Juomia ennen joulua 2. Itsenäisyyspäivä 2020 ja karpalojuoma

Miten nämä vuodet kuluvat näin? Tuntuu, että ihan hetki sitten itsenäisyyspäivä osui sunnuntaille, ja taas sitä ollaan tässä, Suomi 103 v, ja taas toisena adventtina. Mietin, että mikä olisi hyvä juoma juhlistamaan tätä päivää, ja turvauduin  Eva Mannerheim-Sparren keittokirjaan herkkusuille ja tavallisille nälkäisille. Kuten arvasin, sieltä löytyi pari sivua erilaisia juomia, joista karpalojuoma houkutteli heti, ihan senkin takia, että pakastimessa oli karpaloita aika reilusti. Ihanan punaista kuohuvaa juomaa. Pienensin ohjetta reilusti, ja tein näin:

½ l karpaloita

2 l vettä

300 g sokeria

ihan pikkunokare hiivaa

Kiehauta karpalot ja vesi. Siivilöi mehu ja sekoita sokeri siihen, anna jäähtyä n. 37-asteiseksi. Sekoita hiiva nestetilkassa ja kaada joukkoon. Anna käydä 3 päivää (tämä ohjeessa, ja epäilen että meillä on sopivan viileää tähän aikaan näin pitkälle käymiselle). Pullota, anna pullojen seistä huoneenlämmössä kolmisen tuntia ja siirrä sen jälkeen jääkaappiin vähintään kolmeksi päiväksi, mieluten ainakin viikoksi (etenkin jos jääkaappi on hyvin kylmä).

Karpalojuoma oli hyvää, mutta seuraavalla kerralla teen hyvissä ajoissa niin, että juomaan ehtii kehittyä vielä enemmän hiilihappoa. Tämä oli kiva kokeilu, mutta ehkä ihan aavistuksen tuli mieleen toisen mummon mehu (sisko tietää).

ps. Minulla oli alkuun tuplamäärä karpaloita, puolet mehusta otin erikseen ja paseerasin karpalot huolella joukkoon, keitän tästä hienon kiisselin. Karpaloiden kuoret sopivat hyvin leipä- tai kakkutaikinaan. Olen ihan varma, että kyllä marjat aikoinaankin käytettiin huolella loppuun.

pps. Tänään vietämme jo aika perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivää kolmistaan, metsämies on mökillä. Syömme yksinkertaisesti mutta perinteisesti, tiedossa on siis hirven sisäfilettä, lohkoperunoita ja uunijuureksia. Jälkiruokana on yksinkertaisesti perinteistä kuivakakkua (paitsi enää ei saisi sanoa kuivakakku, vaan pitäisi käyttää sanaa kahvikakku). 

Hyvää itsenäisyyspäivää 2020!

Rocky road browniet

Meillä oli mukava viikonloppu. Saimme yllätysvieraita sopivalla varoitusajalla eli aamupäivällä kysyttiin sopiiko iltapäivä. Esikoisen kanssa pohdittiin asiaa kaksi sekuntia ja todettiin että tottahan toki sopii. Siinä oli aikaa touhuta sen verran, ettei vierailla tule sukat likaisiksi kyläreissulla ja sen jälkeen priorisoimme niin, että minä leivoin näitä äkkimakeita tahmapaloja ja esikoinen leipoi kaurakekeksejä. Googlailin aikani, en löytänyt mitään iskevää, ja niin sitten yhdistin kaksi tässäkin blogissa ollutta ohjetta, tai sinne päin. Tein browniet samalla tapaa kuin aina teen, ja päälle laitoin suunnilleen saman sekoituksen mitä käytin rocky road -suklaassakin. Ja paistoin Maku-lehden paisto-ohjeella.

200g tummaa suklaata

200g voita

4 munaa

2 dl intiaanisokeria (tai tavallista)

2½dl jauhoja

1tl leivinjauhetta

1 dl kuivattuja karpaloita

1 dl suolapähkinöitä

40 g valkoista suklaata

40 g maitosuklaata

2 dl pieniä vaahtokarkkeja

Vatkaa munat ja sokerit. Lisää joukkoon yhdessä sulatetut voi ja suklaa. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe, sekoita varovaisesti tasaiseksi. Laita taikina (leivinpaperilla vuorattuun) vuokaan ja paista 175 asteessa 20 minuuttia. Pilko sillä välin karpaloita, pähkinöitä ja suklaita vähän. Sekoita ne vaahtokarkkien kanssa sekaisin. Nosta brownie pois uunista ja levitä vaahtokarkkiseos tasaisesti päälle. Paista vielä viisi minuuttia. Anna makujen tasaantua, leikkaa paloiksi.

