Mustikkapiirakka Valamon luostarin omenapiirakan ohjeella

Terveisiä mökiltä jossa olen ollut etätöissä tällä viikolla. Kävin tiistaina mustikassa työpäivän jälkeen, päätin nimittäin poimia ensimmäisenä iltana sen verran mustikoita, että saataisi isän kanssa hyvät aamiaiset loppuviikolle. Mustikoita tulikin ihan huomaamatta 5 l (eli tämän vuoden mustikkasatoni on 80 l). Puolta ämpärillistä mekään emme saa aamiaisilla kulumaan, eikä mökin pienessä yläpakastimessa ollut tilaa (ei sillä että näitä viimeisiä kannattaisi pakastaakaan, sen verran mustikkakausi alkaa olla ohi). Eli pakkohan niitä mustikoita oli piirakkaankin kuluttaa.

Mökillä oli tällä kertaa ihan perusraaka-aineet, eli mustikkapiirakka oli tehtävä aika yksinkertaisin ainein. Mielessä oli Valamon luostarin omenapiirakka, sillä munia, sokeria ja jauhoja löytyy aina, ja kyllä siitä teemaidosta vähän joutaa muuhunkin. Onneksi keksin tämän piirakan, tuli nimittäin ihan älyttömän hyvä piirakka. Tein piirakan vähän pienempänä, en siis pellillistä, kun eihän sitä olisi saatu kahdestaan syötyä, ehkä aavistuksen kadutti tämä ratkaisu. Lisäsin kardemummaa taikinaan, koska se vaan on niin hyvää mustikan kanssa, ja täytyy sanoa että taidan lisätä seuraavan kerran omenapiirakkaankin. Sanoinko jo, että tuli todella hyvä piirakka, kannattaa kokeilla.

2 munaa

1½ dl sokeria

3 dl vehnäjauhoa

1½ tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

70 g voita

1 dl maitoa (tai vettä)

4-5 dl mustikkaa

2 rkl sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe ja kardemumma keskenään sekaisin, lisää munavaahtoon. Sulata voi ja kiehauta se maidon kanssa. Kaada ne kiehuvana taikinan joukkoon vatkaten samalla. Levitä taikina uunivuokaan ja ripottele päälle reilusti mustikkaa. Minä en nyt mitannut määrää, mutta laitoin niin paljon että pinta peittyi kokonaan mustikkaan. Ripottele päälle sokeria. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti (ja jos et malta odottaa, oli se hyvää kuumanakin).

En tiedä oliko se mustikoiden runsaus, ihanat illat mökillä vai mikä, mutta piirakka maistui niin ihanalta, että en muista näin hyvää mustikkapiirakkaa tänä vuonna syöneenikään. Ja niitä on syöty paljon.

Kuukauden tee: Mustikkainen jäätee

Vihreä mustikkainen jäätee

Nyt on hyvä mustikkavuosi, ainakin täällä päin, todellakin on. Olen kerännyt 60 l mustikkaa, ja vaikka paljon on syöty tuoreeltaan ja vähän keittänyt kuningatarhilloksi, on mustikkaa kertynyt pakastimeen talven varalle enemmän kuin vuosiin. Parin ämpärin kanssa (tai no, aina 9 l kerrallaan koska #pyörällämetsään) pääsin siihen erinomaisen mustikkavuoden määritelmääni, eli tunti ja ämpäri, muiden kanssa jouduin vähän tekemään enemmän töitä. Ja nopein ämpäri täyttyi niin, etten siirtänyt ämpäriä kertaakaan, keräisin vain säteittäin poimurillisen toisensa jälkeen ämpärin ympäriltä.

Tähän aikaan vuodesta luonteva kuukauden tee on tietysti mustikkainen. Drinkkejä odottavat joutuvat odottamaan vielä yhden kuukauden, nimittäin tässä tulee raikas jäätee virkistämään hikisiä marjastuspäiviä.

Tavallisesti juon jääteeni ihan yksinkertaisesti hyvää teetä jäähdytettynä jään kanssa ilman mitään makeutusta tai kuplia, mutta onhan tämä näin tehden vähän parempaa. Jos haluaa juoda jääteen ilman kuplia, voi teen hauduttaa suoraan sopivaksi. Nyt jääteen pohjana on vihreä tee (mustikka-passion) tai musta tee "Mors lilla Olle", kumpikin ostettu Teahouse of Wehmaisilta. 

3 dl vahvaa vihreää mustikka-passionteetä
tai 3 dl vahvaa mustaa Mors lilla Olle -teetä
(tai jotain muuta mustikkaista teetä)
1-2 tl sokeria

n. 5 dl kuplavettä
jäitä

mustikoita 

Hauduta vahva mustikka-passiontee tai Mors lilla Olle -tee (tai joku muu mustikalla maustettu tee), minä käytin nyt 5 tl kolmeen desiin joko 80- (vihreälle) tai 100-asteista (mustalle) vettä. Hauduta 3-4 minuuttia ja mausta pienellä määrällä sokeria niin halutessa. Jäähdytä jääkaappikylmäksi. Kaada tee kannuun ja lisää kuplavettä sekä jäitä. Koristele mustikoilla. Näitä kumpaakin olen juonut jo monta kannullista tämän kesän aikana.

Musta mustikkainen jäätee

Vuoden 2020 mustikkapiirakka

Tämän vuoden mustikkapiirakka on ihan tavallinen mamman marjapiirakka. Oikeasti tämä on jo kolmas mustikkapiirakka minkä leivon tänä kesänä, ensimmäinen oli tietysti pullataikinaan tehty, toinen oli Sikke Sumarin piirakka. Muu perhe toivoi nimenomaan tätä piirakkaa (ja ihmettelee miten minun mielestä pullataikinaan leivottu on se paras piirakka), joten sovitaan tämän olevan vuoden 2020 mustikkapiirakka. 

Olen poiminut tähän mennessä 40 l mustikkaa, tämä saattaakin jäädä tämän vuoden saaliiksi. Olen ihan tyytyväinen tähänkin, etenkin viime vuoden totaalisen marjattoman vuoden jälkeen. En ole ihan pian menossa takaisin mökille, ja saattaa olla, että mustikat on poimittu ennen sitä, ehkä vadelmakausikin on silloin ohi. Pelasin varman päälle ja pakastin mansikoitakin viitisen laatikkoa, tai ehkä niistä syötiin laatikollisen verran, mutta enemmän kuitenkin kuin yleensä. Että ainakin jotain marjoja on talven varalle.

