sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Sunnuntaipyöräilyä


Minä olen ajanut miesten maastopyörillä, siis sellaisilla kaupunkiversioilla ilman joustoja, suunnilleen neljännevuosisadan, ja sitä ennen useamman vuoden miesten kippurasarvisella maantiepyörällä. Viimeisin maasturi on jenkeistä ostettu, todellinen lempipyörä: sillä on ollut ilo ajaa jo yli 10 v. Nyt olin kuitenkin alkanut haaveilla naisten pyörästä, sellaisesta kunnon mummopyörästä jolla voi helposti kuljettaa 4-henkisen perheen viikon ruokaostokset (ainakin melkein) tai kuljettaa vaikka uimareissuille tarvittavat kamat mukana, ihailla maisemia ja muuten vaan sunnuntaipyöräillä. 

Kävin jokusen pyörän koeajamassa, mutta päädyttiin kuitenkin tilaamaan pyörä netin kautta. Päädyin/mme Cremeen, puolalaiseen Euroopassa valmistettuun pyörään joka tilattiin hyvällä alennuksella Briteistä (viime vuoden värillä ei muutaman vuoden päästä ole mitään väliä). Pyörä tuli nopeasti muutamassa osassa, ja ainoa kuljetusvaurio oli aavistuksen vääntynyt lokari. Pyörään kuuluivat vakiona Shimano Nexus -vaihteet (7 napavaihdetta), meikäläisittäin väärin päin olevat käsijarrut, leveä etutarakka, Brooksin satula (B17 S) ja kädensijat, ketjusuoja, metallilokarit, hyvät lamput napadynamolla ja sen sellaista.

Takatarakka tilattiin Pelagon liikkeestä, se on kuin tehty tätä pyörää varten. Tarakka on jenkkiläinen Velo Orange Constructer, jota Pelago tuo maahan. Tarakkaa varten piti takalokariin porata kaksi reikää, mutta kun se on siinä kiinni, on se sen näköinen kuin olisi aina ollut siinä. Se on pieni, sellainen johon on tarkoitus kiinnittää joko sivulaukut tai sitten sellainen kovapohjainen laukku. Mies tilasi minulle Vauden pienet sivulaukut, sellaiset jotka on tarkoitettu etulaukuiksi. Minulle ne riittävät kuitenkin taakse, niihin saa kätevästi sujautettua kankaisen kauppakassin tai uimakamat tai mitä nyt reissulla tarvitseekaan.

Mikä hienointa, valmiina olleen etutarakan lisäksi mies tilasi ja asensi Brooksin Hoxton-korin kiinnityksineen. Kori on helppo napsauttaa kiinni ja irti, joten sitä voi käyttää kauppakorina ihan sellaisenaan, ja siinä saa kätevästi kulkemaan käsilaukun, toriostokset, piknikeväät, repun jne. Todella luksusta. Korin saa kolmeen eri korkeuteen kiinni, joten tarvittaessa etutarakalle saa laitettua samalla myös pienen kassin/makuupussin/viltin/tjs. ja silti koria voi käyttää ihan normaalisti.

Pyörä on vähän raskaampi kuin maasturini, mutta yllättävän ketterä silti, ja etenkin ilman suurta tavaramäärää ihan riittävän kevyt poljettava. Pyörä on myös testattu jo kauppakassina, ja hyvin kulkeutui kotiin kaksi isoa kassillista ruokaa sivulaukuissa, kori täynnä ruokaa ja selässä kylmäreppu täynnä maitoa ja muuta kylmäkamaa. 

Sen verran tuossa pyörässä oli kasaamista, että olisi se minulta jäänyt kasaamatta, mutta mies sai ymmärtääkseni kaikki helposti koottua, ei tainnut voimasanojakaan tarvita. Nyt kelpaa polkea!

"But take note that the Caferacer is not only practical but also exceptionally beautiful"

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Blogien inspiroimana wasabi-perunat ja homejuusto-pekaanipunajuuret


Tämä on sitä onnellista aikaa vuodesta, jolloin iso osa raaka-aineista tulee omalta maalta. Aamulla ei tiedä mitä päivällä tulee tehtyä, se kun niin riippuu siitä mitä tulee haettua kasvimaalta. Kaikkea ei edes ehdi syödä järkevällä tavalla, mutta ei kai se haittaa jos iltapalaksi vetelee uunipottuja ja -punajuuria. Jokihaka oli tehnyt uusia perunoita uunissa, ja minäkin ajattelin tehdä vuoden ensimmäiset Blue Kongot sillä tapaa. Blue Kongo on hienon värinen mutta harmittavan jauhoinen peruna. Niinpä se sopii mainiosti muusiksi (en vieläkään ole varma, pidänkö sitä houkuttelevana) tai uuniperunoiksi. Sen väriin vaikuttaa pH, kuten tuolla näkyy, kannattaa klikata kuva isoksi. Nyt paistoin perunat kokonaisina kuorineen päivineen. Peruna on kyllä melkoisen jauhoinen noin tehden, esikoinen oli sitä mieltä että maistuu jauhokasalta eikä syönyt enempää.

