lauantai 30. joulukuuta 2017

Blogivuosi 2017


Minusta on mielenkiintoista lukea koosteita kuluneesta vuodesta, kiva nähdä mitä kukakin nostaa esiin. Yleensä on kiva palata omaankin kuluneeseen vuoteen: paitsi tänä vuonna, joka on ollut kyllä kamalin vuosi vähän yli kymmeneen vuoteen. Tänä vuonna on ollut enemmän hautajaisia ja adressien lähettämistä kuin koskaan aiemmin.  Tällä iällä tähän on kai sopeuduttava, että näin se tulee olemaan tästä eteenkinpäin.

Tämä vuosi on ollut myös ihan kamala viljelyvuosi, sää on ollut sopimaton jokaiseen vuodenaikaan. Lumeton joululoma vesisateessa on samaa sarjaa koko vuodenkulun kanssa. Tähänkin on ilmeisesti sopeuduttava tulevaisuudessa. Ehkä tämä lieventää sitä tuskaa mikä on edessä: Espoo luopuu viljelypalstojen ylläpidosta. En usko että tuollasta pientä savimaaplänttiä kukaan muukaan ottaa huollettavakseen. Ensi vuosi on vielä toivottavasti turvattu, mutta sen jälkeen pitänee keksiä muuta.

Olen ollut kyllästynyt myös ruuanlaittoon enemmän kuin koskaan. Siihen, ettei koskaan kaikki ole tyytyväisiä. Jos tarjoan kasvisruokaa, yksi sanoo että on nälkäpäivä. Jos on aavistuksen liian vähän tai liikaa jotain, yksi ilmehtii ja nyrpistelee. Ja yksi söisi pelkkää valkoista hiilaria ja valittaa kaikesta muusta. Ja silloin jos "teen" liian usein ranskiksia ja savukalaa tjs., muut ovat kyllä tyytyväisiä mutta minua itseä saattaa harmittaa.

Tästä kaikesta johtuen en meinannut löytää tältä vuodelta jokaiselle kuukaudelle mitään poimimisen arvoista, välissä sentään on jokunen kuukausi mistä on hyviäkin muistoja. Mutta kun pinnistelin riittävästi, löysin jokaiselle kuukaudelle noston arvoisen postauksen tai pari.


Tammikuu



Arkinen madekeitto on parasta tammi-helmikuussa, aitoa sesonkiruokaa. Yhä useammin pitää turvautua ostettuun mateeseen, verkkokalastajien porukka pienenee pienemistään.

Helmikuu



Helmikuu jatkui arkisena kuukautena ja siihen sopii vaikka yksinkertaiset hirvipullat. Lapsuudesta tuttuja makuja, ja ennen kaikkea muotoja postauksen lopussa, eli yksi jättiphvi perheelle. Ehkä en olisi selvinnyt tätäkään vertaa tästä vuodesta ilman bullet journalia. Se on ollut pelastus vuotena, jolloin muisti on ollut ylikuormitettuna melkein koko ajan.

Maaliskuu



Tapahtui sitä hyviäkin asioita tänä vuonna, kuten vaikka Maxin kala Espoon Kauklahdessa. Ihanaa siikaa savustettuna, ja juhlava sunnuntaiateria oli siinä. Maaliskuussa myös kylmäsavustin haeunmätiä, sekin oli ihanaa.

Huhtikuu



Kauniisti kotimainen. Jos yksi mitätön blogi, tai sen bloggaajan eno 1980-90-lukujen taitteessa ei saa muutosta aikaan, niin josko vaikka se, että itsenäisyyspäivän linnanjuhlien kaikki kukat olivat kotimaisia vaikuttaisi enemmän, eli toisi riittävästi kysyntää kotimaisille kukille. Tämä vuosi oli niin tätä. Oli se myös yhdessäoloa vaikka lumisen vapun peurapadan ympärillä, kuvaavaa tämän vuoden ilmoille, lunta ei ollut koko talvena, mutta vappuna sitä kyllä riitti.


Toukokuu



Jämähtäjäkin kokeilee joskus jotain uutta, kuten vaikka tökkäyskakkua. Kakku oli hyvää ja sitä oli hauska tehdä. 

