torstai 5. marraskuuta 2020

Etäpäiväkirja 13 - Resilienssistä


Resilienssi on se muotitermi, johon ensimmäisiä kertoja törmätessäni ihastuin, mutta nyt pikkuhiljaa olen alkanut kyllästyä koko sanaan. Mutta onhan sille paikkansa, ihan arkipäiväisessä elämässäkin nykyisin. Se ei ole pään lyömistä seinään mentaliteetillä jaksaajaksaa, vaan enemmänkin se on jotain mitä pitää vaalia ja kasvattaa, ainakin jos sitä ei ole luonnostaan riittävästi.

Törmäsin Tare Haellen kirjoitukseen elokuussa, kirjoituksessa pohdittiin  tätä aikaa ja keinoja selvitä nykyisessä todellisuudessa. Yhtenä asiana siinä oli mainanta resilienssin kasvattattamista ja lista asioista jotka auttavat kasvattamaan omaa resilienssi-varastoa. Minä tein tähän listan hänen luettelemista asioista itselle muistiin. Kaikki on oikeastaan tuttua ja itsestään selvää, mutta hyvähän näitä on itselleen välillä muistutella. Lisäsin perään pienen oman huomion.

  • Nuku - mitä säännöllisemmin, sen parempi
  • Liiku - päivällä valoisan aikaan pelkkä kävelykin tekee ihmeitä
  • Meditoi - jos ei meditoi, kannattaa kokeilla vaikka käsitöitä, piirtämistä tai mikä vaan toimii
  • Ole kiitollinen - asiat eivät ole koskaan niin huonosti, etteivätkö ne voisi olla vielä huonommin
  • Pidä yhteyttä ihmisiin - soita, kysy mitä kuuluu, puhu niitä näitä aina kun se on mahdollista
  • Sano ei - kaikkea ei ehdi/voi tehdä: jos ei ennenkään, niin ei ainakaan näinä aikoina
  • Tunne itsemyötätuntoa - hyvin sä vedät, näillä mennään mitä on ja se riittää

Kuten olen aiemminkin sanonut, tehdään asioita jotka tuottavat iloa, ihan pienestikin, ja sillä mitä on. Jokaisella se on vähän erilaista, eikä siksikään kannata verrata muihin. Minä kudon terapianeuleena suoraa pötköä, vaikka oma somekupla on täynnä toinen toistaan upeampia islantilaisneuleita. Terapianeulomisen lisäksi oma resilienssi-pankki kasvoi viime viikolla huimasti, kun sain nukkua 22-06 ihan rauhassa, ulkoilla sienimetsässä lounasaikaan, uida +8-asteisessa vedessä iltapäiväkahviaikaan, olla kiitollinen noista kuvan maisemista, näki isää ja jutteli puhelimessa kummin kanssa sieniterveisten jälkeen. Osasin myös sanoa ei aika isoon juttuun ja tunsin asiasta tyytyväisyyttä. Hyvä minä, hyvä me 💚


Ei kommentteja: