torstai 23. joulukuuta 2021

Joulun 2021 kalapöytä



Tänään söimme perinteisen aatonaaton kala-aterian. Rokotusten voimalla pöydässä oli viisi ruokailijaa eli myös lipeäkalaa oli tarjolla pienen tauon jälkeen. 

Viimevuotiseen tapaan tilasin kaikki kalat lipeäkalaa lukuunottamatta Maxin kalasta kotiinkuljetuksella. Lipeäkalankin olisin tilannut, mutta sitä ei ollut ennakkotilauksissa tänä vuonna saatavilla. Tilasin kalat heti kun se oli mahdollista, nopeasti tilausikkunat täyttyivätkin. Ja koska syömme ensimmäisen kala-aterian jo aatonaattona, otin tilauksen eiliselle, näin ehdin juuri ja juuri tehdä silakatkin täksi päiväksi.

Tilasin myös joulukukat eiliselle Kauklahden kukasta ja sain kolme ihanaa pikkukimppua pöytään jo tälle kala-aterialle. Kimppujen lisäksi tilasin misteliä sekä irtokukkia. Näistä kukista teimme esikoisen kanssa monta pientä kimppua, nyt on kukkia vähän joka hyllyllä ja on meillä vessakukatkin kuten juhlaan kuuluu. Kun ruokapöytä oli täynnä kukkia eilen, tajusin että  kukkaöverit on parempi kuin vajarit. Toiset kompensoi vajavaisen joulusiivouksen hämärällä mutta minä kompensoin sen kukilla.


Kalapöydässä meillä oli tarjolla: 

Lohenmäti, ranskankerma ja hopeasipuli
Keksilajitelma ja saaristolaisleipä


Graavilohi
Graavisiika
Lämminsavulohi
Kylmäsavulohi

Viski-sinappisilli 
Sipulisilli
Katajamarinoidut silakat

Lipeäkala, voisula, maustepippuri  ja suola
Keitetyt perunat

Sienisalaatti rouskuista
Silmusalaatti

Ihana ateria, oikea juhlaruoka. Jälkiruokaa ei ollut, mutta iltapalalla söimme luumurahkaa joka maistui lähinnä aikuisille sekä vajaan kilon verran mandariineja jotka maistuivat kaikille. Samanlainen kala-ateria syödään uudestaan joulupäivänä, huomenna on vuorossa kinkkua ja laatikoita sekä luumusoppaa kermavaahdolla jälkiruuaksi. 

Muistiin ensi vuodeksi:
  • osta lipeäkala vaikka hallista
  • perunoita pitää olla vähän enemmän
  • pelkkä sipulisilli riittää (rosollille), silakat ja sillit olivat vähän turhia
  • n. 150 g mätiä yhdelle kattaukselle riittää
  • alle kilo lämminsavulohta on liian vähän

Olohuoneen pakastimelle tuli joulu



sunnuntai 19. joulukuuta 2021

4. Iloa joulunodotukseen - valmistautuminen



Olin ajatellut kirjoittaa tähän kalenterin viimeiseen kirjoitukseen joululeffoista ja -musiikista jotka tuovat paljon iloa tähän aikaan. Mutta joulukuun aikana jotenkin tajusin, että kuuluuhan tähän joulunodotuksen iloon niin paljon muutakin:

Minulle joulu on pitkälti ruokajuhla, suunnittelen ja mietin etukäteen ruokia paljonkin, mikä sinänsä on hassua, koska teen kuitenkin joka vuosi samat ruuat samoilla resepteillä. Tilaan nykyisin mahdollisimman paljon suoraan kotiovelle, nyt pandemian myötä olen vienyt sen vielä pidemmälle, ja kaupasta ei tule ostettua kuin ihan muutama asia mitä ei syystä tai toisesta saa tilattua kotiin. Kalat (kaikki! paitsi lipeäkala) tulevat Maxin kalasta, ruuat Kauppahalli24:stä.

Kukat ovat tärkeä osa jouluun valmistautumista. Viime vuonna ilahduin isosta määrästä jouluisia kukkia kotona jo marraskuusta lähtien, ja samasta nautin tänäkin vuonna. Tuo kuvan amaryllis on kukkinut jo lähes kuukauden, lisänä meillä on ollut joulutähtiä ja jouluruusu tänä vuonna. Jouluksi tulee vielä perinteinen kimppu leikkokukista, vähän erilaisena tänä vuonna. Kukat olen tilannut jo yli 10 v Pirjo Kopilta, nytkin tein tilaukset Kauklahden kukasta kotiinkuljetuksella. 

Kuusi kuuluu jouluuni nykyisin, vaikka ehkä ilmankin tulisin toimeen. Kuten olen aiemminkin todennut, juhannuskoivut ovat minulle tärkeämmät kuin joulukuusi. Mutta esikoiselle ei tule joulua ilman kuusta, joten meillä on kuusi joka vuosi. Ja onhan ne koristeet niin ihania, ja paranevat joka vuosi. Kuusenkin tilasin tänä vuonna kotiin, siellä se odottaa pihalla ensi viikkoa. 

Minun tärkein motto jouluun on, että teen joka vuosi juuri sen verran kuin huvittaa (ettei tulisi sitä perinteistä joulutunnelmaa). Tiedän olevani etuoikeutettu siitä, että tuo on mahdollista toteuttaa, olkoonkin ehkä jonkun muun kustannuksella, joten valmistautuminen jouluun on ilo joka vuosi. Enää ei tarvitse odottaa kauaa!

sunnuntai 12. joulukuuta 2021

3. Iloa joulunodotukseen - joulukirjat



Hyvät joulukirjat jaksavat ilahduttaa vuodesta toiseen. Paino sanalla hyvä: pidän joulukirjoista, mutta laadukkaista sellaisista. Kirjoista, joissa on muutakin sisältöä kuin suuria fiiliskuvia ja pari reseptiä tai jotain pinnallista kommenttia joulun tunnelmasta.

Kuvan pinosta löytyy tämän hetken suosikkini, Mysi Lahtisen kirjan jaksan lukea tai vähintään selata joka vuosi, Nigel Slateria luen päiväkirjamaisesti aina sieltä täällä (on muuten upea kirja joka kattaa useamman kuukauden). 


Uusin tulokas joulukirjapinoon on River Cottagen joulukirja, josta tuli heti suosikkini sinne Mysin rinnalle. Aivan kuten minulla jouluvalmistelut alkavat kesällä marjapensaassa ja sienimetsällä, kirjassa valmistellaan joulua siemenluettolosta lähtien. Jouluun valmistautuminen on hidasta, lämmintä ja juuri sellaista kuin jokainen itse haluaa. 