Kesäkuu



Ihana juhannus ja juhannuksen nyhtöhirvi hodarisämpylöillä. Mitähän sitä ensi juhannukseksi keksii? Kesäkuun ehkä hauskin juttu oli kuitenkin se yhden munan kakku joka jaettiin miehen kanssa puoliksi.


Heinäkuu



Tämä vanhanajan munasalaatti oli tyypillinen esimerkki ruuasta, josta nautin huimasti ja josta lapset valittivat ettei ole mitään syötävää ja poistuivat pöydästä nälissään. Ihana kesäfiilis, minulla siis. Heinäkuussa otin myös muurikkapannun pitkästä aikaa käyttöön, ja tein mm. kasarityyliin kanarisottoa. Ehkä me syödään ensi kesänä vaan kasariruokia.

Elokuu



Kylmä ja sateinen elokuu oli selkeästi leipomiskuukausi. Leivojn mm. sienipiirakkaa, mustikkapiirakkaa ja kesäkurpitsakakun. Mies ihmetteli kakusta, että miten jokin, missä on paljon kesäkurpitsaa voikin olla niin hyvää.


Syyskuu



Tämän vuoden yksi teema on ollut syödään yhdessä. Me söimme yhdessä hernekeittoa. Kiva suunnitella, kiva valmistaa ja ennen kaikkea kiva oppia jälleen uutta.

Lokakuu



Tänä vuotta tuli hieno sato karhunvatukasta ja Antonokvasta. Marjoja tuli syötyä sellaisenaan, ja siitä tuli tehtyä myös ihanaa karhunvatukka-omenahilloa. Kuopuksen uusi lempihillo, sopi myös täytekakkuun ja kääretorttuun oivallisesti. 

Marraskuu



Marraskuussa alkoi puhti hiipua täysin. Sain järjestettyä neljät synttärijuhlat, mutta täytyy todeta että muisti alkoi pätkiä. Arjen haasteita kuvaa hyvin, että peuraliemen keittäminenkin piti jakaa kolmelle päivälle. 

Joulukuu



Juhlakuukausi jatkui joulukuussa. Aavistuksen ärsyttävästä suomi100-vuodesta ja väsymyksestä huolimatta 6.12. oli ihan juhlava päivä. Silloin syötiin karitsan ulkofilettä ja sydänpataa, hyvää yksinkertaista ruokaa.


Onneksi tämä vuosi alkaa olla ohi. Tiedän toki, etteivät asiat koskaan ole niin huonosti etteivät voisi olla vieläkin huonommin, mutta olen vaan helpottunut kun tämä koko suomisatavuosi on historiaa. Toivotaan ettei sadan vuoden takainen tulevaisuus toistu. Kaikesta huolimatta haluan toivottaa kaikille (myös itselle)


Onnellista ja parempaa vuotta 2018!


torstai 28. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 luetut kirjat


Osallistuin tänäkin vuonna Helmetin vuoden kirjahaasteeseen, ensi vuoden haaste julkaistaan huomenna. Haastetta en saanut täyteen, eli en vieläkään ole siinä 50 kirjaa/vuosi, johon jokainen toimitusjohtaja pääsee (vai miten se olikaan). Mutta tuplasin luettujen kirjojen määrän viime vuodesta, mikä on minusta hieno saavutus. Ensi vuoden tavoitteeksi otan sen 50 kirjaa, eli edelleen enemmän kirjoja ja vähemmän nettiä. Tänä vuonna alku oli hyvä, ensimmäiset kuukaudet menin suunnilleen sillä kirja per viikko vauhdilla, mutta sitten tahti hidastui.

Tässä on luettelo tänä vuonna lukemistani kirjoista aikajärjestyksessä, lisäksi oli jonkin verran lastenkirjoja iltasaduiksi, Ellaa ja kavereita ja sen sellaista mitä en tähän kirjannut ylös.

