Kinuskipuolukkapulla

Minulla on tapana tehdä maanantaisin jälkiruokaa, ollut jo useita vuosia. Maanantai ei tunnu ollenkaan niin ankealta päivältä, kun tietää että ruuan jälkeen saa pienen jälkkärin. Se on usein jotain kiisseliä, rahkaa, hedelmää, jäätelöä ja sen sellaista. Sitten on sellaisia maanantaipäiviä, jolloin tietää että nyt tarvitsee vähän stydimpää jälkkäriä, jotta se riittää kompemsoimaan maanantain. Eilen oli sellainen maanantai. Niinpä sitten tein pullataikinan nousemaan ennen kuin valmistin nopean strutsimakkarasopan, ja ennen kuin kävin pöytään syömään oli iso makaronilaatikko uunissa. Se ehti hyvin paistua sillä aikaa kun olin syönyt, pullataikina kohonnut ja pullat leivottu nousemaan. Ensimmäinen pellillinen pullia meni uuniin samalla luukun aukaisulla kuin makaronilaatikko tuli ulos. Paistoin pari pellillistä isoja korvapuusteja ja sitten yhden pellillisen kinuskipuolukkapullia. 

5 dl maitoa

2½ dl strutsinmunaa

2 dl sokeria

1 rkl kardemummaa

2 tl suolaa
1 pala hiivaa

n. 16-17 dl jauhoja

150 g voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Vatkaa muna, sokeri ja mausteet sekaisin, kaada lämmin maito joukkoon. Sekoita hiiva mukaan ja lisää jauhoja tarpeen mukaan. Lisää sulatettu voi, ja vaivaa niin että saat hyvän sitkon taikinaan. Anna taikinan kohota vajaa tunti.

Leivo taikinasta esim. korvapuusteja, tai tee kinuskipullia, eli levitä päälle vaikka karamelliksi keitettyä kondensoitua maitoa ja puolukoita. Voitele pullat munalla kohotuksen jälkeen, lisää vähän raesokeria päälle ja paista n. 12 minuuttia 225 asteessa. Perheraati oli kyllä sitä mieltä, että tavalliset korvapuustit olivat parempia, mutta tulipahan kokeiltua ja käytettyä parasta ennen päiväyksen ohittanut kondensoitu maitokinuski.

Puolukkaomenapiirakka

Puolukka vielä raakaa, valkoisimmat jo perattu pois

Menimme tänään isän kanssa puolukkametsään optimistisesti kolmen ämpärin kanssa. Metsässä olimme muutaman minuutin, poimimme litran puolukkaa ja totesimme että kaikkien muiden hehkutuksesta huolimatta täällä ei vielä ole puolukka-aika. Marjat olivat kyllä päältä punaisia, mutta toiselta puolelta vielä ihan valkoisia. Ja tämä oli se aurinkoisin rinne, muualle emme edes lähteneet. Tuossa ajassa muuten tapoin parisenkymmentä hirvikärpästä, ja uimaan mennessä käänsin vielä vaatteista muutaman. Mutta siis puolukat saivat vielä jäädä odottamaan, toivotaan lämpimiä ilmoja niin pitkälle että marjat ehtivät kypsyä. Enpä muista toista vuotta ettei puolukat olisi kypsiä vieä syyskuun puolessa välissä. Puolukoita ei näytä ihan hirveästi olevan täällä päin eli saatan joutua käymään torillakin. 

Minulla oli siis käytettävissä litra puolikypsiä puolukoita, nämä olisivat muuten olleet täydellisiä hyytelöpuolukoita. Mietin että mitä niistä tekisi, ja päädyin puolukkapiirakkaan. Mies oli toivonut pullaa lauantaille, joten piirakan pohja oli helposti päätetty. Puolukat ihan sellaisenaan eivät olisi riittäneet pellilliseen piirakkaa, joten päätin lisätä vähän omenaa sekaan, nyt kun sitä Antonovkaa kasvaa täälläkin. Ihan kypsiä omenat eivät vielä ole, mutta hyvin kävivät piirakkaan.

1 l puolukkaa

4-6 hapanta hillo-omenaa

½ dl vettä

2 dl hillosokeria

pullataikinaa 2 dl maidon verran

Laita puolukat ja kuoritut omenanlohkot kattilaan. Lisää vettä vähän ja nosta se kiehuvaksi. Lisää hillosokeri ja keittele muutama minuutti välillä sekoittaen. Sammuta hella ja jätä hillo vielä hautumaan kattilaan (ja käy sillä välin hakemassa voita serkkulasta). Painele omenalohkoja vähän, tai jos haluat sileää hilloa, soseuta se sauvasekoittimella.

