perjantai 30. marraskuuta 2012

Avokado-verigreippi-chili-salaatti

Tämän herkullisen salaatin resepti löytyi River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Todella hyvä ja raikas salaatti, juuri sopiva tähän vuodenaikaan. Syötiin hyvän possukastikkeen lisukkeena. 

1 verigreippi
1 avokado
½ chiliä tai maun mukaan
korianteria
(öljyä, suolaa, pippuria)

Viipaloi verigreippi kulhon päällä niin, että pääset kalvoista eroon, purista lopusta mehut kulhoon. Viipaloi avokado ohuiksi suikaleiksi. Pilko chili. Sekoita kaikki ja silppua päälle korianteria (minulla piti olla enemmän mutta puska olikin päässyt kuivumaan). Ohjeen mukaan lisää vähän öljyä, pippuria ja suolaa, mutta minusta salaatti oli hyvää juuri tuollaisena (=unohdin ne). Yksinkertaiset asiat ovat hyviä, tosin tämä salaatti oli aikuiseen makuun, lapset eivät edes suostuneet maistamaan greipin takia.


ps. Vähän tulee lunta


pps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Joulun kauppalista

Kalapöytää muutaman vuoden takaa. Kukat Pirjo Koppi
Minä huomasin viime vuonna, että blogiini eksyttiin muutaman kerran sanoilla joulun kauppalista. Viime vuonnahan kirjoitin, kuinka minulla on kätevä tapa säilyttää joulun kauppalista word-tiedostona vuodesta toiseen ja printata se sama kauppalista joka vuosi uudestaan. Tämän tavan puolestaan mahdollistaa se, että teen aina täsmälleen samat ruuat samoilla ohjeilla, hih (kuten olen jo todennut, olen tylsä ihminen; mutta perustelin kyllä asian tuossa viime vuoden kirjoituksessa <-puolustuksen puheenvuoro). Nyt sitten ajattelin jakaa tämän joulunvalmisteluihin helpotusta tuovan listan kaikille muillekin. Siis kaikille niille, jotka haluavat tehdä ainakin jotain noista:

riisipuuroa
luumurahkaa
joulupipareita (ohje tulossa)
torttuja (valmistaikinasta)
glögiä

lanttulaatikkoa Mysi Lahtisen tapaan
porkkanalaatikkoa (tätä en tee ihan joka vuosi, ohje tulossa)
karjalanpaistia
rosollia sauvajyväsen tapaan
sienisalaattia (sienet omasta takaa)

ja tarjota lisäksi
kotikaljaa, vichyä
kaloja (graavaan kalat itse, syödään myös lipeäkalaa)
mätejä lisukkeineen
kinkkua
suolakurkkua
keitettyjä perunoita

Minä yliviivaan listasta valmiiksi ne jutut, joita kaapeista jo löytyy, ja toisaalta lisään käsin ne jokaiselle vuodelle omat tarvittavat asiat, kuten viime vuonna tarvikkeet suklaasalamiin. Lista kulkee käsilaukussa kätevästi mukana, ja sitä mukaa viivaan yli asiat sitä mukaa kun olen ostanut. Määrät ostan aina sen mukaan, onko joulunpyhinä tulossa vieraita vai ei, siksi niitä kaikkia ei ole tarkkaan kirjattu tähän, mutta sehän on  jokaisen helppo suunnitella oman tarpeen mukaan. Juureksia tulee ostettua reilustikin, sillä ne tulee kuitenkin käytettyä.

Sanottakoon vielä se, että kaikkea ei syödä kerralla. Aatonaattona syödään yleensä kalapöytä, ja joulunpyhinä kaloja on lähinnä vain lisukkeena. Karjalanpaistiin siirrytään vasta sitten kun kinkku on jo syöty (lapsuudessa oli kummatkin yhtäaikaa pöydässä). Toisaalta lanttulaatikkoa tykkään tehdä sen verran reilusti, että sitä saa syödä myöhemminkin talvella. Ja jos jonain vuotena on vähän pienemmän budjetin joulu, on kaloista helppo karsia, aina ei muutenkaan ole ihan kaikkia kaloja ja mätejä. Tai jos muuten ei huvita jonkun laittaminen, niin jätän vaan ostamatta. Hedelmiä ostan aina paljon, niistä kokoan yhden "joulukoristeen", vaikka en kirjoittanutkaan niitä listaan. Puuromaito riittää neljän-viiden hengen puuroon.

Ja tässä on se lista kuvana. Jos joku haluaa sen word-tiedostona, voi laittaa minulle sähköpostia niin laitan sen tulemaan :)

tiistai 27. marraskuuta 2012

Kanaa uunissa


Kun näin Siskot kokkaa-blogissa Kanaa vähän paremmin, ajattelin heti, että pakastimessa oleva kana pitää tehdä uunissa paahtaen. Sovelsin ohjetta vähän (=aika paljon) sen mukaan mitä aineita oli käytössä ja tein kanan sunnuntaiaterialle näin

100 g voita
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 dl virolaista omenaviiniä
1 tl hunajaa
muutama oksa timjamia pilkottuna
vajaa tl sinappijauhetta
vajaa tl savustettua Aji Cristal-rouhetta
suolaa, pippuria

1 iso kana (1.6 kg)
pippureita

pätkä kuivaa patonkia
1 valkosipulin kynsi
timjamia

Sulata nokare voita kattilassa. Pilko sipulit ihan hienoksi ja laita kattilaan ja kuullota niitä muutama minuutti. Lisää viini, hunaja ja mausteet ja anna kiehua hiljalleen niin, että nestemäärä vähenee suunnilleen puoleen. Lisää voita nokare kerrallaan hyvin sekoittaen, lisää lopuksi vähän suolaa ja pippuria.

Rouhi kanan päälle vähän mustapippuria ja laita se uunivuokaan Voitele se kauttaaltaan voikastikkeella. Laita 180 asteiseen uuniin ja paista n. tunti. Voitele paiston aikana muutamaan kertaan voikastikkeella. Kanan paistuessa tee kuivasta leivästä mausteinen muruseos. Laita tehosekoittimeen muutama pala kuivaa leipää tai patonkia, valkosipulin kynsi ja timjamia. Aja niin kauan että saat tasaisen muruseoksen. 

