Joulu 2025

Jouluaaton kattaus

Rakas joulupäiväkirja,

vuoden 2025 joulu oli ja meni. Kirjoitan kuitenkin tähän ylös, että mitä jouluna tapahtui, tai ei ehkä tapahtunut. Aloitin jouluun laskeutumisen jo hyvissä ajoin marraskuussa (tai ehkä lokakuussa, jota en tietystikään myönnä) kuuntelemalla joululauluja ja joulukirjoja sekä katsomalla muutaman jouluelokuvan. Spotifyssa on hyviä joululistoja ja olen minäkin tehnyt ihan oman perinteisen joululaululistan. Joulukirjoja taisi mennä ennätysmäärä tänä vuonna, lähemmäs 10 kpl. Tänä vuonna annostus oli sopiva, koska joulunpyhien jälkeen ei ollut yhtään olo, että olisi halunnut jatkaa kuuntelua, toisin kuin monena muuna vuotena on ollut. 

Kävin myös Weisteellä ostamassa joulukoristeita, niistä tuli hyvä mieli monella tapaa. Ostin mm. uuden tontun kotiin ja toisen talvimökille. Sinne ostimme myös lisää kuusenkoristeita, kaikki kotimaista työtä. Tilasin myös teejoulukalenterin Wehmaan teehuoneelta, sen nauttiminen kyllä valitettavasti jäi vähän joulukuun työkiireiden alle. 

Kudoin kahdet sukat pukinkonttiin. Ylempänä on sukat isälleni. Tuosta sukasta äitini oli kutonut puoleenväliin, rajan huomaa jos osaa katsoa: silmukat olivat olleet puikoilla yli 20 v. Löysin nyt loput langat noihin sukkiin, ja kudoin sukan loppuun ja sille parin. Isä laittoi sukat jalkaan heti paketin avattuaan. Alempana on esikoiselle lyhytvartiset sisäsukat, lankoina on samoja lankoja joista olen kutonut hänelle sukkia hänen ollessa ihan pieni. Minulla on projektina käyttää kaikkia kaapeissa olevia lankoja pois eli raitasukkia on tulossa paljon, ehdin jo lomalla kutoa itselleni hyvät saapassukat ja lisää on tulossa.

Esikoisen lahjasukat

Joulukuu oli töissä eeppisen hektinen, mutta onneksi pystyin laskeutumaan joululomaan tekemällä useamman todella lyhyen päivän, siis todella lyhyen. Se tulikin tarpeen, sillä talvimökille meno vaati vähän enemmän suunnittelua ja etukäteisvalmistelua. Tein ihan kaikki ruuat etukäteen kotona, ja tein ennen aattoa ainakin seuraavat asiat:

• lanttulaatikko
• tuuvinki
• maksalaatikko
• porkkanalaatikko
• rosolli
• italiansalaatti
• sinappi
• rusinasoppa (joka taas nousi listalleni viiden joukkoon 💚)
• taatelikakku x2
• suklaapähkinäkakku x2
• pulla 3/4 l taikina
• kinkun paisto pönttöuunissa
• Maxin kalan kalatilaus kotiin
• ruokatilaus kotiinkuljetuksella (onneksi, hyvä minä)

Vietimme joululoman talvimökillä ilman televisiota ja tietokonetta. Päivät kuluivat puuhastellen monenlaista, puunkantamisesta sukankutomiseen, käsin tiskaamisesta pelailuun. Joulurauhan julistus kuunneltiin radiosta ennen saunaan menoa.  Loman aikana meillä oli vaihtelevasti 2-6 ihmistä paikalla, suurimman osan lomasta vähintään neljä.

Aatonaaton kalapöytä

Mies oli mennyt mökille jo aiemmin, minä lähdin lasten kanssa aatonaattona. Perinteiseen tapaan söimme kala-aterian aatonaattona (kuva yllä), ja sitten aattona varsinaisen jouluaterian kinkkuineen ja laatikoineen (ylin kuva). Tänä vuonna luin jostain, että yhtenä joulun trendinä olisi kohtuullistaminen. Ainakin meidän joulupöydät näyttävät hyvin trendikkäiltä eli kohtuullisilta, sillä edelleen olen jakanut kalat toiselle aterialle ja kinkun ja laatikot toiselle. Meille tuli kuitenkin yksi vanha uutuus joulupöytään: lapset toivoivat italiansalaattia, ja sen he saivat. 

Pääsin lomalla myös uimaan useammin kuin uskalsin toivoakaan. Saimaa ja Lappeenrannan Myllysaaren sauna oli suunniteltuna etukäteen (suosittelen, todella mainio ja aivan ihana sauna ja tunnelma!), mutta sen lisäksi kävin uimassa Lahdessa ja mökillä samalla kun katsastimme Hannes-myrskyn tuhoja. Ihan parasta!

Joulukuusi löytyi pihalta. Koristeina on hieno kokoelma koristeita Amerikan vuosilta lisättynä nyt ostetuilla kotimaisilla koristeilla. Ja oltiin oltu kilttejä tänä vuonna, kaikki saivat mieleisiä ja tarpeellisia lahjoja. 

Hyvää ja omanlaista vuotta 2026 kaikille!

Joulukinkku pönttöuunissa

Kinkku kypsymässä

Siitä lähtien kun pönttöuuni tuli taloon olen paistanut joulukinkun siinä. Meillä on Tupauunien todella hyvä pönttöuuni, tämä ohje toimii siis uudenaikaisella tehokkaalla pönttöuunilla. En usko että kinkunpaisto onnistuisi näin tehden talvimökin lähes 100 v vanhalla pönttöuunilla. Minun vuokaan ja siten uuniin sopii hyvin viiden kilon luuton kinkku, aavistuksen isompikin voisi olla mutta ei paljoa.

Kinkku ollut hetken pönttöuunissa

Lämmitän uunin edellisenä päivänä normaalisti. Varsinaisena paistopäivänä poltan reilun pesällisen puita. Kun hiillos on melkein hiipunut (uuni on mittarin mukaan tässä vaiheessa n. 225 astetta edessä) laitan kinkun uuniin ritilän päällä vuoassa missä on vähän vettä pohjalla. Pellit laitan kiinni siinä vaiheessa kun hiillos on hiipunut kokonaan. 

