Mustikkapiirakka 2026

Tämän vuoden mustikkapiirakka on oikeasti kuningatarpiirakka, sillä mustikkaa on meillä päin korkeintaan kohtuullisesti, mutta vadelmalla on huippuvuosi (ja sen lisäksi on huono matovuosi). 

Halusin tehdä amerikkalaistyylisen mustikkapiirakan, sellaisen jota yleensä teen kirsikkapiirakaksi. Se piirakka, jossa rasva ja jauhot nypitään murumaiseksi, ja joka on minun inhokkitapa tehdä piirakkataikina, etenkin mökillä. Niinpä vähän oioin mutta siitä huolimatta tästä piirakasta tuli todella erinomainen. Piirakkapuristien ei tarvitse kommentoida, minä teen jatkossakin näin, ainakin mökillä. Tästä tuli yksi parhaista mustikkapiirakoista mitä olen tehnyt, erilainen mutta oikeasti puhdasta iloa. 

Vuokana minulla oli 22 cm halkaisijaltaan oleva vuoka, eli tämä on aika pieni piirakka. Tai oikeasti sen kokoista vuokaa apuna käyttäen tehty foliovuoka, sillä tein samalla toisenkin piirakan ja mökillä oli vain yksi sopiva vuoka. Asettelin tyhjään vuokaan muutaman kerroksen foliota, vuorasin sen leivinpaperilla ja paistoin pellin päällä. Piti muotonsa hyvin, mutta tietysti oli sen verran lötterö, että pelti alla oli tarpeen. 

150 g voita

1½ dl sokeria

1 muna

4½ dl jauhoa

1 rkl sitruunanmehua

8 dl mustikkaa

2 dl villivadelmaa

1 dl sokeria (tai vähemmän)

2 rkl perunajauhoa

Vatkaa voi ja sokeri sekaisin, ei tarvitse vatkata kuohkeaksi vaahdoksi saakka. Vatkaa muna joukkoon ja kun ne ovat hyvin sekaisin lisää jauhot. Vatkaa nekin vatkaimen pienimmällä teholla, lisää sitruunamehu. Tässä vaiheessa taikina on sellaista murumaista. Painele taikina palloksi ja jaa kahtia, toinen puolikas saa olla vähän isompi kuin toinen.. Kauli pienempi puolikas pohjaksi ja asettele se piirakkavuokaan.

Sekoita marjat, sokeri ja perunajauhot sekaisin. Kaada täyte piirakan pohjalle. Kauli isompi puolikas vähän vuokaa isommaksi ja asettele se piirakan päälle. Sulje reunat ja tee haarukalla pieniä koloja piirakan päälle. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

Ihanaa lämpimänä, ihanaa kylmänä. Syötiin vaniljakastikkeen kanssa, mutta hyvää oli ilmankin. 

Savupeurapiirakka

Tänä vuonna vietimme lasten synttäreitä talvimökillä. Vieraita tuli paikalle kahdessa erässä mikä sopi oikein hyvin sillä muuten olisi voinut olla vähän ahdasta. Talvimökillä ei ole tavallista uunia, joten olimme leiponeet tarjottavat etukäteen. Minä tein edeltävänä perjantaina vain muutaman tunnin työpäivän ja lopun päivästä käytin leipomiseen. Esikoinen paistoi cocktail-piirakat ja browniet, minä leivoin loput tarjottavat.

Tällä kertaa emme siis tarjonneet ruokaa, vaan kakkukahveilla mentiin. Suolaisena tarjottavana oli cocktail-piirakoita ja munavoita, sienipiirakkaa suppilovahveroilla ja tätä piirakka. Piirakat eivät esteettisesti ole kummoisia, ainakaan nopeasti napatuista kuvista (en meinaa millään muistaa ottaa kuvia kun en niin pitkään aikaan ole blogannut mitään). Mutta uskokaa pois, tämä oli erinomaisen makuista piirakkaa. Käytin tähän viipaloitua savupeuraa, se piti vain suikaloida pieneksi. Tämä ohje on isolle piirakalle, piirakkavuoka on halkaisijaltaan 30 cm.

300 g vehnäjauhoa

ripaus suolaa

120 g voita

1,2 dl vettä

Valmista kuuman nesteen taikina. Mittaa vehnäjauhot ja suola kulhoon. Sulata kattilassa voi, lisää vesi ja anna kiehahtaa. Sekoita kuuma neste jauhoihin (käytä esim. haarukkavatkainta) ja anna taikinan vähän jäähtyä. Kauli taikinasta vähän vuokaa suurempi pohja, siirrä se vuokaan ja tasoita reunat. 

n. 300 g savupeuraa

1 paprika

n. 10 cm pätkä purjoa

5 munaa

400 g ranskankermaa

1 dl kermaa

n. 1 dl juustoraastetta (nyt oli kolmen eri juuston kannat)

Pilko peura suikaleiksi. Pilko myös paprika ja purjo ja levitä kaikki pohjan päälle. Sekoita kulhossa munat, ranskankerma, kerma ja juustoraaste ja kaada seos piirakan päälle. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia (aika riippuu uunista).

Piirakka on hyvää samana päivänä ja erityisen hyvää seuraavana päivänä. 

Mustatorvisienipiirakka (vegaaninen)

Yhden metsäretken saalis

Tänä vuonna mustatorvisieniä on erityisen runsaasti, en muistaakseni ole koskaan löytänyt sitä näin paljoa näin monesta paikasta. Sieni on helppo tunnistaa ja sitä poimii nopeasti, kunhan ensin löytää ne. Tänä vuonna löytäminenkin on ollut helppoa kun sitä on kasvanut ihan puhtaalla sammaleella vähän joka puolella tuttuja metsiä. 

Kun sienen poimii, siitä kannattaa leikata maan alla kasvava osa pois (tuo punaisen nuolen osoittama osa), se tuo tunkkaista maan makua sieniin. Välillä törmää kommentteihin, ettei mustatorvisientä kannata käyttää paljoa, että se on niin voimakkaan makuinen, mutta epäilen että usein kyse on vain siitä, että sienistä ei ole poistettu tuota tympeänmakuista jalkaa. Minusta näin poimittuja mustatorvisieniä voi käyttää ihan reilustikin ja maistuvat vaan hyvältä. 

Olen tehnyt tänä vuonna torvisienistä risottoa, pastaa, piirakoita, keittoja ja kastikkeita. Ja on sieniä riittänyt kuivattavaksi asti. Tein piirakan myös vegaanisena. Käytin lempipohjareseptiäni, vaihdoin vain voin öljyyn, ja se toimi ihan hyvin. Toki myös mikä tahansa muukin vegaaninen rasva käy. 