150 g voita

1½ dl sokeria

1 muna

1½ dl grahamjauhoa

1½ dl vehnäjauhoa

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna voimakkaasti vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe ja sekoita taikina. Levitä taikina isoon, n. 30 cm halkaisijaltaan olevaan piirakkavuokaan.

1 muna

2 dl creme fraichea

½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

n. 4 dl mustikkaa

Sekoita täytteen aineet keskenään. Levitä täyte pohjan päälle, ripottele mustikat päälle. Usein teen kaksinkertaisen täytteen, mutta nyt halusin sitä vanhanaikaisesti ohuelti. Paista 200 asteessa 30 minuuttia, anna piirakan jäähtyä ennen nauttimista.

#pyörällämetsään

Sikke Sumarin mustikkapiirakka

Vuoden 2019 (ehkä ainoa) mustikkapiirakka on Sikke Sumarin mustikkapiirakka. Tämä(kin) vuosi on poikkeuksellinen marjavuosi, sillä metsästä en ole löytänyt toistaiseksi mitään marjaa. Tuleva vuosi meneekin sitten puutarhan viinimarjoilla ja ostomarjoilla. Pakastin viinimarjoja monta litraa enemmän kuin tavallisesti, ja sen lisäksi olen ostanut paljon muita marjoja; mansikkaa moneen kertaan, samoin vadelmaa, nyt ostin vielä näiden lisäksi pensasmustikkaa ja yhden laatikon metsämustikkaa. Pakastin eilen melkein kaikki marjat, iltapalalle tein hyvän kuningatarrahkan, ja toki säästin marjoja aamiaiselle ja tämän päivän välipalalle. Mansikoita kului taas paljon suoraan laatikosta, mikä tietysti on hyvä, eipähän tarvinnut perata niin paljoa.

Tein mustikoista myös yhden piirakan. Ostomarjat olivat ihan hyvälaatuisia, mutta se mustikkametsän tuoksu ja maku niistä kyllä puuttuu, joten toivon totisesti että ensi vuonna saisin taas mustikkaa tutuilta paikoilta. Ehkä se tuoreus on kaiken ydin, tai sitten tuttujen paikkojen marja on vaan parasta.

200 g voita

3 dl vehnäjauhoa

0,75 dl ruisjauhoa

1 dl sokeria

2 rkl fariinisokeria

½ tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

7 dl mustikoita

3 rkl hillosokeria

Paahda voita kattilassa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne sulan voin sekaan (minun fariinisokeri oli vähän paakkuista, joten laitoin sen ensin sulan voin sekaan, ja sekoitin loput kuivat aineet sen jälkeen). Levitä taikina uunivuokaan (mieluiten metallinen vuoka). Levitä mustikat ja hillosokeri pohjan päälle.  Paista 200 asteessa 30 minuuttia.

Tämä oli nopea ja helppo piirakka tehdä, ja maku on kaikkien kehujen mukainen. Piirakan voi syödä heti lämpimänä. Pohja on niin karamellimainen näin tehtynä, ettei piirakka kaipaa edes vaniljakastiketta tai -kermaa.


ps. Tätä piirakkaa voisi tarjota kuninkaallekin. Onkin siinä mielessä merkittävä vuosi, että nyt on 42 vuotta Elviksen kuolemasta. 

Vuoden 2017 mustikkapiirakka

Tämän vuoden hittileivonnainen meidän perheessä on Satu Koiviston raparperipiirakka. Arvelin että ohjeen täytyy toimia hyvin myös mustikalla, etenkin kun tämän vuoden vähät mustikat ovat melkoisen kirpeitä. Ja hyvin toimikin, tämä piirakka hävisi yhdeltä istumalta. Aavistuksen muokkasin käyttämääni ohjetta, mutta en paljoa.

Minähän teen yleensä aina ensimmäisen mustikkapiirakan pullataikinaan, mutta en näköjään tänä vuonna. Kävin eilen mustikassa ensimmäistä kertaa ja kiersin sellaisen alueen, josta sain viime vuonna kolme ämpärillistä mustikkaa. Tämän vuoden saalis oli ehkä n. 2½ l. Mustikkaa oli joissain varvuissa runsaasti, ja sitten taas isoja alueita ilman mustikan mustikkaa. Näyttää tosiaan siltä, että kukinta-aikaan pölyttäjistä on ollut pulaa, joku yksittäinen hyönteinen on pörrännyt siellä täällä. Viime vuoden jäljiltä voi olla ettei kärsivällisyys riitä marjoja ämpäritolkulla poimimaan.

Vadelmasato näyttää näivettymeen ennen alkujaan, niin kuin monena muunakin vuonna, paitsi viime vuonna. Puutarhamarjoja saattaa tulla vähän enemmän kuin viime vuonna, paitsi karviaisia. En sanoisi edes keskinkertaiseksi tämän vuoden marjasatoa täällä päin, vaikka lehdistä niin saakin lukea.

200 g voita

2 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

3 pientä kananmunaa (tai 2 isoa)

3½ dl vehnäjauhoa

1½ tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1 tl vaniljajauhetta

1 dl mantelijauhoa

9 dl mustikkaa

2 tl sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe, kardemumma ja vanilja. Lisää jauhot varovaisesti käännellen vaahdon joukkoon. Lisää lopuksi mantelijauhe nopeasti sekoittaen. Levitä taikina uunivuokaan, jossa on leivinpaperi päällä.  Levitä mustikat taikinan päälle ja ripottele vähän sokeria päälle. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia, kunnes piirakka on saanut vähän väriä reunoille.

Syötiin nyt sellaisenaan, vaniljakastike olisi sopinut hyvin seuraksi, mutta hyvää oli näinkin. Tulee tehtyä toistekin.

Vaniljakiisseli marjoilla

Tämä on yksi kaikkien aikojen lempijälkkäreistä. Yksinkertaista, helppoa ja niin hyvää. Jos sietäisin sanaa lohturuoka, voisin käyttää sanaa tämän jälkiruuan kuvaamiseen. Mutta en käytä, toteanpahan vaan että tätä yksinkertaista herkkua on vaikea ylittää. Talvisin teen jälkiruuan siten, että käytän pakastettuja marjoja. Marjat sulavat lämpimässä kiisselissä, ja samalla viilentävät sen. Mieluiten käytän mansikoita, mutta kaikki muutkin marjat käyvät. Mansikoita ei enää ole viime vuoden huonon mansikkavuoden jäljiltä, mutta metsämarjoja löytyy senkin edestä. Reilusti marjoja ja varmasti tulee hyvää.