Kun kana on paistunut n. tunnin (alkuperäisessä ohjeessä paistettiin 40 min, mutta tulkitsin niin, että kyseessä oli n. kiloinen jyväkukko) nosta uunin lämpötila 200 asteeseen. Voitele kana vielä kertaalleen voikastikkeella ja ripottele voileipämuruseosta kanan päälle joka paikkaan. Paista vielä 10-15 minuuttia kunnes kuorrute on saanut kauniin värin, anna kanan levähtää hetki ennen tarjoamista. Minun oli pakko laittaa kana vielä senkin jälkeen vartiksi uuniin, koska kana oli kainaloistaan vähän punertava.  Meillä kana syötiin riisin ja papujen kanssa, oli todella herkullista ja tosiaan hienon makuista.

ps. Seuraavaksi päiväksi sain ihan mielettömän hyvän ja vaivattoman ruuan, kun sekoitin lopun riisin pohjalla olleen liemen kanssa, lisäsin luista riivityt lihat sekaan ja lämmitin koko vuuan uunissa. Meidän perhe söi siis kaksi reilua ruokaa (+ pari jämälounasta töihin) tästä yhdestä kanasta; ja luista on vielä tulossa liemi.


pps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

maanantai 26. marraskuuta 2012

Vadelmakuppikakut

Esikoinen halusi kaverisynttäreilleen kuppikakkuja kakuksi. Toiveessa oli vadelmaiset kuppikakut, joiden resepti on samaiselta kokkikurssilta miltä lasten boolikin oli. Tällä kertaa tein boolin ilman sitruunaa, ja juhlien lopuksi 7 kpl 7-8 vuotiasta tyttöä kirjoitti ohjeen ylös. Kuppikakkujen kuorrutteen tein yksinkertaisempana mitä alkuperäisessä ohjeessa olisi ollut, sillä kuppikakut piti tehdä täysin laktoosittomana.

2 munaa
1½ dl sokeria
75 g voita
2½ dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria 
1 dl maitoa
2 dl jäisiä vadelmia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää sulatettu voi, sekoita. Siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lisää vielä maito. Lisää lopuksi vadelmat. Paista kuppikakkuja 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Kuorrutteen ohjeen löysin mainiosta Dr.Sugar-blogista, siellä voi käydä ihailemassa vaikka mitä kaunista. Tein kuorrutteen puolikkaana muutenkin vähän yksinkertaistaen ilman värejä.

1.2 dl voita
2.5 dl tomusokeria
hippunen suolaa
1 tl vaniljasokeria
pikku tilkka maitoa

Vatkaa pehmennyttä voita muutama minuutti. Siivilöi joukkoon tomusokeri, vatkaa alkuun varovasti ettei sokerit ole pitkin pöytiä. Lisää suola, vaniljasokeri ja n. rkl maitoa ja jatka vatkaamista kunnes saat sopivan kuohkean kuorrutteen. Pursota kuppikakkujen päälle.

Edelleenkään en halua tietää millaisia poikien synttärit ovat, jos ne ovat villimpiä kuin tyttöjen synttärit. Tietokilpailu oli tänä vuonna vähän haastavampi, yhtään täysin oikeaa riviä ei tullut. Kukat saivat taas paljon huomiota, eikä mikään ihme!


Kukat Pirjo Koppi


ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sacherkakku


Tässä tulee tämän marraskuun kolmas suklaakku, perinteinen sacher-kakku sellaisena kuin minä sen yleensä teen. Kakku oli ihan täydellisen makuista, mutta ulkonäöltään ei ehkä ihan salonkikelpoista. Mutta ei sekään haitannut kun kakku meni niin nopeasti parempiin suihin. Esikoinen halusi omaksi kakukseen sydämenmuotoisen omenapiirakan, ja sehän sopi hyvin.

175 g voita
200 g suklaata
2 dl sokeria
6 keltuaista
1.8 dl jauhoa
½ dl perunajauhoa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
6 valkuaista

284 g aprikoosihilloa (oli ihan reilusti=sopivasti)

Sulata voi ja suklaa varovasti. Vatkaa sokeri ja keltuaiset ihan vaaleaksi vaahdoksi, siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita. Lisää sula suklaa-voiseos ja sekoita. Kääntele lopuksi kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset taikinaan ja paista 175 asteessa vähän vajaa tunti. Minä tein kakun korkeaksi, paistoin sen 20 cm halkaisijaltaan olevassa vuuassa, lähellä oli että vuuan koko riitti.

Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, leikkaa kakku kolmeen osaan. Levitä marmeladi väleihin ja jätä kakku peitettynä kylmään yön yli. Vähän ennen tarjoilua valmista kuorrutus

n. ½-1 dl kermaa
200g suklaata

Kuumenna kerma ja sulata suklaa kuumaan kermaan. Valuta kakun päälle. Nautitaan kermavaahdon kanssa. Tämä kakku on sopivan mehevä, vaikka ainoa kostutus tulee hyvästä aprikoosihillosta. Sen laadusta ei kannata tinkiä. 





ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

lauantai 24. marraskuuta 2012

Lehtikaalipiirakka


Tänään tuli aloitettua juhlien järjestely tekemällä pullataikina. Kun pullarinkeli oli uunissa, lähdin lasten kanssa pienelle aamukävelylle palstalle. Metsäpolku ja etenkin pellonvierus oli melkoista savivelliä, minä ja esikoinen yritimme välttää parhaamme mukaan pahimpia savivellikohtia ja kuopus puolestaan yritti osua mahdollisimman keskelle näihin samoihin kohtiin. Meillä oli mukava reissu, kuopus muisti moneen kertaan hehkuttaa kuinka kivaa oli, ja kiittää äitiä kun otti mukaan näin mukavalle retkelle. Keräsin kassillisen lehtikaalia, josta puolet päätyi tähän piirakkaa ja puolet lähti siskon matkaan.