Paistomittaria seuraamalla tiedän sitten kun kinkku on sopiva, aikaa siihen menee n. viisi tuntia. Viime vuonna laitoin siinä vaiheessa kun hiillosta oli enemmän ja uuni muutenkin kuumempi, silloin aikaa meni neljä tuntia, tänä vuonna hiillos oli melkein hiipunut ja aikaa meni vajaa kuusi tuntia, tosin kinkkukin oli vähän isompi. 

Aatonaaton kalapöytä jouluna 2023

Tänään söimme perinteiseen tapaan joulun kalat, huomenna syödään kinkkua ja laatikoita. Tilasin kalat taas Maxin kalasta kotiinkuljetuksella, eilen olikin melkoinen myräkkä kaikilla kuskeilla. Hauki oli miehen kalastamaa ja minun tekemää, kaikki muut kalat Maxilta. 

Tämäkin joulu on paperiserviettien joulu, kaikki valmistelut ovat olleet vähän vähissä työkiireiden takia. Mutta sentään joululauluja olen kuunnellut lähes nonstoppina monta viikkoa, ja joululeffoja on tullut katsottua melkoisen monta. Joulun ruuat on tehty yhtä perinteisesti kuin kaikkina muinakin vuosina, eilen leivoin vielä taatelikakun ja tänään (!) tein puolikkaan piparitaikinan koska lapset haluavat leipoa pipareita huomenna. Niin, ja kinkku on paistettu pönttöuunissa, samoin tuuvinki. 

Kalapöytä oli hyvin perinteinen ja vähän yksinkertaisempi kuin joskus muulloin. Balsamico-hauen tein kuten viime vuonna, paitsi balsamicon sijaan käytin omenaviinietikkaa (koska sitä oli kaapissa pari pulloa) ja ripauksen fariinisokeria, muuten tein ohjeen mukaan. 

Lohenmäti, ranskankerma ja sipuli

Savulohitahna

Suolakeksejä, ruiskeksejä, saaristolaisleipää ja ruisleipää

Graavit lohi ja siika

Lämmin- ja kylmäsavulohi

Silli ja suutarinlohi

Balsamico-hauki

Peruna

Sienisalaatti

Vihreä salaatti

Rosolli

Kotikalja, vichy, cokis

Tänä vuonna tiedän ainakin kolme perhettä, jotka aikovat jakaa jouluruuat samalla tapaa, niin siistiä. Kuten työkaverini joskus sanoi, tämä on sitä luovaa perinteiden uudistamista. 

Minulla olisi luonnoksina vaikka kuinka paljon riistareseptejä ja protukokkailuja ja sieniruokia, mutta en vaan saa niitä julkaistua, en sitten millään, en muista edes kuvia ottaa. Taitaa olla aika toivottaa hyvää joulua ja kaikkea mahdollista hyvää tulevalle vuodelle! Ja kiitos kaloista 💚

Aatonaaton 2022 kalapöytä ja balsamico-hauki

Perinteiseen tapaan söimme tänään kala-aterian, huomenna voi sitten keskittyä laatikoihin ja kinkkuun.  Blogihistorian ensimmäistä vuotta lukuunottamatta olen kirjannut ylös meidän aatonaaton kala-aterian ylös joka vuosi. Tänäkin vuonna meitä oli kaksi lipeäkalan syöjää koska suunnitelmat muuttuivat hieman. Lisäksi kuopus maistoi lipeäkalaa ensimmästä kertaa ihan pyytämättä, ja sanoi että se on ihan ok (jes!). Se olikin tänä vuonna erityisen hyvää, samoin kotikalja onnistui paremmin kuin aikoihin/koskaan (5 l vettä, 3 pss Tuoppi-uutetta, 1,25 pss hiivaa, sokeria vähän vähemmän kuin laatikon ohjeessa, viikko kylmässä). Pöytä on vähän ahdas, mutta sain sentään kaiken suunnilleen mahtumaan.

Tämän vuoden joulu on vähän tällainen välijoulu, tällä iällä olisi sopivaa jos joulu olisi ehkä joka kolmas tai neljäs vuosi, tosin nyt minä en ole ollut ainoa, joka on ollut vähän väsynyt tässä vaiheessa vuotta. Meillä jäi kuusi hankkimatta, piparit leipomatta ja koristeet laittamatta.  Ruoka on kuitenkin samanlaista kuin joka joulu, mutta onhan tämä vähän tällainen paperiserviettien vuosi. Mutta kun (lähes) kaiken tilaa kotiin, ei tarvitse kaloista, muusta ruuasta tai kukista tinkiä.  Eilen ovi kävi tiuhaan, kun ensin tuli kukkalähetti tuoden ihanat kukat Kauklahden kukasta, sitten Kauppahalli24 toi ruokatilauksen ja illalla vielä Maxin kalan auto kurvasi pihaan kaikkien kalojen kanssa (paitsi lipeäkalan olin ostanut Hakaniemen hallin Reitin kalasta). 

 

Teimme muutama vuosi ennen pandemiaa (joulukuussa 2018) jutun jouluisesta riistapöydästä Maaseudun tulevaisuuden Kantri-liitteeseen. Samassa jutussa oli miehen entisen työkaverin pari upeaa ohjetta hauelle. Tein mökin katiskasta tulleesta haesta limnologin balsamico-haukea. Tämä on huikea resepti, kannattaa tehdä! Hauki on loistava kala tällaiseen, sillä sen rakenne säilyy niin hyvänä.

