Jaanan ohjetta, ja tänään tein tupla-annoksen, mutta kirjaan tähän annoksen neljälle. Minulla oli hyvää virolaista makkaraa, mutta jokainen voi käyttää sellaista kuin haluaa. Tai vaikka pieniä lihapullia. Tai jauhelihaa. Tai kasviksia.

300-400 g hyvää linguine-pastaa (La Fabbrica Della Pasta di Gragnano)

öljyä

1 iso sipuli

n. 200 g makkaraa (tai enemmän)

180 g hyvää tomaattikastiketta (La Favorita Fish)

kourallinen kirsikkatomaatteja

1 dl kermaa

parmesania

Keitä pasta reilussa suolatussa vedessä ohjeen mukaan. Kuullota silputtu sipuli öljyssä. Pilko makkara sekaan, anna lämmetä hyvin pannulla. Lisää tomaattikastike ja puolitetut tomaatit ja lorauta kermaa sekaan. Anna hautua pannulla kunnes pasta on kypsää. Valuta pasta ja sekoita kastikkeen kanssa sekaisin. Ripottele päälle parmesania ja nauti. Herkullista pikaruokaa, todellakin.

Omenainen lapapata possusta

Lapapata on hauska sana. Ja tämä on erityisen hyvä pata, takuuvarmasti maistuvaa kaikkien mielestä. Helppo tehdä ja koko ruoka kypsyy samalla vaivalla. Nelihenkiselle perheelle tästä tulee kaksi täyttä ruokaa ja lihaa vielä jää liemen kanssa yhteen kastikeruokaan.

Osallistun tällä reseptillä pitkästä aikaa kuukauden ruokahaasteeseen, jonka tässä kuussa järjesti Grillataan ja Chillataan -blogi mukavalla aiheella eli pataruualla. Minä tein padan sähköuunissa, mutta tämä soveltuu oikein hyvin myös leivinuunissa tehtäväksi. Kisaan on jo ilmottautunut iso joukko toinen toistaan parempia patoja, joten enpä usko että minulla on taaskaan mitään mahdollisuuksia, mutta ei se haittaa. Halusin kuitenkin mukaan tällä yksinkertaisella ruualla, huomaan että minulla ruuat vaan yksinkertaistuvat koko ajan ja haen puhtaita simppeleitä makuja. Siksi tämä on ihan parasta.

voita

1.5 kg possun lapaa

musta- ja viherpippuria

2 tl sinappijauhetta

2 palsternakkaa

4-5 pienehköä sipulia

6-8 perunaa

2 omenaa

1 rkl merisuolaa

2.5 dl vettä

1 dl makeaa omenaviiniä

reilusti tuoretta timjamia

Ruskista liha padassa. Ripottele päälle mustapippuria ja morttelissa hienonnettua viherpippuria sekä 1 tl sinappijauhetta kummallekin puolelle. Lisää pataan kuoritut ja pilkotut kasvikset sekä viipaloidut omenat päällimmäiseksi. Lisää suola ja kaada nesteet pataan, lisää timjami päällimmäiseksi. Laita pata kansi päällä 250 asteiseen uuniin ja laske lämpö 150 asteeseen. Anna hautua nelisen tuntia. Hyvä pata, kaikkien lempiruokaa.

Lehtikaali-hilla-smoothie

Tässä on sellainen makuyhdistelmä, etten olisi arvannut sen toimivan niin hyvin. Minulla jäi reilun hillakiisselin teosta iso satsi hillan kuoria ja siemeniä, eli kaikki se mikä jää paseerauksesta jäljelle. Minä en raatsi heittää sitä pois, vaan olen käyttänyt sitä yleensä rahkoissa, jugurtin kanssa tai smoothieissa. Nyt tuli käveltyä pakkasaamuna palstan poikki, ja toin sieltä muutaman lehtikaalin varren. Tein smoothien, josta tuli kertaheitolla suosikkini, vaikkakin tiedän ettei raaka-aineita ole usein tarjolla. Mutta niin hyvää tämä oli, että voisin käyttää tähän hillaa ihan sellaisenaankin.

