Muistilista kesälle 2019

Taas on aika kirjoittaa muistilista ensi vuodelle. Tämä siis sillä oletuksella että palstaviljely jatkuu vielä ensi vuonna, siitä ei tällä hetkellä ole mitään varmuutta. Ruukkuviljelyssä ajattelin pitää välivuoden, pihaa tarvitaan ensi vuonna muuhunkin kuin ruukuille, mutta ennen kaikkea olen kyllästynyt ruukkuviljelyn työläyteen ja siihen ettei satoa tule edes tällaisena kuumana ja aurinkoisena vuotena.

• Keväällä ei ole kiirettä kylvämisen kanssa, kaikkea ei ole pakko saada kerralla maahan
• Kylvä tilliä parin kolmen viikon välein koko kesä
• Kylvä paljon kukkia eri puolelle palstaa
• Kylvä harvempaan, kyllä sitä tilaa riittää
• Kasvata porkkanat harson alla
• Yksi talvikurpitsantaimi per laji riittää, lajeja voi olla paljonkin
• Huolehdi sadonkorjuu ajoissa, ettei taas tarvitse sormet kohmeessa nostaa punajuuria

• Ei tomaatteja ollenkaan, korkeintaan pari Sun Goldia
• Muutama chili riittää, sekään ei ole pakko
• Verkota karviaiset ennen juhannusta kokonaan

Muistilista ensi keväälle

Taas on aika kirjoittaa ylös asioita, mitä pitää muistaa tehdä ensi keväänä. Lista on tänä vuonna aika erilainen kuin yleensä, osin kummallisen satovuoden takia. Ensi keväänä kannattaa muistaa ainakin seuraavat asiat:

1) Laita mökille pieni yrttipenkki: timjami, rosmariini ja laakerinlehti, ehkä myös basilikaa

2) Tee kohopenkki kurpitsoja varten lämpimälle paikalle, tuo taimet vasta lähempänä juhannusta

3) Palaa aikaiseen esikasvatukseen chileillä ja tomaateilla. Pidä laji- ja taimimäärä pienenä

4) Suojaa karviaiset heti kukinnan jälkeen

5) Istuta  kurpitsat palstan uudelle puolelle lämpimimmälle paikalle

6) Kylvä myös punajuuret uudelle puolelle palstaa

7) Laita edellisten paikat maanparannuskasveille vanhalla puolella palstaa (härkäpapu, herne, auringonkkukka)

8) Suojaa herneet myös kukinnan jälkeen

9) Tavisperunoista Annabelle ja edelleen Arielle jatkoon, Colomba ei todellakaan. 

Mökki elokuussa 2016

Nämä kukat ovat siskolleni. Hän kitki kukat tehokkaasti keväällä vajaa kymmenen vuotta sitten, mutta niin vaan kukat nousivat muutamien tyhjien vuosien jälkeen, ja taas kukkivat yhtä komeasti kuten ennenkin.

Mökin kasvimaa voi hyvin, oikein hyvin jossei liiankin hyvin. Sato on tänä vuonna huima jo nyt. Hernettä riittää, samoin härkäpapua. Punajuurta ollaan syöty jo pitkään, porkkanat ovat isoja ja perunasato on valtaisa, varretkin huitelevat metrissä. Papua vielä vähän odotellaan, purjo ja varsiselleri ovat komeassa kasvussa. Sipulit ovat jo nyt suurempia kuin vuosiin sadonkorjuun aikaan.

Tyrni tuottaa tänä vuonna ensimmäiset marjat, mieli on tosi hyvä siitä. Keväällä vielä mietin että onko meillä sittenkin kaksi poikatyrniä, mutta ei ole. Tänä vuonna tulee muutama kymmen marjaa, se on minusta ihan hyvä alku ja lupaus tulevasta sadosta

Omenaa tulee tänä vuonna hyvin kahdesta vanhemmasta puusta. Karviaisia tuli ihan kohtuudella, samoin punaista viinimarjaa on ihan hyvin. Isoin pettymys on musta viinimarja, saimme poimittua porukalla yhden(!) ämpärillisen kaikista pensaista. Kohta on maijallinen keitetty, siinä on tämän vuoden mustat mehut. Isä rakensi tänään pikkiriikkisen tuen pikkukarviaiselle, joka oli pahasti kallellaan viime talven jäljiltä. Karhunvatukka on kasvanut tämän vuoden komeasti korkeutta, sekin sai kunnon tuen.

