Helteen suosikkijuoma: jäätee

Hellettä on riittänyt, viikko viikon jälkeen. Superkuuma ja -ötökkäinen juhannus traumatisoi aavistuksen, enkä kyllä ole ollut ainoa. Juomia on kulunut viime aikoina paljon, mutta aina ei jaksa juoda vettä. Minun pelastus on ollut erilaiset jääteet, niitä on kulunut litratolkulla, vai pitääkö jo sanoa ämpärikaupalla. Kaupan jääteet ovat aivan liian makeita ja esanssisia minun makuun, joten olen keittänyt ja jäähdyttänyt teet itse. Kaikki teet on hankittu Wehmaan teehuoneelta, mutta toki voi käyttää mitä teetä haluaa.

Ylivoimainen suosikkitee on ollut tuo ylimmän kuvan raparperitee. Olen käyttänyt siihen omaa raparperimehua sekä raparperilla ja karhunvatukan lehdillä maustettua mustaa teetä. Tämä jäätee maistuu lapsillekin. 

1 osa raparperimehua

4 osaa Raparperiunelma-teetä 

jäitä

Valmista ja jäähdytä tee. Mittaa aineet kannuun, sekoita ja lisää jäitä. Nauti kylmänä. 

Toinen suosikkini on "löytö" viimeisimmästä etäteemaistelustusta: vihreä roobois. Tykästyin makuun lämpimänä ja heti ajattelin sen olevan hyvää myös kylmänä. Tämä on hyvää juotavaa myös illalla, sillä siinä ei ole kofeiinia kuten mustassa teessä (tuli ehkä valvottua yksi yö, kun join litran raparperijääteetä myöhään illalla). Tätä suosin siis illan lämmössä juotuna, enkä laita siihen mitään muuta kuin rooboista sellaisenaan. Keitän sen aamulla samalla kun keitän aamuteet ja jäähdytän rooboiksen jääkaapissa. Tämä on hyvää myös ruokajuomana, kuvassa on yksi todella tyypillinen kesän etälounas, paljoa muuta ei kesäkuun etälounailla tullut syötyäkään.

Kolmas kesän suosikki on ihana White Pai Mutan tee ja seljankukkamehu. Valmistin taas seljankukkamehua ison annoksen ja pakastin osan 1 dl kokoisiksi jääpaloiksi.  Niistä on helppo koota jäätee:

1 l White Pai Mutan -teetä (tai jotain muuta valkoista tai keltaista teetä)

1 dl seljankukkamehutiivistettä

jäitä

Keitä tee ohjeen mukaan ja anna jäähtyä. Lisää seljankukkamehutiiviste ja jäitä.

Juhannussunnuntain meditatiivinen iltapuhde

Kuukauden tee: niin se loppuu kuin alkoikin

Nyt kesäkuussa tulee vuosi täyteen kuukauden tee -sarjaa. Olen kirjoittanut huhtikuuta lukuunottamatta joka kuukausi jonkun teeaiheisen postauksen, välillä drinkkejä, välillä moctaileja, tai jotain ihan muuta. Sarjaa on ollut kiva tehdä ja olenkin miettinyt ihan uudenlaisia makuyhdistelmiä, ja avautunut vähän muutenkin teeasioista. 

Sarja sai alkunsa matkalla Juvalle viime vuonna heti kesäloman alkuun. Nyt päätän sarjan siihen mistä se alkoikin, eli matkalla Juvalle, tällä kertaa siskon kanssa. Pidin perjantaina saldovapaan ja treffasimme siskon kanssa suunnilleen puolessa välissä matkaa. Matkan varrella pysähdyimme Kenkäverossa ja tulomatkalla Tertin kartanossa aivan kuten viime vuonnakin. Hiljaista oli, ei ole tainnut vielä kesäsesonki alkaa; harmittavasti kaikki liikkeetkään eivät vielä olleet auki. Harvemmin olen minäkään kesäkuussa matkustellut, eli en osaa sanoa johtuiko hiljaisuus koronasta, vai siitä että oltiin vielä kesäkuun alkupuolella. 

Kurkkuleipä 💚

Matkan pääkohde oli tietenkin Wehmaan teehuone. Olin tehnyt pöytävarauksen etukäteen ja tilannut täyden kello viiden teen kummallekin. Olimme siskon kanssa ihan samiksia, joimme alkuun samanlaiset teedrinkit ja kumpikin valitsi teeksi hyvän Assamin maidon kanssa. Kaikki oli juuri niin hyvää kuin odottikin, ehkä suolainen puoli vei täpärästi voiton. Ja ne skonssit, juuri paistetut skonssit, ihan parasta!

Mukaan piti tietysti ostaa skonssijauhoseoksia, montaa teetä ja vähän suklaata. Teekannu olisi houkuttanut, samoin tuollainen lautasteline, mutta kun ei ole enää tilaa mihin uusia astioita laittaa, niin annoin järjen voittaa. Ehkä sitten ensi kerralla. 

Nyt on aika päättää kuukauden teet blogissa, siitä huolimatta että tietysti kaikkea uutta on mielessä. Loppuun kokosin vielä sarjan kaikki kirjoitukset:

Heinäkuu - seljankukka

Elokuu - mustikka

Elokuu - vadelma

Syyskuu - puolukka

Lokakuu - mango -passiondrinkki

Marraskuu - Earl grey GT

Joulukuu - lämmin omena

Tammikuu - aamiaistee

Helmikuu - matkoilla mökillä

Maaliskuu - kello viiden tee

Toukokuu - raparperi

Kesäkuu - loppu

Kuukauden tee: raparperitee

 

Minulta jäi huhtikuu välistä tässä Kuukauden tee -sarjassa, mutta toisaalta elokuussa oli kaksi teetä, mustikka ja vadelma, eli kompensoikoon elokuu huhtikuun. Huhtikuu, tuo kuukausista julmin, joka on kuin marraskuu valot päällä (paitsi pahempi), oli tänä vuonna aika vaikea kuukausi, sellaista (etätyö)apatiaa joka peittää kaiken alleen harvoin koen. 

Toukokuussa ehdin etätyömökkeillä kahden päivän ajan. Sitä edelsi mökkiviikonloppu koko perheen voimin, jolloin pääasiassa pideltiin sadetta tulvivalla pihalla tai sisällä. Keitin sentään raparperikiisselin ja tein rapaprperikompotin. Kompotin liemestä sain hyvän pohjan keväiseen tee-cocktailiin tai -mocktailiin.

 

4 cl raparperikompotin lientä

15 cl vihreää teetä (Japan Hojicha Bio)

(4 cl kirkasta viinaa)

Kerää jäähtynyttä raparperikompotin lientä talteen. Valmista tee ja anna sen jäähtyä kylmäksi. Rakenna juoma lasiin ja sekoita. 

Tämä on hyvää sellaisenaan, tai mukava drinkki alkoholilla terästettynä. Tästä saisi myös hienon pohjan boolille, kompotin lientä, teetä ja jotain kuplivaa, ja kirkasta maun/tarpeen mukaan. 

Tänä keväänä olen ehtinyt tehdä jo monta raparperipiirakkaa, enemmän kuin vuosiin. Jotenkin raparperit ovat olleet niin kutsuvia tänä vuonna, ehkä ovat nauttineet sateista. Ollaan syöty ja tarjoiltu seuraavia piirakoita:

Keikauskakku raparperista

Satu Koiviston raparperipiirakka

Mamman marjapiirakka

Maisemakahvilan rapaprperipiirakka

Seuraavaksi taitaa olla hillon vuoro, ja kohtahan se on mehuaikakin.