Se mitä kaipaisin pinoon, olisi suomalainen joulukirja: voisi meillä olla toinenkin kirja Mysin Joulun lisäksi. Kirjassa voisi olla joulun historiaa, perinteitä ja perinteisiä reseptejä. Sellainen kirja jossa olisi ehkä enemmän tietoa kuin tunnelmaa, kyllä se tunnelma tulee sieltä tiedon kautta. Saa suositella jos joku tietää jo sellaisen. Mikä on sinun lempikirjasi jouluun?

perjantai 10. joulukuuta 2021

Kurpitsa-linssikeitto


Nyt tulee vähän pitkä johdatus tähän ruokaan, nimittäin:

Minä olen ollut viime aikoina väsynyt tähän etätyöhön ja siihen kuuluvaan etälounaiden tekemiseen. Jatkuvat teams-putket, pitkät työpäivät, metatyön määrä ja kaikki sellainen on meinannut uuvuttaa (on on!) niin, että lounaat ovat olleet milloin mitäkin, paljolti eineksiä. Olen ajatellut helpottuneena, että kunhan vaan mikrotamme jotain nopeasti, se saa riittää sillä muuta en vaan ole jaksanut nyt.


Mutta tämäkin on ollut liikaa, ainakin henkisesti. Tuli hetki ⇧, jolloin ajattelin, että tämmöinen ei vaan ole sen arvoista; elämä on liian lyhyt näihin tuon kuvan kaltaisiin lounaisiin. Jotain oli siis pakko tehdä.

Käytin sitten itsenäisyyspäivän monenlaiseen valmisteluun. Kuten olen aiemmin todennut, tämä loppusyksy on ottanut koville. Siinä vaiheessa kun linnanjuhlat peruttiin, päätin perua minäkin omat juhlallisuudet (olkoonkin, että meillä syötiin peuran sisäfilettä, syötiin rasiallinen Finlandia-marmeladia ja katsottiin illalla Etulinjan edessä). Aamupäivän siivosin ja iltapäivän esivalmistelin ruokia niin, että pakastimessa on puoliksi valmiina kymmenisen ruokaa koko perheelle.

Yksi melkein-valmiista ruuista oli tämä kurpitsa-linssikeitto. Sain käytettyä kaapista purkillisen linssejä sekä pöydältä pois pari kurpitsaa. Keiton esikuvana oli Henri Alenin Vuoden keittokirjassa oleva curry-linssikeitto, pohjan makumaailma tuli siitä, lisäsin lisäksi vielä nuo kurpitsat (ja jätin ohjeen tomaatit pois tässä vaiheessa).


2 hokkaidokurpitsaa

Pilko kurpitsat muutamaan osaan ja poista siemenet. Paahda kurpitsalohkoja n. 30 min 200 asteessa uunissa. Lusikoi kurpitsamassa kulhoon, minulla taisi tätä tulla tätä reilu litra. 

5 dl linssejä
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 isoa porkkanaa
voita/öljyä
1 tl inkivääriä
1 tl currya
3 tl paprikamaustetta
kuivattua chiliä (jos haluaa)
1,2 l hyvää lientä

paahdetut kurpitsat

Huuhdo linssit hyvin, jätä odottamaan. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat. Kuullota kasviksia kattilassa, mausta reilusti. Lisää hyvää lientä (minulla taisi olla nyt peuralientä) ja keitä n. 20 min. Lisää kypsä kurpitsamassa joukkoon ja soseuta keitto.

Keitto on tällaisenaan hyvä sakea pohja monenlaiselle kasviskeitolle ja se kestää pakastamisen hyvin. Keittoon voi lisätä esim. Koskenlaskijaa, kermaa, lientä, tomaattimurskaa tai kookoskermaa, ja mausteita maun mukaan. Tuo ensimmäinen etäpäivän lounas (alakuva, siinä paljastuu myös se, että olihan meillä vähän kattauskoristeitakin itsenäisyyspäivänä) oli maustettu tulisella jänisliemellä ja koskenlaskijalla. Ihan älyttömän hyvä keitto pelkällä lämmityksellä ja pienellä tuunauksella, ehkä meni minuutti kauemmin kuin mikroaterian mikrottamisessa. Niin hyvää, että mieskin santsasi.


sunnuntai 5. joulukuuta 2021

2. Iloa joulunodotukseen - joulukalenterit


Tämä on oikeastaan hassua, että minä kirjoitan joulukalentereista, sillä todistettavasti en ole ollut mikään joulukalenteri-ihminen (ainakaan lapsena) kuten vaikka siskoni on aina ollut. Olimme eilen juhlimassa suvun uusinta ylioppilasta ja siskoni kertoi lapsille kuinka olin jo lapsuudessa ollut välinpitämätön omaa kuvajoulukalentereitani kohtaan 🎅. Tonttukaan ei käy enää ihan joka vuosi, mutta olihan se lapsuudessa ihan parhaita joulujuttuja, ja on se sitä ollut vieläkin. 

Mutta kyllä joulukalenterit ovat keskeinen ja iloinen osa joulunodotusta, etenkin nykyisin kun joulukalentereita on sellainen valikoima, että jokainen varmasti löytää mieluisen. Esikoinen toivoi synttärilahjaksi Lumenen joulukalenteria ja sai sen; paljon iloa lähikosmetiikasta. Lapset keskustelevat joka vuosi huolella, että mikä on paras kalenteri sinä vuonna. Tänä vuonna kumpikin halusi patukkakalenterin, viime vuonna sipsikalenteri oli hitti (ja pettymys). 

Minä löysin viime vuonna minulle parhaan joulukalenterin: teejoulukalenterin Wehmaan teehuoneelta. Tänä vuonna tilasin maustamattoman version kalenterista, ja se on kyllä ylittänyt kaikki todella korkeat odotukseni. Upeaa teetä jokaiselle päivälle, jokainen kuppi on tehnyt mielen iloiseksi. Kalenterista löytyy niin mustaa, valkoista, vihreää teetä kuin oolongiakin. Ja kaikki toinen toistaan parempia. Olen niin iloinen, että olen oppinut nauttimaan muustakin teestä kuin siitä perusmustasta maidon kanssa jota olen juonut jo kohta 35 v. 

Tänä vuonna ripustin kalenterin yksinkertaisesti seinälle tonttukalenterin paikalle viimevuotisin koristein. Siinä se tuo iloa jokaiseen päivään.

sunnuntai 28. marraskuuta 2021

1. Iloa joulunodotukseen - jouluinen pellavaliina



Minun ei pitänyt tänä vuonna tehdä joulukalenteria ollenkaan. Mutta tämän viikon paluu totaaliseen etätyöarkeen veti mielen niin matalaksi, niin matalaksi, etten halua koko asiaa edes kommentoida. Todeta vain sen verran, että jotain kivaa pitää keksiä, on ihan pakko. Ja mikäs sen mukavampaa tähän aikaan vuodesta kuin koota listaa jouluiloa tuottavista asioista, ja vieläpä toteuttaa niitä!

Ensimmäiseksi iloiseksi asiaksi nousee mieleen tämä liina. Ihastuin tämän liinan perinteisyyteen heti kuvan nähtyäni kudonta-aseman FB-ryhmässä. Niinpä sitten tutkailin työkalenteria ja löysin yhden maanantain, jolloin ei ollut yhtään kokousta: merkkasin päivän heti saldovapaaksi ja onnekseni sain varattua loimen samalle päivälle. 


Maanantaiaamuna tein eväsleivät savuhirvestä, pakkasin reppuun vesipullon ja eväät, ja suuntasin kudonta-asemalle. Eväät kuuluvat kutomiseen keskeisesti, muistan vieläkin millaista oli syödä alle parikymppisenä eväsleipiä kartanon kudontapaikan portailla kuumana kesäpäivänä ja jutella ohjaajan kanssa kangaspuiden historiasta.