2 isoa lehteä lehtikaalia

½-1 dl hillaa tai paseerauksesta jääneitä kuoria ja siemeniä

1½ dl vaniljajugurttia

1½ dl maustamatonta jugurttia (tai koko määrä jompaa kumpaa)

Revi lehdet tehosekoittimeen, heitä lehtiruoto pois. Lisää hilla ja jugurtit. Jos pidät makeammasta, käytä pelkkää vaniljajugurttia, jos taas haluat pelkistetympää makua, käytä pelkkää maustamatonta. Aja kunnolla sileäksi tehosekoittimessa. Hyvä alku päivälle.

Siemenet tilattu

Nyt saa tammikuu tulla. Silloin on tarkoitus aloittaa chilien kylvämisellä. Tänäkin vuonna tuli tilattua suurin osa siemenistä netistä, ja tänäkin vuonna tilasin vähän enemmän kuin ne "pari lajiketta" mitä piti tilata. Chileissä pidin välivuoden viime vuonna (en kasvatuksessa mutta tilauksissa), ensi vuodeksi on taas suuret odotukset uusien lajikkeiden suhteen.

Ensi vuoden uusin lajikkeisiin kuuluu yksi kurpitsalajike ja fenkoli, sekä kyssäkaali muutaman vuoden tauon jälkeen. Härkäpapua tilasin usemapaa lajiketta, sekä suomalaisia vanhoja lajikkeita että erityisen hyviksi mainostettuja lajikkeita Englannista.

Porkkanoissa suosin tummia värejä, punajuurien sijaan tilasin keltajuurien siemeniä reilusti. Naurista ja retiisiäkin tuli hankittua muutaman vuoden tauon jälkeen. Ja tänä vuonna ei pääse käymään hassusti Sun Gold-tomaanin kanssa, nyt on siemeniä. Eiköhän näillä pärjätä.

ps. Eino-myrsky kaatoi yhden katajan mökiltä.

Lammasta, kaprista ja timjamia haudutuspadassa

Ostin Heinolan Heilasta kaksi lampaanlapaa pataa varten. Muistan lukeneeni River Cottage Everydaysta lampaankyljyksistä joissa oli makuna kaprista ja timjamia. Laitoin padan nukkumaan mennessä hautumaan, ja sammutin sen aamulla herätessä, ja niin ruoka oli valmis otettavaksi mukaan tai syötäväksi muuten vaan.

Tämän padan juju, haudutuspadan ja hyvän lampaan lisäksi, on suolassa. Tai siis niissä suolaan säilötyissä kapriksissa, joita kapris-fanina ostin Annan Hellasta & Herkusta. Mitään muuta suolaa en pataan lisännyt, vain kaprikset sen suolan kanssa. Niistä tuli sopiva suolaisuus pataan ja lisäksi vielä ihanaa kapriksen makua liemeen. Kaprikset olivat pehmenneet hauskasti ja maistuivat todella hyvälle kun suola oli diffuntoitunut liemeen. Tällä tavalla tulen maustamaan patoja myöhemminkin.

voita

1 kg lampaan lapaa

mustapippuria

n. 6-8 pikkusipulia

vettä niin että kaikki peittyy

½-1 dl makeaa omenaviiniä

1 rkl suolaan säilöttyjä kapriksia (tai suolaa ja kapriksia)

reilusti tuoretta timjamia

Ruskista lapapalat voissa, pippuroi ne ja siirrä haudutuspataan. Kuori sipulit, ja pyöräytä nekin kuumalla pannilla joko kokonaisian tai puolikkaina, vähän koosta riippuen. Huuhdo kaikki maut pannulta talteen, kaada vesi pataan, lisää vettä sen verran että kaikki peittyy ja lisää vähän viiniä makua antamaan. Lisää kaprikset ja timjami pataan ja anna hautua asetuksella low n. 6 tuntia tai enemmän. Minulla oli pitkät yöunet, eli pata hautui 9 tuntia. Hyvää keitetyn speltin kanssa. Ylimääräinen liemi kannattaa pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Helppo tattipasta

Tämän yksinkertaisempaa ruuanlaitto ei voi olla. Tähän ruokaan ei oikeastaan mitään reseptiä edes kaipaa, mutta postaan silti, jos joku haluaa ihan simppelin tattipastan ohjetta, sellaista joka maistuu ihan vaan tateille ja pastalle. Tämä on reilu annos neljälle (jää se eväsannoskin, paitsi jos on todella nälkäistä porukkaa).

