Kuukauden tee: Seljankukkatee

Osallistuin Teahouse of Wehmaisin kolmen teemaistelun sarjaan tämän kevään ja alkukesän aikana. Viimeisen maistelun aiheena oli teecocktailit. Valmistimme illan aikana kolme cocktailia (alakuvassa suosikkini) ja saimme paljon hyviä vinkkejä drinkkien valmistamiseen. Tämän illan jälkeen mielikuvitus alkoi työstää kaikkia mahdollisia juomia, sekä alkoholillisia että -holittomia, joiden pohjana on erilaiset teet. Ja juurikin Anna Grotenfelt-Paunosen filosofialla, eli siten, että juomassa tee on oikeasti pääosassa, ei pelkästään trendikkäästi drinkin nimessä.

Edellisessä matkakirjoituksessa mietin, että pitäisikö aloittaa ihan oma sarja teecocktaileille ja -mocktaileille. Näin kynnys kirjoittaa joka kuukausi madaltuisi, ja toisaalta tulisi mietittyä säännöllisesti jotain uutta. Ja tässä sitä nyt ollaan, uuden sarjan ensimmäisessä kirjoituksessa. Katsotaan kuinka pitkälle vuotta riittää uusia ideoita. Toiveitakin saa esittää!

Olen aina ollut drinkki-fani, ja esim. vanhan Kivistössä-blogin torstain drinkkivinkkejä seurasin innolla. Minä olen aina suosinut aika laimeita drinkkejä, ja nykyisin erityisesti mocktaileja, se tulee varmasti näkymään tässä sarjassa. Mutta jokainen voi aina tehdä sen mukaan, miten itse haluaa, vähintään kirkasta viinaa voi lisätä mihin vaan, ja toisaalta alkoholin senttilitroja vähentää jos niin haluaa.

Minä ostin paljon teetä Teahouse of Wehmaisin reissulta, lisäksi minulla on jonkin verran erilaisia teelaatuja jäljellä maisteluista. Eli minä tulen hyvin pitkälti käyttämään heiltä löytyviä teelaatuja, mutta  jokainen käyttää tietysti sellaista teetä kuin on saatavilla. Me joimme seljankukkadrinkit teehuoneella, ja vaikka perusaineet ovat samat, maistui juoma silti erilaiselta. Seljankukkamehulla on iso merkitys, ja itsetehty tiiviste maistuu varmasti erilaiselta kuin kaupan mehu. Ihania ovat kumpikin.

1,5 dl kylmää White Pai Mutan luomu -teetä
0,2 dl seljankukkamehutiivistettä
jäitä

Hauduta valkoinen tee ohjeen mukaan, nyt oli 80 asteista vettä 5 minuuttia. Jäähdytä tee kylmäksi. Kaada lasiin seljankukkamehutiiviste ja tee, sekoita. Lisää jäätä ja nauti. Riippuen omasta seljankukkamehusta, sen vahvuudesta ja makeudesta, voi suhteita joutua vähän säätämään, eli kannattaa maistella, ja lisätä jompaa kumpaa maun mukaan. Tämän vuoden mehulle ja tuolle teelle tämä suhde toimi parhaiten, mutta säätäminen voi olla tarkkaa, ettei seljankukka dominoi liikaa tai juoma ole liian pliisua.

Jos tästä haluaa tehdä coctailin, voi lisätä 2-4 cl kirkasta viinaa. Tällaisenaan tämä oli virkistävä janojuoma kesäpäivänä.

Teatini, lempidrinkkini muiden ohella

Omenakompotti seljanmarjalla ja päivä Kielometsässä

Jos edellinen postaus oli tilitystä, on tämä kirjoitus ylistystä. Vietin eilen nimittäin aivan ihanan päivän Kielometsässä. Olimme suunnitelleet tätä syksyistä säilömispäivää Kielometsässä hyvissä ajoin kesällä. Minä olin jo viikolla käyttänyt illan pari tutkailemalla omaa kirjastoani ja sen säilömiskirjoja ja suunnittelemalla eväitä. Ilse.Kahvelon sanoin otimme kaiken irti päivästä, ja suuntasimme seutuville jo varhain aamulla eväiden ja sienikorien kanssa. Vietimme aamupäivän sienimetsässä kahdestaan (saaliina lähinnä rouskuja) ja puolen päivän jälkeen saavuimme Kielometsään. 