1 l maitoa

4 rkl sokeria tai maun mukaan

½ tl vaniljajauhetta tai 3 tl vaniljasokeria

4 rkl maissitärkkelystä

7 dl jäisiä mustikoita

3 dl jäisiä vadelmia

Keitä vaniljakiisseli. Mittaa aineet kattilaan ja sekoita hyvin. Nosta kiehuvaksi ja anna kiehua ihan hiljaa muutaman minuutin ajan, sekoita koko ajan. Ripottele vähän sokeria päälle ja laita kansi päälle. Anna jäähtyä vähän aikaa, jos on kiire, voi kiisseliä viilentää kylmässä vesihauteessa sekoitellen.

Laita astian pohjalle kerros marjoja. Kaada päälle kerros kiisseliä. Lisää uusi kerros marjoja ja taas kiisseliä. Jatka niin kauan kuin marjoja ja kiisseliä riittää, jätä marjat päällimmäiseksi. Jos kiisseliä näkyy paljon, ripottele vähän sokeria päälle niin, ettei kiisselin pintaa synny kuorta. Anna lämpötilojen tasaantua hetki ja nauti mitä parhain jälkiruoka hyvässä seurassa.

Kuningatarkiisseli

Minä tykkään juotavista kiisseleistä, sellaisista laihoista, lähes mehumaisista versioista. Jälkiruokakiisselit ovat sitten asia erikseen, mutta kun kyse on arkisista välipaloista niin sellainen helposti juotava on suosikkini. Mutta siinä vaiheessa kun lapset alkavat sanoa että tämä on kuin vettä joisi, on taas aika palata vähän marjaisempaan versioon. 

Lasten lempikiisseli on edelleen juotava, mutta kunnolla marjaisa, juuri tällainen. Mustikkakiisselin lisäksi kuningatarkiisseli on yksi suosikki. Minä teen sen näin:

1,3 l vettä

8 dl mustikkaa

2 dl villivadelmaa

1-1½ dl sokeria

2 dl vettä

4-5 rkl perunajauhoa

Mittaa vesi, marjat ja sokeri kattilaan. Nosta kiehuvaksi. Sekoita lasissa vesi ja perunajauho. Siirrä kattila hellalta ja sekoita vispilällä perunajauhosuurus tasaisesti joukkoon. Ripottele kiisselin päälle vähän sokeria ja laita kansi päälle. Anna jäähtyä. Säilyy huoneenlämmössä pari päivää, jos ei tule syödyksi ennen sitä.

Mustikka-rahkapiirakka

Mies lähti metsälle viikonlopuksi. Minä latasin torstai-iltana haudutuspataan heille lihapadan valmiiksi sekä leivoin mustikkapiirakan. Tein piirakan vähän kuten Maisemakahvilan raparperipiirakan aikaisemmin, nyt vaan laitoin osan piirakasta foliovuokaan ja osan pieneen vuokaan, jotta kotiväellekin jäi vähän herkkua. Tein piirakan mustikoista, ja siitä tuli niin hyvä, että esikoinen tilasi piirakan jo synttäreilleen melkein vuoden päähän, ja kuulemma tässä välissäkin pitää tehdä. Käytin taikinaan graham-jauhopussin jämät, se toi vähän makua lisää pohjaan.

Muruseos:

7 dl vehnäjauhoja

1 dl grahamjauhoja

3 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

250 g voisulaa

Pohjataikina:

noin 2/3  muruseoksesta

2 dl piimää

1 kananmuna

500 g rahkaa

1 dl sokeria

1 iso kananmuna

½ tl vaniljajauhetta (tai 3 tl vaniljasokeria)

1 l mustikoita (tai vähän yli)

Pinnalle:

noin 1/3 muruseoksesta

Valmista muruseos: sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisula, sekoita murumaiseksi. Ota syrjään 1/3 muruseoksesta ja lisää loppuun keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Sekoita mahdollisimman tasaiseksi. 

Sekoita rahkan joukkoon sokeri, kananmuna ja vanilja.

Levitä pohjataikina uunipellille, jonka päällä on reilunkokoinen leivinpaperi. Tai levitä osa taikinasta toiseen vuokaan ja loput toiseen vuokaan, yhteensä n. uunipellin kokoiset. Levitä rahkaseos pohjan päälle. Levitä rahkaseoksen päälle reilusti mustikoita, minä käytin suunnilleen litran verran, ennemmin yli kuin alle. Ripottele päällimmäiseksi muruseos tasaisesti. Paista 200 asteisessa uunissa n. 35 minuuttia, anna jäähtyä. Parasta seuraavana päivänä. Tuossa kuvassa oli viimeinen kulmapala mikä oli jäänyt tähän päivään, ehkä jo aavistuksen vähän kuivahtanut. 

Mustikkamehu mehumaijalla

Tänä vuonna tuli niin paljon mustikkaa, etten pakastanut ihan kaikkea mitä tuoreena syömiseltä jäi. Keitin ison satsin kuningatarhilloa ja sen lisäksi keitin yhden maijallisen mustikkamehua, ensimmäistä kertaa elämässä. Höyrymehua olen keittänyt aina viinimarjoista, ja viime vuonna myös kirsikoista, mutta mustikasta en koskaan aiemmin. Tänä vuonna meille ei tule paljoa viinimarjoja, ja poiminkin ämpärillisen mustikoita nopeammin kuin viinimarjoja.  

Netistä en löytänyt juurikaan ohjeita mustikkamehulle joten kirjaan tähän ylös miten tein. Keitin mehun kuten viinimarjamehunkin, mutta ainakin tänä vuonna mehua irtosi enemmän ja nopeammin kuin viinimarjoista. Kiloina minulla tosin saattoi olla enemmän marjaa, joten voihan määrä johtua siitäkin. Mehu on tasaisemman makuista, siis ensimmäisellä ja viimeisellä pullolla ei ole niin isoa eroa kuin viinimarjamehulla.

Minä lisäsin vähän vadelmaa, koska sitäkin oli niin paljon. Tämä määrä ei juurikaan maistunut mehussa, eli olisi sitä voinut olla enemmänkin, toisaalta ei sitä tarvitse olla ollenkaan. Sokeria käytin kilon maijalliseen, vähempikin riittää sillä mehu ei ollut yhtään hapanta. Marjoja ei tarvitse perata, mutta voihan ne risut ja männynkävyt poistaa, jos siis sellaisia on eksynyt marjojen joukkoon.