300-400 g hyvää pastaa

2 isoa kourallista kuivattuja herkkutatteja

vettä

vähän voita/öljyä

1 iso sipuli

suolaa, pippuria

tuoretta timjamia

1-2 dl kermaa

parmesania päälle

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä ohjeen mukaan. Sillä välin laita sienet likoamaan vähän murskattuina veteen. Kuullota hienoksi pilkottua sipulia voissa tai öljyssä (tai kummassakin). Kaada vähän aikaa lionneet sienet pannulle nesteineen, lisää suolaa, pippuria ja timjamia. Kun neste on melkein haihtunut ja pasta melkein kypsää, lisää pannulle kerma. Anna kiehahtaa ja sekoita valutettu pasta joukkoon. Raasta parmesania reilusti päälle ja lisää vielä vähän tuoretta timjamia. Hyvä ruoka on hyvää, ja yksinkertaisen hyvä ruoka on kaksinkertaisesti hyvää.

Fasaania ja sorsaa juurespedillä

Sorsa vasemmalla, fasaani oikealla, pekonit alhaalla keskellä :)

Tänä vuonna oli isänpäiväksi toiveissa fasaania. Miehen ampuma fasaani painoi siistittynä 700 g, ja epäilin, ettei se ihan riitä viidelle hengelle. Niinpä sitten otin sille kaveriksi uunivuokaan sorsan, liekö sen jonka minä kävin noutamassa uimalla. Sorsa painoi 500 g, joten ajattelin niiden yhdessä riittävän hyvin. Jäljelle jäi aterian päätteeksi peräti yksi fasaaninkoipi, josta vaari sai lisukkeineen seuraavaksi päiväksi vähän köyhän aterian, lisäksi rangat jäivät liemenkeittoa varten. Fasaani oli villifasaani, ja siinä ei ollut nimeksikään sitä keltaista rasvaa, jota syötetyissä fasaaneissa saattaa olla helposti paljonkin. Tällöin keltainen rasva kannattaa poistaa mahdollisimman tarkkaan, se ei nimittäin ole yhtään hyvää, toisin kuin vaikka hanhenrasva.

Pekonin pitää olla hyvää, mikään tavallinen "amerikanpekoni" ei minusta kelpaa, sillä niissä on liian voimakas maku. Nyt minulla oli Pajuniemen luomupekonia. Kumpikin lintu oli nyljettyjä, ja valmistin linnut näin:

1 fasaani

1 sorsa

suolaa, pippuria

n. 200 g hyvää pekonia

1 sipuli

1 palsternakka

2 porkkanaa
1 pieni lanttu tai pala isommasta
1 pieni päärynä (tai omena) tai enemmän

katajanmarjoja

2 laakerinlehteä
2 dl vettä

1 dl kermaa
1 rkl vehnäjauhoa
suolaa tarvittaessa

Ripottele suolaa ja pippuria lintujen päälle. Grillaa tai paista pannulla niihin hyvä pinta. Kääri linnut pekoniin ja laita niiden sisään palat päärynää tai omenaa. Levitä uunivuokaan kuoritut ja pilkotut juurekset, päärynälohkoja, katajanmarjat ja laakerinlehdet, kaada vähän vettä lisäksi. Laita pekoniin käärityt linnut juuresten päälle. Paista 225 asteessa 15 minuutia, laske lämpötila 150 asteeseen ja paista vielä n. 1½ tuntia.

Ota linnut vuuasta, kääri ne folioon odottamaan. Kaada liemi kattilaan, vatkaa kerma ja vehnäjauhot joukkoon, anna kiehua hiljalleen vartin verran, lisää suolaa tarvittaessa. Liemen voi myös tarjota sellaisenaan. Syötiin keitetyn spelttihelmien ja uunipunajuurien kanssa. Olin lisännyt pilkottujen punajuurien päälle Hella & Herkku-puodista ostamaani savuöljyä, sekä balsamicoa, timjamia, suolaa ja fariinisokeria. Paistoin 45 minuuttia reilussa 225 asteessa. Oli todella hyvää.

Näin tehden linnuista sorsa oli ihan sopivaa, hyvä ja mehevä. Fasaani tuli vähän kuivaksi, sille olisi riittänyt vähempikin aika uunissa. Seuraavalla kerralla kun teen fasaania, aion paistaa rintalihat erikseen, ja rangan loppujen lihojen kanssa padassa mureaksi. Mutta hyvää oli fasaanikin, minä olin jo unohtanut että se on ihan kokonaan niin vaaleaa lihaa. Ja senkin olin unohtanut että sorsa on niin tosi hyvää.