Pöydässä oli seuraavat herkut:

Lohenmäti, smetana, sipulisilppu

Suolakeksejä ja saaristolaisleipää

 

Graavit lohi ja siika

Kylmä- ja lämminsavulohi 

Sipulisilli

Savulohitäytteiset ruiskupit

Balsamico-hauki (ohje lopussa)

Lipeäkala, voisula, maustepippuri ja suola

Keitetyt perunat

Sienisalaatti

Rosolli

Suolakurkut

Kotikalja ja lapsilla Coca-cola

Balsamicohauki

n. 500 g ruodonta haukea palasina (yli kiloisesta hauesta)

vettä 

1 rkl suolaa

Fileoi hauki ruodottomaksi, leikkaa suupaloiksi. Kiehauta haukipalat nopeasti suolavedessä, jäähdytä.

2 salottisipulia

muutama kevätsipulin varsi

2 chiliä (Ajit Cristal ja Fantasy)

2 valkosipulin kynttä

muutama kokonainen maustepippuri

4 laakerinlehteä

tuoretta timjamia

n. 2 dl vaaleaa balsamicoviinietikkaa

n. 2 dl rypsiöljyä

Lado haukipalat ja kasvikset pilkottuna lasipurkkiin. Kaada päälle etikka-öljyseos. Anna marinoitua vähintään pari päivää jääkaapissa, kääntele purkkia silloin tällöin. Kala säilyy kylmässä pidempäänkin, paitsi tulee kyllä syötyä ennen sitä. 

Ihana kala-ateria tänäkin jouluna. Aiemmin ajattelin lopettaa tämän postauksen sanoihin Näkemiin ja kiitos kaloista, mutta ehkä en kuitenkaan.

Joulun 2021 kalapöytä

Tänään söimme perinteisen aatonaaton kala-aterian. Rokotusten voimalla pöydässä oli viisi ruokailijaa eli myös lipeäkalaa oli tarjolla pienen tauon jälkeen. 

Viimevuotiseen tapaan tilasin kaikki kalat lipeäkalaa lukuunottamatta Maxin kalasta kotiinkuljetuksella. Lipeäkalankin olisin tilannut, mutta sitä ei ollut ennakkotilauksissa tänä vuonna saatavilla. Tilasin kalat heti kun se oli mahdollista, nopeasti tilausikkunat täyttyivätkin. Ja koska syömme ensimmäisen kala-aterian jo aatonaattona, otin tilauksen eiliselle, näin ehdin juuri ja juuri tehdä silakatkin täksi päiväksi.

Tilasin myös joulukukat eiliselle Kauklahden kukasta ja sain kolme ihanaa pikkukimppua pöytään jo tälle kala-aterialle. Kimppujen lisäksi tilasin misteliä sekä irtokukkia. Näistä kukista teimme esikoisen kanssa monta pientä kimppua, nyt on kukkia vähän joka hyllyllä ja on meillä vessakukatkin kuten juhlaan kuuluu. Kun ruokapöytä oli täynnä kukkia eilen, tajusin että  kukkaöverit on parempi kuin vajarit. Toiset kompensoi vajavaisen joulusiivouksen hämärällä mutta minä kompensoin sen kukilla.

Kalapöydässä meillä oli tarjolla: 

Lohenmäti, ranskankerma ja hopeasipuli

Keksilajitelma ja saaristolaisleipä

Lohitäytteiset ruiskupit

Graavilohi

Graavisiika

Lämminsavulohi

Kylmäsavulohi

Silakka-boqourones

Viski-sinappisilli 

Sipulisilli

Katajamarinoidut silakat

Lipeäkala, voisula, maustepippuri  ja suola

Keitetyt perunat

Sienisalaatti rouskuista

Rosolli

Silmusalaatti

Ihana ateria, oikea juhlaruoka. Jälkiruokaa ei ollut, mutta iltapalalla söimme luumurahkaa joka maistui lähinnä aikuisille sekä vajaan kilon verran mandariineja jotka maistuivat kaikille. Samanlainen kala-ateria syödään uudestaan joulupäivänä, huomenna on vuorossa kinkkua ja laatikoita sekä luumusoppaa kermavaahdolla jälkiruuaksi. 

Muistiin ensi vuodeksi:

• osta lipeäkala vaikka hallista
• perunoita pitää olla vähän enemmän
• pelkkä sipulisilli riittää (rosollille), silakat ja sillit olivat vähän turhia
• n. 150 g mätiä yhdelle kattaukselle riittää
• alle kilo lämminsavulohta on liian vähän

Olohuoneen pakastimelle tuli joulu

4. Iloa joulunodotukseen - valmistautuminen

Olin ajatellut kirjoittaa tähän kalenterin viimeiseen kirjoitukseen joululeffoista ja -musiikista jotka tuovat paljon iloa tähän aikaan. Mutta joulukuun aikana jotenkin tajusin, että kuuluuhan tähän joulunodotuksen iloon niin paljon muutakin:

Minulle joulu on pitkälti ruokajuhla, suunnittelen ja mietin etukäteen ruokia paljonkin, mikä sinänsä on hassua, koska teen kuitenkin joka vuosi samat ruuat samoilla resepteillä. Tilaan nykyisin mahdollisimman paljon suoraan kotiovelle, nyt pandemian myötä olen vienyt sen vielä pidemmälle, ja kaupasta ei tule ostettua kuin ihan muutama asia mitä ei syystä tai toisesta saa tilattua kotiin. Kalat (kaikki! paitsi lipeäkala) tulevat Maxin kalasta, ruuat Kauppahalli24:stä.

Kukat ovat tärkeä osa jouluun valmistautumista. Viime vuonna ilahduin isosta määrästä jouluisia kukkia kotona jo marraskuusta lähtien, ja samasta nautin tänäkin vuonna. Tuo kuvan amaryllis on kukkinut jo lähes kuukauden, lisänä meillä on ollut joulutähtiä ja jouluruusu tänä vuonna. Jouluksi tulee vielä perinteinen kimppu leikkokukista, vähän erilaisena tänä vuonna. Kukat olen tilannut jo yli 10 v Pirjo Kopilta, nytkin tein tilaukset Kauklahden kukasta kotiinkuljetuksella. 