Samalla uuniin mahtui myös punajuuria. Kaikkien äitien Nanna oli tehnyt onnellisia punajuuria, ja ohje oli niin hauskasti kirjoitettu, että oli ihan pakko kokeilla, samassa uunissa tuli siis punajuuretkin.


Uudet uuniperunat wasabi-kastikkeella

uusia perunoita pestynä
öljyä
suolaa pippuria

Lisää perunoille vähän öljyä, suolaa ja pippuroi ne. Paista niitä 200 asteessa uunissa n. 40 minuuttia, sekoita muutama kerta paistamisen aikana. Valmista sillä välin kastike:

vähän  merisuolaa
pieni kourallinen basilikaa
n. rkl sitruunamehua
n. rkl öljyä (minulla siis enemmän kuin alkup. ohjeessa)
n. tl wasabia

Hiero suola ja basilika  tahnaksi. Sekoita sitruunamehu, öljy ja wasabi sekaisin ja lisää basilikatahnan joukkoon. Kaada kastike perunoiden päälle, joko heti tai vasta lautasella ja sekoita. Minusta tämä mistui eniten basilikalta, eli ehkä wasabia olisi voinut olla vähän enemmänkin.


Homejuusto-pekaanipunajuuret

Pese punajuuret ja laita ne uuninkestävään astiaan suolapedille. Paista niitä 200 asteessa puolesta tunnista vajaaseen tuntiin, vähän koosta riippuen. Sekoita sillä välin niille maustevoi:

100 g voita
75 g Aura-juustoa
n. 35 g pekaanipähkinöitä

Sekoita voi, juusto ja rouhitut pähkinät keskenään. Kun punajuuret ovat kypsiä, nosta ne uunista, tee niihin ristiviillot ja survo maustevoi sisään. Nauti heti lämpimänä, nämä ovat ihan älyttömän hyviä!. Minulla oli neljä punajuurta joten pienensin maustevoin määrää alkuperäisestä ohjeesta. Sitä jäi vieläkin yli, mutta maistuu varmasti hyvältä piknik-sämpylöiden välissä.


Kuten sanottua, tästä tuli heinäkuinen iltapala, ei kylläkään ihan normikamaa meillä.  Sen jälkeen kun palasin oman keittiön ruokiin, on tyhjennetty pakastinta urakalla ja syöty palstan kasviksia. Jos lasketaan mökki kotialueeksi, on viime päivien ruokien raaka-aineiden matka kasvupaikalta pöytään ollut suunnilleen 1 m - 10 km. Tuo jälkimmäinen luku on vähän epätarkka, kun en ole varma missä kaikkialla hirvi on juoksennellut (tänään wokki), ja äärimmäisen epätarkka jos lasketaan kyyhkyjen (eilinen keitto) matkaksi myös niiden muuttomatkat, todennäköisimmin Ranskaan (mutta eihän me lasketa) :) Wokki tehtiin spagettikurpitsasta ja hirven jääpaistista, keitto tehtiin kyyhkyistä ja omista  juureksista jne. 

Ai niin, rajoitatteko te lasten tomaatin syöntiä kesäisin? Tai pitäisikö sitä rajoittaa? Ostin eilen 2.5 kg ihania juuri poimittuja oransseja luumutomaatteja lähipuutarhalta, miehen kanssa syöty kai pari niitä ja nyt on kulho tyhjänä. Ei meillä lapsia nälässä pidetä, mutta niin vaan tomaatit hävisivät reilussa vuorokaudessa.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Karviaislikööri - osa1


Karviainen, etenkin vihreä, on lempimarjojani puutarhamarjoista. Ja ennen kaikkea se marja, jolle löytyy eniten tilaa omassa pihassa ja vähän muuallakin, sitä kun tuntuu olevan melkoisen mahdotonta ostaa, siis hyvää, kypsää marjaa. Vai oletteko jossain nähneet? Minulla on omassa pihassa kolme isoa pensasta, palstalla yksi pieni, ja mökillä tällä hetkellä on kaksi isoa punaista, kaksi isoa vihreää ja kolme pientä vihreää, muutaman vuoden vanhaa pensasta. Ja lisää on tulossa, tänä vuonna olen "ruukuttanut" kaksi puskaa, ja ensi vuonna jatketaan (siitä voisikin kirjoittaa joskus), niistä toinen saa mennä mökille ja toinen palstalle. Tuo lempikarviainen on sellainen makea, normaalia ohutkuorisempi aarre, joka löytyi ystävän viljelypalstalta. Mitä lie vanhaa kantaa, tai sitten mutanttiversio normaalista Hinnonmäen keltaisesta.