Minä tarjosin vieraille samana päivänä, mutta vielä parempaa tämä oli seuraavana päivänä, eli kannattaa tehdä mieluiten hyvissä ajoin. Hyvää oli, mutta ei ihan niin hyvää kuin mitä olen naapurissa saanut. Tulee tehtyä toistekin, mutta vain silloin kun on vieraita tulossa, sen verran äkkimakeaa oli.

Rocky Road - kaksi versiota

Vaaleampi versio

Minun on pitkään pitänyt tehdä Rocky Roadia, mutta aina se on vaan jäänyt. Nyt tuli sitten lähiaikoina tehtyä kahdenlaista, sopivasti tähän loma- ja juhlasesonkiin. Tänään on muuten Nuutin päivä. Paha Nuutti vie joulun pois, eli meilläkin vietiin kuuset ja joulukoristeet pois, kuuset lumilinnoituksia koristamaan ja koristeet laatikkoon ja varastoon. Ja joulurauha loppuu. Nyt se arki sitten virallisesti alkaa, vaikka monellahan se taisi alkaa heti tapanin jälkeen.

Tummempi versio

100 g maitosuklaata (tai 200g)

200 g taloussuklaata

kourallinen suolapähkinöitä (tai kaksi)

kourallinen sekalaisia pähkinöitä

kourallinen kuivattuja karpaloita (tai kaksi)

reilu kourallinen vaahtokarkkeja (tai kaksi)

Sulata suklaat varovasti mikrossa. Rouhi pähkinäitä vähän pienemmiksi, samoin karpaloita jos ne ovat suuria. Sekoita kaikki käytteet sulaan suklaaseen. Levitä voipaperilla vuorattuun vuokaan, ja anna jähmettyä jääkaapissa.

Minä tykkäsin enemmän tuosta tummemasta versiosta, muu perhe vaaleammasta. Mutta pääasia, että tätä voi tehdä ihan miten haluaa, millä tahansa määrillä ja herkuilla. Minulle riittää karkeiksi vaahtokarkit, ja muuten sitten kuivattuja marjoja ja pähkinöitä sopivassa suhteessa.

Ruusukaalia ja karpaloita

Tämä ohje löytyy Pioneer Woman Ree Drummondin kirjasta A year of holidays, värien takia joulun kohdalta. Nyt ei ole joulu, mutta ruusukaalisato (ensimmäinen sellainen hyvä!) oli kerättävä ja syötävä, ja tätä halusin kokeilla ensimmäisenä. Kirjassa ohje on tehty isolle väelle, ja minä pienensin ohjeen yhteen kuudesosaan.

½ dl tummaa balsamicoa

1 rkl sokeria

400-500 g ruusukaalia

1 rkl oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

n. ½ dl kuivattuja karpaloita

Laita balsamicoviinietikka ja sokeri ihan pieneen kattilaan ja keitä seosta kasaan vartin verran, tai kunnes se on sopivan paksua.

Siisti ruusukaalit ja laita ne uunivuokaan. Lisää öljy, suola ja pippuri ja sekoita niin, että kaikki on tasaisesti sekaisin. Levitä ruusukaalit yhteen kerrokseen ja paista 200 asteessa n. 20-25 minuuttiia. Siirrä ruusukaalit tarjoiluastiaan, lisää päälle kuivatut karpalot ja kaada päälle balsamicosiirappi.

Ree totesi, että ruusukaalin vihaajistakin tulee käännynnäisiä tämän ruuan myötä, ja se on todella helppo uskoa. Ehkä parasta mitä olen ruusukaaleista saanut, ikinä. Tätä pitää tehdä pian uudestaan!

Paistettua ankanrintaa karpalokastikkeella

Minä olen käyttänyt Kauppahallli24:n palvelua nyt vajaan puolen vuoden ajan melko säännöllisesti, ja kuten olen aiemmin jo todennut, niin se on tuonut ison helpotuksen arkeen. Välillä koko asiaa ei edes ajattele, ja välillä sellainen hykerryttävä helpotuksen tunne valtaa koko mielen, kuten torstaina tällä viikolla. Takana kiireinen aika, hiihtoloma pikkuhiljaa alkamassa, minä yksin lasten kanssa kotona pitkän viikonlopun, ja ylipitkän työpäivän jälkeen ovelle kannetaan neljä isoa kassillista ruokaa. Tiedättehän, se tieto ettei tarvitse viikonloppuna/viikkoon lähteä lasten kanssa kaupoille vaan saa ihan vaan olla...