Kudoin liinaa 2 m, puista ottamisen jälkeen pituus oli 198 cm. Aloitin yhdeksän jälkeen puolaamalla lankaa ja pian pääsin kutomaan. Lopetin vähän ennen viittä, toki väliin mahtui pari pientä ruokataukoa ja muutama jaloittelutauko enemmän, mutta olihan tässä pientä urakoimisen makua. Olen aina kutonut vähän urakkavauhtia, mutta ehkä se oli 3-kymppisenä vähän erilaista kuin nyt 5-kymppisenä. Mutta sainpahan vaan kauniin liinan aikaiseksi yhden vapaapäivän aikana. Eilen päärmäsin liinan ja prässäsin sen perinteisesti kostean harson läpi. Onnentunne on ihan fyysistä!


Minulle huone täynnä kangaspuita on sellainen mielentila, että samaa onnellisuutta tunnen ehkä vain metsässä. Jaksan ihastella kangaspuiden nerokkuutta, niisintää, polkusten sitomista niisivarsiin, kankaan sidoksia ja kaikkia kudontaan liittyviä sanoja (luha!) vuosikymmenestä toiseen. Katsokaa nyt tuotakin kuvaa: reunalankoja ei voi niisiä pomsisidoksessa, niinpä ne jätetään vapaaksi, mutta niihin laitetaan pieni paino riu'un avulla 💚

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Pätkis-vadelmakakku ja synttärit 2021


Tänä vuonna saimme juhlia lasten synttäreitä taas vähän isommalla porukalla ja se oli pelkästään ihanaa! Mukava nähdä kaikkia sukulaisia, nauttia puheensorinasta ja jatkuvasta naurunremakasta. Meillä oli ensin ruoka ja vähän myöhemmin joimme kakkukahvit. Ruuaksi syötiin lasagnea Nigellan mukaan, salaattia ja sieni-punajuurisalaattia, lisänä patonkia ja perinteiset ruokajuomat. Lasagnen tein tuosta ohjeesta kaksinkertaisena, kastikkeen kymmenen litran kattilassa ja vuokana isoin uunivuoka. Ihan koko satsi ei mahtunut tuohon vuokaan, pari pientä vuokaa meni pakastimeen. Tuo lasagne riitti hyvin 14:lle henkilölle ja vielä jäi huomiset etälounaat. Yksi serkuista oli meillä yötä ja serkukset tekivät salaatin ja muutenkin auttoivat kattamisessa ja muussa. 


Kakkukahveilla oli molemmilla lapsilla taas omat kakut: kuopuksella perinteisesti hedelmäsalaattikakku, sydämen muotoinen nakukakku tällä kertaa, ja esikoinen löysi googlaamalla hyvältä kuulostavan vadelma-pätkiskakun. Hyvää kakku oli, todellakin hyvää. Koristeet olimme ostaneet jo syyslomareissulla Tampereen viehättävästä Tallipihan suklaapuodista


Kakun ohjeen otin Viimeistä murua myöten -blogista, vähän muutin ohjetta ja suurensin sitä aavistuksen, mitään kovin tarkkoja muutoksia en tällä kertaa tehnyt. Kuorrutteen määrän suurensin ehkä turhaan, seuraavalla kerralla voisi tehdä alkuperäisen ohjeen määrän, tästä jäi vähän yli. Kirjoitan koko ohjeen tähän yhteen postaukseen, tarkempaa pohdintaa ja alkuperäiset määrät voi lukea tuon linkin takaa löytyvistä postauksista. Oli kyllä kiva leipoa kakku johon oli hyvät ja toimivat ohjeet, ja tiesi että joku muu on jo kokeillut sen parhaan version. Minä en tehnyt vegaanista versiota, kirjoitan tähän vähän pelkistetysti ohjeen kuten minä tein:

Suklaakakkupohja


2,6 dl maustamatonta jugurttia (alkuperäisessä ohjeessa piimää)
1,3 dl rypsiöljyä
3 pientä kananmunaa
250 g vehnäjauhoja 
70 g kaakaojauhetta 
370 g sokeria
1 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
2,6 dl lämmintä kahvia 

Sekoita jugurtti, öljy ja munat keskenään. Sekoita keskenään sekoitetut kuivat aineet joukkoon, älä vatkaa tai vaivaa. Kaada lopuksi lämmin kahvi joukkoon ja sekoita. Kaada löysä, lähes juokseva taikina 26 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan. Paista 175 asteessa n. 40-45 minuuttia. Anna kakun jäähtyä kunnolla esim. yön yli.

Vadelma-pätkistäyte


2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g vadelmia
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
70 g pätkiksiä rouhittuna

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi, vatkaa joukkoon notkistettu tuorejuusto ja sokerit. Sekoita joukkoon myös rouhitut pätkikset. 

Halkaise kakku kolmeen osaan. Levitä puolet täytteestä toiseen väliin ja puolet toiseen. Kakku ei tarvitse erillistä kostutusta, etenkin jos kakun täyttää edellisenä päivänä. Kelmuta kakku ja säilytä kylmässä yön yli. Minä en kylläkään kelmuttanut, kakkuvuoka mahtui täytetyn kakun suojaksi ja se riitti hyvin. 

Pätkiskuorrute


n. 300 g pätkiksiä
1,35 dl kuohukermaa

200 g huoneenlämpöistä voita kuutioituna
1 dl tomusokeria

0,7 dl  kaakaojauhetta
ripaus suolaa

Kaada pätkikset kulhoon tai kattilaan. Lämmitä kerma kiehuvaksi ja kaada pätkisten päälle, anna seistä minuutin verran. Sekoita sen jälkeen tahna tasaiseksi esim. lusikalla voimakkaasti sekoittaen. 

Vaahdota toisessa kulhossa pehmeä voi ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi, vatkaa myös kaakaojauhe ja suola joukkoon. Vatkaa tämä ja pätkistahna keskenään hyvin sekaisin. Kakun voi päällystää heti pehmeällä kuorrutteella, mutta jos haluat pursottaa koristeita, pidä kuorrutetta jääkaapissa kunnes se jähmettyy vähän. Minä levitin kuorrutteen heti pelmeänä jälkuruokalusikalla, ja siitä tuli minusta ihan hieno. Esikoinen koristeli kakun vielä suklaahelmillä ja vaaleanpunaisilla manteleilla. Uusi suosikkikakku on löytynyt!

Juhlista nauttii kolmeen kertaan: valmistelu on kivaa, juhlat on kivat ja tämä hetki on kiva

perjantai 19. marraskuuta 2021

Kauriin kinkku eli takajalka paistopussissa

Kinkku menossa uuniin

Tänä vuonna vietimme isänpäivän mökillä. Ennen sitä lauantaina oli hirvipeijaiset, sellaiset korona-ajan ulkopeijaiset päiväseltään. Oli mukava nähdä kaikkia sukulaisia ja kyläläisiä, suorastaan sydän meinasi sulaa. Serkku näytti männyn mistä vaari oli aikoinaan ampunut metton, ehkä joku vajaa 70 v sitten. Tärkeä mänty. Samalta reissulta löytyi suppilovahveroitakin. Lauantaina ei siis tarvinnut kokkailla kun pääsimme valmiiseen hirvikeittopöytään, mitä nyt illalla vähän piti paistaa makkaraa takassa ja syödä italiansalaattia.  