Sitruuna kurpitsahilloon, omenat kompottiin, parmesan risottoon ja mulled cider 

Olimme etukäteen suunnitelleet säilövämme jotain omenoista ja kurpitsasta. Tämän lisäksi Kielometsän Jukalla oli seljanmarjaa pakastettuna. Hän oli jo keittänyt marjoista mainiota mehua ja upeaa hilloa, joita oli tarjolla. Saimme myös maistaa hänen aiemmin seljanmarjoista tekemäänsä "seitsemän vuoden kastiketta". Minä löysin tämän hetken lempikeittokirjailijani, Nigel Slaterin, päiväkirjoista (Kitchen Diaries II)  yksinkertaisen omenakompotin ohjeen: 

1,2 kg omenia

120 g sokeria (enemmän kuin ohjeessa)

reilu 1 dl seljanmarjaa

Pilko omenat lohkoiksi. Kirjan ohjeessa ne käskettiin kuoria, mutta minä en kuorinut näitä kauniita ohutkuorisia Kielometsän omenia. Keitä lohkoja kasaan sokerin kanssa. Keitin näitä omenia aika pitkään, omenat voi jättä vielä enemmän kokonaisiksi niin halutessa. Sekoita lopuksi seljanmarjat joukkoon, ja anna vielä kiehua hetki. Älä enää sekoita kompottia liikaa, etteivät marjat hajoa.

Säilyy jääkaapissa jonkin aikaa, paitsi tulee syötyä nopeasti. Nigel (ja minä) syö kompottia esim. aamujogurtin kanssa. Aion syödä sitä myös kaurapuuron kaverina. 

Keitimme myös sitruuna-kurpitsahilloa sellaisenaan sekä chilillä ja inkiväärillä maustettuna. Iso määrä ei haittaa kun jaoimme kaiken kolmeen. Ehkä Kahvelossa tarjotaan joskus kurpitsahilloa jossain muodossa. Minä aion käyttää chilillä ja inkiväärillä maustetun hillon ruuanlaitossa.

Jukan ottama kuva

Jukka keitti meille Jamie Oliverin Mulled cideria omista omenoista tehdystä siideristä. Ihana lämmittävä juoma kylmän sienimetsän jälkeen (sanoinko, että luntakin oli maassa siellä täällä). Minä olen haaveillut vuosikausia englantilaisesta mulled ciderista, ja nyt sitä siis sain. Täytti kaikki odotukset ja sen yli.

Jukan ottama kuva

Kielometsän isännät valmistivat meille myös illallisen, upeaa tomaattipiirasta ja kurpitsarisottoa. Minä ja Ilse.Kahvelo kumpikin oltiin sitä mieltä, että saimme elämämme parhaan risoton, ja kaikki olemme sitä mieltä että tuo Markon tomaatti-quiche on paras kasvispiirakka mitä on. Enkä  muista milloin olisin nähnyt näin kauniisti katettua pöytää, tuntui että sydän suorastaan suli kaikesta hyvästä ja kauniista ympärilläni. Ihana päivä!

Koko Kielometsä on kuin satua matkalla muistoihin. Jos kävelee yläkertaan, näkee tuon huonekuusen. Tuli suorastaan epätodellinen tunne, että onko sitä jossain kauniissa unessa. Tällaisen päivän jälkeen on yhtä virkistynyt ja hyvä olo kuin hyvän loman jälkeen. 

ps. Tästä päivästä kuullaan vielä lisää.

Mansikka-seljankukkahillo

Mustaselja Maija oli parhaassa kukassa juhannuksena. Keräsin melkein kaikki silloin kukassa olleet kukinnot, ja tein niistä isot satsit simaa, mehutiivistettä sekä tätä hilloa. Hillon tein pienestä määrästä mansikoita ja aika suurpiirteisesti. Tarkoituksena oli vain kokeilla hilloa, ei säilöä sitä suurta määrää talven varalle. Varmasti teen hilloa toistekin, niin hyvää se oli, ja kyllä siinä seljankukka maistui ihan selvästi. 