Raparperirahka ja kesäkuun pihakuulumisia

Halusin kokeilla raparperirahkaa. Ajattelin että netti olisi pullollaan ohjeita, ja löytäisin jotain muuta kuin mitä sain joskus yhden ravintolan tarjoamana: hapanta rahkaa jossa oli kokonaisia raakoja rapaprperipaloja seassa. Mutta löytämäni ohjeet olivatkin täynnä jotain floravanillaa, valmiita hilloja tai muita kummallisuuksia. Minä tein ihan yksinkertaisen rahkan näin:

5 dl pilkottua raparperia

1½ dl sokeria

½ dl vettä

1 vaniljatanko

2 dl kermaa

500 g rahkaa

Pilko raparperi, laita kattilaan. Lisää sokeri, tilkka vettä ja vaniljatanko. Anna raparperin hautua hiljalleen kunnes se on sopivan hillomaista, n. 15 minuuttia. Jäähdytä kylmäksi ja poista vaniljatanko.

Vatkaa kerma kulhossa. Sekoita joukkoon rahka ja rapaprperihillo. Tarkista makeus ja lisää tarvittaessa sokeria. Rahka oli hyvää ja kesäistä. Sopisi hyvin myös kääretortun tai täytekakun täytteeksi.

Pihalle kuuluu vähän ankeaa. Vasta tänään siirsin tomaatit ja chilit ulos. Koskaan, siis koskaan en ole siirtänyt näin onnettomia taimia näin myöhään ulos, en halunnut edes ottaa kuvaa niistä. En ole viitsinyt edes ulkoiluttaa taimiä, joten harsotin ne kaksinkertaisella harsolla. Se olikin helppoa kun taimet olivat juuri ja juuri ruukunreunan korkeudella. Satoa ei ole pariin vuoteen juurikaan tullut, ja se vei tämän vuoden taimikasvatusinnostuksen täysin. Eikä tilannetta parantanut chileihin tullut kirvainvaasio. Minulta kuoli taimia kasvatusvaiheessa sekä huolimattomaan hoitoon että tuholaisten tekemiin tuhoihin. Saa olla aika ihmeellinen kesä, jos saa edes jonkinlaista satoa chileistä ja tomaateista. Tosin onhan näitä ihmeellisiä kesiä riittänyt, ei voi enää luottaa vanhan kansan viisauksiinkaan.

Marjat kukkivat hyvin, mutta mustia viinimarjoja ei ole juurikaan odotettavissa tänäkään vuonna. Karviaisia on tulossa todella vähän, vadelmien kasvu on hyytynyt. Luumuja tulee ehkä muutama, samoin kirsikoita. Omenoista on vielä liian aikaista sanoa. Ilmeisesti viime vuoden ankea kesä ja hankala talvi vie nyt veronsa.

Kasvulaatikko on kohtuullisessa kasvussa, salaatista saa jo pieniä maistiaisia, ja ehkä retiiseistäkin pian. Rusakko söi sellerit. Porkkanaa ja sipulia saa vielä odottaa. Lämpimästä keväästä huolimatta kasvu ei ole mitenkään ihmeellistä. Ensi vuonna aion vaihtaa mullan kokonaan tuohon laatikkoon, jos vaan vielä keväällä muistan sen.

Helppo mansikkapenkki

Minä luin viime vuonna puutarhalehdestä jutun, jossa neuvottiin käyttämään räsymattoa alustana oikein rikkaruohoisella maalla. Vanhanajan räsymatto estää rikkaruohojen kasvun läpi, mutta mahdollistaa pieneliöistön liikkumisen. Tämä jäi mieleeni silloin mansikkapenkkiä verten. Minä olen haaveillut pienestä mansikkapenkistä pitkään, mutta aina ajatellut että sen perustaminen mökin savimaalle on liian työläs urakka. Viime kesä meni hedelmätarhan perustamisessa ja lisäpuiden istuttamisessa puutarhaan, joten mansikkapenkki jäi suunnitteluasteelle. Tänä kesänä sen sijaan suuria projekteja ei odottanut mökillä, joten pistimme isän kanssa mansikkapenkin pystyyn viikonloppuna ennen juhliin lähtöä.

Kaikki alkoi räsymatosta, kiitos työkaverille lahjoituksesta. Kokeilimme monta kohtaa, ennen kuin hyvä paikka löytyi. Asetimme maton ihan sellaisenaan nurmikon päälle. 

