sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Mökin kasvimaa 2022 kylvetty

 
Tänä vuonna meni näin pitkälle, että mökin kasvimaa on kylvetty. Mutta onpahan tehty kerralla kokonaan. Näin pitkään meni myös siihen, että saunoin savusaunassa ensimmäitä kertaa tälle vuodelle. Pari viikkoa sitten kävin kyllä mökillä, mutta vain pikaisesti yhden yön verran. Sillä kertaa keskityin siihen, että sain mökin siivottua talven (ja hiirien) jäljiltä. Kasvimaata en silloin vielä päässyt tekemään, vaikka ilmojen puolesta se olisi ollutkin mahdollista, ei sillä että olisin jaksanut tai ehtinytkään. 
 
Etsi kuvasta kolme keltaista karviaista

Tämä viikonloppu on ollut puuhakas, olen mm. kitkenyt lempimarjapuskat (keltaiset karviaiset, karhunvatukan ja viherherukan) sekä pioneerikasvit eli tyrnit. Niitin pahimpia rikkaruohoja omenapuiden sekä hedelmätarhan luumujen ja kirsikoiden alta. Samalla huomasin, että iso Antonovka on kaadettava, mikä lie tauti on siihen iskenyt. 
 
Kyy majailee laiturin päässä

Korjasin myös laiturin isän ja miehen kanssa. Me olimme isän kanssa vedessä (Kymi on n. 16 ℃) tunkkaamassa ja saimme neuvoja laiturin päältä. Kuopus ajoi nurmikkoa yli kolme tuntia, ruoho olikin päässyt todella pitkäksi. Juhannuksena sama uudestaan.

Ja kylvinhän minä sen kasvimaan, kuokin perunat maahan ja kastelinkin vielä illalla. Laitan tähän taas ylös mitä mitä on missäkin, tästä on helppo tarkistaa ensi vuonna:

mökki

siikli  nicola
nicola
nicola
rosamunda

malvikki
kosmoskukka ruiskaunokki krassi

härkäpapu
papu            kesä-
papu            kurpitsa
papu

herne
herne
herne
papu herne

persilja retiisi salaatti
punajuuri  salaatti
keltajuuri  salaatti
värijuuri  salaatti

tilli
sipuli mangoldi
porkkana (Nantes)
sipuli ryvässipuli

väriporkkana pillisipuli
sipuli
sipuli punasipuli
punasipuli

krassi oregano timjami sitruunaverbena lehtiselleriX2 rosmariini
 
tie
 
Viherherukan alla



sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Valmistautumista kasvukauteen 2022

 
Tänä vuonna kevät on vähän myöhäisempi kuin joinain toisina vuosina, mutta minulle tämä sopii. Minusta pahimpia ovat ne keväät, jolloin alkukeväällä on todella lämmin, ja sitten näihin aikoihin tulee viikkoja kestävät kylmät päivät ja yöt. Itäneet ja kasvamaan lähteneet kasvit jurottavat kylmäshokkiaan koko kesän. Nyt on hyvä, myöhässä ollaan, mutta takapakkien todennäköisyys on pienempi. Henkisestikin ehkä melkein ehdin mukaan kasvukauteen. Vaikeinta myöhäisessä keväässä taitaakin olla se, että  pitää kuunnella muiden valitusta siitä, kuinka kevät on myöhässä.

Blogin luonnosarkistosta löytyi viime syksynä kirjoitetut terveiset tulevalle kasvukaudulle:

  • rosmariini mökille ja kaupunkiin
  • timjami (tavallinen!) mökille
  • shalottisipuli on turha
  • kylvä tomaatteja
  • kylvä chilit helmikuun alussa
  • panosta kukkiin, etenkin krassiin
  • palaa Arielleen, Rosamundaa saa kaupastakin
 
Yksinkertaiset, simppelit terveiset, olisi pitänyt olla helppo toteuttaa. Ja nyt jo on epäonnistuttu kaikissa paitsi kahdessa. Rosmariineja minulla on kaksi kappaletta, pihaan jo istutin, mökille on omansa (jos pysyy hengissä siihen saakka kun sinne pääsee). Mökille ostin kuitenkin sellaisen vähän paksumpilehtisen, aromaattisemman timjamin, menköön se tavallisesta. Shalottisipuliakin ehdin ostaa pienen pussin, tomaatteja en kylvänyt, chilien kylväminen lähes unohtui, eli aikataulu ei pitänyt, sentään kylvin. Ja Ariellea en ole löytänyt mistään eli piti tyytyä muihin kiinteisiin lajikkeisiin. Rosamundaakin ostin vähän. 

