maanantai 31. joulukuuta 2012

Lime-piirakka


Tämä sai olla ensimmäinen leivonnainen joulupukilta saamastani uudesta Magnolia Bakeryn kirjasta. Löysin kaappeja siivotessa kaksi purkkia kondensoitua maitoa, jotka olivat menossa vanhaksi. Valitsin kirjasta ohjeen, johon sain ne melkein käytettyä. Ohjeessa oli "ginger nut" -keksejä, mutta minä käytin Bastogne-keksejä (kaneli-sokeri-keksejä) ja lisäsin vähän inkivääriä lisäksi.

55 g voita sulatettuna
125 g keksinmuruja
ihan pieni ripaus jauhettua inkivääriä

600 g kondensoitua maitoa
6 munankeltuaista
250 ml limen mehua (minulla meni 10 limeä)
1 rkl raastettua limen kuorta

Sekoita sulatettu voi, keksinmurut ja inkivääri keskenään. Painele ne 23 cm piirakkavuokaan. Paista 10 minuuttia 140 asteessa uunissa, anna jäähtyä kymmenisen minuuttia.

Sillä välin vatkaa kondensoitu maito, munankeltuiaset ja limen mehu, lisää raastettu kuori ja jatka vatkaamista niin että kaikki ovat sekaisin. Kaada täyte pohjan päälle, paista 25-30 minuuttua. Anna jäähtyä puolisen tuntia ja sitten laita jääkaappiin ainakin kahdeksi tunniksi tai mieluiten yön yli.

Tämä piirakka oli lasten mielestä liian kirpeä ja miehen mielestä liian makea, ota tuosta sitten selvää. Minä ihan tykkäsin, mutta jäin niin selvään vähemmistöön, että epäilen tuleeko toista kertaa tehtyä. 

Mukavaa vuodenvaihdetta ja rauhaisaa uutta vuotta 2013!

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Uusi vuosi ja uudet+vanhat kujeet

Mökin laituri joulukuun alussa - miehen ottama kuva

Minä en ole sitten teinivuosien jälkeen tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia. Tasaisesti mennään  vuodesta toiseen, siinä se. Mutta väkisinhän se lähestyvä tammikuun ensimmäinen aina jotain ajatuksia herättää. Tänä vuonna se herättää toiveen, että tämä hullu vuosi olisi todellakin takanapäin, ja nyt saisin keskittyä ihan vaan elämiseen ja olemiseen jatkuvan suorittamisen ja aikatauluttamisen sijaan. Blogin suhteen ei ole ilmeisesti tänä(kään) vuonna mitään uutta tulossa, en ainakaan heti keksi. Muutama ruokaan liittyvää asiaa on kuitenkin mielessä:

1) Ruokahävikin kanssa on ihan pakko skarpata edelleen. Pistän kyllä osan viimevuotisen kiireen piikkiin, että hävikkiä pääsi syntymään, kun ei yksinkertaisesti ehtinyt tehdä kaikkea mitä luuli ehtivänsä. Mikä siis ei ole mikään muu kuin tekosyy. En kuvittele pääseväni nollaan, mutta tarkoitus on päästä lähelle sitä tänä vuonna. Olin tyytyväinen kun jouluna hävikkiä ei tullut käytännössä ollenkaan, mutta kuivakaappien siivous puolestaan palautti minut takaisin maanpinnalle ettei todellakaan ole aihetta ylpistymiseen.

2) Keittopäivä. Vähän otin varaslähdön joulukuun puolella, kun aloitimme viikottaisen keittopäivän. Sovimme perheen kanssa, että kerran viikossa arkisin teen keittoa, jonka jokainen vuorollaan saa toivoa. Perheemme koosta johtuen jokainen saa kerran kuussa toivomaansa keittoa. Minusta on kiva kun ei aina tarvitse miettiä että mitä ruokaa tekisi, ja kaikista on kiva toivoa jotain keittoa vuorollaan. Kuopus toivoi jo siskonmakkarakeittoa, ja lapset söivätkin sitä ihan hulluna. Esikoinen toivoi hernekeittoa, se oli helppo tehdä nyt kun kinkkua oli vielä jäljellä. Katsotaan mitä kaikkea kivaa vielä keksitäänkin, minun pari seuraavaa toivetta on jo tiedossa. Mennään ikäjärjestyksessä, eli minä olen viimeisenä vuorossa.

3) Kalapäivä jatkuu. Minulla on ollut tapana jo vuosikausia, jollei -kymmeniä, tehdä kalaa ainakin kerran viikossa. Lapset saavat koulussa/hoidossa kerran viikossa kalaa, tai ainakin "kalaa", ja minä huolehdin sitten siitä, että saavat kalaa toisen kerran kotona, jotta suositeltu kaksi kalaruokaa viikossa täyttyy. Joskus syödään useamminkin, mutta tuo on minimi, mitä on tullut tehtyä. Sitä on helppo jatkaa.

4) Jälkiruoka maanantaisin. Jo jonkun vuoden ajan olen tehnyt jälkiruokaa maanantaisin (useasti ainakin, jos ei ihan joka maanantaina kuitenkaan). Monillahan perjantai on se herkkupäivä, mutta minusta perjantai on kiva päivä joka tapauksessa, maanantaihin sen sijaan mahtuu jotain ylimääräistä kivaa, kuten jälkiruoka. Lapsetkin sanovat pitävänsä nykyisin maanantaista, ja se on paljon se.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Aromaattinen villisikapata River Cottagen tyyliin


Tämän ruuan esikuva löytyy River Cottage Meat Book -keittokirjasta (Aromatic pork belly hot pot). Siinä oli käytetty possua, mutta minä käytin villisikaa, sellainen n. kiloinen patapala jalkaa tällä kertaa. Muutenkin vähän  muutin reseptiä, minulla ei esim. ollut kevätsipulia, käytin sitten tavallista sen sijaan. Määrätkin ovat erilaisia, kun lihaa oli alun alkaen eri määrä. Mutta ilman tuota alkuperäistä ohjetta tätäkään ruokaa en olisi tehnyt.

n. 1 kg villisian patalihaa (tai porsasta)
1 l villisikalientä (tai jotain muuta lientä) tai vettä
1 iso sipuli (n. 10 kevätsipulia ohjeen mukaan)
75 ml soijakastiketta
25 ml riisiviinietikkaa (ohjeessa oli myös riisiviiniä)
1½ rkl ruokosokeria
2 tähtianista
n. 7 cm pätkä inkivääriä kuorittuna ja pilkottuna
hyppysyellinen kuivattua chilirouhetta

Leikkaa liha paloiksi, n. 2,5 X 5 cm, tai mitä sattuu tulemaan kuten tuosta jalkapalasta. Laita kattilaan, kaada päälle kiehuvaa lientä niin, että liha peittyy hyvin, anna kiehua. Kuori vaahtoa pois niin kauan kuin sitä muodostuu. Pilko sipuli (tai puolet kevätsipuleista), lisää se ja muut mausteet sekaan. Sekoita hyvin, anna padan kiehua uudestaan. Pienennä lämpöä niin, että liemi juuri ja juuri poreilee, ja keitä kaksi tuntia kannen alla. 

