lauantai 31. heinäkuuta 2021

Ihan tavallinen karviaishillo

Karviaishillo vasemmalla alhaalla


Kuva on vähän häämäävä sillä siinä on vain yksi purkki karviaishilloa ja kaikki muut purkit ovat muita hilloja. Keitin tällä viikolla mökiltä paluun jälkeen karviaishilloa sekä ison satsin kirsikkahilloa ja mustaherukkahilloa. Ja vielä karviasischutneytakin. Käytin yhden päivän elämästäni irrottamalla kirsikan kiviä pensasmustikan kokoisista kirsikoista, kirsikoita oli 8 litraa. Kirsikat menivät tuohon hilloon sekä pakastimeen hillosokerin kanssa piirakoita varten, nyt tehtyyn piirakkaan ja jäätelöön.

Muistan lapsuudesta kuinka hyvää tavallinen karviaishillo oli. Sitä sai vain mummolassa, luulisin sen olleen aina kummini tekemää. Hillo oli aika juoksevaa, ja sitä syötiin esim. kaalilaatikon kanssa, joskus sitä oli tarjolla lihakastikkeen ja perunan lisukkeena. Niin hyvää, niin hyvää. 

Tänä vuonna on muutaman välivuoden jälkeen mökillä ja omalla pihalla hyvä karviaisvuosi. Mökin karviaiset olivat suunnilleen kypsiä, mutta ei ihan, eli juuri sopivia hilloon. Poimin muutaman litran mukaani, ja keitin niistä pienen määrä hilloa, sain yhteensä neljä purkkia tuosta määrästä.

Halusin hillosta juoksevaa kuten se oli lapsuudessani, joten käytin tavallista sokeria hillosokerin lisäksi. Jos haluat jämäkämpää hilloa, käytä koko määrä hillosokeria. Ihan kuin tämä hillo olisi ollut makeampaa kuin lapsuudessani, tosin makea maistuu minusta nykyisin makeampana kuin lapsena. Seuraavalla kerralla laitan vielä vähemmän sokeria.

2 l karviaisia
200 g sokeria
200 g hillosokeria

Siisti karviaiset. Laita karviaiset ja sokerit kattilaan. Keitä puolisen tuntia välillä sekoittaen. Siirrä kattila pois liedeltä ja anna hillon tasaantua puolisen tuntia välillä sekoittaen. Purkita steriloituihin purkkeihin. 

Minä aion syödä hilloa ainakin kaalilaatikon kanssa, mutta myös viilin ja jugurtin kanssa. Ihanan nostalginen hillo.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Vuoden 2021 kirsikkapiirakka


Tänä vuonna ei tule vuoden mustikkapiirakkaa, mutta tuleepahan vuoden kirsikkapiirakka. Mustikat ovat nimittäin tänä vuonna sellaisia katajanmarjoja täällä päin että päätin olla menemättä mustikkametsään, tyhjän saa pyytämättäkin. Pakastimessa on vielä vähän mustikoita viime vuodelta, ehkä niillä pärjää tulevankin vuoden. Taas toukokussa lehdissä hehkutettiin hyvää mustikkavuotta, ja taas ollaan tässä, ärsytti jo toukokuussa ja harmittaa tietysti nyt kunnolla. 

Kyllä on melkein litra

Mutta kirsikoita on, sellaisia pensasmustikan kokoisia. Mökin kahdesta kirsikkapensaasta sain ensimmäistä kertaa oikein kerättyä satoa, vajaan litran verran näitä pieniä mutta maukkaita kirsikoita. Kuusi vuotta tähän meni näissä mökkiolosuhteissa. Nämä arvokkaat kirsikat piti tietysti leipoa piirakaksi, mikään muu ei tullut kyseeseen.

Kirsikat taikinakulhossa tiskin säästämiseksi

Kirsikkapiirakka on minusta kaikista ruokajutuista ehkä eniten sellaista rakkausruokaa, sen verran sen valmistaminen vaatii vaivaa. Ensin keikkuu poimimassa niitä kirsikoita mikä ei ihan hetkessä käy. Kirsikan kivien poistaminen, etenkin näistä pensasmustikan kokoisista kirsikoista, vie oman aikansa. Menköön meditaatiosta, pitkästä sellaisesta. Ja sitten pitää puljata piirakkataikinan kanssa, sellaisen jonka kanssa menee meinaa mennä hermo. Mutta lopputulos on jotain ihan käsittämättömän hyvää. Vaikka ei ole mikään kovin rakastettava tai rakastava olo näissä vaihdevuosi- ja koronavuosihuuruissa niin siitä huolimatta leivoin tämän piirakan, puhukoon se puolestaan. 