Mutta kukkiin päätin panostaa, jopa ruokaturvan kustannuksella. Vähemmän maata viljeltävänä, enemmän kukkia. En kylläkään ole mitenkään suuresti onnistunut kukkien kanssa koskaan, ehkä yhtenä tai kahtena vuotena kohtuullisesti, eli odotukset eivät ole korkealla. Mutta koskaanhan sato ei ole niin suuri kuin toukokuussa, päteköön tämä myös kukkiin. 

Vietin tuossa aiemmin yhden illan netissä siemenostoksilla, Monosilla Garden oli sellainen paikka, että siellä vietetty aika vastasi kunnon terapiaa (en tiedä terapioiden hintoja, eli en osaa sanoa tuliko maksamaankin saman verran). Siementilauksen lisäksi niin haluaisin olla heidän kukkien sesonkitilaaja, mutta se ei vaan logistisesti ole mahdollista nyt, toivottavasti joskus.

Noiden yläkuvassa olevien kukkien lisäksi minulla on huima määrä muiden kukkien siemeniä, on krassia, malvikkia, ruiskaunokkia, hajuhernettä ja vaikka mitä muita kukkia. Toivottavasti itäisivät ja saisivat kasvaa rauhassa ja tuottaisivat iloa pitkin kesää ja syksyä. Esikoinen on mukana kukkahaaveissa, suunnittelee jo seuraavankin vuoden kasvatuksia.

Muita ajankohtaisia puutarhakuulumisia:
  • perunat on maassa (ollut jo viikon)
  • luovuin puolikkaasta palstasta, jäljellä on yksi aari tiukkaa savimaata viljeltävänä
  • tänään (vasta!) kylvin kurpitsat ja kurkut
  • kukkia on esikasvatuksessa 
  • kylvin kukkia myös pihan kasvulaatikoihin, niistä ei syötävää tänä vuonna löydy
 

Tämä 🠅 on minusta niin siistiä! Viikkoa aikaisemmin kylvin sammalpaakkuun sellaisia millin murto-osan kokoisia siemeniä joissa on sisällä kaikki maailman tieto siihen, että jo reilun viikon päästä näyttää tältä 💚


torstai 5. toukokuuta 2022

Peuranniska keitoksi ja peuranliha kastikkeeksi


Yhden sunnuntain riistakokkaaja tässä taas hei. Reilu viikko sitten oli edessä työntäyteinen viikko, pakastimessä vielä paljon lihaa ja kuivakaapeissa kaikenlaisia pussinjämiä. Tämä tarkoitti sitä, että sunnuntaina tuli valmistettua ruokaa vähän pidemmän kaavan mukaan. Olin edellisenä iltana ottanut peuranvasan niskaa ja kastikelihaa sulamaan. Niskaa oli 1 kg luineen ja kastikelihaa n. 650 g. Näistä lihoista valmistin keiton, josta riitti kuusi annosta ruokaa (päivällinen ja etäilijöiden lounas), kastikkeen josta riitti sama määrä, sekä vielä jäi lihaa vapun tortilloihin (yläkuva).
 
Aloitin valmistamalla niskan padassa (enkä muistanut ottaa kuvaa):
 

Peuranniska padassa

 
voita/öljyä
1 kg peuranvasan niskaa
3 porkkanaa
3 sipulia
3 laakerinlehteä
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl pippureita (musta-, valko- ja viher-) morttelin kautta
1 tl kuivattua chiliä
1½ l vettä (tai niin että kaikki peittyy)
1 oksa tuoretta rosmariinia
muutama oksa tuoretta timjamia
1 rkl punaviinietikkaa
1 rkl fariinisokeria
2 tl suolaa
 
Ruskista liha padassa, ruskista myös kuoritut ja pilkotut kasvikset. Mausta liha reilusti ja lisää vettä pataan niin että liha ja kasvikset peittyvät. Mausta vielä etikalla ja sokerilla. Anna lihan hautua kannen alla n. 3 tuntia (tai kunnes liha irtoaa helposti luista, vasa ei enempää tarvinnut).