Kuusi kuuluu jouluuni nykyisin, vaikka ehkä ilmankin tulisin toimeen. Kuten olen aiemminkin todennut, juhannuskoivut ovat minulle tärkeämmät kuin joulukuusi. Mutta esikoiselle ei tule joulua ilman kuusta, joten meillä on kuusi joka vuosi. Ja onhan ne koristeet niin ihania, ja paranevat joka vuosi. Kuusenkin tilasin tänä vuonna kotiin, siellä se odottaa pihalla ensi viikkoa. 

Minun tärkein motto jouluun on, että teen joka vuosi juuri sen verran kuin huvittaa (ettei tulisi sitä perinteistä joulutunnelmaa). Tiedän olevani etuoikeutettu siitä, että tuo on mahdollista toteuttaa, olkoonkin ehkä jonkun muun kustannuksella, joten valmistautuminen jouluun on ilo joka vuosi. Enää ei tarvitse odottaa kauaa!

3. Iloa joulunodotukseen - joulukirjat

Hyvät joulukirjat jaksavat ilahduttaa vuodesta toiseen. Paino sanalla hyvä: pidän joulukirjoista, mutta laadukkaista sellaisista. Kirjoista, joissa on muutakin sisältöä kuin suuria fiiliskuvia ja pari reseptiä tai jotain pinnallista kommenttia joulun tunnelmasta.

Kuvan pinosta löytyy tämän hetken suosikkini, Mysi Lahtisen kirjan jaksan lukea tai vähintään selata joka vuosi, Nigel Slateria luen päiväkirjamaisesti aina sieltä täällä (on muuten upea kirja joka kattaa useamman kuukauden). 

Uusin tulokas joulukirjapinoon on River Cottagen joulukirja, josta tuli heti suosikkini sinne Mysin rinnalle. Aivan kuten minulla jouluvalmistelut alkavat kesällä marjapensaassa ja sienimetsällä, kirjassa valmistellaan joulua siemenluettolosta lähtien. Jouluun valmistautuminen on hidasta, lämmintä ja juuri sellaista kuin jokainen itse haluaa. 

Se mitä kaipaisin pinoon, olisi suomalainen joulukirja: voisi meillä olla toinenkin kirja Mysin Joulun lisäksi. Kirjassa voisi olla joulun historiaa, perinteitä ja perinteisiä reseptejä. Sellainen kirja jossa olisi ehkä enemmän tietoa kuin tunnelmaa, kyllä se tunnelma tulee sieltä tiedon kautta. Saa suositella jos joku tietää jo sellaisen. Mikä on sinun lempikirjasi jouluun?

2. Iloa joulunodotukseen - joulukalenterit

Tämä on oikeastaan hassua, että minä kirjoitan joulukalentereista, sillä todistettavasti en ole ollut mikään joulukalenteri-ihminen (ainakaan lapsena) kuten vaikka siskoni on aina ollut. Olimme eilen juhlimassa suvun uusinta ylioppilasta ja siskoni kertoi lapsille kuinka olin jo lapsuudessa ollut välinpitämätön omaa kuvajoulukalentereitani kohtaan 🎅. Tonttukaan ei käy enää ihan joka vuosi, mutta olihan se lapsuudessa ihan parhaita joulujuttuja, ja on se sitä ollut vieläkin. 

Mutta kyllä joulukalenterit ovat keskeinen ja iloinen osa joulunodotusta, etenkin nykyisin kun joulukalentereita on sellainen valikoima, että jokainen varmasti löytää mieluisen. Esikoinen toivoi synttärilahjaksi Lumenen joulukalenteria ja sai sen; paljon iloa lähikosmetiikasta. Lapset keskustelevat joka vuosi huolella, että mikä on paras kalenteri sinä vuonna. Tänä vuonna kumpikin halusi patukkakalenterin, viime vuonna sipsikalenteri oli hitti (ja pettymys). 

Minä löysin viime vuonna minulle parhaan joulukalenterin: teejoulukalenterin Wehmaan teehuoneelta. Tänä vuonna tilasin maustamattoman version kalenterista, ja se on kyllä ylittänyt kaikki todella korkeat odotukseni. Upeaa teetä jokaiselle päivälle, jokainen kuppi on tehnyt mielen iloiseksi. Kalenterista löytyy niin mustaa, valkoista, vihreää teetä kuin oolongiakin. Ja kaikki toinen toistaan parempia. Olen niin iloinen, että olen oppinut nauttimaan muustakin teestä kuin siitä perusmustasta maidon kanssa jota olen juonut jo kohta 35 v. 

Tänä vuonna ripustin kalenterin yksinkertaisesti seinälle tonttukalenterin paikalle viimevuotisin koristein. Siinä se tuo iloa jokaiseen päivään.

1. Iloa joulunodotukseen - jouluinen pellavaliina

Minun ei pitänyt tänä vuonna tehdä joulukalenteria ollenkaan. Mutta tämän viikon paluu totaaliseen etätyöarkeen veti mielen niin matalaksi, niin matalaksi, etten halua koko asiaa edes kommentoida. Todeta vain sen verran, että jotain kivaa pitää keksiä, on ihan pakko. Ja mikäs sen mukavampaa tähän aikaan vuodesta kuin koota listaa jouluiloa tuottavista asioista, ja vieläpä toteuttaa niitä!

Ensimmäiseksi iloiseksi asiaksi nousee mieleen tämä liina. Ihastuin tämän liinan perinteisyyteen heti kuvan nähtyäni kudonta-aseman FB-ryhmässä. Niinpä sitten tutkailin työkalenteria ja löysin yhden maanantain, jolloin ei ollut yhtään kokousta: merkkasin päivän heti saldovapaaksi ja onnekseni sain varattua loimen samalle päivälle. 

Maanantaiaamuna tein eväsleivät savuhirvestä, pakkasin reppuun vesipullon ja eväät, ja suuntasin kudonta-asemalle. Eväät kuuluvat kutomiseen keskeisesti, muistan vieläkin millaista oli syödä alle parikymppisenä eväsleipiä kartanon kudontapaikan portailla kuumana kesäpäivänä ja jutella ohjaajan kanssa kangaspuiden historiasta.

