sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 parhaat


Tänä vuonna en tee perinteistä vuosikatsausta nostamalla esiin joka kuukaudelta jotain, sillä olin vuoden alusta monta kuukautta postaamatta mitään. Mutta koska vuodenvaihteessa on kiva miettiä kulunutta vuotta, nostan tähän vuoden viimeiseen postaukseen muutamia erityisiä onnistumisia, tai muulla tavalla mukavia juttuja. Sen huomasin selatessani postauksia, että kun postaa vähän, jokainen juttu tuntuu erityisen kivalta. Tänään poimin nämä nostot, jonain toisena päivänä olisin nostanut jotain muuta esiin.

Vuoden keitto



Kantarellikeitto: tämän keiton onnistuminen oli monien sattumien summa. Keitto syntyi aineksista jota sattui olemaan käytössä, ja lisämausteen keittoon toi muutama vapaapäivä, leppoisa mökkeily (sienikiilto silmissä kuitenkin) ja hyvä seura. Vieläkin näen sen loppukesän valon ja tunnen lämmön ulkopöydän ääressä kun söimme tätä keittoa isän kanssa. 



Harissa-kurpitsakeitto, toinen ihana keitto, jonka tein kun olimme esikoisen kanssa kaksin. Myös tämän keiton muistan paitsi hyvästä mausta myös hienosta tunnelmasta ja hyvästä olosta joka jäi ateriasta pitkäksi aikaa.

Alkuvuodesta vaivannut totaalinen kyllästyminen ruuanlaittoon lieveni pikkuhiljaa keittojen ansiosta. Päätin alkuvuonna keskittyä keittoihin, tein pitkän listan keittoja ja kokkasin listaa läpi koko alkuvuoden. Muut jo kyllästyivät, minä en. 

Vuoden salaatti



Kyyhkysalaatti, johon kiteytyy täydellisesti tapani ajatella ruokaa. Hienot raaka-aineet maasta, metsästä ja pihalta, juuri sitä ruokaa mitä sillä hetkellä on saatavilla, ei mitään kikkailua vaan maku pelkästään täysin tuoreista raaka-aineista. Yksinkertaista mutta siitä huolimatta ylivertaisen upeaa. Ja suomalainen nizzansalaatti, vanha lempisalaattini suomalaisena versiona, siitäkin olen iloinen. 

Vuoden riistaonnistuminen



Tämä oli ehkä vaikein valinta, kun tuntui että kaikki oli tänä vuonna niin hyvää. Valitsin kuitenkin  sydänkäristyksen, sillä sitä oli niin kiva tehdä yhdessä miehen kanssa, ja se oli yksi niitä ensimmäisiä ruokia pitkän ruokajumin jäljiltä, jonka tekemisestä nautin vanhaan malliin. Olen myös iloinen, että sain tehtyä maksapaellaa vihdoinkin, ja että valmistin  kieltä vuosien tauon jälkeen.

Vuoden leipomus



Juurileipä, sitä tuli leivottua tänä vuonna aika paljon, vaikka muuten tulikin leivottua paljon keskimääräistä vähemmän. Ruokajumi oli myös leivontajumi, se on jatkunut paljon pidempään. 

Vuoden kattaus



Pääsiäiskattaus taisi tänäkin vuonna olla lempparini. Ehkä ensi vuodeksi pitää miettiä jotain uutta..


.. kun aatonaaton kalapöytäkin uudistui muutamien vuosien jälkeen.

Vuoden keittokirja



Tänä vuonna ei ilmestynyt minusta oikein mitään sykähdyttäviä keittokirjoja (tai en ainakaan muista), paitsi Kati Pohjan Riistaa lautasella. Siinä on vihdoin keittokirja, joka on jo lähellä sellaista mitä olen kaivannut pitkään. Kirja on laputettu tiheästi, ja insipraatiota on löytynyt roppakaupalla (mies soitti eilen metsältä, peurareseptejä tarvitaan). 