Nosta liha ja kasvikset pois padasta. Irrota liha luista, lisää lihan sekaan n. l lientä. Voit keittää siitä keiton heti, tai pakastaa sen myöhempää käyttöä varten. Minä jätin lihan liemineen kattilassa jääkaappiin odottamaan seuraavan viikon nopeaa arkikokkausta. Pienen osan lihasta pakastin suoraan sellaisenaan vapun tortilloja varten.


Peurakeitto


peuranniskaa kypsänä
1 l lientä, ja vettä lisäksi
3 porkkanaa
1 sipuli
1 palsternakka
pala juuriselleriä
pätkä purjoa
2 dl fregola-pastaa (tai perunoita tai mitä vaan)
 
Näin siis suunnittelin tekeväni keiton. Mutta koska tulin töistä tavallista myöhemmin (oli asioita vanhan kanssa), nappasin kaupasta valmiiksi pilkotut keittojuurekset. Eli kotiin tullessa laitoin kattilan lihoineen hellalle, heitin tuorekset ja pastan joukkoon ja keitin soppaa kymmenisen minuuttia. Uskomattoman hyvä keitto alle vartissa, kuopuskin kehui kovasti. 


Peurakastike

n. 650 g kastikelihaa
voita/öljyä
tuoretta rosmariinia ja timjamia
suolaa, pippuria
kypsiä kasviksia
1 rkl vehnäjauhoa
½ l peuralientä

Sen jälkeen kun pata oli valmistunut, tein kastikkeen kastikelihasta: suikaloi liha ja ruskista se yrteillä maustetussa rasvassa. Suolaa ja pippuroi reilusti. Lisää joukkoon padan kasvikset ja sekoita vehnäjauho tasaisesti. Anna jauhon saada vähän väriä ja lisää padan lientä nesteeksi. Syötiin riisin (pussinjämien) kanssa, kuvan unohdin tästäkin.

 
Samalla viikolla tein kasviskeskiviikon ruuaksi chili sin carnea säilykepavuista. Siitä jäi pieni annos jäljelle, jonka pakastin. Olin pakastanut myös peuranniskaa pienen annoksen. Nämä yhdistämällä sain helpon ja maukkaan täytteen vapun tortilloille, ei tarvinnut kuin lämmittää ja silti makua riitti. 




lauantai 23. huhtikuuta 2022

Erilainen etätyöviikko


Vietin maaliskuisen etätyöviikon kollegan kanssa Eerikkilä urheiluopistolla. Suosittelen.
 
Parasta viikossa oli monta asiaa. Parasta oli tehdä kollegan kanssa yhdessä töitä; vaje sille että saa rauhassa jutella ja miettiä työasioita, on ollut suuri. Ja yhtäkkiä se vaje täyttyikin tuon viikon aikana, arvon tajusi oikeastaan vasta jälkikäteen. Ja olihan se koirakaveri siinä tietokoneen vieressä lisäluksusta, ihan parasta.
 
 
 
Parasta oli avantouinti joka aamu. Laituria sai käyttää, jos kukaan ei ollut varannut saunaa, ja eihän sitä aamuisin ennen seitsemää kukaan ollut varannut.
 
 
Parasta oli ruoka, yksinkertaista, maistuvaa ruokaa ilman suurta vaivaa yhdessä tehden tai valmiissa pöydissä. Hyvää ruokaa ruokalassa, hyvää ruokaa itse kokaten.

 
Parasta oli ulkoilu. Joka päivä töiden jälkeen useampi tunti ulkoilua Liesjärven kansallispuistossa tai Ruostejärven ulkoilualueella. Yli 25 km jäisiä polkuja, lunta, jäätä, lammikoita, auringonpaistetta, halattavia puita ja naavaa.
 
Mieli ja keho kiittivät tästä viikosta. Kun saa tehdä töitä noissa puitteisa niin mihin sitä lomaa tarvitseekaan, ihan kuin olisi ollut lomalla viikon. Tämä viikko otetaan uusiksi, näin sovimme.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Pääsiäinen 2022


Taas alkaa olla yksi pääsiäinen vietetty, huomenna on vielä tiedossa siivousta sekä sisällä että ulkona. Tänään syötiin perinteinen pääsiäisbrunssi ja litsattiin (yläkuva). Kuopukselle jäi voittomuna, ehkä perinteisestä syystä taas tauon jälkeen. 
 