Maton päälle kärräsin ison kottikärryllisen hyvin palanutta lehmän lantaa. Toinen kottikärryllinen oli puoliksi lantaa ja puoliksi kompostinpohjaa, sellaista murumaista saven väristä maata. T'ämä levitettiin lannan päälle, ja lopuksi levitimme vielä säkillisen puutarhamultaa joka oli jäänyt kukkapenkistä yli.

Maan päälle levitin mansikkakankaan ja käänsin reunat maton alle. Tein viillot joista istutin mansikantaimet multaan. Toisessa rivissä on 10 Coronaa, toisessa 10 Bountya. Esikoinen huomautti että laitoin väärät määrät instaan, minulla oli tusina mielessä, mutta 10 niitä kumpaakin oli. Lopulta kastelin vielä maan märäksi. Tämä mansikkakangas on siitä hienoa, että vesi valuu sen läpi. Teimme pienet kuopat keskelle, joihin vesi voi jäädä ennen kuin valuu läpi.

Vielä pitää rakentaa suojakehikko, jotta isän suojelemat räksät ja muut linnut eivät syö satoa, vaan saamme ihan itse nauttia mansikoista. Pidetään peukkuja että tämä toimii.

Mökki toukokuussa 2016

Tämä viikonloppu on ollut ensimmäinen kesäinen viikonloppu mökillä, ja todella puuhakas sellainen. Tänä vuonna jopa mökillä on maa jo lämmennyt ja vesi on viime vuoden juhannuksen lukemissa. Savusauna oli juuri niin mukava lämmittää ja saunoa kuin muistinkin, isä teki vihdan. Laiska töitään luettelee, mutta laitan kuitenkin itselle muistiin tämän viikonlopun puuhat. Kylvin kasvimaan papuja lukuunottamatta. Tänäkin vuonna ihan perinteisesti sipulia, porkkanaa, punajuurta, palsternakkaa, salaattia, tilliä, persiljaa, kukkia, härkäpapuja ja hernettä sekä muutama purjo taimena. Kitkin uuden hedelmätarhan kokonaan, kitkin myös marjapensaiden ja muiden uusien hedelmäpuiden alustat. Ja kunnostin kukkapenkkiä isommin, siitä tulee jossain vaiheessa oma kirjoitus.

Kasvimaa herneitä ja papuja vailla, kuva otettu eilen. Loput jää perunalle, isä hoitaa ne maahan. Lipstikka on nyt parhaimmillaan, pakastan sitä liemiä ja keittoja varten. Raparperi sai kerätä viime vuoden voimaa, ja sen huomaa. Nyt keräsin reilun satsin raparperiä mehua, piirakkaa ja kiisseliä varten. 

Kitkin marjapuskien ja puiden alustat, niitä riitti, kuvassa näkyy vain osa. Vanha kirsikka on komeassa kukassa, saa nähdä tuleeko yhtään kirsikkaa, vai viekö versomuumiotauti tänäkin vuonna sadon. Kaikki puut ja pensaat kestivät viime talven koettelemukset, se on hienoa se. Omenapuut, luumut ja kirsikat kukkivat hienosti nyt, ja lämpöä riittää pölyttäjille. Mustikkakin kukkii paljon, mutta niistä näkee että talvi otti koville. Viime vuosina olen istuttanut paljon puita ja pensaita ja nyt olen ylpeä hienosta puutarhasta ja hedelmätarhasta.

Tässä uuden hedelmätarhan mustaselja Maija. Olen saanut Kielometsästä kaksi taimea, edessä oleva on siemenestä lähtenyt ja taaempana juuriverson taimi. Ihan kuin kaksi eri kasvia, mielenkiinnolla odotan millaisia niistä kasvaakaan. Vaaleampi pensasmainen on jo täynnä nuppuja, ehkä pääsen jo tänä vuonna kokeilemaan mehua ensimmäistä kertaa. Vähän pitää jännätä kuinka nopeasti ja kuinka isoksi kasvavat. Takana kukkii kirsikka. Tänä vuonna levitetään vielä multaa maahan ja tuon vähän maanpeitekasveja. Nyt tyhjässä kohtaa kasvaa valkosipuli ja muutaman viikon päästä tuon vielä kurpitsat tälle alueelle. Tervetuloa kesä!