Googlailin paljon reseptejä, mutta lopulta päädyin tekemään lähes samnalaisen piirakan kuin tein blogin ensimmäisenä kirsikkapiirakkana kymmenen vuotta sitten. Mökillä on vähän isompi vuoka kuin kotona oli, nyt taikinaa olisi saanut olla vähän enemmän: jäi ristikko tekemättä. Alkuaikoina viittasin resepteihin linkeillä ja ajattelin sen riittävän, eli en kirjoittanut välttämättä itse tarkasti ohjetta ylös. Virhehän tämä oli, nimittäin kun blogi/lähde poistuu netin uumenista, se on kadonnutta tietoa. Onneksi myöhemmin olen aina kirjoittanut ohjeen kokonaisuudessaan viittauksen lisäksi. Näin tein tämän piirakan:

100 g voita
3 dl vehnäjauhoa
1 dl sokeria
1 muna
2 tl sitruunamehua

Pilko jääkylmä voi pieniksi kuutioiksi. Lisää jauhot ja nypi murumaiseksi. Sekoita sokeri joukkoon. Lisää muna ja sitruunamehu ja sekoita taikina palloksi. Litistä taikina voipaperien väliin ja siirrä oikein kylmään jääkaappiin tai pakastimeen odottamaan.

1 l hapankirsikoita
1 rkl perunajauhoa
1 dl hillosokeria
2 tl sitruunamehua
n. 20 g voita 

Poista kirsikoista kivet. Sekoita perunajauhot joukkon, samoin sokeri ja sitruunamehu.

Kauli taikina ohueksi levyksi voipaperien välissä ja siirrä se n. 20-23 cm piirakkavuokaan. Leikkaa ylimääräiset reunat pois, pyörittele ylijäämätaikina palloksi ja kaulitse se uudelleen. Leikkaa suikaleiksi tai ota muotilla kuvioita (nyt jäi vähän naftisti taikinaa yli enkä saanut ristikkoa/kuvioita päälle). Kaada kirsikkatäyte pohjalle ja lisää loput taikinasta joko nätisti ristikoksi tai noin kuin minä tein. Pilko vähän voita taikinapalojen päälle.

Paista piirakkaa 200 asteessa 45 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti piirakka joko kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Vaniljakastike puuttuu kuvasta

perjantai 23. heinäkuuta 2021

Jäniswokki muurikalla


Se hampurilaispihvien aloittama jänistarina jatkuu edelleen. Tähän ruokaan käytin jäniksen fileet, mutta myös ne koipilihat, joita emme jaksaneet viimeksi syödä. Käytin tähän myös aiemmalta ruualta jääneet maissit. Kokosin ruuan niin, että siinä oli lautasmallin mukainen määrä kasviksia (tai sen yli), eli en tehnyt erillistä salaattia tai muuta kasvislisuketta: nopeaa ja helppoa mökkiruokaa. Tiskaaja ollut vähän laiska, joten nautimme ruuan syviltä kertakäyttölautasilta hassuilla haarukoilla. Mutta hyvää oli, niin hyvää että lapsetkin santsasivat.

Sipulit, kesäkurpitsa ja mangoldit omalta kasvimaalta

Jos liha olisi ollut jotain (muuta) raakaa lihaa, olisin paistanut sen ensimmäiseksi, siirtänyt odottamaan kasvisten paistamisen ajaksi ja lisännyt takaisin muurikalle lopuksi. Mutta nyt tein tässä järjestyksessä:

2 annospussia nuudeleita

2 isoa sipulia
2 isoa paprikaa
1 napakka kesäkurpitsa
1 grillattu maissi (jos on, hyvin pärjää ilmankin)
1 jäniksen kypsät fileet
lisäksi koipilihaa liemessään
1 dl Poppamiehen Korean BBQ-soosia
½ dl soijakastiketta
iso nippu mangoldia

öljyä

Pilko nuudeleita vähän, laita ne kattilaan ja lisää päälle kiehuvaa vettä niin, että ne juuri ja juuri peittyvät. Peitä kattila kannella ja anna nuudeleiden kypsyä sillä välin kun valmistat kasvikset.