Tämän piirakan esikuva löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Siinä tosin oli lehtikaalin sijaan salaattia ja kevätsipulin sijaan purjoa. Marraskuussa salaatti ei enää kasva ulkona mutta lehtikaali voi edelleen hyvin ja koska kevät on tasan yhtä kaukana kuin lähelläkin, on purjo tuoreempaa kuin kevätsipuli, niin ajattelin vähän muuttaa aineksia. Tälläisen piirakan tein:

250 g jauhoja
ripaus suolaa
125 g voita
75 ml kylmää maitoa

1 rkl öljyä, vähän voita
2 isoa kourallista lehtikaalia
pieni purjo
100 g Kolatun Waldemar kuttucheddaria raastettuna
2 munaa
2 munankeltuaista
3 dl kermaa
suolaa, pippuria

Sekoita suola jauhoihin ja hiero pehmennyt voi joukkoon. Lisää maitoa sen verran että saat hyvän tuntuisen taikinan. Tee taikinasta pallo, kääri elmukelmuun ja anna olla kylmässä 30 minuuttia. Kauli taikina siirrä se  piirakkavuokaan ja leikkaa ylimääräiset runat pois. Laita päälle foliota ja herneitä tai riisiä painoksi. Paista 180 asteessa 15 minuuttia. Poista sen jälkeen folio ja riisi/herneet, pistele pohja haarukalla ja paista vielä reilu kymmenen minuuttia. 

Paistamisen aikana valmista täyte. Laita öljy ja voi pannulle, ja lisää huuhdellut lehtikaalit, joista on keskiruodot poistettu ja muutenkin tarvittaessa vähän pienitty veitsellä. Pilko purjo pieniksi suikaleiksi ja lisää joukkoon. Paista vihanneksia viitisen minuuttia, lisää vähän suolaa ja pippuria. Sekoita munat, keltuaiset ja kerma keskenään. 

Kaada lehtikaali-purjoseos pohjan päälle, levitä juustoraaste päälle ja kaada muna-kermaseos. Paista n. 30 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt ja saanut vähän väriä. Syödään lämpimänä. Hyvää oli kaikkien mielestä, myös lihansyöjien.


ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

torstai 22. marraskuuta 2012

Lautasen koolla on väliä


Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa astioista, tai lähinnä niiden koosta (muu astiapohdinta on sitten ihan oman kirjoituksen arvoinen asia). Se, miksi sain vihdoinkin aikaiseksi tarttua tähän asiaan, pohjaa työkavereiden kanssa käytyyn lounaskeskusteluun ja lopullisen sysäyksen antoi Campasimpukan kirjoituksessa käyty keskustelu jossa sivuttiin samaa asiaa. Kyse ei siis ole näistä ruokastailauksista, eli että kuinka moni oikeasti syö ruokansa leivinpaperilta rikkinäisellä haarukalla, tai lankulta keittiöpyyhkeen vierestä, vaan siihen toteamukseen että nykyään lautaset ovat jättimäisen suuria ja ruoka syödään usein suurista kulhoista.

Meillä on työpaikan lounasravintolassa keitto- ja salaattikuppeina sellaiset vähän yli litran vetävät syvät lautaset, tai oikeastaan kulhot. Ihan hienot ja kiva, kun keitto ei läiky kun sitä kuljettaa tarjottimella pitkiäkin matkoja, mutta siinä on myös yksi mutta: moni lataa lautasen melkein täyteen, ja sitten ei jaksakaan syödä kaikkea tai jos jaksaa, on loppupäivän ihan ähkyssä.  Pahoin pelkäämme että ylisuuret annokset näkyvät myös lounaan hinnassa, ruokaa pitää tehdä enemmän koska osa siitä menee suoraan hukkaan. Ehkä aikuisetkin ihmiset tarvitsevat opastusta, että vaikka kulho näyttää ihan tyhjältä, siinä on ihan riittävästi ruokaa.
Duodecimin terveyskirjastosta löytyy hyvä yhteenveto siitä, miten suuret astiat huijaavat ihmisiä syömään enemmän kuin he oikeasti haluavat. Annoskoot ovat kasvaneet reilusti viime vuosina, ja näyttää vahvasti siltä, että suurilla astioilla on oma roolinsa siinä. Nälkäkeskus ei anna yhtä voimakasta signaalia kuin näkökyky, ja niinpä ihminen lataa isosta astiasta enemmän ruokaa kuin pienestä, ja isolle lautaselle enemmän ruokaa kuin pienelle lautaselle. Tuo artikkeli kannattaa lukea ajatuksella, siihen on koottu monta hyvätasoista tutkimusta yhteen.
Sitä en tiedä, että mistä nämä jättilautaset ovat ilmestyneet, mielellään kuulen tietoa tai pohdintaa asiasta. Tulevatko ne jenkeistä, jossa oikeasti pihvin pitää painaa sen puoli kiloa, ja sellainen pihvi ei mahdu pienelle lautaselle? Vai ovatko ne seurausta ravintoloiden visuaalisesti hienoista annoksista, jossa isolle lautaselle piperretään jotain pientä? Toimii joo ravintoloissa, mutta kuinka moni kotonaan pipertää arkena, sen sijaan että mättää makaronilaatikkoa lautasen täyteen? Ja mättää ruokaa sille isolle lautaselle enemmän kuin pienelle ja lopulta hukka (tai vaihtoehtoisesti ähky) kiittää.
Astiavalmistajat ovat kyllä kiitettävästi valmistaneet isoja lautasia, esim. lautasten koko on kasvanut jo pitkään, sekä vanhoja muihin tarkoituksiin tarkoitettuja astioita on otettu uudenlaiseen käyttöön. Pienempiä lautaskokoja ei monissa sarjoissa ole enää saatavilla vaikka niitä joku kaipaisi. Tuntuu että huonekalujenkin pitää kasvaa samaan tahtiin, tai mikä nyt olikaan ensin, en tiedä (sen tiedän että muna oli ennen kanaa), sillä pieniin ruokapöytiin ei mahdu suuret astiat. Asian huomaa vaikka meillä kotona, jossa on vanha teetetty ruokapöytä.  Vanhat tavalliset arkikäytössä olevat Teema-lautaset (23 cm, ei valmisteta enää kuin satunnaisesti) näyttävät sopusuhtaiselta pöydällä, mutta juhla-astioiksi hankitut isot lautaset (26 cm) näyttävät jo haukkaavan suhteessa liian suuren osan pöydästä, puhumattakaan kattauksista, joissa käytetään katelautasia (30 cm).
Ymmärrän toki, että moni näkee isot lautaset esteettisempänä ja kauniimpana kuin pienet, mutta silloin olisi myös hyvä tiedostaa että silmä voittaa nälkäkeskuksen. Toivottavasti astianvalmistajatkin heräävät huomiomaan, että myös pienemmille lautasille, kulhoille ja kupeille olisi tarvetta.




ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kalkkuna-wokki

Maku korvaa ankean värityksen
Tämä on kyllä kaikkien hävikkiruokien äiti. Minulla oli pakastimessa kypsät kalkkunankoivet. Kalkkuna oli tehty tuohon tapaan uunissa, ja kypsät koivet olin pakastanut myöhempää käyttöä varten. Jääkaapissa oli vajaa puolikas lanttu joka alkoi ohittaa parhaat päivät, kyssäkaali joka luuli että pitää alkaa kasvaa ja vielä muutama oma pikkuinen porkkana, jotka nekin alkavat olla parhaat päivänsä nähneitä. Pakastimesta löytyi omia papuja, pihalta lehtikaalia, nämä toki eivät olleet vielä lähellä hävikkiä. 

Viikonloppuna syötiin karkkipossua, ja siltä kerralta jäi chilejä riisiviinietikassa ja korianteria yli. Ja ennen kaikkea possun keitinlientä, jonka olin jo pakastanut erissä. Minulta kysyttiin että mihin kaikkeen käytän lientä. Minä olen jakanut sen aina 2-5 dl eriin ja pakastanut. Olen käyttänyt sitä lähinnä patoihin ja kastikkeisiin. Jokunen pataohje löytyy täältä, villisikaresepti täältä, mutta kastikkeita en ole älynnyt postata (bloggaaminen on avartavaa, sitä kautta  törmää mm. ihmisiin jotka eivät ole vuosiin tehneet lihakastikkeita itse). Tuo liemi käy oikeastaan ihan kaikkeen, ja erityisen hyvin se käy wokkiin.

öljyä
pala lanttua
1 pieni kyssäkaali
muutama pikkuporkkana
kourallinen esikeitettyjä papuja
2 dl karkkipossun keitinlientä
kourallinen lehtikaalia
2 kalkkunankoipea
1 rkl vehnäjauhoa (voi jättää pois)
1 tl fariinisokeria

chiliä, korianteria jos sattuu olemaan

Kuori ja suikaloi juurekset ohuiksi tikuiksi. Kuullota niitä hetki kuumassa öljyssä wokkipannussa, siirrä syrjään. Laita pannuun aavistus öljyä ja vähän karkkipossun keitinlientä, laita lehtikaalit keskiruodot poistettuna, anna pehmetä hetki pannulla, siirrä nekin syrjään. Lisää uudestaan vähän öljyä, anna kuumeta kunnolla. Lisää pilkotut kalkkunanlihat, ripottele päälle vehnäjauhot ja fariinisokeri, sekoita hyvin ja anna lihojen saada vähän paistopintaa. Lisää loput liemet joukkoon, kaada kaikki vihannekset takaisin pannuun ja anna kuumeta sekoittaen kaikki sekaisin samalla. Syötiin nuudeleiden kanssa, ja minä lisäsin tulista riisiviinietikkaa ja korianteria. Hyvää, todella hyvää "ilmaista" (=esikoisen mukaan) ruokaa. Ja kuten wokeissa aina, tässä voi käyttää mitä tahansa kasviksia ja mitä tahansa lihaa ja mitä tahansa mausteita sattuu olemaan ;)



ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)




tiistai 20. marraskuuta 2012

Yrttiset ja sitruunaiset kuhafileet

 
Meillä tulee syötyä kalaa aika usein, vähintään kerran viikossa, usein ueseamminkin, ja se on takuuvarmaa ruokaa joka uppoaa lapsiin. Jostain syystä kalaruokia ei tule laitettua tänne usein, ainakin osaksi sen takia että ne ovat usein niin simppeleitä, paistettua kalaa tai uunikalaa ja sopivasti mausteita. Kalaruokia tuleekin harvoin tehtyä ohjeista, mutta tässä on yksi poikkeus. Ohje on peräisin River Cottage Everyday -kirjasta, vähän muunnellen.

pieni valkosipulin kynsi
n. kourallinen persiljaa, tilliä ja timjamia (ohjeessa silolehtistä persiljaa ja basilikaa tai minttua)
2 tl kapriksia valutettuna
1 sitruunan kuori raastettuna

voita/öljyä
2 kuhafilettä
yrttisuolaa/pippuria
mehua sitruunasta

Hiero mausteseos isossa morttelissa tahnaksi. Laita pannulle voita ja/tai öljyä. Suolaa ja pippuroi kuhafileet maltillisesti ja paista fileet melkein kypsiksi, ensin pari minuuttia toiselta puolelta ja sitten toiselta. Laita pannuun vähän lisää voita ja/tai öljyä ja lisää mausteseos siihen. Anna mausteseoksen lämmetä pannulla, purista sitruunamehua joukkoon ja levitä se kalojen päälle. Hyvää, ihan mielettömän hyvää.


ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)  

lauantai 17. marraskuuta 2012

Devil's food cake


Tämä on tumma versio enkelten kakusta. Minä käytän tähän samaa reseptiä millä teen angel food cake:n, korvaan vaan osan jauhoista kaakaolla. Meillä on ilo juhlistaa kuopuksen syntymäpäiviä, ja toiveissa oli suklaakakku. Tämä on se toinen suklaakku niistä kolmesta jotka on toivottu tähän parin viikon juhlasesonkiin.

Jostain syystä devil's food cake tulee täytettyä useammin kuin vaalea versio, sama ilmiö näkyy ihan googlen kuvahaullakin, eli se en ole vain minä. Nyt tein vadelmaisen täytteen.

3/4 cup jauhoja (1.8 dl) (erikoishienoja vehnäjauhoja)
1/4 cup kaakaota (0.6 dl)
1½ cup hienoa sokeria (3.6 dl)
1½ cup munanvalkuaisia (3.6 dl) (nyt meni 10 munaa)
2½ rkl vettä
½ tl suolaa
½ tl vaniljauutetta

Siivilöi jauhot, kaakao ja ½ cup sokeria (1.2 dl) yhdessä. Erottele munanvalkuaiset, lisää kulhoon niiden joukkoon vesi. Vatkaa vaahdoksi, lisää cream of tartar ja suola, jatka vatkaamista, lisää vanilja. Jatka vatkaamista ja lisää sokeri vähän kerrallaan kunnes vaahto on kovaa. Lisää lopuksi jauho-sokeriseos varovasti käännellen vähän kerrallaan.

Laita taikina voitelemattomaan(!) vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia. Paistamisen jälkeen käännä vuoka heti ylösalaisin ja anna jäähtyä vähintään tunti. Irrota kakku sen jälkeen vuuasta veistä tai spaattelia apuna käyttäen.