Kudoin liinaa 2 m, puista ottamisen jälkeen pituus oli 198 cm. Aloitin yhdeksän jälkeen puolaamalla lankaa ja pian pääsin kutomaan. Lopetin vähän ennen viittä, toki väliin mahtui pari pientä ruokataukoa ja muutama jaloittelutauko enemmän, mutta olihan tässä pientä urakoimisen makua. Olen aina kutonut vähän urakkavauhtia, mutta ehkä se oli 3-kymppisenä vähän erilaista kuin nyt 5-kymppisenä. Mutta sainpahan vaan kauniin liinan aikaiseksi yhden vapaapäivän aikana. Eilen päärmäsin liinan ja prässäsin sen perinteisesti kostean harson läpi. Onnentunne on ihan fyysistä!

Minulle huone täynnä kangaspuita on sellainen mielentila, että samaa onnellisuutta tunnen ehkä vain metsässä. Jaksan ihastella kangaspuiden nerokkuutta, niisintää, polkusten sitomista niisivarsiin, kankaan sidoksia ja kaikkia kudontaan liittyviä sanoja (luha!) vuosikymmenestä toiseen. Katsokaa nyt tuotakin kuvaa: reunalankoja ei voi niisiä pomsisidoksessa, niinpä ne jätetään vapaaksi, mutta niihin laitetaan pieni paino riu'un avulla 💚

Se paras joulusinappi

Minä olen saanut vuosikausia kummiltani joulusinapin. Viimevuosina emme aina ole onnistuneet vaihtamaan lahjoja ennen joulua, puhumattakaan tästä vuodesta, joten päätin itse tehdä perinteisen joulusinapin samalla ohjeella. Sain tämän ohjeen siskoltani, hän oli aiemmin (vuonna 2017) tiedustellut ohjetta tädiltämme. Minä tein tämän alkuperäisestä ohjeesta puolikkaana, siitä tuli juuri sopiva purkillinen meille jouluksi, näin teen jatkossakin. 

Tämähän ohje ei ehdi enää tälle joululle (kuinka tyypillistä blogilleni), mutta onpahan minulle muistissa tuleviksi jouluiksi.

1 dl Colmanin sinappijauhetta

1 dl sokeria

1 dl kermaa

1 tl (vajaa) perunajauhoa

ripaus suolaa

1 kananmuna

1 tl etikkaa

Mittaa aineet etikkaa lukuunottamatta kattilaan. Sekoita tasaiseksi ja kuumenna koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa vähän aikaa. Jäähdytä sinappi sen jälkeen nopeasti kylmässä vesihauteessa, tai esim. ulkona kylmän kivetyksen päällä. Lisää etikka jäähtyneeseen sinappiin, sekoita ja purkita. 

Aaton pelkistetty kattaus

ps. Rusinasoppa on nyt listalla kuudentena, aika hienoa minusta. Meillä ei mennyt tänä jouluna sitä kuin yksi kattilallinen, ennätys sekin. Toki sitä on tänä vuonna keitetty pitkin vuotta monta kattilallista. 7 kg kinkku oli sen verran sopiva, ettei siitä saa hernekeittoa tehtyä.

Joulua 2020

Joulukimppu Kauklahden kukka

Joulufiilis on tänä vuonna väkevämpi kuin monena vuonna, tai ehkä jopa koskaan. Meidän jouluperinteisiin ei koronavuodella ole juuri muuta vaikutusta, kuin se,  että en tee lipeäkalaa, ja se, että tilasin ihan kaikki ruuat kaloja myöten kotiin. Kukkia on tavallista enemmän ympäri kotia. Lahjoja lapset saattavat saada minulta vähän enemmän kuin normaalisti, ehkä kompensoin vähän sitä, ettei päästy vaihtamaan paketteja sukulaisten kanssa normaaliin tapaan. 

Koti on koristeltu, on kuusi, tonttuja, on joululiina ja joulukukkia. Minulla on joka vuosi ollut kaunis kimppu tai asetelma Pirjo Kopilta, mutta ehkä tuo tämän vuoden kimppu on kaunein mitä minulla ikinä on ollut. Tunteet ovat pinnassa, ihan herkistyin meidän puuroaamiaisella (mies sai mantelin). Lapset ovat tohkeissaan joulusta, isojen lasten tavalla, mikä on niin 💖

Joulu on lanttulaatikkoa vaille valmisteltu. Kinkun paistoin eilen, aamulla leivoin pullan. Nyt lämmitän saunan (eikö kuulostakin paremmalta, kuin sanoa, että nyt laitan saunan päälle) ja joulurauhan julistuksen jälkeen menemme joulusaunaan perinteisesti valoisan aikaan. Ja olemme kaksi viikkoa kotona tekemättä mitään tai menemättä mihinkään. Tai no, jos mökille tulee lunta, niin sen perässä voi olla pakko mennä mökille. 

Leppoisaa ja rentouttavaa omanlaista joulua kaikille!

Joulun 2020 kalapöytä ja lohitäytteiset ruiskupit

Jo hyvin perinteiseen tapaan meillä syötiin joulun kala-ateria jo tänään aatonaattona. Tänä vuonna hankin kalat helpon kautta eli tilasin kaikki kotiin Maxin kalasta. Tilausaikataulu oli sellainen, etten olisi ehtinyt graavata kaloja itse, ja toisaalta en halunnut käydä kaupoissa ollenkaan, joten tilasin ihan kaikki valmiina, myös sillit ja silakat. Ja voi hyvänen aika että kaikki oli hyvää, ei taida olla paluuta vanhaan. 

Poikkeusvuosi näkyy siinäkin, että tänä jouluna en tee lipäkalaa. koska toinen lipeäkalan syöjä ei tule koko jouluna tänne. En myöskään tehnyt tänään perinteiseen tapaan sienisalaattia, olen meistä neljästä ainoa joka söisi sitä eikä huvittanut tehdä vain yhdelle sitä. Ja minähän teen joulujuttuja aina vain sen verran, mikä huvittaa.