Luetut kirjat:

1. Kirsti Grönholm et al: Pöytä koreaksi - kattauksen historia (historiasta kertovia kirjoja on monenlaisia, tämä oli niin kiinnostava)

2. Pirkko Saisio: Lokikirja (nopea kuvakirja)

3. Enni Mustonen: Paimentyttö (mielenkiintoista verratan päähenkilön elämää esikoisen elämään)

4. Enni Mustonen: Lapsenpiika (nopeasti luettu, edelleen ihan ok)

5. Enni Mustonen: Emännöitsijä (nyt alkoi olla jo kuuluisuuksia ja käänteitä liikaa)

6. Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma (taattua Pulkkista, vaikka pidinkin edellisistä enemmän)

7. Outi Pakkanen: Peili (kiva dekkari jossa kukaan ei kuole)

8. Kaisa Haatainen: Ylipainolisämaksu (nopeasti luettu, jo liiaksi kirjailijan omaa elämää)

9. Robert Galbraith: Käen kutsu (upea uusi dekkari-tuttavuus, suosittelen kaikille)

10. Alen, Tuominen, Oksanen: Finnjävel - suomalaisen ruuan DNA (upea kokonaisuus, taidekirja; selailen kirjaa edelleen ajan ja tilan kanssa)

11. Minna Ganth: Hanna (ihana Minna, toinen kirja jossa ehkä hienointa oli verrata päähenkilön elämää omaan tai oman lapsen elämään; asiat eivät ennen olleet paremmin)

12. Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla (hieno, ajnakohtainen kirja, josta jo kirjoitin)

13. Anne Leinonen: Metsän äiti (erilainen tarina, laitoin tämän uskonto-kohtaa, enkä mielestäni venyttänyt sääntöjä juurikaan)

14. Helmi Kekkonen: Vieraat (mielenkiintoinen uusi tuttavuus, olin myös lukenut etukäteen pitkän kertomuksen kirjan syntyprosessista)

15. J Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt (tämän vuoden parhaita kirjoja, sanoisin ehkä että toiseksi paras; upea kuvaus nykymenosta, ja pisti miettimään blogimaailmaa yleisemminkin, tästäkin kirjoitin)

16. Robert Galbraith: Silkkiäistoukka (hieno jatko edelliselle, ehkä voisi aavistuksen tiivistää jo kerrontaa, mutta tämänhän on jo tuttua harripottereista)

17. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan hiihtokirja (kyllä ei paremmin voi suomen hiihtohistoriaa kertoa)

18. Eve Hietamies: Hammaskeiju (ihana jatko Pasasten perheen tarinalle, harmi jos se jää tähän kuten Eve on sanonut)

19. Enni Mustonen: Ruokarouva (aavistuksen alkaa jo kyllästyttää, nopeasti kirjoitettua kevyttä lukemista)

20. Ilari Aalto & Elina Helkala: Matka muinaiseen Suomeen (miten upeaa muinaishistoriaa meillä onkaan)

21. Eppu Nuotio: Myrkkykeiso (ehdottomasti odotan seuraavaa, pidän Nuotin tyylistä kirjoittaa)

22. Anna-Leena Härkönen: Valomerkki (huh, tähän kirjaan meinasi koko luku-urakka kaatua, niin ärsyttää minä-minä-kerrontaa, että kaduttaa vieläkin että luin kirjan sinnillä (ja liian vähällä harppomisella) loppuun.; tämän jälkeen en lukenut mitään pitkään aikaan)

23. Lasse Kosonen: Sienenmetsästystä (oli pakko aloittaa lukeminen uudestaan sydäntä lähellä olevalla aiheella, ja luinkin kirjan kannesta kanteen)

24. Miika Nousiainen: Juurihoito (ehkä tämän vuoden positiivisin yllätys, kiva ja lämmin sukutarina)

25. Kokoelma: Toinen tuntematon (tämän vuoden paras kirja! Luin tämän lentokentällä ja Brysselin koneessa, kyllä lenteli roskia silmiin; parasta oli Lehdon lapsuus ja Lahtisen lapaset.)

26. Liane Moriarty: Nainen joka unohti (kiinnostavasti kerrottu kirja, suosittelen)

27. Peter Franzen: Särkyneen pyörän maatila (toinen vuoden yllättäjä, miten pidinkään lämpimästi kerrotusta tarinasta ja siitä, ettei kaikki ole aina täydellistä mutta on silti rakasta)

28. Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet (olen onnellinen ettei oma elämä ole ollut samanlaista suorittamista, mutta ehkä olenkin se paheksuttu työäiti)

29. Kaari Utrio: Hupsu rakkaus (keskiaikaistarinat uppoavat minuun paremmin, mutta hyvä kirja silti)

30. Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu (taitaa loppua minulla Lehtolaisen lukeminen tähän, mietin että onko ne aina olleet näin kökköjä, vai vasta suosion noustua? Pitäisi varmaan lukea joku alkupään kirja, että olenko minä muuttunut, vai kirjat)