Sunnuntaina valmistin kauriinvasan kinkun. Varsinaista lähiruokaa, kun oli mökin viereiseltä pellolta saatu, katajanmarjat olivat 5 m mökistä. Valmistin kinkun yksinkertaisesti paistopussissa: 

1 kauriin takajalka (n. 2,2 kg luineen)
tuoretta rosmariiinia silputtuna
pippuria
kuivattua ja savustettua chiliä
n. 20 katajanmarjaa morttelin kautta
2 tl suolaa

pikkusipuleita reilusti (tai 2 isoa sipulia)
2 porkkanaa

Hiero mausteet lihan pintaan, anna maustua pari tuntia. Kuori kasvikset, pilko porkkanat ja sipulit tarvittessa ja laita paistopussiin lihan alle. Laita liha 250 asteiseen uuniin ja laske lämpö heti 130 asteeseen. Paista kunnes liha on n. 67 astetta (tai sellaiseksi kuin haluat), minulla meni nyt aikaa n. 2 tuntia. Anna lihan vetäytyä pussissa puolisen tuntia.


Sen puolen tunnin aikana ehtii hyvin valmistaa lohkoperunat ja -porkkanat. Ja koska olin saanut sieniä, tein myös suppiskastikeen kolmelle sieniensyöjälle. 

Kinkkua jäi vielä yhdelle aterialle: alkuviikosta pilkoin loput lihat suikaleiksi, maustoin soijalla ja osterikastikkeella ja wokkasin lihat ja paljon kasviksia. Upea ruoka sekin. 


Isänpäiväkakuksi toivottiin Bostonkakkua. Tein sen Valion ohjeella, pieni 2½ desin pullataikina meni heti tuoreeltaan. 


Askartelimme esikoisen kanssa puolukkakranssit. Vähän meinasi tulla kiire, mutta oli mukava kokeilla. Kuvan rajaus on vähän hupsu, mutta halusin meidän saappaat mukaan. 

perjantai 12. marraskuuta 2021

Hanhiwokki



Wokki on kuten pyttipannu: siihen laitetaan mitä on, samalla se on mitä parhainta hävikin estoa. Hanhiaterialta jäi hanhea ihan reilusti, täytetäkin jäi vähän. Liha oli alun alkaen aavistuksen kuivaa, mutta maustettuna ja wokattuna se maistui todella hyvältä. Tämä ruoka maistui koko perheelle, noodeleita ei ollut enempää, mutta sekin riitti.

kypsää hanhea mitä on
3 rkl hanhen hedelmätäytettä jos on
2 rkl ketjap manis -kastiketta
2 rkl soijakastiketta
2-3 rkl osterikastiketta
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl fariinisokeria
1-2 chiliä (minulla mietoa Aji Fantasya)

öljyä
2 isoa porkkanaa
1 iso sipuli
1 pienehkö kiinankaali
iso kourallinen mangoldia
1 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl mustaviinimarjahilloa
1 levy noodeleita

Pilko kypsä hanhi suikaleiksi. Mausta liha maustekastikkeilla, tuoreella inkiväärillä, sokerilla ja chilillä. Kuori ja pilko kasvikset. 

Paista lihoihin rapea pinta kuumalla wokki-pannulla, siirrä syrjään. Laita pannulle öljyä, lisää ensin porkkanat, sen jälkeen sipulit, sitten kaali ja lopuksi mangoldi. Lisää liha takaisin pannulle, mausta etikalla ja hillolla. Lisää lopuksi kypsät noodelit ja sekoita.

Hyvä ruoka, ihan älyttömän hyvä ruoka kaikkien mielestä. 

keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Hanhi paistopussissa uunissa


Minulle esitettiin toive, että hanhi pitää valmistaa uunissa kokonaisena. Tämä lintu on syöty jo joku aika sitten, postaus tulee vähän viivellä. Ohjeen inspiraationa käytin Kati Pohjan Riistaa lautasella -kirjan ohjetta, jota muutin kyllä ihan reilusti sen mukaan mitä oli. Sisäelimet oli syöty erikseen aiemmin, joten täytekin poikkesi kirjan ohjeesta. Alkuperäisen ohjeen voi tarkistaa tuosta mainiosta kirjasta. 

1 kynitty hanhi (yli 3 kg, mutta alle 4)
2 tl suolaa
1 oksa rosmariinia
reilusti tuoretta timjamia
ripaus savustettua Aji Fantasy chiliä
1 tl mustapippuria morttelista
1 tl fariinisokeria

2 kotimaista omenaa
15 kuivattua aprikoosia
15 kuivattua luumua
1 oksa rosmariinia
reilusti timjamia
1 tl suolaa

n. 10 tai yli pikkusipulia

Sekoita yrtit ja mausteet keskenään ja hiero ne hanhen pintaan. Pilko täytteen hedelmät paloiksi, sekoita joukkoon yrttejä ja suolaa. Täytä hanhi täytteellä, sido jalat kiinni ja siirrä lintu paistopussiin pikkusipuleiden kanssa. Paista 15 min 225 asteessa uunissa, laske sen jälkeen 135 asteeseen ja jatka paistamista vielä n. 2 h. Ehkä vähempikin olisi riittänyt; tämä sama lause tuntuu tulevan minun jokaiseen hanhireseptiin. 

Täyte oli erinomaista, samanlaista aion tehdä uudestaankin. Syötiin perunoiden, kurpitsakuutioiden ja salaatin kanssa. Kastikkeesta tuli erinomaista, siinä oli lientä paistopussista, vähän kermaa ja vehnäjauhoa. 

Yhden sunnuntain hyvä ateria näin Martinpäivän postauksena. 



sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Kauriin lapa padassa


Lauantai on tavallisesti helpon ruuan päivä; en vaan jaksa tehdä juuri mitään lauantaisin. Mutta jos lauantaille osuu pyhä, kuten tänään pyhäinpäivä, pitää tietysti tehdä vähän parempaa ruokaa. Tänään se vähän parempi ruoka oli kauriin lapaa padassa ja uunikasviksia. Ja jälkiruuaksi mansikkarahkaa. Pihalla palaa kynttilät. 


kauriin etulapaa (n. 770 g)
suolaa, pippuria myllystä
voita/öljyä
pieniä sipuleita reilusti
2 porkkanaa
pieni pala varsiselleriä
1 oksa rosmariinia
reilusti timjamia
1 tl fariinisokeria
1 rkl sampanjaviinietikkaa (tai jotain vastaavaa)
kourallinen kuivattua herkkutattia
3 dl hyvää lientä
2 rkl vehnäjauhoa

Suolaa ja pippuroi lihat reilusti. Ruskista lihat kuumassa padassa voin ja öljyn seoksessa. Siirrä syrjään. Ruskista padassa myös kuoritut ja pilkotut kasvikset, lisää yrtit joukkoon. Mausta murskatulla herkkutatilla, sokerilla ja viinietikalla. Siirrä lihat takaisin pataan, kaada liemi päälle. Laita pata 200-asteiseen uuniin, laske lämpötila n. 150 asteeseen tai vähän alle. Hauduta pataa kolmisen tuntia, käännä lihoja ainakin kerran hautumisen aikana.