Kun kakku on kunnolla jäähtynyt, leikkaa se kolmeen osaan. Valmista täyte:

350 g rahkaa (tai sinne päin)
250 g mascarpone-juustoa
½ dl sokeria (tai maun mukaan)
n. ½ l vadelmia

Sekoita täytteen aineet keskenään ja levitä kakun väleihin. Jenkeissä totuin siihen, että tämän kakun täytteet vain läiskäistään sisään, eikä se ole niin tarkkaa jos vähän valuu tai muuten kakku näyttää olevan vähän sinne päin. Ja niinhän se olikin :)

Viimeksi syötiin karkkipossun jälkeen enkelten kakkua kesän auringossa, nyt syödään karkkipossun jälkeen tummaa kakkua marraskuun pimeydessä.


Neljä vuotta on ihan mielettömän hieno ikä. Naurua riittää vaikka silloin kun toivotetaan vaarille isänpäivänä hyvää äitienpäivää. Tai kun hoidossa pitää näyttää tytöille miten punnerretaan ja samalla pääsee paukku.



ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :) 

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Lahjapäivä


Joskus osuu paljon kivoja asioita samaan syssyyn. Niinkuin se, että satuin voittamaan arvonnan, jonka järjesti Soppaa ja Silmukoita-blogin Marja. Hän meni ihan vain minun voittoani varten ostamaan aivan ihanan liilaa matokudetta ja virkkasi nuo kauniit pannunaluset väritoiveen mukaan (ei tullut beigeä ei). Nyt kelpaa laittaa pöytään kuumat Illusia-kulhot noiden päälle. Kuva muuten vääristää väriä, nuo ovat sellaista tummaa violettia. Yhtenä päivänä oli vaan ilmoitus sähköpostissa että pannunaluset löytyvät postilaatikosta. Kiitos suuresti Marja!

Osallistuin myös Ankerias Vipusen järjestämään lokakuun ruokahaasteeseen. Voittoa ei tullut, tosin mielestäni on todellakin vähän vaikea kilpailla veriletuilla suklaalle, joten en ollut tippaakaan pettynyt vaikkei voittoa irronnut. Ankerias lupasi  kuitenkin lähettää yllätykset kaikille osaanottajille, ja tänään postilaatikossa odotti aivan upeat teet. Kyllä kelpaa juoda kuppi valkoista teetä päivän päätteeksi, kiitos paljon A.V!

Ja illan kruunasi se, että sain yllätyslahjan kollegalta: purkin hänen tekemää hilloa Antonokvasta, vaahterasiirapista ja pähkinöistä. Purkki oli pakko avata ja laittaa hilloa leivän päälle, oli ihan mielettömän hyvää. Seuraavaksi on pakko herkutella jäätelön kanssa. Iso kiitos J!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Porter-suklaakakku


Marraskuulle on tilattu useampikin suklaakakku. Kotiliedessä 19/2012 oli monta herkullista suklaareseptiä, ja tämän kakun ajattelin olevan sopiva isänpäiväksi. Tällä reseptillä Eve Vaittinen sai kolmannen sijan suklaareseptikilpailussa ja minä pääsen taas yhdistämään lempioluttani (Koffin Porter) suklaaseen. Tein kakun puolikkaana, mutta laitan tähän kuitenkin alkuperäisen reseptin, josta tulee 10-12 annosta. Muutin taas vaan reseptin järjestystä ja vähän tulkitsin ohjetta, sekä vaihdoin margariinin voihin, muuten se on alkuperäinen.

Kakku:
1 dl porteria
100 g voita
50 g suklaata
2 kananmunaa
2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta

Kostutus:
1½ dl porteria
1½ dl vahvaa kahvia

Kuorrutus:
½ dl porteria
50 suklaata
50 voita
4 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Kiehauta olut, lisää voi ja suklaa joukkoon sulamaan. Sekoita ja anna jäähtyä. Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi, siivilöi joukkoon jauhot ja niihin sekoitetut leivinjauheet ja sekoita kaikki yhteen. Paista 175 asteessa n. 45 minuuttia. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin 1½ litran rengasvuokaa, minä paistoin kakun pienessä kakkuvuuassa (halkaisija 18 cm) n. 30 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä paistamisen jälkeen. Kiehauta olut, lisää kahvi ja vaniljasokeri joukkoon. Kostuta kakku jäähtyneellä liemellä. Minä en saanut läheskään kaikkea nestettä uppoamaan kakkuun, ja siltikin siitä tuli melkein liian kostea.

Tee kuorrutus: kuumenna olut, lisää siihen suklaa ja voi ja sekoita kunnes tasaista. Lisää tomusokeri ja lämmitä seosta sen verran että se kirkastuu. Mausta vaniljalla. Valuta kuorrute kakun päälle ja anna jäähtyä.

Lehden ohjeessa lisänä oli mustaherukkakastiketta, meillä oli mustaherukkahyytelöä, joka oli kylläkin kastiketta tänä vuonna. Kakku oli hyvää, paitsi lasten mielestä, tai niin luulin, kunnes huomasin että kuopus oli vetänyt kaksi palaa kakkua iltapalaksi.




ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Teeri hillakastikkeella isänpäiväksi


Minun lapsuudessa syötiin isänpävänä melkein aina lintua. Useimmiten lintuna oli teeri, joskus metso ja ainakin kerran se oli hanhi. Tänä vuonna sain tehdä pitkästä aikaa teeripataa omien lasten isälle <3 Tällä teerellä oli kolme sydäntä :)
 
Perinteiseen tapaan aloitettiin päivä pekoniaamiaisella, joka tehtiin yhdessä lasten kanssa, hedelmälautasineen päivineen. Päivällisellä syötiin

Kylmäsavulohisalaattia

Teeri hillakastikkeella, perunamuusia ja uunijuureksia

Porter-suklaakakku


Teeriohjeen nappasin tällä kertaa Maija Silvennoisen kirjasta Maijan riistakirja. Hänen TV-esiintymisistä voidaan olla montaa mieltä, mutta tämä riistakeittokirja on yksi parhaista mitä minulla on. Siitä on monta kertaa löytynyt hyvät ohjeet niin riistalle, lisukkeille kuin jälkiruuillekin. Tämä ohje oli metsolle, mutta alkusanoissa todettiin (tietysti) että myös teeren voi tehdä samaan tapaan. Minulla oli aika pieni, nyljetty lintu käytössä, joten sovelsin vähän paistoaikoja.