Banoffee-piirakka isänpäiväksi

 

Tänä vuonna vietettiin isänpäivä mökillä. Vettä on tullut niin, ettei savimaa ole jaksanut imeä sitä sisäänsä ja saappaat jalassa on saanut kulkea joka paikkaan. Äänen perusteella olisi voinut luulla että joutsenet laskeutuivat jokeen eivätkä peltoon, kuten tekivät.

Isät saivat perinteisen pekoniaamiaisen - tällä kertaa ulkona paistetun - kun olimme esikoisen kanssa kahden paistinpannun, yhden padan ja kahden hellan ääressä ulkokeittiössä. Siellä paistuivat niin Pajunimen pekonit, munat, herkkusienet kuin pikkutomaatitkin. Lisäksi pannukahvia, paahtoleipää ja sen sellaista.

Päivän menu oli tavallaan vähän simppelimpi kuin yleensä, mutta ihan hyvä kumminkin:

Fasaania ja sorsaa juurespedillä, savuöljyssä paistetut uunipunajuuret ja spelttiä

Hillakiisseli kermavaahdolla

Kakkukahville tein elämäni ensimmäistä kertaa banoffee-tortun. Se oli helppo ja nopea koota, eikä tiskiäkään tullut liikaa, etenkin kun sekoitin pohjan suoraan piirakkavuuassa. Netti on täynnä ohjeita, minä tein aika näppituntumalla, ja näköjään aika samalla tavalla kuin suurin osa resepteistä joihin törmäsin.

10 Digestive-keksiä
75 g voita
1 tlk (397 g) kondensoidusta maidosta tehtyä kinuskia
2 banaania
2 dl kermavaahtoa

Murskaa keksit muruksi. Sekoita joukkoon sulatettu voi ja sekoita tasaiseksi. Levitä keksimurut vuokaan, lisää pohjan päälle kinuski. (Nykyään kaupoissa löytyy valmiiksi karamellisoitua kondensoitua maitoa, mutta jos ei löydy, sen voi itse valmistaa keittämällä avaamatonta kondensoitua maitotölkkiä 3 tuntia kattilassa niin, että vesi peittää tölkin kokonaan.) Pilko banaani kinuskin päälle ja levitä päälle kermavaahto. Pilko toinen banaani kerman päälle, halutessasi voit raastaa suklaata tai ripotella vähän kaakaojauhetta koristeeksi. Hyvää, niin hyvää ja äkkimakeaa.

Savuinen lohisimpukka-pasta

Kuva ei tee oikeutta ruuan ja kulhon väreille, pimeä päivä kuten arvaatte

Tässä tulee taas yksi superhelppo ja meganopea (joo, pitää olla vähän kasaritermejä postauksessa) arkiruokaresepti, joka kuitenkin on ihan terahyvää (joo, päivitys tähän päivään). Tämän nopean herkun salaisuus on tietysti hyvässä pastassa. Ja hyvää pastaa saa nykyään ihanasta Hella & Herkku-puodista. Täytyy todeta, että minulle aukeni ihan uusi maailma kun tein makkarapastaa  La Fabbrica Della Pasta di Gragnanon linguinea käyttäen  Olen toki tiennyt että hyvä pasta on hyvää, mutta että Suomesta saa näin hyvää pastaa, vau! 

Hella&Herkku-liikkeen on perustanut Soul Kitchenin Anna, ja liikuttavan ihanan syntytarinan voi lukea tuolta. Minä olen ehtinyt käydä kaupassa jo pariin kertaan, mutta tietenkään minulla ei ole ollut kameraa mukana, niinkuin oikeilla ruokabloggaajilla on. Mutta teen niinkuin ennenkin, eli linkkaan sinne, missä hienoa kuvia voi ihailla, tuossa on muutamia esimerkkejä:

Campasimpukka

Kaikki äitini reseptit

Kulinaarimurula

Sillä Sipuli

Vatsasekaisin Kilinkolin

Mutta takaisin tähän yksinkertaiseen mutta hyvään pastaan. Tämän ruuan tekemiseen menee juuri niin kauan kuin pastan keittämiseen kuluu, eli reilu vartti. Ja pastan kiehuessa voi tehdä salaatin, murskata valkosipulia hyvään savuöljyyn (se ihana turkoosi pullo) ja raastaa parmesanin. Ja sen reilun vartin päästä voi kaikki (kiukku)nälkäiset käydä pöytään, ja sinne häviää niin nälkä kuin kiukkukin, unohtuu bussilakot ja muut jutut. Tuo annos oli sopiva neljälle:

300-400 g hyvää pastaa

reilusti vettä ja suolaa

200 g kylmäsavulohta

200 g savusimpukoita öljyssä

parmesania

valkosipulia savuöljyssä

Keitä pasta runsaassa suolatussa vedessä ohjeen mukaan. Kaada vesi pois, jätä ½-1 dl kattilaan. Pilko lohi sekaan ja kaada simpukat öljyineen joukkoon, sekoita hyvin ja anna kalan ja simpukoiden lämmetä. Kaada pasta kulhoon tarjolle, lisää valkosipulia ja juustoraastetta joko suoraan koko annokseen, tai sitten jokainen voi lisätä niitä maun mukaan omalla lautasella.

Murun lohi ja salaatti siitä seuraavaksi päiväksi

Kirjaan ylös tämän loistavan lohireseptin. Olin merkinnyt sen tehtäväksi heti ostettuani Murun keittokirjan, mutta jotenkin sen tekeminen vaan unohtui. Onneksi huomasin Murun lohen masutoaitemu-blogissa ja päätin (melkein) heti tehdä sitä. Olen lyhyen ajan sisään tehnyt jo pari kertaan tällä reseptillä kalaa, se vaan on niin hyvää. Ulkonäöllisesti pidän enemmän siitä, että sekoitan marinadin aineet käsin, raastan inkiväärin ja silputun chilin ja silppuan lopuksi korianterin erikseen, mutta nopeammin marinadin saa tehtyä ajamalla sen sileäksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella kuten ohjeessakin. Maku on hyvää molemmilla tavoilla tehtynä.

1 lohifile

merisuolaa

pala inkivääriä

1 Aji Cristal-chili

2 rkl soijakastiketta

1 dl rypsiöljyä

1 dl hienonnettua korianteria

(limen mehua)

Suolaa lohi merisuolalla, ja anna suolaantua tunnin verran. Valmista sillä aikaa marinadi, joko laittamalla kaikki aineet tehosekoittimeen ja ajamalla hienoksi, tai sitten niin, että pilko chili ihan pieniksi, raasta inkivääri ja sekoita kaikki, lopuksi myös silputtu korianteri. Pyyhi ylimääräinen suola pois kalan päältä ja kaada marinadi päälle. Paista 175 asteessa 45 minuuttua. Ja jos on kiireempi (se nälkäkiukku uhkaamassa työ/koulupäivän jälkeen), voi ripotella suolaa vähän päälle ja kaataa marinadin suoraan kalalle ja paistaa kuten yllä (sori Henri). Minä lisään marinadiin vähän myös limen mehua, vaikka sitä ei ohjeessa ollutkaan, minusta se vaan sopii niin hyvin chilin, inkiväärin ja korianterin kanssa yhteen. Tästä lohesta tuli kertaheitolla (aikuisten) suosikkilohi.

Isosta fileestä jää usein kalaa jäljelle vaikka kuinka kala on kaikkien herkkua. Kalan voi toki syödä sellaisenaan seuraavana päivänä, mutta tämä lohi on erityisen hyvää salaatissa. Minä merkitsin tämän nyt hävikistä herkuksi-tagin alle, vaikka en sinänsä miellä tätä ruokaa hävikkiruuaksi, onpahan vaan edllispäivän ruoka jalostettu seuraavan päivän hyväksi lounaaksi. Ja kuten kaikki varmaan arvaavatkin, salaattiin voi laittaa juuri niitä aineita mitä kaapissa sattuu olemaan. Lohi on rasvainen kala ja marinadia on muutenkin reilusti, eli minusta tämä salaatti ei muuta  kastiketta kaipaa. Tein itselle loistavan työlounaan yksinkertaisesti näin:

keitettyä riisiä, spelttiä, ohraa, perunaa, mitä onkaan jäänyt edelliseltä ruualta yli

kalaa ja marinadilientä

tomaattia

salaattia

parsakaalia

limeä

korianteria

Sekoita kaikki aineet kulhossa, lisää muutama limen lohko ja anna maustua yön yli. Hyvä mieli hyvästä ruuasta ja siitä että ylijäänyt ruoka tuli syötyä.

