Karviais-chutney

Vasemmalla kaksi purkkia chutneyta, oikealla hillo

Tein karviais-chutneytä silloin samalla kun tein karviaishilloakin, aika menee niin nopeasti, että johan siitä on toista viikkoa. Tein chutneyn samaan tapaan kuin todella onnistuneen luumu-chutneyn, ja hyvää tästäkin tuli, ihan todella hyvää. 

Käytin karviaiset sellaisenaan, en siis nyppinyt niitä päitä pois, toisin kuin hillomarjojen kanssa. Ehkä sen aavistuksen huomaa ulkonäössä, mutta makuun se ei vaikuttanut mitenkään. Chiliä olisi voinut olla enemmänkin, mutta tällaista tuli tällä kertaa.

2 l karviaisia

1 iso sipuli

1 valkosipulinkynsi

1 Aji Mango -chili

2 Aji Fantasy -chiliä

1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä

2 tl korianterinsiemeniä

2 tl sinapinsiemeniä

1 tl suolaa

400 g hillosokeria

½ dl omenaviinietikkaa

½ dl etikkaa

Siisti karviaiset (tai käytä sellaisenaan). Pilko sipulit ja chilit hienoksi silpuksi ja laita kaikki aineet etikoita lukuunottamatta kattilaan. Keitä puoli tuntia välillä sekoittaen. Lisää etikat ja anna kiehahtaa hetken verran. Anna jäähtyä vajaa puoli tuntia ja purkita steriloituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa jäähtymisen jälkeen.

Minä tein heti seuraavana päivänä tästä itämaista kanaa. Eli suikaloin broilerin rintafileet, maustoin ne curryllä, viherpippurilla ja soijakastikeella ja paistoin hyvällä lämmöllä. Kuullotin myös ison sipulin mukaan. Lisäsin n. 1½ dl chutneyta ja annoin hautua kypsäksi samalla kun riisi kiehui. Ruoka maistui kaikille, myös lapsille, luulisin nimen vaikuttaneen asiaan. En laittanut chutneyta mitenkään salassa, mutta en sitä mainostanutkaan. Vähän ankean väristä ruoka kyllä oli, enkä muistanut kuvaakaan ottaa.

Ihan tavallinen karviaishillo

Karviaishillo vasemmalla alhaalla

Kuva on vähän häämäävä sillä siinä on vain yksi purkki karviaishilloa ja kaikki muut purkit ovat muita hilloja. Keitin tällä viikolla mökiltä paluun jälkeen karviaishilloa sekä ison satsin kirsikkahilloa ja mustaherukkahilloa. Ja vielä karviasischutneytakin. Käytin yhden päivän elämästäni irrottamalla kirsikan kiviä pensasmustikan kokoisista kirsikoista, kirsikoita oli 8 litraa. Kirsikat menivät tuohon hilloon sekä pakastimeen hillosokerin kanssa piirakoita varten, nyt tehtyyn piirakkaan ja jäätelöön.

Muistan lapsuudesta kuinka hyvää tavallinen karviaishillo oli. Sitä sai vain mummolassa, luulisin sen olleen aina kummini tekemää. Hillo oli aika juoksevaa, ja sitä syötiin esim. kaalilaatikon kanssa, joskus sitä oli tarjolla lihakastikkeen ja perunan lisukkeena. Niin hyvää, niin hyvää. 

Tänä vuonna on muutaman välivuoden jälkeen mökillä ja omalla pihalla hyvä karviaisvuosi. Mökin karviaiset olivat suunnilleen kypsiä, mutta ei ihan, eli juuri sopivia hilloon. Poimin muutaman litran mukaani, ja keitin niistä pienen määrä hilloa, sain yhteensä neljä purkkia tuosta määrästä.

Halusin hillosta juoksevaa kuten se oli lapsuudessani, joten käytin tavallista sokeria hillosokerin lisäksi. Jos haluat jämäkämpää hilloa, käytä koko määrä hillosokeria. Ihan kuin tämä hillo olisi ollut makeampaa kuin lapsuudessani, tosin makea maistuu minusta nykyisin makeampana kuin lapsena. Seuraavalla kerralla laitan vielä vähemmän sokeria.

2 l karviaisia

200 g sokeria

200 g hillosokeria

Siisti karviaiset. Laita karviaiset ja sokerit kattilaan. Keitä puolisen tuntia välillä sekoittaen. Siirrä kattila pois liedeltä ja anna hillon tasaantua puolisen tuntia välillä sekoittaen. Purkita steriloituihin purkkeihin. 