1 teeri (tai metso)
suolaa, valkopippuria (unohdin pippurin, suolana oli omaa yrttisuolaa)
4 kpl ohuita silavaviipaleita (minulla oli nyt Pajuniemen mietoa pekonia)
voita
1 porkkana
1 sipuli
8 murskattua katajanmarjaa
1 laakerinlehti
2 dl vettä
2 dl omenamehua (minulla oli 1 dl virolaista omenaviiniä)

3 dl haudutuslientä
2 dl kermaa (ohjeessa oli 4)
1 dl paseerattua hillasosetta
1 rkl hunajaa
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja

Suolaa ja pippuroi lintu, minä hieroin vain yrttisuolaa linnun pintaan. Aseta silavaviipaleet nahan ja lihan väliin, sido lintu, ja ruskista lintu padassa. Minä ruskistin linnun ennen pekonilla käärimistä, sillä lintu oli nyljetty. Ruskistuksen jälkeen käärin pekonit linnun ympärille. Lisää sydämet, kivipiira, pilkotut kasvikset ja mausteet pataan. Käännä lintu rintapuoli ylöspäin. Laita pata 180 asteiseen uuniin, hauduta lintua puoli tuntia ilman kantta. Lisää vesi ja mehu (viini) ja pane kansi päälle. Hauduta 150 asteessa 2-2½ tuntia Maijan ohjeen mukaan, minä paistoin vain tunnin, ja se oli juuri sopivasti tälle linnulle. Ota lintu padasta, poista silava (pekoni) ja kääri lintu leivinpaperiin ja sitten tiukasti folioon. Minä käärin vielä pyyheliinaan ja jätin odottamaan.

Tee kastike: siivilöi liemi talteen ja poista rasva pinnalta. Keitä lientä tarvittaessa kokoon (nyt ei tarvinnut). Lisää liemen joukkoon kerma, paseerattu hilla (miehen poimimia!) ja hunaja. Anna kiehahtaa. Sekoita pehmeä voi ja jauhot keskenään, vispaa suurus kastikkeeseen. Anna kiehua hiljalleen viitisen minuuttia.

Paloittele lintu, tarjoa hillakastikkeen,  muusin ja uunijuuresten kanssa. Nyt on pakko todeta, että lintu oli ihan mielettömän pehmeää ja mureaa ja kastike maultaan yksi hienoimmista mitä olen tehnyt. Kuvat unohtui taas ottaa, mutta niinhän ne aina. Vielä riittää oman maan porkkanoita, niin kuin alakuvasta näkyy.


Savimaa kasvattaa maailman hassuimmat porkkanat



ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)


lauantai 10. marraskuuta 2012

Maankääntöä


Tässä näkyy osa palstastani ja käännetystä maasta

Ei varmaan kannata vaihtaa alaa, ei ainakaan puutarhaneuvojaksi. Vai maksaisitteko neuvoista joiden mukaan maa, etenkin savinen maa, kannattaa kääntää ennen kuin se on ihan jäässä. Tai että saappaiden pohjista kannattaa lapioida savet irti viimeistään siinä vaiheessa kun ne painavat yli 10 kg/kpl ja pituutta on tullut kymmenisen senttiä lisää. Tai että purjot on helpompi nostaa sulasta maasta kuin jäätyneestä maasta. Toisaalta, voisin antaa näitä neuvoja masokistille tai fitnesurheilijalle tuplahintaan: käännä maa vasta kun se on jäässä jne. Tietää ainakin tehneensä jotain. Sain kuin sainkin käännettyä loput penkeistä. Uusin, peitettynä ollut alue jäi kääntämättä, se saa odottaa kevättä. Muuten saa routa murentaa savikasoja ja keväällä taas jatketaan.

Ruusukaalit ovat ½ l pussissa
Sain myös haettua viimeiset sadonrippeet. Lehtikaalia vielä riittää, mutta sitä voi hakea aina tarpeen mukaan. Nostin purjot ja keräsin huiman (lue: säälittävän) ruusukaalisatoni. Se on kuitenkin tarkoitus syödä tänään, kaivannee pekonia tai jotain muuta kaveriksi että siitä tulisi edes jotain syömistä.Keräsin myös kolmea laatua lehtikaalia, jotka aion tällä kertaa pakastaa sellaisenaan, mitä  nyt jokunen smoothie tulee juotua ensin.

Se täytyy kuitenkin todeta, että voittajafiilis kymmenen (10) jäisen penkin kääntämisestä on suurempi kuin luuserifiilis siitä että on auttamatta vähintään kuukauden myöhässä syyshommissa.




ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Puolukkamarenkipiiras


Olen tehnyt marenkipiirakkaa aiemmin omenoista ja raparperistä ja vielä vähän toisenlaista marenkipiirakkaa punaherukoista. Puolukka on pitkään ollut mielessä, olen ajatellut että sen kirpeys sopii hyvin marengin makeuden kanssa. Ja niinhän se sopii. Otin tämän pohjan ohjeen suoraan omeanmarenkipiiraastani, se sopii hyvin pieneen piirasvuokaani. Jos haluaa tehdä isompaan vuokaan, kannattaa pohjan ohje ottaa raparperimarenkipiirakasta ja tuplata kiisselin ja marengin määrät. Tämä on piirakka joka kannattaa syödä vasta seuraavana päivänä kunnolla kylmänä.

2.4 dl jauhoja
1 tl suolaa
80 g voita
2 rkl vettä tai enemmän

1 dl survottuja puolukoita
1½ dl vettä
2 rkl sokeria
1 rkl perunajauhoa

2 munanvalkuaista
1.2 dl sokeria

Sekoita suola jauhojen joukkkoon. Nypi voi ja jauhot sekaisin, lisää vähän vettä. Pyöritä taikina palloksi, anna tasaantua puoli tuntia jääkaapissa. Levitä taikina 23 cm piirakkavuokaan. Peitä se kaksinkertaisella foliolla, niin että folio seuraa taikinan muotoja. Paista 10 minuuttia 225 astetta. Ota folio pois varovasti ja paista vielä muutama minuutti jotta taikina saa vähän väriä. Anna pohjan vähän jäähtyä.