Suurin osa karviaisista tulee syötyä suoraan pensaasta, osa pakastettua tuoresoseena (vihreä kasviainen), osa käytettyä mehussa (punainen karviainen), ja aina joskus tulee keitettyä hilloa tai chutneyta. Tänä vuonna halusin kokeilla liköörin tekoa. Marjaliköörit omista marjoista ovat  melkoista luksusta ja maistuvat paljon paremmille kuin kaupan liköörit. Marjaliköörin tekeminen on helppoa, marjoja inkuboidaan viinassa sopiva aika, liemi siivilöidään ja lopuksi makeutetaan. Etsin netistä karviaisliköörin ohjetta, mutta löysin vain yhden ainoan ohjeen. Ohje löytyi mainiosta Riitan puutarha-blogista, siellä oli myös kiinnostaa asiaa karviaisista ja muitakin likööriohjeita. 

Minulla ei ole mitään määriä, sillä poimin marjat suoraan hillopurkkiin, ja kaadoin Koskenkorvaa päälle niin paljon, että marjat peittyivät.

karviaisia
kirkasta viinaa

vaaleaa siirappia

Karviaiset kannattaa pakastaa vähintään yön yli. Pakastaminen, tai oikeasti sulaminen sen jälkeen rikkoo solukkoa, ja mehu irtoaa marjoista paremmin. Minä tosin myönnän, etten mitään pakastanut. Lado marjat sopivaan purkkiin, huuhdo tarvittaessa (minä mitään huuhtonut). Kaada marjojen  päälle kirkas viina  ja anna tekeytyä vähintään kuukausi, tai parikin. Tässä voi toki käyttää mitä tahansa viinaa, kuten rommia, jaloviinaa, konjakkia, viskiä, mistä vaan ajattelee tykkäävänsä. Minä haluan kuitenkin marjaliköörin marjan makuisena, siksi suosin Koskenkorvaa. 


Kuukauden parin päästä palaan asiaan, siivilöin juoman, ja makeutan sen joko sokerilla tai vaalealla siirapilla. Purkki säilytetään pimeässä, minä tosin pidän nyt ensin päivän parin ikkunalla lämpimässä, jonka jälkeen siirrän purkin alakaappiin tekeytymään.







sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Herukka-pannacotta

Minulla on puna- ja valkoherukat kypsiä, joten päätin tehdä pannacottan Kotilieden 14/2.7.2013 ohjeella. Tein aika tarkkaan ohjeen mukaan, vaihdoin vain kerman ja maidon määrä vähän, sillä maitoa ei ollut enempää. Tämä annos on neljälle, tukeva mutta raikas jälkiruoka/iltapala.

2.5 dl kermaa (ohjeessa 2)
2.5 dl täysmaitoa (ohjeessa 3)
1 dl Hyytelösokeri Multia
1 appelsiinin raastettu kuori

päälle:
n. 5 dl herukoita

Pese appelsiini hyvin ja raasta siitä kuori. Sekoita kaikki aineet kattilassa, kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen ja anna kiehua puolisen minuuttia. Kaada seos annosmaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään pari tuntia tai o/n. Ripottele päälle herukoita ja nauti.

Minusta oli ihan ok, mutta ehkä appelsiinin sijaan vaikka vanilja olisi sopinut herukoiden kanssa paremmin, tämä ei ehkä ihan ollut sitä makumaailmaa jonka olisin itse valinnut. Mietin asiaa jo etukäteen, mutta tein kuitenkin ohjeen mukaan.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Kesäkasviksia


Tämä on sitä aikaa vuodesta, kun palstalla käydessä on aina jotain tuomista kotiin. Eilen toin ison kassillinen herneitä, lehtikaalia, sipuleita, palsternakkaa ja porkkanaa. Tänään toin porkkanoita, puna-, kelta- ja raitajuuria, kesäkurpitsaa ja kyssäkaalia. Olin löytänyt River Cottage Veg Everyday kirjasta kivan reseptin "Shaved summer veg". Kaikkea muuta löytyi paitsi ohjeessa ollutta retiisiä, mutta ilman sitäkin pärjäsin hyvin. Kastikkeen tein mittaamatta, mutta laitan tähän ohjeeseen kuten kirjassa oli, aika lähelle minullakin meni :)

1 tl englantilaista sinappia
2 tl hunajaa
1 rkl sitruunamehua
4 rkl öljyä
suolaa ja pippuria myllystä

Laita kaikki kastikeainekset purkkii ja ravista hyvin. Siitä tulee paksua, todella hyvää kastiketta.