Minä aion syödä hilloa ainakin kaalilaatikon kanssa, mutta myös viilin ja jugurtin kanssa. Ihanan nostalginen hillo.

Karviais-posset

Luulin jo keksiväni karviais-possetin ihan itse, mutta kyllähän näitä ohjeita löytyy jo vuosien takaa. Minulle tämä kesä oli ensimmäinen kerta kuin tein tätä, mutta ei varmastikaan viimeinen. Possetin perusohjeen ja vinkit otin Campasimpukalta, sieltä löytyy aina luotettavat tekniset vinkit mihin tahansa. Posset on jälkiruoka, jossa happo denaturoi kerman proteiinit ja jälkiruoka saostuu lempeästi sen takia. 

Karviainen on hapan marja, ja mitä raaempi, sen happamampi se on. Kannattaa käyttää mielummin vähän raakoja kuin ylikypsiä karviaisia. Raaemmat marjat hyydyttävät nopeammin, kypsemmissä on makua hieman enemmän, toisaalta maku on kesympi. Minä vedin karviaiset sauvasekottimella sileäksi ja siivilöin soseen tiheän siivilän läpi ja käytin nesteen (ja söin siemenet sellaisenaan etteivät menneet hukkaan).

3,33 dl kuohukermaa

0,5-0,75 dl sokeria

1 dl tai vähän yli soseutettua ja siivilöityä karviasta (vajaa ½ l karviaista)

Keitä kermaa ja sokeria viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Siivilöi karviaissose kulhon pohjalle. Kaada mehun päälle (ei siis toisin päin) kuuma kerma ja sekoita koko ajan. Kun seos on hyvin sekaisin, kaada seos jälkiruoka-astiaan ja siirrä kylmään. Tämä jähmettyi jo vajaassa tunnissa, mutta vähintään muutamassa tunnissa jälkiruuan pitäisi jähmettyä mehun happamuudesta riippuen.

Parhaita kesäjälkiruokia mitä olen syönyt. Ja jos jokin, niin tämä on todellista sesonkijälkkäriä, sopivan kirpeitä karviaisia on vain hetken aikaa kesässä.

Karviais-seljankukkahillo

Tämän kesän viimeiset seljankukat, kokonaista neljä kappaletta, käytin tähän hilloon. Olen oppinut River Cottagessa että raaka karviainen on erinomainen raaka-aine, olen käyttänyt sitä esim. kalan graavaukseen. Ohjeen hilloon otin River Cottagen käsikirjasta Preserves, jonka on kirjoittanut Pam Corbin. Pienensin ohjetta reilusti, ja käytin sokerin sijaan hillosokeria, vähensin sen määrää vähän.

1 l karviaisia

2½ dl vettä

4 mustaseljan kukkaa

400 g hillosokeria

Siisti karviaiset ja laita ne kattilaan veden kanssa. Lisää kukat mukaan, keitä muutamia minuutteja tai kunnes ovat pehmenneet.  Poista kukat, lisää sokeri ja keitä vielä vajaa kymmenen minuuttia. Anna hillon vähän tekeytyä (taas vajaa 10 minuuttia) ja purkita steriileihin purkkeihin.

Upea hillo, sopii hienosti leivälle, jäätelölle, kääretorttuihin/kakkuihin ja riistalle, ainakin.

Karviaisella kypsennetty kala

Tässä tulee yksi simppeli ruuanlaittoruoka, jota tehtiin neljän päivän River Cottage -kurssilla, tai siis kokkimme Matt valmisti sen meille sen jälkeen kun kävimme poimimassa raakoja karviaisia pensaista. 

Kalaa voi kypsentää myös hapolla, ei pelkästään lämmöllä. Alhainen pH denaturoi kalan proteiineja, samaan tapaan kuin korkea lämpötila. Tavallisesti ihmiset käyttävät sitruunaa tai limeä happona, mutta myös muuta voi käyttää, kuten raakaa karviaista. Eipä olisi tullut mieleen ilman tuota kurssia. Tosin täytyy sanoa että englantilainen karviaislajike oli vähän mehukkaampaa ja maukkaampaa kuin meidän Hinnonmäen keltainen, mutta hyvää tuli näinkin. 