Vuoden kohokohdat


Tähän on vielä mainittava, että kuinka kiva oli suunnitella ja kokata Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-liitteeseen riistaisa joulupöytä. Viettää vapaapäivä ammattitoimittajan ja -kuvaajan kanssa ja puhua koko päivä bloggaamisesta, ruuasta, riistasta ja kaikesta muusta. Toki muitakin mukavia juttuja vuoteen mahtui, kuten se, että työkaveri kokkasi kesäkurpitsatalkoot-reseptit läpi kesälomallaan. 

Nyt on aika toivottaa kaikille lukijoille, sukulaisille, työkavereille ja tutuille


Leppoisaa uutta vuotta 2019!


torstai 27. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 luetut kirjat


Taas on aika listata vuoden aikana luetut kirjat. Tänäkään vuonna en päässyt siihen 50 luettuun kirjaan, mikä oli tavoitteenani, mutta saman tavoitteen asetan itselleni ensi vuodeksikin. Jokaisella kirjalla olen täyttänyt yhden kohden Helmet-lukuhaasteesta, ja syy, miksi kirjoitan juuri nyt, on se että tänään julkaistiin uusi Helmet-lukuhaaste. Toivottavasti ensi vuosi on sellainen, että saan jokaisen haastekohdan täytettyä, eli pääsisin siihen 50 kirjaan.

Lukuhaasteen myötä olen löytänyt paljon uusia kirjoja, joihin en muuten olisi törmännyt, haasteen FB-ryhmä on todella inspiroiva, vaikkakin vuoden alussa ja lopussa hyvin vilkas. Mutta se kannattaa kestää, sillä sieltä olen löytänyt niin hyviä vinkkejä. 

Helmet-lukuhaaste 2019 on minusta todella inspiroiva, ja etenkin kohta 26 on riemullinen: Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman ihmisen lukevan. Tuskin olen ainoa, jota kiinnostaa mitä kirjoja ihmiset lukevat junissa, busseissa, puistoissa, missä vaan, ja nythän on suorastaan PAKKO selvittää mitä muut lukevat. Sovitaanko että vuonna 2019 ei piilotella kansia, vaan näytetään reilusti mitä luetaan. Koskaan ei tiedä, josko lähellä on joku joka etsii inspiraatiota haasteeseen.

Tänä vuonna kirjasin kirjat ylös kuukausittain, mikä olikin yllättävän mielenkiintoista, siinä näkyy minun vuodenkierto, ja vähän se millainen vuosi oli. Tammikuun sairastin niin, etten jaksanut lukea ollenkaan, helmikuussa oli ihana hiihtoloma, maaliskuun lopussa pääsiäsivapaat. Huhtikuussa luin vuoden huonoimman kirjan, joka vei lukuhalut pitkäksi aikaa, toukokuu meni toukotöissä, ja kesäkuukin pitkälti ulkohommissa. Yleensä luen lomalla (heinäkuu) paljon, mutta tämän vuoden helteet veivät puhdin niin, että vain yksi kirja tuli luettua. Elokuu meni mökkeillessä, metsässä ja sadonkorjuussa niin, että loppujen lopuksi vuoteen tuli kaksi kirjatonta kuukautta. Syyskuussa sain luettua loppuun muutaman jo pitkään kesken olleen kirjan ja muutaman todellisen helmen, Lokakuuhun ei montaa kirjaa mahtunut mutta vauhti kiihtyi taas vuoden loppua kohden. Joululomalla olen kirinyt niin, että sain loppujen lopuksi luettua muutaman kirjan enemmän kuin viime vuonna. Ja onhan tässä lomaa vielä jäljellä.

Vuoden huonoin kirja oli Leena Lehtolaisen Turmanluoti. Minä jo mietin että olenko niin muuttunut, etten enää pysty lukemaan hänen kirjojaan. Annoin kuitenkin uudelle novellikokoelmalle mahdollisuuden (haasteen takia), ja totesin että sehän oli ihan ok hyvä. Lopussa minulle selvisi, että monet novellit on kirjoitettu yli 15 v sitten, ja tulin siihen tulokseen, että minä en ole muuttunut, vaan kirjat ovat. Tähdellä* olen merkinnyt vuoden kohokohdat, niitä on aika monta. Ehdottomasti vuoden parasta kirjaa en osaa valita, toteampahan vaan, että olen tosi iloinen uusista tutttavuuksista Anneli Kanto, Minna Rytisalo ja Mia Kankimäki, kiitos! Ja Kati Pohjan Riistaa lautasella on vihdoinkin riistakeittokirja, joka kannatti ostaa omaksi, merkkasin senkin suosikiksi.

