Maankääntöä

Pääsin kuin pääsinkin huhtikuun puolella palstalle maankääntöön. Olin tänään aamusta kolme tuntia hikipäässä hommissa. Kyllä oli mukavaa hommaa, vaikkakin rankkaa, ainakin näin kylmiltään. Sitä huomaa olevansa jo ihan kiintynyt vuokrapalstaan, vaikka se onkin sitä tiukkaa savimaata jossa menestyvät lähinnä voikukat ja juolavehnä. Mutta silti, mikä ilon aamu oli :)

Muokkasin muutamat hyvät penkit, niitä on neljä tällä hetkellä. Minulla alkoi neljäs vuosi tuolla, ja siinä ajassa olen näköjään saanut neljä penkkiä siihen kuntoon, että niissä on mureaa maata ainakin sellainen 20-30 cm alaspäin. Jos asiaa ajattelisi vähän enemmän, voisi masentua, mutta tänään kyllä aidosti iloitsin että on edes neljä hyvää penkkiä. Enemmistö penkeistä on vielä sellaisia, että voisi luulla ettei niille ole mitään tehty, vaikka kottikärrykaupalla niihin on kaikkea mahdollista viety. Tosin kyllä nekin eri tavalla kääntyvät, kuin maa siinä viimeisessä palstan nurkassa, joka on ollut peitettynä pari vuotta, ja jolle ei ole vielä tehty mitään. Tuossa ylimmässä kuvassa näkyy pieni alue sitä tiukkaa savea mitä aamun käänsin. Nyt harmittaa vielä enemmän, etten ehtinyt sitä syksyllä kääntää, olisi routa tehnyt vähän hommia minun lisäksi. Tuolle alueelle on tarkoitus tänä vuonna kylvää hernettä, papuja, härkäpapua ja sen sellaista, ja kääntää ne sitten syksyllä maahan. Ehkä neljän vuoden päästä tuohonkin pystyy talikolla. 

Raparperit ovat todella pieniä, enkä tiedä että tuleeko niistä tänä vuonnakaan paljoa satoa. Valkosipulit ovat kasvaneet huonosti, ja moni kynsi ei ole kasvanut ollenkaan. Viime vuonna tähän aikaan oli jo isot alut kaikissa. Saa tässä vielä odottaa satoa, harmaata ja mustaa on.

Hyvää penkkiä

Raparperipiirakkaa saa vielä odottaa

Valkosipulit ovat paljon pienempiä kuin viime vuonna

Korianteriahven

Nyt on ensimmäiset salaatit, tillit ja persiljat kylvetty pihan kasvulaatikkoon. Melkolailla samaan aikaan kuin viime vuonnakin, vaikka muuten ollaankin keväässä vieläkin myöhemmässä kuin viime vuonna.

Tämä on sitä vuoden ankeinta aikaa ruuan suhteen. Kaikki juurekset ovat auttamatta parhaat päivänsä nähneet, mutta mitään tuorettakaan ei ihan vielä kasva. Onneksi sentään yrtit kasvavat purkissa ikkunalaudalla hyvin, ja sitrushedelmiäkin on vielä tarjolla. Tämän viikon kala tulikin maustettua reilulla yrttiannoksella ja syötyä samalla yrtillä maustetun salaatin kanssa. Korianteriahventa, olkaa hyvä!

voita

ahvenfileitä

ripaus limen mehua

suolaa, pippuria

reilusti tuoretta korianteria.

Sulata voi pannulla, laita ahvenfileet paistumaan, mausta limellä, suolalla ja pippurilla. Paista joku minuutti kummaltakin puolelta, lisää ihan lopuksi silputtu korianteri.

Syötiin hyvän avokado-appelsiinisalaatin kanssa, joka oli melkein kuin verigreippi-avokadosalaatti. Hyvää pikaruokaa perjantaille.