Talvivalkosipulit maahan ja muuta syksyistä

Talvivalkosipulit ovat maassa, luulisin olleeni ihan sopivassa ajassa. Niiden pitäisi ehtiä juurtua, mutta toisaalta eivät saisi ehtiä kasvattaa vielä vartta ennen talven tuloa. Niin kävi viime vuonna, mutta ihan hyvän sadon sain silti. Vaikka tuo maa näyttää saviselta, on muutama sentti syvemmällä odottamassa sitä itteään, eli lehmänlantaa. Luulisin että valkosipuleille riittää voimaa. Tein vaon valkosipuleille, asettelin kynnet maahan ja peitin ne hyvin mullalla. Nyt toivotaan että ensi vuonna saamme monta isoa valkosipulia mökilläkin.

Tämä alue on samalla korotetulla alueella kuin uusi hedelmätarhakin on. Lähellä oleva koivu on tarkoitus kaataa talvella. Kesällä aion istuttaa kurpitsan pari alueen keskelle, jos vaikka ensi vuosi olisi vähän suosiollisempi kurpitsavuosi, voimaa riittää kurpitsallekin.

Leikkasin myös loput marjapuskat. Nyt on leikattu 10 mustaa viinimarjapensasta, 4 punaista viinimarjaa, 2 isoa punaista karviasta sekä 5 keltaista karviaista. Ja vadelmat myös. Jaoin homman kahdelle viikonlopulle, jottei urakka tuntuisi liian suurelta. Tänä vuonna leikkasin aika reilusti, sillä välissä on ollut liian monta leikkaamatonta vuotta. Nyt näin julkisesti lupaan, että näin pitkää väliä ei enää tule, vaan leikkaan vuosittain sen verran mitä pitää. Leikkasin nyt kaikki sammaloituneet tai jäkälöityneet oksat, sekä kaikki ne, jotka kasvoivat alaspäin tai kasvimaan päälle. Niitä oli paljon. Nyt on kaksi melkein itseni korkuista kasaa leikattuja oksia, hyvä pohja juhannoskokolle. Lisäksi on vielä erikseen iso kasa karviaisen oksia.

Syksyyn kuuluu myös se, että miehet ovat metsällä ja minulle jäi saunanlämmitys, mikäs sen mukavampaa. Vesi oli enää kahdeksan astetta, minä olin ainoa joka ui, kuopuskaan ei lähtenyt kaveriksi.

Yrttinen tomaattisalaatti

Nyt tulee niin yksinkertainen salaatti, ettei se varsinaisesti ohjetta tarvitse, mutta kirjoitan sen kuitenkin tähän ylös, kun kerran sain inspiraation River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Minä en käyttänyt ohjetta suoraan, mutta samoja aineksia kuitenkin. Tämä on kesän salaatti, huonoja tomaatteja ei kannata käyttää. Minä olin ostanut ihania kypsänä poimittuja tomaatteja puutarhalta, ja kokosin itselleni annoksen:

3-4 pienehköä tomaattia

oliiviöljyä

1-2 tl hyvää, makeahkoa, balsamicoviinietikkaa

ruohosipulia, muita yrttejä

suolaa, pippuria myllystä

Pilko tomaatit reiluiksi siivuiksi. Ripottele päälle vähän öljyä ja balsamicoa. Mausta yrteillä, minulla oli nyt ruohosipulia, rosmariinia ja sitruunatimjamia. Rouhi päälle vähän pippuria ja suolaa. Nauti heti.

Olin aamupäivällä palstahommissa, ja tulin siinä vaiheessa sisään kun nälkäkiukku oli useammallakin jo päällä. Keitin sitten nopeasti pastaa, laitoin savusimpukoita öljyineen sekaan ja hyvää juustoa päälle ja tomaattisalaattia lisäksi. Nälkä lähti, ja mieli tyyntyi kaikilla (lapset söivät tomaatit sellaisenaan).

Ja sitten, saanko vähän purnata? Purnaan kuitenkin. Nimittäin tämän vuoden kylmä ja sateinen kevät ja alkukesä vetää mielen matalaksi. Ok, en ole paljoa palstalla ehtinyt ollakaan, kun muita kiireitä on edelleen liikaa, mutta eipä hyvin näytä menevän kuin rikkaruohoilla muutenkaan. Pääsin vasta tänään kitkemään, ja se on kyllä vähän myöhäistä, jopa tänä kesänä. Mutta tältä siis näyttää sekä pihalla että palstalla:

-luumuja ja omenia ei tule kuin muutama (tuuli vei pölyttäjät ja kukat)

-mustaviinimarja on tuholaisten valtaama kuten viime vuonnakin, marjoja ei ole tulossa juurikaan

-tomaatit eikä chilit kuki vieläkään, eli sato jää tältävin vuodelta olemattomaksi

-punajuuret ja porkkanat itäneet huonosti jos ollenkaan, fenkoli ei itänyt

-puolet kurpitsoista kuolleet, toinen puoli kituu

-maissit kituvat keltaisena ja riekaleina

-kyyhkyt söivät herneet

-jänis söi sellerintaimet

jne.jne.