Tämä satsi tuotiin kotiovelle päivällä

Tänään meillä oli pöydässä

kirjolohenmäti, smetana, sipuli ja suolakeksit

graavit lohi ja siika

lämmin- ja kylmäsavulohi

mustaherukka- ja sinappisilli

suutarin lohi

katkarapu-savulohitäytteiset ruiskupit

rosolli

vihreä salaatti: päärynää, paprikaa ja herneitä

keitetyt perunat

saaristolaisleipä

kotikalja

Ensimmäistä kertaa (muistaakseni) punnitsin lohitäytteen. Tätä ohjetta minulta on kysytty usein, joten kirjoitan sen ylös ihan otsikkoon, jotta löytyy myöhemminkin. Minä en siis normaalisti punnitse, vaan teen mukaan mikä tuntuu hyvältä, ja tämä on hyvä suhde täytteessä:

200 g Creme bonjour katkaraputuorejuustoa

400 g lämminsavulohta

Hiero tuorejuusto ja kala haarukalla tahnaksi. Täytä ruiskupit tahnalla, tai käytä lohitahnaa esim. kolmioleipien tai uuniperunoiden täytteenä. Tämä on aika iso annos, välillä teen puolikkaana. Osa tahnasta syödään kalapöydässä keksien tai leivän päällä.

Juomia ennen joulua 4. Mustaherukkaglögi

Kun olin lapsi, äiti keitti aina glögin itse. Lapset saivat glögia sellaisenaan, aikuisilla saattoi olla terästystä joukossa. Minun tulee aika harvoin keitettyä glögiä; valmiit glögit ova käteviä ja ihan riittävän hyviä. Mutta onhan tämä omasta mehusta keitetty glögi ihan parasta. Minun maustevalikoima on muotoutunut vuosien aikana, ja vähän vaihtelee. Neilikasta en pidä, joten korkeintaan  pari neilikkaa pääsee mukaan. Vaniljatankoja minulla on jemmassa, sellaisia, joista on jo siemenet käytetty ja ehkä tankoakin jonkun kerran. Huuhtelen käytetyn vaniljatangon, annan kuivua, ja käytän uudelleen, makua tulee ihan riittävästi liemeen edelleen.

Mausteliemi:

6-8 dl vettä

2 kanelitankoa

8 kardemumman kokonaista siementä

1 tähtianis

½ tl pomeranssinkuorta

2 kokonaista neilikkaa (oikeasti käyttäkää enemmän)

pieni pala vaniljatankoa (sellaista josta siemenet on käytetty johonkin muuhun)

1-2 rkl sokeria (vähemmän jos oma mehu on makeaa, enemmän jos se on ilman sokeria)

Keitä maustelientä n. 15 minuuttia, jätä se jäähtymään mausteiden kanssa. Siivilöi mausteet pois ja kaada liemi kattilaan

½-1 dl mustaherukkamehua (sopivasti, riippuu mehusta)

6-8 dl maustelientä

Lämmitä melkein kiehuvaksi. Tarjoile esim. rusinoiden ja manteleiden kanssa, terästä niin halutessa mieluisella juomalla. 

Lapsetkin tykkäsivät, sanoivat että parempaa kuin luulivat. Tosin toivoivat seuraavalla kerralla ilman tähtianista.

Tänään meillä oli epäpyhäisesti siivouspäivä, siivosimme kolmestaan (mies on metsällä) vähän perusteellisimmin. Aamulla haimme joulukuusen, se on tarkoitus koristella illalla ja samalla kuunnella joululauluja sekä nauttia glögistä ja joulutortuista. Alkaa jo olla syvä joulufiilis, niin kuin kuuluukin neljäntenä adventtina. Edessä on enää kivoja joulupuuhia.

Etäpäiväkirja 16 - jouluruoka ja perinteet

Uudistuneet pikkujouluperinteet

Etätöitä on vielä vajaa viikko jäljellä ennen joululomaa, takana 34 viikkoa. Lomasuunnitelma ei-minkään-tekemiseksi on tehty, tyyliin kirjapino ja suoratoistopalvelulista valmiina. Ja tietysti hyvää ruokaa. 

Olen tehnyt nuoresta pitäen joka joulu perinteiset jouluruuat. Pientä variaatiota on ollut, mm. ruokalajien määrä on vaihdellut oman jaksamisen mukaan eri jouluina, mutta muuten ajattelen, että vuodessa on yli 360 päivää jolloin syödä mitä vaan, mutta näinä muutamana päivänä syödään samalla tapaa joka vuosi. Minä pidän jouluruoka-fanina tätä perinteisyyttä rikkautena, vaikka olenkin joskus jonkun pääsiäisen aikaan pohtinut perinteiden mielekkyyttä, etenkin vuosina jolloin niistä ei olisi jaksanut pitää kiinni. Tänä vuonna pohdin asiaa uudestaan, en tosin omasta puolestani, sillä meidän joulu on ihan samanlainen kuin muinakin vuosina; mutta kaikkien niiden puolesta, jotka eivät pääsekään omiin perinteisiin joulupöytiinsä. 

Tänä vuonna taitaakin monilla olla tarvetta resepteille, koska ei olla tutuissa pöydissä. Tai ehkä tänä vuonna voi tehdä jotain ihan uutta, alkaa luoda uudenlaisia perinteitä? Mutta meille, jotka kaipaamme perinteisiä reseptejä, löytyy blogista mm. seuraavat ohjeet:

lanttulaatikko

imelletty perunalaatikko eli tuuvinki (vaikka tämän saankin aina siskolta)

porkkanalaatikko: tavallinen sekä ravintola Juuren mukaan

maksalaatikko: tavallinen sekä ravintola Juuren ohjeella

rosolli sekä käänteinen rosolli

sienisalaatti

lipeäkala uunissa

kalan graavaus pakastimen kautta

se paras sipulisilli

rusinasoppa (tämä on noussut viime vuotta lukuunottamatta joka joulu top-vitoseen)

puolukkaglögi

joulupiparit

Meillä syödään tänäkin vuonna näitä kaikkia, paitsi lipeäkalaa, sillä toinen lipeäkalan syöjä ei ole paikalla. Laatikoista teen nuo tavalliset versiot, ja se kinkun ohje puuttuu edelleen mutta kinkkua on tulossa. Ja sitten voikin alkaa jännätä, että nouseeko luumukiisseli tänä vuonna top-vitoseen.