2 pientä punajuurta (minulla oli kelta- ja raitajuuri)
1 kyssäkaali
1 pieni kesäkurpitsa (minulla Firenzen pitkä)

Kuori kyssäkaali ja kelta- ja raitajuuri (tai punajuuret). Viipaloi ne ja kesäkurpitsa mandoliinilla tai jollain muulla laitteella/terävällä veitsellä jolla saat ihan ohuita viipaleita. Sekoita kaikki ja kaada kastiketta päälle.

Aivan yksinkertainen idea, mutta niin toimiva salaatti. Mukavaa pureskeltavaa, ja kastike sopi ihan älyttömän hyvin kasvisten kanssa. Tätä tulee tehtyä toistekin.


ps. Perustin vadelmapenkin palstalle. Sain palstanaapurilta vadelmanpoikasia, ja nyt on minullakin yhdellä reunalla vadelmapenkki. Marjoja odotellessa....


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Mustikkavuoka Kotilieden ohjeella

Kotiliedessä 14/2.7.2013 oli marjamatka herkkusuille, yhteensä 11 marjaisaa reseptiä. Luin ne läpi, ja totesin että jokaikinen oli sellainen minkä voisin tehdä, ja varmasti tuleekin tehtyä niistä useampi. Olen viime vuosina huomannut, että vaikka minulla olisi minkälaisia ruokalehtiä, niin useimmiten tulee leivottua juuri Kotilieden ohjeilla. Toimivia, mutkattomia reseptejä juuri sopivasti, ainakin yleenä.

Tämä piirakka ei kylläkään käyttäytynyt ihan samalla tapaa kuin ohjeessa puhuttiin, mutta älyttömän hyvää silti tuli. Taisi olla tämän mustikkakauden neljäs piirakka, ja paras niistä. Kiisselinkin olisin tehnyt toisella tapaa, mutta tein sen kuitenkin ohjeen mukaan, ja hyvin toimi, vaikka etukäteen muuta epäilin. Sitruunaa vähensin, sillä halusin että mustikka on pääosassa. Ohjeen mukaan annos olisi kahdeksalle, mutta minulla tuli kuusi noita Arabian pikkuvuokia. Mustikkaa käytin reilusti, sitä olisi voinut olla vieläkin vähän enemmän. Vähän näissä oli näpertämistä, mutta tälläinen määrä syntyi silti ihan kohtuullisessa ajassa.

Mustikka"kiisseli":
5 dl mustikoita (taisi mennä 7 dl, ja ihan sopivasti oli, tai enemmänkin olisi voinut olla)
1 rkl raastettua sitruunan kuorta (jätin pois)
puolen sitruunan mehu + vettä niin että nestettä yhteensä ½ dl
1 rkl perunajauhoja

Pohjataikina:
150 g voita
1 dl ruokosokeria (käytin ½ dl fariinisokeria ja ½ dl tavallista)
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja (ensi kerralla laitan 2 dl)
1 dl ruisjauhoja (ensi kerralla laitan 2 dl, Vääksyn Myllyn keskikarkea ihan parasta)
1 tl leivinjauhetta

Pinnalle:
100 g voita (vähän vähempikin olisi riittänyt)
1 dl fariinisokeria
½ dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita (olisi kannattanut laittaa ainakin 2 dl tai enemmänkin)

Aloita tekemällä mustikkatäyte. Sekoita kaikki kiisseliainekset kattilassa ja anna kiehahtaa koko ajan sekoittaen. Neste ja perunajauho tekivät melkoisen liisterin, mutta täyte toimi silti hyvin piirakassa. Jätin sitruunankuoren pois, sillä en halunnut liian sitruunaista makua. Jätä kiisseli jäähtymään.

Tee pohjataikina. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna, vatkaa voimakkaasti. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Vuoraa vuuat taikinalla lähes ylös saakka ja kaada mustikkatäyte niihin. Paista vuokia 175 asteessa 15 minuuttia.