Kukista häviää aromi aika nopeasti, ohjeissakin kehoitetaan poimikaan kukinnot aurinkoisena päivänä jolloin tuoksu on voimakkaammillaan. Koska en ehtinyt/jaksanut tehdä hilloa heti poimituista kukista päätin käyttää vähän tiivistettä lisämakua tuomaan. Se ei ole mitenkään pakollista jos on tuoreita kukkia käytössä, toisaalta jos ei ole kukkia, voi käyttää pelkkää tiivistettäkin. Jos haluaa kiinteämpää hilloa, kannattaa käyttää marmeladisokeria. Minä halusin nyt juoksevampaa hilloa viilille ja letuille, siksi sokerin määrä on maltillinen, ja tuohan tiivistekin lisämakeutta.

1 l mansikoita

n. 3-4 mustaseljankukkaa

½ dl seljankukkamehutiivistettä

½ dl hillosokeria

Perkaa ja pilko mansikat kattilaan. Lisää kukat, mehutiiviste ja hillo ja keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia. Purkita (tästä tuli juuri yksi keskikokoinen purkki). Nauti lettujen, jäätelön tai vaikka viilin/maustamattoman jugurtin kanssa.

Karviais-seljankukkahillo

Tämän kesän viimeiset seljankukat, kokonaista neljä kappaletta, käytin tähän hilloon. Olen oppinut River Cottagessa että raaka karviainen on erinomainen raaka-aine, olen käyttänyt sitä esim. kalan graavaukseen. Ohjeen hilloon otin River Cottagen käsikirjasta Preserves, jonka on kirjoittanut Pam Corbin. Pienensin ohjetta reilusti, ja käytin sokerin sijaan hillosokeria, vähensin sen määrää vähän.

1 l karviaisia

2½ dl vettä

4 mustaseljan kukkaa

400 g hillosokeria

Siisti karviaiset ja laita ne kattilaan veden kanssa. Lisää kukat mukaan, keitä muutamia minuutteja tai kunnes ovat pehmenneet.  Poista kukat, lisää sokeri ja keitä vielä vajaa kymmenen minuuttia. Anna hillon vähän tekeytyä (taas vajaa 10 minuuttia) ja purkita steriileihin purkkeihin.

Upea hillo, sopii hienosti leivälle, jäätelölle, kääretorttuihin/kakkuihin ja riistalle, ainakin.

Seljankukkamehutiiviste

Mökillä oli lisää avautuneita mustaseljan kukkia, ja tein vielä yhden satsin mehutiivistettä. Tein nyt vähemmän makeaa kuin viimeksi, tätä voi käyttää pienemmällä laimennuksella tai vaikka leivontaan tai ruuanlaittoon.

15-20 seljankukkaa

1 sitruunan kuori ja mehu

1½ l vettä

5 dl sokeria

Poimi kukat ja ravista niistä mahdolliset hyönteiset pois. Laita kukat ja sitruunan kuori ohuesti kuorittuna kattilaan, kaada päälle kiehuva vesi. Anna tekeytyä viileässä kesäsäässä vähintään vuorokausi, puolitoista. Siivilöi puhtaaseen kattilaan, lisää sitruunan mehu ja sokeri, kiehauta. Pakasta pienissä erissä ja käytä ruuanlaitossa, leivonnassa, säilönnässä tai laimenna mehuksi.

Seljankukkasima

Minä olen saanut Kielometsästä mustaseljan taimen, Maijan, sellaisen joka kestää Suomen talvet pohjoista myöten. Mökillä on sijaintiaan kylmempi mikroilmasto, joten kylmänkestävyys on tarpeen. Tämä on toinen vuosi, kun saan kerättyä seljankukkia mehua ja muuta säilöntää varten. Kaikki postaukset löytyvät seljankukka-tägin alta.

Halusin kokeilla tänä vuonna ihan perinteistä simaa, eli kuohuvaa seljankukkajuomaa. Googlailin vähän pinnallisesti, mutta tuntui että kaikissa ohjeissa käytettiin seljankukkamaun tuojaksi mehutiivistettä. Minä halusin tehdä siman kukista, eli tässä tulee ihan oikea seljankukkasiman ohje:

n. 20 seljankukkaa (reilu litra)