150 g jauhoa

½ tl suolaa

60 g öljyä (tai esim. Keijua sulatettuna)

60 ml vettä

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Kiehauta vesi ja lisää öljy siihen (tai sulata Keijukin kattilassa jos käytät sitä). Kaada kiehuvan kuuma neste jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella ettet polta sormiasi. Levitä taikina pieneen vuokaan.

reilu ½ l mustatorvisientä

1 pienehkö sipuli

öljyä paistamiseen

suolaa, pippuria

2 dl kaurafraichea (tai muuta vastaavaa)

1 dl soijajugurttia

2 tl hyvää balsamicoa

Paista sienistä kuivalla pannulla nesteet pois. Lisää pilkottu sipuli ja vähän öljyä, anna sipulin kuullottua hetki. Sekoita kulhossa täytteen aineet ja levitä piirakkapohjan päälle.

Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja nauti hyvästä sienipiirakasta. 

Helppo pasta: runsaassa öljyssä paistetut sienet ja sipulit sekoitettu pastan joukkoon. Päälle (parmesan)juustoa tai vuustoa.

Matsutakepiirakka

Yhtenä toukokuisena lauantaina nautimme päivälliseksi englantilaisen kello viiden teen. Suolaisena tarjottavana oli leipien lisäksi piirakkaa: matsutakea sienifaneille ja peura-paprikapiirakkaa muille. Tein vaihteeksi vähän uudenlaisia leipiä, toki ne perinteiset kurkkuleipä ja lohitahnaleipä, peuraa ruisleivällä, mutta sen lisäksi tein yhdet leivät luumu-chutneyllä ja hyvällä juustolla sekä toiset leivät munatäytteellä (neljä munaa, vajaa kaksi rkl majoneesia ja 1 tl omenaviinietikkaa sekoitettuna tahnaksi). Etenkin munaleivistä tuli uusi lempileipä kurkkuleipien ohella. 

Tein myös nopeat suolaiset piirakat. Minulla oli pakastimessa pieni annos hyvää piirakkataikinaa ja käytin sen. Voit käyttää tähän mitä tahansa mieluista piirakkataikinaa, minä taidan käyttää aina tuota samaa. Teen kerralla ison annoksen piirakkataikinaa ja pakastan sopivan kokoisina paloina myöhempää käyttöä varten. Nyt minulla oli pieni nyrkin kokoinen pala taikinaa, se suli nopeasti ja oli helppo kaulia pieniin vuokiin sopivaksi. Tästä ohjeesta tulee kaksi pientä annospiirakkaa, pienehköön piirakkavuokaan kannattaa annos tuplata, ja jos on iso vuoka niin kolmin-nelinkertaistaa. Pidin kaiken hyvin yksinkertaisena ja pelkistettynä, sillä halusin nauttia sienien mausta lähes sellaisenaan.

suolaista piirakkataikinaa 

n. kourallinen kuivattua matsutakea

vettä

oljyä/voita

pieni sipuli

suolaa

1 muna

1 dl kermaa

Laita sienet likoamaan pieneen vesimäärään. Kun sienet ovat imeneet veden, ruskista sienet öljyn ja voin seoksessa. Kuori ja pilko pieni sipuli hienoksi silpuksi, lisää pannulle ja anna sienienkin kuullottua vähän, mausta suolalla. Kauli piirakkataikina vuokiin ja jaa sienet ja sipuli tasaisesti kummallekin. Sekoita muna ja kerma ja kaada sienien päälle. Paista  200 asteessa n. 10 minuuttia, isompia piirakoita pitää paistaa pidempään.

Hyvä piirakka, niin tosi hyvä. Leipien ja piirakoiden lisäksi tarjolla oli skonsseja itsetehdyn mansikkahillon ja kerman kanssa sekä kahdenlaisia minimuffineja ja marmeladeja.

Kirsikkakukko

 

Mökin kirsikkapuissa oli tänä vuonna mukavasti kirsikkaa. Niitä riitti sekä piirakkaan että hilloon. Olin leiponut aiemmin kuningatarkukon (alin kuva, ohjeen kirsikoiden tilalla oli 9 dl mustikkaa ja 3 dl vadelmaa sekä sokeria oli 1 dl). Kuningatarkukko oli niin hyvää, että söimme kolmestaan (minä, mies ja isä) sen lähestulkoon kokonaan yhdeltä istumalta, pienet palat jäi kaikille aamuksi. Koska kirsikoita riitti niin ajattelin leipoa tämän vuoden kirsikkapiirakan kukkona.

Yksi litra kirsikoita ilman kiviä

Otin ohjeen Martta-liiton sivuilta, vähän lisäsin jauhoa pohjaan ja sokeria kirsikoille alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna sekä lyhensin paistoaikaa. Leivoin kirsikkakukon näin:

200 g voita

1 dl sokeria

4½ dl ruisjauhoa (minulla oli Jalon myllyn piirakkajauhoja)

1 tl leivinjauhetta

 

1 l kirsikoita, kivet poistettuna 

1,25 dl hillosokeria

½ dl perunajauhoa

Sulata voi ja sekoita sokeri siihen. Sekoita joukkoon ruisjauhot ja leivinjauhe. Levitä 2/3 taikinasta korkeaan uunivuokaan, jätä 1/3 taikinasta kanneksi. Sekoita kirsikoiden sekaan hillosokeri ja perunajauhot, kaada ne taikinapohjan päälle. Kauli loput taikinasta kanneksi jolla peität kirsikat. Paista kukkoa 200 asteessa n. 50 minuuttia. Anna vähän jäähtyä ja nauti jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa. Hyvää, niin hyvää; riitti kuitenkin kauemmin kuin tuo kuningatarpiirakka.

Kuningatarpiirakka

Täydellinen tattipiirakka

Yhden etäpäivän lounas

Tässä blogissa voidaan mennä peräkkäin ihan tavallisesta täydelliseen. Minun teki mieli ihan tavallista tattipiirakkaa, sellaista korkeaa, täyteläistä ja miedon makuista jossa pääasiassa maistuvat tatit. Tavallista tavoittelin, mutta siitä tulikin ihan täydellinen tattipiirakka. Käytin taas suosikkipohjaani ja tatit paistoin vanhanaikaisesti pannulla kuutiona sellaisiksi sopivan pehmeiksi. Jotenkin vaan kaikki osui täydellisesti kohdilleen. 

150 g jauhoa

½ tl suolaa

60 g voita

60 ml vettä

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada neste jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella ettet polta sormiasi. Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat kaulia sitä. Kauli taikinasta tasainen levy ja siirrä se vuokaan, minulla oli soikea korkea suht pieni vuoka.  

n. 1 l pilkottuja tatteja

voita/öljyä

1 iso sipuli

suolaa, pippuria

100 g hyvää juustoa raasteena

2 dl ranskankermaa

2 kananmunaa

Siisti ja pilko tatit. Paista niitä kuivalla pannulla niin, että nesteet haihtuvat. Lisää pannulle vähän rasvaa ja pilkottu sipuli, mausta suolalla ja pippurilla. Paista sen verran, että sipulit pehmenevät.