Kuukauden tee: kello viiden tee

Tänään meillä oli vähän erilainen päivällinen: valmistimme esikoisen kanssa perinteisen kello viiden teen. Ateriaan tuli valmistauduttua leipomalla etukäteen, suunnittelemalla ostoksia vähän perusteellisemmin ja kaivamalla astioita kaapin perukoilta (ja pesemällä ne etu- ja tietysti jälkikäteen). Vähän vaihtelua tähän tasaiseen vuoden kestäneeseen päiväni murmelina menoon, piristävää sellaista.

• Tee (5 o'clock tea muille ja Tarry Lapsang Souchong miehelle)
• Raparperimehu

• Kurkkuleivät (vaalea leipä, maustamaton tuorejuusto ohuelti, kurkkuviipaleet)
• Lohitahnaleivät (vaalea leipä, lämminsavulohi ja tuorejuusto tahnana)
• Kylmäsavulohileivät (ruisleipä, kylmäsavulohi, sitruuna, tilli)
• Poroleivät (real-leipä, savuporo, piparjuurituorejuusto, paprika)

• Vaniljaskonssit (jauhoseos Teahouse of Wehmais)
• Kermavaahto
• Mansikkahillo (mansikkaa, marmeladisokeria)

• Lusikkaleivät
• Toscakakku
• Suklaakonvehdit (Teahouse of Wehmais)

Olin leiponut edellisenä päivänä toscakakun ja pienen annoksen lusikkaleipiä. Keitin vähän vadelmamarmeladia lusikkaleipiä varten ja samalla keitin myös mansikkahillon valmiiksi. Pesin myös pitkään kaapissa seisseen kerrosvadin etukäteen, samalla mietin vähän kattausta ja harmittelin, että minulta puuttuu oikea teeastiasto (oikeasti vähän vitsillä, vaikka totta tietysti toinen puoli: tiedän jo millaisen haluaisin).

Minä kokosin poro- ja lohileivät, esikoinen koristeli ne sekä valmisti vaaleat leivät. Kun leivät olivat lähes valmiit, valmistin skonssit valmiista jauhoseoksesta sekä vatkasin kerman. Ylimmän kerroksen herkut piti vain laittaa lautaselle ja ruoka oli valmis maanantaijälkkäreineen. Ihana maanantai. 

ps. Jos joku miettii, niin myös leipien reunat tuli syötyä ylijääneen savulohitahnan ja poron kanssa. Mitään ei jäänyt hukkaan. 

Kuukauden tee: matkoilla mökeillä

Nyt tulee toinen kuukaudentee peräkkäin, jossa ei ole varsinaista ohjetta teedrinkkiin tai mihinkään muuhunkaan. Halusin nimittäin kertoa, että mitä teefani juo matkoilla mökeillä, joko talvisin meidän mökillä tai vuokramökeillä milloin vain.

Mökillä on tietysti hyvät teet kesäisin, kiva kannu ja valmius sellaiseen (minulle) normaaliin teenjuontiin. Talvisin on toisin, sillä tuon loppuvuoden viimeisellä kerralla normaalit hyvät teet pois talven ja pakkasen tieltä, vaikka talvellakin tulee mökillä käytyä jokunen kerta.

Saatamme käydä myös vuokramökillä aina välillä, ainakin perinteisesti juuri ennen hiihtoloman alkua. Tämä useimmiten käytetty vuokramökki on hyvin varusteltu, ja kaapeista löytyy peruselintarvikkeet valmiina, myös teet, kuten ne liptonin earlgreyt joltain vuodelta.

Näihin reissuihin olen aina varautunut ottamalla omat teet mukaan. Viime aikoina se on ollut helppoa, nimittän teemaisteluista ja joulukalenterista on aina jäänyt jotain hyvää teetä yli. Näitä pusseja olen sitten ottanut mukaan reissuille. Olen myös jemmannut muutaman pussin ja täyttänyt uudestaan sopivalla teellä. Helppoa vai mitä. Pusseissa on hyvä sulkumekanismi, joka kestää käyttöä hyvin, ne ovat sopivan kokoisia vaikka käsilaukussa pidettäviksi.  Sitten vaan kunnolla kuuma vesi päälle, haudutus ja loraus maitoa, ja hyvä aamiaistee on valmis. Iltapäivällä voi sitten juoda jotain muuta, helppo pitää muutama erilainen tee mukana. Viimeisellä mökkireissulla mukana oli Oolongia, johon olen tykästynyt teemaisteluiden myötä. 

ps. Hiihtolomalla pitää aina saada hedelmäpommi-jogurttia (ylin kuva). Lapsena olin siskon kanssa monta hiihtolomaa tätini luona, ja siellä saimme aina hedelmäpommia. Se kuuluu edelleenkin, vuosikymmeniä myöhemmin, hiihtoloman aamiaisiin.

Ihana talvinen mökkireissu muutama viikko sitten

Kuukauden tee: Aamiaistee

Tyypillinen aamiainen: iso kuppi teetä ja smoothieta, kuva kesältä 2019

Tammikuun kuukauden tee ei ole mikään varsinainen ohje teedrinkille; se on kertomus siitä, miten minä juon aamuteeni, jo kohta 35 vuotta, ja kuinka pienestä joku tapa voi saada alkunsa. Minä tykkään kertoa tätä tarinaa kaikille teenjuonnistani kysyjille, ja varmaan kerron vaikkei kysytäkään (sori). 

Olin 1980-luvun puolen välin jälkeen Englannissa kielikurssilla, eläkeläisten suosimassa rantakaupungissa Bournemouthissa. Perhe, joka majoitti minut ja ystäväni (sama vadelmateestä kertonut), taisi tehdä sitä pääasiassa rahasta, mutta hyvä meidän siellä oli olla yksi kuukausi. Aamulla saimme kupilliset teetä ja pikkukulhollisen muroja. Lounaseväänä oli valkoista valkoisemmat leivät, jonka välissä oli majoneesia ja viipaleet kurkkua tai vähän pilkottua tomaattia ja pikkupussi sipsejä sekä joku suklaapatukka tai joskus harvoin hedelmä. Päivällisellä oli yleensä keitettyä pastaa tai vetistä perunaa ja papuja tomaattikastikkeessa tai sitten jotain muuta kastiketta. Lisukkeena tölkkiherneitä tai muuten vaan muhjuksi keitettyjä kasviksia. Tämä kaikki kuulostaa varmaan pahemmalta kuin mitä se muistoissani on, olihan tuollainen ruoka aika eksoottistakin kasarilla. Ruoka kyllä jätti jo kuukaudessa puutteen tunteen nuorelle, joka oli tottunut syömään paljon kasviksia ja marjoja päivittäin.

Mutta ne illat. Kokoonnuimme koko perheen kanssa olohuoneeseen, perheen isä keitti teeä kaikille ja nautimme teen yhdessä digestive-keksin kanssa uutisia katsoen. Tee oli vahvaa mustaa teetä, se juotiin reilun maidon kanssa. Miten kuumaa ja miten hyvää se olikaan! Ja vähintään yhtä tärkeää oli se yhdessäolo ja keskustelut perheen kanssa, sen mitä nyt sen ajan englannilla pystyin juttelemaan. Muistan vieläkin ne kupit, teen tuoksun ja maun, sen upottavan sohvan ja pienen television. Se jätti sellaisen jäljen, että palattuani kotiin aloin juoda joka aamu mustaa teetä maidon kanssa. Ja sillä tiellä olen edelleen.

