Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsenäisyyspäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsenäisyyspäivä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. joulukuuta 2019

Peuran ulkofile pannulla ja itsenäisyyspäivä 2019


Itsenäisyyspäivä on ollut aina tärkeä juhlapäivä, jota viime vuosina(kymmeninä) on tullut juhlistettua kotona hyvän ruuan ja television äärellä. Aika usein mies on metsällä tähän aikaan, niin tänäkin vuonna. Monena vuotena tämä yksi vapaapäivä tulee niin tarpeeseen ettei tosikaan, niin tänäkin vuonna. 

Töissä oli kollektiivista sen suuntaista suunnittelua, että jes, kolme pyjamapäivää putkeen. Kun oli jo todettu, ettei kukaan tee yhtään mitään (poislukien sukulaisiin matkustavat ja ylioppilasjuhliin menijät) puhuimme ruuasta ja totesin, etten jaksa tänä vuonna tehdä mitään ihmeellistä ruokaa: teen vain esikoisen toivomaa perunamuusia ja lisäksi peuranvasan ulkofilettä. Jonkin verran kommettini herätti taas hilpeyttä (myös strutsinmakkarakeittoa muisteltiin), mutta tarkoitin vain sanoa, että pienellä vaivalla saa juhlavan ruuan, kun raaka-aineena on erityisen hyvää lihaa, eli syyskuussa kaadettua peuranvasaa.

Meille kolmelle vajaan 600 g file oli juuri sopivasti, neljälle olisi ollut vähän vähän. Lisäksi tein perunamuusia ja kastiketta. Illaksi television ääreen olen varannut hyvää mätiä lisukkeineen, juustoja Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä sekä Åkeroita. 

peuranvasan ulkofile (nyt 600 g )
öljyä
voita reilusti
muutama timjaminoksa
tuore laakerinlehti (jos on)
suolaa ja pippuria myllystä

Poista kalvot huolellisesti fileestä. Laita valurautapannulle (rypsi)öljyä ja reilusti voita sekä yrtit. Kun voi on lakannut rätisemästä ja on saanut väriä, paista file pannulla kummaltakin puolelta nelisen minuuttia puoleltaan, suolaa ja pippuroi reilusti. Pitkä ja ohut file taipui hyvin pannulle. Kun olet kääntänyt fileen, valele filettä pannulla olevalla voilla. Käytä halutessa paistomittaria, maksimissaan n. 55-58 astetta on sopiva (paitsi jos minulta kysytään). Kääri liha tämän jälkeen folioon ja anna vetäytyä kymmenisen minuuttia. Viipaloi liha ja aseta lämmitetylle lautaselle tarjolle (unohdin ottaa kuvat).

Valmista kastike. Kaada rasva pannulta pois mutta älä pese pannua. Lisää pannulle vähän uutta voita ja ruokalusikallinen vehnäjauhoa, paahda jauhoja hetki, lisää loraus kermaa ja vähän vettä, voit huuhtoa kermapurkin jos käytit sen loppuun, tarkista suola. Kaada kastike pieneen astiaan ja tarjoa lihan ja perunamuusin lisänä. Lisäksi juureksia ja suppilovahverohilloa. Jälkiruokana hyvin marjaisaa kuningasrahkaa.


Rentouttavaa itsenäisyyspäivää ja Onnea Suomi 102v!

torstai 6. joulukuuta 2018

Itsenäisyyspäivä 2018 ja peuran sisäfile ruusukaaleilla


Tämä on niitä arkisia itsenäisyyspäiviä, juhlapäivä keskellä viikkoa, jolloin puoli perhettä on muualla (metsällä). Päivään mahtuu vähän siivoilua, vähän kokkailua, ja illalla tietysti tiedossa on muiden juhlimisen seuraamista. Tänä vuonna oma juhliminen jää vähemmälle kuin viime vuonna, mutta hyvin syötiin nytkin. Jälkiruuaksi tein marenkikupit, jotka täytettiin reilulla määrällä marjoja.


Peuran sisäfile painoi 220 g, juuri sopivasti kahdelle. Valmistin kotimaisista ruusukaaleista salaattipohjan lihalle. Kotimaisia kuivattuja puolukoita etsin mutten löytänyt, siksi käytin karpaloita. Esikoinen ehdotti että tätä salaattia voisi tehdä paistetulla halloumilla jos peuraa ei ole saatavilla, mikä loistava idea. Upea salaatti jota on helppo muuntaa.