Nämä kirjat ovat järjestyksessä, eivät siis lukuhaasteen mukaisesti lueteltuna (tällä kertaa jätin ääneen luetut lastenkirjat pois):

Tammikuu
1. Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella

Helmikuu
2. Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu
3. Veijo Meri. Vuoden 1918 tapahtumat
4. Anneli Kanto: Veriruusut*
5. Margaret Atwood: Orjattaresi
6. Anni Kytömäki: Kivitasku
7. Anneli Kanto: Pyöveli

Maaliskuu
8. Tuomas Kyrö: Tilkka
9. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja Miehen työ
10. Anneli Kanto: Lahtarit*
11. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe*
12. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan olympiamatka
13. Marko Kilpi: Jäätyneitä ruusuja

Huhtikuu
14. Maija Safström: Tärkeitä tietoja eläimistä
15. Leena Lehtolainen: Turmanluoti


Toukokuu
-

Kesäkuu
16. Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Sakset tyynyn alla
17. Iltasatuja kapinallisille tytöille

Heinäkuu
18. Antti Heikkinen: Mummo

Elokuu
-

Syyskuu
19. Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi
20. Saara Turunen: Sivuhenkilö
21. Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää*
22. Jari Olavi Rantala: Tuntematon sotilas - elokuvakirja
23. Minna Rytisalo: Lempi*
24. Monty Don: Down to earth

Lokakuu
25. Minna Rytisalo: Rouva C.*
26. Mari Mörö: Kukkanuottasilla*

Marraskuu
27. Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta
28. Kati Pohja: Riistaa lautasella*
29. Tuomas Kyrö: Ennen kaikki oli paremmin, Mielensäpahoittaja

Joulukuu
30. Leena Lehtolainen: Tappajan tyttöystävä
31. Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
32. Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin*
33. Florian Huber: Lupaathan tappaa itsesi
34. Tommi Kinnunnen: Pintti
35: Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin*


sunnuntai 23. joulukuuta 2018

4. Aatonaaton 2018 kalapöytä


Olen aiemminkin todennut, että ehdottomasti paras päivä jouluaatolle on maanantai. Silloin on aikaa toipua viikonlopun verran loppuvuoden työkiireistä ja valmistautua joulunpyhiin ihan rauhassa (kollektiivisesti oltiin perjantaina siinä pisteessä että yksi yritti leimata lounaalle bussikortilla, toinen yritti päästä töihin kotiavaimilla ja kolmas ei muuten vaan muistanut mitään). Eilen oli onneksi aikaa ottaa kolmet päikkärit ja aloittaa siivoamista, ja tänään oli hyvä päivä jatkaa saunanpesulla, pyykkäyksellä ja normaalilla viikkosiivouksella.

Perinteisen tapaan tänään syötiin kala-ateria. Tällaisella jouluruokafanilla kaikki joulun ruuat ovat lempiherkkuja, joten haluan jakaa ruuat eri päiville, jotta kaikesta saa nauttia kunnolla ilman että tulee syötyä liikaa. Ostin uusimman Kotilieden kalenterin takia, ja lisäbonuksena löysin kiinnostavan silakkareseptin, jossa ensin marinoidaan silakkafileitä etikassa ja sen jälkeen öljyssä. Aikaa meni kaksi vuorokautta, mutta oli kyllä sen arvoista (ohje lopussa).