Tee normaali pullataikina, ja kauli siitä pellin kokoinen levy. Minä tein nyt 6 dl:n taikinan ja sain tämän piirakan ja kaksi pellillistä korvapuusteja. Anna taikinalevyn kohota vähän ja levitä jäähtynyt hillo päälle. Voitele reunat ja paista 200 asteessa n. 25 minuuttia, tai kunnes reunat ovat sopivan kypsiä. Anna piirakan vähän jäähtyä ja nauti kylmän maidon kanssa. Hyvää, kirpeän hyvää (lapset eivät aio edes maistaa).

Mustikka-aika

Tänään oli hieno päivä (enkä puhu nyt säästä, sellainen 16 astetta lämmintä ja pilvistä, vesi 18 astetta). Jos päivä alkaa sillä, että poimii katajanmarjoja vieressä olevasta puusta, laittaa hirvenpaistin maustumaan päivällistä varten ja syö nopeasti talkkuna-annoksen. Ja lähtee mustikkametsään, jossa on marjoja. Se on hyvä päivä se. Olin isän kanssa tunnin metsässä ja sain suunnilleen kahdeksan litraa marjaa, niin hyvä marjavuosi on. Ei haittaa että mustikka-aika on melkein kuukauden myöhässä, pääasia että niitä on. Sitä onnentunnetta, mikä minut valtaa metsässä marjastamassa, on vaikea kuvailla, se on sellaista primitiivistä hyvänolontunnetta selviytymisestä, ja jonkinlainen alitajuntainen tajuaminen kuinka onnellinen sitä saa olla, kun pääsee metsään ja vielä nauttii siitä.

Metsästä paluun jälkeen söimme kunnon aamiaisen, yksi söi mustikkamaitoa, toiset vaniljajugurttia mustikoiden kanssa, ja minä ja isä syötiin mustikkapöperöä. En muista milloin se olisi maistunut niin hyvältä, välivuosi mustikoista on näköjään vienyt muistin.

Hyvä päivä jatkui sillä, että ruuaksi oli todella hyvä pieni hirvenvasan paisti jonka käytin grillin kautta, lisänä uusia uuniperunoita ja kesän ensimmäinen kantarellikastike. Jos katajanmarjat olivat pari metriä ovesta, niin kantarellit olivat suunnilleen kymmenen metriä ovesta. Eli kun perunat olivat uunissa, kävin poimimassa sienet, tein kastikkeen ja sitten syötiin. 

Sillä välin pullataikina nousi, ja leivoin pari pellillistä korvapuusteja ja mustikkapiirakan illaksi. Pullaa syötiin ennen sanusaunaa, piirakka sen jälkeen. Piirakan tein kuten ennenkin, eli 2½ dl pullataikina, päälle n. pari litraa mustikoita, joiden sekaan on lisätty n. 1 dl sokeria ja 2 rkl perunajauhoja. Minä en tee piirakasta kovinkaan (yhtään jos lapsilta kysytään) makeaa, eli sokeria voi laittaa enemmänkin, jos haluaa makeaa piirakkaa. Sitten voideltu piirakka laitetaan 225 asteeseen uuniin, ja paistetaan n. 20 minuuttia. Ihan parasta, kelpasi myös niille, joiden mielestä murupohjainen piirakka on parasta. Mutta se tekee joka tekee sellaisen kuin haluaa. 

ps. Eilen kiersin sienipaikat. Tatteja ei ollut, rouskujakaan ei vielä ollut, mutta kantarellejä tuntuu olevan enemmän kuin olen koskaan täällä nähnyt. Ne ovat vielä pieniä, peukalonpään kokkoisia, joten jätin ne pienet kasvamaan. Kastikesienet tuli omasta pihasta. Lampaankääpiäkään ei vielä ollut, orakaspaikat (kuten suurin osa tattipaikoista)  ovat avohakkuuna nyt.

pps. kamera jäi kotiin, kuvat otettu puhelimella.

Pullapäivä - lakritsipullaa ja suklaapullaa

 

Minä kyselin muutama viikko sitten mielipiteitä yleiskoneista, siinä vaiheessa kun olin jo mielessäni päättänyt ostaa Kenwoodin. Sain kuitenkin niin hyvin perusteltua tekstiä Ankarsrumin puolesta, että loppujen lopuksi päädyin siihen. En ulkonäön takia, vaikka helmenvihreä kone onkin sievä, vaan sen takia, että luvassa oli kestävä ja luotettava kone metalliosineen, jossa on kunnolla tehoa, joka on hiljainen ja siinä on hyvin toimivat lisäosat (lähinnä lihamylly ja raastin kiinnostivat). Kone vaivaa taikinaa samaan tyyliin kuin vaivaisi käsin, sen sijaan että vaan pyörittäisi taikinaa, kuten yleensä yleiskoneet tekevät. Ja ennenkaikkea, se on tehty Ruotsissa eikä Kiinassa.

