Sain viettää tänäkin vuonna päivän Kielometsässä, aivan kuten
viime vuonna. Sitä on taas yhtä haltioissaan ja virkistäytynyt kuin mitä oli viime vuonna (kannattaa lukea tuo viime vuodenkin teksti, sillä en toista tässä samoja asioita vaikka voisinkin). Tämä päivä on kyllä todellakin yksi tämän vuoden kohokohdista, olkoonkin, että elämäni epäiltiin olevan aavistuksen tylsää...
Säilöimme porukalla samaa omenakompottia kuin viime vuonna, lisäksi teimme venäläisiä suolakurkkuja (iso purkki) ja etikkaisia chilikurkkuja. Kirjoitan chilikurkkujen ohjeen tähän, tällä tapaa olen tehnyt etikkakurkkuja monena vuotena, ohjeen perusidean olen ottanut
Satu Koivistolta, kurkut teen aina sinne päin, eli tämä on vähän muunnettu ohje:
2 kg kurkkua (vähän vajaa)
4-5 chiliä viipaloituna (minulla aika mietoja lajikkeita 4 erilaista)
reilu pala inkivääriä kuorittuna ja viipaloituna
mustaherukanlehtiä
tillin kukintoja
1 l vettä
4 dl sokeria
5 rkl suolaa
1 rkl sinapinsiemeniä
1 rkl korianterinsiemeniä
6 dl etikkaa
Pese ja viipaloi kurkut. Laita (steriloituun) purkkiin kerroksittain kurkkuviipaleet chilien, inkiväärin, herukanlehtien ja tillin kukintojen kanssa. Keitä liemen aineksia niin että sokeri ja suola sulavat ja muutama minuutti päälle. Lisää etikka ja anna kiehahtaa. Kaada kuuma liemi kurkkujen päälle, sulje kansi. Anna maustua vähintään viikko kylmässä. Meillä syödään näitä ainakin leivän päällä, hodareissa, hampurilaisissa ja (peruna)laatikkoruokien lisukkeena.
Viime vuotiseen tapaan otimme Kahvelon Ilsen kanssa kaiken irti päivästä. Lähdimme matkaan aikaisin aamulla ja kävimme sienessä ennen Kielometsään saapumista. Saaliina oli suppiksia ja vähän kantarelleja. Lounaan jälkeen kävimme uudestaa sienessä koko porukalla, saaliina lisää suppiksia ja muutama kantarelli. Huomatkaa minun uudet Sievin saappaat, mikä ihana väri. Eipä haitannut sade, vaikka sitä riitti vähän koko päivälle.
On tämä, tällaista runsasta kauneutta harvoin pääsee ihailemaan. Ruusuilla oli toinen kukinta päällä, liljatkin kukkivat vielä ja kasvihuoneessa kukki yli parimetrinen dahlia. Ja kauneista kaunein ruusu, ihan saappaideni värinen!
Puutarhasta löytyi mm. vadelmia, omenia, päärynöitä, luumuja ja seljanmarjaa. Teimme samaa kompottia kuin viime vuonna, se vaan on niin hyvää. Lisäksi Jukka järjesti meille hedelmien maistelun:
- Astrakaani iso kuulas
- Borgovskoje
- Jättimelba
- Tuntematon (Rautell?)
- Tohtorin päärynä
- Sinikka (luumu)
- Eurazia (luumu)
- Minikiivi
- Maira (persikka)
Voisin laittaa tähän listaan monta huutomerkkiä, niin upea setti! Lempihedelmä oli, no kaikki! Ja kotimaista persikkaa, ihan uskomatonta.
Ja päivän ruoka! Tullessa meitä odotti kastanja-salvia-keitto ja hyvät leivät. Keiton ohje oli River Cottagen Veg Everyday -kirjasta, miten se onkaan mennyt ohi. Päivällistäkään ei voi hehkuttaa liikaa, tässä taisi olla tämän vuoden paras illallinen. Jamie Oliverin uuniperunoita (pieni epäilys nousi seurueessa, että onko inkubaatioajat optimoitu, mutta lopputuloksen mukaan sanoisin, että kyllä on) ja italialaista salvia-quornia, ihan käsittämättömän hyvää.
|
Jukan ottama kuva |
Lisukkeena oli meille kolmelle lihansyöjälle peuran sisäfile. Laitoin fileen aamulla tilkkaan öljyä, jossa oli ½ tl suolaa sekä rosmariinia ja laakerinlehteä pilkottuna (ei siis pippuria eikä mitään muutakaan). Tämä sai marinoitua päivän ajan, ennen grillaamista pyyhin ylimääräiset öljyt ja yrtit pois. Grillasin fileen kolmelta puolelta reilun minuutin puoleltaan lähes suoraan hiipuvan hiilloksen päällä. Sen jälkeen file sai levätä folioon käärittynä vajaan vartin. Sanoisin näin vähän vaatimattomasti, että suunnilleen parasta lihaa mitä olen syönyt. Ja taisi maistua muillekin.
Illan kruunasi upea jälkiruoka hillasta. Onneksi sain reseptin, tätä pitää tehdä pian uudestaan. Meillä oli käsittämättömän upea päivä: koko päivä ulkoilua ja säilömistä sekä puutarha ja talo täynnä kauneutta, ja tietysti loistavaa ruokaa ja parasta seuraa. Kiitos Kielometsän isännille ja muille ihanasta päivästä!
Ps. Mun uudet housut näytti tältä, kun illalla istahdin autoon. Hämähäkinseittejä, lehtiä ja mitä vielä. Ja Ilse vieressä oli ihan fressinä siisteissä farkuissa. Mä en tajua.