Eipä tarvitse tältäkään vuodelta odotella kummoista satoa. 

Alkukesän mökkipuuhia

 

Epäilys kevättöiden mielekkyydestä pyyhkyityi tänä viikonloppuna kertaheitolla pois. Kylvin mökin kasvimaan, ja se oli erityisen mukavaa tänä vuonna, maa oli taas valmiiksi hyvin muokattu ja sekaan oli käännetty iso määrä palanutta lehmänlantaa. Isä teki taas penkit valmiiksi, joten minä pääsin suoraan kylvämään hyvään maahan. Tänä vuonna oli pelkkää tuttua siementä, porkkanaa, punajuurta, salaattia, tilliä, persiljaa, naurista, hernettä, papua, härkäpapua ja tietysti sipulia. Sipuli jäi vajaaksi, sillä istukassipulit olivat loppu joka paikasta. Nyt toivotaan että sisko vielä löytää jostain, ja saataisi vähän lisää sipulia maahan juhannuksena.

Kurpitsapenkin tein lantakasaan. Katsotaan miten tänä vuonna käy. Paikka on aavistuksen valoisampi kuin edellinen paikka, toivotaan että valo ja lämpö riittävät, eikä ravinteita ole ihan liikaa. Lantakasan takana olevat korret on tarkoitus levittää, kärrätä päälle vähän maata ja tehdä alueesta perunamaa, ehkä jo ensi vuonna.

Kitkin kaikki tärkeimmät marjapensaat, eli kaikki viisi keltaista karviaista ja viherherukan sekä tyrnit (poikatyrni piti uusia, edellinen kuoli). Jos nämä kaksi tyrniä eivät nyt menesty, sitten luovutamme, ja toteamme ettei tuo penkka vaan ole sopiva kasvi pioneerikasville. Kukkapenkkien kitkeminen, hoito ja suunnittelu jää juhannukseksi. Myöhässä olen silloin, mutta lyhyessä viikonlopussa ei vaan ehdi kaikkea. Vihreys on tähän aikaan vuodesta suoraan pakahduttava, etenkin kun sen lisäksi on tuijottanut lähinnä vaan harmaata savimaata.

Kitkin myös vadelmat (ylin kuva), lisäsin alle reilusti lehmänklantaa ja isä laittoi talvella kaatuneesta katajasta tukikepit. Naru vielä puuttuu. Kasvu näyttää hyvältä, ja eiköhän lannoitekin riitä ainakin tälle vuodelle.

Mustaseljan istutin paikkaan, johon on tarkoitus laittaa myös luumua ja pensaskirsikkaa. Toivotaan vaan että paikka ei ole liian kylmä. Tuossa on nyt yksi pistokas ja yksi siementaimi, samanlaiset laitoin myös kotiin pihalle. En sitten uskaltanutkaan laittaa kaikkia samaan paikkaan, jos se ei menestykään mökin savimaassa. Paransin maata reilusti kompostinpohjalla, soralla ja vähän lantaa sekaan. Sain nämä taimet Kielometsästä, mustaselja Maijan historiasta voi lukea tuolta (minä kyynelehdin aina kun luen tekstin). Toivotaan että saan paljon kukkia tulevaisuudessa.

Pihakierros ja palstakävelyllä

 

Tänään on hieno ja aurinkoinen päivä, ihan aito T-paitakeli. Pihalla on pensaiden leikkuuta tiedossa, mutta sitä ennen piti vähän käydä katsomassa että mitä kaikkea keväistä näkyy. Sinivuokot ovat kukkineet muutaman päivän ja vielä riittää vähän nuppujakin. Kaunein väri nyt keväällä, ainakin kun oikein läheltä ihailee.

Karviainen Pellervo. Ei vielä lopullisessa paikassaan pihalla, mutta hyvin talvehti väliaikaisessakin. Saatu Kielometsästä. Maltan tuskin odottaa marjoja, ehkä tänä vuonna tulee muutama maistiainen. Ohutkuorinen karviainen joka maistuu aivan ihanalle.