Suikaloi kasvikset. Leikkaa maissinjyvät irti tähkästä (tämä oli tälläinen hävikin torjumismaissi). Pilko jäniksen fileet suupaloiksi, sekoita joukkoon maustekastikkeet. Pilko iso kasa mangoldia pieneksi.

Laita kuumalle muurikkapannulle reilu loraus öljyä. Lisää sipulit pannulle, kääntele pariin kertaan. Lisää paprikat, kääntele pariin kertaan. Lisää kesäkurpitsa ja maissit, kääntele taas pariin kertaan. Lisää kaikki lihat kastikkeineen, kääntele taas muutamaan kertaan. Lisää kypsät nuudelit ja mangoldit, ja jatka paistamista muurikalla niin, että kaikki on hyvin sekaisin ja paistunut kuumaksi.

Viisi söi tästä ruuasta hyvin, ja vielä yksi pieni annos jäi myöhemmäksi. 


ps. Samaan aikaan kun me syömme jänistä mangoldin kanssa on kasvimaalla tämän kesän jäniksenpoikanen syömässä mangoldia. Jotain maailmankaikkeuden ironiaa ehkä. 

torstai 22. heinäkuuta 2021

Kokonainen jänis grillissä

Oikealla jauhelihapihvit, josta kaikki alkoi


Oikeammin otsikossa pitäisi lukea kokonainen rusakko paloiteltuna kamadossa, mutta noin sen kuitenkin kirjoitin. Enhän minä sitä kokonaisena grillannut, mutta samalla kertaa kaikki osat, ja valmistin vielä liemen rangasta ja vielä siitä liemestä soosin koiville. 

Koko grillaus tuli vähän kuin sivussa. Meillä on pakastimessa vielä riistaa viime kaudelta (ja uusi alkaa pian), ja olihan siellä pötkö ylämaan karjan burgerilihaakin, joka oli siis alunperin tarkoitus grillata hampurilaisiksi. Mutta eihän sitä nyt voi vaan neljää pihviä grillata, joten sulatin kokonaisen rusakon siinä samalla grillattavaksi. 

Lämmitin siis kamadon kuumaksi, ja kuumalla hiilloksella grillasin hampurilaispihvit, jotka muuten olivat ihan mielettömän hyvät! Mutta ennen pihvien grillaamista aloitin jäniksellä:

1) Grillaa rusakon selkäranka ja kylkiluut todella kuumassa grillissä 5-10 minuuttia niin, että saavat ihan kunnolla väriä, melkein mustuvat.

⇨ nämä liemeksi
⇨ rankaan jäänyt liha kannattaa nyppiä talteen liemen keittämisen jälkeen ja käyttää esim. pastan seassa

2) Grillaa jäniksen fileet heti perään samalla todella kuumalla grillillä, ohuempi sisäfile pari minuuttia, paksummat seläkkeet n. kymmenen minuuttia tai vähän alle, vähän koosta riippuen. Kääri fileet folioon tasaantumaan. Fileet olivat olleet ennen grillaamista tunnin verran tilkassa yrttiöljyä, öljyn seassa suolaa, vähän tuoretta  rosmariinia sekä katajanmarjaa ja pippureita morttelin kautta. 

⇨ nämä voi syödä sellaisenaan, tai käyttää esim. salaattiin, pastaan tai wokkiin. Hyvää, mureaa maukasta lihaa.

(Tässä välissä grillasin ne 4 jauhelihapihviä, edelleen upeasti hehkuvilla hiilillä)

Tämän jälkeen laitoin kamadon kaikki luukut kiinni ja grillasin Poppamiehen kuivarubilla maustetut koivet seuraavanlaisesti:

3a) Grillaa etukoivet 30 min, käännä puolessa välissä. Kääri koivet folioon ja jatka grillaamista vielä 1 h 30 min, käännä puolen tunnin välein.

3b) Grillaa takakoivet 1 h, käännä niitä tässä vaiheessa vartin välein. Kääri takakoivetkin folioon ja jatka grillaamista vielä  2 h 30 min, käännä koipia n. 30 min välein. Anna koipien jäähtyä vähän, ja ota liha talteen. Se oli aavistuksen kuivaa, ei samalla tapaa revittävää kuin vaikka rasvainen possu, mutta mureaa silti, ja erittäin hyvän makuista. 