Aamuteeni on siis English tai Irish Breakfast -teetä, mustaksi haudutettuna isossa kupissa ja reilusti maitoa päälle. Työpaikalla suosin teepusseja, tavallisesti ihan tavallisia kuten PG Tips, ja matkojen jälkeen jotain vähän parempaa niin kauan kuin riittää. Nythän sitä ei tarvitse miettiä, irtoteellä mennään edelleen kotona niin arki- kuin pyhäaamutkin. Hyviä teeaamuja kaikille!

Juomia ennen joulua 3. Kuukauden tee: Lämmin omenainen teedrinkki

Ihastuin kesällä Teahouse of Wehmaisin Baked Apple -teehen, joka on vihreää teetä maustettuna omenalla ja mantelilla. Jo silloin ajattelin, että siitä saa hyvän jouluisen lämpimän drinkin, ja niinhän siitä sai. 

Eilen ehdin jo ajattella, että tämäkin pitää tänään tehdä, mutta olen tosi tyytyväinen että piti: niin hyvää tämä oli. Sopiva pikkubreikki siivouksen välissä, sujuu taas tämän jälkeen sujuvasti. Tämän joulun lempijuoma!

12 cl Baked apple -teetä 

12 cl omenamehua

kanelitanko

3 kokonaista kardemummaa

fariinisokeria

2-4 cl jaloviinaa (yhden* jos minulta kysytään)

koristeeksi omenaa

Hauduta tee ohjeen mukaan. Samaan aikaan kiehauta omenamehu kanelitangon ja kardemummien kanssa, lisää hyppysellinen fariinisokeria. Kaada kuuma tee ja kuuma mehu kuumuutta kestävään lasiin, lisää jaloviina (tai jätä pois), sekoita nopeasti. Koriste omenalla, nauti heti lämpimänä. 

Mukavaa vaihtelua glögi-kaudella, paras lämmin juoma aikoihin. Maistuu hyvältä myös ilman jaloviinaa, eli voi tehdä koko perheelle lähes samanlaiset juomat.

ps. Ihanasta itsenäisyyspäivän kukkakimpusta riittää iloa pitkään (floristimerstari Pirjo Kopilta Kauklahden kukasta): poimin hyvänä säilyneet kukat pieneen punaiseen Aalto-maljakkoon, näillä pärjään joulukimppuun saakka.  

Kuukauden tee: Earl grey GT

Nyt minulta tulee yllättävä teevalinta, nimittäin haudutin ihan vapaaehtoisesti Earl grey -teetä. Minähän valitan aina siitä, että jos hotelliaamiaisella kaipaa mustaa maustamatonta teetä, niin siellä tarjotaan tvainingsin öölkreitä ja haaleaa vettä.

Kesän teemaistelussa yhdistettiin hyvää Earl greytä salaatin kanssa, ja se sopikin yllättävän hyvin, myös itse tee oli ihan hyvää, kun se kerran oli hyvää Earl greytä. Jo silloin ajattelin, että pitää kokeilla ginin kanssa, ja tässä sitä ollaan. Täytyy todeta että tulipahan hyvä drinkki, suorastaan parempi kuin tavallinen GT.

4 cl Giniä (minulla oli Conker's Dorset Dry Gin)

8 cl Earl Grey teetä (Teahouse of Wehmais'ilta)

8 cl Tonicia

Jäitä

Appelsiinin kuorisuikale

Hauduta tee ohjeen mukaan, jäähdytä kylmäksi. Mittaa lasiin gin, tee ja tonic. Lisää jäät ja koristele appelsiinin kuorisuikaleella. Nauti hyvästä juomasta. 

En tarjoa edes mitään vinkkejä, tämä nyt oli vaan niin hyvää. Uusi lempidrinkki!

Kuukauden tee: mango-passion teedrinkki

Olen löytänyt uuden suosikkijuoman. Oikeasti sen voisi sanoa olevan vanha suosikkijuoma, sillä muistan edelleen abi-risteilyllä juomani mango-passionlimsan. Sen ihana maku, sen yhden ainoan tölkillisen maku, on syöpynyt mieleeni niin, että pystyn edelleen palauttamaan sen mieleeni. 

Nyt Saimaa Brewing Co:n Mango-passion-limonaadissa on ihan sama maku. Ehkä vähemmän sokerinen ja esanssinen, mutta sehän on vaan plussaa. Koko Kooky's sarja on minusta upea, kaikki juomat sopivat sekä sellaisinaan juotavaksi että lantringiksi drinkkeihin. Mutta ei ole Mango-passionin voittanutta. Jopa kuopus, jonka duuni on kiikuttaa tyhjät pullot ja tölkit kauppaan, on kommentoinut, että näköjään on limsa maistunut.

Mutta koska limsa ei ole liian makea eikä liian keinotekoisen/vahvan makuinen, se sopii oivallisesti myös teedrinkkeihin. Kokeilkaa vaikka:

4 cl koskenkorvaa (tai muuta alkoholia)

10 cl vihreää mustikka-passionteetä

10 cl mango-passion-sodapopia

 

jäitä

kukkia

 

Valmista tee hauduttamalla ohjeen mukaan, minä haudutin nyt 80-asteisessa vedessä kolme minuuttia, jäähdytä kylmäksi. Rakenna juoma lasiin: mittaa alkoholi, kaada päälle tee ja viimeistele limsalla, sekoita kevyesti. Lisää jäät ja syötäviä kukkia koristeeksi. Nauti heti.

Vinkki:

• juoma toimii myös mocktailina, lisää tällöin vähän sitruunamehua alkoholin sijaan

Kuukauden tee: Puolukkainen teedrinkki riistalle

Puolukka alkaa pikkuhiljaa olla kypsää. Hitaasti se on tänä vuonna kypsynyt, mutta sentään muutaman ämpärillisen olen saanut poimittua aikaisilta paikoilta. Myös riistakausi on alkanut, ja yhtenä iltana söimmekin juuri metsästettyä kyyhkyä sille sopivan teedrinkin kanssa.

Ja tiedättekö, minusta on ihan superkivaa miettiä näitä uusia teedrinkkejä ja -mocktaileja, ja lisäksi vielä parittaa sopivia ruokia niille. Tämän ankeahkon ajan mukavia juttuja, todellakin. Vaikka kuva onkin sekava, ei se poista sitä kivaa fiilistä mikä tästä ateriasta juomineen jäi.

2 cl koskekorvaa

2 cl paseerattua puolukkaa

15 cl Tarry Lapsang Souchong -teetä

10 cl kuplavettä

jäitä

puolukoita

rosmariinin oksa

Hauduta savuinen tee etukäteen, jäähdytä se kylmäksi. Sekoita juoma lasiin: mittaa alkoholi, lusikoi paseerattu puolukka ja kaada tee ja kuplavesi joukkoon, sekoita. Lisää jäitä, muutama puolukka ja rosmariinin oksa.

Ruuaksi oli siis pannulla rosmariinivoissa nopeasti paistettuja, vähän nuijittua kyyhkyn rintafilettä (ja sydäntä). Lisänä oli palstalta juuri nostettuja perunoita, pihalta haettuja tomaatteja ja kastike, joka tuli helposti raaputtamalla pannulta maut talteen kerma- ja vesitilkkaan.

Pari vinkkiä

• juoma toimii myös ilman alkoholia erinomaisena ruokajuomana
• sopiva kirpeys tekee drinkistä upean aperitiivin

Kuukauden tee: Vadelmainen teecocktail

Tiedättekö, elokuu on sellainen marjakuukausi, että minun on ihan pakko julkaista toinenkin kuukauden tee. Samaan aikaan kun olen poiminut 60 l mustikoita, olen poiminut vadelmaa enemmän kuin koskaan, sitä on tänä vuonna ihan hillittömät määrät. Meillä on ihan mökin lähellä isoja aukkoja, entisiä tattimestoja, nykyisiä vadelma-aukioita. Marjaa on tänä vuonna niin paljon, ettei ne poimimalla lopu (raivaamalla kylläkin).