1 sitruuna

500 g sokeria

5 l vettä

herneen kokoinen pala tuorehiivaa

Kerää seljankukat aurinkoisena päivänä, jolloin aromit ovat voimakkaimmillaan. Ravista kukista hyönteiset pois. Kuori sitruuna ohuelti, laita keltainen kuoriosa isoon kattilaan. Kuori valkoinen osa pois, ja viipaloi sitruuna kattilaan. Lisää myös kukat sekä sokeri kattilaan. Kaada päälle n. 2 l kiehuvaa vettä ja sen jälkeen loput vedet kylmänä niin, että koko nesteen lämpötila on n. 37 astetta. Liuota pienen pieni pala hiivaa nestetilkkaan ja sekoita se koko nesteeseen. Anna käydä peitettynä n. vuorokausi. Siivilöi kukat pois ja pullota, voit lisätä pulloon vielä vajaa ½ tl sokeria. Anna hiilihapon kehittyä pulloon vähintään viikon verran. Nauti sen jälkeen kuohuvasta, raikkaasta ja upean makuisesta kesäjuomasta. Ihana sima!

Seljankukka-sokeri

Ginin lisäksi halusin säilöä seljankukan hienoa aromia sokeriin, ajatuksena että se tuo hyvää makua mihin tahansa sokeria käyttääkään. Löysinkin ohjeita taas englantilaisista blogeista, esim. tuolla ja tuolla. Minä päädyin tekemään ensimmäisellä tavalla. Tein sokerin seuraavana päivänä kuin ginin, kuvissa näkyy jo hyvin se, kuinka tummaksi ginin ja kukkien väri muuttui.

n. 4-6 seljankukan kukintoa

n. 1 kg sokeria

Poimi nuoria kukkia, ei haittaa jos kukinnoissa on vielä muutamia nuppujakin. Revi kukat irti varsista, ja täytä niillä kannellinen lasipurkki n. 1/4 tai vähän yli.  Täytä purkki sokerilla, ja sekoita hyvin, siihen menee vähän aikaa. Anna maustua useampi päivä.

Ennen käyttöä siivilöi sokeri niin, että pääset kukista eroon. Sokeri on jonkin verran kostunutta, mutta ainakin minulla siivilöinti onnistui hyvin. Minulla oli nyt tavallista sokeria sillä mökillä ei ollut muuta, muuten olisin saattanut kokeilla erityishienoa sokeria. 

Käytä leivonnassa tai esim. juomasekoitusten makeuttamiseen. Täytyy tosin todeta, että ainakin mamman marjapiirakan punaiset viinimarjat jyräsivät maun ohi, eli ehkä siihen ei ainakaan kannata tuhlata sokeria. 

Seljankukka-gin

Seljankukkakokeilut jatkuvat, giniä tällä kertaa. Meiltä jäi juhannukselta melkein litra giniä mökille, oli vähän väsähtäneitä juhannuksen juhlijoita. Toin ginin Englannin reissulta, eikä tuo todellakaan ollut mikään lempi-gin, vaikka kai se ihan ok kuitenkin olisi. Ajattelin kokeilla kuitenkin sillä seljankukkaginiä koska muutakaan ei ollut. Googlailin ohjeita, ja englantilaisista blogeista löytyikin monenlaisia reseptejä. Minä vähän sovelsin ja yhdistelin, sen lisäksi olosuhteet vaikuttivat siihen, kuinka kauan annoin ginin ja kukkien lillua yhdessä. Alkuun gin on hempeän väristä, mutta jo ensimmäisen yön aikana väri tummui ihan tummaksi. Eli jos haluaa värin pitää vaaleana, se kannattaa siivilöidä melkein heti, muutaman tunnin sisään.

4 seljankukkaa

5 dl giniä

2 rkl sokeria

Poimi muutama iso seljankukka. Sanotaan että siitepölyssä on se maku, ja siitepölyä näistä ainakin irtosi, jopa niin että alkoi silmiä kutittaa pidemmän päälle. Irrota kukinnoista kukat ilman varsia pulloon tai purkkiin. Kaada päälle gin ja lisää vähän sokeria. Anna maun liueta nesteeseen 3-5 vuorokautta, ravista aina välillä että kaikki sokeri varmasti liukenee. Siivilöi neste pulloon, ja nauti drinkeissä tai booleissa. 

Mansikka-seljankukka-drinkki

Tämän drinkin esikuva löytyy River Cottage Fruit Everyday -kirjasta, olen kirjoittanut kirjasta aiemmin, peräti neljä vuotta sitten. Drinkki ei ole sama, mutta ilman tuota ohjetta tätä drinkkiä ei olisi. Ja jos ei olisi ollut niin kiire päästä maistamaan juomaa, olisi sen voinut koristella mansikkaviipaleella ja ottaa muutenkin paremman kuvan. 