Valmista sillä välin pinnalle muruseos. Tai sellainen siitä ohjeen tekstin mukaan olisi pitänyt tulla, ja siltä se näytti lehden kuvassa, mutta minulla tuli kylläkin hyvin voimainen taikina siitä. Eli murustele sokeri, jauhot ja kaurahiutaleet voin kanssa. Ripottele muruseos (tämä siis lehden ohjeen mukaan, minä levitin taikinan) mustikan päälle ja paista vielä 15 minuuttia (lehden ohjeen mukaan 10 minuuttia). Anna vähän jäähtyä ja nauti vaniljajäätelön kanssa. Kolmea viljaa ja mustikkaa, niin hyvää.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Villisian lapa, vanilja ja timjami: parasta villisikaa vähään aikaan

 

Tämän ruuan suora esikuva löytyy Chef Jasun blogista, jossa oli tehty lampaan lapaa. Sieltä kannattaa katsoa Suomen parhaaksi valitun ruokablogin hienot kuvat, ja muutenkin grillata samalla tapaa, jos käyttää lammasta. Minä tein villisian etulavan vähän eri tavalla, sillä villisian pitää olla varmasti kypsää. Paistoin sen siis valmiiksi kypsäksi uunissa, käärin folioon ja pakkasin mukaan mökkituliaiseksi. Tämä on jo perinne, oli ainakin kolmas, jollei jo neljäs kerta peräkkäin kun syömme villisikaa samalla mökillä. Taaskaan ei tullut otettua kuvaa valmiista ruuasta, kun nautimme hyvästä seurasta ja ruuasta, mutta jokainen voi kuvitella miltä grillattu liha näyttää. Lisukkeena oli mustikkaista parsakaalisalaattia kylmäsavupekonilisäyksellä ja muita grilliherkkuja.

Minä tein siis villisian lavan näin, mutta jos teette lammasta, tehkää samalla tapaa kuin Jasu teki tuossa ylhäällä löytyvässä linkissä.

1.8 kg villisian lapa
vajaa kourallinen tuoretta timjamia (minulla oli n. puolet sitruunatimjamia)
1 tl vaniljajauhetta
2 tl savusuolaa (tai mitä suolaa käytätkin)
2 rkl rypsiöljyä

Laita lapa uunivuokaan. Hiero morttelissa timjamit, vanilja ja suola hienoksi, sekoita öljy sekaan. Hiero öljyinen tahna lavalle, ja laita lapa 225-asteiseen uuniin. Laske lämpötila n. 130 asteeseen ja paista kunnes liha on täysin kypsää, minä paistoin 2 tuntia, silloin sisälämpötila oli 80 astetta. Liha ei ollut ollenkaan kuivaa, sillä lihan päällä oli sopiva rasvakerros pitämässä lihan mehukkaana. Kääri lapa folioon ja anna jäähtyä (ja pakkaa mukaan seuraavana päivänä). Ota mukaan seos, jossa on morttelissa hierottuna

Liha menossa grilliin
muutama rkl tuoretta timjamia
vajaa 1 tl vaniljajauhetta
1 tl savusuolaa (tai mitä suolaa käytätkin)
2 rkl öljyä

Ennen tarjoilua:

leikkaa liha sopivan kokoisiksi paloiksi ja levitä mausteseosta pinnalle, lisää sitä grillatessa. Grillaa hyvä pinta lihoihin ja nauti hyvien lisukkeiden kanssa hyvässä seurassa. 

Yksi parhaista grillatuista villisioista mitä olen syönyt, oli kiva syödä vaihteeksi muutakin kuin perinteistä grillimaustettua lihaa, tai aasiailaistyyliin maustettua, vaikka hyviä nekin tietysti ovat. Suurkiitokset Jasulle loistavasta ideasta!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kasvua mökin kasvimaalla


Tänä vuonna mökin kasvimaa voi hyvin, todella hyvin. Vähän on kasvu jäljessä palstasta, mutta niinhän kasvuvyöhekkeetkin ovat erilaiset. Joka vuosi sitä yllättyy, että miten paljon voi tapahtua reilussa kahdessa viikossa.

Tänään tein punajuurille harvennuksen, ja sainkin ison kattilallisen mitä parhaita pikkupunajuuria (jotka muuten ovat saman kokoisia kuin viime vuonna syksyllä loppusadonkorjuun aikaan). Kun punajuuren matka maasta kattilaan on alle viisi minuuttia, tietää että punajuuret ovat kuin karkkia söisi (paitsi parempaa). Näin tuoreita ja pienehköjä punajuuria tarvitsee keittää vain kymmenisen minuuttia tai vähän yli. Laitoin kiehuvaan veteen isommat punajuuret, annoin veden alkaa kiehua uudestaan ja lisäsin pienemmät. Keitin vielä kymmenen minuuttua, jonka jälkeen kaadoin veden pois ja kylmän veden tilalle. Syötiin viidestään iso kattilallinen näitä.