Ota lihat ja sipulit talteen ja siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan. Kuori rasvaa pois niin paljon kuin saat. Anna liemen kiehua reilusti kasaan niin, että siitä tulee aavistuksen siirappimaista. Älä kuitenkaan konsentroi liikaa, ettei siitä tule liian suolaista. Lisää lihat takaisin liemeen (ja loput pilkotut kevätsipulit). Syödään nuudeleiden kanssa. Oli todella hyvää, lisukkeeksi sopii hyvin vaikka aasiailaishenkinen kaalisalaatti. Kuten reseptistä näkee, tässä on samaa makumaailmaa Farangin karkkipossun kanssa.

torstai 27. joulukuuta 2012

Joulun kirjalahjat


Tänä vuonna joulun kirjalahjat osuivat todella nappiin (toisin kuin viime vuonna). Näköjään kun itse ostaa, saa mitä sattuu tulemaan. Kollega suositteli Magnolia bakeryn leivontakirjaa, ja niinpä sitten tilasin sen Amazonilta, ja kyllä kannatti. Tästä tullaan tekemään vielä monenlaista herkkua, kirjasta löytää monenlaisia jenkeistä tuttuja leivonnaisia ja paljon uuttakin. Ainoa miinus kirjasta on siinä, että kuvia olisi voinut olla enemmänkin.

Toinen lahja oli Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut. Kirjasta on jo sanottu suunnilleen kaikki oleellinen, ja minä tyydyn sanomaan että suosittelen tätä kirjaa kaikille. Paljon oli tuttua asiaa, mutta paljon oli uuttakin. Toivon että mahdollisimman moni lukisi tämän kirjan ja miettisi omia kulutustottumuksiaan. Kuten on nähty, kuluttajilla on valtaa niin halutessaan, sekä hyvässä että pahassa. Koitetaan käyttää sitä valtaa hyvään!

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Luumurahka

Tämä on yksi niistä joulun jälkiruuista (hedelmäsalaatin ja luumukiisselin lisäksi) mitä tulee tehtyä joka vuosi. Maailman helpointa, mutta hyvää kaikkien mielestä. Teen tämän vähän oikoen, mutta hyvin maistuu silti:

2 dl kermaa
500 g rahkaa (tai puolet siitä jos haluaa kermaisempaa)
300 g luumumarmeladia
vähän sokeria niin halutessa

Vatkaa kerma löysähköhköksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon rahka ja luumumarmeladi, lisää sokeria maun mukaan, jos haluat. Minusta sokeria ei tarvitse lisätä, kun jouluna tulee syötyä muutenkin paljon äkkimakeaa.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Kastike kinkulle



Olen aina sanonut että meillä on aina täsmälleen samat ruuat jouluaterialla, joskus vähän pelkistetympänä, joskus vähän runsaampana, mutta uusia makuja ei ole tullut vuosiin. Mutta täytyyhän aina olla se poikkeus, joka vahvistaa säännön: tänä vuonna tein kastikkeen kinkulle, kun näin niin houkuttelevan ohjeen mielenkiintoisessa ja kulinaristisesti mainiossa Iskä kokkaa -blogissa. Tätä oli pakko tehdä:

1 dl kinkun paistolientä
1 dl sokeroimatonta omenasosetta (esim. Piltti)
1 dl Coca Colaa
1 dl kermaa
1 rkl vehnäjauhoa

Sekoita kaikki kattilassa ja anna kiehua hiljalleen vähän aikaa. Alkuperäissä ohjeessa kastiketta ei suurustettu mitenkään, mutta minä lisäsin vähän vehnäjauhoa. Hyvää, todella hyvää.


Kuten viime vuonna jo totesin joulu-aterian juomista, minusta kotikalja (tai hyvä olut) on se oikea juoma jouluruuille. Toki maito ja kivennäisvesikin käy :) Mutta viini on selvästi ei-ei meidän joulupöydässä, se ei vaan maistu hyvältä jouluruokien kanssa minun suussani. Sen sijaan Coca Cola sopii joulun makuihin hyvin. Asia tulee erittäin selväksi myös tämän kastikkeen myötä: aivan loistava kinkun kaveri!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulun kalapöytä ja lipeäkala uunissa

Meillä on tapana syödä aatonaattona kala-ateria. Minä pidän kaikista jouluruuista paljon ja sen lisäksi kalat ovat suurta herkkua ympäri vuoden. Jos kaikki ovat tarjolla kerralla, harmittaa kun ei jää kalojen jälkeen riittävästi tilaa laatikoille, tai sitten kalat jäävät liian vähälle.

Aatonaaton ruualla on yleensä mätejä lisukkeineen, kolmea sorttia lohta, graavattua siikaa, lipeäkalaa, keitettyjä perunoita, rosollia ja salaattia, joskus sillejä ja silakoita. Lipeäkalan kanssa syömme (siis ne jotka syövät lipeäkalaa = minä ja isä) aina voisulaa, maustepippuria ja suolaa. Olen tähän mennessä aina keittänyt lipeäkalan, mutta nyt ajattelin kokeilla uunissa paistamista Hiidenuhman innoittamana. Olen onnistunut keittämään kalan muusiksi muutaman kerran, olisi varmaan pitänyt käyttää silloinkin paistomittaria.


Ostin lipeäkalan Hakanimen hallista irtomyynnistä, ensimmäistä kertaa en siis ostanut lipeäkalapussia marketista. Laitoin kalan vuokaan, tökkäsin mittarin paksuimpaan kohtaan, ja laitoin kalan 175 asteeseen uuniin. Minulla oli vähän vajaa kilon kokoinen kalanpala jonka laitoin puoliksi, tänään syötiin toinen puolikas, ja huomenna on tarkoitus syödä toinen. Paistoin kalaa siihen asti, että se oli 70-asteista, siihen ei mennyt kovinkaan kauaa aikaa. Sen jälkeen kaadoin nesteet pois vuuasta ja annoin kalan levähtää hetken. Sekä minä ja isä olimme sitä mieltä että oli parasta lipeäkalaa ikinä. Näin tulen tekemään jatkossakin. Kuvat eivät tee taaskaan oikeutta oikein millekään, kaikilla oli kiire päästä pöytään ja siinä ei paljoa kuvailla. Lipeäkala on tuo valkoinen kala :)

Aivan kuten presidenttiparinkin, myös meidän jouluisen kukkakimpun teki Pirjo Koppi ja toi sen minulle kotiin aamulla. Siitä alkoi joulu!

Sauvajyvänen toivottaa rauhaisaa ja juuri sopivaa joulua kaikille. Pidetään huoli toisistamme <3

lauantai 22. joulukuuta 2012

Porkkanalaatikkko

Porkkanalaatikko on minulle se vähiten mieluinen joulun laatikoista, monena vuotena en edes tee sitä. Olen kokeillut siitä monenlaista versiota, mutta mikään ei ole ollut juurikaan toistaan parempi. Kummitätini tarjosi kuitenkin kerran porkkanalaatikkoa, joka oli minusta parasta siihen mennessä, ja olenkin käyttänyt sitä reseptiä (hieman muunnellen) siitä asti.

2 dl vettä (alkup. ohjeessa 3 dl)
½ dl puuroriisiä (alkup. ohjeessa 3/4 dl )
400 g porkkanoita
3 dl maitoa
1 kananmuna
3/4 tl suolaa
ripaus valkopippuria

korppujauhoa, voita

Keitä riisi kypsäksi. Keitä porkkanat kypsiksi ja survo ne. Sekoita kaikki aineet yhteen ja kaada seos voideltuun vuokaan tai kahteen pieneen vuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja voinokareita. Paista 200 °C n. 40 min. Tämä annos on juuri sopiva kahteen tuollaiseen pieneen astiaan, sekä Illusia-vuoka että foliovuoka vetävät 0.5 l.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Jouluinen omenajälkiruoka

Joululoman alkamisen kunniaksi syötiin tänään keittoaterian päätteeksi jälkiruoka. Jälkiruoka oli maailman helpoin kun se oli tehty jo etukäteen. Olin pakastanut omenoita liemessä sadonkorjuuaikaan, mutta toki omenoita voi marinoida myös nyt.

Minä sulatin jouluisessa mausteliemessä pakastettuja omenoita ja tein kermavaahdon jonka maustoin vaniljalla. Yksinkertaista mutta hyvää. Omenoiden keitinliemessä oli vanilja- ja kanelitankoa, kardemummaa ja tähtianista ja tietysti sokeria. Hyvä raikas jälkiruoka, jossa maistuu syksy ja joulu. Ei ehkä mikään lasten uusi lempijälkiruoka, mutta tarkoitus on käyttää loput hedelmäsalaattiin jota siis toivottiin.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Suklaakuorrutetut taatelit


Työpaikallamme, kuten varmaan monella muullakin, on tapana tuoda matkoilta tuliaisia. Työkaveri toi yhdeltä matkaltaan tuliaisiksi suklaaseen dipattuja taateleita, joiden sisällä oli manteli. Ihan parasta! Niitä oli pakko kokeilla, ja sen jälkeen niitä on tullut tehtyä useastikin. Tarvitset vain

taateleita
manteleita
tummaa suklaata sulatettuna

Tee taateliin viilto ja poista kivi. Lisää tilalle manteli ja sen jälkeen dippaa taatelit sulaan suklaaseen. Anna vähän jähmettyä ja nauti. Aivan ihana joulun herkku.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Herra Heinämäen joulu 25.12.2012 klo 9.19


Olen useammassakin kirjoituksessa viitannut parin vuoden takaiseen ohjelmaan Herra Heinämäen joulu. Nyt on pakko jakaa kaikille ilosanoma siitä, että ohjelma esitetään uusintana tänä vuonna. Ohjelmaa ei ole saanut DVD:llä eikä sillä ole ollut nettikatseluoikeuksia. Meillä se onnneksi on tallennettuna ja sitä onkin katsottu kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, ja aina se jaksaa lämmittää mieltä yhtä lailla.

Nyt kaikki television ääreen joulupäivänä 25.12.2012 klo 9.19. Tässä on ohjelma, josta välittyy joulun lämmin tunnelma ja hyvä mieli jää varmasti jokaiselle. Musiikki on loistavaa, kuten Pujolla ja Lato-orkesterilla aina on, ja ohjelmasta nauttii varmasti jokainen (vähänkin jouluihminen) ikään ja sukupuoleen katsomatta.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Piparminttusuukot

Kuka muistaa Milos Formanin elokuvan Amadeus (1984)? Siinä oli näitä makeisia, ja silloin ajattelin että näitä on pakko kokeilla. Joskus vaan asioilla ottaa aikaa tapahtuakseen, mutta kyllä ne voivat silti tapahtua. 

Löysin tämän reseptin Leivotaan-lehdestä (loka-joulukuu 2012), tosin huomasin että se on lähes identtinen ohje Kotikokista löytyvän ohjeen kanssa. Annoksesta tulee n. 30 litteää makeista, tai vähän vähemmän jos käyttää korkeampia muotteja. Minä tein suukkoja näin:

4 dl tomusokeria
1 dl vettä
1 tl etikkaa
10 tippaa piparminttuöljyä

75 g tummaa suklaata

Keitä sokeria, vettä ja etikkaa kymmenisen minuuttia, siihen että seos on n. 116 asteista ja paksuuntunutta. Anna seoksen vähän jäähtyä, sekoita sitä koko ajan, lisää piparminttuöljy ja sekoita tasaiseksi. Jos seoksen antaa jäähtyä liikaa, se jämähtää jätti-isoksi makeiseksi. Lusikoi seosta napeiksi voipaperille tai haluamiisi muotteihin. Anna jähmettyä. Sulata suklaa ja koristele sillä.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Texmex-villisika: villisika menee chiliin

...mutta ei se mahtunutkaan sinne (vrt. mummo puolukassa). No ei vaan, pitää pitää tosikon mainetta yllä ja laittaa asiallisesti tämän päivän resepti tähän. Sain pakastaa alkuviikolla 26 kg villisikaa, ja jopa juuri ja juuri mahtumaan sen määrän pakastimeen. Totesin metsästäjälle että olen tehnyt villisikaa suunnilleen kaikella tavalla mitä olen keksinyt, ja salamannopea vastaus oli että en ole tehnyt esim. texmex-villisikaa (no joo, myönnän että muutama muukin juttu vielä puuttuu). Perinteisestihän chili con carne tehdään naudasta, mutta tässä tulee villisikainen versio metsästäjän pyynnöstä:

1 kg villisikaa
400 g paseerattua tomaattia
2 isoa sipulia
1 rkl fariinisokeria
1-2 tl savustettua Aji Cristal chilirouhetta ja -jauhetta
1-2 tl savupaprika- ja/tai paprikajauhetta
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
kanelitanko
1 tl oreganoa
1 tl suolaa
silputtua chiliä
1-2 tlk papuja

Laita luinen liha pataan liemen, paseeratun tomaatin, silputtujen sipuleiden ja mausteiden kanssa. Mausteiden määrä on todellakin tuonne päin, jokainen voi maustaa chilin oman maun mukaan. Anna kiehua hiljalleen pari tuntia. Nosta liha padasta ja revi/pilko se ihan pieneksi. Laita liha takaisin pataan, lisää tuoretta chiliä ja pavut ja anna hautua vielä puolisen tuntia. Korianteria olisin lisännyt jos olisi ollut. Nauti riisin ja ranskankerman kanssa. Tai syö tortillalettujen kanssa, lisänä itsetehtyä guacamolea, salsaa ja ranskankermaa.

torstai 13. joulukuuta 2012

Keikautettu punajuuripiiras

Minun on pitänyt tehdä tätä piirasta koko syksy, mutta nyt vasta siihen tuntui löytyvän aikaa. Resepti löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Vähän oioin ohjeessa, mutta kannatti tehdä silti. Piirakkaan sain käytettyä paljon niitä pieniä punajuuria, jollaisia suurin osa omista punajuurista oli tänä vuonna.Tällä ohjeella sai kaksi piirakkaa teeman neliövuokaan.

200 g voitaikinaa (minulla valmis pakastettu)

350 g pikkuisia punajuuria (tai vähän yli)
vähän voita
vähän öljyä
2 tl omenaviinietikkaa
2 tl fariinisokeria
suolaa, pippuria

Ota kaksi voitaikinalevyä sulamaan. Pese punajuuret hyvin, kuori tarvittaessa. Sulata uuninkestävässä astiassa voi, sekoita joukkoon öljy, omenaviinietikka ja fariinisokeri. Rouhi vähän suolaa ja pippuria mukaan. Halkaise punajuuret kahtia ja laita vuokaan, peitä foliolla. Paista 190 asteessa n. 40 minuuttia. Kauli sulanutta voitaikinaa niin, että se riittää peittämään punajuuret. Asettele punajuuret kauniisti ja laita taikina päälle. Paista n. 20 minuuttia 190 asteessa. Anna piirakan levähtää 15 minuuttia. Valmista sillä aikaa kastike (jätin sinapin pois):

1 pieni sipuli oikein hienoksi silputtuna
(1 tl sinappia)
1 tl omenaviinietikkaa
4 tl öljyä
vähän fariinisokeria
reilusti persiljaa pilkottuna
suolaa, pippuria

Sekoita/ravista kaikki aineet hyvin keskenään. Kaada piirakka lautasen avulla nurin, ripottele päälle kastiketta ja nauti. Hyvää, niin hyvää taas kerran.


maanantai 10. joulukuuta 2012

Hillakiisseli


Tämä kiisseli syötiin itsenäisyyspäivänä. Annos riitti kolmelle, ilman santsausta olisi riittänyt neljällekin. Kaikkien mielestä ihan parasta kiisseliä ikinä, ja erittäin juhlavaa. Lapset muistivat kiitellä moneen kertaan kun kaikki ruoka jälkkäri mukaanlukien olivat niin hyvää.