400 g ruusukaalia
öljyä
suolaa

voita/öljyä
1 peuran sisäfile
suolaa, pippuria

pieni punasipuli
1 rkl tummaa siirappia
1 rkl balsamico-etikkaa
1 rkl kuivattuja karpaloita

Poista ruusukaaleista kannat ja päällimmäiset lehdet jos ovat jo kuivuneet. Huuhtele ruusukaalit ja levitä ne uunipellille, pirskottele vähän öljyä päälle ja mausta suolalla. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes ovat sopivasti paahtuneet. Paista sillä välin peuran sisäfile kuumalla valurautapannulla muutama minuutti puoleltaan, suolaa ja pippuroi kunnolla. Siirrä liha syrjään, kääri folioon ja anna vetäytä 10 minuuttia. 

Lisää pannulle tarvittaessa vähän öljyä ja lisää silputtu sipuli, ruskista hyvällä lämmöllä sillä sipuli saa paahtua vähän. Lisää siirappi, etikka ja pilkotut karpalot, sekoita hyvin. Lisää lopuksi paahdetut ruusukaalit pannulle ja sekoita hyvin, ruusukaalit voivat saada vähän lisää paistopintaa. 

Laita ruusukaalit lautaselle ja lisää leikattu liha ruusukaalien päälle. Hyvä ruoka, todella hyvä, tätä tehdään toistekin.

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille ja onnea Suomi101!


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi100 ja kauriin ulkofile


Onnea on itsenäisyyspäivä, ja vieno toive siitä, että jos vaikka suomi100-tohina vähän rauhoittuisi. Onnea on upeat kukat, jotka tuovat syvän ilon siitä, että jotain noin kaunista syntyy suomalaisin käsin ihan tässä lähellä (kukat florisistimestari Pirjo Koppi). Onnea on kotimaiset maanviljelijät, joiden ansiosta saan kotimaisia juureksia pöytään myös henkilökohtaisena katovuotena. Onnea on pakastin, josta löytyy miehen ampumaa kaurista.

Onnea on vapaapäivä keskellä viikkoa ja perhe jonka kanssa viettää sitä. Onnea on myös taju siitä,  että arki kaventaa kummaltakin puolelta sitä yhtä vapaapäivää. Niinpä sitä voi olla armollinen itselle ja yksinkertaistaa menua reilusti: unohtaa se monen ruokalajin menu ja vaativat ruokalajit, ja keskittyä olennaiseen, eli siihen kauriiseen ja jälkiruokaan. 


Itsenäisyyspäivän 2017 menu:

Kauriin ulkofile, Kauriin sydänpata, Valkosipuliperunat

Hilla-Pavlova


1 kauriin ulkofile (800 g)
1-2 rkl öljyä
1 oksa rosmariinia
3 oksaa timjamia
suolaa myllystä

Poista kaikki kalvot lihasta. Sekoita öljyn sekaan pilkotut yrtit ja levitä öljy fileelle. Rouhi reilusti suolaa lihalle. Ruskista file kuumalla valurautapannulla. Jos file on hyvin pitkä ja selvästi kapeampi toisesta päästä, voit taittaa osan kaksinkerroin. Siirrä file paistovuokaan ja paista 200 asteessa haluttuun kypsyysasteeseen, minä paistoin nyt vähän vajaa 15 min. Kääri liha folioon ja anna tasaantua vartin verran. 

Viipaloi liha ja tarjoa sydänpadan ja valkosipuliperunoiden kanssa. Kuten mies totesi, kauris on kyllä parasta kaikista hirvieläimistä. Jälkiruuaksi oli ihana hilla-pavlova hyvän jälkiruokaviinin kanssa.


Myös illaksi varauduin helpolla suunnitelmalla. Mitäpä sitä suomalainen muuta tekisi itsenäisyyspäivän iltana kuin katsoisi Linnan juhlia tuntitolkulla. Lautaselle reilu annos kasviksia dipattavaksi (se puoli kiloa päivässä katsos) ja perinteiset kahvipöyän herkut lisäksi, eli maistuvaa kahvikakkua, ehkä joulutortuttuja ja tietysti Suomeakin vanhempaa marmelaati-laatua eli Finlandiaa. Lisäksi glögiä ja ehkä vielä toinen lasillinen hyvää jälkiruokaviiniä.