Sekoita kulhossa juustoraaste, ranskankerma ja munat sekaisin keskenään. Minä käytin aika mietoa juustoa. 

Levitä sieni-sipuliseos piirakkapohjalle. Kaada juustoseos päälle ja paista 200 asteessa 30 min. Anna vähän jäähtyä ja nauti salaatin kanssa. Etälounas täysi 💚

Näistä tateista osa päätyi piirakkaan

Kirsikka-marenkipiiras

Tämä vuosi on hyvä kirsikkavuosi, samaan tapaan hyvä kuin oli kuusi vuotta sitten. Eli niiden mökin kirsikoiden lisäksi pääsin poimimaan kirsikoita isän vanhalle kotipaikalle. Poimin isän ja lasten kanssa kirsikoita niin, että kotiinviemiseksi jäi syötyjen kirsikoiden jälkeen kahdeksan litraa. Käytin yhden päivän niiden putsaamiseen; keitin hilloa, tein jäätelöä ja pakastin pari litraa hillosokerin kanssa piirakoita varten. Ja yhden litran käytin tähän piirakkaan.

Tämä oli (miehen mukaan) oikein onnistunut piirakka, sillä se maistui aikuisille erinomaisesti, mutta lapset eivät pitäneet yhtään. Eli me saimme enemmän, ja jäi siitä vietäväksi kyläreissullekin. Kirsikan kirpeys sopi hyvin marengin makeuden kanssa yhteen. 

Ehkä ensi kerralla soseutan kirsikat, mutta miehen mielestä pitää tehdä samalla tapaa kokonaisista kirsikoista. Minä otin pohjan edellisestä piirakasta, määrä oli oikein hyvä isoon 30 cm piirakkavuokaan pohjaksi. 

100 g voita

3 dl vehnäjauhoa

1 dl sokeria

1 muna

2 tl sitruunamehua

Pilko jääkylmä voi pieniksi kuutioiksi. Lisää jauhot ja nypi murumaiseksi. Sekoita sokeri joukkoon. Lisää muna ja sitruunamehu ja sekoita taikina palloksi. Jäähdytä taikina kylmäksi jääkaapissa puolisen tuntia. Kauli taikina ja siirrä se vuokaan. Tai painele taikina lämpimänä vuokaan ja jäähdytä vuoka pohjineen sen jälkeen jääkaapissa kylmäksi. 

1 l hapankirsikoita

1 rkl perunajauhoa

1 dl hillosokeria

2 tl sitruunamehua

Poista kirsikoista kivet. Sekoita kirsikoiden joukkoon perunajauhot, sokeri ja sitruunanmehu. Paista piirakkaa kirsikoiden kanssa 200 asteessa 20 minuuttia. Piirakan paistuessa valmista marenki. 

5 munanvalkuaista

2½ dl erikoishienoa sokeria

1 tl maissitärkkelystä

Vatkaa munanvalkuaiset hyväksi vaahdoksi. Lisää sokeria pikkuhiljaa niin, että edellinen satsi on aina ehtinyt liueta vaahtoon. Lisää lopuksi vielä maissitärkkelys ja vatkaa hyvin sekaisin.

Nosta piirakka uunista. Levitä tai pursota marenki tasaisesti piirakan päälle. Paista piirakkaa vielä 20-25 minuuttia 175 asteessa. Anna piirakan jäähtyä hyvin.

Me joimme villikirsikalla maustettua teetä piirakan kanssa, suosittelen!

Vuoden 2021 kirsikkapiirakka

Tänä vuonna ei tule vuoden mustikkapiirakkaa, mutta tuleepahan vuoden kirsikkapiirakka. Mustikat ovat nimittäin tänä vuonna sellaisia katajanmarjoja täällä päin että päätin olla menemättä mustikkametsään, tyhjän saa pyytämättäkin. Pakastimessa on vielä vähän mustikoita viime vuodelta, ehkä niillä pärjää tulevankin vuoden. Taas toukokussa lehdissä hehkutettiin hyvää mustikkavuotta, ja taas ollaan tässä, ärsytti jo toukokuussa ja harmittaa tietysti nyt kunnolla. 

Kyllä on melkein litra

Mutta kirsikoita on, sellaisia pensasmustikan kokoisia. Mökin kahdesta kirsikkapensaasta sain ensimmäistä kertaa oikein kerättyä satoa, vajaan litran verran näitä pieniä mutta maukkaita kirsikoita. Kuusi vuotta tähän meni näissä mökkiolosuhteissa. Nämä arvokkaat kirsikat piti tietysti leipoa piirakaksi, mikään muu ei tullut kyseeseen.

Kirsikat taikinakulhossa tiskin säästämiseksi

Kirsikkapiirakka on minusta kaikista ruokajutuista ehkä eniten sellaista rakkausruokaa, sen verran sen valmistaminen vaatii vaivaa. Ensin keikkuu poimimassa niitä kirsikoita mikä ei ihan hetkessä käy. Kirsikan kivien poistaminen, etenkin näistä pensasmustikan kokoisista kirsikoista, vie oman aikansa. Menköön meditaatiosta, pitkästä sellaisesta. Ja sitten pitää puljata piirakkataikinan kanssa, sellaisen jonka kanssa menee meinaa mennä hermo. Mutta lopputulos on jotain ihan käsittämättömän hyvää. Vaikka ei ole mikään kovin rakastettava tai rakastava olo näissä vaihdevuosi- ja koronavuosihuuruissa niin siitä huolimatta leivoin tämän piirakan, puhukoon se puolestaan. 

Googlailin paljon reseptejä, mutta lopulta päädyin tekemään lähes samnalaisen piirakan kuin tein blogin ensimmäisenä kirsikkapiirakkana kymmenen vuotta sitten. Mökillä on vähän isompi vuoka kuin kotona oli, nyt taikinaa olisi saanut olla vähän enemmän: jäi ristikko tekemättä. Alkuaikoina viittasin resepteihin linkeillä ja ajattelin sen riittävän, eli en kirjoittanut välttämättä itse tarkasti ohjetta ylös. Virhehän tämä oli, nimittäin kun blogi/lähde poistuu netin uumenista, se on kadonnutta tietoa. Onneksi myöhemmin olen aina kirjoittanut ohjeen kokonaisuudessaan viittauksen lisäksi. Näin tein tämän piirakan:

100 g voita

3 dl vehnäjauhoa

1 dl sokeria

1 muna

2 tl sitruunamehua

Pilko jääkylmä voi pieniksi kuutioiksi. Lisää jauhot ja nypi murumaiseksi. Sekoita sokeri joukkoon. Lisää muna ja sitruunamehu ja sekoita taikina palloksi. Litistä taikina voipaperien väliin ja siirrä oikein kylmään jääkaappiin tai pakastimeen odottamaan.

