Lipstikkakeitto

Joka vuosi teen lipstikkakeiton, lähinnä sen vuoksi koska mökillä kasvava lipstikka on niin huiman kokoinen. Tänä vuonna siitä on otettu jo viisi isoa muovipussillista lipstikkaa jaettavaksi, eikä pensaasta huomaa mitään. Pakastan lipstikan lehtiä pakastusrasiassa talven keittoja varten, mutta niin ei saa montaa vartta kulumaan muhkeasta puskasta. Vaikka lipstikka on ihan oleellinen mauste lihakeitossa ja -liemissä, jostain syystä lipstikkakeitto ei ole aivan minun makuun, tai sitten vaan en ole löytänyt sopivaa respetiä: on kokeiltu yhden lempikokkini Mysi Lahtisen reseptit, ja vaikka mitä muuta, ja ei vaan meinaa maistua. Saa ehdottaa kokeiltavan arvoisia reseptejä. Tämän vuoden sadosta kokeilin  keittoa periaatteella "mitä kaapista löytyy", joten laitoin sekaan Aura-juustoa jota sattui olemaan kaapissa. Keitto maistui kuitenkin mielestäni vähän tunkkaiselta, en tiedä johtuiko juustosta vai mistä. Näin tein kuitenkin keiton:

reilu nippu lipstikkkaa

vettä niin että lipstikka peittyi

1 sipuli

nokare voita

100 g homejuustoa (Auraa tällä kertaa)

2 dl kermaa

pippuria maun mukaan

Keitä lipstikka vesitilkassa. Kuullota pilkottu sipuli, heitä sekaan kiehumaan. Lisää n. puolen tunnin kuluttua homejuusto, kerma ja pippuri. Kiehauta, ja pyöräytä sauvasekoittimella sen verran että lipstikat ja sipulit pienentyvät. Tarjoa sipulinvarsien ja ruistikkujen kanssa.

Lehtikaali-porokastike

Tänä vuonna kasvatan lehtikaalia pihalla pienesti. Laitoin heti kylvön jälkeen harson päälle, ja niinpä kaalit ovat saaneet kasvaa rauhassa, toisin kuin viime vuonna, jolloin perhosentoukat söivät ne niin, että vain rangat jäivät. Ensi vuonna on tarkoitus kasvattaa enemmän lehtikaalia ja kylvää se palstalle, voisi kokeilla muutamaa eri lajiketta, nyt on vain tätä Red Russian-kaalia kokeilussa. Kylvin siemenet kasvilaatikkoon vähän liian tiheään, ja niinpä tuli harvennuksen aika. Kaalin kaveriksi otin yhden punasipulin samasta laatikosta. Jääkaapissa oli paketti savuporomurua jonka lisäsin kasvisten joukkoon:

1 rkl voita

1 punasipulin alku varsineen päivineen
lehtikaalia reipas nippu

savuporomurua tai jotain muuta lihaa

2 dl kermaa

mustapippuria maun mukaan

pastaa

Pilko kaalin varret pieniksi paloiksi ja kuullota ne pilkotun sipulin kanssa voissa. Lisää pannulle pilkotut lehtikaalit ja sipulinvarret ja anna hautua hetki pannulla. Siirrä kasvikset kattilaan, lisää liha, kerma ja pippuri ja anna hautua hiljalleen poreillen kymmenisen minuuttia. Tarjoa pastan kanssa. 

Minä en kauheasti tykkää noista lihavalmisteista, mutta silloin tällöin menevät paremman puutteessa. Nyt oli lopputulos liian suolainen minun makuun, pitää ensi kerralla tosiaan laittaa jotain muuta lihaa tai vaikka hyvää pekonia. Lehtikaali sen sijaan on yksi lempivihanneksistani, siitä saa tehtyä vaikka mitä hyvää (jatkoa seuraa varmasti).

Hellepäivän pelastus: jäätelösooda

Lisäaineista viis, sillä mikä onkaan parempaa kuuman hellepäivän virkistykseksi kuin vanha kunnon jäätelösooda. Tutustuin tähän juomaan jo lapsena, koska meillä oli kotona joku Pauligin reseptilehtinen, tai niitä oli kaksi, toinen jäätelöherkuille, ja toinen kahvin ympärille kyhätty. Jäätelösoodan idea jäi kaivelemaan mieltä, lapsena/nuorena sitä tuli tehtyä jonkun kerran sitruunasoodasta. Nyt aikuisena sitä on tullut tehtyä kesäisin aika usein, juuri näin mansikka-aikaan, tosin tietysti mitkä tahansa marjat tai pehmeät, soseutettavissa olevat hedelmät käyvät. Minä kokoan jäätelösoodan korkeaan lasiin seuraavasti:

2 rkl muussattuja tuoreita mansikoita

1-2 dl vaniljajäätelöä

spriteä niin paljon kuin lasiin mahtuu

Sitten lasiin vain paksu pilli ja pitkä lusikka, ja nauttimaan.