⇨ nämä revittynä ja mausteisen liemen kanssa voi syödä esim. riisin tai nuudeleiden kanssa (tai toisella tavalla maustettuna vaikka perunoiden kanssa). Tai syödä hodareissa, täytetyissa leivissä tai hampurilaisissa. Tai wokissa tai ihan miten vaan. Maukasta ja tummaa lihaa.

Liemi tuloillaan, kasvikset palstalta

4) Keitä liemi rangasta:

ranka ja kylkiluut paahdettuna
sipuli
pari porkkanaa
musta- ja valkopippureita
rosmariinia
katajanmarjaa
½ kuivanutta chiliä

Laita paahdetut rangat kattilaan, lisää vettä niin että peittyvät. Nosta kiehuvaksi, ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu, vajaa vartti siihen meni. Lisää kasvikset ja mausteet ja keitä n. 3 tuntia, tai minkä verran nyt on aikaa. Siivilöi liemi ja käytä joko heti tai pakasta. 

(Muilla ei varmaan käy niin, mutta minulla oli pöydällä puolikas kuivunut chili, jäänyt jostain ruuasta siihen ja oli nätisti kuivunut. Hyvin tuli käytettyä tässä liemessä, moninkertaista hävikistä herkuksi.)


Makea liemi nyhtöjänikselle


n. ½ litraa ylläolevaa jänislientä
1 tlk Coca-colaa (330 ml)
1 rkl riisiviinietikkaa (tai punaviini- tai mitä nyt onkaan)
2 tl suolaa
1 tl pippureita
kuivattua ja savustettua Aji Cristalia
kuivattua ja savustettua chipotlea ja rocatoa

Mittaa kaikki aineet kattilaan. Käytä chilejä maun mukaan. Keitä lientä kasaan niin, että sitä jää jäljelle n. 2 dl. Sekoita liemi revityn lihan sekaan ja anna maustua seuraavaan päivään (tai syö heti). Seuraavana päivänä lämmitin lihan kattilassa, ja liha liemineen syötiin briossi-sämpåylöiden ja lisukkeden kanssa. Tästä ruuasta ei ole kuvaa, mutta hyvää oli, niin todella hyvää. 


Koipilihaa jäi vielä reilusti viideltä syöjältä, joten siitä ja fileistä on tulossa toinen ruoka viidelle. Ja alkuperäistä lientä jäi vielä kolmen ruuan pohjaksi. Tätä tämä minun kokkaus on, pienestä ideasta/alusta tulee aina monta uutta ideaa ja ruokaa. Eikä mitään hukata, ei edes grillin lämpöä.

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Peuraa muurikalla



Hellettä on riittänyt, en enää edes muista kuinka monta viikkoa tässä on ollut tätä. Olimme pitkän viikonlopun mökillä heti kun esikoisen kesätyöt päättyivät. Sunnuntaina saunottiin savusaunassa helteestä huolimatta tuntitolkulla. Mietimme saunan tarpeellisuutta paahtavassa helteessä, mutta kuopus, joka on myös saunanlämmittäjä, oli sitä mieltä että saunaan on päästävä, ja täysin oikeassahan hän oli. Kymi oli 24 ℃.

Palstalta pataan

Söimme koko mökkireissun hyvin: se on helppoa tähän aikaan vuodesta. Lauantaina grillasin peuranpaistia ja pekonijuustoa, lisänä uusia perunoita ja kaalisalaattia. Sunnuntaina grillasin kassleria (lähdin hakemaan kalaa, mutta maatilatorilla ei enää sitä ollut joten päädyin possuun), tomaatteja ja pekonijuustoa, lisänä taas uusia pottuja ja kaalisalaattia. Eilen paistoin suikaloitua peuraa sekä palstalta tuodut kasvikset ja kahdelta edelliseltä päivältä ylijääneet perunat muurikalla. Lisänä oli kaali-kurkkusalaattia omista kurkuista.