2 dl paseerattua hillaa
4 dl vettä
½ dl sokeria
1 dl vettä
2 rkl perunajauhoa

vaniljalla maustettua kermavaahtoa

Paseeraa hillat siivilän läpi. (Minä söin jäljelle jääneet siemenet vaniljajugurtin kanssa aamupalalla. Hilla on niin arvokas marja, etten halua yhtään hukata sitä.) Kaada hillasose veden kanssa kattilaan, lisää sokeria maun mukaan. Kun neste alkaa kiehua, sekoita joukkoon veteen sekoitetut perunajauhot. Ripottele vähän sokeria ja laita kansi kattilan päälle. Anna kiisselin jäähtyä ja tarjoile vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa.


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulupiparit


Joulupipareita tulee yleensä leivottua pari kertaa joulukuun aikana, ensin näin alussa, ja sitten yleensä se piparkakkutalo puolessa välissä kuuta. Lasten mielipuuhaa. Minä en ole vuosikymmeniin juurikaan syönyt pipareita, mutta silti niitä on aina yhtä mukava leipoa, ja taikinan tekeminen on ihan parasta. Tämä on äidin vanha resepti, sen tarkempaa alkuperää en tunne.

300 g voita       
2 dl fariinisokeria   
1 dl sokeria       
3 dl tummaa siirappia   
3 tl pomeranssinkuorta
3 tl kanelia       
2 tl neilikkaa       
2 tl inkivääriä   
2 munaa       
2 tl soodaa       
1 tl suolaa       
1.4 l jauhoja  (tai vähemmän)     

Kiehauta rasva, sokerit, siirappi ja mausteet kattilassa. Jäähdytä ja vatkaa hieman. Lisää munat yksitellen vatkaten hyvin seokseen. Sekoita suola ja sooda jauhoihin ja lisää taikinaan vähitellen, joskus vähempikin riittää. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa vuorokausi. Paista piparit 225 °C muutaman minuuttin ajan, tai kunnes ovat sopivia (inhoan tälläisiä neuvoja, mutta sen tarkempaa minulla ei ole nyt antaa, jos piparit ovat ihan ohuita, jo muutama minuutti riittää, jos paksumpia/uuni ei niin kuuma, sattaa mennä 5-6 minuuttiakin tai sinne päin).

lauantai 8. joulukuuta 2012

Poropiirakka ja poro-savukylkipiirakka


Olen lähiaikoina tehnyt kaksi melkein samanlaista poropiirakkaa, enimmäinen tavallisen kokoiseen piirakkavuokaan (halkaisija n. 26 cm) ja jälkimmäisen isoon (halkaisija n. 30 cm) vuokaan. Pohjan voi tehdä ihan sellaiseksi kuin haluaa. Ensimmäisessä minulla oli kaupan valmis ruis-kaurapohja, jälkimmäisessä oli sama pohja kuin lehtikaalipiirakalla. Sain käytettyä kätevästi viimeiset omat purjot näihin kateen piirakkaan.

lempipohjasi (tai joku muu)

100 g kylmäsavustettua poronpaistia
1 paprika
pätkä purjoa
50 g Kolatun Waldemar-cheddaria
2 munaa
2 dl kermaa
2 dl ranskankermaa
pippuria

Levitä/kauli pohja vuokaan. Paista 200 asteessa 10 minuuttia. Pilko sillä välin poro, paprika ja purjo pieneksi, raasta juusto. Sekoita munat, kerma ja raskankerma, rouhi vähän pippuria joukkoon. Levitä täytteet pohjan päälle, ripottele vähän juustoraastetta ja  kaada muna-kermaseos päälle. Paista vielä n. 30 min 180 asteessa. Hyvä ja mehevä peruspiirakka.


Tämän piirakan tein samalla kuin lehtikaalipiirakan. Tein silloin kaksinkertaisen taikinan, jostä otin vähän yli puolet tähän piirakkaan. Piirakka taisi jäädä tarjoilupäivänä vähän lehtikaalipiirakan varjoon, mutta kun otin piirakoita työlounaaksi myöhemnin, täytyy sanoa että tämä oli todella hyvää. Tämä piirakka hyötyykin siitä, että sen tekee etukäteen ja lämmittää uudelleen.

lempipohjasi (tai joku muu)

150 g hyvää possun savukylkeä/pekonia (minulla Pajuniemen)
100 g kylmäsavustettua poroa
1 paprika
pieni pala purjoa

3 munaa
3 keltuaista
2 dl kermaa
3 dl ranskankermaa

Levitä pohja vuokaan, paista sitä n. 10 min 200 asteessa. Sillä välin pilko savukylki pieneksi ja paista sitä pannulla. Levitä  savukylki talouspaperille jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois. Pilko poro, paprika ja purjo. Sekoita munat, keltuaiset ja kermat sekaisin. Levitä piirakanpohjan päälle täytteet ja kaada muna-kermaseos päälle. Paista n. 30 min 180 asteessa.


torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivä 2012

Kukat Pirjo Koppi
Tänä vuonna vietetään itsenäisyyspäivää kolmestaan, sillä perheen metsästäjä on hankkimassa uutta villipekonia pakastimen täytteeksi. Esikoinen on haaveillut jo viikkotolkulla luumukeitosta, ja lupasinkin keittää riisipuuron ja luumusopan itsenäisyyspäivän aamiaiseksi. Sillä oli kiva aloittaa juhlapäivä, ensimmäinen vähän vajaa 4 l luumusoppaa on keitetty tälle vuodelle. Esikoinen söi useamman lautasellisen aamulla, ja sanoi syövänsä sitä myös iltapalalla ja mietti jo, että riittääkö huomisaamuksi (kyllä riittää).

Siitä huolimatta että olemme kolmestaan, saimme "luvan" syödä lihoista parhainta, eli hirvenvasan sisäfilettä. Sen ympärille aloin sitten miettiä että mitä muuta haluamme syödä. Viimevuotista menua on vaikea ylittää, mutta näin syötiin tänä vuonna:

Kalakeitto kuhasta

Hirven sisäfile, perunamuusi ja uunijuurekset

Hillakiisseli kermavaahdolla


Paljon oli joo keittoja, mutta kun haluttiin noita kaikkea, niin tälläiseksi se menu muodostui. Kiisselit ovat minusta sitä tyypillisintä suomalaista jälkiruokaa, ovat ainakin olleet. Kalakeittoa varten ostin kaupasta tuoreet kokonaiset kuhan ja siian, joiden perkeistä keitin ensin liemen. Siian graavasin muuten vaan, kuhan laitoin keittoon. Lapset toivoivat yksinkertaista kalakeittoa (=ei paljoa juureksia) joten tein sen näin:

Kalaliemi:
2 kalan ruodot ja päät
1 l vettä tai vähän yli
pala palsternakkaa
porkkana
1 sipuli
10 cm pätkä varsisellerin vartta
muutama kokonainen valkopippuri
laakerinlehti
muutaman tillinvarsi

Fileoi kalat, tai jos pyydät kalakauppiasta fileoimaan pyydä myös perkuujätteet mukaan. Poista päästä kidukset, ne tekisivät liemestä kitkerän ja samean. Minusta ne on helpoin poistaa samalla, kun pyyhkii kalat kuivaksi reilulla paperilla, samalla voi repiä kidukset irti paperi kädessä, etenkin näistä pienistä vähän alle kiloisista kaloista lähtevät helposti niin. Laita ruodot ja päät kattilaan, lisää vettä niin että peittyvät hyvin. Pilko juurekset ihan pieneksi, sipuli kuorineen pieniksi lohkoiksi ja lisää ne kattilaan. Anna liemen poreilla hiljalleen, kuori vaahto jos sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen mausteet ja keitä vartin verran. Siivilöi liemi ja käytä keiton pohjana. Nyt tein ihan pienen keiton, joten pakastin osan liemestä seuraavaa kalakeittoa/kastiketta varten.