1 l hapankirsikoita

1 rkl perunajauhoa

1 dl hillosokeria

2 tl sitruunamehua

n. 20 g voita 

Poista kirsikoista kivet. Sekoita perunajauhot joukkon, samoin sokeri ja sitruunamehu.

Kauli taikina ohueksi levyksi voipaperien välissä ja siirrä se n. 20-23 cm piirakkavuokaan. Leikkaa ylimääräiset reunat pois, pyörittele ylijäämätaikina palloksi ja kaulitse se uudelleen. Leikkaa suikaleiksi tai ota muotilla kuvioita (nyt jäi vähän naftisti taikinaa yli enkä saanut ristikkoa/kuvioita päälle). Kaada kirsikkatäyte pohjalle ja lisää loput taikinasta joko nätisti ristikoksi tai noin kuin minä tein. Pilko vähän voita taikinapalojen päälle.

Paista piirakkaa 200 asteessa 45 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti piirakka joko kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Vaniljakastike puuttuu kuvasta

Toscakakku Tools-vuokaan

Olen suunnitellut pitkään tekeväni toscakakkua. Saattaa olla, että joskus olen sitä tehnyt, mutta en kyllä montaa kertaa muista. Käytin ohjeena alkuperäistä Valion ohjetta, mutta muutin pohjan reseptin 1½-kertaiseksi ja mantelikuorrutteen määrän kaksinkertaiseksi. Halusin nimittäin valmistaa toscakakun metalliseen Tools-vuokaan (n. 24x28 cm, vuoka, jonka käyttö tuottaa suurta iloa joka ikinen kerta). Yleensä tosacakakuissa on minusta liian vähän kuorrutetta suhteessa pohjaan, joten suurensin kuorrutteen määrää enemmän kuin pohjan, tämä on hyvä suhde.

3 kananmunaa

2,25 dl sokeria

3, 75 dl vehnäjauhoa

2 tl leivinjauhetta

0,75 dl maitoa

200 g voita

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään sekä maito ja sulatettu voi keskenään. Sekoita nämä kaikki munavaahtoon. Kaada seos uunivuokaan, joka on vuorattu leivinpaperilla (rypistä leivinpaperiarkki, jonka jälkeen se on helppo saada vuokaan asettumaan hyvin). Paista 175 asteessa 25 minuuttia. Sillä välin valmista kuorrute:

100 g voita

150 g mantelilastuja

2 dl sokeria

1 dl kermaa

2 rkl vehnäjauhoa

Sulata voi kattilassa. Lisää muut aineet, sekoita ja anna kiehua hiljalleen niin, että kuorrute sakenee. Levitä mantelikuorrute esipaistetun pohjan päälle, ja paista 200 asteessa vielä kymmenisen minuuttia. 

Toscakakku säilyy viikonkin jääkaapissa, tosin mies totesi maistettuaan piirakkaa, että ei säily. Pienikin pala riittää, sopiva pikkumakea etäiltapäiväkahvitauolle.

Mustikkapiirakka Valamon luostarin omenapiirakan ohjeella

Terveisiä mökiltä jossa olen ollut etätöissä tällä viikolla. Kävin tiistaina mustikassa työpäivän jälkeen, päätin nimittäin poimia ensimmäisenä iltana sen verran mustikoita, että saataisi isän kanssa hyvät aamiaiset loppuviikolle. Mustikoita tulikin ihan huomaamatta 5 l (eli tämän vuoden mustikkasatoni on 80 l). Puolta ämpärillistä mekään emme saa aamiaisilla kulumaan, eikä mökin pienessä yläpakastimessa ollut tilaa (ei sillä että näitä viimeisiä kannattaisi pakastaakaan, sen verran mustikkakausi alkaa olla ohi). Eli pakkohan niitä mustikoita oli piirakkaankin kuluttaa.

Mökillä oli tällä kertaa ihan perusraaka-aineet, eli mustikkapiirakka oli tehtävä aika yksinkertaisin ainein. Mielessä oli Valamon luostarin omenapiirakka, sillä munia, sokeria ja jauhoja löytyy aina, ja kyllä siitä teemaidosta vähän joutaa muuhunkin. Onneksi keksin tämän piirakan, tuli nimittäin ihan älyttömän hyvä piirakka. Tein piirakan vähän pienempänä, en siis pellillistä, kun eihän sitä olisi saatu kahdestaan syötyä, ehkä aavistuksen kadutti tämä ratkaisu. Lisäsin kardemummaa taikinaan, koska se vaan on niin hyvää mustikan kanssa, ja täytyy sanoa että taidan lisätä seuraavan kerran omenapiirakkaankin. Sanoinko jo, että tuli todella hyvä piirakka, kannattaa kokeilla.

2 munaa

1½ dl sokeria

3 dl vehnäjauhoa

1½ tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

70 g voita

1 dl maitoa (tai vettä)

4-5 dl mustikkaa

2 rkl sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe ja kardemumma keskenään sekaisin, lisää munavaahtoon. Sulata voi ja kiehauta se maidon kanssa. Kaada ne kiehuvana taikinan joukkoon vatkaten samalla. Levitä taikina uunivuokaan ja ripottele päälle reilusti mustikkaa. Minä en nyt mitannut määrää, mutta laitoin niin paljon että pinta peittyi kokonaan mustikkaan. Ripottele päälle sokeria. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti (ja jos et malta odottaa, oli se hyvää kuumanakin).

En tiedä oliko se mustikoiden runsaus, ihanat illat mökillä vai mikä, mutta piirakka maistui niin ihanalta, että en muista näin hyvää mustikkapiirakkaa tänä vuonna syöneenikään. Ja niitä on syöty paljon.

Vuoden 2020 mustikkapiirakka

Tämän vuoden mustikkapiirakka on ihan tavallinen mamman marjapiirakka. Oikeasti tämä on jo kolmas mustikkapiirakka minkä leivon tänä kesänä, ensimmäinen oli tietysti pullataikinaan tehty, toinen oli Sikke Sumarin piirakka. Muu perhe toivoi nimenomaan tätä piirakkaa (ja ihmettelee miten minun mielestä pullataikinaan leivottu on se paras piirakka), joten sovitaan tämän olevan vuoden 2020 mustikkapiirakka. 

Olen poiminut tähän mennessä 40 l mustikkaa, tämä saattaakin jäädä tämän vuoden saaliiksi. Olen ihan tyytyväinen tähänkin, etenkin viime vuoden totaalisen marjattoman vuoden jälkeen. En ole ihan pian menossa takaisin mökille, ja saattaa olla, että mustikat on poimittu ennen sitä, ehkä vadelmakausikin on silloin ohi. Pelasin varman päälle ja pakastin mansikoitakin viitisen laatikkoa, tai ehkä niistä syötiin laatikollisen verran, mutta enemmän kuitenkin kuin yleensä. Että ainakin jotain marjoja on talven varalle.

150 g voita

1½ dl sokeria

1 muna

1½ dl grahamjauhoa

1½ dl vehnäjauhoa

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna voimakkaasti vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe ja sekoita taikina. Levitä taikina isoon, n. 30 cm halkaisijaltaan olevaan piirakkavuokaan.

1 muna

2 dl creme fraichea

½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

n. 4 dl mustikkaa

Sekoita täytteen aineet keskenään. Levitä täyte pohjan päälle, ripottele mustikat päälle. Usein teen kaksinkertaisen täytteen, mutta nyt halusin sitä vanhanaikaisesti ohuelti. Paista 200 asteessa 30 minuuttia, anna piirakan jäähtyä ennen nauttimista.

#pyörällämetsään

Sauvajyvänen 9 v

Minulla on tänään synttärit, tai siis ei minulla vaan blogilla, kokonaista 9 v. Esikoinen halusi harjoitella liukuvärjäystä kakkuun, ja teki tänä viikonloppuna ihan muuten vaan tuon upea raparperi-kinuskikakun, olkoon se nyt synttärikakkuna.

Kaukaiselta tuntuu vuoden takainen kirjoitus, niin on tämä kevät nollanut kaiken tutun. Viime (blogi)vuoden kohokohta oli esikoisen Prometheus-juhlat, tämän vuoden kohokohta piti olla omat viiskymppiset. Ehkä se olikin, mutta ihan eri tavalla kuin ajattelin. Ja vaikka kokkausinto on välillä vähintäänkin hukassa, on tämä blogi ollut minulle hyvä tapa kirjata mietteitä etenkin nyt poikkeusaikana. Nyt en uskalla ajatella eteenpäin tai miettiä millainen seuraavasta blogivuodesta tulee, muuta kuin tietysti toivon, että ensi vuonna juhlitaan blogin täyttä kymppiä.

Tämä päivä oli ihan täydellinen kesäinen päivä piknikille. Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme tavanneet säännöllisesti aina keväisin (ja vuoden vaihteessa) hyvän ruuan parissa. Tähän kevääseen sovimme piknikin ravintolan sijaan ja parempaa päivää kuin tämä emme olisikaan voineet saada.

Katoimme "pöydän" turvavälit huomioiden eli olimme molemmat omilla puolillamme. Ystäväni oli valmistanut upeat leivät, ja minä toin makeat ja juomat. Pääsimme nostamaan maljat tasavuosille, kesälle, meille, ja ihan kaikelle. Ja kun olimme istuneet riittävän pitkään, kävelimme vielä puiston ja metsän läpi. Tämä on ehdottomasti yksi parhaita tämän korona-ajan päiviä, ja tulee jäämään mieleen sellainen voimapäivänä, kiitos 💚

Esikoinen sanoi, ettei kukaan ota kukkia mukaan piknikille, mutta minä otin

Minä olin siis luvannut tuoda makeat syötävät. Tämä on parasta raparperiaikaa, joten tietenkin mietin jotain siitä. Jotain sellaista, mikä on helppo pakata mukaan ja voi syödä helposti, eikä tarvitse mitään kastiketta tai jäätelöä lisäksi. Niinpä ajattelin tehdä pienet piirakat mukaellen tuota mustikkapiirakan ohjetta (osa alla olevasta tekstistä on suoraa kopiota siitä, mutta onpahan omaa tekstiä mitä plagioin). Tuosta määrästä tuli kuusi tuollaista pientä annospiirakkaa, toki siitä voi tehdä tavallisen yhden isonkin piirakan. Vähän askartelua, mutta kaiken sen arvoista.

Pohja:

115 g voita
160 g jauhoa
vähän suolaa (alle tl)
60 ml vettä

Pilko todella kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola ja vesi ja työstä kaikki hyvin sekaisin taikinaksi, sellaiseksi kimmoisaksi. Laita taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja kauli taikina paksuksi levyksi, taittele ylhäältä noin 1/3keskelle, alhaalta samoin. Taittele vielä toinen sivu puoleen väliin, ja toinen sivu päälle, nyt sinulla on korkea pieni neliö. Kauli se taas alkuperäisen kokoiseksi, toista taittelut. Toista yhteensä nelisen kertaa. Taputtele/kauli lopuksi taikina vähän littanammaksi, kelmuta se ja pistä jääkaappiin vähintään tunniksi, pidempi aika käy myös hyvin.

Valmista sillä välin täytteet:

2 dl kermaa
vaniljatanko
3 munankeltuaista
½ dl sokeria
2 tl maissitärkkelystä

Laita kerma kattilaan, lisää sinne vaniljatanko ja siitä raaputetut siemenet mukaan. Anna kerman juuri ja juuri kiehahtaa. Poista vaniljatanko. Vatkaa keltuaiset ja sokeri hyväksi vaahdoksi, lisää maissitärkkelys ja valuta kuuma kerma koko ajan vatkaten. Anna seoksen jäähtyä vähän.

8 dl (n. 350 g) pilkottua raparperia
½ dl hillosokeria

Pilko rapaprperit ja laita ne sokerin kanssa kattilaan. Anna hillon kiehua hiljalleen 10-15 min ja jätä se jäähtymään kunnes kokoat piirakat.

Kauli taikina ohueksi isoksi levyksi. Leikkaa veitsen avulla vähän pohjaa suuremmat ympyrät, minä vielä kaulin jokaista pyörylää vähän ohuemmaksi. Nosta taikina vuokaan niin, että siihen jää pieni reuna, n. 1 cm korkea.. Levitä vaniljakreemia ohuelti, n. 2-3 rkl jokaiselle pohjalle ja lisää raparperihilloa ohut kerros päälle. Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja piirakan reunat ovat saaneet vähän väriä. Anna piirakan jäähtyä ja irrota se vuokasta.

Minä pakkasin kaksi piirakkaa tuollaisiin eväspusseihin ja annoin olla jääkaapissa yön yli, näkyvät keskimmäisessä kuvassa raparperimehun vieressä. Piirakka maistui viileänä todella hyvältä. Se oli enemmän kirpeän makea kuin makea, eli jos olet makean ystävä, voi sokeria käyttää enemmän. Me kaksi kirpeän ystävää pidimme siitä juuri tuollaisena. Kuvakin jäi melkein ottamatta, mutta sentään juuri ja juuri muistin. 

Nyt alkaa siis blogin kymmenes vuosi, mitähän kaikkea onkaan tiedossa!

Viherherukkapiirakka

Leivoin tänään viherherukkapiirakan yhdistelemällä paria ohjetta. Pohjan tein River Cottagen kurssilla oppimalla tavalla, ja muuten tein vanhan mustikkapiirakan ohjeella, paitsi vähän eri tavalla. Nyt tein vähän pienemmässä piirakkavuokassa (23 cm), mutta suosittelen vahvasti käyttämään vähän isompaa vuokaa, n. 26-28 cm. Nyt kermatäyte ja marjat jäivät tässä aika paksuiksi kerroksiksi. Kopion pohjan tekstiä taas vanhasta omasta postauksesta.

Pohja:
115 g voita

160 g jauhoa

vähän suolaa (alle tl)

60 ml vettä

Pilko todella kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola ja vesi ja työstä kaikki hyvin sekaisin taikinaksi, sellaiseksi kimmoisaksi. Laita taikina jauhotetulle alustalle ja ala kaulia. Kauli taikina paksuksi levyksi, taittele ylhäältä noin 1/3 keskelle, alhaalta samoin. Taittele vielä toinen sivu puoleen väliin, ja toinen sivu päälle, nyt sinulla on korkea pieni neliö. Kauli se taas alkuperäisen kokoiseksi, toista taittelut. Toista yhteensä nelisen kertaa. Taputtele/kauli lopuksi taikina vähän littanammaksi, kelmuta se ja pistä jääkaappiin vähintään tunniksi, pidempi aika käy myös hyvin. Kauli taikina piirakkavuokaa suuremmaksi, siirrä se vuokaan ja pistele haarukalla. Peitä taikina foliolla ja lisää folion päälle kuivattuja herneitä painoksi. Paista 200 asteessa 30 min. Poista folio ja herneet ja anna pohjan jäähtyä.

Täyte:

200 g ranskankermaa

2 dl kuohukermaa

½ dl ruokotomusokeria

1 sitruunan raastettu kuori

1 rkl sitruunan mehua

Vaahdota ranskankermaa 3-4 minuuttia, ranskankerman tilavuus moninkertaistuu ja se jämäköityy tuossa ajassa. Vatkaa kerma toisessa kulhossa vaahdoksi. Yhdistä vaahdot, lisää sokeri ja sitruuna, sekoita. Levitä jäähtyneen pohjan päälle tasaiseksi.

Päälle:
n. 1 l viherherukkaa

1½ dl vettä

1½ dl Multi-hyytelösokeria

Laita viherherukat kermaseoksen päälle. Valmista kiille paketin ohjeen mukaan ja levitä hieman jäähtyneenä herukoiden päälle (keitin minuutin verran ja annoin jäähtyä muutaman minuutin). Anna jähmettyä kylmässä.

Ihan hyvännäköinen, sopivan kirpeänmakea piirakka. Pohjassa ei ole yhtään makeutta, mutta vaihteeksi sekin on hyvää. Täytteen ja marjojen paksuus hieman häiritsi, mutta ei liikaa.

Sikke Sumarin mustikkapiirakka

Vuoden 2019 (ehkä ainoa) mustikkapiirakka on Sikke Sumarin mustikkapiirakka. Tämä(kin) vuosi on poikkeuksellinen marjavuosi, sillä metsästä en ole löytänyt toistaiseksi mitään marjaa. Tuleva vuosi meneekin sitten puutarhan viinimarjoilla ja ostomarjoilla. Pakastin viinimarjoja monta litraa enemmän kuin tavallisesti, ja sen lisäksi olen ostanut paljon muita marjoja; mansikkaa moneen kertaan, samoin vadelmaa, nyt ostin vielä näiden lisäksi pensasmustikkaa ja yhden laatikon metsämustikkaa. Pakastin eilen melkein kaikki marjat, iltapalalle tein hyvän kuningatarrahkan, ja toki säästin marjoja aamiaiselle ja tämän päivän välipalalle. Mansikoita kului taas paljon suoraan laatikosta, mikä tietysti on hyvä, eipähän tarvinnut perata niin paljoa.

Tein mustikoista myös yhden piirakan. Ostomarjat olivat ihan hyvälaatuisia, mutta se mustikkametsän tuoksu ja maku niistä kyllä puuttuu, joten toivon totisesti että ensi vuonna saisin taas mustikkaa tutuilta paikoilta. Ehkä se tuoreus on kaiken ydin, tai sitten tuttujen paikkojen marja on vaan parasta.

200 g voita

3 dl vehnäjauhoa

0,75 dl ruisjauhoa

1 dl sokeria

2 rkl fariinisokeria

½ tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

7 dl mustikoita

3 rkl hillosokeria

Paahda voita kattilassa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne sulan voin sekaan (minun fariinisokeri oli vähän paakkuista, joten laitoin sen ensin sulan voin sekaan, ja sekoitin loput kuivat aineet sen jälkeen). Levitä taikina uunivuokaan (mieluiten metallinen vuoka). Levitä mustikat ja hillosokeri pohjan päälle.  Paista 200 asteessa 30 minuuttia.

Tämä oli nopea ja helppo piirakka tehdä, ja maku on kaikkien kehujen mukainen. Piirakan voi syödä heti lämpimänä. Pohja on niin karamellimainen näin tehtynä, ettei piirakka kaipaa edes vaniljakastiketta tai -kermaa.


ps. Tätä piirakkaa voisi tarjota kuninkaallekin. Onkin siinä mielessä merkittävä vuosi, että nyt on 42 vuotta Elviksen kuolemasta. 

Mustatorvisieni-lehtikaalipiirakka

Viikonloppuna tuli mukavasti sieniä, kuvassa sunnuntain saalis. Tällä kertaa en kuivanut mitään, enkä myöskään säilönyt itselle. Rouskut ryöppäsin ja suolasin, ja vein sitten serkulleni. Tateista tein etäpäivälle tattirisoton, ainoan mustavahakkaan ja muutaman limanuljaskan söin paistettuna sellaisenaan. Mustarouskut ryöppäsin ja tein kastikkeeksi. Sikurirouskut paistoin ja pakastin, samoin pikkumäärän suppilovahveroita.

Kantarellit ja mustatorvisienet tein piirakoiksi, niistä saa monta lounasta töihin otettavaksi. Kun työpaikalla lounas maksaa kympin verran, välillä ylikin, niin omilla eväillä saa paljon säästöä. Paistoin piirakat suorakulmaisissa Teema-astioissa, eli niistä saa kivat neliskulmaiset palat jotka on helppo pakastaa ja kuljettaa töihin. Vanhastaan tiedän, että nämä piirakat kestävät pakastuksen ihan hyvin.

