Munakoiso-kaalisalaatti

Grillasin viime viikonloppuna mökillä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kaikki oli niin hyvää, että vaikka olin suunnitellut selviäväni yhdellä grillauksella koko viikonlopun, piti minun kaivaa lauantai-iltana isän pakastinta ja grillata uudelleen sunnuntaina (hirven sisäfilettä, mikä ihana pakastin!). Grillasin myös munakoisoa, sitä kyllä riitti, sillä sitä söi vain isä ja minä, ja mekin aika vähän, sillä oli kaikkea muutakin.  

Käytin munakoisoon yksinkertaisesti valmista grillauskastiketta, Poppamiehen Amazing Korean BBQ-soosia. Tämän kesän suosikkisoosi, tiedän sen jo nyt. Totesin vaan, että kannattaa käyttää maltilla, minä käytin nyt pari ruokalusikallista, mutta ehkä yksikin olisi riittänyt. Sivujen mukaan kyseessä on mieto kastike, mutta tämä on kyllä ihan erilaista "mietoa" kuin muut Poppamiehen miedot kastikkeet.

Grillatusta munakoisosta sain makupalojen lisäksi aivan loistavan mökkietäpäivän lounassalaatin, ja jäi sitä vielä riittävästi lisukkeeksi maanantain grillailuille (taas kävin isän pakastimella). Visuaalisesti salaatti ei ollut kovin kummoinen, mutta makua riitti senkin edestä. 

1 munakoiso

1-2 rkl Poppamiehen Korean soosia

 

½ varhaiskaali

2 tomaattia

1 sipuli

Viipaloi munakoiso n. 1½ cm paksuiksi siivuiksi. Itketä munakoiso ripottelemalla suolaa viipaleiden molemmin puolin ja pyyhi nesteet pois n. puolen tunnin päästä tai yli. Itkettäminen ei ehkä maun takia ole tarpeen, mutta halusin nestettä niistä pois mahdollisimman paljon ennen grillaamista. Sivele munakoisoille grillikastiketta. Grillaa todella kuumassa grillissä muutama minuutti puoleltaan. Nauti heti lämpimänä, tai jos haluat tehdä salaattia (kuten minä), anna niiden jäähtyä.

Pilko munakoisot pieniksi paloiksi. Silppua kaali ohuiksi suikaleiksi, pilko myös sipuli ja tomaatit. Sekoita kulhossa kaikki sekaisin, kaada myös munakoisoista valunut maukas neste mukaan ja anna maustua hetki. Nauti sellaisenaan tai ruuan lisukkeena. Ihana varhaiskaali, ihana munakoiso, hieno pelkistetty mutta täyttävä salaatti.

Nyhtökaura-kaalilaatikko

Eilen oli kokkauspäivä tulevia viikkoja varten. Tein ison satsin kaalilaatikkoa sekä Chocochilin ihanaa harsissa-linssikeittoa etäpäiviä ja eväspäivien lounaita varten. Nämä ruuat ovat minulle, eli tein niistä juuri sellaisia kuin halusin, ilman kompromisseja.

Olen tehnyt useamman kerran kasvisversiota kaalilaatikosta, mutta en ole ollut kovin tyytyväinen niihin. Nyt tein vielä kerran nyhtökaurasta, ja luin useista neistä löytyvistä ohjeista, että nyhtis kannattaa paistaa ennen kuin sen lisää laatikkoon (edelleisenä kerralla laitoin sellaisenaan - ei hyvä). Paistoin myös kaalin martan ohjeen mukaisesti. Maustoin aika reilusti, ja paistoin laatikon uunissa niin, että kaali ei ollut ihan mössöä. Onnistunut laatikko tällä kertaa, näin teen uudestaankin!

1½ dl rikottuja ohrasuurimoita
1 tl suolaa

hyvää lientä
1 kg kaali
öljyä/voita

3 sipulia

1 iso porkkana

1 varsisellerin varsi

240 g nyhtökauraa

chiliä, valkopippuria, meiramia

7 dl hyvää lientä (1 tl suolaa)
1 dl siirappia

Keitä ohra pakkauksen ohjeen mukaan. Jos käytät nesteenä jotain lientä, saat niihin makua vielä enemmän. Suikaloi kaali ja paista sitä pannulla muutamassa erässä öljyssä ja/tai voissa. Siirrä astiaan. Kuori ja pilko sipulit, kuullota pannulla. Lisää karkeasti raastettu porkkana ja pieneksi pilkottu selleri pannulle, annan kasvisten hautua vielä vähän. Siirrä nekin odottamaan. Paista nyhtökaura ja mausta halutulla tavalla, kannattaa käyttää reilusti mausteita. Sekoita kaikki keskenään ja kaada uunivuokaan. Sekoita liemen joukkoon siirappi ja kaada vuokaan. Nesteen tulisi melkein peittää kaikki. Paista 180 asteessa 1 tunti tai vähän yli. Peitä vuoka foliolla loppuvaiheessa, jos et halua pinnan tummuvan. Nauti puolukan ja suolakurkun kanssa. 

Rukiinen kaalilaatikko

Kun on pitänyt blogia viisi vuotta, tuntuu että kaikki perusreseptit ovat jo ainakin kertaalleen kirjattu ylös, aivan kun Rouva Raadelma totesi. Etenkin arkiruokia (ja jouluruokia hih) kokkaa kerta toisensa jälkeen, koskaan ei aivan identtisenä (paitsi ne jouluruuat), mutta samanlaisena kuitenkin. 

Kaalilaatikko on yksi minun vakioruuista, ainoita sellaisia ruokia joita teen säännöllisesti vaikka muu perhe ei syö. Minä teen kaalilaatikkoa aina ison satsin ja pakastan sen erissä, kaalilaatikko ei ole moksiskaan pakastamisesta. Otan sitä töihin evääksi, tai syön etäpäivän lounaana, silloin kun ei ole mitään muuta helposti saatavilla tai en ehdi/viitsi kokata. Aina kun edellinen pino kaalilaatikkoannoksia loppuu pakastimesta, on aika tehdä uusi erä.

Samalla kun teen kaalilaatikkoa teen usein myös ison satsin makaronilaatikkoa jonka muut syövät, joskus minäkin. Tällä kertaa muu perhe ottaa laatikot mukaan mökille ja saavat parina päivänä ruuan helposti. Nyt tein myös yhden kaalilaatikon isälleni, joka ei ole makaronin ystävä. Mökkikeikkaa varten tein nyt ison makaronilaatikon ja pienemmän kaalilaatikon foliovuokiin.

Normaalisti en käytä mitään ohjetta kaalilaatikon tekoon, vaan määrät tulevat siinä tehdessä ihan itsestään. Aina se on yhtä hyvää ja kuitenkin vähän erilaista. Tällä kertaa erilaisuutta toi ohran tilalla käytetty Malmgårdin kartanon ruis (ruisviljariisi), suosittelen. Se tuo hyvää makua ja kivaa rakennetta kaalilaatikkoon.

2 kg kaalia

2 dl ruista (Malmgård)

8 dl lientä (minulla oli nyt kyyhkylientä)

700 g jauhelihaa (nyt hirveä ja mallaspossua 1:1)

mausteita (pippureita, timjamia, paprikaa, chiliä)

3 tl suolaa

4 sipulia

1½ dl siirappia

voita

Pilko kaali suikaleiksi, keitä sitä muutama minuutti. Valuta keitinliemi pois, ota siitä kuitenkin osa talteen. Keitä ruis ohjeen mukaan reilussa liemessä. Ruskista jauheliha ja mausta ja suolaa se reilusti. Pilko ja kuullota sipuli. Sekoita kaali, ruis liemineen ja jauhelihat keskenään ja laita uunivuokaan. Sekoita siirappi n. puoleen litraan kaalin keitinlientä ja kaada laatikon päälle. Lisää nestettä tarvittaessa. Vuole vähän voita laatikon päälle. Paista reilu 1 h 180 asteessa. Syö heti, tai anna jäähtyä ja pakasta sopivissa annoksissa. Kohtahan sitä saa jo uuden sadon puolukkaa kaalilaatikon kaveriksi.

ps. Elämä on just tätä, arkea ja juhlaa ja välillä kumpaakin samana päivänä. Aamulla isot laatikkotalkoot, illalla ihanat häät. Tähän kesään onkin mahtunut toinen toistaan ihanimipia juhlia, hyvä kesä.

Somesalaatti eli kaalia ja granaattiomenaa

Tällä kertaa tietääkseni internetti ei räjähtänyt eikä kaali loppunut kaupasta, kun Henri Alen twiittasi salaatin ohjeen. Harmi sinänsä, vaikka tietysti hyvä että kaalia riittää talveksikin. Meillä syödään paljon kaalia, myös sitä ihan tavallista valkokaalia. Se menee parhaiten juuri kaalisalaateissa, minä olen ainoa meidän perheestä joka fanittaa sitä kypsennetyssä muodossa. Pitkin kesää lapset ovat syöneet kaalia sellaisenaan, se on ollut etenkin kuopuksen herkkua. Mutta kivaa vaihtelua talvisiin salaatteihin tuo tämäkin:

kaalia

granaattiomena

3 rkl punaviinietikkaa

3 rkl öljyä

1 tl suolaa

hunajaa

(2 tl seesamiöljyä, jätin pois)

Pilko pala kaalia haluamallasi tavalla. Lisää granaattiomenan siemenet, Henri neuvoo puolittamaan hedelmän, ja hakkaamaan siemenet irti kulhon päällä. Minä puolestani tykkään lohkoa omenan ja irroittaa siemenet lohkoista: leikkaa omenasta "hattu" pois. Sen jälkeen paljastuu lohkot, ja viillä kuori auki sitä vaaleaa osaa seuraten. Irrota lohkot ja siemenet niistä. Näin minusta roiskuu mehua paljon vähemmän (ja saan annettua lapsille omat lohkot syötäviksi) vaikka aikaa se saattaa viedä aavistuksen enemmän. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja lisää salaatin joukkoon, sekoita. Tiedän että seesamiöljy tuo makua, mutta minä saatan aivastaa 20-30 kertaa seesamiöljyn jäljiltä, joten jätän sen yleensä aina pois. Hyvä salaatti, tulee tehtyä toistekin. Puolet tätä lautaselle, kuten Henri neuvoi, ja mieli pysyy virkeänä.

Ruusukaalipizza

Olen ihan varma että joku postasi ihan vähän aikaa sitten ruusukaalipizzan blogissaan. En silloin ohjetta katsonut, mutta ajatus jäi mieleen. Nyt yritin löytää ohjetta, mutta en vaan löytänyt, en mitään kautta. Eli jos joku tietää missä blogissa se oli, niin pliis kertokaa. Ja kuka se olikaan, kiitos inspiraatiosta. Minulla ei siis ollut ohjetta käytössä, mutta tein tämä hyvin samaan tyyliin kuin vähän paremman vaalean pizzan. Pohjan ohjeen voi katsoa tuosta linkistä, tai käyttää omaa lempipohjan ohjetta. Pohjan päälle laitoin:

ruusukaalia

oliiviöljyä

hyvää balsamicoa

buffalo-mozzarellaa

cheddaria

parmesania

Kauli pizzataikinasta halutun kokoinen pohja. Avaa sen päälle ruusukaalia lehti kerrallaan, yritä saada ne mahdollisimman litteäksi. Peitä pohja ruusukaalin lehdillä. Valuta päällä hieman hyvää oliiviöljyä sekä sopivasti hyvää balsamicoa. Revi talouspaperin päällä valutettua mozzarellaa kaalin päälle, raasta myös cheddaria ja parmesania pizzalle. Paista 250 asteessa reilu kymmenen minuuttia, käytä pohjalämpöä ettei kaali kärähdä liikaa. Hyvää, niin hyvää.

Purppura smoothie

Hyvästä keittokirjasta löytyy kaikenlaista yllättävää. Löysin siitä kivasta Ree Drummondin eli Pioneer womanin A year of Holidays -keittokirjasta kivoja smoothie-ohjeita. Ensimmäisenä halusin kokeilla tätä purppuraa versiota, vihreä ja keltainen vielä odottaa. Ohje oli reilu, siinä aloitettiin puolella litralla jugurttia. Minä tein smoothien vain itselleni, ja pienensin ohjeen sen mukaiseksi. Olen ehtinyt tehdä jo muutaman kerran tätä, niin hyvää se on, suosittelen. 

1 dl kreikkalaista jugurttia

1 dl jäisiä mustikoita

1 dl jäisiä mansikoita (tai vadelmia, punaisia viinimarjoja...)

½ pienestä banaanista

pala punakaalia

½-1 tl hunajaa

½ dl karpalo- tai puolukkamehua

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen, banaani siivutettuna ja kaali vähän pilkottuna. Aja tasaiseksi, eli riittävän pitkään. Hyvää, ihan tosi hyvää.

Linssejä ja punakaalia talven salaatissa

Vähän aikaa sitten ihanassa Appelsiineja ja hunajaa -blogissa oli upean näköinen kaalilinssisalaatti. Ajattelin heti, että tuo jos joku on hyvä salaatti talveen. No ihan en ehtinyt heti tehdä, ja väliin mahtui kaikenlaista, sen myötä mm. unohdus että mitä kaikkea salaattin tulikaan. Kaalin sentään muistin, ja linssit. Väliin mahtui myös ostosreissu Hellassa & Herkussa, josta minulle tarttui mukaan juuri puristettua oliiviöljyä, joka maistuu minusta ihanasti koivulle+kesälle, sekä aivan ihania balsamicoja. Ajattelin heti niitä maistellassani, että nämähän sopisivat hyvin talviseen kaalisalaattiin.  

Minulla ei siis ollut kaikkia aineita mitä salaattiin olisi tarvinnut, ja tosiaan kastike muuttui ihan toiseksi matkan varrella. Mutta oli tämäkin aivan ihana salaatti, ja edelleenkin on tarkoitus tehdä sellainen salaatti kuin alkuperäisessä ohjeessa oli, chilikastikkeineen kaikkineen. Mutta nyt tein näin:

punakaalia

porkkanaa

paprika

pieni sipuli tai kevätsipulia (jos muistat, minulta unohtui)

Beluga-linssejä keitettynä

2 rkl oliiviöljyä 

1-2 rkl balsamico-viinietikkaa 

suolaa ja tummaa sokeria aavistus

Leikkaa kaalia niin ohuiksi viipaleiksi kuin saat. Raasta porkkana raastimen karkealla terällä. Pilko paprika ja sipuli pieneksi. Lisää keitettyjä beluga-linssejä muutama ruokalusikallinen tai sinne päin (keitä linssit pussin ohjeen mukaan, minulla 20 minuuttia). Tähän voisi sopia myös idätetyt linssit hyvin, ensi kerralla ehkä käytän niitä. Sekoita kaikki sekaisin. Valmista kastike ja sekoita salaatin joukkoon, anna maustua vähän aikaa. Hyvää, todella hyvää.

Jälkikirjoitus: hyppään nyt vähän asian viereen, mutta tätä kirjoittaessa tuli mieleen se, että minkä verran bloggaajat kertovat tai ovat kertomatta ideoidensa lähteitä. Minä olen/olen ollut ammatissa, johon kuuluu se, että omat ideat ja työ pohjaavat muiden ideoille ja työlle. Muiden töitä/ideoita lainataan, mutta niin että aina viitataan siihen alkuperäiseen lähteeseen. En tiedä onko sattumaa vai olenko vaan alkanut kiinnittää asiaan enemmän huomiota, että etenkin näin joulun aikaan löytyy todella paljon blogi-kirjoituksia, joista näkee, että idea on kopsattu muualta, mutta silti idea esitetään omana. En tiedä miten muut ottavat sen, mutta minua asia häiritsee aika paljon. Minusta on pelkästään hyvä, että hyviä ideoita postataan moneen kertaan, sillä monesti se alkuperäinen idea on blogissa jota ei seuraa. Mutta se kyllä häiritsee jos alkuperäistä lähdettä tai idean alkuperää ei mainita. Nykyään netti on auki kaikille, ja kaikkien on helppo löytää ne samat ideat, joten ei tarvitse olla mikään sherlokkinen että asian hiffaa.

Ruusukaalia, omenaa ja cheddaria

Lisää ruusukaalia. Tämän reseptin esikuva löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Minä en mitannut raaka-aineita ollenkaan, tein itselleni salaatin sen mukaan mikä näytti hyvältä. Keräsin ruusukaalisadon talteen ja aivan tuoreita ruusukaaleja oli siis tarjolla. Koska ruusukaalit syödään raakana, kannattaa suosia todella tuoreita. Osa oli niin pieniä, etten halkaissut niitä, osa oli ihan hienon kokoisia. Tämä vuosi oli ensimmäinen vuosi, kun onnistuin saamaan kunnon sadon niistä muutamasta taimesta mitä minulla oli.

ruusukaalia

omenaa

hyvää cheddaria

sitruunaa

oliiviöljyä

suolaa ja pippuria myllystä

Siisti ja puolita ruusukaalit. Pilko omenaa ja murustele hyvää cheddaria joukkoon. Purista vähän sitruunamehua, lisää oliiviöljyä ja suolaa ja pippuria myllystä. Nauti sellaisenaan. Kun haarukkaan ottaa kaikkia kolmea pääraaka-ainetta, makukokemus on ihan uusissa ulottuvuuksissa. Yksinkertaista, mutta niin hyvää uudella tapaa, taas kerran.

Ruusukaalia ja karpaloita

Tämä ohje löytyy Pioneer Woman Ree Drummondin kirjasta A year of holidays, värien takia joulun kohdalta. Nyt ei ole joulu, mutta ruusukaalisato (ensimmäinen sellainen hyvä!) oli kerättävä ja syötävä, ja tätä halusin kokeilla ensimmäisenä. Kirjassa ohje on tehty isolle väelle, ja minä pienensin ohjeen yhteen kuudesosaan.

½ dl tummaa balsamicoa

1 rkl sokeria

400-500 g ruusukaalia

1 rkl oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

n. ½ dl kuivattuja karpaloita

Laita balsamicoviinietikka ja sokeri ihan pieneen kattilaan ja keitä seosta kasaan vartin verran, tai kunnes se on sopivan paksua.

Siisti ruusukaalit ja laita ne uunivuokaan. Lisää öljy, suola ja pippuri ja sekoita niin, että kaikki on tasaisesti sekaisin. Levitä ruusukaalit yhteen kerrokseen ja paista 200 asteessa n. 20-25 minuuttiia. Siirrä ruusukaalit tarjoiluastiaan, lisää päälle kuivatut karpalot ja kaada päälle balsamicosiirappi.

Ree totesi, että ruusukaalin vihaajistakin tulee käännynnäisiä tämän ruuan myötä, ja se on todella helppo uskoa. Ehkä parasta mitä olen ruusukaaleista saanut, ikinä. Tätä pitää tehdä pian uudestaan!

Esikasvatus ei ole minun juttu

 

Juuei todellakaan. Onnistun kyllä joka vuosi chilien ja tomaattien esikasvatuksessa niin että saan niistä riittävän suuret kasvit tuottamaan hyvän sadon, etenkin chileistä tulee aina enemmän kuin mitä vuoden mittaan tulee käytettyä. Mutta se kaikki muu... 

Onneksi on puutarhamyymälät tai vaikka Hakaniemen tori, josta saa loistavia taimia. Yläkuvassa on kurkut, keskellä nuo pari pientä jotka sain tänä vuonna säilymään hengissä, ympärillä kurkut jotka ostin Hakaniemen torilta. Ja täytyy myöntää, että suunnilleen kymmenisen pientä taimea tapoin viemällä ulos liian aikaisin. Näin ollen kokeilen tänä vuonna myös sitä, että ehtiikö saada kurkkua jos kylvää siemenet kesäkuussa suoraan maahan.

No entäs tuo maissi, se vasta surulliselta näyttää, tai siis nuo  minun esi"kasvattamat", joita näkyy vasemman kuvan alalaidassa. Nuo selvästi tunnistettavat kasvit puolestaan ovat taas Hakaniemen torilta. 

Tällä hetkellä olen kylvänyt ja istuttanut koko aarin niin täyteen, ettei ruusukaalille (ostotaimet, jep) meinannut löytyä tilaa. Härkäpavut olivat itäneet vähän epätasaisesti, joten siirtämällä kaksi härkäpapua (alakuvan oikea laita sitä härkäpapua) eri paikkaan, sain naftin tilan kuudelle ruusukaalille. Yritän unohtaa sen, että syy miksi härkäpavut ovat tuossa penkissä on se, että juuri tuo alue tarvitsee isosti maanparannusta. Ajattelin lannoittaa paikallisesti tuota aluetta missä kaalit ovat, mutta mitenkään kovin optimistinen en ole. Katsotaan saanko tänä(kään) vuonna ruusukaalia omasta maasta.

Mutta onneksi esikasvatus on vain pieni osa viljelyäni. Palstalta saa tällä hetkellä salaattia, parsasalaattia (suosittelen, ihan loistavan makuinen salaatti), pinaattia, retiisiä, tilliä ja jopa sipuleita! En ole varma, mutta en muista että jo viikko ennen juhannusta olisi koskaan ollut näin paljon satoa saatavilla.

Lammaskaali haudutuspadassa

Lammaskaali on minun suurta herkkua, mutta muut meidän perheessä eivät tykkää lämpökäsitellystä kaalista, nuorimmainen ei lampaastakaan. Sain kuitenkin "luvan" kokeilla lammaskaalia haudutuspadassa joten valmistin suurta herkkuani lauantain päivälliseksi. Minulla ei ollut pakastimessa muuta kuin lampaan jauhelihaa, joten käytin sitä luullisen lampaanlihan sijaan.

500 g lampaan jauhelihaa

voita

timjamia, meiramia, pippureita, suolaa
savustettua Aji Cristalia

1 sipuli

puolikas kaali

2 porkkanaa

vettä/lihalientä niin että kaikki peittyy

loraus siirappia

Ruskista jauheliha pannulla, mausta reilusti. Laita se haudutuspataan. Kuori ja pilko sipuli, hauduta sekin pehmeäksi pannulla. Pilko kaali ja porkkana ja laita kaikki aineet pataan. Lisää vettä tai lientä niin että kaikki peittyy, minulla meni nyt 1.3 l nestettä, vähempikin olisi lopulta riittänyt. Lorauta päälle siirappia maun mukaan. Anna hautua asetuksella low kuutisen tuntia.

Lisäksi olin tehnyt siirappisämpylöitä ja jälkkäriksi marjaista rahkaa, että maha täyttyi myös niillä jotka eivät olleet kaalin ylimpiä ystäviä. Minusta ruoka oli ihan mielettömän hyvää, ehkä parasta lammaskaalia mitä olen syönyt, jauhelihasta huolimatta. Kuopus ei syönyt ollenkaan, esikoinen maistoi yhden lusikallisen. Mies sentään urheasti otti lisääkin, ja totesi että ehkä tämä ei ole IHAN niin pahaa kuin yleensä. Hyvä Crock-Pot!

Mysi Lahtisen kaalipiirakka

Minun on pitänyt pitkään tehdä tätä kaalipiirakkaa. Ohje löytyy Mysi Lahtisen kirjasta Intohimot hellani - suomalaisen keittiön ylistys. Nyt oli hyvä hetki tehdä piirakka, sillä eilistä aurajuustokanaa jäi riittävästi lounaaksi vain lapsille, ei minulle. Minä olen perheen ainoa kaalin ystävä, joten tein pienen piirakan muutamaksi lounaaksi. Tein ohjeestä puolikkaan, mutta laitan tähän ohjeen sellaisenaan kuin se oli kirjassa.

500 g valmista voitaikinaa

muna voiteluun

n. 700 g kaalia

150 g voita

3 rkl sokeria

1 rkl väkiviinaetikkaa

Ota piirakkataikina sulamaan. Pilko kaali ihan hienoksi silpuksi ja paista sitä voissa. Ripottele päälle sokeria ja kaada etikka joukkoon. Alenna lämpöä ja laita kansi pannun päälle. Hauduta sitä välillä sekoittaen kunnes se on vaaleanruskeaa ja läpikuultavaa. Voitele piirakkavuoka ja kauli 2/3 taikinasta sopivan kokoiseksi levyksi, niin että se tulee reilusti reunoilta yli. Siirrä se vuokaan ja kaada kaali päälle. Kauli loput taikinasta ja nosta kanneksi, käännä reunat piirakan alle.Voitele piirakka munalla, pistele haarukalla reikiä ja paista 200 asteessa 30-40 minuuttia. Syödään joko voisulan tai kylmän smetanan kanssa.

Piirakka oli ihan hyvää, mutta taidan silti pitää enemmän sellaisesta johon tulee lisäksi ainakin sipulia.

Kaalilaatikko

Kaalilaatikko on niin perussettiä, että periaatteessa se ei kaipaa edes ylöskirjoitettua reseptiä. Mutta laitan tämän kuitenkin ylös, ihan siitä ilosta että tähän aikaan vuodesta kaalilaatikko on niin tosi hyvää, ja tiedän kyllä, että joku voi kaivata jonkinlaista ohjetta eri ainesten suhteellisislle osuuksille (tämä on eri asiaa kuin suhteellisuusteoria, vaikka niin luulinkin ekaluokkalaisena aikoinaan). Nyt piti vähän miettiä määriä, kun yleensä teen ihan sinne päin ilman ohjetta. Minä olen meidän perheessä ainoa joka ymmärtää tämän herkun päälle. Teenkin aina samaan aikaan ison annoksen makaronilaatikkoa kuvassa oikealla), jota sitten muu perhe voi syödä silloin kun minä herkuttelen kaalilaatikolla. Ja suurin osa kaalilaatikosta päätyy puolen litran minigrip-pusseissa pakastimeen odottamaan niitä työlounaita, kun ei ole mitään muuta järjellistä mietittynä ja alakerran ruokala tarjoaa makkarakastiketta ja seikeittoa. Kaalilaatikko on siitä hyvä ruoka, että se vaan paranee pakastaessa.

Minun kaalilaatikon juju on OHRA. Ei siis missään nimessä riisiä kaalilaatikkoon, vaan kunnon kotimaista ohraa. Olen tähän asti aina käyttänyt lihalientä/kaalin keitinlientä, mutta nyt kokeilin myös munamaitoakin, kun olen kehuja kuullut (kulhot ylhäällä kuvassa). Ja hyvää se olikin!

1½ dl ohraa
300 g hirven jauhelihaa
 400 g sika-nauta jauhelihaa
mausteita (yrttisuolaa, pippureita, paprikaa, chiliä, meiramia, timjamia...)
2-3 isoa sipulia
1.5 kg kaalia
6 dl jotain nestettä (lihalientä, kaalin keitinvettä, munamaitoa)
1 dl tummaa siirappia
voita päälle (jos muistaa/haluaa)

Laita ohra kiehumaan, keitä se ohjeen mukaan suolatussa vedessä (minulla on yleensä sellaisia, joita keitetään puolisen tuntia). Ruskista jauheliha, mausta se oman maun mukaan. Pilko sipulit, kuullota niitä pannulla niin että ovat pehmeitä. Pilko kaali, laita se kiehuvaan veteen, anna kiehua muutaman minuutin. Valuta kaali, valuta ohra. Yhdistä ohra, liha, sipuli ja kaali, siirrä ne isoon uunivuokaan. Sekoita siirappi nesteeseen, kaada laatikon päälle. Nesteen määrää joutuu välillä vähän säätämään, ja se riippuu siitäkin, että tykkääkö vetisemmästä vai kuivemmasta laatikosta. Joskus muistan vuolla voita päälle, tällä kertaa en. Syödään puolukkahillon tai voin kanssa.

Kaalikääryleet

Kaalikääryleet ovat olleet suurta herkkuani ihan lapsesta asti. Ei niitä monesta paikasta saanut, mutta koulunkin oli ihan hyviä ;)  Minun tulee tehtyä niitä keskimäärin pari kertaa vuodessa, näin sadonkorjuuaikaan, ja sitten jossain vaiheessa talvella. Tänä vuonna kokeilin niitä litteästä kaalista, ensimmäistä ja varmaan viimeistä kertaa. Minä teen kaalikääryleet aina vähän mukaellen Mysi Lahtisen ohjetta, välillä oion enemmän, joskus vähemmän. Mutta riisiä en käytä koskaan, enkä lihaliemikuutioita. Ja lisään sipulia aina. Jos jotain riisin korviketta käytän, käytän keitettyä ohraa, ihan kuten käytän kaalilaatikossakin. Hyvä liha ei mielestäni kaipaa lisämakua lihaliemestä, eli sitä ei tule käytettyä ollenkaan. Tänään tein kääryleet näin:

iso kaalinpää

400 g hirvenjauhelihaa

400 g luomukaritsan jauhelihaa

2 sipulia

2 dl kermaa

siirappia

mustapippuria

valkopippuria

yrttisuolaa

2 munaa

voita

Keitä kaalia vedessä niin että se pehmenee. Leikkaa kanta pois valmiiksi, jotta ei tarvitse kuumana alkaa leikellä lehtiä irti. Sekoita lihat, sipulit, mausteet, munat sekä loraus kermaa ja siirappia keskenään, lisää sinne vielä hienoksi silputut pienet kaalinlehdet.Ohenna kaalinlehden paksua lehtiruotoa vähän ja laita täytettä kaksi ruokalusikkaa, vähemmän jos lehti on pieni. Kääri hyvin ja laita uunivuokaan. Lisää päälle voita, kermaa ja siirappia. Paista 225 asteteessa puolisen tuntia, niin että lehdet tummuvat päältä. Käännä kääryleet, lisää uusi kerros voita, loraus kermaa ja siirappia. Paista edelleen niin, että lehdet saavat väriä, yleensä tälle puolelle vähempi aika riittää. Käännä taas kääryleet, lisää vähän siirappia ja alenna lämpö 175 asteeseen. Paista vielä reilun tunnin verran, käännä muutaman kerran. Valele kääryleitä tarvittaessa nesteellä. Lopulta käännä lämmöt pois ja jätä kaalikääryleet hautumaan uuniin. Tämä kaikki tehdään edellisenä päivänä, säilytä kääryleet kylmässä peitettynä (tai pakasta). Sitten kun kääryleet syödään seuraavana päivänä, voitele kääryleet lorauksella kermaa ja kaalin keitinlienä ja lämmitä uunissä miedolla lämmöllä kuumiksi. Syödään puolukkasurvoksen kanssa.

Alkuperäinen ohje on Mysi Lahtisen kirjasta Kootut kokkaukset, mutta olen tuota ohjetta muokannut kuten näkyy.

ps. haluan Mysi Lahtisen keittokirjoista uusia painoksia! Harmi että joku on ollut niin edellä aikaansa, että sitten kun olisi "muodissa", ei enää kirjoja eikä ohjelmia ole saatavilla.

Cole slaw - amerikkalainen kaalisalaatti

Tästä amerikkalaisesta kaalisalaatista on yhtä monta versiota kuin on tekijääkin. Minä keksin lisätä suolapähkinöitä sen jälkeen, kun söin (australialaisen) kollegan vaimon tekemää cole slawta ensimmäisen kerran melkein 10 vuotta sitten. Se on muistoissani edelleenkin se paras kaalisalaatti, aivan samaan makuun en Suomessa pääse, paljon kehuttuun versioon kuitenkin. Nyt on paras aika tehdä cole slawta, kaali on ihanan pehmeää, ensimmäiset porkkanat saatavilla (ei tosin omalta kasvimaalta vielä aikoihin!) ja sipulikin alkaa olla uutta satoa. Kasvikset voi pilkkoa oman tyylinsä mukaisesti joko veitsellä ihan pieniksi suikaleiksi, käyttää raastinrautaa, tai tehdä kuten minä laiskana teen usein eli pyöräyttää kaikki Tupperwaren pikakokissa pieniksi. Jos viimeksi mainittua keinoa käyttää, kannattaa ensin laittaa porkkanat, heittää sipuli sen jälkeen joukkoon ja lopuksi vähän pilkotut pehmeät kaalit.

1 kaali

2 porkkanaa

½ hopeasipuli

kourallinen suolapähkinöitä

Kastike:

1 dl majoneesia

1 dl creme fraichea

sitruunamehua (sen puuttuessa etikkakin käy)

2 tl sokeria