Onnea Suomi ja onnea suomalaiset ja kaikki yhdessä!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivä 2016

Upeat kukat floristimestari Pirjo Koppi

Tämän itsenäisyyspäivän juhla-ateria syötiin jo pari päivää sitten kun koko perhe oli paikalla. Herkuttelimme kauriin ja hirven sisäfileellä, kaurisliemestä tehdyllä kastikkeella, Jamien perunoilla ja uunijuureksilla. Jälkiruokana oli hillakiisseliä ja hyvää vaniljajäätelöä. Kauriin sisäfile oli yksi hienoimman makuisista lihoista mitä olen koskaan syönyt. Paistoin ne kokonaisena muutaman minuutin puoleltaan. Minulle sopivaa, muille piti vielä vähän jatkaa paistamista.

Tämän päivän juhliminen on jäänyt vähän vähiin, sen verran jäi viikonlopun hommia tekemättä flunssan takia. Nyt piti siivota aamupäivällä, sen jälkeen aika kului keittiössä arkiruokatalkoissa (jep, matkalle lähdössä taas) ja jäljellä on vielä vähän rästitöitäkin. Juhlavalla mielellä kuitenkin ollaan, kuopuksen muutaman vuoden takaisten sanoja lainaten: "Toivottavasti Suomi ei kuole koskaan".

Juhlavaa ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivä 2015

Kukat Pirjo Koppi


Tänä vuonna tässä vaiheessa vuotta olen tilanteessa että viikonloppu saattaa ehkä juuri ja juuri riittää viikosta toipumiseen, tai sitten ei. Tänä vuonna itsenäisyyspäivä sattui sunnuntaihin, eli ylimääräistä vapaatakaan ei ole tiedossa. Niinpä sitten tämän vuoden itsenäisyyspäivän ruokakin on helppoa ja vaivatonta, ja aterian herkullisuus tulee raaka-aineista, ei työläästä valmistustavasta. Tänään on siis tiedossa

Hirven sisäfile, lohkoperunat ja uunijuurekset


Sisäfile leikataan reiluiksi pihveiksi ja paistetaan sillä kolmen kilon valurautapannulla, muulle perheelle käytetään vielä uunissa jotta kypsyys on heille sopiva, minun pihvi on sopiva kunhan on pinta paistettu. Uuniperunat ja -juurekset tulevat yhtäaikaa uunissa, helppoja valmistaa kumpainenkin. Rahka on koko perheen lempijälkiruokaa, ja mikäs sen suomalaisempaa kuin itsepoimitut marjat. Kaikki raaka-aineet mausteita myöten ovat Suomesta, balsamicoa saatan muutaman tipan lorauttaa kasvisten päälle. 

Minusta on hienoa että nykyään taas on itsestäänselvyys että liharuokia valmnistetaan kaikista ruhonosista, sehän on ollut vähintäänkin selviytymisen ehto ennen vanhaan. Mutta sanotaan mitä sanotaan, niin minä kyllä olen sitä mieltä, että parasta lihaa mitä tiedän, on hirven sisäfile. Mieluiten avotulella paistettu, mutta kyllä se ykkönen muutenkin valmistettuna. Tai valmistamattomana.

Tänään on ollut niin pimeä päivä, ettei kuvistakaan tule mitään, pimeää aamusta iltaan. Mutta kaikesta vesisateesta, kymmenen asteen lämpötilasta ja tuulesta huolimatta toivotan kaikille

Rauhallista itsenäisyyspäivää 2015



lauantai 6. joulukuuta 2014

Suklaapähkinäkakku

Minä en ole koskaan juurikaan pitänyt kuivakakuista. Lapsuudessahan niitä oli aina kaikissa juhlissa tarjolla, sitten ne hävisivät (hyvä niin, ajattelin) ja nythän ne ovat taas trendien aallonharjalla (enkä muka ymmärrä miksi). Kuivakakku voi olla hyvä, mutta suurin osa on, no kuivia.

Mutta vaikka kuivakakut eivät ole olleet suosikkejani, ne ovat ihan mielettömän kätevää tarjottavaa juhlissa, tuliaisvietävää ja myyjäiskamaa. Niinpä sitten nuorena joskus 80-luvulla kehittelin ohjeen, josta minäkin tykkäsin. Jopa isäni, joka inhoaa kuivakakkuja vielä enemmän kuin minä, on syönyt tätä suklaapähkinäkakkua monen monta kertaa. Silloin aikoinaan tein tätä kakkua joka jouluksi, sekä mökkijouluja varten että jouluviemisiksi.