Piirakka on tehty paljolti samalla tapaa kuin viime vuoden kantarellipiirakka. Kopioin omaa tekstiäkin tähän, niin kenenkään ei tarvitse lähteä linkin taakse ohjetta hakemaan. Tein taikinan kaksinkertaisena, sillä tein nyös tuon ohjeen mukaisen kantarellipiirakan samalla. Kirjaan tähän kuitenkin pohjan ohjeen sellaisena kuin se tuli tähän piirakkaan.

250 g jauhoa

½ tl suolaa

100 g voita

100 ml vettä

puolikas kananmuna

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada neste jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella. Sekoita joukkoon lopuksi yksi pieni muna, tai osa munasta (tämän voi jättää poiskin). Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat kaulia sitä. Kauli taikinasta tasainen levy ja siirrä se vuokaan. 

1 l mustatorvisieniä
suolaa, pippuria myllystä
reilu kourallinen lehtikaalia

200 g ranskankermaa tai kermaviiliä (nyt oli puolet kumpaakin)

1 dl kermaa

2 munaa

80 g Jukolan cheddar-juustoa

Putsaa sienet. Paista niitä pannulla niin, että nesteet haihtuvat, rouhaise sekaan vähän suolaa ja pippuria. Pilko lehtikaali ihan pieneksi. Sekoita kulhossa ranskankerma ja/tai kermaviili sekä kerma ja munat. Raasta juusto ja sekoita sekin joukkoon. Laita sienet pohjan päälle tasaisesti, ripottele lehtikaalit sienien päälle. Kaada kerma-munaseos päälle, katso että se peittää kaikki lehtikaalit kunnolla. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Ihana piirakkaa, pala metsää ja peltoa lautasella.

Vuoden 2018 omenapiirakka - maisemakahvilan omenapiirakka

Tämän vuoden omenasato ei päätä huimaa, etenkään laadullisesti. Muistelen kaiholla viime vuoden isoja täydellisiä Antonovkia, tänä vuonna omenat ovat pieniä rupusia pihlajanmarjakoin syömiä tai muumiotautisia. Jokaisesta omenasta meni yli puolet kompostiin, ja sentään valkkasin parhaat omenat puusta alun alkaen.

Minä keräsin mökille lähtiessä kaikki vajaat ja vanhenemaan päin olevat purkit jääkaapista. Mökillä löytyy perusaineet aina, joten oli helppo leipoa tämä piirakka. Ohje on hyvin samanlainen kuin maisemakahvilan raparperipiirakka tai mustikkapiirakka, paitsi puolet pienempi, ja maitotuotteita on käytetty sen mukaan mitä sattui olemaan käytettävissä. Ehkä paras näistä kolmesta piirakasta, aivan loistava!

6 dl omenakuutioita (Antonovka)

n. ½ tl kardemummaa

n. ½ tl kanelia

n. 100 g rahkaa
2 dl creme fraichea
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 tl vaniljasokeria

Muruseos: 

4 dl vehnäjauhoja 

1½ dl sokeria

1 tl leivinjauhetta 

1 tl soodaa 

1 tl vaniljasokeria 

125 g voisulaa

Pohjataikina: 

noin 2/3  muruseoksesta 

1 dl kermaviiliä

1 pieni kananmuna

Pinnalle: 

noin 1/3 muruseoksesta

Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Mausta kardemummalla ja kanelilla.

Sekoita rahka, hapankerma, sokeri, kananmuna ja vaniljasokeri sekaisin.

Valmista muruseos ja pohjataikina: sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisula, sekoita murumaiseksi. Ota syrjään 1/3 muruseoksesta (n. 1,75 dl) ja lisää loppuihin keskenään sekoitetut kermaviili ja kananmuna. Sekoita taikina  tasaiseksi.

Levitä pohjataikina uunivuokaan, jonka päällä on leivinpaperi. Ripottele omenakuutiot tasaisesti päälle ja levitä niiden päälle rahkaseos. Ripottele päällimmäiseksi muruseos. Paista 175 asteisessa uunissa n. 50 minuuttia. Anna jäähtyä mieluiten seuraavaan päivään. Aivan upea omenapiirakka.

Sikurirouskupiirakka ja sienijuttua

Minä olen hyvin perinteinen ja arka sienestäjä. Olen kulkenut lapsesta saakka sienimetsällä äidin kanssa, joka oli tarkka sienestäjä. Vain hyvin tuttuja sieniä, ei valkoista, ei niitä joita voi sekoittaa muihin. Niinpä minäkin olen poiminut vuosikymmeniä vain muutamia tuttuja sieniä. Rouskuista haapa, kangas ja karva, nykyisin taas mustakin. Tateista herkku ja voi, punikkitatit tunnen mutten poimi. Kantarellit ja mustat torvisienet. Suppikset tunnen mutten niitäkään poimi, paitsi joskus muille annettaviksi. Lampaankäävät ja orakkaat. Siinä on tainnut olla koko aikuisikäni lajikirjo viime vuoteen saakka, vaikka paljon muita sieniä tunnenkin.

Viime vuonna päätin, että opettelen joka vuosi yhden uuden sienen ja otan sen käyttöön. Minulla tämä on pitkä prosessi, tutkin sienikirjoja paljon (vuosia) etukäteen, katson netistä kuvia ja ennen kaikkea luen Suomen sieniseuran FB-sivuja ahkerasti. Sama sieni on niin eri näköinen eri ikäisenä, eri vuotena ja erilaisessa metsässä. Siksi haluan olla täysin varma tuntomerkeistä, ennen kuin alan kerätä sientä syötäväksi.

Viime vuonna oli kohtuullinen sienivuosi, ja uutena lajina aloin kerätä sikurirouskua. Samana vuonna tuli toinenkin uusi laji, nimittäin mustavahakas. Niitä löysin tasan kaksi, enkä ole vielä löytänyt valitettavasti enempää, ihana sieni. Tänä vuonna minulle uutena sienenä tuli kehnäsieni ja limanuljaska. Ja tunnistin myös kangaspalsamirouskun puolukkametsässä.

Olen siis tuplannut tavoitteeni, toisaalta tiedän että edessä on huonojakin sienivuosia, eli ei haittaa jos joku vuosi jää välistä. Ensi vuonna ajattelin alkaa tutustua haperoihin. Tunnistan jo varmasti kangas- ja keltahaperon, ja kumpaakin kasvaa sienimaastoissani joten niistä voisi aloittaa. 

Sikurirouskut olen pääasiassa kuivannut. Tein myös kokonaisista rouskuista sienipiirakan. Juju tässä piirakassa on käyttää kokonaisia lakkeja, piirakka sinänsä voi olla millainen tahansa.

Lempipohja.

Lempitäyte, esim tuo juustoinen, tai sitten vaikka vain kermaviiliä ja munaa, suolaa ja pippuria.