Kanaliemi luista

Olikohan se Nigella Lawson joka on luokitellut syntisiksi ne, jotka eivät keitä kananluista lientä? Siitä en tiedä, mutta olin jemmannut joskus aikaa sitten syödyn grillibroilerin luut pakastimeen. Viikonlopun helmikanasta jäi myös kasa luita, ja ajattelin tehdä pakastimeen liemen mentävän tilan poistamalla ne luut. Täytyy sano että tästä tuli yksi maukkaimmista kanaliemistä mitä olen tehnyt, joten taitaa olla vähän perää sanonnassa, oli se sitten kuka tahansa. Laitoin liemeen mitä nyt sattui kotona valmiina olemaan, ja tein sen näin:

2 kanan luut

1 iso sipuli kuorineen

varsiselleriä

2 porkkanaa kuorineen

3 l vettä (tai niin että kaikki peittyy hyvin)

2 laakerinlehteä

n. 10 musta- ja valkopippuria

vähän merisuolaa

nippu tuoretta oreganoa

nippu tuoretta timjamia

Laita kaikki aineet kattilaan. Anna kiehua hiljalleen parisen tuntia, kuori vaahtoa tarvittaessa alussa (ei juurikaan tarvinnut). Siivilöi liemi, anna jäähtyä ja kuori rasva pois päältä. Keitä tarvittaessa kokoon ja pakasta sopivissa annoksissa.

Liemestä tuli täyteläisen ja hyvän makuinen. Se on arvossaan tälläisenä vuotena, jolloin muita lintuja ei juurikaan ole tullut. Tästä lähin tulee varmasti otettua kaikki kananluut talteen, ja tosiaan niitä voi käyttää pakastimen kautta, jos ei halua keittää pientä määrää lientä kerrallaan. Ja koska liemi on liemi, ei tullut otettua siitä kuvaa, kanaliemet ovat kaikki samannäköisiä.

Nyt oli aika

Narsissit, takana vielä lunta

Nyt alkoi mustien kynnenalusten aika, mikä onnentunne! Pistää kestohymyn naamalle, ei voi mitään. Vielä on lunta pihalla paikoitellen, mutta keväthommiin sitä kuitenkin pääsi. Piti aloittaa lumipenkkojen levittämisellä. Narsisseissa on viiden sentin alut, kukkivat varmaan kesäkuussa, hih, parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Krookusten, hyasinttien ja tulppaanien päälle jäi enää reilu 10 cm lunta, se toivottavasti häviää äkkiä, vaikka yöpakkasia olikin taas luvassa. 

Tänä vuonna juuri nyt oli aika

1) Leikata marjapuskat, tai siis musta- ja punaviinimarja ja vadelma

2) Siistiä kuollut nurmi kaikkien marjapuskien alta, eli edellisten lisäksi viher- ja valkoherukkan, kolmen karviaisen ja mustikan

3) Lannoittaa marjapuskat

4) Korjata lumen painosta lyttääntynyt mustikan suoja etteivät jänikset pääse taas asialle

5) Nostaa yrttilaatikot ylös. Ainakin timjami, ruohosipuli ja piparminttu talvehtivat tänäkin vuonna

6) Putsata kukkapenkki
7) Kääntää ja putsata kasvulaatikoiden maa
8) Leikata tyhmät puskat
9) Muistaa laittaa sima käymään! Vappu tulee.

Ruohosipuli tarvitsee valoa

Olisipa aarin kokoinen palsta samanlaista multaa kuin tämä

Tämän vuoden sima käymässä

Vaalea vuokaleipä - itsetehty paahtoleipä

Nyt olen tyytyväinen. Olen saanut vuokaleivän onnistumaan niin hyvin, että paahtoleipääkään ei olla enää ostettu. Minulla ei edelleenkään ole tarkkaa ohjetta, mutta kirjaan tähän ylös sen, kuinka onnistun saamaan meille riittävän kuoheaa leipää joka kelpaa paahtoleiväksi. Minulla on kolme vuokaa, jotka mahtuvat kerralla uuniin. Teen leivän näin:

7.5 dl vettä

1-2 rkl vaaleaa siirappia

sopivasti suolaa 

1 hiivapaketti tai vähän vajaa

jauhoja riittävän vähän

1-2 rkl öljyä

Sekoita haalea vesi, siirappi, suola ja hiiva sekaisin. Lisää hiivaleipäjauhoja, ja vähän jotain muita jauhoja tai rouheita tai siemeniä mauksi/rakenteeksi ja vatkaa sekaisin. Lisää vielä jauhoja, mutta niin vähän, että taikina jää "liian" löysäksi, eli että sitä on vielä vähän vaikea käsitellä. Vaivaa niin, että saat hyvän sitkon, lisää lopuksi tilkka öljyä. Anna taikinan kohota puolisen tuntia tai vähän yli. Sen jälkeen jaa taikina kolmeen osaan, ja muotoile reilusti jauhotetulla pöydällä kolme pötkylää ja nosta ne vuokiin. Taikinan tulee olla niin löysää, että sitä on hankala käsitellä. Anna kohota tunnin verran, tai kunnes ovat noin kolminkertaisia. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia. Anna vähän jäähtyä, irroita vuuista ja anna jäähtyä ilmavasti. Leikkaa hyvällä leipäveitsellä ohuita viipaleita ja paahda haluttaessa.

ps. Ikeasta löytyi hyvää appelsiini-seljankukkamarmeladia. Se + basilika paahtoleivän päällä ja hyvä tee, nam.

pps. Kuten kuvasta (ja jo jonkin kuukauden ajalta) näkyy, astianostolakosta huolimatta sorruin Teeman uuteen vihreään väriin :)

Helmikanaa ja ohraa padassa

Joskus harvoin tulee ostettua kaukaa tuotua lihaa. Nyt ostin Stokkan Hulluilta päiviltä ranskalaista luomuhelmikanaa, peräti kaksi kappaletta. Tänään tein niistä ensimmäisen. Helmikanan sanotaan muistuttavan lähinnä fasaania maultaan, ja lähdinkin etsimään fasaaniohjeita. En vaan millään löytänyt mieleistä fasaaniohjetta lukuisista riistakeittokirjoistani (tulen avautumaan asiasta myöhemmin), joten tein ruuan oman pään mukaan näin:

3 salottisipulia

2 porkkanaa

varsiselleriä

voita

1.1 kg helmikana

rouhittua viherpippuria

1½ dl makeaa (virolaista) omenaviinia

8½ dl vettä (vähän vähempikin riittää)

1 rkl fariinisokeria (vajaa)

ruususolaa

reilusti tuoretta timjamia

2 dl ohrahelmiä

Pilko kasvikset pieniksi paloiksi. Kuullota niitä voissa hetki ja siirrä syrjään. Lisää vähän lisää voita ja ruskista helmikana joka puolelta hyvin, ripottele päälle viherpippuria. Sekoita liemen aineet keskenään ja kaada pataan juuresten kanssa. Siirrä pata 250 asteiseen uuniin ja anna hautua 15 minuuttia. Laske lämpö sen jälkeen 150 asteeseen ja anna kanan hautua vielä tunnin verran.

Käännä kana, lisää ohrahelmet pataan ja anna hautua vielä 45 minuuttia. Näin tehden kana on vähän ylikypsää, mutta niin mureaa ja maukasta.

Ruoka oli reilu annos neljälle, tähteeksi jäi vielä lounasannos. Halusin maustaa padan miedoilla mauilla, sillä en ennen ole tehnyt helmikanaa. Minusta maku muistutti kuitenkin (hyvää) kanaa enemmän kuin fasaania, hyvää todellakin oli.

Merellinen pitsa

Nyt on palattu työmatkalta ja palaudutaan vaihteeksi vähän kiireemmästä työrupeamasta ennen seuraavaa (maanantaita). Tähän väliin on hyvä tehdä jotain helppoa ja nopeaa pikaruokaa perheelle, ja pitsahan on juuri sopivaa perjantaihin. Pitsaan saa laitettua kaikenmaailman jämiä jääkaapista ja pakastimesta, joita kertyy etenkin silloin kun ei ole kotona käyttämässä niitä. Pitsassa sinänsä ei ole paljoa mitään postattavaa, paitsi näköjään jos siihen käyttä hirveä tai lehtikaalia... 

Tai jos haluaa kertoa, että merelliseen pitsaan löytyy lähempääkin kalaa kuin 100 gramman purkkiin pakotettua tonnikalaa (kuka muistaa biisin Tule apuun Anja?). Tällä kertaa käytin savusilakkaa, hyvin toimi, suosittelen. Kannattaa ottaa mätipussit talteen ja käyttää nekin pitsaan, niistä tulee mukavaa suutuntumaa.