Kakun esikuva löytyy siitä Kotilieden suuresta leivonkirjasta, josta löysin esim. Nina Lincolnin juustokakun ohjeen ylioppilasjuhliini 80-luvun lopussa (kuivakakkujen lisäksi en pitänyt kermakakuista). Kirjassa oli kahvikakkuluvussa Gebhardin perheen tavallinen sunnuntaikakku, jota käytin pohjana kun kehittelin tätä reseptiä. Perusaineet ja siirappi pysyi, muu vaihtui. Käytin aikoinani joko hasselpähkinä jauhetta tai -rouhetta, kumpikin toimi. Nyt täytyy todeta että osatamani rouhe oli liian rouheaa, eli jos en löydä hienompaa, aion käyttää jauhetta.

200 g voita
2 dl sokeria
4 kananmunaa
4 rkl siirappia
80-100 g hasselpähkinärouhetta
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1½ tl leivinjauhetta
100 g taloussuklaata murusina

Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Lisää siirappi ja pähkinäjauhe tai -rouhe vuorotellen. Siivilöi keskenään sekoitetut jauhot, kaakao ja leivinjauhe taikinan joukkoon, lisää myös suklaa ja sekoita varovasti sekaisin. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 °C n. 1 h. Lopussa kakku kannattaa peittää foliolla tai leivinpaperilla (n. 15 viimeistä min). Anna kakun vähän tasaantua ja siirrä sen jälkeen lautaselle. Parasta seuraavana päivänä.
 

torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivä 2012

Kukat Pirjo Koppi
Tänä vuonna vietetään itsenäisyyspäivää kolmestaan, sillä perheen metsästäjä on hankkimassa uutta villipekonia pakastimen täytteeksi. Esikoinen on haaveillut jo viikkotolkulla luumukeitosta, ja lupasinkin keittää riisipuuron ja luumusopan itsenäisyyspäivän aamiaiseksi. Sillä oli kiva aloittaa juhlapäivä, ensimmäinen vähän vajaa 4 l luumusoppaa on keitetty tälle vuodelle. Esikoinen söi useamman lautasellisen aamulla, ja sanoi syövänsä sitä myös iltapalalla ja mietti jo, että riittääkö huomisaamuksi (kyllä riittää).

Siitä huolimatta että olemme kolmestaan, saimme "luvan" syödä lihoista parhainta, eli hirvenvasan sisäfilettä. Sen ympärille aloin sitten miettiä että mitä muuta haluamme syödä. Viimevuotista menua on vaikea ylittää, mutta näin syötiin tänä vuonna:

Kalakeitto kuhasta

Hirven sisäfile, perunamuusi ja uunijuurekset

Hillakiisseli kermavaahdolla


Paljon oli joo keittoja, mutta kun haluttiin noita kaikkea, niin tälläiseksi se menu muodostui. Kiisselit ovat minusta sitä tyypillisintä suomalaista jälkiruokaa, ovat ainakin olleet. Kalakeittoa varten ostin kaupasta tuoreet kokonaiset kuhan ja siian, joiden perkeistä keitin ensin liemen. Siian graavasin muuten vaan, kuhan laitoin keittoon. Lapset toivoivat yksinkertaista kalakeittoa (=ei paljoa juureksia) joten tein sen näin:

Kalaliemi:
2 kalan ruodot ja päät
1 l vettä tai vähän yli
pala palsternakkaa
porkkana
1 sipuli
10 cm pätkä varsisellerin vartta
muutama kokonainen valkopippuri
laakerinlehti
muutaman tillinvarsi

Fileoi kalat, tai jos pyydät kalakauppiasta fileoimaan pyydä myös perkuujätteet mukaan. Poista päästä kidukset, ne tekisivät liemestä kitkerän ja samean. Minusta ne on helpoin poistaa samalla, kun pyyhkii kalat kuivaksi reilulla paperilla, samalla voi repiä kidukset irti paperi kädessä, etenkin näistä pienistä vähän alle kiloisista kaloista lähtevät helposti niin. Laita ruodot ja päät kattilaan, lisää vettä niin että peittyvät hyvin. Pilko juurekset ihan pieneksi, sipuli kuorineen pieniksi lohkoiksi ja lisää ne kattilaan. Anna liemen poreilla hiljalleen, kuori vaahto jos sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen mausteet ja keitä vartin verran. Siivilöi liemi ja käytä keiton pohjana. Nyt tein ihan pienen keiton, joten pakastin osan liemestä seuraavaa kalakeittoa/kastiketta varten.