10 l mustikkaa (taisi olla vähän enemmän)

1 l vadelmaa

1 kg sokeria (tai vähemmän)

Täytä mehumaijan alaosa vedellä. Laita väliosa sen päälle ja päällimäiseksi marjaosa. Laita lopuksi marjat ja sokeri maijaan. Anna veden kiehua ihan kunnolla. Aikaisintaan n. puolen tunnin päästä (ainakin tänä vuonna) valuta n. litra mehua kuumuutta kestävään kannuun ja valuta mehu takaisin marjojen päälle. Valuta mehu streriloituihin pulloihin sitä mukaa kun sitä kertyy ja sulje pullot kumikorkeilla. Anna pullojen jäähtyä ja siirrä kylmään. Tai valuta kaikki mehu kattilaan ja pakasta lopuksi.

Hyvää ja maukasta mehua, aluksi tuntui vähän pliisulta kun on tottunut viinimarjamehuihin, mutta hyvää tämä kyllä on. Jos vielä ehdin marjametsään, voisi keittää toisenkin maijallisen mehua.

Kuningatarhillo

Minä pidän mustikkaisesta kuningatarhillosta, sellaisesta jossa vadelma ei dominoi kuten 1:1 hillossa. Siksi laitan kuningatarhilloon reilusti enemmän mustikkaa kuin vadelmaa, tällä suhteella hillo on jo melkoisen mustikkaista, 1 osa vadelmaa ja 2 osaa mustikkaa on myös ihan hyvää, sellaisessa on minulle maksimimäärä vadelmaisuutta.

Tänä vuonna olen poiminut enemmän mustikkaa ja vadelmaa kuin koskaan aikaisemmin. Marjavuosi on oikein hyvä, sen lisäksi lomalla ehdin/jaksoin mennä metsään enemmän kuin normaalina viikonloppuna töiden ohella. En ole vuosiin keittänyt kuningatarhilloa, mutta tänä vuonna keitinkin sitten kunnon satsin. Vien kyllä osan isälle, hän pitää tästäkin hillosta.

Kun on syönyt joka päivä huiman määrän marjoja pitkän aikaa, maistuu hillo vaihteeksi hyvältä jogurtin kanssa. En ottanut kuvaa purkkirivistöstä, sekalainen purkkirivistö (keitin myös kirsikkahilloa 2 kg satsin!) täpötäydessä hämärässä keittiössä on vähän liikaa blogirealismia verrattuna kaikkiin ihaniin hillopurkkikuviin mitä saamme ihailla oikeissa ruokablogeissa.

1 kg vadelmia

3 kg mustikoita

1 kg hillosokeria

Perkaa marjat ja laita ne kattilaan. Anna lämmön nousta niin että marjat melkein kiehahatavat. Lisää sokeri (tämä sokerimäärä on puolet hillosokeripussin kyljessä olevasta ohjeesta). Keitä hilloa hiljalleen kymmenisen minuuttia sekoittaen varovasti aina välillä. Purkita steriloituihin purkkeihin, anna vähän jäähtyä ja kierrä kannet hyvin kiinni. Anna jäähtyä yön yli ja siirrä kylmään.

Metsä heinäkuussa 2016

Minä kerron aina silloin tällöin kasvimaakuulumisia joko mökiltä tai palstalta. Jonain vuosina jopa ruukkupuutarhasta, mutta pariin kolmeen vuoteen siitä ei ole ollut kerrottavaa, tänä vuonna kaikkein vähiten, josko ehkä ensimmäiset tomaatit tai chilit kukkisivat jo siellä.

Mutta tänä vuonna metsästä on kerrottavaa. Ja tästä hyvästä tuurista, että marjat ovat vähän etuajassa, kypsiä nyt, kun viimeinen lomaviikko on menoillaan. Sieniäkin sain vähän parin sienettömän vuoden jälkeen. Nyt tosin metsä on niin rutikuiva, ja helteet taitavat jatkua, joten on ihan mahdollista, että tämän vuoden sienet olivat tässä. Mutta en valita vaikka niin kävisikin, sain kuitenkin vähän kuivattuja tatteja ensi talvea varten. Ja syötiin hyvä kolmen sienen kastike, pystyynkuivaneita kanttarelleja ja lampaankääpiä, lisänä tattia. Kaikkien kolmen sienifiilin mielestä älyttömän hyvä kastike.

Mustikkaa on, sitä todellakin on. Aloitin mustikkakauden serkun mökillä, jossa taisi olla aika keskinkertainen satovuosi. Mutta täällä päin on sellaisia paikkoja, joissa mustikanvarvut ovat maata myöten, koska varvut eivät jaksa kannatella mustikkamäärää. Yhteensä minulla on nyt jo enemmän mustikkaa kerättynä kuin on minään vuotena aiemmin, en ainakaan muista että koskaan olisin kerännyt näin paljoa,

Myös vadelmaa on huimasti. Minun vanhat vadelmapaikat ovat jo ruohottuneet ja kasvaneet umpeen, mutta onneksi löysin uusia paikkoja. Vadelmiakin olen kerännyt enemmän kuin koskaan aiemmin, ei tarvitse tänä vuonna ostaa vadelmia. Enkä ole moneen vuoteen keittänyt kuningatarhilloa, mutta tänä vuonna voisi tehdä.

Jotta aika riittää, olen käynyt ensimmäisen kerran metsässä ennen kuin kukaan herää ja palannut takaisin yhdeksän aikoihin, jolloin olen käynyt herättämässä lapset aamu-uinnille (vesi oli tänään jo melkein 20 astetta). Ja viimeisen kerran käyn metsässä ennen nukkumaanmenoa. Väliin on mahtunut satunnaista marjastamista lasten kanssa, puiden ostoreissua Elimäeltä, kasvimaan kitkemistä, saunomista savusaunassa ja muuta sellaista.