Alkukeittoon kolmelle otin lientä puolisen litraa ja tein keiton näin:

½ l kalalientä + 1 dl vettä
2 perunaa pieninä suikaleina
yrttisuolaa kalalle
2 kuhafilettä

mätiä, sipulisilppia, smetanaa, tilliä

Laita kalaliemi puhtaaseen kattilaan, lisää perunat pieninä suikaleina (huuhtele suikaleet hyvin kylmällä vedellä ensin), anna kiehua muutama minuutti. Lisää kala reiluina paloina ja anna kiehahtaa. Laita annokset lautaselle ja koristele mädillä, sipulisilpulla ja smetanalla, lisää tilliä maun mukaan. Hyvä yksinkertainen peruskeitto, lasten toivekeittoa.



Hirven sisäfileen leikkasin reiluiksi pihveiksi, paistoin kuumalla pannulla, ripotelin päälle vähän yrttisuolaa ja se oli siinä. Oma pihvini oli reilusti medium, lasten vähän kypsempiä. Lisäsin pannulle vähän kermaa ja raaputin kaikki maut talteen. Hyvä helppo kastike lihan ja perunamuusin kanssa. Edelleen todella yksinkertainen ruoka, mutta sitäkin parempi. Aterian päätti aivan ihana hillakiisseli, se tuli syötyä lasten kanssa viimeiseen pisaraan asti. Hyvä ruoka, juhlamieli.


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Lehtikaalipasta


Talven ihanuutta. Kävellä kuutamossa pitkin pellon reunaa narskuvassa lumessa, tarpoa tuiskun tekemien kinosten läpi palstalle, kaivaa lumen alta tuoretta lehtikaalia ja valmistaa siitä ruoka. Näin tein itselleni hyvän lounaan:

öljyä
muutama pieni siivu valkosipulia
pienenpieni sipuli
lehtikaalia
vähän rouhittua mustapippuria
yrttisuolaa
parmesania raastettuna

keitettyä pastaa

Kuumenna valkosipulia hetki öljyssä, nosta viipaleet pois. Lisää hienoksi silputtu sipuli ja pienitty lehtikaali. Kun ulkona oli pakkasta -15 astetta, se oli helppo murustella ihan pieneksi. Kuullota niitä pannulla kunnes sipuli on sopivan pehmeää, lisää vähän pippuria ja riittävästi suolaa. Kaada seos keitetyn pastan päälle, raasta reilusti parmesania sekaan ja sekoita hyvin. Yksinkertaisinta mahdollista ruokaa, ja samalla ihan parasta.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Naudan ulkofile



Pakastimesta löytyi vielä pieni pala naudan ulkofilettä. Filee tulee useimmiten leikattua pihveiksi, mutta tällä kertaa ajattelin tehdä sen kokonaisena uunissa sunnuntaiaterialle. Jostain syystä tuntuu, että tänne tulee kirjoitettua vain niistä erityistä huomiota vaativista lihoista, niistä joista hyvällä maustamisella ja hitaalla kypsennyksellä saa ihan parasta. Mutta kyllä ne paremmatkin lihanpalat vaativat huomiota ja vaivannäköä, vaikka valmistukseen ei kauaa menekään. File-pala oli pieni, johtuu kai siitä, jakoivat lihan porukassa useammalle, näin kaikki saivat vähän kaikenlaista. Minusta hyvän naudanlihan maku on niin hyvää, etten halua peittää sitä ylimääräisillä marinadeilla; vain maltillisesti mausteita pintaan ja liha saa maistua lihalta.
File menossa uuniin

780 g naudan ulkofile
öljyä
timjamia
musta- valko- ja viherpippureita rouhittuna
1/4 tl sinappijauhetta
voita
yrttisuolaa

Ota file lämpiämään huoneenlämpöön muutama tunti ennen paistamista. Sekoita öljyyn haluamasi mausteet ja hiero lihan pintaan. Meillä oli keittiön lämpötila 16 astetta, joten lihakin jäi väkisin aika viileäksi.

Laita valurautapannulle vähän voita, kuumenna se ihan kuumaksi. Paista lihaa joka puolelta minuutti pari, niin että saat nätin paistopinnan. Tökkää lämpömittari fileen paksuimpaan kohtaan ja paista 150 asteessa niin kauan, kuin saavutat haluamasi lämpötilan. Paistoin nyt 60 asteeseen (minulle olisi riittänyt 55, mutta lapset pitävät vähän kypsemmästä).

Ota liha pois uunista ja kääri se tiukkaan foliopakettiin, voit kääriä lisäksi vielä keittiöpyyhkeen tai vaikka kaulaliinan ympärille; anna lihan tasaantua n. 20-30 minuuttia. Tämä on vaihe mistä ei saa tinkiä; jos aikaa ei riitä tähän, niin sitten liha kannattaa valmistaa jonain toisena päivänä. Jos lihan leikkaa heti, kaikki lihanesteet valuvat pois ja hyväkin liha muuttuu sitkeäksi ja kuivaksi.

Olin esikeittänyt perunoita ja porkkanoita (15 min), ja lihan levätessä nostin uunin heti 250 asteeseen, kaadoin vähän öljyä ja yrttejä valutettujen juuresten päälle, lisäsin vähän purjoa palasina ja paistoin niitä 20 minuuttia. Ihan älyttömän hyvä sunnuntaiateria, lapsetkin sanoivat että nyt on juhla kun on niin hyvää ruokaa.

(Aloin leikata ensin lihaa väärään suuntaan, ylimmäisen kuvan päällimmäinen liha on esimerkki siitä. Se ei sinäsä haitannut, kun kuopukselle pilkoin lihan pienemmäksi joka tapauksessa.)

lauantai 1. joulukuuta 2012

Lehtikaalisämpylät


Jos viikonloppuna tulee herättyä jostain syystä aikaisin (kuten siksi että nukahtaa ysin aikoihin illalla) on kiva tehdä sämpylöitä aamupalalle. Minulla on muutaman ämpärillisen verran kuivattua lehtikaalia kaapissa, joten ajattelin kokeilla lehtikaalisämpylöitä.

3 dl maitoa
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
2 dl grahamjauhoja
vehnäjauhoja
1½ rkl kuivattua lehtikaalia
2 rkl öljyä

Murustele hiiva maitoon, lisää suola ja siirappi, sekoita hyvin. Vatkaa joukkoon grahamjauhot ja sen jälkeen lisää vehnäjauhoa niin, että saat vaivattua sopivan taikinan. Sekoita kuivattu lehtikaalimuru vehnäjauhoihin. Lisää lopuksi vähän öljyä, ja jatka vaivaamista. Anna kohota puolisen tuntia tai vähän yli jos on viileää, leivo sämpylöiksi ja kohota toinen puolisen tuntia. Paista 10 minuuttia 225 asteessa. 

Lehtikaali ei maistu näissä sämpylöissä juurikaan, ja vain 8-vuotias oli epäluuloinen että mitä nuo pisteet ovat, söi silti kaksi sämpylää. Ensi kerralla voisi lisätä vielä enemmän kaalia. Hyviä sämpylöitä silti. Tästä määrästä tuli 9 sämpylää, juuri sopivasti yhdelle pellille.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Avokado-verigreippi-chili-salaatti

Tämän herkullisen salaatin resepti löytyi River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Todella hyvä ja raikas salaatti, juuri sopiva tähän vuodenaikaan. Syötiin hyvän possukastikkeen lisukkeena. 