Kun on postannut kalapöydän ensimmäisen blogivuoden jälkeen joka vuosi (2012, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017), huomaa että kattaus on ollut melkein samanlainen viime vuosina. Paitsi ei tänä vuonna. Idea lähti oikeasti niin pienestä kuin Henri Alenin laittamasta kuvasta, jossa suku kokoontui jouluaterialle. Siinä oli (ehkä) mätimousse Saara Hopean näppyläkulhossa, ja siitähän se lähti tämäkin kattaus, sopivasti jälkiruokakin tuli katettua valmiiksi pöytään. Tänä vuonna syötiin kala-aterialla seuraavanlaisesti:

Lohenmäti, smetana, sipulisilppu, keksit

Graavit lohi ja siika
Lime-chili-inkivääri-korianteri graavattu siika

Kylmäsavustettu hauki ja lohi (miehen savustamat)
Lämminsavustettu lohi

Silakka-boquerones
Timon balsamico-hauki

Lämminsavu-katkaraputahna + ruiskupit

Rosolli

Keitetyt perunat


Silakka-boquerones 

(vähän muunneltu ja pienennetty ohje Kotiliedestä 26/2018)

250 g silakkafileitä
sherry-viinietikkaa
suolaa

1 valkosipulin kynsi
persiljaa
valkopippuria
suolaa
hyvää oliiviöljyä

Irrota silakkafileet nahkasta, yhdestä fileestä tulee aina kaksi suikaletta. Lado ne suolan kanssa kannelliseen astiaan ja kaada päälle viinietikkaa niin, että fileet peittyvät. Anna marinoitua vuorokausi. 

Seuraavana päivänä valuta etikka pois ja lado fileet puhtaaseen purkkiin valkosipuliviipaleiden ja persiljasilpun kanssa tasaisesti. Mausta valkopippurilla ja aavistuksella suolaa. Kaada päälle oliiviöljyä niin, että fileet peittyvät. Anna marinoitua vuorokausi. Ohjeen mukaan fileet säilyvät viikon. Ihanat fileet, ja öljy maistui perunoiden kastikkeena.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

3. Puolukkakiisseli


Kuten totesin Maaseudun tulevaisuuden jouluruokajutussa, minä olen kiisselifani. Kiisselit ovat kesällä parasta janojuomaa ja evästä, talvella ne ovat konkreettinen pala kesää. Kiisselit sopivat hyvin arkeen, mutta erityisen hyvin ne sopivat juhla-aterian jälkiruuaksi. 

Meillä kuluu joulun aikaan rusinasoppaa litrakaupalla, mutta myös muut kiisselit sopivat tähän aikaan, etenkin jos haluaa pysyä kotimaisissa raaka-aineissa. Minä valmistin nyt jouluaterian jälkiruuaksi puolukkakiisseliä, se on ehkä paras jälkiruoka joulupöytään mitä voi olla. Tämä annos on sopiva neljälle hengelle jälkiruuaksi, mutta ei siitä iltapalaksij enää jää.

½ l vettä
½ l jäisiä puolukoita
½-1 dl sokeria
2-2½ rkl perunajauhoa
tilkka vettä

kermavaahtoa

Keitä vesi kattilassa, lisää jäiset puolukat kiehumaan muutamaksi minuutiksi. Siivilöi mehu puhtaaseen kattilaan, painele puolukoita siivilää vasten (mitä enemmän painelet marjoja, sen enemmän makua tulee; mitä vähemmän, sen kirkkaamman kiisselin saat), lisää sokeri ja anna kiehahtaa. Sekoita perunajauho vesitilkassa ja suurusta kiisseli, älä enää keitä. Ripottele sokeria kiisselin päälle ja laita kansi kattilan päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöön vaikka yön yli. Tarjoile kermavaahdon kanssa.


ps. Liina on mummoni kutoma.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

2. Hirvipata jouluisin maustein


Karjalanpaisti kuuluu monella joulupöytään tai muuten talven aikaan, mutta vaihteeksi on mukava maustaa lihapata lämpimillä jouluisilla mausteilla. Tämä pata maistuu varmasti hyvältä laatikoiden kanssa, sekä tietysti riisin, perunamuusin tai perunoiden kanssa.

Minulla oli pieni pala hirvenlapaa joka vaatii pitkän haudutusajan, mutta tähän voi käyttää myös paistia, silloin haudutusaika voi olla lyhyempi. Padan voi valmistaa myös muusta riistasta, naudasta, possusta (suosittelen!), tai oikeastaan ihan mistä tahansa.