Paistamisen aikana (tai aiemmin) keitä puolukkakiisseli: anna survottujen puolukoiden ja veden kiehahtaa, lisää sokeri ja suurusta vesitilkkaan sekoitetulla perunajauholla.

Levitä pohjan päälle puolukkakiisseli. Vatkaa munanvalkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi ja levitä marenki piirakan päälle. Paista 175 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes marenki on saanut vähän väriä. Anna jäähtyä seuraavaan päivää.



ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)


torstai 8. marraskuuta 2012

Puolukkaglögi

Tänä vuonna joulutorttujen leipominen on vähän jäljessä viime vuotisesta, mutta ei se haittaa. Joululaulujakaan ei ole vielä kuunneltu, Herra Heinämäen joulu sentään on katsottu useamman kerran. Glögiä ei ollut jäänyt viime vuodesta, joten ajattelin tehdä glögiä keittämästäni puolukkamehusta. Äiti teki glögin aina mustaviinimarjamehuun, mutta minusta puolukkamehu on parempaa. Keitän mausteisen makean veden, jota kaadan mehun päälle. Maistuu miedosti joululle ja lämmittää mukavasti. Tämä annos riittää reiluun glögiin kahdelle. Mahdollinen terästys maun ja tarpeen mukaan, minusta esim. aniksen makuinen jaloviina sopii hyvin.

5 dl vettä
2 neilikkaa
1 kanelitanko
3-5 kardemummaa (isoja vihreitä)
1 rkl ruokosokeria
puolukkamehua maun mukaan (höyrymehua)

manteleita
rusinoita

Laita mausteet ja sokeri veden sekaan kattilaan, keitä viidestä kymmeneen minuuttia. Laita kuuman kestävään lasiin puolukkamehua  ja kaada siivilän läpi kuuma vesi päälle.



ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

tiistai 6. marraskuuta 2012

Ropsaukset eli riisisuklaa


Lapsuudessa tämä herkku kuului jouluun, ja se taisin olla minä joka näitä teki joka joulu. Reseptin sain kummiltani (samalta jolta omenapiirakkakin on peräisin). Alkuperäinen resepti on tuplana tuon, mutta kyllä tästäkin riittää herkutteluun. Tein aina ison satsin jouluksi ja niitä oli kahvipöydässä tarjolla, joskus tein lahjaksikin. Jos ropsaukset tekee paperivuokiin, sormet säästyvät siistinä, mutta usein laitoin ne vaan voipaperille kovettumaan josta siirsin ne johonkin rasiaan/lautaselle tarjolle. Riisimurojen tilalla voi käyttää oikeastaan mitä tahansa muroja tai mysliä, mutta riisimurot ovat minulle niitä alkuperäisiä.

Esikoinen on toivonut näiden tekemistä vaikka kuinka pitkään, mutta nyt vasta tuli sen verran talvista fiilistä että saimme tehdyksi. Nämä ovat niin helppoja, että lapsi osaa tehdä näitä siinä vaiheessa kun osaa olla riittävän varovainen sulan rasvan kanssa, ja aikaisemminkin jos aikuinen huolehtii rasvan sulatuksesta ja kaatamisesta.

250 g kookosrasvaa
250 g tomusokeria
50 g kaakaota
n. 200 g riisimuroja

Sulata kookosrasva kattilassa. Sekoita sillä välin tomusokeri, kaakao ja riisimurot isossa astiassa. Kaada päälle kookosrasva ja sekoita hyvin. Tarvittaessa lisää vielä riisimuroja. Nostele lusikalla nokareita vuokiin tai voipaperille. Anna jähmettyä jokunen tunti ja nauti. Lasten suurta herkkua.


ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

maanantai 5. marraskuuta 2012

Naudan etulapapaisti


Minulla oli pakastimessa reilu lapapaisti (2.7 kg) luomunautaa. Koska olen mökkiviikonloppuina tehnyt niin monta kertaa hidasta lihapataa kokonaisista lihoista, ajattelin nyt tehdä jotain muuta. Pilkoin siis paistin kuutioiksi ja annoin sen muhia juuresten kanssa uunissa rauhallisesti, vähän samaan tyyliin kuin karjalanpaistikin. Lisäsin nyt vaan reilusti juureksia ja vähän lientä tuomaan makua. Harvoin on näin isoa paistia käytettävissä, pienenpään paistiin voi laittaa vastaavasti vähemmän kasviksia, ja sanomattakin on selvää että tässä voi käyttää mitä juureksia haluaa ja minkä verran haluaa.

2.7 kg naudan lapapaisti
voita 
suolaa, pippureita, timjamia
3 rkl vehnäjauhoa (voi hyvin jättää pois)
1 lanttu
3 palsternakkaa
5 porkkanaa
5 isoa sipulia
1 valkosipulin kynsi tai enemmän
muutama varsisellerin varsi
2 dl jotain hyvää tiukkaa lientä (nyt oli sydämen keitinlientä)
2 dl karkkipossun keitinlientä (tai soijakastiketta tai vastaavaa, mausteita)
vettä

Pilko huoneenlämpöinen liha kuutioiksi. Ruskista lihat nopeasti kuumalla pannulla pienissä erissä, mausta suolalla, valko- ja mustapippurilla sekä timjamilla, ja siirrä lihat pataan.. Ripottele päälle halutessa vehnäjauhoja. Kuori ja pilko juurekset ja sipulit. Jos ei ole varsiselleria, voi hyvin laittaa mukulaselleriä sen sijaan. Lisää pataan liemet ja vettä niin, että lihat peittyvät. Minulla tuli isoin patani tästä annoksesta ihan ääriään myöten täyteen, hetken jo ajattelin että joudun laittamaan kahteen pataan. Laita pata 150-asteiseen uuniin pariksi tunniksi, laske  lämpöä 120 asteeseen ja anna hautua vielä tunti.

Syötiin nyt keitettyjen perunoiden ja rosollin kanssa. Tuli hyvä mieli, kun tokaluokkalainen oli todella mielissään hyvästä ruuasta, etekin liha ja rosolli olivat niin suun mukaista. Pata onkin oikein hyvää ihan sellaisenaan keitettyjen perunoiden tai perunamuusin kanssa. Tästä määrästä tulee vaivaton ruoka isollekin vierasjoukolle. Tai sitten sen voi jäähtyneenä pakastaa osissa, ja niin on perheelle lämmitystä vaille valmiina monta hyvää kastiketta arkeen. Paistiin voi lisätä aina jotain pientä ekstraa, niin ruoka maistuu uudelle joka kertaa. Smetana ja suolakurkku stroganovmaisesti sopivat hyvin, samoin kerma ja sienet metsästäjämäisesti tai paprika ja tomaatti gulassimaisesti jne.


ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kanaliemi ja helppo kanakeitto

Hyvä ruoka on hyvää, ja joskus tavallisesta ruuasta tulee lasten uusi suosikki. Tällä kertaa kyseessä oli yksinkertainen kanakeitto. Minulla oli hyvä kokonainen luomukana, josta keitin kanaliemen. Tänä vuonna muut lintuliemet jää vähiin (lue: olemattomiin), joten tein ihan tavallista kanalientä kompensoimaan kyyhkyliemen puutetta. Liemen keitin näin:

vettä
1 kana (1.6 kg)
4 pikkuporkkanaa
1 iso sipuli kuorineen
pala lanttua
1 varsi varsiselleriä
pippureita
1 laakerinlehti
1 rkl suolaa
timjamia muutama oksa

Laita isoon kattilaan vettä niin, että kana peittyy reilusti. Anna kiehua ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen juurekset, sipuli ja mausteet ja keitä hiljalleen parisen tuntia tai kunnes liha irtooa helposti. Ota kana lautaselle ja irrota lihat. Siivilöi liemi ja pakasta/käytä sellaisenaan tai tarvittaessa keitä sitä kasaan. Liemi on erityisen hyvää keitoissa, risotoissa ja kastikkeissa.


Kanakeittoon tuli:

½ l lientä
½ l vettä
kananpaloja
1 dl riisiä (tai ohraa)
1 porkkana
1 pala lanttua
1 palsternakka
(tai pussillinen jotain pakastevihanneksia tai -juureksia)
persiljaa.

Laita liemi ja vesi kattilaan kiehumaan. Lisää riisi ja pilkotut juurekset. Anna kiehua vähän aikaa, lisää kananpalat. Jos käytät pakastevihanneksia tai -juureksia, lisää tässä vaiheessa. Keitä vielä sen aikaa että riisi/ohra on kypsää.

Yhdestä kanasta saa kolme hyvänkokoista keittoa. Keitto on valmista reilussa kymmenessä minuutissa, joten kun alkuvalmistelut on tehty, saa nopean ruuan arkena tai vaikka siivouspäivän lounaaksi. Lientä on näiden lisäksi vielä muutamaan ruokaan, eli mielestäni hyvä vaiva-laatusuhde. Sitä arjen luksusta.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

lauantai 3. marraskuuta 2012

Lindströmin pihvit (Mysi Lahtisen ohje)


Linsdströmin pihvit ovat aina olleet suurta herkkuani, ainakin ekaluokkalaisesta lähtien (en muista että äiti olisi näitä juurikaan tehnyt, ainakaan montaa kertaa). Erityisen hyviä Lindströmin pihvit ovat Mysi Lahtisen ohjeella tehtynä. Täytyy kyllä tunnustaa että teen yleensä ne ilman mitään ohjetta aika sinne päin, mutta kirjaan Mysin ohjeen tähän, että hekin pääsevät alkuun jotka eivät aikaisemmin ole kokeilleet.
Kasvikset pilkottuna

800 g  hyvää jauhelihaa (nyt hirveä ja maatilatorin sika-nautaa)
3 pientä perunaa keitettynä
3 pientä punajuurta keitettynä (tai isohkoa jos minulta kysytään)
5 tl kaprismarjoja
10 hillosipulia
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria
1 muna

voita
3-4 sipulia pihvien päälle

Taikina odottamassa
Silppua perunat ja punajuuret ihan hienoksi. Minä joko raastan raastimen karkealla terällä tai sitten käytän Tupperwaren pikakokkia kuten nyt. Valuta kaprikset, pilko ne ja hillosipulit ihan hienoksi silpuksi (tai aloita niillä Pikakokissa). Sekoita kaikki kasvikset ja mausteet jauhelihaan, lisää lopuksi muna ja sekoita taikina. Minulla oli niin pieniä munia nyt, että laitoin suosiolla kaksi. Anna seistä puolisen tuntia. Taputtele taikinasta pihvit ja paista pannulla, tai uunissa kuten luimupupu teki, n. 30 minuuttia 225 asteessa. Paista sipulit voissa, lisää vähän vettä ja anna hautua ihan pehmeiksi. Syö pihvit kuoripottujen ja paistetun sipulin kanssa. Mysi tarjoaa kastikkeena voisulaa, johon on lisätty silputtua kaprista ja hillosipulia, minulla jäi tekemättä.

Tämä ohje löytyy Mysi Lahtisen kirjasta Makuasioita - uudet kokkaukset. Se onneksi löytyy omasta kirjahyllystä, äiti on sen aikoinaan 90-luvun puolessavälissä ostanut. Kirjassa näkyy vielä hintalappu, 69 mk -30%.



ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

torstai 1. marraskuuta 2012

Kirkas lehtikaalikeitto


Lehtikaalikeitto on yksi parhaita keittoja mitä on. Tänään kuitenkin tein kirkkaan lehtikaalikeiton, se oli meillä salaatinkorvike ja sopiva lämmitin sillä välin kun odotimme kalan savustumista ja uuniperunoiden valmistumista. Keiton tekee todella nopeasti, alle vartissa, joten ehdin tehdä ja syödä sen ennen kuin pääruoka oli valmis. Ja suureksi yllätykseksi esikoinen piti keitosta todella paljon, toivoi että teen pian uudestaan. Tähän keittoon ei ole mitään oikeita määriä, vaan sen voi tehdä ihan sen mukaan mitä sattuu olemaan ja tulemaan. Tästä tuli kasvisversio, mutta keitto toimii hyvin myös lihaliemellä, ja toki siihen voi lisätä muutenkin mitä tahansa.

perunaa
juuriselleriä
palsternakkaa
porkkanaa
lanttua
reilusti lehtikaalia
suolaa tarvittaessa

Laita liemi kattilaan. Kuori ja suikaloi juurekset, anna kiehua reilu muutama minuutti. Huuhdo lehtikaalit ja silppua joukkoon, anna kiehua vielä jokunen minuutti. Tällä kertaa syötiin ihan tuollaisenaan alkukeittona ja hyvin maistui.


ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)