Minulla oli lukiossa ystävä, joka opiskeli venäjää ja fanitti venäläistä ruokakulttuuria. Muistan vieläkin, reilusti yli 30 vuoden jälkeen, kuinka minusta oli jännää ja mielenkiintoista, kun hän kertoi siellä juotavan vahvaa mustaa teetä vadelmahillon kanssa. Tämä drinkki on sille muistolle ja ystävyydelle:

2 cl kirkasta viinaa (esim. Koskenkorva)

2 cl Pihamaan Jalovadelmaa (tai muu vadelmalikööri)

2 cl paseerattua vadelmaa

10 cl mustaa teetä

6-10 cl kuplavettä
jäätä

jäisiä vadelmia

Aloita juoman valmistaminen teen hauduttamisella. Minulla oli nyt China Keemum OP -teetä. Anna teen jäähtyä kylmäksi. Paseeraa myös vadelmat. Kokoa juoma lasiin: mittaa alkoholit, paseerattu vadelma/vadelmamehu ja tee. Sekoita ja jatka juoma kuplavedellä. Lisää jäät sekä jäisiä vadelmia koristeeksi.

Ihana juoma, ihan älyttömän hyvä. Koska juoma ei ole juurikaan makea, sopii se hyvin myös aperitiiviksi.

Pari vinkkiä:

• Jos vadelmat (villivadelma parasta) ovat olleet pakastimessa, niitä ei tarvitse paseerata. Sulatuksessa irtoaa riittävästi vahvaa mehua, jonka voi suoraan lusikoida juomaan. 
• Kannattaa pakastaa komeimmat vadelmat irrallisina ja siirtää ne rasiaan/pussiin jäisinä. Sen jälkeen niitä on helppo käyttää koristeina.
• Kannattaa yrittää saada käsiin tuota Pihamaan Jalovadelmaa. Se on valittu kahteen kertaan vuoden tilaviiniksi, eikä suotta! Se taidetaan luokitella viiniksi, mutta minä käytän sitä liköörin tapaan monessa.
• Upean mocktailin saat jättämällä alkoholit pois ja käyttämällä 4 cl paseerattua  vadelmaa, halutessa voi lisätä hyppysellisen sokeria.
• Tämä toimii myös lämpimänä drinkkinä, kokeilin nimittäin likööriä ja vadelmamehua kuuman teen kanssa ilman kuplavettä. Ihana lämmin drinkki-idea talveksi! 

Kuukauden tee: Mustikkainen jäätee

Vihreä mustikkainen jäätee

Nyt on hyvä mustikkavuosi, ainakin täällä päin, todellakin on. Olen kerännyt 60 l mustikkaa, ja vaikka paljon on syöty tuoreeltaan ja vähän keittänyt kuningatarhilloksi, on mustikkaa kertynyt pakastimeen talven varalle enemmän kuin vuosiin. Parin ämpärin kanssa (tai no, aina 9 l kerrallaan koska #pyörällämetsään) pääsin siihen erinomaisen mustikkavuoden määritelmääni, eli tunti ja ämpäri, muiden kanssa jouduin vähän tekemään enemmän töitä. Ja nopein ämpäri täyttyi niin, etten siirtänyt ämpäriä kertaakaan, keräisin vain säteittäin poimurillisen toisensa jälkeen ämpärin ympäriltä.

Tähän aikaan vuodesta luonteva kuukauden tee on tietysti mustikkainen. Drinkkejä odottavat joutuvat odottamaan vielä yhden kuukauden, nimittäin tässä tulee raikas jäätee virkistämään hikisiä marjastuspäiviä.

Tavallisesti juon jääteeni ihan yksinkertaisesti hyvää teetä jäähdytettynä jään kanssa ilman mitään makeutusta tai kuplia, mutta onhan tämä näin tehden vähän parempaa. Jos haluaa juoda jääteen ilman kuplia, voi teen hauduttaa suoraan sopivaksi. Nyt jääteen pohjana on vihreä tee (mustikka-passion) tai musta tee "Mors lilla Olle", kumpikin ostettu Teahouse of Wehmaisilta. 

3 dl vahvaa vihreää mustikka-passionteetä
tai 3 dl vahvaa mustaa Mors lilla Olle -teetä
(tai jotain muuta mustikkaista teetä)
1-2 tl sokeria

n. 5 dl kuplavettä
jäitä

mustikoita 

Hauduta vahva mustikka-passiontee tai Mors lilla Olle -tee (tai joku muu mustikalla maustettu tee), minä käytin nyt 5 tl kolmeen desiin joko 80- (vihreälle) tai 100-asteista (mustalle) vettä. Hauduta 3-4 minuuttia ja mausta pienellä määrällä sokeria niin halutessa. Jäähdytä jääkaappikylmäksi. Kaada tee kannuun ja lisää kuplavettä sekä jäitä. Koristele mustikoilla. Näitä kumpaakin olen juonut jo monta kannullista tämän kesän aikana.

Musta mustikkainen jäätee

Kuukauden tee: Seljankukkatee

Osallistuin Teahouse of Wehmaisin kolmen teemaistelun sarjaan tämän kevään ja alkukesän aikana. Viimeisen maistelun aiheena oli teecocktailit. Valmistimme illan aikana kolme cocktailia (alakuvassa suosikkini) ja saimme paljon hyviä vinkkejä drinkkien valmistamiseen. Tämän illan jälkeen mielikuvitus alkoi työstää kaikkia mahdollisia juomia, sekä alkoholillisia että -holittomia, joiden pohjana on erilaiset teet. Ja juurikin Anna Grotenfelt-Paunosen filosofialla, eli siten, että juomassa tee on oikeasti pääosassa, ei pelkästään trendikkäästi drinkin nimessä.

Edellisessä matkakirjoituksessa mietin, että pitäisikö aloittaa ihan oma sarja teecocktaileille ja -mocktaileille. Näin kynnys kirjoittaa joka kuukausi madaltuisi, ja toisaalta tulisi mietittyä säännöllisesti jotain uutta. Ja tässä sitä nyt ollaan, uuden sarjan ensimmäisessä kirjoituksessa. Katsotaan kuinka pitkälle vuotta riittää uusia ideoita. Toiveitakin saa esittää!

Olen aina ollut drinkki-fani, ja esim. vanhan Kivistössä-blogin torstain drinkkivinkkejä seurasin innolla. Minä olen aina suosinut aika laimeita drinkkejä, ja nykyisin erityisesti mocktaileja, se tulee varmasti näkymään tässä sarjassa. Mutta jokainen voi aina tehdä sen mukaan, miten itse haluaa, vähintään kirkasta viinaa voi lisätä mihin vaan, ja toisaalta alkoholin senttilitroja vähentää jos niin haluaa.

Minä ostin paljon teetä Teahouse of Wehmaisin reissulta, lisäksi minulla on jonkin verran erilaisia teelaatuja jäljellä maisteluista. Eli minä tulen hyvin pitkälti käyttämään heiltä löytyviä teelaatuja, mutta  jokainen käyttää tietysti sellaista teetä kuin on saatavilla. Me joimme seljankukkadrinkit teehuoneella, ja vaikka perusaineet ovat samat, maistui juoma silti erilaiselta. Seljankukkamehulla on iso merkitys, ja itsetehty tiiviste maistuu varmasti erilaiselta kuin kaupan mehu. Ihania ovat kumpikin.