Minulla oli nyt siikaa, mutta esim. kuha tai muu merestä pyydetty kala käy myös, kurssilla käytimme seitä. Minä olen mieltänyt lipstikan aina lihan mausteeksi, mutta kyllä se käy kalankin kanssa, todella hyvin käykin. Suomalainen lipstikka muuten maistuu paljon voimakkaammin kuin englantilainen, vaikka laji näyttää olevan ihan samanlainen. Meidän ihanat kesäyöt!

vaaleaa kalaa ihan ohuesti siivutettuna

suolaa

n. 2 dl raakoja karviaisia

pieni lehti lipstikkaa

Siivuta kala ihan ohueksi ja levitä lautaselle. Ripottele päälle vähän suolaa. Soseuta karviaiset tehosekoittimessa lipstikan lehden kanssa hienoksi soseeksi. Kaada seos siivilään ja anna mehun valua kalan päälle. Odota minuutti pari ja nauti hienon makuisesta kalasta.

Kääretorttu karviaistahnasta

Hävikkiviikon alkuun tein maanantai-jälkkäriksi kääretortun, johon sain upotettua loput karviaistahnasta (tuon ison purkin jämät) ja mascarpone-juuston, jonka päiväys oli toukokuulta. Kääretorttutaikinan tein hyväksihavaitulla ohjeella, eli tuon sitruunaisen kääretortun mukaan.

Hapanmaitotuotteita voi hyvin käyttää päivämääristä huolimatta, aistit kyllä kertovat onko tuote vielä käytettävissä. Luotan aisteihini, ja tiedostan että minulla on tavallista herkempi maku- ja hajuaisti, joten tunnistan kyllä jos tuote on pilalla. Tämän juuston päiväys oli tosiaan toukokuulta, mutta niin se oli priimaa edelleenkin ja uskalsin käyttää sitä ihan sellaisenaan. Jos minulla on epäilys, että onko maitotuote kunnossa, käytän silti sen uunin kautta (näkyvä home tjs. tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei tuotetta voi käyttää). Pannukakkutaikinaan, kakkuun tai pikkuleipiin voi upottaa lähes mitä tahansa. Tai vaikka hapattaa kermaa jopa tarkoituksella parhaan lopputuloksen saamiseksi.

1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl maissitärkkelysjauhoja

3 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

4 munaa

1 dl sokeria

1 prk mascarpone-juustoa

2-2½ dl karviaistahnaa

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahtoon ja sekoita taikina varovasti tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista noin 200 °C 10 minuuttia uunin keskiosassa.

Vatkaa sillä välin juusto vaahdoksi. Vatkaa myös tahna joukkoon (ja jos sinulla ei ole karviaistahanaa, voit käyttää vaikka lemon curdia tai jotain vastaavaa).

Kumoa kääretorttupohja sokeroidun leivinpaperin päälle, irrota pohjapaperi ja anna pohjan jäähtyä vähän. Levitä täyte pohjalle ja kääri levy rullaksi. Parasta seuraavana päivänä.

Karviaistahna - gooseberry curd

River Cottage handbook -sarjasta löytyy aivan loistava Pam "the Jam" Corbinin säilöntäkirja. Siinä on ainakin minulle vähän uudenlaisia ideoita säilömiseen, sen lisäksi että kokemattomampi löytää hyvät perusohjeet kaikkeen säilömiseen liittyvään. Minä olen suuri karviaisfani, ja ennen kaikkea pidän keltaisista karviaisista. Kirjassa oli ohje omenatahnalle, ja sivun alareunassa vihje, että tahnan voisi tehdä karviaisista. No sitähän oli ihan pakko kokeilla, ja kyllä kannatti. Minä puolitin kirjan ohjeen, paitsi käytin karviaisia enemmän, sillä paseerauksen jälkeen niitä on vähemmän kuin omenaa olisi. Tässä on tuo muokkaamani ohje sellaisena kuin tein.

450 g karviaisia

½ dl vettä

sitruunan kuori raastettuna

½ dl sitruunamehua

65 g voita

225 g sokeria

2-3 munaa

Keitä karviaisia vedessä sitruunankuoriraasteen kanssa hetki. Paseeraa karviaiset siivilän läpi, jotta pääset eroon kuorista ja siemenistä. Laita sen jälkeen karviassose, sitruunan mehu, voi ja sokeri kerroskattilaan tai kattilaan, joka on toisen kattilan päällä (alakattilassa kiehuu vesi). Lämmitä seosta sen jälkeen niin että voi sulaa. Vatkaa munat kulhossa ja lisää ne pallovispilällä vatkaten (näin ohjeessa luki) seokseen. Anna seoksen saostua sen jälkeen, sekoita vispilällä aina välillä. Ohjeen mukaan kymmenisen minuuttia riittää siihen, että seos muuttuu tahnamaiseksi, mutta minulla meni kyllä reilusti kauemmin aikaa. Kun karviastahna on tahnamaista, purkita se kuumennettuihin purkkeihin ja anna jäähtyä. Tahna säilyy kirjan mukaan kuukauden jääkaapissa, mutta minä voin jo nyt todeta, että ei säily.