Siirrä pata hellalle (ainakin jos valmistat uunijuurekset kuumassa uunissa), suurusta liemi vehnäjauholla jos haluat, anna padan kiehua hiljalleen vielä reilu vartti. Leikkaa lihat reiluiksi suupaloiksi ja siirrä ne takaisin pataan. Nauti mureasta ja maukkaasta lihasta ja ihanasta kastikkeesta. Upea pyhäruoka.

Iltauinnilla näissä maisemissa

tiistai 12. lokakuuta 2021

Suppisrisotto ja keitetty kieli

 
Taas on nautittu metsän antimista isän kanssa. Minä olen kokkaillut tämän viikon mökkiolosuhteissa, päivät teen töitä ja illat nautin syksystä. Tämän päivän ruokana oli suppisrisottoa tänään poimituista sienistä ja lisäksi paistoin eilen keitettyä hirvenkieltä isän kaatamasta hirvestä. Ja ruuan jälkeen saunoimme ja uimme pimeässä illassa, tämä on työviikkoa minun mieleen. Kymi on 10℃.

Hirvenkielen valmistin kuten aiemminkin, nyt liotin kieltä vuorokauden 7 % suolaliuoksessa. Keitin kieltä eilen 2 h, kuorin sen heti kuumana ja jätin jäähtymään liemeen, jossa se sai olla tähän päivään. Siinä vaiheessa kun risotto alkoi olla valmista, paistoin ohuita viipaleita sopivasti kahdelle. Lopun kielen isä syönee leivän päällä leikkeenä.


Kävin tänään töiden jälkeen metsässä ja vielä löytyi sieniä parille ruualle, ehkä tämän vuoden sienet oli tässä. Teen harvoin risottoa suppiksista ja vielä harvemmin risottoa mökillä.  Täytyy tunnustaa, että tämä ruoka oli mielessä jo viime viikolla, sillä kävin hakemassa Hakaniemen hallista hyvää parmesania, risottoriisiä ja shampanjaviinietikkaa mökille tuotavaksi.
 
Kaikki äitini reseptit Nanna kertoi aiemmin tekevänsä tattirisoton niin, että laittaa sienet sellaisenaan riisin joukkoon, ei siis mitään esipaistamista; ja niin minäkin tein nyt suppisten kanssa ja se todellakin kannatti. Ehkä paras suppisrisotto mitä olen syönyt. Tämä annos oli sopiva kahdelle, sieniä oli kyllä reilusti mutta hyvä niin. Nyt täytyy sanoa, etten mitannut liemen määrää eli tuo määrä ei ole ollenkaan tarkka. Käytin liemenä puolet kielen keittämisestä jäänyttä lientä, puolet peurapadasta jäänyttä lientä. Tämä on vaikeasti toistettavissa, eikä tarvitsekaan, hyvää tulee varmasti mitä lientä onkaan käytettävissä.

vähän voita
1 iso sipuli
2 dl hyvää risottoriisiä
½ l suppiksia (tai sinne päin)
2 rkl shampanjaviinietikkaa
n. ½ l hyvää lientä (voi olla enemmänkin)
n. 1 dl raastettua parmesania
n. 1 rkl voita

Sulata voi kattilassa, kuullota hienoksi pilkottua sipulia hetki. Lisää riisi joukkoon, jatka kuullottamista toinen hetki. Pilko tuoreet sienet pieneksi ja lisää nekin kattilaan. Lisää viinietikka ja sekoita se tasaisesti joukkoon. Tämän jälkeen ala lisäillä kiehuvaa lientä suunnilleen desi kerrallaan. Kun edellinen satsi lientä on imeytynyt riisiin, lisää uusi. Maistele riisiä ja lopeta nesteen lisääminen siinä vaiheessa kun riisi alkaa olla sopivan kypsää, pieni purutuntuma saa jäädä. Sekoita lopuksi parmesan ja vähän voita ja anna niiden sulaa risottoon. Minä en lisännyt mausteita enkä suolaa ollenkaan, sillä liemet olivat sopivan mausteisia ja suolaisia, mutta lisää toki pippuria ja suolaa jos risotto niitä kaipaa.

Me söimme risoton paistettujen kieliviipaleiden kanssa, mutta hyvää risotto olisi sellaisenanakin. Maistui molemmille, isä santsasi viimeiseen riisinjyvään saakka. Ihana ruoka, ihana ilta.

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Aleksis Kiven päivä ja peuranniska padassa

 
Hyvää Aleksis Kiven päivää! Vai pitääkö jo sanoa ehtoota? Lempikirjailijani päivä osuu parhaaseen metsästysaikaan, kuten sopiikin metsämiehelle. 
 

 
Tänä viikonloppuna isällä alkoi hirvestys ja ensimmäisenä jahtipäivänä hän kaatoi hirven, hieno juttu! Tulevan etäviikon ruuat ovat selvillä: sieniä sekä hirven maksaa ja kieltä. Minä leikkasin viikonloppuna marjapensaat muutaman vuoden tauon jälkeen, melkoinen urakka oli leikata kaikki 10 mustaherukkaa, 4 punaherukkaa, 1 viherherukka ja 6 karviaista. Lapset kantoivat oksat juhannuskokkoon, ensi vuonna on mitä polttaa. 
 
Otin mökille lähtiessäni mukaan peuranniskan, yli kolmekiloisen palan lihaa luineen. Haudutin sen tällä kertaa padassa hellalla hissukseen, maustoin sillä mitä mökillä oli, yrttejäkin vielä löytyi vähän. Maustaminen ei oikeastaan ole ollenkaan tarkkaa, laita sellaista mitä on. Kasvikset olivat pääasiassa liemen maustamista varten, paljoa enempää ei pataan olisi mahtunutkaan.

yli 3 kg peuranniska
voita/öljyä
n. 10 pikkusipulia
1 iso porkkana
1 dl vettä
3 tl suolaa
1 tl pippureita jauhettuna
1 tl chiliä
½ tl jauhettua inkivääriä 
1 tl sinapinsiemeniä
1 rkl tummaa balsamicoa
nippu yrttejä (lipstikka, persilja, sitruunatimjami)

Paista peuranniska voin ja öljyn seoksessa joka puolelta kuumassa padassa. Lisää pataan kuoritut sipulit ja pilkottu porkkana sekä vähän vettä. Mausta haluamallasi tavalla ja hauduta vähintään 5 tuntia miedolla lämmöllä.

Kun liha on revittävän kypsää, irrota lihat luista. Siivilöi liemi, ota sipulit talteen. Kaada sipulit ja lientä lihan joukkoon. Syö sellaisenaan uuniperunoiden ja -kasvisten kanssa.

Lihaa voi käyttää myös kastikkeisiin, leipiin, hodareihin, ihan mihin vaan. Hyvää tummaa maukasta lihaa.