31. Oliver Sacks: Antropologi Marsissa (lempineurologi, jonka suunnilleen kaikki kirjat olen lukenut. Fanitan Temple Grandinia, jonka nimikkokertomuksen takia lainasin tämän kirjan)

32. Juha Hurme: Niemi (Tämä on vielä vähän kesken, mutta saan sen kyllä luettua ennen vuoden vaihdetta)


💚 Kirjasto 💚


sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Valmistautumista jouluun 4 - hyvää joulua

Kukka-asetelma floristimestari Pirjo Koppi

Riisipuuro (minulle tuli manteli) ja rusinasoppa syöty, lanttulaatikko ja tuuvinki uunissa, kuusi koristeltu ja joulusaunottu auringonpaisteessa lumettomassa maisemassa. Valmistelut on tehty, jouluaterialle pitää vielä tehdä rosolli ja leikata kinkku, ja vatkata kerma luumukiisselille. Vaari pelaa lasten kanssa Afrikan tähteä, minä saatan ottaa pienet tirsat.  Nyt on aika toivottaa kaikille 


Rauhallista, rentouttavaa ja omanlaista joulua!


lauantai 23. joulukuuta 2017

Aatonaaton 2017 kalapöytä


Perinteiseen tapaan meillä herkuteltiin kala-aterialla tänään. Näin saa nauttia kaloista riittävästi, ja toisaalta aattona voi keskittyä kinkkuun ja laatikoihin. Eikä milloinkaan tule syötyä liikaa, ei ainakaan niin helposti.

Tämä vuosi on taas sellaisen yksinkertaisen kala-aterian vuosi. Takana on pitkiä työpäiviä puolikuntoisena, eikä ole ollut mahdollisuutta järjestää matkoja erikoisempiin kalakauppoihin, tai aikaa (=jaksamista) mihinkään ylimääräiseen. Mutta lipeäkalaa oli tarjolla, koska pöydässä oli kaksi lipeäkalan ystävää, vai oliko se niin että yksi ystävä ja yksi syöjä. Lipeäkala ei vaan mahtunut kuvaan, eikä leivät ja keksit. Rosolli oli käänteinen tänään, punajuuret keltaisia ja porkkanat violetteja. Huomiseksi on sitten tulossa ihan perinteisen väristä rosollia.

Tällainen oli meidän pelkistetty kalapöytä:

Mäti (kirjolohi, siika)
Smetana
Sipulisilppu

Lämminsavulohi
Kylmäsavulohi
Graavilohi
Graavisiika

Lipeäkala, maustepippuri, suola, sulatettu voi
Keitetyt perunat

Keltainen rosolli
Sienisalaatti

Savulohitahnalla täytetyt ruiskupit
Suolakeksit
Leipä, voi

Juomana vichy, Malmgårdin jouluolut ja maito


Ensi vuodeksi muistiin: siianmätiä ei tarvitse olla, pelkkä hyvä kirjolohenmäti riittää. Savulohitahnaa pitää olla myös sellaisenaan, tee annos koko purkista tuorejuustoa. Kylmäsavulohta ei ole pakko olla, ainakaan lapsille, lämminsavulohta sitten vastaavasti vähän enemmän. Ja keltainen rosolli ei kelvannut lapsille.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Ajatuksia joulusta 2017


Tänäkin vuonna joulua on edeltänyt melkoinen työputki. Nyt se on vielä suoritettu (nimenomaan näin sanottuna) puolikuntoisena, tällaisessa yskässä en ole ollut koskaan, konsultoin sentään patologia asiasta.

Mutta tulee se joulu silti, vaikka keittiö on kaaoksessa, kodinhoitohuone pursuaa pyykkiä, joulukoristeita ei ole vielä kaivettu kellarista ja kalat on ostettu tänä vuonna tavallisesta kaupasta. Tänä vuonna joulun on tehnyt ainakin