En vieläkään tiedä, että onko perinteet rikkaus vai taakka. Kaksi iloista ei-enää-niin-kovin-pientä jouluihmistä niiden avulla on kuitenkin kasvanut.

Juomia ennen joulua 3. Kuukauden tee: Lämmin omenainen teedrinkki

Ihastuin kesällä Teahouse of Wehmaisin Baked Apple -teehen, joka on vihreää teetä maustettuna omenalla ja mantelilla. Jo silloin ajattelin, että siitä saa hyvän jouluisen lämpimän drinkin, ja niinhän siitä sai. 

Eilen ehdin jo ajattella, että tämäkin pitää tänään tehdä, mutta olen tosi tyytyväinen että piti: niin hyvää tämä oli. Sopiva pikkubreikki siivouksen välissä, sujuu taas tämän jälkeen sujuvasti. Tämän joulun lempijuoma!

12 cl Baked apple -teetä 

12 cl omenamehua

kanelitanko

3 kokonaista kardemummaa

fariinisokeria

2-4 cl jaloviinaa (yhden* jos minulta kysytään)

koristeeksi omenaa

Hauduta tee ohjeen mukaan. Samaan aikaan kiehauta omenamehu kanelitangon ja kardemummien kanssa, lisää hyppysellinen fariinisokeria. Kaada kuuma tee ja kuuma mehu kuumuutta kestävään lasiin, lisää jaloviina (tai jätä pois), sekoita nopeasti. Koriste omenalla, nauti heti lämpimänä. 

Mukavaa vaihtelua glögi-kaudella, paras lämmin juoma aikoihin. Maistuu hyvältä myös ilman jaloviinaa, eli voi tehdä koko perheelle lähes samanlaiset juomat.

ps. Ihanasta itsenäisyyspäivän kukkakimpusta riittää iloa pitkään (floristimerstari Pirjo Kopilta Kauklahden kukasta): poimin hyvänä säilyneet kukat pieneen punaiseen Aalto-maljakkoon, näillä pärjään joulukimppuun saakka.  

Etäpäiväkirja 15 - etäpikkujoulut

Etätyötä on takana suunnilleen 32 viikkoa, tästä ajasta olen ollut muutaman päivän työpaikalla. Tällä hetkellä meitä on taas kolme päivisin kotona sillä lukiolainen siirtyi etäopetukseen tällä viikolla. Rytmi, työt, ulkoilut ja kaikki menee jo vanhalla rutiinilla. Systeemit pysyy useammin pystyssä kuin ei, vaikka "mikään ei ole pysyvää paitsi häiriö".  

Mutta kyllä ne tunteet ovat taas pinnassa, niin arjessa kuin juhlassakin. Ylioppilaat saavat todistuksensa koulun eteisessä ja kaikki juhlat on peruttu. Joulusta ei vielä tiedä, meiltä sitä ei kai ole peruttu, mutta huoli siitä, millainen joulu isälle tulee, on kova. 

Meillä oli työpaikan etäpikkujoulut. Tiedän, että monilla työpaikoilla pikkujoulut on peruttu, jossain ne on vaihdettu huppareihin tai johonkin muuhun konkreettiseen, mutta meillä pidettiin etäpikkujoulut (meinasin sanoa perinteiset), ja hyvä niin. Pikkujoulutoimikunnan tontut muistivat meitä jo vähän etukäteen suklaalla ja tänään virittäydyimme tunnelmaan, jokainen omalla tavallaan. 

Meillä oli mahtava katsaus menneeseen vuoteen etä-uutisten kautta, oli sanapilveä ja taidetta ja niin teräviä huomioita, että sai nauraa vedet silmissä. Lopuksi vielä katsoimme toisiamme iloisesti, mutta olihan se tosi haikeaa, liikutuksen näki ja tunsi toisistakin. Sellaiset pikkujoulut, ensin vedet silmissä hauskuudesta, ja lopuksi vedet silmissä ikävästä ja kaipauksesta. Kyllä saa olla onnellinen sellaisista työkavereista, että itkettää kun ei olla yhdessä 💚

Hei sata kuvaa eikä Teamssi kaatunut. 

Joulua 2019

Tämä joulu muistetaan jouluna, jolloin on ollut kiva tehdä joulua. Joulukuusi tuli jo reilu viikko sitten, ostokuusi josta esikoinen keskusteli isänsä kanssa viikkokaupalla (eikä ole vieläkään varma saako lahjoja). Joululaulut ovat soineet melkein kuukauden verran ja tontut ovat löytäneet paikkansa.

Ruokien valmistaminenkin osui jotenkin hyvin tänä vuonna, mikään ei rasittanut ja kaikkia oli kiva tehdä. Sunnuntaina tein maksa- ja porkkanalaatikon, ja söimme toisen maksalaatikon ruuaksi. Kaikki kolme aikuista nauttivat ruuasta suunnattomasti, ja lapset ulkoilivat hakemaan kaupasta itselleen ruokaa. Hinnatonta.

Sain siivottua riittävästi perjantain ylityövapaana ja ruuat, paitsi kalat ja juustot, tilasin kauppahalli24:n kautta, sopivaa helpotusta jouluvalmisteluihin. Eilen syötiin kalat, tänään kinkku ja laatikot. Ihan illalla on vielä tiedossa kotimainen juustovalikoima, jos nyt suklaalta jaksaa.

Kuvassa kattausta tämän päivän puuroaamiaiselta. Riisipuuroa (ensi vuonna en laita jokaiselle omaa mantelia, siitä tuli niin paljon jupinaa), luumusoppaa (on muuten ensimmäinen vuosi blogihistorian aikana, jolloin luumukiisseli ei kohonnut top-vitoseen), leipiä, graavikaloja eiliseltä sekä eilen paistettua kinkkua (joka oli vähän liian suolaista). Ja tietysti sitä aamulla leivottua pullaa, joka tuo miehelle joulun. Hyvä aamiainen, vieläkään ei ole nälkä. Ja kukat perinteiseen tapaan Pirjo Kopin käsialaa.