Mustikkaa on myös syöty paljon. Tietysti talkkunan kanssa pöperönä, jugurtin kanssa ja piirakassa. Yksi mammanmarjapiirakka tehty, samoin uusi satsi mustikkapiirakoita pullataikinaan. Oikealla perinteinen piirakka, vasemmalla sellainen, jossa marjojen alla on vaniljakreemiä, kumpikin hyviä. Muutenkin mökillä ruokailu menee yksinkertaisen kaavan mukaan: aamiainen joskus kympin aikaan, päivällä jossain välissä lapset syövät vähän välipalaa, päivällinen joskus viiden kuuden aikaan ja iltapala joskus ysin aikaan. Muuhun ei aika riitäisi, nytkin mennään todella yksinkertaisella ruualla. Päivälliseksi on syöty esim. hirven T-luupihvejä grillattuna ja uunissa tehtyjä uusia pottuja, savuahvenia ja uuniperunoita, possunfilettä grillin kautta uunissa ja uusia perunoita keitettynä ja sen sellaista. Salaattina salaattia kasvimaalta sekä kurkkua ja tomaattia, jotka ovat tähän aikaan vuodesta hyviä ja joskus jopa edullisia, sekä kasvimaalta punajuuria, sipuleita ja mitä sieltä löytyykään.

ps. Meillä oli viime yönä ekaa kertaa ikinä muutama rapumerta vedessä. Tänään pidettiin rapujuhlat, tuli yksi rapu jokaiselle syöjälle!

Loistava mustikkapiirakka osittain River Cottagen ohjeella

Mieli hyrisee onnesta sillä olen löytänyt piirakkataikinan ohjeen, joka toimii käsissäni, on miellyttävä ja helppo työstää ja joka maistuu oikeasti hyvältä sekä on rakenteeltaan suorastaan loistava. Tätä varten piti matkustaa Englantiin ja mennä River Cottagen neljän päivän kurssille, mutta jo pelkästään tämän, ja sen suolaisen piirakkataikinan, takia matka oli kaiken sen rahan ja vaivan arvoinen. Taustatiedoksi sen verran, että minusta lähes kaikki tekemäni piirakkataikinat ovat joko vaikeita käsitellä tai pahan tai vähintään ei-minkään makuisia, tai yleensä ainakin rakenne on ollut kehno.

Minusta edelleen paras mustikkapiirakka on pullataikinaan tehty, mutta siitä huolimatta en muista näin hyvää mustikkapiirakkaa syöneeni. Ihan huippu vaikka itse sanonkin. Pohja on siis samanlainen jota käytettiin neljän päivän kurssin kasvispäivän raparperipiirakkaan. Päälle laitoin mustikoita sekä kerman ja pavlovasta jääneiden munankeltuaisten seoksen joka toimi ihan älyttömän hyvin. Ainoa hankala asia tässä piirakassa on malttaa antaa sen jäähtyä kokonaan ennen kuin syö sen. Tätä voisi tarjota vaikka millaisissa juhlissa vaikka kenelle, niin hyvää se oli.

Alkuperäisessä reseptissä pohjataikina oli nelinkertainen tuosta. Tuo määrä on kuitenkin sopiva sellaiseen tavallisen kokoiseen piirakkavuokaan (halkaisija n. 26 cm). Minä en tehnyt taikinaa aivan niin hienosti kuin teimme kurssilla, mutta tämä yksinkertainen tyyli toimi ihan yhtä hyvin kuin kurssillakin, eli näin teen jatkossakin. 

Pohja:

115 g voita
160 g jauhoa
vähän suolaa (alle tl)
60 ml vettä

Pilko todella kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola ja vesi ja työstä kaikki hyvin sekaisin taikinaksi, sellaiseksi kimmoisaksi. Laita taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja ala kaulia. Kauli taikina paksuksi levyksi, taittele ylhäältä noin 1/3keskelle, alhaalta samoin. Taittele vielä toinen sivu puoleen väliin, ja toinen sivu päälle, nyt sinulla on korkea pieni neliö. Kauli se taas alkuperäisen kokoiseksi, toista taittelut. Toista yhteensä nelisen kertaa. Taputtele/kauli lopuksi taikina vähän littanammaksi, kelmuta se ja pistä jääkaappiin vähintään tunniksi, pidempi aika käy myös hyvin (kurssilla teimme taikinan aamupäivälllä ja iltapäiväivällä leivoimme sen).

Valmista sillä välin täyte:

2 dl kermaa

vaniljatanko

3 munankeltuaista

½ dl sokeria (tai vähän yli jos pidät makeasta)
1 tl maissitärkkelystä

n. 5-7 dl mustikoita

Laita kerma lämpiämään kattilaan, laita sinne vaniljatanko ja siitä raaputetut siemenet mukaan. Anna kerman juuri ja juuri kiehahtaa, siirrä se syrjään jäähtymään noin kymmeneksi minuutiksi. Poista vaniljatanko. Vatkaa keltuaiset ja sokeri hyvin sekaisin, lisää maissitärkkelys ja valuta lämmin kerma koko ajan vatkaten. Laita seos jäähtymään jääkaappiin (ei ole pakko, minulla oli muuta tässä välissä).

Kauli taikina vähän suuremmaksi kuin piirakkavuoka, nosta taikina vuokaan ja leikkaa reunat tasaiseksi. Kaada munakermaseos ja lisää haluttu määrä mustikoita. Paista 175 asteessa n. 35 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja piirakan reunat ovat saaneet väriä. Anna piirakan jäähtyä ja nauti.

Sanoinko jo, että onpahan ihan mielettömän hyvä mustikkapiirakka. 

Marjapiirakka mascarponella

Minä kuulun siihen ikäpolveen jolla ystävänpäivä ei kuulunut lapsuuteen/nuoruuteen. Tiesin kyllä (lähinnä Aku Ankasta ja teinisarjoista) amerikkalaisesta Valentinen päivästä, mutta nimenomaan ystävänpäivään minulla ei ole tullut mitään tunnesidettä. Niinpä en osaa sitä oikein millään tavalla viettää. Silti kysyin eilen illalla mieheltä, että pitäisikö huomenna tehdä jotain asian eteen. Mies totesi siihen, että voisihan jonkun piirakan leipoa. Niinpä sitten aamulla mietin, että joku marjapiirakka voisi olla kiva. Minulla ei vaan ollut yhtään kermaviiliä tai hapankermaa tai vastaavaa jääkaapissa, Muistin kuitenkin että siellä on yksi mascarpone-juusto (ei kerrota kenellekään että päiväys oli mennyt jo kuukausi sitten, mutta juusto oli edelleen priimaa). Niinpä sitten googlasin sanoilla piirakka ja mascarpone. Paljon tuli reseptejä, samojakin (ja taas ilman lähteitä), ja muutama oli tehnyt perinteisen mamman marjapiirakan ohjeella, käyttäen vaan kermaviilin tilalla juustoa. Niin ajattelin minäkin tehdä, mennä helpon kautta. Minulla täytteestä tuli kuitenkin todella jäykkää, vaikka vatkasin sitä ihan kunnolla, enkä olisi saanut sitä mitenkään levitettyä marjojen päälle. Tein siis piirakan näin:

Pohja:

100 g voita

1 dl sokeria

1 pieni muna

1 dl vehnäjauhoa

1 dl graham-jauhoa

vajaa 1 tl leivinjauhetta

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää muna voimakkaasti vatkaten, siivilöi lopuksi jauhot ja leivinjauhe joukkoon, sekoita varovasti. Levitä pohja 24 cm kokoiseen vuokaan.