Koko tämän ajan olen myös seurannut Tuoretorin tarjontaa, ja miettinyt että jossain vaiheessa pitää kokeilla sitäkin. Heidän tuotteita saa joko itse noutaa Teurastamolta, tai sitten tilata perjantaiksi kotiinkuljetuksen pääkaupunkiseudulle. Minulla on pitkään ollut mielessä kotimaisen ankan kokeilu, ja nyt siellä sattui olemaan tarjouksessa Suomen Riistalinnun ankkaa, joten oli hyvä aika kokeilla.

Tuoretorin tilaukset pitää tehdä viimeistään saman viikon maanantaina. Heti kun olin tehnyt tilauksen, aloin etsiä hyvää ankkareseptiä. Toisin kuin yleensä, mikään keittokirjan resepti ei sykähdyttänyt, mutta sen sijaan löysin herkullisesta Ripaus Tryffeliä -blogista aivan loistavalta kuulostavan seikkaperäisen ohjeen Ankanrintaa viikunakastikkeella, joten ajattelin tehdä ensimmäisen(?) ankanrinnan sillä ohjeella. Luin ohjeen nopeasti silloin alkuviikosta, perjantaina kävin ostamassa viikunoita Hakaniemen hallista, ja tänään vasta huomasin että niidenhän piti olla kuivattuja, postauksen lopussa todettiin että kuivatut toimivat paremmin kuin tuoreet. No, hätä ei ole tämän näköinen, keksin heti viikunoille muuta käyttöä, ja ajattelin kokeilla karpalokastiketta. Kuivatut karpalot sopivat täydellisesti kyyhkyn kanssa, niin miksei sitten ankankin. Tein hyvin pitkälle ohjeen mukaan, mutta suosittelen lämpimästi tutustumaan tuohon alkuperäiseen ohjeeseen. 

2 ankan rintafilettä (nyt 680 g, toinen selvästi isompi kuin toinen)

vettä

1 tl voita

100 g kuivattuja karpaloita

1+1 tl hunajaa

2 rkl balsamicoa

suolaa, pippuria myllystä

Vedä fileiden nahkaan ristikkäisviillot, mutta älä viillä lihaa. Rouhi karpaloita vähän, kiehauta kattilassa vähän vettä ja voita. Lisää karpalot ja anna niiden pehmetä vedessä, lisää 1 tl hunajaa ja sekoita.

Laita ankan rintafileet kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin. Nosta lämpöä pikkuhiljaa ja paista n. 15 minuuttia, painele lihaa aina välillä. Kaikki rasva tihkuu tällä välin pannulle, ja nahkasta tulee ihanan rapea. Kaada suurin osa rasvasta talteen, ja käytä vaikka murumaisiin broilerinsydämiin. Nosta pannun lämpöä reippaasti, ja paista fileitä toiselta puolelta viitisen minuuttia, suolaa ja pippuroi fileet. Kääntele vähän että fileet kypsyvät joka puolelta. Kääri ne folioon odottamaan kastikkeen valmistumista. Näin tehden fileet jäävät roseeksi, paista kauemmin jos haluat kypsempää lihaa.

Kaada pannulle vähän vettä ja raavi kaikki maut talteen. Lisää balsamico ja anna kiehua parisen minuuttia, lisää sen jälkeen karpalot ja 1 tl hunajaa, anna kiehahtaa ja maista, lisää suolaa maun mukaan. Hyvää riisin kanssa. Ja täytyy sanoa että tämä oli yhtä parhaista lihoista mitä olen ikinä syönyt; tätä tehdään uudestaan!

Sain 2 € aamiaisen tänään. Porkkanatikut puuttuvat kuvasta.

Kuivatut karpalot

Kuivatut karpalot ovat suurta herkkua salaateissa, padoissa ja vaikka suklaasalamissa. Ajattelin kokeilla kuivata niitä itse. Nyt ajattelen että kokeiltu on, ei varmaankan tarvitse tehdä toista kertaa. Karpaloissa ei ole mitään vikaa, päin vastoin, ovat todella hyviä, vaikkei edes sokeroituja, mutta 4 vuorokautta kuivatusta ja siinä vaiheessa vieläkin osa on pehmeitä. Litran kuivasin, kolme desiä sain kuivattuna mikä on minusta ihan hyvin, vähän keräsin pois niitä jotka eivät kuivaneet ollenkaan. Sähkönkulutusta en ajatellut tähän hätään laskea. Ja koska karpaloissakin meni näin kauan aikaa, puolukoita en aio edes kokeilla, ei ollut Ankerias Vipusellakaan hyviä kokemuksia puolukoiden kuivaamisesta.

Ohjeesta sen verran, että ostetaan litra karpaloita torilta (tai poimitaan itse), kuivataan niitä niin kauan kuin tarvitsee, minulla meni siihen tosiaan neljä vuorokautta. Alkuun kuivasin reilussa 40 asteessa, mutta viimeiset pari päivää taisi olla 50 astetta.