1,5 dl kylmää White Pai Mutan luomu -teetä
0,2 dl seljankukkamehutiivistettä
jäitä

Hauduta valkoinen tee ohjeen mukaan, nyt oli 80 asteista vettä 5 minuuttia. Jäähdytä tee kylmäksi. Kaada lasiin seljankukkamehutiiviste ja tee, sekoita. Lisää jäätä ja nauti. Riippuen omasta seljankukkamehusta, sen vahvuudesta ja makeudesta, voi suhteita joutua vähän säätämään, eli kannattaa maistella, ja lisätä jompaa kumpaa maun mukaan. Tämän vuoden mehulle ja tuolle teelle tämä suhde toimi parhaiten, mutta säätäminen voi olla tarkkaa, ettei seljankukka dominoi liikaa tai juoma ole liian pliisua.

Jos tästä haluaa tehdä coctailin, voi lisätä 2-4 cl kirkasta viinaa. Tällaisenaan tämä oli virkistävä janojuoma kesäpäivänä.

Teatini, lempidrinkkini muiden ohella

Matkalla Suomessa - viiden vuoden jälkeen

Minä olen kirjoittanut (ei millään kovin hyvällä) viisi vuotta sitten blogiini kotiman matkailusta ja matkoilla syömisestä. Viisi vuotta on aika pitkä aika, ja kyllä siinä ajassa on muutosta tapahtunut, paljonkin ja onneksi parempaan. Tämä blogi ei ole mikään matkablogi, enkä minä pidä matkustamisesta juurikaan, mutta kyllähän sitä yksi kaksi pientä kesälomareissua tulee tehtyä joka vuosi. Kuten olen aiemminkin jo todennut, minulla tämä poikkeusaika ei ole muuttanut tai perunut suunnitelmia, tätä se olisi ollut vanhassakin normaalissa.

Ensimmäiselle matkalle Mikkelin kautta Juvalle lähdin kahden ystävän kanssa heti viimeisen työpäivän jälkeen ennen lomaa. Mikkeliin saavuimme niin myöhään, että missasimme Tertin kartanon kesäpöydän, mutta nautimme sen sijaan upeat pizzat pizzeria Domissa Mikkelin keskustassa. Yövyimme kolmen hengen huoneessa vanhalla kasarmialueella Huoneistohotelli Marjassa, lämmin suositus paikalle. Minun mielikuvitus nauttii tällaisista paikoista, mietin aktiivisesti millaista elämää siellä on ennen eletty. Aamiainen odotti jääkaapissa, poikkeusaikana nautimme aamiaisen omassa huoneessa, tunnelmallista sekin.  Ihana yöpaikka, voittaa ketjuhotellit mennen tullen.

Aamulla jatkoimme matkaa Kenkäveroon, jossa saattoi shoppailu melkein lähteä lapasesta. Mutta eihän pellavaa voi koskaan olla liikaa, ei päällä eikä keittiössä. Paljon kehuttu Kenkäveron puutarha taisi pitää vähän välivuotta, mutta toisaalta, siellä oli tämän kesän söpöin käsienpesumahdollisuus. Tertin kartanon keittiöpuutarha oli sen sijaan ihan mielettömän upea ja inspiroiva, pitäisiköhän sitä suunnitella omaakin palstaa vähän eri tavalla (jos nyt saisi siemenet itämään).

Kenkäverosta matka jatkui Teahouse of Wehmais'iin. Onneksi meillä oli päytävaraus, sillä useampi  ihminen/seurue joutui kääntymään pois, koska paikka oli niin täynnä kuin näissä oloissa voi olla. Me nautimme iltapäiväteekattauksen (ylin kuva) ihanien teedrinkkien jälkeen. Kaikki oli hyvää, niin hyvää; ja tunnelmallista. Teehuone on remontoinut ja laajentanut konseptiaan niin, ettei se enää rajoitu vain englantilaiseen teekulttuuriin. Hyvä niin, ja vaikka ehkä jotain tunnelmallisuutta onkin menetetty, on paljon uutta saatu tilalle. Ja shoppailu sai jatkoa täällä, onpahan nyt ainakin teetä loppuvuodeksi kaapeissa. Ostin jopa elämäni ensimmäiset maustetut teet, nimittäin olen tänä vuonna ihastunut itse tehtyyn jääteehen ja erilaisiin teedrinkkeihin.  Pitäisiköhän niistä tehdä ihan oma kirjoituksensa?

Tämän reissun jälkeen totesimme, että ihan kuin olisi ulkomailla käynyt: tällaisissa paikoissa sitä ihmiset käyvät ulkomailla, joten miksi ei Suomessakin.

Tyrvään pappilan yläkertaa, huoneparsa 💚

Seuraava matka suuntautui perheen kanssa Sastamalaan. Mies ja esikoinen suunnittelivat reitin ja yöpymiset, ja puhuttiin koko ajan Sastamalasta. Olinkin sitten vähän sekaisin, kun kuitenkin oltiin välillä Vammalassa, välillä Tyrväällä tai Mouhijärvellä, mutta siis kuitenkin Sastamalassa. En selvästikään ole perillä näistä kuntaliitoksista ja nimien vaihdoksista.

Tyrvään pappilan veistospuistoa

Onnekkaan sattuman vuoksi söimme lounaan Tyrvään pappilassa. Mikä miljöö, mikä ruoka, mikä palvelu! Tänne kannattaa tulla ihan vasiten, ei vain vahingossa. Harvoin on niin tärkeä ja huomiotu olo kuin mitä sai kokea Tyrvään pappilassa 💚

Majapaikan lähellä oli Jaatsi, Akseli Gallen-Kallelan lapsuudenkoti. Historiallinen paikka, vaikka talo onkin näyttelykäytössä nykyisin. Aika upeassa paikassa sitä Axel on saanut lapsuutensa viettää!

Vammalasta suuntasimme Ellivuoreen, jossa oli matkan seuraava yöpymispaikka. Meillä oli sopivasti aikaa kahden sateen välissä kävellä Pirunvuorelle ja vierailla Kivilinnassa. Minä en tiennyt tästä paikasta etukäteen mitään, mutta tämän jälkeen osaan kyllä suositella paikkaa kaikille. Uskallan sanoa jo nyt, että Kivilinna ja Pirunvuoren luola ovat varmastikin yksi tämän kesän kohokohdista.

Hyvään matkaan kuuluu myös kahvit ystävien luona, olipahan taas mukava nähdä ja saimme juuri munittuja muniakin mukaan sekä rapsuttaa ihanaa koiraa. Vihjeestä kävimme kotimatkalla Pirkkalan sittarissa, ja täytyy sanoa, että sen valikoimat ovat kyllä monipuolisemmat kuin missään näissä pääkaupunkiseudun ruokakaupoissa missä asioimme. Ihan kuin olisi ulkomailla ollut.

Kaiken kaikkiaan voi todeta, että viidessä vuodessa on tapahtunut paljon. On helpompi löytää erilaisempia yöpymispaikkoja ketjuhotellien sijaan, sellaisia paikkoja joissa on hyvät aamiaiset. Myös paikallisia ruokapaikoja on helppo löytää ja niitä on paljon. Ja vaikka ruisleipä onkin parasta itähämäläisittäin, niin on virkistävää huomata, että näin on ;)

Kaikesta kehityksestä huolimatta kirjoitin omaan bullet journaliin muistiin seuraavia matkoja varten: ota omat teet mukaan! Joku asia ei siis vieläkään ole muuttunut näiden vuosien aikana, nimittäin aamiaisella ei tunnu edelleenkään saavaan aamiaisteetä.