Toivotan kaikille lukijoille rauhoittavaa ja omanlaista joulua!

Joulun 2019 kalapöytä

Tänään nautittiin työpäivän päälle meille perinteinen aatonaaton kalapöytä. Lipeäkalasta voi päätellä, että paikalla oli viisi ruokailijaa. Blogiin olen kirjannut blogi-historian ensimmäistä lukuunottamatta jokaisen aatonaaton kalapöydän ylös, joten täytyyhän tämäkin laittaa. 

Viime vuonna totesin, että paras päivä jouluaatolle on maanantai. Edelleen olen samaa mieltä, mutta kyllä tiistaikin on hyvä. Ainakin jos pitää edellisen viikon perjantaina ylityövapaan ja hoitaa joulusiivouksen alta pois (joka minulla on siis normaali viikkosiivous ja mahdollisesti vähän enemmän järjestelyä) jotta ehtii sukuloimaan, sekä tekee maanantaina vähän vajaan työpäivän. Minulla tätä(kin) joulua edelsi sellainen työrupeama, että epäilen perjantain aivokapasiteetin olleen aika vähissä, mutta jaksoin kyllä hyvin käydä kyynelehtimässä kuopuksen joulujuhlissa (mikä poro!) ja siivota. Ja maanantaina jaksoi taas herätä töihin aikaisemmin kuin kehtaan tähän laittaa.

Pöydästä löytyi tänä vuonna seuraavat ruuat:

Lohenmäti, smetana, sipulisilppu, keksilajitelma ja saaristolaisleipä

Lämminsavulohi-katkaraputuorejuusto-ruiskupit

Graavit lohi ja siika

Kylmäsavuhauki (miehen savustama)

Lämminsavulohi

Silakka-boquorones

Ilsen sipulisilli

Rosolli

Sienisalaatti

Lipeäkala, sulatettu voi, maustepippuri

Keitetyt perunat

Juomana kotikalja, olut ja cokis

Muistiin ensi vuodeksi:

• käytä mittaria lipeäkalan kanssa kuten aiemmin
• kilon verran lipeäkalaa ihan ok
• kylmäsavulohta pitääkin olla
• katkaraputuorejuustoa pitää olla kokonainen rasia ja siihen sopivasti lohta
• lämminsavulohta ennemmin yli kuin alle kilo
• sen (ja mädin) ostaminen kannattaa suunnitella jotenkin muuten, kuin aatonaatoksi töiden jälkeen

Tekemistä ennen joulua 4 - käsityöt

Kutomiani joululiinoja vuosien varrelta

Minä olen tekijöiden sukua, suvut ovat täynnä toinen toistaan taitavampia ihmisiä. Vaari oli seppä, isä nyt muuten vaan osaa tehdä kaiken (mitä haluaa, kuten olen sanonut lapsena), äiti, mummot, tädit jne. ovat olleet taitavia kankaankutojia, kutoneet (=neuloneet) ja ommelleet vaikka mitä jne. Tämä taitaa olla aika tavallista minun ikäisteni joukossa.

Minä olen kokenut elämäni onnellisimpia hetkiä käsitöiden parissa. Lapsena kangaspuiden alla istuminen mummon ja hänen ystävien puiden louskutusta ja juttuja kuunnellen on yksi lämpimimpiä muistoja, tai se kun kipusi yläkertaan katsomaan mitä mummo sillä kertaa kutoi. Se kun hoitajamme opetti minut kutomaan (=neulomaan), tai kummini kaivoi kaapistaan taas uuden turkoosin lankakerän minulle virkattavaksi. Kun rakensin siskon kanssa barbille huonekaluja tai tein nukkekotiin tavaroita. Tai miltä tuntui juhlia väitöstä ja karonkkaa itseommelluissa silkkipuvuissa (no myös väsytti, se on varma) tai häitä omatekemässä hääpuvussa. Tai juhlia lasten nimiäisiä, kun lapsilla oli päällään hääpuvun ylijäämäkankaista ompelemani mekko ja haalari. Muistan itkeneeni onnesta (hormonipöllyssä tosin) kirjaillessani silkkinauhalla esikoisen mekkoon kukkia.

Se tunne, kun tässä abstraktissa, aivoja kuormittavassa maailmassa saa jotain oikeasti aikaiseksi. Tuunaa vanhaa, luo uutta, tekee jotain konkreettista. Sitä vaalin, ja siihen palaan aina vaan uudestaan ja uudestaan. Taukokaan ei haittaa, kuten huomasin esikoisen toiveesta räsymattoa kutoessani: 20 v tauko, ja sieltä se tuli lihasmuistista, samanlainen nopeus ja jälki kuin nuorena. Ja sellainen syvä onnentunne että ihan itketti.

💜Tehkää käsillä, tehkää kaunista, tehkää rumaa, mutta tehkää 💜

Tekemistä ennen joulua 3 - metsä

Jos minulta kysytään, ehkä parasta mitä ihminen voi tehdä, on mennä metsään. Metsään voi mennä aina: kesällä, talvella, valoisalla, pimeällä, sateella, aurinkoisella, helteellä, pakkasella, ihan milloin vaan.

Metsä antaa ja ottaa; antaa hengen ja ruumiin ravintoa, mutta ottaa huolet ja murheet pois (myös joulustressin). 

Kuten blogia seuranneet tietävät, meidän perheen keittiön keskiössä on metsän antimet; riista, marjat ja sienet (no sieniä syö 50 % perheestä). Ja vaikka kuinka aina korostan saaliin merkitystä, on se vain pieni osa kaikesta vaikka muuta väittäisinkin.

Metsään mennessä halaan puuta, ja samalla halaan koko metsää, ja kiitän mielessäni siitä, että saan astua maailmaan, joka antaa niin paljon.

💚Metsä💚