1 verigreippi
1 avokado
½ chiliä tai maun mukaan
korianteria
(öljyä, suolaa, pippuria)

Viipaloi verigreippi kulhon päällä niin, että pääset kalvoista eroon, purista lopusta mehut kulhoon. Viipaloi avokado ohuiksi suikaleiksi. Pilko chili. Sekoita kaikki ja silppua päälle korianteria (minulla piti olla enemmän mutta puska olikin päässyt kuivumaan). Ohjeen mukaan lisää vähän öljyä, pippuria ja suolaa, mutta minusta salaatti oli hyvää juuri tuollaisena (=unohdin ne). Yksinkertaiset asiat ovat hyviä, tosin tämä salaatti oli aikuiseen makuun, lapset eivät edes suostuneet maistamaan greipin takia.


ps. Vähän tulee lunta


pps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Joulun kauppalista

Kalapöytää muutaman vuoden takaa. Kukat Pirjo Koppi
Minä huomasin viime vuonna, että blogiini eksyttiin muutaman kerran sanoilla joulun kauppalista. Viime vuonnahan kirjoitin, kuinka minulla on kätevä tapa säilyttää joulun kauppalista word-tiedostona vuodesta toiseen ja printata se sama kauppalista joka vuosi uudestaan. Tämän tavan puolestaan mahdollistaa se, että teen aina täsmälleen samat ruuat samoilla ohjeilla, hih (kuten olen jo todennut, olen tylsä ihminen; mutta perustelin kyllä asian tuossa viime vuoden kirjoituksessa <-puolustuksen puheenvuoro). Nyt sitten ajattelin jakaa tämän joulunvalmisteluihin helpotusta tuovan listan kaikille muillekin. Siis kaikille niille, jotka haluavat tehdä ainakin jotain noista:

riisipuuroa
luumurahkaa
joulupipareita (ohje tulossa)
torttuja (valmistaikinasta)
glögiä

lanttulaatikkoa Mysi Lahtisen tapaan
porkkanalaatikkoa (tätä en tee ihan joka vuosi, ohje tulossa)
karjalanpaistia
rosollia sauvajyväsen tapaan
sienisalaattia (sienet omasta takaa)

ja tarjota lisäksi
kotikaljaa, vichyä
kaloja (graavaan kalat itse, syödään myös lipeäkalaa)
mätejä lisukkeineen
kinkkua
suolakurkkua
keitettyjä perunoita

Minä yliviivaan listasta valmiiksi ne jutut, joita kaapeista jo löytyy, ja toisaalta lisään käsin ne jokaiselle vuodelle omat tarvittavat asiat, kuten viime vuonna tarvikkeet suklaasalamiin. Lista kulkee käsilaukussa kätevästi mukana, ja sitä mukaa viivaan yli asiat sitä mukaa kun olen ostanut. Määrät ostan aina sen mukaan, onko joulunpyhinä tulossa vieraita vai ei, siksi niitä kaikkia ei ole tarkkaan kirjattu tähän, mutta sehän on  jokaisen helppo suunnitella oman tarpeen mukaan. Juureksia tulee ostettua reilustikin, sillä ne tulee kuitenkin käytettyä.

Sanottakoon vielä se, että kaikkea ei syödä kerralla. Aatonaattona syödään yleensä kalapöytä, ja joulunpyhinä kaloja on lähinnä vain lisukkeena. Karjalanpaistiin siirrytään vasta sitten kun kinkku on jo syöty (lapsuudessa oli kummatkin yhtäaikaa pöydässä). Toisaalta lanttulaatikkoa tykkään tehdä sen verran reilusti, että sitä saa syödä myöhemminkin talvella. Ja jos jonain vuotena on vähän pienemmän budjetin joulu, on kaloista helppo karsia, aina ei muutenkaan ole ihan kaikkia kaloja ja mätejä. Tai jos muuten ei huvita jonkun laittaminen, niin jätän vaan ostamatta. Hedelmiä ostan aina paljon, niistä kokoan yhden "joulukoristeen", vaikka en kirjoittanutkaan niitä listaan. Puuromaito riittää neljän-viiden hengen puuroon.

Ja tässä on se lista kuvana. Jos joku haluaa sen word-tiedostona, voi laittaa minulle sähköpostia niin laitan sen tulemaan :)

tiistai 27. marraskuuta 2012

Kanaa uunissa


Kun näin Siskot kokkaa-blogissa Kanaa vähän paremmin, ajattelin heti, että pakastimessa oleva kana pitää tehdä uunissa paahtaen. Sovelsin ohjetta vähän (=aika paljon) sen mukaan mitä aineita oli käytössä ja tein kanan sunnuntaiaterialle näin

100 g voita
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 dl virolaista omenaviiniä
1 tl hunajaa
muutama oksa timjamia pilkottuna
vajaa tl sinappijauhetta
vajaa tl savustettua Aji Cristal-rouhetta
suolaa, pippuria

1 iso kana (1.6 kg)
pippureita

pätkä kuivaa patonkia
1 valkosipulin kynsi
timjamia

Sulata nokare voita kattilassa. Pilko sipulit ihan hienoksi ja laita kattilaan ja kuullota niitä muutama minuutti. Lisää viini, hunaja ja mausteet ja anna kiehua hiljalleen niin, että nestemäärä vähenee suunnilleen puoleen. Lisää voita nokare kerrallaan hyvin sekoittaen, lisää lopuksi vähän suolaa ja pippuria.

Rouhi kanan päälle vähän mustapippuria ja laita se uunivuokaan Voitele se kauttaaltaan voikastikkeella. Laita 180 asteiseen uuniin ja paista n. tunti. Voitele paiston aikana muutamaan kertaan voikastikkeella. Kanan paistuessa tee kuivasta leivästä mausteinen muruseos. Laita tehosekoittimeen muutama pala kuivaa leipää tai patonkia, valkosipulin kynsi ja timjamia. Aja niin kauan että saat tasaisen muruseoksen. 

Kun kana on paistunut n. tunnin (alkuperäisessä ohjeessä paistettiin 40 min, mutta tulkitsin niin, että kyseessä oli n. kiloinen jyväkukko) nosta uunin lämpötila 200 asteeseen. Voitele kana vielä kertaalleen voikastikkeella ja ripottele voileipämuruseosta kanan päälle joka paikkaan. Paista vielä 10-15 minuuttia kunnes kuorrute on saanut kauniin värin, anna kanan levähtää hetki ennen tarjoamista. Minun oli pakko laittaa kana vielä senkin jälkeen vartiksi uuniin, koska kana oli kainaloistaan vähän punertava.  Meillä kana syötiin riisin ja papujen kanssa, oli todella herkullista ja tosiaan hienon makuista.

ps. Seuraavaksi päiväksi sain ihan mielettömän hyvän ja vaivattoman ruuan, kun sekoitin lopun riisin pohjalla olleen liemen kanssa, lisäsin luista riivityt lihat sekaan ja lämmitin koko vuuan uunissa. Meidän perhe söi siis kaksi reilua ruokaa (+ pari jämälounasta töihin) tästä yhdestä kanasta; ja luista on vielä tulossa liemi.


pps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

maanantai 26. marraskuuta 2012

Vadelmakuppikakut

Esikoinen halusi kaverisynttäreilleen kuppikakkuja kakuksi. Toiveessa oli vadelmaiset kuppikakut, joiden resepti on samaiselta kokkikurssilta miltä lasten boolikin oli. Tällä kertaa tein boolin ilman sitruunaa, ja juhlien lopuksi 7 kpl 7-8 vuotiasta tyttöä kirjoitti ohjeen ylös. Kuppikakkujen kuorrutteen tein yksinkertaisempana mitä alkuperäisessä ohjeessa olisi ollut, sillä kuppikakut piti tehdä täysin laktoosittomana.