  • Esikoisen joulumieli, vaikka joulun lähestyessä väsymys on alkanut vallata tilaa sielläkin
  • Malmgårdin joulumarkkinat ja sieltä hankittu ihana tonttuovi
  • Tuomaanmarkkinat ja sen muotoutuminen tärkeäksi perinteeksi
  • Pipareiden leipominen, kuinka tohkeissaan kuopus olikaan
  • Jouluradio, jo vanha ystävä marraskuun alusta saakka
  • Cantores Minores Tuomiokirkossa, se laulu on jotain aivan käsittämättömän kaunista
  • Jo syödyt joululounaat Pihkassa ja töissä, sekä upea illallinen Finnjävelissä
  • Jälleen kerran upeat kukat ja joulukattauksen miettiminen


En tiedä onko tuo paljon vai vähän asioita. Mies sanoi että jouluun tarvitaan vain kinkkua ja pullaa, esikoisen suurin toive on ettei lomalla tehdä mitään, ja joulukuusi tietysti. Minä haluan sen rosollin ja lanttulaatikon.

Joulufiilis on hyvin henkilökohtainen tila, olen huomannut etten jaksa lukea vinkkejä "älä stressaa, osta sitä tee tätä" tai kiinnostua yhdestäkään jouluisesta ruokaohjeesta. Yhtään joululehteä en ole ostanut, en edes jaksanut kaivaa vanhoja lehtiä esiin. Blogien joulujuttuja en ole lukenut ollenkaan. Minä en tarvitse uusia ideoita, sillä vanhat tutut reseptit toimivat.  Jos jotain etsin blogeista, niin elettyä elämää, en siis lokakussa blogia varten suunniteltuja kokonaisuuksia. Yhä enemmän etsin netistä tavallisten ihmisten tavallisia kuvia jouluruuista ja -kattauksista, mutta nekin löytyvät sitten joulun jälkeen, sen eletyn elämän jälkeen.

Finnjävelissä juttelimme pitkään siitä, millaisia jouluja vietämme. Minä kerroin ohjenuorani olevan sen, että teen joka vuosi juuri sen verran kuin huvittaa, en enmpää. Samaa suosittelen kaikille muillekin. Minulta jäi tänä vuonna esim. kalja panematta, sinappi tekemättä ja siivouksista nyt ei tarvitse mainitakaan, mutta silti alkaa joulumieli vallata alaa. Huomenna koristelemme vielä kuusen, ja nautimme kala-aterian. Kaikille päiville on vähän ruuanlaittoa, mutta sekin on jees. Tänään syötiin maksalaatikkoa, paitsi lapset. Vielä kun olisi lunta!

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Helppo kanipata


Onnea on metsästävä mies jolla on metsästäviä kavereita. Saimme kaksi stadin kania valmiiksi käsiteltyinä. Kanit ovat olleet jo tovin pakastimessa, mutta tänään valmistin toisen niistä. Eläin on aika pieni, tuo painoi reilu puoli kiloa. Googlailin ohjeita, ja tuntui että kaikissa oli joko sinappia tai pekonia. Sinappia en halunnut käyttää eikä pekonia ollut, joten tein simppelin padan näin:

1 kani
voita
pippuria myllystä
1 keskikokoinen sipuli
2 porkkanaa
pätkä varsiselleriä
1-2 dl vettä
½ dl väkevää makeaa omenaviinia (Poltsamaa Kuldne)
rosmariinin oksa
muutama oksa timjamia
2 tl suolaan säilöttyjä kapriksia (jos ei ole, lisää vajaa 1 tl suolaa)

Ruskista lihanpalat voissa, rouhi pippuria päälle. Siirrä lihat pataan. Kuori ja viipaloi sipuli ja porkkanat, hienonna varsiselleri. Pyöräytä kasviksia hetki pannulla, siirrä nekin pataan. Kaada pannulle vettä ja ota kaikki maut talteen, kaada neste pataan ja lisää makea omenaviini. Mausta rosmariinilla ja timjamilla ja lisää suolaan säilötyt kaprikset (tai suola). Anna padan hautua kannen alla n. 1½ tuntia, kunnes liha on pehmeää. Irrota lihat luista ja paloittele ne takaisin pataan.

Syötiin pastan ja parmesanin kanssa. Jos haluat, liemen voi suurustaa jauholla. 

ps. Ota pienet luut talteen (ja pakasta), saat niistä toiste pienen hienon liemen.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Valmistautumista jouluun 3 - joulumarkkinat


Minulla ja lapsilla on meidän oma jouluperinne: Tuomaanmarkkinat. Olemme jo monen monta vuotta käyneet Tuomaanmarkkinoilla ennen joulua. Lapset tulevat koulusta bussilla Helsinkiin, minä tulen suoraan töistä heitä vastaan ja vietämme loppupäivän markkinoilla. Jos lapsilta kysyy mikä jouluperinne on tärkeä, tämä on yksi niistä, yleensä ihan ensimmäisenä. (Toinen ainakin tänä vuonna mainittu on se, että ei tarvitse tehdä lomalla mitään.)