Käytin tänään tahnaa lättänän kakun päällä, tein lättänän kakun, levitin päälle tahnaa ja sen päälle kermavaahdon. Päälle niin paljon mustikoita kuin pensaista löytyi, ja niin hyvä ja maukas kakku oli valmis. Ehkä on kokeiltava kääretorttuakin. Ja paahtoleivän päällä. Ja tuoreiden sämpylöiden. Ja ehkä sitä tahnaa voi kokeilla omenoillakin. Mutta tämä on parasta näin!

Karviais-focaccia tai punaherukka-focaccia

Focaccia oli kaunis siihen asti kun unohdin sen uuniin

Jatketaan samalla River Cottage FRUIT everyday -kirjalla. Karviaiset alkavat olla kypsiä, vaikkakin vähän pieniä. Eilen oli pakko kastella puita ja pensaita, niin nuutuneilta ne näyttivät. Onpahan vähän kosteutta niille, ja jos vaikka vettä joskus tulisi, niin olisi pohjakosteus valmiina. Kirjan samassa kesämarjojen luvussa kuin eilinen ruoka oli tämäkin ohje. Pakkohan sitä on kokeilla, kun kerran karviaisa on tarjolla.

500 g vahvoja jauhoja (en tiedä mitä Hugh tarkoittaa, minulla oli Vääksyn Myllyn hiivaleipäjauhoja)

1 tl hiivaa (kuivahiivaa tällä kertaa)

10 g suolaa

350 ml vettä

3 rkl oliiviöljyä

oliivioljyä

karviaisia

salviaa, tai muita yrttejä, minulla mm. rosmariinia ja timjamia

sormisuolaa

tai
oliiviöljyä
punaisia viinimarjoja
mustapippuria
suolaa

Sekoita taikin kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja öljy ja vaivaa taikina. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Levitä taikina sen jälkeen suoraan uunipellille, älä vaivaa tässä vaiheessa. Anna kohota puolesta tunnista tuntiin. Sen jälkeen painele koloja, ja laita jokaiseen koloon yksi karviainen ja salvianlehti tai muita yrttejä. Minä laitoin Hugh ehdottamana osaan punaisia viimimarjoja ja mustapippuria,. Lorottele vielä öljyä päälle ja ripottele karkeaa suolaa. Paista 220 asteessa 10 minuuttia, laske sen jälkeen lämpö 190 asteeseen ja paista vielä n. 15 minuuttia. Anna vähän jäähtyä, mutta syö focaccia lämpimänä.

Minulle kävi tällä kertaa klassinen keittiömoka. Focaccia oli suunnilleen hyvä noiden paistoaikojen jälkeen. Ajattelin pitää vielä pari minuuttia, mutta aloin touhuta muuta. Ja unohdin pellin uuniin! Siinä vaiheessa kun ajattelin focaccian olevan jäähtynyt riittävästi, palasin keittiöön ja tajusin että pelti on ollut koko ajan uunissa. Huh, ei sentään ollut palanut, hyvää oli, kumpikin puoli focacciasta. Ja oikean paistoajan jälkeen marjat olivat vielä kokonaisia eikä punaiset viinimarjat valuttaneet nestettä. Eli odotettavaissa on kaunis ja maukas focaccia jos sitä ei unohda uuniin...

Karviaisen juurruttaminen

Minulla on yksi loistava kellanvihreä karviainen, jonka lajikkeesta en ole ihan varma, emopensaan olen saanut ystäväni palstalta. Saattaa olla että se on Hinnonmäen keltainen, joka kuitenkin on vähän erilainen kuin uudemmat Hinnonmäen keltaiset mitä minulla on, tai sitten se on jotain muuta vanhaa kantaa. Olen siirtänyt sitä jo mökille, ja nyt halusin pensaan myös palstalle. 