Raparperit ovat ihan vasta aluillaan. Vähän tuntuu olevan myöhemmässä kuin yleensä, edistystä ei ollut tapahtunut melkein kuukauteen. Mutta toivotaan että jonkinlaista satoa olisi tulossa. Laitan ehkä uuden raparperin uudelle aarille, tämä ei tunnu menestyvän kauhean hyvin tässä paikassa. Uuden karviaisen aion tuoda mökiltä, kaivaa sille ison ison kuopan ja täyttää sen kokonaan ostomullalla ja lannalla. Jos vaikka siinä kasvaisi vähän paremmin.

Pari viikkoa ja saan alkaa kokkaamaan nokkosista jotain hyvää. Tämä nokkospuska kasvaa meidän pihalla, yksi puska josta saan monta ruokaa keväisin ja myöhemmin kesästä vielä lannotetta. Kevät se tekee tosissaan tuloaan. Nyt omenapuiden leikkuuseen.

Mustikka tykkää vanhasta piimästä

Mustikkaa, piimää ja kanaverkkoa

Ja juuen puhu uudesta Valion mustikkapiimästä, vaan siitä, että pensasmustikka kasvaa happamassa (pH 5.5) maassa parhaiten. Minulla on pihalla kaksi pensasmustikkaa, Aino ja Alvar, joille kaivoin aikoinani ison kuopan jonka täytin rodomullalla. Myöhemmin olen lisännyt vielä yhden säkin rodomultaa, ja aina silloin tällöin lannoittanut rodolannoitteella. Tämän lisäksi pensaat on suojattu kanaverkolla kesät talvet.  Niinpä pihalla onkin kaksi upeaa mustikkapensasta, joista yleensä saa monta litraa marjaa (paitsi viime vuonna).

Mutta nyt tulee tämän perjantain pikkuvinkki. Kuulin tämän useita vuosia sitten siskoni anopilta: koska mustikka tykkää happamasta, sille kannattaa kaataa vanhaksi menneet piimät. Ihan loistava idea. Jokunen piimäpurkki kesässä päätyy mustikan juurelle, ja tämänpäiväinen purkki on ollut helmikuun lopusta asti jääkaapissa. Se pääsi vanhettumaan silloin reilusti, ja päätin jättää sen jääkaappiin odottamaan kevättä ja mustikkapensasta. Mittasin piimän pH:n, joka näytti noilla suunnilleen luotettavilla tikuilla pH 4. Ihan hyvin minusta :) Tässä muuten tie hävikistä herkuksi on vähän pidempi kuin yleensä, mutta ei kai se haittaa.

pH 4, eikö vain

Sain 40v-lahjaksi aikoinani luumupuun, Kuokkalan punaluumun. Tämä vuosi on ensimmäinen, kun koko puu on upeassa kukassa. Viime vuonna päästiin jo luumujen makuun, tälle vuodelle on vielä isommat satotoiveet. Ja mikä upeinta, se kääpiöomenapuu, punakaneli, jonka jänikset söivät ensimmäisenä ja toisena talvena melko perusteellisesti, on nyt tekemässä kukkaa. Juhlan paikka, viisi vuotta tässä on odotettukin! Mutta iloitaan sitten kunnolla jos omenia tulee.

Karviaisen juurruttaminen

Minulla on yksi loistava kellanvihreä karviainen, jonka lajikkeesta en ole ihan varma, emopensaan olen saanut ystäväni palstalta. Saattaa olla että se on Hinnonmäen keltainen, joka kuitenkin on vähän erilainen kuin uudemmat Hinnonmäen keltaiset mitä minulla on, tai sitten se on jotain muuta vanhaa kantaa. Olen siirtänyt sitä jo mökille, ja nyt halusin pensaan myös palstalle. 

Laitoin viime kesänä kahteen purkkiin multaa, ja taivutin muutaman oksan purkkiin niin, että vartta jäi mullan alle. Minulla oli muutama kivi painona, pienet metallikokut olisivat kätevät myös, niillä saa varren pysymään mullan alla. Ruukut saivat olla siinä pensaan vieressä koko kesän ja talven. Ruukkua pitää muistaa kastella kesällä, muuten sille ei tarvitse tehdä mitään. Nyt keväällä leikkasin emopensaan oksat irti pensassaksilla, ja pikkukarviainen oli valmis istutettavaksi. Olin kaivanut palstalle ison kuopan, täyttänyt sen mullalla ja ja hyvällä kompostilla  ja istutin pensaan siihen. Nyt saa pensas kasvaa rauhassa palstalla ja toivotaan paljon marjoja.