Palstakuulumisia

Se hyvä puoli  matkoissa on, että tulee väkisinkin pidempi tauko palstalla käynnissä. Niinpä kasvun todellakin huomaa jo reilun viikon poissaolon jälkeen. Onneksi nyt oli ainakin jonkin verran sateita, eikä kuivuus päässyt vaivaamaan kuten viime vuonna reissujen aikana. Sipulit ovat kasvattaneet jo komeat varret, salaattia ei tarvitse loppukesänä ostaa ja tilli pitää pakastaa huomenna tai ylihuomenna. Jos sitä tänä vuonna olisi tillin kanssa niin ajoissa että pääsisi helpolla. Ja saan olla kerrankin tyytyväinen itseeni, kun laitoin hernekepit ennen lähtöäni, niin olivat jo versot kivunneet korkealle pajuja pitkin.

Sitä vaan tulee ihmeteltyä vuodesta toiseen, että miksi siemenet itävät epätasaisesti. Tai ei sitä että itävät epätasaisesti, vaan sitä että epätasaisen epätasaisesti. Väliin mahtuu pitkä pätkä ilman pavun papua ja sitten vähän päästä on kaikki itäneet niin, että ovat liian tiheästi. Sama pätee ainakin punajuuriin ja porkkanoihinkin. Osaakohan kukaan selittää tätä, vai onko kaikki herra Murphyn syytä?

Espanjan tuliaisia

Työmatkoilta tulee yleensä ostettua tuliaisia vain lapsille, mutta tällä kertaa tuli ostettua silmäniloa ja makuhermojen kutkutusta myös itselle ja perheen suurimmalle lihansyöjälle. Sahramia pitää laittaa ainakin pullaan ja keittoihin (muutakin saa ehdottaa!) ja suolapurkki löytänee paikkansa ruokapöydästä ihan vaan kauneutensa puolesta, vaikkakin mies totesi että meillä syödään vain vuorisuolaa. Tuliaisoliiveja on jo syöty, vain tämä purkki on jäljellä, enpä muista ikinä syöneeni niin hyviä oliiveja. Liha kuulemma säästetään jollekin metsäreissulle, toivottavasti saan makupaloja kuitenkin.

Matkalla tuli nautittua tortillaa aamupalalla, tapaksia lounaalla ja päivällisellä ja iltapalaksi läheltä poimittuja kirsikoita euron pari per kilo. Se mikä yllätti, oli että ainakaan tavallisesta ruokakaupasta (eikä aamiaispöydästä) ei löytynyt kypsiä tomaatteja, ja muutenkin oli paljon tuontivihanneksia.

Rotinarinkeli

Kukat Pirjo Koppi

Nyt on käynyt niin onnellisesti, että naapuriin on syntynyt vauva. Minulla on tapana viedä aina ensimmäiselle vauvavierailulle rotinoita, tavallisimmin rotinarinkeli. Työpaikallani oli muutamia vuosia sitten varsinainen vauvabuumi, ja joku totesikin, että varmasti ihan siksi, että saavat sauvajyväsen tekemää pullaa! Jos se nyt ei ihan perhesuunnitteluun vaikutakaan, niin tuoreella pullalla on mukava helliä ympäristöään.

Minä olen saanut tehdä/joutunut tekemään pullataikinaa jo pienestä pitäen. Olin reilu 10 v, kun tavaksi tuli tehdä torstaisin (ehkei nyt ihan joka torstaina, vaikka siltä se muistoissa tuntuu) koulun jälkeen pullataikina niin, että se oli kohonnut valmiiksi siiheksi kun äiti tuli töistä. Hän sitten leipoi korvapuustit viikonloppuvaraksi mökille tai muuten vaan. Tiedän tekeväni hyvää pullaa, ja siinähän salaisuutena ei ole juuri sen kummempaa kuin jättää taikina juuri niin löysäksi mitä pystyy vielä kohtuudella leipomaan. Älkää siis hyvät ihmiset uskoko ohjeiden jauhomääriin, vaan luottakaa omaan käsituntumaan. Ja sanotaan mitä sanotaan, tuorehiiva nostaa paljon terhakkaammat pullat verrattuna kuivahiivaan. Ulkomailla sitten voi joutua taikinan kanssa soveltamaan paljonkin, etenkin rasvan ja sokerin määrien kanssa, mutta onnistuu se sielläkin. Useimmiten teen puolen litran pullataikinan:

5 dl täysmaitoa

2 munaa

2 dl sokeria

2 tl suolaa

1-2 rkl kardemummaa

2 tl vaniljasokeria

1 pala hiivaa

jauhoja juuri ja juuri riittävästi

150 g voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sen lämmetessä vatkaa munat, sokerit, suola ja kardemumma sekaisin. Lisää lämmin maito, liuota hiiva joukkoon. Lisää reilusti jauhoja, vatkaa ne joukkoon vispilällä niin, että saat paksun vellin. Tämän jälkeen lisää jauhoja ja ala vaivata käsin taikinaa. Kun taikina tuntuu aika jämäkältä, lisää sulatettu voi ja jatka vaivaamista siiheksi, että sitkoa on muodostunut riittävästi (taikina irtoaa helposti käsistä ja laidoilta), lisää vielä tarvittaessa jauhoja. Kohota taikinaa huoneenlämmöstä riippuen 30-60 minuuttia, suunnilleen kaksinkertaiseksi. Ja sitten vaan leipomaan, rinkeliä, korvapuustia, pyöreitä pullia, voipullia, tipupullia, mitä vaan. Pikkupullat paistan uunissani 225 C 12-14 min, rinkelit 200 C n. 40-45 minuuttia. Paistoaika ja -lämpö riippuu tietysti jokaisen uunista.

Tämä rotinarinkeli on tehty kakkuvuuassa, jonka keskellä oli uuninkestävä kuppi, välissä on voita, sokeria, vaniljasokeria ja kanelia.

Burgundin pata Julia Childin tapaan

Alan olla minäkin täpinöissäni odottaessani Campasimpukan Ranskan haastetta. Aiemmin keväällä tein Burgundin pataa Julia Childin ohjeella. Sillä kertaa seurasin orjallisesti ohjetta ja kyllä kannatti, niin tuli syvän makuista ja onnistunutta pataa. Esivalmistin siis herkkusienet erikseen, haudutin sipulit erikseen jne. aivan kuten hänen kirjassaan Ranskalaisen keittiön salaisuudet neuvotaan tekemään. Annos oli sen verran iso, eikä ruoka ollut ihan lasten makuun, joten sitä jäi reilusti yli. Pakastin lopun padasta kerta-annoksiin työlounaiksi, voittaa lounaspaikkamme pöperöt mennen tullen pakkasessa käynnin jälkeenkin.

Julia Child on ihan ehdoton lempijulkkiskokkini. Tykästyin hänen ruokaohjelmiin jo vuosia sitten jenkeissä, ja nykyisin jaksan lukea hänen kirjojaan uudestaan ja uudestaan, muuten ainoina kuvattomina keittokirjoina.  Elämänkerrallinen "My life in France" on todella mukaansatempaava kirja, jota voi suositella kaikille, hänen elämänilonsa kun on niin tarttuvaa. Keittokirja-klassikko Ranskalaisen keittiön salaisuudet löytyy helposti kirjakaupoista edulliseen hintaan. Lisäksi suosittelen myös elokuvaa Julie&Julia, hyviä ruoka-aiheisia elokuvia ei ole liikaa tarjolla, vaikkakin My life in France-kirjan lukemisen jälkeen monet elokuvan oikomiset ja tulkinnat vähän harmittivat. Meryl Streep teki kuitenkin unohtumattoman hienon roolisuorituksen, jo senkin takia kannattaa elokuva katsoa.

Katajankerkkäjäätelö

Minun tuli ostettua katajankerkkäsiirappia Juuren puodista ja mietin kuumeisesti mitä siitä tehdä. Satuin muutamia päiviä sitten törmäämään aivan valloittavaan ruokablogiin jossa Ankerias Vipunen oli tehnyt kuusenkerkkäjäätelöä, ja siitä sain oivan idean kokeilla katajankerkkäsiirappia jäätelöön. Olin jo aiemmin luvannut lapsille tehdä vaniljaeskimoita joten oli hyvä hetki kaivaa jäätelökone esiin. Perusjäätelön tein seuraavasti:

5 dl kermaa

vaniljatankoa sopiva pätkä

1 dl sokeria

5 munankeltuaista

Kuumensin kerman kattilassa halkaistun vaniljatangon ja sen siemenien kanssa. Kun makua oli irronnut riittävästi, lisäsin sokerin, vähän jäähdyttelin ja laitoin kattilan vesihauteeseen. Vähän ajan päästä vatkasin munankeltuaiset joukkoon ja sekoittelin kunnes seos vähän paksuuntui. Jäähdytin seoksen kylmäksi ja laitoin jäätelökoneeseen. Kun jäätelö oli sopivan jähmeää, laitoin reilun puolet jäätelöpuikkomuotteihin pakastimeen odottamaan suklaakuorrutustaan, ja jätin loput vaniljajäätelöstä koneeseen. Lisäsin joukkoon

2 rkl katajankerkkäsiirappia

ja annoin koneen pyöriä vielä muutaman minuutin, jonka jälkeen pakastin jäätelön rasiassa yön yli.

Lopputuloksena oli todella hienoarominen jäätelö, joka maistui ihanasti kylmälle metsälle. Tätä tehdään toistekin!

Maanparannusta

Toukokuu 2011

Viljelen toista vuotta noin aarin kokoista kaupungin vuokrapalstaa. Maa on niin tiukkaa savimaata ettei tosikaan. Jos maata haluaa kääntää, saa pistolapion päälle hypätä koko painollaan, ja ensimmäisestä hyppäyksestä lapio mennee 10 cm syvälle. Olen sitten tehnyt sellaisia lapion kokoisia kakkusia, jotka nostan ja pilkon pienemmiksi.

Maalaadun lisäksi kiusana ovat rikkaruohot. Säännöistä huolimatta ympärilläni on kaksi viljelemätöntä palstaa, jotka saavat rehottaa rikkaruohoineen päivineen koko kesän ja kylvää siemeniään ilma sakeana ympärilleen. Minä päädyin heti alussa peittämään osan palstaani, jotta pääsisin helpommalla eroon rikkaruohoista. Peite pitää olla maan päällä vähintään kaksi kasvukautta,  nyt on se toinen menoillaan. Syksyllä aion kääntään pressun alla olevan maan, ja keväällä uudestaan, ja toivoa parasta. Lisäksi olen peittänyt osan käytävistä, niissä maa on painautunut niin kovaksi, että saan (=jaksan) käännettyä vain pienen pätkän kerrallaan rikkaruohojen vähentämiseksi, mutta voikukka kasvaa niillä(kin) oikein iloisesti ja terhakkaasti.

Penkkeihin olen tänä vuonna tuonut maanparannusaineita kottikärry- ja säkkikaupalla. Olen keskittynyt parannukseen penkki kerrallaan, ja laittanut vähintään kahta seuraavista jokaiseen penkkiin, kanankakkaa taisi tulla kaikkiin:

-hiekkaa

-hiekkaista multaa

-puutarhajätteestä syntynyttä kompostia

-hyvin palanutta hevosenkakkaa

-lehmänlantaa

-kanankakkaa

Kesäkurpitsoille kaivoin pienet kuopat, jotka täytin lehmänlannan ja mullan seoksella keoksi. Viime vuonna kesäkurpitsani paleltuivat, joten satoa sain vain mökin kahdesta taimesta, jotka selvisivät kylmien öiden yli, nyt olen toiveikkaampi.

Ei yhtään ruukkua sisällä

Maaliskuu 2011

Tässä sitä ollaan, ensimmäinen kirjoitus  ensimmäiseen blogiini, kieltämättä aika jännää. Ja juhlan aiheena on se, että viimeinenkin istutusruukku on siirtynyt sinne minne kuuluukin, eli odottamaan ensi kevättä ulkovarastoon, ja kaikki kasvit ovat vihdoinkin ulkona. Keittiö ehti olla pari kuukautta täynnä ruukkuja, kaatuilevia tomaatintaimia, kukkivia chilejä ja katkeilevia kesäkurpitsoja. Mutta ei enää. 

Maaliskuussa oli aika kaivaa istutushylly esiin ja tarkoitus aloittaa vaatimattomasti. Kuinka ollakaan, taas lähti vähän lapasesta, ja ruukut valtasivat koko keittiön ja toukokuussa oli jo melkoinen viidakko edessä ja tomaatin tuoksu leijui koko kodissa. Mutta mikä ihana autius onkaan edessä nyt, kun kaikki ovat onnellisesti ulkona. Satoa odotellessa...

Toukokuu 2011