Laitoin viime kesänä kahteen purkkiin multaa, ja taivutin muutaman oksan purkkiin niin, että vartta jäi mullan alle. Minulla oli muutama kivi painona, pienet metallikokut olisivat kätevät myös, niillä saa varren pysymään mullan alla. Ruukut saivat olla siinä pensaan vieressä koko kesän ja talven. Ruukkua pitää muistaa kastella kesällä, muuten sille ei tarvitse tehdä mitään. Nyt keväällä leikkasin emopensaan oksat irti pensassaksilla, ja pikkukarviainen oli valmis istutettavaksi. Olin kaivanut palstalle ison kuopan, täyttänyt sen mullalla ja ja hyvällä kompostilla  ja istutin pensaan siihen. Nyt saa pensas kasvaa rauhassa palstalla ja toivotaan paljon marjoja.

Maassa

Ruukussa

Vietin tänään 5 tuntia palstalla. Lopputuloksena oli 20 penkkiä, 640 l turvetta levitettynä ja 12 täyttä kottikärrillistä multaa kärrättynä ja levitettynä. Pari ämpärillistä juolavehnän ja voikukan juuria kaivettuna ylös, perunat maassa, ja tuo karviainen. Konkretiaa!

Viides vuosi alkaa, ja nyt olen siinä mihin olen tähdännyt koko ajan

Hirvi-rillettes ja karviais-relissi

Tämän ruuan esikuva löytyy mainiosta River Cottage Fruit everyday -kirjasta, tosin niin muokattuna, että  ei se kyllä ihan autenttisesta käy. Ohjeessa ruoka tehtiiin kokonaisesta jäniksestä, kun minulla oli sen sijaan hirven jauhelihaa, eli maku ja tekstuuri olivat kyllä erilaisia mitä olisi pitänyt tulla. Netti tiesi kertoa, että rillettes on lihaa, joka paistetaan pitkästi uunissa, ja annetaan maustua jääkaapissa ja säilytetään pitkiäkin aikoja rasvakerroksen alla. Minulla ei kyllä rasvaa niin paljoa tullut, mutta hyvää ja säilyväistä oli. Lihasta on moneksi, tätä on syöty sämpylöiden välissä karviais-relissin kanssa (kuva yllä), tehty salaattia, peruna-jauhelihavuokaa ja kastiketta sekä syöty leikkeleen sijaan leivällä ihan sellaisenaan. Hyvästä maustamisesta johtuen lihan ei tarvitse olla ihan priimaa, ja silti se maistuu hyvältä, toki jänis tai hirvi on hyvää joka tapauksessa.

Relissi-ohjeessa käytettiin kokonaisia karviaisia, kun minulla oli pakastimessa vain sosetta; maku varmaan oli lähellä sitä mitä pitikin, mutta ihan erilaista rakenteeltaan. Ohjeessa liha syötiin paahdetun, vaalean hapanleivän päällä, kun minä täytin (liian paksun) pitaleivän. Jos joskus vielä saa jäniksiä, pitää kokeilla siitäkin.

500 g possunkylkeä tai mahaa (rasvaista kohtaa)

reilu 1 kg hirven jauhelihaa (ohjeessa kokonainen jänis)

reilusti timjamia

3 laakerinlehteä

1 valkosipulin kynsi

reilu hyppysellinen "mixed spice", minä laitoin vähän kanelia, muskottipähkinää, maustepippuria, korianterin siemeniä, cayennepippuria ja jeeraa
Ohjeessa oli myös muskotinkukkaa, mutta sitä minulla ei ollut

suolaa ja pippuria

Pilko possu kuutioksi. Laita se jauhelihan (tai jäniksen) kanssa uunivuokaan. Lisää timjami, laakerinlehti ja valkosipuli ja paista 220 asteessa 30 minuuttia. Laske lämpötila 140 asteeseen ja paista vielä 2½ h. Sen jälkeen anna lihojen jäähtyä ja lusikoi ne toiseen vuokaan, jätä laakerinlehdet ja timjamin varret pois. Lisää loput mausteet ja puristele lihoja nyrkissä niin, että saat possun- ja hirvenlihan ihan muussiksi ja mausteet hyvin sekaisin, lisää nestettä tarpeen mukaan. Sen jälkeen laita liha jääkaappiin maustumaan ainakin pariksi päiväksi.

300 g karviaisia (minulla oli soseena)

1 pieni sipuli

30 g sokeria

2 tl omenaviinietikkaa

Laita kaikki aineet pannulle ja keitä muutama minuutti. Syö lihan kanssa leivällä.

ps. Anteeksi kaikille fennofiileille kamalasta otsikosta. Minullakin ihan sydäntä kylmää.