Lihapiirakka onnistui erinomaisesti toisin kuin viime vuonna, leivoin sen eilen illalla myöhään. Rahkapiirakka loppui tänään aavistuksen kesken, leivoin puolikkaan annoksen eilen ja vähän korvapuusteja lisäksi, eipä tarvitse juhannuksena ihmetellä pakastimesta rahkapiirakkaa. Pullan leipominen tuntui juhlalta, eikä mikään ihme kun edellisen kerran olin leiponut joulupullaa.

Tämän pääsiäisen ehkä hauskimpia juttuja oli nuo yläkuvan munakupeista löytyvåt mignon-munat. Minun tarkoin varjeltu salaisuus pääsi yllättämään etenkin lapset täysin, esikoisen ilme ja ihmetys oli ihan parasta 💚


Olen käynyt kävellen uimassa jokaisena vapaapäivänä. Jäät ovat sulaneet monin paikoin ja kaikki muutkin oikoreitit tulvivat, joten aikaa matkaan menee vähän enemmän kuin talvella. Tänään kävelin lasten kanssa rantareittiä pitkin, vettä riittää joka paikassa avannon lisäksi. Voisi jalat kastua penkillä istuessa.

Minulla pääsiäisen vietto alkoi perinteisesti kiirastorstain saldovapaalla, jolloin kävin Kauklahden kukasta hakemassa pääsiäiskukat Pirjo Kopilta ja Maxin kalasta pääsiäisen kalat. Torstaina tein sushia ja esikoiselle lohta uunissa. Pitkäperjantain kala-aterialla oli huolettomasti kirjolohta kahdella tapaa, katkarapuvartaita ja perunamuusia (alin kuva). Lauantaina söimme ei-niin-perinteisesti noutopitsaa (minäkin välttelen nykyään sitä yhtä kirjainta, ja olen päättänyt kirjoittaa pitsan pitsana tästä lähtien aina). Tänään oli aamulla perinteinen pääsiäisbrunssi, päivälliseksi söimme kauriin kinkkua (kuva alla). 
 
Valmistin kinkun lähes samalla tapaa kuin peuran kinkun kaksi vuotta sitten, en lukenut ohjetta loppuun, eli maustevoineen kaikkineen (tosin ilman persiljaa). Huippumurea kinkku, tämä oli siitä mökiltä saadusta kauriista, jolloin minäkin olin tilanteessa mukana. Oli kyllä hyvää ruokaa, vaikka itse sanonkin, kaikki tykkäsivät. Lopusta kinkusta, kastikkeesta ja uunikasviksista teen huomenna kastikkeen, ehkä sitä riittää tiistain etälounaallekin.
 


Muistiin ensi vuodeksi:
  • lihapiirakka kannattaa leipoa lauantai-iltana
  • rahkapiirakkaa vain puolikas pellillinen (loppuu kesken mikä on parasta)
  • pääsiäisruoho kannattaa laittaa kasvamaan, sen perään kysellään kuitenkin
  • jos aikoo koristella pääsiäistä, se kannattaa tehdä ajoissa kielloista huolimatta
  • ei kannata vertailla muiden pääsiäisruokia ja -kattauksia; meillä vaan syödään yksinkertaisesti juhlinakin

sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Vähän paremmat suklaamuffinit

Kun teet ja kahvit oli jo juotu
 
Aurinkoinen mutta sitäkin kylmempi viikonloppu, kevät ei tunnu tulevan edes keikkuen. Miehen mettäkaveri piipahti meillä terassikahveilla eilen, olikin kevään ensimmäiset ulkokahvit. Mikä hyvä syy leipoa pitkästä pitkästä aikaa jotain! Kuten aiemmin mainitsin, olin ostanut leivontasuklaata, mutta näin pitkään kesti, ennen kuin sain leivottua niistä jotain. Minulla oli paahdettua valkosuklaata ja punaista ruby-suklaata hippuina (vai pisaroitako ne ovat).
 
Olen käynyt työmatkalla USAssa melkein 30 v sitten ja ostanut siltä reissulta Mrs. Fieldsin suklaaleivontakirjan. Edelleen käytän kirjaa, etsin aina ensimmäisenä suklaiset leivontaohjeet siitä. Tämänkin ohjeen esikuva on tuosta kirjasta, mutta muutin ohjetta esim. vähentämällä tumman suklaan määrää reilusti, alkuperäisessä ohjeessa suklaata oli 336 g + n. 150 g (!), melkoinen määrä minusta 12 muffiniin. Suklaista tuli näinkin tehden, vaikka ei tietenkään yhtä hienoja kuin alkuperäisessä kuvassa (kuvakin melkein unohtui ottaa). Esikoisen pyynnöstä kirjoitin ohjeen ylös, näitä tehdään toistekin!
 
200 g taloussuklaata
115 g voita
1,2 dl ranskankermaa
 
2,4 dl karkeaa vehnäjauhoa
1 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
 
4 isoa munaa
1,2 dl fariinisokeria
 
2,4 dl suklaahippuja taikinaan
1 dl suklaahippuja koristeluun

Pilko taloussuklaa paloiksi. Sulata se voin kanssa vesihauteessa (tai varovasti kattilassa) ja sekoita suklaa sulaksi. Lisää ranskankerma joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Mittaa kuivat aineet valmiiksi. Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi n. viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon våhän jäähtynyt suklaaseos, siivilöi kuivat aineet ja lisää suklaahiput, sekoita taikina varovaisesti tasaiseksi.

Jaa taikina muffini-vuokiin, ohjeen mukaan tästä tulee 12 muffinia, minä tein 9 isompaa muffinia. Ripottele päälle loput suklaahiput ja paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia.

lauantai 19. helmikuuta 2022

Lammaspata uunissa

 
Olimme viime viikonloppuna vuokramökillä Meri-Teijossa eli vihdoin minäkin olen käynyt viehättävässä Mathildedalin ruukkikylässä. Meillä oli kiva pieni viikonloppureissu ja sääkin suosi lauantaina, ajokeli oli kyllä aikamoinen sunnuntaina. Liukasta oli, mutta onneksi oli nastat kengissä. Saimme myös shoppailtua riittävästi vaikka aika hiljaista vielä oli: vähän suklaita Petrin suklaasta ja tärkeitä tarvikkeita kuten kynsi-, juures- ja pulloharja Kaarnalaivasta. Ja löysin myös kauan etsimäni parsinsienen, parit villasukat odottavat parsimista.
 
Reissuaamiainen paras aamiainen.

 
Rannassa oli myynnissä myös lampaanlihaa Peltosaaren luomulammastilalta. Myyntitiski oli niin houkutteleva, että ostin mm. karitsan niskaa. Pidin padan makumaailman yksinkertaisena, kaikki maku tulee hyvästä lihasta ja liemestä jota mausteet ja yrtit vain korostavat. Myyjän neuvojen mukaan tein näin:
 
1,2 kg luutonta karitsan niskaa
voita/öljyä
mustapippuria myllystä
valko- ja viherpippuria morttelin kautta
2 tl suolaa
8 pienehköä perunaa
4 porkkanaa
4 pientä sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 dl hyvää vahvaa lientä
rosmariinin oksa 
tuoretta timjamia aika reilusti

Ota liha huoneenlämpöön n. tunti ennen valmistamista. Ruskista lihat kuumassa padassa voin ja öljyn seoksessa, mausta ja suolaa reilusti. Siirrä lihat odottamaan ja pyöräytä myös kuoritut ja pilkotut kasvikset padassa. Lisää liemi (tai vesi), yrtit ja lihat pataan. Hauduta 150 asteessa uunissa 4-5 tuntia. Kääntele lihoja pari kertaa hauduttamisen aikana.

Tässä määrässä oli meille neljälle lihaa kahdelle ruualle ja suunnilleen yhdelle ruualle perunoita ja kasviksia. Jos syöjiä on enemmän, tuplaa perunoiden ja kasvisten määrät. Ruoka maistui kaikille, sellaista maukasta yksinkertaista ruokaa. Huomenna on tarkoitus syödä loput lihat uunijuuresten ja liemestä tehdyn kastikkeen kanssa. Upeaa ruokaa!


keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Etäpäiväkirja 24 - kokkauslauantai


Täällä sitä ollaan, edelleen tukevasti etätöissä siinä pisteessä, että jotain oli keksittävä jotta selviää paremmin tästä vuodesta viime loppuvuoden hyytymisen jälkeen. Työpäiviin kävelykokouksia, lounaskävelyitä ja muuta sellaista; vapaa-aikaan pitkiä puheluita, etätapahtumia jne. Ja jotain ajatusta etälounaisiin ilman jatkuvaa metatyötä, mutta kuitenkin parempaa ruokaa kuin muiden äitien tekemät.