Etäpäiväkirja 8 - uuden oppiminen

Nyt takana on jo 10 etätyöviikkoa ja vähän päälle, ja sama aika melkoisen eristyksissä olemista. Kaikki on edelleen samaa samaa. Kesän alkua on odottanut, ja nyt sitä on ihan ihmeissään kun yhtäkkiä onkin kesäistä, lämpöäkin tänään oli jo melkein 18 varjossakin. 

Minä en edelleenkään muista juurikaan mitä on tapahtunut. Töissä on kiirettä ja paljon töitä, viikot hujahtavat yksi toisensa jälkeen nopeasti ohi, pääasiassa ilman muistijälkiä. Selaan bujoani kuin mikäkin dementikko. Päivien jälkeen on väsynyt, eikä enää ole jaksanut samalla innolla liikkua, nukkua eikä syödä riittävän vähän. Haluan enemmän aikaa, mutta jos aikaa on, olen ihan veto pois ja se vaan valuu pois, en osaa tehdä mitään. Siltä tämä nyt tuntuu.

Mutta on tässä jatkumossa helmiäkin. Tällä viikolla olen oikein konkreettisesti oivaltanut (=muistanut) taas, kuinka upeaa on oppia uutta, ja nähdä sen eteen vähän vaivaakin. Taas jaksaa ja mieli on pirteä ja terävä ainakin jonkun aikaa.

Luin tällä viikolla Jari Hanskan toimittaman kirjan Suomalaisen ruoan laatukirja. Mukana kirjoittamassa ovat olleet Jarin lisäksi Henri Alén, Saara Kankaanranta ja Jarkko Lehtipelto. Kuvittelin kirjaan tarttuessani, että minähän jo tiedän tästä asiasta paljon/kaiken, mutta luetaan se silti kun ei muutakaan tekemistä. Mutta kirja pääsi yllättämään ja opin ihan valtavasti uutta tutusta asiasta. Ihan mieletön tunne, tuntui kuin aivot kerhäisivät hyvää mieltä. Olen miettinyt elvyttävää maataloutta siitä asti, ja osaan myös sanoittaa paremmin sen, miksi luomu ei ole sen tärkeämpi minulle maanviljelyksessä kuin mitä se on. Ja upea lukea kirjaa, joka jo alun alkaen oli tärkeä ja ajankohtainen, mutta on tämän pandemian jäljiltä sitä vieläkin enemmän!

Toinen uuden oppimisen hetki oli tänään. Osallistuin toiseen teemaisteluun netin kautta, tällä kertaa aiheena oli ruoka ja sen yhdistäminen teehen. Kokkasin siis tänään kolmen ruokalajin illallisen välijuustoineen ja nautin ruuat Anna Grotenfelt-Paunosen johdolla muiden osallistujien kanssa zoomin välityksellä. Valmistin ruuat ohjeiden mukaan, vaikka ihmettelinkin joitain yksityiskohtia resepteissä, kuten alkusalaatin (kuvassa ylhäällä) kastiketta. Mutta kun salaatin nautti siihen yhdistetyn teen kanssa, olikin makuelämys täyteläinen, suorastaan täydellinen. Vau! Samaa oivaltamista oli kaikissa ruokalajeissa ja niihin sovitetuissa teelaaduissa, siitä huolimatta, ettei mikään tee ollut lempiteeni. Mutta ei se haitannut, ruuan kanssa kaikki toimi täydellisesti, jopa se inhokkini Earl grey. Pitääkin olla rohkeampi, eikä vain pitäytyä vanhoissa lempilaaduissa.

Opitaan uutta ja pidetään mieli virkeänä: uteliaana jaksaa mitä vaan!

ps. Kirjan kanssa samassa kuvassa on juustoja Lentävästä lehmästä, se on kauppa jota minulla on ehkä eniten ikävä juuri nyt. Halusin hyvät juustot teemaistelua varten, ja näin hieman vaivaa, mutta juustotoimitus onnistui! Hauska muisto ja onnistumisen fiilis tästäkin.

Etäpäiväkirja 6 - teemaistelu

Nyt on etätyötä takana yli seitsemän viikkoa, ja olen todennut, kuten moni muukin, että päivät seuraavat toisiaan samanlaisena, eikä tästä ajasta ole oikein mitään muistikuvia eikä ole mitään käsitystä mitä on tapahtunut. Seuraan edelleen uutisia ja tilastoja tarkkaan ja jos alkaa tuntua, että uutisvirta vie liikaa aikaa tai ajatuksia, pidän pientä taukoa, ja sitten taas voi jatkaa seuraamista uusin voimin.

Mutta nyt on tänä eristysaikana ainakin yksi päivä, jonka varmasti tulen muistamaan. Sain myös ajatukset täydellisesti irti kaikesta ajankohtaisesta, väsymyksestä ja huolehtimisesta, ja olo oli todella virkistynyt ja onnellinen sen jälkeen. Osallistuin nimittäin viime torstaina teemaisteluun netin kautta. Mikä nerokas keksintö: kun minä en pääse Juvalle, tulee Teahouse of Wehmais minulle kotiin. Jos jotain hyvää tästä ajasta on seurannut, niin se on tämä! 

Minä ostin siis Deli&Decosta netin kautta paketin kolmeen erilaiseen teemaisteluun. Kaikki teet tulivat kerralla postin kautta, siellä oli teet ja ohjeet. Nyt ensimmäisellä kerralla maistelimme kuutta kiinalaista teetä, eikö olekin kaunis värisuora tuossa yläkuvassa. Toukokuussa maistelemme teetä ruokien kanssa ja kesäkuussa valmistamme erilaisia teecocktaileja.

Jokainen osallistuja hauduttaa itse teet, ostaa mahdollisille seuraaville kerroille tarvittavat ruoka- ja muut aineet sekä valmistaa nämä itse. Ja sitten nautimme kaikesta teesommelier Anna Grotenfelt-Paunosen johdolla. Hän kertoi nyt paljon tietoa 💚 teestä, kasvatuksesta, prosessoinnista ja vaikka mistä, sekä ohjasi meidät huomaamaan uusia tuoksuja ja makuja.

Tapaamiseen käytettiin zoomia, mikä toimi todella hyvin tähän tarkoitukseen. Kaikki olimme kamerat auki, mikkiä pidimme auki kun vastailimme ja keskustelimme. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta pääsin hienoon tunnelmaan, ja oli upeaa haistella, maistella ja kuulla muiden tulkintoja eri teelaaduista. Intiimiä ja yhteisöllistä yhtäaikaa, ja historiallistakin! 

Jos nämä teemaistelut jatkuvat eristyksen jälkeen, ihan varmasti osallistun, aivan kuten muihinkin maisteluihin, jos vielä tulee erilaisia tilaisuuksia nyt eristysaikana. Mieskin totesi illalla huomaavansa, että olen ihan fiiliksissä. No niin olin, olen vieläkin kun vain ajattelenkin tätä. Minä en nyt kirjoita analyysejä teestä, tein kyllä neljä sivua muistiinpanoja itselleni illan aikana, joten niihin voin palata koska vain, ja jos joku kysyy jotain, vastaan mielelläni. Ihana ilta!