1 kg pala hirven lapaa
suolaa, mustapippuria
voita/öljyä
1 rkl vehnäjauhoa
2 sipulia
4 porkkanaa
2 dl hyvää lientä
2 tl raastettua inkivääriä
1 kanelitanko
1-2 kokonaista neilikkaa
muutama maustepippuri
1 rkl tummaa siirappia
1 rkl omenaviinietikkaa

Pilko liha reiluiksi suupaloiksi, suolaa ja pippuroi ne. Paista lihoihin valurautapannulla hyvä pinta voin ja öljyn seoksessa. Lisää vielä vehnäjauho, kääntele lihoja niin että peittyvät tasaisesti jauhoihin. Siirrä lihat pataan. Kuori ja pilko kasvikset, anna niidenkin saada vähän pintaa pannulla, siirrä pataan. Laita liemi (tai vesi) pannulle, raaputa kaikki maut talteen, kaada pataan. Mausta tuoreella inkiväärillä (tai 1 tl kuivattua), kanelilla, neilikalla ja maustepippurilla. Lisää vähän siirappia ja omenaviinietiiaa, ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä n. 3 tuntia kunnes liha on hajoavan mureaa. Syödään riisin tai perunoiden kanssa. Ihana talvinen pata!


ps. Liina on äidin kutoma.

pps. Pata on sama pata, jossa anoppi toi karjalanpaistin (ja padan) rotinoiksi esikoisen synnyttyä.

torstai 6. joulukuuta 2018

Itsenäisyyspäivä 2018 ja peuran sisäfile ruusukaaleilla


Tämä on niitä arkisia itsenäisyyspäiviä, juhlapäivä keskellä viikkoa, jolloin puoli perhettä on muualla (metsällä). Päivään mahtuu vähän siivoilua, vähän kokkailua, ja illalla tietysti tiedossa on muiden juhlimisen seuraamista. Tänä vuonna oma juhliminen jää vähemmälle kuin viime vuonna, mutta hyvin syötiin nytkin. Jälkiruuaksi tein marenkikupit, jotka täytettiin reilulla määrällä marjoja.


Peuran sisäfile painoi 220 g, juuri sopivasti kahdelle. Valmistin kotimaisista ruusukaaleista salaattipohjan lihalle. Kotimaisia kuivattuja puolukoita etsin mutten löytänyt, siksi käytin karpaloita. Esikoinen ehdotti että tätä salaattia voisi tehdä paistetulla halloumilla jos peuraa ei ole saatavilla, mikä loistava idea. Upea salaatti jota on helppo muuntaa.

400 g ruusukaalia
öljyä
suolaa

voita/öljyä
1 peuran sisäfile
suolaa, pippuria

pieni punasipuli
1 rkl tummaa siirappia
1 rkl balsamico-etikkaa
1 rkl kuivattuja karpaloita

Poista ruusukaaleista kannat ja päällimmäiset lehdet jos ovat jo kuivuneet. Huuhtele ruusukaalit ja levitä ne uunipellille, pirskottele vähän öljyä päälle ja mausta suolalla. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes ovat sopivasti paahtuneet. Paista sillä välin peuran sisäfile kuumalla valurautapannulla muutama minuutti puoleltaan, suolaa ja pippuroi kunnolla. Siirrä liha syrjään, kääri folioon ja anna vetäytä 10 minuuttia. 

Lisää pannulle tarvittaessa vähän öljyä ja lisää silputtu sipuli, ruskista hyvällä lämmöllä sillä sipuli saa paahtua vähän. Lisää siirappi, etikka ja pilkotut karpalot, sekoita hyvin. Lisää lopuksi paahdetut ruusukaalit pannulle ja sekoita hyvin, ruusukaalit voivat saada vähän lisää paistopintaa. 

Laita ruusukaalit lautaselle ja lisää leikattu liha ruusukaalien päälle. Hyvä ruoka, todella hyvä, tätä tehdään toistekin.