Hävikkiviikko

Tämä viikko on julistettu hävikkiviikoksi, kuten varmasti jokainen ruokablogeja seuraava on jo huomannut tässä vaiheessa iltaa. Minä en toista samoja asioita jotka löytyvät jo niin monesta paikasta, kunhan vaan ilmoitan, että sauvajyvänenkin on mukana vähentämässä ruokahävikkiä(än). 

Viikon alku oli aika huono, eilen illalla reissusta palatessa pöydällä odotti pussissa muutama homeinen sämpylä. Ja vielä sämpylöitä, joita kielsin esikoisen syömästä aiemmin kun "niistä tehdään hampurilaisia". No ei tehty, sämpylät eivät mahtuneet pakastimeen ja siihen jäivät homehtumaan. Leipä onkin yksi isoimmista ryhmistä, joka menee hävikkiin. Siihen syyllistyn itsekin, etenkin itseleivottu leipä homehtuu joskus ihan yllättäen. Muistan aina siskoni ilmeen, kun joskus kerroin että piti heittää leipää roskiin. Hän alkoi oikein pohtia, että onkohan hänelle ikinä käynyt niin. Sisko onkin roolimallini tuossa asiassa, en vaan vieläkään ole yhtä taitava kuin hän.

Toinen iso hävikkiryhmä on maitotaloustuotteet, mutta siihen hävikkiin meillä ei syyllistytä, kaikkea kuluu vauhdilla, ja hapanmaitotuotteista en juurikaan vaivaudu edes päivämääriä katsomaan (paitsi silloin kun tulee vieraita, joten älkää olko huolissanne). Mukava puolen vuoden koe rahkan säilyvyydestä löytyy Eilistä paistoa -blogista. En tiedä onko muut samaa mieltä kuin minä, että tässä on kyse kuitenkin eri asiasta kuin niistä kääretortuista ja muista roiskeläpistä jotka säilyvät ikuisuuksia. Niitä en söisi (muutenkaan), rahkaa kyllä ja mielelläni.

Leivän lisäksi juurekset ovat kausittain ongelmallisia meillä, ihan siitä syystä, ettei ole kunnon kellaria eikä pakastimessa riittävästi tilaa. Huonona satovuonna minulla ei ole ongelmia, mutta vaikka sellaisina vuosina kuin tämä vuosi oli, kaikkea tulee vaan liikaa. Kaikkea voi lahjoittaa eteenpäin, mutta siitä huolimatta vein äsken yhden jättimäisen kesäkurpitsan bioroskikseen, se ehti pilaantua sisältä ennen kuin ehdin tehdä siitä ruokaa. Onneksi vähän nahistuneita juureksia voi hyvin käyttää vaikka sosekeittoihin, tai wokkiin kuten tänään: sinne upposivat niin parhaat päivät nähneet ruusukaalit, nahkeat kyssäkaalit kuin pöydälle unohtunut lanttukin. Hyviä papuja pakastimesta, hyvää possusuikaletta ja sopivasti mausteita ja niin oli maistuva ateria valmis, lasten lempiruokaa.

Minä olen mielestäni taitava keksimään jämäruokia, tekemään uusia herkkuja edellispäivien ruuista ja käyttämään aistejani ruuan käyttökelpoisuuden arvioinnissa. Se, missä en ole hyvä, on jääkaapin selkeys. Se vaan on liian täynnä taloudessa jossa mehustetaan, hillotaan, pikkelöidään jne. mutta jossa ei siitä huolimatta ole kellaria. Tai taloudessa jossa pakastintilaa on liian vähän siihen nähden kuinka paljon riistaa, marjoja ja vihanneksia tulee pakastettua vuosittain. Tämä on selvästi minulla skarppaamisen paikka, ja yksi syy miksi edelleen hävikkiä syntyy joskus, vaikka sitä kaikin keinoin yrittää välttää.

sauvajyvänen oli mukana aikaisemmassa Hävikistä herkuksi -kampanjassa, tämän blogin aikaisemmat hävikkireseptit löytyvät tuolta.

Hävikkiviikon FB-sivut löytyvät tuolta:

www.facebook.com/havikkiviikko  

Hyviä käytännön vinkkejä tuolta: 
www.saasyoda.fi


Huolehditaan ruokamenoistamme, arvostetaan ruuan tuottajia + valmistajia ja pidetään huoli että syömme sen mitä tuotamme ja ostamme. Jookosta.