Harvensin myös porkkanoita, niistä sai mukavan kesä"salaatin", iso lautasellinen pieniä porkkanoita maistui niin nuorille kuin vanhemmillekin. Sipulipenkin harvennussipulit varsineen olivat hyviä tomaatti-sipulisalaatissa, lisänä vaan pikkuloraus öljyä sekä rouhaisut pippuria ja suolaa. Kesän makuja parhaimmillaan.

Porkkanoita ja sipulia, taustalla malvikkia

Papurunsautta, varsisellerit jäävät jo jalkoihin
Palsternakkaa, sipulia, kelta- ja punajuuria


tiistai 16. heinäkuuta 2013

Lättänä kakku


Jos joku, niin lättänä kakku savukalasalaatin ohella on minulle tyylipuhtainta kasaria. Näitä kakkuja äiti teki 1980-luvulla aina, kun mökille tuli yllätysvieraita, tai usein muutenkin, esim. nimipäiville. Hän lähetti minut ja/tai siskon metsään poimimaan marjoja, ja teki sillä välin nopean kakun. Päälle vain kermavaahto ja juuri poimitut marjat, ja makea tarjottava oli siinä. Pohja on normaali kakkupohja, johon tulee yhtä paljon munia, sokeria ja vehnäjauhoja kutakin. 

3-4 munaa (jos pieniä, käytä neljä, isoja riittää kolme)
saman verran sokeria (tilavuuvuus-mitta)
saman verran vehnäjauhoja

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vehnäjauhot varovasti sekoittaen joukkoon. Levitä taikina matalaan, keskeltä  vielä madallettuun jauhotettuun vuokaan. Paista 200 asteessa reilu kymmenisen minuuttia.

Kumoa kakku vadille, anna jäähtyä. Täytä kermavaahdolla tai rahkalla tai vaniljajäätelöllä ja ripottele päälle reilusti tuoreita marjoja, mitä marjoja nyt onkaan. Minä poimin tänään tämän vuoden ensimmäiset vadelmat, reilun litran, ja niin kakusta tuli vadelmakakku. Tästä ei edes tullut kovin lättänää, kun laitoin litran vaniljajäätelöä päälle. Äiti laittoi aina 2 dl kermapurkista vatkatun kermavaahdon, silloin kakku jäikin matalammaksi. Ihan yhtä hyvää oli kuin 80-luvullakin.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kastelujärjestelmä ruukkupuutarhalle ja palstalle



Nyt kyllä kelpaa. Mies rakensi minun mökkiloman aikana hienon kastelusysteemin tomaateille ja jatkoi sitä tänään vielä chileillekin. Tomaatit voivat hyvin helteestä huolimatta, ja sama huolettomuus jatkuu kotona ollessa, eipä tarvitse muistaa kastella. Kaikenlaisia vempaimia piti käydä ostamassa ja asennus meni kuulemma puolille öin, mutta kyllä tulikin hieno systeemi.

Ruukkupuutarhalle kaikki alkaa vesipisteestä, jossa on Gardenan jakaja niin, että kastelusysteemi ja normaali veden käyttö ovat toisistaan riippumattomia, eikä mitään tarvitse välillä irrottaa. Näin voin kastella milloin huvittaa ja mitä huvittaa, ja automaatti hoitaa loput. Gardenan Micro-Drip-systeemin Start-Setillä pääsee hyvään alkuun, ja sillä on hoidettu veden jako ruukkuihin ja kasvulaatikoihin. Joka ruukkuun tulee yksi tippakastelija, ja isompiin kasvulaatikoihin kolme. Ne on kiinnitetty nippusiteillä sopiviin kohtiin.

Ajastimet (2 kpl) tilattiin Oulusta SP-elektroniikasta, niistä toinen oli tullessa rikki, mutta uusi saatiin nopeasti tilalle. Ajastin on edullisempi kuin esim. Gardenan vastaava, ja lisäksi se ei tarvitse painetta toimiakseen.  Nyt ajastin on asennettu niin, että joka toinen päivä tomaatit saavat pari litraa vettä, chilit siitä noin puolet.

Kesäkurpitsapenkissä letku menee tiheään

Palstan kastelusysteemiin meni se toinen ajastin. Tämä ajastin on siis vihreä, eikä "se keltainen" kuten palstanaapurin kanssa aiemmin keskustelimme (ai miten niin naiset keskustelemassa). Palstalla on iso 210 l tynnyri, joka seisoo mittojen mukaan tehdyn 70 cm korkean kolmijalkaisen jakkaran päällä. Kolme pistettä muodostaa tason, eikä klenkkaa; hih, minäkin opin että se on tukevampi kuin nelijalkainen jakkara. Tynnyri piti saada korkealle, jotta saadaan korkeuseroa kasteltavaan maahan. Mies vaihtoi tynnyriin paremman hanan, ja ajastimen jälkeen on pätkä tavallista letkua, jonka jälkeen alkaa Bilteman tippaletku kahteen suuntaan. Letkut on levitetty sopivasti penkkeihin niin, että vesi tihkuu kasveille suoraan. Tietyt kasvit, kuten kesäkurpitsat tarvitsevat enemmän vettä, ja siinä penkissä letku on kierretty pari ylimääräistä kierrosta. Koko systeemissa on vain kaksi AAA-patteria, hydrostaattinen paine hoitaa loput. Ajastus on säädetty kastelemaan kolmen päivän välein.