Maassa

Ruukussa

Vietin tänään 5 tuntia palstalla. Lopputuloksena oli 20 penkkiä, 640 l turvetta levitettynä ja 12 täyttä kottikärrillistä multaa kärrättynä ja levitettynä. Pari ämpärillistä juolavehnän ja voikukan juuria kaivettuna ylös, perunat maassa, ja tuo karviainen. Konkretiaa!

Viides vuosi alkaa, ja nyt olen siinä mihin olen tähdännyt koko ajan

Yksinkertaisia asioita

Kun odottaa oikeaa aikaa, niin kaikki todella simppelikin maistuu ihan parhaalta. Tomaatit alkavat olla tällä hetkellä parhaimmillaan, vaikka omia tomaatteja saakin vielä vähän odottaa, ja niistä saa ihania yksinkertaisia herkkuja.

Basilikat lähtivät minulla hitaasti kasvamaan, ja luulin jo etten saa niistä mitään, mutta komeitahan nuo jo ovat. Minulla on kolmea erilaista basilikaa: pienilehtistä, kurttulehtistä ja tavallista. Sipulit ovat jo syötävän kokoisia, ja nyt alkoikin se aika joka kestää suunnilleen maaliskuulle, jolloin sipuleita ei tarvitse kaupasta ostaa.  Tein yksinkertaisen päällisen patongille:

 
muutamia tomaatteja

pieni sipuli

basilikaa

pikkuloraus hyvää öljyä

rouhaisu mustapippuria

ripaus suolaa

ripaus sokeria

Pilko tomaatit ja sipulit pieniksi. Pienennä basilika, ja sekoita kaikki aineet keskenään. Lusikoi leivän pääälle ja nauti kesäisestä mausta. Hyvää ihan sellaisenaan, alkupalana, salaattina tai ruuan lisukkeena.

Olen aikaisemmin kirjoittanut kuinka vuodet eivät ole veljeksiä. Tämä yllä oleva kuva on otettu täsmälleen samana päivänä kuin tuo vuosi sitten otettu kuva. Antaa vähän suuremmat satolupaukset tälle vuodelle vai mitä. Kaikki on jo itänyt hienosti ja etenkin pavut ovat jo todella isoja, paljon paremmin voivat kuin palstallani, enkä meinaa keksiä että miksi.

Isä teki pyynnöstä näin hienon marjatuen katajasta

Nyt oli aika

Narsissit, takana vielä lunta

Nyt alkoi mustien kynnenalusten aika, mikä onnentunne! Pistää kestohymyn naamalle, ei voi mitään. Vielä on lunta pihalla paikoitellen, mutta keväthommiin sitä kuitenkin pääsi. Piti aloittaa lumipenkkojen levittämisellä. Narsisseissa on viiden sentin alut, kukkivat varmaan kesäkuussa, hih, parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Krookusten, hyasinttien ja tulppaanien päälle jäi enää reilu 10 cm lunta, se toivottavasti häviää äkkiä, vaikka yöpakkasia olikin taas luvassa. 

Tänä vuonna juuri nyt oli aika

1) Leikata marjapuskat, tai siis musta- ja punaviinimarja ja vadelma

2) Siistiä kuollut nurmi kaikkien marjapuskien alta, eli edellisten lisäksi viher- ja valkoherukkan, kolmen karviaisen ja mustikan

3) Lannoittaa marjapuskat

4) Korjata lumen painosta lyttääntynyt mustikan suoja etteivät jänikset pääse taas asialle

5) Nostaa yrttilaatikot ylös. Ainakin timjami, ruohosipuli ja piparminttu talvehtivat tänäkin vuonna

6) Putsata kukkapenkki
7) Kääntää ja putsata kasvulaatikoiden maa
8) Leikata tyhmät puskat
9) Muistaa laittaa sima käymään! Vappu tulee.

Ruohosipuli tarvitsee valoa

Olisipa aarin kokoinen palsta samanlaista multaa kuin tämä

Tämän vuoden sima käymässä

Kevättyöt mielessä

Mustaviinimarja

Mieli on jo ihan kevättöissä eikä ota ollenkaan huomioon paikallista lumitilannetta. Huomaan että olen levoton koko ajan, kun en pääse vielä kääntämään maata, vaikka valon määrän mukaan jo pitäisi, ainakin ihan pian.