Olen aiemminkin tehnyt peuranniskaa monella tapaa, useimmiten juurikin patoja tai keittoja. Huomasin vaan, etten ole näitä kuitenkaan kirjannut blogiin ylös, joten tässä on nyt yksi hyvä tapa valmistaa peuranniskaa. Tavoitteena on saada tähän blogiin jokaisen (meillä käytetyn) riistaeläimen osasta vähintään yksi resepti, mielummin useampia. Niska on yksi monipuolisimpia raaka-aineita: kun sen ensin valmistaa kypsäksi, voi siitä loihtia melkein mitä vaan sen jälkeen.

tiistai 5. lokakuuta 2021

Punajuuri-sienisalaatti

Etöpäivän täydellinen lounas

Lähdin lasten kanssa ihan suunnittelematta (=kuopus heitti idean läpällä) Suomenlinnaan kauniina sunnuntaipäivänä. Matkalla huomasimme Stadin silakkamarkkinat, ja sieltä tarttui mukaan, tietysti, saaristolaisleipää ja erilaisia silakoita. Ja heti tiesin mitä on maanantain etälounaalla. 

Olin nimittäin huomannut jo aiemmin inspiroivasta ruokasienien FB-ryhmästä ohjeen punajuuri-sienisalaatille. Tein illalla salaatin valmiiksi odottamaan seuraavan päivän lounasta. Ohjeessa oli käytetty suunnilleen kolmannes kaikkia aineita ja kastikkeena smetanaa. Minä tein oman version salaatista (ja varmasti teen pian uudestaan!).

200 g suolasieniä liuotettuna
200 g keitettyä ja raastettua punajuurta
1 iso sipuli (n. 100 g)

1 dl ranskankermaa
1 korkillinen etikkaa
ripaus sokeria

Liota suolasienistä (minulla oli karva-, haapa-, kangas- ja mustarouskuja) ylimääräinen suola pois, vaihda vettä useampaan kertaan. Sieniin saa kyllä jäädä suolaa; jos menee liian suolattamaksi tai käytät suolaamattomia sieniä, lisää kastikkeeseen suolaa. Pilko sienet hienoksi.

Keitä punajuuret kypsiksi, jäähdytä ne kylmässä vedessä ja kuori. Raasta punajuuret raastimen karkealla terällä. Silppua sipuli hienoksi silpuksi. 

Sekoita kastikkeen aineet kulhossa, käytä enemmän etikkaa jos pidät etikkaisesta mausta, käytä enemmän sokeria jos kaipaat makeutta. 

Sekoita kaikki salaatin aineet keskenään ja anna maustua seuraavaan päivään. 

Tämä oli ihan käsittämättömän hyvää! Tekisi mieli sanoa että parempaa kuin sienisalaatti ja parempaa kuin punajuurisalaatti. Ja yhdessä tuon suutarinlohileivän kanssa ihan täydellinen yhdistelmä, jotenkin niin suomalainen makumaailma. Salaatti sopisi hyvin joulupöytäänkin. 


torstai 9. syyskuuta 2021

Marinoidut suppilovahverot

Toisen päivän etälounas


Olin viikonloppuna lasten kanssa sienimetsässä(!), aiemmin aamulla olin tehnyt pitkän reissun omineni, lasten kanssa teimme vähän lyhyemmän metsälenkin. Löysimme rouskuja, jonkun tatin ja mukavasti suppilovahveroita. Nyt on pakko myöntää, että ilman lapsia olisi suppissaalis ollut ehkä puolet tuosta, jos sitäkään. Lapset löysivät tarkoilla silmillään huimasti enemmän sieniä kuin minä omalla ikänäölläni ja vähän vanhentuneilla laseilla. Pitää pyytää heidät mukaan toistekin. 

Olin tehnyt jo aiemmin löytämistäni sienistä perinteistä suppilovahverokastiketta ja nyt halusin kokeilla muuta. Tämän ohjeen inspiraatio löytyy marttojen sivuilta. Minä tein yksinkertaisemmin ja ilman tarkkoja mittoja, niitä määriä ja aineita käyttäen mitä sattui mökillä olemaan.

n. 1 l suppilovahveroita

Paista sienet pannulla niin, että kaikki neste on haihtunut pois. Siirrä sienet puhtaaseen lasipurkkiin, minulla tämä määrä mahtui n. parin desin lasipurkkiin. Lisää purkkiin silmämääräisesti

puolet hyvää balsamicoa
puolet öljyä (tässä puolet rypsi-, puolet hyvää oliiviöljyä)
2 valkosipulin kynttä pilkottuna
sitruunaverbenaa n. 10 lehteä
sitruunatimjamia n. 5 oksaa
hyppysellinen suolaa

Sekoita lusikalla niin, että saat kaikki vähän sekaisin, katso että sienet peittyvät öljyn ja etikan alle. Sulje purkki ja anna maustua jääkaapissa pari päivää. Säilyvyydestä en uskalla sanoa mitään, paitsi että ei säily kauaa 😉

Söin nimittäin lähes puoli purkillista yhden etäpäivän lounaana leivän ja kananmunan päällä. Sienet olivat niin upean makuisia, että olisi tehnyt mieli syödä koko purkillinen siltä istumalta. Ja kun sienet loppuvat, löytyy marinointiliemelle varmasti käyttöä. Upea tapa säilöä sieniä!


Näistä suppiksista käytin yli puolet tähän ohjeeseen

keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Täydellinen tattipiirakka

Yhden etäpäivän lounas


Tässä blogissa voidaan mennä peräkkäin ihan tavallisesta täydelliseen. Minun teki mieli ihan tavallista tattipiirakkaa, sellaista korkeaa, täyteläistä ja miedon makuista jossa pääasiassa maistuvat tatit. Tavallista tavoittelin, mutta siitä tulikin ihan täydellinen tattipiirakka. Käytin taas suosikkipohjaani ja tatit paistoin vanhanaikaisesti pannulla kuutiona sellaisiksi sopivan pehmeiksi. Jotenkin vaan kaikki osui täydellisesti kohdilleen. 

150 g jauhoa
½ tl suolaa
60 g voita
60 ml vettä

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada neste jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella ettet polta sormiasi. Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat kaulia sitä. Kauli taikinasta tasainen levy ja siirrä se vuokaan, minulla oli soikea korkea suht pieni vuoka.  

n. 1 l pilkottuja tatteja
voita/öljyä
1 iso sipuli
suolaa, pippuria
100 g hyvää juustoa raasteena
2 dl ranskankermaa
2 kananmunaa

Siisti ja pilko tatit. Paista niitä kuivalla pannulla niin, että nesteet haihtuvat. Lisää pannulle vähän rasvaa ja pilkottu sipuli, mausta suolalla ja pippurilla. Paista sen verran, että sipulit pehmenevät.

Sekoita kulhossa juustoraaste, ranskankerma ja munat sekaisin keskenään. Minä käytin aika mietoa juustoa. 