Näin hienon jakkaran mies teki
Letku on jaettu kahteen suuntaan


torstai 11. heinäkuuta 2013

Palstailoa ja -pettymyksiä

Ensin ne hyvät uutiset: palsta ei ollut juurikaan kärsinyt vajaan kahden viikon palstatauosta, vaikka koko aikana oli satanut vain pari milliä vettä. Etenkin rikkaruohot voivat erittäin hyvin. Esikoinen sanoi palstalle tullessaan, ettei meinannut tuntea koko paikkaa, kun se on niin hieno nyt.

Sadonkorjuun voi sanoa nyt alkaneen, herneet ovat juuri sopivia nyt ja tästä eteenpäin, punajuuria, porkkanaa ja palsternakkaa voi jo alkaa nostamaan, samoin sipulia. Tänään tein kanakeiton, johon kaikki juurekset tulivat omalta maalta, tämän kesän ensimmäinen ruoka omalta maalta (paitsi se kana).

Ensimmäinen kesäkurpitsa oli päässyt jättisuureksi, mutta eiköhän se kuitenkin tule syötyä. Avomaankurkkuja tuli useampi, samoin mansikoita oli kypsynyt melkoisesti. Ensimmäisen kukkakimpun sain kerättyä erivärisistä ruiskaunokeista ja kehäkukista. Niin kesäistä niin kesäistä.

Ja sitten ne pettymykset. Pikkupettymys siitä, että kaikki unikot olivat kukkineet poissaollessa, pelkät kodat olivat tilalla. Nyt saavat kypsyä ja syksystä pitää kerätä siemenet jos vaikka ensi vuonna olisi parempi tuuri kukinnon suhteen.

Ja se iso pettymys: lehtikaalisato on melkein kokonaan menetetty. Vaikka ovat kasvaneet harson alla, jotkut ötökät ja nilviäiset ovat vallanneet koko penkin niin, että rangat enää on jäljellä. Toisessa penkissä kaalit eivät juurikaan itäneet, mutta samalla tapaa rei'itettyjä ovat sielläkin se vähä mitä kasvoi. Nyt on tarkoitus nostaa kaikki lehtikaalit maasta, sulkea ne isoon säkkiin maatumaan elukoineen päivineen, ja palauttaa maahan jonkun vuoden päästä. Kun maa on tyhjää, levitän niihin kahteen penkkiin tuhkat päälle, annan olla vähän aikaa ja lopulta käännän maan. Saa jäädä odottamaan ensi vuotta, en enää aio niihin mitään kylvää. Eipä ole suuren suuria lehtikaalipostauksia tulossa tänä vuonna. Myös pihan lehtikaalit on syöty. Niistä oli harso lentänyt pois, ja kaalit ovat tällä hetkellä täynnä pieniä vihreitä toukkia ja reikiä. Saavat lähteä nekin maatumaan. Se siitä talvivarastosta.

ps. Mies oli väsännyt todella hienon kastelusysteemin tomaateille, ja vastaava on tulossa palstallekin. Kyllä nyt kelpaa!

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Savustettu suutari

 

Kyllähän se weke-katiska hyvin pyytää. Sain kuin sainkin tehdä sen pinaattisoossin paistetulle hauelle (2.5 kg) ja suutareita (Tinca tinca) on päästy savustamaan parikin kertaa. Suutari kuuluu särkikaloihin, ja se on lahnan ja toutaimen ohella syötäviä särkikaloja (ja joo, särkeäkin syödään). Suutari on rasvaisin särkikaloista, toutain on ainoa petokala niistä, ja se syö ikänsä samankokoista kalaa, sillä sen suu ei kasva vaikka kala kasvaa (lähteenä isä-tietotoimisto). Lahnalla olen elänyt lapsuuteni kesät.