Ennakoimme tätä jo ennen joulua työkaverin kanssa ja suunnittelimme kokkauspäivän jollekin tammikuun viikonlopulle. Yhtenä tammikuun lauantaina kokkasimme sitten meillä monta ruokaa pakastettavaksi etäpäivien iloksi. Ihan parasta ajankäyttöä: muutama tunti tehokasta ruuanlaittoa, samalla tuli puhuttua työasioita ja muita asioita. Ja ehtihän sitä päivän mittaan käydä vielä kävelyllä ja nauttia päivällinen jälkiruokineen. Ihan lopuksi jaoimme jäähtyneet ruuat rasioihin tulevien viikkojen lounaiksi.

Työkaverin ottama kuva, kaalilaatikko oli selän takana

Edellisenä viikonloppuna suunnittelin ruuat ja kirjoitin ohjeet ylös meille molemmille. Tämän avulla oli helppo tilata tarvittavat raaka-aineet kotiin valmiiksi (tai käydä kaupassa). Aloitin päivän kasvsliemen keittämisellä ja kurpitsojen paahtamisella (suklaakakun leipomista aamulla ei siis lasketa) ja siitä jatkoimme yhdessä niin, että loppujen lopuksi meillä oli valmiina isot annokset seuraavia ruokia: 


Ruuanlaittoruokana oli kasviksia ja hummusta sekä paria juustoa ja niille siemenleipää. Päivällisellä söimme paistettua kuhaa ja tattirisottoa, jälkiruuaksi suklaakakkua ja sille sopivaa teetä. Ihana päivä, suosittelen.



tiistai 18. tammikuuta 2022

Peura-kasviskastike



Minulla oli peuranpaisti, josta ajattelin tehdä kastikkeen. Etsin kastikkeelle inspiraatiota googlaamalla tuon otsikon mukaisesti, mutta en löytänyt yhtään ainoata peura-kasviskastiketta, joten piti sitten keksiä ohje ihan itse. 

Käytin kastikkeeseen kilon lihaa ja kilon kasviksia. Söimme kastiketta riistasunnuntain ruokana perunoiden ja uunikasvisten kanssa. Toisen aterian verran pakastin pelastamaan jonkun pitkän työpäivän jälkeisen päivällisen, ja vielä jäi kolmaskin annos, johon lisäsin seuraavana päivänä purkillisen tomaattimurskaa pastakastikkeeksi. Eli yhdestä kastikkeesta kolme ruokaa neljälle, olen tyytyväinen. 

1 kg peuran paistia
½ tl valkopippuria 
2 tl viherpippuria morttelin kautta
mustapippuria myllystä
2 tl timjamia
kuivattua chiliä mausteeksi
loraus soijakastiketta (ehkä n. 2 rkl)
1-2 tl hunajaa

öljyä/voita paistamiseen

3 isohkoa sipulia
2 isoa porkkanaa
1 palsternakka
1 paprika
pala purjoa
pala varsiselleriä
3 rkl vehnäjauhoa
5 dl lientä
2 tl suolaa
2 dl kermaa

Suikaloi peura, mausta se halutulla tavalla ja anna maustua vähintään puoli tuntia. Sillä välin kuori ja suikaloi/pilko kasvikset.  Laita pataan vähän öljyä/voita, paista liha parissa kolmessa erässä ja siirrä odottamaan. Paista myös kasvikset nopeasti kuumassa padassa ja lisää lopuksi lihat takaisin pataan. Ripottele vehnäjauhot sekaan ja kääntele ne tasaisesti. Lisää liemi, tarkasta suola ja anna kastikkeen kiehua ja suurustua puolisen tuntia. Lisää lopuksi kerma ja anna kiehahtaa. Kerman voi jättää poiskin, hyvää on ilman sitäkin. 

Söimme kastikkeen perunoiden ja uunikasvisten kanssa, maistui kaikille.