Jokainen sai koota oman pitsan. Minä laitoin omaani normaalin tomaatin ja juuston lisäksi

savusilakkaa

savusilakan mätipusseja

jättikatkarapuja

sinisimpukoita

kaprista

Paistettiin 250 asteessa ja syötiin kylmän maidon kanssa.

Mustaherukka"tiramisu"

 

Halusin kokeilla miten mascarpone-juuston vatkaaminen viinimarjahyytelön kanssa toimii, ihan muita juttuja varten (siitä lisää myöhemmin). Hyvin se toimii, käytin tämän kokeilun nyt jälkiruokaan, johon tuli tätä mustaherukkavaahtoa ja kaakaoon kastettuja savoiardi-keksejä eli ehkä tämä sitten on mustaherukkatiramisu. Koska kyseessä oli kokeilu, en tehnyt kovin isoa määrää (sopivasti kahdelle aikuiselle):

1 dl mustaherukkahyytelöä (tai -kastiketta)

1 dl mascarponevaahtoa

1 dl tummaa kaakaota (1 dl maitoa, 2 tl tummaa kaakaota, 1 tl sokeria)

4 savoird-keksiä

kaakaojauhetta

Vatkaa hyytelö ja juusto vaahdoksi. Keitä tumma kaakao. Kastele keksit kaakaolla ja laita ne annosvuokaan. Levitä päälle juusto ja siivilöi päällimmäiseksi tummaa kaakaojauhetta.

Tämä oli hyvää, niin hyvää että voisi tehdä joskus ison annoksen jälkiruuaksi. Ja jos se on tarkoitus tehdä vain aikuisille, lisäisin vähän mustaherukkalikööriä täytteeseen.

Kevättyöt mielessä

Mustaviinimarja

Mieli on jo ihan kevättöissä eikä ota ollenkaan huomioon paikallista lumitilannetta. Huomaan että olen levoton koko ajan, kun en pääse vielä kääntämään maata, vaikka valon määrän mukaan jo pitäisi, ainakin ihan pian.

Koristeomena

Leikkasin tänään omenapuun ja luumupuun. Omenapuulla on mahdollisesti viimeinen kesä tulossa: jos ei omenia tule, puu saa lähteä ja tilalle tulee joku marjapensas. Se on lähes joka vuosi syöty vaikka miten olen yrittänyt huolehtia ja estää (arvaatte varmaan että seuraava jänis syödään meillä omenakastikkeessa!) ja toistaiseksi on satona tullut kaikkina näinä vuosina yksi raakana tippunut omena. Luumupuu kukki viime vuonna hienosti, mutta luumuja ei silti tullut. Toivotaan tälle vuodelle parempaa satoa.

Marjapuskia en päässyt vielä leikkaamaan, vaikka ainakin tuo musta sitä jo kaipaakin. Viime vuonna tähän aikaan ei ollut lumesta tietoakaan ja kevättöitä oli jo tehty jonkin verran. Koristeomenapuu on syöty tänä talvena kokonaan, se on pakko kaataa keväällä. Alemmat syömäjäljet ovat viime vuodelta, ja tuo ylempi tätä vuotta. Syöminen alkaa 1.5 m korkeudelta, jep, lunta on tullut tänä talvena. Ja mikä traagisinta (NOT!), myös niitä tyhmiä puskia on syöty. Miten sattuikaan, että tuo isoin, juuri viherherukan vieressä ja karviaisen takana oleva on syöty ympäriinsä, eli ei voi muuta kuin kaataa nuo isot oksat pois (varjostamasta ihanaa viherherukkaa).

Tätä fyysistä turhautumista onneksi voi purkaa myös kylvämällä lisää siemeniä, kuten basilikaa, meiramia, timjamia, persiljaa, selleriä ja sitruunakorianteria, sekä lukemalla lehtiä. Tänään tuli Kotilieden puutarhanumero, jossa oli vaikka mitä kivaa, paljon mm. kaupunkiviljelystä. Lisäksi meille jaettiin uusi Kaupunki&viljelijä-lehti, joka alkaa ilmestyä kahdesti vuodessa ja, kuten nimestä voi päätellä, kertoo viljelystä kaupunkioloissa.

ps. Kohta uskallan tilata multaa.