Täyte:

2 munaa

0,75 dl sokeria

1 prk mascarpone-juustoa

1 dl kermaa

mustikkaa ja vadelmaa, n. 4 dl

Vatkaa munat ja sokeri hyvin sekaisin. Vatkaa mukaan juusto ja kerma. Levitä marjat piirakkapohjan päälle ja kaada täyte päälle. Paista 200 asteessa n. 30-35 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti hyvässä, eikun parhaassa, seurassa. Hyvää ystävänpäivää kaikille blogiystäville, sukulaisille, työkavereille, ystäville, tutuille ja tuntemattomille!

Mustikka-aika

Tänään oli hieno päivä (enkä puhu nyt säästä, sellainen 16 astetta lämmintä ja pilvistä, vesi 18 astetta). Jos päivä alkaa sillä, että poimii katajanmarjoja vieressä olevasta puusta, laittaa hirvenpaistin maustumaan päivällistä varten ja syö nopeasti talkkuna-annoksen. Ja lähtee mustikkametsään, jossa on marjoja. Se on hyvä päivä se. Olin isän kanssa tunnin metsässä ja sain suunnilleen kahdeksan litraa marjaa, niin hyvä marjavuosi on. Ei haittaa että mustikka-aika on melkein kuukauden myöhässä, pääasia että niitä on. Sitä onnentunnetta, mikä minut valtaa metsässä marjastamassa, on vaikea kuvailla, se on sellaista primitiivistä hyvänolontunnetta selviytymisestä, ja jonkinlainen alitajuntainen tajuaminen kuinka onnellinen sitä saa olla, kun pääsee metsään ja vielä nauttii siitä.

Metsästä paluun jälkeen söimme kunnon aamiaisen, yksi söi mustikkamaitoa, toiset vaniljajugurttia mustikoiden kanssa, ja minä ja isä syötiin mustikkapöperöä. En muista milloin se olisi maistunut niin hyvältä, välivuosi mustikoista on näköjään vienyt muistin.

Hyvä päivä jatkui sillä, että ruuaksi oli todella hyvä pieni hirvenvasan paisti jonka käytin grillin kautta, lisänä uusia uuniperunoita ja kesän ensimmäinen kantarellikastike. Jos katajanmarjat olivat pari metriä ovesta, niin kantarellit olivat suunnilleen kymmenen metriä ovesta. Eli kun perunat olivat uunissa, kävin poimimassa sienet, tein kastikkeen ja sitten syötiin. 

Sillä välin pullataikina nousi, ja leivoin pari pellillistä korvapuusteja ja mustikkapiirakan illaksi. Pullaa syötiin ennen sanusaunaa, piirakka sen jälkeen. Piirakan tein kuten ennenkin, eli 2½ dl pullataikina, päälle n. pari litraa mustikoita, joiden sekaan on lisätty n. 1 dl sokeria ja 2 rkl perunajauhoja. Minä en tee piirakasta kovinkaan (yhtään jos lapsilta kysytään) makeaa, eli sokeria voi laittaa enemmänkin, jos haluaa makeaa piirakkaa. Sitten voideltu piirakka laitetaan 225 asteeseen uuniin, ja paistetaan n. 20 minuuttia. Ihan parasta, kelpasi myös niille, joiden mielestä murupohjainen piirakka on parasta. Mutta se tekee joka tekee sellaisen kuin haluaa. 

ps. Eilen kiersin sienipaikat. Tatteja ei ollut, rouskujakaan ei vielä ollut, mutta kantarellejä tuntuu olevan enemmän kuin olen koskaan täällä nähnyt. Ne ovat vielä pieniä, peukalonpään kokkoisia, joten jätin ne pienet kasvamaan. Kastikesienet tuli omasta pihasta. Lampaankääpiäkään ei vielä ollut, orakaspaikat (kuten suurin osa tattipaikoista)  ovat avohakkuuna nyt.

pps. kamera jäi kotiin, kuvat otettu puhelimella.

Purppura smoothie

Hyvästä keittokirjasta löytyy kaikenlaista yllättävää. Löysin siitä kivasta Ree Drummondin eli Pioneer womanin A year of Holidays -keittokirjasta kivoja smoothie-ohjeita. Ensimmäisenä halusin kokeilla tätä purppuraa versiota, vihreä ja keltainen vielä odottaa. Ohje oli reilu, siinä aloitettiin puolella litralla jugurttia. Minä tein smoothien vain itselleni, ja pienensin ohjeen sen mukaiseksi. Olen ehtinyt tehdä jo muutaman kerran tätä, niin hyvää se on, suosittelen. 

1 dl kreikkalaista jugurttia

1 dl jäisiä mustikoita

1 dl jäisiä mansikoita (tai vadelmia, punaisia viinimarjoja...)

½ pienestä banaanista

pala punakaalia

½-1 tl hunajaa

½ dl karpalo- tai puolukkamehua

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen, banaani siivutettuna ja kaali vähän pilkottuna. Aja tasaiseksi, eli riittävän pitkään. Hyvää, ihan tosi hyvää.