2 munaa
1½ dl sokeria
75 g voita
2½ dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria 
1 dl maitoa
2 dl jäisiä vadelmia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää sulatettu voi, sekoita. Siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lisää vielä maito. Lisää lopuksi vadelmat. Paista kuppikakkuja 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Kuorrutteen ohjeen löysin mainiosta Dr.Sugar-blogista, siellä voi käydä ihailemassa vaikka mitä kaunista. Tein kuorrutteen puolikkaana muutenkin vähän yksinkertaistaen ilman värejä.

1.2 dl voita
2.5 dl tomusokeria
hippunen suolaa
1 tl vaniljasokeria
pikku tilkka maitoa

Vatkaa pehmennyttä voita muutama minuutti. Siivilöi joukkoon tomusokeri, vatkaa alkuun varovasti ettei sokerit ole pitkin pöytiä. Lisää suola, vaniljasokeri ja n. rkl maitoa ja jatka vatkaamista kunnes saat sopivan kuohkean kuorrutteen. Pursota kuppikakkujen päälle.

Edelleenkään en halua tietää millaisia poikien synttärit ovat, jos ne ovat villimpiä kuin tyttöjen synttärit. Tietokilpailu oli tänä vuonna vähän haastavampi, yhtään täysin oikeaa riviä ei tullut. Kukat saivat taas paljon huomiota, eikä mikään ihme!


Kukat Pirjo Koppi


ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sacherkakku


Tässä tulee tämän marraskuun kolmas suklaakku, perinteinen sacher-kakku sellaisena kuin minä sen yleensä teen. Kakku oli ihan täydellisen makuista, mutta ulkonäöltään ei ehkä ihan salonkikelpoista. Mutta ei sekään haitannut kun kakku meni niin nopeasti parempiin suihin. Esikoinen halusi omaksi kakukseen sydämenmuotoisen omenapiirakan, ja sehän sopi hyvin.

175 g voita
200 g suklaata
2 dl sokeria
6 keltuaista
1.8 dl jauhoa
½ dl perunajauhoa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
6 valkuaista

284 g aprikoosihilloa (oli ihan reilusti=sopivasti)

Sulata voi ja suklaa varovasti. Vatkaa sokeri ja keltuaiset ihan vaaleaksi vaahdoksi, siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita. Lisää sula suklaa-voiseos ja sekoita. Kääntele lopuksi kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset taikinaan ja paista 175 asteessa vähän vajaa tunti. Minä tein kakun korkeaksi, paistoin sen 20 cm halkaisijaltaan olevassa vuuassa, lähellä oli että vuuan koko riitti.

Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, leikkaa kakku kolmeen osaan. Levitä marmeladi väleihin ja jätä kakku peitettynä kylmään yön yli. Vähän ennen tarjoilua valmista kuorrutus

n. ½-1 dl kermaa
200g suklaata

Kuumenna kerma ja sulata suklaa kuumaan kermaan. Valuta kakun päälle. Nautitaan kermavaahdon kanssa. Tämä kakku on sopivan mehevä, vaikka ainoa kostutus tulee hyvästä aprikoosihillosta. Sen laadusta ei kannata tinkiä. 





ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

lauantai 24. marraskuuta 2012

Lehtikaalipiirakka


Tänään tuli aloitettua juhlien järjestely tekemällä pullataikina. Kun pullarinkeli oli uunissa, lähdin lasten kanssa pienelle aamukävelylle palstalle. Metsäpolku ja etenkin pellonvierus oli melkoista savivelliä, minä ja esikoinen yritimme välttää parhaamme mukaan pahimpia savivellikohtia ja kuopus puolestaan yritti osua mahdollisimman keskelle näihin samoihin kohtiin. Meillä oli mukava reissu, kuopus muisti moneen kertaan hehkuttaa kuinka kivaa oli, ja kiittää äitiä kun otti mukaan näin mukavalle retkelle. Keräsin kassillisen lehtikaalia, josta puolet päätyi tähän piirakkaa ja puolet lähti siskon matkaan.

Tämän piirakan esikuva löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Siinä tosin oli lehtikaalin sijaan salaattia ja kevätsipulin sijaan purjoa. Marraskuussa salaatti ei enää kasva ulkona mutta lehtikaali voi edelleen hyvin ja koska kevät on tasan yhtä kaukana kuin lähelläkin, on purjo tuoreempaa kuin kevätsipuli, niin ajattelin vähän muuttaa aineksia. Tälläisen piirakan tein:

250 g jauhoja
ripaus suolaa
125 g voita
75 ml kylmää maitoa

1 rkl öljyä, vähän voita
2 isoa kourallista lehtikaalia
pieni purjo
100 g Kolatun Waldemar kuttucheddaria raastettuna
2 munaa
2 munankeltuaista
3 dl kermaa
suolaa, pippuria

Sekoita suola jauhoihin ja hiero pehmennyt voi joukkoon. Lisää maitoa sen verran että saat hyvän tuntuisen taikinan. Tee taikinasta pallo, kääri elmukelmuun ja anna olla kylmässä 30 minuuttia. Kauli taikina siirrä se  piirakkavuokaan ja leikkaa ylimääräiset runat pois. Laita päälle foliota ja herneitä tai riisiä painoksi. Paista 180 asteessa 15 minuuttia. Poista sen jälkeen folio ja riisi/herneet, pistele pohja haarukalla ja paista vielä reilu kymmenen minuuttia. 

Paistamisen aikana valmista täyte. Laita öljy ja voi pannulle, ja lisää huuhdellut lehtikaalit, joista on keskiruodot poistettu ja muutenkin tarvittaessa vähän pienitty veitsellä. Pilko purjo pieniksi suikaleiksi ja lisää joukkoon. Paista vihanneksia viitisen minuuttia, lisää vähän suolaa ja pippuria. Sekoita munat, keltuaiset ja kerma keskenään. 

Kaada lehtikaali-purjoseos pohjan päälle, levitä juustoraaste päälle ja kaada muna-kermaseos. Paista n. 30 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt ja saanut vähän väriä. Syödään lämpimänä. Hyvää oli kaikkien mielestä, myös lihansyöjien.


ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

torstai 22. marraskuuta 2012

Lautasen koolla on väliä


Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa astioista, tai lähinnä niiden koosta (muu astiapohdinta on sitten ihan oman kirjoituksen arvoinen asia). Se, miksi sain vihdoinkin aikaiseksi tarttua tähän asiaan, pohjaa työkavereiden kanssa käytyyn lounaskeskusteluun ja lopullisen sysäyksen antoi Campasimpukan kirjoituksessa käyty keskustelu jossa sivuttiin samaa asiaa. Kyse ei siis ole näistä ruokastailauksista, eli että kuinka moni oikeasti syö ruokansa leivinpaperilta rikkinäisellä haarukalla, tai lankulta keittiöpyyhkeen vierestä, vaan siihen toteamukseen että nykyään lautaset ovat jättimäisen suuria ja ruoka syödään usein suurista kulhoista.