Levitä sieni-sipuliseos piirakkapohjalle. Kaada juustoseos päälle ja paista 200 asteessa 30 min. Anna vähän jäähtyä ja nauti salaatin kanssa. Etälounas täysi 💚

Näistä tateista osa päätyi piirakkaan


maanantai 30. elokuuta 2021

Ihan tavallinen rouskukastike


Minun teki mieli ihan tavallista rouskukastiketta, tiedättehän, se lapsuudesta tuttu aavistuksen kirpeä maitoon tehty sienikastike. Jossa mausteena on muistaakseni vain suolaa ja vähän valkopippuria. Ylivoimaisesti parasta se oli mustarouskuista tehtynä, mutta hyvää se oli kaikista muistakin rouskuista. Meillä sitä syötiin sellaisenaan perunoiden kanssa, kotoa muutettuani minulle selvisi, että muualla sitä syötiin kastikkeena lihalle.

Minulla ei ole antaa tähän ihan tarkkoja mittoja, nämä ovat aika summittaisia sinne päin, maistele kastiketta kun teet sitä. Ja ehkä muiden lapsuudessa se maustettiin eri tavalla, meillä näin (vai oliko siinä vielä ripaus maustepippuria?).

n. 1 l rouskuja (nyt oli pari mustarouskua ja kangasrouskua, n. puolet karvarouskuja ja vajaa puolet haaparouskuja)
reilusti vettä

Putsaa ja pilko rouskut. Keitä niitä runsaassa vedessä viitisen minuuttia, kaada vesi pois. 

2 sipulia
voita/öljyä
keitetyt sienet
n. 1 tl suolaa
n. ½ tl valkopippuria, vähemmän mustapippuria
n. 2 rkl vehnäjauhoa (tai vähän yli)
n. 4 dl maitoa (tai n. 1 dl kermaa ja n. 3-4 dl vettä)

Pilko sipulit pieneksi silpuksi. Kuullota sipuli voin ja öljyn seoksessa pannulla. Pilko rouskut pienemmiksi, jos ovat liian isoina paloina, lisää ne pannulle sipuleiden joukkoon ja jatka paistamista. Mausta suolalla ja pippureilla, sekoita vehnäjauhot joukkoon. Jatka edelleen paistamista muutama minuutti, varmista että jauhot ovat tasaisesti sekaisin sienien kanssa. Lisää nestettä sen verran, että saat sopivan sakean kastikkeen ja jatka kastikkeen hauduttamista vielä tovi (kunnes perunat ovat kypsiä). 

Syötiin nopeasti paistettujen hirvipihvien, omien perunoiden ja omien papujen kanssa. Ruoka oli juuri niin 💚 kuin voi ajatella, vaikka kuva onkin vaatimaton. Suomalaista ruokaa maasta ja metsästä; tuntui juhlaruualta erityisenä päivänä. 


Viime sunnuntaina saatettiin haudan lepoon neljä talvisodassa Punnuksen taistelussa kaatunutta sankarivainajaa. Oli kunnia olla seuraamassa siunaustilaisuutta, päivä oli todella erityinen. Tilaisuudessa on kunnioittava ja liikuttunut tunnelma, kenttäpiista Pekka Särkiö toimitti siunauksen ja Karjalan prikaatin komentaja Jukka Jokinen piti upean muistopuheen. 



keskiviikko 25. elokuuta 2021

Nyhtötatti hodareihin

 
 
Minun on pitänyt jo parin vuoden ajan tehdä nyhtösieniä, mutta vasta nyt löytyi sopivasti tatteja sopivassa tilanteessa. Näinhän se on, että hyvää sesonkiruokaa pitää joskus odottaa pitkäänkin. Netistä löytyy jonkin verran nyhtösienien ohjeita, mutta mikä onni oli, että satuin tänään huomaamaan sieniruokien FB-ryhmässä ohjeen, jossa sienet oli ensin paistettu ja vasta sen jälkeen uunitettu. Niin minäkin tein, vaikka muuten minulla ei ollut niin hienoa ja monipuolista mauste- ja tahnavalikoimaa mökillä kuin mitä siinä ryhmän ohjeessa oli.
 

 
Olen somessa huomannut, että monin paikoin on nyt todella upea tattivuosi. Mökille tullessa olikin järkytys, kun tajusin että kuivuri oli jäänyt kaupunkiin. Murehtiminen oli kuitenkin aivan turhaa, sillä toki täällä sieniä on, mutta ei minulla ole mitään ongelmaa säilömisen kanssa. Tunnin kierros vakipaikoilla, ja saalis oli tuollainen 👆
 
Jalat haarukalla revityinä


Sain kuitenkin riittävästi tattien jalkoja minulle ja isälle hodarien täytteeksi. Lampaankäävistä tein pihvejä, lisäkekasvikset hain kasvimaalta ja maistuva päivällinen oli siinä. Täytyy muuten todeta, että kyllä oli vapauttavaa ja rentouttavaa kokata juuri sitä ja siten kuin halusin tietäen jo etukäteen, että kaikki maistuu eikä kukaan valita. Isän silmien tuike maistuvasta mutta erilaisesta ruuasta kuin mitä hän itse normaalisti tekee oli kyllä 💚

tattien jalkoja (minulla oli nyt 5 isoa jalkaa, enemmänkin olisi voinut olla)
tilkka öljyä paistamiseen 
1-2 valkosipulin kynttä
n. ½ dl tulista BBQ-kastiketta
2 rkl soijakastiketta
2 rkl makeaa chilikastiketta
1 rkl fariinisokeria

Revi tattien jalat haarukalla suikaleiksi. Paista ne kuumalla pannulla tilkassa öljyä kunnolla kuiviksi. Lisää valkosipuli ihan hienoksi pilkottuna paistamisen loppuvaiheessa sienien joukkoon, paista vielä vähän aikaa. Sekoita mausteet sienien joukkoon. (Sanomattakin selvää, että käytä sellaisia mausteita kuin haluat / sinulla on, näitä löytyi nyt mökiltä.) Levitä sienet uunivuokaan ja paista 200 asteessa 20-25 minuuttia, sekoita niitä kerran paistamisen aikana.

Sienet syötiin nyt hodareiden välissä, lisänä minulla oli pannulla paistettua mangoldia ja sipulia (mausteina inkivääriä, limeä, chiliä ja aavistus fariinisokeria), sipulia, korianteria ja limeä. Täysi kymppi ruoka, olen niin onnellinen että vihdoinkin sain tehdä tätä!
 
Iso läjä jalkoja mahtui valmiina pienelle lautaselle



lauantai 21. elokuuta 2021

Grillattu uunijuusto munakoisolla - se kasvisversio


En meinaa saada näitä postauksia julkaistua, näin olin kirjoittanut jo yli viikko sitten:

Olimme viime viikonloppuna mökillä vähän pidemmän kaavan mukaan, eli vähän ylimääräistä etäpäivien takia. Ja niin, että lapset kyllästyivät ja lähtivät aiemmin kotiin. Oli monta päivää jolloin oli tarkoitus grillata, mutta se ei onnistunut järkyttävän tuulen takia, eikä myöskään rankkasateiden takia. Mutta sunnuntaiksi oli sen verran tyyntynyt, että grillasin sitä, mitä oli vielä jäljellä (mm. possu oli mennyt kastikkeeksi joka syötiin perunan kanssa). 