Sikurirouskuja. Paista lakit ensin vähän aikaa pannulla voissa, nostele piirakan päälle. Paista n. 200 asteessa uunissa n. 35 minuuttia.

Hyvä ja maukas piirakka, hienolla tavalla erilainen kuin perinteiset kantarelli- ja suppispiirakat. Ihana aromikas sieni.

Kuivattuja sikurirouskuja ja herkkutatteja + ämpärillinen rouskuja suolassa

Vuoden 2017 kantarellipiirakka

Tämä sienivuosi on silkkaa iloa. Kantarellipaikat keltaisenaan, tatteja enemmän kuin ehkä koskaan. Silkkaa iloa on myös tämä piirakka, tässä on sienipirakka jossa on maut ja rakenne kohdillaan. Minä en yleensä tykkää suolaisten piirakoiden pohjista, joko ne ovat liian murumaisia tai rasvaisia tai kuivia tai milloin mitäkin. Mutta River Cottagen neljän päivän kurssin leivontapäivänä oppimani piirakkataikina on koostumukseltaan täydellinen ja sen työstäminenkin on pelkästään mukavaa. Kurssilla teimme possupiiraan, minä olen tehnyt mm. kyyhkypiiraan, mutta tämä pohja toimii loistavasti tavallisissakin piirakoissa. Pelkästään tämän takia kannatti käydä kurssilla.

250 g jauhoa
½ tl suolaa

100 g voita

100 ml vettä

1 kananmuna, ihan pieni, tai puolikas isommasta

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada neste jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella. Sekoita joukkoon lopuksi yksi pieni muna, tai osa munasta (tämän voi jättää poiskin). Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat kaulia sitä. Kauli taikinasta tasainen levy ja siirrä se vuokaan. Tai työstä taikina lämpimänä piirakkavuokaan.

1½ l kantarelleja

suolaa, pippuria myllystä

200 g ranskankermaa tai kermaviiliä

1 dl kermaa

2 munaa

100 g Jukolan cheddar-juustoa

Putsaa sienet. Paista niitä pannulla niin, että nesteet haihtuvat, rouhaise sekaan vähän suolaa ja pippuria. Sekoita kulhossa ranskankerma tai kermaviili sekä kerma ja munat. Raasta juusto ja sekoita sekin joukkoon. Laita sienet pohjan päälle tasaisesti ja kaada kerma-munaseos päälle. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia. Minä koristelin piirakan muutamalla pienellä torvisienellä. Tätä tehdään toistekin.

Vuoden 2017 mustikkapiirakka

Tämän vuoden hittileivonnainen meidän perheessä on Satu Koiviston raparperipiirakka. Arvelin että ohjeen täytyy toimia hyvin myös mustikalla, etenkin kun tämän vuoden vähät mustikat ovat melkoisen kirpeitä. Ja hyvin toimikin, tämä piirakka hävisi yhdeltä istumalta. Aavistuksen muokkasin käyttämääni ohjetta, mutta en paljoa.

Minähän teen yleensä aina ensimmäisen mustikkapiirakan pullataikinaan, mutta en näköjään tänä vuonna. Kävin eilen mustikassa ensimmäistä kertaa ja kiersin sellaisen alueen, josta sain viime vuonna kolme ämpärillistä mustikkaa. Tämän vuoden saalis oli ehkä n. 2½ l. Mustikkaa oli joissain varvuissa runsaasti, ja sitten taas isoja alueita ilman mustikan mustikkaa. Näyttää tosiaan siltä, että kukinta-aikaan pölyttäjistä on ollut pulaa, joku yksittäinen hyönteinen on pörrännyt siellä täällä. Viime vuoden jäljiltä voi olla ettei kärsivällisyys riitä marjoja ämpäritolkulla poimimaan.

Vadelmasato näyttää näivettymeen ennen alkujaan, niin kuin monena muunakin vuonna, paitsi viime vuonna. Puutarhamarjoja saattaa tulla vähän enemmän kuin viime vuonna, paitsi karviaisia. En sanoisi edes keskinkertaiseksi tämän vuoden marjasatoa täällä päin, vaikka lehdistä niin saakin lukea.

200 g voita

2 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

3 pientä kananmunaa (tai 2 isoa)

3½ dl vehnäjauhoa

1½ tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1 tl vaniljajauhetta

1 dl mantelijauhoa

9 dl mustikkaa

2 tl sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe, kardemumma ja vanilja. Lisää jauhot varovaisesti käännellen vaahdon joukkoon. Lisää lopuksi mantelijauhe nopeasti sekoittaen. Levitä taikina uunivuokaan, jossa on leivinpaperi päällä.  Levitä mustikat taikinan päälle ja ripottele vähän sokeria päälle. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia, kunnes piirakka on saanut vähän väriä reunoille.

Syötiin nyt sellaisenaan, vaniljakastike olisi sopinut hyvin seuraksi, mutta hyvää oli näinkin. Tulee tehtyä toistekin.

Satu Koiviston raparperipiirakka

Kylmästä keväästä johtuen raparperit ovat edelleen parhaimmillaan. Joka vuosi aloitan raparperipiirakkasesongin raparperikeikauskakulla, ja yhtä perinteikkäästi joka vuosi täytyy kokeilla vähintään yhtä uutta reseptiä, niin tänäkin vuonna.

Törmäsin vähän aikaa sitten instassa Satu Koiviston lempiraparperipiirakkaohjeeseen, ja ajattelin heti että sitä on kokeiltava. Eilen oli hetki aikaa, jonka täyttämiseksi leivoin tuon piirakan, kaapistakin löytyi juuri sopivasti desi mantelijauhoa. Sain pussin pohjan käytettyä ja lopputuloksena oli ihana piirakka jota varmasti tehdään toistekin.

200 g voita

2 dl sokeria

1 dl fariinisokeria (ohjeessa oli 3 dl sokeria)

2 kananmunaa

3½ dl vehnäjauhoa

1½ tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1 tl vaniljajauhetta

1 dl mantelijauhoa

n. 8 dl raparperia pilkottuna 

2 rkl sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe, kardemumma ja vanilja. Lisää jauhot varovaisesti käännellen vaahdon joukkoon. Lisää lopuksi mantelijauhe nopeasti sekoittaen. Levitä taikina uunivuokaan, jossa on leivinpaperi. päällä.  Minulla taitaa olla sama vuoka kuin alkuperäisessä ohjeessa, mitoiltaan 29x24 cm. Levitä taikinan päälle raparperit ja ripottele sokeria päälle. Paista 200 asteessa n. 35-40 minuuttia, kunnes piirakka on saanut vähän väriä reunoille.

Satu suositteli syömään kermavaahdon kanssa, me söimme vaniljajäätelön kanssa. Todella hyvä piirakka, ei ihme että on niin tykätty.