Karviaislikööri - osa1

Karviainen, etenkin vihreä, on lempimarjojani puutarhamarjoista. Ja ennen kaikkea se marja, jolle löytyy eniten tilaa omassa pihassa ja vähän muuallakin, sitä kun tuntuu olevan melkoisen mahdotonta ostaa, siis hyvää, kypsää marjaa. Vai oletteko jossain nähneet? Minulla on omassa pihassa kolme isoa pensasta, palstalla yksi pieni, ja mökillä tällä hetkellä on kaksi isoa punaista, kaksi isoa vihreää ja kolme pientä vihreää, muutaman vuoden vanhaa pensasta. Ja lisää on tulossa, tänä vuonna olen "ruukuttanut" kaksi puskaa, ja ensi vuonna jatketaan (siitä voisikin kirjoittaa joskus), niistä toinen saa mennä mökille ja toinen palstalle. Tuo lempikarviainen on sellainen makea, normaalia ohutkuorisempi aarre, joka löytyi ystävän viljelypalstalta. Mitä lie vanhaa kantaa, tai sitten mutanttiversio normaalista Hinnonmäen keltaisesta.

Suurin osa karviaisista tulee syötyä suoraan pensaasta, osa pakastettua tuoresoseena (vihreä kasviainen), osa käytettyä mehussa (punainen karviainen), ja aina joskus tulee keitettyä hilloa tai chutneyta. Tänä vuonna halusin kokeilla liköörin tekoa. Marjaliköörit omista marjoista ovat  melkoista luksusta ja maistuvat paljon paremmille kuin kaupan liköörit. Marjaliköörin tekeminen on helppoa, marjoja inkuboidaan viinassa sopiva aika, liemi siivilöidään ja lopuksi makeutetaan. Etsin netistä karviaisliköörin ohjetta, mutta löysin vain yhden ainoan ohjeen. Ohje löytyi mainiosta Riitan puutarha-blogista, siellä oli myös kiinnostaa asiaa karviaisista ja muitakin likööriohjeita. 

Minulla ei ole mitään määriä, sillä poimin marjat suoraan hillopurkkiin, ja kaadoin Koskenkorvaa päälle niin paljon, että marjat peittyivät.

karviaisia

kirkasta viinaa

vaaleaa siirappia

Karviaiset kannattaa pakastaa vähintään yön yli. Pakastaminen, tai oikeasti sulaminen sen jälkeen rikkoo solukkoa, ja mehu irtoaa marjoista paremmin. Minä tosin myönnän, etten mitään pakastanut. Lado marjat sopivaan purkkiin, huuhdo tarvittaessa (minä mitään huuhtonut). Kaada marjojen  päälle kirkas viina  ja anna tekeytyä vähintään kuukausi, tai parikin. Tässä voi toki käyttää mitä tahansa viinaa, kuten rommia, jaloviinaa, konjakkia, viskiä, mistä vaan ajattelee tykkäävänsä. Minä haluan kuitenkin marjaliköörin marjan makuisena, siksi suosin Koskenkorvaa. 

Kuukauden parin päästä palaan asiaan, siivilöin juoman, ja makeutan sen joko sokerilla tai vaalealla siirapilla. Purkki säilytetään pimeässä, minä tosin pidän nyt ensin päivän parin ikkunalla lämpimässä, jonka jälkeen siirrän purkin alakaappiin tekeytymään.

Karviais-pinaatti-smoothie

Kun kerran ulkona ei viherrä, niin pitää laittaa vihertämään sisällä. Pakastimessa on vielä monta pikkupussillista vihreää karviaista soseutettuna, vähän sokeria lisänä. Sose on ihan parasta mannapuuron kanssa, jugurtin ja viilin kanssa. Ja mukavan raikasta juomasekoituksissa. Tein nopean ja hyvän juoman seuraavasti (yksi annos):

kourallinen pinaattia

1 dl kohmeista karviaissosetta

2 rkl turkkilaista jugurttia

vettä riittävästi

Surraa kaikki hyvin sekaisin tehosekoittimessa. Nauti vihreydestä sisältä päin.

ps. Eipä ole koskaan ole ollut tomaatit näin pieniä ja huonosti itäneitä tähän aikaan vuodesta. Kylmää on ollut ikkunalla, todella kylmää. Eikä tuo räntäsade paljoa ole loistanut kasveille.