Koska kyseessä oli iso ostos, halusin nähdä ja kuulla koneen myös omin silmin ja korvin ennen lopullista päätöstä. Niinpä kävelin Eiringin liikkeeseen, jossa oli helmikuun ajan synttäritarjouksena kaikesta -20%. Se sopi hyvin, kaiken lisäksi tavarat sai kotiin postin kautta ilmaiseksi. Loppujen lopuksi ostopäätös oli helppo tehdä: minulle näytettiin hyvin konkreettisesti miten kone toimii eli tekemällä kilon juurileipätaikina. Aika huippua, vai mitä. Ja samalla vakuutuin vielä enemmän oikeasta ratkaisusta, sillä en ole niin upeita sitkosäikeitä nähnyt ikinä. 

Kone tuli kotiovelle perjantaina illalla, reilu viikko meni, sillä lihamyllypaketti tuli tuli Ruotsista saakka. Mutta jos asiaa on pohtinut vuosikaupalla, ei yksi viikko sinne tänne enää kamalasti tuntunut. Kaikenlaista sitä on ehtinyt yhdessä viikonlopussa kokeilla. Tähän mennessä olen tehnyt aamiaissämpylöitä lauanataina (ja kyllä, kone on niin hiljainen, ettei kukaan, ei edes se huonosti nukkuva, herännyt meidän avonaisessa kodissa koneen ääniin!). Päivällä tein tiikerikakun esikoisen kanssa. Tiikerikakku oli ehkä paras minkä olen tehnyt, ja niin se taisi olla muidenkin mielestä, aivan loistava koostumus taikinassa. Käytin samaa ohjetta millä olen tehnyt kymmeniä vuosia, mutta silti tämä oli parempi kuin ennen. Yksi vaalea juurileipä on nousemassa ja pullia teimme esikoisen kanssa oikein ison taikinan. Tämä taikina ei tehnyt tiukkaakaan, eli seuraavalla kerralla tehdään litran taikina.

Punaiset housut ja Vääksyn Myllyn jauhot

7,5 dl maitoa

3 munaa

3 dl sokeria

½ tl vaniljajauhetta

1 rkl kardemummaa

2 tl suolaa

75 g hiivaa (1½ pakettia)

n. 2,4 l jauhoja

225 g voita

Tee tavallinen pullataikina: Lämmitä maito, sillä välin laita kulhoon munat, sokeri, vanilja, kardemumma ja suola ja sekoita/vatkaa sekaisin/vaahdoksi. Kaada kädenlämpöinen maito, sekoita hiiva joukkoon. Lisää jauhoja, älä ihan kaikkea kerralla, vaan tunnustele mikä on hyvä määrä. Lisää vähän sulatettu voi ja vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi, meidän viileässä kodissa siihen meni n. 45 minuuttia. Leivo sen jälkeen sellasia pullia kuin haluat.

Me teimme nyt kaksi pellillistä tavallisia kanelikierrepullia (taikinalevyn päälle voita, kanelia ja sokeria, paisto 225 astetta n. 12-14 min). Lisäksi teimme yhden ison lettipullan, esikoinen halusi harjoitella pullan letittämistä. Hieno tulikin, ensi kerralla tehdään vähän pienempi (nyt oli 1050 g taikinaa, ensi kerralla otetaan siihen n. 750 g taikinaa ja jatketaan harjoitusta).

Yhden pellillisen tein "jämä"pullia. Käytin yhden pistaasitahnapurkin jämät (vihreä vuoka), Pärlansin suklaakinuskitahnan loput (pinkki vuoka) ja suolalakritsikastikkeen jämät (keltainen vuoka). Kaulin levyn pullaa, levitin kutakin tahnaa 1/3:lle taikinalevyä, käärin levyn rullalle, leikkasin pulliksi ja nostin vuokaan. Kohotus, voitelu ja normaali paisto 225 astetta n. 12-14 minuuttia. Jäähtymisen jälkeen pursotin päälle sokeikuorrutusta. Seuraavalla kerralla laitan kastikkeita vähän ohuemmalti, nyt osasta kastiketta pursui pellille pullien kohottua. Mutta hyviä olivat nämäkin, tahmaista mutta hyvää.