Murupullamustikkapiirakka - miehen lapsuustoive toteutui vihdoin

 

Mies sanoi yhtenä iltana: "Hei, se sun blogikaverisi oli nyt tehnyt sellaista piirakkaa mitä olen aina halunnut. Tai siis se reunus oli sellainen." Tiesin heti mistä oli kysymys, nimittäin luimupupulassa tehdystä omenapiirakasta. Luimupupulan piirakka ei ollut ihan sellainen, mistä mies on puhunut niin kauan kuin olen hänet tuntenut, ja jonka suunnittelu juontaa kuulemma jo lapsuuteen. Eli mustikkapiirakka, jossa on muropohja mutta jonka reunus on pullaa, tarkemmin sanottuna korvapuustia. Mutta omenapiirakan ihana lettireunus oli omiaan herättämään taas toiveen eloon, että jos VIHDOIN miehen toive toteutuisi. Minä löysin Hakaniemen torilta vielä hyviä mustikoita, ja leivoin miehen toiveen mukaisen piirakan. Kyllä kannatti, niin hyvää tämä oli. Jos käyttää isoa vuokaa, murotaikinan voi tehdä isompana (esim. tuon kokoisena), ainakin esikoisen mukaan pohja oli liian ohut, minusta se tosin oli juuri sopiva.

 

Aloita valmistamalla pullataikina kohoamman. Minä tein tavallisen puolen litran taikinan. Kun se on kohonnut n. puoli tuntia, ala valmistamaan murotaikinaa:

 

100 g voita

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria (tai ripaus vaniljajauhetta)

1 muna

1 dl grahamjauhoa

1 dl vehnäjauhoa

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi, lisää muna voimakkaasti vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe ja sekoita taikina. Levitä pohja piirakkavuokaan pohjalle (minulla halkaisijaltaan 28 cm), mutta ei reunoille.

 

1 l mustikkaa

1-2 rkl sokeria

Levitä mustikat pohjan päälle, mutta ei ihan reunaan saakka (jätin n. 1 cm vajaaksi) ja ripottele päälle vähän sokeria jos haluat. Paista 200 asteessa n. 20-25 minuuttia.

Heti kun piirakka on uunissa, kauli pullataikina levyksi. Minä kaulin puolet tuosta puolen litran taikinasta. Levitä päälle pehmeää voita, ripottele kanelia ja sokeria päälle. Taita levy kahtia, painele vähän jotta täytteet pysyvät paremmin taikinassa kiinni. Leikkaa kaksinkertaisesta levystä n. 2 cm levyisiä suikaleita. Kieritä niitä reilusti ja jätä kohoamaan pitkulaisena. Lopuista kierteistä kieritin pullia ja laitoin ne pellille nousemaan, paistoin ne kuten korvapuustit. Minulla tuli 9 pullaa ja suikaleita jätin jotain 7-8. 

Nosta piirakka uunista, ja laita pullakierresuikaleita reunalle, niitä tuli 2-3 ohutta päällekkäin mutta limittäin. Voitele pulla, ripottele raesokeria päälle ja paista vielä 12 minuuttia 225 asteessa.

Toteutus oli kuulemma vielä parempi mitä mies oli ajatellut. (Ja onnistuin ekalla kerralla.) Joskus voi haaveilla yli 30 v, ja siltikin vielä toiveet ylittyvät. Siistiä.

Härkäpapua, mustikkaa ja pekonia

Nyt kuulkaas löytyi uusi herkku. Ja taas kerran Hugh Fearnley-Whittingstallin kirjasta River Cottage FRUIT everyday -kirjasta. Kirjassa paistos syötiin öljytyn ja paistetun leivän päällä, me söimme tämän uusien perunoiden kanssa. Lapset eivät tykänneet paljoakaan, ja mieskin oli aika hiljaa pöydässä, mutta jäipähän minulle enemmän.

Palsta antaa parastaan nyt. Kävin aamulla (=päivällä) keräämässä pari marjalaatikollista satoa: avomaankurkkua, lehtikaalia, herneitä, härkäpapua, nauriita, porkkanoita ja perunoita. Kaikki kasvaa näillä helteillä silmissä, illaksi käydään hakemassa iltapalalle uusi satsi kasviksia. Härkäpavusta on tulossa huima sato, sitä pitää syödä nyt paljon, jotta saa nauttia sopivan pienistä, pehmeistä ja mehukkaista pavuista  Lehtikaalia olen kuivannut nyt useamman ämpärillisen, ja ainakin pari vielä on kuivattavaa. Ja loput saavat kasvaa rauhassa, niitä tulee käytettyä tuoreena.

Takaisin tämän päivän ruokaan. Keräsin ison määrän härkäpapua, ja näprättyäni niiden kanssa hyvän tovin, sain kuin sainkin reilu 200 g kuorittuja tuoreita härkäpapuja. Ja kävin keräämässä mustikat pihalta, ne ovat pieniä ja makeita tänä vuonna. Pekoni oli Pajuniemen luomupekonia. Ja lisäksi niitä juuri maasta nostettuja uusia perunoita, tomaatti-sipulisalaattia, tomaatti-kurkkusalaattia, naurista ja porkkanaa. Kaikki muut omasta maasta, paitsi pekoni ja tomaatti. Hyvän mielen ruokaa!

200 g härkäpapuja perattuna

175 g pekonia

vähän sitruunamehua

1 dl mustikoita (ohjeessa 75 g)

mustapippuria

Keitä härkäpavut parin minuutin ajan. Huuhdo heti jääkylmällä vedellä jotta kypsyminen lakkaa. Pilko pekoni pieneksi ja paista pannulla kunnes se alkaa olla rapeaa. Kaada huuhdotut pavut mukaan, sekoittele ja anna paistua minuutti pari. Lisää lopuksi mustikat, rouhaise pari kierrosta mustapippuria, sammuta lämpö pannun alta ja sekoittele vähän aikaa. Ohjeen mukaan tämä syötiin hyvän vaalean leivän kanssa, joka oli siveltu valkosipuliöljyllä ja paistettu pannulla.

Mustikka tykkää vanhasta piimästä

Mustikkaa, piimää ja kanaverkkoa

Ja juuen puhu uudesta Valion mustikkapiimästä, vaan siitä, että pensasmustikka kasvaa happamassa (pH 5.5) maassa parhaiten. Minulla on pihalla kaksi pensasmustikkaa, Aino ja Alvar, joille kaivoin aikoinani ison kuopan jonka täytin rodomullalla. Myöhemmin olen lisännyt vielä yhden säkin rodomultaa, ja aina silloin tällöin lannoittanut rodolannoitteella. Tämän lisäksi pensaat on suojattu kanaverkolla kesät talvet.  Niinpä pihalla onkin kaksi upeaa mustikkapensasta, joista yleensä saa monta litraa marjaa (paitsi viime vuonna).