Olen jokaisena vuotena ostanut lapsille joko villasukat tai lapaset, vähän tarpeen mukaan. Tänä vuonna esikoinen sai alpakkavillasta neulotun hupun. Kuopus on halunnut käsinuken joululahjaksi, ostamme sen aina samasta kojusta. Meillä alkaakin olla jo hyvä valikoima käsinukkeja (tänä vuonna piti saada kana).



Vaarini oli seppä, ja minun täytyy käydä kertomassa se Onnelliselle sepälle joka vuosi (no ei ehkä ihan joka vuosi onneksi sentään). Joka tapauksessa pitää käydä tuoksuttelemassa lapsuuden tuoksuja ja ihailla/ostaa hienoja rautatöitä. 

Syömme myös päivällisen markkinoilla, joka vuosi jotain erilaista. Tämän lisäksi minä olen parina viime vuonna jonain päivänä käynyt syömässä Grönin puuron lounaalla, suosittelen. Tuomaan markkinoiden ruokatarjonta on mielenkiintoista joka vuosi, ehkä muutkin markkinat voisivat ottaa mallia.

Näille markkinoille kannattaa tulla kauempaakin, joulumieli on ollut joka vuosi taattu, vaikka usein on satanut vettä kaatamalla. Tänä vuonna aikaistettiin reissua päivällä ihan sen takia, että vältyttiin vuoden toistaiseksi pahimmalta keliltä, se oli hyvä päätös se. 


Lämmittävää joulunalusaikaa toivottaa sauvajyvänen!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Valmistautumista jouluun 2 - kauppalistan päivitys

Itsenäisyyspäivän kukat (floristimestari Pirjo Koppi) edelleen upeina

Perinteisen jouluruoka-fanin valmistautuminen jouluun on helppoa koska menun tietää vanhastaan. Kuitenkin pientä muuttumista saattaa tapahtua vuosien aikana, eipä vanhassa listassa ollut esim. tattarijauhoa (Juuren porkkanalaatikko), ja se meinasikin unohtua viime vuonna. Niinpä totesin että on aika päivittää kauppalista.

Printtaan kauppalistan hyvissä ajoin ennen joulua, ja yliviivaan ne asiat, jotka jo löytyvät kaapista (suuri osa yleensä). Niukan joulun vuosina kalojen ja juustojen määrä on vähäisempi, runsaamman joulumielen vuotena niitä on enemmän, muuten on samanlaista joka vuosi.

Kuten kaikki blogia pidempään seuranneet tietävät, meillä syödään hyvin perinteisesti joka joulu. Parina päivänä keskitytään pelkkiin kaloihin, parina päivänä pelkkään kinkkuun ja laatikoihin lisukkeineen. Ja lisäksi jossain välissä muutamia muita perinteisiä herkkuja, esim. pullaa pitää leipoa, se onkin lähes ainoita jouluperinteitä joita mies on tuonut kotoaan. Lopussa on kattava kauppalista, josta 4-5 ihmistä syö joululoman aikana hyvin suunnilleen seuraavanlaisesti:

Luumukiisselia ja riisipuuroa. Monta kertaa.
Leivotaan piparit ja piparitalo.
Tortut helposti kaupan taikinasta ja hillosta.
Pullaa pitää olla aattoaamuna. (hiiva puuttuu listasta)
Hedelmäasetelma on jokavuotinen joulukoriste.

Kalapöytä syödään aina aatonaattona sekä joulupäivänä. Olen näköjään postannut melkein joka vuosi aatonaaton kalapöydän: 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016.

Aattona ja tapanina syödään kinkkua sekä lanttu-, porkkana- ja maksalaatikkoa. Tuuvinki eli imelletty perunalaatikko on nykyään aina siskolta, se vaan on niin hyvää hänen tekemänään. Rosollia, joko punaisena tai keltaisena, ja sienisalaattia löytyy myös.