Teetä ja kirjoja

Minä olen aina ollut teenjuoja. Kahvia olen maistanut muutaman lusikallisen verran elämässäni, olen myös syönyt kahvilla maustettuja leivonnaisia. Pidän kahvin tuoksusta, mutta makuun en ole koskaan tottunut (onko ihmekään tuolla määrällä?). Ehkä minusta vielä joskus tulee kahvinjuoja, en tiedä. Nuorena ajattelin alkavani juoda kahvia sitten kun olen täysikäinen, sitten kun  olen sen ikäinen kuin kummini aloittaessaan kahvinjuonnin, sitten kun olen 30; sen jälkeen en muistaakseni ole ajatellut asiaa, nyt ehkä vähän mietin että ehkä sittenkin kun olen 50.

Juon teeni tavallisimmin englantilaisittain, vahvaa mustaa teetä maidon kanssa. Englantilaiset pussiteemerkit ovat nykyisin arkisuosikkejeni, ihan markettitee kelpaa (Tescot, M&S:t,, PG Tips, Fortum&Masonit jne.). Kipeänä juon roobois-teetä (joo tiedän ettei ole teetä, mainitsin vaan). Keltainen tee on pitkään ollut toinen suosikkini, se alkoi vuosia sitten Thehuoneen teemaistelusta (vahva suositus!). Sitä juon kesällä janojuomana, talvella lämmikkeeksi. Aina välillä keksin uuden teen, ja siitä tulee suosikki vanhojen rinnalle. 

Nyt marssin Thehuoneelle listan kanssa, jonka olin poiminut Mia Kankimäen uusimmasta kirjasta. Luin joululomalla kirjan Naiset joita ajattelen öisin, viikkoa aikaisemmin olin lukenut Asioita jotka saavat sydämemen lyömään nopeammin, ja edelleen mietin näitä kirjoja. Upeaa kerrontaa kirjoissa, jotka todellakin saavat ajattelun hyrräämään ja saavat miettimään asioita ja naisia ja elämää ihan uudella tavalla. Tunnen suorastaan fyysisesti kuinka aivosoluni etsivät uusia yhteyksiä ja siellä käy miellyttävä synapsien kuhina. Ja olen onnellinen, että ystävissäni ja sukulaisissani on paljon yönaisia, ja ympärilläni on asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Eikä tarvitse ajatella olevansa ainoa joka tekee kaikenlaisia listoja, tai luulla listojen olevan vain nykyaikaa. (Ja ihana lukea kirjoja kirjailijalta joka käyttää paljon sulkuja!)

Tämä on pitkä pohjustus sille, että on myös mukava lukea toisen samanikäisen kokemuksia siitä, millaista on olla teenjuoja Suomessa. Mitä kokemuksia meillä onkaan jaettavana! Olen joskus ollut aktiivisempi asian suhteen, perännyt muutosta ja vaihtoehtoja. Viime vuodet olen ollut enemmän hissukseen asiasta (ei enää vaan jaksa), kuljettanut vaan mukanani teetä (jos muistan), tai sitten juonut vettä tai ollut ilman mitään. Onneksi vesi on Suomessa niin hyvää. Mutta tulipahan taas hyvä mieli lukea kirjasta samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia, aiheuttaa siellaista pientä hykertelyä.

Teenjuonti ei ole mitään hienostelua enka kaipaa snobismia asian ympärille (vrt. PArstilan teeklubi tjs.) Kotona juon sellaista teetä kuin haluan ja miten haluan, lounas- ja muissa ravintoloissa riittäisi kunnolla kuuma vesi ja tavallinen musta tee ilman mitään aromeja ja hienoja enkelinpissa-nimiä (=siskoni käyttämä termi). Kyläillessä ei tietenkään ole pakko olla sitäkään, jokainen saa kotonaan tarjota mitä on/mitä haluaa, kenenkään ei siitä tarvitse ottaa stressiä (mutta ei myöskään vaivaantua jos vieras on ihan tyytyväinen veteen tai muuhun kylmään juomaan).

Kunpa ravintolat ja kahvilat oppisivat sen pienen asian, että tavallinen musta tee sopii joka paikkaan, laatuja ei tarvitse olla montaa, kunhan on kunnon kuumaa vettä ja perusteetä. Sillä pääsee jo pitkälle.

Teen ystävää hemmotellaan - maakuntamatkailua

Kävimme kesälomamatkalla viisi vuotta sitten Teahouse of Wehmais -teetuvassa. Jutussa oli esikoisen, silloin 7 v, ottamat kuvat, ja vähän hehkutusta upeasta miljööstä, palvelusta ja valikoimasta Juvalla, mm. upeana vaihtoehtona aapeeseelle. Ehkä tämä postaus oli inspiraationa kutsulle, jonka sain vähän aikaa sitten Anna Grotenfelt-Paunoselta, teehuoneen emännältä. Matkan järjestäjänä oli VisitSaimaa yhdessä paikallisten yritysten kanssa. Henkilökohtainen kutsu sai huomioni, ja kerrottuani kutsusta mies ja esikoinen yhteen ääneen vaativat että totta kai minun pitää lähteä reissuun. Matka sattui keskiviikolle, mutta sain vaihdettua päivän ainoan kokouksen edelliseen päivään, joten sain käyttää ylityövapaita ja ottaa yhden päivän vapaata keskelle viikkoa. Onneksi otin, niin antoisa, herkullinen ja etenkin inspiroiva reissu meillä oli. Olin siis reissussa kutsuttuna vieraana ja niin matkat kuin syömisetkin tarjottiin meille kaikille, jotka olimme mukana.

Reissu alkoi Hirvensalmelta Siiriäisen luomutilalta, jossa saimme tutustua Charolais-pihvirotukarjaan: sympaattisiin ja hyväluontoisiin lehmiin, pikkuvasikoihin, sekä tietysti laiskantyytyväiseen Jaakko-sonniin. Tilan emäntä Anna Siiriäinen kertoi eläimistä, kasvatuksesta, ruokinnasta ja kaikesta muustakin hauskasti, maatilamatkailua parhaimmillaan.

Aamupalaksi saimme pizzaa ja naudan kuvepaistia. Otava food Factoryn Ilkka Arvola oli odottamassa meitä laitumen vieressä ja grillasi flank steakia. Pizzat oli valmistettu aiemmin leipomossa, ja päälle lisättiin muutama pala paistia. Ehkä parasta nautaa mitä olen syönyt, yksinkertaisesti grillattuna ja aavistus pippuria päällä, vähän enemmän suolaa. Tätä lihaa täytyy tilata joskus, jos vaan se onnistuu logistisesti. 

Laitumelta siirryimme takaisin bussiin ja kohti Juvaa. Saavuimme Wehmaan kartanolle teehuoneen pihaan, jossa Anna Grotenfelt-Paunonen toivotti meidät tervetulleiksi ja skoolasimme kuohuvalla juomalla, jossa oli myös teetä. Samassa pihapiirissä on Deli&Deco-kauppa, joka avataan nyt perjantaina. Kaupasta löytyy kaikkea mahdollista teen ystäville, paikallisia herkkuja sekä monenlaista sisustustavaraa. Kaikessa on panostettu lähituotantoon, ja se mikä tulee kauempaa, on luomua ja/tai kestävää.

Kaupasta näkee myös keittiöön, joka on suunniteltu niin, että siellä on mahdollista pitää kokki- tai leivontakursseja pienelle porukalle. Remontti on toteutettu paikallisin voimin, alueelta on löytynyt kaikki tarvittava ammattiosaaminen. Vanhan tallin hirret ovat hienosti näkyvillä, ja uudet ikkunat ovat kuin paikoilleen tehtyjä (mitä ne tietysti ovatkin, tämä on perheen sisäinen vitsi).