Otin mökille lähtiessä ison, yli kahden kilon, peurapaistin pakastimesta. Osa paistista sopi erinomaisesti pihveiksi (lauantain ruoka), mutta osa paistista oli sellaista, että se sopi paremmin suikaloitavaksi. Niin se ruoka keksii itse itsensä. Marinointiin käytin kaikkea mitä mökillä sattui olemaan, jokainen voi maustaa lihan itselleen mieluisalla tavalla. Tästä määrästä 5 söi isoon nälkään, lisäksi lihaa jäi vielä yhdelle nälkäiselle myöhemmäksi.

n. 1 kg peuran paistia suikaleina
½ dl rypsiöljyä
½ dl soijakastiketta
½ dl Poppamiehen smoky Apple -soosia
½ dl Poppamiehen Korean BBQ -soosia
2-3 tl suolaa (koska helle)
1 tl pippuria myllystä

öljyä muurikalle
1 sopivan napakka kesäkurpitsa
4 sipulia
muutama tuore härkäpapu (jos on)

öljyä muurikalle
10-12 keitettyä perunaa
suolaa, pippuria

Suikaloi liha. Lisää öljy, soijakastike ja muut mausteet. Sekoita hyvin sekaisin, anna maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia tai yli.

Pilko kasvikset ja perunat. Kasviksia olisi hyvin mennyt tuplamäärä, mutta nyt oli tämän verran.

Paista lihat muutamassa erässä kuumalla muurikalla, siirrä pataan. Lisää öljyä muurikalle, paista kasviksia siinä hetki niin, että saavat vähän väriä mutta pysyvät vielä rapeina. Siirrä pataan. Lisää öljyä vähän enemmän ja paista perunat hyvällä lämmöllä. Suolaa ja pippuroi ne (jos muistat), ja siirrä pataan. 

Lisänä oli chili-paprikahilloa, ja kaikki oli niin hyvää, että ihan liikuttui. 

Helteisen heinäkuun kukkakimppu

maanantai 5. heinäkuuta 2021

Helteen suosikkijuoma: jäätee



Hellettä on riittänyt, viikko viikon jälkeen. Superkuuma ja -ötökkäinen juhannus traumatisoi aavistuksen, enkä kyllä ole ollut ainoa. Juomia on kulunut viime aikoina paljon, mutta aina ei jaksa juoda vettä. Minun pelastus on ollut erilaiset jääteet, niitä on kulunut litratolkulla, vai pitääkö jo sanoa ämpärikaupalla. Kaupan jääteet ovat aivan liian makeita ja esanssisia minun makuun, joten olen keittänyt ja jäähdyttänyt teet itse. Kaikki teet on hankittu Wehmaan teehuoneelta, mutta toki voi käyttää mitä teetä haluaa.

Ylivoimainen suosikkitee on ollut tuo ylimmän kuvan raparperitee. Olen käyttänyt siihen omaa raparperimehua sekä raparperilla ja karhunvatukan lehdillä maustettua mustaa teetä. Tämä jäätee maistuu lapsillekin. 

4 osaa Raparperiunelma-teetä 
jäitä

Valmista ja jäähdytä tee. Mittaa aineet kannuun, sekoita ja lisää jäitä. Nauti kylmänä. 


Toinen suosikkini on "löytö" viimeisimmästä etäteemaistelustusta: vihreä roobois. Tykästyin makuun lämpimänä ja heti ajattelin sen olevan hyvää myös kylmänä. Tämä on hyvää juotavaa myös illalla, sillä siinä ei ole kofeiinia kuten mustassa teessä (tuli ehkä valvottua yksi yö, kun join litran raparperijääteetä myöhään illalla). Tätä suosin siis illan lämmössä juotuna, enkä laita siihen mitään muuta kuin rooboista sellaisenaan. Keitän sen aamulla samalla kun keitän aamuteet ja jäähdytän rooboiksen jääkaapissa. Tämä on hyvää myös ruokajuomana, kuvassa on yksi todella tyypillinen kesän etälounas, paljoa muuta ei kesäkuun etälounailla tullut syötyäkään.


Kolmas kesän suosikki on ihana White Pai Mutan tee ja seljankukkamehu. Valmistin taas seljankukkamehua ison annoksen ja pakastin osan 1 dl kokoisiksi jääpaloiksi.  Niistä on helppo koota jäätee:

1 l White Pai Mutan -teetä (tai jotain muuta valkoista tai keltaista teetä)
jäitä

Keitä tee ohjeen mukaan ja anna jäähtyä. Lisää seljankukkamehutiiviste ja jäitä.

Juhannussunnuntain meditatiivinen iltapuhde