Koristeomena

Leikkasin tänään omenapuun ja luumupuun. Omenapuulla on mahdollisesti viimeinen kesä tulossa: jos ei omenia tule, puu saa lähteä ja tilalle tulee joku marjapensas. Se on lähes joka vuosi syöty vaikka miten olen yrittänyt huolehtia ja estää (arvaatte varmaan että seuraava jänis syödään meillä omenakastikkeessa!) ja toistaiseksi on satona tullut kaikkina näinä vuosina yksi raakana tippunut omena. Luumupuu kukki viime vuonna hienosti, mutta luumuja ei silti tullut. Toivotaan tälle vuodelle parempaa satoa.

Marjapuskia en päässyt vielä leikkaamaan, vaikka ainakin tuo musta sitä jo kaipaakin. Viime vuonna tähän aikaan ei ollut lumesta tietoakaan ja kevättöitä oli jo tehty jonkin verran. Koristeomenapuu on syöty tänä talvena kokonaan, se on pakko kaataa keväällä. Alemmat syömäjäljet ovat viime vuodelta, ja tuo ylempi tätä vuotta. Syöminen alkaa 1.5 m korkeudelta, jep, lunta on tullut tänä talvena. Ja mikä traagisinta (NOT!), myös niitä tyhmiä puskia on syöty. Miten sattuikaan, että tuo isoin, juuri viherherukan vieressä ja karviaisen takana oleva on syöty ympäriinsä, eli ei voi muuta kuin kaataa nuo isot oksat pois (varjostamasta ihanaa viherherukkaa).

Tätä fyysistä turhautumista onneksi voi purkaa myös kylvämällä lisää siemeniä, kuten basilikaa, meiramia, timjamia, persiljaa, selleriä ja sitruunakorianteria, sekä lukemalla lehtiä. Tänään tuli Kotilieden puutarhanumero, jossa oli vaikka mitä kivaa, paljon mm. kaupunkiviljelystä. Lisäksi meille jaettiin uusi Kaupunki&viljelijä-lehti, joka alkaa ilmestyä kahdesti vuodessa ja, kuten nimestä voi päätellä, kertoo viljelystä kaupunkioloissa.

ps. Kohta uskallan tilata multaa.

Tyhmä puska syötynä, oikealla vieressä viherherukka

Lukemista ja toiveita

Syksyn töitä

Tähän aikaa vuodesta alkaa syystöiden tekeminen, tai osassa olen jo vähän myöhässä, mutta ei voi mitään: kaikkea ei voi saada. Syksyn huumaavimpiin tuoksuihin kuuluu survotut puolukat. Puolukoissa on bentsoehappoa, joka on luonnon oma säilöntäaine. Jos puolukat survoo huolella, ja huolehtii että survoksen pinta pysyy tasaisena, ne säilyvät jääkaapissa/kellarissa hyvin vuodenkin. On kellareita, joissa puolukat homehtuvat nopeammin, mutta jokainen tuntenee oman kellarinsa (se onnellinen jolla sellainen on). Puolukat kannattaa survoa vanhanaikaisesti survimella. Sauvasekoittimella saa sileää survosta, mutta joukkoon sekoittuu samalla ilmaa, joka heikentää säilyvyyttä. Pieniä määriä kerralla tulee tehtyä niinkin, mutta tuo iso ämpärillinen kannattaa tehdä perinteisen luotettavasti.

Mökin viinimarjapensaiden leikkaus on jäänyt liian monelta vuodelta. Tänä vuonna sato jäi heikoksi, ja marjoja oli rasittava poimia, joten leikkasin ne reilusti tässä parina viikonloppuna. Yhdeksästä pensaasta sain kaksi puolitoistametristä kasaa aikaiseksi. Tämän lisäksi leikkasin karviaisista kaikki sammaloituneet tai muuten vanhentuneet oksat, reilu kasa niistäkin. Toivotaan että tämä syksyn trimmaus onnistui, ja että ensi kesänä saataisi edes kohtuudella marjaa. Ehkä odotettavissa on parin kesän mittainen uudistuminen, mutta ei kai se paljon huonommin voi mennä kuin tänäkään vuonna (joo näin ei kannattaisi ikinä sanoa...).

Ja eiköhän tämän syksyn sienisato ole kerättynä. Niistä tuli kuivattua suurin osa, nyt löytyy monenlaisia tatteja, mustatorvisieniä, lampaakääpiä ja vaaleaorakkaita kuivattuna. Olen kuivannut ne noin 50:ssä asteessa rapsakan kuiviksi. Kuivatut sienet säilyvät useamman vuoden, joten ei hätää jos ensi vuosi on huono sienivuosi.

Takana kuivatut lampaankäävät, edessä orakkaat