Ostin eilen ensimmäisen laatikon mansikoita, jotka kyllä syötiin aika suoraan sellaisenaan, mitä nyt vähän jätettiin mansikkakakkua varten, jonkin verran meni strutsinmunapannukakun kanssa ja sain muutaman litran pakastimeenkin saakka. Sen verran vielä oli laatikolla hintaa, että hetken odotan ennen kuin pakastan mansikat.

Leivontapäivän iltaan sopi hyvin ihana gini-drinkki:

2-3:lle

3 dl mansikoita

2 jääpalaa seljankukkamehua

7 jääpalaa

8 cl Napue-giniä

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Hyvää, niin tosi hyvää.

Seljankukkamehu

Minä sain muutama vuosi sitten Kielometsästä Mustaseljan istukastaimen, Maijan (skrollaa linkin sivua alaspäin, sieltä löytyy teksti mustaselja Maijasta). Tämä on aikoinaan siemenkylvöstä lähtenyt hyvin Suomen oloja kestävä mustaselja. Mustaseljasta löytyy juttua myös Maaseuduntulevaisuudessa. Kasvi on alkanut kiinnostaa puutarhaharrastajia kovastikin, vaikka talvenkestävyydessä onkin vielä ongelmia. Minun saamani puu on kasvanut parissa vuodessa komeaksi, ja kestänyt hyvin ainakin toistaiseksi viileän paikan ja oudot talvet.

Mustaseljaa ei tule sekoittaa lievästi myrkylliseen terttuseljaan, jota kyllä kirjoituksissa kehutaan kauniiksi pensaaksi, mutta meillä sitä on aina kutsuttu paskanmarjaksi (ai kun oli lapsena jännää aina kun äiti mainitsi pensaan nimen). Tai kuten Kielometsän Jukka sanoi, että rikkaruohohan se on.

Mustaselja ei liene ehdi tehdä marjoja Suomessa, ei ainakaan meillä mökillä, mutta ei se haittaa, nimittäin kukat ovat niin hienon makuisia. Minä keräsin mökkilomalla ensimmäiset kukinnot, ja tein niistä mehua. Googlasin ohjeita, ja monenlaista löytyi. Vähän oli eroja ainesten suhteissa, ja siinä että käytettiinkö kiehuvaa vai kylmää vettä. Minä tein mehun kuitenkin näin, sillä en halunnut siitä liian sitruunaista (lue: minulla oli vain yksi sitruuna) enkä liian makeaa (lue: minulla ei ollut enempää sokeria).

Täytyy vielä todeta, että tämä mehu on ihan käsittämättömän ainutlaatuisen hienon makuista! Jopa siinä määrin, että maisttuani mehua vuorokauden jälkeen makukokemus oli niin vaikuttava, että mehu tuli uniini. Sitä ei usein tapahdu, ei todellakaan. 

35 mustaseljankukkaa

1 sitruuna

1½ l vettä

10 dl sokeria

3 rkl sitruunahappoa

Kerää kukinnot, ja ravista niistä mahdolliset hyönteiset pois (jos siis olet hyönteisten ystävä). Irrota kukinnot isommasta varresta. Pese sitruuna hyvin, kuori siitä keltainen osa kuorta ohuesti kulhoon. Kuori valkoinen osa sitruunaa pois, ja viipaloi sitruuna. Laita kulhoon kukinnot ja sitruunanviipaleet kerroksittain.  Kiehauta vesi, sokeri ja sitruunahappo ja kaada kulhoon kukkien päälle. Anna jäähtyä, ja säilytä 3-5 vrk kylmässä. Siivilöi mehu, ja pakasta erissä. 

Laimenna mehua n. 1:6-7 tai käytä muuten haluamallasi tavalla. Drinkit, boolit, kuohuvat, niin tiedän mitä kaikkea keksinkin. Ja kukista pitää tehdä ainakin niitä lettuja, ja vaikka mitä muutakin. Upea maku kertakaikkiaan!

Kuten tarkkasilmäiset puutarhaihmiset huomaavat, tänä(kään) vuonna ei ole odotettavissa tomaatti- eikä chilisatoa. Sentään jo heinäkuun puolväli.