Tyhmä puska syötynä, oikealla vieressä viherherukka

Lukemista ja toiveita

Kolmen lihan pata

Täällä on menoillaan pakastimien tyhjennystä. Marjoja ei enää paljoa ole jäljellä, onneksi sentään puolukkaa vielä löytyy useampi litra, viinimarjoja, puutarhavadelmaa ja mustikkaa joku litra kutakin, ainakin jos haluan ajatella optimistisesti. Ne menevät äkkiä, sillä vielä on pitkä aika ennen kuin kirsikat, luumut ja mansikat alkavat kypsyä lähistöllä (joo meilläkin tulee vielä lunta). Chilejä ja mietoja paprikoita löytyy pakastettuna, osa taitaa olla ylivuotisia. Lihojakin on vielä, eli edelleen ei kaupasta paljoakaan lihaa tarvitse ostaa. Nyt otin sulamaan kolmen pientä patapalaa, villisikaa, nautaa ja hirvenvasaa, kaikki olivat sellaisia 400-700 g painoisia paloja. Villisikapalassa oli luuta mukana, muut olivat luuttomia. Käytin pakastimesta myös paprikassin liemen, joten tästä padasta tuli hyvin paprikainen, ja syvänhyvän makuinen pata.

voita/öljyä

n. 1.6 k lihaa (hirveä, nautaa ja villisikaa)

suolaa, musta- ja viherpippuria
2 rkl vehnäjauhoja

½ l jotain lientä (esim. gulassin, paprikassin, tai sitten lihalientä ja erilaisia paprikoita mausteeksi)

½ l vettä (tai tarpeen mukaan)

1 sipuli

2 porkkanaa

varsiselleria (tai pala juuriselleriä)
1-2 paprikaa (minulla isoja mietoja suippopaprikoita)

Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi jos haluat. Ruskista padassa niihin hyvä pinta, suolaa ja pippuroi samalla. Ripottele vähän vehnäjauhoa päälle jos haluat suurustaa kastiketta. Lisää pataan liemet ja pilkotut kasvikset paprikaa lukuunottamatta. Anna hautua miedolla lämmöllä pari tuntia, tai uunissa 125 asteessa sama aika. Pilko paprikat, lisää joukkoon ja anna padan hautua vielä tunti.

Sipulia olisin laittanut enemmän, jos olisi ollut. Kun on suunnilleen 9 kuukautta vuodesta ostamatta sipuleita, ei niitä meinaa millään muistaa ostaa kaupasta muulloinkaan. Lapset tykkäsivät padasta todella paljon, en muista milloin kuopus olisi syönyt niin hyvällä halulla ruokaa kuin tänään.

Ruispuolukkapuuro haudutuspadassa

Halusin kokeilla lempipuuroani, eli ruispuolukkapuuroa haudutuspadassa. Joskus uunissa tehdessä puuroon tulee kova kuori pinnalle, mutta ei aina, enkä ole keksinyt miten sen voisi estää, ehkä sekoittamalla puuroa välissä? Nyt halusin tietää miten puuro onnistuu haudutuspadassa. Tein puuron ihan samalla reseptillä kuin uunissa tehtävän ruispuolukkapuuronkin. Seuraavalla kerralla laitan vähän vähemmän vettä, sillä puuro oli aamulla vielä aika vetistä, mutta sekoittelun ja yhden lisätunnin jälkeen se oli juuri sopivaa.

1½ l vettä

4 dl ruisjauhoja

3 dl puolukkasurvosta

1 dl sokeria

Vatkaa veden sekaan jauhot, puolukkasurvos ja sokeri. Anna hautua CrockPot-haudutuspadassa yön yli. Puuroa on hyvä sekoittaa välillä, sillä se kypsyy lähinnä reunoilta.