Mutta nyt tulee tämän perjantain pikkuvinkki. Kuulin tämän useita vuosia sitten siskoni anopilta: koska mustikka tykkää happamasta, sille kannattaa kaataa vanhaksi menneet piimät. Ihan loistava idea. Jokunen piimäpurkki kesässä päätyy mustikan juurelle, ja tämänpäiväinen purkki on ollut helmikuun lopusta asti jääkaapissa. Se pääsi vanhettumaan silloin reilusti, ja päätin jättää sen jääkaappiin odottamaan kevättä ja mustikkapensasta. Mittasin piimän pH:n, joka näytti noilla suunnilleen luotettavilla tikuilla pH 4. Ihan hyvin minusta :) Tässä muuten tie hävikistä herkuksi on vähän pidempi kuin yleensä, mutta ei kai se haittaa.

pH 4, eikö vain

Sain 40v-lahjaksi aikoinani luumupuun, Kuokkalan punaluumun. Tämä vuosi on ensimmäinen, kun koko puu on upeassa kukassa. Viime vuonna päästiin jo luumujen makuun, tälle vuodelle on vielä isommat satotoiveet. Ja mikä upeinta, se kääpiöomenapuu, punakaneli, jonka jänikset söivät ensimmäisenä ja toisena talvena melko perusteellisesti, on nyt tekemässä kukkaa. Juhlan paikka, viisi vuotta tässä on odotettukin! Mutta iloitaan sitten kunnolla jos omenia tulee.

Mustikkaiset kaurapatukat

Minulla on kuivattuja mustikoita edelleen jonkin verran. Esikoinen halusi leipoa jotain omasta leivontakirjastaan, eli siitä Ulla Svenskin Suomen lasten leivontakirjasta. Hän päätyi mustikkaisiin kaurapatukoihin, joista tosin jätettiin kookos pois ja korvattiin se kaurahiutaleilla.

200 g voita

2 dl ruokosokeria

3 rkl vaaleaa siirappia

9 dl kaurahiutaleita (ohjeessa 8)

(1 dl kookoshiutaleita, jätettiin pois)

25 g kuivattuja mustikoita (ohjeessa 50 g)

Kuumenna voi, sokeri ja siirappi isossa kattilassa kunnes voi on sulanut. Sekoita kaurahiutaleet ja marjat joukkoon. Kaada seos uunivuokaan joka on vuorattu leivinpaperilla, tasoita pinta. Paista 175 asteessa uunin alatasolla 30 min, sammuta uuni ja anna olla vielä 10 min. Anna jäähtyä huoneenlämpöön, ja sen jälkeen vielä jääkaapissa ihan kylmäksi. Leikkaa levy suorakaiteen muotoisiksi paloiksi.

Hyvää, ihan kaikkien mielestä. Ja helppo tehdä, onnistuu lapselta helposti. Tätä tehdään toistekin. Kuvassa kaksi viimeistä reunapalaa, melkein jäi kuva ottamatta.

Mustikkavuoka Kotilieden ohjeella

Kotiliedessä 14/2.7.2013 oli marjamatka herkkusuille, yhteensä 11 marjaisaa reseptiä. Luin ne läpi, ja totesin että jokaikinen oli sellainen minkä voisin tehdä, ja varmasti tuleekin tehtyä niistä useampi. Olen viime vuosina huomannut, että vaikka minulla olisi minkälaisia ruokalehtiä, niin useimmiten tulee leivottua juuri Kotilieden ohjeilla. Toimivia, mutkattomia reseptejä juuri sopivasti, ainakin yleenä.

Tämä piirakka ei kylläkään käyttäytynyt ihan samalla tapaa kuin ohjeessa puhuttiin, mutta älyttömän hyvää silti tuli. Taisi olla tämän mustikkakauden neljäs piirakka, ja paras niistä. Kiisselinkin olisin tehnyt toisella tapaa, mutta tein sen kuitenkin ohjeen mukaan, ja hyvin toimi, vaikka etukäteen muuta epäilin. Sitruunaa vähensin, sillä halusin että mustikka on pääosassa. Ohjeen mukaan annos olisi kahdeksalle, mutta minulla tuli kuusi noita Arabian pikkuvuokia. Mustikkaa käytin reilusti, sitä olisi voinut olla vieläkin vähän enemmän. Vähän näissä oli näpertämistä, mutta tälläinen määrä syntyi silti ihan kohtuullisessa ajassa.

Mustikka"kiisseli":

5 dl mustikoita (taisi mennä 7 dl, ja ihan sopivasti oli, tai enemmänkin olisi voinut olla)

1 rkl raastettua sitruunan kuorta (jätin pois)

puolen sitruunan mehu + vettä niin että nestettä yhteensä ½ dl

1 rkl perunajauhoja

Pohjataikina:

150 g voita

1 dl ruokosokeria (käytin ½ dl fariinisokeria ja ½ dl tavallista)

1 kananmuna

3 dl vehnäjauhoja (ensi kerralla laitan 2 dl)

1 dl ruisjauhoja (ensi kerralla laitan 2 dl, Vääksyn Myllyn keskikarkea ihan parasta)

1 tl leivinjauhetta

Pinnalle:

100 g voita (vähän vähempikin olisi riittänyt)

1 dl fariinisokeria

½ dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita (olisi kannattanut laittaa ainakin 2 dl tai enemmänkin)

Aloita tekemällä mustikkatäyte. Sekoita kaikki kiisseliainekset kattilassa ja anna kiehahtaa koko ajan sekoittaen. Neste ja perunajauho tekivät melkoisen liisterin, mutta täyte toimi silti hyvin piirakassa. Jätin sitruunankuoren pois, sillä en halunnut liian sitruunaista makua. Jätä kiisseli jäähtymään.

Tee pohjataikina. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna, vatkaa voimakkaasti. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Vuoraa vuuat taikinalla lähes ylös saakka ja kaada mustikkatäyte niihin. Paista vuokia 175 asteessa 15 minuuttia.

Valmista sillä välin pinnalle muruseos. Tai sellainen siitä ohjeen tekstin mukaan olisi pitänyt tulla, ja siltä se näytti lehden kuvassa, mutta minulla tuli kylläkin hyvin voimainen taikina siitä. Eli murustele sokeri, jauhot ja kaurahiutaleet voin kanssa. Ripottele muruseos (tämä siis lehden ohjeen mukaan, minä levitin taikinan) mustikan päälle ja paista vielä 15 minuuttia (lehden ohjeen mukaan 10 minuuttia). Anna vähän jäähtyä ja nauti vaniljajäätelön kanssa. Kolmea viljaa ja mustikkaa, niin hyvää.