lauantai 30. tammikuuta 2021

Etäpäiväkirja 18 - etätyöapatian torjumista


Minulla alkaa oma some- ja työkupla täyttyä jonkin asteisesta kyllästymisestä etätöihin. Tämä on hankala aihe, koska nykyaika kohtelee niin eri tavalla eri ihmisiä. Toisella ei ole töitä ollenkaan, toisella tämä aika teettää töitä enemmän kuin mitenkään järjellisesti ehtii/jaksaa tehdä. Toinen stressaa jatkuvasta ihmisten parissa olemisesta, toinen apatoituu kököttömällä kotona keittiön pöydän ääressä tai makuuhuoneessa aamusta iltaan. Toisella menee hermo siihen, ettei saa sekunnin rauhaa kotona, toinen nääntyy yksinäisyyteen. Että valitapa tässä sitten jos pännii, kun aina löytyy se joku sanomaan, että sinullahan on asiat hyvin kun on/ei ole sitä tai tätä (toisin kuin minulla). 

Jos jotain, niin toivon ymmärrystä kaikille, ja armoa itseä ja myös muita kohtaan. Toista voi harmittaa ihan samalla tavalla kuin itseäkin harmittaa, vaikka asiat olisivatkin eri tavalla. Tiedostan kuinka etuoikeutettua on olla siinä onnellisessa asemassa, että töitä riittää ja että niitä saa tehdä etänä, kohta jo vuoden verran. Mutta silti saa ottaa päähän, saa kaivata työkavereita ja sukulaisia, juhlia ja tapahtumia jne. Onhan tämä nyt ankeaa.  

Minun keino pärjätä etätyöapatiaa vastaan on keksiä ihan tietoisesti pieniä juttuja, jotka piristävät etätyöarkea. Minulla nämä toimivat, toisilla voivat toimia eri jutut. Mutta se, mita haluan sanoa: tee itsellesi pieniä asioita jotka saavat sinut hyvälle mielelle. Ja kun ottaa päähän, anna ottaa ja sitten voi taas jatkaa eteenpäin. Tylsäähän tämä on, mutta tylsiäkin juttuja tarvitaan, eli se nuku riittävästi, ulkoile päiväsaikaan ja syö monipuolisesti pätee edelleen. Pienelläkin asialla voi olla iso merkitys hyvinvoinnille.

Kalaa maailman parhaasta kalakaupasta

Viime aikojen lista hyvistä teoistani itselleni:

  • Kukkien hankkiminen kotiin (Kauklahden kukka)
  • Hyvän kalan ostaminen ruuaksi, samalla nopea kohtaaminen työkaverin kanssa (Maxin kala)
  • Kävelylenkit yksin tai esikoisen kanssa
  • Ajattelemaan herättävien kirjojen lukeminen/kuunteleminen
  • Osallistuminen taas etäteemaisteluun, sisko mukana tällä kertaa! (Teahouse of Wehmais)
  • Siementilaus (Siemenkauppa)
  • Sauna (se on sähkösaunakin) ja vilvottelu ulkona

Siemeniä, teetä ja tulppaaneja

maanantai 25. tammikuuta 2021

Kerrankin hyvä sosekeitto


Esikoinen toivoi sosekeittoa omalla kasvis-toivevuorollaan, saatesanoilla "tee siitä kerrankin hyvää". No nyt tuli hyvää, niin hyvää, että on pakko kirjoittaa resepti ylös. Ihan tavallinen sosekeittohan tämä on, mutta minä en kovinkaan usein tunnu onnistuvan siinä, ainakaan muiden mielestä. Minulla oli liemenä hyvää peuralientä, mutta toki mikä tahansa muu liemi käy oikein hyvin, kasvisruuaksi tägäsin siitä huolimatta. 

Tästä annoksesta söi kolme (en laske sitä kuopuksen lautasen sotkemista annokseksi), ja lisäksi jä kolmelle etäilijälle riittävä lounas. 

6 porkkanaa (keskikokoisia)
1 palsternakka
1 sipuli (pienehkö)
n, ½ l kurpitsakuutioita (tai vastaava määrä sosetta)
1 varsisellerin varsi (pienehkö)
4 perunaa (esim. Rosamunda)
1 parsakaalin varsi (koska oli)
1 dl tiukkaa lientä
7 dl vettä
n. 200 g Koskenlaskijaa
1 tl suolaa (riippuu liemestä tarvitaanko)
1 tl viherpippuria morttelin kautta
mustapippuria myllystä
vähän timjamia

Kuori ja pilko kasvikset. Keitä niitä nesteessä n. 15 minuuttia. Lisää koskenlaskija ja soseuta. Tarkista suola, lisää vähän mausteita maun mukaan. Tarjoa esim. raejuuston kanssa. 


ps. Tähän keittoon meni viimeinen sipuli, nyt olen alkukesään saakka ostosipuleiden varassa. 

tiistai 12. tammikuuta 2021

Etäpäiväkirja 17 - metatyön vähentäminen ja ruokalista


Metatyöstä ja sen kuormittavuudesta on kirjoitettu paljon, ja siitä kuinka se usein kaatuu perheessä naisille. Minä en nyt kirjoita asiasta enempää (saattaisi mennä vähän tunteisiin tässä tilanteessa), mutta kerron nyt yhden minun metatyötä helpottavan asian. Voihan olla, että olen ainoa, joka ei jaksa aina miettiä mitä ruokaa tehdä perheelle, tai saa ehdotuksia vain jälkikäteen, mutta siltä varalta jos joku muukin sattuisi kipuilemaan saman asian kanssa kirjoitan tämän ylös. Elikkäs*:

Minä olen nyt eristysaikana ajoittain ollut todella väsynyt ruokien suunnitteluun, jatkuvaan lounaiden ja päivällisten miettimiseen, että mitähän sitä taas keittäisi. Esikoinen näki Tiktokissa pätkän, jossa perhe teki listan toiveruuista, joiden mukaan kokataan aina kuukausi kerrallaan. Olen minäkin listoja aina välillä ehdotellut, mutta en koskaan näin systemaattista. Ja koska idea tuli joltain muulta kuin äidiltä, olivat kaikki innoissaan mukana. Niinpä tein yksinkertaisen taulukon ruutupaperille, tuon piti olla luonnos, mutta se päätyikin jääkapin oveen. Vasemmalla kanan alla on meidän nimet ikäjärjestyksessä. 

Tuo lista riittää varmastikin tammi-helmikuulle, kun kumpikin on "vajaita" arkikuukausia, ja tarkoituksena on syödä monia ruokia useamminkin kuin kerran, ja tietysti väliin kokota jotain muutakin. Järjestyksellä ei ole väliä, teen sen mukaan mitä sattuu olemaan ja mikä sattuu huvittamaan. 

Minä pyysin toiveet jokaiselta seuraavista ruuista

  • liha
  • kana
  • kala
  • kasvis
  • keitto

Lista on jääkaapin ovessa, ja siitä voi ruksia ruokia sitä mukaa pois kun niitä valmistaa. Ja kun lista on käyty läpi, tehdään uusi, alla on sopivasti tilaa siihen. Ja jatketaan niin kauan kuin intoa riittää. Mutta eipähän tarvitse keksiä, että mitä meillä syödään lähiaikoina.


*Juu, Sisäilmaa katsottu ja osuvaksi havaittu, virkamiehen kunnian kautta.

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Kuukauden tee: Aamiaistee

Tyypillinen aamiainen: iso kuppi teetä ja smoothieta, kuva kesältä 2019


Tammikuun kuukauden tee ei ole mikään varsinainen ohje teedrinkille; se on kertomus siitä, miten minä juon aamuteeni, jo kohta 35 vuotta, ja kuinka pienestä joku tapa voi saada alkunsa. Minä tykkään kertoa tätä tarinaa kaikille teenjuonnistani kysyjille, ja varmaan kerron vaikkei kysytäkään (sori). 

Olin 1980-luvun puolen välin jälkeen Englannissa kielikurssilla, eläkeläisten suosimassa rantakaupungissa Bournemouthissa. Perhe, joka majoitti minut ja ystäväni (sama vadelmateestä kertonut), taisi tehdä sitä pääasiassa rahasta, mutta hyvä meidän siellä oli olla yksi kuukausi. Aamulla saimme kupilliset teetä ja pikkukulhollisen muroja. Lounaseväänä oli valkoista valkoisemmat leivät, jonka välissä oli majoneesia ja viipaleet kurkkua tai vähän pilkottua tomaattia ja pikkupussi sipsejä sekä joku suklaapatukka tai joskus harvoin hedelmä. Päivällisellä oli yleensä keitettyä pastaa tai vetistä perunaa ja papuja tomaattikastikkeessa tai sitten jotain muuta kastiketta. Lisukkeena tölkkiherneitä tai muuten vaan muhjuksi keitettyjä kasviksia. Tämä kaikki kuulostaa varmaan pahemmalta kuin mitä se muistoissani on, olihan tuollainen ruoka aika eksoottistakin kasarilla. Ruoka kyllä jätti jo kuukaudessa puutteen tunteen nuorelle, joka oli tottunut syömään paljon kasviksia ja marjoja päivittäin.

Mutta ne illat. Kokoonnuimme koko perheen kanssa olohuoneeseen, perheen isä keitti teeä kaikille ja nautimme teen yhdessä digestive-keksin kanssa uutisia katsoen. Tee oli vahvaa mustaa teetä, se juotiin reilun maidon kanssa. Miten kuumaa ja miten hyvää se olikaan! Ja vähintään yhtä tärkeää oli se yhdessäolo ja keskustelut perheen kanssa, sen mitä nyt sen ajan englannilla pystyin juttelemaan. Muistan vieläkin ne kupit, teen tuoksun ja maun, sen upottavan sohvan ja pienen television. Se jätti sellaisen jäljen, että palattuani kotiin aloin juoda joka aamu mustaa teetä maidon kanssa. Ja sillä tiellä olen edelleen.

Aamuteeni on siis English tai Irish Breakfast -teetä, mustaksi haudutettuna isossa kupissa ja reilusti maitoa päälle. Työpaikalla suosin teepusseja, tavallisesti ihan tavallisia kuten PG Tips, ja matkojen jälkeen jotain vähän parempaa niin kauan kuin riittää. Nythän sitä ei tarvitse miettiä, irtoteellä mennään edelleen kotona niin arki- kuin pyhäaamutkin. Hyviä teeaamuja kaikille!