Juomina meillä on aina kotikalja, olut, vichy, maito ja cokis (tapanina). Ei viiniä, paitsi juustojen kanssa jotain erityistä.


Stressitöntä joulunalusaikaa toivottaa sauvayvänen!

lauantai 9. joulukuuta 2017

Kauriin sydänpata


Itsenäisyyspäivän aterialla oli kauriin ulkofileen lisäksi myös kauriin sydäntä. Sydän oli pieni, painoi vain 200 g, joten ihan yksinään siitä ei olisi ollut perheen ateriaksi. Löysin Juuri Nyt -kirjasta Peuran niskaa -ohjeen, jossa oli peurasta tehty pata lihan lisäksi. Minulla ei ollut peuran niskaa, mutta ajattelin tehdä tuosta pienestä sydämestä pienen padan vähän samaan tapaan. Valmistin siis pienen sydänpadan samalla, kun valkosipuliperunat ja ulkofile valmistui.

1 kauriin sydän (200 g)
2 porkkanaa
1 palsternakka
varsiselleriä (n. 10 cm pätkä)
1 sipuli
öljyä
2 tl tomaattipyrettä
1 tl fariinisokeria
suolaa
rosmariinia
timjamia
1 dl punaviinia
1-2 dl peuralientä

Pilko sydän kuutioiksi. Kuori ja pilko kasvikset kuutioiksi. Ruskista sydän padassa, lisää tomaattipyre, fariinisokeri ja ripaus suolaa. Lisää kasvikset ja kuullota muutama minuutti. Lisää mausteet ja viini. Lisää hyvää lientä sen verran että kaikki juuri ja juuri peittyy. Anna kiehahtaa ja hauduta miedolla lämmöllä ilman kantta tunnin verran.

Tämä oli hyvää, todella hyvää. Tulee varmasti tehtyä myöhemmin isompi pata lihasta tällä ohjeella.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi100 ja kauriin ulkofile


Onnea on itsenäisyyspäivä, ja vieno toive siitä, että jos vaikka suomi100-tohina vähän rauhoittuisi. Onnea on upeat kukat, jotka tuovat syvän ilon siitä, että jotain noin kaunista syntyy suomalaisin käsin ihan tässä lähellä (kukat florisistimestari Pirjo Koppi). Onnea on kotimaiset maanviljelijät, joiden ansiosta saan kotimaisia juureksia pöytään myös henkilökohtaisena katovuotena. Onnea on pakastin, josta löytyy miehen ampumaa kaurista.

Onnea on vapaapäivä keskellä viikkoa ja perhe jonka kanssa viettää sitä. Onnea on myös taju siitä,  että arki kaventaa kummaltakin puolelta sitä yhtä vapaapäivää. Niinpä sitä voi olla armollinen itselle ja yksinkertaistaa menua reilusti: unohtaa se monen ruokalajin menu ja vaativat ruokalajit, ja keskittyä olennaiseen, eli siihen kauriiseen ja jälkiruokaan. 


Itsenäisyyspäivän 2017 menu:

Kauriin ulkofile, Kauriin sydänpata, Valkosipuliperunat

Hilla-Pavlova


1 kauriin ulkofile (800 g)
1-2 rkl öljyä
1 oksa rosmariinia
3 oksaa timjamia
suolaa myllystä

Poista kaikki kalvot lihasta. Sekoita öljyn sekaan pilkotut yrtit ja levitä öljy fileelle. Rouhi reilusti suolaa lihalle. Ruskista file kuumalla valurautapannulla. Jos file on hyvin pitkä ja selvästi kapeampi toisesta päästä, voit taittaa osan kaksinkerroin. Siirrä file paistovuokaan ja paista 200 asteessa haluttuun kypsyysasteeseen, minä paistoin nyt vähän vajaa 15 min. Kääri liha folioon ja anna tasaantua vartin verran. 

Viipaloi liha ja tarjoa sydänpadan ja valkosipuliperunoiden kanssa. Kuten mies totesi, kauris on kyllä parasta kaikista hirvieläimistä. Jälkiruuaksi oli ihana hilla-pavlova hyvän jälkiruokaviinin kanssa.