Nautimme lounaan mukavasti rupatellen ja kuunnellen luomutuotannosta. Opimme kolmessa minuutissa Nils Grotenfeltiltä kaiken oleellisen luomusta (aikafani kyllä sanoo että meni siihen vähän yli kolme minuuttia). Luomutuotannon ydin voidaan jakaa kolmeen osaan, eli kasviin (maan hoitoa!), eläimeen (lajinmukaisuus!) ja valvontaan. Lounasta seurasi tietysti jälkiruoka, joka tällä kertaa oli toteutettu mielenkiintoisesti teemaisteluna. Tämä oli minulle, tavalliselle teenjuojalle ja teefanille, koko reissun kohokohta! Kuvittelen aina tietäväni teestä paljon, ja osaavani vaikka mitä, mutta niin vaan taas opin uutta. Anna on valmistumassa tee-sommelieriksi, ensimmäisenä (tietääkseni) Suomessa. Ylläoleva kuva on "kuvausrekvisiittaa" (harmittavasti reissulle oli tullut viime hetken peruutuksia, joten annoksia oli jokunen ylimääräinen), oikeasti aloitimme vasemmalta yksi tee ja jälkiruoka kerrallaan. Vasemmalla on vihreää teetä ja porkkanakakkua, keskellä oolongia ja suklaakakkua ja oikealla mustaa keemunia ja piimähyytelöä. Mikään ei ollut paremaa tai huonompaa kuin toinen, kaikki ihan täydellisiä yhdessä ja erikseen. Myös se oolong josta olen ennen ajatellut etten oikein pidä siitä eikä se oikein sovi minkään kanssa. No sopiihan se kun osaa. Mikä ihana jälkiruoka, miten ihana oli taas oppia uutta, kiitos Anna!

Minä tiedän mitä teemme kesälomalla. Joku reissu suunnitellaan niin, että pääsemme koko perhe Juvalle ja Mikkeliin. Suosittelen muillekin, eikä tarvitse miettiä missä käy syömässä. Ja pitää keksiä jotain asiaa isommallakin porukalla, haluan teemaisteluun uudestaan. Yläkerran ylisillä on hieno tila, johon mahtuu isompikin porukka maistelemaan, kokoustamaan ja nauttimaan.

Ruokamatkailu on hyvä syy matkailla (niiden sukulaisten lisäksi)!

Tee teetä ja käsitöitä

Minä olen teenjuoja, ja sellaiseksi taidan jäädäkin. Kahvia olen elämäni aikana maistanut muutaman lusikallisen, siinä kaikki. Pitkään olin "sitku"-kahvinjuoja, mutta enää vuosikausiin (=kymmeneen) en ole ollut sitäkään. Olen hyvän teen ystävä, mutta en valita, jos en saa sitä muualla kuin kotonani,  olen kai tavallaan alistunut osaani. Harvemmin tulee ravintoloissa edes teetä tilattua, jos en satu etukäteen tietämään että kyseisessä paikassa saa hyvää vahvaa mustaa teetä. Muutaman hyvän teenystäväystävän kanssa tulee sitten keskusteltua parhaista paikoista, tai moitittua jonkun paikan kylmää litkua, muuten pidän mölyt mahassani. Parasta teetä saan vanhan pomoni luona, harrastamme edelleen yhteisiä teehetkiä jos vaan aika antaa myöten.

Niin, juon teeni aina englantilaisittain, hyvin tummana ja reilun maitolorauksen kanssa. Ja paheksuttavasti minulle kelpaa jopa se liptonin pussiteekin, tai mikä tahansa tee, kunhan siinä ei ole MITÄÄN makuaineita tai muuta ylimääräistä. Juu ei kiitos kaikille keisareille ja päiväunille ja muille kauhistuksille, edes se jokapaikan Earl Grey ei saa suosiotani. Niin, ja yrttiteet eivät ole teetä, ne ovat yrttijuomia, eikö. Hunajaa käytän silloin kun meinaa flunssa iskeä, ja jos oireet käyvät pahaksi, juon Rooboista reilun hunajamäärän kanssa. Muuten en kaipaa mitän makeutusta teeheni.

Hyvän teekaupan löytäminen on kaiken a ja o. Ja sellainen on, ja vielä ihan Suomessa! Nimittäin Thehuone Helsingin Eerikinkadulla on loistava teekauppa. Minä en ole ainakaan mistään maailmalta löytänyt mitään sellaista teetä, mitä tuolta ei saisi tai ainakaan mitä osaisin kaivata. Säännöllisin välein siellä tulee vierailtua, ja aina on melko samanlaiset ostokset: Irish breakfast, Sunday tee (ne tavalliset mustat teet arkeen), sitten Yunnan Dian Hong ja lisäksi joku uusi kokeiluun tuleva tee, joka vaihtelee kerrasta toiseen ja joka on vähän tyyriimpää luksusta. Työpaikalla tulee juotua PG Tips-teetä (niitä pyramidipusseja), oikein hyvää perusmustaa teetä ja jota saa ainakin Hakaniemen etnisistä kaupoista.

Kuppi ollut 25 v ahkerassa käytössä

Minä en osaa ajatella teen valmistamista rituaalina, sen vaan tekee hyvin ja sillä hyvä. Pannuja on kertynyt useita, sillä pitäähän jokaiseen kattaukseen ja tilanteeseen olla sopiva kannu. Yksinäni käytän Oxfordista yhdeltä työmatkalta ostamaani pikkupannua, josta tulee juuri sopivasti kuppi pari teetä, malliltaan pannu on se klassisen pyöreä. Sille olen kutonut vihreästä Huopasesta oman pikkuisen pannumyssyn. Samaa mallia on iso musta pannu, jossa teen teen silloin kun koko perhe on juomassa, eli normaalisti vapaa-aamuina. Meillä lapsetkin ovat juoneet 1-vuotiaasta lähtien teetä, hunajan ja reilun maidon kanssa. Mustan ison kannun ostin aikoinani jenkeistä, vaikka taitaa olla englantilaista alkuperää. Tämä piti ostaa kun siihen mennessä minulle oli selvinnyt että Teeman teepannu on susi (anteeksi vaan Franck), tai ainakin nokka falskaa niin, ettei sitä halua käyttää, vaikka nätti onkin (sen voisi myydä pois kaapin perukoilta pölyttymästä, tosin tämä ei tainnut olla kovin hyvä myyntipuhe). Ja sitten tietysti on se kaunis Illusia-sarjan teekannu, jota oli vähän aikaa saatavilla. Sille piti saada oma pannumyssy, ja sekin syntyi Novitan Huopasesta. Muitakin pannuja on kertynyt, mutta jostain syystä niitä ei tule käytettyä. Uusista haaveilen, mutta koska olen ollut tyytyväinen näinkin, olen pitänyt haaveet haaveena (paitsi se Thehuoneen turkoosi (ja/tai vaaleanpunainen) pannu löytää ehkä joskus meiltä kodin).

Pannumyssyille minulla ei ole ohjetta, sillä olen tehnyt ne vauhdissa soveltaen. Olen mitannut pannut tarkkaan, ja tehnyt sitten sen 40% isomman myssyn, jonka olen huovuttanut koneessa ohjeen mukaan. Illusia-myssyyn kudoin pieniä ympyröitä ja soikioita, jotka kirjoin kiinni ennen huovuttamista, samoin kirjoin lehdet vihreällä. Sen huomasin että pystysuunnassa (eli pituus-) myssy kutistui enemmän kuin leveyssuunnassa, eli myssyistä olisi voinut tehdä vielä aavistuksen korkeammat.

Hyviä teehetkiä kaikille teenjuojille!