Minusta yksi parhaita grilliherkkuja on pekoniin kääritty uunijuusto, olen postannut siitä aiemminkin. Mutta erityisen hyvää tämä on uudesta juustolöydöstä, sellainen valkoinen suorakaiteen muotoinen juusto Lentävästä lehmästä. Sopivan mallinen, joka on helppo leikata, kääriä pekoniin ja laittaa tikkuihin. 

Halusin kokeilla myös kasvisversiota ja keksin, että hyvin maustettu munakoiso voisi olla hyvä ratkaisu. Katsoin aiemmin Tareq Taylorin ohjelmaa, jossa hän matkusti isänsä lapsuudenmaisemissa. Yhdessä jaksossa hän valmisti perinteistä herkkua munakoisosta, joka oli kuorittu ja kunnolla kuivatettu suolalla. Eli kun puhutaan munakoison itkettämisestä, sitä ei tehdä maun vuoksi vaan rakenteen. Tämä!

Valmistinkin samalla itselleni ylijääneestä munakoisosta "pihvin", ja olipahan hyvää. Eli itketin munakoisoa parin tunnin ajan reilulla suolalla, maustoin tulisella soosilla ja grillasin hyvällä tulella. Ihana maku ja ennenkaikkea hieno rakenne!


Kuori munakoiso. Leikkaa juustohöylällä tai esim. mandoliinilla ihan ohuita siivuja munakoisosta. Levitä viipaleet leikkuulaudalle ja ripottele suolaa päälle. Kuivaa kaikki neste esim. talouspaperiin tai puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen ja ripottele uudestaan suolaa. Kun nestettä ei enää tule, sudi hyvää grillikastiketta munakoisoille, minulla edelleen sitä Poppamiehen korealaista BBQ-kastiketta. Kääri suikaleet juuston ympärille ja laita juustot grillitikkuihin. Grillaa hyvällä lämmöllä muutamia minuutteja puoleltaan.

Lautasella on pekoniin ja munakoisoon käärittyä juustoa, grillattuja tomaatteja ja kantarelleja(!), ylimääräiset munakoisoviipaleet sekä munakoiso"pihvi".  Ihana ateria!

lauantai 7. elokuuta 2021

Karviais-chutney

Vasemmalla kaksi purkkia chutneyta, oikealla hillo


Tein karviais-chutneytä silloin samalla kun tein karviaishilloakin, aika menee niin nopeasti, että johan siitä on toista viikkoa. Tein chutneyn samaan tapaan kuin todella onnistuneen luumu-chutneyn, ja hyvää tästäkin tuli, ihan todella hyvää. 

Käytin karviaiset sellaisenaan, en siis nyppinyt niitä päitä pois, toisin kuin hillomarjojen kanssa. Ehkä sen aavistuksen huomaa ulkonäössä, mutta makuun se ei vaikuttanut mitenkään. Chiliä olisi voinut olla enemmänkin, mutta tällaista tuli tällä kertaa.

2 l karviaisia
1 iso sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 Aji Mango -chili
2 Aji Fantasy -chiliä
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
2 tl korianterinsiemeniä
2 tl sinapinsiemeniä
1 tl suolaa
400 g hillosokeria
½ dl omenaviinietikkaa
½ dl etikkaa

Siisti karviaiset (tai käytä sellaisenaan). Pilko sipulit ja chilit hienoksi silpuksi ja laita kaikki aineet etikoita lukuunottamatta kattilaan. Keitä puoli tuntia välillä sekoittaen. Lisää etikat ja anna kiehahtaa hetken verran. Anna jäähtyä vajaa puoli tuntia ja purkita steriloituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa jäähtymisen jälkeen.


Minä tein heti seuraavana päivänä tästä itämaista kanaa. Eli suikaloin broilerin rintafileet, maustoin ne curryllä, viherpippurilla ja soijakastikeella ja paistoin hyvällä lämmöllä. Kuullotin myös ison sipulin mukaan. Lisäsin n. 1½ dl chutneyta ja annoin hautua kypsäksi samalla kun riisi kiehui. Ruoka maistui kaikille, myös lapsille, luulisin nimen vaikuttaneen asiaan. En laittanut chutneyta mitenkään salassa, mutta en sitä mainostanutkaan. Vähän ankean väristä ruoka kyllä oli, enkä muistanut kuvaakaan ottaa.

maanantai 2. elokuuta 2021

Kirsikka-marenkipiiras


Tämä vuosi on hyvä kirsikkavuosi, samaan tapaan hyvä kuin oli kuusi vuotta sitten. Eli niiden mökin kirsikoiden lisäksi pääsin poimimaan kirsikoita isän vanhalle kotipaikalle. Poimin isän ja lasten kanssa kirsikoita niin, että kotiinviemiseksi jäi syötyjen kirsikoiden jälkeen kahdeksan litraa. Käytin yhden päivän niiden putsaamiseen; keitin hilloa, tein jäätelöä ja pakastin pari litraa hillosokerin kanssa piirakoita varten. Ja yhden litran käytin tähän piirakkaan.

Tämä oli (miehen mukaan) oikein onnistunut piirakka, sillä se maistui aikuisille erinomaisesti, mutta lapset eivät pitäneet yhtään. Eli me saimme enemmän, ja jäi siitä vietäväksi kyläreissullekin. Kirsikan kirpeys sopi hyvin marengin makeuden kanssa yhteen. 

Ehkä ensi kerralla soseutan kirsikat, mutta miehen mielestä pitää tehdä samalla tapaa kokonaisista kirsikoista. Minä otin pohjan edellisestä piirakasta, määrä oli oikein hyvä isoon 30 cm piirakkavuokaan pohjaksi. 

100 g voita
3 dl vehnäjauhoa
1 dl sokeria
1 muna
2 tl sitruunamehua

Pilko jääkylmä voi pieniksi kuutioiksi. Lisää jauhot ja nypi murumaiseksi. Sekoita sokeri joukkoon. Lisää muna ja sitruunamehu ja sekoita taikina palloksi. Jäähdytä taikina kylmäksi jääkaapissa puolisen tuntia. Kauli taikina ja siirrä se vuokaan. Tai painele taikina lämpimänä vuokaan ja jäähdytä vuoka pohjineen sen jälkeen jääkaapissa kylmäksi. 

1 l hapankirsikoita
1 rkl perunajauhoa
1 dl hillosokeria
2 tl sitruunamehua

Poista kirsikoista kivet. Sekoita kirsikoiden joukkoon perunajauhot, sokeri ja sitruunanmehu. Paista piirakkaa kirsikoiden kanssa 200 asteessa 20 minuuttia. Piirakan paistuessa valmista marenki. 

5 munanvalkuaista
2½ dl erikoishienoa sokeria
1 tl maissitärkkelystä

Vatkaa munanvalkuaiset hyväksi vaahdoksi. Lisää sokeria pikkuhiljaa niin, että edellinen satsi on aina ehtinyt liueta vaahtoon. Lisää lopuksi vielä maissitärkkelys ja vatkaa hyvin sekaisin.

Nosta piirakka uunista. Levitä tai pursota marenki tasaisesti piirakan päälle. Paista piirakkaa vielä 20-25 minuuttia 175 asteessa. Anna piirakan jäähtyä hyvin.

Me joimme villikirsikalla maustettua teetä piirakan kanssa, suosittelen!