Suutarit olen savustanut yksinkertaisesti sähkösavustimella: leppäpurut, pari sokeripalaa ja katajan oksa savustuspellille, kalat perattuna ritilälle rasvapellin päälle. Sopiva aika noille kaloille on maksimissaan puoli tuntia. Sen jälkeen irrotin nahkaa selkäpuolelta, ripottelin suolaa ja muutaman hennon tillinoksan lihan päälle ja käänsin nahkan takaisin. Kalat saivat suolaantua hetken, ja sitten söimme kalat välipaloiksi, kaikki tykkäsivät. 

ps. Suutari on niitä sitkeitä kaloja: lapset ihmettelivät kun sydän löi vielä kompostissakin.

pps. Mustikkakausi avattu: tunti metsässä ja vajaa 7 l marjaa.


perjantai 5. heinäkuuta 2013

Hevonen meni lehtikaalipiirakkaan


Ostin poroa jonka unohdin kotiin. Ajattelin nimittäin tehdä suolaisen piirakan johon tulisi lehtikaalia ja poroa. Mutta koska poroa ei ollutkaan, ostin sitten maatilatorilta hevosleikettä. Pyysin tavallista paksumpia siivuja, jotka oli sitten helppo suikaloida piirakkaan sopivaksi. Seuraava ongelma oli sitten keksiä piirakalle nimi. Sitä voi sanoa "lammaspiirakka" tai "possupiirakka" mutta mielestäni ei kyllä mitenkään voi sanoa "hevonenpiirakka" tai edes "hevospiirakka" vai voiko? Saa ehdottaa mikä olisi hyvä nimi.

Mutta näin siis tein tämän suolaisen tarjottavan:

lempipohjasi, tai vaikkapa valmis ruisperunataikina

voita
2 reilua kourallista lehtikaalia
2 pientä sipulia
rouhaisu mustapippuria, vähän suolaa
175 g  hevosen suolalihaa

200 g ranskankermaa
2 dl kermaa
4 munaa

Valmista pohja tai levitä kaupan valmispohja isoon (30 cm halkaisija) piirakkavuokaan. Suikaloi lehtikaali ja pilko sipuli pieneksi. Laita sipulit pannulle, anna hautua hetki. Lisää lehtikaali ja pyöräytä muutama kerta pannulla niin että kaali kutistuu, rouhi vähän mustapippuria ja suolaa sekaan. Suikaloi hevosleike ja levitä se ja kaali-sipuliseos pohjan päälle. Sekoita ranskankerma, kerma ja munat ja kaada täytteiden päälle. Paista 200 asteessa n. 30 min. Nautitaan vähän jäähtyneenä pannukahvin tai teen kanssa, raparperipiirakkaa päälle.

Paistettu pinaatti


Olen odottanut katiskasta syömäkelpoista saalista, mutta toistaiseksi on tullut harrastettua vain vesistön hoitoa. Mökin pinaattipuska on komeana, ja luulin tekeväni pinaattimuhennosta kalalle, mutta teinkin paistettua pinaattia jämäpäivän ruuaksi, yhdelle tällä kertaa, sillä lapset ilmoittivat jo etukäteen että jättävät väliin.

öljyä/voita
pari pienenpientä valkosipulin kynttä
muutama lehti mustaviinimarjapensaasta
reilu litra pinaatinlehtiä

Laita voi/öljy pannulle. Lisää sekaan veitsenlappeella murskatut valkosipulin kynnet ja vähän hierotut mustaherukan lehdet. Anna öljyn saada makua, poista viinimarjan lehdet (ja valkosipulit niin halutessa). Lisää pinaatit ja sekoittele niitä pannulla n. minuutin verran tai vähemmän, kunnes ovat menneet pieneen kasaan.

Samaa lisuketta voisi hyvin tehdä myös lehtikaalista, sitä saa vain paistaa vähän kauemmin.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Pekoniin kääritty kotijuusto grillissä



Tämä on minusta yksi parhaita grilliherkkuja. Ohje voi olla peräisin vaikka mistä, mutta minulle sen neuvoi Jenkka, kiitos siitä! Niistä monen vuoden takaisista puutarhajuhlista tämä on jäänyt minun vakiogrillattavaksi.

Menossa grilliin
Ohje on aivan yksinkertainen, otetaan pieni pala hyvää kotijuustoa (ei siis leipäjuustoa=narskujuustoa!), kierretään päälle hyvää pekonia tai hyvää savukylkeä kuten minulla oli nyt, ja suljetaan tikulla. Muista varoittaa syöjiä tikuista, jos ne eivät jää reilusti näkyviin. Grillataan niin, että pekoni saa hyvän pinnan ja juusto tulee ihanan pehmeäksi.

Minulla oli grillissä maatilatorilta ostettuja makkaroita, aurajuusto-herkkusieniä jotka oli kääritty siihen samaan maatilatorilta ostettuun savukylkeen kuin juustokin ja vihanneksia. Melkoisen hyvä iltapala savusaunan päälle.