Puuro oli juuri niin hyvää kuin ajattelin sen olevan, jotenkin vielä pehmeämmän makuista kuin uunissa tehden. Jatkossa tulen käyttämään haudutuspataa ruispuolukkapuuron teossa :)

Sitruunainen äyriäsrisotto

Pakastimessa oli bouillabaissea varten hankituja simpukoita ja jättikatkarapuja, perheen lihansyöjät olivat muualla eikä kokkailu pitkän kaavan mukaan innostanut, joten risotto oli hyvä ratkaisu päivän ruoaksi. Tämän annoksen piti olla yhdelle, mutta melkoisen reilu se oli, eli sanoisin että se on sopiva annos kahdelle.

voita

½ hopeasipuli

1 dl risottoriisiä

3 dl hyvää vihanneslientä (tai kalalientä)

½ sitruunan mehu

raastettua parmesania

(loraus kermaa)

simpukoita

jättikatkarapuja

Laita voita kattilaan, silppua sipuli, kuullota hetki ja lisää riisit. Kuullota niitäkin pieni hetki, ja ala lisätä kuumaa lientä pieni määrä kerrallaan, uusi lisäys aina kun edellinen on imeytynyt riisiin. En avannut viinipulloa vain tätä ruokaa varten, sen sijaan puristin puolen sitruunan mehun liemen joukkoon. Kun riisi on imenyt kaiken nesteen itseensä, lisää raastettu parmesaani. Lisää pikkuloraus kermaa jos mielestäsi kerma kuuluu risottoon (ja haluat kuulla mielessäsi kuinka Sikke Sumari läksyttää sinua), tai jätä se tekemättä, jos sinusta oikeaan risottoon kerma ei kuulu. Kun juusto on hyvin sulanut joukkoon, sekoita simpukat ja katkaravut joukkoon ja tarjoile heti. Koristele korianterilla. Se sopi oikeasti niin hyvin risottoon, että kävin hakemassa sitä lisää ruuan päälle.

Risotto oli hyvää, mutta mielestäni ei kuitenkaan tattirisoton veroista.

Se meni rikki

No nyt se tempun teki. Ihana lasikulhoni, jonka ostin jenkeissä vuonna 2001, hajosi ihan itsekseen astianpesukoneessa. Tässä kulhossa on tehty niin monet ruisleipätaikinat - ensin jenkeissä, nyttemmin taas Suomessa - sämpylätaikinat ja pullataikinat etten ehkä osaa laskea niin moneen. Siinä on tehty italiansalaatit mökille ja muut salaatit juhliin. Se on toiminut boolimaljana lastenjuhlissa ja vähän aikuistenkin. Ja nyt se meni rikki. Nyt on kova etsiminen että mistä löydän yhtä hyvän tilalle: saa ehdottaa jos tietää mistä kannattaa lähteä etsimään.

En pidä metallikulhoista kun ne kolisevat ja naarmuttuvat. En pidä muovikulhoista kun ne ovat heppoisia ja naarmuttuvat. Lasi on se mistä tykkään, mutta nyt tuli muistutus että omat huonot puolet silläkin on. Nämä rikkoutumiset tuntuvat muutenkin tulevan yhtäaikaa. Pari viikkoa sitten hajosi (taas ihan itsekseen) tuo oikealla oleva ihana turkoosi lasi, samoihin aikoihin tuon kulhon kanssa Corningin lasimuseosta ostettu, niitäkään on enää vain 3 jäljellä. Ja viime viikolla hajosi Teeman keraaminen vuoka, tätä uudempaa tuotantoa. Vanhat kyllä ovat kestäneet vaikka mitä, vanhempi on jo yli 20 v vanha. Samoin mummolta saadut Kilta-vuuat, ne kyllä kestävät, mutta tämä uusi ei sitten kestänyt.

Esikoisen kaverisynttäreiden booli

 

 

Kuopuksen nimiäiset, kukat Pirjo Koppi

Maustevoi

Sain aikoinaan Jamie Oliverin ohjelmasta idean käyttää anjovista maustevoissa. Ostin ennen joulua Tupperwaren silikonivuuan ja kutsuilta sain idean tehdä maustevoinappeja siinä. Pehmeä voi levitetään koloihin, pakastetaan, ja voinapit irrotetaan jäisinä pussiin. Sieltä on helppo ottaa sen verran kuin tarvitsee. Olin tehnyt voin näin:

200 g voita

4-6 anjovisfilettä

1 valkosipuli

kourallinen yrttejä (timjamia, oreganoa, rakuunaa ja persiljaa)

Aja kaikki aineet tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Pakasta joko pötkönä tai muoteissa. Käytä lihan, perunan, kasvisten, leivän jne. päällä. Hyvä lisä jämäpäivän ruokiin :)