Alkukeittoon kolmelle otin lientä puolisen litraa ja tein keiton näin:

½ l kalalientä + 1 dl vettä
2 perunaa pieninä suikaleina
yrttisuolaa kalalle
2 kuhafilettä

mätiä, sipulisilppia, smetanaa, tilliä

Laita kalaliemi puhtaaseen kattilaan, lisää perunat pieninä suikaleina (huuhtele suikaleet hyvin kylmällä vedellä ensin), anna kiehua muutama minuutti. Lisää kala reiluina paloina ja anna kiehahtaa. Laita annokset lautaselle ja koristele mädillä, sipulisilpulla ja smetanalla, lisää tilliä maun mukaan. Hyvä yksinkertainen peruskeitto, lasten toivekeittoa.



Hirven sisäfileen leikkasin reiluiksi pihveiksi, paistoin kuumalla pannulla, ripotelin päälle vähän yrttisuolaa ja se oli siinä. Oma pihvini oli reilusti medium, lasten vähän kypsempiä. Lisäsin pannulle vähän kermaa ja raaputin kaikki maut talteen. Hyvä helppo kastike lihan ja perunamuusin kanssa. Edelleen todella yksinkertainen ruoka, mutta sitäkin parempi. Aterian päätti aivan ihana hillakiisseli, se tuli syötyä lasten kanssa viimeiseen pisaraan asti. Hyvä ruoka, juhlamieli.


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivä 2011


Itsenäisyyspäivä on vuoden tärkeimpiä ja mukavimpia juhlia, normaalisti sitä tulee juhlittua kotosalla perinteisen suomalaisittain :) Hyvä kotimainen ruoka ja kaunis kattaus kuuluvat tietysti juhlaan. Tänä vuonna menu oli seuraavanlainen:


Paistettua kuhaa melkein Mannerheimin tapaan

Ranskalainen suklaakakku ja puolukkajäätelö 

Kuhankin reseptin otin Mannerheimin pöydässä-kirjasta, jossa on Ravintola Savoyn ohje. Minä tosin muokkasin sitä hieman, ei tälläisenä sienivuotena voi mitenkään ostaa kaupasta herkkusieniä, joten tein kastikkeen herkkutateista, ja kerman määrää vähensin myöskin, ei siksi että minulla olisi mitään kermaa vastaan, mutta 8 dl kermaa sadalle grammalle sieniä tuntuu minusta laihalta kastikkeelta.

4 kuhafilettä
suolaa, valkopippuria
korppujauhoja
voita

Mausta fileet, leivitä korppujauholla ja paista runsaassa voissa kypsiksi.

4 rkl piparjuuriraastetta
4 rkl voita

Hauduta piparjuuriraaste voissa pehmeäksi.

150 g (pakastettuja) herkkutatteja
voita
1 rkl jauhoja
3 dl kermaa
suolaa, valkopippuria

Käristä sieniä kuumassa voissa, ripottele päälle jauhot ja sekoita hyvin. Lisää kerma ja keitä kunnes kastike saostuu. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Tarjoa kuha keitettyjen perunoiden ja sienikastikken kanssa, laita piparjuurivoi kalan päälle. Täytyy sanoa, että ihan käsittämättömän hyvää ruokaa tuli. Ja häränhäntäkeitto on kieltämättä ehkä parasta lihakeittoa mitä on. Ekaluokkalainen olisi syönyt pelkkää sitä, sanoi ettei eläessään ole syönyt niin hyvää lientä. Ei ehkä kovinkaan kasvispitoinen ateriakokonaisuus, mutta hyvä olo jäi siitä huolimatta.

Suklaakakun ohje on samaisesta kirjasta, ollut alun alkaen Eva Mannerheim-Sparren keittokirjassa. Jälkiruoka oli poikkeava minun normaaleihin itsenäisyyspäivän menuihin, yleensä marjat ovat vahvasti pääosassa. Mutta joskus näinkin.