Myös illaksi varauduin helpolla suunnitelmalla. Mitäpä sitä suomalainen muuta tekisi itsenäisyyspäivän iltana kuin katsoisi Linnan juhlia tuntitolkulla. Lautaselle reilu annos kasviksia dipattavaksi (se puoli kiloa päivässä katsos) ja perinteiset kahvipöyän herkut lisäksi, eli maistuvaa kahvikakkua, ehkä joulutortuttuja ja tietysti Suomeakin vanhempaa marmelaati-laatua eli Finlandiaa. Lisäksi glögiä ja ehkä vielä toinen lasillinen hyvää jälkiruokaviiniä.


Onnea Suomi ja onnea suomalaiset ja kaikki yhdessä!

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Valmistautumista jouluun 1 - hopeat

Kukat floristimestari Pirjo Koppi

Tämä vuosi on niitä vuosia, jolloin jouluun valmistautuminen on mukavaa. Minuun on tarttunut esikoisen innostunut joulumieli, hän totesi jo marraskuun alkupuolella, että ihanaa kun joulu tulee, se on vuoden parasta aikaa, paljon kivempi kuin vaikka omat synttärit. Jouluinnostus näkyy mm. siitä, että jouluradio on soinut ahkeraan, ja monesta kanavasta on voinut valita aina mieluisan kappaleen.

Joulumieli näkyy myös siitä, että pitää taas kiillottaa hopeat jonkun vuoden tauon jälkeen. Jos ei muuta, niin tuo vanhemmiltani kihlajaislahjaksi saatu kauha ("Kauha yhteiseen soppaan" lukee edelleen rasiassa olevassa kortissa) joka on ihan must rusinasopassa joulun pyhien aikana. Tähän mennessä olen jo keittänyt 8 l rusinasoppaa pääasiassa esikoisen toiveesta, ja jatketaan rusinasopalla taas joululoman kynnyksellä. 

Minä kiillotan hopeat aina siihen tarkoitetulla kiillotusliinalla. Mikäs sen mukavampaa kuin levittää hopeat pöydälle, laittaa joululaulut soimaan ja keskittyä kiillottamiseen. Kätten jäljen näkee heti ja pienen vaivannäön jälkeen voi keskittyä ihailemaan omaa ahkeruutta. Ja alkaa suunnitella joulukattausta. Kyllä kelpaa nostella rosollia lautaselle hopeisella salaattiottimella, tai kauhoa riisipuuroa jäätelölusikalla ja kruunata se hopeakauhallisella rusinasoppaa. Ainoa mikä pitää muistaa, on olla kattamatta hopeiset aterimet kalapöytään, hopea ei nimittäin kestä lipeäkalaa.


Iloista joulunalusaikaa toivottaa sauvajyvänen hymyssäsuin!


lauantai 2. joulukuuta 2017

Härkis-hampurilainen ja sokerijuurikas-salaatti


Einesmutsi tässä taas hei. Jos lapsella on lauantaina kuuden tunnin koulupäivä johon aikuinenkin osallistuu, on ihan mahdollista että tarjolla on eineksiä päivälliseksi. Meillä ei juurikaan ole eineksiä syöty, pikaisesti saatava ruoka on yleensä savukalaa tai jotain sellaista. Mutta olen huomannut, että nykyään saattaa eineksiä olla silloin tällöin, ja nämä ovat aina jotain kasvistuotteita. En kai ole koskaan ostanut hampurilaisiin valmispihvejä, paitsi Härkis-pihvejä olen kyllä ostanut jo muutaman kerran. Hyvät sämpylät Kanniston leipomosta, väliin milloin mitäkin, ja kaikille kelpaava kasvisateria on valmis.

Tällä kertaa tein hampurilaisten väliin kaalisalatin, johon raastoin sokerijuurikasta. Hyvä yksinkertainen raastesalaatti:

pala kaalia
1 porkkana
pala sokerijuurikasta
1 pienen pieni sipuli
2 rkl kermaviiliä
1 tl sinappia
1 tl etikkaa
ripaus suolaa, kaksi sokeria

Pilko kaali ihan ohuiksi suikaleiksi. Raasta porkkana ja sokerijuurikkaan pala raastimen karkealla terällä, pilko sipuli pieneksi. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja sekoita kaikki sekaisin.

Hampurilaisiin tuli hyvä sämpylä, Härkis-pihvi, pala juustoa, ketsuppia, hampurilaiskastiketta, kurkkusalaattia ja reilusti kaalisalaattia. Lopun salaatin voi syödä sellaisenaan.