Meillä on työpaikan lounasravintolassa keitto- ja salaattikuppeina sellaiset vähän yli litran vetävät syvät lautaset, tai oikeastaan kulhot. Ihan hienot ja kiva, kun keitto ei läiky kun sitä kuljettaa tarjottimella pitkiäkin matkoja, mutta siinä on myös yksi mutta: moni lataa lautasen melkein täyteen, ja sitten ei jaksakaan syödä kaikkea tai jos jaksaa, on loppupäivän ihan ähkyssä.  Pahoin pelkäämme että ylisuuret annokset näkyvät myös lounaan hinnassa, ruokaa pitää tehdä enemmän koska osa siitä menee suoraan hukkaan. Ehkä aikuisetkin ihmiset tarvitsevat opastusta, että vaikka kulho näyttää ihan tyhjältä, siinä on ihan riittävästi ruokaa.
Duodecimin terveyskirjastosta löytyy hyvä yhteenveto siitä, miten suuret astiat huijaavat ihmisiä syömään enemmän kuin he oikeasti haluavat. Annoskoot ovat kasvaneet reilusti viime vuosina, ja näyttää vahvasti siltä, että suurilla astioilla on oma roolinsa siinä. Nälkäkeskus ei anna yhtä voimakasta signaalia kuin näkökyky, ja niinpä ihminen lataa isosta astiasta enemmän ruokaa kuin pienestä, ja isolle lautaselle enemmän ruokaa kuin pienelle lautaselle. Tuo artikkeli kannattaa lukea ajatuksella, siihen on koottu monta hyvätasoista tutkimusta yhteen.
Sitä en tiedä, että mistä nämä jättilautaset ovat ilmestyneet, mielellään kuulen tietoa tai pohdintaa asiasta. Tulevatko ne jenkeistä, jossa oikeasti pihvin pitää painaa sen puoli kiloa, ja sellainen pihvi ei mahdu pienelle lautaselle? Vai ovatko ne seurausta ravintoloiden visuaalisesti hienoista annoksista, jossa isolle lautaselle piperretään jotain pientä? Toimii joo ravintoloissa, mutta kuinka moni kotonaan pipertää arkena, sen sijaan että mättää makaronilaatikkoa lautasen täyteen? Ja mättää ruokaa sille isolle lautaselle enemmän kuin pienelle ja lopulta hukka (tai vaihtoehtoisesti ähky) kiittää.
Astiavalmistajat ovat kyllä kiitettävästi valmistaneet isoja lautasia, esim. lautasten koko on kasvanut jo pitkään, sekä vanhoja muihin tarkoituksiin tarkoitettuja astioita on otettu uudenlaiseen käyttöön. Pienempiä lautaskokoja ei monissa sarjoissa ole enää saatavilla vaikka niitä joku kaipaisi. Tuntuu että huonekalujenkin pitää kasvaa samaan tahtiin, tai mikä nyt olikaan ensin, en tiedä (sen tiedän että muna oli ennen kanaa), sillä pieniin ruokapöytiin ei mahdu suuret astiat. Asian huomaa vaikka meillä kotona, jossa on vanha teetetty ruokapöytä.  Vanhat tavalliset arkikäytössä olevat Teema-lautaset (23 cm, ei valmisteta enää kuin satunnaisesti) näyttävät sopusuhtaiselta pöydällä, mutta juhla-astioiksi hankitut isot lautaset (26 cm) näyttävät jo haukkaavan suhteessa liian suuren osan pöydästä, puhumattakaan kattauksista, joissa käytetään katelautasia (30 cm).
Ymmärrän toki, että moni näkee isot lautaset esteettisempänä ja kauniimpana kuin pienet, mutta silloin olisi myös hyvä tiedostaa että silmä voittaa nälkäkeskuksen. Toivottavasti astianvalmistajatkin heräävät huomiomaan, että myös pienemmille lautasille, kulhoille ja kupeille olisi tarvetta.




ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kalkkuna-wokki

Maku korvaa ankean värityksen
Tämä on kyllä kaikkien hävikkiruokien äiti. Minulla oli pakastimessa kypsät kalkkunankoivet. Kalkkuna oli tehty tuohon tapaan uunissa, ja kypsät koivet olin pakastanut myöhempää käyttöä varten. Jääkaapissa oli vajaa puolikas lanttu joka alkoi ohittaa parhaat päivät, kyssäkaali joka luuli että pitää alkaa kasvaa ja vielä muutama oma pikkuinen porkkana, jotka nekin alkavat olla parhaat päivänsä nähneitä. Pakastimesta löytyi omia papuja, pihalta lehtikaalia, nämä toki eivät olleet vielä lähellä hävikkiä. 

Viikonloppuna syötiin karkkipossua, ja siltä kerralta jäi chilejä riisiviinietikassa ja korianteria yli. Ja ennen kaikkea possun keitinlientä, jonka olin jo pakastanut erissä. Minulta kysyttiin että mihin kaikkeen käytän lientä. Minä olen jakanut sen aina 2-5 dl eriin ja pakastanut. Olen käyttänyt sitä lähinnä patoihin ja kastikkeisiin. Jokunen pataohje löytyy täältä, villisikaresepti täältä, mutta kastikkeita en ole älynnyt postata (bloggaaminen on avartavaa, sitä kautta  törmää mm. ihmisiin jotka eivät ole vuosiin tehneet lihakastikkeita itse). Tuo liemi käy oikeastaan ihan kaikkeen, ja erityisen hyvin se käy wokkiin.

öljyä
pala lanttua
1 pieni kyssäkaali
muutama pikkuporkkana
kourallinen esikeitettyjä papuja
2 dl karkkipossun keitinlientä
kourallinen lehtikaalia
2 kalkkunankoipea
1 rkl vehnäjauhoa (voi jättää pois)
1 tl fariinisokeria

chiliä, korianteria jos sattuu olemaan

Kuori ja suikaloi juurekset ohuiksi tikuiksi. Kuullota niitä hetki kuumassa öljyssä wokkipannussa, siirrä syrjään. Laita pannuun aavistus öljyä ja vähän karkkipossun keitinlientä, laita lehtikaalit keskiruodot poistettuna, anna pehmetä hetki pannulla, siirrä nekin syrjään. Lisää uudestaan vähän öljyä, anna kuumeta kunnolla. Lisää pilkotut kalkkunanlihat, ripottele päälle vehnäjauhot ja fariinisokeri, sekoita hyvin ja anna lihojen saada vähän paistopintaa. Lisää loput liemet joukkoon, kaada kaikki vihannekset takaisin pannuun ja anna kuumeta sekoittaen kaikki sekaisin samalla. Syötiin nuudeleiden kanssa, ja minä lisäsin tulista riisiviinietikkaa ja korianteria. Hyvää, todella hyvää "ilmaista" (=esikoisen mukaan) ruokaa. Ja kuten wokeissa aina, tässä voi käyttää mitä tahansa kasviksia ja mitä tahansa lihaa ja mitä tahansa mausteita sattuu olemaan ;)



ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)




tiistai 20. marraskuuta 2012

Yrttiset ja sitruunaiset kuhafileet

 
Meillä tulee syötyä kalaa aika usein, vähintään kerran viikossa, usein ueseamminkin, ja se on takuuvarmaa ruokaa joka uppoaa lapsiin. Jostain syystä kalaruokia ei tule laitettua tänne usein, ainakin osaksi sen takia että ne ovat usein niin simppeleitä, paistettua kalaa tai uunikalaa ja sopivasti mausteita. Kalaruokia tuleekin harvoin tehtyä ohjeista, mutta tässä on yksi poikkeus. Ohje on peräisin River Cottage Everyday -kirjasta, vähän muunnellen.

pieni valkosipulin kynsi
n. kourallinen persiljaa, tilliä ja timjamia (ohjeessa silolehtistä persiljaa ja basilikaa tai minttua)
2 tl kapriksia valutettuna
1 sitruunan kuori raastettuna

voita/öljyä
2 kuhafilettä
yrttisuolaa/pippuria
mehua sitruunasta

Hiero mausteseos isossa morttelissa tahnaksi. Laita pannulle voita ja/tai öljyä. Suolaa ja pippuroi kuhafileet maltillisesti ja paista fileet melkein kypsiksi, ensin pari minuuttia toiselta puolelta ja sitten toiselta. Laita pannuun vähän lisää voita ja/tai öljyä ja lisää mausteseos siihen. Anna mausteseoksen lämmetä pannulla, purista sitruunamehua joukkoon ja levitä se kalojen päälle. Hyvää, ihan mielettömän hyvää.


ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)