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille ja onnea Suomi101!


sunnuntai 2. joulukuuta 2018

1. Sienisalaatti kahdella tapaa


Tämä on nyt neljäs vuosi, kun aloitan adventtikalenterin. Ensimmäisenä vuotena teemana oli ei-teemaa, tulipahan vaan kokoelma erilaisia postauksia. Toinen vuosi on lempikalenterini, silloin tuli käytyä läpi neljä (minulle) tärkeää joulukirjaa. Viime vuonna teemana oli valmistautuminen jouluun, sekin oli mukava tehdä. Tänä vuonna on tiedossa löyhästi ajatellen neljä aterianosaa/ateriaa, tai sinne päin, ei kuitenkaan järjestyksessä. 

Ensimmäisinä vuosina oli sattumaa, että joka sunnuntaille sattui erilaiset kukat pöytään, nyt saatan jo nähdä vähän vaivaa asian takia. Tänä vuonna ei meinannut kirkastua sopivaa teemaa, mutta lopulta asian ratkaisi se, että aatonaatto osuu neljännelle sunnuntaille (eli blogia seuranneet tietävät mitä on tulossa). 

Minulla sienisalaatti kuuluu myös joulunaikaan. Ja nimenomaan minulla, olen meidän perheessä ainoa joka syö sitä, ja isä tietysti silloin kun on paikalla. Minä teen sienisalaatin aina suolasienistä, ja vähän vaihdellen lisään muita aineita sen mukaan, mitä sattuu olemaan. Havahduin kesällä, ettei minulla taida olla sellaista perusreseptiä kirjattuna ylös, varmaankin juuri sen takia että teen salaatin aina vanhalla tuntumalla. Siskoni sen sijaan tekee sienisalaatin paistetuista ja pakastetuista suppilovahveroista, ja tänään halusin kokeilla kumpaakin tapaa. Siskoni on oppinut anopiltaan tämän reseptin, ja kokeiltuani tästä tuli hetkessä uusi lempisalaattini (kuvassa edessä). 

Perinteinen sienisalaatti suolasienistä


n. 2 dl suolasieniä (haapa-, karva-, kangas- ja/tai mustarouskuja sekaisin)
1 punasipuli
½ dl ranskankermaa
2 tl etikkaa
ripaus sokeria
mustapippuria myllystä

Huuhtele suolasienet ja laita reiluun kylmään veteen likoamaan. Vaihda vesi muutamaan kertaan, maistele sieniä välillä kunnes niissä on sopiva suola jäljellä. Jos vahingossa menevät liian suolattomaksi, suolaa voi lisätä uudestaan vähän. Liuottamiseen menee aikaa muutama tunti, jos vaihtaa vettä välillä muutaman kerran. Purista sienistä vesi pois.

Silppua sienet ja sipuli hienoksi silpuksi. Mausta ranskankerma etikalla ja ripauksella sokeria ja mustapippuria, sekoita kastike sienien ja sipulin joukkoon. Anna maun tasaantua muutama tunti/yön yli ja nauti sellaisenaan aterialla tai leivän tai keksien päällä. Hyvä perussalaatti, ranskankerman tilalla voi käyttää kermaa tai kermaviiliä maun mukaan (kuvassa taaempana).

Sienisalaatti siskon tapaan


1 dl paistettuja suppilovahveroita
1 pieni sipuli
1 dl kermaviiliä
½ tl suolaa
mustapippuria myllystä

Paista suppilovahverot kuivalla pannulla niin, että kaikki nesteet haihtuvat. Jos käytät sienet heti, anna niiden jäähtyä. Voit myös pakastaa sienet, ja tehdä salaatin myöhemmin sulatetuista sienistä. Pakastuksen jälkeen kannattaa puristaa vielä viimeiset nesteet pois. Pilko sienet ja sipuli hienoksi silpuksi, ja sekoita kaikki aineet keskenään. Käytä suolaa maun mukaan, siskoni käyttää sitä aina niin, että varmasti maistuu. Tämä on puolikas annos siitä, mitä hän yleensä tekee. Aivan upea metsän maku, ihana salaatti.

Marraskuun lopun sienisatoa, jäisiä suppiksia